Puhujien leiri: Tom Huhdan puheenvuoro 15. huhtikuuta 2018

Olemme kuulleet perjantai-illasta asti, olemme kuulleet esityksen laista ja evankeliumista, paljon armosta, anteeksiantamuksesta ja monista kauniista asioista, miten se vanhurskautti ja miten me elämme uskovaisina, ja minä luulen

We've been hearing since Friday night, we've heard the presentation on the law and the gospel, a lot about grace, forgiveness, and many beautiful matters, how it justified and how we live as believers, and I think

Paras arvaukseni on, kun katson ympärilleni, että useimmat teistä, jotka olette täällä, olette lapsuudenuskovaisia niin kuin minä. Ja olemme saaneet nauttia Jumalan armosta elämämme joka päivä. Ja minä iloitsen tästä ihmeellisestä asiasta. Ja pidin todella paljon siitä, kun kuuntelin joitakin puheenvuoroja armosta ja siitä, miten armo opettaa meitä.

My best guess is that when I look around that most of you who are here are childhood believers like I am. And we've been able to enjoy God's grace every day of our life. And I rejoice over this marvelous matter. And I really liked listening to some of the comments about grace and how grace teaches us.

Ja minä, kun istuu niin monta tuntia kuin me olemme kuunnelleet, mieleeni tulee paljon ajatuksia, ihmisen mieleen, ja se on rahoitettu kahvipöydissä jakamaan joitakin niistä ajatuksista ja opetuksista, joita olemme oppineet matkan varrella. Ja yksi ajatus, jonka kerroin, on se, että kun olin Suomessa,

And I, when you sit for so many hours like we have been listening, lots of thoughts come to my mind, to a person's mind and it's been funded at the coffee tables to share some of those thoughts and teachings that we've learned along the way. And one thought that I shared is that when I was in Finland,

Monet teistä tuntevat Mikkel Kinnamanin. Hän kutsui minut toimistoonsa. Ja niin menin sinne ja hän sanoi, istu alas. Niin vedin, tulin tuolille ja istuin siihen. Aivan pääni yläpuolella huomasin, siinä luki, armo ja totuus.

Many of you know Mikkel Kinnaman. He invited me into his office. And so I went in there and he said, sit down. So I pulled up, came to the chair and I sat down there. Right above my head I noticed, it said, grace and truth.

Pannut sen siihen. Ja hän sanoi, no, panin sen siihen, koska tarvitsen sitä opettamaan minua. Hän sanoo, rehtorina, kun oppilaat tulevat toimistooni ja on käytösongelmia, hän sanoo, minun täytyy muistuttaa itseäni tästä vanhasta aatamista, jota kannan, se ensin armo.

Put that there. And he said, well, I put it there because I need it to teach me. He says, as principal, when the students come into my office and there's behavioral problems, he says, I need to remind myself about this old atom I carry, that first grace.

Terve armo opettaa, ja haluan neuvoa näitä nuoria oppilaita Jumalan armolla, ja sitten menemme asian totuuteen. Ja ajattelin, että se oli mukavaa, ja jokainen meistä täällä, useimmat meistä, istumme täällä sanan palvelijoina,

The wholesome grace teaches, and I want to counsel these young students with God's grace, and then we go to the truth of the matter. And I thought that was nice, and every one of us here, most of us, we sit here as a servant of the word,

Mutta sitten jopa kodeissamme, isämme, ja olemme kokeneet molemmat puolet. Mitä on tapahtunut, jos olemme menneet tämän vanhan lihan kanssa ja alamme vaatia lapsiltamme raskaalla kädellä? Heidän on hyvin vaikea avautua. Mutta miten on ollut, kun, muistan kerran menin poikani luo

But then even in our homes, our fathers, and we have experienced both sides. What has happened if we've gone with this old flesh and we start to demand from our children with a heavy hand? It's very difficult for them to open up. But how has it been when, I remember one time I went to my boy

Toby, kun hänelle oli tullut kielto, ja minä sanoin: Toby, haluatko, että isä antaa sinulle anteeksi? Ja hän sanoi heti [ei saa selvää]. Puhuimme vielä asiasta, mutta hän halusi nauttia Jumalan armosta, ja minä tarvitsin sitä niin paljon elämässäni, että se tekee sen niin mukavaksi, kun Jumalan lapset tulevat ja saarnaavat meille Jumalan armoa ja laupeutta, syntien anteeksiantamusta,

Toby, when he had been banned, and I said, Toby, do you want dad to forgive you? And he right away said [unintelligible]. We still talked about the matter, but he wanted to enjoy God's grace, and I needed that so much in my life that it makes it so nice when God's children come and preach to us God's grace and mercy, forgiveness of sins,

Puhumme silti asioista. Jumalan armo ei koskaan anna mitään lupaa, vapautta lihalle. Apostoli Paavali on hyvin selvä galatalaisille siitä. Ja minulla on pari lainausta. En halua puhua liian pitkään, mutta minulla on muutama asia, että lyhennän puhettani, koska on niin monta puhetermiä. Mutta se on se Juhani Uljas, jota muistelimme eilen, joka kuoli

We still talk about the matters. God's grace never gives any permission, liberty to the flesh. The Apostle Paul is very clear to the Galatians on that. And I have a couple quotes. I don't want to speak too long, but I do have a few things that I shorten my speech because there's so many speaking terms. But it's that Juhani Uljas, who we remembered yesterday, who passed away

Hän sanoo, Jumalan armo, Jumalan täydellinen, terve armo on ihmeellinen asia. Se ei salli minkäänlaista synnin sallivuutta. Juhani Uljas. Eilen, illalla,

He says, the grace of God, the complete, wholesome grace of God is a miraculous matter. It does not allow for any permissiveness of sin. Juhani Uljas. Yesterday, in the evening,

Jouko Haapsaari sanoi, hän selitti meille, että ensimmäisen kerran kun hän kuuli tämän käsitteen, jatkuva anteeksiantamus, ja minulle, ensimmäisen kerran kun kuulin tämän, se oli monta vuotta sitten, ja se oli rakkaalta ystävältäni, en edes tiedä, onko hän täällä nyt, hän oli sairaana eilen, Tom Stewart.

Jouko Haapsaari said that he explained to us that the first time that he heard this concept, continual forgiveness, and for me, the first time I heard this was many years ago, and it was from my dear friend, I don't even know if he's here right now, he was sick yesterday, Tom Stewart.

Tom Stewart tuli Longview'hun yhtenä viikonloppuna, kun puhuimme Juhani Uljaksen kirjasta. Tom sanoo, haluan näyttää sinulle jotakin. Ja hän näytti minulle sen kohdan, jonka niin monet meistä ovat kuulleet. Ehkä se oli jopa joissakin tämän viikonlopun esityksissä. Ja olemme kuulleet siitä ja olen juuri lukenut sen, koska olemme puhuneet siitä niin paljon.

Tom Stewart came to Longview one weekend when we were talking about Juhani Uljas' book. Tom says, I want to show you something. And he showed me that place that so many of us have heard. Maybe it was even some of the presentations this weekend. And we've heard about it and I've just read it since we've been talking about it so much.

Tämän Tom kertoi minulle. Hän sanoo, armosta olemme tulleet osallisiksi Jumalan rakkaudesta ja Kristuksen vanhurskaudesta. Olemme saaneet tämän uskon kautta, jonka Jumala on vaikuttanut. Usko on olemista Kristuksen vanhurskaudessa ja elämistä anteeksiantamuksessa joka hetki. Tom jatkoi kertomista minulle, hän sanoo,

This is what Tom shared with me. He says, by grace, we have become partakers of God's love and Christ's righteousness. We have received this through faith, which God has affected. Faith is being in the righteousness of Christ and living in forgiveness every moment. Tom went on to share with me, he says,

Hän sanoi, matkoillani Suomeen, hän sanoo, törmäsin Juhani Uljakseen. Ja hän sanoi, että, kysyin Juhanilta siitä. Ja hän sanoi, meillä oli siitä ihana keskustelu. Ja Tom kertoi ajatuksiaan tästä [Longview'n] seurakunnalle meidän illassamme, ja se otettiin hyvin vastaan.

He said, in my trips to Finland, he goes, I bumped into Juhani Uljas. And he said that, I asked Juhani about that. And he said, we had a wonderful conversation about that. And Tom shared his thoughts about this with the [Longview] congregation in our evening, which was well received.

Ja hän jopa sanoi, että Juhani Uljas signeerasi kirjani. Ja hän puhui minulle, oli mukavaa. Mutta sitten Tom, olen työskennellyt monta vuotta Tomin kanssa leireillä vuosien varrella. Ja joskus nuorilla,

And he even said Juhani Uljas signed his name to my book. And he talked to me, had a nice time. But then Tom, I've worked many years with Tom at camps over the years. And sometimes the young people,

On kysymyksiä kysymyslaatikossa ja joskus haparoimme yrittäessämme vastata näihin kysymyksiin ja tavallaan aina tiedämme, annammeko hyvän vastauksen tai olemmeko todella selkeitä. Ja muistan Tomin vastanneen kysymykseen näin, että tavallaan niin, koska me kaikki tiedämme, että synti tarttuu joka päivä.

Have questions in the question box and sometimes we fumble around trying to answer these questions and we kind of always know if we're giving a good answer or if we're real clear. And I remember Tom answering the question like this, that sort of like, because we all know sin attaches every day.

Apostoli, me tunnustamme yhdessä, että sitä hyvää, jota tahdon tehdä, huomaan niin usein, etten tee. Ja minulle on ollut selvää täällä leirillä, kun olemme istuneet täällä, monet veljet ovat halunneet nauttia Jumalan armosta, emmekä ole olleet nuukia. Olemme saarnanneet sitä. Rakkaat veljet, synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja me iloitsemme, ja olemme onnellisia. Se on lohdutus sielullemme.

Apostle, we confess together that the good that I want to do, I so often find that I don't do. And it's been clear to me here at camp, when we've been sitting here, many brothers have wanted to enjoy God's grace, and we haven't been stingy. We have preached it. Dear brothers, sins are forgiven in Jesus' name and blood, and we rejoice, and we're happy. It's comfort for our soul.

Ja Tom Stewart sanoi nuorille, koska ihmiset kysyivät sitä, jos minä kuolen, tiedättekö, minä pelkään, että kuolen. Jos kuolen tänä iltana ajaessani kotiin töistä tai koulusta tai jostakin, en saa tilaisuutta tai mahdollisuutta pyytää anteeksi musiikkia tai mitä tahansa. Ja Tom sanoi, hän sanoi, että sinä olet nuori Jumalan lapsi. Sinä olet uskovainen. Sinä elät uskossa. Ja sinä nautit Jumalan armosta.

And Tom Stewart said to the young people, because people would ask that, if I die, you know, I worry that I die. If I die tonight driving home from work or school or somewhere, I don't get a chance or an opportunity to ask for forgiveness for music or whatever. And Tom said, he would say that you're a young child of God. You're a believer. You live in faith. And you enjoy God's grace.

Että joka hetki sinä menet taivaaseen. Voit jo nytkin uskoa syntisi anteeksi ja olla vapaa Jumalan lapsi. Emme voi tarkalleen joka hetki matkan varrella saada jotakuta jatkuvasti saarnaamassa, mutta me elämme armoa todeksi ja armo opettaa. Olemme kuin se köynnös viiniköynnöspuussa, jossa se vain,

That every moment you will go to heaven. You can even now believe your sins forgiven and be a free child of God. We can't precisely at every moment along the way have somebody constantly preaching, but we live out grace and grace teaches. We're like that vine on a vine tree where it just,

Ravinto vain virtaa siihen oksaan. Siitä ei heti tule kuiva oksa tai mitään sellaista. Ja niin joka tapauksessa, tämä on jotakin, mikä todella kosketti minua tänä viikonloppuna Jumalan armosta

The nourishment just flows to that branch. It does not immediately become a dry branch or anything like this. And so anyhow, this is something that really touched me this weekend about God's grace

Ja anteeksiantamuksesta. Pari vuotta sitten minulla oli onni olla KIPA:ssa Anitan kanssa. Ja monet teistä, jotka olitte siellä, tiedätte, että Balala oli siellä. Ja minulla on vain lyhyt juttu, pari jaetta. Lukisin, mitä hän sanoo.

And forgiveness. A couple of years ago, I had the good fortune to be at KIPA with Anita. And many of you who were there know Balala was there. And I just have just a short thing, a couple of verses. I would read what he says.

Synti tarttuu meihin joka päivä. Tässä yhteydessä meidän on hyvä muistaa, että jos olemme langenneet vikaan ja erehdykseen,

Sin attaches to us every day. In this connection it is good for us to remember that if we have fallen into a fault and error,

Se ei välttämättä tarkoita, että olisimme tulleet valvomattomiksi tai että kun lankesin vikaan ja erehdykseen, olen nyt menettänyt uskon ja olen nyt kuin ne tyhmät neitsyet, heti öljy lopussa. Muistatteko, veljeni ja sisareni?

It does not necessarily mean that we would have become unwatchful or that when I fell into a fault and error that now I have lost faith and now I am like those foolish virgins immediately out of oil. Remember my brother and sister?

Että tässä Jumalan valtakunnassa on vain syntisiä ihmisiä. Ja että kun minä lankean vikaan, erehdykseen, se ei vie meitä pois Jumalan valtakunnasta sillä hetkellä. Se olisi kauhea tilanne, jos meille olisi annettu sellainen laki, tämä Valhalla-laki. Joten, muistan, hän sanoi monia asioita, mutta yksi asia

That in this God's kingdom, there's only sinful people. And that when I fall into a fault, an error, it does not take us out of the kingdom of God at that moment. That would be a terrible situation if we were given that kind of a law, this Valhalla law. So, I remember there are many things he said, but one thing

Jäi mieleeni, kun puhumme vanhurskauttamisopista, se mitä Luther sanoi. Emme ehdottomasti voi joustaa, kun on kyse opista. Meidän täytyy uskovaisina pysyä lujina.

Stuck in my mind when we speak about the doctrine of justification that what Luther said. We absolutely cannot budge when it comes to doctrine. We have to, as believers, stand firm.

Pysykää lujina Kristuksen opissa. Ja muistan, että hän lainasi sitä kohtaa, ja olen ajatellut sitä monta kertaa, että on paljon asioita, joissa voimme joustaa, mutta on joitakin asioita, joissa emme voi joustaa. Ja se on tämä vanhurskauttamisoppi, miten me pelastumme.

Stand fast in the doctrine of Christ. And I remember he quoted that place, and I have thought about that many times, that there's a lot of things that we can fudge on, but there's some things we can't fudge on. And that's this doctrine of justification, how we're saved.

Ja tämä kaunis anteeksiantamuksen armolahja, josta olemme kaikki nauttineet lapsuuspäivistämme asti pieninä poikina Jumalan valtakunnassa. Ja matkalla tänne luin ja toin mukanani

And this beautiful grace gift of forgiveness that we all enjoy since our childhood days as small boys in the kingdom of God. And on the way here, I was reading and brought with me

Hintzelen kirjasta, ja joskus on hauska lukea, mitä näillä vanhoilla veljillä oli sanottavaa näistä aiheista, joista puhumme tänään, vanhurskauden vaate, anteeksiantamus ja kaikki ne asiat, joista olemme puhuneet, ja Pyhä Henki, ja Jumalan sana on korkein auktoriteetti, ja kaikki nämä aiheet. Mutta Hintzele sanoi jotakin, hän sanoi, oikeaa.

Out of the Hintzele's book, and sometimes it's fun to read, what these old brothers had to say on these topics that we're talking about today, the robe of righteousness, forgiveness, and all the things that we've been talking about, and the Holy Spirit, and the Word of God is the highest authority, and all these topics. But Hintzele said something, he said, right.

Ei voida tehdä vääräksi, vaikka se selitettäisiin kuinka huonosti tahansa.

Cannot be made wrong no matter how poorly it is explained.

Kun istumme täällä puhujina, jos on yksi valitus, joka meillä kaikilla luultavasti on omasta itsestämme, on se, että kun menemme selittämään Jumalan sanaa, joskus rukoilemme, ettemme turmelisi sitä, että Jumalan henki voisi ohjata meitä ja voisimme selittää sitä jopa heikoilla sanoillamme, joissa Jumalan lapset voisivat tuntea olonsa pahaksi, ja se olisi oikein, se olisi omaa puhettamme, mutta nojaisimme Jumalan pyhään sanaan ja puhuisimme armoa ja totuutta

When we sit here as ministers, if there's one complaint we probably all have with our own self is that when we go to explain God's word, sometimes we pray that we won't corrupt it, that God's spirit could guide us and we could explain it even in our weak words where God's children could feel bad and it would be correct, it would be our own speech, but we would lean on the holy word of God and we would speak grace and truth

Puhuisimme synnistä ja armosta ja ruokkisimme uskovaisia ja muistuttaisimme heitä tästä kauniista ripin armoetuoikeudesta, että he voivat mennä ja saada syntinsä anteeksi, kun synti tarttuu.

We would speak about sin and grace and we would feed the believers and remind them of this beautiful grace privilege of confession that they can go and have their sins forgiven when sin attaches.

Joten hän sanoo, oikeaa ei voida tehdä vääräksi, vaikka se sanottaisiin tai selitettäisiin kuinka huonosti tahansa. Mutta sitten hän sanoo, väärää ei voida tehdä oikeaksi, vaikka sen voisi selittää kuinka kaunopuheisesti tai hyvin tahansa.

So he says right cannot be made wrong no matter how poorly it is stated or explained. But then he says wrong cannot be made right no matter how eloquently or well one could explain it.

On hyvin tärkeää, että väärästä ei voi tulla oikeaa, vaikka se sanottaisiin kuinka kaunopuheisesti tahansa. Joten kun puhumme tästä vanhurskauttamisopista, miten me uskomme, ja nämä ovat hyvin tärkeitä asioita, ja ymmärrämme, että oppi on joko oikea tai se on väärä. Ja me uskovaisina, se erottaa Jumalan valtakunnan näistä vääristä opeista ja vääristä opetuksista maailmassa

It's very important that wrong cannot become right no matter how eloquently it is stated. So when we speak about this doctrine of justification, how we believe, and these are very important matters, and we understand doctrine is either right or it's wrong. And we as believers, that's what separates the kingdom of God from these false doctrines and false teachings in the world

Jumalan henki, Jumalan henki, Jumalan henki... Kokeile nappia, mykistysnappia. Onko se jäykkä? Siinä lukee mykistys. Siinä ei pitäisi lukea mykistys. Okei, eli missä minä nyt olin? Siinä ajatuksenjuoksuni. Joten...

The spirit of God, God's spirit, God's spirit... Try the button, the mute button. Is it stiff? It says mute. It should not say mute. Okay, so now where was I? That's my train of thought. So...

Joka tapauksessa, minusta oli todella mukava kuulla se.

Anyhow, I thought that was really nice for me to hear.

Kirkkojen maailmassa nykyään kuulemme, niin kuin Ruth sanoi eilen illalla, Jumalan sanaa on kaikkialla. Tarkoitan, kirkkojen maailmassa ja kaikkialla, minne käännytkin, ihmiset lainaavat Raamattua. Billy Graham kuoli ja hän puhui Raamatusta. Mikä on ero? Pyhän Hengen täytyy olla yhteydessä Kirjoituksiin.

In the world of churches today, we hear about, like Ruth was saying last night, God's word is everywhere. I mean, the world of churches and everywhere you turn, people quote the Bible. Billy Graham passed away and he talked about the Bible. What's the difference? The Holy Spirit has to be connected to the Scriptures.

Ja Jumalan palvelijat menevät sinne Pyhän Hengen kanssa, Jumalan Hengen kanssa, sävyisyyden ja köyhyyden hengessä, ja selittävät Jumalan sanaa. Ja sen täytyy olla yhteydessä Sanaan. Emme voi erottaa Pyhää Henkeä Jumalan sanasta. Muuten se olisi kuin kuka tahansa muu selittäisi Raamattua. Ja siksi on meille Jumalan lapsina äärimmäisen tärkeää, että rukoilisimme, että tämä Pyhä Henki

And God's servants go there with the Holy Spirit, with God's Spirit, a spirit of meekness and poorness, and explain God's Word. And it has to be connected to the Word. We can't separate the Holy Spirit from God's Word. Otherwise, it would be like anybody else explaining the Bible. And so this is why it's super important for us as children of God that we would pray that this Holy Spirit

Asumme sydämissämme ja Henki avaisi Sanan ja auttaisi meitä. Me uskomme Pyhään Henkeen. Minä uskon pyhän kristillisen kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen ja Pyhän Hengen, elämän ja ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän. Joten me Jumalan lapsina haluamme pysyä kuuliaisina Jumalan Hengelle, joka johdattaa Jumalan valtakuntaa vuosikymmenten läpi

We dwell on our hearts and the Spirit would open the Word and help us. We believe in the Holy Spirit. I believe in the Holy Christian Church, the communion of saints, the forgiveness of sins, and the Holy Spirit, life and resurrection and everlasting life. So, we as God's children, we want to remain being obedient to the Spirit of God that guides the Kingdom of God through the decades

Vuosien läpi, vanhempamme ja isovanhempamme ja vanhemmat uskovaiset, ja yksi asia on varma, koemme myrskyjä ja olemme puhuneet Amerikan Siionista nyt jo useita vuosia. On valtavasti levottomuutta ja uskovaiset puhuvat kaikista näistä aiheista, joista olemme puhuneet täällä näytöllä tänä viikonloppuna, ja monista muista aiheista ja

Through the years, our parents and grandparents and elders, and one thing is for sure, we're experiencing storms and we've been talking about the American Zion for now for a number of years. There's a tremendous amount of turmoil and believers are speaking about all these topics that we've been talking about here on the screen this weekend and many other topics and

Ja näyttää siltä, näyttää vain siltä, että on paljon huolta. Ja kun katson taaksepäin, esimerkiksi Elmer Alajoen kirjaa, setäni Elmer Alajoen kirjaa, ja luen näiden vanhempien veljien kanssa, kerroin sen puhujillemme ja vaimoille, jopa yhdessä kanssani, että minun piti lukea Duscula's kirjasta juuri viime talvena, on selvää, että Jumalan seurakunta

And it seems like, it just seems like there's lots of concern. And when I look back, like at Elmer Alajoki's book, my uncle Elmer Alajoki's book, and I read with these older brothers, I shared that with our ministers and wives, even along with me, that I had to read in Duscula's book just last winter, it's clear that God's congregation

Se on taisteleva seurakunta. Ja puhujat, tunnen setäni Elmerin, ja hän istuu vieressäni, hänen isänsä Ruben, ja . Joten kaikki nämä vanhemmat veljet, he taistelivat vastaan

It's a battling congregation. And the ministers, I know my uncle Elmer, and he'll sit next to me, his dad Ruben, and . So all these older brothers, they fought against

He taistelivat. Oli taisteluja ja myrskyjä, joiden läpi he kulkivat, ja valitettavasti he kaikki pystyivät saavuttamaan päämäärän uskossa ja liittymään Jumalan armoon. Olivatko he täydellisiä? Eivät läheskään. Oliko Juhani Uljas tai tai kukaan näistä muista kavereista, Hintzala, täydellinen? Ei, ei läheskään. Eikä kukaan meistä tule olemaan läheskään täydellinen. Tulee olemaan paljon kompastumisia ja paljon anteeksiantamusta ja Jumalan armosta nauttimista matkan varrella.

They fought. There were battles and storms that they went through and unfortunately all of them were able to reach the destination by faith and join God's grace. Were they perfect? Not by a long shot. Was Juhani Uljas or or any of these other guys, Hintzala, perfect? No, not by a long shot. And none of us are going to be perfect by a long shot. There's going to be lots of stumblings and lots of forgiveness and enjoying God's grace along the way.

Ja tässä istumme tänään täällä leirillä ja viime kuukausina ja vuosina on paljon kysymyksiä monista asioista ja mietimme, mitä teemme?

And here we sit today here at camp and the last few months and years with lots of questions about lots of things and we wonder what do we do?

Väsymme uskossa. Kaikki meistä ovat olleet väsyneitä. Työntekijät, haluamme vain tavallaan haudata päämme heidän hiekkaansa ja vain mennä töihin emmekä kuulla mitään ongelmista. Mutta emme voi tehdä niin. Meidän täytyy saarnata sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Meidän täytyy olla uskollisia työntekijöitä.

We get tired in faith. All of us have been tired. Workers, we want to just kind of bury our head in their sand and just go to work and not hear a thing about the problems. But we can't do that. We have to preach the word in season and out of season. We have to be faithful workers.

Ja mitä me kaikki monesti saamme kuulla toisiltamme, vanhemmilta veljiltä. Muistan, kun Bente Salio sanoi minulle, kun minut pantiin puhumaan, hän sanoi, ole uskollinen työntekijä. Kuuntele Jumalaa ja ole uskollinen työntekijä. Jos sinua käsketään menemään, mene. Jos sinua käsketään istumaan alas, istu alas. Ole uskollinen työntekijä.

And what all of us many times get to hear from each other, the older brothers. I remember when Bente Salio told me when I was put to speak, he said, be a faithful worker. Listen to God and be a faithful worker. If you're told to go, go. If you're told to sit down, sit down. Be a faithful worker.

Ja sitä me haluamme olla. Haluamme olla uskollisia evankeliumille, opillemme, Jumalan sanalle. Haluamme pysyä Jumalan sanassa. Ja niin tässä istumme ja on paljon levottomuutta. Nimiä tuotiin esiin. Minulla on ollut tavallaan tämä mielipide, että

And that's what we want to be. We want to be faithful to the gospel, our doctrine, the word of God. We want to stay in the word of God. And so here we sit and there's lots of turmoil. Names were brought out. I have had kind of this opinion that

Yleisesti ottaen, kun menemme puhujien kokoukseen, olen ollut monissa kokouksissa vuosien varrella, monissa Suomessa ja täällä, ja yleinen sääntö on, että kun meillä on puhujien kokous, emme ryhdy huutelemaan ihmisiä esiin nimeltä, vaan meillä on raamatullinen esitys, raamatullinen keskustelu, veli toisensa jälkeen menee ylös ja selittää yleisellä tasolla

In the general sense, when we go to a speaker's meeting, I've been to many meetings over the years, many in Finland and here, and the general rule is that when we have a speaker's meeting, we don't get in to start calling people out by name, but we have a biblical presentation, biblical discussion, brother by brother goes up and explains in a general sense

Yleisellä tasolla Jumalan sanaa, miten he sen näkevät, miten Jumala on sen heille ilmoittanut. Niin kuin Dostojevski, tai Hensela sanoo, tärkeää on, että ei ole väliä, kuinka vähän ymmärrämme, vaan se, mitä selitämme, jopa sen vähän, minkä ymmärrämme. Sen vähän, mitä arvaamme, että hän sanoo, mitä tahansa käsitämme, olipa sitä paljon tai vähän, voimme selittää sen vähän tai paljon. Minkä tahansa lahjan Jumala on meille antanut, voimme selittää sen. Mutta on ollut kyllä surullista nähdä

General sense, the word of God, how they see it, how God has revealed to them. As Dostoevsky, or Hensela says, what's important is that it doesn't matter how little we understand, it's what we explain, even the little that we understand. What little we guess that he says, whatever we comprehend, whether it's much or little, we can explain that little or much. Whatever the gift God has given us, we can explain it. But it's been sure sad to see

Mutta Steve puhui siinä hetken, ja hän puhui, mitä hän siinä sitten sanoikin, mieleeni tuli ajatus, ja se on ollut rukoukseni, että seuraisin ketä tahansa ihmistä. Haluaisin seurata ketä tahansa puhujaa. Ja monet teistä tietävät, että John Lehtola on ollut pitkäaikainen ystäväni, ja Keith, sinäkin olet. Työskentelin kanssasi tällä leirillä, Stony Lake Campilla, kaksi viikkoa.

But Steve was speaking there a moment, and he talked, whatever he said there, the thought came to my mind, and it's been my prayer that I would follow any man. I would want to follow any speaker. And many of you know that John Lehtola has been my longtime friend, and Keith, you have too. I worked with you at this camp, Stony Lake Camp, for two weeks.

Yhdellä aivan ensimmäisistä leireistä vietimme kaksi viikkoa yhdessä, yhdessä Johnin, Lehtolan, Ebke Pirin, Ebke Pirin kanssa, kun olimme täällä. Meillä oli ihanaa. Ne olivat ihania päiviä. Minulla on kalliita muistoja niiltä ajoilta. Joten olemme menneet taaksepäin monia, monia vuosia. Siitä ei ole epäilystäkään. Enkä minä, en haluaisi seurata sinua, Keith. En halua seurata Johnia. En haluaisi seurata ketään ihmistä. Haluan seurata sitä, mitä Jumalalla on sanottavana. Haluan kuulla Hyvän Paimenen äänen. Haluan olla Jumalan lapsi. Se on minun, se on minun rukoukseni.

At one of the very beginning camps, we spent two weeks together, along with John, Lehtola, Ebke Piri, Ebke Piri, when we were here. We had a wonderful time. Those were wonderful days. I have precious memories from those times. So we have been going back many, many years. There's no question about it. And I don't, I wouldn't want to follow you, Keith. I don't want to follow John. I wouldn't want to follow any man. I want to follow what God has to say. I want to hear the voice of the Good Shepherd. I want to be a child of God. That's my, that's my prayer.

Mutta samaan aikaan,

But at the same time,

On ollut niin surullista nähdä, se on vaivannut sydäntäni suuresti, kun, enkä aikonut ottaa tätä esille, mutta koska se meni vähän niin kuin se meni eilen illalla, minusta on tärkeää, että otan sen esille niin kuin minä sen näen. Enkä aio mennä sanomaan paljon, mutta sanon vähän. Ja sitten voimme jättää sen Jumalan käsiin ja luottaa siihen, että hyvä Jumalamme, armollinen Jumala,

It's been so sad to see it's troubled my heart greatly when, and I wasn't gonna bring this up, but since it kinda went the way it went last night, I think it's important that I bring it up the way I see it. And I'm not gonna go say much, but I will say a little bit. And then we can leave it in God's hands and trust that our good God, gracious God,

Joka tietää paremmin kuin kukaan meistä täällä, kaukana ajatustemme ja teidemme yläpuolella, en ymmärrä kaikkea, miksi asiat ovat menneet niin kuin ne ovat menneet, mutta tämän haluan sanoa rakkaalle veli John Lehtolalle ja sinulle, Keith Waaraniemi.

Who knows better than any of us here, way above our thoughts and ways, I don't understand everything, why things have gone the way they've gone, but here's what I want to say to dear brother John Lehtola and you, Keith Waaraniemi.

Luulen, kuten sanoin tässä, tämä on paras arvaukseni, hyvin harvat ovat ymmärtäneet tai ovat tietoisia niistä pitkistä yli 20 vuoden hengellisistä eroista, joita on ollut teidän kahden veljen välillä. Tiedän, että jotkut läheiset ystävät työvaliokunnassa ja johtokunnassa, he varmasti tietäisivät siitä.

I think, as I said here, this is my best guess, very few have understood or are aware of the long 20 plus year of spiritual differences that have existed between you two brothers. I know some of the close friends on the work committee and on the board, they would certainly know about it.

Mutta, John, olen tietoinen monista ongelmista, monista asioista, useista asioista, joita on noussut esiin. Ja John on, on kertonut minulle, miten monissa häntä on syytetty väärästä opista ja väärästä hengestä monissa asioissa vuosien varrella.

But, John, I'm aware of many of the problems, many of the issues, multiple issues that have come up. And John's been, has shared with me how on many, he's been accused of wrong doctrine and wrong spirit on many issues over the years.

Enkä ole tiennyt, mitä tehdä sen kanssa. Rehellisesti sanoen tunnen itseni jopa likaiseksi, etten ole tiennyt, miten puhua näistä asioista. Mutta luotan nyt, että olin iloinen kuullessani, että monet tästä seurakunnasta voivat nyt kuulla teitä kahta veljeä, siellä missä palvelette. Voitte puhua vapaasti niistä hengellisistä eroista ja mistä tahansa opillisista eroista tai mistä tahansa erimielisyyksistä, joita on noussut esiin,

And I haven't known what to do with it. To be honest with you, I feel even dirty that I haven't known how to speak about this stuff. But I trust now that I was happy to hear that many of this congregation can now hear you two brothers, where you serve. You can speak freely about those spiritual differences and whatever doctrinal differences or whatever disagreements have come up,

Menkää seurakunnan eteen, antakaa heidän kuulla ne, ja puhukaa vapaasti. Ja minä uskon, että Jumala alkaa hoitaa tätä asiaa. Se on levinnyt niin laajalle niin monella eri tavalla, mutta siinä kaikki, mitä haluan siitä sanoa juuri nyt. Mutta voimme jättää tämän hyvän Jumalan huomaan. Meillä on armollinen Jumala, eikä kukaan ole liian suuri kaatumaan. Ei kukaan meistä.

Go before the congregation, let them hear them, and talk freely. And I believe that God will begin to take care of this matter. It's spread so far in so many different ways, but that's all I want to say about that right now. But we can leave this in the good God's care. We have a gracious God, and no one's too big to fail. None of us are.

Kukaan meistä ei ole liian suuri kaatumaan. Kaikki meistä voivat langeta ja tehdä syntiä, niin kuin Valda sanoo, joka päivä. Mutta Jumalan armo on ihmeellinen asia. Se on hyvin ihmeellinen asia, josta saamme nauttia. Tänään, kun näemme teidät, voimme sanoa, tänään on uusi armon päivä. Ja sydäntäni on lämmittänyt, kun jopa tällä leirillä emme ole olleet nuukia evankeliumin kanssa.

None of us are too big to fail. All of us can fall and sin, as Valda says, every day. But God's grace is a marvelous matter. It's a very marvelous matter that we can enjoy. Today, as we see you, we can say, today is a new day of grace. And my heart has been warmed when, even at this camp, we haven't been stingy with the gospel.

Jokaiselle veljelle, joka on tarvinnut lohdutusta sielulleen, pelkoihin, epäilyksiin, huoliin, vääriin valvomisiin, mitä tahansa, heille on saarnattu vapaasti, ja tämä on lämmittänyt sydäntäni. Ja minun sieluni on hyvin tarpeen tulla lohdutetuksi tällä kalliilla evankeliumilla, josta olen nauttinut pienestä pojasta asti. Voitteko te kaikki siunata minua? Tom, kerron, että olet ollut minulle rakas veli.

Every brother who's needed comfort for his soul, fears, doubts, worries, wrong watchings, you name it, they've been freely preached to, and this has warmed my heart. And my soul is very need to be comforted with this precious gospel that I've enjoyed since a small boy. Can you all bless me? Tom, I share that you've been a dear brother to me.

Vain pari huomiota. En halua käyttää paljon aikaa tässä. Ja olen toki avoin puhumaan mistä tahansa ja kaikesta, mitä Tom on ottanut tuossa esille. Minulla ei ole ongelmaa sen kanssa, että tämä. Mutta ajan säästämiseksi, meillä on vain noin tunti aikaa. Pyytäisin, että välttäisimme pitkiä puheita.

Just a couple of notes. I don't want to use much time here. And certainly I'm open to speaking about anything and everything that Tom has brought up there. I have no problem with the fact that this. But in the interest of time, we only have about an hour of time. I'd ask that we avoid long speeches.

Toivon, ettette ota tätä loukkaavasti, mutta ajattelen vain kaikkia nimiä, jotka meillä on listalla. Yritetään välttää... Olemme kaikki samaa mieltä noista lainauksista. Ja puhukaa sitä, mitä tunnette, niin kuin teit puheesi lopussa, Tom. Kannustaisin, että teemme niin, jotta saamme mahdollisimman monta veljeä puhumaan. Ja toivon, etten ole kohtuuton pyynnössäni tässä. Ei, olen samaa mieltä siitä. Ajatukseni on aina ollut, että pidämme puheemme lyhyinä, ja minä myös.

I hope you don't take this offensively, but I'm just thinking about all the names that we have on the list. Let's try to avoid... We all agree with those quotes. And speak what you feel, like you did in the end of your speech, Tom. I'd encourage that we do that so that we can get as many brothers to speak as possible. And I hope I'm not unreasonable in my request here. No, I agree with that. My thought has always been we keep our speeches short, and I as well.

Ja sitten, toiseksi, haluan vain sanoa tämän, että se puhe, ne huolet, joita on noussut jatkuvasta anteeksiantamuksesta, me, jotka olemme olleet huolissamme siitä, emme ole huolissamme siitä, mitä Juhani Uljas kirjoitti kätketyn aarteensa sivulla 79. Olen opetellut sen sivun ulkoa, koska

And then, secondly, I just want to say this, that the speech, the concerns that have arisen about continual forgiveness, those of us that have been concerned about that, we're not concerned about what Juhani Uljas wrote on page 79 of his treasure hidden. I've memorized that page because

Öö, nyt kun Megan sanoi minulle, että se oli väärä sivu, mutta joka tapauksessa, öö, olen opetellut sen sivun ulkoa, koska se on lähetetty minulle tai sitä on lainattu niin monta kertaa. Mutta olen täysin samaa mieltä, enkä usko, että kukaan on eri mieltä siitä, mitä veljemme Juhani on tuonut siinä esille, että huolet jatkuvasta anteeksiantamuksesta eivät ole huolia siitä, mitä Juhani Uljas kirjoitti.

Um, now that Megan told me it was the wrong page, but anyway, um, I've memorized that page because it's been sent to me or quoted so many times. But I agree fully, and I don't think anyone disagrees with what our brother Juhani has brought out there, that the concerns about continual forgiveness are not concerns about what Juhani Uljas wrote.