Rockfordin seurakunnan keskustelu anteeksiantamuksesta 28. elokuuta 2016

Olen varma, että te kaikki ymmärrätte, että kun tämä aihe annettiin minulle, ensin tunsin vähän

I'm sure you all can understand that as this topic was given to me, first I felt a little

Osia yhteiselle maan Jumalalle, hyvyydestä, ja opetuslapset sanoivat, opetuslapset sanoivat, Herra, luonnon puissa, tule, tule, tule, tule, tule, tule.

Portions to the common God of earth, of goodness, and the disciples said, the disciples said, Lord, in the trees of nature, come, come, come, come, come, come.

Toinen asia, jonka haluaisin sanoa ennen kuin aloitamme, on se, että monia, monia Jumalan sanan kohtia tuli mieleen. Voisimme täyttää koko illan vain lukemalla Raamatusta, mitä se sanoo. Ja pyytäisin teitä ja anoisin teiltä, että tekisitte samoin kuin minä tein. Otin puhelimeni

The second thing I would like to say before we start is that many, many portions of God's Word came to mind. We could fill the whole evening just reading from Scripture what it says. And I would beg of you and plead of you that you do the same as I did. I took my phone

Etsin Raamatusta ja kävin läpi tekstejä yksi toisensa jälkeen. Kun luin tämän tekstin, mieleeni tuli kaksi osaa, joita ajattelin siitä. Niin monta kertaa, kun tulemme Jumalan sanan seuroihin, se on kuin istuisimme, kuuntelemassa Jeesusta, palvelemassa vuorella. Siellä on koko suuri joukko meitä koolla

Searched the Bible and went through texts one after another. When I read this text, two parts came to my mind that I thought about that. So many times when we come to the services of God's word, it's like we're sitting at the, listening to Jesus on, serving on the mount. There's a whole big group of us gathered together in the

Ja siellä me istumme ja kuuntelemme, ja on hyvä olla siellä, kun kuuntelemme Jeesuksen puhuvan. Mutta sitten kun on kyse Jumalan valtakuntaa koskevista asioista, jotka ovat lähellä uskon vanhurskauttamista ja sellaisia asioita, Raamattu kertoo meille, kuinka Jeesus istuutui ja saarnasi siellä.

And there we sit and listen, and it's good to be there when we're listening to Jesus speak. But then when it comes to matters pertaining to God's kingdom, which are close to justification of faith and matters like that, the Bible tells us how Jesus sat down and preached there.

Opetuslapset istuivat hänen jalkojensa juuressa. Ja toivottavasti voitte löytää itsenne tänä iltana Jeesuksen luota. Ei seuraamaan sitä, mitä minä tai joku muu ihminen sanoo, vaan perustakaa se Jumalan sanaan.

The disciples sat at his feet. And hope you can find yourself tonight with Jesus. Not to follow what I or some other man say, but base it upon God's word.

perustuen Pyhään Henkeen, siihen, mitä on ilmoitettu Jumalan seurakunnassa, mitä on opetettu aiemmin ja mikä on osoittautunut todeksi teidän uskonelämällenne. Siinä hengessä en voinut alkaa tehdä omaa esitystäni.

based upon the Holy Spirit, what has been revealed in God's congregation, what has been taught in the past, and what has been shown to be true to your life of faith. In that vein, I couldn't begin to make my own presentation.

Oli juuri esitys, jossa olin läsnä viime joulukuussa Suomessa puhujien kokouksessa. Ja sen otsikko oli tämä: Syntien anteeksiantamus. Ja haluaisin käyttää tätä esitystä, koska... Se on täällä, joten voitte saada sen täältä.

There was just a presentation that I was in attendance at last December in Finland at a minister's meeting. And it was titled this, A Forgiveness of Sins. And I would like to use this presentation because... It's here, so you can have it here.

Uskoin sen, mitä siellä opetettiin, ja tunsin sydämessäni, että sitä minä uskoin. Joten kun kuulette tämän esityksen luettavan, haluan teidän tietävän, että uskoin tämän itse. Luin tämän sillä linjalla, että jos olisin voinut kirjoittaa jotakin ylös, toivoisin, että se olisi ollut tällainen.

I believed what was taught there, and I felt it within my heart that that's what I believed. So as you hear this presentation read, I want you to know that I believed this myself. I read this in that line, that if I could have written something down, I wish it would have been like this.

Joten tämä esitys on itse asiassa melko lyhyt, luultavasti 20 tai 25 minuuttia, kun se alun perin esitettiin. En tiedä mistä syystä, mutta olen poistanut kappaleen tai kaksi ja jättänyt loput sellaisinaan. Osittain se johtui siitä, että valmistelin tätä suorana ja halusin tehdä siitä niin lyhyen kuin pystyimme, jotta meillä olisi aikaa keskustella.

So this presentation is actually fairly short, probably 20 or 25 minutes when it was originally presented. I don't know for what reason, but I have removed a paragraph or two and left the rest as is. Some of it was because I was preparing this live and I wanted to make it as short as we could so we had time to discuss.

Joten nämä ovat ne kuusi aihetta, joista keskusteltiin tämän aiheen, syntien anteeksiantamuksen, yhteydessä. Isä meidän -rukouksessa me rukoilemme: anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Ja taas Adam Scholarin uskontunnustuksessa kerromme uskostamme syntien anteeksiantamukseen.

So these are the six topics that were discussed with this topic, forgiveness of sins. In the Lord's Prayer, we pray, forgive us our trespasses as we forgive those who trespass against us. And again, in the Adam Scholar Creed, we tell of our belief in the forgiveness of sins.

Julkisen toimintansa aikana Jeesus kävi useita keskusteluja syntien anteeksiantamuksesta sekä epäuskoisten että opetuslastensa kanssa. Tämä on ehkä parhaiten tiivistetty Jeesuksen lähetyskäskyssä opetuslapsilleen hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Ottakaa Pyhä Henki, ja joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut sinulle. Ja joiden synnit te pidätätte,

During his public ministry, Jesus had a number of discussions about forgiveness of sins with unbelievers as well as with his disciples. This is perhaps best summarized in Jesus' mission command to his disciples after his resurrection. Receive ye the Holy Ghost, and whosoever sins ye remit, they are remitted unto thy. And whosoever sins ye retain,

niille ne ovat pidätetyt. Se, mikä saa meidät pysähtymään, on Jeesuksen opetus 10 000 leiviskän velallisesta. Häneltä annettiin koko velka anteeksi. Tämä on osa hänen omaa 110. velallistaan. Me varmasti kaikki muistamme tämän Jeesuksen opetuksen viimeiset sanat.

They are retained. What makes us pause is Jesus' teaching about the debtor of 10,000 talents. He had his full debt forgiven. This is part of his own 110th debtor. We surely all remember the final words of this teaching of Jesus.

Ja jos ette muista, minulla on joitakin Raamatun jakeita, jotka sisältyvät siihen. Ihminen on perisynnin turmelema. Luomiskertomuksessa luemme, että Jumala sanoi: tehkäämme ihminen kuvaksemme, keveydeksemme. Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi loi taivaassa. Mieheksi ja naiseksi loi taivaassa.

And if you don't, I have some Bible verses that will be contained in there. Man is corrupted by original sin. In the creation story, we read that God said, let us make man in our image, at our lightness. So God created man in his own image, in the image of God created in heaven. Male and female created in heaven.

Elämä alkoi paratiisissa yhteydessä Jumalaan. Sielunvihollinen kuitenkin pystyi houkuttelemaan ihmisen syntiin. Tämä ihmisen teko toi synnin maailmaan ja synnin mukana kuoleman. Synti erotti ihmisen Jumalasta. Paavali toteaa kirjeessään roomalaisille: Sillä ei ole mitään erotusta, sillä kaikki ovat syntiä tehneet, jotka ovat vailla Jumalan kirkkautta.

Life began in paradise in communion with God. The enemy of souls, however, was able to entice man to sin. This human act brought sin to the world and with sin, death. Sin separated man from God. Paul states in his letter to the Romans, For there is no difference, for all have sinned that come short of the glory of God.

Augsburgin tunnustuksessa perisynti määritellään vääräksi. Koska Aadamia kutsutaan synniksi, kaikki ihmiset, jotka on siitetty normaalilla fyysisellä tavalla, ovat synnissä siinnyt ja syntyneet. Tämä tarkoittaa, että he syntyvät ilman Jumalan pelkoa, ilman luottamusta Jumalaan ja kansan haluissa. Perisynti vaikuttaa kaikkeen olemassaolossa maasta.

In the Augsburg Confession, original sin is defined as false. Since Adam is called sin, all men who are fathered in the normal physical way are conceived and born with sin. This means that they are born without the fear of God, without the trust in God and in the people's desires. Original sin affects everything in being from the earth.

Siten oman luontomme vuoksi me itse olemme tehneet syntiä sekä kuoleman. Vanhan testamentin psalmista kuvaa omaa syntisyyttään ja omaa synnintunnustustaan. Lihavoituna: minä olen synnissä syntynyt, ja synnissä on äitini minut siittänyt. Armahda syntisiä. Jumala armahti syntisiä ihmisiä lähettämällä Poikansa lunastamaan heidät.

Thus, because of our own nature, we ourselves have sinned as well as death. The Old Testament psalmist describes his own sinfulness and his own confession of sin. In bold, I was shapen in iniquity, and in sin did my mother conceive me. Pardon sinners. God had mercy on sinful men by sending his Son to redeem them.

Velallinen tarvitsi jonkun maksamaan velan. Jumalan työssä näemme tämän mittaamattoman armon.

The debtor needed someone to pay the debt. In God's work we see this immeasurable mercy.

Evankelista Johannes kirjoittaa: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita, mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Vanhurskauttaminen.

The evangelist John writes, For God so loved the world that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish but have everlasting life. He that believeth on him is not condemned, but he that believeth not is condemned already, because he hath not believed in the name of the only begotten Son of God. Justification.

Syntiinlankeemuksessa ihminen joutui lain alaiseksi. Pelastuakseen hänen piti täyttää koko laki. Lain täyttäminen vaati ja vaatii yhä meitä hallitsemaan ajatuksiamme. Jokainen, joka rikkoo lakia yhdessä kohdassa, on koko lain rikkoja. Kuka meistä voi täyttää lain? Lähettämällä Poikansa lunastamaan meidät Jumala valmisti jokaiselle ihmiselle vanhurskauden, joka omistetaan uskolla.

In the fall of the sin, man became subject to the law. To become saved, he needed to fulfill the whole law. Fulfillment of the law required and still requires us to govern our thoughts. Anyone who violates the law at one point is a transgressor of the whole law. Who amongst can fulfill the law? In sending his son to redeem us, God prepared righteousness for every man which is owned by faith.

Paavali kirjoittaa: mutta kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, syntyneen lain alaiseksi, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Jumalan Pojassa valmistettua vanhurskautta sanotaan lahjavanhurskaudeksi. Tämä lahja voidaan omistaa uskolla. Myös usko on Jumalan lahjoittama. Paavali kirjoittaa tästä efesolaisille:

Paul writes, but when the fullness of the time was come, God sent forth his Son made of a woman, made under the law, to redeem them that were under the law, that we might receive the adoption of sons. The righteousness prepared in God's Son is said to be gift righteousness. This gift can be owned by faith. Faith is also gifted by God. Paul writes about this to the Ephesians,

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Meiltä ei vaadita mitään. Kun Jumalan pyhä laki herättää ihmisen omantunnon lahjana, hän voi omistaa valmistetun vanhurskauden evankeliumissa Jumalan lahjoittamalla uskolla.

For by grace are you saved through faith, and that not of yourselves, it is the gift of God, not of works lest any man should boast. Nothing is required of us. When God's holy law awakens the conscience of man as a gift, he can own prepared righteousness in the gospel by faith gifted by God.

Kun Jeesukselta kysyttiin suurimmasta Jumalan valtakunnassa, hän otti esimerkiksi lapsen. Kun opetuslapset nuhtelivat vanhempia, jotka toivat lapsiaan tilaisuuteen, hän otti lapset syliinsä ja siunasi heidät. Meidän on hyvä pitää tämä turvallinen näkökulma aikamme monien vaarojen keskellä. On Jumalan lahja, että olemme osallisia armonliitosta.

When questioned about the greatest in the kingdom of God, Jesus took the example of a child. As the disciples reprimanded the parents that were bringing their children to the occasion, he took the children into his arms and blessed them. It's good for us to have this secure viewpoint in the midst of the many dangers of our time. It is a gift of God that we are partakers of a grace covenant.

Sen merkki Vanhan testamentin aikoina oli ympärileikkaus. Sen tilalle Jumala vahvisti kasteen liiton. Tässä armonliitossa vanhan liiton uskovaiset matkaavat uskoen lupauksen sanaa. Jumalan tahdon totteleminen oli uskonvanhurskauden hedelmä heissä.

Its sign in the Old Testament times was circumcision. In its place, God confirmed the covenant of baptism. In this covenant of grace, the Old Covenant believers travel believing the word of promise. Obeying God's will was the fruit of the righteousness of faith in them.

Samasta uskonvanhurskaudesta lähtevät uskon hedelmät meidän aikanamme, jotka näkyvät kuuliaisuutena Pyhän Hengen avaamalle Jumalan sanalle ja siltä pohjalta Jumalan seurakunnasta annetuille ohjeille. Kirjeessä kolossalaisille voimme lukea: Asukoon Kristuksen sana runsaana teissä kaikessa viisaudessa, opettakaa ja neuvokaa toisianne. Saarnavirka

From the same righteousness of faith go the fruits of faith in our time, which are seen in obedience to the word of God opened by the Holy Spirit, and from that basis the instructions given from the congregation of God. In the letter to the Colossians we can read, Let the word of Christ dwell in you richly in all wisdom, teaching and admonishing one another. The Office of Preaching

Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaan Jumalan valtakunta kutsuu kuulijan tähän esiarmonliittoon. Evankeliumia uskomalla ihminen saa syntinsä anteeksi. Anteeksiantamus on aina Jumalan teko. Jumalan lapset toimivat tässä välittäjinä ja julistavat Pyhän Hengen kantajina syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä voidaan ottaa vastaan uskon lahjana,

According to the mission command given by Jesus, the kingdom of God calls a listener to this pre-covenant of grace. Through believing the gospel, the person is forgiven their sins. Forgiveness is always an act of God. God's children act here as intermediaries and proclaim as bearers of the Holy Spirit remission of sins in the name and blood of Jesus. This may be accepted as a gift of faith,

joka tuo mukanaan seurauksena synnin hylkäämisen ja unohtamisen. Tästä huolimatta perisynnin vaikutus sekä synnin kiusaukset ja houkutukset jäävät meihin. Evankeliumia uskomalla olemme sekä syntisiä että vanhurskaita. Saarnavirkaan sisältyy myös kysymys rauhan vallasta, vallasta, jonka Jumalan Poika antoi lähetyskäskyssä omalle kirkolleen.

which bears with it a consequence of rejection and forgetting of sin. Despite this, the effect of original sin and temptations and enticements of sin remain with us. Through believing the gospel, we are both sinful and righteous. The office of preaching also contains the question of the power of the peace, the power which the Son of God gave in the mission command to his own church.

Avainten valtaan kuuluvat sekä päästämisen että sitomisen avaimet. Syntejä anteeksi annettaessa käytetään päästämisen avainta. Evankeliumityössä kohtaamme aivan liian usein tilanteita, joissa epäuskoon langennut ihminen ei nöyrry parannukseen eikä halua ottaa vastaan synninpäästöä. Jumalan sana tällä tavoin sitoo hänet hänen synteihinsä.

The power of the keys includes both the keys of loosing and binding. When forgiving sins, the key of loosing is used. In gospel work we too often face situations in which a person fallen to unbelief does not humble unto repentance and does not want to receive absolution. The word of God in this way binds them into their sins.

Tässäkin Jumalan lapset toimivat Jumalan ja Pyhän Hengen välittäjinä, viime kädessä tekemällä Jumalan tekemät synnit. Jeesus antoi selvän ohjeen tilanteisiin, joissa Jumalan lapset hoitavat toisiaan. Emme voi sivuuttaa tilanteita, joissa näemme toisen Jumalan lapsen elävän synnissä, tekevän tai opettavan toisin kuin Jumala opettaa sanassaan.

Here, too, the children of God act as intermediaries of God and the Holy Spirit, ultimately by making the sins performed by God. Jesus gave a clear guide to situations where the children of God take care of each other. We cannot ignore circumstances in which we see another child of God living in sin, doing or teaching otherwise than God teaches in His Word.

Meidän aikanamme syntyy myös erimielisyyksiä eri uskovaisten välillä. Ensi sijassa pitäisi aina anoa anteeksiantamusta ja uskoa anteeksiantamus, mutta myös antaa anteeksi. Näissä tilanteissa voi löytää neuvoja, kuten moniavioisuus tai kärsivällisyys.

In our time, disagreements also arise between various believers. First and foremost, it should always be to plead for forgiveness and to believe forgiveness, but also to forgive. You can find advice in these situations, like polygamy or forbearance.

viisautta, taitoa ja nöyrää mieltä Jumalalta, sellaista mieltä, jossa kukaan ei asetu toisen yläpuolelle. Joskus näissä tilanteissa täytyy käyttää viinitysavaimia. Tässä tapauksessa kutakin viinitysavainta, kuten yllä Jeesuksen opetuksessa osoitettiin, käyttää koolla oleva Jumalan seurakunta. On tarpeen muistaa Paavalin neuvon sana kolossalaiskirjeessä:

for wisdom, for skill, and for a humble mind from God, for such a mind in which no one stands over another. Sometimes the keys of vining need to be used in these situations. In this case, each of the keys to vining, as shown above in Jesus' teaching, are used by the gathered congregation of God. It is necessary to remember Paul's word of advice in the Colossians,

Pukekaa siis yllenne Jumalan valittuina, pyhinä ja rakkaina, kaikki myös laupeus, ystävällisyys, nöyryys, sävyisyys, pitkämielisyys, kärsien toisianne ja antaen toisillenne anteeksi. Jos kenellä on neljännes pennistään, niin kuin Kristus kielsi teitä, niin myös me. Aamen.

Put on, therefore, as the elect of God, holy and beloved, all also mercies, kindness, humbleness of mind, meekness, longsuffering, forbearing one another and forgiving one another. If any man have a quarter of his penny, even as Christ forbade you, so also do we. Amen.

Ja kaiken tämän lisäksi pukekaa tuoli teille, se on täydellisyyden side. Rakkaat veljet ja sisaret, syntien anteeksiantamus avaa iankaikkisen elämän eteemme. Se on suurin lahja, jonka voimme saada Jumalalta. 10 000 punnan otsikko on tullut velattomaksi.

And above all these things put on a chair to you is the bond of perfectness. Dear brothers and sisters, the forgiveness of sins opens eternal life before us. It's the greatest gift that we can receive from God. The 10,000-pound header has become debt-free.

Yhteinen päämäärä matkallamme taivaaseen on ja sen pitäisi olla vaalia yhteistä ja veljellistä rakkautta ja samalla vaalia koko Jumalan seurakuntaa. Kautta aikojen sielujen ylhäisyys on pyrkinyt rikkomaan tämän rakkauden, rakkauden, joka on Jumalan lasten tuntomerkki.

A common goal on our way to heaven is and should be to nurture a common and brotherly love, and at the same time nurture the entire congregation of God. Throughout time, the eminence of souls has sought to break this love, the love that is the hallmark of the children of God.

Uskon päämäärä saavutetaan Kristuksen sovitustyön perusteella henkilökohtaisen uskon kautta. Tämä lahja voidaan menettää synnin seurauksena. Jos se menetetään, päämäärää ei saavuteta. Se, joka on menettänyt lahjan, ei voi päättää, ottaako takaisin syntien anteeksiantamuksen lahjan. Se päätös on Jumalan käsissä.

The destination of faith will be achieved on the basis of Christ's work of reconciliation through personal faith. This gift can be lost as a result of sin. If lost, the destination will not be attained. The one who has lost the gift cannot decide whether to take back the gift of forgiveness of sins. That decision is in God's hands.

Emmekö näe tänään annetun lahjan merkitystä ja suuruutta? Se lahja sisältää iankaikkisen elämän lupauksen, että väsyneelle mutta onnelliselle Jumalan palvelijalle tai lapselle kuuluvat taivaallisen Isän sanat. Hyvin tehty, Jumala on ollut uskollinen palvelija. Jumala on ollut uskollinen vähässä ja on uskollinen paljossa.

Don't we see the significance and magnitude of the gift given today? That gift contains the promise of eternal life, that to a tired but happy servant or child of God belongs the words of the Heavenly Father. Well done, God's been faithful servant. God has been faithful over a few things and will be faithful over many things.

Seuraavat kaksi diaa, jotka näytän, ovat dioja, jotka kokosin, ja puheenjohtaja voi siirtyä edestakaisin näiden kahden dian välillä tai ottaa vastaan kysymyksiä tai kommentteja, miten ikinä haluatte nähdä ne.

The next two slides that I'll show are slides that I put together and the moderator can move back and forth between these two slides or entertain questions or comments however you desire to see them.

Ensimmäistä diaa luonnehtisin niin, että tämäntyyppisiä Raamatun jakeita on tullut esiin yhä uudelleen keskusteluissa, kun on esitetty kysymyksiä Herralle tai Herran palvelijoille.

The first slide, I would characterize it in such a way that these types of Bible verses have come up again and again in discussions when there have been questions asked of the Lord or servants of the Lord.

Joidenkin ihmisten kanssa on erilainen ymmärrys. Esimerkiksi kaksi viimeistä. Jotkut näistä ovat olleet sentyyppisiä Raamatun jakeita, joissa, vain esimerkiksi, ymmärrättekö kysymykset, joista puhumme tänä iltana? Joissa esimerkiksi yhdellä kerralla minulle soitettiin yhden palveluvuoroni jälkeen

There's a difference of understanding with some people. For instance, the last two. Some of these have been those types of Bible verses where, just for instance, will you understand the questions that we're speaking about tonight? Where, for instance, on one occasion I was called after one of my terms of service

Nämä jakeet otettiin esiin ja selittivät minulle, ettei minulla ollut oikeaa ymmärrystä. Tuon nämä Raamatun kurssit teille ja pyydän, että harkitsette niitä uskonelämänne ja ymmärryksenne mukaan, sen mukaan, mistä Jumalan valtakunnassa on puhuttu vuosien varrella. Sanoin tälle henkilölle, että

These verses were brought up and were explaining to me that I didn't have the correct understanding. I bring these Bible courses to you and ask that you consider them according to your life of faith and your understanding, what has been spoken about in God's kingdom throughout the years. I told this person that

minulla ei todellakaan ole jalkaa, jolla seistä. Ei todellakaan. Perustan uskoni ja ymmärrykseni siihen, mitä luen Jumalan sanasta. Perustan sen siihen, mitä minulle opetettiin, kun olin pieni poika, mitä minulle opetettiin, kun olin teini-ikäinen, mitä minulle opetetaan vielä tänäänkin, kun tulen Jumalan sanan kuulemiseen.

I really don't have a leg to stand on. I really don't. I base my faith and understanding upon what I read in God's Word. I base it upon what has been taught to me when I was a little boy, what's been taught to me when I was a teenager, what's been taught to me even today when I come to the hearing of God's Word.

Minulla ei ole mitään henkilökohtaista sananvaltaa missään näistä. Ei ole minun paikkani sanoa teille kaikille, että näin meidän kuuluu ymmärtää se. Mutta olen varma, että ymmärrätte yhtä hyvin kuin minä, että Jumala, hänen Henkensä, opettaa seurakunnassa. Eikö niin? Kaikki ihmiset, me olemme sekä

I don't have any personal say in any of these. It's not my place to tell all of you that this is the way we are supposed to understand it. But I'm sure you understand as well as I do that God, His Spirit, teaches in the congregation. Doesn't it? All people, we are both

Minulle kerrotaan, että puhujien leirillä Pyhä Henki ei ollut läsnä.

I'm told that at the minister's camp, the Holy Spirit wasn't present.

Se tarkoittaa, että täällä on ihmisiä, jotka uskovat, että sillä puhujien leirillä ei ollut uskovaisia. Ei yhtäkään. Nämä ovat esimerkkejä Raamatun kohdista, joita on käytetty järkyttämään ihmisiä. Inhottamaan heitä, kuten sanoimme.

It means that there's people here that believe that at that minister's camp, there were no believers. Not one. These are examples of Bible posts that have been used for shock folks. Disgust them, as we said.

Seuraavalla dialla ovat aikamme kysymykset. Joitakin asioita, joita on esitetty seurakuntamme johtokunnalle ja puhujille. Meillä on joitakin puheluita, jotka on nyt esitetty. Näitä on kysytty. Mistä saarnataan? Puhutaan syntien anteeksiantamuksesta tai anteeksiantamuksesta.

The next slide are questions of our time. Some things that have been presented to our congregation board and to ministers. We've got some phone calls that have been presented now. These are what have been asked. What is being preached about? Talking about forgiveness of sins or forgiveness.

Henkilö sanoo kuulleensa, että puhujat saarnaavat anteeksiantamista vain katuvaisille ihmisille ja puhuvat hypoteettisista syistä, milloin pidättää syntien anteeksiantamus. Ja tämä huolestuttaa heitä, koska keitä he ovat tuomitsemaan toisten sydämiä? Kerrotaanko puhujille, mistä saarnata, vai antaako Jumala heille sanat?

The person says they've heard that ministers are preaching to forgive only penitent people and are talking about hypothetical reasons when to withhold forgiveness of sins. And this is concerning to them because who are they to judge the hearts of others? Are ministers told what to preach about or is God giving them words?

Oletteko kuulleet, että LLC:n johtokunta kertoo puhujille, mitä heidän palvelukseensa pitää sisällyttää? On kysymyksiä siitä, miksi viime aikoina meidän luokastamme ei ole otettu palvelijoita? Miten yhteisöä tavoitetaan, kun niin monet ihmiset puhuvat siitä, että on puhujia, joilla on erilaisia uskomuksia? Miksi näitä asioita ei ole tuotu koko seurakunnan eteen?

Have you heard that the LLC board is telling the ministers what to include in their service? There's questions about how come lately there are no servants pulled from our class? How community is being reached when so many people are talking how there are ministers who have different beliefs? Why haven't these issues been brought up to the congregation as a whole?

Pienissä ryhmissä on puhuttu paljon, ja on pelottavaa, ettei näistä asioista keskustella avoimesti. Jotkut sanovat, että anteeksiantamus tulee jo pelkästään käymällä ehtoollisella. Jotkut sanovat, ettei oikeastaan ole mitään anteeksiantamusta tai löytämistä, ettei kumpikaan niistä kahdesta ole raamatullinen, ettei ihminen voi antaa syntejä anteeksi eikä löytää.

There's been lots of talk in small groups, and it's scary that these issues are not being discussed openly. Some say that there's forgiveness just by going through communion. Some say there isn't really any forgiveness or finding, that neither one of the two are biblical, that man cannot either forgive sins or find.

Että jopa anteeksiantamuksessa, kun saarnaamme, että Jeesuksen nimessä kaikki synnit ovat anteeksi, se on vain muistutus siitä, mitä Jeesus teki. Ettemme me oikeasti anna kenellekään anteeksi. En halua käydä läpi yhtäkään näistä kysymyksistä itse ja vastata niihin yksi kerrallaan, paitsi että haluaisin vain käyttää tilaisuuden, kun...

That even in forgiveness, when we preach that in Jesus' name, all sins are forgiven, it's just a reminder of what Jesus did. That we're not actually forgiving anyone. I don't want to go through any of these questions myself and answer them one by one, except I would just like to take the opportunity as...

Haluan teidän katsovan kaikkia näitä kysymyksiä itse. Kun haluaisin vain kuvitella tämän olevan keskusteluosuuden alku. Jotta voitte alkaa muodostaa omia ajatuksianne ja ideoitanne tai kysymyksiä tai kommentteja. Tämä on yksi ajatuksistani, ja sen nimi on numero kaksi.

I want you to look at all these questions myself. As I would just like to imagine this being the beginning of the discussion period. So you can begin forming your own thoughts and ideas or questions or comments. This is one of my thoughts and it's called number two.

Kukaan ihminen ei ole koskaan kertonut minulle, mitä sanoa. Sanoisin sen kuitenkin näin. Olen kysynyt. Olen kysynyt.

I've never been told by any person what to say. I would say it this way though. I've asked. I've asked.

Haluan puhua vähän ymmärryksestä. Mitä voin sanoa? Mitä voisin oikeasti sanoa saarnassa? Ja minulle on vuosien varrella vain sanottu, että, tiedättekö, avaa suusi ja Jumala kertoo sinulle. Ja jos hän ei kerro, sekin on hänen tahtonsa. Niin on sanottu.

I want to talk a little about understanding. What can I say? What could I really say in a sermon? And I've only been told over the years that, you know, open your mouth and God will tell you. And if he doesn't tell it, that is his will too. That's what's been told.

Ainakin muilta Herran palvelijoilta. Niin olen kuullut ja minulle on sanottu. Minulla on kerran elämässäni ollut Jumalan valtakunnan tilaisuus. En sano, millainen tilaisuus se oli, koska sillä ei ole väliä, mikä se oli. Se oli perhetilaisuus, ja tämä henkilö tuli luokseni

At least from other servants of the Lord. That's what I have heard and been told. I have once in my life had an event of God's kingdom. I won't say what kind of event it is because it doesn't matter what it was. It was a family event and this person came to me

Minulla on täällä pari ystävää töistä. Aion saarnata heille. Aion saarnata heille.

I have a couple of friends from work here. I'm going to preach to them. I'm going to preach to them.

Se vaivasi minua, joten menin toisen sanan palvelijan luo ennen kuin oli minun vuoroni palvella. Sanoin hänelle, mitä mieltä olet? Sanoin hänelle, tällä tavalla, joka avaa suusi Jumalalle ja sille, mitä hän haluaa tehdä.

It bothered me, so I went to another servant of the Word before it was my turn to serve. I told him, what do you think? I told him, in this way that opens your mouth to God and to what he wishes to do.

Entä jos se oli Jumala? Entä jos se perheenjäsen oli Kristus? Entä jos minä olin, luulen, omavanhurskas? Mitä ikinä mieleni nurkkaa piirsinkin, ne tulivat mieleeni sinä päivänä. Ja jälkeenpäin ajattelin itsekseni, että, tiedättekö, jokainen Jumalan sanan kohta, jonka olen lukenut, näyttää siltä, että se sisältää lakia ja evankeliumia. Ne kaikki sisältävät.

What if it was God? What if the family member was Christ? What if I was, I think, self-righteous? Whatever corner of my mind I drew up, they came to my mind that day. And afterwards I thought to myself that, you know, every portion of God's word that I've read, it seems like it contains law and gospel. They all do.

Ja jotkut asiat, joita sanon ja jotka tuntuvat teistä täällä, veljet ja sisaret, niin arkisilta, kuten evankeliumi, että Jeesuksen nimessä ja veressä voitte uskoa kaikki syntinne yhdessä, mutta te uskotte, että tässä maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat, että se on lakia. Ihmisellä ei ole sellaista valtaa, niin sanoakseni. Ja me olemme ottaneet sen omiin käsiimme.

And some things that I say that seem so everyday to you here, brothers and sisters, as the gospel, that in Jesus' name and blood, you can believe all of your sins together, but you believe that there are people in this world that believe that that is law. Man does not have that kind of power, so to speak. And we've taken that into our hands.

Ja olen ajatellut sitä sen jälkeen, että niin todella todella on. Jumala ilmoittaa asioita palvelijoidensa kautta sillä tavalla, jolla vain hän voi niitä ilmoittaa. Eikä ole väliä, missä mielentilassa ajattelen sitä. Ja ehkä kenties ajattelen, että puhun rakastavasti tai ystävällisesti ja puhun evankeliumin sanoja. Siellä on kuulija, jonka Jumala tietää tarvitsevan kuulla lakia, ja hän kuulee lakia. Se on päivänselvää.

And I've thought about that since, that really truly is the case. God reveals things through His servants in the way only He can reveal them. And it doesn't matter what frame of mind I think of it. And maybe perhaps I think that I'm speaking lovingly or kindly and speak words of the gospel. There's a listener out there whom God knows needs to hear the law, and they hear the law. It's plain as day.

Olkaa avoimia ja olkaa vapaita. Jumala siunatkoon Herraa. Aamen.

Be open and be free. God bless the Lord. Amen.

Kiitos, Rick, esityksestäsi ja ajatuksista, jotka juuri jaoit. Joten tänä iltana on esitetty aihe. Minun tehtäväni ei oikeastaan ollut laajentaa sitä, vaan ohjata liikennettä.

Thank you Rick for your presentation and thoughts that you just shared. So there's been a topic presented tonight. My job wasn't really to elaborate, but to direct the traffic.

Luulen, että Rick joillakin sanoilla kuvasi, miten päädyimme tähän aikaan.

I think Rick did, in some words, describe how we got to this time.

Muutama sana ROC-raportista, joka tuli myös tänä iltana. ROC-raportissa on käsitelty aiheita, ei ehkä juuri tätä, mutta huolia, jotka ovat tulleet Jumalan valtakunnan eteen ja joissakin tapauksissa seurakuntamme eteen tai ehkä koskettaneet jotakin lähellä olevaa seurakuntaa.

A few words from the ROC report, which came this evening also. The ROC report has discussed topics, maybe not this one specifically, but concerns that have come before God's kingdom, and in some cases before our congregation, or maybe touching a congregation nearby.

Ja että meillä on ollut keskusteluja kuukausittain, sanoisin, viimeisen vuoden, puolentoista vuoden ajan. Ja näitä keskusteluja ympäri maailmaa, jopa sen ulkopuolella.

And that we've had discussions on a monthly basis for, I would say, the past year, year and a half. And these discussions around the world, even beyond that.

Tuntuu nyt niin ajankohtaiselta järjestää seurakuntakeskustelu, jossa jutellaan näistä asioista, ehkä painopisteenä syntien anteeksiantamus, mutta se on itse asiassa yksi näistä aikamme kysymyksistä.

It seems so timely now to set up a congregation discussion to visit about these things, maybe with the focal point of the forgiveness of sins, but it's actually one of these questions of our time.

Ja rohkaisisin kaikkia puhumaan vapaasti. Tämä on meille hyvä tilaisuus puhua siitä, mitä sydämessämme ja mielessämme ja elämässämme on. Ja kun olemme käyneet keskustelujamme omien ikätovereidemme tai ystäviemme kanssa, ehkä veljiemme ja sisartemme tai uskon veljien ja sisarten kanssa, on hyvä aika

And I would encourage all to speak freely. This is a good opportunity for us to speak what's in our heart and mind and our lives. And as we've had our discussions with our own peers or friends, maybe our brothers and sisters or brothers and sisters of faith, it's a good time to

muistella näitä keskusteluja ja jakaa kanssamme, mitä loput kaikista niistä kysymyksistä on käsitelty ja mitä keskusteluja olemme käyneet. Joten jakakaa vapaasti tänä iltana ja tätä hyvää tilaisuutta tehdä se ja käydä seurakuntakeskustelu näistä tärkeimmistä asioista.

to recall these discussions and share with us what the rest of all those questions have been discussed and the conversations we've had. So please feel free to share this evening and this good opportunity to make it and have a congregational discussion about these most important matters.

Joten olisiko joku, joka suoraan otti ensimmäisen vuoron, kuka haluaisi ottaa vuoron? Seisomaan mikrofonin taakse, onko joku, joka haluaisi vuoron?

So it would be somebody who directly took the first turn, who would like to take the turn? Standing in back of the microphone, is there somebody who would like to turn?

Okei.

Okay.

Ehkä myös joidenkin Raamatun jakeiden kanssa. Jos joku haluaa laajentaa jotakin tässä.

Maybe with some Bible verses also. If somebody wants to elaborate on something here.

Nämä ovat iankaikkisen elämän asioita.

These are matters of everlasting life.

Kai osa minusta sanoo, että tämä on keskustelu vanhemmille ja valkoisemmille ihmisille. Dale, voitko vaihtaa seuraavaan diaan?

I guess part of me is saying that this is a discussion for the older and whiter folks. Dale, can you flip to the next slide?

Halusin vain sivuta sitä viimeistä kysymystä, jonka jotkut sanovat olevan evankeliumissa hyvin ei kovin kiinnostava, mutta se on selvä muistutus siitä, että tämä on se aika, jolloin meillä ei ole Jumalaa jäljellä. Ja juuri ne hyvin tutut sanat tulivat mieleeni Johanneksen 20:22 ja 23:sta.

I just wanted to touch on that last question that some say is very not very interesting in the gospel, but it's a clear reminder that this is the time when we have no God left. And just those very familiar words came to me from John 20, 22 and 23.

Ja kun hän oli tämän sanonut, hän puhalsi heihin, ja he tulivat heidän luokseen puhumaan Pyhässä Hengessä. Kuka ikinä näyttää olevan siinä, he pysyvät siinä heille, ja kuka ikinä näyttää olevan siinä, he pidättävät sen. En tunne niin, koska olen liian raivoissani siitä.

And when he had said this, he breathed on them, and they came to them, to speak in the Holy Ghost. Whosoever seems to be in it, they remain in it to them, and whosoever seems to be in it, they retain it. I don't feel that way, because I'm too enraged with it.

että uskomme näin tai noin, mutta minulle se on oikeastaan se pelko, että Jumala on antanut meille vallan saarnata sitä evankeliumia, ettei se ole meidän kauttamme, vaan Jumalan kautta ja meissä olevan Pyhän Hengen kautta. Mutta sillä evankeliumilla todella on se voima, ja kun saarnaamme kirkon evankeliumia, se on sama kuin se. Siksi me olemme täällä. Se on vain yksi ajatus, joka tuli mieleen.

that we believe this way or that way, but to me, that's really the fear that God has given us the power to preach that gospel, that it's not through us, but through God and through the Holy Ghost that's within us. But that gospel does hold that power, and when we preach the gospel of the church, it's the same as that. That is the reason that we're here. That's just one thought that came to mind.

Aamen.

Amen.

He haluaisivat myös käsitellä sitä kysymystä tavallisella tavalla. Heillä on molemmat. He puhuvat nyt luokassa.

They'd also like to address that question in a regular way. They have both. They're now speaking in the class.

Ja on keskusteltu siitä, että jopa kun...

And it has been discussed that even as...

Ja me, kun tulemme Jumalan seurakunnan eteen, tulemme sellaisella ajatuksella, että olemme Jumalan seurakunnan edessä. Jumalan seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa,

And we, when we come before the congregation of God, we come with that kind of a thought that we are before God's congregation. God's congregation, kingdom of God,

hallitsee Pyhä Henki. Ja että kun tulemme, tulemme jopa, kuten Rick sanoi, suuressa pelossa ja suuressa vavistuksessa ja suuressa arkuudessa. Ja apostoli Paavalikin puhui siitä, että minä tulen teidän eteenne suuressa pelossa

is governed by the Holy Spirit. And that when we come, we come even, as Rick said, with much fear and much trembling and much timidness. And the Apostle Paul even spoke of that, that I come before you with much fear

että olemme Jumalan valtakunnan läsnäolossa, ja että jos puhumme sellaista, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista, ja sellaista, mikä on Jumalan Hengen mukaista, meitä oikaistaan, ja että voimme hoitaa ne asiat, joista olemme puhuneet kysymyksessämme, jonka ohitin.

that we are in the presence of God's kingdom, and that if we speak that which is not according to God's will, and that which is according to God's Spirit, that we will be corrected, and that we can take care of those matters that we have spoken about in our question that I missed.

Mutta tulemme Jumalan valtakunnan eteen myös sillä ajatuksella, että olemme vain maailman todistaja. Ja että emme ole, mitä sanoisin, emme ole jaepuhujia. Emmekä ole harjoitelleet

But we also come before God's kingdom with this thought that we are only the world's witness. And that we are not, what should I say, we are not verse orators. And we have not practiced

Mutta me olemme, me vain pysymme peilin edessä tai mikrofoniin tai mitä tahansa muuta, mutta luotamme siihen, että Jumala ilmoittaa Henkensä kautta, kaikki meistä. Tähän me luotamme. Ja hyvin hiljaa,

But we are, we just stay in front of a mirror, or into a microphone, or anything else, but we trust that God will reveal through His Spirit, all of us. This is what we trust. And very still,

Tuleeko kukaan sanomaan, että sinä, veljesi, puhuit väärin? Koska Jumalan seurakunta on myös seurakunta, joka antaa anteeksi. Ja he ymmärtävät, että he ovat itsessään köyhiä.

Does anyone come to say that you, your brother, spoke wrong? Because the congregation of God is also a congregation that forgives. And they understand that they are in themselves poor.

ja että puhuja, joka on heidän edessään, on köyhä, ja heillä on sellainen ajatus, että vaikka sanat eivät ehkä menneet perille kovin hyvin, niin kuitenkin on rakastava sydän niitä kohtaan, jotka ovat tulleet heidän eteensä puhumaan heidän kanssaan.

and that the speaker who is in front of them is poor, and they have this kind of a thought that even though the words may not have come across very well, that yet there is a loving heart towards those who have come before them to speak with them.

Mutta nämä kysymykset, joita kysyn teiltä edessämme, todella tuovat pelkoa sydämeeni. Että tällaista sidettä, tällaista puhetta, tällaisia keskusteluja käydään Jumalan valtakunnassa.

But these questions that I ask you before us really bring fear to my heart. That this kind of bond, this kind of speech, this kind of discussions are taking place in God's kingdom.

Eikä se ole Jumalan henki, joka tuo ytimekkyyden Jumalan valtakuntaan, koska Jumalan henki kokoaa samankaltaisuuteen ja se tuo, se kokoaa yhteen ja se tekee mahtavan. Ja niin jos nämä ovat sellaisia ajatuksia, jotka ovat

And it is not God's spirit that brings a concision into God's kingdom because God's spirit gathers in likeness and it brings, it gathers together and it does an awesome. And so if these are the kinds of thoughts that are

Ja jos niitä ei voida hoitaa Jumalan valtakunnassa, ne varmasti johtavat eroon tai menetykseen niille, jotka tuovat esiin tällaisia ajatuksia. Minun on vaikea tuoda tällaisia ajatuksia esiin

And if they cannot be cared for in God's kingdom, they will certainly lead to separation or loss to those who are bringing forth these kinds of thoughts. It's difficult for me to bring these kinds of thoughts before

muistutti minua, että minun pitäisi rohkaista niitä, joilla on tällaisia ajatuksia ja mielipiteitä, olemaan avoimia. Älkää puhuko näistä asioista teidän

reminded me that I should encourage those who have these kinds of thoughts and opinions to be open. Don't speak about these things in your

Tunnen vähän samoin kuin Eric, että minulla ei oikeastaan ole paljon sanottavaa, mutta jostain syystä minusta tuntuu, että hän tekee minut surulliseksi. Olin leirillä koko kesän ja

I feel a little bit like Eric and that I don't really have a lot to say, but for some reason I feel like he's making me sad. I was up at camp all summer and

Yhdellä rippileireistä kävin keskustelua erään uskovaisen veljen kanssa, ja paljon näitä kysymyksiä tuli esiin. Paljon näitä ajatuksia tuotiin esiin, enkä ollut koskaan edes harkinnut niitä. En ajatellut, että varsinkaan meidän aikanamme ne olisivat niin yleisiä. Ja keskustelumme aikana [ei saa selvää] henkeni tunsi itsensä hyvin, niin kuin, levottomaksi. En tiennyt, mitä sanoa. En...

During one of the confirmation camps, I was having a discussion with a believing brother, and a lot of these questions came up. A lot of these ideas were brought forward, and I had never even considered them. I didn't think that, especially in our times, that they would be so prevalent. And during our discussion at [unintelligible], my spirit felt very much, like, uneasy. I didn't know what to say. I didn't...

Minusta tuntuu, etten ymmärrä Raamattua tarpeeksi vastatakseni tämän veljen kysymyksiin. Ja se oli vain, niin kuin, kun katson näitä kysymyksiä, se on, taas, olen hyvin levollinen ja olen myös hyvin peloissani, mutta en tajunnut, että oli muitakin kuin vain tämä veli ja tämä ihmisjoukko, jota hän oli yrittänyt työstää. Mutta

I feel like I don't understand the scripture enough to answer this brother's questions. And it was just, like, looking at these questions, it's, again, I am very much at ease and I am very fearful as well, but I didn't realize that there was more than just this brother and this group of people he had been trying to work. But

Kun emme tienneet, mitä sanoa, päädyimme ottamaan mukaan pari opettajaa maatoimikunnasta ja ottamaan mukaan myös julkisen palveluksen yrittääksemme päästä perille siitä, mitä sanottiin. Veli, jonka kanssa puhuin, sanoi, ettei hän ollut aivan 100-prosenttisesti samaa mieltä siitä, mitä sanottiin, koska siihen tuntui olevan monia muita puolia, tai sekavia puolia hyvin epämääräisessä mielessä.

When not knowing what to say, we end up involving a couple of teachers at ground commission and involving the public ministry as well to try to get to the bottom of what was being said. The brother that I was talking to was saying that he didn't quite 100% agree with what was said because there seemed to be many other sides to that, or confused sides in a very vague sense.

Luulen, että oli tärkeää, että niille ihmisille, jotka, tai niille, kai, meille, joilla on tällaisia väärinkäsityksiä ja joitakin kantoja tai ajatuksia asioista, että puhumme, eikä vain, niin kuin, niiden ihmisten kanssa, jotka, lainausmerkeissä, ovat samaa mieltä kanssamme, vaan että puhumme siitä Jumalan sanan valossa ja

I think it was important that for those people that, or for, I guess, those of us that have these sort of misconceptions and some standings or thoughts on matters that we talk about, and not just, like, with the people that, quote, unquote, agree with us, but that we talk about it in light of God's Word and in light of

nöyrästi puhuen siitä, mitä ymmärrämme, koska kun alamme käydä läpi Raamattua ja sanoa, että okei, luultavasti tiedän tämän ja tiedän tuon, emme puhu Jumalan viisaudesta, puhumme ihmisen viisaudesta. Ja ihmisen viisaus on niin paljon erilaista kuin Jumalan, että minä sanoisin, että vain koska olen kuullut sen selitettävän näin ja se on järkevää mielessäni, että näin se on, tai varsinkin jos äitiseurakunta

humbly speaking about what we understand because when we start to go through the Bible and say that, okay, I probably know this and I know that, we're not speaking of God's wisdom, we're speaking of man's wisdom. And man's wisdom is so much different than God's that for me to say that just because I've heard it explained this way and it makes sense in my mind that this is the way it is or especially if a mother congregation

Voisin olla väärässä, mutta ettemme ajattelisi itseämme sinä maailmana, että kokemuksemme on enemmän

I could be wrong, but to not think of ourselves as that world that our experience is more

On ollut ilo olla täällä tänään. Nämä kysymykset olivat kotimatkallamme. Useat kaverit olivat kotimatkalla tänne ja keskustelivat tästä aiheesta. Monia täällä ylhäällä olevia kohtia tavallaan otettiin esiin ja puhuttiin

It's been a pleasure to be here today. These questions were on our way home. Several guys were on their way home here and discussing this topic. A lot of the points up here were kind of brought up and talked about

Ei tuntunut siltä, että meillä olisi ollut kaikki vastaukset, mutta ajattelin vain kohtaa numero yksi, omaa ymmärrystäni. Olen iloinen, että olen täällä tänä iltana. Ymmärrykseni ei ole oikea, mutta

It didn't seem like we had all the answers, but I just thought to point number one, my own understanding. I'm glad I'm here tonight. My understanding is not correct, but

Jos kenellä on lisää salaisuuksia, haluaisimme kuulla evankeliumin. Jos saarnaat evankeliumia ilman kysymystä, pyytäisimme tavallaan ilmoittamaan sinulle. Tai jos he tuntevat tekevänsä oikein, tai jos he pitävät itsensä tarpeeksi, joku haluaisi kuulla sen.

If anyone has more secrets, we would like to hear the gospel. If you preach the gospel without a question, we would ask to kind of let you know. Or if they feel like they're doing the right thing, or if they're holding themselves enough, somebody would like to hear it.

kysymys, joka näyttää tavallaan tulleen esiin ja jonka veljeni on tuonut esiin minulle

the question that seems to be kind of brought up and brought up to me by my brother

Joku, joka ei ole todella syntinsä arvoinen, mutta on tietoinen evankeliumin sanoista. Niin kuin, voit kuulla ne täältä, mutta mitä he, siitä synnistä, jossa he elävät, he eivät halua tehdä parannusta. He eivät ole muuttaneet tapojaan.

Somebody who's not truly worth their sin, but they're aware of the words of the Gospel. Like, you can hear them from here, but what they're, that sin in which they're living, they do not wish to repent from. They've not changed their ways.

Mitä sitten, mihin sitten uskovainen vastaisi tässä tilanteessa? Minun ymmärrykseni on, että jos on joku, joka on epäuskoinen, on tilaisuus puolustaa epäuskoista,

What then, what then would a believer respond to in this situation? My understanding is that if there's someone who's an unbeliever, has an opportunity to defend an unbeliever,

Haluaisin kuulla evankeliumin sanat.

I'd like to hear the words of the gospel.

siellä lukemassa evankeliumia. Sellainen ihminen hän on.

there to read the gospel. Such a person he is.

En tiedä sen yksityiskohtia. Se henkilö vastasi, että meidän pitäisi saarnata evankeliumi heille joka tapauksessa, koska

I don't know the details of it. That person responded that we should preach the gospel to them anyways because

Evankeliumin sanat saivat avattua heidän sydämensä tekemään todellisen parannuksen myöhemmin. Enkä tiennyt, kai en tiennyt vastausta siihen.

The words of the Gospel made open their heart to truly repent later on. And I didn't know, I guess I didn't know the answer to that.

Äitini, hän teki parannuksen maailmasta, kun hän oli 14. Ja hän kertoi minulle tänä kesänä, että hän oli ensin, kai, kuullut elämisestä vauvan kanssa tai jotain, siskonsa. Ja he kysyivät häneltä, haluaako hän uskoa, ja hän sanoi joo. Ja oli muutaman kuukauden aika, jolloin hän ehkä kävi kirkossa tai jotain, mutta hän ei itse koskaan pyytänyt anteeksiantamusta.

My mom, she repented from the world when she was 14. And she told me this past summer that she had first, I guess, heard about living with a baby or something, her sister. And they asked her if she wanted to believe, and she said yeah. And there was a few months' time where maybe she went to church or something, but she didn't herself ever ask for forgiveness.

Mutta sitten muutaman kuukauden päästä hän meni siskonsa luo ja pyysi itselleen evankeliumia. Ja hän sanoi, hän kertoi minulle ajattelevansa, että sitä hän oikeastaan halusi. En ymmärrä, miten se toimii. Mutta ehkä, en tiedä.

But then a few months later, she went to her sister and asked herself for the gospel. And she said, she told me she thinks that's what she actually wanted. I don't understand how that works. But perhaps, I don't know.

se vain tuotiin, tai ehkä Jumala työskenteli hänen sydämessään, en tiedä, en osaa selittää sitä, mutta joka tapauksessa, öö, niin kuin, hän ensin otti vastaan evankeliumin, ja sitten muutaman kuukauden päästä pyysi itse, ja hän kertoi minulle, että sinä päivänä, kun hän pyysi itse, hän, öö, hän teki joitakin, niin kuin, hän muistaa, niin kuin, tiettyjä muutoksia elämässään ja niin edelleen, joten, öö,

it was just brought, or perhaps God was working on her heart, I don't know, I can't explain it, but anyway, um, like, she did first accept the gospel, and then a few months later asked for herself, and she told me that day that she asked herself, she, uh, she did some, like, she remembers, like, specific changes in her life, and so forth, so, um,

Ehkä niin kuin jos sanoo, että henki ohjasi häntä panemaan pois joitakin asioita ja niin edelleen. Kiitos. Kiitos.

Maybe like if you say the spirit guiding her to put some things away and so forth. Thank you. Thank you.

Ei ole helpointa puhua tällaisen ryhmän edessä, mutta voin sanoa vain sen, miten uskon. Enkä keksi tilannetta

It's not the easiest thing to do, to talk in front of a group like this, but all I can say is how I believe. And I can't think of a situation

evankeliumi jollekulle. Duomas Henning piti hyvin kauniin esityksen huhtikuussa pääsiäisen aikaan anteeksiantamuksesta. Siinä esityksessä hän puhui tästä nuoresta pojasta, joka oli aivan innoissaan lähdöstä saarnaamaan evankeliumia, ja

gospel to someone. Duomas Henning kept a very beautiful presentation in April at Easter time regarding forgiveness. In that presentation he talked about this young boy who was all excited about going out and preaching the gospel and

En muista tarkkaa tilannetta. En muista tarkalleen, miten sen selittäisi. Sen mukaan, mitä ymmärrän, se oli jonkinlainen maanviljelijä. Tämä pieni poika oli tuntenut tämän henkilön jo melko pitkään. Ja pieni poika vain kysyi häneltä, hei, saanko saarnata sinulle sen evankeliumin?

I don't remember the exact situation. I don't remember exactly how to explain it. From what I understand, it was a farmer of some sort. This little boy had known this individual for quite some time. And the little boy just asked him, hey, can I preach that gospel to you?

syntien anteeksiantamuksen. Ja mies sanoi, no, mitä haittaa siitä on? Hänellä ei ollut ymmärrystä syntisyydestään, epäuskostaan. Hän oli pimeydessä. Mutta tämä pieni poika saarnasi hänelle evankeliumin. Ja hän sanoi, että seuraavana päivänä tämä maanviljelijä oli pellolla.

forgiveness of sins. And the man said, well, what's it going to hurt? He had no understanding for his sinfulness, his unbelief. He was in darkness. But this little boy preached the gospel to him. And he said that the next day, this farmer was out in the field.

Hän ei tiennyt miksi, mutta hän sanoi, ettei pystynyt istumaan traktorillaan. Hän oli niin onnellinen. Hänen piti nousta pois. Oli kuin hän olisi ollut liian onnellinen vain istuakseen sillä traktorin istuimella. No, hän ei pyytänyt evankeliumia.

He didn't know why, but he said he couldn't sit on his tractor. He was so happy. He had to get off. It was like he was too happy to just sit on that tractor seat. Now, he didn't ask for the gospel.

En tiedä, oliko hän koskaan kuullut siitä mitään. Oletan, että hän luultavasti ei ollut. Mutta luulen, että pointtini on, että evankeliumissa on voimaa. Kun joku, jolla on Pyhä Henki, saarnaa evankeliumia, niillä sanoilla on voimaa. Ne antavat synnin anteeksi.

I don't know if he had ever heard anything about it. I'm assuming he probably didn't. But I think my point is there's power in the gospel. When somebody with the Holy Spirit preaches the gospel, those words have power. They do forgive sin.

Jos joku tulee luoksesi pyytäen, tiedäthän, saanko kuulla evankeliumin? Voitko siunata minua tai voitko antaa syntini anteeksi? En usko, että meidän paikkamme on alkaa kysellä. No, pyydätkö anteeksiantamusta eriseurasta vai epäuskosta? Tietysti, jos on jokin kysymys, onko tämä kaveri, tiedäthän, koska ihmiset joskus pyytävät,

If one comes to you asking for, you know, can I hear the gospel? Can you bless me or can you forgive my sin? I don't think we have a place to start asking. Well, are you asking for the forgiveness from heresy or unbelief? Obviously, if there's some question, is this guy, you know, because people sometimes ask,

Tiedäthän, antamaan heille anteeksi jotakin, minkä he tekivät väärin, tai ehkä he tekivät virheen tai jotain. Eivätkä he oikeasti pyydä evankeliumia. Joo, tiedämme tarkalleen, milloin sellaisia tilanteita tapahtuu. Mutta en usko, että on, en usko, että on edes oikein alkaa kysellä eriseuraiselta. Tiedäthän, jos he tulevat ja pyytävät, voitko antaa syntini anteeksi? Se riittää.

You know, to forgive them for something they did wrong or maybe they made a mistake or something. And they're not truly asking for the gospel. Yeah, we know exactly when those situations happen. But I don't think there's, I don't think it's even right to start asking a heretic. You know, if they come and ask, can you forgive my sins? That's good enough.

Ne sanat, kun joku, uskovainen, saarnaa ne, ymmärrämme, että niissä on voimaa. Ja, tiedättekö, sitä pitäisi saarnata vapaasti. Laita se auto valmiiksi.

Those words when preached from somebody, from a believer, we understand that there's power there. And, you know, it should be preached freely. Get that car ready.

Kai minun täytyy olla samaa mieltä siitä, mitä juuri sanottiin. Minusta on vähän vaarallista käyttää ihmismieltämme ja yrittää arvioida, onko joku todella katuvainen vai ei ja ottaako hän evankeliumin vastaan oikealla tavalla vai jatkaako hän niiden syntien tekemistä, joita hän on tehnyt. Öö,

I guess I would have to agree with what was just said there. I think it's a little bit dangerous to use our human mind and try to judge whether or not somebody is truly penitent and whether or not they're going to receive the gospel in the correct way or whether they're going to continue to do the sins that they've been doing. Um,

ei ole langennut samaan syntiin yhä uudelleen ja uudelleen. Luulen, että jokaisella on tietysti omat kiusauksensa, omat puutteensa. Mutta voin melkein taata, että jokainen ihminen tässä rakennuksessa on langennut johonkin tiettyyn syntiin useammin kuin kerran. Ja minusta on hyvä pyytää sitä evankeliumia joka kerta. Se on kuin se yksi...

not fallen into the same sin over and over and over. I think everybody obviously has their own temptations, their own lackings. But I can almost guarantee that every single person in this building has fallen into a certain sin more than once. And I think it is good to ask for that Gospel every time. It's like the one...

jae tai mikä lie Raamatussa sanoo, kuinka usein minun pitäisi antaa anteeksi veljelleni? Ja Jeesus vastasi selvästi, ei vain seitsemän kertaa seitsemän, vaan niin monta kertaa kuin hän tarvitsee. Ja minusta myös se, että saarnataan evankeliumi jollekulle, joka ei ole uskomassa

verse or whatever in the Bible says, how often should I forgive my brother? And Jesus clearly answered, not only seven times seven, but as many as he needs. And I also think that the fact of preaching the gospel to somebody who isn't believing

uskomassa ei ole huono ajatus vietin useita vuosia maailmassa ja eräänä iltana menin äidin ja isän luo ja isäni saarnasi minulle evankeliumin en ollut uskomassa siihen aikaan en ollut ehkä syvällä sisimmässäni etsin mutta ehkä Jumala johdatti minua

believing is not a bad idea I spent a number of years in the world and one evening I went over to my mom and dad's house and my dad preached the gospel to me I wasn't believing at the time I wasn't maybe deep down I was searching but maybe God was guiding me

Mutta minulla ei ollut mitään aikomusta haluta uskoa siihen aikaan. Ja se pisto täplitti sydäntäni. Ja otin sen evankeliumin vastaan. Ja tässä olen tänään, kuinka onnekas. Ja jos hän ei olisi saarnannut sitä evankeliumia minulle, koska en ollut uskomassa,

But I had no intentions of wanting to believe at that time. And that prick was spotting my heart. And I accepted that gospel. And here I am today, how fortunate. And had he not preached that gospel to me, because I wasn't believing,

ehkä en vieläkään olisi. Enkä usko, että meidän tehtävämme on arvioida, kuka voi tai ei voi ottaa vastaan evankeliumia. Viime kädessä me emme ole niitä, jotka todella saavat anteeksi. Se tietysti on Jumalalta. Mutta meillä on valta ja avaimet tehdä se. Ja...

Maybe I still wouldn't be. And I don't think it's up to us to judge who can or cannot receive the gospel. Ultimately, we are not the ones truly forgiven. That obviously is from God. But we have the power and the keys to do that. And...

pidättäytyminen evankeliumin saarnaamisesta jollekulle on minusta vaarallinen rinne lähteä. Kaikki syntini ja epäilykseni, voitteko antaa minulle anteeksi? Aion kertoa vain oman kokemukseni. En koskaan tehnyt parannusta.

to withhold from preaching the gospel to somebody I think is a dangerous slope to go on. For all my sins and doubts, can you forgive me? I am only going to tell my experience. I never did repent.

Tulin lasten kanssa, ja nautin siitä, että kävin lasten kanssa. Tulin kirkkoon silloin tällöin, mutta nautin todella siitä, että kävin lasten kanssa. Ja eräänä päivänä kirkon jälkeen joku vain tuli ja laittoi kätensä ympärilleni ja sanoi: Haluaisitko uskoa? Rehellisesti sanottuna minun täytyi miettiä sitä. Halusinko vai enkö? En suunnitellut, miten se tapahtui.

I came with the kids, and I enjoyed going with the kids. I came to church once in a while, but I really enjoyed going with the kids. And one day after church, someone just came up and put their arm around me and said, Would you like to believe? I honestly have to say I had to think about it. Did I or didn't I? I didn't plan on how it happened.

Mutta Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Ja minä sanoin, kyllä. Ja sen jälkeen se oli vain ihanaa. Tarkoitan, toivoisin, että voisin palata niihin päiviin, koska tuntui, että kaikki oli niin selvää. Puhuin siitä ihmisille bussissa. Vein ihmisiä kirkkoon. Enkä voinut ymmärtää, mitä en voinut ymmärtää. Joten...

But God's ways are mysterious. And I said, yes. And after that, it was just wonderful. I mean, I wish I could go back to those days because it seemed like everything was so clear. I talked to people on the bus about it. I took people to church. And I couldn't understand what I couldn't understand. So...

Oma kokemukseni oli, ettei ollut parannusta. Joten minun on vaikea suhtautua tähän koko aiheeseen. Kai minun ymmärrykseni on, että

My own experience was that there was no repentance. So I have a hard time with this whole topic. I guess my understanding is that

Se ei ole meidän evankeliumimme, kai. Se ei ole meidän, emme me päätä, kuka saa kuulla evankeliumin tai tarvitsee evankeliumia tai haluaa evankeliumia. Me olemme syntien anteeksiantamuksen suu.

It's not our gospel, I guess. It's not our, it's not us that decides who's going to hear the gospel or need the gospel or want the gospel. We are the mouthpiece for the forgiveness of sins.

Jos joku pyytää, emme oikeastaan edes ajattele sitä, kun saarnaamme. Ainoa... Jos Jumala ei halua niiden sanojen tulevan, hän ei anna niitä. Emme me tule olemaan niitä, jotka päättävät, että oi, en usko, että sinä haluat sitä. Luulen, että jos ne sanat eivät tule, se ei johdu meistä, että päätettäisiin, ettemme voi antaa anteeksi.

If someone asks, we don't really even think about it when we preach. The only... If God does not want those words to come, He won't give them. It's not going to be us that decides that, oh, I don't think that you want it. I think if those words don't come, it's not because of us that would be decided that we can't forgive.

Mutta jos Jumala sulkee sen suun eikä hän halua sitä, jos sen ihmisen ei ole tarkoitus kuulla sitä syntien anteeksiantamusta, se ei ole meidän... Tarkoitan, voi olla tilanteita, kuten, kai voin kertoa. Äidilläni oli jokin tilanne, että

But if God closes that mouth and he doesn't want that, if that person is not meant to hear that forgiveness of sins, it's not our... I mean, there may be situations like, I guess I can share. My mom, she had some situation that

Hän, yksi hänen perheenjäsenistään oli eriseurassa, ja he olivat käytännössä kuolinvuoteellaan, ja he pyysivät, ja äiti sanoi, etteivät sanat edes voineet tulla. Hän ei ajatellut, että ei, en aio saarnata, tai ei, sinä et usko, tai sinä et ole katuvainen, tai mitään sellaista. Jumala ei antanut hänelle niitä sanoja.

She, one of her family members was with the heresy, and they were basically on their deathbed, and they asked, and mom said that the words couldn't even come. She didn't think that, no, I'm not going to preach, or no, you don't believe, or you're not repentant, or anything like that. God didn't provide those words for her.

Haluan antaa teille vähän esimakua keskusteluista ja siitä, miksi meidän on tärkeää todella harkita tätä Jumalan sanan mukaan. Meillä voi aina olla omat ajatuksemme, omat toiveemme, mutta kun perustamme sen Jumalan sanaan, saatamme yllättyä siitä, mitä sieltä löydämme. Vain esimerkiksi tuo ensimmäinen Raamatun jae tuolla ylhäällä Joosuan kirjasta.

I want to give you a little bit of a flavor of the discussions and why it's important for us to really consider this according to God's word. We can always have our own thoughts, our own wishes, but when we base it according to God's word, we might be surprised at what we find there. Just for instance, that first Bible verse up there from Joshua.

Luku 24. Se on tavallaan tuttu kohta Jumalan sanasta. Jos katsotte muutamaa jaetta sitä ennen, se on jae, jonka olen varma, että te kaikki muistatte. Siinä sanotaan: Ja jos teistä näyttää pahalta palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä te palvelette, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat, jotka olivat tulvan toisella puolella, vai amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte.

Chapter 24. It's kind of a familiar place of God's Word. If you look at a few verses previous to that, it's a verse that I'm sure you'll all remember. It says, And if it seem evil unto you to serve the Lord, choose you this day whom ye will serve, whether the gods which your fathers served that were on the other side of the flood, or the gods of the Amorites in whose land ye dwell.

Mutta minä ja minun huoneeni palvelemme Herraa. Joten se on tämän keskustelun lähtökohta. Sen Joosua sanoi kansalle. Ja se, mitä kansa vastasi hänelle, oli jotakin tähän suuntaan. Aion sanoa sen kielellä, jolla uskon sen tässä sanovan.

But as for me and my house, we will serve the Lord. So that's the beginning point for this discussion. That's what Joshua told the people. And what the people responded to him was something to this effect. I'm going to say it in language that I believe that it says it here.

Asetan tämän samaan mielenkehykseen kuin esimerkiksi eriseuran. En voi nähdä sitä millään muulla tavalla, rakkaat veljet ja sisaret. Jos olen väärässä, selittäkää minulle. Näyttäkää minulle virheeni. En ymmärrä. Uskon todella, todella, aidosti, että me aina annamme anteeksi. Haluan aina antaa anteeksi. Itse asiassa en ole koskaan ikinä elämässäni

I put this into the same frame of mind as, for instance, heresy. I can't see it any other way, dear brothers and sisters. If I'm wrong, explain to me. Show me my error. I don't understand. I really, really, truly believe that we always forgive. I want to always forgive. In fact, I've never ever in my life

Tähän mennessä minulle on tullut tapaus, jossa joku on tullut luokseni ja olen istunut siinä ja miettinyt, hmm, pitäisikö minun antaa anteeksi vai eikö? En koskaan ikinä. Olen aina antanut anteeksi. Mutta on tapauksia, jopa Raamatussa, että...

To this point, I'm presented with a case where someone's come to me and I've sat there and wondered, hmm, should I forgive or should I not? Never ever. I've always forgiven. But there are cases, even in scriptures, that...

Tästä kysymykset tulevat. Joten kun meiltä on kysytty kysymyksiä ja yritämme vastata siihen, minulla on vastauksia vain Jumalan sanasta. Minulla ei ole mitään arkielämästäni. Mikään ei vastaa tätä. Se ei käy minulle järkeen. Ja uskoisin mieluummin jotakin muuta. Joten se, mitä kansa sanoi, jos luette ne jakeet, ja tämä on mitä uskon sen sanovan omin sanoin, me haluamme palvella Jumalaa.

This is where the questions come. So when we've been asked questions and we try to respond with that, I only have answers from God's word. I don't have anything from my daily life. Nothing matches this. It doesn't make sense to me. And I would rather believe something else. So what the people said, if you read those verses, and this is what I believe it says in my words, we want to serve God.

Haluamme myös palvella vanhoja jumaliamme samaan aikaan. Antoiko Joosua heille anteeksi? 19. jakeessa Joosua sanoo kansalle: te ette voi palvella Herraa.

We also want to serve our old gods at the same time. Did Joshua forgive them? In the 19th verse, Joshua says to the people, you cannot serve the Lord.

Tulen kuulostamaan oudolta vastaukselta. Te ette voi palvella Herraa. Hän on pyhä Jumala. Hän on kiivas Jumala. Hän ei anna anteeksi teidän rikkomuksianne eikä teidän syntejänne. En voi kuvitella itseäni koskaan sanomassa sitä, rakkaat veljet ja sisaret, mutta se on Jumalan sana. Mitä tapahtuu?

I'm going to sound like a strange reply. You cannot serve the Lord. He is an holy God. He's a jealous God. He will not forgive your transgressions nor your sins. I can't find myself ever saying that, dear brothers and sisters, but it's God's word. What happens?

Siinä sanotaan: jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, niin hän kääntyy ja tekee teille pahaa ja hävittää teidät. Sen jälkeen hän on tehnyt teille hyvää. Kansa kuuli sen ja sanoi, ei, emme halua sitä. Haluamme palvella Herraa. Kun evankeliumi saarnattiin, hän sanoo: pankaa siis pois vieraat jumalat, jotka ovat teidän keskuudessanne.

It says, if you forsake the Lord and serve strange gods, then he will turn and do you hurt and consume you. After that, he hath done you good. The people heard that and said, no, we don't want that. We want to serve the Lord. When the gospel was preached, he says, therefore put away the strange gods which are among you.

Mitä voimme sanoa niistä Jumalan sanan kohdista, jotka selittävät sellaisin sanoin? Se on mitä se on. Mutta toisaalta, rakkaat veljet ja sisaret, kuten sanoin, omassa elämässäni en ole koskaan kokenut sitä. Koskaan. Ja toivon, etten koskaan koe sitä. Itse asiassa olen kokenut täsmälleen päinvastaista. Sanoin tämän siinä puhujien kokouksessa Suomessa. Yksi kokemuksistani. Kasvoin...

What can we say to those parts of God's Word that explain in those kinds of terms? It is what it is. But on the other hand, dear brothers and sisters, as I said, in my own life, I've never experienced that. Ever. And I hope to never experience that. In fact, I've experienced the exact opposite. I said this at that minister's meeting in Finland. One of my experiences. I grew up...

edellisen eriseuran lopussa. Ja muistan joitakin niistä kokouksista siltä ajalta, ja tiedän, että tämä on osa tätä keskustelua. Jotkut muistavat sellaisia keskusteluja ja ihmettelevät, mitä siellä tapahtui. Enkä voi väittää muistavani niitä sanasta sanaan, eikä se ole pointtini. Pointtini on, että niiden keskustelujen keskellä tapahtui se, että ihmiset olivat

at the end of the last heresy. And I remember some of those meetings from back then, and I know this is part of this discussion. Some recall those kinds of discussions and wonder what happened there. And I can't claim to recall them word for word, and that's not my point. My point is that in the middle of those discussions, what happened is people were

peloissaan sitomisen avainten käytöstä. Yksi mies otti puheenvuoron. En koskaan unohda sitä. Kun ajattelen sitä, on kuin olisin siellä taas.

scared about the use of keys of binding. One man took a turn to speak. I'll never forget it. When I think about it, it's like I'm there again.

Hän sanoi, että kuunneltuaan kaiken keskustelun parannuksesta ja sitomisesta ja kaikesta sellaisesta, hän sanoo, että hän pystyi ajattelemaan vain yhtä asiaa, ettei hän edes tiedä, tekikö hän parannuksen 20 vuotta sitten oikealla tavalla. Niiden keskustelujen keskellä ei ollut ajatusta

He said, after listening to all the discussion about repentance and binding and all those kinds of things, he says he could only think of one thing that he doesn't even know if he repented 20 years ago the right way. In the middle of those discussions, there wasn't a thought.

sanoa, ne olivat koettelemusten aikoja. Ne olivat vaikeita aikoja. Ei ollut ajatusta sanoa, tiedättekö, hmm, pitäisikö meidän antaa hänelle anteeksi vai eikö? Rakas veljeni otti mikin ja hän sanoo, rakas veljeni, haluatko uskoa juuri nyt? Ja hän sanoi, kyllä, koko sydämestäni haluan uskoa juuri nyt. Hän sanoi, usko evankeliumi.

to say, those were the trying times. Those were the difficult times. There wasn't the thought to say, you know, hmm, should we forgive him or should we not? My dear brother took the mic and he says, my dear brother, do you want to believe right now? And he said, yes, with all my heart, I want to believe right now. He said, believe the gospel.

Se on aika yksinkertaista. Jos haluat uskoa, voit uskoa. Evankeliumi saarnattiin heille. Ei ole väliä, mitä tapahtui menneisyydessä. Sillä on väliä, mitä on juuri nyt. Mutta meidän täytyy perustaa uskomme, kun puhumme keskusteluista, siihen, mitä Jumalan sana sanoo. Jumalan sana on mitä Jumalan sana on. Ja niin jotkut sanoisivat, ja jopa keskusteluissa, joita olemme käyneet, no, se oli Vanhan testamentin aikaa.

It's pretty simple. If you want to believe, you can believe. The gospel was preached to them. It doesn't matter what happened in the past. What matters is right now. But we have to base our faith, when we talk about discussions, on what God's word says. God's word is what God's word is. And so some would say, and even in discussions that we've had, well, that was Old Testament time.

Sillä ei ole enää edes väliä. Joten mennään Jeesuksen sanoihin. Löysin niistä niin paljon lohtua, koska tiedätte, että maailma hengellisyydessään sanoo teille jotakin tällaista, ettei edes apostoli Paavali ole kuuntelemisen arvoinen. Ainoat sanat, joita he kuuntelisivat, ovat Jeesuksen sanoja.

That doesn't even matter anymore. So you go to words of Jesus. I found so much comfort in them because you know the world is, in its spirituality, will tell you something like this, that even the Apostle Paul isn't worthy of listening to. The only words that they would listen to are words of Jesus.

Joten mennään Jeesuksen sanoihin. Mitä hän sanoo? Hän esimerkiksi puhuu uskon veljien ja sisarten välisestä suhteesta. Itse asiassa se on se Luukas 17 -viittaus. Siinä sanotaan, että nuhtele veljeäsi. Kerro hänelle hänen syntinsä.

So let's go to the words of Jesus. What does he say? He, for instance, talks about a relationship between brothers and sisters in faith. In fact, it's that Luke 17 reference. It says to rebuke your brother. Tell him his sin.

Vai annammeko vain jonkun tehdä syntiä ja sanomme, oi, se on okei. Usko evankeliumi. Jeesus ei sano niin. Hän sanoo, nuhtele veljeäsi, ja sitten hän sanoo, jos hän tekee parannuksen. Rakkaat veljeni ja sisareni,

Or do we just let someone sin and say, oh, that's okay. Believe the gospel. Jesus doesn't say that. He says, rebuke your brother, and then he says, if he repent. My dear brothers and sisters,

Ne sanat kirjoitettiin Raamattuun kauan ennen kuin aloimme koskaan ajatella tällaisia keskusteluja. Mitä me uskomme niistä? Voimme uskoa mitä haluamme. Voimme uskoa, että Jumala on rakkaus ja... Siinä sanotaan, jos hän tekee parannuksen.

Those words were written in scriptures long before we ever began to think about these kinds of discussions. What do we believe about them? We can believe what we want. We can believe God is love and... It says, if he repents.

Katuvaisuus ja parannus liittyvät toisiinsa, voisi sanoa. Parannus on kääntymistä. Käänny pois siitä pahasta, jota teet, ja muuta elämäsi. Jos teet parannuksen. Jos et tee parannusta, älä anna hänelle anteeksi. Se tuntuu mielessäni niin yksinkertaiselta, etten tiedä, miten siitä puhuisi toisin. Sillä on väliä esimerkiksi eriseuran kohdalla. En tiedä...

Penitence and repentance are connected, you could say. Repentance is to turn. Turn away from that evil that you're doing and change your life. If you repent. If you don't repent, don't forgive him. It seems so simple in my mind that I don't know how to talk about it otherwise. It matters, for instance, about heresy. I don't know...

En ole koskaan puhunut kenenkään eriseuran kanssa, joka olisi tullut luokseni ja sanonut, saanko uskoa syntini anteeksi? En koskaan. Mutta rakkaat veljet ja sisaret, sitä tapahtuu arkielämässä. Esimerkiksi Suomessa, ja olen kuullut esimerkkejä jopa puhujien kokouksessa, ja se tuntui sydämessäni hyvältä, miten se siellä selitettiin. Mies ei halunnut uskoa niin kuin me uskomme.

I've never spoken to someone heresy who's come to me and says, can I believe my sins forgiven? Never. But dear brothers and sisters, it happens in daily life. For instance, in Finland, and I've heard examples even at a speaker's meeting, and it felt good to my heart the way it was explained there. The man did not want to believe as we do.

Se puhujaveli tiesi sen. Hän ei halunnut uskoa. Se on aivan kuin Joosuan tapauksessa. Hän halusi pitää kiinni muista jumalistaan. Mutta hän halusi, hän sanoi tavallaan tähän tapaan tälle palvelijalle, ettemmekö voisi vain olla veljiä? Anna vain minulle anteeksi. Hän ei tehnyt parannusta mistään. Hän vain halusi olla, hän halusi tuntea olevansa samaa ryhmää, vaikka ei ollut.

That speaker brother knew that. He did not want to believe. It's just like in the case of Joshua. He wanted to hold to his other gods. But he wanted to, he said kind of in this way to this servant, that can't we just be brothers? Just forgive me. He wasn't repenting of anything. He just wanted to be, he wanted to feel like he was the same group, even though he wasn't.

Joten voin vain, mielessäni, perustaa sen tällaisiin Jumalan sanan kohtiin. Se on ollut minulle vakuuttavaa. Minulla ei ole muuta tapaa sanoa sitä. Se, mitä minulle on opetettu ja mitä näen omin silmin Raamatussa, kertoo minulle sen. Mutta toisaalta sanon, etten ole koskaan elämässäni nähnyt sitä.

So I can only, in my mind, base it off of these kinds of portions of God's Word. It's been convincing to me. I have no other way to say it. What has been taught to me and what I see with my own eyes in Scripture tells me that. But on the other hand, I will say that never in my life have I seen that.

Toivon, etten koskaan näe. Mutta kun vastaan kysymyksiin, kun joku on soittanut kysyäkseen minulta siitä, niin sanon. Minulla ei ole toista vastausta. En voi keksiä toista vastausta, vaikka se tuntuisi minusta hyvältä. Olisi mukava sanoa niin. Joo, ihan sama, sano vain sanat, Jeesuksen nimessä ja veressä, ja kaikki on ihan hyvin.

I hope to never. But when I answer questions, when someone has called to ask me about that, that's what I say. I don't have another answer. I can't make up another answer, even though it would feel good to me. It would be nice for me to say that. Yeah, just whatever, just say the words, in Jesus' name and blood, and everything will be just fine.

se tekisi elämästä paljon helpompaa, jos voisin vain pyyhkiä pois osia Jumalan sanasta ja antaa sen mennä ohi. Mutta tämä on sen keskustelun maku, jota käydään. Ja kun puhun näistä asioista, kuten olen taas sanonut, sanon sen kolmannen kerran,

it would make life a whole lot easier if I could just wipe away parts of God's word and let it go by. But this is the flavor of the discussion that happens. And when I speak about these things, as I've said again, I'll say it a third time,

minulle ei ole koskaan elämässäni käynyt näin. Ja kun joku soittaa minulle, he sanovat minulle, että pidätän anteeksiantamusta ihmisiltä. Enkä ole koskaan ikinä tehnyt sitä. Vastaan kysymyksiin sen perusteella, mitä uskon Jumalan sanassa olevan. Ja niin Jeesuskin sanoo. Esimerkiksi kun puhumme sitomisen avaimista, siellä sanotaan, että jos hän ei kuule seurakuntaa, pidä häntä pakanana ja publikaanina. Haluanko todella tehdä sen omassa mielessäni?

I have never had this happen to me in my life. And when someone calls me, they tell me that I'm withholding forgiveness from people. And I've never, ever done that. I'm answering questions based on what I believe is in God's word. And that's what Jesus even says. For instance, when we talk about keys of binding, it says in there that if he does not hear the church, hold him as a heathen and a publican. Do I really want to do that in my own mind?

Se ei ole helppo tie. Sanoisin mieluummin vain, tiedättekö, jättäkää kaikki syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja ehkä joskus ymmärrätte sen. Niin haluaisin sanoa. Se tuntuu minusta hyvältä. Kaikki draama on poissa ja kaikki... ehkä vihaiset ja katkerat tunteet, joita en voinut...

That's not the easy way. I would rather just say, you know, leave all your sins forgiven in Jesus' name and blood, and maybe sometime you'll understand it. That's what I would like to say. It feels good to me. All the drama is gone and all the... perhaps angry and bitter feelings that I couldn't...

mutta se ei ole se, mitä Jumalan sana sanoo. Joitakin kuukausia sitten, sen jälkeen kun olin kuullut tämän kysymyksen,

but it isn't what God's Word says. Some months ago, after I had heard this question,

Kysymys yksi. Kotona eräänä iltana olin siellä kahden tai kolmen lapsemme kanssa, ja keskustelimme siitä. Enkä tiedä, voin katsoa sitä vain yksinkertaisella tavalla, onko se oikein vai ei, mutta tyttäreni oli

Question one. At home, one evening, I was there with two or three of our children, and we were discussing it. And I don't know, I can only look at it in a simple way, whether that's correct or not, but my daughter was

Puhuimme siitä, miten Jumala joskus saattaa käyttää, saattaa pidättää anteeksiantamuksen tietyltä ihmiseltä tiettynä aikana tai jotain. Ja yksi tyttäristäni sanoi,

We were talking about that, how God sometimes might use, might withhold forgiveness to a certain person at a certain time or something. And one of my daughters said,

Mutta en voi edes ajatella sitä. Niin kuin en voisi koskaan pidättää anteeksiantamusta, jos joku pyytäisi minulta. Ja minä sanoin, ei, sinun ei tarvitse. Älä edes huolehdi siitä. Voit vapaasti saarnata. Me teemme niin Jumalan valtakunnassa. Saarnaamme vapaasti kenelle tahansa, joka pyytää. Voit uskoa kaikki syntisi anteeksi. Saarnaamme iloisesti ja mielellämme ja kiitollisina.

But I can't even think of that. Like I couldn't ever withhold forgiveness if someone would ask me. And I said, no, you don't need to. Don't even worry about it. You can freely preach. We do in God's kingdom. We freely preach to anyone who asks. You can believe all of your sins forgiven. We happily and gladly and thankfully preach.

Mutta minä sanoin, emme tiedä, onko jokin kerta tai tietty aika, jolloin voisi olla tilanne, jossa sydän ei ole oikein. Mutta sinun ei tarvitse huolehtia. Jos sinun ei ole tarkoitus sanoa jotakin, Jumala pidättää ne sanat etkä sinä sano niitä. Voit vapaasti saarnata evankeliumia. Jos aika käy niin, sinulle ei anneta sanoja puhua. Enkä usko, että meidän tarvitsee huolehtia siitä.

But I said, we don't know if there's one time or a certain time that it could be a situation where the heart isn't right. But you don't have to worry. If you're not to speak something, God will withhold those words and you won't speak them. You can freely preach the gospel. If the time happens like that, you won't be given words to speak. And I don't think we have to worry about it.

Tiedättekö, me, minulla on ollut sama kokemus kuin Rickilläkin. En ole puhuja, joten minua ei ole lähestytty yhtä monta kertaa, tietenkään, mutta, tiedättekö, olemme aina vapaasti saarnanneet, ja, mutta luulen, että voimme luottaa. Meidän ei tarvitse huolehtia, tai, jopa tämäniltaisiin puheisiin, ja, tiedättekö, ja luulen, että se oli poikamme Andy tuolla takana, ja

You know, we, I've had the same experience as Rick, too. Not a minister, so I haven't been approached as many times, of course, but, you know, we've always freely preached, and, but I think we can trust. We don't need to worry, or, even to the speeches tonight, and, you know, and I think it was our son Andy back there, and

Luulen, että sillä kertaa, kun olit meidän talossamme ja isäsi saarnasi evankeliumin, luulen, että Jumala tunsi sydämesi. Se ei ollut suunniteltua. Hän ei suunnitellut saarnaavansa evankeliumia. En usko etukäteen, mutta jotenkin evankeliumi saarnattiin. Ja luulen, että voimme, en usko, että meidän täytyy yrittää

I think that time when you were in our house and your dad preached the gospel, I think God knew your heart. It wasn't planned. He didn't plan to preach the gospel. I don't think ahead of time, but somehow the gospel was preached. And I think we can, I don't think we have to try to

ajatella kaikkia näitä tilanteita. Entä jos, tai voisiko olla niin, että, tai pidätämme anteeksiantamusta, koska olemme Jumalan suu. Ja kun luotamme ja uskomme sillä tavalla, voimme luottaa siihen, että hän antaa sanat, hän antaa meille jopa ne sanat puhua. En tiedä, onko se liian yksinkertainen ymmärrys, mutta niin minä uskon

think of all these situations. What if, or could it be that, or we're withholding forgiveness because we are God's mouthpieces. And when we trust and believe in that way, we can trust that He gives the words, He gives us even those words to speak. I don't know if that's too simple an understanding, but that's how I believe in

Niin sanoin tyttärelleni, että sinä voit, sinä vapaasti saarnaat, vapaasti saarnaat ja Jumala ohjaa. Tämä tuo mieleeni erään tilanteen.

That's how I told my daughter that you can, you freely preach, freely preach and God guides. This brings a situation to my mind.

Kasvoin perheessä, jossa äitini oli uskomassa, isäni ei ollut. Ja isäni ei ollut, oli hyvin katkera mies. Hän oli hyvin epäystävällinen uskovaisille. [perheen tiedot poistettu] Ja hän halusi tuoda meidät kirkkoon. No, [terveystiedot poistettu] tiesimme, että hän

I grew up in a family where my mom was believing, my dad was not. And my dad was not, was a very bitter man. He was very unfriendly to the believers. [family details omitted] And she wanted to bring us to church. Well, [health details omitted] we knew that he

ei tulisi ulos. Ja veljeni kysyi häneltä, haluaako hän uskoa. Ja hän otti evankeliumin vastaan. Sitten hänen viimeisinä tunteinaan epäuskoinen veljeni, joka oli hyvin aktiivinen kirkossaan,

wouldn't be coming out. And my brother asked him if he wanted to believe. And he accepted the gospel. Then in his final hours, my unbelieving brother, who was very active in his church,

[terveystiedot poistettu] mitä lie. Ja hän kommentoi sitä. Mutta mielessäni ajattelin vain, että se oli Jumala, joka suojeli häntä. Että veljeni, epäuskoinen veljeni, ei voinut puhua kirkostaan, uskonnostaan, mistä lie isälleni. Että Jumala suojeli häntä elävällä uskolla. Ja yksi sisaruksistani, verta vuotavista sisaruksista,

[health details omitted] whatever. And he made comment to that. But in my mind, I just thought that was God protecting him. That my brother, my unbelieving brother, could not talk about his church, his religion, whatever to my dad. That God was protecting him with living faith. And one of my siblings, bleeding siblings,

monta kuukautta isäni kuoleman jälkeen pyysi anteeksiantamusta. Sydämessään hänellä todella oli sydän ymmärtää uskoaan, että isäni olisi voinut mennä taivaaseen. Ja sitten juuri samoihin aikoihin uskovainen serkkuni oli nähnyt unen, että hän yhtäkkiä teki sen enkelinä.

many months after my dad passed away, asked for forgiveness. In her heart, she really had a heart to understand her believing that my dad could have gone to heaven. And then right around that same time, my believing cousin had had a dream that he suddenly did it as an angel.

Tarkoitan, hän oli minun, ja hän oli vain... Kai minusta vain todella tuntuu, vaikka se tuntuu niin mahdottomalta, ettei isäni voinut kuolla uskovaisena. Ajattele, mitä tein. Se ei ole mahdollista. Se on Jumalan. Se on Jumalan käsissä.

I mean, he was mine, and he was only... I guess I just truly feel, even though it just seems so impossible, that my dad couldn't die believing. Think what I did. It's not possible. It's God's. It's God's hands.

Kävin juuri keskustelun joidenkin naisten kanssa ihan parin viime päivän aikana, koska en ollut tietoinen yhdestäkään näistä asioista, joista keskusteltiin ja sellaista. Mutta kai minun oli vain vaikea ymmärtää, missä kysymykset olivat, miksi ihmiset kyseenalaistivat näitä asioita. Mutta minusta on ihanaa, että

I just had a discussion with some ladies just in the last couple of days because I wasn't aware of any of these things that were being discussed and stuff. But I guess I just had a hard time understanding where the questions were, why people were questioning these things. But I think it's wonderful that

jos niistä keskustellaan, että niistä keskustellaan. Ei ole niin, että olisit huono ihminen, kun ihmettelet näitä. Ei lainkaan. Meillä on joskus näitä kysymyksiä, ja tämä on paras paikka keskustella niistä. Ja niin toivon vain, että kaikki tuovat tunteensa esiin ja keskustelevat siitä, mitä ajattelevat. Mutta mitä tulee joihinkin asioihin, joista olen juuri löytänyt niin paljon lohtua tässä, laulussa 409,

if they are, that they are being discussed. It's not that you're a bad person, that you're wondering about these. That's not at all. We have these questions sometimes, and this is the best place to discuss it. And so I just hope everybody will bring their feelings out and discuss what they think. But as far as some of the things that I've just found so much comfort in this, in song 409,

Ja siinä vain sanotaan, se selittää sen niin yksinkertaisesti, ja se perustuu Raamattuun. Ja totisesti, niin totta kuin minä elän, sanoo Isä, en tahdo syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyisi erheen tieltä, tekisi parannuksen ja panisi syntinsä pois. Ja siksi Jeesus antoi käskyn, menkää ja saarnatkaa joka maassa, murtuneille sydämille, antakaa heidän syntinsä anteeksi, tai saatanan voima toimii

And it just says, it explains it so simply, and it's based on the Bible. And yea, as I live, the Father says, I would not have the sinner's death, but that he turn from error's way, repent, and put his sin away. And therefore Jesus gave command, go forth and preach in every land, to contrite hearts, forgive their sin, or Satan's strength will work with

minun työni voittaa. Kaikki ne, joiden synnit te näin annatte anteeksi, minä totisesti armahdan ja vapautan. Ja ne, joiden synnit te pidätätte, tuomittuina ja syyllisinä he pysyvät. Minkä sinä löydät, se on sidottu. Minkä te päästätte, se on vapaa. Pyhän Hengen jätän teidän kanssanne, joka saa kuolleet nousemaan ja hengittämään.

my work will win. All those whose sins ye thus remit, I truly pardon and acquit. And those whose sins ye shall retain, condemned and guilty they remain. What thou shalt find, that bound shall be. What ye shall loose, that shall be free. The Holy Ghost with you I leave, that makes the dead arise and breathe.

Niin kuin tuuli, Henki puhaltaa, sanaa saarnataan niin kuin vesi virtaa. Pehmenneissä sydämissä iloitseva ääni soi, siemen voi itää hedelmällisessä maassa. Eikä liha koskaan ymmärrä, että Jumala antoi sellaisen vallan ihmiselle. Nöyrä palvelija, jonka Kristus on lähettänyt, on vain hänen vaatimaton välineensä. Vaikka ristin saarna on hullutus kadotetuille, sydämissä, jotka Henki sytyttää,

Just as the wind the Spirit blows, the word is preached as water flows. In softened hearts rejoicing sounds, the seed can sprout in fertile ground. And flesh shall never understand that God such power gave to man. The lowly servant Christ has sent is but his humble instrument. Although the preaching of the cross is foolishness unto the lost, in hearts the Spirit sets alight.

se on hänen viisautensa ja hänen voimansa. Ja se vain jatkuu, tämä viimeinen säkeistö, tämä balsami, joka on huojentanut sydämemme. Annamme vapaasti, niin kuin saimme. Armosta, uskosta, yksin Kristuksen kautta, evankeliumin voima vie meidät kotiin. Ja kuten niin monet muut ovat sanoneet, kuten Laurie juuri sanoikin, että en usko, että tämä on jotakin, mistä meidän täytyy huolehtia, että...

It is his wisdom and his might. And it just goes on, this last verse, this balm which has our hearts relieved. We freely give as we received. By grace, by faith, through Christ alone, the gospel's strength will take us home. And like so many others have said, like Laurie just said too, that I don't think this is something we have to worry about, that...

En ole koskaan myöskään ajatellut, että oi, mietin, pitäisikö meidän antaa anteeksi tälle ihmiselle vai tuolle ihmiselle. Mutta sitä on tapahtunut. Sitä on tapahtunut. Ja kun sitä on tapahtunut, seurakunnan suut olivat suljetut. Mitään ei sanottu. Ja se itsessään on niin voimakasta, koska kuka muu kuin Jumala voisi sulkea niin monta suuta?

Never have I either thought, oh, I wonder if we should forgive this person or that person. But it has happened. It has happened. And when it has happened, the mouths of the congregation were closed. Nothing was said. And that in itself is so powerful because who else but God could close that many mouths?

Tarkoitan, tuntuu vain siltä, että jos se ei olisi ollut Jumalan työtä, jotkut ihmiset olisivat saarnanneet anteeksiantamuksen, jotkut eivät olisi. Ja, en tiedä, se on vain, se on vain mitä ajattelen. Kiitos. Käsi ylhäällä täällä edessä, Andrew. Okei. Nathan ja Marston edessä.

I mean, it just seems like if it wasn't the work of God, some people would have preached the forgiveness, some would not have. And, I don't know, it's just, it's just what I think. Thank you. Hand up front here, Andrew. Okay. Nathan and Marston in front.

keskustella näistä asioista rukoilevalla sydämellä ja mielellä Jumalan puoleen, että avaa nämä asiat sinun tahtosi mukaan eikä minun tahtoni mukaan. Tämä anteeksiantamuksen tapa, kuten olemme kuulleet niin monta kertaa kuluneen vuoden aikana, on itse ydin

discuss these things with a heart and mind of prayer to God that open these things according to thy will and not my will. This manner of forgiveness, as we have heard so many times in the past year, is the very essence

Mutta se on niin kallis asia, että ilman Jumalan sanaa emme voisi ymmärtää sitä oikein. Joten meidän täytyy panna järkemme vankeuteen ja uskoa, että evankeliumin saarnaaminen

But it is so precious of a matter that without God's Word we could not understand it correctly. So we have to put our mind into captivity and believe that the preaching of the Gospel

Se on Pyhän Hengen työtä. Ja Pyhä Henki ilmoittaa sen tilanteen, jossa pidättäisimme anteeksiantamuksen. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä. Kenenkään meistä mielessä ei ole pidättää anteeksiantamusta keneltäkään. Me haluamme antaa anteeksi.

It's the work of the Holy Spirit. And the Holy Spirit will reveal the situation wherein we would withhold forgiveness. We don't have to worry about it. It's not in any of our minds to withhold forgiveness from anyone. We want to forgive.

Ja niin anteeksiantamuksen pidättäminen tapahtuisi minun mielestäni vain, jos tietäisimme hyvin selvästi jonkun tilanteen. Olemme hyvin läheisiä hänen kanssaan, ehkä perheenjäsen, ehkä rakas ystävä. Ehkä olemme keskustelleet uskon asioista ja monista erimielisyyksistä läpi elämän.

And so the withholding of forgiveness, in my mind, would only happen if we knew very clearly someone's situation. We're very close to them, maybe a family member, maybe a dear friend. Maybe we've discussed matters of faith and many disagreements through life.

Se olisi parasta, mitä voisimme tehdä. Ja ehkä antaisimme heille heti anteeksi. Se olisi luultavasti minun vastaukseni. Siunaisin heitä. Mutta jos rakastan heitä, jos rakastan heidän kuolematonta sieluaan, silloin minä

That would be the best thing we could do. And maybe we would immediately forgive them. That would be probably my response. I would bless them. But if I love them, if I love their undying soul, I would then

Kristus, jos rakastaisin heitä. Jos en rakastaisi heitä tai en välittäisi, vain lähtisin. Mutta se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Rakkaus on uskon ensimmäinen hedelmä. Jos todella rakastamme veljiämme ja sisariamme ja ystäviämme, välitämme eniten heidän kuolemattomasta sielustaan. Joten emme jättäisi sitä yksinkertaisesti siihen.

Christ if I loved them. If I didn't love them or didn't care, I would just leave. But that isn't according to God's will. Love is the first fruit of faith. If we truly love our brothers and sisters and friends, we care mostly for their undying soul. So we wouldn't leave it simply at that.

Mutta totisesti keskustelisimme siitä heidän kanssaan, ja oi, mikä iloinen hetki se olisi, että he haluaisivat aloittaa uuden elämän Kristuksessa. Mutta jos ei olisi niin, he eivät halunneet muuttua.

But truly, we would discuss it with them, and oh, what a joyous moment it would be that they wanted to begin a new life in Christ. But if it wasn't so, they didn't want to change.

Tervehtisitkö heitä silloin Jumalan terveellä, kun lähdet? Et. Koska ette ole yhtä. Jumalan Henki on yksi. Se ei ole monta. Älkäämme hämmentykö tästä, rakkaat veljet ja sisaret. Se on niin yksinkertaista. Pieni lapsi ymmärtää sen, uskoo sen, saarnaa sen,

Would you then greet them with God's peace as you leave? No. Because you're not one. The Spirit of God is one. It isn't many. Let us not get confused over this, dear brothers and sisters. It's so simple. A little child understands it, believes it, preaches it,

Ja tietysti haluamme saarnata evankeliumia. Jokaisessa saarnassa, joka puhutaan Jumalan valtakunnassa, evankeliumi saarnataan. Ja kaikki, jotka haluavat uskoa, voivat uskoa. Jopa epäuskoiset voivat uskoa siihen evankeliumiin. Mutta uskon hedelmät näkyvät. Meidän ei tarvitse lähteä etsimään ja kyselemään nähdäksemme, onko joku...

And of course we want to preach the gospel. Every sermon that's spoken in God's kingdom, the gospel is preached. And all who want to believe can believe. Even the unbelievers can believe in that gospel. But the fruits of faith will show. We don't have to go start looking and asking questions to see if somebody...

Kallisarvoisesti, vilpittömästi syyttäen hedelmiä, jotka saattavat näkyä. Onko hedelmiä, joita hän näytti enemmän kuin? Nämä kysymykset ja huolet, jotka näimme tuolla ylhäällä lopussa, ovat hyvin huolestuttavia. Hyvin huolestuttavia. Mutta niistä kysymyksistä keskustellaan Jumalan valtakunnassa. Aamen.

Preciously, sincerely blaming the fruits that may be shown. Are there fruits He showed more than? These questions and concerns that we saw up there at the end are very troubling. Very troubling. But those questions are being discussed in God's Kingdom. Amen.

Jos olet yksi niistä, joilla on tällaisia kysymyksiä sydämessäsi ja mielessäsi, on vielä rakkautta ja armoa ja anteeksiantamusta kaikkiin niihin synteihin ja epäilyksiin. Älä epäile Jumalan valtakuntaa.

If you are one of those who have these kind of questions for your heart and mind, there is yet love and grace and forgiveness for all those sins and doubts. Do not doubt God's kingdom.

Ei ole epäilystäkään, että Jumalan valtakunta

There is no question that God's kingdom

On todella ollut hyvä kuulla, olla täällä, kuulla puheet, joita on pidetty. Kai kun olen johtokunnassa täällä Rockfordissa, olen ollut osa niitä keskusteluja, joita olemme käyneet johtokunnan tasolla

It certainly has been good to hear, to be here, to hear the speeches that have taken place. I guess being on the board here in Rockford, I've been part of those discussions that we've had at the board level.

näistä kysymyksistä, joita on tullut. En ole ollut osa niitä keskusteluja, joten monet näistä asioista, joista on keskusteltu, ovat olleet sen perusteella, mitä muut ihmiset ovat maininneet. Ja tässä anteeksiantamuksen asiassa olemme keskustelleet siitä, kuten Dale viittasi, monia, monia kertoja,

about these questions that have come. I have not been part of those discussions, so many of these things that have been discussed have been from what other people have mentioned. And in this matter of forgiveness, we have discussed it, as Dale alluded to many, many times,

luultavasti viimeisen vuoden, puolentoista vuoden ajan, monia, monia tunteja keskustelua. Ja on ollut hyvä, että me johtokunnan jäsenet ja puhujat, jotka olemme olleet näissä keskusteluissa, olemme tunteneet ykseyttä ymmärryksessämme näissä asioissa. Ajattelen sitä yhtä sanaa tuolla ylhäällä, jossa lukee hypoteettinen.

probably for the last year, year and a half, many, many hours of discussion. And it's been good that us board members and speakers who have been there in these discussions have felt unity in our understanding with these matters. I think about that one word up there that says hypothetical.

Ja puhumme, kun puhumme hypoteettisista syistä, ja se on yksi asia, jonka olemme jatkuvasti maininneet, ettemme voi vain puhua hypoteettisista syistä, koska ne eivät ole todellisia. Ja niin kysymys juontuu siitä, olisiko koskaan aikaa, jolloin anteeksiantamus voitaisiin pidättää?

And we talk about, when we talk about hypothetical reasons, and that's one thing that we have continually mentioned, that we can't just talk about hypothetical reasons, because they're not real. And so, the question is stemming from, would there ever be a time where forgiveness could be withheld?

Uskon, että niin on. Kuten niin monet ihmiset ovat maininneet aiemmin ja kuten olen kokenut omassa elämässäni, evankeliumia ei ole koskaan pidätetty. Se on aina saarnattu aina, kun kuka tahansa on pyytänyt. Rakastan sitä yhtä Kristuksen seurakuntajärjestyksen kohtaa, jossa puhutaan sitomisesta

I believe that that is the case. As so many people have mentioned before and I have experienced in my own life, the Gospel has never been withheld. It has always been preached whenever anybody has asked. I love the one part of the Church Law of Christ where it talks about binding

En ole koskaan nähnyt sitä itse. Kuitenkin olen kuullut erilaisista tilanteista ja että oli aika, jolloin ehkä sitominen tehtiin väärin. Ja niitä, jotka olivat osallisina niissä asioissa, täytyi myös hoitaa. Ajattelen erästä kertaa, jonka kuulin

I have never seen that myself. Yet I've heard of different situations and that there was a time that maybe binding was done incorrectly. And those who were involved with those matters also had to be cared for as well. I think of a time that I heard

Toronton seurakunnasta, jossa joku sidottiin oikein. Jossa hänet tuotiin seurakunnan eteen sen jälkeen, kun häntä oli lähestytty hänen asioistaan. Ja kun hänet tuotiin seurakunnan eteen, hän oli yhä katumaton. Ja se ihminen täytyi sitoa.

Toronto congregation where somebody was correctly bound. Where they were brought before the congregation after they had been approached about their matters. And when they were brought before the congregation, they still were unrepentant. And that person had to be bound.

Tämä oli monia, monia vuosia sitten, 80-luvulla. Se mies oli sidottuna monia, monia vuosia. Evankeliumia ei saarnattu hänelle, koska hän ei halunnut tehdä parannusta tilastaan. Jos evankeliumi olisi saarnattu, olisimme rikkoneet Jumalan sanaa.

This was many, many years ago, back in the 80s. That man was bound for many, many years. The gospel was not preached to him because he would not repent from his condition. If the gospel would have been preached, we would have been in violation of God's word.

Ja he olisivat vain luoneet hämmennystä. Uskon, että he olisivat luoneet hämmennystä sen miehen sydämeen. Että en ole katuvainen, mutta silti he sanovat minulle, että usko syntini anteeksi. Ja että voin yhä tulla Jumalan sanan kuulemiseen ja olla niin kuin yksi heistä, vaikka en tee parannusta synnistäni.

And they would have just created confusion. I believe they would have created confusion in that man's heart. That I'm not repentant, but yet they're still telling me to believe my sin's forgiven. And that I can still come to the hearing of God's word and be as one of them, even though I don't repent of my sin.

Eikö tämä sitomisen teko ole myös rakkauden teko? Auttaa sitä ihmistä näkemään tilansa erillään. Että hän on Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Joten kun puhumme anteeksiantamuksesta, luulen, että on hyvin harvoja, tai on hyvin harvinaista, että anteeksiantamus tapahtuu.

Isn't this act of binding also an act of love as well? To help that person to see their condition apart. That they are outside of God's kingdom. So when we talk about forgiveness, I think it's very few, or it's very seldom that forgiveness happens.

on koskaan pidätetty. Mutta olisiko koskaan tapausta, juuri siinä tietyssä sitomisen teossa, että evankeliumi pidätettiin? Kyllä, se on mahdollista. Ja toivon, ettei minun koskaan tarvitse pidättää evankeliumia. Toivon, ettei suutani koskaan suljeta. Toivon, että aina kun kuka tahansa pyytää minulta, voin vapaasti saarnata ja suuni avataan.

has ever been withheld. But would there ever be a case, just in that particular act of binding, that the gospel was withheld? Yes, it is possible. And I hope I never have to withhold the gospel. I hope my mouth is never shut. I hope that whenever anybody asks of me, I can freely preach and my mouth will be opened.

Ja se on varmasti aihe, josta olen iloinen, että voimme keskustella, ja on varmasti ollut hyvin hyvä olla täällä tänään. Mieleeni tulee jatkuvasti tästä, pidätämmekö evankeliumia vai emme,

And it's certainly a topic that I'm glad we can discuss, and it's certainly been very good to be here today. It keeps coming into my mind about this, whether we are withholding the gospel or not,

Ja ajattelen, haluan ajatella sitä vähän eri tavalla, että minä, en halua huolehtia siitä, joutuisinko pidättämään evankeliumin, koska se en ole minä, se on Jumala, joka pidättää evankeliumin tai saarnaa evankeliumin. Joten jos ihmiset ovat huolissaan siitä, tiedättekö, ehkä he ajattelevat, että tietyt puhujat tai johtokunnan jäsenet sanovat,

And I think, I like to think about it a little bit differently that I'm, I don't like to worry about if I would have to withhold the gospel because it's not me, it's God withholding the gospel or preaching the gospel. So if people are worried about, you know, maybe they're thinking that certain ministers or board members are saying,

joskus evankeliumia ei saarnata, en usko, että, en usko, että meidän tarvitsee huolehtia siitä sillä tavalla. Eikä se ole, tarkoitan, Jumalan sana on Jumalan sana ja me olemme vain yksinkertaisia ihmisiä emmekä ymmärrä kaikkea Jumalan sanassa enkä usko, että meidän välttämättä tarvitseekaan. Luulen, että

sometimes you don't preach the gospel, I don't think that, I don't think we need to worry about it that way. And it's not, I mean, God's word is God's word and we are just simple human beings and we don't understand everything in God's word and I don't think that we necessarily need to. I think that

Ehkä jos yritämme pilkkoa sitä osiin ja ymmärtää sitä, en tiedä. Minusta tuntuu, että siinä minulle tulee epäilyksiä, kun alan ajatella sitä ihmismielelläni sen sijaan, että vain uskoisin sen. Ja ehkä se kohta viisaista neitsyistä, jota en 100-prosenttisesti ymmärrä, mutta

Maybe if we're trying to pick it apart and understand it, I don't know. I feel like that's where I get doubts is when I start thinking about it with my human mind rather than just believing it. And maybe that portion about the wise virgins that I don't 100% understand, but

Anna olla. Usko vain. Älä huolehdi siitä, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa, kai. Ja luulen, että kaikki, en tiedä, minusta tuntuu tavallaan, että kaikki ovat tavallaan sanoneet samaa asiaa täällä. Että, tiedättekö, ei ole meidän päätettävissämme, kenelle me...

Let it be. Just believe. Don't worry about what that literally means, I guess. And I think everybody, I don't know, I kind of feel like everybody's been kind of saying the same thing here. That, you know, it's not up to us who we...

saarnaamme evankeliumin hänelle vai emme, että jos jotain sellaista tapahtuu, Jumala on se, joka päättää, emme me. Joten voimme olla vapaita emmekä huolehtia. Rukoilkaa, että meidät voidaan varjella kaidalla tiellä. Saanko minäkin kuulla evankeliumin?

preach the gospel to her or not, that if something happens like that, it will be God who decides, not us. So we can be free and not worry. Pray that we can be preserved on the narrow way. Can I hear the gospel as well?

Vain yksi jatko sille, mitä mainitsin, että siinä Toronton seurakunnassa, sen jälkeen kun se mies syntyi, se oli useita vuosia myöhemmin, hän sai ottaa vastaan parannuksen armon. Hän sai nähdä sydämensä tilan, ja että jos siellä olisi ollut hämmennystä, hän olisi voinut kuolla ja olla sairas. Mutta kuitenkin hän sai tajuta, että hän oli...

Just one follow-up to what I had mentioned, that in that Toronto congregation, that after that man was born, it was a number of years later, he was able to receive the grace of repentance. He was able to see his condition of heart, and that if there would have been confusion there, he may have died and been sick. But yet, he was able to realize he was...

Hänen ehdollinen sydämensä, hän sai uskoa, että hän kuoli meidän kanssamme. Kello lähestyy puoli yhdeksää. Meillä on vielä pari nimeä listalla. Jos olisi muita, jotka haluaisivat puheenvuoron ennen kuin lopetamme illan, nostakaa kätenne, niin laitan nimenne sinne.

His conditional heart, he was able to believe that he died with us. We're getting on to 8.30. We've got a couple names on the list still. If there would be any others that would like a speaking turn before we close for the evening, raise your hand and I'll get your name on there.

Joten ajattelin tässä keskustelussa, mitä mieleeni tuli, tuntuu, että niin usein haluamme olla viisaita kuin Jumala. Pystyä ajattelemaan kuin hän ja toimimaan kuin hän.

So I was thinking here in this discussion, what came to my mind, it seems like so often we want to be wise as God. To be able to think like Him and to act like Him.

tuntuu, että se on niin liukas rinne olla, pystyä asettamaan itsemme Jumalan asemaan ja tehdä päätöksiä ja ajattelen esimerkkejä Raamatussa, tiedättekö, joissa yritämme selvittää sitä järjellämme emme me emme koskaan tietäisi emme voisi selvittää sitä koska ajattelemme Nikodeemusta tuli ja hän puhui Jeesukselle hän halusi

seems like that's such a slippery slope to be on to be able to put ourselves into god's position and make decisions and i think of examples in the scripture you know where we're trying to figure it out with our reason we would we would never know we couldn't figure it out because we think about nicodemus came and he talked to jesus he wanted

ymmärtämään Jumalan valtakuntaa hänen sanoillaan, mutta mielellään hän kamppaili sitä vastaan, ja Jeesus tavallaan pesi pois hänen epäilyksensä ja syntinsä sillä hetkellä. Tiedämme, että Jeesuksella oli se valta, mutta hänellä ei ollut. Sitten se syntinen nainen, joka otettiin kiinni itse aviorikoksen teosta

to understand God's kingdom with his words, but with his mind he struggled against it, and Jesus kind of washed away his doubts and sins in that moment. We know Jesus had that power, but he didn't. Then the sinful woman that was caught in the very act of adultery

Hän ei voinut tuomita häntä. Eivätkä viisaat fariseukset voineet tuomita häntä myöskään omien syntiensä takia. Mutta Jeesus oli täydellinen. Hän antoi naiselle anteeksi. Hän sanoi: älä enää syntiä tee. Kuulimme tänä aamuna veljemme kautta kymmenestä spitaalisesta, jotka kulkivat tiellä. Jeesus puhdisti kaikki kymmenen. Vain yksi palaa takaisin.

He couldn't condemn her. And the wise Pharisees couldn't condemn her either because of their own sins. But Jesus was perfect. He forgave the woman. He said, sin no more. We heard this morning through our brother of ten lepers that were traveling on the road. Jesus cleansed all ten. Only one will be returned.

Raamatussa on niin monia erilaisia tällaisia esimerkkejä, aivan loppuun asti, kun ristillä oli ne kaksi ryövääriä. Toinen sai parannuksen armon, ja toinen jatkoi Jeesuksen herjaamista ja tuomitsi Hänet, vaikka Jeesus ei ollut tehnyt mitään syntiä.

There are so many different examples like that in the Bible, even right to the very end when there was the two thieves on the cross. One received the grace of repentance, and the other continued to rail on Jesus and to condemn Him even though Jesus had done no sin.

Joten voimme nähdä, että Raamatussa on erilaisia esimerkkejä. Ja tästä syystä, luulen, veljet ja sisaret, ymmärtäisimme, että tämä on Jumalan työtä. Se ei ole kenenkään ihmisen työtä. Kun katsomme sitä toista kysymystä siellä,

So we can see in the Bible there's different examples. And it's for this reason, I think, brothers and sisters, that we would understand that this is God's work. It's not any man's work. When we look at that second question there,

Minua vaivaa, että joku ajattelisi niin. Jos joku, luulen, tulisi minun luokseni ja sanoisi, että minun pitäisi pitää saarna sellaisesta ja sellaisesta tekstistä, pelkäisin. En haluaisi puhua siitä tekstistä, kun puhutaan Jumalan valtakunnassa. Tulla sen rukouksen kanssa.

It's troubling to me that somebody would think that way. If somebody, I think, came to me and said that I should keep a sermon on such and such a text, I would be fearful. I would not want to speak on that text when speaking in God's kingdom. Come with that prayer.

Se, mitä Jumalan lapset rukoilevat taivaalliselta Isältä, se on se sana, jonka Jumala antaa. Että se olisi Hänen sanansa ja että se olisi sana, joka lohduttaisi ja rohkaisisi niitä, jotka kamppailevat uskossa. Ehkä he tarvitsevat lohdutusta. Ehkä heillä on ollut kysymys. Minulle on joskus käynyt niin, että joku on tullut jälkeenpäin ja sanonut,

That what the children of God are praying for to the Heavenly Father, that's the word that God will give. That it would be His word and that it would be a word that would comfort and uplift those who are struggling in faith. Perhaps they need comfort. Perhaps they've had a question. I've had that happen sometime when someone's come afterwards and said,

Minulla on ollut se kysymys niin monta vuotta, ja tänään Jumala vastasi siihen. En tiennyt antavani mitään vastauksia. Itse asiassa tunsin, ettei minulla ollut vastauksia. Joten veljet ja sisaret, luulen, että voitte luottaa tähän, ettemme seuraa ihmisen ohjausta. Tulemme rukoillen ja arasti puhumaan, eikä se ole helpoin asia tehdä ja

I've had that question for so many years and today God answered it. I didn't know that I was giving any answers. In fact, I felt I had no answers. So brothers and sisters, I think you can trust in this that we don't follow the direction of man. We come prayerfully and timidly to speak and it's not the easiest thing to do and

Olin juuri tänä vuonna puhujamatkalla Suomessa 26 päivää, ja sinä aikana oli parikymmentä saarnaa, joita ennen jäin miettimään, mitä minä puhun? Kuuleeko Jumala sanoja? Ja joka päivä, päivän päätteeksi, olin niin kiitollinen, että Jumala oli antanut joitakin sanoja, vaikka ne tuntuivat heikennetyiltä sanoilta.

I just was on a speaking trip this year to Finland for 26 days, and during that time there was 20-some sermons that I left wondering, what will I speak? Will God hear words? And each day, at the end of the day, I was so thankful that God had given some words, even though they felt weakened words.

Ja aamulla, kun heräsin taas, ja siinä oli se pelko, että nyt minun täytyy palvella taas tänään, mitä Jumala antaa tänään? Joten me palvelemme heikkoudessa. Palvelemme köyhyydessä. Ja toivomme ja halumme on saarnata evankeliumia, ja näyttää siltä, että

And in the morning when I woke up again with the fear there that now I have to serve again today, what will God give today? So we serve in weakness. We serve in poorness. And our hope and our desire is to preach the gospel and it seems like

Minun elämässäni se on aina ollut, oi se on ollut niin, että evankeliumia on saarnattu vapaasti, mutta tiedän myös, ja luulen, että olen jopa puhunut yhdestä hyvin surullisesta ajasta, jolloin seurakunnan täytyi sitoa yksi, joka kulki pimeydessä ja halusi sillä tavalla tervehtiä kaikkia Jumalan terveellä, mutta

In my life that has always been, oh it has been as the gospel has been freely preached but I do know also and I think I've even spoken of one very sorrowful time when the congregation had to bind one who was traveling in darkness and wanted in that way to greet everybody with God's peace but

ei tuntenut mitään tarvetta saada syntejä anteeksi, uskoen väärällä tavalla, että oli saanut anteeksiantamuksen armon vuosia sitten nuorena ihmisenä ja että hänellä oli nyt ikään kuin avoin ovi taivaaseen ja hän voisi elää miten halusi loppuelämänsä.

didn't feel any need to have sins forgiven, believing in a wrong way that they had received the grace of forgiveness years ago as a young person and now sort of had an open doorway to heaven and could live however they wanted the rest of their life.

Ja sille ihmiselle oli tärkeää, että hän voisi lukea Jumalan terveellä. Meidän täytyi puhua, ja sanon me hyvin heikosti, koska olin niin nuori, mutta seurakunta pystyi sanomaan veljelle, ettei hän uskonut niin. Mutta jos hän halusi saada asiansa läpi, silloin me saarnaisimme sitä evankeliumia. Mutta sitä he eivät halunneet tehdä.

And for that person, it was important that they could read with God's peace. We had to speak, and I say we very weakly because I was so young, but the congregation could tell the brother that that's not how he believed. But if he wanted to have his things through, then we would preach that gospel. But that's not what they wanted to do.

Joten, veljet ja sisaret, haluaisin vain rohkaista siihen. Ettei jäätäisi jumiin yrittämään selvittää asioita omalla mielellämme, ei yritetä luoda tilanteita, joita ei ole, vaan

So, brothers and sisters, I just would want to encourage that. To not get hung up on trying to figure things out with our own mind, not try to create situations that aren't there, but to

Ensinnäkin pyrkikää uskomaan henkilökohtaisesti syntinne, anteeksi Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä. Ja sitten niin uskoen, luottaen Pyhään Henkeen tekemään Hänen työnsä. Pyrkikää auttamaan veljiänne ja sisarianne uskossa. Myös rohkaisemaan heitä samalla evankeliumilla, joka

First of all, endeavor to believe personally your sins, for given in Jesus' name, precious blood. And then believing in that way, trusting in the Holy Spirit to do His work. Endeavor to help your brothers and sisters in faith. Also to encourage them with the same gospel that

Sillä tavalla, että voimme antaa toisillemme syntimme anteeksi. He antavat meille anteeksi ja me annamme heille anteeksi. Ja me kannamme sitten toisiamme sillä evankeliumilla taivaan rannoille. Miten yhteisöä saarnataan, kun ihmiset puhuvat siitä, että puhujilla on eri uskomukset. Onko se todella eri uskomuksia vai

In that way that we are able to forgive one another our sins. They forgive us and we forgive them. And we carry each other then with that gospel to the shores of heaven. How community is being preached when people are talking about ministers have different beliefs. Is it really different beliefs or

meidän täytyy sanoa, ja minä minä olisin ensimmäinen sanomaan tämän, että Jumalan valtakunnassa on niin monia asioita, joita en ymmärrä, mutta uskon, että jos seurakunnalla on jokin ymmärrys, sen minäkin haluan ymmärtää, ja voi käydä niin, että minä voin

we have to say and i i would be the first to say this that there are so many things in god's kingdom i don't understand but i believe if the congregation has an understanding that's what i want to understand as well and it can happen that i can

erehtyä sillä tavalla, että sanoisin jotain, mitä en ymmärtänyt oikein, mutta se ei tarkoita, että uskon niin. Se voi tarkoittaa, että minulla on ollut väärä ymmärrys asiasta, ja haluan uskoa ja haluan, että minua hoidetaan. Ja toivoisin, että te hoitaisitte minua.

err in that way that I would say something that I didn't understand correctly, but that doesn't mean that's how I believe. It might mean that I've had a wrong understanding of the matter and I want to believe and I want to be cared for. And I would hope that you would care for me.

Ja haluan, uskon, tänä iltana, saanko uskoa monet syntini ja epäilykseni Jumalalle. Jeesuksen nimessä, aamen.

And I want to, I believe, this evening, can I believe my many sins and doubts for God. In Jesus' name, amen.

Luulen, että Lars oli tavallaan koskettanut sitä, mitä minäkin ajattelin. Kai edellisestä kommentistani halusin tehdä selväksi, että uskon kyllä, että meillä on myös avaimet löytää, ja rukoilen myös, etten koskaan ole tilanteessa, jossa minun täytyy löytää joku, kun kai se ei ole, se ei olisi minä, mutta

I think Lars had kind of touched on what I was thinking too. I guess from my previous comment I wanted to be clear that I do believe that we also have the keys to find and I also pray that I'm never in the situation where I need to find somebody when I guess it's not, it wouldn't be me but

Kai, korjatkaa jos olen väärässä, mutta kai en muista kovin paljon puhetta siitä, tiedättekö, miten joku pitäisi sitoa, tai ehkä en vain ole kuullut, mutta ymmärrykseni on, että kyse ei ole siitä, että yksi ihminen yksin sitoo jonkun. Kuten Lars oli maininnut, siellä Torontossa, uskon, että se on ehkä sama

I guess, correct me if I'm wrong, but I guess I haven't recalled too much talking on, you know, how somebody should be bound, or maybe I just haven't heard, but my understanding is that it's not one person individually binding somebody. Like Lars had mentioned, up in Toronto, I believe that's maybe the same

tilanne, josta muistan hämärästi kuulleeni. Ja, tiedättekö, se oli joidenkin yksilöiden välillä, ja sitten he menivät johtokunnalle ja sitten seurakunnan eteen. Sitten se yksilö sidottiin syntiinsä. Joten kai, en tiedä, onko jollakulla enemmän ymmärrystä siitä, miten

situation that I remember vaguely hearing. And, you know, it was between some individuals and then they went to the board and then went in front of the congregation. Then that individual was bound with their sin. So I guess, I don't know if somebody has a more understanding on how

Tiedättekö, onko ymmärrykseni siitä oikea vai ei itse sitomisesta. En todellakaan tunne, että minulla se olisi.

You know, if my understanding there is correct or not on the actual binding. I certainly don't feel like I have it.

Kuten sanoin aiemmin, luulen, että on tärkeää, että me vain annamme anteeksi. Annamme ensin anteeksi, ja sitten totuus tulee sen jälkeen. Armon jälkeen tulee totuus. Annamme jollekulle anteeksi, ja sitten opetamme. Armo ensin, sitten totuus.

Like I said before, I think it's important that we just forgive. We forgive first, and then truth comes after that. After grace comes truth. We forgive somebody, and then we teach. Grace first, then truth.

Näemme jonkun harhautuvan. Se on meidän vastuumme. Se on rakkaudellinen teko.

We see somebody straying. It is our responsibility. It is the loving thing to do.

antaa anteeksi. En sano, että evankeliumia käytettäisiin peitteenä synnin peittämiseen. Sitä en ole ehdottomasti sanonut. Tai miten se ei ehdottomasti ole niin kuin sen pitäisi olla. Luulen, että se, mitä rakas veli Rod sanoi, on totta.

forgive. I'm not saying to use the gospel as a cover to cover up sin. That is absolutely not what I have said. Or how that's absolutely not how it should be. I think what dear brother Rod said is true.

ottaa paikan, haluta ottaa Jumalan paikka ja tietäen, ettemme tunne ihmisten sydämiä. Emme tiedä, mitä heidän sydämissään on. Emme tiedä, mitä sellaista se ihminen haluaa. Palaan kylväjävertaukseen. Jeesus puhuu kylväjästä ja siitä, miten kylväjä vain

take the place, want to take the place of God and knowing that we don't know people's hearts. We don't know what's inside their hearts. We don't know what that person's kind of thing to want. I go back to the parable of the sower. Jesus talks about the sower and how the sower just

periaatteessa levitti sitä siementä runsaasti maahan. Osa siemenestä putosi kallioiselle maalle. On neljä erilaista maaperää, ja osa niistä kasvoi ylös ja sitten aurinko tuli esiin ja kuivatti ne. Mutta sitten oli myös niitä alueita, joissa oli hyvää maata. Emmekä me tiedä, missä se hyvä maa on. Ehkä se hyvä maa

basically liberally applied that seed on the ground. Some seed fell on the rocky ground. There's four different soils and some of them would grow up and then the sun would come out, dry them out. But then there was also those areas where there was good soil. And we don't know where that good soil is. Maybe that good soil

Luulen, että se on vain, ehkä ei se, se ei ehkä ole meidän paikkamme päättää.

I think it's just, maybe not the, it's maybe not our place to decide.

Onko joku katuvainen vai ei, tietenkin jos näemme jonkun elämän tai sen, mitä hän tekee, olevan täysin Jumalan sanan vastaista, meidän täytyy sanoa jotain. Meidän täytyy käyttää Kristuksen totuutta. Lopulta, jos meidän täytyy, me sidomme jonkun. Tämä sitominen on rajan vetämistä ja sen sanomista sille ihmiselle hyvin rakkaudellisella mutta hyvin täydellä tavalla, että olet Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Että sinun täytyy uskoa.

If someone is penitent or not, obviously if we see somebody's life or what they're doing is completely contrary to God's word, we need to say something. We need to use the truth of Christ. Eventually, if we need to, we bind someone. This binding is to draw a line and tell that person in a very loving, but very full way that you are outside of God's kingdom. That you must believe.

se on joku, se on se ihminen, joka hylkää, hylkää Jumalan sanan ja Jumalan tahdon ja hylkää evankeliumin. Mutta jos se ihminen tulee ja kysyy, saanko uskoa syntini hyväksi, keitä me olemme sitä kyseenalaistamaan? Luulen, että se on, siinä tilanteessa, se on vain,

that's somebody, that's that person rejecting, rejecting God's word and God's will, and rejecting the gospel. But if that person comes and asks, can I believe my sins for the good, who are we to question that? I think it's, in that situation, it's just,

sitä evankeliumia sen työn kautta. Cheryl, olemme kuulleet siihen Psalmiin 409, jossa Jeesus oli antanut käskyn: menkää ja saarnatkaa.

that gospel through its work. Cheryl, we've heard to that Psalm 409 where Jesus had given the command, go forth and preach.

Joten se on minun mielessäni aika suoraviivaista. Ja viimeksi, kun meillä oli keskustelu tästä, luulen, että se oli St. Johnin aikaan, yksi veljistä oli käyttänyt esimerkkiä, joka oli minulle selvä, kai,

So that's pretty straightforward there in my mind. And the last time we had a discussion about this, I think it was St. John's time, one of the brothers had used an example which was clear to me, I guess,

luonnollinen esimerkki, hän vertasi sitä siihen, että hänellä on taskussaan avaimia, joita voitiin jakaa kenelle tahansa, joka niitä halusi. Joten niitä avaimia jaetaan vapaasti, ja se, käyttääkö joku sitä avainta oven avaamiseen tai oven lukituksen avaamiseen, on hänestä itsestään kiinni.

natural example, he compared it to having keys in his pocket that could be used to distribute to anybody that wanted them. So those keys are freely distributed and whether somebody uses that key to open a door or unlock a door is up to them.

suhteessa evankeliumiin, että kuuleminen, minun mielessäni, evankeliumin kuuleminen ei vapauta ihmistä, vaan se, että ottaa vastaan ja hyväksyy sen evankeliumin, jonka kuuli, on se, mikä vapauttaa synnistä. Kai olemme kuulleet joitakin esimerkkejä siitä. Joten luulen, että yksi niistä, ehkä yksi niistä ongelmallisista alueista, joka

respect to the gospel that the hearing, in my mind, the hearing of the gospel doesn't free one, but it's receiving and accepting that gospel that you heard is what frees you from sin. I guess we've heard some examples of that. So, I think one of the, perhaps one of the problematic areas that

Jotkut ovat tästä huolissaan. Tiedättekö, kun sanomme, että esimerkiksi tiedämme, että tämä ihminen on, tiedättekö, miten sen sanoisi, tässä synnissä tai tuossa synnissä tai mitä tahansa, eikä oikeastaan halua saada sitä anteeksi,

Some are troubled with this. You know, when we say that, for example, we know this person is, you know, what do you say, in this sin or that sin or whatever, and doesn't really want to have it forgiven,

ongelma, ongelmallinen alue on. Olen aina ajatellut mielessäni, että, tiedättekö, jos joku on kysynyt minulta, saako hän syntinsä anteeksi, niin kai olen aina tuntenut, tiedättekö, en tiedä, millaista on olla olematta juuri siinä tilanteessa, koska jokainen tilanne voi olla sellainen. Mutta olen aina tuntenut, että vastaisin, että

the problem, the problematic area is. I've always thought in my mind that, you know, if somebody has asked me whether they can have their sins forgiven, then I guess I've always felt, you know, I don't know what it's like not to be in that exact situation, because every situation can be like that. But I've always felt like I would respond that

Jos haluat uskoa syntisi anteeksi, et varmasti voi uskoa Jeesuksen huonoja tekoja etkä yritä asettaa itseäni jalustalle tai mitä tahansa, tuomioistuimelle. Joten se ottaa minut pois siitä tuomitsemisen paikasta. Ja, tiedättekö, minä...

If you want to believe your sins are forgiven, you certainly can't believe the bad works of Jesus and not try to put myself on the pedestal or whatever, the judgment seat. So that takes me out of that place of judgment. And, you know, I...

Minulla on yksi esimerkki. Yleensä jaan sen heille vapaasti, ja se, käyttävätkö he sitä tai ottavatko he sen vastaan, on heistä kiinni. Minulla on ehkä ollut joitakin rajallisia ajatuksia, mutta tähän meni minulta jonkin aikaa. Vain jatkokysymys.

I've got one example. Usually I hand it out to them freely, and whether they use it or accept it is up to them. I may have had some limited thoughts, but this took me a while. Just a follow-up question.

Joten luulen, että jotkut näistä aiheista, että, tiedättekö, syntien pidättäminen ja oleminen ja sen menettäminen,

So, I think some of these topics that, you know, retaining sins and being and losing it,

anteeksiantamus oli se, mikä piti. Ja luulen, että niille täällä, 40 vuotta sitten, eivätkä ne muistot ole haalistuneet. Ne ovat hyvin selviä teidän mielissänne. Kun, oletan että se oli 70-luvun lopulla, 80-luvun alussa, oli vääriä henkiä.

forgiveness was what held. And I think to those here, 40 years ago, and those memories have not faded. They're very clear in your minds. When, I suppose it was the late 70s, early 80s, there were false spirits.

Jumalan valtakunnan yksittäisiä jäseniä, ei eriseurainen, joka halusi pysyä ja pitäytyä evankeliumissa. Jossa ihmistä Jumalan valtakunnassa saatettiin syyttää siitä, että hänellä oli lempeyden tai kuivuuden tai yhteislaukauksen henki. Ja heidät tuotiin seurakunnan eteen

individual members of God's kingdom, not a heretic wanting to remain and adhere to gospel. Where a person in God's kingdom could be accused of having the spirit of lenience or dryness or fusillade. And they were brought to the front of the congregation in

otettiin esille tai keskusteltiin, että heillä oli tämä väärä henki. Ja oletan, että se meni eri tavoin eri tilanteissa, mutta jossa jotkut yksilöt pyysivät anteeksiantamusta. He osoittivat katuvaisuutta, että he halusivat uskoa. Ja anteeksiantamus pidätettiin, evankeliumia ei saarnattu.

brought up or discussed that they had this false spirit. And I suppose it went different in different situations, but where some individuals would ask for the forgiveness. They would show penitence that they wanted to believe. And forgiveness was withheld, that the gospel was not preached.

Ja olen vain puhunut eri ihmisten kanssa. Ja minun ymmärrykseni mukaan, ja sen mukaan, mitä olen kuullut, on aina ollut, että siihen aikaan ne ihmiset, jotka olivat siellä, tunsivat, että heidän olisi pitänyt antaa anteeksi. Se evankeliumi pidätettiin.

And I just talked to various people. And in my understanding, and from what I have heard, has always been that in that time, those people that were there felt that they should have forgiven. That gospel was withheld.

Öö, eikä sitä olisi pitänyt. Ja luulen, että se, se SRK-RN Suomessa, tämä, kai minun ehkä pitäisi tarkentaa, tämä ei koskenut vain Amerikan Jumalan valtakuntaa. Luulen, että Suomessa oli samanlainen ajanjakso, jonka se kävi läpi. Mutta minä, luulen, että siellä keskusteltiin 40 vuotta myöhemmin, että

Um, and it shouldn't have been. And I think the, the SRK-RN Finland, this, I guess maybe I should clarify, this wasn't specific just to God's Kingdom of America. I think Finland had a similar timeframe throughout that it went through. But I, I think it was discussed there 40 years later that

Ehkä kaikki ei ole oikein, mutta että tavallaan se meni liian pitkälle. Että tämä katuvaisuus oli anteeksiantamuksen edellytys siinä mielessä, että voimme sanoa, että tällä yksilöllä on tämä väärä henki, hän pyytää anteeksiantamusta, mutta se ei ole todellista katuvaisuutta.

Maybe not everything's not correct, but that in a sense it went too far. That this penitence being a requirement of forgiveness in the sense that we can say that this individual has this false spirit, they're asking for forgiveness, but it's not true penitence.

Ja luulen, että sanottiin, että se oli mennyt liian pitkälle, ettei anteeksiantamuksen olisi pitänyt olla kysymys. Ja niin kai minun tavallaan kysymykseni oli, kai en ymmärrä, on se, että kun olen kuullut muilta ihmisiltä, jotka ovat keskustelleet siitä, muistavat, ja luulen, että kuka tahansa, joka oli siellä 40 vuotta sitten,

And I think it was said that that had gone too far, that forgiveness shouldn't have been a question. And so I guess my kind of question was, I guess I don't understand, is that when I have heard from other people that have discussed that, remember, and I think anyone that was there 40 years ago,

muistaa selvästi, että se, mitä silloin kuulin, on, että anteeksiantamusta olisi pitänyt saarnata, ettei sitä olisi pitänyt pidättää. Mutta kai en tiedä, onko se oikein. Oliko niissä tapauksissa, oliko oikein, että anteeksiantamus pidätettiin niiltä Jumalan lapsilta, jotka

clearly remember that what I heard then is that forgiveness should have been preached, that it should not have been held. But I guess I don't know if that is right. Was it in those instances, was it right that forgiveness was held in those children of God that

Jeesus

Jesus

Voisimme sanoa, että Raamattu sanoo, että hän tiesi oman tulevaisuutensa.

We could say that the Bible says that he knew his own future.

Se, mikä minua vaivaa eniten, on se, että nämä asiat, joita puhutaan pienissä

The thing that bothers me the most is that these things that are spoken in small

Ja tärkeimmät kysymykset siellä, jotkut niistä kysymyksistä siellä, kai jotka todella, todella vaivaavat minua, on se, että jotkut sanovat, että ehtoollisessa on anteeksiantamus. Ja jotkut sanovat muilla tavoin, muita asioita.

And the most important questions there, some of those questions there, I guess that really, really bother me is some say there is a forgiveness in communion. And some say in other ways, other things.

ei anteeksiantamusta ehtoollisessa. On vain anteeksiantamus Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Ja niin, kun menemme ehtoolliselle, jos ajattelemme, että meillä on anteeksiantamus ehtoollisessa, teemme ehtoollisesta teon. Jos sanomme, että kasteessa on anteeksiantamus, teemme kasteesta

no forgiveness in communion. There's only forgiveness in the name and blood of the Lord Jesus Christ. And so, when we go to communion, if we think that we have forgiveness in communion, we are making communion a work. If we say that there's forgiveness in baptism, we're making baptism

Ja niin, kun näistä asioista keskustellaan pienissä piireissä, ja jotkut ihmiset niissä pienissä piireissä

And so, when these things are discussed in small circles, and some people in those small circles

Ja kun joku on Jumalan sanaa vastaan, hän ei usko Jumalan sanaa. Kysymys, jonka voisimme kysyä, on se, että uskotko Jumalaa, uskotko Jumalaan, vai uskotko Jumalaa? No, ne ovat kaksi eri kysymystä. Maailma sanoo, että he uskovat Jumalaan.

And when one is in opposition to God's word, he doesn't believe God's word. The question we could ask is that do you believe God, do you believe in God, or do you believe God? Well, there are two different questions. The world says they believe in God.

Koska Jumala ilmoittaa itsensä läsnäolossaan. Kysymys sitten Jeesuksen anteeksiantamuksesta on se kysymys. Ja on syntien anteeksiantamus. Ja

Because God reveals himself in his presence. The question then of forgiveness of Jesus is the question. And there is forgiveness of sins. And

Kun matkustamme Afrikassa, tai kun saarnaamme saarnatuolissa, saarnatkaa, että uskotte syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei ole tuomiota. Ei ole kysymystä parannuksesta. Ette tunne niiden sydämiä, jotka kuuntelevat. Kun menemme Afrikkaan, menin sinne Afrikkaan kerran, ja olen tavannut

When we travel in Africa, or when we preach on the pulpit, preach that you believe your sins forgiven in the name and blood of Jesus. There's no judgment. There's no question of repentance. You don't know the hearts of those who are listening. When we go to Africa, I went there to Africa one time, and I've met

jotka ovat olleet seuroissa, ja he nostavat kätensä ja he saarnaavat evankeliumia, en kysy, onko sinulla katuvainen sydän? Se ei ole minun asemani. Se ei ole minun paikkani.

who have been to services, and they raise their hand and they preach the gospel, I don't ask, do you have a penitent heart? That's not my position. That's not my place.

Mutta tietyissä tapauksissa, ja voimme ottaa nämä esimerkit Raamatusta, ja viimeinen kysymys edellisellä sivulla. Ja voimme sanoa, no, tällä anteeksiantamuksella on vastaus. Ja niin voimme sanoa, että anteeksiantamus ei ole koskaan Jumalan luona. Saul hylättiin. Jumala hylkäsi hänet.

But in certain cases, and we can take these examples in the Bible, and the last question on the previous page. And we can say, well, this forgiveness will have an answer. And so we can say that forgiveness is never with God. Saul was rejected. He was rejected by God.

Ja kun hän pyysi Samuelia lähtemään hänen kanssaan, Samuel sanoi: en voi lähteä kanssasi. Jumala sanoi, jos Samuel ei tuominnut sitä, Jumala tuomitsi sen. Ja hän kehotti, tai hän kertoi Samuelille henkensä kautta, ettei hän voinut lähteä Saulin kanssa. Ja tiedämme Saulin lopun. Hän kaatui omaan sieluunsa. Esau...

And when he asked Samuel to go with him, Samuel said, I cannot go with you. God said, if Samuel didn't judge that, God judged that. And he prompted, or he told Samuel through his spirit, he could not go with Saul. And we know the end of Saul. He fell on his own soul. Esau...

ei löytäisi parannuksen korviketta. Vaikka hän etsi sitä synnin elämänä,

wouldn't find a replacement of repentance. Even though he sought it as a life of sin,

miten viime aikoina saarnoja on vedetty pois arkistoista. Arkistoissa on satoja, ehkä tuhansia saarnoja. Kuka käy läpi arkistoja ja katsoo kaikkia niitä saarnoja ja miettii, pitäisikö nämä foldershipata? Missä on se toimikunta, joka katsoo näitä asioita, joka

how lately sermons have been pulled from the archives. There's hundreds, perhaps thousands of sermons in the archives. Who's going through the archives and looking at all those sermons and wondering, should these be foldershipped? Where's that committee that's looking at these things that

jotka sanovat, no, pitäisikö tämän saarnan mennä arkistoihin vai pitäisikö tuon saarnan mennä arkistoihin? Missä ne ovat? Sitten kysymys siitä, miksi näitä asioita ei ole otettu esille seurakunnassa kokonaisuutena? Niitä ei ole. Ne on peitelty. Niistä on puhuttu.

that are saying, well, should this sermon go in the archives or should that sermon go in the archives? Where are those? Then the question of why haven't these issues been brought up in the congregation as a whole? They haven't. They've been covered. They've been talked about.

siitä Lutzerin leirillä. Ihmiset sanovat, ettei sillä viimeisellä Lutzerin leirillä ollut yksimielisyyttä. Sikäli kuin tiedän, sillä leirillä oli 100-prosenttinen yksimielisyys. Mutta jos joku oli eri mieltä, he eivät todellakaan puhuneet. Ja niin tätä saatana haluaisi meidän tekevän, puhuvan pienissä piireissä ja puhuvan asioista, jotka eivät ole totta.

about it at Lutzer's camp. People say there wasn't unity at that last Lutzer's camp. As far as I know, there was unity 100% at that camp. But if somebody was in disagreement, they certainly didn't talk. And so this is what Satan would like to have us do, is talk in small circles and talk about things that are not true.

ja levittävän sitä muiden keskuudessa, jotka ovat valmiita uskomaan ne synnin valheet. Kun katsomme sitä raamatunkohtaa, kun katsomme sitä matkaa erämaan halki, mitä tapahtui, kun kansa nousi Jumalan valittuja vastaan? Valitut, ne, jotka on valittu,

and spread that amongst others who are willing to believe those lies of sin. When we look at that scripture, when we look at that journey through the wilderness, what happened when the people rose up against the chosen of God? The chosen, those who have been chosen,

Halusiko Mooses olla johtaja? Pyysikö hän saada olla johtaja? Hän vastusti. Mutta silti Jumala valitsi hänet. Ja kun Korahin lapset nousivat Jumalaa vastaan, tai nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan, he nousivat Jumalan valittuja vastaan.

Did Moses want to be a leader? Did he ask to be a leader? He resisted. But yet God chose him. And when the children of Korah rose up against God, or rose up against Moses and against Aaron, they rose up against God's chosen.

Ne kansan ruhtinaat, ne 250, jotka nousivat Moosesta vastaan. Siinä sanotaan, että maa herätti heidät ja nieli heidät elävältä. Ja sitten seuraavana päivänä seurakunta tai joku seurakunnassa syytti siitä Moosesta. Ja Jumala lähetti vitsauksen.

Those princes of the people, those 250 who rose up against Moses. It says that the earth woke them up and swallowed them alive. And then the following day, a congregation or someone in the congregation blamed that on Moses. And God sent a plague.

Kansan keskuudessa oli 23 000 ihmistä, jotka kuolivat siihen vitsaukseen. Jumala ei siedä ihmisiä, jotka vastustavat Häntä tai vastustavat Hänen valittujaan.

Amongst the people there were 23,000 people who died of that plague. God does not put up with people who are opposing Him or opposing His chosen.

Ne, jotka ovat LLC:n johtokunnassa, ovat seurakunnan kaikilta alueilta. Eivätkä he ole valinneet olla siellä. Vaan seurakunnat ovat valinneet luotettuja veljiä edustamaan heitä LLC:ssä. Ja he tekevät sitä työtä tärkeydessä ja heikkoudessa eivätkä herroina seurakunnan yli, niin kuin Pietari kirjoittaa viidennessä luvussa, että älkää olko herroja

Those who are on the board of directors of the LLC are from all areas of the congregation. And they haven't chosen to be there. But the congregations have elected trusted brothers to represent them in the LLC. And they do that work in importance and in weakness and not as lords over the congregation, as Peter writes in the fifth chapter, that be ye not lords

Ja niin nämä ovat ne asiat, jotka minua vaivaavat, että kun ihmiset toimivat näissä pienissä ryhmissä ja he levittävät valheita,

And so these are the things that bother me is that when people work in these small groups and they spread lies,

He aiheuttavat sekaannusta, he aiheuttavat eripuraa, ja he aiheuttavat meille eroa valtakunnasta. Ja jos nämä asiat jatkuvat, se johtaa armoon, vaikka se teki niin vuonna 1973. Jumala puhdistaa valtakuntansa, kun nämä ajat tulevat.

They're causing confusion, they're causing dissension, and they're causing us separation from the kingdom. And if these things continue, it leads to mercy, even if it did in 1973. God cleanses his kingdom when these times come.

Ja ne, jotka ovat Jumalan valtakuntaa vastaan, huomaavat olevansa Jumalan valtakunnan toisella puolella. Ja he saavat armon.

And those who are in opposition to God's kingdom will find themselves on the other side of God's kingdom. And they receive grace.

43.

43.

Aivan käytävän toisella puolella.

Right across the aisle.

Kai en oikeastaan, en oikeastaan tiedä mitä, mitä, en tiedä. En oikeastaan tiedä, miten ilmaista ajatukseni tässä, mutta, mutta minä, se oli leireillä McKayssa, ja olisin liittynyt.

I guess I don't really, I don't really know what, what, I don't know. I don't really know how to express my thoughts here, but, but I, that was at the camps at McKay and I would have joined.

että on kysymystä asioista, jotka tuntuvat minusta niin yksinkertaisilta. Kun on kyse anteeksiantamisesta, me yksinkertaisesti saarnaamme evankeliumia emmekä murehdi siitä, onko heidän perintönsä oikea vai ei. Meidän pitäisi vain murehtia siitä, miten

that there is question over matters that seem so simple to me. When it comes to forgiving, we just simply preach the gospel and not worry about whether their heritage is right or not. We should just worry about how

ja ensin hoitaa se malka, joka on minun vanhassa silmässäni, tai jotain sellaista. Se on vain, ne kysymykset luultavasti pilailivat. Mutta joo, on ollut niin hyvä olla täällä ja saada vakuutus siitä, että on, suurimmaksi osaksi, yksimielisyys äidin ja äiti-isoäidin suhteessa. Äiti on aina oikeassa.

and first take care of the beam that's in my old eye or something like that. It's just, those questions probably made fun. But yeah, it's been so good to be here and be reassured that there is, for the most part, unity in the mother and the mother-grandmother relationship. The mother is always right.

Ja, tiedättekö, millä tavoin tahansa Jumala toimiikin, emme ehkä koskaan, emme koskaan täysin ymmärrä Jumalan teitä, mutta luulen, että voimme yksinkertaisesti uskoa, että kun te keksitte, miten päästä taivaaseen.

And, you know, in whatever ways that God works, we may never, we will never totally understand God's ways, but I think we can simply believe that when you guys can figure out how to make it to heaven.

Ensinnäkin, en tullut ajatelleeksi kysyä, saisinko poikani arvion. Minulla oli aika monta ajatusta. Olen varma, että hän oli kaikki, mutta näyttää siltä, että monia niistä en pysty.

First of all, I didn't think to ask if I could have my son's review. I had quite a few thoughts. I'm sure he was everyone, but it seems like many of them I can't.

kokoamaan ajatuksiani aika monesta kohdasta. Joten haluaisin vain puhua tästä, että näyttää siltä, suurimman osan elämästäni, että sielunvihollinen pyrkii

gather my thoughts together on quite a few of the points. So I'd just like to speak of this, that it seems, for most of my life, the enemy of the soul will work to

nyppimään pois niitä, jotka ovat Jumalan valtakunnan ulkoreunoilla ja laitamilla. Ja se on yhä totta tänään. Mutta erityisesti nyt näinä viime aikoina olemme kokeneet, miten saatana on halunnut hyökätä ja aiheuttaa sekaannusta hyvin keskeisistä perusopeista sen opin ymmärtämisessä siitä

pluck away those on the outside edges and the fringes of God's kingdom. And that's still true today. But especially now in these recent times we've experienced how Satan has desired to attack and to cause confusion about very central tenets in understanding the doctrine on that

Kummalla tavalla tahansa vihollinen toimiikin, jos vihollinen onnistuu, se ratkaisee ongelmamme. Eikä kumpikaan tapa ole yhtään vaarallisempi kuin toinen uskovaisille, koska jos menetämme uskon yksilöinä omaan syntiimme tai eriseuraan syntisyytemme tähden,

Either way that the enemy works, if the enemy is successful, it solves our problems. And neither way is any more dangerous than the other for the believers because if we lose faith individually to our own sin or in heresy because of our sinfulness,

olemme silti suljettuina ulos koko taivaasta. Luulen, että on tärkeää, että pysähdymme ja vain mietimme sitä kohtaa, ettemme taistelisi toisiamme vastaan. Taistelkaamme syntiä vastaan. Taistelkaamme omaa mieltämme vastaan.

we are still shut out from the whole of heaven. I think it's important that we stop and just consider that point, that let us not battle each other. Let us battle against sin. Let us battle against our own minds.

maailmaa ja sielunvihollista. Meitä ympäröi uskovaisten valtakunta, vaikka he ovatkin vajavaisia, kuitenkin armahdettuja syntisiä. Niin monta kertaa, kun olen kuullut joitakin näistä keskusteluista käytävän,

the world, and the enemy of the souls. We are surrounded in a kingdom of believers, faulty though they may be, yet pardoned sinners. So many times when I've heard some of these discussions going on,

On ollut erilaisia puolia, joista olen saanut selville, että on puhuttu, että on puhuttu asioista, jotka eivät oikeasti ole totta. Ja sielunvihollinen on pystynyt toimimaan näillä tavoin rikkoakseen rakkauden uskovaisten keskuudessa. Oli aika kauan sitten

There's been various aspects that I've found out that has been spoken to that things have been spoken of that are not actually true. And the enemy of the souls has been able to work in these ways to break love amongst the believers. There was a time back

Vanhassa testamentissa, jolloin Juudan kansa oli piiritettynä siinä tapauksessa, ja se on 2. Aikakirjassa, ja tilanne näytti niin epätoivoisen toivottomalta. Mutta se, mitä he tekivät, on sitä, mitä me teemme tänä iltana, he kaikki kokoontuivat yhteen, ja haluaisin vain lukea joitakin niistä sanoista, joilla heitä rohkaistiin.

in the Old Testament, where the nation of Judah was surrounded in the case, and it's in 2 Chronicles, and the case seemed so desperately hopeless. But what they did, is what we're doing tonight, is they all gathered together, and I would like to just read some of the words that they were encouraged with.

Älkää pelätkö älkääkä säikähtäkö tätä suurta joukkoa. Sillä taistelu ei ole teidän vaan Jumalan. Teidän ei tarvitse taistella tässä taistelussa. Asettukaa, seiskää hiljaa ja katsokaa Herran pelastusta teidän kanssanne. Oi Juuda ja Jerusalem, älkää pelätkö älkääkä säikähtäkö. Menkää huomenna heitä vastaan, sillä Herra on teidän kanssanne.

Be not afraid, nor dismayed by reason of this great multitude. For the battle is not yours, but God's. You shall not need to fight in this battle. Set yourselves, stand ye still, and see the salvation of the Lord with you. O Judah and Jerusalem, fear not, nor be dismayed. Tomorrow go against them, for the Lord will be with you.

Meillä on Jumala, joka muistaa meitä, joka suojelee meitä ja haluaa meidän palvelevan häntä. Kun vihollinen aiheuttaa epäilyksiä siitä, että tilanne on toivoton, olkaa varmoja siitä, ettei se ole toivoton.

We have a God who remembers us, who protects us, and wants us to serve him. When the enemy causes doubts that the case is hopeless, be assured that it is not hopeless.

Evankeliumi on yhä sama voima kuin se oli eilen, ja se on siellä huomenna, jos sitä silloin tarvitaan. Ja se on sama evankeliumi, joka voi myös hoitaa minkä tahansa asian, mukaan lukien sen, mikä on vaivannut Jumalan valtakuntaa, mukaan lukien, ja haluaisin erityisesti sanoa tänä iltana, niille...

The gospel is still the same power as it did yesterday, and it will be there tomorrow if it is needed then. And it's the same gospel that can also care for any matter, including that has troubled God's kingdom, including, and I would like to especially say tonight, for...

Niille asioille, jotka ovat koetelleet ja ehkä rikkoneet rakkauden. Jos olet huomannut olevasi siinä paikassa, jossa keskustelut ovat muuttuneet minulle koviksi ja puhuneet pahoja, arvostelevia sanoja, siihen on evankeliumi. Ne asiat voidaan panna pois. Ja siinä sitten voimme jatkaa

Those matters that have tried and maybe broken the love. If you have found yourself in the place where the conversations have turned harsh to me and spoken evil, critical words, there's gospel for that. Those matters can be put away. And in it, then we can continue

keskustelemista uskonasioista oikealla sydämellä emmekä jää vaivautuneiksi puhumaan toisillemme katkeralla sydämellä. Jos olemme katkeria mistä tahansa syystä, olemme synnissä. Mutta meillä on rakastava Vapahtaja, joka jopa niihin asioihin,

to visit about faith matters with a correct heart and not be left troubled to speak to each other with a heart of bitterness. If we're bitter for any reason, we are in sin. But we have a loving Savior who, even for those matters,

Joten haluan vain rohkaista kaikkia tänä iltana, mihin tahansa erehdyksiin olettekin joutuneet, uskomaan ja luottamaan siihen, että meillä on hyvä Jumala, että hän suojelee ja johdattaa meitä. No, Andrew tuo mikrofonin takaisin. Luulen, että Robert Eisen on seuraavana listalla. Aika hupenee.

So I just want to encourage everybody tonight, no matter what errors you have found yourself in, to believe and trust that we have a good God that he will protect and guide us. Well, Andrew brings the mic back. I think Robert Eisen is the next on the list. The time is dwindling.

lähestyy keskiyötä, luulen. Ehkä tämän seuraavan puheenvuoron jälkeen, minulla on yhä useita nimiä listalla, ja minulle alkaa olla ilmeistä, että meillä on yhä paljon puhuttavaa, ja on tärkeää, että puhumme siitä, mutta samaan aikaan luulen, että meidän täytyy ajatella lopettamista, joten ehkä Robertin kommenttien jälkeen pyytäisin Randya päättämään illan kommenteillaan ja loppurukouksella, jos se sopii kaikille täällä.

approaching midnight, I think. Maybe after this next conference, I still have several names on the list, and it's becoming obvious to me that we still have a lot to talk about, and it's important that we do talk about it, but at the same time, I think we need to think about closing it down, so maybe after Robert's comments, I would ask Randy to close the evening with his comments and a closing prayer, if that's okay with everybody here.

No, kun se nyt on sanottu, teen iltavuoroa, joten jaksan hyvin vielä hyvät kahdeksan tuntia. Mutta jos menette takaisin edelliselle sivulle... Joo, se. Uskon, että 1. Korinttilaiskirjeessä sanotaan: minä istutin pallon vettä ja Jumala antoi kasvun. Minulle se...

Well, with that being said, I work second shift, so I'm good to go for another good eight hours. But if you go back to the previous page... Yeah, that one. I believe in 1 Corinthians it says, I planted a ball of water and God gave the increase. To me, that...

Kuulin sen sanottavan tänä iltana, joten se kertoo minulle, että armoa seuraa totuus. Joten, menen kysymykseen yksi siellä. Siinä ei sanota sitä, mutta minä...

I heard it said tonight, so that tells me that with grace follows truth. So, going to question one there. It doesn't say it, but I...

siinä sanotaan syitä hypoteettisia syitä mikä on monikko useampi kuin yksi ainoa syy jonka olen koskaan löytänyt tai josta olen keskustellut oli tämä eriseurainen Gundigandasista jos he tulevat luokseni ja sanovat miten olemme samanlaisia ja sitten pyytävät saada uskoa uskon itse että haluaisin antaa heille anteeksi ja uskon myös että

it says reasons hypothetical reasons which is plural more than one the only reason I've ever found or discussed was this heretic from the Gundigandas if they come up to me and say how we're alike and then ask to believe I believe for myself that I would want to forgive them and I also believe that

Jos en voi antaa heille anteeksi, silloin se en ole minä, joka ei anna heille anteeksi. Joten usko on minulle tarpeeksi vaikeaa, joten yritän vain erehtyä anteeksiantamuksen puolelle. Mitä tulee sitomiseen ja päästämiseen ja kaikkeen siihen, en tiedä siitä paljon.

If I can't forgive them, then it's not myself not forgiving them. So, faith is hard enough for me, so I'm just going to try to err on the side of forgiveness. As far as binding and loosening and all that, I don't know much about that.

Käytän itseäni. Jos teen syntiä enkä hyväksy seurausta tai halua saada sitä hoidetuksi, silloin käytän sitä sitomisen avainta itseeni. Kukaan muu ei voi ottaa uskoani minulta pois. Se on henkilökohtaista.

I'll use myself. If I commit sin and don't accept the consequence or want to have it taken care of, then I use that binding key on myself. Nobody else can take my faith away from me. That's personal.

Tiedättekö, joten kun seurakunnalla on kokous, tiedättekö, paljon hoitamisen jälkeen tai mikä se prosessi onkaan, kaksi tai kolme, ja sitten tuodaan esiin äiti, luulen, että se on, seurakunnan puolella, se on vain kokous tai

You know, so when the congregation has a meeting, you know, after lots of caretaking or whatever the process, two or three, and then bringing forth the mother, I think that's, on the congregational side, that's just a meeting or

seurakunta käy läpi kokonaisuutena muistuttaakseen kaikkia muita siitä, ettemme enää tervehdi tätä ihmistä, koska he käyttävät sitomisen avainta itseensä. He lakkaavat uskomasta. En tiedä. Kai jos olen väärässä, on vähän myöhä tänä iltana. Kuka tahansa voi soittaa minulle tai etsiä minut ja valaista minua, koska haluaisin tietää, jos olen väärässä.

church goes through as a whole to remind everybody else that we no longer greet this person because they use the key of binding on themselves. They stop believing. I don't know. I guess if I'm wrong, it's a little late tonight. Anybody can call me or look me up and clue me in because I'd like to know if I'm wrong.

Siinä kaikki, mitä minulla on. Ehkä pyytäisin, ellei jollakulla ole kiireellistä asiaa, jonka he haluaisivat

That's all I have. Maybe I would ask, unless somebody has a pressing issue they'd like to

Kuulun Monagan seurakuntaan. En oikeastaan kuulu tähän seurakuntaan, mutta nämä asiat ovat vaivanneet minua pitkään, kun olen kuunnellut eri asioita, koska muistan 80-luvun kuin se olisi ollut eilen. Enkä hoitajia, en virheitä. Tiedättekö, luulen, että on helppo ajatella, että hoitajilla oli ongelmia

I'm part of the Monaga congregation. I'm not really part of this congregation, but these things have troubled me for a long time, listening to the different things, because I remember the 80s as if they were yesterday. And not the caretakers, not the flaws. You know, I think it's easy to think that the caretakers had issues with

Mutta myös seurakunnalla, monilla ihmisillä seurakunnissa oli ongelmia. Ja monet meistä jäivät kiinni siihen samaan asiaan. Luotamme siihen, että jokainen, joka on mennyt pois, on kuollut kalliisti uskoen. Mutta muistan pelon. Sen minä muistan niistä kokouksista, se oli pelko. Koska jos

But the congregation also, many of the people in the congregations had issues. And a lot of us got caught up in that same thing. We trust that everyone who has passed on has died preciously believing. But I remember the fear. That's what I remember about those meetings, was the fear. Because if you

Jos et ollut samaa mieltä siitä, mitä oli tapahtumassa, olit automaattisesti väärässä hengessä. No, minun ei pitäisi sanoa automaattisesti, mutta luultavasti sinne päätyisit. Ja niin jotkut näistä jutuista todella muistuttavat minua 80-luvusta siinä, että olen kuullut keskusteluja, joissa ihmiset eivät ole olleet paikalla

If you weren't in agreement with what was going on, you were automatically in a false spirit. Well, I shouldn't say automatically, but that's probably where you would end up. And so some of this stuff really reminds me of the 80s in that I've heard discussions where people have not been on the scene

polulla, ja heille sanotaan, että he ovat väärässä hengessä. Se muistuttaa minua niistä ajoista, ja niin se tekee minut vielä huolestuneemmaksi, koska niinä aikoina oli kaikkia näitä vääriä henkiä, joiden piti liikkua Suomessa. Itse asiassa luin juuri artikkelin, jota pyysin, jonka SVK julkaisi, ja siinä puhutaan niistä vääristä hengistä, joissa ihmiset olivat ja mikä heissä oli vialla.

path and they're told they're in a false spirit. That reminds me of those times and so it makes me even more troubled because during those times there was all these false spirits that were supposedly going around in Finland. I actually just read an article that I requested that the SVK put out and in there it talks about those false spirits that people were in and that was wrong with them.

he eivät olleet niissä väärissä hengissä, ja että ne väärät henget itse asiassa peittivät syntejä, jotka olisi pitänyt, tiedättekö, olisi voitu hoitaa, tiedättekö, jollain tavalla. Sanotaan, että kuuntelit musiikkia tai jotain, yhtäkkiä olet lihan vapaudessa. Se oli ilmiö 70- ja 80-luvuilla.

they weren't in those false spirits and that those false spirits actually covered up sins that should have, you know, could have been taken care of, you know, in some manner. Say that you were listening to music or something, all of a sudden you're in a freedom of the flesh. It was a phenomena in the 70s and 80s.

luultavasti alkoi, siis sen artikkelin mukaan se alkoi Suomessa, mutta se tuli vain tänne. Mutta siinä puhuttiin niiden aikojen oireista, ja ne ajat olivat kuin julkista parannusta ja nöyryyttämistä ja hengellistä väkivaltaa, ja se oli aika, jolloin sama asia oli, että nämä ihmiset tiesivät oikein, mutta kävi ilmi, että hekin olivat väärässä

probably started, I mean, according to that article, it started in Finland, but it only came here. But it talked about symptoms of those times, and those times were like public repentance and humiliation and spiritual abuse, and that was a time where the same thing was that these people knew right, but it turned out that they also were wrong

Ja niin, kuten, uskovaisina meidän kaikkien täytyy olla vartijoita. Meidän kaikkien täytyy tietää se, ja kuten tässäkin, tiedättekö, on joitakin erimielisyyksiä, mutta oikeastaan jokainen täällä haluaa olla uskovainen loppujen lopuksi. Joten meidän ei pitäisi vain puhua pienissä ryhmissämme. Meidän pitäisi puhua niiden kanssa, joiden kanssa olemme eri mieltä. Ja joo, me kaikki haluamme olla oikeassa.

And so, like, as believers, we have to all be watchmen. We have to all know that, and like even in this, you know, there's some disagreements, but really everyone here wants to be a believer at the end of the day. So we shouldn't just talk in our little groups. We should talk to those that we disagree with. And yeah, we all want to be right.

Mutta meidän täytyy muistaa, ettemme halua tuottaa ihmisiin pelkoa niin, etteivät he uskalla sanoa, mitä he ajattelevat, koska mikä olisi parempi paikka olla väärässä kuin seurakunnassa? Puhuin juuri tyttäreni kanssa ei kovin kauan sitten, ja hän ja yksi hänen ystävänsä olivat puhuneet, ja he muistavat pidättämisen.

But we have to remember that we don't want to put fear in people so that they don't dare to say what they think, because what better place to be wrong than in church? I was just talking to my daughter not too long ago, and she and a friend of hers had been talking, and they remember the withholding.

Yksi tyttäreni ystävistä sanoi, että hän muistaa tämän ihmisen siellä edessä, ja hän pyysi anteeksiantamusta, eivätkä he saarnanneet anteeksiantamusta. Ja hän ajatteli mielessään, no, hän ei varmaan puhu tarpeeksi kovaa. Puhu kovempaa. He kuulevat sinut, jos puhut kovempaa. Joten on kuin se ei olisi ollut vain minun sukupolveni, johon ne ajat vaikuttivat. Se oli näitä ihmisiä, jotka ovat 30-vuotiaiden lopulla, 40-vuotiaiden alussa,

One of my daughter's friends said she remembers this person up there, and he was asking for forgiveness, and they didn't preach forgiveness. And in her mind, she was thinking, well, he must not be talking loud enough. Talk louder. They'll hear you if you talk louder. So it's like it wasn't just my generation that was affected by those times. It was these people that are in their late 30s, early 40s,

ja jotka muistavat ne ajat, he eivät ehkä muista niitä kaikkia, mutta toivoisin, että jokainen seurakunta lukisi sen artikkelin seurakunnassaan ja puhuisi siitä, koska kuten Wolf Lightin seurakunnassa oli ihmisiä, jotka niiden kokousten päätyttyä eivät koskaan olleet ennallaan, ei koskaan. He eivät koskaan olleet ennallaan. Ei, emme menettäneet heitä, mutta heidän persoonallisuutensa,

and who remember those times, they might not remember all of them, but I wish that every congregation would read that article in their congregation and talk about it because like there were people in the Wolf Light congregation that after those meetings were over were never the same, never. They were never the same. No, we didn't lose them, but their personality,

He vain tulivat hyvin hiljaisiksi, hyvin taustalle, he ovat olleet hauskoja ihmisiä. Se, mitä tapahtui, oli heille musertavaa, ja sillä oli heihin suuri vaikutus. Seurakunnaltamme kesti vuosia, ennen kuin meillä oli vapaus sanoa, miltä meistä tuntui. Meidän täytyi tehdä todella kovasti työtä sen eteen.

Just they became very quiet, very in the background, they've been fun people. It was devastating to them what happened and it made a big impact on them. It took our congregation years before we had the freedom to say how we were feeling. We had to work really hard at it.

Kun he puhuvat pidättämisestä, se on suurin pelkoni. Se tulee mieleeni heti. Palaammeko niihin aikoihin, jolloin me päätämme, onko joku tarpeeksi katuvainen? Koska tähän päivään asti en vieläkään tiedä, miksi he eivät saarnanneet anteeksiantamusta, mitä he odottivat, enkä minä selvinnyt siitä. En selvinnyt niistä kokouksista.

When they talk about withholding, that is my biggest fear. That's what comes to my mind right away. Are we gonna go back to those days when we decide if someone's repentant enough? Because to this day, I still don't know why they didn't preach forgiveness, what they were waiting for, and I didn't come out of that. I didn't come out of those meetings.

ruusulta tuoksuen, minulla ei ole epäilystäkään siitä, että hyvin monet meistä selvisivät. Me kaikki sanoimme ja teimme, tai monet meistä sanoivat ja tekivät asioita, jotka olivat väärin. Mutta kun siitä ei puhuta avoimesti eikä puhuta hengellisestä käytöstä ja nöyryyttämisestä niinä aikoina, minusta voimme oppia menneestä. Mutta oletan, että se on suurin huoleni.

smelling like a rose, I have no doubt that very many of us did. We all said and did, or many of us said and did things that were wrong. But by not talking about it openly and not talking about the spiritual use and the humiliation through those times, to me we can learn from the past. But I suppose that's my biggest worry.

on se, etten halua palata niihin aikoihin. Haluan, että opimme niistä. Koska on ollut niin mukavaa niin monta vuotta. Ja se tekee minut pelokkaaksi, kun me... Ja niin, joo, tiedättekö, olen ollut niissä pienissä ryhmissä, jotka ovat keskustelleet. En ole koskaan kuullut... Niissä ryhmissä, joissa olen keskustellut, ei ole koskaan mainittu ihmisiä nimeltä. Se on aina koskenut asioita, mutta...

is that I don't want to go back to those days. I want us to learn from them. Because it's been so nice for so many years. And it makes me fearful when we... And so, yeah, you know, I have been in those small groups that have discussed. I've never heard... In the groups I've discussed, there's never been people named. It's always been about issues, but...

mikä on hyvä, koska on aina hyvä, että tunnemme Raamattumme. Mutta se on vain niin, että jotkut asiat ovat vain niin hämmentäviä, että minä vain, minä yksinkertaisesti haluan uskoa. Oi, Jumala anna minulle anteeksi.

which is good because it's always good for us to know our Bible. But it's just like some things are just so puzzling that I just, I simply want to believe. Oh, God forgive me.

Kai lisään vain viimeisen kommenttini, että keväällä esityksessä, luulen, että se oli Jim Frantti, joka antoi sen avausdiassaan lapsena, ja hän kysyi seurakunnalta, miksi Jumala käyttää lasta. Koska haluamme, että meillä on lapsenomainen usko, ja anteeksiantamus on uskomme perustus, ja jos uskomme, että se tulee Jumalalta, on vaikea ymmärtää, että anteeksiantamus

I guess I'll just add my last comment that at the presentation in the spring, I think it was Jim Frantti that gave it in his opening slide as a child, and he asked the congregation why God uses a child. Because we want to have a childlike faith, and forgiveness is the foundation of our faith, and if we believe that it comes from God, it's hard to understand that forgiveness

meille annetaan joitakin tilanteita, joissa emme antaisi anteeksi. Jos vain luottaisimme siihen, että Jumala näyttäisi meille selvästi niissä yksittäisissä olosuhteissa, sitten vain luottaisimme, että se tulee Jumalalta eikä meistä itsestämme.

we're being given some situations where we wouldn't forgive. If we would just trust that God would clearly show us in those individual circumstances, then just trust it comes from God and not from within ourself.

Näen ihmisten lähtevän ja joidenkin ihmisten pudistelevan päätään, joten olen taipuvainen. On ollut pitkä ilta. Sanoisin, että jos on tarvetta, voisimme palata siihen toisella kertaa. Mutta tänä iltana on sanottu paljon, ja me pääsemme siihen pisteeseen, tiedän itsestäni, että minun on nyt vaikea keskittyä, joten luulen, että on aika päättää ilta. Toivoisin, että niin on. Teen päätöksen tehdä niin.

I see people leaving and some people shaking their heads, so I'm inclined. It's been a long night. I would say if there's a need, we could come back to it another time. But there's been a lot said tonight, and we get to the point, I know myself, I'm having a hard time focusing now, so I think it's time to close the evening. I would hope that's the case. I'm going to make the decision to do that.

Ja luulen, että täällä on paljon aineksia keskustelulle jälkeenpäin. Tämä on ollut todella hyvä keskustelu ja kovasti tarpeen, luulen. Ja arvostan todella sitä avoimuutta, jolla ihmiset ovat tänä iltana jakaneet osallistuakseen keskusteluun. Joten jos voimme, pyytäisin sitten Randya... Sopiiko, että tulet tänne ylös, Randy? Randy päättää.

And I think there's a lot of food here for discussion afterwards. This has been a really good discussion and much needed, I think. And I certainly appreciate the openness that people have shared tonight to contribute to the discussion. So if we can, I would ask Randy then to... Is it okay if you come up here, Randy? Randy will close.

Veljet ja sisaret, meillä on ollut ihana ilta. Ja kiitämme taivaallista Isää tästä ajasta, jolloin voimme todella puhua ja jakaa ajatuksiamme ja keskustella joistakin näistä kysymyksistä, jotka ovat vaivanneet monia. Luulen, että olemme kaikki toivoneet ja rukoilleet, että kun voimme kokoontua

Brothers and sisters, we've had a wonderful evening. And we thank the Heavenly Father for this time when we can really speak and share our thoughts and visit about some of these questions which have troubled many. I think we've all hoped and prayed that when we can gather

ovat kuulleet asioita, ihmetelleet, löytäisivät selkeyttä ja varmuutta siihen, miten me uskomme Jumalan lapsina. Minulla on monia, monia ajatuksia tänä iltana kuunnellessani. Meidän on vaikea koota niitä kaikkia yhteen. Mutta vain mainitakseni pari asiaa.

have heard things, wondered, would find clarity and assurance for how we believe as God's children. I do have many, many thoughts listening this evening. We have a hard time pulling them all together. But to just mention a couple of things.

Tämä anteeksiantamuksen kysymys, sellaisena kuin se on kiertänyt viime kuukausina, luulen, että on tärkeää muistaa, miten tämä kysymys alkoi. Se alkoi tällä tavalla sanomalla: olisiko koskaan aikaa, jolloin anteeksiantamusta ei saarnattaisi sille, joka sitä pyytää?

This question of forgiveness as it's been circulating for recent months, I think it's important to remember how this question began. It began in this way by saying, would there ever be a time that forgiveness would not be preached to one who asks for it?

Se on vaatinut ehdotonta vastausta. Ja siinä monet, luulen, ja sanoisin, että ne kokoukset, joihin olen osallistunut, eivät ole tunteneet, että voimme sanoa: ei koskaan. Ja olemme kuulleet tänä iltana,

It has made for an absolute answer. And that is where many, I think, and I would say the meetings that I have taken, have not felt we can say, never. And we've heard tonight,

Oli esimerkkejä. Ja Jumala on, hän on sulkenut suun, sulkenut ovet. Se on hänen sanansa. Ja kuulimme armollisesti tänä iltana, miten voimme panna luottamuksemme Jumalaan ja tietää sellaisen

There were examples. And God has, he has closed the mouth, closed the doors. It is his word. And we heard graciously this evening how we can place our trust in God and know such a

että Hän ilmoittaisi sen aikanaan ja ettei meidän tarvitse analysoida sitä ja jotenkin määrittää kriteerejä, koska se on Hänen työtään ja se on aika. Ja myös muistettiin, miten uskomme, että

that He would reveal it in time and that we don't have to analyze it and somehow establish the criteria because it's His work and it is time. And also remembered how we believe that the

herran ja vapahtajan jeesuksen kristuksen työ jatkuu tänään se on pyhän hengen ja hänen seurakuntansa työtä ja niin kun ajattelemme tätä anteeksiantamuksen asiaa miten jeesus antoi anteeksi ja antoi tämän käskyn ja avaimet omilleen

work of the lord and savior jesus christ continues today is the work of the holy spirit and his congregation and so when we think of this matter of forgiveness how jesus forgave and gave this command and the keys for his own to

Herramme Jeesuksen Kristuksen työ, Jumalan työ, jonka hän on saanut aikaan Pyhän Hengen voimalla seurakunnassaan. Ja niin huolet ovat liittyneet tähän kysymykseen, eivät ehdottomaan anteeksiantamukseen, vaan siihen, kun on ehdollinen parannus.

the work of our Lord Jesus Christ, the work of God that he has accomplished through the power of the Holy Spirit in his congregation. And so the concerns have been around this question, not of an unconditional forgiveness, but when there's a conditional repentance.

silloin me reagoimme. Ja olen ajatellut tätä samankaltaisuutta Jumalan terveen saarnaamiseen, että Jumalan valtakunnalla on rajat, ja toivotamme kaikki tervetulleiksi

then we react. And I've thought of this similarity to preaching God's peace, that the kingdom of God has borders and we welcome all

Jumalan valtakuntaan, saarnaten sitä syntien anteeksiantamusta niille, joille annettaisiin armo uskoa. Mutta kuitenkaan niitä, jotka eivät usko, emme ole hyväksyneet uskon veljiksi ja sisariksi. Emme ole saarnanneet tai puhuneet heille Jumalan terveen sanoja. Ja olen ajatellut...

into God's kingdom, preaching that forgiveness of sins to those who would be given grace to believe. But yet, those who do not believe, we haven't accepted them as brothers and sisters of faith. We haven't preached or spoken words of God's peace to them. And I've thought of...

miten Paavali on kirjoittanut Roomalaiskirjeessä, tästä kohdasta puhuttiin puhujien leirillä parilla kerralla, jossa hän kirjeensä lopussa mainitsee monia uskon veljiä ja sisaria, sanoo, että tervehtikää heitä pyhällä suudelmalla. Mutta sitten hän sanoo: nyt minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat eripuraa ja pahennusta

how Paul has written in Romans, this portion was spoken of at minister's camp on a couple of occasions, where as he ends his letter, he mentions many brothers and sisters in faith, says to salute them with a holy kiss. But then he says, now I beseech you, brethren, mark them which cause divisions and offenses

vastoin sitä oppia, jonka te olette oppineet, ja välttäkää heitä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Jeesusta Kristusta vaan omaa vatsaansa, ja hyvillä sanoilla ja kauniilla puheilla he pettävät yksinkertaisten sydämet. Sillä teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien ihmisten tietoon, iloitsen siis teidän puolestanne, mutta kuitenkin tahtoisin teidän olevan viisaita siihen, mikä on hyvää, ja yksinkertaisia pahan suhteen.”

contrary to the doctrine which you have learned, and avoid them. For they that are such serve not our Lord Jesus Christ but their own belly, and by good words and fair speeches deceive the hearts of the simple. For your obedience has come abroad unto all men, I am glad therefore on your behalf, but yet I would have you wise unto that which is good and simple concerning evil."

Ja niin, kun ajattelemme tätä kysymystä, huoli on ollut hengellisen saastumisen asioissa, että me jollakin tavalla antaisimme jollekulle väärän varmuuden väärässä uskossa, että heidät on hyväksytty. Ja muistan vuosia sitten, olin nuori,

And so, when we think of this question, concern has been in matters of spiritual defilement that we would, in some way, give someone false assurance in a false faith that they are having accepted. And I remember years ago, I was young,

vierailin erään isotätini luona, joka oli maailmallisessa luterilaisessa kirkossa ja oli niin, niin huolissaan niistä perheenjäsenistä, jotka olivat uskovaisia eivätkä voineet hyväksyä häntä uskon sisarena. Kerran, kun vierailin hänen luonaan, olin lähdössä, hän sanoi minulle,

visiting a great aunt of mine who was in a worldly Lutheran church and so, so troubled over the family members who were believers and couldn't accept her as a sister in faith. At one time as I visited her, I was leaving, she said to me,

Hän sanoi: uskon, että olet kristitty, ja sinä uskot, että minäkin olen. Ja minun täytyi pysähtyä ja sanoa: no, mitä minä sanon? Hän pani sanoja suuhuni. Jos en halunnut, jos en sanonut mitään, hänellä olisi se varmuus, että kannoin häntä uskon sisarena.

She said, I believe you're a Christian, and you believe I'm one, too. And I had to stop and say, now, what do I say? She put words in my mouth. If I didn't want to, if I said nothing, she would have that assurance that I carried her as a sister in faith.

Hän ei ollut, selvästikään ei ollut, elävässä uskossa. Ja meidän täytyi hienotunteisesti rakastaen puhua siitä asiasta. Yksi usko, yksi valtakunta. Ja niin tämä on ollut, luulen, minun huoleni. Olen ollut samaa mieltä niin monien kommenttien ja puheiden kanssa.

She was not, clearly was not, living faith. And we had to sensitively love, speak that matter. One faith, one kingdom. And so this has been, I think, my concern. I've agreed with so many of the comments and the speeches.

haluamme vapaasti antaa anteeksi, mutta että muistamme myös, että Jumalan valtakunnalla on rajat. Ja miten on niitä ilmiöitä, joissa on niitä, jotka haluavat uskoa eri tavalla mutta silti kutsua itseään Jumalan lapseksi tai asua Jumalan lasten keskuudessa ja rukoilla.

want to freely forgive, but that we also remember the kingdom of God has borders. And how there are those phenomenon where there are those who want to believe differently but still being called a child of God or dwell among God's children and pray.

että voimme raittiisti ja rakkaudella puhua sellaisille, etteivät he olisi, jollakin tavalla, saaneet tätä väärää lapseuden varmuutta, kun heillä selvästikään ei ole elävää uskoa, ja

that we soberly and with love can speak to such ones that they wouldn't be, in some way, have this false assurance of childhood when clearly they don't have living faith and

Kun Ron puhui, minulla oli samat ajatukset lähetystyöstä ja jopa meidän saarnaamisestamme tänään. Tuntuu siltä, että evankeliumia on todella puhuttu.

As Ron was speaking, I had the same thoughts for mission work and even our preaching today. It feels like the gospel has been really spoken.

ensimmäistä kertaa palvelemaan tätä, näkemättä sitä aiemmin, kutsumatta evankeliumin elämään, jotta sitä saarnattaisiin vapaasti. En ole tuntenut tai nähnyt henkilökohtaisesti, että meidän aikanamme olisi ollut ongelmaa, ja minun täytyy sanoa kiitos siitä, ettei evankeliumia ole saarnattu niin kuin sitä olisi pitänyt. Rukoilemme, että se jatkuisi.

first time to service this, not seeing it before, not being invited to the life of the gospel to be freely preached. I haven't felt or seen personally that there has been a problem in our time, and I have to say thank you for that, that the gospel hasn't been preached as it should have been. We pray that that would continue.

Mutta kuten olemme maininneet parissa puheenvuorossa tänä iltana, 70- ja 80-lukujen aikakausi, olemme myös puhuneet siitä kokousten kuluessa viime kuukausina. Ja muistakaa ne ajat. Puhujien puhelinkokouksessa se on ollut aiheena pari viime kertaa viime vuosina. Ja olemme

But as we've mentioned in a couple of speeches this evening, the era of the 70s and 80s, we've also spoken of that in the course of meetings over recent months. And remember those times. The Minister's teleconference has had that as a topic the last couple of times in recent years. And we have

myöntäneet, että siihen aikaan, viimeisen eriseuran lepsuuden jälkeen, heiluri heilahti liian pitkälle. Se oli kiivauden, tiukkuuden, hengellisen sodankäynnin aikaa, ja se oli sillä puolella. Ja ne, jotka olivat mukana

acknowledged that, in that time, after the leniency of the last heresy, the pendulum swung too far. It was a time of zealousness, tightness, spiritual warfare, and that was on that side. And those who were involved

Tiedämme, että he ovat kärsineet. He ovat kärsineet sikäli kuin... Ja kuitenkin olen myös kuullut veljien, jotka ovat olleet osa niitä keskusteluja, sanovan, miten Jumalan aika ja muut, niiden keskustelujen kiivaudessa, pystyivät hoitamaan asioita keskenään.

We know that they have suffered. They've suffered as far as... And yet, I've also heard brothers who have been part of those discussions say how God's time and others, in the heat of those discussions, were able to take care of matters with each other.

ja saarnata evankeliumia ja lopulta minä minä uskon että kaikki ne jotka ovat mukana tässä ja niissä taisteluissa jotka ovat menneet pois ja niin toivoni ja rukoukseni on että voimme mennä eteenpäin emme voi luoda uudelleen niitä aikoja anteeksi olen pahoillani niistä

and preach the gospel and in the end i i believe that all of those who are involved in this and those battles that have passed away and so my hope and prayer is that we can go forward we can't recreate those times sorry i'm sorry for the

Menneisyyden virheitä, emme voi luoda niitä uudelleen emmekä tehdä mitään hyvää. Ne, jotka ovat menneet lepoon, eivät voi enää hoitaa asioita. Rukoilemme, että tämä elämä päättyisi asioihin, jotka on hoidettu. Ja älkäämme jääkö niihin, joille emme voi tehdä mitään.

Errors of the past, we can't recreate them and do no good. Those who have gone to rest can't take care of matters anymore. We pray that this life will end in matters that have been taken care of. And let us not dwell on those that we can't do anything about.

Kyllä, on totta, että opimme kokemuksista, mutta luulen, että tänään elämme Jumalan lahjan aikaa, vapauden, armon aikaa, Jumalaa on saarnattu vapaasti. Pyhä Henki ilmoittaa sen, mikä on oikeanlaista hoitoa ja rakkautta.

Yes, it's true we learn from the experiences, but I think today we live in a time of God's gift, a time of freedom, grace, God has been freely preached. The Holy Spirit will reveal that which is the correct kind of care and love.

kun tilanne tulee eteen. Onko se keskustelua? Onko se sielunhoitoa? Onko se seurakunnan rakkautta, Kristus? Jumala voi ilmoittaa Pyhän Henkensä kautta, mitä oikea rakkaus kantaa. Hänen aikansa. Pankaamme luottamuksemme häneen. Mitä tulee puhujien leiriin ja siihen kommenttiin, jonka

when the situation arises. Is it discussion? Is it soul care? Is it church love, Christ? God can reveal through his Holy Spirit what the right love carries. His time. Let's put our trust in him. As to the minister's camp and comment that

Rick oli esittänyt aiemmin keskustelumme alussa, sanon, että minulle on jäänyt henkilökohtaisesti niin ihanat lämpimät tunteet leiristä. Että oli, luulen, että siellä oli 88 meidän puhujaamme perjantai-iltapäivänä, jos teette sen sunnuntaina,

Rick had made earlier in the beginning of our discussion, I say that I have been left with such wonderful warm feelings personally over the camp. To have, I think it was 88 of our speakers there for Friday afternoon, if you're doing it on Sunday,

puhumaan Raamatun kohdista ja tämänkaltaisista kysymyksistä. Se on ollut tunteja yhdessä. Se on vain hämmästyttävä aika. Meillä ei oikeastaan ole esityksiä, vaan pelkkiä keskusteluja. Ja on kaksi keskustelua, kolme...

to speak about portions of Scripture and these kinds of questions. It's been hours together. It's just an amazing time. We have really no presentations, but just discussions. And there are two discussions, three...

Pyhän Hengen. Ja toivoni on ollut, että te, veljet ja sisaret, löytäisitte iloa ja lohdutusta siitä tiedosta, että niillä palvelijoilla, jotka palvelivat seurakuntiemme aikana, oli tällainen kokoontuminen ja he lähtivät sellaisen todistuksen kanssa. Joten, todella, onko kyse siitä, mikä on tärkeintä?

of the Holy Spirit. And my hope has been that you, brothers and sisters, would find joy and comfort to know that those servants that served during our congregations had this kind of a gathering and left with that kind of testimony. So, really, is it about what matters most?

Minun täytyy uskoa Pyhä Henki siellä, niin kuin se toimii seurakunnassa ja illoissa tänä iltana. Ja älkää, että jotenkin olisi jokin ryhmä, joka vaikuttaa.

I have to believe the Holy Spirit there, just as it works in the congregation and in the evenings this evening. And don't, that somehow there's some group that's influencing.

tuntien oman eheytemme ja arvollisuutemme, mutta kuitenkin olla kuuliaisia ja uskollisia. Lopuksi muistan vain nämä Herramme Jeesuksen Kristuksen sanat, kun hän opetti maailmaa

feeling our own wholeness and worthiness, but yet to be obedient and faithful. Finally, I just remember these words of our Lord Jesus Christ when he taught the world

Ja sanomme näitä sanoja usein, kun rukoilemme. Joka kerta, kun sanomme rukouksen sanat. Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velkamme. Anna meille anteeksi rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan. Ja jälkeen...

And we say these words often when we pray. Every time we say the words of prayer. Forgive us our debts as we forgive our debts. Forgive us our trespasses as we forgive those who trespass against us. And after...

Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Ja niin ajattelin tätä kommenttia, ja kuulimme, että jotenkin kun saarnaamme evankeliumia, se ei ole anteeksiantamista, vaan vain kuva Jeesuksen työstä. En ole koskaan kuullut sitä ennen.

For if you forgive men their trespasses, your heavenly Father will also forgive you. But if you forgive not men their trespasses, neither will your Father forgive your trespasses. And so I thought of this comment, and we heard that somehow when we preach the gospel, it's not forgiving, but just a picture of Jesus' work. I've never heard that before.

Se ei ole sitä, miten minä uskon, vaan pikemminkin, niin kuin rukoilemme tässä, Jeesuksen sanat. Sillä me käytämme uskollisuuden valtaa ja avaimia. Ne synnit annetaan anteeksi, ei vain täällä, meidän välillämme syntisinä ihmisinä, vaan Isämme.

It's not how I believe, but rather, as we pray here, the words of Jesus. For we use the power and the keys of faithfulness. Those sins are forgiven, not only here, between us as sinful people, but our Father.

se on se, mitä evankeliumi on ja miten haluamme vaalia sitä emme käyttää sitä kulttina tai syntinä millään tavalla väärinkäyttää sitä haluamme vaalia sitä ja käyttää sitä voimana pelastukseksi ja niin

that is that gospel is and how we want to treasure it not to use it as a cult or sin in any way misuse it we want to treasure it and use it as a power unto salvation and so

se antaa tilaisuuden keskustelulle tarpeen mukaan. Että jos meillä on ollut epäilyksiä veljistämme ja sisaristamme, siitä miten he uskovat, voisimme puhua heille emmekä ajatella asioita, jotka eivät ole totta, mikä sitten aiheuttaisi rakkautta.

that gives opportunity for discussion as necessary. That if we've had doubts about our brothers and sisters, how they believe we would be able to speak to them and not think things which do not be true, which then would cause love.

Yhdistäkäämme sydämemme loppurukoukseen. Rakas taivaallinen Isä, kun päätämme tämän päivän, tämän illan yhdessä, rukoilemme, että kantaisit meidät turvallisesti yön läpi ja antaisit meille uusia armon päiviä tahtosi mukaan.

Let us join our hearts in a closing prayer. Dear Heavenly Father, as we end this day, this evening together, we pray that you would carry us safely through the night and grant us new days of grace according to your will.

Antakaamme.

Let us.

veljet ja sisaret, asukaa heidän kanssaan, jotka ovat asettaneet aviomiehiksi meille tämän syntymäpäivän tänään. Anna meidän saarnata sanaasi ja anteeksiantamuksen evankeliumia, ylösnousemuksen työtä, Poikasi.

brothers and sisters, dwell with them, those who have placed as husbands for us this birthday today. Let us preach your word and the gospel of forgiveness, the resurrection work, your son.

Anna meidän saada rohkeutta puhua näistä elävän uskon asioista niille, jotka ovat valtakuntasi ulkopuolelta, niin ettei kukaan joutuisi hukkaan, niin ettei kenenkään tarvitsisi vaeltaa ahdistuksessa synnin tähden, vaan olla omantunnon rauhassa ja ilossa ja Jumalan toivossa johdattamaan meitä

Let us be emboldened to speak these matters of living faith unto those from the outside of your kingdom so that none would be lost, so that no one would need to journey in distress over sin, but be in peace and joy of the conscience and hope of God to guide us

Suojele meitä, rakas Isä, ja anna vastauksia kysymyksiimme tahtosi mukaan. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Protect us, dear Father, and give answers to our questions according to your will. The Lord bless us and keep us.