Rockfordin seurakunnan keskustelu 20. marraskuuta 2016

Kuka se olisi ilman syntien anteeksiantamusta? Ei varmasti Jumalan valtakunnassa. Eikä meillä olisi iankaikkisen elämän toivoa. Jokainen Jumalan lapsi on henkilökohtaisesti kokenut evankeliumin voiman poistaa synnin ja syyllisyyden tai epäilyn taakka ja kokea sitä seuraava ilo. Hän voi helposti todistaa:

Who would it be without the forgiveness of sins? Certainly not in God's kingdom. Neither would we have the hope of eternal life. Every child of God has personally experienced the power of the gospel to remove the burden of sin and guilt or doubt and to experience the joy that follows. He or she can readily testify

Minä uskon syntien anteeksiantamuksen. Se on se voima, jonka varassa kuljemme jokapäiväistä matkaamme uskovaisina, ja se on saatavilla kaikkialla, missä kaksi tai kolme on koolla. Paavali kirjoitti: Sillä minä en häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.

I believe in the forgiveness of sins. It is the power by which we make our daily journey as believers, and it is available wherever two or three are gathered together. Paul wrote, For I am not ashamed of the gospel of Christ, for it is the power of God unto salvation to every one that believeth.

Luther kirjoitti kerran, ettei ole suurempaa palvelusta, jonka voimme tehdä lähimmäiselle, kuin saarnata hänelle evankeliumia. Jeesus valtuutti opetuslapsensa menemään ja saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikkialla maailmassa. Se on yhä meidän tehtävämme 2 000 vuotta myöhemmin, ja on yhä niitä, jotka ovat ahdistuneita synneistään ja etsivät armollista Jumalaa.

Luther once wrote, there is no greater service that we can do for a fellow man than to preach the gospel to him. Jesus authorized his disciples to go and preach repentance and the forgiveness of sins throughout the world. That is still our mission 2,000 years later, and there are still those who are troubled over their sins and are searching for a gracious God.

henki johdattaa heidät Jumalan valtakuntaan ja he ottavat riemuiten vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesus lupasi antaa taivasten valtakunnan avaimet opetuslapsilleen ja ylösnousemuksensa jälkeen antoi ne sanoen ottakaa Pyhä Henki joiden synnit hän antaa anteeksi niille ne ovat anteeksi annetut ja joiden synnit hän pidätti ne ovat pidätetyt

spirit leads them to god's kingdom and they joyously receive the forgiveness of sins jesus promised to give the keys of the kingdom of heaven to his disciples and after his resurrection did so by saying receive ye the holy ghost whosoever sins he remit they are remitted unto them and whosoever sins he retained they are retained

Hän antoi kaksi avainta kahta erityistä tarkoitusta varten, molemmat perustuvat rakkauteen kuolematonta sielua kohtaan. Pyhällä Hengellä on siis taivasten valtakunnan avaimet. Toisella avaimista katuvaiset päästetään synneistään, ja toisella avaimella katumattomat ja tottelemattomat sidotaan heidän pahaan tilaansa, jotta he ymmärtäisivät ja tekisivät parannuksen.

He gave two keys for two specific purposes, both based on love for the undying soul. The Holy Spirit, then, has the keys of the kingdom of heaven. With one of the keys, the penitent are released from their sins, and with the other key, the impenitent and disobedient are bound in their evil condition, so that they would understand and repent.

Kaiken tämän kanssa myös Pyhä Henki ilmoittaa Jumalan rakkauden. Jumalan valtakunnassa olemme nopeita antamaan anteeksi ja hitaita sitomaan. Usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Henki on puhutussa sanassa ja antaa sille elämän. Se ei palaa Jumalan luo tyhjänä.

With all this also the Holy Spirit reveals the love of God. In God's kingdom we are quick to forgive and slow to bind. Faith cometh by hearing, and hearing by the word of God. The Spirit is in the spoken word and gives life to it. It won't return to God void.

Saarnaaminen on Pyhän Hengen virka ja se keino, jolla Jumala tekee tahtonsa tiettäväksi meille. Henki tulee hiljaisena, hiljaisena äänenä, niin kuin puhuu omalletunnollemme. Se on Hyvän Paimenen ääni. Jumalan lasten lauma tuntee hänen äänensä ja pakenee vieraan paimenen ääntä. Hyvä Paimen johtaa lampaitaan ja ne seuraavat hänen jalanjäljissään.

Preaching is an office of the Holy Spirit and the means by which God makes known His will to us. The Spirit comes as a still, small voice, as speaks to our conscience. It is the voice of the Good Shepherd. A flock of God's children knows His voice and will flee from the voice of a strange shepherd. The Good Shepherd leads His sheep and they follow in His footsteps.

Kun Pyhä Henki hallitsee seurakuntaa, ei ole ristiriitaa Raamatun ja seurakunnan välillä eikä kirjoitetun sanan ja Hengen välillä. Henki luo seurakuntaan uskon ja opin ykseyden, ei erilaisia ymmärryksiä. Kirjoitukset eivät ole kenenkään omin päin selitettävissä, eli niitä ei ole jätetty kunkin yksilön tulkinnan varaan.

When the Holy Spirit governs over the congregation, there will be no conflict between the Bible and the congregation, nor between the written word and the Spirit. The Spirit creates unity of faith and doctrine in the congregation, not different understandings. The Scripture is not of any private interpretation, that is, not left to each individual's interpretation.

Meidän täytyy myös kuunnella ja kuulla Hengen ääntä, kun seurakunta kohtaa vaikeita asioita tai kysymyksiä. Henki silloin vaikuttaa valaistakseen ja varjellakseen sieluja. Kehotus: jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille, on aina tarpeen seurakuntaelämässä, ja se on otettava henkilökohtaisesti.

We also need to listen for and hear the voice of the Spirit when the congregation faces difficult issues or questions. The Spirit then works to enlighten and preserve souls. The exhortation, he that hath an ear, let him hear what the Spirit saith unto the churches is always needed in congregation life and must be taken personally.

Meidän on myös viisasta välttää tyhmiä ja oppimattomia kysymyksiä, jotka synnyttävät riitaa. Koska meidän mielipiteemme eivät voi valaista asioita paremmin kuin sana ja henki voivat, voimme tietämättämme auttaa sielunvihollista välittämällä kuulopuheita tai huhuja. Usko opettaa, että henki puhuu seurakunnassa, mutta me voimme olla hitaita tunnistamaan hänen äänensä. Voimme samaistua Jaakobiin, joka yhtäkkiä heräsi unestaan,

We are also wise to avoid foolish and unlearned questions which cause strife. As our opinions cannot enlighten matters better than the word and spirit can, we can unwittingly assist the enemy of souls by communicating hearsay or rumor. Faith teaches that the spirit speaks in the congregation, but we can be slow to recognize his voice. We can relate to Jacob who suddenly awoke from his sleep,

tajusi, missä oli, ja huudahti: Tämä ei ole muu kuin Jumalan huone, ja tämä on taivaan portti. Kehotus kuulla, mitä Henki sanoo seurakunnille, annettiin päätöksenä Hengen todistukselle seitsemän yksittäisen sanan palvelijan eli seurakunnan enkelin uskosta, elämästä ja palveluksesta.

realized where he was, and exclaimed, This is none other but the house of God, and this is the gate of heaven. The exhortation to hear what the Spirit saith unto the churches was given as a conclusion to the Spirit's testimony of the faith, life, and ministry of seven individual servants of the word, or angels of the church.

Se ei kuitenkaan ollut tarkoitettu vain yksittäiselle palvelijalle, vaan myös hänen kotiseurakunnalleen ja seurakunnille, toisin sanoen kaikille Jumalan valtakunnassa. Viisi heistä oli langennut syvälle, ja heitä kehotettiin tekemään parannus. He eivät itse voineet ymmärtää, miten tai missä he olivat langenneet, ja siksi Pyhä Henki ilmoitti sen seurakunnalle. He olivat tulleet hengellisesti kovakorvaisiksi. Ehkä se johtui anteeksi saamattomasta synnistä, väsymyksestä, huolimattomuudesta,

Yet it was not made only to the individual servant, but also to his home congregation and to the churches, that is, to all in God's kingdom. Five of them had fallen deeply and were urged to repent. They could not of themselves understand how or where they had fallen, and therefore the Holy Spirit revealed it to the congregation. They had become spiritually dull of hearing. Perhaps it was due to unforgiven sin, weariness, carelessness,

tai lihallisesta mielenlaadusta. Vain kuulemalla Hengen ääntä, joka on Hyvän Paimenen ääni, ja olemalla sille kuuliainen voi Pyhän Hengen työ jatkua omassa elämässä. Ja vain silloin voi pysyä taivaskelpoisena. Synti ja kolminkertainen vihollinen pyrkivät vaientamaan Pyhän Hengen äänen omassatunnossamme. Meidän täytyy varustautua pelastuksen kypärällä ja Hengen miekalla, joka on Jumalan sana,

or carnal-mindedness. Only by hearing the voice of the Spirit, which is the voice of the Good Shepherd, and being obedient to it, can the work of the Holy Spirit continue in one's own life. And only then can one remain heaven acceptable. Sin and the threefold enemy work to silence the voice of the Holy Spirit in our consciences. We need to arm ourselves with the helmet of salvation and the sword of the Spirit, which is the word of God.

suojataksemme itseämme sielunvihollisen vääriltä saarnoilta ja valheilta. Laulamme nämä säkeistöt.

in order to protect ourselves from the false sermons and lies of the enemy of the soul. We'll sing these verses.

Hengen on

of the spirit is

Kasvot, Herra, Hengen, loistakoot ne aina kirkkaasti. Pukekaamme pelastuksen kypärä, syntymä totuudella ja lapsi rauhalla.

The face, Lord, of the Spirit, May they ever brightly gleam. Let us wear salvation's helmet, Birth with truth and child with peace.

Jumala siunatkoon. Jumala siunatkoon. Jumala siunatkoon.

God bless you. God bless you. God bless you.

Miten voimme erottaa totuuden hengen ja eksytyksen hengen toisistaan? Apostoli Johannes kirjoitti: Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä. Joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

How can we discern between the spirit of truth and that of the spirit of error? Apostle John wrote, We are of God. He that knoweth God heareth us. He that is not of God heareth not us. Hereby know we the spirit of truth and the spirit of error.

Toisin sanoen Jumalan Henki yhdistää ihmisen Jumalaan, hänen sanaansa ja seurakuntaan. Apostoli Paavali kuvasi Pyhää Henkeä hänen hedelmiensä kautta, joista mainitaan rakkaus, ilo ja rauha. Luther lisää, että Henki kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää koko kristikunnan maan päällä ja säilyttää sen yhteydessä Jeesukseen Kristukseen oikeassa uskossa.

In other words, the Spirit of God unites one with God, his word, and to the congregation. Apostle Paul described the Holy Spirit by his fruits, of which love, joy, and peace are mentioned. Luther adds that the Spirit calls, gathers, enlightens, and sanctifies the whole Christian church on earth, and preserves it in union with Jesus Christ in the true faith.

Toisaalta eksytyksen henki hajottaa lauman ja tuottaa lihan tekoja, joihin kuuluvat riitaisuus, kun seurakunnan sisälle muodostuu alaryhmiä, ja eripuraisuus, kun yhteyden ja yhteenkuuluvuuden tunne seurakuntaan katoaa, ja sitten lopulta eriseura, joka on valintaa kulkea omaa tietään. Paavali varoitti: teidän keskuudessanne täytyy olla myös eriseuroja,

On the other hand, the spirit of error scatters the flock and produces the works of the flesh, which include variance, when subgroups form within the congregation, and sedition, when the sense of fellowship and togetherness with the congregation is lost, and then finally heresy, which is choosing to go one's own way. Paul warned, there must be also heresies among you,

että koetellut tulisivat julki teidän keskuudessanne. Eksytyksen henki vaikuttaa väärien profeettojen kautta, ja Johannes neuvoo: rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Jeesus varoitti: kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa,

that they which are approved may be made manifest among you. The spirit of error works through false prophets, and John instructs, beloved, believe not every spirit, but try the spirits whether they are of God, because many false prophets are gone out into the world. Jesus warned, beware of false prophets which come to you in sheep's clothing.

mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä tai ohdakkeista viikunoita? Väärät profeetat tunnetaan hedelmistään. Eräältä puhujaveljeltä kysyttiin kerran, miten voisi välttää lankeamasta eriseuraan, ja hän antoi raamatullisen neuvon: säilytä usko ja hyvä omatunto, tutki Raamattua

but inwardly they are ravening wolves. Ye shall know them by their fruits. Do men gather grapes of thorns, or figs of thistles? False prophets are known by their fruits. A speaker brother was once asked how one could avoid falling into heresy, and he offered the scriptural advice, keep faith and a good conscience, study the Bible,

ja rukoile lakkaamatta. Jos tätä neuvoa noudatettaisiin, vihollisella ei olisi seurakunnassa jalansijaa, josta tehdä työtään, eikä olisi eriseuroja, eikä kukaan menettäisi uskoaan. Meidän täytyy myös elää lapsenomaisessa kuuliaisuudessa evankeliumille ja pyrkiä säilyttämään Hengen ykseys rauhan yhdyssiteellä.

and pray unceasingly. If this advice were adhered to, the enemy would not be in a foothold in the congregation from which to do his work, and there would be no heresies, and no one would lose faith. We also need to live in childlike obedience to the Gospel and endeavor to keep the unity of the Spirit in the bond of peace.

Pyhän Hengen työpaikka on seurakunta. Kuinka onnellisia olemmekaan saadessamme kokea Hengen etsikkoajan omassa maassamme ja sukupolvessamme. Jotta voisimme hyötyä tästä työstä, meidän täytyy olla osallisia seurakuntaelämästä. Pyhän Hengen työ tapahtuu niin monessa muodossa saarnaamisen ja opettamisen välityksellä.

The workplace of the Holy Spirit is the congregation. How fortunate we are to experience a time of visitation of the Spirit in our land and generation. In order to benefit from this work, we must be a partaker of congregation life. The work of the Holy Spirit takes place in so many forms through the means of preaching and teaching.

Niiden kautta hän kutsuu, kokoaa ja valaisee. Jumalan sanan saarnaaminen on vanhin työmuoto ja tärkein. Pyhäkoulu, raamattuluokka, päiväpiiri, leirityö, diagonaalityö, julkaisutyö ja muut työalat auttavat meitä tulevassa sukupolvessa säilyttämään uskon ja hyvän omantunnon.

By them he calls, gathers, and enlightens. The preaching of God's word is the oldest work form and most important one. Sunday school, Bible class, day circle, camp work, diagonal work, publication work, and other areas of work help us in the coming generation to keep faith and a good conscience.

Jumalan lasten kokoontumisissa huomaamme usein, että Jumala on valmistanut meille armopöydän vihollistemme edessä vahvistaakseen ja ravitakseen meitä edessä olevaan taisteluun. Älkäämme väsykö kokoontumaan yhteen seurakuntana, älkäämmekä antako kiusata itseämme vähättelemään Hengen työtä poissaolollamme. Tuokaamme edelleen lapsemme ja lapsenlapsemme Jeesuksen siunattaviksi.

At the gatherings of God's children, we often find that God has prepared a grace table for us in the presence of our enemies to strengthen and nourish us for the battle ahead. Let us not become weary of gathering together as a congregation, nor be tempted to belittle the work of the Spirit by our absence. Let us continue to bring our children and grandchildren to be blessed by Jesus.

Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta. Vihollinen yrittää tarmokkaasti pitää meidät poissa seurakunnan toiminnasta, ja juuri sillä hetkellä, kun tarvitsemme sitä eniten. Hän tarjoaa monia tekosyitä. Kehotus ankarasti koetelluille, epäileville ja väsyneille heprealaisille uskovaisille oli:

Suffer, little children, forbid them not to come unto me, for as such is the kingdom of heaven. The enemy vigorously tries to keep us away from congregation activities, and at the very moment we need them most. He offers many excuses. The exhortation to the severely tried, doubting, and weary Hebrew believers was,

älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien tapa on, vaan kehoittakaamme toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän. Yhdessä me tunnustamme: Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,

not forsaking the assembling of themselves together as the manner of some is, but exhorting one another, and so much the more as we see the day approaching. Together we confess, I believe in the Holy Ghost, the Holy Christian Church, the communion of saints, the forgiveness of sins,

ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän, aamen. Annan puheenvuoron puheenjohtajallemme.

the resurrection of the body, and the life everlasting, amen. I'll turn it over to our moderator.

Kiitos, Rick, tästä esityksestä. Voimme avata keskustelun. Meillä on mikrofoni takana. Paljon tietoa tässä.

Thanks, Rick, for this presentation. We can open the floor for any discussion. We have a mic in the back. Plenty of information in this.

Tavallaan kai tämä keskustelu voisi jatkua. Jätämme sen seurakunnan päätettäväksi.

In ways that I guess this discussion could go on. We'll leave that up to the congregation.

Ensimmäisenä puhuminen on yleensä vaikeinta. Kiitos.

The first one to speak is usually the hardest thing to speak. Thank you.

Nosta kätesi uudelleen.

Raise your hand again.

Eli yksi niistä dioista, minusta oli tosi hyvä, miten, tai mitä siinä sanottiin, kun siinä puhuttiin siitä, kun joku kysyi puhujaveljeltä, että miten välttää, niin, lankeamasta eriseuraan. Ja neuvo: säilytä usko ja hyvä omatunto. Tutki Raamattua ja rukoile lakkaamatta.

So, one of those slides, I just really liked how, or what it said, when it talked about when someone asked a speaker brother, like how to avoid, yeah, falling into heresy. And the advice, keep faith and a good conscience. Study the Bible and pray unceasingly.

Koska tänä aikana on vain paljon puhetta kaikenlaisesta, mitä olen kuullut, ja puhetta niinku eri puolista ja eri puhujaveljistä tai vain paljon niinku myllerrystä ja hämmennystä ja puhetta siitä, että entä jos tulisi taas eriseura, ja olen kuullut monelta vanhemmalta ihmiseltä, että

Because during this time there's just a lot of talk about different stuff that I've heard and talk about like different sides and different speaker brothers or just a lot of like turmoil and confusion and talk about you know what if there was another heresy and I've heard from a lot of older people that

Se olisi niin... On vain paljon huolta eriseurasta, varsinkin niillä, jotka ovat jo kokeneet eriseuran. Ja minusta se tarjous on vain niin hyvä neuvo, että tiedättekö, sen sijaan että ajattelisi...

It would be so... There's just lots of worry about heresy, especially people that have already experienced a heresy. And I just think the offer is such good advice that, you know, instead of thinking about...

puolen valitsemista, niinku olen kuullut joidenkin puhuvan, tiedättekö, että miettivät, kummalla puolella olla, jos he olisivat eriseura tapping, vaan että vain katsoisi omaan sydämeensä ja että tärkeintä on säilyttää lapsenusko, ja jos pidämme condenses puhtaina ja

choosing sides, like I've heard some people talk about, you know, figuring out which side to be on if they were heresy tapping, but just to look at our own hearts and that the most important thing is to keep childlike faith and if we keep our condenses clean and

luotamme ja rukoilemme Jumalaa, sitten säilytämme Pyhän Hengen, niin meillä ei ole mitään pelättävää, että Jumala johdattaa omiaan. Ja se on todella lohduttanut minua ja auttanut minua säilyttämään rauhan kaiken keskellä, se että vain tiedän, että niin kauan kuin säilytän uskon omassa sydämessäni, Jumala johdattaa minua ja pitää minut valtakunnassaan.

trust and pray to God, then keep the Holy Spirit, then we have nothing to fear that God will guide his own. And that's what has really comforted me and helped me keep peace with everything is just knowing that as long as I keep faith in my own heart, then God will guide me and keep me in his kingdom.

Olen täysin, sataprosenttisesti samaa mieltä kanssasi, että uskomme on henkilökohtainen ja meidän täytyy pitää oma omatuntomme puhtaana. Ja ainoa tapa tehdä se on kuulla se Jeesuksen evankeliumi.

I agree 100% with you that our faith is personal and we need to keep our own conscience clear. And the only way of doing that is hearing that gospel of Jesus.

kommenteistasi. Meillä on paljon aikaa tässä. Jos se on minusta kiinni, emme ole täällä kovin kauan. Olemme tässä sivussa. Tässä. Pidä kätesi ylhäällä, niin näet.

for your comments. We have plenty of time here. If it's up to me, we won't be here very long. We're on the side here. Here. Keep your hand up and you can see.

kun kävit läpi sitä esitystä, minulle tuli tämä ajatus, joka itse asiassa on ollut mielessäni eilisestä asti, meillä oli täällä Rockfordissa keskilännen johtokuntien seurakunnan johtokuntien kokous, ja siellä pidetty esitys oli seurakunnan johtokunnan tehtävästä ja johtokunnan jäsenen vastuusta, mutta siinä esityksessä

as you're going through that presentation i had this thought that came actually it's been with me since yesterday we had the midwestern board congregation board meeting here at rockford and the presentation that was given was the role of the congregation board and the responsibility of the board member but in the presentation

oli tämä kohta, joka jäi mieleeni, jossa sanotaan, että seurakunta pyytää, että ne, jotka ovat vanhimpia, eivät olisi hiljaa, kun he näkevät vaaran lähestyvän seurakuntaa väärien valvomisten ja Jumalan lasten keskinäisen riidan muodossa. Ja kai nähdessäni tämän ja vielä siihen viimeiseen kommenttiin, miten on

there was this portion that stuck with me that says, the congregation asks that those who are the elders would not be silent when they see danger approaching the congregation in the forms of wrong watchings and strife among the children of God. And I guess in seeing this and even to that last comment, how there are

Seurakunnassa on tänään kysymyksiä Jumalan valtakunnassa. Ja kehottaisin vanhimpia sanomaan sanansa ja auttamaan Jumalan seurakunnan johdattamisessa. Puhukaa lapsillenne. Puhukaa toisillenne. Puhukaa meille. Ja opettakaa meille vanhat

There are questions in the congregation today in God's kingdom. And I would exhort the elders to speak their voice and to help guide God's congregation. Speak to your children. Speak to each other. Speak to us. And teach us the old.

tavat, uudet ymmärrykset, mutta pitäkää meidät marssimassa vanhoilla poluilla. Joten tänä iltanakin rohkaisisin niitä vanhimpia, jotka ovat nähneet niitä kysymyksiä menneisyydessä, jotka ehkä ovat taas tulossa, ja ovat taistelleet niitä taisteluita, auttamaan meitä taistelemaan niitä taisteluita.

ways, new understandings, but keep us marching in the old paths. So this evening even I would encourage those elders that have seen those questions in the past that maybe are coming to again and have fought those battles to help us fight those battles.

Tiedän, ettei ole helppoa ottaa esille näin isoa ryhmää.

I know it's not easy to take out a large group like this.

Tiedättekö, varsinkin jos näemme jotain eri tavalla, emme ihan ymmärrä jotain oikein, mikä olisi parempi paikka ottaa asiat esille, että voimme, jos ymmärrämme ne väärin, että meille voidaan näyttää oikea tie.

You know, especially if we're seeing something different, not quite understanding something correctly, what better place to bring the matters up that we can, if we do understand them incorrectly, that we can be shown the correct way.

Onko kukaan niistä veljistä, jotka olivat ovikokouksessa, takakokouksessa lauantaina, suostuitteko käymään pitkän keskustelun hänen kanssaan? Mm-hm. Mm-hm.

Any of the brothers that were at the door meeting, at the back meeting Saturday, did you agree to have a lengthy discussion with her? Mm-hmm. Mm-hmm.

Se on siitä aiheesta. Onko siihen kommentteja?

It's on that topic. Is there any comments to that?

Oli vain pari ajatusta. Meillä oli keskustelu illalla aiemmin tänä vuonna syntien anteeksiantamuksesta. Tiedän, että tämä on tavallaan luonnollinen jatko sille, mikä tavallaan liittyy takaisin siihen keskusteluun.

Just had a couple thoughts. We had a discussion the evening earlier in the year on the forgiveness of sins. I know this is kind of a natural follow-up to what kind of ties back to that discussion.

Ja kun ajattelen takaisin keskustelua, joka meillä oli eilen, meille on opetettu, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Joten jotkin näistä erilaisista ajatuksista, joita on tullut esiin parin viime vuoden aikana Jumalan valtakunnassa, siinä, miten me uskomme, ei ole mitään muutosta.

And thinking back to the discussion we had yesterday, we've been taught that Jesus Christ is the same yesterday, today, and forever. So some of these different thoughts that have been coming out in the last couple years in God's kingdom, there is no change in how we believe.

Joten rukoilemme, että niille, jotka ovat esittäneet näitä erilaisia ajatuksia, annettaisiin ymmärrys ja he voisivat tehdä parannuksen näistä asioista. Eilen oli muutama todella huolestuttava puhe, ja koska tämä on kokous, johon osallistuivat kaikki seurakuntamme koko keskilännessä, ja se luultavasti vaikuttaa joihinkin ja koko Jumalan Siioniin,

So we pray that those ones that have been expressing these different thoughts would be given the understanding and able to repent of these things. There was a few real disturbing speeches yesterday, and being that this is a meeting that involved all of our congregations in the whole Midwest, and it probably is affecting some and all of God's Zion,

jos kuulette näitä erilaisia ajatuksia ja teillä on kysymyksiä, on hyvä mennä puhujien, johtokunnan jäsenten, vanhempien luo ja kysyä. Muistakaa, ettei Jumalan valtakunta ole muuttunut, joten kun näitä erilaisia ajatuksia tulee esiin, ihmiset menevät joskus eri paikkoihin neuvoa hakemaan. Se yksi

if you're hearing these different thoughts and have questions, it's good to go to ministers, board members, parents, and ask questions. Remember that God's kingdom has not changed, so when these different thoughts are coming up, people are going different places sometimes for advice. The one

Asia, jonka olen kuullut useita kertoja, on se, että mistä haemme neuvoa, jos meillä on kysymyksiä? Menemme Raamattuun. Ei ole, tiedän, ei ole helppoa kiireisessä elämässämme aina mennä sinne, mutta sinne me haluamme mennä opetusta saamaan. Luulen, että siinä, mihin jotkut ihmisistä ovat tulossa, Providence on sanonut,

The thing that I've heard several times is that, where do we go to seek advice if we have questions? We go to the Bible. It's not, I know, it's not easy to, in our busy lives, always go there, but that's where we want to go for instruction. I think where some of the people are coming into in Providence has said,

He menevät etsimään kirjoituksia, joita ihmiset ovat tehneet vuosien varrella, ja sitten yrittävät löytää sieltä pieniä kohtia, jotka voisivat tavallaan olla samaa mieltä joidenkin heidän ajatustensa kanssa. Ja nämä ovat pelottavia ajatuksia. Joten rukoilen vain, että jos joku on kuullut joitakin näistä erilaisista keskusteluista, älä kietoudu vain siihen pieneen piiriin, joka käy näitä keskusteluja. Emme tiedä, mihin se johtaisi.

They are going and looking for writings that people have done over the years and then trying to find little portions in there that might kind of agree with some of the thoughts they're having. And these are scary thoughts. So I just pray that if anyone's been hearing some of these different discussions, don't get wrapped up just in that little circle that's having these discussions. We don't know where that would lead.

etsivät niitä vastauksia, tiedättekö, sieltä meidän pitäisi niitä etsiä, Raamatusta. Se on uskomme perusta. Ja vastaukset ovat kaikki siellä. Ei ole ketään, joka ymmärtäisi sen kaiken. Eikä tule koskaan olemaan. Mutta

looking for them answers, you know, that's where we should seek them from is from the Bible. That's our basis of our faith. And the answers are all there. There's no one that does understand it all. There never will be. But

tilaa meidän kaikkien elämässä, tai pitäisi olla tilaa meidän kaikkien elämässä, tutkia ja oppia siitä. Henkäys.

room in all of our lives, or should be a room in all of our lives, to study and learn from that. Breath.

No, tämä on vain vähän laajennusta joihinkin Lutherin ymmärryksiin Joh. 20:stä, joka

Well, this is just to expand a little on some Luther's understanding of John 20, which

Se on itse asiassa aika pitkä. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ehkä tuhat sanaa antaa teille kuvan. Mutta luulen, että seurakuntana me sanomme aamen monille Lutherin ymmärryksille.

It's actually quite lengthy. If a picture's worth a thousand words, maybe a thousand words will give you a picture. But I think as a congregation, a lot of our stuff we say amen to Luther's understandings.

Siksi meidän on todella ymmärrettävä Kristus, kun hän sanoo: Joiden synnit hän antaa anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit hän pidättää, niille ne ovat pidätetyt. Että tämä ei perusta sen valtaa, joka puhuu, vaan niiden, jotka uskovat. Nyt sen valta, joka puhuu, ja sen, joka uskoo, ovat yhtä kaukana toisistaan kuin taivas ja maa.

Therefore we must really understand Christ when he says, Whosoever sins he forgives, they are forgiven unto them. Whosoever sins he retains, they are retained. That this does not establish the power of him who speaks, but of those who believe. Now the power of him who speaks and of him who believes are as far apart as heaven and earth.

Jumala on antanut meille sanan ja valtuuden puhua, mutta siitä ei kuitenkaan seuraa, että sen täytyy tapahtua niin, niin kuin Kristuskin saarnasi ja opetti sanaa, eivätkä kuitenkaan kaikki, jotka sen kuulivat, uskoneet, eikä jokainen sana tapahtunut niin kuin hän hänelle puhui, vaikka se oli Jumalan sana.

God has given us the word and the authority to speak, but it does not therefore fall from this, that it must be so done, as Christ also preached and taught the word, and yet not all who heard it believed, and it was not every word done as he spake to her, although it was God's word.

Siksi Kristuksen tarkoitus on, että hänellä on oleva valta puhua sanaa ja saarnata evankeliumia, sanoen: jokaisella, joka uskoo, on syntiensä anteeksianto, mutta jokaisella, joka ei usko, ei ole synnin anteeksiantoa. Mutta hänellä ei ole valtaa luoda uskoa, sillä istuttamisen ja kasvun antamisen välillä on suuri ero, niin kuin Paavali sanoo korinttilaisille: minä istutin Paavalin vedet, mutta Jumala antoi minulle kasvun.

Therefore, Christ's meaning is, he shall have the power to speak the word and to preach the gospel, saying, whosoever believeth has remission of his sins, but whosoever believeth not has no remission of sin. But he hath not the power to create faith, for there is a great difference between planting and giving the growth, as Paul says to the Corinthians, I planted Paul's waters, but God gave me increase.

Sen vuoksi meillä ei ole valtuutta hallita herroina, vaan olla palvelijoita ja sananpalvelijoita, joiden tulee saarnata sanaa, jonka avulla me kehotamme ihmisiä uskomaan. Sen vuoksi, jos sinä uskot sanan, sinä saat tämän vallan. Mutta jos et usko, silloin se, mitä minä puhun tai saarnaan, ei auta mitään, vaikka se olisi Jumalan sana. Ja jos et usko näitä sanoja, et kohtele epäkunnioituksella ja halveksunnalla minua, vaan Jumalaa itseään.

Hence we have no authority to rule as lords, but to be servants and ministers who shall preach the word, by means of which we incite people to believe. Therefore, if you believe the word, you gain this power. But if you believe not, then what I speak or preach will avail nothing, even though it be God's word. And if you believe not these words, you are not treating me, but God himself, with dishonor and contempt.

Sen vuoksi epäusko ei ole mitään muuta kuin jumalanpilkkaa, joka tekee Jumalasta valehtelijan. Sillä jos minä sanon: syntimme ovat teille anteeksi annetut Jumalan nimessä, etkä sinä sitä usko, se on samaa kuin jos sanoisit: kuka tietää, onko se totta ja onko hän tosissaan. Tällä sinä syytät Jumalaa ja hänen sanaansa valheesta. Sen vuoksi sinun on parempi olla kaukana sanasta, jos et sitä usko. Sillä kun ihminen saarnaa hänen sanaansa, Jumala tahtoo, että sitä pidetään yhtä suuressa arvossa kuin jos hän itse olisi sen saarnannut.

Therefore unbelief is nothing but blasphemy, which makes God a liar. For if I say our sins are forgiven you in God's name and you believe it not, it is the same as if you said, who knows whether it be true and whether he be in earnest. By this you charge God and his word with lying. Therefore you better be far from the word if you believe it not. For when a man preaches his word, God would have it as highly esteemed as if he himself had preached it.

niin tämä on Jumalan antama valta, joka jokaisella kristityllä on ja josta olemme jo puhuneet paljon ja usein. Sen vuoksi tämä riittää tällä kertaa. Tällä vieressäni olevalla kaverilla on paljon hyviä neuvoja. Ja mitä tulee vain omiin jaarituksiini tai ymmärryksiini syntien anteeksiantamuksesta, minä

then this is the power given by God, which every Christian has, and of which we have already spoken much and often. Hence, this is enough for the present. This guy next to me has got a lot of good advice. And as far as just my own ramblings or understandings as far as the forgiveness of sins, I'll

Jos pyydän keneltä tahansa pojistani täällä syntejäni anteeksi, olen sataprosenttisen varma, että he puhuvat sen lauseen, jonka haluan kuulla. Riippumatta siitä, jos minä...

If I ask any of my boys here to have my sins forgiven, I'm 100% positive they'll speak the sentence that I want to hear. Whether or not if I...

pyydän tosissani tai leikilläni, he puhuvat silti ne sanat. Jos puhun, jos pyydän tosissani, se synti hoidetaan. Mutta jos pyydän leikilläni, evankeliumi saarnataan silti, mutta anteeksiantamus pidätetään. Siinä kaikki, mitä ymmärrän. Yritän vain uskoa niin kuin

am asking in earnest or in jest, they'll still speak the words. If I'm speaking, if I'm asking in earnest, that sin will be taken care of. But if I'm asking in jest, the gospel will still be preached, but the forgiveness will be withheld. That's all I understand. I just try to believe like

Niin kuin poikani. Se on kuin jättiläinen.

Like my boys. It's like a giant.

Aivan oikein, me haluamme uskoa niin kuin lapsi. Se on raamatullista. Jeesus on sanonut sen. Kun aikuiset tulevat, kun vanhenemme, alamme ajatella omalla mielellämme.

That is right, we want to believe like a child. That's scriptural. Jesus has said that. When the adults come as we get older, start thinking with our own mind.

emme usko, uskomme niin kuin lapsi. Kai kun ajattelen sitä, ajattelen sitä, kun opetin pyhäkoulun nuorempia luokkia, että tiettyyn ikään asti he uskovat joulupukkiin. Se on hyvä esimerkki lapsen tavoin uskomisesta.

not believing, believing like a child. I guess when I think of that, I think of back in teaching the younger grades of Sunday school that up to a certain age, they believe in Santa Claus. That's a good example of believing like a child.

Tarkoitan, he todella uskovat, että joulupukki on olemassa, he todella uskovat, että Jumala on olemassa ja Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden. Siinä se syntien anteeksiantamus tulee mukaan, että olemme niin täynnä epäilystä.

I mean, they truly believe that Santa Claus exists, they truly believe that God exists, and Jesus died for our sins. That's where that forgiveness of sins comes in, that we're so doubt-filled.

Että tarvitsemme sitä evankeliumin vakuutusta yhä uudelleen. Uskomme siihen omassa sydämessämme, koska kukaan ei voi uskoa meidän puolestamme. Emme voi uskoa kenenkään muun puolesta.

That we need that reassurance of that gospel over and over. We believe in that in our own heart because no one can believe for us. We can't believe for anyone else.

Onko muita kommentteja? Se nuori nainen, ainakin oletan, että hän on nuori nainen, joka

Any further comments? The young lady, at least I'm assuming she's a young lady who

pyysi, että tämä dia laitetaan tähän esille. Olin 30-vuotias, kun se viimeisin eriseura lähti Jumalan valtakunnasta. Ja vuonna 1972, sinä vuonna, joka johti siihen eriseuraan, keskusteltiin paljon

requested that this slide be put up here. I was 30 years old when that last heresy departed from God's kingdom. And in 1972, that year that was leading up to that heresy, there was much discussion

Jumalan sanan eri kohdista ja siitä, miten me uskoimme, ja oli paljon erimielisyyttä siitä, miten me uskoimme. Esimerkiksi yksi keskustelukohdista oli Pietarin kieltäminen.

of various portions of God's word and how we believed and there was much disagreement on how we believed. For instance, one of the discussion points was on Peter's denial

Ja ne, jotka lähtivät siinä eriseurassa, sanoivat Pietarin kieltämisestä, jossa hän kielsi kolme kertaa tuntevansa Herran Jeesuksen Kristuksen ja jopa kirosi kolmannella kerralla, kun hän sen kiellon teki, että Pietari pysyi uskossa ja että ne olivat vain huonoja ja heikkoja sanoja.

And those who departed in that heresy said that of Peter's denial, where he denied three times that he knew the Lord Jesus Christ, and even cursed the third time when he made that denial, that Peter remained in faith and that those were just poor and weak words.

Kun taas Jeesus sanoo itse, että joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Whereas Jesus says himself that he who denies me before men, him will I deny before my Father which is in heaven.

Ja niin se oli yksi niistä oppikohdista: menettikö Pietari uskonsa vai eikö hän menettänyt uskoaan? Ja me, niin kuin olemme jo tänä iltana kuulleet, meidän täytyy mennä Raamattuun ja katsoa, mitä Raamattu sanoo noista asioista.

And so there was that as one of the points of doctrine, did Peter lose his faith or did he not lose his faith? And we, as we have heard already this evening, that we need to go to the Bible and see what the Bible says about those matters.

Tämä nainen, tai tämä nuori nainen, hän puhui tästä: säilytä usko ja hyvä omatunto. Ja muistan, että isäni, kysyin isältäni: en tiedä paljon Raamatusta. Mitä voin tehdä? Mistä tiedän, kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Ja hän antoi minulle saman vastauksen. Hän sanoi: säilytä usko ja hyvä omatunto,

This lady, or this young lady, she talked about this keep faith and good conscience. And I remember that my father, I asked my father, I don't know much about the Bible. What can I do? How do I know who is right and who is wrong? And that's the same answer that he gave me. He said, keep faith and a good conscience.

ja Jumala johdattaa sinut oikealle polulle. Ja niin tätä lausetta, tätä säilytä usko hyvässä omassatunnossa, näytetään nyt hyökättävän vastaan Jumalan valtakunnassa. Ja jotkut sanovat, että

and God will lead you on the right path. And so, this statement, this keep faith in a good conscience, seems to be a statement that's being attacked now in the kingdom of God. And the, some are saying that

Jos voin uskoa tarpeeksi lujasti, minun ei tarvitse hoitaa niitä uskon asioita. Ja minä, tiedättekö, lapsesta asti olen ymmärtänyt näin, että kun säilytämme uskon ja hyvän omantunnon, haluamme panna pois synnit sitä mukaa kuin ne asettuvat.

If I can believe strongly enough, I do not need to take care of those matters of faith. And I, you know, from a child, this is what I have understood, that when we keep faith and a good conscience, that we want to put away sins as they be set.

Puhua niistä asioista ja panna ne pois Karitsan veressä. Ja sillä tavalla me säilytämme uskon ja hyvän omantunnon. Ja siinä Ilmestyskirjan kohdassa, jossa Johannes näki sen joukon, jota kukaan ei voinut lukea, sanotaan, että nämä ovat ne, jotka pesevät vaatteensa Karitsan veressä. Ja sen vuoksi heidät hyväksyttiin.

Talk about those things and put them away in the blood of the Lamb. And in that way we keep faith and good conscience. And in that portion of Revelations where John saw that throng that no man could number, it says that these are they who wash their robes in the blood of the Lamb. And therefore they were accepted.

Ja niin me haluamme säilyttää uskon ja hyvän omantunnon, ja se antaa meidän ottaa myöhempiä askelia matkalla kuin jos annamme synnin kasautua omalletunnollemme ja tavaroiden tielle. Mutta tämä toinen, tutki Raamattua ja rukoile lakkaamatta, on hyvä neuvo. Muistan niinä päivinä, että ne Raamatut, jotka

And so we do want to keep faith and good conscience and that allows us to take later steps on the journey than if we let sin pile up on our conscience and way of stuff. But this other study of the Bible and pray unceasingly is good advice. I remember in those days that those Bibles that

otettiin esiin, ja monet teistä vanhemmista veljistä ja sisarista, jotka olette täällä, muistatte ne päivät, miten jopa keskusteluissamme ne Raamatut otettiin esiin ja katsoimme Jumalan sanasta selvittääksemme ja nähdäksemme, mitä Jumalan sana sanoo näistä asioista. Ja se on hyvä. Sen täytyy olla Raamatun mukaista. Me uskomme Raamatun mukaan.

came out and many of you older brothers and sisters who are here remember those days how even in our discussions those Bibles came out and we looked at God's word to find out and see what does God's word say about these things. And that's good. It needs to be according to scripture. We believe according to scripture.

Emme etsi mitään uutta. Haluamme etsiä niitä vanhoja polkuja, jotka olemme oppineet nuoresta asti. Ja säilyttää uskon ja hyvän omantunnon. Ja Jumala johdattaa meidät oikealle polulle.

We're not looking for anything new. We want to seek those old paths that we have learned since we were young. And keep faith and a good conscience. And God will lead us in the right path.

Tunnen vain sydämessäni, miten rukoilen, että tämä kokous auttaisi minua ja meitä kaikkia todella ymmärtämään, mitkä kysymykset ovat. En todellakaan ymmärrä, mitkä kysymykset ovat.

I just feel in my heart how I am praying that this meeting would help me and all of us to really understand what the questions are. I really don't understand what the questions are.

Oli kauhea kokemus elää läpi se viimeisin eriseura. Ja sain elämäni järkytyksen, koska tunsin koko ajan, että veljeni ja sisareni ja minä uskoin, uskoimme kaikki samoin.

It was a terrible experience to live through that last heresy. And I had a shock of my life because I felt all the time that my brothers and sisters and I was believing, were believing all the same.

Se tuli esiin. Kaksi eri henkeä taisteli. Ja noin puolet rakkaista, rakkaista, rakkaista veljistäni ja sisaristani lähti. He menivät siihen eriseuraan. Enkä voinut ymmärtää sitä. En voinut ymmärtää sitä. Mutta minun täytyy sanoa, niin kuin Ron sanoi,

It came out. There were two different spirits battling. And about half of my dear, dear, dear brothers and sisters left. They went in the heresy. And I couldn't understand it. I could not understand it. But I have to say, like Ron said,

Raamatut todella otettiin esiin. Tuntui, että puhuimme vain siitä, mitä tapahtuu? Mitä oikein on meneillään? Mutta se selkeni, niin kuin Ron toi esiin Pietarin kieltämisestä.

The Bibles did come out. It seemed all we talked about was what's happening? What is really going on? But it became clearer, like Ron brought out about Peter's denial.

Uskovaisille se näyttää niin selvältä, että miten ihmeessä voisit elää uskovaisena ja sanoa: en tunne sitä miestä, joka on Jeesus Kristus, enkä ole hänen omiaan, ja kiroilit häntä

It seems so clear to believers that how could you possibly live as a believer and say, I do not know that man who is Jesus Christ and I am not part of his and cursed at him

Miten kukaan voisi olla siitä hämmentynyt? Hän uskoi yhä, kun hän sanoi kaiken tämän. Tämä on Raamatussa. Joten emme voi taistella sitä vastaan. Sitten tuli muita hengellisiä asioita, kuten että äiti voi erehtyä. Mitä apua meillä olisi,

How could anybody be confused on that? He was still believing when he said all this. This is in the Bible. So we can't fight that. Then came other spiritual matters, like the mother can err. What help would we have?

jos äitimme, hengellinen äiti, voisi erehtyä? Oli, voitteko ajatella muita opillisia virheitä, jotka tulivat hyvin selviksi? Sinä olit nuori, mutta sinä olit vanha. Olemme keskustelleet niistä monta kertaa. Muistini on heikkenemässä, mutta Raamattu,

if our mother, spiritual mother, could err. There were, can you think of other doctrinal errors that came very clear? You were young, but you were old. We've discussed them many times. My memory is getting poor, but the Bible,

Joten, mutta juuri nyt minun on sanottava, etten ole puhunut kenenkään kanssa, jonka kanssa olisin eri mieltä. Enkä oikein tiedä, mikä se on.

So, but right now, I have to say, I have not talked to anybody who I'm disagreeing with. And I don't really know what is that.

Ja yhteiset opilliset asiat ovat taistelussa juuri nyt. Enkä tiedä, mitä ne ovat. Toivoisin, että voitaisiin tehdä selvemmäksi, mikä hänen taistelunsa on.

And shared doctrinal matters are in battle right now. And I don't know what they are. I would hope that could be made more clear of what her battle is.

Niin, no, se on hyvä kysymys. Joten kysyn, mikä tämä taistelu on, joka meillä on? Ja luulen, että meillä on yhä, monilla meistä, ehkä kaikilla meistä, sellainen kysymys, että mikä tarkalleen on juuri tai mikä on käsillä oleva tilanne.

Yeah, well, that's a good question. So I ask, what is this battle that we have? And I think that we're still, many of us, maybe all of us, have that kind of question, that exactly what is the root or what is the situation at hand.

Paul mainitsi eilen, kun keskustelimme MBMAG-kokouksessa, että oli eroja, erilaisia ymmärryksiä. Joten se on todellista. On niin, että kohtaamme nyt sellaisia kysymyksiä. Kysymys, josta keskustelimme eilen, enkä ole teologi. Minulla ei ole syvää opillista ymmärrystä asioista

Paul mentioned yesterday when we discussed at the MBMAG meeting, there were differences, different understandings. So it's real. It's so that we are facing those kinds of questions now. The question we discussed yesterday, and I'm not a theologian. I don't have deep doctrinal understanding on matters

Joten en tiedä, olisiko minulla edes syytä puhua siitä, koska muut voisivat selittää sen paljon selvemmin. Mutta luulen, että kokouksen kannalta reiluuden nimissä, koska kysymys esitettiin tai siihen viitattiin, että eilen oli tällainen ajatus, josta keskustelimme pitkään, että tiedättekö, kun kutsumme Jumalan valtakuntaan tai lapsena kasvamme armossa,

So I don't know if I would even have reason to speak to it because others could explain it much more clearly. But I think in fairness for the meeting, because the question was made or referenced that there was this kind of idea yesterday that we discussed for a long time that, you know, when we call into God's kingdom or as a child we grow in grace,

meillä on vanhurskauden vaate. Ja että luemme ja ymmärrämme Raamatusta, että se on Jumalan lahja. Ja ajattelemme veljeä, joka kielsi uskon, tuhlaajapoikaa. Kun hän palasi isänsä taloon, palvelijat pukivat hänet siihen vaatteeseen, ja puhumme siitä vanhurskauden vaatteesta, joka hänelle annettiin.

we have a robe of righteousness. And that we read and we understand from scriptures that it's God's gift. And we think of the brother that denied faith, the prodigal son. When he returned to his father's house, the servants dressed him with that robe, and we speak of that robe of righteousness that he was given.

Joten kysymys, josta keskusteltiin, on se, voiko tämä vaate koskaan tahraantua synnistä. Joku sanoi, että kun minulla on tämä vanhurskauden vaate ja minä uskon, silloin

So, the question that was discussed is whether or not this robe can ever become stained by sin. Someone said that when I have this robe of righteousness and I believe, then

tähän rooliin. Että se on yksinkertaisesti niin, että minä uskon ja uskoni suojaa minua ja voin matkata vapaana, armahdettuna Jumalan lapsena. Mutta minä puhuin eilen

to this role. That it's simply that I believe and my faith protects me and I'm able to travel as a free, grace child of God. But I spoke yesterday

osasta Ilmestyskirjaa, jossa puhutaan siitä pyhien joukosta, joilla oli se vaate, ja ne vaatteet oli pesty Karitsan veressä. Joten lapsuudestani asti olen kokenut synnin kiusaukset. Ja olen kokenut, miten minun vanhurskauden vaatteeni

part of Revelations where it speaks about that throng of saints who had that robe and those robes were washed in the blood of the Lamb. So from my childhood, I've experienced the temptations of sin. And I've experienced how my garment of righteousness

synnin tähden. Ajattelin apostoli Johanneksen sanoja, kun hän ensimmäisessä kirjeessään sanoo, että jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä

because of sin. I thought of those words of the Apostle John when he, in his first epistle, he says that if we say we have no sin, we deceive ourselves and the truth is not in us. If we confess our sins, he is faithful and just to forgive us our sins and to cleanse us from all unrighteousness

Eikä hänen sanansa ole meissä. Sitten hän jatkaa siinä toisessa luvussa: Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi. Ja jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko

And his word is not in us. So then he continues in that second chapter. My little children, these things I write unto you that you sin not. And if any man sin, we have an advocate with the Father, Jesus Christ the righteous. And he is the propitiation for our sins and not ours only, but for the sins of the whole.

Joten olen tuntenut elämässäni, että olen tarvinnut, siitä asti kun minä, varhaisimmista lapsuudenmuistoistani, muistan synnin kiusauksen. Ja olen myös kokenut, mitä tapahtuu, kun lankean syntiin ja omatuntoni tulee levottomaksi ja raskautetuksi. Ainoa tapa, jolla olen pystynyt

So I have felt in my life that I've needed, from the time I, my earliest childhood memories, I remember the temptation of sin. And I've also experienced what happens when I fall into sin and my conscience becomes troubled and burdened. The only way I've been able

niin suuri etuoikeus elämässäni, että Jumala on antanut minulle ne uskovaiset saattajat, joiden luo voin mennä, eikä se päättynyt lapsuuteeni, vaan minun on tavallaan jopa häpeillen sanottava, että tänäkin päivänä, tähän päivään asti, minun on tarvinnut mennä ja puhua niistä omantunnon asioista, ei kerran tai kahdesti, vaan monta kertaa. Ja tällä tavalla olen voinut kilvoitella uskossa tähän päivään asti.

such a privilege in my life that God has given me those believing escorts that I can go to, and it didn't end in my childhood, but I needed to in some ways even say shamingly that today, to this day, I needed to go and speak of those matters of conscience, not once or twice, but many times. And in this way, I've been able to endeavor in faith until this day.

En tiedä mitään muuta tietä kulkea. Ja eilen kokouksessa annettiin ymmärtää, että tarvitaan enemmän uskoa, että vahvempi usko antaa uskoa Kristuksen peilityöhön. No, se on minulle outo oppi. Se ei ole se, jota olen kuullut pienestä pojasta asti.

I don't know any other way to go. And yesterday at the meeting, it was implied that you need more faith, that stronger faith will allow you to believe in the mirror work of Christ. Well, it's a strange doctrine to me. It's not the one which I've heard from the time I was a young boy.

jos alamme puhua tästä ripin asiasta, koska ripistäkin voi tulla vapahtajamme. Tunnemme, että meidän täytyy tunnustaa ja tunnustaa ja tunnustaa, emmekä koskaan löydä rauhaa, koska jos tutkimme sydäntämme niin syvältä, emme löydä muuta kuin turmelusta. Mutta Luther sanoo, että tunnustaisimme ne viat ja ne synnit, jotka vaivaavat ja raskauttavat omaatuntoamme,

if we start talking about this matter of confession because confession can become our savior as well. We feel like we have to confess and confess and confess and never find peace because if we search so deeply into our hearts, we'll find nothing but corruption. But Luther says that we would confess those faults and those sins which trouble and burden our conscience.

mutta sanoisimme, että olemme syyllisiä kaikenlaiseen syntiin. Joten tuntuu vain siltä, eilisessä keskustelussamme, että oli näitä kahta eri ymmärrystä. Yksi, että olemme vapaat kaikesta synnistä Kristuksen ansiotyön tähden, enkä ole siitä eri mieltä, mutta tunnen myös, että on tärkeää, että kilvoittelemme

but we would say that we are guilty of all manner of sin. So it just, it feels like, in our discussion yesterday, that there were these two different understandings. One, that we are freed from all sin because of the merit work of Christ, and I don't disagree with this, but I also feel that it's important that we endeavor

ja panemme pois synnin ja kilvoittelemme uskossa, hoitaen sen, niin kuin tässä diassa sanotaan, että säilyttäisimme uskon ja hyvän omantunnon.

and put away sin and endeavor by faith, taking care of that, as this slide says here, that we would keep faith and good conscience.

Eli tällaisia keskusteluja tuolla nyt käydään, eivätkä ne ole helppoja keskusteluja. Monesti ne menevät hyvin syvälle teologiaan. Mutta en tiedä, tuntuu vain siltä, eikö olekin niin tärkeää, että me Jumalan lapsina uskomme niin yksinkertaisesti, että kun synti tulee, me puhumme sen?

So these are the kinds of discussions that are out there now, and they're not easy discussions. Many times they go very deep in theology. But I don't know, it just feels like, isn't it so important that we as children of God believe so simply that when sin comes, we speak it?

ja jatkamme matkaa Jumalan lapsena ja hänen valtakunnassaan. En kyseenalaista Kristuksen ansiotyötä. En kyseenalaista Jumalan viisautta ja voimaa. Mutta liian usein kyseenalaistan omat voimani ja omat kykyni ja omat, jopa omat puutteeni ja oman vähäuskoisuuteni, että miksi edes saada se tapahtumaan? En tiedä, ehkä muut ovat niin paljon vahvempia,

and continue to tread on as a child of God and his kingdom. I don't question the merit work of Christ. I don't question God's wisdom and power. But too often I question my own strength and my own ability and my own, even my own lackings and my own littleness in faith that why even make it happen? I don't know, maybe others are so much stronger

että nämä ovat epäuskoa. No, kai epäilykset ovat epäuskoa, mutta onko yhtään Jumalan lasta, joka ei epäile? Epäilykset ovat syntiä niin kuin mikä tahansa muu synti, ja me puhumme ne. Panemme ne pois ja uskomme. Joten, en tiedä, meistä tulee niin teologisia tai teoreettisia näiden asioiden suhteen, mutta

that these are unbelief. Well, I suppose doubts are unbelief, but is there a child of God who doesn't doubt? Doubts are sin like any other sin, and we speak of them. We put them away and believe. So, I don't know, we become so theological or theoretical about these things, but

eikö vain riitä, että yksinkertaisesti uskoisimme niin kuin lapsi, mutta synnin pois, ja tällä tavalla kilvoittelemme hyväksyäksemme? Eli tällaisia keskusteluja olemme käyneet, eivätkä ne ole helppoja keskusteluja. Olen viime päivinä monesti ajatellut, millaista on oleva

isn't it just enough that we would simply believe as a child, but sin away, and in this way, we endeavor to accept? So, these are the kinds of discussions we've been having, and they're not easy discussions. I've thought many times in recent days of what it will be like

elää ja asua rauhallisessa leposijassa. Ja ennen kaikkea siellä minun syntiäni ei enää muisteta. Minulle annetaan se uusi taivaallinen ruumis. Mutta kilvoittelen yhä, ja meidän kaikkien täytyy kilvoitella, mutta

live and dwell in a peaceful, resting place. And most of all, there, my sin will be no longer remembered. I will be given that new heavenly body. But I still endeavor, and we all need to endeavor, but

kilvoittelen matkata omien epäilysteni ja omien pelkojeni ja oman syntisyyteni kanssa. Ja kysyn teiltä tänä iltana: saanko yhä uskoa syntini anteeksi Jumalan nimessä? Rakkaat veljet ja sisaret,

I endeavor to travel with my own doubts and my own fears and my own sinfulness. And I ask you this evening, can I still believe my sins in God's name? Dear brothers and sisters,

1. Korinttilaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltä. Vaan pahuudessa olkaa lapsia, mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. Joten,

In 1 Corinthians, Paul writes, Brethren, be not children in understanding. Howbeit in malice be ye children, but in understanding be men. So,

Lapset ovat esikuvamme monessa asiassa, monella tavalla. Mutta Paavali sanoo syystä: älkää olko lapsia ymmärrykseltä.

Children are our example in many things, in many ways. But Paul says, for a reason, be not children in understanding.

Joten luulen, ettemme voi sanoa, että me vain uskomme niin kuin lapset. On ero. Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa? Paavali sanoo: ymmärrykseltä älkää olko lapsia. Jumala haluaa meidän ymmärtävän

So, I think we cannot say that we just believe like children. There is a difference. Do you see what I'm trying to say? Paul says, in understanding, be not children. God wants us to understand

Paavali sanoo toisissa kohdissa: kun minä kasvoin, minä luovuin lapsellisista asioista. Kun olin lapsi, ajattelin kuin lapsi, puhuin kuin lapsi. Kun kasvoin, luovuin siitä. Joten on hyvä, että kun Jeremy pyysi vanhimpia puhumaan, heillä on kokemusta.

Paul says in the other places, when I grew up, I gave up childish things. When I was a child, I thought like a child, I spoke like a child. When I grew up, I gave up that. So it is good that as Jeremy asked the elders to speak, they have experience.

taisteluista ja iloista ja suruista, oppia toistensa kokemuksista. Ja niin on toinen Raamatun kohta, jonka halusin jakaa kanssanne. Siinä on tämä: säilytä usko ja hyvä omatunto.

battles and joys and sorrows to learn one another's experience. And so there is another Bible portion that I wanted to share with you. There is this keep faith and a good conscience.

Jostain syystä Paavali piti tärkeänä sanoa se uudelleen eri sanoin samassa kirjassa, 1. Tim. 3:9. Ja hän sanoo: joilla on uskon salaisuus puhtaassa omassatunnossa. Usko on salaisuus. Ja me...

For some reason, Paul saw it important to say it again in different words in the same book, 1 Timothy 3, 9. And he says, holding the mystery of the faith in a pure conscience. Faith is a mystery. And we...

Sanomme, ettemme ole teologeja. Kai se on asianmukaista sanoa. Mutta älkäämme sekoittuko epäselvään sanomaan ja syvään teologiaan. Epäselvä sanoma ei ole syvää teologiaa. Se on epäselvä sanoma. Jumalan armonjärjestys on yksinkertainen. Se ei ole epäselvä. Se ei ole syvä.

We say we're not theologians. I guess that's proper to say. But let us not get mixed up with unclear message and deep theology. Unclear message is not deep theology. It's an unclear message. God's grace order is simple. It's not unclear. It's not deep.

Olemme kuulleet sen täällä hyvin selvästi. Pane synti pois. Usko syntisi anteeksi. Tutki Raamattua ja rukoile Sisyphean. Onko se aika selvää? Pane synti pois. Synti, anteeksi saamaton synti, vie aina maailmaan. Se on vaarallista. Se on kuin myrkkyä. Ja me kaikki lankeamme syntiin.

We have heard it very clearly here. Put sin away. Believe our sins forgiven. Study the Bible and pray on Sisyphean. Is it pretty clear? Put sin away. Sin, unforgiven sin, always leads into the world. It's dangerous. It's like poison. And we all fall into sin.

Tietysti, sellaisia me olemme. Mutta emme voi antautua sille. Emme voi sanoa, että koska olemme syntisiä, me teemme syntiä. Raamattu kehottaa meitä panemaan synnin pois. Ja niin kuin Derek sanoi, on toinenkin oja, jota meidän pitäisi myös välttää. Se ei ole Vapahtajamme. Mutta jos Jumala...

Of course, that's what we are. But we cannot surrender to that. We cannot say that because we are sinners, we sin. The Bible exhorts us to put sin away. And like Derek said, there's another ditch which we should avoid as well. It's not our Savior. But if God...

näyttää tai muistuttaa jostakin, joka vaivaa omaatuntoamme. Meillä on vapaus käyttää tätä suurta ripin lahjaa. Eikä se ole meidän tekemisessämme, vaan se on Jumalan anteeksiantamuksessa. Jumala on antanut tämän lahjan meille, ja meillä on vapaus käyttää sitä.

shows or reminds of something that troubles our conscience. We have freedom to use this great gift of confession. And it's not in our doing, but it's in God's forgiveness. God has given this gift for us, and we are free to use it.

Kai olisi paljon muutakin, mikä otettiin pois, joten seuraava jatkaa.

I guess there would be much else that was taken away, so the next one will continue.

Ainoa asia, jonka olen kuullut tästä hämmennyksestä, on se, että joillakin on sellainen tunne, sellainen ymmärrys, että voi uskoa syntinsä anteeksi ehtoollisen kautta.

The only thing that I have heard regarding this confusion is that some have the feeling, the understanding that you can believe your sins forgiven through communion.

Olen aina tuntenut, että ehtoollinen on Jumalan lahja meille uskomme vahvistamiseksi. Enkä ole koskaan ajatellut sitä anteeksiantamuksen välineenä. Joten jos kenellä tahansa on

I have always felt that communion is God's gift to us to strengthen our faith. And I've never thought of it as a means of forgiveness. So if anybody has

vastaus tähän. Haluaisin kuulla sen. Haluan vain sanoa, että olen melkein 90-vuotias, ja se vie minut takaisin siihen aikaan,

an answer to this. I'd like to hear it. I want to just say that I'm almost 90 years old and that takes me back into the time

olen siellä, enkä ollut enää edes lapsi. Mutta se oli ehdottomasti pohjavirta kirkossa siihen aikaan, eikä se alkanut vain viikossa tai kuukaudessa tai vuodessa. Se oli siellä pitkään, ja sen saattoi tuntea tiettyinä aikoina, ja saattoi... Se oli hyvin surullinen asia.

I'm there, and I was no child even anymore. But it was definitely an undercurrent in the church at the time, and it didn't start just in a week or month or a year. It was there for a long time, and you could feel it at certain times, and you could... It was a very sad thing.

No, kai me, jotka olemme vanhempia, muistamme sen, miten se tapahtui, ja toivon, ettemme koskaan näe mitään sellaista enää. Minulla on vain pari ajatusta, ja yksi on mielessäni. Kun Robert puhui

Well, I guess us that are older, we remember that as it took place, and I hope we never see anything like that again. I just have a couple thoughts, and one's in my mind. When Robert talked about

lapsesta antamassa anteeksi ja siitä, voiko sen ottaa vastaan vai ei ottaa vastaan. Ajatukseni on, että lapsi tietysti antaa anteeksi, jos häneltä pyydetään. He eivät osaa ajatella mitään muuta.

a child forgiving and if you can accept it or not accept it. My thought is that a child, of course, will forgive if they're asked. They don't know what to think about anything else.

Mutta kun vanhenee, ei ajattele kaikkea niin kuin lapsena. Ja minä vain, käyttää syntien anteeksiantamusta ja vain antaa jollekulle anteeksi, vaikka tietää, etteivät he ymmärrä

But as you get older, you don't think of everything as you do as a child. And I just, to use the forgiveness of sins and just forgive somebody, even if you know that they don't understand

mitä heille ollaan, tiedättekö, mitä edes annetaan anteeksi. Ja jos he eivät ymmärrä sitä oikealla tavalla, ja kuitenkin vain annat anteeksi. Tuntuu vain, että se olisi tämän kallisarvoisen lahjan, joka meillä on, käyttämistä tavalla, että, en osaa selittää sitä, mutta että pitää se

what they're being, you know, what is even being forgiven. And if they don't understand it in the right way, yet you just forgive. It just seems like that would be using this precious gift that we have in a way that, I don't know how to explain it, but that to keep it as

kallisarvoisena lahjana ja sinä, mihin sitä käytetään. Ja vain antaa jollekulle anteeksi tietämättä, haluavatko he edes, tiedättekö, saada sen vai eivätkö he halua sitä. Ei se vain kuulosta minusta oikealta joka tapauksessa. Mutta tiedättekö, koska emme voi vain

precious gift and what it is used for. And to just forgive somebody without knowing if they even, you know, want to have it or if they don't want to have it. It just doesn't sound right to me anyway. But, you know, because we can't just

unohtaa niin kuin lapsi unohtaa, koska tietysti he unohtavat. Mutta meillä on vähän enemmän asioita mietittävänä, kun olemme vanhempia. Ja sitten, mikä olikaan toinen ajatukseni? Ai niin, ja Eric puhui keskustelusta, joka heillä oli anteeksiantamuksesta.

forget like a child does, because of course, they're gonna forget. But we have a little more things to think about as we're older. And then, what was my other thought? Oh, and Eric was talking about the discussion that they had about forgiveness.

se vähän pelottaa minua, kun ihmiset ajattelevat, että voi vain uskoa kaikki syntinsä anteeksi pelkästään kuulemalla evankeliumin jossain, tiedättekö, yleisellä tavalla, koska niin maailma, tiedättekö, maailma ei usko anteeksiantamiseen tai evankeliumin kuulemiseen, vaan he vain uskovat yleisessä mielessä, että Jumala kuoli meidän syntiemme tähden ja niin,

that kind of scares me when people think that you can just believe all your sins forgiven just by hearing the gospel somewhere, you know, in a general way, because that's how the world, you know, the world doesn't believe in forgiving or hearing the gospel, but they just believe in a general sense that God died for our sins and so,

Me olemme pelastettuja. Ja se on melkein kuin, siltä tuntuu, että jotkut ihmiset ajattelevat. Mutta jos sinulla on jotain omallatunnollasi, joka vaivaa sinua, miten voit unohtaa sen puhumatta siitä ja saamatta sitä anteeksi? Koska kun saat sen anteeksi, se on kuin valtava taakka lähtisi harteiltasi. Ja ettei...

We're saved. And that's almost like, that's how it feels like some people are thinking. But if you have something on your conscience that bothers you, how can you forget about it without talking about it and having it forgiven? Because when you have it forgiven, it's like a huge weight off your shoulders. And to not...

koskaan puhuisi jostakin, joka vaivaa. Se olisi vain kuin kantaisi sitä taakkaa aina mukanaan. Ja opin aina lapsena tämän, että mitkä synnit sinun tulee tunnustaa? Ne, jotka tunnet sydämessäsi ja jotka vaivaavat omaatuntoasi. Juuri niin minä elin. Toivoin, että Cheryl ymmärsi sen niin.

ever talk about something that's bothering you. It would just be like always carrying that weight around. And I always learned this as a child that what sins are you to confess? Those which you feel in your heart and bother your conscience. That's just how I lived. I was hoping Cheryl understood that way.

Se on syntien nimi. Olen varma, että melkein kaikki teistä ovat kuulleet syntien anteeksiantamusta saarnattavan. Ja jos sinulla ei ole mitään omallatunnollasi, se on musiikkia. Se on taivaallista musiikkia. Ja voit todella uskoa sen.

That's the name of sins. I'm sure most all of you have heard the forgiveness of sins preached. And if you have nothing on your conscience, it's music. It's heavenly music. And you can truly believe it.

Vain sinä ja Jumala tiedätte, onko sinulla yhä tämä anteeksiantamaton synti. Tiedän, koska olen yrittänyt ja yrittänyt unohtaa sen pikku asian, vasta eilisen asia.

Only you and God know if you still have this unforgiving sin. I know because I've tried and tried to forget that little thing, just a matter of yesterday.

Minun piti pyytää anteeksi tätä asiaa, jonka tiesin painaneen minua pitkän, pitkän aikaa. Mutta tiedättekö, on ero. Minkä tahansa voit todella uskoa, anteeksi, se on anteeksi annettu. Tämä on minun ymmärrykseni. Mutta Jumala on hyvin kärsivällinen ja rakastava, että

I had to ask forgiveness for this thing that I knew that had been weighing on me for a long, long time. But, you know, there is a difference. Whatever you can truly believe, forgiven, it is forgiven. This is my understanding. But God is very patient and loving that

Hän muistuttaa meitä, minua, yhä siitä, miksi tämä asia vaivaa sinua aina? Miksi se tulee aina takaisin? Miksi et vain hoida sitä? Rukoilin, että minulla olisi voimaa siihen, ja minulla oli. Ja noin vain se on poissa. Joten veressä on sellainen voima.

He still keeps reminding us, me, of why is this thing always bothering you? Why is it always coming back? Why don't you just take care of it? I prayed that I would have strength to, and I did. And just like that, it's gone. So there is such power in the blood.

Minkä tahansa voit uskoa anteeksi, se on anteeksi annettu. Se on minun mielipiteeni. Luin otsikkoa tuolla ylhäällä, Totuuden henki ja eksytyksen henki. Se voisi melkein olla otsikko sille, mistä juuri puhuitte.

Whatever you can believe forgiven, it is forgiven. That's my opinion. I was reading a title up there, The Spirit of Truth and The Spirit of Error. That could almost be a title of what you've just been talking about.

kuin monet asiat, joista tänä iltana puhuttiin, enkä tarkoita viedä paljon aikaa, mutta vain joitakin ajatuksia, jotka tulivat mieleeni, ajattelin jakaa ne. En, toivon, ettei rakas veljemme Robert ajattele, että tämä on muokkaus siihen, mitä hän sanoi lapsista.

than a lot of things talked about tonight, and I don't mean to take up a lot of time, but just some thoughts that came to my mind, thought I would share them. I don't, I hope our dear brother Robert doesn't think that this is a remodel to what he said about the children.

uskon ja toivoisin, että lapseni tekisivät samoin kuin hän sanoo lastensa tekevän hänelle. Mutta se on se yksi asia, joka näyttää tulevan mukaan yhtälöön, kun otamme esimerkkejä omasta elämästämme, että ne eivät ole Raamattua. Itse asiassa voimme löytää esimerkkejä, jotka kumoavat meidän esimerkkimme.

believe and wish my children would do the same thing as he says his children would do for him. But that's the one thing that seems like it comes into the equation when we take examples from our own lives that they're not scripture. In fact, we can find examples that refute our examples.

Siksi on niin tärkeää, että luemme Raamattua ja löydämme vastauksemme sieltä. Ja syy, miksi sanon sen näin, on se, että yhdessä keskustelussa, jossa olin Suomessa, he ottivat esille esimerkin, joka oli juuri tällainen, mutta se sanottiin tällä tavalla, että tämä yksi perheen isä, he eivät edes tiedä mitä, tai eivät selittäneet, mitä se isä oli tehnyt loukatakseen lapsiaan.

That's why it's so important that we read scripture and find our answers from there. And the reason why I say it this way is because at one of the discussions I was at in Finland, they brought up an example that was exactly this way, but it was said in this way that this one father of a family, they don't even know what, or didn't explain what that father had done to offend his children.

Ja ehkä se ei ole edes pointti, se on vain esimerkki. Mitä tahansa tämä isä olikin tehnyt loukatakseen lapsiaan, hän oli tehnyt sitä yhä uudelleen. Ja yhä uudelleen hän pyysi lapsiaan siunaamaan häntä, ja he siunasivat häntä. Monta, monta, monta, monta kertaa. Ja sitten yhden kerran he eivät siunanneet.

And perhaps that's not even the point, it's just the example. Whatever this father had done to offend his children, he had done over and over again. And over and over again he would ask his children to bless him, and they blessed him. Many, many, many, many times. And then one time they didn't.

Ja lopulta se isä tajusi ymmärtää, että hän ikään kuin käytti heitä peittääkseen syntinsä, ja hän sai armon panna sen pois, ja loukkaukset loppuivat. Luulen, että se on itse asiassa kommentti Jumalan uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä, joka löytyi lapsista.

And it finally struck that father to understand that he was as if using them to cover his sin and he received grace to put it away and the offenses stopped. I think it's actually a commentary on God's faithfulness and patience that was found in children.

Ehkä minä tai ehkä Robert emme ole koskaan tulleet siihen pisteeseen, jossa lasten uskollisuus ja kärsivällisyys on loppunut yhdessä Jumalan kanssa. Rukoilemme, ettei niin koskaan käy. Toinen kommentti, joka minulla oli, koski ehtoollista. Olen käynyt paljon keskusteluja tästä, ja sanoisin, että

Perhaps I or perhaps Robert have never reached that point where the children's faithfulness and patience has ended along with God's. We pray that never happens. Another comment I had was about communion. I've had lots of conversations about this and I would say that the

kysymykset ovat niin hienovaraisia, ja yksi veljistä, jonka kanssa puhuin juuri toissapäivänä, jopa puhuimme siitä ja tulimme tähän johtopäätökseen, että sielujen kateus on, toimii niin hienovaraisilla tavoilla meidän päivinämme yrittäen jakaa meitä tavoilla, joilla ei ole mitään syytä jakaa meitä

questions are so fine and one of the brothers i spoke to just the other day even we talked about it and we came to this conclusion that the envy of souls is is working in such fine manners in our day trying to divide us in ways that there's no reason to to divide us

Jos ymmärrän tämän ehtoollisen aiheen, mikä kysymys on, melkein kaikilta osin näyttää siltä, että ollaan yhtä mieltä. Kun luemme Jumalan sanaa, he ovat uskollisia Jumalan sanalle, ne, joilla on

If I understand the topic of this communion, what the question is, almost in all parts it seems like there's agreement. When we read God's word, they're faithful to God's word, those who have

on erilainen ymmärrys. Ja he esimerkiksi tietävät, ettei ole, ettei se ole pyhityksen asia, että epäuskossa oleva ihminen ei voi tulla uskovaiseksi ehtoollisen kautta. Raamattu on siitä niin selvä.

have a different understanding. And they, for instance, know that there's not, it's not a matter of sanctification, that a man in unbelief cannot become a believer through communion. Scriptures are so clear on that.

että jos osallistut ehtoolliseen etkä ole uskovainen, niin se on, syöt ja juot itsellesi tuomioksi, niin Jumalan sana sanoo, joten se ei ole anteeksiantamus epäuskoiselle, joten kysymykseksi tulee, miksi se sitten on anteeksiantamus uskovaiselle, koska täytyy melkein tulla siihen johtopäätökseen, että uskovaisilla on

that if you partake of communion and not be a believer it's it's you eat and drink unto your own damnation that's what god's word says so it's not forgiveness to the unbeliever so the question becomes why is it then forgiveness for a believer because you have to almost come to the conclusion that the believers have a

on anteeksiantamuksen tapa, jota epäuskoisilla ei ole, erityinen anteeksiantamuksen laji. Enkä ole koskaan ymmärtänyt, että olisimme mitenkään erilaisia kuin epäuskoinen. Jumala antaa meille anteeksi aivan samalla tavalla kuin heillekin. Ja kysymys näyttää itse asiassa olevan peräisin ehkä Lutherilta.

have a way of forgiveness that the unbelievers don't have, a special type of forgiveness. And I've never understood that we are any different than the unbeliever. God forgives us just the same way as he does them. And the question actually seems like it derives from perhaps Luther.

Kun lukee paljon Lutherin teoksia, hän puhuu ehtoollisesta, ja hän saattaa käyttää niitä sanoja jopa anteeksiantamuksesta ja ehtoollisesta. Mutta sitten pyytäisin teitä ajattelemaan sitä siinä mielessä, että miksi sitten luterilaisissa ehtoollisjumalanpalveluksissa on seurakunnan yhteinen synnintunnustus ja synninpäästön sanoma?

When you read lots of Luther's works, he speaks about communion and he may use those words even about forgiveness and communion. But then I would ask you to think about it in this sense that why then in Lutheran communion services there's general confession by the congregation and a message of absolution?

Se on anteeksiantamus, ja se on ennen ehtoollista. Se ei olisi tarpeen. Mutta se on niin, että ne, jotka eivät, joilla on syntiä sydämellään, tai epäuskoiset voisivat uskoa ennen kuin menevät ehtoolliselle. Anteeksiantamus ei ole syömisessä ja juomisessa, mutta ehtoollisessa on anteeksiantamus, kun sen ottaa koko asiayhteydessään, ehtoollisen menojen kokonaisuudessa. Ehtoollisen menoissa saarnataan, että sinun syntisi ovat anteeksi annetut

It's a forgiveness and it's before the communion. It wouldn't be necessary. But it's so that those who do not, who have sin on their hearts or unbelievers could believe before they go to communion. It's not forgiveness in the eating and the drinking, but there is forgiveness in communion when you take it into its whole context of the communion rites. It's preached in the communion rites that your sins are forgiven.

Jeesuksen nimessä ja veressä. Joten siinä mielessä on anteeksiantamus, mutta en ymmärrä, miksi täytyy olla ajatus, että anteeksiantamus on leivän ja viinin syömisessä ja juomisessa. Se ei oikein ole järkevää. Sitten kai kun katsoo Jeesuksen sanoja, hän sanoo jotain tähän suuntaan, että ehtoollinen on

in Jesus' name and blood. So in that sense, there is forgiveness, but I don't understand why there needs to be an idea that there's forgiveness in eating and drinking of the bread and the wine. It doesn't quite make sense. Then I guess when you look at Jesus' words, he says something to this effect that communion is a

Muistoateria. Muistetaan, että veressä ja, tai viinissä ja leivässä me muistamme, miten hän kärsi ja kuoli meidän syntiemme tähden. Hän vuodatti verensä ja antoi ruumiinsa syntien anteeksiantamiseksi. Sitä me muistimme, kun olimme siellä. Muistamme, että hän teki sen ja että se anteeksiantamus, jota olemme kuulleet saarnattavan, on totta.

A meal of remembrance. Remembering that in the blood and the, or the wine and the bread, we remember how he suffered and died for our sins. He shed his blood and gave his body for remission of sins. That's what we were remembering when we were there. We're remembering that he did that and that forgiveness that we have heard preached is true.

Viimeinen asia, josta halusin puhua, on vanhurskauden asia. Kun minua pyydettiin palvelemaan palvelijana, minulle näytettiin eräs Raamatun kohta, ja se on aina jäänyt mieleeni, koska se asettaa minut oikeaan yhteyteen sen kanssa, mitä minulta on seurakunnassa pyydetty. Ja se on

The last thing I wanted to speak about is the matter of righteousness. When I was asked to serve as a servant, I was shown a part of scriptures and it's always stuck with me because it places me in the true context of what has been asked of me in the congregation. And it's

Hesekielin kolmannessa luvussa sanotaan: ihmislapsi, minä olen pannut sinut Israelin heimon vartijaksi. Ja sitten siinä selitetään, mitä meidän vartijana kuuluu tehdä. Siinä sanotaan: Jumala sanoo jumalattomalle, tämän Jumala haluaa sanoa jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman.

In the third chapter of Ezekiel, it says, son of man, I have made thee a watchman unto the house of Israel. And then it explains what as a watchman we're supposed to do. So it says, God says unto the wicked, this is what God wants to say unto the wicked, thou shalt surely die.

Ja sitten jos minä palvelijana en kerro heille, en varoita heitä, että he kuolevat, he kuolevat silti, mutta heidän verensä on minun käsissäni. Taas hän sanoo: kun vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä,

And then if I as a servant do not tell them, give them warning that they will die, they still will die, but their blood will be on my hands. Again he says, when a righteous man turns from his righteousness and commits iniquity,

ja minä panen kompastuskiven hänen eteensä, hänen pitää kuoleman, koska sinä et ole häntä varoittanut. Hän kuolee synnissään, eikä hänen vanhurskauttaan, jota hän on tehnyt, muisteta, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Joten se vanhurskaus, joka meillä on, voidaan ottaa pois tekemällä syntiä.

and I lay a stumbling block before him, he shall die, because thou hast not given him warning. He shall die in his sin, and his righteousness which he hath done shall not be remembered, but his blood will I require at thy hand. So the righteousness that we have can be taken away by committing sin.

Mutta uskovaisina, jos emme kerro heille heidän syntiään ja he kuolevat, heidän verensä on viimeinen meidän kädestämme. Mutta jos varoitamme vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja sitten hän ei tee syntiä, hän elää.

But as believers, if we don't tell them their sin and they die, their blood will be the last of our hand. But if we warn the righteous man that they don't sin, and then they do not sin, they will live.

On hassua, että me pelastamme vanhurskaan sielun. Sitä me teemme yhä uudelleen evankeliumissa. Autamme toisiamme uskon tiellä. Ja teemme tämän vain siksi, että sitä on meiltä pyydetty. Minulla ei ole mitään erityistä halua sanoa mitään, mikä loukkaisi jotakuta.

It's funny that we're delivering the soul of a righteous man. That's what we do over and over again in the gospel. We're helping each other along the way of faith. And we only do this because it has been asked of us. I don't have any special want to say anything that would offend someone.

Mutta jos se on jotain, mikä löytyy Jumalan sanasta, en voi kumota mitään. Miksi minua pitäisi pyytää olemaan sanomatta sitä, jos Jumalan sanassa on, että minä en varoita jotakuta? Joten vain siksi, että meillä on se vanhurskauden vaate,

But if it's something that's found in God's word, there's nothing that I can refute. Why should I be asked to not say that if it's in God's word that I not warn someone? So just because we have that robe of righteousness,

Emme voi menettää sitä. Se sanotaan selvästi tässä Jumalan sanassa. Ja siksi on tärkeää, että käytämme, niin kuin apostoli meille sanoo, koko Jumalan sanaa nuhteeksi ja opetukseksi ja niin edelleen ja niin edelleen.

We can't lose that. It clearly says that here in God's word. And that's why it's important that we use, as the apostle tells us, the whole word of God for rebuke and instruction and so on and so forth.

Niin, en ole mikään filosofi, mutta meidän täytyy myös elää lapsenomaisessa kuuliaisuudessa evankeliumille ja kilvoitella. Ja se on Efesolaiskirja. Tuntuu, että aina kun käännyn, kuulen taas jonkun menettäneen uskonsa. Kuulin juuri yhdestä

Yeah, I'm no philosopher, but we also need to live in childlike obedience to the gospel and endeavor. And it's a Ephesians book. It seems like every time I turn around, I hear of another person losing faith. I just heard one

Eilen itse asiassa, en tiedä, milloin hän menetti sen, mutta minun ymmärrykseni mukaan hän menetti sen, koska hänellä on liikaa toimintaa korvien välissä, kun hän yrittää selvittää uskomisen yksityiskohtia sen sijaan, että vain yksinkertaisesti uskoisi niin kuin lapsi. Minua ihan hämmästyttää, että meidän täytyy edes vähätellä lapsenuskoa.

Yesterday, as a matter of fact, I don't know when he lost it, but from my understanding, he lost it because he's got too much activity between his ears trying to decipher the ins and outs of believing rather than just simply believing like a child. It just blows my mind that we even have to discredit childlike faith.

Ehkä olen ihan metsässä. Jonkun täytyy ohjata minut takaisin. Mutta minulle lapsen tavoin eläminen on yksinkertaisinta ja helpointa. Ja tiedän, etten osaa luetella Raamatun jakeita, mutta olisin aika varma, että Raamatussa on paljon kohtia, jotka neuvovat elämään niin kuin lapsi.

Maybe I'm way out in the woods. Somebody's going to have to clear me in. But for me, to live like a child is the simplest and the easiest. And I know I can't rattle off scripture verses, but I'd be pretty confident that there's plenty of portions of the Bible that instruct you to live like a child.

Alat elää niin kuin aikuinen, ja sitten sinulle tulee liikaa toimintaa vuosien välissä, ja sitten joudut vaikeuksiin. En, kai ne ovat minun ajatukseni siitä. Ehkä joku voisi korjata minua, jos olen väärässä. Brett.

You start living like an adult and then you get too much activity between years and then you get in trouble. I don't, I guess that's my thoughts on that. Maybe someone could correct me if I'm wrong. Brett.

Mahdollisesti se, josta Robert puhui, oli meidän poikamme [nimi poistettu]. Eikä hänen uskoaan otettu pois sen takia, mitä hänen korviensa välissä oli, liiasta ajattelusta. Hänen uskonsa menetettiin synnin takia. Ja synti on aina se, mikä, anteeksi saamaton synti on aina se, mikä vie meidät pois Jumalan valtakunnasta.

Possibly who Robert was talking about was our son [name omitted]. And his faith wasn't taken away because of what was between his ears, too much thinking. His faith was lost because of sin. And sin is always what, unforgiven sin is always what leads us away from God's kingdom.

Jos on anteeksi saamatonta syntiä, silloin saatana tuntee heikkoutemme. Ja ehdottomasti se on yksi hänen heikkouksistaan. Ajattelija. Mutta Jumalan valtakunnassa on ollut monia ajattelijoita, jotka ovat saaneet vanhurskaiden levon. Ja monia ajattelijoita on yhä Jumalan valtakunnassa. Eikä ajattelu ole se, mikä vie uskomme synnissä.

If there's unforgiven sin, then Satan knows our weaknesses. And definitely, that's one of his weaknesses. A thinker. But there's been many thinkers in God's kingdom that have received the rest of the righteous. And there are many thinkers still in God's kingdom. And it's not thinking that takes away our faith in sin.

Ja pyydämme vain teidän kaikkien rukouksia hänen puolestaan ja meidän epäpyhien lastemme ja kaikkien tuhlaajapoikien puolesta, että Jumala antaisi armoa heillekin. Emmekä me kuule sinua. Me kaikki sanomme, että se on sinulle. Me kaikki sanomme, että se on sinulle.

And we just ask for all of your prayers for him and our unholy children and all the prodigals that God would give grace for them too. And we can't hear you. We all say it's for you. We all say it's for you.

Onko siellä ylhäällä yksi? Okei, kuuntelin juuri, mitä Rick sanoi, korjatkaa, jos olen väärässä, mutta että jollekulle anteeksi antamiselle tuli pysähdys. Enkä ole koskaan elämässäni kuullut sellaista. Joten hain tässä esiin jakeen, joka sanoo: Silloin Pietari, tämä on Matteus 18:21.

Is there one up there? Okay, I was just listening to what Rick said about, correct me if I'm wrong, but there was a stop to forgiving somebody. And I've never heard that in my life before. So I pulled up a verse here that says, Then Peter, this is from Matthew 18, 21.

Silloin Pietari tuli hänen luokseen ja sanoi: Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, jos hän rikkoo minua vastaan? Ja onko se seitsemän kertaa seitsemän? Jeesus sanoi hänelle: minä sanon sinulle, ei seitsemän kertaa seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Ja sitten mitä ymmärsin tästä, on että edempänä sanotaan jotain, että vaikka se ei riittäisi, se jatkuisi. Joten en ole vain koskaan kuullut

Then came Peter to him and said, Lord, how oft shall I forgive my brother if he has sinned against me? And is it seven times seven? Jesus saith unto him, I say unto thee, not seven times seven, but until seventy times seven. And then what I understood from this is further on it says something that even if that's not enough, it would continue. So I've just never heard

Siitä, mitä Robert sanoi, tuntui, että ehkä hänen ei pitäisi ajatella niin. Minusta se oli kaunista. Ja sitten oikaisu siihen, itse asiassa siinä on mies. Ehkä poikani ymmärsi sen.

From what Robert said, it seemed like maybe he shouldn't think like that. To me, I thought that was beautiful. And then a correction to, actually, there's a man on it. Maybe my son understood that.

Minulla on tässä muutama ajatus, joten yritän järjestää ne kaikki ja toivottavasti saan ne välitettyä niin kuin ne ymmärrän. Minä myös, ensinnäkin, olen vähän huolissani, jos ymmärsin pari kommenttia niin, että ehkä vanhetessamme meillä ei pitäisi olla lapsenuskoa, koska kun ensimmäisen kerran kuulimme niistä asioista

I have a few thoughts here so I'll try and sort them all in and hopefully I'm able to get them across as I understand them. I also, first of all, I'm a little bit alarmed if I understood a couple of the comments that maybe as we grow older that we shouldn't have a childlike faith because when we first heard of the issues

Uskossa Nate ja minä pidämme Raamattuamme esillä. Että rehellisesti sanottuna se oli niin kuin kun on kaste, hosuttiin ympäriinsä yrittäen löytää se sen jälkeen, kun olimme siirtäneet sen johonkin laatikkoon, ja nyt se on tasollamme, ja tunnen, että menen hyvin usein sen Raamatun ääreen yrittääkseni löytää jotain, mitä mietin. Tämä sanottuani minun on sanottava, että kun minä...

In faith, Nate and I hold out our Bible. That, to be honest, it was like when there's a baptism, scurrying around trying to find it from after we moved it in a tote somewhere, and now it's on our counter, and I feel very frequently I'm going to that Bible to try and find something that I'm wondering about. That being said, I have to say that when I...

Esimerkiksi kun tämä anteeksiantamusasia tuli esiin, että on aikoja, jolloin ei antaisi anteeksi, kun luin ja yritin ymmärtää sitä, mitä enemmän luin, sitä enemmän täytyin epäilyksillä. Tekstin alku, luulen, että se on 1. Samuelin kirja, luku 15 ehkä,

For example, when this forgiveness thing came up, that there are times that you wouldn't forgive, when I was reading and trying to understand that, the more I read, the more I was filled with doubts. The beginning of the text, I think it's 1 Samuel, chapter 15 maybe,

Ne ensimmäiset kappaleet siellä ovat hyvin pelottavia ja hälyttäviä, ja niitä on vaikea käsittää. Miksi Jumala käskisi surmata naiset ja imeväiset ja tuhota koko kaupungin? Ja kun puhuin Naten kanssa siitä, meidän täytyi...

Those first paragraphs in there are very scary and alarming, and it's hard to comprehend. Why would God instruct that to slay women and sucklings and destroy the whole city? And when I was talking with Nate about it, we had to...

Meidän täytyi olla yhtä mieltä siitä, meidän täytyi palata lapsenuskoomme eikä yrittää analysoida sitä liikaa, koska se toi vain lisää epäilystä. Joten toivon, että voin sanoa sen, toivon, että minun on hyvä sanoa, että haluan, että minulla on lapsenusko.

We had to agree that, we had to go back to our childlike faith and not try to analyze that too much because it just brought more doubt. So I hope that I can say that, I hope it's okay for me to say that I want to have a childlike faith.

Minun piti olla, sanoin juuri eilen jollekulle, minun on sanottava, että minulla on vauva kuten minä. Joka tapauksessa, okei, sitten minulla oli toinen kommentti. Kuulostaa siltä, että tämä eilinen kokous, kun sanottiin, että oli huolestuttavia puheita. Olen ollut tänä kesänä tilanteessa, jossa esitin kysymyksen

I had to have, I just told someone yesterday, I have to say I have an infant like me. Anyways, okay, so then I had another comment. It sounds like this meeting yesterday when it said that there's disturbing speeches. I have been in a situation this summer where I asked a question

kuultuani saarnassa jotain, mikä oli minusta hälyttävää, ja minua kohdeltiin niin kamalasti. Luulen, että jos Jumalan ohjeet meille ovat olla toistemme saattajia ja olla veljemme vartija, toivon ja rukoilen, että jos eilen oli puheita, jotka olivat hälyttäviä, te veljet, jotka olitte siellä, ottaisitte yhteyttä niihin henkilöihin,

after hearing something in a sermon that was alarming to me, and I was treated so horribly. I think if our instructions from God are to be each other's escorts and to be our brother's keeper, it's my hope and prayer that if there were speeches yesterday that were alarming, that you brothers that were there would contact those individuals

oli se sitten puhelu tai käynti tai mitä tahansa, ja yrittäisitte mennä heidän luokseen kristillisessä rakkaudessa ja yrittäisitte auttaa heitä. Koska tiedän, että nämä asiat ovat aiheuttaneet paljon jakautumista ystävien ja perheen kesken, ja jos joku kysyy kysymyksen, hänet leimataan siksi, että hän ehkä ei usko oikein. Se tekee oloni todella epämukavaksi, koska

whether it's a phone call or a visit or whatever, and try to go to them in Christian love and try to help them. Because I know that these issues have caused lots of division among friends and family, and if someone asks a question, then they're labeled that they're maybe not believing right. It makes me really uncomfortable because

Niin en ole ymmärtänyt, että meidän kuuluu olla. Luulen, että me kaikki voimme sanoa, että haluamme auttaa toisiamme pääsemään taivaaseen, eikä kukaan meistä ole niin hyvä. Luulen, että on turvallista sanoa ikuisesti, ettei kukaan meistä ole niin hyvä, että voisimme päästä sinne omien ansioidemme ja tekojemme kautta. Kun kuulin tästä vanhurskauden vaatteesta, tunnen, että olen ollut...

That's not how I've understood that we're to be. I think that we can all say we want to help each other get to heaven, and none of us is so good. I think it's safe to say forever that none of us are so good that we could get there through our own merits and works. When I heard about this robe of righteousness, I feel like I've been...

Ajatellut sitä koko päivän ja käynyt useita keskusteluja, ja mietin sitä kommenttia, joka tehtiin, että meidän ei tarvitse saada syntejämme anteeksi. Mietin, olisiko se voinut tarkoittaa sitä, että Kristus kuoli jo meidän puolestamme, jotta voisimme saada syntimme anteeksi, ja niin

Thinking about it all day and had multiple conversations, and I'm wondering The comment that was made that we don't have to have our sins forgiven. I'm wondering if that could have been meant that Christ already died for us so we could have our sins forgiven and so

Olisiko se henkilö voinut yrittää sanoa sitä? Koska jos joka kerta, kun teet syntiä, vaatteesi tahraantuu. Yksi ihminen sanoi tänään, että oli, en muista nimeä, oliko se Joosef, joka myytiin orjuuteen en tiedä kuinka moneksi vuodeksi, mutta hänen täytyi, oletan, että hänen täytyi

Could that person have been trying to say that? Because if every time you sin, your garment is blemished. One person said today there was, I can't remember the name, was it Joseph that was sold into slavery for I don't know how many years, but he had to, I'm assuming had to

uskoa niin lujasti joka päivä, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut, koska hänellä ei ollut uskovaista vakuuttamassa häntä, että ne olivat anteeksi annetut, mutta hän tiesi, että Kristus oli jo kuollut hänen syntiensä tähden. Katsoin tätä Psalmia numero 289. Se on liian pitkä luettavaksi, mutta jos sen lukee läpi, siinä puhutaan puhtaasta vaatteesta, eikä siitä löydy tahraa.

believed so strongly every day that his sins were forgiven because he didn't have a believer to reassure him that they were forgiven, but he knew that Christ already died for his sins. I was looking at this Psalm number 289. It's too long for me to read it, but if you read through it, it does talk about a pure robe and no blemish can be found.

En tiedä, jos, joten kun luin sen ja kuulin joistakin eilisistä kommenteista, mietin, onko se vain väärinymmärrys vai se, miten puhe pidettiin, että se ymmärrettiin väärin. En ole oikein varma.

I don't know if, so when I read that and heard about some of the comments yesterday, I'm wondering if it's just a misunderstanding or the way the speech was made that it was misunderstood. I'm not really sure.

Joka tapauksessa haluan olla uskovainen. Haluan olla keskellä laumaa. Ja jos joku ajattelee, että murehdin liikaa tai kysyn liikaa kysymyksiä, haluan päästä taivaaseen. Enkä halua, että minut leimataan siksi, etten usko oikein tai mitä tahansa. Tuntuu, että on ollut lohduttavaa tulla keskusteluihin eri seurakunnissa ja kuulla, mitä Jumalan sanalla on sanottavana.

Anyway, I do want to be a believer. I want to be in the middle of the flock. And if someone thinks that I'm worrying too much or asking too many questions, I want to get to heaven. And I don't want to be labeled that I'm not believing right or whatever. I feel like it's been comforting to come to the discussions in the different congregations and hear what the Word of God has to say.

Saanko minäkin kuulla evankeliumin? Pidän myös näistä keskusteluista.

Can I also hear the gospel? I also like these discussions.

Yksi keskustelujen huonoista puolista on se, ettei koskaan voi sanoa koko ajatusta, jonka haluaa, ellei halua puhua tuntikausia. Ja sen sisaren kysymyksen takia

One of the bad parts of discussions is that you can never speak the entire thought that you want unless you want to speak for hours and hours. And because of the question of the sister,

haluan sanoa sen näin, että minustakin Robertin esimerkki oli kaunis. Toivon, että lapseni tekevät samoin. Ainoa pointtini sillä oli sanoa, että jos Jumala sulkee heidän suunsa, ei ole väliä, haluavatko he saarnata sen. Olen varma, että ne lapset ovat varmasti halunneet. En voi kuvitella muuta. Mutta sitten kun ajattelee

I want to say it this way, that I also thought that Robert's example was beautiful. I hope my children do the same. My only point by that was saying that if God closes their mouth, it doesn't matter if they want to preach it. I'm sure those children must have wanted to. I can't imagine it otherwise. But then as thinking about

Sitä me uskomme. Mutta silti on asioita, jotka meidän täytyy uskoa totuudessa. Ja niin meidän täytyy lapsenomaisesti uskoa totuus. Joten kun ajattelee asioita, niin kuin Raamattu sanoo, tiedättekö, niin kuin Yoga toi esiin aikuisena ajattelemisen päälle, minusta näyttää, että se tarkoittaa tätä, että...

That is what we believe. But yet, there are things that we need to believe in the truth. And so we need to childlikely believe the truth. So when you think about things, as the Bible says about, you know, as Yoga brought about on top of thinking as an adult, it seems to me that it means this, that...

Me uskomme totuuden. Ja voimme myös uskoa sen lapsenomaisesti. Mutta jos käymme keskusteluja uskon asioista, ei ole niin, että voimme vain unohtaa koko keskustelun ja sanoa, että me vain uskomme lapsenomaisesti. Haluamme seurata Herraa Jeesusta lapsenuskolla. Olen varma, että olemme kaikki siitä samaa mieltä. Mutta jos alamme seurata toista paimenta ja vain sanomme, että se on lapsenuskoa, silloin se ei ole pelastava usko.

We believe the truth. And we can also believe that childlikely. But if we have discussions about matters of faith, it's not that we can just forget the whole discussion and say that we're just going to believe childlikely. We want to follow after the Lord Jesus with childlike faith. I'm sure we all agree with that. But if we begin to follow a different shepherd and just say it's childlike faith, then it's not saving faith.

En tiedä, tarvitsenko itse mitään. Sellainen minä olen. Synnyin kristilliseen elämään.

I don't know if I need myself anything. That's how I am. I was born into a Christian life.

ja jotkin asiat, joista on tänä iltana keskusteltu, luulimme, että meillä oli lapsenusko. Tarkoitimme sitä hänelle. Se ei pelastanut meitä. Vasta vuosia myöhemmin, kun olin 25-vuotias, ennen kuin tapasin ensimmäisen kristityn perheeni,

and some of the things that had been discussed tonight, we thought we had childlike faith. We meant it to him. That did not save us. It wasn't until years later, when I was 25 years old, before I met my first Christian family,

Mutta se asia, joka on... Kun puhumme... Voi, menen sekaisin. Mutta... Ajatella, että...

But the thing that's... When we talk about... Oh, I'm getting mixed up. But... To think that...

Voit vain sanoa, että olet kääntynyt kristilliseen uskoon etkä tarvitse kuulla tätä. Syntisi anteeksi. Se ei ole Raamatun mukaista. Ja jopa puhe joistakin näistä asioista, kuten Pietarin kieltämisestä. Tiedän sen viimeisen fariseuksen.

You can just say that you've been converted into a Christian faith and don't need to hear this. Your sins forgiven. That's not according to scripture. And even the talk about some of these things like Peter's denial. I know the last Pharisee.

Minulle jopa soitti eräs, joka meni eriseuraan, ja kysyi, mitä ajattelin Pietarin kieltämisestä. Sanoin: jos hän kielsi Kristuksen, miten hän voisi olla uskossa? Ja he sanoivat: no, me ajattelemme, että hän vain valehteli.

I even had someone that went into heresy that called me and asked me what I thought about Peter's denial. I said, if he denied Christ, how could he be in faith? And they said, well, we think he just lied.

Ja minä sanoin: no, mitä niin hyvää valehtelussa on? Ananias ja Safira, mitä heille tapahtui? Joten asia on niin, että meidän täytyy uskoa, että ainoa tapa, jolla minusta tuli kristitty, ei ollut ehtoolliselle meneminen. Se ei ollut

And I said, well, what's so good about lying? Ananias and Sapphira, what happened to them? So, the thing is we have to believe that the only way that I became a Christian wasn't by going to communion. It wasn't

ajatella, että olin lapsuus, että minulla oli lapsuuden usko, ja luulin, että minulla oli, mutta se ei tehnyt minusta kristittyä. Vasta kun uskomme, että meidän, saamme syntimme anteeksi, ja ainoat, jotka voivat antaa meille syntimme anteeksi, ovat ne, joilla on Pyhä Henki.

thinking I was a childhood, that I had childhood faith, and I thought I did, but that didn't make me a Christian. It's only when we believe that our, have our sins forgiven, and the only ones that can forgive us our sins are those that have the Holy Spirit.

Joten kai siinä se.

So I guess that's it.

Eli minulla ei ole paljon tietoa Raamatusta, mutta haluan vain kertoa henkilökohtaisen kokemuksen. Tein parannuksen eriseurasta pari vuotta sitten, vähän yli pari vuotta sitten, mutta halusin vain sanoa niille, jotka eivät ajattele, että voi uskoa niin kuin lapsi, koska kun sain parannuksen armon,

So, I don't have a lot of knowledge of the Bible, but I just want to relay a personal experience. I repented from the heresy a couple years ago, a little more than a couple years ago, but I just wanted to say to those who don't think you can believe like a child, because when I received the grace of repentance,

Uskoni oli täsmälleen kuin lapsen, ja olin seitsemännessä taivaassa, ja olin hyvin, kaikki syntini oli vain pesty pois, ja tunsin vain, että voin uskoa niin kuin lapsi. Minulla ei ollut huolia, ei murheita. Ja sitten kun jatkoin uskomista, tietysti silloin mieli tulee tielle, ja tiedättekö, aikuisen tyyppinen mieleni palasi,

My faith was exactly like a child, and I was on cloud nine, and I was very, all of my sins were just washed away, and I just felt like I could believe like a child. I had no worries, no concerns. And then, as I continued to believe, of course, that's when your mind gets in the way, and you know, my adulthood type mind came back into,

Ja minulla oli vain kaikki nämä ajatukset ja huolet ja, tiedättekö, mitä perheeni ajattelee? Ja, tiedättekö, hyväksytäänkö minut? Ja kaikki ne asiat, että kun on lapsi, ei ajattele niitä asioita. Joten halusin vain sanoa sen.

And I just had all these thoughts and concerns and, you know, what's my family going to think? And, you know, am I going to be accepted? And all those things that when you're a child, you don't think of those things. So I just wanted to say that.

Ja yksi asia, joka todella vaivaa minua myös, on se, että uskon, että Jumala on tuomari siinä, saako syntinsä anteeksi vai ei, ja että me voimme todella antaa anteeksi. Ja kun sain syntini anteeksi, kun tein parannuksen, en edes tiennyt, mitä pyytää, koska en tiennyt, että uskovaisetkin uskovat syntinsä anteeksi. Mutta eriseurassa mekin teemme niin.

And one thing that really bothers me, too, is that I believe that God is the judge into whether you have your sins forgiven or not, and that we can really forgive. And when I had my sins forgiven, when I repented, I didn't even know what to ask, because I didn't know that believers believe their sins forgiven also. But in the heresy, we do as well.

Ja niin minulle itse asiassa tarjottiin parannuksen armoa, ja minulle tarjottiin syntien anteeksiantamusta, ja minä sanoin kyllä. Joten aioin vain sanoa, että Jumala tietää, onko sinulla syntejä, jotka täytyy antaa anteeksi, vai ei. En usko, että kukaan on siinä tuomari, että jos uskot, että uskosi on niin vahva,

And so I was actually offered the grace of repentance, and I was offered to have my sins forgiven, and I said yes. So I was just going to say that God knows whether or not you have sins that need to be forgiven. I don't think that anyone is the judge of that, that if you believe that your faith is so strong,

että voit tuomita, kenen täytyy saada syntinsä anteeksi ja kenen ei, en usko, että se on oikeaa henkeä, koska luulen, että me kaikki tunnemme itsemme heikoiksi uskossamme ja että uskomme on hyvin pieni uskovaisina. Joten luulen, että meidän kaikkien täytyy vain uskoa yhdessä ja jatkaa uskon asioista puhumista, koska se on hyvin tärkeää.

that you can judge who needs to have their sins forgiven or who doesn't, I don't believe that that's having the true spirit because I think that we all feel weak in our faith and that our faith is very small as believers. So I think that we all just need to believe together and continue to talk about matters of faith because it's very important.

Eriseura oli kauheaa aikaa, ja se repi monia perheitä hajalle. Yhä monilla sukulaisillani itse asiassa on puolet perheestä uskomassa tai puolet ei, tai yksi ihminen perheessä uskomassa ja loput ei. Se on hyvin vaikea asia.

The heresy was a terrible time and it tore many families apart. Still, a lot of my relatives, in fact, have half their family believing or half not, or one person in the family believing and the rest not. It's a very hard thing.

Joten ajattelen vain, että perheissäkin jatkettaisiin näistä asioista puhumista, ja tietysti tällaiset keskustelut ovat hyvin tärkeitä, mutta että asiat saataisiin hoidettua ja vain pidettäisiin omatunto puhtaana, koska niin me uskomme. Mutta siinä kaikki, mitä minulla on sanottavana.

So I just think that even in families to continue to talk about these matters and of course discussions like this are very important but to get matters taken care of and just keep a clean conscience because that's how we believe. But that's all I have to say.

Onko joku tällä puolella? Ensin halusin vain kommentoida sisarellemme, joka mainitsi eilisen kokouksen.

Is there somebody over on this side? First, I just wanted to comment to our sister who made mention of the meeting yesterday.

Jotta veljillä ja sisarilla ei olisi tästä mitään epäilyksiä, ainakin minusta asia näytti tältä. Huoli puheista ei ollut väärinymmärrystä, vaan pikemminkin henki ei vastannut. Esitettiin erilaista ymmärrystä.

So the brothers and sisters wouldn't have any doubts about this, at least this is how the matter seemed to me. As the concern over speeches wasn't a misunderstanding, but rather the spirit didn't answer. It was a different understanding that was being propounded.

Ja myös tämä, että en todellakaan tunne, että ketään olisi kohdeltu kovasti, vaan puhe toisensa jälkeen veljiltä ja sisarilta, jotka olivat siellä, jotka vuorotellen puhuivat hengellisen keskustelumme aikana, oli pelkkää rakkautta, puhuttiin siitä, miten he uskoivat, miltä asiat heistä näyttivät ja miten heitä oli opetettu. Ja tällä tavalla

And also this, that I certainly don't feel anyone was treated harshly, but through speech after speech of brothers and sisters who were there, who took turns to speak during our spiritual discussion, was nothing but love, speaking how they believed, how the matters seemed to them, and how they had been taught. And in this way,

rakastava keskustelu näyttämään tietä, ja uskon, että Jumala puhui meille kaikille siellä Pyhän Henkensä kautta valaisten tietä keskustelussa. Ja sillä tavalla, vaikka johtaen surun ja huolien kanssa, koska

a loving discussion to show the way, and I believe God spoke to all of us there through His Holy Spirit, enlightening the way in the discussion. And in that way, although leading with sorrow and concerns, because

Koska ei ollut vielä täyden yksimielisyyden tunnetta. Toisaalta iloiten siitä, että Jumala yhä opetti, johdatti ja puhui meille rakkautta Henkensä kautta matkan saattajissamme. Ja sitten halusin vain kommentoida yhtä osaa, jota

Because there wasn't a feeling of full unitedness yet. On the other hand, being joyful that God was still teaching, guiding, and speaking to us love through His Spirit in our escorts on the journey. And then I wanted to just comment on one part that

tämän illan esityksestä, joka on taas valmisteltu puhujiemme ja johtokuntien jäsenten kokousta varten suviseuroissa, josta tänä iltana keskustelemme, joka muistutti minua siitä, oli aivan alussa tai alkuosassa, jossa viitattiin 1. Korinttilaiskirjeen 12. lukuun ja

presentation this evening that is prepared again for our ministers and board members meeting at summer services that we're visiting about tonight that reminded me of was in the very beginning or early part of it that referred to first Corinthians chapter 12 and

ja sanottiin, miten Jumala on asettanut muutamia, ja hän käyttää vajavaisia mutta armahdettuja syntisiä tekemään työtään. Ja ajattelin takaisin siihen nimenomaiseen Jumalan sanan kohtaan. Yritän hakea sen luvun tähän esiin.

and said how God has set some, and he uses imperfect but pardoned sinners to do his work. And I was thinking back to that particular portion of God's word. I'll try to pull that chapter up here.

1. Korinttilaiskirjeen 12. luvun loppuosa puhuu eri jäsenistä yhdessä ruumiissa. Ja tässä jakeessa 12 apostoli Paavali on kirjoittanut: sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin.

The latter portion of 1 Corinthians 12 speaks of different members in one body. And in verse 12 here, the Apostle Paul has written, for as the body is one and hath many members, and all the members of that one body, being many, are one body, so also is Christ.

Ja kun jakeet jatkuvat, tässä on kirjoitettu, miten ruumis on yksi, mutta jäseniä on monta, ja miten ruumiin jäsenet tarvitsevat toisiaan, eikä mikään jäsen voi sanoa toiselle, ettei se tarvitse.

And as the verses continue, here it is written how the body is one, but there are many members, and how the members of the body have need for each other, and no member can say to another that they have no need.

Jatkaa vielä sanomalla, että ne on sovitettu yhteen ja ettei ruumiissa saa olla riitaa, vaan että jäsenet pitäisivät samalla tavalla huolta toisistaan. Kun yksi jäsen kärsii, muut jäsenet kärsivät sen kanssa. Nyt te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne jäseniä.

Continues yet to say that they are tempered together and that there should be no schism in the body, but that the members should have the same care one for another. When one member suffers, the other members suffer with it. Now you're the body of Christ and members in particular.

Ja tämän kirjoituksen, Paavalin esityksen jälkeen, jatkaa sitten sanomalla: ja Jumala on asettanut seurakuntaan muutamat ensiksi apostoleiksi, toiseksi profeetoiksi, kolmekymmentä opettajiksi, sitten voimalliset teot ja parantamisen armolahjat, auttamiset, hallitsemiset, eri kielet.

And after this writing, presentation by Paul, then continues to say, and God hath set some in the church, first apostles, secondarily prophets, thirty teachers, after that miracles and gifts of healing, helps, government, diversities of tongues.

Ovatko kaikki apostoleja, ovatko kaikki profeettoja, ovatko kaikki opettajia, tekevätkö kaikki voimallisia tekoja, onko kaikilla parantamisen armolahjoja, puhuvatko kaikki kielillä, selittävätkö kaikki, mutta tavoitelkaa parhaita armolahjoja ja kuitenkin näyttäkää se?

Are all apostles, are all prophets, are all teachers, are all workers of miracles, have all the gifts of healing, do all speak with tongues, do all interpret, but covet earnestly the best gifts and yet show it?

Ja syy, miksi ajattelin kommentoida tätä, on se, että myös viime aikojen keskustelujen kuluessa tuntuu, että on ollut paljon, paljon arvostelua, syytöksiä puhujiamme ja vanhimpiamme, johtokuntiemme jäseniä vastaan

And the reason I thought to comment on this is that also in the course of discussions in recent times, it feels like there's been a lot of, a lot of criticism, accusation against our speakers and our elders, our board members.

seurakunnan työssä. Ja tämä liittyy siihen, miten ymmärrämme ne, jotka on kutsuttu palvelemaan näillä tavoin Jumalan valtakunnassa. Eilen, niin kuin kuulimme veljeltämme aiemmin, avausesityksessä, veljemme Jer mainitsi, miten aiheena oli

in the work of the congregation. And this goes to how do we understand those who have been called to serve in these ways in God's kingdom. Yesterday, as we heard from our brother earlier, the opening presentation, our brother Jer mentioned how the topic was the role and responsibility

johtokuntien jäsenten tehtävä ja vastuu, ja voisimme lisätä siihen myös puhujat, jotka olivat paikalla. Ja se oli niin rakastava esitys siitä, miten kukaan niistä, jotka palvelivat niillä tavoin, ei ole pyytänyt tai kampanjoinut niitä

board members and we could add to that speakers as well that were present. And it was such a loving presentation about how none who served in those ways have asked or campaigned for those

tehtäviä, mutta silti Jumala on kutsunut heidät seurakuntansa ja henkensä kautta palvelemaan. Ja tällä tavalla oli hyvä kuulla taas kerran rohkaisua palvella niillä lahjoilla, jotka Jumala on antanut. Mutta niin paljon

duties, but yet they have been called by God through his congregation and spirit to serve. And this way it was good to hear another time encouragement to serve with the gifts that God has given. But so much

keskusteluesityksessä oli tätä ajatusta, miten palvelemme nöyrästi emmekä oman agendamme kanssa, vaan pikemminkin palvellen tietäen, missä, niin kuin esityksessä sanottiin, olemme syntisiä ja hitaita ja vajavaisiakin, ymmärtäen, mutta kuitenkin

in the discussion presentation was this thought how we serve humbly and not with our own agenda, but rather to serve with knowing where, as the presentation said, we're sinful and slow and faulty as well, understanding, but yet

haluten olla kuuliaisia niille maailmoille, joihin meidät on kutsuttu. Ja että sitten kun on ollut tätä kehotusta ja tätä muistutusta, niin kuin olemme kuulleet jopa seuroissamme viime aikoina, veljeni viittasi tähän hetki sitten, kun Rick, kun hänet kutsuttiin palvelemaan,

wishing to be obedient unto those worlds into which we have been called. And that then when there's been this exhortation and this reminder, as we've even heard in our services in recent times, my brother referred to this a moment ago when Rick, when he was called to serve,

vartijoista Siionin muureilla, velvollisuudesta puhua, kun vaara näyttää lähestyvän, että se ei tarkoita, että sanoisimme korottavamme niitä, jotka palvelevat ja puhuvat

about Watchmen on the Walls of Zion, the duty to speak when danger seems to be approaching, that it doesn't mean that we are saying that we elevate those who serve and speak in

kuuliaisuudessa sille kutsulle, joka heille on annettu. Se ei tarkoita, ettemme olisi tasapainoinen lauma. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että Jumala on antanut lahjoja ja hän on asettanut niitä palvelemaan seurakuntaansa, valtakuntaansa lahjoilla eri tavoin. Ja niin meillä kaikilla, se on totta, Jumalan lapsina, on valvomisen paikka,

obedience to the call they've been given. It doesn't mean we aren't a level-headed flock. It simply means that God has given gifts and he has appointed those to serve his congregation, his kingdom, with gifts in different ways. And so we all, it's true, as children of God, have a place of watching

paikka valvoa omaa uskonelämäämme, läheisiämme, me olemme kaikki veljemme vartijoita.

place of watching our own faith life, our loved ones, we are all our brother's keeper.

Mutta on myös niitä, niin kuin tässä sanottiin, Jumala on asettanut seurakuntaan apostoleiksi ja profeetoiksi, opettajiksi, voimallisia tekoja, niitä, joilla on erityisiä parantamisen lahjoja, ja auttamisia ja hallitsemisia ja kielten stipendejä. Mutta hän jatkaa sanomalla: ovatko kaikki apostoleja, ovatko kaikki profeettoja, ovatko kaikki opettajia ja niin edelleen? Ei, kenelläkään, ei kenelläkään ole kaikkia lahjoja

But also there are those, as here it said, God hath set in the church as apostles and prophets, teachers, miracles, those with special gifts of healing, and helps, and governments, and bursaries of tongues. But he goes to say, are all apostles, are all prophets, are all teachers, and so on? No, none, no one has all the gifts

Ja siksi tämä kohta on niin kaunis muistutus, koska olemme yksi ruumis ja tarvitsemme toisiamme. Näemme vain osittain, meillä on lahjoja vain osittain, ja kuitenkin koko Kristuksen ruumis on täällä. Jumalan valtakunta, Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus. Ja niin,

And that's why this portion is such a beautiful reminder, because we're one body and we need each other. We only see in part, we only have gifts in part, and yet the whole body of Christ is here. God's kingdom, God's congregation, the pillar and ground of truth. And so,

Tietysti ne, jotka palvelevat näissä tehtävissä, me olemme asettaneet heidät seurakuntiimme. Uskoen, että Jumala on johdattanut niitä päätöksiä Hengen kautta. Emme seuraa ihmistä. Emme seuraa heitä henkinä.

Of course, those who serve in these roles, we've placed them in our congregations. Believing God has guided those decisions through the Spirit. We don't follow man. We don't follow them as spirits.

palvelemassa täällä, mutta kuitenkin kunnioitamme virkaa ja rakkaudella kuulemme niitä, joille Jumala on antanut lahjoja ja jotka hän on kutsunut palvelemaan. Pyydän omalle sydämelleni, tuntien itseni syntiseksi ja

serving here, but yet we are respectful of the office and with love hear those whom God has given gifts and called to serve. I ask for my own heart feeling sinful and

minulla on niin paljon epäilyksiä ja huolia näinä aikoina, että ne ovat olleet paljon herkempiä. Joten meillä on uusi vaihe. Meillä on hyvä käsi, Chuck. Ja Nathan takana. Ai.

having so many doubts and worries in these times that they have been much more sensitive. So we have a new stage. We've got a good hand, Chuck. And Nathan in the back. Oh.

Ensin haluan kysyä, saanko istua. Ajattelin kommentoida vähän puhtaan omantunnon säilyttämisestä ja erityisesti ripistä. Minä, ja olen varma, että monet teistäkin, olen kokenut ojan molemmat puolet siinä asiassa.

First, I want to ask if I can have my seat. I thought I would comment some about keeping clean conscience and specifically confession. For me, and as I'm sure for many of you, I've experienced both sides of the ditch on that.

Ja erityisesti koin ajan, pitkän ajan, jolloin en käyttänyt rippiä. Ja olen usein nyt ajatellut, kun ajattelen takaisin siihen aikaan, miten kamppailin niinä aikoina ymmärtääkseni rippiä ja mitä se oli. Ja erityisesti

And in particular, I experienced a time, a long time, when I did not use confession. And I've often thought now, thinking back to then, how I struggled during those times to understand confession and what it was. And in particular,

oli eräs ilmaus, jota en voinut ymmärtää. Ja se oli, kun kuulin muiden uskovaisten puhuvan ripistä armoetuna. Kun rippi oli minulle vierasta enkä käyttänyt sitä, en voinut ymmärtää, mitä tämä armo, mitä se tarkoittaa, armoetu?

there was a term that I could not understand. And that was when I heard other believers talk about confession as being a grace privilege. When confession was something that was foreign to me, and I did not use it, I could not understand, what does this grace, what does it mean, a grace privilege?

lahjana oleminen, se oli este, vaatimus, muuri. Ja joskus yritin ymmärtää sitä, ja se oli, se oli hämmentävää, enkä saanut lohtua siitä, kun kuulin muiden puhuvan siitä, mikä lahja se oli.

being a gift, it was an obstacle, a demand, a barrier. And sometimes I tried to understand it and it was, it was confusing and received no comfort from when I would hear others speak of what a gift it was.

Mutta sitten olen myös saanut kokea, kun minulle on annettu voimaa hoitaa asioita ja vapauttaa tietyt asiat omallatunnollani minusta ripin kautta. Asioita, joita uskoni, joita en yksinkertaisesti pystynyt uskomaan annetuiksi muuten kuin

But then I've also been able to experience when I have been given the strength to take care of matters and to free specific matters on my conscience from me through confession. Matters that my faith, that I was simply not able to believe were given except for

että puhuisin juuri niistä, ja sitten saatoin olla vapaa niistä. Ja sitten, yksi rippi, ei siksi, että olisin ollut hyvä rippiin menijä, ei siksi, että olisin pystynyt tunnustamaan kaikki syntini, vaan koska

that I would speak specifically of those, and then I could be free from them. And then, one confession, not because I was a good confessor, not because I was able to confess all my sins, but because

pystyin vapauttamaan omantuntoni kaikista niistä asioista, joita olin kantanut. Silloin ymmärsin, mitä tämä on. Mitä se tarkoittaa, että tämä on armoetu. Mitä se tarkoittaa, että rippi on lahja. Minulle se on sellainen lahja,

I was able to free my conscience of all those matters that I had been carrying. Then I understood what this is. What it means that this is a grace privilege. What it means that confession is a gift. For me, it is that kind of a gift

jota ilman en halua joutua yrittämään säilyttää uskoa. Se on minulle niin tärkeä, koska se on vaikeaa meille kaikille, ja kaikille, sanon vain minulle, minun on vaikea uskoa, kun sinne on kasautunut syntiä. Eikä vain se, vaan kun syntiä on kasautunut, tulee lisää syntiä.

that I do not want to have to try to keep faith without. It is so important for me because it's difficult for all of us, and for all, I'll just say for me, it's difficult for me to believe when there's sin piled up there. And not only that, but when there's sin piled up, more sin comes.

Ja se kasvaa ja kasvaa. Eikä minun tarvitse edes kysyä, onko minun pakko tunnustaa tai pitäisikö minun. Vaan yksinkertaisesti se tiivistyy siihen, että minä saan tunnustaa. Saan olla vapaa. Ja kaikki aiemmat epäilykseni ja kaikki syyni olla tunnustamatta, oli se sitten

And it builds and builds. And for me, I don't even need to question whether I have to confess or I should. But simply, it comes down to that I can confess. I can be free. And all of my doubts from before and all my reasons to not confess, whether it's

oma ylpeyteni, joka haluaisi kätkeä synnin häpeän, tai epäilykset siitä, ottaisivatko veljeni ja sisareni uskossa minut yhä vastaan uskovaisena, ovat kaikki kadonneet. Ja sitten vaikka se on lahja, johon minun on täytynyt, minun täytyy aina

my own pride that would want to hide the shame of sin or the doubts of whether my brothers and sisters in faith would still receive me as a believer have all disappeared. And then even though it's a gift that I've had to, I always have to

tuoda katumaton lihani. Silti Jumala on voinut vahvistaa minua, vahvistaa askeleitani rippiin rohkaisemalla minua, tietäen, että tämä on paikka, jossa voin saada anteeksiantamuksen ja vakuutuksen siitä, että se nimenomainen asia, ne asiat ovat myös

bring my unrepentant flesh to. Still, God has been able to strengthen me, strengthen my footsteps to confession by encouraging me, knowing that this is a place where I can receive forgiveness and assurance that that specific matter, those things are also for

Tämä johdanto oli hyvin sydäntä lämmittävä. Henkeni sanoi aamen sille kaikelle. Ja ajattelin: vau, meillä on hyvä Jumala.

This introduction was very heartwarming. My spirit said, Amen to it all. And I thought, wow, we have a good God.

Luulen, että haluan puhua lapsenuskon tavasta. En usko, että täällä on ketään, joka kyseenalaistaisi, että meillä pitäisi olla lapsenusko.

I think I want to talk about the manner of childlike faith. I don't think there's anyone here who has questions that we should have childlike faith.

En ymmärrä tarkalleen, mitä Paavali tarkoitti niissä kahdessa kohdassa, joissa hän kirjoitti miesten tavoin ajattelemisesta, mutta yksinkertaisesti, yksinkertainen, minun yksinkertainen mieleni ymmärtäisi sen vain näin, että kun olemme vanhempia, olemme tässä

I don't understand exactly what Paul meant in those two places that he wrote about in thinking like men, but simply a simple, my simple mind would just understand it this way, that when we're older, we are in this

Jopa Raamatun ymmärtämisessä emme pane pieniä lapsia tuonne saarnatuoliin puhumaan tai pyhäkoulunopettajiksi. Mutta Jumala antaa meille lahjoja vanhetessamme palvelemaan millä tavalla tahansa hän näkee hyväksi. En ajattele lainkaan, että me

Even in understanding scriptures, we don't put little children up there at the pulpit to speak or to be Sunday school teachers. But God gives gifts to us as we get older to serve in whatever way He sees fit. I don't think at all that we

Meidän täytyy kasvaa uskossamme ja olla mies uskossa ja omata vahva usko. Haluaisin, mutta en pysty. Ja Jeesus sanoo, että jos meillä olisi usko kuin sinapinsiemen, voisimme siirtää vuoria, nostaa vuoren, panna sen mereen, mitä tahansa haluaisimme tehdä, jos meillä olisi usko kuin sinapinsiemen, pienin siemenistä.

We need to grow in our faith and be a man in faith and have strong faith. I'd love to, but I can't. And Jesus says that if we had faith of a mustard seed, we could move mountains, pick up a mountain, put it into the ocean, whatever we wanted to do, if we had faith of a mustard seed, the smallest of seeds.

Joten ei ole kysymys siitä, kuinka paljon uskoa meillä on. Eikä se kasva vanhetessamme. Se ei tule suureksi. Mutta olen niin paljon samaa mieltä veli Chuckin kanssa.

So there's no question about how much faith we have. And that doesn't grow as we get older. It doesn't get large. But I so much agree with Brother Chuck.

Ja voi, se kamppailee mennäkseen. Sisälläni riehuu taistelu. Mutta joka kerta Jumala antaa minulle voimaa tunnustaa. Olen kokenut saman asian. Vapaa synnistä. Kaikki poissa.

And man, it struggles to go. There's a battle that rages within me. But every time, God gives me the strength to confess. I have experienced the same thing. Free from sin. All gone.

Luulen, että meidän täytyy rohkaista toisiamme tulemaan ja puhumaan asioistanne minulle vapaasti. Tulkaa milloin tahansa. Olkaa hyvä. Kutsu on olemassa. Tulkaa. Älkää häpeilkö. Uskokaa minua. Olen tehnyt syntiä niin paljon, ettei tässä maailmassa ole minulle mitään järkyttävää syntiä. Eikä ole, niin on kirjoitettu myös Raamatussa,

I think we need to encourage each other to come and speak of your matters to me freely. Come anytime. Please. The invitation is there. Come. Do not be shameful. Believe me. I have sinned enough that there is no shocking sin in this world to me. Nor is there, it is written that way also in Scripture

Ei mitään uutta syntiä auringon alla. Se ei anna meille lupaa mennä vapaasti tekemään syntiä, mutta on tämä kutsu. Tulkaa. Pankaa synti pois. Koska jos emme pane syntiä pois, uskomme lopulta jättää meidät. Ja Pyhä Henki jättää meidät. Tämä on niin tärkeää, että me

No new sin under the sun. It doesn't give us the license to go freely sin, but there is this invitation. Come. Put sin away. Because if we don't put sin away, our faith will eventually leave us. And the Holy Spirit will leave us. This is so important that we

me jolla oli korvat kuulla se kuulkoon mitä henki sanoi seurakunnille jos meillä ei ole korvia kuulla emmekä kuuntele ja ota sitä sydämeemme tämä on tätä hyvää opetusta jonka Jumala on antanut meille täällä tänä iltana ja voi minä tunnen sellaisen naisen puolesta joka elää tuskassa ahdistavassa

we he that had ears to hear let him hear what the spirit said unto the churches if we don't have ears to hear and we don't listen and take it to heart this is this good instruction that god has given us here tonight and oh i feel for such a woman who lives in pain distressing

kyseenalaistaen aina Jumalan valtakuntaa. On tärkeää kysyä kysymys, jos teillä on korvat kuulla. On niin hyvä, että voimme vapaasti keskustella niin kuin olemme tänä iltana. Minulle on ollut hyvä olla täällä. Minullakin on tarve tähän vakuutukseen, että syntini ovat anteeksi annetut. Saanko syyttää syntini ja Jumalan anteeksiantamuksen?

always questioning God's kingdom. It's important to ask a question if you'll have ears to hear. So good that we can freely discuss as we have tonight. It's been good for me to be here. I also have need of this assurance that my sins are forgiven. Can I blame my sins and God's forgiveness?

Nostakaa kätenne.

Raise your hand.

Kai minulla oli vain kysymys tästä. Olin eilen kokouksessa, mutta kuulosti siltä, että oli kaksi henkeä. Joten kai kysymykseni oli, mitä haaksirikkoutunut henki sanoi ja mitä väärä henki sanoi, jos siitä saa keskustella? Kai haluaisin oppia siitä, mutta ehkä parempi järjestys voisi olla, että

I guess I just had a question on this. I was at the meeting yesterday, but it sounded like it was two spirits. So I guess my question was, what did the wrecked spirit say and what did the wrong spirit say, if that's okay to discuss? I guess I'd like to learn from that, but maybe the better order might be that

Onko kukaan puhunut näiden ihmisten kanssa suoraan selvittääkseen, mitä he tarkalleen tarkoittivat? Oliko siinä vain väärinymmärrys? Ennen kuin nyt kaikki lähtevät tästä kokouksesta ja menevät kotiin ja puhuvat kahdesta hengestä.

Has anyone talked to these people directly to find out exactly what they meant? Was there just a misunderstanding there? Before now everybody leaves this meeting and goes home and talks about the two spirits.

En tiedä, kai se on, mietin, onko se hyvä tapa päättää tämä kokous, että kaikki menevät kotiin sanoen, että eilisessä kokouksessa oli kaksi henkeä, tietämättä varmasti, että niin oli. Ajattelisin, että ainakin haluaisimme puhua niiden henkilöiden kanssa kahden kesken ja sanoa: olenko ymmärtänyt sinut oikein tässä asiassa? Mutta minulla on ollut monia erilaisia kysymyksiä ja epäilyksiä viime vuoden tai niin aikana, jopa niin kauan kuin voin uskoa nämä synnit anteeksi.

I don't know, I guess it is, I wonder if that's a good way to leave this meeting, have everybody go home, saying there were two spirits at the meeting yesterday, without knowing for sure that that was the case. I would think at least we would want to talk to those individuals one-on-one and say, have I understood you correctly on this matter? But I have had many different questions and doubts in the last year or so, even as long as I can believe these sins forgiven.

Ensin halusin vain vakuuttaa kaikille, että suurimmalle osalle eilen pidetyistä puheista sydämeni sanoo aamen.

First, I just wanted to reassure everyone that the majority of the speeches that were given yesterday, my heart's saying Amen to them.

Ja niitä, joilla on erilaisia ajatuksia, haluamme muistaa rukouksissamme ja toivoa, että he voivat saada oikean ymmärryksen. Ja on ollut

And the ones that have the different thoughts, we want to keep them in our prayers and hope that they're able to receive proper understanding. And there has been

Useimmat teistä ovat luultavasti tietoisia siitä, että joitakin kokouksia on ollut käynnissä yli vuoden joidenkin näiden tilanteiden kanssa. Joten tämä ei ole jotain, mikä tuli esiin vasta eilisessä kokouksessa. Ja niitä hoidetaan niin suurella rakkaudella ja huolenpidolla, kuin monet veljet ovat jo puhuneet heidän kanssaan monissa eri tilanteissa. Joten rukoilkaamme vain, että heille voidaan antaa ymmärrys. Ja se oli...

Most of you are probably aware there's been some meetings going on for over a year with some of these situations. So this isn't something that just came up in the meeting yesterday. And they're being handled with as much love and care as many brothers have already been talking with them in many different situations. So let's just pray that they can be given the understanding. And it was...

Jotkut muut voivat luultavasti täsmentää tarkalleen, mitä ne erot olivat, mutta se on jo tuotu esiin tänä iltana. Eric mainitsi sen aika selvästi joidenkin heidän ajatustensa kanssa. Se ei ole vain tässä tilanteessa, koska on aikoja, jolloin me kaikki voimme yrittää saada asian perille ja teemme virheitä, mutta voimme saada sen anteeksi.

Some of the others can probably specify exactly what those differences were, but it has already been brought out tonight. Eric mentioned it quite clearly with some of their thoughts. It's not just in this situation, because there is times where all of us can try to put a point across and we make mistakes, but we're able to have that forgiven.

Mutta tässä tilanteessa näin ei ole, joten rukoilkaamme, että heille annetaan ymmärrys eivätkä he vain ota näitä ajatuksiaan ja levitä niitä ympäri Jumalan valtakuntaa. Se on yksi suurista huolista ja syy siihen, miksi näiden henkilöiden kanssa on ollut kokouksia käynnissä. Heidänkin täytyy saada minun käsitykseni ihmisistä.

But this isn't the case in this situation, so let's pray that they're given understanding and aren't just taking these ideas they have and spreading them all around God's kingdom. That's one of the big concerns and why there's been meetings going on with these individuals. They also need to have my sense of people.

Anteeksi, halusin vain kysyä, onko sopivaa, jos meidän kuuluu, jos saamme tietää tämän. Minulla on itselläni ollut paljon hämmennystä kuullessani, olen kuullut vuosia, että jotkut puhujat tekevät listoja ihmisistä, jotka ovat ylpeitä tai erilaisia asioita.

Sorry, I just wanted to ask if it's okay if we're supposed to, if we can know this. I've had a lot of confusion myself hearing, I've heard for years that some ministers are making lists of people who are proud or different things.

En tiedä, olenko tavallaan samaa mieltä hänen kanssaan tällä hetkellä, mutta olisi mukava tietää, ettei jätettäisi sillä tavalla, että on tämä ajatus näistä kahdesta hengestä. Sellaisia asioita on todella vaikea kuulla. Ja halusin myös sanoa, että esimerkiksi lapsista, että Luther sanoi, että tiedättekö,

I don't know if I kind of agree with her at this time, but it'd be nice to know, to not leave like that, where there's this idea of these two spirits. Those kinds of things are really difficult to hear. And I did want to also say that, for example, of the children, that Luther did say that, you know,

Joka haluaa olla suuri teologi, hänen täytyy olla lasten parissa, koska he ovat suurimpia teologeja. Ja minusta tuntuu, että se on totta. Minusta Raamatussa on niin monta kohtaa, jotka osoittavat sen. Esimerkiksi uskon hedelmät, kun siinä sanotaan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys. Lapset eivät edes näe pahaa. He eivät edes ajattele, että sitä on olemassa.

Whoever wants to be a great theologian needs to be around children because they're the greatest theologians. And I kind of think that that's true. I think there's so many places in scripture that show that. For example, the fruits of faith where it says love, joy, peace, patience, goodness. Children don't even see evil. They don't even think that it's there.

He eivät myöskään oleta ihmisille pahoja motiiveja niin kuin me aikuisina teemme. Me aina arvailemme jonkun ajatuksia. Ja haluan myös sanoa anteeksiantamuksesta, että se on, Aamoksessa, luulen että se on, hän sanoo, että Jumala on se, joka ilmoittaa ihmiselle, mikä hänen ajatuksensa on. Jos sitä ajattelee, miksi Jumalan täytyy kertoa sinulle, mitä sinä ajattelet?

They also don't impute bad motives to people the way that we do as adults. We always second-guess somebody's thoughts. And I also want to say about the forgiveness that it is, in Amos, I think it is, he says, God is the one that declares unto man what his thought is. If you think about it, why does God have to tell you what you think?

Et edes itse tiedä. Joten miten voit tietää, mitä toinen ihminen ajattelee ja miksi hän sanoo sitä, mitä hän sanoo? En vain usko, että meillä on mitään oikeutta ruveta yrittämään olla kuin jesuiitat ja yrittää selvittää, mitä tämä ihminen tarkoittaa tällä ja miten he... Minusta me voimme vain vapaasti antaa anteeksi. Siinä ei varmasti ole mitään erehdystä. Emme varmasti ole missään vaarassa antaessamme anteeksi.

You don't even yourself know. So how can you know what another person is thinking and why they're saying what they're saying? I just don't think that we have any right to start trying to be like Jesuits and try to figure out what this person means by this and how they... I think we can just freely forgive. There's certainly no error. We're certainly not at any risk in forgiving.

Me olemme varmasti erehdyksessä ja vaarassa, jos tietoisesti sanomme, että he ovat uskossa, kun tiedämme, etteivät he ole. Mutta ei ole erehdys antaa anteeksi. Ja sitten halusin lopuksi sanoa siitä, mitä Chuck sanoi ripistä. Sydämeni sanoo aamen. Minusta yksi ripin kaikkein parhaista hyödyistä on, että puhut sille ihmiselle. Niin usein ihmettelee, niin kuin Chuck sanoi, että

We certainly are in error and at risk if we are knowingly saying that they're in faith when we know that they're not. But it's not an error to forgive. And then I wanted to end by saying about what Chuck said about confession. My heart says amen. I thought one of the very best benefits of confession is that you're speaking to that person. So often you wonder, like Chuck said, that

Mutta he voivat silti rakastaa sinua. Ja kun he rakastavat, se on kuin Kristus sanoisi sen. He rakastavat sinua yhä eivätkä ajattele sinusta yhtään eri tavalla. Ja en vain tiedä, miten sen saa, ellei ole uskovaista, joka sanoo sen sinulle. He antavat sinulle anteeksi ja sitten näet heidät taas kirkossa ja he katsovat sinua täsmälleen samalla tavalla kuin lapsi katsoo.

But they can still love you. And when they do, that is like Christ saying that. They still love you and still don't think of you any different. And I just don't know how you get that unless there's a believer that tells you that. They forgive you and then you see them in church again and they look at you exactly the same the way that a child does.

Voitko myös laittaa jalkasi istuimille?

Can you also put your feet on the seats?

Tämä on vähän eri raiteilla, mutta kun ajattelemme Lutheria, hän oli mies, jolle Jumala antoi suuria lahjoja, ja hän oli, sanotaan,

This is on a little bit different track, but when we think of Luther, he was a man who God gave great gifts to, and he was, say,

kirkon uskonpuhdistaja, korjasi monia niistä erehdyksistä, joita katolisessa kirkossa silloin oli. Ja olemme viime aikoina kuulleet paljon siitä, mitä Luther sanoo. Kun minut kutsuttiin saarnavirkaan,

reformer of the church, took care of many of the errors that were in the Catholic Church at the time. And we've heard in recent times much of what Luther says. When I was called into the office of preaching,

Olen varma, että monella täällä olevalla veljellä on ollut samanlaista ihailua. Että luemme Jumalan sanaa, luemme muita lähteitä, Luther yhtenä niistä. Ja on kirja, jonka nimi on What Luther Says,

I'm sure many of the brothers who are here have had those same kind of admirations. That we read God's Word, we read other sources, Luther being one of them. And there is a book that is called What Luther Says,

monet ihmiset lukevat. Minulla itsellänikin on se kotona. Meidän täytyy ymmärtää, kun luemme, mitä Luther sanoo, että nämä ovat vain pieniä tiedonpalasia, jotka on otettu eri paikoista. Ja jos katsomme sen kirjan esipuhetta,

many people are reading. I have it myself at home. We need to realize when we read what Luther says is that these are just small snippets of information that are taken from various places. And if we look at the preface of that book,

Näemme niiden tekijät, ne ihmiset, jotka kokosivat nämä Lutherin ajatukset. Ja voimme sanoa, että he eivät ole uskovaisia. Monet heistä ovat teologeja, mutta he eivät ole uskovaisia. Ja siksi meidän täytyy olla varovaisia, kun luemme, mitä Luther sanoo,

We see the authors of those, the people who compiled these thoughts of Luther. And we can say that they are not believers. Many of them are theologians, but they are not believers. And so we need to be careful when we read what Luther says

että nämä monet tiedonpalaset saattavat olla otettuja ajalta, jolloin Luther ei ollut uskossa, monet niistä on otettu ajalta, jolloin hän oli uskossa, mutta silti ne ovat epäuskoisten palasina kokoamia. Ja niin, kun luemme, mitä Luther

that these many snippets of information may be taken from the time when Luther was not believing, many of them were taken from the time he was believing, but yet they are compiled in bits and pieces by unbelievers. And so, when we read what Luther

täytyy myös tehdä niin kuin meillä oli täällä ylempänä tässä diassa, että meidän täytyy lukea raamattua ja meidän täytyy kysyä heiltä se kysymys, että onko tässä pienessä palasessa siitä, mitä luther sanoo, sopusoinnussa sen kanssa, mitä jumalan sana sanoo

also need to do as we had here above in this slide that we need to read the bible and we need to ask them that question is that in this small snippet of what luther says does it agree with what god's word says

Ja myös, onko se sopusoinnussa yksinkertaisempien kirjoitusten kanssa? Luther oli teologi. Hän meni hyvin syvälle moniin asioihin. Mutta on paljon kristillisiä kirjoituksia, joita voimme lukea ja jotka on paljon helpompi ymmärtää kuin Luther. Ja niin vertaamme sitä, mitä Luther sanoo, niihin kirjoituksiin. Ja vertaamme

And also, does it agree with the simpler writings? Luther was a theologian. He got very deep into many things. But there are many Christian writings that we can read that are much easier to understand than Luther. And so we compare what Luther says against those writings. And we compare

Luther sanoo, siihen ymmärrykseen, joka on Jumalan valtakunnassa, ja puhumme niistä asioista Jumalan valtakunnassa. Onko tämä se tapa, jolla me uskovaisina ymmärrämme nämä asiat? Koska minusta monet näistä erimielisyyksistä ovat tulleet näistä pienistä tiedonpalasista, jotka ovat kirjassa What Luther Says.

Luther says with the understanding in God's kingdom and talk about those things in God's kingdom. Is this the way we as believers understand these things? Because I think many of these differences have come by these small snippets of information that are in what Luther says.

En sano millään tavalla, ettemme saisi lukea, mitä Luther sanoo. Se kirja on paksumpi kuin Raamattu, ja jos ottaisimme kaikki Lutherin kirjoitukset, Lutherin kirjoituksia on satoja ja satoja niteitä.

I'm not saying in any way that we should not read what Luther says. That book is thicker than the Bible, and if we took all of Luther's writings, there are hundreds and hundreds of volumes of Luther's writing.

miten sen sanoisin, on sen ottamista, mitä Raamatussa on kirjoitettu, ja niiden asioiden selittämistä, mikä voi olla tai olla olematta

how would I say it, is taking what is written in the Bible and expounding on those things which may or may not be

oikea tapa selittää tätä. Ja niin sanon vain, että haluamme olla varovaisia, kun otamme Lutherin kirjoitukset ja asetamme ne Raamatun yläpuolelle. Raamattu on korkein auktoriteetti. Luther sanoo, että Raamattu on korkein auktoriteetti. Ja kun hän puhuu kirjoituksistaan, hän sanoo, ettei hän toivoisi niiden tuovan sekaannusta.

the correct way to expound on this. And so all I'm saying is that we want to be careful when we take Luther's writings and put them above the Bible. The Bible is the highest authority. Luther says the Bible is the highest authority. And when he talks about his writings, he says that he would not wish that they would bring confusion.

Ja mieluummin ne kaikki poltettaisiin kuin että ne toisivat sekaannusta Jumalan valtakuntaan. Joten vain se, mitä minua neuvottiin, kun minut kutsuttiin virkaan, että korkein auktoriteetti on Jumalan sana. Ja nämä muut asiat ovat asioita, joihin voimme katsoa, mutta meidän täytyy kysyä se kysymys. Ovatko ne sopusoinnussa uskomme kanssa?

And rather that they would all be burned than to bring confusion into God's kingdom. So just that, what I was advised of when I was called into the office, that highest authority is God's word. And these other things are things that we can look to, but we need to ask that question. Do they agree with our faith?

Se oli se takana oleva.

That was the one on the back.

okei öö en yritä olla hankala enkä edes tämä on ensimmäinen kerta kun kuulin siitä että voit antaa syntisi anteeksi ehtoollisen kautta oli tänään ja öö menin tavallaan siihen lähteeseen josta arvelin että tiedättekö se tuli ja olen samaa mieltä siitä mitä ron sanoi martti lutherista mutta öö meidän katekismuksessamme sanotaan ja en tiedä pitäisikö minun lukea se koska se on vähän pitkä

okay um i'm not trying to be oppositional and i don't even this is the first i've heard of that you can forgive your sins through communion was today and um i kind of went to the source that i figured that you know it came from and i agree with what ron said about martin luther but um it says in our catechism and i don't know if i should read it because it's a little bit long

Mutta tässä kyllä sanotaan, tiedättekö, että meillä on tämä katekismuksessa. Tässä sanotaan näin. Pyhät evankelistat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali kirjoittavat näin. Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona hän pelkäsi, otti leivän ja blaa blaa blaa. Tiedättekö, okei. Ja sitten siinä sanotaan, mitä hyötyä sellaisesta syömisestä ja juomisesta on? Se osoitetaan näissä sanoissa, annettu ja jaettu teidän edestänne syntien anteeksiantamiseksi.

But it does say in here, you know, that we have this in the Catechism. This is what it says. The holy evangelists, Matthew, Mark, and Luke, together with St. Paul, write thus. Our Lord Jesus Christ, in the night in which he was afraid, took bread and blah, blah, blah. You know, okay. And then it says, of what use is such eating and drinking? It is pointed out in these words, given and shared for you for the remission of sins.

nimittäin että sakramentissa syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus annetaan meille näiden sanojen kautta. Sillä missä on syntien anteeksiantamus, siellä on myös elämä ja autuus. Ei syöminen ja juominen sitä tosin tee, vaan ne sanat, jotka tässä ovat, annettu ja vuodatettu teidän edestänne syntien anteeksiantamiseksi. Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin pääasia.

naming that in the sacrament forgiveness of sins, life, and salvation are given us through these words. For where there is forgiveness of sins, there is also life and salvation. It is not the eating and drinking, indeed, that does it, but the words which stand here, given and shed for you for the remission of sins. These words together with the bodily eating and drinking are the chief theme in the sacrament.

Ja joka uskoo nämä sanat, hänellä on se, mitä ne sanovat ja tarkoittavat, nimittäin syntien anteeksiantamus. Ja niin on kirjoitettu meidän katekismuksessamme. Ja niin ehkä siksi joillakin ihmisillä on tämä ymmärrys, että en usko heidän sanovan, että he ehdottomasti menevät sinne ja uskovat, että heidän syntinsä on annettu anteeksi. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, mitä, mikä hänen nimensä on, Billy Powell sanoi.

And he who believes these words has what they say and mean, namely the forgiveness of sins. And that is written in our catechism. And so maybe that is why some people have this understanding that I don't think they're saying that they absolutely go out there and believe that their sins are forgiven. I definitely agree with what, what's his name, Billy Powell said.

Mutta minusta ehkä tässä kohtaa voisi tulla väärinkäsitys, koska meidän katekismuksessamme sanotaan näin. Ja ehkä meidän pitäisi keskustella siitä. Raamatussa ei sanota näin, mutta katekismuksessa sanotaan näin.

But I think maybe this is where a misunderstanding could come in because it says this in our catechism. And maybe we should have some discussion around that. It doesn't say this in the Bible, but this is what it says in the catechism.

ja toivon, että ajatukseni voisivat olla selkeitä. Tiedän, että ajatuksia liikkuu monista eri aiheista enkä pystyisi kommentoimaan niitä kaikkia selkeästi. Joten haluan yrittää puhua siitä esityksestä, joka pidettiin tänä iltana, ja sitten myös sivuta vähän eilistä.

and hope that my thoughts could be clear. I know that there's thoughts going on many different topics and wouldn't be able to comment on all of them clearly. So I want to try to speak of the presentation that was kept tonight and then also touch a little bit on yesterday.

Tämäniltainen esitys puhuu Pyhästä Hengestä. Ja Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa tänä päivänä. Ja Pyhä Henki on Jumala. Ja me perustamme ymmärryksemme ja opetuksemme Jumalan sanaan. Ja tämäniltaisessa johdannossamme on kehotus, että tutkisimme Jumalan sanaa.

The presentation tonight speaks about the Holy Spirit. And the Holy Spirit continues the work of Christ in the world today. And the Holy Spirit is God. And we base our understanding and our teaching on God's word. And in our introduction tonight, there's an exhortation that we would study God's word.

Eilen meillä oli esitys kokouksemme aluksi, ja Henki sanoi aamen siihen, mitä esitettiin johtokunnan jäsenten tehtävästä. Kuulimme myös puheenvuoroissa, ja Henki, monista puheenvuoroista, ja Henki sanoo aamen niihin moniin puheenvuoroihin. Miten Apostolien teoissa myös

Yesterday, we had a presentation to begin our meeting, and the Spirit said amen with what was presented on the role of the board members. We also heard in the speeches, and the Spirit, from many of the speeches, and the Spirit says amen to those many speeches. How, in the Acts of the Apostles, it also

ei että uskoisimme toisten puolesta tai että asettaisimme toisille vaatimuksia uskoa vaan että välittäisimme niinä jotka on kutsuttu seurakunnassa että ensin haluaisimme huolehtia että seurakunnan hengellisistä tarpeista huolehdittaisiin ja olemme kuulleet myös miten vartijat antaisivat varoituksen jotta

not that we would believe for others or that we would make demands upon others to believe but that we would care as those who have been called in the congregation that we would first wish to care that the spiritual needs of the congregation would be provided for and we've heard also how watchmen would give a warning so that

ei olisi syyllinen siihen, että joku lähtee, loukkaantuu ja niin edelleen. Joten Jumalan henki oli läsnä kokouksessamme eilen ja se on läsnä täällä taas tänä iltana. Ja kysyttiin niistä kahdesta hengestä, jotka siellä olivat läsnä. Ja en voi puhua

not be guilty of one going, being injured and so on. So the spirit of God was there present in our meeting yesterday and it is present here again this evening. And the question was asked about the two spirits that were present there. And I can't speak about

Mikä vaivaa joitakin Jumalan seurakunnassa? Se ei ole minulle selvää. Mutta haluan vakuuttaa niille teistä, jotka ihmettelisivät, että onko käyntejä, joita tehdään kokouksen jälkeen, kun on kysymyksiä tai kun on sekaannusta? Keskustelut kyllä jatkuvat. Joskus niissä keskusteluissa

What is troubling some in God's congregation? It's not clear to me. But I do want to reassure those of you who would wonder that are there visits that take place after a meeting when there is questions or when there is confusion? Discussions do continue. Sometimes in those discussions,

Joten voimme myös lähteä niistä käynneistä ja niistä keskusteluista sekaannuksessa ja ymmärtämättä asioita niin kuin toinen on yrittänyt ilmaista, rukoillen, että Jumala valaisisi ja Jumala auttaisi ja Jumala antaisi meille

So we can also leave those visits and those discussions with confusion and not understanding things as the other has tried to express with prayer that God would enlighten and God would help and God would give us

Tänään kun tulimme tänne seuroihin ja tänne keskusteluun, ajoimme monien kirkkojen ohi, tai useimmat meistä ovat ajaneet, ja niissä kirkoissa luetaan Jumalan sanaa. Ja jos sinulla on epäuskoisia ystäviä yhteiskunnassa, voit myös keskustella joidenkin heistä kanssa Jumalan sanasta.

Today when we came to the services here and to the discussion here, we went by many churches, or most of us have, and in those churches they read God's Word. And if you have unbelieving friends in society, you can also visit with some of them about God's Word.

Haluamme myös muistaa, että Jumalan sana ei ole avoin yksityisesti minulle tai sinulle tai muille, vaan Jumalan sana on avoin Pyhän Hengen voiman kautta. Kun on hengetön hartaus, Jumalan sanaa luetaan, mutta Jumala ei avaa sitä sanaa sielujen autuudeksi. Eikä sinäkään tai minä voi käynneillämme

We also want to remember that God's word is not open privately to me or to you or to others, but God's word is open through the power of the Holy Spirit. When there is a spiritless devotion, God's word is read, but God does not open that word for the salvation of souls. And neither can you or I in our visits

avata epäuskon tai ymmärryksen asiaa toisille, vaan voimme vain puhua sillä pienellä lahjalla, jonka Jumala antaa meille puhua, ja sitten voimme rukoilla toistemme puolesta, tai voimme kehottaa jotakuta menemään taas kuuntelemaan, kuulemaan, mitä Henki sanoo seurakunnille. Joten tutkimme Jumalan sanaa

open the matter of unbelief or understanding to others, but we can only speak with what little gift God gives us to speak with, and then we can pray for one another, or we can exhort one to go again and listen, to hear what the Spirit saith unto the churches. So we study God's Word

Ja jos ymmärryksemme Jumalan sanasta ei ole ykseydessä sen kanssa, mitä Jumalan seurakunnassa opetetaan, haluamme rukoilla, että Jumala nöyryyttäisi meitä ja antaisi meille kuulevan korvan ja vastaanottavan sydämen. Joten älkäämme epäilkö, etteivätkö käynnit jatkuisi. Rukoilkaamme niiden puolesta,

And if our understanding of God's word is not in unity with what is taught in God's congregation, we want to pray that God would humble us and give us a hearing ear and a receiving heart. So let's not doubt that the visits continue. Let's pray on behalf of those

jotka kamppailevat tai joilla näyttää olevan ymmärrys, joka on erilainen kuin meidän ymmärryksemme, mutta ensin pitäkäämme usko hyvässä omassatunnossa. Olen kuullut tänä iltana juuri sen, miten minä ymmärrän ripin lahjan. Rippi ei ole tekoja uskovaiselle,

who are struggling or seem to have an understanding that is different than what our understanding is, but first let us keep faith in a good conscience. I've heard tonight just how I understand the gift of confession. Confession is not a works for a believer,

niin kuin se on muille uskontokunnille tässä maailmassa. Mutta uskovaiselle rippi on Hengen hedelmä. Se on lahja, jota voimme käyttää, ja se auttaa meitä matkallamme. Yksi kysymys, joka kysyttiin eilen

as it is by other denominations in this world. But for a believer, confession is a fruit of the Spirit. It's a gift that we can use, and it helps us as we travel. One question that was asked yesterday

ja keskustelin erään veljen kanssa taas tänään siitä samasta kysymyksestä, tai parin veljen kanssa tänään siitä samasta kysymyksestä, on vanhurskauden vaate. En voi esittää teille, niin kuin pyydettiin, mikä tarkalleen on kysymys, mutta voin sanoa omasta puolestani, että haluan päästä taivaaseen

and I visited with a brother again today about that same question, or a couple of brothers today about that same question, is the robe of righteousness. I cannot lay out for you, as was requested, what exactly is the question, but I can say for myself that I want to get to heaven

Haluan kulkea kapeaa elämän tietä. Uskon, että armosta te olette pelastetut uskon kautta ja että se ei ole omasta voimastamme. Ja rukoilen, että Jumala antaisi minulle aina tämän halun yhä uudelleen panna pois ne synnit, jotka niin usein ahdistavat minua ja painavat minua.

I want to travel on the narrow way of life. I believe that by grace are you saved through faith and that it is not of our own strength. And I pray that God would always give me this desire to again and again put away the sins that so often beset me and burden me.

ja että minäkin voisin vapautua epäilyksistä, näyttää siltä, että uskon vaelluksessani niin usein kompastun, ja niin usein kaadun, enkä löydä, niin kuin Jumalan sana sanoo, mitään hyvää itsestäni. Mutta voin kuulla yhä uudelleen sen evankeliumin sanoman, jota Jumalan valtakunnassa saarnataan. Kuulimme sitä evankeliumia saarnattavan eilen. Olemme kuulleet sitä evankeliumia.

and that I also would be able to be freed from the doubts, it seems that in my walk of faith, I so often stumble, and I so often fall, and I cannot find, as God's word says, any good in myself. But I can hear again and again that gospel message which is preached in God's kingdom. We heard that gospel preached yesterday. We've heard that gospel.

Ja rukoilen, että Jumala antaisi meille sydämet, että haluaisimme taistella yhdessä vihollista vastaan, vääriä opetuksia vastaan, ihmisen tietoa vastaan. Ja minusta lapsenuskon asia on henkilökohtainen asia jokaiselle meistä, ja me kyllä haluamme säilyttää sen lapsenomaisen uskon.

And I pray that God would give us the hearts that we would wish to battle together against the enemy, against false teachings, against man's knowledge. And I think the matter of childhood faith is a personal matter for each one of us, and we do want to keep that childlike faith.

Haluamme myös kysyä, mitä Jumalan sana tarkoittaa, kun se puhuu tavoilla, joita emme ehkä ymmärrä. Haluan lukea esimerkiksi Efesolaiskirjeestä 4, 11, niille teistä, jotka ovat kysyneet tästä, ei uskoa niin kuin lapsi.

We also want to ask what does God's word mean when it speaks in ways that we may not understand. I want to read, for example, from Ephesians 4, 11, for those of you who have asked questions about this, not believing as a child.

Mutta siinä sanotaan, että hän antoi muutamat apostoleiksi ja muutamat profeetoiksi ja muutamat evankelistoiksi. Joten hän puhuu niistä viroista, jotka oli annettu seurakunnassa. Ja nämä annettiin pyhien varustamiseksi, palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseksi. Kunnes me kaikki pääsemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen ykseyteen, täydelliseksi mieheksi, sen täyden kasvun määrään,

But it says that he gave some apostles and some prophets and some evangelists. So he speaks of the offices that had been given in the congregation. And these were given for the perfecting of the saints, for the work of the ministry, for the edifying of the body of Christ. Till we all come in the unity of the faith and of the knowledge of the Son of God unto a perfect man, unto the measure of the statute,

sanoo, ettemme enää olisi lapsia, joita jokainen opin tuuli heittelee ja kuljettaa ihmisten vilppeydessä ja kavaluudessa, jolla he väijyvät tullakseen petetyiksi. Minulle se vastaa osittain

says that we henceforth be no more children tossed to and fro and carried about with every wind of doctrine by the slight of men and cunning craftiness whereby they lie in wait to be deceived. To me that answers in part

siihen, miten emme olisi niin kuin lapsi. Haluamme uskoa niin kuin lapsi. Haluamme, että meillä on lapsenomainen usko. Haluamme uskoa evankeliumin, kun sitä saarnataan meille ja kun saarnaamme evankeliumia toisille. Mutta emme halua kuunnella vieraita oppeja tai vieraita opetuksia tai opetuksia, jotka vaivaavat henkeä tai saavat meidät hermostuneiksi. Vaan haluamme yhä uudelleen palata ja kysyä, mitä uskovaiset sanovat?

of how we would not be as a child. We want to believe as a child. We want to have childlike faith. We want to believe the gospel when it's preached to us and when we preach the gospel to others. But we don't want to listen to foreign doctrines or foreign teachings or teachings that trouble the spirit or cause us to become nervous. But we want to again and again return and ask, what do the believers say?

Iloitsin niin monista puheenvuoroista eilen, ja silti haluan sanoa, etten ymmärtänyt joitakin puheenvuoroja. Vain muutamia. Ja rukoilen, että Jumala auttaisi meitä, ettemme väsyisi niin, ettemme jatkaisi avointa keskustelua.

I rejoiced in so many of the speeches yesterday, and yet I want to say that I did not understand some of the speeches. Only a few. And I pray that God would help us so that we would not become so tired that we would not continue to visit openly.

että rukoilisimme, että Jumala auttaisi meitä, jakaisimme sydämemme ajatukset, ja sitten olisimme myös valmiita ottamaan ojennusta. Ettemme seisoisi omien sanojemme varassa, vaan olisimme seurakunnan hoidossa. Ja olen tuntenut itseni väsyneeksi. Tunsin pelkoa omalta osaltani.

that we would pray that God would help us, we would share our thoughts of our hearts, and then we would also stand to be corrected. That we would not stand on our own words, but we would be in the care of the congregation. And I have felt tired. I felt fearful on my own part.

Ja tänään olemme kuulleet evankeliumin sanomasta, kun se puhuu viimeisestä päivästä. Ja pelkään, kuulenko nimeni luettavan, ja kuulenko sen kutsun, joka tulee, tulkaa, minun Isäni siunatut, periä se, mikä on valmistettu maailman perustamisesta asti. Meitä rohkaistiin tänä aamuna, ettei meidän tarvitse pelätä.

And today we've heard of the message of the gospel when it speaks of the last day. And I fear that will I hear my name read, and will I hear that call that come, ye blessed of my Father, to inherit that which has been prepared since the foundations of the world. We were encouraged this morning that we don't need to fear.

Että uskoisimme, että me kuulemme. Mutta haluan kuitenkin taas kuulla, saanko uskoa nämä synnit ja epäilykset teille? Haluan yhdessä teidän kanssanne pyytää Jumalan johdatusta, niin kuin hän on johdattanut meitä tähän päivään asti. Ja että me, jokainen meistä, olisimme Jumalan sanan kuulossa ja hengen ykseydessä.

That we would believe that we will hear. But I yet again want to hear, can I believe these sins and doubts for you? I want to, together with you, ask for God's guidance as he has guided us to this day. And that we would, each one of us, be in the hearing of God's word and in the unity of the spirit.

Joo, olin pyytänyt häntä puhumaan hänelle vähän aikaa sitten, mutta kai paljon siitä, mitä ajattelin, oli sitä, mitä Jim juuri puhui. Eilen kysymys oli, oliko siellä kaksi henkeä? En ole niin varma, voinko mennä niin pitkälle ja sanoa, että siellä on kaksi eri henkeä. On kaksi eri ymmärrystä. Ja minusta jos kahden eri ymmärryksen annetaan jäädä eikä niitä selvitetä, niistä voi tulla kaksi eri

Yeah, I had asked her to speak to her a bit ago, but I guess much of what I was thinking was what Jim just spoke. Yesterday, the question was, were there two spirits? I'm not so sure I can go there and say there's two different spirits there. There's two different understandings. And I think if two different understandings are allowed to remain and they aren't cleared up, they can turn into two different

eri hengiksi. Joten en, tiedättekö, rakkaat veljet ja sisaret, ei tule niin pelokkaiksi tässä, että Jumala auttaa meitä. Ja on ansiollista, että jatkamme keskusteluja ja käyntejä niin kuin olemme tehneet. Tiedättekö, ne eiliset puheenvuorot olivat rakkaudella ja opetuksella niille, joilla on erilainen ymmärrys. Joten se ei ollut

to different spirits. So I wouldn't, you know, dear brothers and sisters, not to become so fearful in this, that God is helping us. And it will merit that we continue discussions and visits as we have. You know, those speeches yesterday were with love and instruction for those with a different understanding. So it wasn't

Minusta meille tärkeää, jokaiselle meistä, on ottaa askel taaksepäin ja tajuta, että elämme Jumalan valtakunnassa. Se on perhevaltakunta. Ja vihollinen vihaa sitä. Ja se haluaa tuhota sen. Ja rikkomalla rakkauden veljien ja sisarten välillä eri ymmärrysten kautta, väärien ymmärrysten kautta,

I think what's important for us, each of us, is to take a step back and realize that we're living in God's kingdom. It's a family kingdom. And the enemy hates it. And he wants to destroy it. And by breaking the love between brothers and sisters through different understandings, wrong understandings,

silloin henki voi saastua, jos siinä on vastustusta valtakunnan hoitoa kohtaan. Joten minusta tärkeää on, että pyytäisimme kukin nöyrin sydämin, että niin kuin Daavid

then the spirit can become defiled if the resistance to the care of the kingdom is there. So I think what's important is that we would each with humble hearts ask that as David

että tutki minua, Jumala, tunne minun sydämeni, katso, olenko pahalla tiellä, ja johdata minua iankaikkisella tiellä. On hyvä kysyä kysymyksiä, tiedättekö, tämä kysymys ehtoollisesta. Minusta se on hyvä kysymys, josta meidän pitäisi keskustella.

that search me, O God, know my heart, see if there be any evil or wicked way in me, and lead me in the way everlasting. It's good to ask questions, you know, this question about communion. I think it's a good question that we should discuss.

Mutta nämä asiat eivät tapahdu tänä iltana tai seuraavan viikon tai kahden aikana. Mutta Jumalan valtakunta, nämä opetukset ovat olleet ikiajoista asti. Suomessa on eriseura tämän ehtoollisessa saatavan anteeksiantamuksen kysymyksen ympärillä. Oli monia puhujia, jotka lähtivät siihen eriseuraan, kun he puolustivat kantaansa, että siinä oli anteeksiantamus. Joten tällaisia asioita on tapahtunut läpi historian. Ja Jumalan valtakunnan opetus on ollut ja on

But these things aren't going to happen tonight or in the next week or two. But God's kingdom, these teachings have been ever of old. There is a heresy in Finland around this question of forgiveness in communion. There were many ministers that left in that heresy when they defended their position that there was forgiveness there. So there are these kinds of things that have happened throughout history. And the teaching of God's kingdom has been and is

Joten ottakaa askel taaksepäin ja antakaa Jumalan kärsivällisesti työskennellä näiden asioiden läpi ja ilmoittaa nämä asiat aikanaan. Emme voi painia asioita selviksi ennen kuin on Jumalan aika. Se on toisaalta uskomme koetus. On ollut niitä, jotka sanoivat, no, se ei voi olla Jumalan valtakunta, jos se on sellainen huono valtakunta. No, se on.

So take a step back and allow God to patiently work through these things and reveal these things in his time. We can't wrestle things out until it's God's time. It's a test of our faith on the other hand. There have been those who said, well, it must not be God's kingdom if it's a bad kingdom like that. Well, it is.

Joten, veljet ja sisaret, ehkä tänä iltana kärsivällisyydellä ja rukoilevin sydämin pyytäkää ensin olla minä Jumalan lapsena, ja sitten myös suojella hänen valtakuntaansa, sitä valtakuntaa, joka on minulle rakas ja kallis, ettei kukaan joutuisi hukkaan. Tiedättekö, nämä ovat vakavia asioita, joiden edessä olemme. Ne ovat autuuden kysymyksiä. Näitä asioita tuodaan

So, brothers and sisters, maybe this evening with patience and prayerful hearts, ask first to be me as a child of God, and then also protect his kingdom, the kingdom which is dear and precious to me, so that none would be lost. You know, these are serious things that we're facing. They're questions of salvation. These things are being brought

keskusteltavaksi, jotka voivat mahdollisesti jakaa Jumalan valtakunnan. Ne ovat vakavia asioita. Joten meidän täytyy lähestyä niitä rukoilevin sydämin, että Jumala selvittäisi nämä asiat ja johdattaisi minua iankaikkisella tiellä. Toinen kommentti, Eric Mars.

for discussion that can potentially divide God's kingdom. They're serious things. So we need to approach them with the prayerful hearts that would, God, unravel these matters and lead me in the way everlasting. Another comment, Eric Mars.

Ennen kuin Eric käytti vuoronsa, minusta hän periaatteessa sanoi sen, mitä minullakin oli samat ajatukset. Että siellä kokouksessa minusta ei tunnu, että siellä oli kaksi eri henkeä. Koska jos sanomme, että siellä oli kaksi eri henkeä, se tarkoittaa, että toinen oli väärässä, ja että siellä ei ollut uskovaisia.

Before Eric took his turn, I think he basically said what I had the same thoughts. That there at the meeting, I don't feel that there was two different spirits. Because if we say there was two different spirits, that means one was incorrect, and that there were not believers there.

Mutta kuitenkin, niin kuin Eric on jo sanonut, mitä en osaisi sanoa yhtään paremmin, että näytti olevan erilaisia ymmärryksiä. Ja itse, kuullessani eri puheenvuoroja, sain kyllä tilaisuuden saada selvennystä puheenvuoroihin. Ja niin usein kokouksissa, joissa istumme, ja jopa tänä iltana, on ollut kysymyksiä, että kuulinko kommentin oikein?

But yet, as Eric has already said, which I couldn't say any better, that there seemed to be different understandings. And myself, hearing different speeches, I did get a chance to get clarification on the speeches. And so oftentimes, in meetings that we sit in, and even tonight, there have been questions that, did I hear the comment right?

Ja niin en menisi niin pitkälle, että sanoisin, että eilen oli kaksi eri henkeä, mutta kuitenkin oli ymmärrysten kysymyksiä. Ja niin kuin Eric oli huomauttanut, että meidän täytyy jatkaa näistä ymmärryksistä keskustelemista ja etsiä niitä totuudessa, jotta

And so I wouldn't go so far to say that there was two different spirits yesterday, but yet there were questions of understandings. And as Eric had pointed out, that we need to continue to discuss these understandings and seek them in truth so that

Jos olemme väärässä, meitä voidaan ojentaa. Voimme jatkaa vaeltamista Jumalan valtakunnassa.

If we are wrong, we can be corrected. We can continue to walk in God's kingdom.

koska me kaikki haluamme päästä taivaaseen. Kukaan meistä ei halua joutua Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Ne ovat vakavia asioita, ja uskon, että jos selvennyksiä tarvitaan, niitä keskusteluja käydään edelleen. Ja oli myös hyvin kaunis opetus

because we all want to make it to heaven. None of us want to find ourselves outside of God's kingdom. They are serious matters, and I believe that if there are clarifications that are needed, that those discussions continue to happen. And there was a very nice instruction as well

Ja niin en sanoisi, ettei ole ollut lisäkeskustelua. Niitä käydään edelleen. Kantakaamme kuitenkin toisiamme rakkaudessa ja katsokaamme ensin ja ennen kaikkea itseämme ja kysykäämme, miten minun asiani ovat? Ja kun meidän asiamme ovat anteeksi annetut ja jos voimme kuunnella, voimme kysyä kysymyksiä kuulevalla korvalla, niin kuin olemme kuulleet,

And so I wouldn't say that there hasn't been further discussion. Those will continue to happen. Yet let us carry one another in love and that we look to ourselves first and foremost and ask, how are my matters? And when our matters are forgiven and if we can listen, we can ask questions with a hearing ear, as we've heard,

silloin voimme pysyä tällä polulla emmekä seuraa omaa agendaamme. Joten jatkakaamme näitä keskusteluja, eikä niihin kaikkiin vastata tänä iltana. Tiedän, että aika käy myöhäiseksi, mutta silti haluamme jatkaa rakkaudessa ja kuunnella avoimin korvin.

then we can remain on this path and we don't follow our own agenda. So let us continue these discussions and they won't all be answered tonight. I know the hour's getting late, but yet we want to continue in love and listen with open ears.

Haluan vain sanoa, että veljet ovat puhuneet hyvin siitä, mitä ajattelin koskien eilistä kokoustamme, ja minusta kokouksen luonne oli se, että se oli avoin kokous siinä mielessä, tietysti siellä oli johtokunnan jäseniä ja puhujia, mutta se ei ollut sellainen kokous, että se olisi ollut

I just want to say that the brothers have spoke well to that, that I was thinking of concerning our meeting yesterday, and I think the nature of the meeting was that it was an open meeting in the sense, of course, it was board members and speakers, but it wasn't that kind of a meeting that it was,

millään tavalla salainen, mutta luonnollisesti johtokunnan jäsenet ja puhujat lähtevät sieltä ja keskustelevat ja puhuvat siitä, mitä kokouksessa tapahtui. Ja minusta on tuotu esiin, että oli monia kommentteja kommenttien ympärillä, jotka olivat erottelevia, ja ne

secretive in any way, but naturally board members and speakers go from that and discuss and speak of what took place at the meeting. And I think that it's been pointed out that there was many comments around comments that were discerning and those

näkökulmat tuotiin esiin, joten en usko, että se oli asia, joka jätettiin niin, ettemme ymmärtäneet sitä sanomaa, joka oli

points of view were brought out, so I don't think it was a matter that was left that we weren't understanding the message that was

kysymyksen molemmilta puolilta, ja olen varmasti samaa mieltä myös siitä, että keskustelujen jatkaminen on aina hyvä, mutta se oli asia, ei ollut niin, että vain tehtiin kommentti, että oli

from both sides of the question, and certainly I agree with that too, that continuing the discussions is always good, but it was a matter, it wasn't like it was just a comment made that there was

väärinkäsityksiä siitä ja että siitä ilmaistiin huoli. Luonnollisesti, jos on jotain, mikä herättää huolta, siitä keskustellaan. Mutta minusta me kyllä keskustelemme näistä rakentavalla tavalla.

misunderstandings of it and that concern was voiced about it. Naturally, if there is something that raises concern, then it will be discussed. But I think we do discuss these in a constructive way.

On hyvä nähdä niin monta koolla täällä tänä iltana keskustelemassa uskon asioista ja myös näistä huolista, mutta se kehotus kärsivällisyyteen ja toisistamme huolehtimiseen rakkaudessa ja anteeksiantamuksessa, vaikka voimme helposti väsyä ja tulla kärsimättömiksi näissä asioissa.

It's good to see so many gathered here this evening to discuss matters of faith and even these concerns, but that exhortation to patience and caring one another in love and forgiveness, although we can easily become tired and impatient in these things.

Ja jotkin näistä keskusteluista ovat jatkuneet jo jonkin aikaa. Ja minusta tuntuu, että minun mielestäni Henki on puhunut ja käsitellyt näitä asioita. Yksi tärkeimmistä on tietysti ollut anteeksiantamuksen asia. Ja minusta, tiedättekö, joskus kuulemme yhä kommentteja, jotka näyttävät antavan ymmärtää, että jotkut pidättävät anteeksiantamusta

And some of these discussions have been going on for some time now. And I think that, in my mind, the Spirit has been speaking and addressing these things. One of the main ones, of course, has been on the matter of forgiveness. And I think, you know, sometimes we still hear comments that seem to imply that some are withholding forgiveness

Minusta se oli kysymys, joka nostettiin esiin, eikä sitä nostettu esiin siksi, että olisi nähty tämän hedelmiä, että ihmiset olisivat tutkineet sydämiä eivätkä julistaneet evankeliumia. Eikä siksi kysymys noussut esiin, mutta se nousi esiin, en tiedä tarkalleen miksi, mutta varmasti se ei ole ollut

I think it was a question that was raised, and it was not raised because they were seeing fruits of this, that people were examining the hearts and not proclaiming the gospel. And that wasn't why the question came up, but it came up, I don't know exactly why, but certainly it hasn't been

ongelma meidän aikanamme, jossa olisi ollut tätä

issue in our time where there has been this

jossa ihmiset eivät saa evankeliumia ja he pyytävät sitä. Minusta uskon, että meidän kaikkien kanssa, meidän halumme on julistaa evankeliumia ja että emme halua olla ihmisten sydänten tutkijoita. Emme ole niitä, jotka tuomitsevat ihmisten sydämiä, vaan saarnaamme evankeliumia. Mutta toisaalta minusta Henki on hiljattain

where people aren't receiving the gospel and they're asking for it. I think that I believe with all of us, it's our desire to proclaim the gospel and that we don't want to be examiners of the hearts of men. We're not those that judge the hearts of men, but we preach the gospel. But on the other hand, I think the Spirit has recently

ilmoittanut sen selvästi näissä keskusteluissa ja minusta meidän pitäisi hyväksyä, että Henki on opettanut meitä tällä tavalla, että on ollut aikoja ja voi olla aikoja,

revealed that clearly in these discussions and I think that we should accept that the Spirit has taught us in this way that there have been times and there can be times

jolloin evankeliumia ei saarnata. Ja minusta jos sinulla on vaikeuksia sen kanssa, minun mielestäni et kuule, miten Henki on opettanut tässä asiassa. Ja niin, joskus, joo, kun kuulen vihjauksia, enkä sano, että olemme kuulleet joitakin sellaisia kommentteja tänä iltana, enkä sano, että ne, jotka ne esittivät, tuntevat niin,

when the gospel is not preached. And I think that if you're struggling with that, in my mind, you're not hearing how the Spirit is taught in this matter. And so, sometimes, yeah, when I hear implications, and I'm not saying we have heard some of those comments tonight, and I'm not saying that those who made them are feeling that way,

Mutta joskus näyttää olevan se vihjaus, että on niitä, jotka haluavat pidättää evankeliumin eivätkä saarnaa evankeliumia ja haluavat olla sydänten tutkijoita ja niin edelleen. Mutta en usko, että asia on lainkaan niin. Minusta me kaikki ymmärrämme sen oikealla tavalla, että se on meidän...

But there seems to be sometimes that implication that there are those that are wanting to withhold the gospel and aren't preaching the gospel and want to be the examiners of hearts and so on. But I don't think that's the case at all. I think that we all understand that in a correct way that it's our...

halumme ja aikomuksemme aina saarnata evankeliumia. Mutta muistamme, että emme saarnaa evankeliumia oman voimamme kautta, vaan se on Pyhän Hengen voima. Joten myös alistumme siihen ja ymmärrämme, että

desire and our intention to always preach the gospel. But we remember that it's not through our power that we preach the gospel, but it is the power of the Holy Spirit. So we also yield to that and understand that

henki voi pysäyttää meidät emmekä saarnaa evankeliumia toisinaan vaikka haluaisimme ja olemme kuulleet niistä kokemuksista joissa ihmiset ovat halunneet ja tahtoneet mutta heidän suunsa on suljettu

the spirit can stop us and not preach the gospel at times even when we want to and we've heard of those experiences where people have desired and wanted to but their mouths have been closed

Joten niin minä tunsin ja ymmärsin tässä anteeksiantamuksen asiassa. Ja niin se voi olla huolestuttavaa, jos se edelleen on sekaannuksen paikka, kun näyttää siltä, että kaikissa kokouksissa olen kuullut sen sanoman, niissä kokouksissa, joihin olen osallistunut ainakin, että

So that's how I felt and understood on this matter of forgiveness. And so it can be concerning if it continues to be a place of confusion when it seems like in all the meetings I've heard that message where I've attended the meetings anyway that

sen saman sanoman, jonka selitin, ja siihen haluan luottaa ja sen uskoa. Minusta se palaa siihen, mistä puhuimme, kuulimme tänä iltana esityksessä, joka keskittyi Pyhän Hengen työhön, ja siihen haluamme panna luottamuksemme. Ja minäkin uskon syntini anteeksi.

that same message that I explained, and that's where I want to trust and believe that. I think it goes back to what we talked about, we heard tonight in the presentation, that focused on the work of the Holy Spirit, and that's where we want to place our trust. And I also believe my sins forgiven.

Sitten haluan välittää terveiset veli Keithiltä. Tulimme vähän myöhässä tänne, kun kävimme hänen luonaan, ja hän voi hyvin. [terveystiedot poistettu] Joten haluamme muistaa häntä ja hänen perhettään rukouksessa.

Then I want to give greetings from Brother Keith. We were a little late coming here as we were visiting him, and he's doing well. [health details omitted] So we want to remember him and his family in prayer.

Minulla oli kyllä vielä yksi kommentti takana, mutta ajan säästämiseksi kai, en ole varma, milloin minun pitäisi. Joo, olemme kuulleet paljon tänä iltana lapsen uskosta.

I did have one more comment on the back, but in the essence of time, I guess, I'm not sure when I should. Yeah, we've heard much tonight about the faith of a child.

tästä on raamatussa monia esimerkkejä ja me kaikki tiedämme että esimerkki jota jeesus käyttää riidan ratkaisemiseen on lapsi ja se on se olisi kaunista kaunista jos voisit minä voisin elää koko elämäni lapsen uskossa ja ehkä nämä

there's many examples of this in the bible and we all know the example that jesus uses to settle a dispute is the child and it's a it would be a beautiful beautiful if you could i could live my entire life of the faith of a child and maybe these

Ehkä ne kohdat, joista Yoko puhui, tai ehkä se, johon Jim viittasi vähän, tavallaan, en tiedä, onko se oikein vai ei, mutta ajattelen, että olisi, minun on mahdotonta elää koko elämäni lapsen uskossa, koska olen aikuinen, olen mies. Sielujen vihollinen puhuu minulle eri tavalla

Maybe the portions that Yoko talked about, or maybe the one Jim referenced a little bit, kind of, I don't know if it's right or not, but I think of, it would be, it's impossible for me to live my entire life with the faith of a child because I'm an adult, I'm a man. The enemy of souls speaks to me differently

kuin kun olin lapsi. Mutta selvästi tavoitteena on elää se lapsen usko. Olemme kuulleet monta, monta kertaa elämässäni, vangitse järkesi ja usko niin kuin lapsi. Ja se on yhä uudelleen ihana opetus.

than when I was a child. But it is clearly the goal to live that faith of a child. We've heard many, many times in my life, put your mind in captivity and believe like a child. And it's over and over, wonderful instruction.

kai koska aika on myöhä loppuajatukset ja rukoukset

i guess being that time is late final thoughts and prayers

Kun olen istunut täällä tänä iltana, olen itse asiassa kysynyt itseltäni yhden kysymyksen. Olenko pystynyt kääntämään parhain päin kaiken, mitä olen kuullut?

As I've sat here tonight, I've actually asked myself one question. Have I been able to put the best construction on everything I've heard?

Ja sanoisin sen näin, ne kommentit, joita olen kuullut aiemmissa kokouksissa, kun olen yrittänyt katsoa sitä tästä näkökulmasta, näyttävät minusta erilaisilta kuin ennen. Meillä voi olla väärinkäsityksiä. Voimme kuulla asioita väärin.

And I would say it this way, the comments I've heard in previous meetings when I've tried to look at it from this point look different to me than before. We may have misunderstandings. We may hear things wrong.

Mutta rakkaat veljet ja sisaret, kun ajattelen meitä tänä iltana, minusta tuntuu, että juuri nyt olemme kaikki vielä näkymättömissä puolivälissä. Ehkä jotkut meistä

But dear brothers and sisters, as I think about us tonight, I think that right now, we're all still unseen halfway. Perhaps some of us are

harhailevat oikealle ja jotkut meistä vasemmalle. Mutta olemme yhä saman valtakunnan jäseniä. Joten haluan todella yhtyä veli Jenaen kommenttiin, joka kuvaili eilistä kokousta. Enkä ollut siellä, joten en voi puhua siitä.

wandering to the right, and some of us to the left. But we are still members of the same kingdom. So I want to really echo the comment of Brother Jenae who characterized the meeting yesterday. And I wasn't there, so I can't speak to that.

älkäämme ruvetko sanomaan että siellä oli kaksi eri henkeä jos se on vain väärinkäsitys tai tai asioita joita täytyy selventää tässä vaiheessa koska kaksi henkeä tarkoittaa kyllä että jos sinulla ei ole jumalan henkeä niin sinulla on toinen henki eikä se ole joku joka on uskossa

let's not begin to say that there were two different spirits there if it's just a misunderstanding or or things that need to be clarified at this point because two spirits does mean that if you don't have the spirit of god then you have another spirit and that's not someone who is in faith

se vaihe voisi tulla. Ja vuosikymmenten aikana täällä on joitakin, jotka ovat nähneet ne hetket. Joillakin meistä on isovanhempia, jotka ovat nähneet useita hetkiä, jolloin ne henget tulivat ilmeisiksi.

that point could come. And over the decades, there are some here who have seen those moments. Some of us have grandparents who have seen multiple moments when those spirits became evident.

Isoisäni eli useiden sellaisten hetkien läpi enkä koskaan unohda viimeistä keskusteluani hänen kanssaan, koska se vastaa sitä, mikä kuuluu tähän tällä näytöllä. Hänen näkönsä oli jo heikko, hän ei nähnyt. Hän ei tiennyt, keitä olimme, kun tulimme tervehtimään häntä siellä hänen kuolinvuoteellaan.

My grandfather lived through multiple moments of those and I'll never forget my last conversation with him because it matches what belongs here in this screen. He was already hard of sight, couldn't see. He didn't know who we were as we came to greet him there on his deathbed.

Ensin hän kysyi minulta, kuka sinä olet? Ja sanoin, että olin Rick. Ja hän sanoi, no, kenen poika sinä olet? Sanoin, Paulin poika. Oletko vielä uskovainen? Hän sanoi, kyllä. Hän sanoi, pidä usko ja hyvä omatunto. Rakas veljeni ja sisareni tänä iltana, oletko vielä uskovainen?

First, he asked me, who are you? And I said, I was Rick. And he said, well, whose boy are you? I said, Paul's boy. Are you still a believer? He said, yes. He said, keep faith and good conscience. My dear brother and sister tonight, are you still a believer?

koska jos olet pidä usko ja hyvä omatunto nosta sydämesi ja usko varmasti että syntisi ovat anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä jeesuksen nimessä

because if you are keep faith and good conscience lift up your heart and believe assuredly that your sins are forgiven in jesus name and blood in jesus name

Hieron jatkuvasti iskuja ja pelkoja yhdessä katseessa. Haluan leikkiä yhdessä teidän kanssanne.

I keep rubbing punches and fears in one look. I want to play together with you.

Yhdistäkäämme sydämemme yhteen loppurukoukseen. Rakas taivaallinen Isä, yhä uudelleen olet osoittanut meille, miten olet niin hyvä meille. Pidä meidät uskon tiellä. Tuo meidät yhä uudelleen rakkaan Poikasi jalkojen juureen,

Let's join our hearts together in closing prayer. Dear Heavenly Father, again and again you have shown us how you are so good to us. Keep us on the way of faith. Bring us again and again to the feet of your dear Son,

jonka työssä meillä on täydellisyys, jonka työn kautta voimme yksinkertaisesti uskoa syntimme anteeksi. Anna meille voimaa pitää usko, kunnes usko muuttuu iankaikkisuuden näkemiseksi. Anna meille voimaa auttaa toinen toistamme. Anna meille rakkautta. Anna meille myötätuntoa. Anna meille kärsivällisyyttä

in whose work we have perfection, through whose work we can simply believe our sins forgiven. Give us power to keep faith until faith changes to seeing eternity. Give us strength to help one another. Give us love. Give us compassion. Give us patience.

auttaa veljiämme ja sisariamme. Ennen kaikkea johdata meidät eräänä päivänä taivaaseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

to help our brothers and sisters. Above all, lead us one day to heaven. The Lord bless us and keep us. The Lord make his face shine upon us and be gracious unto us. The Lord lift his countenance upon us and give us peace. In the name of the Father, and the Son, and the Holy Ghost. Amen.

Tulevan viikon ohjelma on seuraava. Keskiviikkona on raamattutalo kello 7. Sunnuntaina on 915 pyhäkoulu kello 10.30 jumalanpalvelus.

Scheduled for the upcoming week is as follows. On Wednesday, there is Bible House at 7. On Sunday, there is 915 Sunday School at 10.30 a.m. service.