Puhujien leiri: Jim Frantin alustus 14. huhtikuuta 2018

Okei, mitään syötettä ei kuitenkaan havaita. Okei.

Okay, no input that's detected though. Okay.

Kiitos. Katsotaan, toimiiko se. Jaan yhden dian, jossa on vain pari nopeaa toimistokuulumista, koska se oli myös osa aihetta, vähän työstä. Eli vain tiedoksenne, meillä on tulossa tänä vuonna nyt joitakin henkilöstömuutoksia. Veljemme Walt on toiminut julkaisujohtajana Paul Waaraniemen eläköitymisestä lähtien, ja Matthew Keranen on tulossa nyt tänä kesänä.

Thank you. Let's see if it works. I'm going to disperse one slide with just a couple of quick office updates because that was also part of the topic is a little bit about the work. So just for your information, we have coming this year now some staff changes. Our brother Walt has been serving as publications director since Paul Waaraniemi's retirement, and Matthew Keranen is coming now this summer.

Ja hän ottaa heinäkuussa hoitaakseen julkaisujohtajan tehtävät toimistossa. Veli Rod on myös lähdössä tehtävästään, jota hän on hoitanut parin viime vuoden ajan, ja johtokunta on äskettäin päättänyt nimittää siihen tehtävään Jessica Nicolan, joka on työskennellyt toimistossa hallinnollisena avustajana.

And he will, in July, assume the duties of publications director at the office. Brother Rod is also leaving from his duty that he has been serving in for the last couple of years, and the board has recently decided to appoint Jessica Nicola, who has been working as an administrative assistant in the office, into that position.

Ja niin hän siirtyy siihen tehtävään, ja meillä on täytettävänä paikka, joka on niin kuin sihteerin tai hallinnollisen avustajan paikka, ja tulette näkemään ilmoitukset siitä, jotta voidaan ottaa vastaan hakijoita siihen paikkaan.

And so she will be moving over to that duty and we will have a position to be filled that will be like a secretary or an administrative assistant position and you will be seeing the postings for that to accept applicants for that position.

Haluaisin myös mainita, että yksi kehityskuluista, jotka olemme kokeneet viime vuosina ja joista olen ollut niin kiitollinen, ja tiedän, että henkilökunta ja LLC:n johtokunta ovat myös, on se läheinen tapa, jolla teemme työtä sisartemme ja veljiemme kanssa Suomessa ja Ruotsissa.

I'd also like to mention that one of the developments that we have experienced in the last few years, for which I have been so thankful, and I know the staff and the LLC board has as well, and that is the close way in which we work with our sisters and brothers in Finland and Sweden.

Luulen, että yllättyisitte tietäessänne, kuinka usein henkilökunta työskentelee yhteydessä valtameren yli. Se ei ole vain kerran vuodessa tai joka toinen vuosi, se on viikoittain. Ja paljon työstämme on tullut yhteistä. Ja meillä on myös näitä yhteisiä kokouksia itse asiassa tulossa

I think you would be surprised to know how often the staff is working in communication across the ocean. It's not just once a year or every other year, it's on a weekly basis. And a lot of our work has become mutual. And we have also these mutual meetings in fact coming up in

Toukokuussa 2019 kokoonnumme, kolmen järjestön edustajat kokoontuvat Ruotsissa tänä vuonna.

May of 2019, we will be meeting, the three organizations' representatives will be meeting in Sweden this year.

Keskustelemme hengellisistä aiheista, ajankohtaisista aiheista, mutta keskustelemme myös yhteisestä työstä ja laadimme yhteistyösuunnitelman, joka ohjaa meitä tässä yhteisessä työssä. Se on ollut suuri siunaus, mutta olen ajatellut, että Jumalalla on tähän enemmän tarkoitusta kuin vain se, että autamme toisiamme työssä. Ja se on, että hän yhdistää meitä uskossa.

We discuss spiritual topics, timely topics, but we also discuss the mutual work and we develop a cooperative work plan that guides us in this mutual work. It's been a great blessing, but I have thought that God has more purpose to this than just having us help each other in the work. And that is that he is uniting us in faith.

Jeesuksen tahto oli, että Hänen omansa olisivat yhtä, niin kuin Hän ja Isä ovat yhtä. Sitä Hän rukoili. Ja Jumala tekee sitä jopa tämän keinon kautta. Hän yhdistää meitä.

The will of Jesus was that His own would be one as He and the Father are one. That's what He prayed for. And God is doing that even through this means. He's uniting us.

Tilat, asiat, en halua käyttää paljon aikaa, olette nähneet, mitä täällä Stony Lake Campilla tapahtuu, joitakin todella mukavia muutoksia, jotka on jo tehty, ja nyt tämä kevät on ollut hieno pohja uusien asuntolarakennusten rakentamiselle, tai minun ei pitäisi kutsua niitä parakeiksi, anteeksi, Minnesotassa niitä täytyy kutsua parakeiksi. Ja sitten meillä on myös

Facilities, things, I don't want to spend a lot of time, you've seen what's happening here at Stony Lake Camp, some really nice changes that have already been made, and now this spring has been a great ground for building new dorm buildings, or I shouldn't call them bunkhouses, I'm sorry, Minnesota you have to call them bunkhouses. And then we also have

Menemme ylös Saskatchewaniin Prairie Shores Campille. En ole käynyt siellä, mutta olen nähnyt kuvat, ja on todella jännittävää nähdä siellä tapahtuva kehitys. Camp Kippalla tulemme näkemään uuden asuntolan rakentamisen. Arizonassa voimme kutsua niitä asuntoloiksi.

We're going on up in Saskatchewan at the Prairie Shores Camp. I haven't visited there but I've seen the pictures and it's really exciting to see the developments there. At Camp Kippa we will be seeing the construction of a new dorm. In Arizona we can call them dorms.

Tulette näkemään asuntolarakennuksen rakentamisen siellä. Ja sitten meillä on Silver Springsin kiinteistö, josta juuri nyt, muuten, ajatuksemme on, että haluamme antaa jonkin verran aikaa seurakunnille antaa meille palautetta siitä, miten heidän mielestään sitä kiinteistöä, jonka LLC omistaa, pitäisi käyttää. Lähetämme jonkin verran tietoa seuraavan

You'll be seeing the construction of the dorm building there. And then we have the Silver Springs property, which right now, by the way, our thought is that we want to allow some time for congregations to give us input as to how they think that property that the LLC owns should be used. We're going to be sending out some information over the course of the next

Ne pidetään siellä Silver Springsissä, mutta Monticellon seurakunta keskustelee siitä, olisiko ehkä suurin osa seurapaikasta heidän kiinteistöllään LLC:n kiinteistön sijaan.

They will be held there at Silver Springs, but Monticello congregation will be discussing whether maybe most of the service site will be on their property as opposed to the LLC property.

Ja niin sillä välin työstämme jonkinlaisia suunnitelmia siitä, miten sitä maata käytetään. Ja juuri nyt katsomme luultavasti jonkinlaista nurmikon kylvämistä ja sellaisia asioita. Mutta kuulette lisää ajan mittaan. Ja sitten mainitsen myös laajenevan lähetystyön. Tämä on yksi alue, jolla olemme tehneet hyvin paljon työtä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa SRK:n ja SFC:n kanssa.

And so in the meantime, we are working on some kind of plans for how that land will be used. And for right now, we're probably going to be looking at some seeding for grass and things like that. But you'll hear more as time goes on. And then I'll mention, too, expanding mission work. This is one area that we have worked very much in Africa and South America with SRK and SFC.

Ja se työn alue jatkaa kasvamistaan. Afrikassa on muita maita, jotka ovat pyytäneet seuroja. Tansania on yksi, ja John, mikä on se toinen, joka on esittänyt pyynnön? Guinea on toinen. Viimeisin kiinnostava seurapaikka, johon SRK lähetti jonkun, oli Pakistanissa. Ja niin se on...

And that area of work continues to grow. There are other countries in Africa that have requested services. Tanzania is one, and John, what's the other one that's made a request? Guinea is another. The latest interesting service location that SRK sent someone to was in Pakistan. And so it's...

On aika hämmästyttävä aika siinä mielessä, että meidän täytyy vain istua alas ja katsoa, mihin Jumala meitä ohjaa, koska mikään tästä ei ole meidän suunnitelmaamme. Näyttää vain siltä, että Jumala löytää tapoja ohjata meitä. Tietyssä mielessä se on todella lohduttavaa, että voimme antaa Hänen suunnitella maailman.

It's quite an amazing time in that sense that we just have to sit back and see where God directs us because none of this is our plan. It just seems like God just finds ways to direct us. In a sense, that's really comforting that we can let Him plan the world.

Eli se on nopea katsaus siihen, mitä toimistolla tapahtuu. Tämän keskustelun toinen osa oli, että on ollut joitakin aiheita, hengellisiä aiheita, jotka ovat tulleet esiin, niistä on kysytty kysymyksiä, niistä on keskusteltu, ja olemme tunteneet, että olisi tärkeää

So that's a quick update on what's happening with the office. The other part of this discussion was that there have been some topics, spiritual topics that have come up, questions have been asked about them, there has been discussion about them, and we have felt that it would be important to

Avata ne aiheet keskustelulle täällä teidän kanssanne, veljet. Ja toivon, että puhutte vapaasti näistä asioista. Ja että Jumala voi henkensä kautta ohjata meidät kaikki samaan ymmärrykseen näistä asioista. Ainakin niin paljon ymmärrystä kuin hän haluaa antaa. Hän ei anna meille kaikkea ymmärrystä. Ja se on tavallaan varoitus, jonka haluaisin sanoa alussa, on,

Open those topics for discussion here with you brothers. And I hope that you will speak freely on these matters. And that God can, through his spirit, guide us all into the same understanding on these things. At least as much understanding as he wants to give. He doesn't give us all understanding. And that's kind of a caution I would like to say at the beginning is,

Älkäämme yrittäkö luodata niin syvälle. Älkäämme yrittäkö ymmärtää jokaista yksityiskohtaa ja halkoa hiuksia ja tulla asiantuntijateologeiksi näissä aiheissa. Pyytäkäämme vain Jumalaa, anna meille se osa ymmärrystä, jonka hän katsoo meidän tarvitsevan ja joka pitää meidät yhtä.

Let's not try to probe so deeply. Let's not try to understand every detail and split hairs and become expert theologians on these topics. Let's just ask God, give us that portion of understanding that he feels we need and that will keep us united.

Eli tästä anteeksiantamuksen aiheesta, tiedättehän, se alkoi tällä kysymyksellä, olisiko koskaan tilannetta, jossa Jumalan lapset eivät voi saarnata evankeliumia? Ajatukseni siitä saattavat olla vähän liian yksinkertaisia, en tiedä, mutta tapa, jolla olen ajatellut sitä, on, miten voimme sanoa ei koskaan? Miten voimme sanoa Jumalalle, et voi koskaan sulkea lastesi suuta? Hän on tehnyt sen.

So on this topic of forgiveness, you know, it began with this question, would there ever be a situation in which God's children cannot preach the gospel? My thoughts on it might be a little too simple, I don't know, but the way I've thought about it is, how can we say never? How can we say to God, you can never close the mouth of your children? He has done it.

Ja, tiedättehän, tällaisessa tilanteessa tiedämme, että Jumalan valtakunnan sanoma on anteeksiantamuksen sanoma. Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Se on Jumalan valtakunnan sanoma. Tarkoittaako se, ettei koskaan ikinä voi olla jotain tilannetta? Miten voimme sanoa niin?

And, you know, in this kind of situation, we know that the message of God's kingdom is one of forgiveness. Go into all the world and preach the gospel to every creature. That's the message of God's kingdom. Does it mean that there can never ever be some situation? How can we say that?

Mutta, tiedättehän, nämä tilanteet ovat selvästi poikkeus. Ehkä niitä ei tapahdu joidenkin meidän elinaikanamme. Tarkoittaako se, että voimme sanoa ei koskaan? Eli tunnen, että sen sijaan että pohtisimme tätä liian syvällisesti, miksi emme jättäisi sitä menneisyyteen? Antakaa Jumalan ohjata niitä tilanteita. Tiedättehän,

But, you know, these situations are clearly the exception. Maybe they don't happen in some of our lifetimes. Does that mean we can say never? So I feel like, rather than ponder this too deeply, why don't we leave it in the past? Let God direct those situations. You know,

Jeesus on antanut omilleen valtakunnan avaimet. Hän on antanut ne kahtena avaimena, ja niitä avaimia käytetään Pyhän Hengen viran kautta. Ne ovat ihmisten avaimia. Emme puhu ihmisen anteeksiantamuksesta tai ihmisen sitomisesta.

Jesus has given to his own the keys of the kingdom. He has given these as two keys, and those keys are used through the office of the Holy Spirit. They are people's keys. We're not talking about man's forgiveness or man's binding.

Ja tiedämme, että Jumalan seurakunta on nopea [päästämään] ja hidas [sitomaan]. Jopa kun katsomme sellaisia asioita kuin niin sanottu Kristuksen seurakuntajärjestys, kuten te veljet hyvin tiedätte, tapa, jolla Jeesus kuvaa sitä lakia, jos anteeksiantamus voidaan saarnata missä kohdassa tahansa, se on siinä. Se on sen koko tarkoitus. Ja kun anteeksiantamus on saarnattu, se on tehty.

And we know that the congregation of God is quick to [loose] and slow to [bind]. Even when we look at things like the so-called Church Law of Christ, as you brothers well know, the way that law is described by Jesus, if forgiveness can be preached at any point, that's it. That's the whole purpose of it. And once forgiveness is preached, it's done.

Ja yritämme jatkuvasti päästä siihen kohtaan. Ja niin Jumalan seurakunta pyrkii aina päästämään syntiset heidän synneistään. Mutta meidän täytyy myös uskoa, että jos ei olisi tarvetta [sitomisen avaimelle], Jeesus ei olisi antanut [avainta]. Ja niin voi olla niitä tilanteita

And we keep trying to reach that point. And so, God's congregation is always looking to loose sinners from their sins. But we have to also believe that if there was no need for [the key of binding], Jesus wouldn't have given the [key]. And so, there can be those occasions

Ja historiallisesti on ollut niitä tilanteita, jolloin sitomisen [avainta] täytyy käyttää. Ja kun niin tapahtuu, se tehdään rakkaudessa. Ja se on osa täydellistä evankeliumia. Koska se ei auta ketään, että hänelle annetaan väärä turvallisuus tai tunne siitä, että hänkin on matkalla taivaaseen, jos hän ei ole.

And have been historically those occasions when [the key of] binding has to be used. And when it happens, it's done in love. And it's a part of the complete gospel. Because it does not help someone to give them a false security or sense that they are also traveling to heaven if they are not.

Ja niin sellainen harvinainen tilanne, kun seurakunta käyttää sitomisen avainta, tehdään vain auttamaan jotakuta näkemään, missä minä olen?

And so that kind of rare occasion when the congregation uses the key of binding is done only to help someone to see, where am I?

Joskus viime aikoina keskustelu on keskittynyt siihen, miten ihminen voi saada anteeksiantamuksen? Miten Jumala antaa ihmiselle hänen syntinsä anteeksi? Se on aika tärkeä kysymys. Miten saamme anteeksiantamuksen? Minun ymmärrykseni mukaan anteeksiantamus tapahtuu evankeliumin saarnaamisen kautta.

Sometimes recently the discussion has centered around how can a person receive forgiveness? How does God forgive a person their sins? It's a pretty important question. How do we receive forgiveness? From my understanding is forgiveness happens through the preaching of the gospel.

Kun Jeesus antoi avaimet opetuslapsilleen, hän sanoi tällä tavalla aika selvästi, joiden synnit te annatte anteeksi maan päällä, ne ovat anteeksi annetut taivaassa. Eli kun uskovaiset saarnaavat anteeksiantamusta, se on Jumalan anteeksiantamus. Se ei ole muistutus siitä, että Jumala on jo antanut anteeksi. Se on Jumalan anteeksiantamus.

When Jesus gave the keys to his disciples, he said in this way quite clearly, whosoever sins you forgive on earth, they are forgiven in heaven. So when the believers preach forgiveness, it is God's forgiveness. It's not a reminder that God has already forgiven. It is God's forgiveness.

Rakkaat veljet, uskon, että kun te muutama hetki sitten saarnasitte minulle evankeliumin, Jumala on antanut minulle syntini anteeksi teidän suunne kautta. Niin Jumala antaa anteeksi. Ja olen usein ajatellut, miksi Jumala valitsi sen tavan antaa synnit anteeksi? Minun johtopäätökseni on, koska tuntien itseni,

Dear brothers, I believe that when you a few moments ago preached the gospel to me, God has forgiven me my sins through your mouths. That's how God forgives. And I have often thought, why did God choose that way to forgive sins? My conclusion is because knowing myself,

Se on, koska uskoni on niin heikko, että jos minun pitäisi vain yrittää uskoa, että syntini ovat anteeksi, minun olisi niin vaikea uskoa. En selviäisi. Mutta kun saan kuulla sen kuuluvana julistuksena, syntisi ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. No, olen yhä heikko uskovainen, mutta pystyn tarttumaan siihen ja sanomaan, Jumala, anna minulle anteeksi.

It's because my faith is that weak that if I had to just try to believe that my sins are forgiven, I would have such trouble believing. I couldn't make it. But when I can hear that as an audible proclamation, your sins are forgiven in the name and blood of Jesus. Well, I'm still a weak believer, but I'm able to cling to that and say, God forgive me.

Tiedättehän, Juhani Uljas kirjoittaa kirjassaan Aarre kätkettynä peltoon, että Jumalan lapsi elää päivittäin armossa ja anteeksiantamuksessa. Ja mitä se tarkoittaa minulle, on, kun te veljet olette saarnanneet minulle evankeliumin, voin unohtaa kaikki ne menneisyyden synnit. Ne ovat anteeksi. Elän siinä anteeksiantamuksessa. Eli,

You know, Juhani Uljas writes in his book, Treasure Hidden in a Field, that the child of God lives daily in grace and in forgiveness. And what it means to me is, when you brothers have preached the gospel to me, I can forget all those sins of the past. They're forgiven. I live in that forgiveness. So,

Joskus on noussut kysymys, onko sakramenteissa anteeksiantamus? Ja minun yksinkertainen ymmärrykseni on, ettei ole. Raamatussa on selvästi kirjoitettu esimerkiksi kasteesta, että peseminen kasteessa ei ole omantunnon puhdistamista.

The question has sometimes been raised, is there forgiveness in the sacraments? And my simple understanding is that there is none. It's clearly written in the scripture about baptism, for example, that washing in baptism is not the cleansing of the conscience.

Kaste ei anna uskoa, se ei anna syntejä anteeksi. Se on liitto Jumalan kanssa, ja se on elinikäinen liitto.

Baptism doesn't confer faith, it doesn't forgive sins. It's a covenant with God, and it's a lifelong covenant.

Pyhä ehtoollinen on annettu tarkoitukseen, jota tarvitsimme elämässämme. Se on annettu uskomme vahvistamisen tarkoitukseen. Mutta me uskomme, ja elämässäni Jumalan lapsena Jumalan valtakunnassa on aina opetettu, että ehtoollisen sakramenttiin osallistuminen ei anna syntien anteeksiantamusta.

Holy Communion is given for a purpose we needed in our lives. It's given for a purpose of strengthening our faith. But we believe, and in my life as a child of God, it's always been taught in God's kingdom that partaking of the sacrament of communion does not confer forgiveness of sins.

Se vakuuttaa meille evankeliumin voiman. Se vakuuttaa meille, että syntimme on sovitettu, ja kun evankeliumia saarnataan, voimme uskoa sen. Ja se vahvistaa uskoamme varmasti. Mutta anteeksiantamus tapahtuu evankeliumin saarnaamisen kautta. Se on minun ymmärrykseni.

It assures us of the power of the gospel. It assures us that our sins have been atoned and when the gospel is preached we can believe it. And it strengthens our faith for sure. But forgiveness happens through the preaching of the gospel. That's my understanding.

Itse asiassa ajattelin, että kun Jeesus oli opetuslastensa kanssa sinä viimeisenä iltana, tiedättehän, jos olemme rakkaan ihmisen kanssa ja ajattelemme, että se on viimeinen kerta, kun koskaan näemme hänet, ajattelisimme, mikä on tärkein asia, jonka haluamme sanoa hänelle. No, Jeesus opetti opetuslapsilleen kaksi tärkeää asiaa sinä viimeisenä iltana.

In fact, I thought that when Jesus was with his disciples that last evening, you know, if we are with a loved one and we thought it's the last time we'll ever see them, we would think what's the most important thing we want to say to them. Well, Jesus taught his disciples two important things that last evening.

Ensin hän asetti [ehtoollisen] sakramentin. Ja toiseksi hän pesi heidän jalkansa. Jos sakramenttiin osallistumisessa olisi anteeksiantamus, miksi jalkojen pesemistä olisi edes tarvittu? Mutta ettekö ole huomanneet elämässänne uskovaisena, että kaksi suurta voiman ja lohdun lähdettä ovat

First, he instituted the sacrament [of Holy Communion]. And second, he washed their feet. If there was forgiveness in partaking of the sacrament, why would the washing of feet even have been needed? But haven't you found in your life as a believer that the two great sources of strength and comfort are

Evankeliumissa, siinä, että kuulee syntinsä olevan anteeksi, saa jalkansa pestyiksi, ja osallistumisessa pyhän ehtoollisen sakramenttiin, jossa voi ottaa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren ja tietää sydämessään, että näin paljon Jumala rakasti minua. Näin hän maksoi minun syntini Pojallaan.

In the gospel, in hearing that your sins are forgiven, having your feet washed, and in partaking of the sacrament of Holy Communion, where you can receive the body and blood of Christ and in your heart know that this is how much God loved me. This is how he paid for my sins with his Son.

Sitten haluaisin vain koskettaa myös tätä, koska näyttää siltä, että viime aikoina olemme kuulleet tämän termin jatkuva anteeksiantamus.

Then I would just want to touch on this too because it seems like recently we have heard this terminology of continual forgiveness.

Ja aivan rehellisesti, minun täytyy sanoa, etten tiedä, mitä termi tarkoittaa. Se on tavallaan, minulle ainakin, se on uusi termi, enkä ole varma, kun se mainitaan, mitä sillä tarkalleen tarkoitetaan. Ehkä se tarkoittaa sitä, mitä minä ajattelen armon alla elämisenä. En tiedä, tarkoitetaanko sillä sitä vai ei. Mutta haluan vain jakaa ymmärrykseni, että Jumalan lapsi

And quite honestly, I have to say I don't know what the term means. It's kind of a, for me anyway, it's a new term, and I'm not sure when it's mentioned exactly what it's meant by. Maybe it means what I think of as living under grace. I don't know if that's what is meant by it or not. But I just want to share my understanding that a child of God

Ne, jotka ovat Jumalan armon suojeluksessa. Ja Jumalan armo on tällainen meitä kohtaan, että jos lankeamme syntiin, Hän ei hylkää meitä. Emme menetä uskoa joka kerta, kun lankesimme syntiin. Jos menettäisimme, niin

Those under the protection of God's grace. And God's grace is this way towards us, that if we fall into sin, He does not reject us. We don't lose faith every time we fell into sin. If we did, then

Minun pitäisi olla täällä ylhäällä tekemässä parannusta loppupäivän. Emme menetä uskoa joka kerta, kun lankeamme syntiin. Ajattelen niitä Vähän-Aasian seurakuntien enkeleitä, joista joillakin oli hoidettavana hyvin vakavia asioita. Mutta kun Jeesus antoi Johannekselle sanomat heille, hän ensin näytti heille kuvan, että heitä pidetään minun Isäni kädessä.

I'd have to be up here repenting the rest of today. We don't lose faith every time we fall into sin. I think of those angels of the churches of Asia Minor, some of whom had some very serious matters to take care of. But when Jesus gave John the messages for them, he first showed them a picture that they are held in my father's hand.

Niin Jumala pitää meistä huolta. Kun lankeamme syntiin, hän yhä pitää meistä kiinni ja antaa meille tilaisuuden lähestyä armon lähdettä ja hoitaa elämäämme. Ja se on armon alla elämistä tänään.

That's how God takes care of us. When we fall into sin, he still holds us and gives us opportunity to approach the fountain of grace and care for our lives. And that's living under grace today.

Nyt ehkä kun jotkut ihmiset sanovat, että meillä on jatkuva anteeksiantamus, en tiedä, ehkä se tarkoittaa sitä heille, ja jos niin on, niin sen minä ymmärtäisin. Mutta joskus minusta on tuntunut, että tämä termi, jatkuva anteeksiantamus, tarkoittaa, että menneisyyden ja nykyisyyden ja tulevaisuuden syntimme ovat kaikki anteeksi, ja siksi minun ei edes tarvitse kuulla evankeliumia.

Now maybe when some people say we have continual forgiveness, I don't know, maybe that's what it means to them, and if that's the case, then that's what I would understand. But sometimes it has felt to me that this term, continual forgiveness, means that our sins of the past and present and future are all forgiven, and therefore I don't even need to hear the gospel.

Tiedättehän, jos huomisen syntini ovat anteeksi, ja seuraavan päivän ja seuraavan päivän, nyt puhun henkilökohtaisesti, se vie minulta tarpeen valvoa. Jos ne synnit ovat jo anteeksi ennen kuin lankean niihin, niin mitä sillä on väliä, jos lankean? Siltä se minusta tuntuu, ja kuten sanoin, en tiedä, tarkoitetaanko sitä sen termin käytöllä, mutta

You know, if my sins of tomorrow are forgiven, and the next day and the next day, now I'm speaking personally, that takes away from me the need to be watchful. If those sins are already forgiven before I fall into them, then what does it matter if I fall? That's how it feels to me, and like I said, I don't know if that's what is meant by the use of that term, but

Mutta tapa, jolla näen sen, on että menneisyyden ja nykyisyyden ja tulevaisuuden syntini on sovitettu. Kristus on maksanut ne kaikki. Mutta tarvitsen silti anteeksiantamusta. Kun lankean syntiin, tarvitsen silti anteeksiantamusta.

But the way I see it is that my sins of the past and present and future have been atoned for. Christ has paid for them all. But I still need forgiveness. When I fall into sin, I still need forgiveness.

Termi jatkuva anteeksiantamus melkein antaa minulle ymmärtää, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin anteeksiantamaton synti. Ja kuitenkin olemme aina opettaneet, että ainoa tapa menettää usko on anteeksiantamattoman synnin kautta. Mutta jos ei ole anteeksiantamatonta syntiä, niin miten kukaan koskaan lankeaa uskoon? Ja kuitenkin tiedämme, että ihmiset ovat.

The term continual forgiveness almost implies to me like there's no such thing as unforgiven sin. And yet we have always taught that the only way to lose faith is through unforgiven sin. But if there's no unforgiven sin, then how does one ever fall to faith? And yet we know people have.

Eli siksi se termi tuntuu minusta oudolta. Kuten sanoin, en sano tätä tuomitakseni ketään, joka on käyttänyt tätä termiä, koska en tiedä, mitä he tarkoittavat sillä. Mutta ajattelen meidän vain elävän Jumalan armon alla. Hänen armonsa on ollut se, mikä kantaa meitä.

So that's why that term feels odd to me. Like I said, I'm not saying this to judge anybody who has used this term because I don't know what they mean by it. But I think of us as just living under God's grace. His grace has been what carries us.

Olen usein muistanut lukiessani joitakin Lutherin kirjoituksia ja saarnoja, yhden kohdan, jota luin, ja Luther sanoi tämän, se on tavallaan yksinkertainen lausuma, mutta se todella iski minuun, kun luin sen. Hän sanoi, missä olisin, oi Jumala, jos kieltäisit minulta armosi? Ja ajattelin sitä lausumaa, että niin me elämme. Elämme Jumalan armon alla.

I have often remembered in reading some of Luther's writings and sermons, one place where I was reading, and Luther said this, it's kind of a simple statement, but it really struck me when I read it. He said, where would I be, oh God, if you would deny for me your grace? And I thought about that statement, that that's how we live. We live under God's grace.

Jos ei olisi hänen armoaan, emme olisi uskovaisia tänään, rakkaat ystävät. Mutta hänen armonsa kantaa meitä silloinkin, kun lankeamme syntiin. Armostaan hän antaa meille vapaan tilaisuuden panna synti pois hänen valtakunnassaan.

If it were not for his grace, we would not be believers today, dear friends. But his grace carries us even when we fall into sin. By his grace, he gives us free opportunity to put away sin in his kingdom.

Ja tiedämme Raamatusta, miten meitä rohkaistaan, että kun meitä ympäröi tämä todistajien pilvi, pankaamme pois kaikki synnin paino, joka kietoo. Tai lähestykäämme armoistuinta saadaksemme laupeuden, tiedättehän, ja armon avuksi hädän hetkellä.

And we know from the scriptures how we are encouraged that when we are surrounded by this cloud of witnesses, let's lay aside every weight of the sin that besets. Or let's approach the mercy seat to obtain mercy, you know, and grace to help in times of need.

Tai ajattelen profeetta Sakariaa. Kun Sakaria kirjoitti Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta, hän sanoo, sinä päivänä on avoin lähde Daavidin huoneessa ja Jerusalemin kaupungissa syntiä ja saastaisuutta vastaan.

Or I think about the prophet Zechariah. When Zechariah wrote about the suffering and death of Christ, he says, in that day there will be an open fountain in the house of David and in the city of Jerusalem against sin and defilement.

Eli ehkä se riittää siitä, miten minä ymmärrän anteeksiantamuksen ja te veljet tästä ja kaikista näistä aiheista. Toivon, että voin selventää asioita, joissa olen tehnyt ne epäselviksi, tai korjata ne asiat, joita sanon ja jotka eivät ole oikein. Vanhurskauden vaate, olemme kuulleet puhetta siitä.

So maybe that's enough said about how I understand forgiveness and you brothers on this and all of these topics. I hope that I can clarify things where I have made them unclear or correct those things that I say that are not correct. The robe of righteousness, we have heard talk about that.

Tiedättehän, tiedämme Raamatusta, että Jumalan lapset on puettu tähän vaatteeseen, ja että tämän vaatteen kauneus on Kristuksen vanhurskaus. Ja tiedämme, että ainoa tapa, jolla voimme päästä taivaaseen, on että kun seisomme vanhurskaan tuomarin edessä,

You know, we know from scriptures that God's children are clothed in this robe, and that the beauty of this robe is the righteousness of Christ. And we know that the only way we can make it to heaven is that when we stand before the righteous judge,

Meillä on yllämme hääpuku, Kristuksen vanhurskaus. Ja jos sen Jumala näkee yllämme, niin Hän tuomitsee meidät Poikansa ansioiden mukaan. Uskotteko Hänen Poikansa vanhurskauteen? Luuletteko, että Jumala on tyytyväinen siihen?

We are wearing the wedding gown, the righteousness of Christ. And if that's what God sees on us, then He judges us according to the merits of His Son. Do you believe in the righteousness of His Son? Do you think God will be pleased with that?

Ajatelkaa sitä. Teillä on Kristuksen vanhurskaus vaatteissanne. Voitte päästä taivaaseen. Jos se olisi oma vaatteeni, minulla ei olisi toivoa. Mutta uskallan seistä vanhurskaan tuomarin edessä, jos menen Kristuksen vanhurskaudessa. Voimmeko [tahrata] [vaatteemme]? Se on joskus ollut kysymys.

Think about that. You have the righteousness of Christ in your garments. You can make it to heaven. If it was my own garment, I have no hope. But I dare to stand before the righteous judge if I go with the righteousness of Christ. Can we [stain] our [robe]? That's sometimes been the question.

En aio ymmärtää vanhurskauden vaatteen teologian syvyyttä ollenkaan. Joten olkaa kärsivällisiä kanssani, kun vain jaan ajatukseni siitä. Ensinnäkin uskon, että Kristuksen vanhurskaus on täydellinen. Sitä eivät syntimme voi koskaan tahrata tai vähentää.

I don't intend to understand the depth of the theology of the Robe of Righteousness at all. So please bear with me when I just share my thoughts on it. First of all, I believe that Christ's righteousness is perfect. It cannot ever be blemished or diminished by our sins.

Hänen työnsä oli täydellinen ja hän täytti sen kaiken meidän puolestamme. Ja siitä me laulamme uskosta, Kristuksen täydellisyydestä. Mutta synti tahraa omantuntoni. Ja Raamattu antaa esimerkkejä synnin hoitamisesta.

His work was perfect and he finished it all for us. And that's what we sing to by faith, the perfection of Christ. But sin stains my conscience. And the scriptures give examples of caring for sin.

Yksi on vaatteiden peseminen, yksi on jalkojen peseminen, ja olisi muita esimerkkejä, joita Raamattu antaa omantunnon hoitamisesta. Ja minun ei tarvitse sotkeutua tähän kysymykseen, no, tämä valkopukuinen joukko, joka pesi vaatteensa Karitsan veressä, tarkoittiko se, että heidän syntinsä tahrasivat Kristuksen vanhurskauden ja kaikkea sitä? Ei, tietenkään se ei tarkoita sitä.

One is the washing of robes, one is the washing of feet, and there would be other examples that scriptures give about caring for the conscience. And for me, it doesn't take to get tangled up in this question, well, this white-robed throng that washed their robes in the blood of the Lamb, did that mean their sins tarnished the righteousness of Christ and all that? No, of course it doesn't mean that.

Mutta Jumala antaa meille nämä kuvat omantunnon hoitamisesta, synnistä puhdistumisesta. Me pesemme vaatteemme. Me pesemme jalkamme. Ja niiden opetusten koko tarkoitus on rohkaista meitä hoitamaan syntiä. Muistatteko, mitä hän sanoi opetuslapsilleen, kun hän pesi heidän jalkansa? Jos minä, teidän Herranne ja Mestarinne, olen pessyt teidän jalkanne, teidän täytyy pestä toistenne.

But God gives us these pictures of caring for the conscience, being cleansed from sin. We wash our garments. We wash our feet. And the whole purpose of those teachings is to encourage us to care for sin. You remember what he told his disciples when he washed their feet? If I, your Lord and Master, have washed your feet, you have to wash one another's.

Se oli esimerkki, jolla opetettiin heitä hoitamaan toisiaan evankeliumilla. Eli, tiedättehän, minun tavallaan teologiani, tiedän, ettei se ole kovin syvä tässä, ja luultavasti en auta teitä veljiä ymmärtämään sitä yhtään syvällisemmin, mutta minulle se täytyy pitää sillä tasolla.

It was an example to teach them to care for one another with the gospel. So, you know, my sort of theology, I know isn't very deep on this, and I probably am not helping you brothers to understand it any more deeply, but for me it has to be kept at that level.

Että minun täytyy pestä omatuntoni. Kuvittelenpa sen jalkojeni pesemisenä tai vaatteideni puhdistamisena tai minä tahansa, tiedän, että Kristuksen veri puhdistaa minut synnistä evankeliumissa. Ja tiedän, että Jumala näkee minussa, kun uskon, Poikansa vanhurskauden. Mainitsisin, että olen kuullut yhden ymmärryksen siitä [kohdasta] [Ilmestyskirjassa].

That I need to wash my conscience. Whether I picture it as washing my feet or cleansing my garments or whatever, I know that the blood of Christ cleanses me from sin in the Gospel. And I know that God sees in me when I'm believing the righteousness of His Son. I would mention that I have heard one understanding about that [passage] in [Revelation].

Jossa Johannes näki valkopukuisen [joukon], joka pesi vaatteensa Karitsan veressä. Olen kuullut yhden väärän ymmärryksen yhdestä tilanteesta, että se viittaa parannukseen epäuskosta. Ja sen ymmärryksen kanssa en voi olla samaa mieltä. Koska kun joku on epäuskossa, hänellä ei ole vaatetta pestävänä. Muistatteko ylimmäisen papin Joosuan?

Where John saw the white-robed [throng] who washed their robes in the blood of the Lamb. I've heard one wrong understanding of one situation that that refers to repentance from unbelief. And that understanding I can't agree with. Because when someone is in unbelief, they don't have a robe to wash. You remember Joshua the high priest?

Jotta hän saisi hyvän vaatteen, heidän täytyi ottaa pois hänen saastaisista vaatteistaan. Kun olet epäuskoinen, sinulla ei ole vanhurskauden vaatetta ollenkaan pestävänä. Tuhlaajapoika, kun hän lähestyi isän taloa, hänellä ei ollut hyvää vaatetta yllään, ja isä sanoi palvelijoille, pukekaa hänen päälleen talon kallisarvoinen vaate.

In order to receive the good robe, they had to take away from his filthy garments. When you're an unbeliever, you don't have the robe of righteousness at all to wash. The prodigal son, when he approached the father's house, he didn't have a good robe on, and the father told the servants, put on him the precious robe in the house.

Eli en voi ymmärtää, että tuo Ilmestyskirjan kohta viittaisi parannukseen epäuskosta. Ymmärrän, että se viittaa omantuntomme puhdistamiseen Kristuksen verellä.

So I can't understand that that portion of Revelations refers to repentance from unbelief. I understand that it refers to cleansing our conscience of the blood of Christ.

Mutta taas, rakkaat veljet, sanon, että te selvittäkää ymmärrykseni, että ne ovat heikkoja eivätkä ole samaa mieltä siitä, miten te uskotte, koska haluan uskoa niin kuin te uskotte. Minun on helppo ajatella, että te uskotte oikealla tavalla ja pääsemme taivaaseen. Ei ole helppo ajatella sitä.

But again, dear brothers, I say that you clear up my understanding that they are weak and don't agree with how you believe because I want to believe the way you believe. I find it easy to think that you're believing the right way and we'll get to heaven. It's not easy to think that.

Mutta tämä rohkaisu, voitte lukea nämä kohdat itse Raamatusta, ja olette luultavasti jo tuttuja niiden kanssa joka tapauksessa, joten en lue niitä tai toista niitä, mutta Raamatussa on rohkaisua säilyttää usko ja hyvä omatunto ja panna synti pois toistuvasti. Siihen on syy. Synti, kun se on täytetty, synnyttää kuoleman.

But this encouragement, you can read these portions for yourself from the Scripture, and you're probably already familiar with them anyway, so I won't read them or repeat them, but there is encouragement to keep faith and a good conscience and to put away sin repeatedly in the Bible. There's a reason for that. Sin, when it is finished, brings death.

Lyhyesti haluaisin vain kommentoida myös tätä aihetta, vartijat Siionin muureilla. Raamatussa on selvää, että Jumala on asettanut joitakin erityisiin palvelutehtäviin. Itse asiassa kuulimme siitä veljeltämme Keithiltä hänen avaushartaudessaan eilen.

Briefly, I would just want to comment on this topic, too, of Watchmen on the Walls of Zion. It's clear in Scripture that God has set some into special duties of serving. In fact, we heard about that from our brother Keith in his opening devotion yesterday.

Eri lahjoja, eri virkoja palvella Jumalan valtakuntaa, ja ne ovat kaikki palvelemisen paikkoja.

Different gifts, different offices to serve God's kingdom, and they're all places of serving.

Ja niin sanan palvelijoilla ja vanhimmilla, johtokunnan jäsenillä seurakunnassa, heillä kyllä on erityinen valvomisen tehtävä. Se ei tarkoita, ettei kenenkään muun pitäisi olla valpas. Meidän kaikkien pitäisi olla valppaita. Ja muistatteko, kun Paavali tapasi viimeisen kerran Efeson vanhimmat? Ja kun hän erosi heistä, hän antoi heille tämän ohjeen. Hän sanoi, ottakaa vaari itsestänne.

And so, servants of the word and elders, board members in the congregation, they do have a special duty of watching. It doesn't mean nobody else should be watchful. We all should be watchful. And you remember when Paul met for the last time with the elders at Ephesus? And when he was parting from them, he gave them this instruction. He said, take heed unto yourselves.

Ensimmäinen palvonnan paikka jokaiselle Jumalan lapselle, ota vaari itsestäsi. Mutta sitten hän käski niitä vanhimpia lisäämään koko Jumalan laumaan, jonka hän on ostanut omalla verellään. Se oli erityinen tehtävä, joka annettiin niille vanhimmille Efesossa.

First place of worship for every child of God, take heed unto yourself. But then he told those elders to add unto the whole flock of God which he has purchased with his own blood. That was a special duty given to those elders in Ephesus.

Että sen jälkeen kun he ovat varmistaneet, että valvovat omassa uskonelämässään ja hoitavat omat syntinsä, heillä on myös velvollisuus valvoa laumaa, koska hän sanoi tietävänsä, että hänen lähtönsä jälkeen tulisi näitä julmia susia, jotka tunkeutuisivat sisään eivätkä säästäisi laumaa. Ja niin valvokaa laumaa.

That after they have made sure they watch in their own life of faith and take care of their own sins, they also have a duty to watch for the flock because he said he knows that after his departure there would be these grievous wolves that would enter in and they would not spare the flock. And so watch for the flock.

Eli ymmärtäisin, että Jumala on asettanut joitakin vartijoiksi muureille, ja tiedättehän, ette voi, jos ajattelette muurien ympäröimää kaupunkia ja kaikkea työtä, jota kaupungissa tehdään, jos kaikki ovat muureilla valvomassa, kuka tekee muun työn?

So, I would understand that God has set some as watchers on the walls, and you know, you can't, if you think of a walled city, and all the work that's going on in the city, if everybody is on the walls watching, who's doing the other work?

Eli, tiedättehän, kaupungin ihmiset panevat joitakin ihmisiä menemään muureille ja valvomaan ja joitakin ihmisiä muihin tehtäviin. Se ei tarkoita, että vartijat olisivat jotenkin korotettuja. No, he ovat ylempänä, jos he seisovat kaupungin muureilla, tietenkin. Mutta, tiedättehän, palvelijat alennetaan palvelemaan. Oli palvelutehtävä mikä tahansa, rakkaat veljet, se on palvelija.

So, you know, the people in the city put some people to go on the walls and watch and some people with other duties. It doesn't mean the watchmen are somehow elevated. Well, they're higher up if they're standing on the walls in the city, of course. But, you know, servants are lowered to serve. No matter what duty of serving, dear brothers, it's a servant.

Ja Jeesus sanoi, kumpi on suurempi, se joka aterioi, vai se joka palvelee? Ja siihen kysymykseen oli aika helppo vastata, eikö? Yksi niistä harvoista kysymyksistä, joihin pystyin helposti vastaamaan, on se Jeesuksen kysymys. Eli emme ajattele vartijoita Siionin muureilla kenenkään korottamisena.

And Jesus said, who is greater, he that sitteth at meat or he that serves? And that was a pretty easy question to answer, right? One of the few questions I could easily answer is that question of Jesus. So we don't think of watchmen on the walls of Zion as elevating anybody.

Itse asiassa sanoisin, että päinvastoin. Se ei ainoastaan tee teistä palvelijaa, vaan se antaa teille erityisen merkityksen, josta liha mieluummin olisi vapaa, eikö niin?

In fact, I would say it's quite the opposite. Not only does it make you a servant, but it gives you a special meaning, which the flesh would rather be free of, wouldn't it?

Olen usein ajatellut, kuinka mukavaa olisi olla kuin se pieni poika, joka puhui minulle Alaskassa. Hän haluaa vain uskoa. Hän ei huolehdi mistään näistä aiheista eikä siitä, että tekisi mitään itse. Hän vain uskoo. Jeesus kuoli syntiemme puolesta ja näiden tyttöjen pitäisi rukoilla.

I've often thought how nice it would be to be like that little boy who talked to me in Alaska. All he wants to do is believe. He doesn't worry about any of these topics or doing anything himself. He just believes. Jesus died for our sins and these girls should be praying.

No sitten lopuksi vain pari muuta aihetta, joista olemme kuulleet puhetta viime aikoina ja jotka tuntuvat vähän levottomaksi tekeviltä. Yksi on kysymys lasten vastaanottamisesta tai ehkäisyn käytöstä.

Well then finally just a couple of other topics that we have heard talk of recently that feels a little unsettling. One is the question of acceptance of children or use of birth control.

Ja olen usein ajatellut, että näinä viimeisinä aikoina, joita nyt elämme, yksi Jumalan lasten taistelurintamista on nuorten perheidemme kanssa, monien lasten kanssa, koska maailma halveksii sitä. Ja oma mielemme voi taistella sitä vastaan. Tiedättehän, niin kuin, olisi helppo ajatella, että

And I've thought often that in these last times that we're living now, one of the battle fronts for God's children is with our young families, with many children, because the world looks down on that. And our own minds can battle against it. You know, like, it would be easy to think that

Varsinkin jos tiedämme tilanteista, joissa perheillä on ollut terveyskamppailuja ja sellaista. Tiedättehän, se on järkevää omalle mielellemme, no, miksi niin monta lasta, eikö? Se on täysin järkevää. Ja sitten kun käännymme Jumalan sanan puoleen, se ei olekaan enää niin täysin järkevää. Jos haluamme olla kuuliaisia Jumalan sanalle, lapset ovat Herran lahja.

Especially if we know of situations where families have had health struggles and stuff like that. You know, it makes sense to our own minds, well, why have so many children, right? It makes perfect sense. And then when we turn to God's Word, it doesn't make such perfect sense anymore. If we want to be obedient to God's Word, children are a gift of the Lord.

Jumala on elämän antaja. Jumala on luoja. Älkäämme ottako niitä asioita omiin käsiimme. Valitettavasti kuulin äskettäin yhdeltä nuorelta uskovaiselta äidiltä, että toinen nuori äiti oli kysynyt häneltä, että teemmekö suurten perheiden saamisesta jonkinlaista tekoa, joka tekee meistä vanhurskaampia?

God is the giver of life. God is the creator. Let's not take those things into our hands. Sadly, I heard recently from one young believing mother that she was asked by another young mother that, are we making having big families into some sort of work that makes us more righteous?

Luuletteko, että siksi perheet, jotka kamppailevat taloudellisesti tai terveyden kanssa, haluavat lapsen toisensa jälkeen? Koska se tekee heistä vanhurskaampia? Tiedättehän, luulen, että Jumala on antanut heille tämän nöyrän näkemyksen, että he ovat Jumalan lahjoja ja inhimillisiä aarteita.

Do you think that's why families that are struggling economically or with health want to have child after child? Because it makes them more righteous? You know, I think that God has given them this humble view that they are God's gifts and human treasures.

Toinen aihe, josta on joskus keskusteltu, on tämä omavanhurskauden kysymys. Ja kuulimme sen veljeltämme Rickiltä eilen, kun hän kysyi kysymyksen siitä, mitä omavanhurskaus tarkoittaa. Tiedättehän, kun katsomme Raamattua,

Another topic that has sometimes been discussed is this question of self-righteousness. And we heard it from our brother Rick yesterday, asking a question about what self-righteousness means. You know, when we look at the scriptures,

Näemme niin selvästi Jeesuksen aikana fariseusten ja kirjanoppineiden omavanhurskauden. Itse asiassa, veljet, ollakseni täysin vapaa ja avoin kanssanne tässä juuri nyt, sanon, että minua vaivaa vähän kuulla

We see so clearly in Jesus' time the self-righteousness of the Pharisees and the scribes. In fact, brothers, to be completely free and open with you here right now, I will say that it troubles me a little bit to hear

Tämä esimerkki syntisestä naisesta fariseusten talossa sovellettuna tähän kokoontumiseemme täällä tänään tuntui minusta vähän siltä, että vertaammeko tätä fariseusten taloon? Kun seison täällä ylhäällä ja katson teitä, näen ryhmän syntisiä.

This example of the sinful woman in the house of the Pharisees as applying to our gathering here today felt a little bit to me like, are we comparing this to the house of the Pharisees? When I stand up here and look at you, I see a group of sinners.

Heikkoja palvelijoita, jotka haluavat uskoa, palvelevat vain siksi, ettette uskalla sanoa ei. Kun seurakunta on pyytänyt teitä palvelemaan ja ajattelette, mitä Jumala on tehnyt minun hyväkseni? Miten voin sanoa ei, jos hän pyytää minua palvelemaan? En löydä tällaisia omavanhurskauden merkkejä.

Weak servants, wanting to believe, serving only because you don't dare to say no. When the congregation has asked you to serve and you think, what has God done for me? How can I say no if he asks me to serve? I don't find these kind of signs of self-righteousness.

Ja pyrkiminen olemaan kuuliainen Jumalan sanalle ja pyrkiminen tehtävissämme varoittamaan synnistä, se ei tunnu minusta omavanhurskaudelta. Se tuntuu minusta siltä, että halutaan auttaa toisiamme matkalla taivaaseen. Olemme kuulleet tätä myös lakihenkisyydestä, jota on joissakin saarnoissa tänään

And endeavoring to be obedient to God's word and endeavoring in our duties to warn about sin, it doesn't feel to me like self-righteousness. It feels to me like wanting to help each other on the way to heaven. We've heard this also about law-mindedness that is there in some of the preaching today

Ja joidenkin palvelevien veljien keskuudessa, olipa se LLC:n johtokunnassa tai muissa paikoissa, on heidän lakihenkisyytensä. Ja joskus on näyttänyt siltä, että jos palveleva veli on varoittanut synnistä ja rohkaissut panemaan synnin pois, niin se on otettu tavallaan lakihenkisyytenä.

And amongst some of the brothers who serve, whether it's on the LLC board or other places, is their law-mindedness. And sometimes it has seemed like if a brother in serving has warned about sin and has encouraged to put sin away, then it has been taken as being kind of law-mindedness.

Ja ajattelin eilen Jeesuksen opetuksia. Tiedättehän, sanotaan, että ne, jotka kuulivat Jeesusta, ihmettelivät armollisia sanoja, jotka tulivat hänen suustaan. Ajatelkaa nyt sitä, että hänen opetustaan pidettiin armollisena. Ja sitten menkää Matteukseen ja lukekaa vuorisaarna.

And I was thinking yesterday about Jesus' teachings. You know, it is said that those who heard Jesus marveled at the gracious words that came from his mouth. Now think about that, that his teaching was regarded as gracious. And then go to Matthew and read the Sermon on the Mount.

Matteuksen 5. luvussa Jeesus sanoi, te olette kuulleet sanotuksi, älä tee aviorikosta. Minä sanon, jos katsot toista himoiten, olet tehnyt aviorikoksen. Te olette kuulleet sanotuksi, älä tapa. Minä sanon, jos vihaat veljeäsi, olet tehnyt murhan elämässäsi. Ja hän jatkaa muulla samanlaisella nuhteella synnistä.

Matthew chapter 5, Jesus said, you have heard that it has been said, do not commit adultery. I say, if you look on another with lust, you have committed adultery. You have heard it said, thou shalt not kill. I say, if you hate your brother, you have committed murder in your life. And he goes on with other such rebuke about sin.

Oliko se lakihenkisyyttä Jeesuksen taholta? Tiedättehän, armo, joskus sanoitte armosta, että se on niin kirkas valo, että tässä huoneessa juuri nyt emme näe pölyhiukkasia, mutta jos kirkas aurinko paistaa sisään, se näyttää kaikki nämä pienet pölyhiukkaset.

Was that law-mindedness on the part of Jesus? You know, grace, sometimes you said about grace that it's such a bright light that in this room right now we don't see the dust particles, but if a bright sun shines in, it shows all these little dust particles.

Armo kyllä näyttää meille synnin, mikä on syntiä. Eikä sen tarkoitus ole yrittää tehdä meistä täydellisiä ihmisiä, sen tarkoitus on yrittää muistuttaa meitä evankeliumin tarpeesta. Hoitakaa syntimme, eläkää armon alla. Ei ole tarvetta kantaa syntiä. Rakkaat veljet, kenenkään meistä ei tarvitse päättää tätä päivää kantaen syntiä omallatunnolla. Voimme pyytää 70 kertaa seitsemän tänään saada kuulla evankeliumin.

Grace does show us sin, what is sin. And it's not to try to make us perfect people, it's to try to remind us of the need for the gospel. Care for our sins, live under grace. There's no need to carry sin. Dear brothers, none of us has to end this day carrying sin on our conscience. We can ask 70 times seven today to hear the gospel.

Ajattelin sitä. Te matemaatikot tiedätte, että se on 490 kertaa. Ja jos jaatte sen vuorokauden 24 tunnilla, se tarkoittaa yli 20 kertaa tunnissa. Voitte pyytää anteeksiantamusta koko päivän, ja anteeksiantamusta saarnataan silti. Niin se on Jumalan valtakunnassa. Se on anteeksiantamuksen paikka.

I thought about that. You mathematicians know that that's 490 times. And if you divide that by 24 hours in a day, that means more than 20 times an hour. You can be asking forgiveness for the entire day, and forgiveness will still be preached. That's how it is in God's kingdom. It's a place of forgiveness.

Mutta se ei ole väärämielistä, jos muistutamme toisiamme synnistä ja varoitamme toisiamme synnistä ja valppaana olemisesta. Pyhän Hengen virka. On niin tärkeää, että muistamme, että

But it's not wrong-minded if we remind each other about sin and caution each other about sin and being watchful. The office of the Holy Spirit. It is so important that we remember that

Evankeliumin saarnaaminen on Pyhän Hengen virka. Kyse ei ole ihmisen anteeksiantamuksesta. Ja on myös tärkeää, että muistamme, että Jumalan Henki on täällä omiensa kanssa, ja se puhuu meille.

The preaching of the Gospel is an office of the Holy Spirit. It's not man's forgiveness in question. And it is also important that we remember that God's Spirit is here with His own, and it speaks to us.

Ja haluamme totella niitä Jeesuksen sanoja, kun hän sanoi, jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle. Älkäämme menkö omaa polkuamme ja yrittäkö erottaa ja ymmärtää kaikkea.

And we want to obey those words of Jesus when he said, he that hath an ear, let him hear what the Spirit says unto the church. Let's not go on our own path and try to discern and understand everything.

Minua muistutettiin äskettäin, ja ehkä ajatelkaa taaksepäin viimeisen eriseuran aikaa joidenkin äskettäisten keskustelujen ja kirjeenvaihdon vuoksi, joita meillä oli, mutta, tiedättehän, en tiedä, ehkä useimmat teistä eivät tiedä tätä, mutta menin eriseuraan silloin vuonna 1973. Lankesin siihen eriseuraan. Olin siellä noin kolme ja puoli vuotta ennen kuin sain parannuksen armon.

I was reminded recently, and maybe think back to the time of the last heresy because of some recent discussion and correspondence we had, but, you know, I don't know if maybe most of you don't know this, but I went into the heresy back in 1973. I fell into that heresy. I was there for about three and a half years before I received the grace of repentance.

Ja sen hämmentävän ajan aikana, joka johti eroon, minulla oli tällainen lähestymistapa siihen, että kuuntelin joidenkin asioiden tätä puolta ja sitten kuuntelin tuota puolta, ja sitten aioin selvittää sen täällä ylhäällä. Punnita perusteita, tavallaan, ja päättää, kumpi tie on oikea. Ja se johti minut sellaiseen hämmennykseen

And during the confusing time that led up to the separation, I had this kind of approach to it, that I'd listen to this side of some issues and then listen to that side, and then I was going to figure it out up here. Weigh the argument, sort of, and decide which way is right. And it led me into such confusion

Ja olin aina levoton siellä. Minulla ei ollut rauhaa. Voin kertoa teille yhden asian, joka todella vaivasi minua, oli että kuulin niin vihaisia ja katkeria sanoja uskovaisia kohtaan. Kysyin joiltakin ystäviltäni eriseurassa, tiedättehän, jos me olemme oikeassa ja he ovat kadottaneet tien, miksi olisimme vihaisia ja katkeria heille? Eikö meidän pitäisi tuntea surua ja haluta heidän tulevan takaisin? Miksi olisimme vihaisia?

And I was always troubled there. I didn't have peace. I can tell you one thing that really bothered me was I heard such angry and bitter words towards the believers. I used to ask some of my friends in the heresy, you know, if we are right and they have lost the way, why would we be angry and bitter at them? Shouldn't we feel sad and want them to come back? Why would we be angry?

No, Jumala lopulta johdatti polkuni. Mutta tiedättehän, minulla oli yhä näitä kysymyksiä. Minulla oli joitakin hyvin tarkkoja kysymyksiä. Ja ajatukseni oli, että jos saan vastaukset näihin kysymyksiin, voin selvittää, kumpi tie on Jumalan valtakunta. Eli menimme erään uskovaisen pariskunnan kotiin, jonka tunsin, vaimoni ja minä. Olimme lopettaneet käymisen kirkossa, amerikkalaisessa kirkossa. Menimme siihen kotiin.

Well, God finally led my path. But you know, I still had these questions. I had some very specific questions. And my thinking was, if I can get answers to these questions, I can figure out which way is God's kingdom. So we went to the home of a believing couple that I knew, my wife and I. We had quit going to the church, the American church. We went to that home.

Ja me istuimme heidän keittiönpöytänsä ääressä ja minä sanoin heille, että, tiedättekö, minulla on useita kysymyksiä, joita haluaisin kysyä. Ja tämä vanhempi rouva katsoi minua ja sanoi, no, me yritämme vastata kysymyksiisi. Mutta hän sanoi, minä en ymmärrä kovin hyvin. Ja minä tiedän, että synnit ovat anteeksi ja minulla on rauha Jumalan kanssa.

And we sat at their kitchen table and I told them that, you know, I have a number of questions I'd like to ask. And this older lady looked at me and she said, well, we'll try to answer your questions. But she said, I don't understand very well. And I know that the sins are forgiven and I have peace with God.

Ja, tiedättekö, tuo yksinkertainen lausahdus vain pysäytti minut, ja minä ajattelin, jos lähden tästä talosta tänään enkä ole tehnyt parannusta, ehkä Jumala ei koskaan enää kutsu minua. Koska Hän voi sulkea, eikä kukaan ihminen voi avata. Niin minun piti panna sivuun ne kysymykset, ja minun piti vain kysyä, saisinko synnit anteeksi.

And, you know, that simple statement just stopped me, and I thought, if I leave this house today, and I haven't repented, maybe God will never call me again. Because He can close, and no man can open. So I had to put aside those questions, and I had to just ask if I could have my sins forgiven.

Ja tiedättekö, mitä niille kysymyksille tapahtui? Aikanaan Jumala vastasi joihinkin niistä, ja toisiin hän ei ole vieläkään vastannut, mutta olen unohtanut, mitä ne olivat. Tiedättekö, ne eivät olleet enää tärkeitä. Syntini olivat anteeksi. Miksi minun piti saada kaikki vastaukset? Ja jopa joissakin näistä asioista,

And you know what happened with those questions? In time, God answered some of them, and he still hasn't answered others, but I've forgotten what they were. You know, they weren't important anymore. My sins were forgiven. Why did I need all the answers? And even on some of these issues,

Joskus on ehkä ehdotettu tai pyydetty, että eritellään asiat. Luetellaan ne kaikki ja esitetään tämä kanta ja tuo kanta. Ja tiedättekö, jos alamme käsitellä sitä täällä ylhäällä, se aiheuttaa sekaannusta meille kaikille. Kuunnellaan, mitä Henki sanoo.

Sometimes it has been maybe suggested or asked that let's delineate the issues. Let's list them all and let's give this position and that position. And you know, if we start dealing with it up here, it's going to cause confusion for all of us. Let's hear what the Spirit says.

Ajattelen usein, miksi Jeesus kutsui Pyhää Henkeä. Muistatteko, miksi hän sitä kutsui? Lohduttajaksi. Ja sille on syy. Kun te veljet kuulette Hengen äänen, kun olette seuroissa ja kuuntelette toisen veljen palvelevan ja kuulette Hengen puhuvan, miltä se tuntuu? Olen huomannut, ettei ole suurempaa lohdutusta kuin olla kuulemassa Jumalan Hengen ääntä.

I often think about what Jesus called the Holy Spirit. Remember what he called it? The Comforter. And there's a reason for that. When you brothers hear the voice of the Spirit, when you're at services and you listen to another brother serve and you hear the Spirit speaking, how does it feel? I have found there's no greater comfort than to be in the hearing of the voice of God's Spirit.

Se oli Suomessa, kun palvelin nuorena miehenä kauan sitten. Olin 42-vuotias, ensimmäisellä puhematkallani Suomeen, ja ajattelin, mitä minä täällä teen? Heillä on 800 puhujaa, mitä minä voin antaa? Ja sitten palvelin yhdessä paikassa RY:ssä, ja kun olin puhunut,

It was in Finland serving as a young man way back when. I was 42 years old, my first speaking trip to Finland, and I thought, what am I doing here? They've got 800 speakers, what can I offer? And then I was serving in one place in RY, and after I spoke,

Tämä nuori veli tuli luokseni ja sanoi, tiedätkö, tänä iltana ymmärsin, kuinka tärkeää tämä puhujavaihto on Amerikan ja Suomen välillä. Ja minä kysyin, miksi niin? Ja hän sanoi, koska niin kuin sinä puhuit, niin minä uskon.

This young brother came up to me and he said, you know, tonight I realized how important this exchange of speakers is between America and Finland. And I said, why is that? And he said, because how you spoke is how I believe.

Ja, tiedättekö, ajattelin, että se vapautti minut. Se vapautti minut palvelemaan. Ajattelin, etteivät uskovaiset halua kuulla mitään uutta ja erilaista. He eivät odota mitään erityistä lahjaa palvelemisessa. He haluavat vain kuulla sen yksinkertaisen sanoman, että he uskovat oikealla tavalla ja he voivat päästä taivaaseen. Ja niin Lohduttaja puhuu meille.

And, you know, I thought, that freed me. It freed me to serve. I thought, the believers don't want to hear anything new and different. They're not expecting some special gift serving. They only want to hear the simple message that they're believing in the right way and they can get to heaven. And that's how the Comforter speaks to us.

Joten luotetaan Jumalan Pyhään Henkeen. Älkäämme luottako itseemme tai omaan ajatteluumme näissä asioissa. Jumala ei anna kenellekään meistä kaikkea ymmärrystä, eikö niin? Vai onko hän antanut sinulle kaiken ymmärryksen?

So let's trust in God's Holy Spirit. Let's not trust in ourselves or our own thinking on these things. God doesn't give any of us all understanding, does he? Or has he given you all understanding?

Tiedättekö, se on osittaista, mutta hän antaa tälle veljelle jotakin, ja tälle veljelle jotakin, ja tälle veljelle jotakin, ja me autamme toisiamme, ja hänen henkensä puhuu monista eri asioista. Kuunnellaan, mitä henki sanoo. Ja sitten, tämä aihe siitä, miten minä näen Jumalan valtakunnan. Yksi asioista, joita voi tapahtua, jos

You know, it's in part, but he gives this brother some, and this brother some, and this brother some, and we help each other, and his spirit speaks to many different things. Let's hear what the spirit says. And then, this topic of how do I view God's kingdom. One of the things that can happen if

Jos ihminen ryhtyy analysoimaan näitä uskon asioita omalla järjellään, on se, että voimme helposti kadottaa näkyvistä kaksi asiaa. Yksi on Jumalan valtakunnan kauneus ja toinen on Jumalan valtakunnan rajat. Jumalan valtakunnalla on rajat. Apostoli Paavali kuvasi sitä Kristuksen ruumiina.

One gets into analyzing these matters of faith with their own mind is that we can easily lose sight of two things. One is the beauty of God's kingdom and the other is the borders of God's kingdom. God's kingdom does have borders. Apostle Paul pictured it as the body of Christ.

Se on yksi ruumis. Ei ole niin, että yksi ruumiin pala on täällä ja toinen pala tuolla. Se on yksi ruumis, jonka pää on Kristus. Ja niin miten me näemme Jumalan valtakunnan? Se on tämä pyhien yhteys. Lutherilla oli yksinkertainen kuvaus. Minä uskon, että maan päällä on yksi pieni Jumalan pyhien pyhä lauma.

It's one body. There's not one piece of the body here and another piece there. It's one body whose head is Christ. And so how do we view God's kingdom? It's this fellowship of saints. Luther had a simple description. I believe there is upon earth one small holy flock of God's saints.

Mutta he ovat ilman maallista jakoa, ja he ovat yhden pään alla, joka on Kristus. Jos hän pystyi sanomaan sen, uskon, että minäkin olen tämän ruumiin jäsen. Olen itse rukoillut monta kertaa, Rakas taivaallinen Isä, älä koskaan anna minun kadottaa näkyvistä Jumalan valtakunnan kauneutta.

But they are without secular division, and they are under one head that is Christ. If he was able to say it, I believe that even I am a member of this body. I have prayed myself many times, Dear Heavenly Father, don't ever let me lose sight of the beauty of God's kingdom.

Älä anna minun alkaa nähdä sitä millään tavalla virheellisenä tai tahraantuneena. Anna minun aina nähdä Jumalan valtakunta kultaisena kynttilänjalkana parantamaan kaikki toivon. Sellaisena turvapaikkana, jossa minunlaistani syntistä voidaan hoitaa ja jossa voin luottaa Jumalaan ja Hänen johdatukseensa ja siihen, mitä Henki opettaa.

Don't let me begin to see it as being flawed or tarnished in any way. Let me always see God's kingdom as a golden candlestick to cure all of hope. That kind of refuge where a sinner like me can be cared for and where I can trust in God and His guidance and what the Spirit teaches.

Joten miten me näemme Jumalan valtakunnan? Näemmekö sen totuuden pylväänä ja perustuksena? Näemmekö sen kultaisena kynttilänjalkana? Näemmekö sen erehtymättömänä äitinä, joka pitää huolta yksinäisestä pojastaan? Näemmekö sen paikkana, josta Jumalan henki löytyy? Josta Jumalan sana löytyy?

So how do we view God's kingdom? Do we see it as the pillar and ground of truth? Do we see it as a golden candlestick? Do we see it as an unerring mother who takes care of her lonely son? Do we see it as the place where God's spirit is found? Where God's word is found?

Tiedättekö, puhumme usein Jumalan sanasta, että se on korkein auktoriteettimme, jonka mukaan kaikkia opetuksia on tutkittava, ja sitä se on. Mutta tiedättekö, Jumalan sana ei ole erotettu Hänen valtakunnastaan.

You know, we often speak about the Word of God, that it's our highest authority, according to which all teachings have to be examined, and it is that. But you know, God's Word isn't separated from His Kingdom.

Ei ole niin, että Jumalan sana on tuolla ja valtakunta on täällä. Jumalan sana on hänen valtakunnassaan. Jeesus oli sana, joka tuli lihaksi, ja hän on ruumiin pää, eikä pää voi olla erillään ruumiista. Jumalan valtakunnassa hänen sanansa löytyy ja hänen sanansa opettaa ja hänen sanansa on valo polullemme, lamppu jalkojemme edessä.

It's not God's word is there and the kingdom is here. God's word is in his kingdom. Jesus was the word become flesh and he is the head of the body and the head can't be separate from the body. It's in God's kingdom that his word is found and his word teaches and his word is a light to our path, a lamp to our feet.

Ne olivat siis joitakin ajatuksiani, rakkaat veljet, ja sanon taas, että halusin vain vapaasti kertoa, miten ymmärrän nämä asiat, ja sen kanssa luotan siihen, että Jumala auttaa minua uskomaan ja johdattaa minua oikealla tiellä. Aamen, veli.

So those are some of my thoughts, dear brothers, and I say again that I just freely wanted to share how I understand these things and with that trust that God will help me to believe and lead me in the right way. Amen, brother.

Joten olkaa hyvät, veljet, puhukaa vapaasti ja kertokaa vapaasti. Jos olen sanonut asioita, jotka ovat aiheuttaneet teille epäilystä tai huolta tai epämukavuutta, sanokaa se minulle. En halua opettaa eri tavalla kuin te veljet. No, avaamme sen keskustelulle.

So please, brothers, freely speak and freely share. If there are things I've said that have caused you doubt or worry or discomfort, tell me that. I don't want to be teaching differently from you brothers. Well, we'll open it for discussion.

Ross kantaa mikrofonia.

Ross is going to carry the mic.