Etelä-Minnesotan johtokuntien ja puhujien kokous anteeksiantamuksesta 4. lokakuuta 2016

Aloitamme laululla 335.

We'll start with song 335.

Kiitos. Kiitos.

Thank you. Thank you.

Ylistän sinua, Isä, suuri ajassa ja sanassa, että teen sen rauhan kanssasi. Ylistän sinua, Herra, ajassa ja sanassa, koska sinun laupeutesi kantaa minua.

I praise thee, Father, great in time and word, that I do make that peace with thee. I praise thee, Lord, in time and word, because thy mercy carries me.

Sillä niin kuin sinun rikkautesi säilyy, sinun kauttasi juovat menettävät voimansa. Kaikkea pahaa ylistystä voin tarjota, rakas Jeesus Kristus.

For as thy riches will survive, through thee the stripes are loosing might. All evil praises can I offer, dear Jesus Christ.

Helvetin päivien läpi emme tulleet Ja niin rakkaudesta olen yhä uskollinen Sinun ylösnousemuksesi vapautti sieluni

The days of hell we did not come through And thus for love I still am true Thy resurrection freed my soul

Oi kuule ylistykseni, minä rukoilen sinua, Pyhä Henki, kuule ja löydä.

O hear my praises, I beseech thee, the Holy Spirit, hear and find.

Teen uskollisen neuvon, opeta minua olemaan varma sydämen ja mielen rakkaudessa. Mikä tahansa hyvä minussa loistaakin,

I do the faithful counsel, teach me to be sure in love of heart and mind. Whatever good in me may shine,

Miksi huokaisin pelossa ja surussa, kun minun täytyy tuoda toivon malja?

Why should I sigh in fear and sadness, when I must bring the cup of hope?

Armon sana on iloa ja riemua, ja pian kyyneleeni eivät enää koskaan valu. Missä tuhannet, tuhannet ylistykset soivat, halleluja,

A word of grace is joy and gladness, and soon my tears will never fall. Where thousands, thousands praises ring, alleluia,

Miksemme aloittaisi iltaamme rukouksella ja kiitoksella. Rakas taivaallinen Isä, tänä iltana, kun olemme kokoontuneet eteläisen Minnesotan johtokuntina ja puhujina, pyydämme, että olisit täällä Pyhän Henkesi kautta ja johdattaisit iltaamme.

Why don't we open our evening with prayer and thanksgiving. Dear Heavenly Father, this evening as we have gathered as the Southern Minnesota boards and speakers, we ask that you would be here through your Holy Spirit and guide our evening.

Johdata meitä, että sanasi ja voimasi tulisivat tunnetuiksi. Johdata meitä, että voisimme olla yhtä mieltä ja yksimielisiä ja ymmärtäväisiä näiden asioiden ympärillä, jotka ovat edessämme. Ja rakas Isä, kiitämme sinua, että

Guide us that your word and power would be known. Guide us that we would be able to be of one mind and unity and understanding around these matters which are before us. And dear Father, we thank you that

Olet varjellut jokaisen meistä täällä yhtenä rakkaista lapsistasi. Ja pyydämme, että varjelisit jokaisen meistä. Niin että kun jonakin päivänä laskemme matkasauvamme, voisimme olla siellä taivaan kirkkaudessa sinun kanssasi. Ja kaikkea tätä pyydämme rakkaan Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

You have preserved each and every one of us here as one of your dear children. And we ask that you would preserve each and every one of us. So when we lay down our travel staff one day, that we would be able to be there in the glory of heaven with you. And all of this we ask in the name of your dear Son, our Lord Jesus Christ.

Aamen. Joten lyhyeksi hartaudeksi tai alkuhartaudeksi ajattelin ottaa Jaakobin kirjeestä, kolmannesta luvusta. Luen 13. ja

Amen. So for a brief devotion or opening devotion, I thought I would take from the Epistle of James, the third chapter. I'll read the 13th through the

18. jakeen välillä. Kuka teidän joukossanne on viisas ja tietoa saanut? Osoittakoon hän hyvästä vaelluksesta tekonsa viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkeraa kateutta ja riitaa sydämissänne, älkää kerskatko älkääkä valehdelko totuutta vastaan.

18th verses. Who is a wise man and endued with knowledge among you? Let him show out of good conversation his works with meekness of wisdom. But if ye have bitter envying and strife in your hearts, glory not, and lie not against the truth.

Tämä viisaus ei tule ylhäältä, vaan on maallista, aistillista, perkeleellistä. Sillä missä kateus ja riita on, siellä on sekasorto ja kaikkinainen paha teko. Mutta se viisaus, joka on ylhäältä, on ensiksi puhdas, sitten rauhaisa, lempeä ja helposti puhuteltava,

This wisdom descendeth not from above, but is earthly, sensual, devilish. For where envy and strife is, there is confusion and every evil work. But the wisdom that is from above is first pure, then peaceable, gentle, and easy to be entreated.

täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, puolueeton ja teeskentelemätön. Ja vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa niille, jotka rauhaa tekevät. Aamen. Kun minä olin...

full of mercy and good fruits, without partiality and without hypocrisy. And the fruit of righteousness is sown in peace of them that make peace. Amen. As I was...

Valmistautumassa tai pitäisi sanoa ajattelemassa tätä iltaa jopa ja jopa niitä niitä aiheita, jotka ovat edessämme, ja tietenkin kaiken sen Keskustelun kanssa, jota on käyty viime aikoina, tai jos sanoisi, kuuma aihe Tämän anteeksiantamuksen asian kanssa ja

Preparing or I should say thinking about this evening even and even the the topics that we have before us the and obviously with all the Discussion that has been going around lately or if you'd say the hot topic With this matter of forgiveness and

En löytänyt mitään muuta tekstiä, jos sanoisi, kuin tämän. Ja yritin jopa löytää muita tekstejä, mutta kuten te veljet tiedätte, joskus se vain tulee takaisin yhä uudelleen. Ja niin päätin, no, mennään tällä.

I couldn't find any other text, if you would say, other than this. And I even tried to find other texts, but as you brothers know, sometimes it just keeps coming back. And so I decided, well, we'll go with this.

Mutta eikö olekin niin tässä, miten jopa ennen kuin pysähdymme ja kuuntelemme esityksen anteeksiantamuksesta, mutta kun ajattelemme tätä asiaa, joka on edessämme, Jumalan sanaa, Jaakob kirjoittaa tässä selvästi tekstimme lopussa, että hän sanoi, että

But isn't it so here how even before we pause and listen to the presentation on forgiveness, but when we think of this matter that is before us, God's Word, James clearly writes here at the end of our text that he said that

Hän sanoi, että se viisaus, joka on ylhäältä, on ensiksi puhdas. Tiedämme, että Jumalan sana on puhdas. Ja se on myös sitten rauhaisa ja lempeä ja helppo. Se on tätä, että uskovaisina, eikö olekin niin, että kun meillä on Jumalan rauha sydämissämme, eikö olekin niin, että

He said the wisdom that is from above is first pure. We know that God's word is pure. And it's also then peaceable and gentle and easy. It's this that as believers, isn't it so that when we have the peace of God in our hearts, isn't it so that

Se on tätä, että meillä on rauha. Ja meidän on helppo, kun meillä on lapsenomainen usko jopa ja asiamme ovat oikein, hyväksyä taivaallisen Isän tahto. Mutta se on yksinkertaisesti tätä, että ehkä jos alamme...

It's this that we have peace. And it's easy for us when we have childlike faith even and our matters are correct to accept the will of the Heavenly Father. But it's simply this that maybe if we begin to...

tulla viisaiksi itsessämme, tai ajattelemme vastoin sitä, mitä Jumalan seurakunta on opastanut, että, niin kuin Jaakob kirjoitti tässä, että katkeruus, tai hän sanoi katkera kateus ja riita, on sydämessä. Ehkä emme edes tunnista edes... Ja minä...

become wise in ourselves, or we think contrary to what God's congregation has instructed, that, as James wrote here, that bitterness, or he said bitter envies and strife, is in the heart. Maybe we don't even recognize even... And I...

Ajattelen usein tämän anteeksiantamuksen asian kanssa, ajattelen usein tätä, että ensinnäkin ja ennen kaikkea itseäni veljenä, joka on kutsuttu puhujan virkaan, mutta sitten vielä enemmän vain itseäni Jumalan lapsena, miten asiat ovat minun kohdallani? Miten minun asiani ovat?

I think often with this matter of forgiveness, I think often of this, that first and foremost, myself as a brother who has been called to the office of speaking, but then more so just myself as a child of God, how are matters with me? How are my matters?

Ja eikö siitä jopa, rakkaat veljet, meidän täydy aloittaa sillä yksinkertaisella kysymyksellä, ensinnäkin ja ennen kaikkea, että miten minun asiani ovat? Onko niin, että ehkä jos olen jonkun kanssa eri mieltä, onko niin, että...

And isn't that where we even, dear brothers, that we need to start with that simple question, first and foremost, that how are my matters? Is it so that maybe if I disagree with someone, is it so that...

että sallit jopa tämän, jos sanoisimme, tämän riidan tulla väliimme. Apostoli Paavali, kun hän kirjoitti kolossalaisille uskovaisille, hän sanoi: Jumalan rauha, joka käy yli kaiken inhimillisen ymmärryksen, tai jotain sen suuntaista. Mutta on kiinnostavaa, että jos katsomme jopa sitä,

that you allow even this, if we would say, this strife to come between us. Apostle Paul, when he was writing to the Colossian believers, he said, let the peace of God, which passes all human understanding or something to that effect. But it's interesting that if we look even at that,

Hän sanoo: antakaa Jumalan rauhan. Tai jos sanoisimme, sallikaa Jumalan rauhan. Eikö sitä meidän täydy tehdä ensinnäkin ja ennen kaikkea jokaisen meistä omissa sydämissämme? Meidän täytyy sallia sen Jumalan rauhan tulla sydämiimme.

He says, let the peace of God. Or if we would say, allow the peace of God. Isn't that what we need to do first and foremost for each and every one of us in our own hearts? We need to allow that peace of God to enter into our hearts.

Ja ennen kuin teemme sen, miten voimme olla oikeassa mielessä tai oikeassa hengessä? Tiedämme, että rakkaus on ensimmäinen ja tärkein, Hengen ensimmäinen hedelmä. Ja luulen, että

And until we do that, how can we be in the correct mind or in the correct spirit? We know that love is the first and foremost, the first fruit of the spirit. And I think that

Jopa tässä, kun aloitamme keskustelumme tänä iltana, että kysymme itseltämme, onko Jumalan rauha, olemmeko sallineet Jumalan rauhan omiin sydämiimme? Ja jopa tänä iltana, kun aloitamme tämän keskustelun, jokainen teistä voi jopa

Even in this, as we begin our discussion tonight, that we ask ourselves, has the peace of God, have we allowed the peace of God into our own hearts? And even this evening, as we start this discussion, each and every one of you can even

Nostaa sydämensä ja panna pois epäilykset ja jopa ehkä ne asiat, jotka ovat tulleet esiin tämän päivän jokapäiväisessä taistelussa. Tai jopa jos on ollut jotain, mikä on vaivannut teitä, voitte sallia sen tulla anteeksi annetuksi. Voitte nostaa sydämenne ja uskoa kaikki syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä.

Lift up your hearts and put away doubts and even maybe the things that have come up in today's daily battle. Or even if there has been something that has been bothering you, you can allow that to be forgiven. You can lift up your heart and believe all your sins forgiven in Jesus' name and precious blood.

Ja kun sitten aloitamme keskustelumme, että kun aloitamme siitä, siitä samasta, jos sanoisimme siltä samalta tasaiselta pohjalta, että me kaikki voimme uskoa omat syntimme anteeksi, että voimme sallia sitten Pyhän Hengen, sen rauhan, toimia meissä ja Jumalan seurakunnassa. Ja jopa tänään,

And when we then start our discussion that when we start with that, from that same, if we'd say that same level ground that we all can believe our own sins forgiven, that we can allow then the Holy Spirit, that peace, to work within us and within God's congregation. And even today,

Itse, tullessani ennen, jopa ajatellessani tämän vuoron ottamista tämän hartauden pitämiseksi, olen vapissut. Olen epäillyt. Ja pyytäisin jopa teitä, veljet, voisitteko saarnata sen evankeliumin minulle. Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jeesuksen nimessä, aamen.

Myself, coming before, even thinking of taking this turn to have this devotion, I've trembled. I've doubted. And I would ask even you, brothers, if you could preach that gospel to me. I want to believe together with you. In Jesus' name, amen.

Tuletko ylös, Tim? Joten haluan vain aloittaa toivottamalla kaikki tervetulleiksi kokoukseemme. Kiitos, että tulitte, ja kiitos, että olette täällä. Jos katson nyt taakse, siellä on herkkuja ja kahvia, joten ottakaa vapaasti koko illan ajan. En usko, että meidän täytyy odottaa loppuun asti. Pete keitti runsaasti kahvia varmistaakseen, että kaikki pysyvät hereillä, joten se on rauha ja tervetuloa.

Coming up, Tim? So I just want to start by welcoming everybody to our meeting. Thanks for coming and thanks for being here. If I'm looking back now, there are treats and coffee, so help yourself throughout the evening. I don't think we need to wait until the end. Pete was making plenty of coffee to make sure everyone was able to stay awake, so that's peace and welcome.

Joten ensimmäinen asia esityslistallamme on käydä läpi esityslista ja hyväksyä esityslista. Joten käyn vain nopeasti läpi esityslistan. Aloitamme käymällä läpi muistiinpanot 7. lokakuuta 2014 pidetystä kokouksestamme. Ja niistä oli joitakin kopioita takana, ja yläkerrassa on muutama lisää, mutta ei paljon.

So first thing on our agenda is to review the agenda and approve the agenda. So I'll just do a quick walkthrough of the agenda. We'll start with going through the notes from our October 7th, 2014 meeting. And there was some copies of that on the back and there's a few more upstairs, but not a lot.

Ja sen jälkeen meillä on hengellinen keskustelu, ja kuten Todd esitteli, puhumme anteeksiantamuksen aiheesta, josta luulen, että on keskusteltu kaikissa seurakunnissamme ja luultavasti pidetty seurakuntakokous niissä kaikissa myös. Ja sitten pari raporttia, raportti Midwestin tilatoimikunnalta James Jurmulta, päivitys Elk Riveristä heidän rakennusprojektistaan, ja rakennuspäivitys myös Monticellosta, joten saamme joitakin niistä tiedoista.

And then after that, we'll have a spiritual discussion, and as Todd introduced, we'll talk about the topic of forgiveness, which I think has been a conversation in all our congregations and probably a congregation meeting in all of them as well. And then a couple of reports, a report from the Midwest Facilities Committee by James Jurmu, an update from Elk River on their building project, and a building update from Monticello as well, so getting us some of those information.

päivityksiä, joita me kaikki, luulen, toivomme kuulevamme. Ja sitten jatkamme katsomalla LLC:n johtokunnan toimikausia ja Stony Lake Campin johtokunnan toimikausia. Ja sitten tietenkin meillä on tulossa eteläisen alueen, keskilännen alueen johtokunnan kokous

updates that we all, I think, are wishing to hear. And then we'll follow that with looking at the LLC board terms and the Stony Lake Camp board terms. And then obviously we have an upcoming meeting of the southern area, midwestern area board meeting.

Rockfordissa 19. marraskuuta, ja sitten meidän täytyy päättää, kuka isännöi eteläisen Minnesotan johtokuntien seuraavaa kokousta. Ja sitten päätämme kokouksen. Onko muutoksia tai lisäyksiä, joita joku haluaisi tehdä esityslistaan? Jos ei, tarvitsen esityksen sen hyväksymiseksi sellaisenaan myös.

in Rockford on November 19th, and then we have to decide who is hosting the next meeting of the southern Minnesota boards. And then we'll adjourn. Is there any changes or additions anyone would like to make to the agenda? If not, I'll need a motion to approve it as is as well.

Gary tekee esityksen hyväksymisestä. Onko kannatusta? Kiitos. Joten seuraava asia esityslistalla on vuoden 2014 kokouksemme pöytäkirjan tarkastaminen ja hyväksyminen. Olen lukenut sen läpi. En tiedä. Minulla ei ollut muutoksia, mutta en myöskään usko, että olin siinä kokouksessa. Joten

Gary makes motion to approve. Do we have a second? Thank you. So the next item on the agenda is review and approval of our 2014 meeting minutes. I've read through them. I don't know. I didn't have any changes, but I also don't believe I was at that meeting. So

Onko muutoksia tai mitään, mitä joku haluaisi katsoa siinä? Tiedän, että kokous oli kaksi vuotta sitten. Okei, jos ei, jos kenelläkään ei ole mitään, voimme tehdä tarpeettoman esityksen hyväksymisestä myös niiden osalta.

Are there any changes or anything anybody would like to look at in that? I know the meeting was two years ago. Okay, if not, if nobody has anything, we can do an unneeded motion to approve as well on those.

Blake, onko sinulla jotain sanottavaa, vai onko se esitys hyväksymisestä? Esitys hyväksymisestä. Onko kannatusta? Okei. Saitko sen? Okei. Se oli Lauren Hilliker.

Blake, do you have something to say or is that a motion to approve? Motion to approve. Do we have a second? Okay. Did you get that? Okay. It was Lauren Hilliker.

Okei, sitten sen myötä voimme siirtyä keskusteluumme anteeksiantamuksesta. Nyt, kuulin parin ihmisen sanovan, että tämä voisi olla todella pitkä keskustelu, ja sitten meillä on ne muut päivitykset. Joten haluan rohkaista kaikkia, joilla on jotain sanottavaa, että hypätään vain suoraan keskusteluun ja katsotaan, voimmeko käydä kunnon keskustelun noin puoli yhdeksään mennessä ja sitten siirtyä päivityksiin.

Okay, then with that, we can move to our discussion on forgiveness. Now, I did hear a couple of people saying that this could be a really long discussion, and then we do have the other updates. So I want to encourage everybody who has something to say that let's just jump right into the discussion and see if we can have a solid discussion by 8.30 or so and then move into the updates.

Mutta sen myötä annan vain puheenvuoron kenelle tahansa, joka haluaa aloittaa sen. Meillä ei ollut valmisteltuja alkupuheenvuoroja. Meillä oli keskustelu täällä Minneapolisissa vain muutama viikko sitten. Tiedän, että muissa seurakunnissa oli keskusteluja. Ja luulen, että sieltä aihe tuli. Ja aihe on tietenkin kuplinut esiin, mutta keskustelumme aihe oli kaikkien muiden keskustelujen ja kokousten kanssa, joita on käynnissä. Joten sen myötä annan vain puheenvuoron.

But with that, I'll just open the floor to anybody who wants to open it. We did not have any opening statements prepared. We had a discussion here in Minneapolis just a few weeks ago. I know there was discussions in other congregations. And I think that was where the topic came from. And the topic's obviously been bubbling up, but the topic for our conversation was with all the other conversations and meetings happening. So with that, I'll just open the floor.

Todd Anderson. Joten tämä anteeksiantamuksen aihe, ja kai ei niinkään anteeksiantamus, vaan ehkä sanoisimme pidättäminen.

Todd Anderson. So this topic of forgiveness, and I guess not so much forgiveness, but maybe we'd say the withholding.

Minulla on kysymys kaikille täällä. Viime aikoina olen kuullut vähän enemmän niin sanotusta pidättämisopista. Ja se on muotoiltu näin, että pidättämisoppi on uusi oppi.

I have a question to everyone here. Recently, I've been hearing a little bit more about the quote-unquote withholding doctrine. And it's been phrased like this, that the withholding doctrine is a new doctrine.

Ja niiden, jotka saarnaavat pidättämisoppia, täytyy tehdä parannus siitä. Joten kai kysymykseni on, josta olen itsekin hämmentynyt, ja kysyn tätä, ja toivon, että voimme, jos on joku, joka voi valaista tätä vähän, mutta, tiedättekö,

And those who are preaching the withholding doctrine need to repent of that. So I guess my question is, which I'm confused about myself, and I'm asking this, and I'm hoping we can, if there is someone who can shed a little light on this, but, you know,

Ja meidän keskustelumme, sanoisin, puhujien leirillä ja se, mitä olen kuullut, on tämä, että, ja uskon itse, että haluamme aina saarnata evankeliumia. Mutta Pyhä Henki on joissakin tapauksissa, en tiedä, haluatteko sanoa, sulkenut suumme tai...

And our discussions that I would say at minister's camp and what I've heard is this, that, and I believe myself, that we always want to preach the gospel. But the Holy Spirit, in some instances, has, I don't know if you want to say has closed our mouth or...

Joskus kun ihmiset ovat yksinkertaisesti selventäneet, että ne, jotka alun perin pyysivät, ovat hylänneet evankeliumin. Mutta se on tätä, että haluamme aina saarnata. Joten kai olen hämmentynyt, kun kuulen tämän, että he sanovat, että pidättämisoppi... Ja niin joka tapauksessa, kai...

Sometimes when people have simply clarified that those who originally asked have rejected the gospel. But it's this that we always want to preach. So I guess I'm confused when I hear this, that they say that the withholding doctrine... And so anyway, I guess...

Se on kysymykseni. Tietääkö kukaan? Ja toivon, että jos teillä, jos, jos on tämä, jos haluatte nimetä sen, se termi pidättämisoppi, jos teillä on jotain näkemystä siitä, miksi, miksi, en tiedä. Ymmärrättekö, mitä sanon?

That's my question. Does anybody know? And I hope that if you, if, if there is this, if you want to coin it, that term withholding doctrine, if you have some insight as to why, why, I don't know. Do you understand what I'm saying?

Kiitos, Todd. Toki, ajatuksia on paljon, joten olkaa hyvä.

Thanks, Todd. Sure, there's a lot of thoughts, so feel free.

Brian, Johnson? En ole henkilökohtaisesti koskaan kuullut tätä uutta termiä nimeltä pidättämisoppi. Minä vain, meillä juuri oli, siellä oli, Catolla oli erityiset syysseuransa siellä, ja olin siellä sunnuntaina äitini kanssa, ja Ray varoitti minua, hän oli

Brian, Johnson? I personally have never heard this new term called withholding doctrine. I'll just, we just had, there was, Cato had their special fall services there, and I was there on Sunday with my mother, and Ray warned me, he was

piti saarnan, ja täällä on veljiä, korjatkaa, jos haluan vain ottaa esille osan siitä saarnasta, jonka ajattelin olevan, Jumala oli siunannut seurakuntaa ja niitä, jotka olivat siellä seuroissa. Mutta Rayn saarnassa hän puhui seurakunnan elämästä, siitä tunteesta

gave a sermon, and there are brothers here, correct me if I want to just bring up a portion of that sermon, which I thought was, God had blessed the congregation and those there at the services. But in Ray's sermon, he spoke about life of the congregation, that sense of

velvollisuuksista ja päästämisestä ja sitomisesta ja muusta sellaisesta. Mutta hän pääsi saarnan loppupuolelle, ja hän puhui anteeksiantamuksesta. Olin utelias, miten hän lähestyisi sitä. Ja Jumala antoi hänelle sanat. Ja periaatteessa se, mitä Todd sanoi, on, että haluamme aina antaa anteeksi. Siitä ei ole epäilystäkään. Tämä on anteeksiantamuksen valtakunta. Joten haluamme aina saarnata anteeksiantamusta, ja teemme niin. Haluamme tehdä niin.

duties and loosening and binding and whatnot. But he got towards the end of the sermon, and he talked about forgiveness. I was curious how he was going to approach that. And God gave him words. And basically what Todd said is that we always want to forgive. There's no doubt. This is a kingdom of forgiveness. So we always want to preach forgiveness, and we'll do that. We want to do that.

Me emme ole ihmisten sydänten tutkijoita tai tuomareita, emmekä voi olla. Kukaan meistä täällä, mikään järjestö, mikään yhteisö, kukaan yksilö, me emme tunne ihmisen sydäntä. Jumala tuntee sen. Joten emme halua asettaa paikkaamme tutkimaan tai tuomitsemaan jonkun sydäntä. Mutta Ray jatkoi sanomalla, että, kuten Todd jo sanoi,

We are not the examiners or judges of people's heart, and we cannot be. None of us here, no organization, no community, no individual, we don't know the heart of man. God knows that. So we don't want to put our place to examine or judge someone's heart. But Ray went on to say that, as Todd already said,

Haluamme saarnata anteeksiantamusta, koska olemme saaneet anteeksiantamuksen. Mutta voi tulla kohta, jossa Pyhä Henki voi ohjata meitä olemaan saarnaamatta evankeliumia. Ehkä Jumala jostain syystä Pyhän Hengen kautta ohjaa meitä olemaan saarnaamatta evankeliumia. Niin voi käydä. Niin se on.

We want to preach forgiveness, because we've had forgiveness. But there may come a point that the Holy Spirit may direct us not to preach the gospel. Maybe God, for some reason, through the Holy Spirit, directs us not to preach the gospel. That can happen. So it is.

Eikä meidän tarvitse mennä kaikenlaisiin skenaarioihin ja entä jos -kysymyksiin ja muuhun sellaiseen. Se ei tee meille mitään hyvää. Itse asiassa, jos menee skenaariojuttuihin, se tavallaan johtaa inhimilliseen järkeilyyn. Ja sitten joudumme kaikki pyörteeseen, kun niin käy. Joten halusin vain muokata sitä kaunista. Ja olen samaa mieltä. Olen samaa mieltä.

And we don't need to get into all kinds of scenarios and what ifs and what not. That doesn't do us any good. In fact, if you get into the scenario stuff, it kind of leads into human reasoning. And then we get to all in the whirlwind when that happens. So I wanted to just edit that beautiful. And I agree. I agree.

että henkeni sanoi aamen sille saarnalle, joka oli, ja kaikille saarnoille, jotka pidettiin, ja syysseuroille Cokatossa. Mutta haluamme saarnata auliisti, ja niin teemme. Mutta voi olla tapaus, jossa Jumala voi pidättää. Kiitos, Brian.

that my spirit said amen to that sermon that was, and all the sermons that were given and the fall service at Cokato. But we want to preach readily, and we do. But there may be an instance that God may withhold. Thanks, Brian.

Menetän kykyni muistaa nimiä, vaikka minun pitäisi ehdottomasti tietää kaikki nimet täällä. Kiitos, Tommy. Vain yksi ajatus. Olin seuroissa Cokatossa, tietenkin. Sieltä minä olen kotoisin. Ja Jumala antoi oikeat sanat siihen aiheeseen. Varmasti

Losing my ability with names even though I most definitely should know all the names here. Thank you, Tommy. Just one thought. I was at services in Cokato, obviously. That's where I'm from. And God gave the right words for that topic. Certainly

Me, aivan kuten Brian sanoi, emme voi nähdä ihmisen sydämeen nähdäksemme, ovatko he vilpittömiä, ovatko he eivät, ovatko he katuvaisia, ovatko he eivät. Se ei ole meidän päätettävissämme. Luulen, että on ero sillä, että Jumala sulkee jonkun suun ja ei pysty

We, just like Brian said, we cannot see in into a person's heart to see if they are sincere, if they are not, if they're penitent, if they're not. That's not for us to decide. I think there is a difference between God closing someone's mouth and not being able

fyysisesti ei pysty puhumaan niitä sanoja ja sillä että epäröi saarnata syntien anteeksiantamusta jollekulle luulen että on aikoja jolloin saatamme epäröidä tarjota vapaasti tai tai saarnata syntien anteeksiantamusta koska saatamme tuntea sen tilanteen

physically not being able to speak those words and being hesitant to preach the forgiveness of sins to someone i think there are times when we might be hesitant to freely offer or to to preach the forgiveness of sins because we may feel that situation

sillä tavalla, että mietimme, ovatko he, että jos olisin heidän asemassaan, en varmasti tekisi tätä tai en tekisi tuota tai olisin tehnyt sen tällä tavalla ja niin edelleen. Ja opetus on ollut koko matkan puhujien kokouksesta asti olla aina valmis ja halukas antamaan anteeksi. Ja jos meillä on minkäänlaisia

in such a way that we wonder, are they, that if I was in their shoes, I certainly wouldn't do this or wouldn't do that or would have done it this way and so forth. And the teaching has been all the way from the speaker's meeting to always be ready and willing to forgive. And if we have any type of

varauksia, pitäisikö meidän vai ei, silloin annamme taas anteeksi. Koska emme voi, tiedättekö, Jumala on se, joka antaa kasvun. Tiedän, etten saanut kaikkea sitä siihen

reservations, whether we should or not, that's when we forgive again. Because we cannot, you know, God is the one that gives the growth. I know I didn't put all that in that

sillä tavalla kuin ajattelin, mutta ne olivat ajatukseni. Kiitos, Tommy. Craig Kumpula. Paljon erilaisia ajatuksia tästä aiheesta, ja itse en ole

the type of way I was thinking, but those were my thoughts. Thanks, Tommy. Craig Kumpula. A lot of different thoughts on this topic, and for myself, I haven't

ollut missään seurakunnan keskusteluissa lukuun ottamatta sitä yhtä esitystä, jonka luulen Jim Frantin pitäneen Marian päivän seuroissa Rockfordissa, mutta siitä huolimatta se on ollut keskustelunaihe, jossa olen ollut mukana henkilökohtaisella tasolla johtokuntatasoilla ja niin edelleen, ja luulen, että on turvallista sanoa

been in any of the congregation discussions other than the one presentation I think that Jim Frantti did at Mary's Day services in Rockford but nonetheless it's been a topic of discussion that I've been involved with at a personal level on the board levels and so on and I think it's safe to say

katsomme raamatunkohtia, että on hyvin, hyvin selvää, että antaisimme anteeksi, eikä ehkä aina ole niin selvää Raamatun esimerkeissä tapauksista, joissa emme antaisi, mutta tämän sanottuani öö yksi niistä niistä palautteista, jonka kuulin tyttäreltäni, kun hän oli ollut yhdessä keskusteluista, hän hän sanoi

we look at scriptures that it's very very clear that we would forgive and it's not maybe always so clear with the examples in scriptures of cases where we wouldn't but that being said um one of the the feedbacks i heard from my daughter having been at one of the discussions she she said

saman asian vähän eri tavalla. Mutta me kaikki sanomme samaa asiaa. Joten minusta näyttää siltä, että on aika ilmeistä, että sielunvihollinen aiheuttaa sekaannusta ja panee sanoja ihmisten suuhun ja huhuja siitä, mitä joku ajattelee tai sanoo, mikä voi pitää paikkansa tai ei, ja niin edelleen.

the same thing in a little different way. But we're all saying the same thing. So it seems to me that it's pretty obvious that the enemy of souls is causing confusion and putting words in people's mouths and rumors about what somebody thinks or says, which may or may not be the case, and so on.

Kukaan meistä ei voi paeta sitä todellisuutta oman turmeluksemme takia. Asia, jonka kanssa kai olen mielessäni kamppaillut siinä, on se, että minusta tuntui aika selvältä, kun lähdimme puhujien leiriltä, että yksi veljistä

None of us can escape that reality because of our own corruption. The issue that I guess in my mind have struggled with on it is it seemed pretty clear to me when we left speaker's camp that one of the brothers

sanat siellä ennen kuin lähdimme, että jos aiomme erehtyä tässä asiassa, erehtykäämme anteeksiantamuksen puolelle. Ja olen samaa mieltä siitä, mitä veljeni sanoi minulle, että joskus se on ehkä epäröintiä, joka voi tulla omien ajatustemme ja epäilystemme tai epävarmuuden takia siitä, mistä ihminen tulee. Joten minulle se tulee tavallaan tästä kulmasta, että olisiko väärin antaa anteeksi?

words there before we left, where if we're going to err on this matter, let's err on the side of forgiveness. And I agree with what my brother told me, that sometimes it's a hesitancy maybe that can come because of our own thoughts and misgivings or uncertainty about where the person is coming from. So for me, it kind of comes from this angle, that would it be wrong to forgive?

Ja se on kysymys, jonka kanssa kamppailen. Olisiko koskaan väärin antaa anteeksi tietyissä tilanteissa? Enkä usko, että meidän tarvitsee mennä hypoteettisiin tilanteisiin siinäkään. Jätän sen yksinkertaisesti tähän, että Raamattu opastaa meitä antamaan anteeksi. Haluamme antaa anteeksi. Meillä täytyy olla sydän ja mieli antaa anteeksi. Emme voi mitata katuvaisuutta

And that's the question that I struggle with. Would it ever be wrong to forgive in certain situations? And I don't think we need to get into hypotheticals on that either. I simply leave it at this, that scriptures instruct us to forgive. We want to forgive. We need to have a heart and mind to forgive. We can't gauge penitence.

kenenkään sydämessä. Se ei ole meidän tekemäämme. Itse asiassa, kun Luther kirjoittaa katuvaisuudesta, hän sanoi, että kenenkään meistä on mahdotonta olla tarpeeksi katuvainen oman tilamme suhteen. Emme tiedä, kuinka turmeltuneita olemme. Joten siitä kulmasta olen kamppaillut sen kanssa. Voisiko olla väärin antaa anteeksi? Enkä edes halua

in anyone's heart. It's not our doing. In fact, when Luther writes about penitence, he said it's impossible for any of us to be penitent enough for our own condition. We don't know how corrupt we are. So from that angle, I've struggled with that. Could it be wrong to forgive? And I don't even want to

mennä skenaarioihin, joissa, no, se voisi olla väärin tässä tapauksessa tai tuossa tapauksessa. Haluan yksinkertaisesti luottaa siihen, että Pyhä Henki ilmoittaisi ne tapaukset, kun ne tapahtuvat, ja jättää sen siihen. Kiitos, Craig. Rick Nevala, uskoakseni.

go into scenarios where, well, it could be wrong in this case or that case. I simply want to trust that the Holy Spirit would reveal those instances when they happen and leave it at that. Thanks, Craig. Rick Nevala, I believe.

Olen itse asiassa tullut tavallaan rauhaan omassa mielessäni tämän aiheen suhteen. Se ei pelota minua niin kuin ennen, kun kuulin, että keskustelu tulisi olemaan tästä. Ja syy siihen on se, että voin luottaa vain Jumalan sanaan. Se on meidän lopullinen auktoriteettimme, ja sieltä vastaukset löytyvät.

I've actually come to kind of a peace in my own mind over this topic. It doesn't scare me like it used to when I heard that the discussion was going to be this. And the reason why is because I can only trust in God's word. That's our final authority and that's where the answers will be found.

Ja sieltä vastaukset on löydetty. Me olemme anteeksiantava seurakunta. Mutta toisaalta sanoisin sen yksinkertaisesti näin, että syy siihen, että on edes tällainen aihe, on se, että kysymys nostettiin esiin. Tämän kaltaisessa kokouksessa: onko se mahdollista? Eikä ollut, ainakaan minun mielessäni, mitään relevantteja esimerkkejä meidän päiviltämme, jotka osoittaisivat, että tämä on edes ongelma. Ja ihmettelen...

And that's where answers have been found. We are a forgiving congregation. But on the other hand, I would say it simply this way, the reason why there is even this kind of a topic is that the question was raised. At a meeting similar to this, is it possible? And there weren't any, at least in my mind, any relevant examples from our day that would show that this is even an issue. And I wonder...

mihin se on menossa, mistä se on tullut, mikä oikeastaan on ongelma. Toisaalta uskon myös ja sanoisin, että Raamattu on hyvin selvä kohdissa, joissa ei ole anteeksiantamusta. Mainitsen kaksi kohtaa, yhden Vanhassa testamentissa ja yhden Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa, jos muistatte Joosuasta,

where it's going to, where it has come from, what's really the problem. On the other hand, I also believe and would say that scriptures are very clear in places where there is not forgiveness. I'll mention two places, one in the Old Testament and one in the New Testament. In the Old Testament, if you recall about Joshua,

seuranneet muita jumalia ja he sanoivat hänelle hyvin selvästi että he että he halusivat seurata myös hänen jumalaansa he eivät halunneet jättää omia jumaliaan he halusivat seurata myös hänen jumalaansa ja vastaus oli todella selvä että jumala ei anna anteeksi ja sitten sellaisin sanoin on se mitä mitä siinä sanotaan myös uudessa testamentissa siinä puhutaan niiden uskovaisten hoidosta jotka

been following other gods and they very clearly told him that they that they wanted to follow his god too they didn't want to leave their own gods they wanted to follow his god too and the answer was really clear that god will not forgive and then in those kinds of terms is what what it says there also in the new testament it talks about care of of believers who

lukekaa Kristuksen seurakuntajärjestyksestä, jossa sanotaan, että jossain vaiheessa Jeesus sanoo pitämään heitä pakanana ja publikaanina. Todellisuudessa se ei ole enää anteeksiantamusta. Koko prosessin tavoite oli anteeksiantamus, mutta se ei silti ole anteeksiantamusta. Ne ovat hyvin selviä esimerkkejä. Tämän sanottuani en tiedä yhtään...

read about the church law of Christ, where it says that at some point, Jesus says to keep them as a heathen and a publican. In reality, that is not forgiveness any longer. The goal of the whole process was forgiveness, but it still is not forgiveness. They're very clear examples. Having said that, I don't know of any...

nykyistä esimerkkiä työajaltani Jumalan valtakunnassa, joka voisi heijastaa mitään näistä. Mikään ei ole ollut niin selvää. Ja olen samaa mieltä siitä, että jos on mitään harmaata aluetta, se on anteeksiantamatonta. Käytän jopa omia esimerkkejäni siitä, omia pohdintojani. Muistan kerran, kun istuin ambulanssin takaosassa, kun yritin auttaa yhtä lasta, joka oli

current examples in my time of work in God's kingdom that could mirror any of these. Nothing has been so clear. And I agree that if there is any gray area, it's unforgiving. I even use my own examples of that, my own wonderings. I remember a time sitting in the back of the ambulance as I was trying to help one child who was

loukkaantunut hyvin pahasti, ja heidän isänsä oli entinen uskovainen. Ja keskellä tätä työtä he yksinkertaisesti ensin kysyivät, kuka olin. Oletko Rick Nevala? Sanoin: kyllä olen. Hän sanoi: kuulutko yhä samaan kirkkoon? Kyllä kuulun. Saanko kuulla evankeliumin?

injured very badly, and their father was a former believer. And in the middle of this work, they simply first asked who I was. Are you Rick Nevala? I said, yes, I am. He said, do you still belong to the same church? Yes, I do. Can I hear the gospel?

Saarnasin evankeliumin. Pyysin kuitenkin hänen serkkuaan käymään hänen luonaan katsomassa, miten tie kulki, ja kävi ilmi, ettei hän halunnut elää uskovaisen elämää. Hän vain muistaa, mitä evankeliumi teki hänen entisessä elämässään, että se lohdutti häntä, kun hän oli peloissaan tai huolissaan tai täynnä epäilystä. Ja hän muisti, että evankeliumi pystyi tekemään sen, mutta hän ei halunnut elää uskovaisen elämää.

I preached the gospel. I did, however, ask his cousin to go visit with him to see how the way was going and found that he did not want to live a life of a believer. He just remembers what the gospel did in his former life that it comforted him when he was fearful or worried or doubt-filled. And he remembered that the gospel could do that, but he didn't want to live the life of a believer.

Mutta me silti saarnaamme evankeliumia niinä aikoina. Enkä usko, että niin on. Kysymys on mielestäni se, että niin kuin Saulin vihollinen on sen asettanut, hän on asettanut sen niin hienosti. Minulle soitti kerran eräs uskovainen, joka, hän lainasi erästä,

But we still preach the gospel in those times. And I don't think that's the case. The question I think is, as the enemy of Saul has placed it, he has placed it so finely. I was called once by a believer who, he quoted a,

tapahtumaa puhujien leiriltä. Hän ei ole puhuja, mutta hän oli kuullut tästä tapahtumasta, josta siellä puhuttiin, ja hän sanoi, että se oli esimerkki, jonka Jim Frantti oli antanut omasta elämästään siitä, kun hän tapasi tämän eriseurassa olevan ihmisen, joka oli ehtoollispöydässä hoitokodissa ja halusi siellä kuulla evankeliumin, ja hän ilmeisesti tunsi heidät ja

an event from speaker's camp. He's not a speaker but he had heard of this event that was spoken of there and he said it was an example that Jim Frantti had given from his own life about meeting up with this person in heresy who was at the communion table at a nursing home and wanted to there hear the gospel and he apparently knew them and

ja yksinkertaisesti kysyi, halusivatko he uskoa eriseuran anteeksi. Ja he sanoivat ei, se ei ollut heidän aikomuksensa. Ja niin sitten minulta kysyttiin suoraan: annatko sinä, Rick, annaisitko sinä heille anteeksi? Ja sanoin tälle miehelle, etten tunne sitä ihmistä. Jos joku pyytää minulta anteeksiantamusta enkä tunne tilannetta, annan hänelle yksinkertaisesti anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on niin yksinkertaista. Meidän ei tarvitse tuomita mitään.

and simply asked if they wanted to believe heresy forgiven. And they said no, that was not their intent. And so then I was bluntly asked myself, do you, Rick, would you forgive them? And I told this man that I don't know that person. If someone asks me forgiveness and I don't know the situation, I simply forgive them in Jesus' name and blood. It's that simple. We don't need to be judging anything.

Se tulee suista. Se tulee hyvin selvistä esimerkeistä, minusta näyttää. Jos se ei ole selvää, yksinkertaisesti annat anteeksi, niin kuin olemme kuulleet tänä iltana. Mutta sanon, että vihollinen on ollut hyvin ovela yrittäessään jakaa nämä asiat niin tarkasti. Haluan vain käyttää tämän vuoron puhuakseni kertoakseni teille kaikille, että...

It comes from the mouths. It comes from very clear examples, it seems to me. If it's not clear, you simply forgive, as we've heard tonight. But I will say that the enemy has been very cunning in trying to divide these matters so precisely. I just want to take this turn to speak to let you all know that in...

Olen saanut tietää seurakunnan jäseniltä, jotka ovat kertoneet minulle, että on ihmisryhmiä, jotka hyvin avoimesti arvostelevat saarnoja. Itse asiassa he ovat kertoneet minulle, olen kuullut omin korvin ihmisiltä, jotka ovat sanoneet, että täällä Minneapolisin seurakunnassa on niitä, jotka saarnaavat väärin, ja he ovat Rockfordissa, he tekevät samaa.

I have come aware from members of the congregation who have told me that there are groups of people who very openly critique sermons. In fact, they've told me, I've heard with my own ears from people who have said that there are those here in Minneapolis congregation who are preaching wrong and they're in Rockford, they're doing the same thing.

He sanoivat, kerroin heille johtokunnan kokouksessamme esimerkiksi, että he sanoivat yhdestä pastoreistamme, että jos vain kuuntelee saarnaa ja vain istuu siellä ja kuuntelee ihmettelemättä tai huolehtimatta, se kuulostaa ihan hyvältä. Mutta pintapuolisesti, heti kun kuuntelee vähän tarkkaavaisemmin, voi pojat, he ovat hyvin harhaanjohtavia ja he ovat väärässä.

They said, I told them at our board meeting, for instance, that they said of one of our pastors that if you just listen to the sermon and just sit there and listen without wondering or worrying, it sounds just fine. But at face value, as soon as you listen a little bit intently, boy, they're very deceptive and that they're wrong.

ainakin joissakin ryhmissä. En tiedä, mitä sen kanssa tehdä, mutta se on osa aikaamme. Miten autamme toisiamme pääsemään taivaaseen? Toivoisin, että olisimme kaikki veljemme vartijoita, niin että me kaikki pääsemme yhdessä matkan loppuun samaan päämäärään,

at least in some groups. I don't know where to go with that, but it is a part of our time. How do we help each other to make it to heaven? I would hope that we'd all be our brother's keepers, so we all make it together to the end of the journey to the same destination,

Lars, oliko sinulla käsi ylhäällä? Ei? Okei. Muuten se oli Todd. Rick, halusin vain puhua siitä Jim Frontierin tarinasta. Joten jos muistan oikein, olen kuullut tarinan muutaman kerran, mutta se nainen oli, hän oli eriseurassa, mutta kun

Lars, did you have your hand up? No? Okay. Otherwise it was Todd. Rick, I just wanted to speak to that story of Jim Frontier. So if I remember right, I've heard the story a few times, but that lady was, she was in heresy, but when

Hän tuli ehtoollisalttarille, ehtoolliskaiteelle siellä. Jim sanoi, että hän oli sanonut jotain, eikä hän tiennyt tarkalleen, mitä hän sanoi. Joten hän kysyi häneltä: haluatko syntisi anteeksi? Ja sitten hän sanoi ei. Joten ei ollut, sen mukaan mitä ymmärrän, hän ei kysynyt eriseurasta tai mitään sellaista, vaan yksinkertaisesti kysyi häneltä, halusiko hän syntinsä anteeksi.

She came to the communion altar, communion rail there. Jim said she had said something, and he didn't know exactly what she said. So he asked her, do you want your sins forgiven? And then she said no. So there wasn't, from what I understand, he didn't ask of heresy or anything like that, but simply asked her if she wanted her sins forgiven.

Herra Anderson tuolla? Lars? Onko se Lars? Hyvä. Tämä asia on varmasti ollut aihe, josta on keskusteltu pitkään, enkä minä itse ole ollut mukana ensikäden keskusteluissa ennen kuin vasta äskettäin tällä viime viikolla.

Mr. Anderson over here? Lars? Is it Lars? Good. This matter has certainly been a topic that has been discussed at length, and I myself have not been involved in first-hand discussions until just recently this last week.

Luokseni tuli eräs veli, joka oli huolissaan. Ja se oli mies, joka ei ole, sanoisin, ettei hän ole oikein, en sanoisi, että hän on oikein tietoinen tai ei vaikuta siltä, näyttää siltä, että hän on vasta nyt alkamassa kuulla, että jotain keskustelua on käynnissä.

I was approached by a brother who was concerned. And it was a man who isn't, I would say that he's not real, I wouldn't say he's real aware or doesn't seem that, it seems like he's just now starting to hear that there's some discussion going on.

Ja niin kysyin häneltä: no, mitä olet kuullut? Ja hän sanoo: no, olen kuullut, että on puhujia, jotka saarnaavat, että meidän pitäisi tuomita ihmiset ennen kuin annamme heille anteeksi. Ja olin aika järkyttynyt. Sanoin: en ole koskaan kuullut sitä. Ei koskaan keskusteluissamme Rockfordin johtokunnassa ja johtokunnan kokouksissamme tai edes henkilökohtaisissa keskusteluissa, en ole koskaan kuullut sitä, että me tuomitsisimme.

And so I asked him, well, what have you heard? And he says, well, I've heard that there's ministers who are preaching that we should judge people before we forgive them. And I was quite shocked. I said, I've never heard that. Never in our discussions on the Rockford board and our board meetings or even in personal discussions, never have I heard that, that we are judging.

Ja tämä mies jatkoi sanomalla, että hänen läheisellään on ollut henkilökohtaisia keskusteluja puhujaveljien kanssa, ja niin on ollut. Ja niin hän sanoo: no, sitäkö saarnataan? Onko puhujien ja johtokunnan välillä jakautuminen?

And this man went on to say that a close person to him has had personal discussions with speaker brothers, and that has been the case. And so he says, well, is that what's being preached? Is there a division of speakers and board?

Ja sanoin hänelle, sanoin: ei, me olemme olleet yhtä mieltä tästä asiasta. Ja meillä on ollut monta tuntia keskustelua. Joten siellä on ehdottomasti, siellä on yhä sitä vihollisen työtä, joka yrittää jakaa, yrittää jakaa seurakuntaa ja yrittää

And I told him, I said, no, we have been of one mind with this matter. And we've had many hours of discussion. So there's definitely, there's still that work of the enemy that's out there trying to divide, trying to divide the congregation and trying to,

kylvää niitä siemeniä, ja missä ne ovat? He ovat päässeet siihen pisteeseen, että hän mainitsi esimerkkejä, joissa oletettavasti oli keskustelu, että yksi puhujista

sow those seeds and where are they? They've gotten to the point where he cited examples where supposedly there was a discussion that one of the minister's

tuomitsi hyvin avoimesti jonkun parannusta. Eikä hän sanonut, kuka se puhuja oli, mutta minä sanoin: tiedätkö, jos olet kuullut sen, ehkä sinun täytyy keskustella sen ihmisen kanssa, koska minä en ole koskaan kuullut sitä. En ole koskaan kuullut missään keskusteluistamme, että olisi ollut mitään tuomitsemista, että olemme aina saarnanneet anteeksiantamusta, se on ehdoton, ja ettei meidän pidä tuomita.

was very openly judging somebody's repentance. And he didn't say who the minister was, but I said, you know, if you've heard that, maybe you need to visit with that person, because I have never heard that. I've never heard in any of our discussions that there's been any judgment, that we've always preached forgiveness, it's unconditional, and that we're not to judge.

Ja niin halusin vain tuoda sen tänne tänä iltana, että näitä keskusteluja käydään yhä, ja ne ovat jopa kehittyneet siihen pisteeseen, että on ihmisiä, jotka sanovat, että nyt on jakautumista. Enkä tiedä, mistä ne tulevat tai mitä niiden kanssa tehdä, mutta se oli minusta aika järkyttävää kuulla.

And so I just wanted to bring it here tonight that there's still these discussions going on, and they've even evolved to the point where there's people saying that there's divisions now. And I don't know where those are coming from or where to go with them, but that was quite disturbing to me to hear that.

Gary? Joo, ensinnäkin terveisiä Georgelta. Rakas veljemme George on sairaana tänä iltana eikä päässyt tulemaan. Hän pyysi, että hänen terveisensä tuotaisiin tänne. Kuten Brian mainitsi, meillä oli erityiset syysseuramme tänä viime viikonloppuna.

Gary? Yeah, first off, greetings from George. Our dear brother George is sick this evening and couldn't make it. He asked that his greetings be brought here. As was mentioned by Brian, we did have our special fall services this past weekend.

ja se oli erityinen. Jumala palveli meitä todella Cokatossa tänä viime viikonloppuna, kuten hän aina tekee, mutta tuntui vain niin hyvältä olla siellä. Ja, tiedättekö, meillä on myös ollut, jäin kyllä paitsi Cokaton keskusteluillasta anteeksiantamuksesta. Puhuimme siitä johtokuntamme tasolla, ja

and it was special. God definitely served us in Cokato this past weekend, as he always does, but it just felt so good to be there. And, you know, we've also had a, I did miss the discussion evening in Cokato on forgiveness. We talked about it at our board level, and

tuntui hyvin paljon siltä, että olimme kaikki yhtä mieltä. Ja jopa palautteessamme keskustelustamme, että kaikki olivat yhtä mieltä seurakunnassamme, ainakin keskustelussa. Ja kun ajattelen tätä asiaa, minulle se on varmasti saatanan työtä

it felt very much so that we were all of one mind. And even in our feedback from our discussion, that everyone was of one mind in our congregation, at least at the discussion. And when I think about this issue, to me, it certainly is the work of Satan

hän yrittää aina luoda sitä jakautumista ja tuoda esiin tämäntyyppisiä kysymyksiä. Ehkä olen liian yksinkertainen, mutta katson, siis Raamatussa on useita kohtia, joissa meille kerrotaan, että jos emme anna anteeksi, meille ei anneta anteeksi. Ja se tuntuu minusta niin selvältä niissä kohdissa. Jopa se yksi, minä vain,

he is always trying to create that division and bring up these types of questions. Maybe I'm too simple, but I look at, I mean, there's several places in the Bible where it tells us that if we don't forgive, we will not be forgiven. And it seems so clear to me in those portions. Even that one in, I'll just,

En halua puhua väärin, mutta Luukkaan luvussa kuusi, jakeessa 37, sanotaan: älkää tuomitko, niin teitä ei tuomita. Älkää kadotukseen tuomitko, niin teitä ei kadotukseen tuomita. Anteeksi annettu teille annetaan anteeksi. On muita samankaltaisia kohtia. Kuten minkä tahansa kanssa, ja tiedättekö, se vain muistutti minua siitä, kun, olin liian nuori.

Don't want to misspeak, but in Luke chapter six, verse 37, it says, judge not and ye shall not be judged. Condemned not and ye shall not be condemned. Forgiven ye shall be forgiven. There's other portions similar to that. As with anything, and you know, it just reminded me at the, I was too young.

edellisen eriseuran aikaan muistamaan edes niitä asioita, jotka tapahtuivat eriseuran jälkeen. Ja me olemme usein, minä olen usein sanonut johtokunnan kokouksissamme, että me, tiedättehän, on mukavaa, että Cokatossa on joitakin noita vanhempia johtokunnan jäseniä, jotka muistavat ne ajat ja voivat muistuttaa meitä siitä, mitä tapahtui. Mutta George kertoi tarinan, että sinä aikana,

at the time of the last heresy to even remember the stuff that happened after the heresy. And we've often, I've often said in our board meetings that we, you know, it's nice to have some of those older board members in Cokato that remember those times and can remind us of what happened. But George relayed a story that during that time,

tiedättehän, hän oli mennyt käymään erään vanhimman luona kysymään, mitä on tekeillä, kun oli tämä kuivuuden henki. En muista sitä, mutta se kyllä tuli sinnekin. Varmasti niin kuin monessa muussakin paikassa. Ja se vanhin muistutti Georgea, että tiedäthän, jos se ei ole Jumalasta, se menee ohi. Ja minä, minusta se auttaa minuakin, tai tiedättehän, se on muistutus meille, tässäkin, että jos tämä ei ole Jumalasta, se menee ohi. Ja meidän täytyy rukoilla.

you know, he had went to visit an elder to ask what is going on when there was this dryness spirit. I don't recall that, but it did come through there. I'm sure as many other places. And George was reminded by that elder that, you know, if it's not of God, it will pass. And I, I think that helps me even, or, you know, it's reminder for us, even in this, that if this is not of God, it will pass. And we need to pray.

Ja rakkaudella kantaa niitä, joilla on tämä kamppailu. Koska olen varma, että se on valtava kamppailu heillekin. Mutta meidän täytyy muistaa heitä. Ja rukoilla, että Jumala auttaisi heitä näkemään. Kuinka yksinkertainen tämä anteeksiantamuksen asia on. Randy. Ja sitten Randyn jälkeen olisi Ron. Randy.

And lovingly carry those that are having this struggle. Because I'm sure it is a mighty struggle even for them. But we need to remember them. And pray that God will help them see. How simple this matter of forgiveness is. Randy. And then after Randy it would be Ron. Randy.

Ehkä minä olen yksinkertainen ihminen, mutta

Maybe I'm a simple individual, but

ja ajattelen asioita hyvin yksinkertaisesti, mutta Jumala on se, joka on luonut meidät. Jumala on se, joka on lahjoittanut meille henkensä. Se on Jumalan anteeksiantamus. Ajattelin sitä, sitä Jumalan sanan kohtaa

and think about things very simply, but it is God that has created us. It is God that has gifted us with his spirit. It is God's forgiveness. I was thinking about that, that portion of God's word

Johanneksen 20. luvussa. Ja siinä sanotaan. Tässä puhutaan Jeesuksesta. Ja kun hän oli tämän sanonut. Hän puhalsi heihin. Ja sanoi heille. Hän puhalsi heihin. Ja sanoi heille. Ottakaa Pyhä Henki. Ja sitten hän jatkoi. Joiden synnit te anteeksi annatte. Niille ne ovat anteeksi annetut. Ja joiden synnit te pidätätte. Niille ne ovat pidätetyt.

In John chapter 20. And it says. Speaking of Jesus here. And when he had said this. He breathed on them. And said unto them. He breathed on them. And said unto them. Receive ye the Holy Ghost. And then he continued. Whosoever sins ye remit. They are remitted unto them. And whosoever sins ye retain. They are retained.

Minusta, rakkaat veljet ja sisar, meidän täytyy pitää tämä muistissa, että Jumala on se, joka vaikuttaa meissä. Se ei ole meidän anteeksiantamuksemme. Se on Jumalan anteeksiantamus. Jumala on se, joka antaa meille voiman puhua. Jumala on se, joka antaa meille voiman sulkea suumme.

I think, dear brothers and sister, we need to keep this in remembrance that it is God that works in us. It isn't our forgiveness. It is God's forgiveness. It is God that gives us the power to speak. It is God that gives us the power to close our mouths.

Pidetään se yksinkertaisena. Jumala on kaikkivaltias. Jumala on kaikkivoipa. Tietysti me haluamme antaa anteeksi. Mutta Jumala on kaikkivoipa ja Jumala tietää. Me emme tiedä, mutta Jumala tietää. Ja se on Jumalan anteeksiantamus.

Let's keep it simple. God is almighty. God is all powerful. Of course we want to forgive. But God is all powerful and God knows. We don't know, but God knows. And it is God's forgiveness.

Joten jos tulee aika, jolloin evankeliumia ei saarnata, eikö se olisi Jumalan voima? Puhuin erään rakkaan veljen kanssa Cokatossa, ja yksinkertaisella mielelläni sanoin hänelle, sanoin, että jos Jumala voi saada aasin puhumaan, varmasti hän voi sulkea meidän suumme, rakkaat veljet.

So if there comes a time where the gospel isn't preached, wouldn't it be the power of God? I was speaking with a dear brother in Cokato, and in my simple mind, I told him, I said, if God can make a donkey speak, surely he can close our mouths, dear brothers.

Tietysti me kuitenkin haluamme antaa anteeksi. Se on meidän aikomuksemme. Mutta se ei ole meidän anteeksiantamuksemme. Se on Jumalan anteeksiantamus. Ja minä tarvitsen kuulla sen evankeliumin. Saanko minä uskoa syntini ja syyllisyyteni anteeksi?

Of course, though, we want to forgive. That's our intention. But it isn't our forgiveness. It is God's forgiveness. And I need to hear that gospel. Can I have my sins and guilt forgiven?

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen tämän nimen, pidättämisoppi. Ja kai haluaisin kuulla jonkun määrittelevän, mikä se pidättämisoppi on. Ja myös haluaisin heidän määrittelevän, keitä ovat ne veljet, jotka

This is the first time that I've heard this name, withholding doctrine. And I guess I would like to hear somebody define what that withholding doctrine is. And also, I would like them to define who those brothers are who

heidän mielestään pidättävät. Toinen asia, jos on joukko ihmisiä, jotka katsovat saarnoja kriittisin silmin, mitä he etsivät? Koska on ollut niin, että

they think are withholding. The other thing, if there is a group of people who are looking at sermons with critical eyes, what are they looking for? Because it has been so that

Kun me menemme saarnatuoliin saarnaamaan, rukouksemme on, että taivaallinen Isä antaa sanat ja että jos emme puhu Jumalan sanan mukaan, meitä hoidetaan, meitä oikaistaan.

When we go to the pulpit to preach, our prayer is that the Heavenly Father will give words and that if we do not speak according to God's word, that we will be taken care of, that we will be corrected.

Mutta ennen kuin ymmärrämme, mikä tämä pidättämisoppi on, ja kuka harjoittaa tätä pidättämisoppia, ja kuka tekee sitä tutkimista, ei näytä siltä, että pääsemme mihinkään. .

But until we understand what this withholding doctrine is, and who is practicing this withholding doctrine, and who is doing that examination, it doesn't seem like we're going to get anywhere. .

Tiedän jokaisesta teistä veljistä ja sisarista, jotka olette täällä, että me tiedämme olevamme syntisiä. Ja vihollinen usein asettaa eteemme niitä asioita, joita olemme tehneet. Ja kuitenkin Jumalan seurakunnassa on ollut minulle, ja tiedän että teillekin, ei mitään muuta kuin anteeksiantamusta. Tiedän

I know each one of you brothers and sisters that are here that we know that we are sinners. And the enemy often puts in front of us those things that we have done. And yet in God's congregation there's been for me and I know for you that there's been nothing but forgiveness. I know

Ja minä olen kuullut ja kokenut sen ajan edellisen eriseuran jälkeen, jolloin jotkut opettivat vaativalla tavalla ja niin edelleen. Ja kai ne asiat ovat vaikuttaneet joihinkin enemmän kuin ne ovat vaikuttaneet minuun. Ja kuitenkaan en ole kokenut sitä ollenkaan aikuiselämäni päivinä.

And I've heard and I experienced in the time after the last heresy where some were teaching in a demanding way and so on. And I suppose those things have affected some more than they have affected me. And yet I haven't experienced that at all in the days of my adult life.

Se on ollut sellainen paikka, jossa olen saanut kuulla yhä uudelleen, että kaikki syntini ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja Jumalan sana, niin kuin täällä on luettu, sanoo, että jos emme anna anteeksi, ei taivaallinen Isäkään anna meille anteeksi. Ja kuitenkin tiedän myös, että omalla voimallani ja väkevyydelläni en pysty antamaan anteeksi.

It has been such a place where I've been able to hear again and again that all of my sins are forgiven in the name and blood of Jesus. And God's word, as has been read here, says that if we do not forgive, neither will the Heavenly Father forgive us. And yet I also know with my own power and strength, I'm unable to forgive.

mutta Pyhän Hengen voimalla minä pystyn myös antamaan anteeksi ja unohtamaan ne vääryydet, joita minulle on tehty. Ja kun me saarnaamme evankeliumia toisille, se ei ole omalla voimallamme. Joten kun olemme käyneet näitä keskusteluja anteeksiantamuksesta, kun olemme käyneet joitakin pienempiä keskusteluja tai henkilökohtaisia keskusteluja,

but it's through the power of the Holy Spirit that I'm able also to forgive and to forget those wrongs that have been done to me. And when we preach the gospel to others, it's not through our own strength. So when we've had these discussions about forgiveness, when we've had some smaller discussions or individual discussions,

Mikä on jäänyt minuun ja mikä on vaivannut minua, on se, mikä on syy siihen, että on joitakin, enkä tiedä keitä he ovat, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen opetukseen, joka on ollut seurakunnassa, jollakin tavalla näyttävät taistelevan. Esimerkiksi on ihmisiä, jotka kuulevat asioita,

What's remained in me and what I've been troubled by is what is the reason that there are some, and I don't know who they are, that are not content with the teaching that's been in the congregation in some way seem to be battling. For example, there are people who are hearing things

jotka hälyttävät heitä, ja kuitenkaan he eivät ole kokeneet niitä asioita omakohtaisesti, vaan he ovat vain kuulleet juttuja. Olen ihmetellyt, kuka kertoisi heille juttuja lapsenomaisen uskovaisen vaivaamiseksi. Toivon ja rukoilen, etten ole se, joka puhuisi juttuja tavalla, joka vaivaisi lapsenomaista uskovaista.

that alarms them, and yet they have not experienced those things firsthand, but they've only heard tales. I've wondered who would tell them tales to trouble the childlike believer. I hope and pray that I'm not one who would speak tales in a way that would trouble a childlike believer.

Joten minusta nämä ovat myös niitä asioita, joista haluaisimme keskustella, että jos emme ole tyytyväisiä tai jos jokin asia jatkuvasti vaivaa meitä Jumalan seurakunnan opetuksessa, että keskustelisimme siitäkin. En ole kuullut pidättämisopista. Olen kuitenkin parilla käynnillä yksittäisten ihmisten kanssa kuullut

So I think these are the matters also that we would want to discuss, that if we're not content or if some matter continues to trouble us about the teaching in God's congregation, that we would visit about that also. I haven't heard about a withholding doctrine. I have, though, in a couple of visits with individuals heard

hyvin vahvoja syytöksiä siitä, että on niitä, jotka pidättäisivät evankeliumin. Enkä ole ollut niissä keskusteluissa, joissa olisi ollut tutkimista tai edes halua tietää, mitä sydämessä on. Mutta evankeliumia on aina saarnattu niissä keskusteluissa, joissa minä olen ollut, ja kun olen työskennellyt johtokunnassa ja niin edelleen. Ja sitten se on myös asia, kun kuulemme, että on niitä, jotka tutkivat

very strong accusations that there are those that would withhold the gospel. And I have not been in those discussions where there's been an examination or even a desire to know what's in the heart. But gospel has always been preached in the discussions that I've been in and when I've worked on the board and so on. And then it also is a matter when we hear that there are those who are examining

Minusta on hyvä kuulla saarnoja, ja jos meillä on jokin asia, joka pistää korvaamme, että kysyisimme niistä asioista. Mutta kun alamme tutkia kriittisellä mielellä saarnoja, joita Jumalan seurakunnassa annetaan Pyhän Hengen voimalla, mutta syntisten ihmisten kautta,

I think it's good to hear sermons, and if we have some matter that catches our ears, that we would ask about those matters. But when we begin to examine with a critical mind the sermons that are given in God's congregation through the power of the Holy Spirit, but by sinful men,

ajattelen, että olemme paikassa, jossa lapsenomainen usko on himmentynyt, mutta tiedän myös, että minä usein epäilen ja epäilykset käyvät raskaiksi ja minä pelkään ja haluan myös kuulla, että saanko minä edes uskoa

think that we're in a place where childlike faith has become dim but i also know that i often doubt and the doubts become heavy and i fear and i also want to hear that can i even believe

Näin se on ollut minulle Jumalan seurakunnassa, ja viime aikoina tuntuu, että on ollut vaikeampaa vain yksinkertaisesti uskoa. Ja se kysymys siitä, mikä on muuttunut, ja meillä oli seurakunnan kokous täällä. Joku puhui, ja taas, ei tarkalleen mikä saarna, mutta he sanoivat kuulleensa saarnoissa erilaisen sanoman ja mikä on muuttunut.

This is the way it's been for me in God's congregation, and recently it seems like it's been more difficult to just simply believe. And that question about what's changed, and we had the congregation meeting here. Somebody was talking, and again, not exactly which sermon, but they said they heard in sermons a different message and what's changed.

tiedättehän, tämä sanoma siitä, ettei saarnata tai mitä lie. Ja minä seisoin edessä, ja oli yksi kohta, jossa en voinut pidätellä itseäni, ja sanoin, se ei ole muuttunut. Mutta kun sanoin sen, näin, että suurin osa seurakunnasta sanoi saman asian. Ja meidän keskustelumme, jonka kävimme täällä Minneapolisissa, toisti samoja ajatuksia, joita täällä oli. Mutta se yksi veli sanoi kyllä, mikä on erilaista? Ja minä sanon, suurin osa seurakunnasta vastasi, että mikään ei ole erilaista, että evankeliumia saarnataan vapaasti.

you know, this message of not preaching or whatever. And I was standing up front, and there was one spot I couldn't stop myself, and I said, it hasn't changed. But when I said it, I saw that most of the congregation said the same thing. And our discussion here that we had here in Minneapolis echoed the same thoughts that were here. But the one brother did say, what's different? And I say, most of the congregation responded with, nothing's different, that the gospel is freely preached.

Luulen, että olin kuullut saarnan Suomen suviseuroista Apostolien tekojen 4. luvusta. Se toi mieleen, kun Pietari ja Johannes puhuivat kansalle. Ja luen vain muutaman jakeen siitä. Ja heidän puhuessaan kansalle, papit ja temppelin päällikkö ja saddukeukset,

I think I had heard a sermon from Summer Services in Finland on Acts chapter 4. It brought to mind where Peter and John were speaking to the people. And I'll just read it a few verses. And they spake unto the people, the priests and the captain of the temple and the Sadducees,

Ja hyppään jakeeseen 13.

And I'll skip to verse 13.

Kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja huomasivat heidät oppimattomiksi ja koulua käymättömiksi miehiksi, he ihmettelivät, ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssaan he eivät voineet sanoa mitään sitä vastaan. Mutta kun he olivat käskeneet heidän mennä ulos neuvostosta, he neuvottelivat keskenään sanoen: Mitä teemme näille miehille,

Now when they saw the boldness of Peter and John and perceived that they were unlearned and ignorant men, they marveled, and they took knowledge of them that they had been with Jesus. And beholding the man which was healed standing with them, they could say nothing against it. But when they had commanded them to go outside of the council, they conferred among themselves, saying, What shall we do to these men

Sillä että merkillinen ihme on heidän kauttaan tapahtunut, on ilmeistä kaikille, jotka Jerusalemissa asuvat, emmekä me voi sitä kieltää. Mutta ettei se leviäisi enempää kansan keskuuteen, uhatkaamme heitä ankarasti, etteivät he tästä lähtien puhu kenellekään tässä nimessä. Ja he kutsuivat heidät ja käskivät heidän olla ollenkaan puhumatta tai opettamatta Jeesuksen nimessä.

For that indeed a notable miracle hath been done by them is manifest to all them that dwell in Jerusalem, and we cannot deny it. But that it spread no further among the people, let us straightly threaten them that they speak henceforth to no man in this name. And they called them and commanded them not to speak at all, nor teach in the name of Jesus.

Mutta Pietari ja Johannes vastasivat ja sanoivat heille: Onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa, sitä itse arvostelkaa. Sillä me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Joten minusta me haluamme, että meillä olisi Pietarin ja Johanneksen mieli, niin kuin on sanottu. Me haluamme vapaasti antaa anteeksi, vapaasti saarnata Jeesuksen ilosanoman sanomaa. Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden.

But Peter and John answered and said unto them, Whether it be right in the sight of God to hearken unto you more than God, judge ye. For we cannot speak the things which we have seen and heard. So I think we want to have the mind of Peter and John, as it's been said. We want to freely forgive, freely preach the message of the good tidings of Jesus. Jesus died for our sins.

nousi kuolleista. Ja se on se sanoma, jonka haluatte jakaa kaikille niille ympärillämme tässä maailmassa. Ja menemme takaisin jakeeseen 4, jossa sanotaan: Kuinka moni niistä, jotka kuulivat sanan, uskoi? Ja heidän lukunsa oli noin 5 000. Joten siinä taas on kuva siitä, että evankeliumi levitetään vapaasti kaikille, jopa Apostolien teoissa.

rose again from the dead. And that's the message you want to share with all those around us in this world. And we go back to verse 4, which it says, How many of them which heard the word believed? And the number of them was about 5,000. So there again is a picture of the gospel is freely spread to all, even in the Acts chapter.

näemme, kuinka moni kääntyi. Tim, Castie.

we see how many were converted. Tim, Castie.

Ajattelen sitä, kun lapsena tulin kotiin koulusta, ala-asteella, tiedän sen lohdun, kun tulin kotiin ja näin äitini siellä. Se oli lämmin tunne. Se oli jotain, mitä ei koskaan unohda. Ja kun kasvaa vähän vanhemmaksi yläasteen läpi, on yhä ne muistot kotiin tulemisesta ja se halu olla kotona ja uskovaisten veljiensä ja sisariensa kanssa ja vain nauttia siitä.

Thinking of as a child coming home from school, in grade school, I know that comfort of coming home to see my mother there. It was a warm feeling. It was something that you never forget. And as you grow a little bit older through the middle school, you still have those memories of coming home and that desire to be home and with your believing brothers and sisters and just enjoying that.

Mihin tällä pyrin, on se, että minä henkilökohtaisesti haluan, että minulla on se sama tunne, kun tulen kirkkoon. Haluan tulla kirkkoon ilman mitään huolia. Haluan olla muiden uskovaisten lohdussa. En halua, että perkele panee mitään ajatusta sanoen, ihmettelen, mistä nuo ihmiset tuolla puhuvat. Se on perkele tekemässä työtään. En halua mitään sellaista. Haluan olla lapsi, lapsenomainen uskovainen. Haluan tulla kirkkoon

Where I'm going with this is that I personally want to have that same feeling when I come to church. I want to come to church and not have any cares. I want to be held in the comfort of the other believers. I don't want to have the devil putting any sort of thought saying, I wonder what those people are talking about over there. That's the devil doing his work. I don't want to have any of that. I want to be a child, childlike believer. I want to come to church

virvoittumaan kaikkien muiden uskovaisten lohdussa. Jumala ei halua huijata meitä. Hän ei halua asettaa ansoja saadakseen meidät kompastumaan ja sanoa, no niin, tässä on semantiikkaa. Hän ei aio huijata meitä ollenkaan. Perkele on se, joka huijaa. Hän on se, joka haluaa vetää meidät pois. Hän on se, joka haluaa saada aikaan nurinaa. Hän on se, joka haluaa

be refreshed in the comfort of all the other believers. God doesn't want to trick us. He doesn't want to put snares out to make us stumble and say, okay, there's semantics here. He's not going to trick us at all. The devil is the one that tricks. He's the one that wants to draw us away. He's the one that wants to create murmurings. He's the one that wants to

Ja rukoilen, että jos koskaan olen siinä tilanteessa, että minä olen se, jolla on katkera sydän tai katkera mieli, että minua ohjattaisiin ja vedettäisiin takaisin seurakunnan rakkauteen. Tuntuu, että on niin yksinkertaista uskoa, että perkele on oikeasti se, joka yrittää tehdä sen vaikeaksi meille. Tuntuu niin yksinkertaiselta minun mielessäni, kun vain, sinä uskot.

And I pray that if I am ever in that situation where I'm the one that is of a bitter heart or a bitter mind, that I would be guided and drawn back into the love of the congregation. It seems like it's so simple to believe that the devil is actually the one that's trying to make it hard for us. It seems so simple in my mind as you just, you believe.

Annat anteeksi, mutta ymmärrä, että jos haluat avata suusi ja saarnata jollekulle eikä mitään tule ulos, se ei ole minun tekoani, se on Jumalan tekoa. Ne sanat, jotka tulevat ulos anteeksiantamuksessa, ovat ne sanat, jotka eivät, mitään ääntä ei tule ulos. En voi hallita sitä. Luotan siihen, että Jumala ohjaa. Ja minua kerran uhattiin nuorten leiristä.

You forgive, but understand that if you want to open your mouth and preach to someone and nothing comes out, that's not my doing, it's God's doing. The words that come out in forgiveness are the words that are not, no sound comes out. I can't control that. I trust that God will guide. And I was once threatened about a youth camp.

esityksestä ja puhuin erään veljen kanssa ja hän sanoi, tiedätkö, Tim, et voi tehdä niin täydellistä oppituntia, ettet jätä tilaa Jumalalle siinä oppitunnissa. Jumala antaa eron. Tee vain parhaasi. Jumala antaa eron. Ja sitä minä rukoilen. Ja luotan siihen, että Jumala

presentation and I was talking to a brother and he was saying, you know, Tim, you can't have such a perfect lesson that you don't allow room for God in that lesson. God will give the difference. Just do the best you can. God will give the difference. And I pray that. And I trust that God will

Oikeastaan tiedän, että Jumala antaa aina eron missä tahansa tilanteessa. Tiedättehän, meidän täytyy luottaa Herraan ja olla tyytyväisiä, ja se on oikeasti niin yksinkertaista minun mielessäni. Itselleni, joissakin näistä keskusteluista, en ole henkilökohtaisesti koskaan ollut tilanteessa, jossa olisin ollut vaivattu tämän pidättämisen ja anteeksiantamuksen suhteen. Mutta yksi asia, jonka se tekee, on että se saa miehen haluamaan lukea Raamattua enemmän. Enkä ole ollut hyvä siinä. Tiedättehän, teet raamattuluokan oppitunnit, teet pyhäkoulusi,

Actually, I know that God will always give the difference in any situation. You know, we've got to trust in the Lord and be content, and it's really that simple in my mind. For me, in some of these discussions, I personally have never been in a situation where I was troubled in regards to this withholding and forgiveness. But one thing it does do is it makes the guy want to read the Bible more. And I haven't been good at that. You know, you do the Bible class lessons, you do your Sunday school,

Tämänkaltaisen ahdistuksen aikoina ihmisen täytyy kääntyä Raamatun puoleen ja kysyä itseltään, miten minä uskon? Ja ajattelin sitä kohtaa Roomalaiskirjeen 5. luvussa. Siinä puhutaan, eikä ainoastaan se, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, koska tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyys koetellun mielen ja koeteltu mieli toivon. Ja toivo ei saata häpeään, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille on annettu.

In times of tribulation of this nature, one needs to turn towards the Bible and ask yourself, how do I believe? And I was thinking about that part in Romans 5. It talks about, not only so, but we glory in tribulation, also knowing that tribulation worketh patience, and patience experience and experience hope. And hope maketh not ashamed, because the love of God is shed abroad in our hearts by the Holy Ghost, which is given unto us.

Saan lohtua, ja ajattelen tätä kohtaa muiden ohella, mutta tätä paljon. Ajattelen sitä tietäen, että näinä ahdistusten aikoina meidän täytyy olla kärsivällisiä. Meidän täytyy keskustella toisten kokemuksista, ja yhdyn niihin muihin ajatuksiin, joita olin kohdannut niiden rakkaiden veljien kanssa, jotka käyvät meidän johtokunnan kokouksissamme, joista joku voi ajatella väliaikaisesti, sanoa, tiedättehän, voit...

I take comfort, and I think of this portion amongst others, but this one a lot. I think about it, knowing that in these times of tribulations, we need to be patient. We need to visit about others' experiences, and I echo those other thoughts that I had come across with those dear brothers that attend our board meetings, who one may think temporarily, say, you know, you can...

Olen niin iloinen, että he ovat siellä, kun he voivat jakaa kokemuksiaan menneistä asioista, että minä voin kasvaa, en kompastumalla, vaan voin kasvaa niiden kokemusten kautta, joita he olivat kokeneet. Minulle se on se, mikä auttaa minua. Tiedän, että se sallii minun, tietysti evankeliumin kanssa, päästä taivaaseen. Minäkin tarvitsen kuulla sen evankeliumin myös. Saanko minä sensorini? Sensuroin sinut ja sanon hänen nimensä, kallis. Steve, kutsu hänet.

I'm so happy that they're there when they can share their experiences of things of the past, that I can grow, not by stumbling, but I can grow through those experiences that they had experienced. To me, that's what helps me. I know it allows me, with, of course, the gospel, get to heaven. I, too, need to hear that gospel as well. Can I have my censor? I'll censor you and say his name, precious. Steve, call on him.

Jumala ei ole sekasorron vaan rauhan Jumala, anteeksiantamuksen Jumala. Me Jumalan valtakunnassa sanoisimme kai, että evankeliumia saarnataan katuvaisille ja murheellisille. Ja meidän aikanamme

God is not an author of confusion, but rather a God of peace, a God of forgiveness. We, in God's kingdom, I think would say that the gospel is preached to the penitent and to the remorseful. And in our time,

On näyttänyt siltä, että evankeliumia on saarnattu niin vapaasti. Ajattelemme uskoa uskon yksinkertaisuutena, että pieni lapsikin, jota Jeesus piti sylissään pienenä vauvana, on Jumalan lapsi. Kuinka meidän mielemme voi käsittää, että sen lapsen ei tarvinnut ymmärtää mitään?

It has seemed that the gospel has been preached so freely. We think of faith as the simplicity of faith, that even the little child that Jesus held in his arms as a little infant is a child of God. How can our mind comprehend that child didn't need to understand anything?

Mutta lapsena, iästämme riippumatta, ja me ymmärrämme tässä uskon yksinkertaisuudessa, että hän on minun luojani, hän on antanut meille niin paljon, että jos ajattelemme tänään näitä kysymyksiä, jotka ovat nousseet, menen takaisin siihen tekstiin, jota käytettiin tämän illan avauksessa, pariin jakeeseen siinä, joissa sanotaan,

But as a child, regardless of our age, and we understand in this simplicity of faith that he is my creator, he has given to us so much that if we think today these questions that have risen, I go back to the text that was used in the opening for this evening, a couple of verses there that say,

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valehdelko totuutta vastaan. Tämä viisaus ei tule ylhäältä, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mikä ajaa niitä kysymyksiä, joita tulee,

But if ye have bitter envying and strife in your hearts, glory not, and lie not against the truth. This wisdom descendeth not from above, but is earthly, sensual, devilish. For where envying and strife is, there is confusion in every evil work. What is driving the questions that are coming

ajaa joitakin, jotka yrittävät analysoida omalla mielellään anteeksiantamuksen saarnoja, uskon saarnoja, saarnoja, jotka ovat Jumalan sanaa ihmisen kuolemattoman sielun pelastukseksi. Joten mistä jotkut näistä kysymyksistä, jotka ovat johtaneet meidät tähän päivään, ovat alkaneet? Missä on se katkeruuden juuri?

driving some who are trying to analyze with their own mind the sermons of forgiveness, the sermons of faith, the sermons that are God's word for the salvation of the undying soul of man. So where have some of these questions that have led us to this day started from? Where is that root of bitterness?

pahuuden juuri, mistä se on tullut? Onko joitakin, jotka eivät ole tunteneet saaneensa anteeksi ja he ovat pystyneet kääntämään sen ympäri ja yrittämään panna syyn muiden niskoille? Se vain saa minut ihmettelemään, koska näyttää siltä, että on tuntunut, että evankeliumia saarnataan niin vapaasti. Ja tietysti voisimme viitata muutamaan kohtaan Raamatussa, jotka puhuvat ajoista, jolloin

a root of evilness, where has it come from? Is there some who have not felt that they have been forgiven and they have been able to turn it around and try to put the blame on others? It just makes me wonder because it seems that it has felt that the gospel is preached so freely. And of course we could reference a few areas in the Bible that speak about times when

evankeliumia ei saarnattu. Kuten Esau, jolle ei suotu sitä esikoisen siunausta hänen oman sydämensä tilan tähden. Mutta kuitenkin ajattelemme Jumalan valtakuntaa. Armo ja totuus tuli Jeesuksen Kristuksen kautta. Armo ja anteeksiantamus. Siunaus Kristuksen lunastavan veren kautta. Ja kyllä, meidän täytyy myös kohdata

the gospel was not preached. Such as Esau, who was not granted that blessing of the firstborn because of the condition of his own heart. But yet we think of God's kingdom. Grace and truth came by Jesus Christ. Grace and forgiveness. The blessing through the redeeming blood of Christ. And yes, we also must face

Jumalan sanan totuus, joka joskus iskee sydämeen, jossa on katkeruutta, eikä sitä oteta kovin hyvin vastaan. Kuka meistä voisi sanoa joskus, kun joku toinen on lähestynyt meitä ihmettelemään, miten meidän asiamme, varsinkin jos on erityisiä sydämen asioita, mitä liha tekee?

The truth of God's word that sometimes strikes into a heart where bitterness is and it's not received so well. Which one of us could say sometimes when we have been approached by someone else to wonder how our matters, especially if there are particular matters of the heart, what does the flesh do?

alkaako se kapinoida tai puolustaa itseään? Joten tämä teksti, jota käytettiin, minusta, tämän illan alussa, tuntui jopa niin sopivalta ja antoi minulle sen ajatuksen, että mistä tämä on tullut, joka on alkanut näyttää kasvavan ja kokoavan voimaa ja väkevyyttä niin kuin se riitaisuus

does it begin to rebel or defend itself? So this text that was used, I think, in the beginning this evening even just seemed so appropriate and gave me that thought that where has this come from that has begun to seem to grow and build power and strength as that strife

ja paha meno, niin kuin se tekstikin koskettaisi. Tämä on totuuden valtakunta, armon valtakunta, lasten valtakunta. Mutta jos alamme kasvaa itsessämme, se on sitä Jumalan. Elämme tänään sellaista aikaa. Näemme tämän maailman pahuuden

and evil working, as that text even would touch on. This is a kingdom of truth, a kingdom of grace, a kingdom of children. But if we begin to grow in oneself, it's that of God. We live today in such a time. We see the evilness of this world

alkavan olla yhä jumalattomampaa ja synnin avoimuutta. Ja täällä, Jumalan valtakunnan sisällä, koettelemukset ja taistelut sisällä. Mitä kukin meistä ajattelisi, jos tietäisimme, että tämä ilta olisi tämän maailman viimeinen päivä ja ilta? Onko meidän sydämemme perustettu

beginning to be ever more wicked and openness of sin. And here, within the kingdom of God, the trials and battles within. What would each one of us think if we would know that tonight was the last day and evening of this world? Is our heart founded

Jumalan sanan armon ja rakkauden ja totuuden varaan? Vai onko se alkanut kasvaa ihmisen omalla mielellä, ihmisen omalla ajattelulla, ihmisen halutessa saada vähän jotain Jumalan edessä, kaikki mitä olemme tehneet, on tehty. Jumala on antanut täydellisen lahjan

upon the grace and love and truth of God's word? Or has it begin to grow with man's own mind, with man's own thinking, with man desiring to gain a little bit before God, anything we have done is done. God has given the perfect gift

Hän on antanut sen elämän aarteen poikansa kautta, kun saamme uskoa synnit anteeksi. Tätä evankeliumia on saarnattu niin vapaasti Jumalan voimalla. Kuinka kaunista on ollut kuulla yhä uudelleen tätä evankeliumia, jota ei ole

He has given that treasure of life through his son when we can believe sins forgiven. This gospel has been preached so freely with power from God. How beautiful it has been to hear time and again this gospel that has not been

pidätetty, kun katuvainen sydän huutaa ihmetellen. Asuuko usko enää minun sydämessäni? Ja kuitenkin evankeliumia saarnataan antamaan sitä voimaa ja väkevyyttä taistella eteenpäin vielä yhden päivän. Rakkaat veljet, on hyvä olla täällä kuuntelemassa tätä avointa keskustelua. Olkoon se Jumalan sanaa. Olkoon se hänen apuaan tänäkin iltana.

held back when a penitent heart cries wonders. Does faith any longer dwell in my heart? And yet the gospel is preached to give that power and strength to battle onward for another day. Dear brothers, it is good to be here to listen to this open discussion. May it be God's word. May it be his help even this evening.

hänen valtakunnassaan, ettei yksikään joutuisi tienvarteen. Ja pyytäisin, voitteko myös antaa minulle anteeksi monet epäilykseni ja syntini. Minäkin olen nauttinut tästä illasta.

in his kingdom, that not one would be lost to the wayside. And I would ask if you can also forgive me for my many doubts and my sins. I've enjoyed this evening as well.

kerätäkseni muutaman ajatuksen tässä minusta tuntuu että tämä anteeksiantamuksen asia ei oikeastaan ole se kysymys näyttää siltä että on paljon se on jotain muuta tiedättehän tätä keskustelua on käyty seurakunnissa vastaus on annettu minusta hyvin selvästi annettu kirjoitukset opettavat ja ja olen samaa mieltä että tämä syntien anteeksiantamus on aarre se on Jumalan valtakunnan aarre

to collect a few thoughts here it feels to me that this matter of forgiveness isn't really the issue it seems like there's much it's something else you know this discussion has been kept in congregations the answer has been given i think very clearly given scriptures teach and and i agree that this forgiveness of sins is a treasure it's a treasure of god's kingdom

Ei ole suurempaa iloa kuin saada saarnata evankeliumia jollekulle. Se on Jumalan valtakunnan ydin. Se on juuri sitä mitä se on. Syntien anteeksiantamus kuuluu Pyhän Hengen virkaan. Pyhä Henki tekee meidät kykeneviksi antamaan anteeksi. Ja voi olla niitä aikoja, jolloin Pyhä Henki ei tee. Epäröin edes kertoa tätä esimerkkiä, mutta kerron.

There's no greater joy than to be able to preach the gospel to somebody. That's the essence of God's kingdom. It's just what it is. The forgiveness of sins falls into the office of the Holy Spirit. The Holy Spirit enables us to forgive. And there may be those times where the Holy Spirit doesn't. I hesitate to even share this example, but I will.

Se ei ole hypoteettinen. Se on sitä, mitä tapahtui. Appeni, hänen isänsä, eli se olisi minun, tiedättehän, appeni isä oli eriseurassa. Ja hänellä oli sellainen persoonallisuus ja niin edelleen, että hän laski leikkiä ja vitsaili ja oli aika kevytmielinen kaveri joskus, hyvin ystävällinen, paljolti niin kuin appeni. Ja oli aikoja, että

It's not a hypothetical. It's what happened. My father-in-law, his dad, so it would be my, you know, my father-in-law's dad was in heresy. And he had this kind of personality and so on that he would jest and joke and kind of lighthearted guy at times, very friendly, much like my father-in-law. And there would be times that

kun he kävivät toistensa luona niinä vuosina sen jälkeen, kun hän oli mennyt eriseuraan, hän kääntyi appeni puoleen ja hän vain sanoi hänelle, hei, [appeni], sano minulle ne sanat. Ja [appeni] tiesi tietysti, mitä hän halusi. Hän oli kerran ollut uskovainen. Mutta [appeni] sanoi, ettei hän voinut saarnata evankeliumia hänelle. Se vaivasi häntä monta vuotta, miksi hän ei voinut saarnata evankeliumia. Se ei tapahtunut vain kerran. Se tapahtui useita kertoja. Mutta hän sanoi, että tuntui siltä, että

when they were visiting over those years after he had gone into heresy, that he would turn to my father-in-law and he would just tell him, hey, [my father-in-law], tell me those words. And [my father-in-law] knew, of course, what he wanted. He was once a believer. But [my father-in-law] said that he couldn't preach the gospel to him. It bothered him for many years why he couldn't preach the gospel. It didn't happen just once. It happened a number of times. But he said that it felt like

jollakin tavalla tehty tästä. Joten joka tapauksessa evankeliumia ei saarnattu siellä. Ja vain muutama viikko ennen kuin hän kuoli, [hänen isänsä] näki unen. Ja hän lähetti sanan hoitajan kautta, että [appeni] tulisi hoitokotiin sinä aamuna. Ja niin appeni tuli. Hän meni hoitokotiin ja [hänen isänsä] kysyi [apeltani], että oletko sinä vielä elossa.

in some ways made of this. So anyway, the gospel wasn't preached there. And it was just a few weeks before he died that [his father] had a dream. And he sent word through the nurse that [my father-in-law] would go to the nursing home that morning. And so my father-in-law did. He went down to the nursing home and [his father] asked [my father-in-law] that you're still alive.

[appeni] sanoo, joo, seison tässä. Ja [hänen isänsä] sanoi, näin unen, että sinä kuolit. Ja viimeinen yhteyteni Jumalan valtakuntaan katkesi. Ja siellä, niissä seuroissa, [hänen isälleen] suotiin armo uskoa. Hänestä tuli armon kerjäläinen, ja hän halusi syntinsä anteeksi. Ja evankeliumia saarnattiin siellä hyvin vapaasti.

[my father-in-law] says, yeah, I'm standing here. And [his father] said, I had a dream that you died. And my last connection to God's kingdom was severed. And there, at those services, [his father] was granted grace to believe. He became a grace beggar, and he wanted his sins forgiven. And the gospel was very freely preached there.

[appeni], hän soitti minulle. Olin töissä sinä aamuna, ja hän soitti minulle. Hän sanoi, Eric, hän selitti, mitä tapahtui. Ja hän sanoi, sinun täytyy mennä hoitokotiin töiden jälkeen. Hän sanoo, minä saarnaan evankeliumia, mutta tiedät, millainen minun evankeliumini on. Ajattelin, no, sinun evankeliumisi on yhtä vaikuttava kuin kenen tahansa uskovaisen, ja tietysti parempi kuin minun. Mutta sanoin, että menen. Joten menin hoitokotiin, ja kävin hänen luonaan siellä.

[my father-in-law], he called me. I was at work that morning, and he called me. He said, Eric, he explained what happened. And he said, you've got to go down to the nursing home after work. He says, I preach the gospel, but you know how my gospel is. I thought, well, your gospel's as effectual as any believer's, and of course, better than mine. But I said, I would go. So I went down to the nursing home, and I visited with him there.

Ja sen minäkin huomasin, oli tämä armon kerjäläinen. [Hänen isälleen] ei enää ollut väliä, millaisia asiat olivat, mutta hän halusi kuulla evankeliumin. Ja hän eli sen evankeliumin varassa elämänsä jäljellä olevat päivät. Ja hänestä jäi tällainen todistus. Joten se minusta vastaa henkeäni siitä, mitä tapahtui. [Appeni] kysyy yhä tänä päivänä niitä kysymyksiä, miksi se tapahtui, mutta se tapahtui. Ja niin minä vain näen,

And that's what I also found was this grace beggar. It didn't matter anymore to [his father] what things were, but he wanted to hear the gospel. And he lived by that gospel for those remaining days of his life. And he was left with this kind of testimony. So that, I think, answers to my spirit as to what happened. [my father-in-law] still to this day has those questions why it happened, but it did. And so I just see

että Jumala avaa, Jumala sulkee, se on hänen työtään, ja me olemme yksinkertaisesti pieniä poikia, pieniä tyttöjä siinä työssä. Ja me voimme luottaa. Voimmeko luottaa Pyhän Hengen voimaan? Onhan Jumala se, joka asuu lastensa sydämissä, hoitaa seurakuntansa asioita. Joten minusta tuntuu, että tämä ei ole se kysymys.

that God opens, God closes, it's his work, and we are simply little boys, little girls in the work. And we can trust. Can we trust in the power of the Holy Spirit? After all, it is God that dwells in the hearts of his children, cares for the matters of his congregation. So it feels to me that this isn't the question.

Mutta nyt kun olemme kuulleet näitä tuoreempia tietoja niistä, jotka ovat hyvin tarkasti tutkineet saarnoja, joita on saarnattu aiempina vuosina, ja nyt tutkivat ja vertaavat niitä siihen, mitä ne olivat ja mitä ne ovat nyt, se on huolestuttavaa. Minusta tuntuu, että on niitä, jotka jostain syystä eivät ole tyytyväisiä siihen opetukseen ja lapsenomaisen uskon yksinkertaisuuteen, Jumalan valtakunnan opetukseen.

But now when we've heard these more recent reports of those who have been very carefully examining sermons that have been preached in prior years and now examining and comparing them to what they were and what they are now, it's troubling. It feels to me that there are those who, for some reason, are not satisfied with the teaching and the simplicity of childlike faith, the teaching of God's kingdom.

ja etsivät jotakin muuta tietä tai joitakin muita vastauksia. Joten se huolestuttaa minua. Mutta minun kokemukseni on ollut, että Jumalan valtakunta on ollut anteeksiantamuksen valtakunta. Minua ei ole koskaan torjuttu. Minulta ei ole koskaan kielletty, kun olen pyytänyt anteeksiantamusta. Olen tarvinnut sitä. Voi, olen tarvinnut syntien anteeksiantamusta.

and are searching for some other way or some other answers. So that's worrisome to me. But it's been my experience that God's kingdom has been a kingdom of forgiveness. I've never been rejected. I've never been denied when I've asked for forgiveness. I've needed it. Oh, I've needed the forgiveness of sins.

Voin samaistua hyvin siihen, mitä apostoli sanoo. Hän tunsi itsensä heikoimmaksi. Joten se on se valtakunta, jonka minä tunnen. Se on se valtakunta, jossa minä kasvoin. Se on se valtakunta, jossa olen palvellut. Se on taisteleva valtakunta, taistelee syntiä vastaan, taistelee väärää ymmärrystä vastaan, väärää oppia vastaan, hoitaa lapsiaan.

I can resonate very well with what the apostle says. He felt himself to be the weakest. So that's the kingdom I know. It's the kingdom I grew up in. It's the kingdom that I've served in. It's a battling kingdom, battling against sin, battling against wrong understanding, wrong doctrine, caring for its children.

Ja niin minä uskon, että se on tänään. Joten olkoon niin, että Jumala antaisi meille tällaisen anteeksiantamuksen, kärsivällisyyden sydämen, puhua vapaasti asioista, keskustella avoimesti lastemme ja seurakuntamme jäsenten, uskon veljiemme ja sisartemme kanssa. Ja puhutaan siitä, mitä Jumalan valtakunta on, anteeksiantamuksen valtakunta ja armon valtakunta, ja kuinka se on kaikunut näiden vuosien läpi ja kuinka Jumala on kantanut meitä ja varjellut meitä

And that's how I believe it is today. So may it be that God would give us this kind of heart of forgiveness, of patience, speak freely of matters, visit openly with our children and our congregation members, our brothers and sisters in faith. And let's speak about what God's kingdom is, kingdom of forgiveness and kingdom of grace and how that has resonated through these years and how God has carried us and kept us

tähän päivään asti. Mutta tiedän, että se on huolestuttavaa. Se on huolestuttavaa minulle. Ja minäkin, niin kuin jotkut ovat maininneet, virvoituin niin, kun olin Cokatossa viikonloppuna seuroissa. Jumala, veljien ja siellä olevien uskovaisten yhteyden kautta, tuntui niin suloiselta ja lohdulliselta olla siellä. Yksinkertainen, lapsenomainen usko virvoittui. Joten, Jumala auttakoon meitä.

till this day. But I know it's troubling. It's troubling to me. And I also, as some have mentioned, I was so refreshed by being in Cokato over the weekend for services. God, through the brothers and the fellowship of the believers there, it felt so sweet and comforting to be there. Simple, childlike faith was refreshed. So, may God help us.

Ja antakoon Jumala meille viisautta työskennellä ja palvella näinä aikoina ja että voisimme aina puhua hyvää ja kaunista Jumalan valtakunnasta, tästä armon ja anteeksiantamuksen valtakunnasta. Ja myös auttakaa veljiämme, meidän puhujaveljiämme, jotka palvelevat, ja muistakaa heitä rukouksessa, että Jumala antaisi heillekin voimaa palvella ja puhua ja saarnata selvästi sitä, mikä on Hengen mukaista.

And may God give us wisdom to work and serve in these times and that we would always be able to speak well and good of God's kingdom, this kingdom of grace and forgiveness. And also help our brothers, our speaker brothers that are serving and remember them in prayer that God would also give them a strength to serve and to speak and to preach clearly that which is according to the Spirit.

Mutta epäilevä minä olen ja pelokas ja tunnen oman syntisyyteni, saanko minäkin kuulla evankeliumin? Sensuroin sinut hänen nimeensä, kallis veri. Adrian? Joo, kai olen pohtinut tai ihmetellyt samaa asiaa, mistä Eric juuri puhui, että

But doubting I am and fearful and feeling my own sinfulness, can I also hear the gospel? I'll censor you into his name, precious blood. Adrian? Yeah, I guess I've pondered or wondered the same thing what Eric just spoke to, that

Meillä on niitä keskusteluja, joissa Jumalan henki johtaa ja ohjaa. Mutta kuitenkaan rakkaus, ykseys ja rauha eivät palaa. Minulle jää vain se ajatus, että se ei ole se kysymys. On jotain muuta. Jumala ei ole sekasorron alkuunpanija. Mutta hän on

We have those discussions where God's spirit leads and guides. But yet, love, unity, and peace doesn't return. I'm only left with that thought that that's not the question. There's something else. God isn't the author of confusion. But he's

luvannut, että hän kantaa ne, jotka haluavat uskoa, taivaan kotiin. Olen myös ajatellut vähän tätä koko aihetta kyselemisestä, miten

promised he'll carry those who want to believe to heaven's home. I've also thought a little bit about this whole topic of questioning how

Me voimme vapaasti esittää kysymyksiä Jumalan valtakunnassa, mutta mikä on se sydän kysymysten takana? Kysymmekö siitä näkökulmasta, että miten asiat ymmärretään Jumalan valtakunnassa? Vai tuleeko kysymys sydämestä, joka ei ole samaa mieltä niin kuin

We can freely ask questions in God's kingdom, but what is the heart behind the questions? Are we asking from this perspective that how are matters understood in God's kingdom? Or is the question coming from a heart that doesn't agree as

eri kannan puolesta. Huomaten itseni heikoksi ja köyhäksi ja kiusatuksi, minä tarvitsen kuulla evankeliumin. Kurt Simonson.

for a different position. Finding myself weak and poor and tempted, I need to hear the gospel. Kurt Simonson.

Kaksi viimeistä kommenttia minä olen, minäkin olen kulkenut sitä tietä ja olen ihmetellyt, ja minustakin tuntui, että puhujien leirillä on jotain muuta. Öö, kuulimme tästä aiheesta enkä ollut koskaan niinkään ajatellut, tiedättehän, että voisi olla aikoja, jolloin.

The last two comments I've, I've also traveled down that road and I've wondered, and to me, it also seemed like there's something else at the speaker's camp. Um, we heard about this topic and I had never so much considered, you know, that there might be times when.

En pystyisi antamaan anteeksi, mutta siellä käydyn keskustelun kautta tuntui, siellä vain tuntui olevan Jumalan henki, joka puhui meille. Ja tunsin itseni niin turvalliseksi sen kanssa, mitä kuulin.

I wouldn't be able to forgive, but through the discussion there, it felt, it just seemed to be God's spirit there that spoke to us. And I felt so secure with what I heard.

Ja sitten puhujien leirin jälkeen kuulin palasia sieltä täältä ja keskustelin sen ja sen kanssa ja niin edelleen. Ja aloin todella saada, tuntui että mieleni, ymmärrykseni oli tulemassa niin sekavaksi. Ja aloin järkeillä joitakin näistä asioista. Ja minä vain, tiedättehän, en oikeastaan edes tiennyt, missä olin, olinko tulossa vai menossa jonkin ajan päästä. Ja sitten minä

And then after the speaker's camp, I heard bits and pieces and I visited with so and so forth. And I began to really get, seemed like my mind, my understanding was getting so confused. And I started to reason some of these things out. And I just, you know, I didn't really even know where I was, if I was coming or going after a while. And then I

Olin rippikoulussa kaksi viikkoa. Ja oli niin mukavaa olla siellä, missä uskon asiat olivat niin selviä ja niin yksinkertaisia. Ei ollut mitään älyllistä ajattelua näihin asioihin. Se oli vain yksinkertaista. Ja keskustella siellä muiden opettajien ja toisen johtajan kanssa ja

I was at confirmation for two weeks. And it was so nice to be there where the matters of faith were so clear and so simple. There was no intellectual thought into these things. It was just simple. And to visit with the other teachers there and the other director and

vapaita keskusteluja uskosta ja se oli vain niin vapauttavaa. Oli kuin, oli, ei ollut mitään haastetta. Oli vain, se oli vain kuin vapautta. Ja sattui olemaan pöydällä huoneessa, toimistossa siellä, oli vain kopio voice design -artikkelista, en edes tiedä, mikä vuosi se oli, luultavasti 25 vuotta sitten. En, ehkä Sam tietää, koska hänkin oli siellä ja me jaoimme sen artikkelin, koska

free discussions of faith and it was just so freeing. There was like, there was, there wasn't no challenge. There was just, it was just like freedom. And there happened to be on the table in the room, the office there, there was just a copy of a voice design article from, I don't even know what the year was, probably 25 years ago. I don't, maybe Sam knows because he was there too and we shared that article because

Luin sen, luulen että Kathy oli ehkä löytänyt sen sieltä pöydältä, ja niin hän näytti sen minulle, ja minä luin sen, ja olin vain, että se kertoi Korahin eriseurasta. Ja ihmettelen, mikä aihe silloin oli? Tiedättehän, oli vain tätä kateutta Korahin puolelta. Ja siitä tuli iso asia.

I read it, I think Kathy might have found it there on the table, and so she showed it to me, and I read it, and I was just like, it was about the heresy of Korah. And I wonder, what was the topic then? You know, there was just this envying on Korah's part. And it became a big issue.

nousi Moosesta ja sitä johtoa vastaan, jonka Jumala oli asettanut valtakuntaansa. Ja tiedättehän, hän sanoo, et sinä ole ainoa, joka on pyhä. Koko seurakunta on pyhä. Ja me ymmärrämme sen, ja me uskomme sen. Ainakin minä uskon niin. Mutta uskon myös, että Jumala viisaudessaan on myös asettanut valtakuntaansa niitä, joilla on suurempia vastuita.

came against Moses and the leadership that God had placed in his kingdom. And, you know, he says, you're not the only one that's holy. The whole congregation is holy. And we understand that, and we believe that. At least that's what I believe. But I also believe that God, through his wisdom, has also placed in his kingdom those that have greater responsibilities.

Minusta, tiedättehän, uskovaisina meidän täytyy olla tietoisia siitä, että tämä on Jumalan valtakunta. Niiden veljien puolesta, jotka palvelevat, meidän täytyy rukoilla. Ja kenet Jumalalla on tekemässä tätä työtä täällä? Hänellä on vain syntisiä. Sitä me kaikki olemme. Ja niin meidän täytyy auttaa toisiamme synnissämme, ja me annamme toisillemme anteeksi.

I think, you know, as believers, we need to be conscious of that, that this is God's kingdom. Those brothers that serve, we need to pray for them. And who does God have to do this work here? He only has sinners. That's all we are. And so we need to help each other with our sin, and we forgive each other.

Mutta meidän täytyy myös ymmärtää, että tämä on Jumalan valtakunta, ja Jumala näkee jokaisen ihmisen sydämen. Ja olen samaa mieltä niistä tapauksista, joista veljet ovat puhuneet, joissa he eivät pystyneet antamaan anteeksi. En ollut koskaan ajatellut sitä ennen, mutta henkeni sanoo, aamen. Kuinka vaikeaa se olisikaan. Kukapa ei haluaisi antaa anteeksi jollekulle niin läheiselle kuin isälleen? Mutta me voimme. Se on Jumalan henki. Hän on sen hengen omistaja minulle.

But we also have to understand that this is God's kingdom, and God can see every man's heart. And I agree with those instances that the brothers have spoken about where they weren't able to forgive. I hadn't ever considered it before, but my spirit says, amen. How difficult that would be. Who wouldn't want to forgive somebody so close as their father? But we can. It's God's spirit. He's the owner of that spirit to me.

Hän hallitsee sitä henkeä, ja hän on antanut sen meille lahjaksi, jotta pääsisimme taivaaseen. Mutta olen ihmetellyt, eikä minun tarvitse ihmetellä, koska Jumala tietää jo, mitkä ovat todelliset ongelmat. Mutta mikä on tärkeintä meille yksilöinä, on se, että jos olemme hautoneet niitä tunteita tai meillä on ollut niitä ajatuksia ja olemme aiheuttaneet levottomuutta Jumalan valtakunnassa, että löytäisimme hänen

He controls that spirit, and he's given it to us as a gift so that we can get to heaven. But I've wondered, and I don't need to wonder because God already knows what the real issues are. But what's most important for us as individuals is that if we've harbored those feelings or we've had those thoughts and we've caused unrest in God's kingdom, that we would find him.

anteeksiantamuksen paikan. Että voisimme vain panna ne asiat pois ja Jumalan valtakunta haluaa antaa meille anteeksi. Jumala haluaa meidän elävän rauhassa ja ykseydessä ja rakkaudessa ja ilossa täällä. Ja haluan kuulla omista mustistani ja vääristä ymmärryksistäni tai mitä ne sitten ovatkin. Haluan vain olla uskovainen ja haluan syntini anteeksi. Saanko minä uskoa?

place of forgiveness. That we could just put those matters away and God's kingdom wants to forgive us. God wants us to live in peace and unity and love and joy here. And I want to hear from my own blackies and wrong understandings or whatever they may be. I just want to be a believer and I want my sins forgiven. Can I believe?

Sam? Sam Reiko Peet. Minäkin olen ihmetellyt, näyttää siltä, että tämä anteeksiantamuksen asia ei ole

Sam? Sam Reiko Peet. I've also wondered, it seems like this matter of forgiveness hasn't

ollut ongelma minun vuosinani sikäli kuin muistan ja sitten siitä tuli ongelma ja niin kuin Keith, veljemme Keith täällä Minneapolisissa kokouksen lopussa huomautti ja olemme kuulleet jo tänä iltana kommenteissa, että on jotain muuta. Ja kuulimme veljeltämme Kurtilta Korahin kapinasta ja oli artikkeleita vuodelta 1991, kuinka

been an issue in my years as far as I can remember and then became an issue and as Keith, our brother Keith here in Minneapolis at the close of the meeting pointed out and we've heard in comments already tonight that there is something else. And heard from our brother Kurt about the rebellion of Korah and had articles from 1991 how

he kokoontuivat yhteen Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat, että te otatte liikaa itsellenne, koska koko seurakunta on pyhä ja tuntui siltä, että puhujien leiri oli, kun lähdimme sieltä, lähdimme niin suuressa ilossa ja hengen ykseydessä ja yhteenkuuluvuudessa menemään eteenpäin tässä työssä ja

they gathered themselves together against Moses and against Aaron and said that you take too much upon you seeing all the congregation are holy and it seemed like the minister's camp was when we left there we left with such joy and unity of spirit and oneness to go forward in this work and

sitten oli ääniä, jotka halusivat tuhota sen ja repiä sen alas. Eräs veli siellä Elk Riverissä näytti minulle tekstiviestin, jonka hän oli saanut toiselta veljeltä, joka oli sanonut, ettei hän usko sitä, että puhujat olivat yksimielisiä, vaikka hän ei ollut ollut siellä. Ja tällainen...

then there were voices that were wanting to destroy that and tear that down. One brother there in Elk River showed me a text he had received from another brother who had said that he didn't buy it, that the ministers were united when he hadn't been there. And this kind of...

kai, mieli tai tällainen hyökkäys sanan palvelijoita vastaan, olipa se saarnojen analysointia tai heidän syyttämistään, heidän saarnojensa nipottamista ja sanomista, että he ovat valehdelleet seurakunnalle tai mikä tapaus sitten onkin, on...

I guess, mind or this kind of attack against servants of the word, whether it's analyzing sermons or accusing them, nitpicking their sermons and saying that they've lied to the congregation or whatever the case may be is...

on huolestuttavaa ja huolettavaa. Kun olemme puhuneet tästä anteeksiantamuksen asiasta ja olemme ymmärtäneet, että me emme ole sydänten tuomareita, ja jopa profeetta Samuelin piti oppia se läksy, kuinka Jumala näkee sydämiin.

is concerning and troubling. When we've spoken of this matter of forgiveness and we have understood that we are not the judges of the hearts and even the prophet Samuel had to learn that lesson how God sees into the hearts.

Ja se on totta, ja me haluamme antaa anteeksi. Mutta sitten myös Jeesus sanoo myös, että hedelmistään hän tuntee heidät. Että ihmiset eivät kokoa viinirypäleitä orjantappuroista eikä viikunoita ohdakkeista. Ja

And that is true, and we want to forgive. But also then, Jesus also says that by their fruits he shall know them. That men don't gather grapes of thorns or figs from thistles. And

On jopa esimerkkejä kirjoituksista, joissa esimerkiksi Simon noita Apostolien tekojen 8. luvussa näki, että apostolien kätten päällepanemisen kautta annettiin Pyhä Henki, ja hän halusi antaa heille rahaa. Ja sellainen kateus oli hänen sydämessään, ja Pietari sanoi hänelle, että rahasi joutukoon kadotukseen sinun kanssasi. Ja hän sanoo, minä näen, että sinä olet katkeruuden sapessa ja vääryyden siteissä.

There's even examples from the scriptures where, for example, Simon the Sorcerer in Acts chapter 8 saw that through the laying on of the apostles' hands a Holy Ghost was given and he wanted to give them money. And that kind of envy was in his heart and Peter said unto him that your money perish with you. And he says, I perceive that you are in the gall of bitterness and in the bond of iniquity.

Jumala on antanut kaikki lahjansa ja viisautensa ja ymmärryksensä valtakuntaan ja on kutsunut seurakunnan kautta niitä palvelemaan, niin kuin Jeesus kutsui Pietarin, ruokkimaan ja ohjaamaan minun lampaitani.

God has given all of his gifts and wisdom and understanding into the kingdom and has called through the congregation those to serve, as Jesus called Peter, to feed and guide my sheep.

Ja hyökkäykset niitä vastaan, joita seurakunta on kutsunut palvelemaan, ovat hyökkäyksiä Jumalan valtakuntaa vastaan. Ja tässä samassa, yksi niistä muista asioista, joita on tuotu esiin, oli hengellinen haureus, hengellinen huoruus, ja kuinka

And attacks against those whom the congregation has called to serve are attacks against the kingdom of God. And in this same, one of the other items that has been brought out was spiritual fornication, spiritual adultery, and how

On aina saarnattu ja ymmärretty, että me emme tervehdi Jumalan terveellä niitä, jotka ovat menneet eriseuraan tai jotka eivät enää usko Jumalan lapsina. Tuomitsemmeko me silloin heitä? Kadotammeko me silloin heitä? Se on

It has always been preached and understood that we don't greet with the greeting of God's peace those who have gone into heresy or who are no longer believing as God's children. Are we then judging them? Are we then condemning them? That's

Se ei minusta tietenkään ole niin, vaan pikemminkin me, niin kuin Paavali kirjoitti korinttilaisille, että sellainen, joka on tehnyt sellaisia pahoja asioita, hän sanoo, että me...

That's, I think, of course not the case, but rather we, as Paul wrote to the Corinthians, that such a one who has done such kinds of evil things, he says that we...

annamme sellaisen saatanalle lihan turmioksi, että henki pelastuisi Herran Jeesuksen Kristuksen päivänä. Hän sanoi hänelle, että minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä läsnä, olen jo tuominnut sen, joka olisi ottanut isänsä vaimon ja maannut hänen kanssaan.

deliver such a one to Satan for the destruction of the flesh, that the spirit may be saved in the day of the Lord Jesus Christ. He told him that I verily as absent in body but present in spirit have judged already concerning the one that would have taken his father's wife and lain with her.

että se ei ole sellainen kadotukseen tuomitsemisen tuomio, vaan sellainen, niin kuin sitomisen avain on, kun, ja Kristuksen seurakuntajärjestyksessä, kun jotakuta pidettäisiin pakanana, publikaanina, että se on rakkauden laki, että sellainen heräisi ja tajuaisi, mikä hänen tilansa on, että hän on Jumalan lasten rakkauden ulkopuolella.

that that's not that kind of a judgment of condemnation, but that kind of a, as the key of binding is, when, and in the church law of Christ, when someone would be considered a heathen man, a publican, that it's a law of love that such a one would awaken and realize what their condition is, that they are outside of the love of the children of God.

Ja että jos jatkaisimme heidän tervehtimistään Jumalan terveellä, pitäisimme heitä uskon veljenä tai sisarena ja kohtelisimme heitä niin, että silloin me olemme, niin kuin kuulimme siitä yhdestä toisesta kohdasta, me olemme, kuinka Joosua sanoi, he eivät ole hylänneet vanhoja jumaliaan. He halusivat sekoittaa ne kaksi.

And that if we would continue to greet them with the greeting of God's peace, consider them a brother or a sister in faith and treat them that way, that then we are, as we heard from that one other portion, we are, how Joshua said, they have not forsaken their old gods. They wanted to mix the two.

ja silloin meistä tulee osallisia siitä. Ja niin siinä mielessä on tärkeää, että Jumalan valtakunnan rajat ovat selvät. Mutta että meidän päämäärämme ja meidän halumme

and then we become partakers of that. And so in that sense, it is important that the boundaries of God's kingdom are clear. But that our goal and our desire

Ja sydämemme palava toive on, että saisimme saarnata evankeliumia. Mutta niin kuin rippikoulun harjoituskokeen kysymys on, kenelle evankeliumia saarnataan? Sitä saarnataan, vastaukset, katuvaisille ja murheellisille. Ja kun joku löytäisi syntisen paikan ja nöyrtyisi parannukseen, silloin me vapaasti ja mielellämme saarnaamme evankeliumia.

And our heart's fervent wish is that we could preach the gospel. But as the confirmation exercise exam question is, to whom is the gospel preached? It's preached the answers to the penitent and the remorseful. And when one could find a place of a sinner and humble themselves to repentance, then we freely and willingly preach the gospel.

Mutta emme me ikään kuin arvioi heidän katumuksensa tasoa tai tuomitse heitä kadotukseen, vaan että me siellä, Jumalan suuna, Pyhän Hengen suuna, saarnaamme Jumalan sanaa, evankeliumia, täynnä armoa ja totuutta. Jos ei ole synnin tuomitsemista,

But we are not as if judging their level of penitence or condemning them, but that we there, as the mouthpiece of God, the mouthpiece of the Holy Spirit, are preaching God's Word, the Gospel, full of grace and truth. If there is no condemnation of sin,

niin kuin kuulemme niin usein maailmassa, silloin kaikki on pelkkää rakkautta ja armoa ja onnellisuutta, eikä mikään ole koskaan väärin. Mutta me saarnaamme synnin syntinä, ja me saarnaamme armon armona ja anteeksiantamuksena. Ja se on ollut meidän voimamme lähde tähän päivään asti, ja se on ollut sama evankeliumi, jota on saarnattu

as we hear so often in the world, then everything is nothing but love and grace and happiness, and there is nothing that is ever wrong. But we preach sin as sin, and we preach grace as grace and forgiveness. And that has been our source of strength to this day, and that has been the same gospel that has been preached

jota saarnataan, kunnes Jeesus tulee viemään omansa kotiin taivaaseen. Ja niin se on varmasti huolestuttavaa, kun vihollinen pystyy johtamaan hänen lapsiaan harhaan, ja on hyvää, että voimme pysähtyä ja keskustella ja että kuljemme sen

that will be preached until Jesus comes to take his own home to heaven. And so it's certainly concerning when the enemy is able to lead his children astray and it is good that we can stop and visit and that we travel at the speed of the

Kukaan ei jäisi. Mutta tiedän, että sanani ovat heikkoja, eivätkä ajatukseni aina tule ulos selvästi, ja minä tarvitsen myös kuulla evankeliumin, saanko minä uskoa?

Nobody would be left. But I know my words are weak, and my thoughts don't always come out clearly, and I need to hear the gospel as well, can I believe?

Rakkaat johtokunnan jäsenet ja puhujat, on hyvä, että voimme kokoontua yhteen keskustelemaan. Ajattelin, että tällä tavalla meidät on kutsuttu velvollisuuksiemme ja valvomisen paikoille Jumalan valtakunnassa

Dear board members and speakers, it's good that we can come together to visit. I thought that in this way, we've been called to our places of duty and watching in God's kingdom as

johtokunnan jäseninä ja sanan palvelijoina ja jokaisella meistä on tietysti ensimmäinen valvomisen paikkansa omassa henkilökohtaisessa uskon kilvoituksessaan ja meidän miten, niin kuin kuulimme aiemmin, miten minun asiani ovat, avaushartaudessa, ja varmasti se on

board members and servants of the word and each of us of course has our first place of watching in our own personal endeavor of faith and our how as we heard earlier how are my matters in the opening devotion and certainly it's

aina sellainen, jossa tunnen omat vikani ja syntisyyteni. Saanko vuotaa syntini teille? Haluan uskoa teidän kanssanne. Ja minusta meillä on sellainen vastuu myös, jopa kun keskustelemme näistä asioista, että

always one where I feel my own faults and sinfulness. Can I bleed my sins for you? I want to believe with you. And I think that we have that kind of responsibility also, even as we discuss these matters, that

Minusta olemme kuulleet tänä iltana monta puhetta, jotka ovat samaa ääntä, ja sellaista, johon voin sanoa, että sydämeni vastaa aamen. Ja niin minä vain ihmettelen, että onko kukaan meistä toista mieltä ja tunteeko kukaan meistä eroa?

I think we've heard many speeches this evening that are the same voice and one that I can say that my heart answers amen to. And so I just wonder that are any of us otherwise minded and are any of us feeling a difference?

Minusta on tärkeää, että tuntisimme sen vapauden. Emme voi keskustella emmekä voi kohdata näitä asioita, jos emme kuule, mitä meidän kaikkien sydämillä on. Ja minusta meillä on sellainen valtakunta, ja minulla on ollut tämä tunne

I think it's important that we would feel that freedom. We can't discuss and we can't face these issues if we don't hear what's on all of our hearts. And I think we have such a kingdom and I've had this feeling

näinä keskustelujen aikoina, että tunnen, että niiden vaikeuksien ja kuivuuden aikojen jälkeen meillä on ollut sellainen rauhan ja vapauden aika Jumalan valtakunnassa, että ei ole tuntunut siltä, ettei olisi ollut vapautta jopa olla eri mieltä ja puhua sydämestämme ja

during these times of discussion that I feel since those times of difficulty and dryness that we've had such a time of peace and freedom in God's kingdom that it hasn't felt like there hasn't been freedom even to disagree and to speak our hearts and

vapaasti seurakunnan kokouksissa tai vuosikokouksissa ja niin edelleen. Ja tiedättehän, meidän kimppuumme ei ole hyökätty, jos ajatuksemme on ehkä ollut erilainen kuin mitä enemmistö on ajatellut ja niin edelleen. Mutta minusta tuntui, että olemme nauttineet tällaisesta vapaudesta. Joten meillä voi olla se vapaus myös näissä asioissa.

freely in congregation meetings, or annual meetings and so on. And, you know, we haven't been pounced on if maybe our thought has been different than what the majority has been thinking and so on. But to me, I felt that we've enjoyed this kind of freedom. So we can have that freedom even over these matters.

näissä asioissa vihollinen on varmasti ovela ja olen ajatellut tässä anteeksiantamuksen kysymyksessäkin, että hän pystyy jopa aiheuttamaan sekaannusta ja eroja, missä, niin kuin mainittiin aiemmin, näyttää siltä, oliko se Craigin tytär, joka oli huomannut, että näyttää siltä

these issues the enemy certainly is cunning and I've thought in this question of forgiveness also that he's able to even cause confusion and differences where as was mentioned earlier it seems like was it Craig's daughter who had observed that it seems like

tuntenut sen myös joskus ja niin sitten olen ajatellut, että kun on se tunne, että on ero, haluaisin todella tietää, että mitkä ovat ne esimerkit tai hedelmät, joita joku saattaa nähdä, jotka osoittavat tämän eron, ja olen myös ihmetellyt, että

felt that too sometimes and so then I've thought that when there is that feeling that there's a difference I truly would like to know that what are the examples or the fruits that someone might be seeing that shows this difference and I've also wondered that

kysymys tiedän, että Minneapolisin kokouksessa oli pari ajatusta, joista ajattelin, että olisi hyvä, ettei siinä kokouksessa tietenkään ollut aikaa käsitellä niitä kaikkia, mutta siellä ilmaistiin se ajatus, että kun verrataan saarnaa, joka puhuttiin joskus Rockfordissa, siihen, mitä nyt kuullaan, että on ero, joten oletan, että tunne oli, että täytyy olla

question I know in the Minneapolis meeting there were a couple thoughts that I thought it would be good that it wasn't time in that meeting of course to follow up on all those but there was that thought expressed that comparing a sermon spoke at some time in Rockford to what's being heard now that there's a difference so I assume that the feeling was that there must be

joitakin saarnoja, joista tuntuu, että öö, on tätä tiukkuutta tai tai mitä, mutta en tiedä, ja sitten myös se ajatus, että öö, tiedättehän, ne veljet 80-luvulta, sekin tuotiin esiin siinä Minneapolisin kokouksessa, että öö, että he hoitivat asiansa, mutta olivatko jotkut oppilaat ja mentorit

some sermons that feels that um there's this tightness or or what but i don't know and then also that thought that um you know the brothers from the 80s that was also brought out at that minneapolis meeting that um that they took care of their matters but were some of the students and mentors of the

ovatko he juuttuneet siihen tai en muista tarkalleen sanoja, mutta jatkavatko he ikään kuin siinä hengessä tai kuivuudessa ja niin öö, sekin, tiedättehän, olisi hyvä tietää, että mitä

have they got stuck in that or i can't remember exactly the words but are they kind of continuing in that spirit or dryness and so um that too you know it would be good to know that what

puhuja siihen aikaan, aloitin puhumisen 84 ja niin, niin kuin mainitsin Rickille matkalla, on se, että tiedättehän, kun ajattelen niitä, niitä veljiä, joilla oli taistelunsa ja kamppailunsa, he kävivät läpi sodan ajan, eriseuran hengellisen sodan ajan ja

speaker at that time beginning speaking in 84 and so as I mentioned to Rick on the way is that you know when I think of those those brothers that had their battles and struggles they went through the time of warfare of spiritual warfare of the heresy and

ja sitten kokivat taistelut toiselle puolelle, ehkä kuivuudessa. Mutta minun mielessäni näytti siltä, että he pystyivät kaikki hoitamaan asiansa ja että he olivat Kristuksen rakkaudessa toinen toisiaan kohtaan. En usko, että he olivat...

and then experience the battles to the other side, perhaps in the dryness. But it seemed in my mind that they were able to all take care of their matters and that they were in the love of Christ one to another. I don't think that they were...

kamppailemassa niiden asioiden kanssa. Ja niin minusta me, jotka koimme ne ajat, tunsimme vain iloa ja riemua siitä, että ne olivat menneisyydessä ja anteeksi annettuja, ja sanomme, että minkä veljet ovat antaneet anteeksi siellä tai täällä, minäkin haluan antaa anteeksi ja katsoa eteenpäin eikä taaksepäin.

struggling with those things. And so I think those of us who experienced those times, we just felt happy and joyful that they were in the past and forgiven and say that what the brothers have forgiven here or there, I want to forgive also and look forward and not behind.

Eikä se tarkoita, etteikö jollakulla olisi voinut olla huonoja kokemuksia, joita he eivät ole pystyneet unohtamaan. Mutta siinäkin, minusta, voi löytää anteeksiantamuksen paikan ja, tiedättehän, jos he voivat puhua avoimesti niistä vaikeuksista ja pystyä jopa jättämään ne taakseen ja pystyä antamaan anteeksi ja menemään eteenpäin.

And it's not to say that someone may have had bad experiences that they haven't been able to forget. But there, too, I think one can find the place of forgiveness and to, you know, if they can speak openly of those difficulties and be able to even put them behind and be able to forgive and move forward.

ja luottaen. Joten rohkaisisin jo tänä iltana, jos on joitakin, jotka jopa tämän keskustelun aikana tuntevat itsessään, että no, en oikeastaan ole samaa mieltä siitä, mitä täällä sanotaan. On niin tärkeää, että olemme vapaita ja avoimia puhumaan, mitä mielessämme ja sydämissämme on, ja luotamme ja annamme Hengen opettaa meitä kaikkia ja auttaa meitä kaikkia siihen.

and trusting. So I would encourage even this evening if there's some, even under this discussion, are feeling in themselves that, well, I don't really agree with what's being said here. It's so important that we be free and open to speak what's on our minds and hearts and trust and allow the Spirit to teach all of us and help all of us to that.

yhteiseen ymmärrykseen ja ykseyteen. Todd Anderson, Pete. Meillä on joku muu siellä, okei. Minulle tuli vain toinen ajatus, ja ehkä useimmat tuntevat seurakuntiensa sisäiset säännöt koskien johtokunnan jäseniä. Halusin vain lukea pari asiaa siitä, mitä meidän sisäisissä säännöissämme on. Olen varma, että kaikkien ovat samanlaisia, mutta

common understanding and unity. Todd Anderson, Pete. We've got somebody else there, okay. I just had another thought, and maybe most people are familiar with the bylaws of their churches in regard to board members. I just wanted to read a couple things out of what's in our bylaws. I'm sure everyone's similar, but

Johtokunta tutkii ja ohjaa kaikkia hengellisiä asioita sanotussa seurakunnassa Jumalan sanan valossa ja perussäännön mukaisesti. Ja sitten tietysti perussäännöstä voisimme lukea koko jutun, mutta luen vain yhden lauseen. Sanottu seurakunta pitää, että Jumalan pyhä sana on korkein auktoriteetti ja ainoa mitta, jonka mukaan kaikki opit ja opetukset

The board of trustees shall study and direct all spiritual matters in said church in the light of the word of God and in accordance with the Constitution. And then, of course, in the Constitution we could read the whole thing, but I'll just read one sentence. Said church holds that the holy word of God is the highest authority and only measure according to which all doctrines and teachings

ja sanottu seurakunta on tutkittava ja arvioitava. Joten minusta halusin vain korostaa sitä, koska nämä esimerkit ovat hyödyllisiä, kun puhumme opista seurakunnassa, hyödyllisiä arkipäivän esimerkkeinä, mutta emme voi rakentaa uskoamme esimerkkien varaan, ja meidän täytyy todella kääntyä takaisin kirjoitusten puoleen, kun puhumme opin asioista. Ja minusta meidän esi-isämme, jotka kirjoittivat nämä sisäiset säännöt,

and said church are to be examined and judged. So I think I just wanted to highlight that because these examples are helpful when we talk about doctrine in the church, helpful for everyday examples, but we can't build our faith upon examples, and we really need to turn back to the scriptures when we're talking about matters of doctrine. And I think that our forefathers that wrote these bylaws

panivat sen sinne syystä ja minusta meidän täytyy vain pitää mielessä, että Raamattu on korkein auktoriteetti kiitos joo olen samaa mieltä Rayn kanssa, että öö, tiedättehän, se olisi hyvä, jos on

put that in there for a reason and i think we just need to keep that in mind that the bible is the highest authority thank you yeah i agree with ray that um you know it's it would be good if there are

joitakin muita ajatuksia, että, ja sehän on kai minun kysymykseni alussa, jos on joitakin muita ajatuksia, että olisi hyvä, jos ne voitaisiin tuoda esiin, koska mitä muuta, näyttää siltä, ettei olisi parempaa paikkaa kuin tämänkaltainen ilta, jossa voisimme keskustella siitä. Mutta mitä tulee tähän kysymykseen

some other thoughts that, and that's even what I guess my question in the beginning is, if there's some other thoughts that it'd be good if they could be brought out, because what other, seems like there wouldn't be a better place than an evening like tonight where we could discuss that. But in regards to this question of

onko kysymys anteeksiantamuksesta vai jostain muusta. Jopa tässä tekstissä, kai, jolla aloitin, 13. jakeessa, Jaakob kirjoitti, hän sanoo: Kuka teidän keskuudessanne on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän hyvällä vaelluksellaan tekonsa viisauden sävyisyydessä. Otan sen niin, no, kai olen ihmetellyt

is the question of forgiveness or something else. Even in this text, I guess, that I started with in the 13th verse, James was writing, he says, Who is a wise man and endued with knowledge among you? Let him show out of a good conversation his works with meekness of wisdom. I take that as, well, I guess I've marveled

kun toisille veljille on annettu viisaus ja ymmärrys eri asioista, joita minä en ole ymmärtänyt, mutta he ovat pystyneet avaamaan ne Jumalan sanan kautta, ja se on avautunut heidän kauttaan. Mutta se on tämä, että, ja minusta tuntuu, että jopa tällaiset illat ovat niin ratkaisevan tärkeitä, että

when other brothers have been given the wisdom and understanding on different matters that I haven't understood, but they've been able to open them through God's Word, and it's been opened through them. But it's this that, and I feel that even evenings like this are so crucial that

Ja sitten myös meidän henkilökohtaiset keskustelumme, joissa me todella tunnemme toisemme sydämestä. Koska se on tämä, että, tiedättehän, eri veljille annetaan erilainen ymmärrys. Ja varmasti me kaikki, tai sanoisin, että näyttää siltä, että minä olen yksi viimeisistä, jotka ymmärtävät. Mutta sanoisin tämän, että

And then also our individual conversations where we do know each other from the heart. Because it's this that, you know, different brothers are given different understanding. And certainly all of us, or I would say it seems like I'm one of the last ones to understand. But I would say this, that

niille, joille on annettu se ymmärrys, niin kuin tämä teksti sanoo, että he ovat, siinä sanotaan viisauden sävyisyys, että ne ovat hedelmiä. Tiedämme, että puu tunnetaan hedelmästään, niin kuin joku on, niin kuin Jeesus on sanonut, mutta joku on maininnut täällä, ja että nämä veljet, joille on annettu ymmärrys, kun he pysyvät nöyränä palvelijana ja

those that are given that understanding, as this text says, that they're, it says meekness of wisdom, that they're fruits. We know that a tree is known by its fruit, as someone has, as Jesus has said, but someone has mentioned here, and that these brothers that are given understanding, when they continue to be a humble servant and

pysyvät armon kerjäläisenä, että se on tämä, että he ovat aivan kuin me muutkin ja ja minusta öö näyttää siltä, että sielunvihollinen joskus haluaa, jos niin sanotaan, panna sen kritiikin esille, että oi katsokaa oi he katsovat, tätä he sanovat, he asettavat itsensä seurakunnan yläpuolelle tai tai öö

continue to be a grace beggar that it's this that they are just like the rest of us and and i think um it seems that the enemy of soul sometimes wants to if you say put that criticism out there that oh look oh they look at this is what they're saying they're placing themselves above the congregation or or um

siihen suuntaan ja mutta se on tämä, että jos jos olet keskusteluissa niiden kanssa, että kun todella tunnet nämä veljet sydämestä, että voit oikaista heitä ja sanoa, tiedätkö, se on, en ymmärrä, mitä sanot, koska tunnen tämän kyseisen veljen ja hän on öö

that effect and but it's this that if you if you are in conversations with those that when you do know these brothers from the heart that you can correct them and say you know that's i don't understand what you're saying because i know this particular brother and he is of um

nöyrämielinen ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta minä vain, kai halusin sanoa, että on hyvä, että meillä on näitä iltoja, ja myös yhtyä Rayn ajatuksiin, että jos on muita kysymyksiä tai niin edelleen, että niistä voitaisiin jopa keskustella tällaisena iltana kuin tänään. Joten seuraavana olisi Markus Lohi ja sitten Joe Lehtola.

humbleness of mind and so on and so forth. But I just, I guess I wanted to say that it is good that we have these evenings and also to echo Ray's thoughts that if there is other questions or so forth that they could be even discussed in an evening like tonight. So next would be Markus Lohi and then Joe Lehtola.

Aioin myös todeta, että kello on melkein 9. Meillä on useita asioita vielä esityslistalla, mutta en myöskään halua katkaista tätä keskustelua. On todella mukavaa olla täällä ja kuunnella keskustelua. Sam mainitsi joitakin raamatunkohtia, jotka ovat todella auttaneet minua rauhoittamaan ajatukseni tästä. Hyvin totta, mitä Ken sanoi.

I was also going to state it's almost 9 o'clock. We do have several more things on the agenda, but I also don't want to cut this conversation short. It's really nice to be here and listen to the discussion. Sam mentioned some of the Bible texts that really have helped me with settling my thoughts on this. Very true what Ken said.

meille ja kun kirjoitukset ovat linjassa ehkä elävän kristillisyyden lähihistorian kanssa, kai se on sitäkin enemmän, sitäkin enemmän lohdutus meille, että olimme pysyneet taistelevan Jumalan valtakunnan yksilöinä, kyllä, me kaikki lankeamme

for us and when the scripture aligns with maybe the recent history of living Christianity I guess that's all the more of all the more of a comfort for us that we had continued to be the battling kingdom of God individuals yes we all fall

On suuri asia, että on anteeksiantamus. Se on suuri voima. Minusta Randy mainitsi, kun Jeesus tuli lukittujen ovien taakse ja puhalsi heihin ja sanoi heille ja antoi heille sen voiman.

It's a great thing that there is forgiveness. It's a great power. I think Randy mentioned when Jesus came behind the locked doors and blew on them and told them and gave them that power.

Myös Matteus kertoo parissa muussa kohdassa, joissa hän myös puhuu siitä voimasta, että mitä ikinä te sidotte tai päästätte. Se on suuri voima, syntien anteeksiantamus. Jeesus kertoo meille, että jos ihmiset eivät kuule syntien anteeksiantamusta Jumalan valtakunnasta, heille ei ole annettu anteeksi taivaassa.

Also Matthew records in couple other instances where he also speaks about that power to whatsoever you bind or lose. It's a great power, forgiveness of sins. Jesus is telling us if people don't hear forgiveness of sins from the kingdom of God, they are not forgiven in heaven.

Sitten tulee lopussa se kysymys, ja minusta Greg kysyi sen kysymyksen, että no, milloin minä en antaisi anteeksi? Raamattu näyttää osoittavan, että jotkut esimerkit voivat varmasti olla esimerkkejä, joissa ihmiset eivät pystyneet ottamaan vastaan katuvaista sydäntä, mutta näyttää myös olevan joitakin esimerkkejä, joissa

There comes then the question in the end, and I think Greg asked that question that, well, when wouldn't I forgive? Bible seems to show that some examples may be certainly examples where people were not able to receive repentant heart, but also seems like some examples of where

pilkkaamisen vuoksi tai mistä syystä tahansa heille ei annettu anteeksi. Ne olivat Raamatun esimerkkejä. Raamatun opetus, jos katsomme Jeesuksen opetusta anteeksiantamuksesta. Palvelija, joka ei halunnut antaa anteeksi, kuinka monta kertaa minun pitää antaa veljelleni anteeksi?

to the mockery or for whatever reason, they were not forgiven. Those were the examples of the Bible. The teaching of the Bible, if we take a look at the teaching of Jesus with regard to forgiveness. The servant who did not want to forgive, how many times should I forgive my brother?

Ja niin edelleen. Opetus on hyvin paljon sitä opetusta, mitä me itse olemme opettaneet, mitä olemme kuulleet. Anna anteeksi. Enkä tiedä, voimmeko oikeastaan sanoa sitä yhtään paremmin kuin mikä oli puhujien leirin johtopäätös, että me erehdymme. Erehdytään anteeksiantamuksen puolelle.

And so on. The teaching is very much the teaching of what we have been teaching ourselves, what we have heard. Forgive. And I don't know that we can really say it any better than what was the conclusion of the minister's camp that we err. Let's err on the side of forgiveness.

Kenelle tahansa yksilölle, joka ihmettelee, no, pitäisikö minun antaa anteeksi vai eikö minun pitäisi antaa anteeksi, en voi kuvitella tilannetta omassa elämässäni, että tapahtuisi niin, että jotenkin en antaisi anteeksi. Mutta kuka minä olen sanomaan? Minun on sanottava, miten Jumalan Henki saattaisi vaikuttaa minussa? Toivon todella, ettei minun koskaan tarvitse olla tilanteessa, jossa kiellän joltakulta, mutta

For any individual wondering, well, should I forgive or should I not forgive, I cannot imagine a situation in my personal life that it would happen that somehow I would not forgive. But who am I to say? I am to say, how might the Spirit of God affect in me? I sure hope I never need to be in a situation where I deny someone, but

kai Jumala on salattu Jumala, joka ilmoittaa itsensä, emmekä me ymmärrä hänen syvyyksiään ja sitä, miten hänen Pyhä Henkensä vaikuttaa. Meille yksinkertaisille palvelijoille seurakunnassa, muistetaan vain, mitä Jeesus sanoi Pietarille, että ei ainoastaan seitsemän kertaa seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

I guess God is a hidden God who reveals Himself, and we don't understand the depths of Him and how His Holy Spirit works. For us simple servants in the congregation, let's just remember what Jesus told Peter, that not only seven by seven, but seventy times seven.

Ja että jos et sydämestäsi, jos pidämme jotain sydämessämme, henkilökohtaisella tasolla, että en halua antaa sille ihmiselle anteeksi, koska hän teki minulle sen. No, on totta, mitä Jeesus sanoi. Jos ette anna anteeksi, ei isännekään anna teille anteeksi. Mutta se ei tarkoita, taas, opetus on hyvin selvä.

And that if you don't from your heart, if we keep something in our heart, personal level, that I don't want to forgive that person because they did that to me. Well, it is true what Jesus said. Unless you forgive, your father will not forgive you. But that does not mean, again, the teaching is very clear.

Raamatun esimerkit näyttävät osoittavan, ja jopa jotkut elävän kristillisyyden lähihistorian tapaukset, että oli ehkä aikoja, jolloin he, yksilöt, olivat sidotut olemaan antamatta anteeksi. Ja siitä huolimatta Jumalan anteeksiantamus saattoi silti tapahtua hänen ajallaan.

the examples of the Bible seem to show, and even some recent history of living Christianity, that there maybe were times where they, individuals, were bound not to forgive. And nevertheless, forgiveness of God could take still place in His time.

Kai johtopäätös tästä kaikesta, jos erehdymme, kuulostaa aika tutulta. Olemme kuulleet sen monta kertaa ennenkin. Erehdytään anteeksiantamisen puolelle. Ja antakaa minulle kaikki syntini anteeksi.

I guess the conclusion of all of this, if we err, it sounds pretty familiar. We've heard that many times before. Let's err on the side of forgiving. And let me forgive all my sins.

Joten kai minun näkökulmastani se, tiedättehän, anteeksiantamuksen aihe ja milloin meidän pitäisi antaa anteeksi ja niin edelleen ei ole välttämättä ollut ongelmallinen minulle, koska

So I guess from my standpoint the you know the topic of forgiveness and when we should forgive and so on hasn't necessarily been problematic for me because

en antaisi anteeksi, niin kuin sanoimme, niin kuin olemme kuulleet, Pyhä Henki valaisisi meitä, jos jos todella olisi aika, jolloin meidän ei pitäisi antaa anteeksi, joten en ole, en ole ikään kuin juuttunut siihen aiheeseen, tiedättehän, milloin meidän ei pitäisi tai pitäisi antaa anteeksi, mutta minusta näyttää, että että Raamatun mukaan yhä uudelleen se se öö

i wouldn't forgive as we said as we've heard the holy spirit would enlighten us if if there was indeed a time that we shouldn't forgive so i haven't i haven't been kind of hung up on that topic of you know when we shouldn't or shouldn't forgive but it seems to me that that according to the bible over and over again it it uh

meidän pitäisi mennä ja saarnata evankeliumia yhä uudelleen, joten se on Raamatun painotus, mutta täällä oli pari kommenttia, jotka kai herättivät joitakin ajatuksia, ja minusta tämän anteeksiantamuksen aiheen suhteen se on minulle synnyttänyt vain paljon kysymyksiä, ja jatkan vain niiden kysymistä sitä mukaa kuin ajattelen niitä, joten

we should go forth and preach the gospel again and again so that's the emphasis of the Bible but there was a couple of comments here that I guess triggered some thoughts and I think with respect to this topic of forgiveness for me it's generated just a lot of questions and I'll just keep asking them as I think about them so

ne pari kommenttia, jotka herättivät kysymyksen mielessäni, on ensinnäkin, kun Ken ilmaisi johtokunnan velvollisuuden ja sen, kuinka kaikki täytyy tutkia Raamatun mukaan, Raamatun opetusten, Vanhan testamentin, Uuden testamentin, apostolien, profeettojen ja niin edelleen, ja se on korkein auktoriteetti, ja niin koska minä olen

the couple of comments that triggered a question in my mind is first of all when Ken expressed the duty of a board and how everything needs to be examined according to the Bible the teachings of the Bible Old Testament, New Testament Apostles, Prophets and so on and that is the highest authority and so since I'm

puhujat en ole ollut niin ahkera, ahkera kuin minun olisi pitänyt olla Raamatun tutkimisessa öö Raamatun tuntemukseni ei ole on niin hyvä kuin sen pitäisi olla, sanotaan nyt vain niin, ja niin sitten Sam kommentoi öö

speakers i haven't been as diligent diligent as i should have been studying the bible um my knowledge of the bible is is not as good as it should be let's just put it that way and so then sam made the comment um

Raamattu ei ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla ja kaiken pitäisi perustua Raamattuun, tutkittuna Raamatun mukaan, niin miten minä tiedän, milloin tai mikä määrittelee Jumalan valtakunnan rajat, tiedättehän, koska sen mukaan tunnen vain pieniä palasia Raamatusta ja öö

the bible is not as good as it should be and all things should be based on the bible examined according to the bible then how do i know when the or what defines the borders of the kingdom of god you know since according i only know little bits and pieces of the bible and uh

Yksi, joka tulee mieleeni yhä uudelleen viime aikoina, on vertaus viimeisestä tuomiosta, jossa me kaikki, jokainen ihminen tämän maan päällä, Raamatun mukaan, seisomme tuomarin edessä, kun Jeesus tulee jälleen, ja hän tuomitsee. Joten minun mielessäni se tuomio tapahtuu siellä, eikä meidän tehtävämme ole tehdä sitä tuomiota. Joten sitten,

One that keeps coming to my mind lately is the parable of the last judgment, where all of us will, every person on this earth, according to the Bible, will stand before the judge when Jesus comes again, and he will judge. So, in my mind, that judgment will take place there, and it's not up to us to make that judgment. So then,

Kun Sam mainitsi sen Jumalan valtakunnan rajojen selvyydestä, sanoin, no, miten minä tiedän sen kirjoitusten mukaan? En ehdota, että tähän pitää vastata täysin tänä iltana, mutta ajattelin heittää kysymyksen ilmaan. Se on jotain, mitä mietin, olen varma, ja heitän sen vain ilmaan, jotta muutkin miettisivät sitä.

When Sam mentioned that about the clarity of the borders of the kingdom of God, I said, well, how do I know that according to the scripture? I'm not suggesting that this needs to be answered fully tonight, but I thought I would throw the question out there. It's something I'll be thinking about, I'm sure, and just throw it out there for others to think about as well.

En halua, että tämä yrittää jatkua ja jatkua tässä keskustelussa tänä iltana, mutta heitän sen kysymyksen ilmaan muiden mietittäväksi. Rick Nevala, Pete. En aio vastata siihen kysymykseen, mutta sanoisin vain, mitä tuli heti mieleeni, oli se, että se ei ollut

I don't want this to try and go on and on in this discussion tonight, but throw that question out there for others to think about. Rick Nevala, Pete. I don't intend to answer that question, but I would just say what came to my mind immediately was that it wasn't

Kun luet kirkon oppia, kirkkoisät ovat tutkineet kirjoituksia ja ovat tulleet niihin kohtiin, että tätä me uskovaisina uskomme. Joten joo, vaikka uskomme, että Jumalan sana on korkein ja ainoa auktoriteettimme, uskomme myös, että Pyhä Henki on vaikuttanut myös kirkkoisiemme kautta ja on tullut kirkon opin kanssa.

When you read church doctrine, the church fathers have studied scriptures and have come with those points, that this is what we believe as believers. So yeah, even though we believe that the word of God is our highest and sole authority, we also believe that the Holy Spirit has worked through our church fathers as well and has come with the church doctrine.

Joten voimme myös katsoa sitä, kun ajattelemme, jos haluat puhua rajoista sillä tavalla. Vain nopea ajatus. Toinen asia, jota ajattelin, kun Marcus puhui, se herätti minussa ajatuksen, etten ollut koskaan oikeastaan ajatellut sitä tällä tavalla ennen. Ja siihen viitataan seitsemänä kertana verrattuna 70 kertaa seitsemään. Ja siihen asiaan, erehdymmekö anteeksiantamisen puolelle vai emme.

So we can also look at that when we think about, if you want to talk about borders that way. Just a quick thought. The other thing I was thinking about when Marcus was talking, it spurred a thought in me that I had never really thought of it in this way before. And it's referenced as seven times versus 70 times seven. And the matter of whether we err on the side of forgiving or not.

kun katsoo juutalaisten historiaa ja mitä he tekivät niinä päivinä, oli todella tyypillistä, että annoit veljellesi kolme mahdollisuutta ja sitten erosit. Ja niin minusta näyttää, että opetuslapset olivat pohjimmiltaan sanomassa Jeesukselle, että me erehdymme anteeksiantamuksen puolelle. Eikö se ole

when you look at the history of the Jews and what they did in those days, it was really typical that you gave your brother three chances and then you separated. And so it seems to me like the disciples were in essence saying to Jesus that we're erring on the side of forgiveness. Isn't it

Eikö riitä, että annamme anteeksi seitsemän kertaa? He erehtyivät yli kaksinkertaisesti siihen nähden, mikä oli sen ajan tavallinen käytäntö. Ja mitä Jeesus sitten sanoi? Seitsemäänkymmeneen kertaan seitsemän. Mittaamaton määrä armoa. Niin pitkälle voimme erehtyä anteeksiantamuksen puolelle, minusta. Enemmän kuin voimme kuvitella.

Isn't it good enough that we forgive seven times? They were erring more than double than what was the normal practice of that time. And then what did Jesus then say? Until 70 times seven. An immeasurable amount of grace. That's how far we can err on the side of forgiveness, I think. More than we can imagine.

Mutta Jumala, uskon yhä, että Jumala näyttää meille ne ajat, jos sitä ei koskaan tapahdu. Mutta omalta osaltamme, sen me voimme tietää ja tuntea mielessämme, että se on mittaamaton. Joten kello on melkein vartin yli yhdeksän. En tiedä, onko tästä aiheesta muita kommentteja. On ollut paljon ja paljon, sanon, hyvää keskustelua.

But God, I still believe that God will show us those times if it never happens. But on our own part, that's what we can know and feel in our minds, that it's immeasurable. So we're almost quarter after nine. I don't know if there's any other comments on this topic. There's been lots and lots of, I'm going to say, good discussion.

yhteisellä sanalla, että evankeliumia saarnataan vapaasti, ja että luotamme Pyhään Henkeen ilmoittamaan, jos on aika, jolloin meidän ei pitäisi. Ja se on minusta kauhea aika. Jos vain kuvittelen, etten pystyisi saarnaamaan isälleni tai jotain, se olisi kauhea asia. Ja ne ovat sellaisia tarinoita, niin kuin kuulimme Ericiltä, että Pyhä Henki ilmeisesti ilmoittaa niinä aikoina.

with the common word that the gospel is freely preached, and that we trust in the Holy Spirit to reveal if there's a time when we shouldn't. And it's, to me, a horrible time. If I can just imagine not being able to preach to my father or something, that would be a horrible thing. And that's the kind of stories, like we heard from Eric, that the Holy Spirit is obviously revealing at those times.

Mutta onko siis muita viimeisiä kommentteja tästä aiheesta? Randy? Edessä, Pete? Jälleen kerran olemme

But so is there any final other comments on this topic? Randy? Up front, Pete? Once again, we've

Varmasti nämä viime viikot ja kuukaudet ovat olleet kallisarvoisia tällä tavalla, että vaikka meillä kaikilla on ollut huolemme aiheesta ja keskusteluista, olipa se henkilökohtaisesti ystävien kesken ja perheissämme, johtokuntien, puhujien kesken ja saarnojen kautta ja seurakuntaelämässämme olemme keskustelleet tästä,

Certainly these recent weeks and months have been precious in this way that although we've all had our anxiousness over the topic and the discussions, whether it's personally among friends and our families, among boards, speakers, and through sermons and in our congregation life we've visited about this,

haluamme vapaasti jakaa sitä, mitä olemme saaneet. Ja vain sanoakseni, niin kuin mainitsin, kun meillä oli äskettäin keskustelu Rockfordin johtokunnan jäsenten ja joidenkin läsnä olleiden puhujien kanssa, että tunnen pohtineeni paljon sitä tapaa, jolla tämä kysymys

want to freely share that which we have received. And just to say, as I mentioned when we had a recent discussion on the Rockford board members and some speakers who were present, that I feel like I've pondered a lot about the way this question

anteeksiantamusta ei ei saarnattaisi ja öö kun sitä kysytään tällä tavalla, se ikään kuin vaatii vastauksen kyllä tai ei, ja tuntuu, että tiedättehän, se on ikään kuin se kompastuskivi, tiedättehän, monille öö harvoille, jotkut ovat tunteneet, että siihen ei voi vastata millään muulla tavalla kuin että ei, ei koskaan olisi aikaa

forgiveness would would not be preached and um when it is asked in this way it kind of demands an answer of yes or no and feel like you know that is the kind of the stumbling block you know for for many um for few some have felt that it can't be answered any other way that no there would never be a time

Ja toiset sanovat, no, emme voi sanoa ehdottomasti. Ja on kohtia, niin kuin on mainittu tänä iltana, kirjoituksissa, joiden pitäisi osoittaa. Ja tuntuu, että kun haluaisimme ehdottoman vastauksen ei,

And others say, well, we can't say absolutely. And there are portions, as have been mentioned this evening, of scripture which should show. And it feels that when we would want an absolute answer of no,

se ei silloin anna Pyhän Hengen tehdä työtään. Ja niin, taas, olemme kuulleet kallisarvoisesti tänä iltana, kuinka Pyhä Henki ohjaa ja opettaa jopa näissä asioissa. Ja mainitsin, kuinka kun olen kuullut tämän termin,

it doesn't allow then for the Holy Spirit to do its work. And so, again, we've heard preciously this evening how the Holy Spirit will guide and teach even in these things. And I mentioned how when I've heard this term,

sanan pidättäminen minua puistattaa, koska en en pidä siitä, että kuulen sen, en pidä siitä, että ajattelen sitä sillä tavalla ollenkaan, koska minusta se kaikki se automaattisesti antaa ymmärtää, että että minä, me ihmisinä otamme itsellemme jollakin tavalla tai

word withholding I I cringe because I don't I don't like to to hear that I don't like to think of it that way at all because to me it all that automatically implies that that me we as people are taking it upon ourselves to in some way or

parannuksesta tai katumuksesta sen, joka pyytää anteeksiantamusta, ja taas olemme kuulleet tänä iltana, kuinka se, se ei ole ollenkaan meidän paikkamme, vaan pikemminkin Pyhän Hengen työtä, se on Jumalan työtä, ja niin olen yrittänyt ajatella sitä tällä tavalla, milloin emme voi emme

of repentance or penitence of one asking for forgiveness and again we've heard this evening how that's that isn't our place at all but rather the work of the Holy Spirit it's God's work and so I have tried to think of it in this way when can't we not

ei pidättämisen asia, vaan milloin emme voi? Ja se on siksi, että taas, niin kuin olemme kuulleet, että Pyhä Henki ohjaisi eri tavalla näyttämään, mikä on oikea rakkaus tässä tilanteessa. Eikä se ole tällä tavalla, minun mielessäni, tuomitsemista.

not a matter of withholding, but when can't we? And it's because, again, as we've heard, that the Holy Spirit would guide in a different way to show what is the right love in this situation. And it's not in this way, in my mind, judging.

ottamista itsellemme tiedustella tai asettaa ehtoja, vaan vain että haluaisimme vapaasti ja rakkaudessa saarnata ja keskustella elävän uskon tärkeimmistä asioista. Ja niin ainoa

taking it upon ourselves to inquire or put conditions, but just that we would want to freely and in love preach and visit about most important matters of living faith. And so the only

osa, joka on todella tullut minulle, on tällainen tilanne, jossa teoissamme, siinä mitä sanomme, antaisimme jollakin tavalla jollekulle väärän vakuutuksen siitä, että hän kelpaa taivaaseen, kun hän ei usko niin kuin me.

part that has really come to me is this kind of situation where in our actions, what we say, we would in some way give one a false assurance of being heaven acceptable when they don't believe as we do.

tai että jollakin tavalla liitymme heihin ja saastutamme itsemme tällä tavalla. Ja sellaisen tilanteen, sydämen tilan, Jumala Pyhän Henkensä kautta ilmoittaa. Ja tiedän, että on monia, monia esimerkkejä, joissa Jeesus opettaa anteeksiantamuksesta ja taas, kuinka hän antoi anteeksi ja entä jos.

or that in some way we are joining with them and we defile ourselves in this way. And that kind of situation, the heart's condition, God, through his Holy Spirit, will reveal. And I know there are many, many examples where Jesus teaches about forgiveness and, again, how he forgave and what if.

Esimerkki hän oli meille, koska hän käski meidän mennä ja tehdä sitä, mitä hän teki, pestä toistemme jalat. Mutta oli myös yksi kerta, jota ajattelin, oli rikkaan nuorukaisen kerta. Luen pari jaetta Markuksen 10. luvusta. Siinä kerrotaan, että kun hän oli lähtenyt tielle, tuli eräs juosten

An example he was for us because he told us to go forth and do that which he did, to wash each other's feet. But there was also one time that I thought about was the time of the rich young man. I'll read a couple of verses from Mark 10. It tells us that when he was gone forth into the way, there came one running

häntä hyvä opettaja mitä minun pitää tekemän, että minä perisin iankaikkisen elämän ja Jeesus sanoi hänelle miksi kutsut minua hyväksi ei kukaan ole hyvä paitsi yksi, Jumala sinä tiedät käskyt älä tee huorin älä tapa älä varasta älä sano väärää todistusta älä riistä kunnioita isääsi ja äitiäsi ja hän vastasi ja sanoi hänelle opettaja kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudestani asti

him good master what shall i do that i may inherit eternal life and jesus said unto him why callest thou me good there is none good but one that is god thou knowest the commandments do not commit adultery do not kill do not steal do not bear false witness defraud not honor thy father and mother and he answered and said unto him master all these have i observed from my youth

Silloin Jeesus, katsoen häntä rakkaudella, siinä sanotaan, katsoi häneen, rakasti häntä ja sanoi hänelle: Yksi sinulta puuttuu, mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa, ja tule, ota risti ja seuraa minua. Ja hän tuli murheelliseksi siitä sanasta ja meni pois surullisena.

Then Jesus, beholding him with love, it says, beholding him, loved him, and said unto him, One thing thou lackest, go thy way, sell whatsoever thou hast, and give to the poor, and thou shalt have treasure in heaven, and come, take up the cross, and follow me. And he was sad at that saying, and went away grieved.

sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Ja minulle tämä kohta kertoo ajasta Jeesuksen kanssa, jolloin joku tuli tämän kaikkein tärkeimmän kysymyksen kanssa, miten minä pääsisin taivaaseen? Mitä minun pitää tehdä päästäkseni taivaaseen? Samanlainen kysymys kuin jos joku tulisi ja sanoisi, haluaisin saada syntini anteeksi.

for he had great possessions. And to me, what this portion is telling us is of a time with Jesus where one came with this most important question, how might I get to heaven? What do I need to do to reach heaven? Same kind of question as if one would come and say, I would want to have my sins forgiven.

Ja Jeesus, tuntien hänen sydämensä, viittasi hänet lakiin. Ja sen jälkeen tämä, joka ilmeisesti oli rikas itsessään, sanoi, että hän oli täyttänyt lain. Ja Jeesus yhä rakasti häntä ja sanoi, yksi sinulta puuttuu, mene ja myy kaikki, mitä sinulla on. Eli toisin sanoen, päästä eroon kaikesta siitä

And Jesus, knowing his heart, referred him to the law. And after that, this one who obviously was rich in himself said that he had fulfilled the law. And Jesus was still loving him and said, one thing thou lackest, go sell all that you have. So in other words, to get rid of all that

omastasi, ja tule nöyrästi armon kerjäläisenä. Ja silloin sinulla on oleva aarre taivaassa. Ota risti ja seuraa minua. Mutta tämä ei vieläkään pystynyt tekemään sitä. Hän oli surullinen ja hän meni tiehensä. Joten tämä oli hyvin erilainen kokemus, joka Jeesuksella oli

of your own, and come humbly as a grace beggar. And then you will have a treasure in heaven. Take up the cross and follow me. But this one still couldn't do that. He was sad and he went his way. So this was a much different experience that Jesus had

mies, kuin hänellä oli toisten kanssa, joille hän sanoi: Uskosi on tehnyt sinut terveeksi, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut, kun hän tunsi heidän sydämensä. Joten se on vain toinen kohta, joka minulle valaisee sitä, että

man as he had with others, where he said, Thy faith hath made thee whole, thy sins be forgiven thee, where he knew their heart. So it's just another portion that, to me, enlightens that

Voi olla sellainen tilanne, jossa sydän ei ole kelpaava armon kerjäläisenä, eikä tässä sanota, että Jumala ei rakastanut häntä, Jeesus ei rakastanut häntä. Hän antoi hänelle oikean ohjeen, terveellisen ohjeen siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta todistusta ei ollut. Hän meni toiseen suuntaan.

There can be such a situation where the heart isn't acceptable as a grace beggar, and it doesn't say here that God didn't love him, Jesus didn't love him. He gave him the right instruction, wholesome instruction as to what he should do, but testimony wasn't there. He went the other way.

Mutta minäkin, tiedättehän, olen huolehtinut paljon näistä asioista ja näistä keskusteluista ja haluan yksinkertaisesti uskoa omat syntini anteeksi. Annatteko minulle anteeksi? Ja minulla on vain yksi viimeinen ajatus. Eräs veli mainitsi puheessa vähän aikaa sitten

But I too, you know, worried much about these matters and these discussions and want to simply believe my own sins forgiven. Will you forgive me? And I just have one last thought. A brother mentioned in a speech a little while ago about

johtokuntien roolista ja velvollisuuksista, kuinka meidän perussäännöissämme ja sisäisissä säännöissämme sanotaan, että Jumalan sana on korkein auktoriteetti, ja meidän pitäisi alistua siihen. Minulla on vain tämä jatkokysymys. Onko huolena, että niin ei ole ollut? Tunnen sen perusteella, mitä olen kuullut tänä iltana, ja meidän...

the role and duties of boards, how it says in our constitutions and bylaws that God's word is the highest authority, and we should defer to that. I just have this follow-up question. Is there a concern that that hasn't been the case? I feel, from what I've heard this evening and explanations of our...

veljiemme, sisaren ja niin edelleen selitysten perusteella, että Jumalan sana on yhä ollut korkein auktoriteetti, niin kuin he ovat tunnustaneet, miten he uskovat ja ymmärtäisivät nämä asiat, ja kuinka johtokuntamme ja puhujamme ovat jopa tuoneet nämä asiat seurakunnalle, kun on tuntunut, että siitä täytyy keskustella seurakunnassa. Että Jumalan sana on ollut

brothers, sister, and so on, that God's word has still been the highest authority as they've confessed how they believe and would understand these matters and how these matters have even been brought by our boards and speakers to the congregation when it's felt that it needs to be visited in the congregation. That God's word has been

tärkein tai korkein auktoriteetti. Jos se ei ole ollut, sekin olisi asia, josta keskustella. Kiitos. Joten luulen, että Kenin käsi nousi tuolla takana. Haluaisin rohkaista kaikkia olemaan vapaita. Tiedän, että muistutan teitä ajasta, mutta haluamme myös olla vapaita ja jakaa ja käydä näitä keskusteluja.

most important or highest authority. If it hasn't, that too would be something to visit about. Thank you. So I think it was Ken's hand went up back there. I'd like to encourage everybody to be free. I know I remind you of the time, but also we want to be free and share and have these conversations.

Joo, haluaisin vain sanoa, että on ollut hyvä olla täällä. On mukava kuulla kaikki kommentit, ja minä otin esiin sen kohdan korkeimmasta auktoriteetista, ja minusta jotkut huolista ovat lähinnä, minusta on hyvä perustaa kaikki oppimme kirjoituksiin, ja me aloitamme, tiedän, että on mukavaa käyttää näitä esimerkkejä erilaisista tilanteista, joissa ihmiset ovat kokeneet sen, että he eivät pystyneet antamaan anteeksi, ja että

Yeah, I'd just like to say it's been good to be here. It's nice to hear all the comments and I brought up that portion of the highest authority and I think some of the concerns is mainly I think it's good to base all our doctrines on scripture and we start, I know it's nice to use these examples of different situations where people have experienced it where they weren't able to forgive and that

Meidän pitäisi kääntyä Raamatun puoleen, ja tietysti tiedämme, että Pyhä Henki avaa sen ymmärryksen. Joten se ei ole Raamattu yksin, vaan se on myös Pyhä Henki. Joten on ollut hyvä olla täällä. Ron Simonson. Haluan vain kysyä oman sydämeni ja sieluni puolesta, että saanko minä uskoa syntini anteeksi. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä.

We should turn to the Bible, and of course we know the Holy Spirit will open that understanding. So it's not the Bible alone, but it's the Holy Spirit as well. So it's been good to be here. Ron Simonson. I just want to ask for my own heart and soul that can I believe my sins forgiven. All sins forgiven in Jesus' name, precious blood.

Gary, herää. En tarkoittanut ottaa kahta vuoroa ja pidentää aikaa, mutta minun täytyy kuulla se evankeliumi. Haluaisin syntini anteeksi. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä. Halusin vain sanoa, kun tulin tänne, tiedättehän, aiemmin meillä oli ollut tämä keskustelu ja se

Gary, wake up. I didn't mean to take two turns and extend the time, but I do need to hear that gospel. I would like my sins forgiven. All sins forgiven in Jesus' name, precious blood. I just wanted to say, coming here, you know, previously we had had this discussion and it

Minun mielessäni tuntui, että oi, tämä on asia, joka on Minneapolisissa tai Rockfordissa. Mutta en voi sanoa, kuinka hyvältä sydämessäni tuntuu kuulla se ykseys ja ne tarinat ja että Jumalan sana sanoo aamen sielulleni ja hengelleni tänä iltana.

It felt in my mind like, oh, this is an issue that's in Minneapolis or Rockford. But I can't say how good it feels in my heart to hear the unity and the stories and that God's word says amen to my soul and spirit tonight.

Olen odottanut ja kuunnellut puheita tänä iltana ja lopulta päätin, että ehkä jotkut ajatukset päässäni voivat yhtä hyvin tulla ulos. Kun ensin kuulin sen

I've been waiting and listening to the speeches tonight and finally decided that maybe some of the thoughts in my head may as well come out. First hearing that

kai, nimen pidättämisoppi, ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen, oli kuulla eräästä eriseurasta kaukaa menneisyydestä, jossa oli äärimmäistä hengen kuivuutta, niin että niitä, jotka tulivat etsimään anteeksiantamusta, tuomittiin ja hyvin, hyvin kuivasti tuomittiin siihen pisteeseen asti, että oli esimerkkejä siitä, että heidän piti olla lattialla käsillään ja polvillaan anomassa evankeliumia.

I guess, name of doctrine of withholding the first thought that came to mind was of hearing of a heresy from a ways back where it was extreme dryness of spirit such that those who came to seek forgiveness were judged and very, very dryly judged to the point of examples of them having to be on the floor in their hands and knees begging for the gospel.

Se tulee mieleen, kun kuulen pidättämisopin. Se ei ole sitä, minkä tunnen Jumalan valtakunnaksi. Olemme kuulleet aika selvästi, että anteeksiantamus, se on meidän päämäärämme ja meidän käskymme saarnata anteeksiantamusta, ja kuitenkin ymmärrämme, että jos on Jumalan tahto, että anteeksiantamusta ei saarnata,

That's what comes to mind when I hear doctrine of withholding. That's not what I know to be God's kingdom. We've heard pretty clearly that forgiveness, it's our goal and our command to preach forgiveness, yet we understand if it's God's desire that forgiveness is not preached

Hän saa sen tapahtumaan. Ja mennä sen pidemmälle tulee todella hämmentäväksi minulle henkilökohtaisesti. Se on todella helppo paikka jättää se siihen ja uskoa, että siihen asia voi jäädä. Ajatellessani joitakin, kai, viittauksia opillisiin opetuksiin ja Raamattuun katsomista

He'll make it happen. And to go beyond that really becomes confusing to me personally. That's a really easy place to leave it and believe that that's where the matter can lie. Thinking on some of the, I guess, references to doctrinal teachings and looking to the Bible

ja kuullessani jotain puhetta huolista ihmisistä, puhujista ja johtokunnan jäsenistä, että he eivät opeta oikein tai opettavat eri tavalla. Kai mieleen tulee vain se, että katson ympärilleni tässä huoneessa ja katson itseäni. Näen ystäviä, näen sukulaisia,

and hearing some of the talk about concerns of people, of ministers and board members that they are not teaching correctly or are teaching differently. I guess what comes to mind is just looking around this room and looking at myself. I see friends, I see relatives,

näen ihmisiä, joita en tunne. Mutta näen Jumalan valtakunnan jäseniä. Ja miten minä tiedän tämän? Pyhän Hengen kautta. Jopa kun katsoo sitä kysymystä, missä Jumalan valtakunta on, ehkä katsoen sitä toiselta puolelta sen sijaan, että missä rajat ovat, entä missä keskikohta on? Opetuslapset pohjimmiltaan kysyivät Jeesukselta sen kysymyksen.

I see people I don't know. But I see members of God's kingdom. And how do I know this? Through the Holy Spirit. Even looking at that question of where is God's kingdom, maybe looking at it from the other side instead of where are the borders, how about where is the middle? The disciples essentially asked Jesus that question.

maankin, että miten me tunnemme sinut, miten sinä ilmoitat itsesi meille etkä maailmalle, ja hän sanoi, että hän jättää lohduttajan, että Pyhä Henki olisi kanssa ja selittäisi opetukset meille, ja olemme nähneet sen olevan totta, ei jokaisella meistä ole ymmärrystä, mutta tiedämme jopa omissa kodeissamme, kun meidän täytyy opettaa Jumalan valtakunnasta, se ei ole meidän tietomme ja meidän viisautemme,

the earth too that how will we know you how will you manifest yourself to us and not to the world and he said that he'll leave a comforter that the holy spirit would be with and would explain the teachings to us and we've seen that to be true not every one of us has understanding but we know even in our own homes when we have to teach about god's kingdom it's not our knowledge and our wisdom

joka ohjaa meitä tekemään sen. Se on Pyhä Henki, joka vaikuttaa meissä. Kukaan täällä tässä huoneessa ei ole suurempi kuin kukaan muu. Olemme vain ihmisiä, joilla on armo olla Jumalan valtakunnassa. Meille on myös uskottu se, että meidät on asetettu vartijan paikalle.

that guides us to do that. It's the Holy Spirit that works within us. No one here in this room is greater than anybody else. We're just people that have the grace to be in God's kingdom. We've also been entrusted to be put in the place of a watchman.

Ja kun meille on annettu se vastuu, uskon, se tarkoittaa myös, että meidän täytyy puhua siitä, miten ymmärrämme, miten uskomme. Koska jos emme puhu, emmekö silloin ole siinä esimerkissä vartijasta, joka ei antanut hälytystä? Jos pysymme hiljaa emmekä sano mitään, vaikka

And being given that responsibility, I believe, also means that we need to speak about how we understand how we believe. Because if we don't, aren't we then in that example of the watchman who didn't sound the alarm? If we stay silent and say nothing, even if

ymmärtäisimme tai uskoisimme oikein, voi olla niitä, joiden täytyy kuulla se herätäkseen tai tullakseen tietoisiksi siitä, mitä on tekeillä. Joten vaikka aika on loppumassa tänä iltana, rohkaisisin vain, että kukaan ei etsisi niitä pieniä ryhmiä. Jos teillä on kysymyksiä tai huolia, puhukaa uskon veljillenne ja sisarillenne.

we understand or believe correctly, there may be those who need to hear that in order to become awakened or aware of what's going on. So even though we're running out of time tonight, I would just encourage that everybody don't seek those small groups. If you have questions or concerns, speak to your brothers and sisters in faith.

Älkää vain rajoittako itseänne ihmisiin, joiden luulette ehkä näkevän asiat samalla tavalla. Jumalan valtakuntaa ohjaa Pyhä Henki, jolla ei ole eroavaa oppia, koskaan. Viekää kysymyksenne Jumalan valtakunnan keskelle, ja näette totuuden. Minäkin haluaisin kuulla sen evankeliumin. No, synnit anteeksi, Jeesus.

Just don't limit yourselves to people that you think might view issues the same way. God's kingdom is guided by the Holy Spirit, which does not have differing doctrine, ever. Take your questions to the middle of God's kingdom, and you'll see the truth. I'd also like to hear that gospel. Well, sins forgiven, Jesus.

Joten istun täällä edessä yrittäen johtaa tätä keskustelua. Tunnen tarpeeni kuulla myös evankeliumi. Saanko kuulla sen, ole hyvä? Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä.

So I'm sitting up here trying to moderate this discussion. I feel my needs to hear the gospel as well. Can I hear it, please? All sins forgiven in Jesus' name, precious blood. All sins forgiven in Jesus' name, precious blood.

Muita kommentteja? Jos ei, ehdotan, että siirrymme esityslistan seuraavaan kohtaan, joka on Keskilännen tilatoimikunnan raportti. Pidetään noin kahden minuutin tauko, jotta voimme siirtää projektorin esiin, koska tiedän, että haluamme sitä ainakin Elk Riverin katsausta varten, ja siirrämme pöydän ja otamme projektorin esiin. Joten antakaa meille minuutti tai kaksi, ja sitten Jim, en tiedä, tarvitsetko mitään muuta kuin

Other comments? If not, I'll suggest we move to the next item on the agenda, which is a report from the Midwest Facilities Committee. Let's take about two minutes so we can move the projector out, because I know we're going to want it at least for the Elk River update, and we'll move the table over and get the projector out. So give us a minute or two, and then Jim, I don't know if you need anything other than the

Voit tulla eteen ja istua, kun me siirrämme.

You can come up and sit up as we move.

On aikoja, jolloin toivoisi olevansa takana puolen ryhmän kanssa juomassa kahvia, joten tämä on yksi niistä kerroista. Kiitos vilkutuksesta. En halunnut valmistautua, luottaen siihen, että ilta menisi nopeasti. En valmistellut mitään dioja tai mitään, ja niin ajattelin, että pääasiallinen

There are times when you wish you were in the back with half of the group having coffee, so this is one of those times. Thank you for the wave. I didn't want to prepare, trusting that the evening was going to go quickly. I didn't prepare any slides or anything, and so I thought that the main thing

tarkoitus esittää raportti täällä olisi, että ihmiset tietävät tai ovat kuulleet osittain, mitä on tekeillä Minnesotan tilatoimikunnan kysymyksissä, ja sitten kysymykset tai keskustelu siitä työstä voi jatkua kokouksen ulkopuolella. Mutta tässä tilaisuudessa, kun paikalla on jäseniä eteläisen Minnesotan johtokunnista, mainitsen vain, mitä on tapahtunut tähän mennessä. Toimikunnan jäsenet

purpose of giving the report here would be that people know or have heard in part what's going on in the questions of the Minnesota Facilities Committee and then questions or visiting about that work can continue outside of the meeting. But at this opportunity when there are members from the southern Minnesota boards, I'll just mention what's gone to this point. The committee members

Minnesotan tilatoimikunnan jäsenet ovat kaikista Minnesotan seurakunnista Iron Rangea lukuun ottamatta. Toimikunnassa on ainakin yksi jäsen. Ja sitten toimikunnassa on jäseniä, jotka ovat myös LLC:n johtokunnasta ja Stony Laken leiriltä.

of the Minnesota Facility Committee are from all of the congregations in Minnesota with the exception of the Iron Range. There's at least one member on the committee. And then there's members on the committee that also are from the LLC board and from the Stony Lake camp.

Stony Laken leiri, tai Steve Cullinan oli ennen leirin johtokunnassa, eikä hän enää ole. Joten käytämme yhä hänen asiantuntemustaan toimikunnassamme. Toimikunnan tehtävä on harkita Minnesotan uskovaisten lyhyen ja pitkän aikavälin tilatarpeita, eikä tämä sisällä kunkin seurakunnan omaa rakennusta. Se on yhä asia, josta kukin seurakunta itse huolehtii.

Stony Lake Camp, or Steve Cullinan used to be on the camp board, and he no longer is. So we are still using his expertise on our committee. The role of the committee is to consider the short-term and long-term facility needs of the Minnesota believers, and this does not include each congregation's own building. That is still something that each congregation concerns themselves with.

Tätä varten toimikunta antaa suuntaviivat Stony Laken leirin kehittämistoimikunnalle, joka

In order to do so, the committee will provide direction for the Stony Lake Camp Development Committee, which