Minneapolisin seurakunnan kokous 31. toukokuuta 2018

Tervetuloa seurakuntakeskustelumme jatkoon. Aloitamme laululla numero 163.

Welcome to the continuation of our congregational discussion. We will begin with song number 163.

Armoa armon Jumalaltamme. Rauhaa pääsiäisen Rauhanruhtinaaltamme.

Grace from our God of Grace. Peace from our Easter Prince of Peace.

Lisääntykööt ne jokaiselle meistä Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Hiljentykäämme alkurukoukseen. Rakas taivaallinen Isä, me, sinun lapsesi, olemme kokoontuneet tänä iltana keskustelemaan valtakuntasi asioista. Joten pyydämme nöyrästi, Isä, läsnäoloasi, siunaustasi,

May they increase for each and every one of us in the knowledge of our Lord and Savior, Jesus Christ. Let's quieten in an opening prayer. Dear Heavenly Father, we, your children, have gathered this evening to discuss matters of your kingdom. So we humbly ask, Father, for your presence, your blessing,

Ja että liikuttaisit meitä Pyhän Henkesi voimalla puhumaan niitä asioita, jotka ovat sinun tahtosi mukaisia ja jotka rakentavat uskoamme ja rakentavat seurakuntaasi. Rakas Isä, sinä tiedät, että olemme heikkoja, horjuvia ja syntisiä.

And that you would move us with the power of your Holy Spirit to speak those things which are according to your will and which edify our faith and edify your congregation. Dear Father, you know that we are weak, failing, and sinful.

Mutta pyydämme nöyrästi, että siunaisit tämän kokouksen pyhän nimesi kunniaksi ja kirkkaudeksi. Ja rukoilemme niin kuin Poikasi on meitä opettanut: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi.

But we humbly ask that you would bless this meeting for the honor and glory of your holy name. And we pray as your Son has so taught us, our Father who art in heaven, hallowed be thy name.

Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille anteeksi rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Thy kingdom come, thy will be done on earth as it is in heaven. Give us this day our daily bread and forgive us our trespasses as we forgive those who trespass against us. And lead us not into temptation, but deliver us from evil. For thine is the kingdom and the power and the glory forever and ever. Amen.

Joten se, mitä minua on pyydetty yrittämään tehdä, rakkaat veljet ja sisaret, on käyttää tätä esitystä, jonka rakas veljemme Jim Frantti piti puhujien leirillä, ja sitten niin hyvin kuin pystyn,

So what I've been asked to attempt to do, dear brothers and sisters, is to use this presentation that our dear brother Jim Frantti kept at minister's camp and then, as well as I can,

kuvata se nämä asiat sillä tavalla kuin hän teki, ja sitten luotan muihin veljiin, jotka olivat siellä, täydentämään niitä asioita, joissa olen unohtanut jotain, ja sitten haluaisin

describe it these issues that way the way that he did and then I depend on the other brothers who were there to fill in those things where I had forgotten something and then I would like to

Niin hyvin kuin pystyn kuvata teille meidän vastauksemme leirillä tähän keskusteluun. Joten Jim antoi esitykselleen otsikon Nykyinen työ ja olot Siionissa. Hän aloitti LLC:n toimiston kuulumisilla. Olette luultavasti kaikki hyvin tietoisia näistä. Matt Keranen tulee ottamaan Walt Lampin paikan julkaisuissa.

As well as I can describe for you our response at camp to this discussion. So Jim titled his presentation, Current Work and Conditions in Zion. He started with the LLC office updates. You are probably all very well aware of these. Matt Keranen is coming to take Walt Lampi's place as publications.

Ottaa Rodin paikan, ja sitten on yksi tehtävä täytettävänä. Hän puhui yhteisestä työstä ja tapaamisista SRK:n ja SFC:n kanssa. Hän kuvasi, miten tästä vuorovaikutuksesta on tulossa niin, jos niin voi sanoa, melkein jatkuvaa, että järjestöjen välillä on viikoittaista yhteydenpitoa.

Taking Rod's place and then there's a position to be filled. He talked about the mutual work and the meetings with the SRK and the SFC. He described how this interaction is becoming so, if you will, almost continuous that there's weekly communications between the organizations.

Eri asioista työssä, jota teemme yhdessä. Ja sitten minun täytyy lisätä yksi asia, joka nousi esiin yhdessä kokouksista täällä, ja se on, että on, en tiedä, kuinka moni teistä on kuullut sen, ehkä ei moni teistä, mutta liikkeellä on kuitenkin valhe siitä,

Different matters of the work that we're working together on. And then I need to add an issue that came up in one of the meetings here, and that is that there is a, I don't know how many of you heard it, perhaps not many of you, but there is nevertheless a lie circulating about

Että muka SRK:n piti tulla opettamaan LLC:tä. Se on ilmiselvästi väärää. Veljien käsityksessä ei ole ollut mitään sellaista eroa. Heidän välillään ei ole ollut, kuten yksi veli Ruotsista sanoi, edes ryppyä pöytäliinassa käsityksen erona missään niistä asioista, joista he ovat keskustelleet.

Supposedly the SRK had to come and teach the LLC. That is patently false. There has been no such difference between the understanding of the brothers. They have been, as one brother from Sweden said, not even a wrinkle on the tabletop of difference in understanding on any of the issues that they have discussed.

Ja sitten tietysti tilamme ja tilatyö on vain, on vaikuttavaa, miten koko Amerikan Siionissa tiloja ostetaan, rakennetaan, muutetaan, kuten te kaikki tiedätte. Ja sitten sen lisäksi lähetystyö laajenee monilla eri alueilla, joille matkustamme muiden veljien kanssa.

And then of course our facilities and facilities work is just, it's impressive how across the whole Zion of America facilities are being purchased, built, modified, as you all know. And then in addition to that, the mission work is expanding in the many different areas that we travel to with the other brothers.

Joten sitten ensinnäkin tästä anteeksiantamuksen kysymyksestä, josta olemme keskustelleet aika paljon, mutta voisiko koskaan olla tilannetta, jossa Jumalan lapset eivät voi saarnata evankeliumia? Palataanpa vähän. Jim aloitti tämän ja hän sanoi, rakkaat veljet leirillä, se mitä aion tehdä, on kertoa teille, miten minä uskon.

So then, first of all on this issue of forgiveness, which we have discussed quite a bit, but could there ever be a situation in which God's children cannot preach the gospel? Let me back up. Jim started this and he said, dear brothers at camp, what I'm going to do is tell you how I believe.

Haluan teidän kertovan minulle, miten te uskotte. Ja niin veljien vastaus Jimille oli vastaamista siinä mielessä, että he ymmärsivät ja olivat samaa mieltä siitä, mitä hän esitti. Ja niin kuin hän sen kuvasi,

I want you to tell me how you believe. And so the response to Jim from the brothers was responding in that sense of their understanding and agreement with what he was presenting. And as he described it,

Sellaisia tilanteita voisi olla. Niitä on tapahtunut menneisyydessä ja niitä voisi varmasti tapahtua tulevaisuudessa. Jumalan valtakunnan sanoma on kuitenkin anteeksiantamuksen sanoma evankeliumin kautta. Sitä me saarnaamme, Jumalan anteeksiantamusta evankeliumimme kautta. Joten nämä tilanteet ovat selvästi poikkeus

There could be such situations. They have happened in the past and they certainly could happen in the future. The message of God's kingdom is nevertheless one of forgiveness through the gospel. That is what we preach, God's forgiveness by our gospel. So these situations are clearly the exception

Eivätkä sääntö. Jeesus tietysti antoi meille valtakuntansa avaimet, kuten hän sanoi omilleen. Ja hän antoi heille kaksi avainta, kuten hänellä ne avaimet ovat edelleen voimassa tänään. Mutta Jumalan seurakunta on nopea päästämään ja hidas sitomaan.

And not the rule. Jesus, of course, gave us the keys to his kingdom, as he told his own. And he gave two keys to them, as he still has those keys in effect today. But God's congregation is quick to loose and slow to bind.

Näin Henki on aina opastanut. Mutta molempia käytetään rakkaudessa ja ne ovat osa täydellistä evankeliumia. Miten ihminen voi saada syntien anteeksiantamuksen?

This has been the way the Spirit has always instructed. But both are used in love and are part of the complete gospel. How can a person receive forgiveness of sins?

Anteeksiantamus tapahtuu evankeliumin saarnaamisen kautta. Usko tulee kuulemisesta. Sen saarnaamisen kautta Jumala hyväksyy anteeksiantamuksen täällä maan päällä anteeksiantamuksekseen taivaassa. Toinen kysymys, joka on noussut esiin, on, onko sakramenteissa anteeksiantamus?

Forgiveness happens through the preaching of the gospel. Faith comes by hearing. Through that preaching, God accepts the forgiveness here on earth as his forgiveness in heaven. Another question that has come up is, is there forgiveness in the sacraments?

Sakramentit eivät ole uudestisyntymisen paikka eivätkä anteeksiantamuksen tai synninpäästön. Armon alla eläminen vastaan jatkuva anteeksiantamus. Tämä

The sacraments are not a place of new birth nor of forgiveness or absolution. Living under grace versus continual forgiveness. This

Alkoi ensin tai nousi esiin MBMAC:n kokouksessa, lähetyskokouksessa, Keskilännen lähetyskokouksessa pari vuotta sitten, jossa eräs veli sanoi uskovansa, että hänen syntinsä, menneet, nykyiset ja tulevat, on jo annettu anteeksi. Ja hän väitti, että minun tarvitsee vain uskoa se.

First started or came up at a MBMAC meeting, mission meeting, Midwest Mission meeting a couple years ago where a brother said that he believes that his sins, past, present, and future are already forgiven. And he claimed that all I have to do is believe that.

Ja se tuntui niin hyökkäykseltä evankeliumin käyttöä vastaan. Synnit on sovitettu, mutta minä tarvitsen anteeksiantamusta.

And it seemed like such an attack against the use of the gospel. Sins are atoned for, but I need forgiveness.

Tämä seuraava asia on kysymys vanhurskauden vaatteesta. Voiko uskovaisen vaate koskaan tahrautua? Kristuksen vanhurskaus on täydellinen, eivätkä syntimme tahraa sitä.

This next issue is the question of the robe of righteousness. Can the believer's robe ever be stained? Christ's righteousness is perfect and is not blemished by our sins.

Mutta synti tahraa omantunnon. Tämän me kaikki olemme kokeneet. Ja on tietysti monia raamatullisia esimerkkejä. Vaatteiden pesu, jalkojen pesu,

But sin stains the conscience. This is what we've all experienced. And there are of course multiple biblical examples. Washing of the robes, washing of the feet,

Rohkaisu tai ohje panna synti pois löytyy monesta kohdasta Jumalan sanassa. Ja Jim on luetellut täällä useita niistä. Huomauttaisin vain, että Heprealaiskirje sanoo, kun meitä ympäröi todistajien pilvi, pankaamme pois kaikki taakka. Ilmestyskirja 7, ne, jotka tulivat suuresta ahdistuksesta ja pesivät vaatteensa ja valkaisivat ne Karitsan veressä.

The encouragement or the instruction to put away sin is found in many places in the Word of God. And Jim has listed several of them here. I would just note Hebrews says, being compassed about with a cloud of witnesses, lay aside every weight. Revelation 7, those who came out of great tribulation and washed their robes and made them white in the blood of the Lamb.

Seuraava asia on tämä kysymys vartijoista Siionin muureilla. Paavali kirjoitti korinttilaisille, ensimmäisessä kirjeessä, kahdennessatoista luvussa, että Jumala on asettanut toisia erityisiin tehtäviin. On erilaisia lahjoja ja tehtäviä, jotka Jumala on asettanut. Se on Hänen kutsumuksensa.

The next issue is this question of watchmen on the walls of Zion. Paul wrote to the Corinthians, first letter, twelfth chapter, that God has set some into special duties. There is a diversity of gifts and duties that God has set. It is His calling.

Paavali opasti Efeson vanhimpia, kuten Apostolien teot 20 kertoo, että pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Jumala on teidät pannut. Palvelijoilla ja vanhimmilla on velvollisuus valvoa. Joten tämä ei korota niitä, jotka palvelevat.

Paul instructed the elders in Ephesus, as recorded in Acts 20, that take heed unto yourself and unto all the flock over which God hath made you overseers. Servants and the elders have a duty to watch. So this does not elevate those who serve.

Jopa Jeesus sanoi, että kumpi on suurempi, se joka aterioi vai se joka palvelee? Paavali kirjoitti Korinttilaiskirjeessä 4.9: Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit viimeisiksi.

Even Jesus said that, who is greater, he who sits at meat or he who serves? Paul wrote in Corinthians 4.9, For I think that God hath set forth us the apostles last.

Sitten Jim käsitteli muita aiheita, jotka ovat herättäneet, nousseet esiin kysymyksinä ja huolina. Yksi on lasten vastaanottaminen ja ehkäisy. Jumala on elämän luoja. Lapset ovat hänen lahjansa. Ja sitten tämä kysymys omavanhurskaudesta.

Then Jim discussed other topics that have raised, come up with questions and concerns. One is acceptance of children and birth control. God is the creator of life. Children are his gift. And then this question of self-righteousness.

Tai lakihenkisyydestä. Tämän otsikon tai leiman valitettava käyttö on tullut niiltä, jotka ovat yrittäneet

Or law-mindedness. The unfortunate use of this title or label has come from those who have attempted

Koska he eivät pitäneet nuhtelusta synnin vuoksi, leimata jonkun tällaisella leimalla ikään kuin antaen itselleen luvan välttää sen nuhtelun kuuntelemista tai sen nuhtelun huomioon ottamista. Toinen on Pyhän Hengen virka.

Because they didn't like the rebuke over sin to label somebody with a label such as this as if giving themselves license to avoid listening to that rebuke or taking heed of that rebuke. Another one is the office of the Holy Spirit.

Kuten Raamattu sanoo, jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Nyt kysymys siitä, miten minä näen Jumalan valtakunnan? Onko se kultainen kynttilänjalka? Kokonaan kultaa. Profeetta, kun hän sanoi,

As scripture says, he that has an ear, let him hear what the Spirit says unto the churches. Now the question of how do I view God's kingdom? Is it a golden candlestick? All of gold. The prophet, when he said,

Enkeli, joka tuli ja puhui minulle, herätti minut niin kuin ihminen herätetään unestaan. Sitten hän kysyi, mitä sinä näet? Ja Sakarja sanoi, näen kynttilänjalan, kokonaan kultaa. Hän nukahti omalla vartiopaikallaan. Ongelma ei ollut seurakunnassa, se oli hänen ongelmansa. Mutta hänellä oli ihana saattaja, ja niin on meilläkin ihania saattajia.

The angel that came and talked to me awakened me as one awakened out of their sleep. Then he asked, what do you see? And Zechariah said, I see a candlestick all of gold. He fell asleep on his own place of watching. The problem wasn't with the congregation, it was his problem. But he had a wonderful escort and so do we have wonderful escorts.

Se on totuuden patsas ja perustus, pyhien joukko. Se on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä. Siihen Jimin esitys päättyy. Joten sitten jatkoimme ja keskustelimme

It is the pillar and ground of truth, throng of saints. It is righteousness, peace, and joy in the Holy Spirit. That is the completion of Jim's presentation. So then we went on and discussed

Lopun päivää. Toisin sanoen noin puoli yhdestätoista aamulla kymmeneen illalla. Tuntikausia ja tuntikausia veljiä ilmaisemassa ajatuksiaan, tunteitaan, vastauksiaan. Ja veli toisensa ja toisensa perään

The rest of the day. In other words, from about 10.30 in the morning till 10 at night. Hours and hours and hours of brothers expressing their thoughts, their feelings, their responses. And brother after brother after brother

Sanoin Jimille, sydämeni sanoo aamen, tai henkeni vastasi aamen, tai jotkut sanoivat, että iloitsin sydämessäni esityksen aikana. Jotkut veljet eivät sanoneet aamen. Mutta päivän loppuun mennessä, kun päivä oli kääntymässä loppuaan kohti, yhden niistä veljistä puhe sai

I told Jim, my heart says amen, or my spirit answered amen, or some said I was rejoicing in my heart during the presentation. Some brothers did not say amen. But by the end of the day, as the day was drawing to a close, one of those brothers' speeches caused

Meidät kaikki tuntemaan sen evankeliumin tarpeen. Ja sanon, että jokainen veli, joka otti puheenvuoron, pyysi evankeliumia. Ei ollut yhtäkään veljeä, joka ei olisi tehnyt niin. Ja evankeliumia saarnattiin runsaasti koko leirin ajan. Mutta illalla sen veljen puheen jälkeen

All of us to feel that need for the gospel. And I will say that every single brother who took a turn to speak asked for the gospel. There wasn't a single brother who didn't do that. And the gospel was preached in abundance throughout the whole camp. But in the evening after that brother's speech,

Veli toisensa ja toisensa perään pyysi evankeliumia ja evankeliumia saarnattiin, ikään kuin Jumala olisi sulattanut meidät yhdeksi sydämeksi. Mutta sitten kun se veli sanoi, Pyhä Henki on puhunut minulle tällä leirillä, olen taistellut seurakuntaa vastaan, ja hän pyysi evankeliumia. Rakkaat veljet ja sisaret, silloin ilo puhkesi leirillä.

Brother after brother after brother asked for the gospel and the gospel was preached as if God was melting us into one heart. But then when the brother said, the Holy Spirit has been speaking to me at this camp, I have been battling against the congregation, and he asked for the gospel. Dear brothers and sisters, that's when rejoicing broke out at camp.

En voinut pidätellä sitä. Ilo oli niin suuri ja niin ylitsevuotava, miten Jumala oli antanut voiton Henkensä voimalle. Mutta ajatelkaa, huolimatta siitä valtavasta voimasta ja mahdista ja tunteista, jotka koimme, seuraavana päivänä eräs veli sanoi, oli niin surullista, miten eilen illalla kävi. Surullista.

I couldn't contain it. The joy was so great and so overflowing, how God had given the victory to the power of His Spirit. But just think, in spite of that overwhelming power and might and emotions that we experienced, the next day a brother said, it was so sad the way it went last night. Sad.

Me iloitsimme. Miksi hän oli surullinen? Eikö hän ollut kanssamme samassa? Eikö hän sanonut aamen? Jos voisin, kaataisin sen ilon, jonka me kaikki koimme leirillä, jokaiseen teidän sydämeenne, rakkaat veljet ja sisaret. Tiedän, etten voi. Te ette olleet siellä. Te ette kokeneet sitä niin kuin me koimme sen. Mutta halusin vain ilmaista, kuinka voimakkaasti Henki vastasi leirillä.

We were rejoicing. Why was he sad? Wasn't he with us in the same? Didn't he say amen? If I could, I would dump that joy that we all experienced on camp into each and every one of your hearts, dear brothers and sisters. I know I can't. You weren't there. You didn't experience it as we experienced it. But I just wanted to express how powerful the Spirit responded at camp.

Rakas veljeni Mike toimii keskustelun puheenjohtajana, ja haluan, että tunnette olevanne vapaita ilmaisemaan, mitä teillä on sydämellänne. Mutta halusin varmistaa, että ymmärrätte ainakin, miten minä koin leirin, ja tiedän, että muutkin veljet voivat kertoa, miten he sen kokivat. Joten, Mike.

My dear brother Mike's going to moderate the discussion, and I want you to feel free to express what's on your heart. But I wanted to make sure you understand at least how I experienced camp, and I know the other brothers can also say how they experienced that. So, Mike.

Onko tämä päällä, Russ? Okei. Hyvää iltaa kaikille.

Is this on, Russ? Okay. Good evening everyone.

Jumalan terve. Kuten Russ sanoi, olkaa vapaasti. Minulla on kynä ja paperi, aivan kuten kaikki aina sanovat, ja niin kirjoitan nimenne ylös, kun nostatte kätenne. Ja, John, siellä on kiertävä mikrofoni. Pat, onko sinulla mikrofoni?

God's peace. As Russ said, feel free. I have a pen and a paper, just like everybody always says, and so I'll write your names down as you raise your hands. And, John, there's a roving mic. Pat, you have the mic?

Okei, John Lehtola. Joten käytin lauantaina vain yhden lyhyen puheenvuoron, ja se oli yhdestä pienestä aiheesta, ja palaan siihen vähän myöhemmin.

Okay, John Lehtola. So I only used one short speech on Saturday, and that was on one small topic, and I'll get into it a little bit later.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole tapana sanoa aamen sille, mitä edelliset veljet sanoivat, aamen, aamen edellisille puheille. Se ei vain ole sitä, mitä olen koskaan tehnyt. Enkä tiedä, että olisi lakmustestiä, enkä tiennyt, että puhujien leirillä oli lakmustesti, että pitäisi sanoa aamen Jim Frantin puheelle.

I personally don't have the practice of saying amen to what the previous brothers said, amen, amen to the previous speeches. It's just not what I have ever done. And I don't know that there is a litmus test and didn't know that there was a litmus test at speaker's camp to say that you should say amen to Jim Frantti's speech.

Minulla ei pohjimmiltaan ollut ongelmaa sen kanssa. Ainoa kohta, jonka toin esiin, oli, palaan siihen, mutta haluan käsitellä kaikki kohdat. Joten ainoa asia on, mielestäni minä, kuten sanoin, enimmäkseen olin samaa mieltä siitä, mutta jos olisin tehnyt sen, olisin tehnyt muutaman pienen muutoksen, ja käyn ne nyt läpi.

I didn't have, basically, an issue with it. The only point I brought out was, I will get into it, but I want to touch on all the points. So, the only thing is, in my mind, I, as I said, for the most part, agreed with it, but if I would have done it, I would have made a few minor changes, and I'll go through them now.

Joten ensimmäinen aihe on anteeksiantamus. Ja tämä nousi esiin vuonna 2011 MDMAC:ssa. Ja eräs veli totesi viitaten 1980-lukuun, jolloin hoitokokousten aikana oli kertoja, jolloin joku pyysi anteeksiantamusta eikä sitä saarnattu. Ja hän kysyi, oliko se oikein?

So the first topic is forgiveness. And this came up in 2011 at MDMAC. And one brother stated, referring to the 1980s, when there were times during the caretaking meetings when someone asked for forgiveness and it wasn't preached. And he was asking, was that right?

Koska jotkut ihmiset olivat sanoneet, että Jumala sulkee suut. Joten hän heitti sen ilmaan kysymyksenä. Ja niin puhuin siitä pari kertaa silloin vuonna 2011. Ja sanoin, että ne tapaukset niissä hoitokokouksissa 1980-luvulla olivat vääriä. Anteeksiantamusta ei olisi pitänyt pidättää. Ja se on kannanottomme, 2011.

Because some people had said that God closes the mouths. So he was throwing that out as a question. And so I spoke to that a couple of times back in 2011. And I said, those cases at those caretaking meetings in the 1980s were wrong. Forgiveness shouldn't have been withheld. And that's our position statement, 2011.

Lokakuu. Siinä sanotaan, että se oli opillinen virhe, joka tapahtui Suomessa ja myös Amerikassa. Joten sitten sitä kysymystä laajennettiin. Onko koskaan aikaa? Voisiko koskaan mahdollisesti olla aikaa? No, me ihmisinä emme voi tutkia emmekä tiedä Jumalan aikomuksia. Se on mahdotonta. Joten Jumala on

October. It says that that was a doctrinal error that occurred in Finland and also in America. So then that question was then expanded. Is there ever a time? Could there ever possibly be a time? Well, we as human beings can't search and don't know God's intentions. It's impossible. So God is

Korkeammalla kuin taivas on maan yläpuolella. Voisiko Jumala aiheuttaa ja sallia sellaisen tilanteen, jossa anteeksiantamusta ei saarnattaisi? Meidän on mahdotonta tietää sitä. Jätämme sen Jumalan käsiin. Joten tästä aiheesta puhuttiin kaksi vuotta sitten puhujien leirillä. Ja puhujien leirin yhteenvedossa Jim Frantti sanoi, se oli lauantai-iltana, hän sanoi,

Higher than the heaven is above the earth. Could God cause and allow such a situation where forgiveness wouldn't be preached? It's impossible for us to know that. We'll leave that in God's hands. So this topic was talked about two years ago at Ministers Camp. And in summary of Ministers Camp, Jim Frantti said, it was at Saturday evening, he said,

Erehtykäämme mieluummin sille puolelle, että aina haluamme saarnata evankeliumia. Ja siihen se jäi mielessäni. Joten se on anteeksiantamus. Avaimet. On päästämisen avaimet ja sitomisen avaimet. Ja ensinnäkin sitomisen avaimet, kuten Jeesus, kun hän lähetti 70 opetuslastaan lähtemään lähetystyöhön,

Let us err on the side of always wanting to preach the gospel. And that's where it got left in my mind. So that's forgiveness. Keys. There are the keys of releasing and the keys of binding. And first of all, keys of binding, as Jesus, when he sent out his 70 disciples to go out in the mission work,

Ja hän sanoi, että kun tulette kaupunkiin ja jos he hyväksyvät teidät ja ottavat teidät vastaan, ottakaa heidät vastaan. Mutta jos eivät, niin sanokaa, että Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle, ja pudistakaa pöly jaloistanne ja menkää matkaanne ja sanokaa, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle. Joten ne epäuskoiset siinä tilanteessa, kun he hylkäsivät evankeliumin, he löysivät itsensä.

And he said that when you come into a city and if they accept you and receive you, take them in. But if they don't, then say the kingdom of God has approached you and brush off the dust off your feet and go on your way and say the kingdom of God had approached. So those unbelievers in that situation, when they rejected the gospel, they found themselves.

Okei, entä hoitotilanteissa? Korinttilaiskirjeessä mainitaan, että oli yksi henkilö, joka eli avoimissa lihallisissa synneissä. Tekikö hän aviorikosta isänsä vaimon kanssa tai jotain sellaista? Mutta joka tapauksessa hän teki syviä, vakavia lihallisia syntejä. Ja niin se tuotiin kokoontuneen joukon tietoon.

Okay, what about in caretaking situations? In Corinthians, it mentions that there's one person who was living in open fleshly sins. Was he committing adultery with his father's wife or something like that? But anyways, he was committing deep, severe fleshly sins. And so that was brought to the attention of the assembly.

Ja sitten se näytettiin hänelle, ja voimme nyt yleistää sen yleiseen tilanteeseen, että sitomista käytetään vain passiivisesti. Sitä ei koskaan käytetä aktiivisesti. Voitte tarkistaa.

And then it was shown to him, and we can now extrapolate to a general situation, that binding is only used passively. It's never used actively. You can check.

1979, Rautio Savin suviseurat, [Juhani Uljaksen] esitelmä, jossa hän puhuu sitomisesta. Hän sanoo, uskovainen ei voi ottaa toisen ihmisen uskoa pois. Se ei ole oikein. Sitä kutsutaan aktiiviseksi sitomiseksi. Ainoa sitomisen laji, joka on, on passiivinen sitominen. Joten siinä tilanteessa sen henkilön, joka mainitaan korinttilaisissa, kirjeessä korinttilaisille, jossa hän oli elänyt avoimesti

1979, Rautio Savi Summer Services, [Juhani Uljas'] presentation where he talks about binding. He says, a believer cannot take the faith of another person away. That is not right. That is called active binding. The only type of binding there is is passive binding. So in that situation of that person mentioned in the Corinthians, in the letter to the Corinthians where he had been living openly

Lihallisissa synneissä ja kuitenkin yrittänyt tunnustaa olevansa Jumalan lapsi, he sanoivat, että elämäsi osoittaa, viittaa siihen, että se elämäntapa ei ole uskovaisen elämää. Et voi olla uskovainen ja tehdä sellaisia asioita. Ja niin haluamme tunnustaa, että olet jo sitonut itsesi, joten hän oli jo sitonut itsensä, ja seurakunta sitten passiivisesti tunnustaa sen, että

In fleshly sins and yet been trying to confess that he is a child of God, they said that your life shows, indicates, that that lifestyle is not the life of a believer. You cannot be a believer and doing those types of things. And so we want to acknowledge that you have already bound yourself, so he had already bound himself, and the congregation then passively acknowledges that

Sinä olet, emme voi tervehtiä sinua emmekä pitää sinua uskovaisena. Joten sitominen, sitomisen avaimia ei koskaan käytetä keinona tai vallan välineenä ja keinona käyttää valtaa toiseen ihmiseen. Ei koskaan. Joten se avaimista. Jatkuva anteeksiantamus, ja tämä on ainoa lyhyt kommentti, jonka tein, ja minulla on 20, 30, 40,

You are, we cannot greet you and keep you as a believer. So the binding, keys of binding are never used as a means or a tool of authority and a means of power over another person. Never. So that's about keys. Continual forgiveness, and this is the only short comment that I made, and I have 20, 30, 40,

Aina 1920-luvulta asti tähän päivään ja jopa Lutherin vähässä katekismuksessa ja Lutherin isossa katekismuksessa, jossa hän puhuu, että elämme jatkuvassa anteeksiantamuksessa. Voitte tarkistaa uskontunnustuksen kolmannen uskonkappaleen selityksestä, vähä katekismus. Hän sanoo, että tässä kristikunnassa me päivittäin uskomme syntimme anteeksi suuressa runsaudessa.

Going all the way back from the 1920s up to today and even in Luther's small catechism and in Luther's large catechism where he talks about we live in continual forgiveness. You can check the explanation through the third article of the creed, small catechism. He says in this Christendom we daily believe our sins forgiven in great abundance.

Ja sitten hän sanoo sen vielä selvemmin uskontunnustuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä isossa katekismuksessa. Ja niin me olemme täysin syntisiä, syntisiä. Jokainen ihminen on perinyt synnin. Emme koskaan tule puhtaiksi. Emme koskaan saavuta puhdasta tilaa omalta osaltamme. Se on mahdotonta.

And then he even says it more clearly in the explanation to the third article of the creed in the large catechism. And so we are completely sinners, sinful. Every human being has inherited sin. We will never become pure. We'll never reach a pure condition on our own part. It's impossible.

Joten me olemme vanhurskaita Kristuksen Jeesuksen kautta. Se on uusi ihminen, jonka omistamme uskon kautta. Uusi ihminen on puhdas, se on pyhä, se on synnitön, eikä se koskaan tee syntiä. Se on mahdotonta. Kristus ei tee syntiä. Joten me omistamme Kristuksen Jeesuksen uskon kautta.

So we are righteous by Christ Jesus. That is the new man which we own by faith. The new man is pure, it is holy, it is sinless, and it will never commit sin. It's impossible. Christ will not commit sin. So we own Christ Jesus by faith.

Ja me kelpaamme taivaaseen hänen ansioidensa kautta. Ja niin meillä on edelleen tämä vanha Aadam, vanha osa, joka ei ole tehnyt parannusta eikä koskaan tule tekemään parannusta. Joten meillä on tämä jatkuva taistelu, uusi ihminen taistelee vanhaa ihmistä vastaan, ja voi minua kurjaa ihmistä, sanoo Paavali, kuka minut pelastaa tästä synnin ja kuoleman ruumiista.

And we are heaven acceptable through his merits. And so we still have this old Adam, the old portion, which has not made repentance and never will make repentance. So we have this continual battle, the new man, battle against the old man, and what a wretched man I am, says Paul, who will deliver me from this body of sin and death.

Ja niin, koska kannamme kahta osaa, teemme syntiä päivittäin, hetkittäin, hetkittäin, sanoin, ajatuksin ja teoin. Hetkittäin sanoin, ajatuksin, teoin. Joten mikä sitten kantaa meitä uskossa? Jos se riippuisi

And so, because we are carrying two portions, we commit sin daily, momentarily, momentarily, in word, in thought, and in deed. Momentarily in word, in thought, in deed. So what then carries us in faith? If it was dependent

Siitä, kuinka monta kertaa pyydämme anteeksiantamusta, meidän pitäisi saada evankeliumin siunaavat kädet päällemme ympäri vuorokauden. Mutta me elämme Kristuksen Jeesuksen ansioissa uskon kautta. Me elämme vanhurskaudessa uskon kautta joka hetki. Ja hänen ansioidensa kautta uskon kautta me kelpaamme taivaaseen ja kelpaamme Jumalan, taivaallisen Isän, eteen.

On the amount of times we ask for forgiveness, we would have to have the blessing hands of the gospel over us 24-7. But we live in the merits of Christ Jesus by faith. We live in righteousness by faith at every moment. And through his merits by faith, we are acceptable to heaven and acceptable before God, the Heavenly Father.

Ja niin kun keskustelin tästä uskovaisten veljien kanssa Suomessa, he sanoivat, näin Suomi uskoo. Ja jos te siellä Amerikassa, jotkut, ette usko sitä, te uskotte eri tavalla kuin Suomen kristillisyys uskoo. Ei ole ryppyä, kuten kuulimme, opissa ja uskossa ja käsityksessä Amerikan, Suomen ja Ruotsin välillä.

And so in visiting with believing brothers in Finland about this, they said, this is how Finland believes. And if you there in America, some, do not believe that, you are believing differently than Finland Christianity believes. There is no wrinkle, as we heard, in doctrine and faith and understanding between America, Finland, and Sweden.

Vanhurskauden vaatteet. Pohjimmiltaan tämä on sama aihe. Kristus Jeesus on vanhurskauden vaate. Hän on täydellinen. Hän on synnitön. Hän on nuhteeton. Kristus Jeesus ei voi tehdä syntiä. Se on mahdotonta. Joten jos vanhurskauden vaate on Kristus Jeesus, on mahdotonta, että vanhurskauden vaate tahrautuisi. Kirjaimellisesti mahdotonta.

Robes of righteousness. Basically, this is the same topic. Christ Jesus is the robe of righteousness. He is perfect. He is sinless. He is blameless. Christ Jesus cannot commit sin. It's impossible. So if the robe of righteousness is Christ Jesus, it's impossible for the robe of righteousness to become stained. Literally impossible.

Mutta tämä on kuva, tämä on vertauskuva, ja sitä on käytetty, että vaatteemme tahrautuvat. No, Kristus ei voi tahrautua. Mikä sitten tahrautuu? Omatuntomme tahrautuu. Jalkamme tulevat pölyisiksi ja likaisiksi. Synti tarttuu, takertuu ja tekee matkasta hitaan. Kannamme kahta osaa, ja me väsymme, me kompastumme, me erehdymme.

But this is a picture, this is a metaphor, and it has been used that our robes become stained. Well, Christ can't become stained. What then becomes stained? Our conscience becomes stained. Our feet become dusty and dirty. Sin attaches, clings, and makes the journey slow. We are carrying two portions, and we become weary, we stumble, we err.

Tarvitsemme evankeliumia yhä uudelleen, päivittäin kulkiessamme ja uskon matkallamme. Joten tämä ei tarkoita, kerran uskovainen, aina uskovainen. Ei. Tämä ei tarkoita, ettemme koskaan tarvitse kuulla evankeliumia useammin kuin kerran elämässämme. Ei. Tämä ei tarkoita, ettemme tarvitse armoa, lahjaa tai rippiä. Kyllä me tarvitsemme. Meillä on tämä armon etuoikeus.

We need the gospel again and again, daily on our walk and our journey of faith. So this doesn't mean once a believer, always a believer. No. This doesn't mean we never need to hear the gospel more than once in our life. No. This doesn't mean that we don't need the grace, gift, or confession. Yes, we do. We have this grace privilege.

Mutta kun tulemme armon istuimen eteen käyttämään ripin armolahjaa, emme tule yhtään pyhemmiksi. Emme tule yhtään vanhurskaammiksi. Emme tule yhtään paremmiksi Jumalan, taivaallisen Isän, kasvojen edessä. Kristus on tehnyt kaiken. Emme voi parantaa sitä, mitä Kristus on tehnyt. Mutta me teemme sen. Käytämme ripin armolahjaa, jottemme väsyisi, taistelun lyömiksi,

But when coming to the throne of grace to use the grace gift of confession, we don't become any more holy. We don't become any more righteous. We don't become any better before the face of God, the Heavenly Father. Christ has done everything. We can't improve on what Christ has done. But we do it. We use the grace gift of confession so we wouldn't become weary, battle-stricken,

Ja lopulta luopuisi uskosta. Vartijat muureilla. Toki Jumala on valinnut joitakin puhujiksi saarnaamaan seurakunnalle, mutta kaikki ovat vartijoita muureilla, valvomassa muureilla vihollista, jos ja kun se lähestyy ulkoapäin hyökätäkseen Jumalan valtakuntaa vastaan.

And eventually fall from faith. Watchmen on the walls. Sure, God has chosen some as ministers to preach for the congregation, but all are watchmen on the walls, watching on the walls for the enemy if and when it is to approach from without to attack God's kingdom.

Kuten eräs suomalainen veli sanoi, että jos vain puhujat olisivat vartijoita muureilla, kuka sitten huolehtisi puhujista, jos ja kun he erehtyisivät, kompastuisivat ja kaatuisivat? Joten tässä mielessä me kaikki olemme vartijoita muureilla. Kyllä, puhujat on valittu tekemään tätä erityistä tehtävää seurakunnassa.

As one Finnish brother said that, if only the ministers were watchmen on the walls, who then would care for the ministers if and when they would err, stumble, and fall? So in this sense, we are all watchmen on the walls. Yes, ministers have been chosen to do this special task in the congregation.

Ehkäisy. Kuten uusi pastori Phoenixissa sanoi, että äidin, jolla on terveysongelmia ja -huolia, ei tarvitse heittäytyä junan eteen. Toinen suomalainen veli, joka oli äskettäin täällä, sanoi, että äiti, kun hän huolehtii terveydestään, ei ole ehkäisyä. Mutta jos äiti

Birth control. As the new pastor in Phoenix said, that a mother with health problems and issues doesn't have to throw herself in front of a train. Another Finnish brother who recently was here said that a mother when she's caring for her health is not birth control. But if a mother

Jos hän haluaa viettää enemmän aikaa Grand Caymanilla ja sitten tekee sellaisia asioita, silloin se on ehkäisyä. Joten terveydestä huolehtiminen ei ole ehkäisyä. Eikä äidin tarvitse olla marttyyri. Omavanhurskaus ja lakihenkisyys, meillä kaikilla on kamppailumme. Joillakin on taipumus mennä tien vasemmalle puolelle.

If she wants to spend more time in the Grand Cayman and then does such things, then that is birth control. So caring for the health is not birth control. And a mother doesn't have to be a martyr. Self-righteousness and law-mindedness, we all have our struggles. Some have the tendency to go to the left side of the road.

Joillakin on elämässään taipumus mennä tien oikealle puolelle. Jokaisella on omat henkilökohtaiset, henkilökohtaiset kamppailunsa. Ja jotkut voivat horjua yhteen suuntaan ja sitten ehkä seuraavana päivänä tai pian sen jälkeen horjua toiseen suuntaan. Meillä on kapea polku, jota kuljemme.

Some have the tendency in their life to go to the right side of the road. Everyone has their own personal, personal struggles. And some may waver one direction and then maybe the next day or soon thereafter waver the other direction. We have a narrow pathway that we are walking on.

Joten se on kuin kävelisi lankulla, jos sitä katsoo vertauskuvallisessa mielessä, että jos yrität päästä sen lankun yli putoamatta ja alat katsoa vain vasemmalle puolelle, huomaat putoavasi lankun oikealta puolelta. Jos huomaat katsovasi etkä halua pudota oikealle puolelle, silloin putoat helposti vasemmalle puolelle. Mutta miten pääset sen lankun yli?

So it's like walking on a plank, if you look at it in a metaphorical sense, that if you try to make it across that plank without falling, and you begin to look just to the left side, you find yourself falling off of the right side of the plank. If you find yourself looking and not wanting to fall off to the right side, then you fall easily then to the left side. But how do you make it across that plank?

Kun keskityt ja kiinnität katseesi tuonne, kauas, ja kaukana on Jeesus Kristus, Herramme ja Vapahtajamme. Ja kun keskitämme katseemme siihen, mitä Kristus Jeesus on tehnyt, hän vie meidät turvallisesti jonakin päivänä määränpäähän. Miten näemme Jumalan valtakunnan? Jumalalla on valtakunta täällä maan päällä. Ja kuten Luther sanoo uskontunnustuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä,

When you focus and fix your gaze there, out in the distance, and out in the distance is Jesus Christ, our Lord and Savior. And by focusing our gaze in what Christ Jesus has done, he will bring us safely one day to the destination. How do we view God's kingdom? God has a kingdom here upon this earth. And as Luther says in the explanation to the third article of the Creed,

Se on kuin äiti, joka synnyttää meidät hengellisesti. Se on paikka, jossa meitä ruokitaan. Se on paikka, jossa meitä ravitaan. Se on paikka, jossa meistä huolehditaan. Tie, joka vie taivaaseen, kulkee Jumalan valtakunnan kautta. Kristus Jeesus asuu vain valtakuntansa sisällä. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole toivoa, ei ole elämää, ei ole anteeksiantamusta, ei ole pelastusta. Mutta missä on

It is like a mother which gives us spiritual birth. It is a place where we are fed. It is a place where we are nourished. It is a place where we are cared for. The way that goes to heaven goes through the kingdom of God. Christ Jesus resides only within his kingdom. Outside of the kingdom of God there is no hope, there is no life, there is no forgiveness, there is no salvation. But where there is

Siellä on Kristus Jeesus, siellä on elämä, ja siellä on pelastus, ja siellä ovat saattajamme. Joten pohjimmiltaan lakihenkisyydestä, minulle on sanottu, minusta on sanottu, että puhun liikaa ehkä suuresta esikoiseriseurasta tai pienestä esikoiseriseurasta. Mitä se tarkoittaa, liikaa tai paljon?

There is Christ Jesus, there is life, and there is salvation, and there is where our escorts are. So basically about law-mindedness, I've been said that, it's been said of me that I speak too much about maybe the large firstborn or the small firstborn heresy. What does that mean, too much or a lot?

Voi minun mielestäni mainita totaalisen eriseuran 10, 20, 30 kertaa, mutta näyttää minun mielestäni siltä, että jos mainitsee pienen esikoiseriseuran ja suuren esikoiseriseuran kerran, näyttää siltä, että se on ehkä yhden kerran liikaa.

You can, in my opinion, mention the total heresy 10, 20, 30 times, but it seems, in my opinion, if you mention the small firstborn and the large firstborn heresy once, it seems like perhaps it's one time too many.

Joten en usko, että olen korostanut liikaa tien oikean puolen vaaroja tai suurta esikoiseriseuraa tai pientä esikoiseriseuraa, olen toisinaan, mutta en usko, että olen tehnyt sitä ylenmäärin. Vain pieni tiedonanto. Emme lähetä tätä kokousta

So I don't think that I have been emphasizing too much the dangers of the right side of the road or the large firstborn or the small firstborn heresy I have at times, but I don't think that I've been doing it in overabundance. Just a small point of information. We're not broadcasting this meeting

Emme tallenna tätä kokousta, ja niin jos pidättäytyisitte tallentamasta tätä kokousta, se olisi hyvä. Joten kuka on seuraava? Dave Tokanek.

We're not recording this meeting, and so if you would refrain from recording this meeting, that would be good. So, who's next? Dave Tokanek.

Joo, kai halusin vain olla samaa mieltä siitä toteamuksesta, että me kaikki olemme vartijoita muureilla. Me kaikki voimme nukahtaa. Meidän täytyy pysyä valppaina. Ja myös, en usko, että tässä huoneessa on ketään, jolla on täydellinen ymmärrys. Emmekä me saa täydellistä ymmärrystä ennen kuin pääsemme kotiin. Joten siinä kaikki, mitä minulla on sanottavaa.

Yeah, I just guess I just wanted to agree with the statement that we are all watchmen on the walls. We can all fall asleep. We need to stay watchful. And also, I don't think there's anyone in this room who has perfect understanding. And we won't have perfect understanding until we reach home. So that's all I have to say.

No, kai päätimme, ettei minun tarvitse sanoa sitä. Joo, olen täysin samaa mieltä Johnin kanssa. Olen asunut täällä nyt neljä vuotta, ja tunnen itseni niin surulliseksi.

Well, I think we decided that I don't have to say that. Yeah, I totally agree with John. I've been living here for four years now, and I feel so sad.

Olen niin surullinen siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan, miten he nöyryyttävät ihmisiä seurakunnan edessä. Tarkoitan, asuin Helsingissä, kun aloitin, ja kävin Helsingin seurakunnassa kuuntelemassa seuroja.

I feel so sad how people treat each other, how they humiliate people in front of the congregation. I mean, I lived in Helsinki when I started, and I went to Helsinki congregation to listen to services.

En tiedä, miksi ihmiset valittavat näistä seuroista, Johnin saarnoista. Ne ovat minulle niin tuttuja, koska siellä oli niin paljon pentuopiskelijoita, jotka palvelevat ihmisiä siellä. Ja te olette, että en tiedä, onko siinä mitään vikaa. Enkä tiedä, en tiedä mitä,

I don't know why people are complaining about these services, John's sermons. Those are so familiar to me because there were so many puppy students who service people there. And you're like, I don't know if there's anything wrong. And I don't know, I don't know what,

Ihmiset haluavat todistaa, mutta siinä minä kasvoin. Siinä uskossa minä kasvoin, enkä tiedä. Olen puhunut perheeni kanssa Suomessa, monien ihmisten kanssa Suomessa, koska tunsin itseni niin eksyneeksi.

People want to testify, but that's what I grew up. That's the faith I grew up, and I don't know. I've been talking to my family in Finland, many people in Finland, because I felt so lost.

Mutta kun puhuin heidän kanssaan, minusta tuntui aina, että kyllä, tunnen oikealla tavalla. Minun olisi pitänyt kirjoittaa kaikki ajatukseni ylös, mutta no, en tiedä. Mutta kyllä, myöhemmin, kuten kuukausi sitten, kävin tämän läpi.

But when I talked with them, I always felt like, yes, I'm feeling the right way. I should have written down all my thoughts, but well, I don't know. But yes, later on, like a month ago, I went through this.

Tämän Hannah kirjoitti, ja löysin todella paljon yhtäläisyyksiä tämänhetkiseen tilanteeseen täällä, mikä oli 1970 Suomessa. Eikä tämä ole vain minun mielipiteeni, puhuin vanhempieni kanssa ja he todella tuntevat, että kaikki, mitä kerroin heille, heistä tuntuu, että se oli samalla tavalla siellä silloin.

This is what Hannah wrote and I really found lots of similarities with the situation right now here, which was 1970 in Finland. And this is not only my opinion, I talked to my parents and they really feel like all I told them, they feel like it was the same way there back in then.

Ihmisten pitäisi tulla kirkkoon ja elää onnellisuudessa ja ilossa. Tämä ei ole niin kuin sen pitäisi olla. Olen tosissani.

People should come to the church and live with happiness and joy. This is not like it should be. I'm serious.

Mutta ainoa asia, josta olen iloinen, on se, että he tietävät, mitä täällä on meneillään. He tietävät Suomessa, mitä täällä on meneillään. Joten haluan vain, että tämä selvitetään, ja voisimme kaikki tulla tänne, kuunnella seuroja ja mennä takaisin kotiin ilon kanssa eikä olla heitä.

But the only thing which I'm happy about is that they know what is going on here. They know in Finland what's going on here. So I just want this to be cleared out and we could all come here, listen to the services and go back home with the joy and not be them.

Kuka on seuraava?

Who's next?

Kai jos sisar Suomesta voisi selventää kommenttiaan. Luulin kuulleeni hänen sanovan, että hän on opettanut vanhempiaan tai jotakuta, ja he ajattelevat, että täällä on samalla tavalla kuin oli 70-luvulla Suomessa. Joten voisiko hän selventää sitä?

I guess if the sister from Finland could clarify her comment. I thought that I heard her say that she has taught her parents or somebody, and they think it's the same way here as it was in the 70s in Finland. So could she clarify that?

Kajsa, haluatko puhua siitä vielä lisää? Käytetään mikrofonia. Patrick tuo sen sinulle. No, en halua mennä liian syvälle kaikkiin teologisiin juttuihin. En ole oikea ihminen puhumaan siitä, mutta

Kajsa, do you want to speak some more to that? Let's use the mic. Patrick will bring it to you. Well, I don't want to go too deep with all the theological stuff. I'm not in the right person to talk about it, but

Jos vain käytte läpi sen Hanna Nurmisen väitöskirjan, toivon, ja luulen, että se on käännetty englanniksi teidän avuksenne. Joten minusta, tiedättekö, teidän pitäisi lukea se sivulta 249 alkaen, niin saisitte tavallaan käsityksen siitä, mitä se oli Suomessa ja mitä se on nykyään. Eivätkä se ole vain vanhempani, olen puhunut niin monien ihmisten kanssa

If you just go through that Hanna Nurminen's thesis, I hope, and I think it's been translated to in English for your convenience. So I think, you know, you should read it out starting from the page 249, so you would kind of get an idea what it was in Finland and what is it nowadays. And it's not only my parents, I have talked to so many people

Suomessa. Ja... Joo. Ja minä vain... Joo. En tiedä, mitä tehdä, mutta minä vain... Minun piti sanoa tämä ääneen, koska minusta se on tärkeää. Joo.

In Finland. And... Yeah. And I just... Yeah. I don't know what to do, but I just... I had to tell this out loud because I think it's important. Yeah.

Ray. Mike, voitko kerrata, mitä nainen puhui? En saanut siitä paljoa irti. No, en uskaltaisi, en usko, että uskaltaisin, Ray.

Ray. Mike, can you recap what the lady spoke? I didn't get much out of it. Well, I wouldn't, I don't think I would dare, Ray.

Joo, meidän täytyy jättää se siihen. En saanut kiinni sen julkaisun nimeä, josta puhuit, [Kaisa], mutta en usko, en usko, että uskallan joka tapauksessa tehdä sitä. Jos joku muu tekee, se on hyvä, mutta. Walt, oliko sinulla lisää? Luulin, että sinä, ai, selvä.

Yeah, we have to leave it there. I didn't catch the name of the publication you were talking about, [Kaisa], but I don't think, I don't think I dare anyway do that. If somebody else does, that's fine, but. Walt, did you have more? I thought you, oh, all right.

Hän puhui vain Hanna Nurmisen väitöskirjasta. Ai, okei.

She was just talking about Hanna Nurminen's thesis. Oh, okay.

Tämä on aika pitkä. Se on käännetty. Puhuimme siitä väitöskirjasta ehkä noin huhtikuussa 2017. Meillä oli LLC:n toimistolla SRK:n puheenjohtaja

This is quite long. It has been translated. We did talk about that thesis about maybe April of 2017. We had at the LLC office the SRK chairman

Pääsihteeri, ja luulen, että vastinparit Ruotsista. Sen väitöskirjan aihe nousi esiin, enkä voi puhua väitöskirjasta, mutta muistan, että joka on myös tehnyt väitöskirjan, ja ehkä

Executive Secretary, and I think the counterparts from Sweden. That topic of that thesis came up, and I can't speak of the thesis, but I can recall that who has done a doctoral thesis, too, and maybe

Valde Palala, joka on myös siellä, selitti, että väitöskirjan kirjoittamisen prosessissa, perusteologiassa, otetaan kaksi ääripäätä. Ja niin teologia on tavallaan tieteellinen lähestymistapa Raamatun tutkimiseen, mikä on tavallaan

Valde Palala, who is also there, explained that in the process of writing a thesis, basic theology, that two extremes are taken. And so theology is kind of a scientific approach to the study of scripture, which is kind of

Mahdotonta tietyssä mielessä. Joten minä henkilökohtaisesti varoittaisin käyttämästä sitä asiakirjaa mittarina tai kuvana tämän päivän kristillisyydestä.

Impossible in a sense. So, I personally, I would caution against using that document as a gauge or picture of Christianity today.

Se on jonkun väitöskirja, ja ehkä he saivat tohtorintutkintonsa sen perusteella, mutta on aika kaukaa haettua ottaa ja käyttää sitä väitöskirjaa välineenä tai jonakin, jolla yritetään mitata kristillisyyttä tähän aikaan.

It is somebody's doctoral thesis, and perhaps they had their doctoral degree based on that, but it's quite a stretch to take and use that thesis as a tool or something to use to try to gauge Christianity at this time.

Vain selventääkseni, että se on tutkimus siitä, mitä tapahtui 1970-luvulla ja mitkä olivat opilliset kysymykset ja erot nykyään, ja siinä on, tiedättekö, kuten se on se on kaikki faktat, ja miksi haluan ihmisten lukevan sen tai

Just to clarify that it's a study that what happened in 1970s and what was the doctoral issues and differences these days and there's you know like that's that's all the facts and why I want people to to read it or

Mihin haluan perehtyä, on se, ettemme tekisi niitä virheitä uudelleen. On niin monia ihmisiä, jotka kamppailevat edelleen sen kanssa, mitä silloin tapahtui. He kamppailevat edelleen henkisesti sen kanssa, mitä silloin tapahtui.

What I want to get familiar with is that we wouldn't do those mistakes again. There are so many people who still struggle with what happened then. They are still mentally struggling about what happened back then.

Haluammeko todella, että se tapahtuu täällä? Se on kysymykseni. Gary? John mainitsi SRK:n kannanoton vuodelta 2011.

Do we really want it to happen here? That's my question. Gary? John mentioned the position statement from the SRK in 2011.

Ajattelin lukea siitä joitakin otteita, jotka katsovat taaksepäin 70-luvun Suomeen. Ja siinä sanotaan, että valitettavasti 70-luvun puolivälistä alkaen alkoi ilmetä kristillisyydelle vieraita piirteitä, kuten opillisia virheitä ja niiden aiheuttamia väärinkäytöksiä. Tämä tunnustettiin jo puhujien ja vanhinten kokouksessa Suisauderissa vuonna 1989.

I thought I'd read some excerpts from that, which reflect back on the 70s in Finland. And it says that regrettably, beginning in the middle of the 70s, characteristics foreign to Christianity began to appear, such as doctrinal errors and the abuses they brought about. This was acknowledged already at the speakers and elders meeting at Suisauder in 1989.

Yksi sen ajan opillinen virhe oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi, joka vaati yksilöitä tekemään parannuksen eri nimisistä hengistä, kuten kuivasta hengestä, lepsusta hengestä, kososlaisesta hengestä. Julkirippi tuli myös esiin kokouksissa yhdessä parannuksen vaatimuksen kanssa käyttäen määriteltyjä

One doctrinal error of that period was, for example, the so-called spirit doctrine, which demanded that individuals repent of spirits of different names, like the dry spirit, lenient spirit, Kososian spirit. Public confession also became manifest at the meetings along with the demand for repentance using specified

Lisäksi näytti olevan väärä käsitys, että SRK:n johtokunta tai paikalliset RY:t muodostaisivat jonkinlaisen Jumalan huoneen hallituksen. Näiden ilmiöiden lisäksi alkoi ilmetä seuraavaa. Yksilön omantunnon väheksyminen, loukkaava puhe ja anteeksiantamuksen pidättäminen,

In addition, there appeared to be a wrong concept that the board of the SRK or local RYs would form some kind of government of the house of God. In addition to these phenomena, the following began to appear. The diminishment of the conscience of the individual, injurious speech, and withholding of forgiveness,

Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole koskaan oikein. Eikä myöskään fyysinen, henkinen tai hengellinen väkivalta. Ja tässä jatketaan, että pahoittelemme, että opilliset virheet ja väärinkäytökset ovat tapahtuneet. On valitettavaa ja jälkikäteen käsittämätöntä, että nämä virheet pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme työssä.

Humiliation of another person is never right. Neither is physical, mental, or spiritual violence. And it continues here that we regret that the errors in doctrine and abuses have occurred. It is regrettable and in retrospect incomprehensible that these errors were able to spread nearly everywhere in the work of our Christianity.

Tämäntyyppiset kokoukset loppuivat 1970-luvun lopussa, kun ne, jotka kantoivat opillisia virheitä, saivat parannuksen armon virheistään.

Meetings of this type ended at the end of the 1970s when those who carried the doctrinal errors received the grace of repentance from their errors.

Melkein tuntuu siltä, että otan puheenvuoron liian monta kertaa, mutta minusta tuntuu, että minun täytyy sanoa jotain siitä nimenomaisesta

Almost it seems like I'm taking a turn to speak too many times, but I feel like I have to say something about that particular

Hän on, luulen, jopa lähettänyt siitä kopion, tai ne kaksi lausetta, jotka viittaavat Jumalan perhekunnan hallintoon. Se oli osa sitä, että johtokunnista ja niin edelleen ei voi tulla.

He has, I think, even sent a copy of it, or those two sentences, referring to the governance of the household of God. It was part of it that boards and so forth cannot become.

Diktaattoreita ja niin edelleen. Myös tämä kysymys hengistä, ne ovat juuri niin kuin Gary luki. Siellä on sellainen toteamus. Hain niihin selvennystä, ja tiedän, että on ero siinä, sanooko tai tunteeko, että [johtokunnilla on]

Dictators and so forth. Also, this question about the spirits, they're just as Gary read. There is a statement like that. I sought clarification for those, and I know that there's a difference in saying or feeling that [boards have]

Ei hengellistä vastuuta verrattuna siihen, että sanoo, että ne voivat mennä liian pitkälle. Tietysti 70-luvulla olin nuori ihminen siihen aikaan ja osallisena monissa hoitokokouksissa siinä seurakunnassa, jonka jäsen olin. Joissakin niistä kokouksista oli

No spiritual responsibility versus saying that they can go too far. Of course, the 70s, I was a young person at that time and part of many caretaking meetings in the congregation that I was part of. Some of those meetings had

Jotkut niistä kokouksista olivat hyvin hyviä. Joten minusta on vähän liian kaukaa haettua antaa tavallaan telamaalaus kaikelle, mitä tapahtui 70- tai 80-luvulla koko Pohjois-Amerikan Siionissa. En usko, että kaikki sen ajan hoitokokoukset

Some of those meetings were very good. So I think to kind of give a roller painting to anything that occurred in the 70s or 80s across the Zion of North America is stretching it a little bit too far. I don't think all caretaking meetings of that time

Mutta minusta näyttää siltä, että tämän nimenomaisen toteamuksen takana on jonkinlaista kyseenalaistamista johtokuntien tehtävistä. Ja siinäkin, johtokunnilla on hengellinen tehtävä. Se on toinen asia, että ne kantavat tehtäväänsä siinä määrin, että ne olisivat

But it seems to me that behind this particular statement is some sort of questioning about the duties of boards. And there again, boards have a spiritual duty. It's another thing that they carry their duty to the extent that they would be

Diktaattoreita tai niin edelleen. Joten minusta John ja Gary jostain syystä tuovat sitä kysymystä jatkuvasti esiin. Toinen on tämä kysymys hengistä. Tietysti Raamattu sanoo, koetelkaa henget. Ovatko ne Jumalasta? Ja useampi kuin yksi kohta

Dictators or so forth. So I think that question continues to be brought up by John and Gary for some reason. The other is this question of the spirits. Of course the Bible says try the spirits. Are they of God? And more than one passage

Voi puhua eri hengistä. Joten ei voi sanoa, ettei ole eri henkiä. Minusta on valitettavaa, mitä tapahtui silloin 70-luvulla, josta muistan, yrittää ja

You can speak of different spirits. So you can't say that there's not different spirits. I think it's regrettable what took place back in the 70s, of which I remember, to try and

Monilla heistä on tietty sydämen tila, joka oli anti tai ei Jumalasta. He kävivät iankaikkista kamppailua, jota me kaikki käymme. Kuka hallitsee sydäntä? Onko se Kristuksen Henki vai ero

Many of them have a particular condition of heart that was anti or not of God. They were fighting an eternal struggle that we all do fight. Who will govern the heart? Will it be the Spirit of Christ or a difference

Sen täytyy tapahtua, emmekä voi sanoa, ettei se tapahdu. Nyt on eri asia tuoda ihminen siihen pisteeseen, että sinun täytyy tehdä parannus tietystä hengestä nimeltä. Oli valitettavaa, että se tapahtui. Ja tietysti on yksi keskeinen

It must take place and we can't say that it doesn't. Now it's a different thing to bring in a person to that point that you must repent by name of a particular spirit. That was regrettable that that happened. And of course there's one central

Se tuntui ikään kuin hallitsevan kulissien takana. Tai Heikki Saari, anteeksi. Mutta hän hoiti asiansa ja kuoli uskossa. Mutta minusta näyttää siltä, että nämä jatkuvat kommentit ja ikään kuin vihjailu tai ehkä jopa rohkeampi yritys sanoa

It kind of seemed to dominate behind the scenes. Or Heikki Saari, sorry. But he took care of his matters and passed away in faith. But to me, there seems that these continuing commentaries and kind of like an insinuation or a maybe even more bolder attempt to say

Että ne samat olot, kuten sisar Suomesta yritti ilmaista, luulen, ne samat olot ovat täällä tänään, jotka olivat Suomessa 1970-luvulla. Minä henkilökohtaisesti en ole samaa mieltä siitä. En usko, että meillä on se aika täällä nyt. Meillä on vapauden aika, rakentamisen aika. Meillä on ykseyden aika.

That those same conditions, like Sister from Finland tried to express, I think, those same conditions exist here today that existed in Finland in the 1970s. I personally do not agree with that. I don't think we have that time here now. We have a time of freedom, a time of building. We have a time of unity.

Mutta jostain syystä on muutamia ihmisiä, jotka näyttävät olevan jostakin huolissaan. Ja minusta se tulee esiin puheissa, että he näyttävät tuntevan, että meillä on se lainkuuliainen vastaus,

But for some reason, there are a few people that seem to be troubled by something. And I think it comes forth in the speeches that they seem to feel that we have that law-abiding answer,

Kysykää heiltä, miksi he tuntevat niin. Olen törmännyt muutamaan saarnaan, joita olen kuunnellut viime aikoina, ja pohjimmiltaan kuuntelen kymmeniä saarnoja Suomesta joka viikko, ja useat ovat sanoneet, että että he Suomessa tuntevat vapauden

Ask them why do they feel that way. I've come across a few sermons I've been listening to lately and basically I listen to tens of sermons from from Finland each week and several have said that that they in Finland feel the freedom to

Vapaasti keskustella 1970-luvusta ja siitä, mitä siellä on tapahtunut, ja virheistä, jotka tapahtuivat. Ja tätä varten, tässä suhteessa, etteivät nämä asiat toistaisi itseään. Joten heillä on vapauden aikakausi, jolloin voi vapaasti puhua siitä ilman paineita ja ilman pelkoa minkäänlaisesta takaiskusta. Joten se on avoin, vapaa keskustelunaihe. Dave Tolkanen.

Freely visit about the 1970s and what has happened there and the errors that happened. And for this, in this respect, that these things wouldn't repeat themselves. So they have an era of freedom to freely be able to talk about it with no pressures and no fear of kickback of any sort. So it's an open, free discussion item. Dave Tolkanen.

Joo, muistan pelon 70-luvun lopulla, 80-luvun alussa, kenellä tahansa minun ikäiselläni, ehkä muutaman vuoden vanhemmalla ja muutaman vuoden nuoremmalla. Emme uskaltaneet avata suutamme sanoaksemme mitään kokousten aikana, koska meidät olisi pantu väärään henkeen. Ja toivon vain, ettei se ole palaamassa.

Yeah, I remember the fear in the late 70s, early 80s of anyone my age, maybe a few years older and a few years younger. We didn't dare open our mouths to say anything during the meetings because we would be put into a wrong spirit. And I just hope that that's not coming back.

En tiedä. En ole ollut yhdessäkään kokouksista, koska olen yleensä töissä. Mutta taas, olimme nuoria ja olimme syntisiä niin kuin kaikki ovat.

I don't know. I haven't been to any of the meetings because I'm usually working. But again, we were youth and we were sinful as everyone is.

Massa, tarkoitan, että virheitä tehtiin, se on totta, mutta se pelko, joka monilla nuorilla oli puhua ääneen, koska silloin heidät pantaisiin johonkin, mistä he eivät edes olleet tietoisia, on se, mitä, olen puhunut monien ihmisten kanssa, eikä se ole vain muutama ihminen, on paljon ihmisiä eri seurakunnista, joilla on edelleen ne huonot muistot siitä. Joten siinä kaikki, mitä halusin sanoa.

The mass, I mean there was errors made, that's true, but the fear that a lot of the youth had for speaking out because then they would be put into something that they weren't even aware of is what, I've talked to a lot of people and it's not just a few people, there's a lot of people from different congregations who still have those bad memories of that. So that's all I wanted to say.

Jared? Joten ensin haluaisin pyytää evankeliumia. En halunnut tulla tänä iltana ja uskoa kaikkea Jeesuksen Henkeä täällä, mutta tämä on koettelemuksen aikaa. Haluaisin kuulla Garylta tai joltakulta muulta, joka voi selittää, mitä tekemistä tällä SRK:n kannanotolla on tämän päivän kanssa.

Jared? So, first, I'd like to ask for the Gospel. I didn't want to come tonight and believe all the Spirit of Jesus here, but this is a trying time. I would like to hear from Gary or somebody else who can explain how this SRK statement has anything to do with today.

Sanoisin, että johtokuntamme vapisevat yrittäessään tehdä Jumalan työtä niin kuin meitä on pyydetty tekemään. Ja tämä on koettelemuksen aikaa. Olen samaa mieltä [Kaisan] kanssa siitä, että kirkkoon pitäisi tulla ja lähteä ylennettynä ja virkistyneenä. Eikä se ole aina niin tänään, ja eron voi tuntea.

I would say that our boards are trembling trying to do God's work as we've been asked to do. And it's a trying time. I agree with [Kaisa] that you should come to church and leave uplifted and refreshed. And it isn't always that way today, and you can feel the difference.

Kuitenkin iloisella puolella kuulin monilta puhujilta, jotka olivat puhujien leirillä, jotka kertoivat täsmälleen saman viestin, jonka Russ kertoi puhujien leiristä. Tämä esitys, jonka Jim piti, ja jopa sen kuuleminen, nyt olen kuullut useiden ihmisten kertovan siitä omin sanoin, on aina tuonut iloa sydämeeni, ja sydämeni on aina sanonut tälle aamen. Ja on niin...

However, on the joyful side, I heard from many speakers who were at Speaker's Camp that related the exact same message that Russ related about Speaker's Camp. This presentation that Jim gave, and even hearing it, now I've heard several people give their recount of it, has always brought joy to my heart, and my heart has always said amen to this. And it is so...

Ihanaa kuulla, että ylivoimaisesti suurin osa Siionin puhujistamme oli samaa mieltä tästä. Ja uskovaiset Suomessa ja ympäri maailmaa ovat samaa mieltä tästä. Ja nämä ovat ne sanat, ja tämä on se usko, jonka kanssa kasvoimme. Aina on virheitä siinä, miten asioita hoidetaan. Olemme ihmisiä, olemme syntisiä. Mutta silti tämä evankeliumin sanoma nostaa ja kantaa meitä.

Wonderful to hear that by far the vast majority of our speakers in Zion agreed with this. And the believers in Finland and across the globe agree with this. And this is the words, and this is a belief that we grew up with. There is always errors in how things are taken care of. We're human, we're sinful. But yet, this message of the gospel lifts and carries us.

Mutta vapisten ja peläten katsokaa tämän päivän ajankohtaisia kysymyksiä ja sitä, missä kuulemme ne erot ja ne, jotka eivät voi sanoa aamen tälle sanomalle. Haluaisin ymmärtää, miksi eivät? Tämä on se sanoma, jota uskoen kasvoin, että syntini ovat anteeksi ja syntini ovat anteeksi päivittäin, mutta tarvitsen sitä evankeliumia uskoakseni.

But with trembling and fear, look at the current issues of today and where we hear those differences and those who cannot say amen to this message. I would like to understand why not? This is the message that I grew up believing that my sins are forgiven and my sins are forgiven daily, but I need that gospel to believe.

Minä vain todella, minun on vaikea ymmärtää, miten et voi uskoa tätä, kun tätä on opetettu Jumalan valtakunnassa kaikkina aikoina. Onko tuo päällä? Joo, tuolla takana, Patrick. Kun olen istunut täällä tänä iltana, minusta näyttää siltä, että

I just really, I struggle with how you can't believe this when this is what's been taught in God's kingdom throughout all time. Is that on there? Yeah, back there, Patrick. As I've been sitting here tonight, it seems to me that

Esimerkiksi se, mitä John sanoi, ja se, mitä oli projektorilla, oli yksi ja sama. Ja niin olemme, viime kokouksessamme kuulimme ryhmistä, joilla on vääriä käsityksiä tai uusi oppi. Haluaisin, että ne, jotka ovat kuulleet uutta oppia tai kuulleet tätä väärää käsitystä, selittäisivät sitä, koska

For example, what John was saying and what was on the projector was one and the same. And so we've been, in our last meeting, we heard about groups with wrong understandings or with a new doctrine. I would like folks that have heard new doctrine or have heard this wrong understanding to expound on that because

Ja minulla on yksi huomio esityksestä armossa elämisestä vastaan jatkuva anteeksiantamus. Kaikki keskustelut, joita olen käynyt jatkuvasta anteeksiantamuksesta, ovat sitä, että se on armoa. Ja niin minua vähän ihmetytti, että siinä oli vastaan, koska minulle se on yksi ja sama. Ja kaikki, joiden kanssa olen puhunut, uskovat samoin. Ja niin jos siellä

And I do have one point about the presentation to the living of grace versus continual forgiveness. Any discussions that I've had about continual forgiveness is that it is grace. And so it just puzzled me a little bit that there was a versus because to me it's one and the same. And anybody that I've talked to believes that same. And so if there

Jos on ihmisiä, jotka uskovat, että kerran uskovainen, aina uskovainen, en tunne heitä, enkä tiedä, tuntevatko ketkään niistä veljistä, jotka puhuivat viimeksi, viime kokouksemme aikana, ihmisiä, jotka nimenomaan uskovat sillä tavalla. Ilmeisesti meidän täytyy hoitaa ne ihmiset yksilöllisesti, mutta itseni puolesta voin sanoa, etten tiedä ketään, joka uskoo sillä tavalla. Ja tavallaan se,

If there are people that believe once a believer, always a believer, I don't know them, and I don't know if any of the brothers that spoke last, during our last meeting, if they do know people that specifically believe that way. Obviously, we need to take care of those people individually, but for myself, I can say that I know of no one that believes that way. And kind of the,

Myös 80-luvun esiin ottaminen, olin vauva, joten en, en tiedä, en elänyt mitään siitä läpi, minulla ei ollut mitään niistä kokemuksista, mutta siitä mitä olen kuullut, tämä, nämä, tiedättekö, esimerkiksi viime kokouksessa Jared sanoi, että vuosikokouksessa oli selvä ero.

Also bringing up the 80s, I was a baby, so I didn't, I don't know, I didn't live through any of that, didn't have any of those experiences, but from what I've heard, this, these, you know, for example, last meeting, Jared said there was a clear difference at the annual meeting.

Todd sanoi, että on tämä ryhmä, selvä ryhmä, jolla on väärä käsitys. Ron sanoi, että oli selvä ryhmä, jolla on uusi oppi. Ja kai haluaisin tietää, ja luulen, että luultavasti muutkin haluaisivat, keitä nämä ihmiset ovat? Koska missä he ovat? Koska kukaan, jonka kanssa olen puhunut, tai ihmiset, joiden kanssa olen puhunut

Todd said that there's this group, clear group, with the wrong understanding. Ron said that there was a clear group with a new doctrine. And I guess I would like to know, and I think probably others would too, is who are these people? Because where are they? Because nobody that I have talked to or people that I have talked to

Tunne ketään, joka uskoo, että kerran uskovainen aina uskovainen, tai enkä tiedä, onko se vain semantiikkaa sanojen jatkuva anteeksiantamus kanssa, mutta minulle se on vain niin yksinkertaista, se on armoa ja se on Kristuksen vanhurskautta, ja tietysti tarvitsemme evankeliumia, emme koskaan pääsisi taivaaseen ilman evankeliumia, ja niin kai olen vain hyvin ymmälläni, mistä tämä tämä

Knowing anybody that believes once a believer always a believer or and I don't know if it's just semantics with the words continual forgiveness but to me it's just so simple it's grace and it's Christ's righteousness and of course we need the gospel we would never make it to heaven without the gospel and so I guess I'm just very puzzled where this this

En tiedä, mikä englanninkielinen sana on, mutta tämä kerran uskovainen, aina uskovainen. En tiedä, mistä se tulee, ja niin mikä tahansa sen avaaminen olisi minusta hyödyllistä. Vain yksi pieni lisäys tähän jatkuvaan anteeksiantamukseen. on kirjoittanut uskon kilvoituksesta, ja luen vain pari lausetta.

I don't know what the English word is, but this of once a believer, always a believer. I don't know where that's coming from, and so any expanding on that would, I think, would be helpful. Just one small addition regarding this continual forgiveness. has written about the endeavor of faith, and I'm just going to read a couple sentences.

Hän kirjoitti, armosta meistä on tullut osallisia Jumalan rakkaudesta ja Kristuksen vanhurskaudesta. Olemme saaneet tämän uskon kautta, jonka Jumala on vaikuttanut. Usko on Kristuksen vanhurskaudessa olemista ja anteeksiantamuksessa elämistä joka hetki. Pyrimme säilyttämään tämän aarteen. Joten olen myös samaa mieltä siitä, että jatkuva anteeksiantamus on sama kuin armo, mikä ei anna kenellekään oikeutta jatkaa syntiä jatkuvan anteeksiantamuksen vuoksi, mutta ei myöskään armo.

He wrote, by grace we have become partakers of God's love and Christ's righteousness. We have received this through faith, which God has effected. Faith is being in the righteousness of Christ and living in forgiveness every moment. We endeavor to preserve this treasure. So I also agree that continual forgiveness is the same as grace, which does not give anyone the right to go on sin because of continual forgiveness, but neither does grace.

Minusta tuntuu, että ne ovat sama asia. Okei, Ron Simonson. Se oli Lisa Lehtola, eikö? Okei. Elin sen 70-luvun ajan läpi, siitä on puhuttu.

I feel like they're the same thing. Okay, Ron Simonson. That was Lisa Lehtola, right? Okay. I lived through that time of the 70s, it's been talked about.

Oli aika sen eriseuran jälkeen, oli hyvin, hyvin rajuja taisteluita sen eriseuran aikana, jolloin saatana yritti, ja todellakin jakoi, valtakunnan niin, että noin 50 % ihmisistä Pohjois-Amerikassa eli siihen eriseuraan. Me, jotka jäimme Jumalan valtakuntaan, olimme iloisia

There was a time after that heresy, there was very, very vicious battles during that heresy where Satan tried to, and did in fact, divided the kingdom with approximately 50% of the people in North America living into that heresy. Those of us who were left in God's kingdom were joyful.

Siitä, että jäimme Jumalan valtakuntaan. Ja oli myös niitä, jotka olivat, kai voisimme sanoa, haavoittuneita taistelussa sen eriseuran aikana, jotka jäivät uskovaisiksi. Ja se oli väljyyden aikaa Jumalan valtakunnassa. Hyvin, hyvin, mitä voisimme sanoa, hyvin räikeää väljyyttä joissakin tapauksissa.

To be left in the kingdom of God. And there was also those that were, I guess we could say, wounded in battle during that heresy who remained as believers. And it was a time of leniency in the kingdom of God. Very, very, what could we say, very flagrant leniency in some cases.

Olin teini-ikäinen siihen aikaan 60-luvulla. Valmistuin vuonna 1961, 50-luvun lopulla. Valmistuin lukiosta vuonna 1961. Ja koin erot, valtavat erot käsityksessä siitä, mikä oli oikein ja mikä väärin.

I was a teenager at that time in the 60s. I graduated in 1961, late 50s. I graduated from high school in 1961. And I experienced the differences, the vast differences between understanding of what was right and what was wrong.

Ja jopa siihen tilaan asti, että monet niistä, jotka menivät siihen eriseuraan, sanoivat, että juominen, seurustelujuominen oli okei, ja sen sellaista. Mutta 70-luvun alussa veljet, jotka olivat puhujia siihen aikaan, yrittivät

And even to the state of many of those that went in that heresy saying drinking, social drinking was okay, and that sort of thing. But during the early 70s, there was an attempt by the brothers who were ministers at that time

Korjata monia asioita, joita, miten sanoisimme, pidettiin okeina eriseuraa edeltävänä aikana, väljyyden asioita. Ja muistan ne monet kokoukset, joita meillä oli sinä aikana. Ja muistan myös ne kokoukset, joita pidettiin siinä kirkossa Newton Avenuella,

To correct many of the matters that were, how would we say, looked at as being okay in the time leading up to the heresy, the things of leniency. And I remember the many meetings that we had during that time. And I remember also those meetings that were held in that church on Newton Avenue

Jossa oli ihmisiä, jotka menivät seurakunnan eteen hoitamaan asioita.

Where there were people went before the congregation to take care of matters.

Ja ne asiat nimeltä. Ja puhuttiin kososlaisesta hengestä. Ja he antoivat niiden henkien oireet, sen hengen, ja ajattelin, että varmasti minulla on se kososlainen henki, ja menin seurakunnan eteen hoitamaan ne asiat. Mutta ymmärrämme, että siihen aikaan tehtiin virheitä.

And those things by name. And there was a talk about a Kososian spirit. And they gave the symptoms of those spirits, of that spirit, and I thought, surely I have that Kososian spirit, and I went in front of the congregation to take care of those matters. But we understand that there were mistakes made in that time.

Eriseuran aikana, että voisimme verrata sitä kellon heiluriin, että asiat menivät hyvin, hyvin, hyvin pitkälle vasemmalle. Ja ihmiset eläen, pohjimmiltaan, tunnustaen uskoa mutta eläen niin kuin ne, jotka ovat maailmassa. Ja kun niitä asioita yritettiin korjata, kuten kuulimme, monet menivät yli.

In the time of the heresy that we could liken it to a pendulum on the clock, that things went way, way, way over to the left. And people living in the, basically, confessing faith but living as those in the world. And in trying to correct those things, as we heard, many went overboard.

Mutta yksi asia, joka meidän täytyy muistaa, on se, että anteeksiantamusta saarnattiin. Ne asiat hoidettiin ja anteeksiantamusta saarnattiin. Ja kun palaamme yhä uudelleen niihin asioihin, joita tapahtui 70- ja 80-luvulla, olen samaa mieltä siitä, mitä Walt sanoi, että se ei ole sama kuin ne asiat, joita koemme tähän aikaan.

But one thing that we need to remember is that forgiveness was preached. Those matters were taken care of and forgiveness was preached. And when we keep going back to those things that happened in the 70s and 80s, I agree with what Walt said, that it is not the same as those things that we're experiencing at this time.

Enkä tiedä, miksi ne asiat palaavat yhä uudelleen, kun anteeksiantamusta saarnattiin. Ne palaavat yhä uudelleen ja ne nousevat esiin kaikenlaisissa kokouksissa. Melkein jokaisessa kokouksessa, johon menemme, ne asiat, joita tapahtui 70- ja 80-luvulla, otetaan esiin. Ja niin missä on anteeksiantamus? Se on kysymykseni, että missä on anteeksiantamus niille virheille, joita tehtiin 70- ja 80-luvulla?

And I don't know why those things keep coming back when forgiveness was preached. They keep coming back and they keep coming up at all kinds of meetings. Every meeting we go to almost, those things that happened in the 70s and 80s are brought up. And so where is the forgiveness? That's the question I have is that where is the forgiveness for those mistakes that were made in the 70s and 80s?

Yksi toinen kysymys. Nainen sanoi, että esitin siinä viime Minneapolisin kokouksessa toteamuksen, että oli kaksi ryhmää, ja esitin kyllä toteamuksen, että oli kaksi ryhmää. En nimennyt, mitkä erot olivat kahden ryhmän välillä. Sanoin, että voi katsoa ympärilleen ja nähdä, että on kaksi ryhmää.

One other question. The lady said that I made a statement at that last Minneapolis meeting that there were two groups, and I did make a statement that there were two groups. I did not name what the differences were between the two groups. What I said is that you can look around and see that there are two groups.

Ja niitä on. En tiedä, miten voimme jättää huomiotta jotain, mitä tapahtuu tuolla tavalla. Se on hyvin, hyvin havaittavissa. Ja kun kuulemme keskusteluja, käy selväksi, että on kaksi ryhmää. Joten kysymys on, että Jumalan valtakunnassa, jos me olemme...

And there are. I don't know how we can ignore something that is happening like that. It's very, very observable. And when we hear the discussions, it becomes plain that there are two groups. So the question is, is that in God's kingdom, if we're...

Miten sanoisin? Jos meitä johtaa Jumalan Henki, miksi on jakautumista? Ja mikä aiheuttaa sen jakautumisen? Kuka tuo sen jakautumisen? Saatana näyttää olevan hyvin, hyvin aktiivinen tuomaan sitä päätöstä. Mutta Jumalan Henki ei taistele itseään vastaan. Ja kun on erimielisyyttä, voimme keskustella niistä asioista.

How should I say? If we're led by the Spirit of God, why is there division? And what is causing that division? Who is bringing that division? Satan seems to be very, very active in bringing that decision. But God's Spirit does not fight against itself. And when there is disagreement, we can discuss those things.

Me keskustelemme niistä asioista. Mutta keskustelemme niistä asioista sen mukaan, mitä ymmärrämme Jumalan sanasta ja miten se henki puhuu meille. Ja itseni puolesta, en voi, kun kuulen asioita, jotka eivät ole oikein sen hengen mukaan, joka minulla on, en voi olla samaa mieltä niistä. En voi olla samaa mieltä

We discuss those things. But we discuss those things according to what we understand in God's word and how that spirit speaks to us. And for myself, I cannot, when I hear things that are not correct according to that spirit that I have, I cannot agree with them. I can't agree.

Niistä asioista, jotka eivät ole sen mukaisia, miten olen ymmärtänyt nämä asiat nuoruudestani asti. Ja näyttää siltä, että on näitä oppeja, jotka hiipivät sisään, jotka ovat erilaisia kuin se, mitä olen oppinut nuoruudessani. Ja näyttää siltä, että on ryhmä, jolla on kaikenlaisia erilaisia ja moninaisia oppeja. He eivät ole samaa mieltä keskenään.

With those things that are not according to how I have understood these things since my youth. And it seems like there are these doctrines that are creeping in that are different than what I've learned in my youth. And it seems like there's a group that has all kinds of different and diverse doctrines. They don't agree amongst themselves.

Enkä tiedä, miten sanoa enempää tällä hetkellä, mutta nämä ovat joitakin ajatuksia, joita minulla on. Jouko? Tuolla takana, Patrick. Jouko? Jos vieraat saavat puhua, haluaisin käsitellä muutamaa asiaa.

And I don't know how to say any more at this time, but these are some of the thoughts that I have. Jouko? Right back there, Patrick. Jouko? If the guests are allowed to speak, I would like to touch on a few items.

Aloitan Hanna Nurmisen väitöskirjasta. Tietysti se on kirjoitettu suomeksi, joten pystyin lukemaan sen. Ja yritin ymmärtää sitä. Ja ensin haluan sanoa, kuten Walt sanoi, se ei ole Raamattu, se ei ole Jumalan sana. Se on väitöskirja. Se on tehty

I'll start with Hanna Nurminen dissertation. Of course, it was written in Finnish, so I was able to read it. And I tried to understand it. And first I want to say, like Walt said, it's not Bible, it's not God's Word. It's a doctoral dissertation. It's made under the rules of

Teologian sääntöjen ja tieteellisten menetelmien sääntöjen mukaan.

Theology and the rules of scientific methods.

Ja Hanna Nurminen on itse sanonut haastattelussa heti sen jälkeen, kun se julkaistiin, ettei se ole kuvaus Jumalan valtakunnasta sellaisena kuin se on. Ja on suuri virhe, jos ajattelemme, että se kuvaa oikeaa ja väärää, mustaa ja valkoista. Että tämä armolinja on Jumalan valtakunta ja tämä pyhityslinja on legalistinen

And Hanna Nurminen has said herself in the interview right after when it was published, it's not a description of God's kingdom like it is. And there's a great error if we think that it describes right and wrong, black and white. Like this grace line is God's kingdom and this sanctification line is legalistic

Se on teoreettinen rakenne, jossa hän kuvaa kaksi, kuten Valde selitti sen huhtikuun kokouksessa, hän vie kaksi tavallaan tapaa, kaksi ajatusta äärimmilleen, äärimmäisimpään mahdolliseen ääripäähän.

It's a theoretical structure where she describes two, like Valde explained it at the April meeting, she drives two kind of ways, two ideas to the extreme, to the furthest extreme possible.

Jota hän käytti. Hän tavallaan viipaloi sanomaa, ottaa lauseita, pieniä otteita sieltä täältä, jotka tukevat tätä ajatusta ja sitä toista ajatusta. Ja Valde esimerkiksi itse sanoi, että minun saarnaotteitani on molemmilla puolilla. Joten hän tavallaan naurahti sille.

That she was using. She kind of slices the message, takes sentences, little excerpts from here and there, supporting this idea and the other idea. And Valde, for instance, himself said that my sermon excerpts are on both sides. So he kind of chuckled on that.

Se ei ole kuvaus siitä, miten Jumalan valtakunta nyt täällä on. Jumalan valtakunta seisoo niiden ääripäiden välissä. Pyhityslinja, ääripää, se on itse asiassa, tiedättekö, koko ajatus väitöskirjassa oli työntää se äärimmilleen, löytää

It is not a description of how God's kingdom is now here. God's kingdom stands in between those extremes. The sanctification line, extreme, it is actually, you know, that whole idea in the dissertation was to push it to the extreme, find

Otteita, jotka tavallaan tukevat sitä ajattelua, on kuten rippioppi. Että jos ei tunnusta kaikkea täydellisesti, ei ole uskovainen. Se on pyhityslinjan ääripää. Ja armolinjan ääripää on minä ja Kristus. En tarvitse seurakuntaa. En tarvitse...

Excerpts that kind of support that thinking is like confession doctrine. That if one does not confess everything perfectly, they are not believers. That's a sanctification line extreme. And the grace line extreme is I and Christ. I don't need congregation. I don't need...

Mitään yhteyttä elävään seurakuntaan Jumalassa. Kumpikaan linja ei ole kuva Jumalan valtakunnasta. Joten Jumalan valtakunta seisoo niiden välissä.

Any connection with the living congregation in God. Either line is not a picture of God's kingdom. So God's kingdom stands in between those.

Kuten on sanottu, me tunnustamme syntimme, kun ne vaivaavat meitä, mutta se ei ole meidän Kristuksemme, ja me elämme Jumalan seurakunnassa. Emme siinä mielessä elä vain Kristuksessa. Sitä tämä maailma opettaa, etten tarvitse mitään välikättä. Hoidan asiani itseni ja Kristuksen välillä. Toiseksi,

As it's been said, we confess our sins when they trouble us, but it's not our Christ, and we live in God's congregation. We don't, in that sense, live in Christ only. That's what this world teaches, that I don't need any middleman. I take care of my matters between myself and Christ. Secondly,

Ehkäisystä. Uskon, että [Jumala] on elämän luoja. Ilman Jumalan aktiivista osallisuutta ja tahtoa ei ole uutta elämää. Ne perheet, jotka eivät voi saada lapsia, tietävät sen kaikkein syvimmällä tavalla.

About birth control. I believe [God] is creator of life. Without God's active involvement and will, there is no new life. Those families who cannot have children know it the most deep way.

Toiseksi, Jumala on viisas yli kaiken ymmärryksen. Ja hänen tiensä ovat paljon meidän teidemme yläpuolella. Ja kolmanneksi, Jumala on rakkaus. Hän rakastaa omiaan. Hän rakasti koko maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa kuolla ihmiskunnan syntien puolesta.

Secondly, God is wise beyond any understanding. And his ways are way above ours. And thirdly, God is love. He loves his own. He loved the whole world so much that he gave his only son to die for the sins of mankind.

Jos panen nämä kolme yhteen, Jumala on luoja, joka ei tee virheitä ja joka rakastaa omiaan. En voi ajatella, että Jumala tarvitsisi minun osallisuuttani ehkäisyssä. Näin minä uskon, ja tällainen

If I put these three together, God is a creator who does not make mistakes and who loves his own. I cannot think that God would need my involvement in birth control. This is how I believe and this kind of

Epämääräinen toteamus, että terveyssyistä, kyllä ja ei, riippuen siitä, mikä se on. En ole lääkäri. En aio mennä sille alueelle ollenkaan. Mutta olen kuullut useita kertoja sanottavan, että se on äidin ja lääkärin välinen asia. Missä on Jumala?

Vague statement that for health reasons, yes and no, depending on what it is. I'm not a doctor. I'm not going to go to that area at all. But I've heard several times being said that it's between the mother and the doctor. Where is God?

Minusta siihen liittyy enemmän kuin äiti ja lääkäri. Se on kysymys, jossa tiedämme tämän maailman olevan täysin tukeva. Ja vanha Aadamini, ajatteluni on tukeva. Aivoni tukevat sitä. Ja niin monet kamppailevat sen kanssa. Tiedän sen.

I think there's more involved in that than the mother and the doctor. It's a question which we know this world is fully supportive. And my old Adam, my thinking is supportive. My brain supports it. And so many struggle with it. I know it.

Koska minulla on lapsia, jotka ovat siinä iässä ja jotka puhuvat kokemuksistaan Suomessa. Kuinka monet nuoret perheet, enkä mene mihinkään yksityiskohtiin, mutta minulla on epäuskoisia lapsia, ovat kamppailleet niiden kysymysten kanssa.

Because I have children who are in that age and who speak of their experiences in Finland. How many young families, and I don't go into any details, but I have unbelieving children, have struggled with those questions.

Minulla oli jotain muuta, mutta en muista sitä enää. Mutta nämä olivat kaksi polttavinta asiaa mielessäni. Yksi yksinkertainen ajatus tästä jatkuvasta anteeksiantamuksesta. Yritin ymmärtää sitä. Yritin ymmärtää eron. Ja löin kirveeni kiveen.

I had something else, but I can't remember it anymore. But these were the two most burning matters in my mind. One simple thought about this continual forgiveness. I tried to understand it. I tried to understand the difference. And I hit my axe into the stone.

Ja tajusin, ettei Jumala ole antanut minulle paljon ymmärrystä, joten minun täytyy hyväksyä, että ymmärrän vähän. Mutta kysymykseni on, jos jatkuva anteeksiantamus on sama kuin armo, miksi tarvitsemme sille uuden terminologian? En ole sitä vastaan. En ole siitä huolissani. Jos se on sama, se on sama.

And I realized that God has not given me much understanding, so I have to accept that I understand little. But my question is, if continual forgiveness is the same as grace, why do we need a new terminology for that? I'm not against it. I don't worry about it. If that's the same, it's the same.

Mutta kuten Russ sanoi esityksessään, kuulimme myös toteamuksen, että menneet, nykyiset ja tulevat synnit on annettu anteeksi. Ja se kuulosti oudolta ja se huolestuttaa.

But like Russ said in his presentation, we also heard the statement that the past, present, and future sins are forgiven. And that sounded odd and that troubles.

Joten siinä muutamat ajatukseni. Mutta tunnen itseni niin vajaaksi, niin heikoksi, niin hämmentyneeksi. Saanko uskoa syntini anteeksi? Jos saan uskoa, pääsen taivaaseen. En tarvitse mitään muuta. Walt on seuraava.

So that's my few thoughts. But I feel so lacking, so weak, so confused. Can I believe my sins forgiven? If I can believe, I'll make it to heaven. I don't need anything else. Walt is next.

Ai, Jim, ole hyvä. Luulen, että Walt antaa sinun puhua ensin. Jos et anna, Walt, käänny ympäri ja anna minulle merkki. Mutta halusin vain sanoa, että minusta me, jotka elimme 70- ja 80-luvulla, emme kaikki kokeneet kaikilla alueilla, missä olemme ehkä asuneet

Oh, Jim, go ahead. I think Walt will let you speak first. If you won't, Walt, you turn around and give me a sign. But I just wanted to say that I think that those of us that lived in the 70s and 80s, we all didn't experience in all areas where we might have lived

Samoja vaikeuksia. Mutta muistan kyllä joitakin kokouksia, joita pidettiin, kun odotus oli, että me

The same difficulties. But I do remember some meetings that took place when the expectation was that we would

Väärän hengen todisteiden kanssa, sitten hoitaisimme sen väärän hengen. Ja minusta monet meistä hoitivat asioita, joita emme ymmärtäneet, mutta tiesimme tämän, että olimme eläneet synnissä. Ja halusimme hoitaa sen. Ja ymmärrän niiltä, jotka ovat kamppailleet, kuinka vaikeita

With the evidence of a wrong spirit, then we would take care of that wrong spirit. And I think many of us took care of matters that we didn't understand, but we knew this, that we had been living in sin. And we wanted to take care of that. And I understand from those that have struggled how difficult

Muistot ovat niistä päivistä. Mutta haluan puhua niistä päivistä, jotka olen elänyt. Sinä aikana, kun olen kasvattanut perhettäni, useimmat päiväni olivat täällä Minneapolisissa ja sitten muutimme vähän kauemmas länteen, kun kasvatimme lapsiamme.

Memories are of those days. But I want to speak about the days that I've lived. During the time when I've raised my family, most of my days were here in Minneapolis and then moved to a little bit further west when we were raising our children.

Ja sinä aikana, jonka olemme eläneet, olen tuntenut Jumalan valtakunnan vain paikkana, jossa on anteeksiantamus ja jossa on paljon rakkautta ja kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä minua kohtaan. Se ei tarkoita, ettei meillä olisi ollut tarvetta keskustella käsityksistämme tästä Raamatun kohdasta tai toisesta Raamatun kohdasta.

And during the time that we've lived, I've only known God's kingdom to be a place where there is forgiveness and when there is much love and patience and long suffering for me. That doesn't mean that we haven't had need to discuss our understandings of this portion of scripture or another portion of scripture.

Mutta kaiken sen läpi se on ollut kaunis paikka elää, ja olen uskonut, että Jumala on huolehtinut minusta valtakunnassaan, että hän on kutsunut minut lapsekseen ja hän on asettanut minut paikkaan, jossa minusta voidaan huolehtia.

But through it all, it's been a beautiful place to live and I've believed that God has cared for me in his kingdom, that he's called me to be his child and he's placed me in a place where I can be cared for.

En tunne, ja olen lukenut sen kannanoton, jonka SRK julkaisi Päivämiehessä, haluten selventää tai käsitellä niitä virheitä, joita tapahtui 70-luvulla.

I don't feel, and I've read the statement that the SRK published in the Päivämies, wanting to clarify or speak to those errors that happened in the 70s.

Mutta en ole kokenut niitä päiviä, ainakaan näinä perheeni kasvattamisen vuosina. En ole kokenut sentyyppisiä kamppailuja. On ollut kamppailuja, mutta ne eivät ole minulle tuttuja. Ja sanoisin, että Jumalan valtakunta on kaunis paikka olla. Ja sitten armon kysymyksestä, Kristus on sovittanut syntimme, ja niin kuin se selitettiin,

But I haven't experienced those days, at least in these years of raising my family. I haven't experienced those type of struggles. There have been struggles, but those are not familiar to me. And I would say that God's kingdom is a beautiful place to be. And then on the question of grace, Christ has atoned for our sins, and as it was explained,

Niin olen minäkin ymmärtänyt. Enkä silti pysty täydellisesti kuvaamaan Jumalan sanan salaisuuksia ja näitä kysymyksiä, jotka ovat nousseet esiin.

That's also how I've understood. And yet I can't perfectly describe the mysteries of God's word and of these questions that have come forward.

Enkä muista tuoneeni tai minulla olleen näitä kysymyksiä ennen kuin ne on otettu esiin, kuten vanhurskauden vaate, tai onko aikaa, jolloin emme antaisi anteeksi? Ja niin kysymykseni on niille, jotka ovat tuoneet niitä kysymyksiä esiin, ovatko he olleet huolissaan? Ovatko he nähneet jotain, mitä minä en ole nähnyt, tai ovatko he kokeneet jotain, mitä minä en ole kokenut näinä vuosina?

And I didn't remember bringing or having these questions until they've been brought up, such as the robe of righteousness, or is there a time where we would not forgive? And so my question is for those that have brought those questions forward, have they been concerned? Have they seen something that I haven't seen, or have they experienced something that I haven't experienced in these years?

Kun näyttää siltä, että Jumala on siunannut niin runsaasti seurakunnissamme. Ja tunnen myös omat pelkoni ja omat epäilykseni ja omat syntini ja kysyn, saanko vielä uskoa? Uskomme kaiken nimesi kautta, Jeesuksen nimessä rukoilemme. Pat, sillä aikaa kun mikrofoni tulee Waltille, Jimin takana oli joku, joka nosti kätensä. Kathy, panen sinut listalle.

When it seems that God has blessed so abundantly in our congregations. And I also feel my own fears and my own doubts and my own sins and ask, can I yet believe? We believe all things through your name in Jesus' name we pray. Pat, while the mic is coming up to Walt, there was somebody behind Jim that raised their hand. Kathy, I'll put you on the list.

Kai kahdeksan kommenttiani liittyisivät 70-lukuun. Saan tilaisuuden puhua aika monien ihmisten kanssa, ja sanoisin, että joidenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa minulla ei ole samaa käsitystä, mutta on ollut hyödyllistä puhua heidän kanssaan.

I guess my eight comments would be related to the 70s. I get a chance to talk to quite a few people, and I would say some of the people that I don't share the same understanding with, but it's been helpful to speak with them.

Mutta kuulin kyllä sen kommentin, ettemme halua tämän koskaan tapahtuvan uudelleen. Ja tietysti se liittyy liiallisuuksiin, tai voisimme kuvata 70-lukua. Muistan, kun tulin ulos eriseurasta nuorena ihmisenä, ja meillä oli se samanlainen ajatus, ettemme koskaan halua tämän tapahtuvan uudelleen.

But I did hear the comment that we don't want this to ever happen again. And of course that's related to the excesses or we might describe the 70s. I recall coming out of the heresy as a young person and we had that similar idea that we don't ever want this to happen again.

Tarkoittaen eriseuraa. Ja se saa meidät olemaan liian valppaita ja yrittämään kontrolloida elämää ja niin edelleen, jottei se koskaan tapahtuisi uudelleen. Ja tietysti se johti myös väärän valvomisen tyyppisiin tilanteisiin.

Meaning a heresy. And it causes us to be overly watchful and try to control life and so forth so that it would never happen again. And of course it resulted in false watching type situations too.

Mutta minusta ne ihmiset, jotka käyttävät sitä toteamusta, että haluamme tämän 80-luvun ajan selvitettävän, jottei se koskaan tapahdu uudelleen. Ajatelkaa sitä. Se tuo paljon alas päähänne.

But I think the people that use that statement that we want this time of the 80s to be clarified so that it never happens again. Think about that. That's bringing a lot down to your head.

Se on melkein kuin joku vaikuttaisi omavanhurskaalta. Joten me elämme armosta, kuten olemme kuulleet monta kertaa monissa eri

It's almost like someone seems self-righteous. So we live by grace, as we've heard many times at many different

Meidät pelastetaan armosta, armon kautta, Kristuksen työn kautta. Mutta mennä sanomaan, että voisimme estää eriseuran tai estää ne ajat, en ole niin varma, että voimme. Että ne tapahtuvat aikana, hyvin vaikeana taistelun aikana.

We're saved by grace, through the grace, through the work of Christ. But to go and say that we could prevent heresy or prevent those times, I'm not so sure that we can. That those happen at a time, a very difficult time of battle.

Jatkuva anteeksiantamus, en ole varma, mitä se tarkoittaa. Kuten olemme kuulleet, tarkoittaako se armoa? Olen kuullut sanottavan, että se tarkoittaa melkein samaa kuin armo, tai joku täällä tänä iltana sanoi, että minulle se tarkoittaa tätä. Joten siinä ajatuslinjassa on jotain, mikä ei minulle kuulosta selvältä. Usein kuulemme sen viittauksen,

The continuous forgiveness, I'm not sure what that means. As we've heard, does it mean grace? I've heard it said it means almost the same as grace, or someone here tonight said that to me it means this. So there's something about that line of thought that to me doesn't ring clear. Often we hear that reference,

Uljas on puhunut, miten hän sanoo hetki hetkeltä. Ja tietysti voimme sanoa, että se on jatkuvasti, eikö? Ja varmasti se on sitä, mutta minusta, minulle hän antaa sen kuvan, että uskon vaelluksemme on tavallaan askel askeleelta, hetki hetkeltä. Emme elä liian kauas tulevaisuudessa, koska emme tiedä, onko meillä

Uljas has spoken, how he says moment by moment. And of course we can say that that's continuously, right? And certainly it is that, but I think to me, he gives the picture that of our walk of faith is kind of step by step, moment by moment. We're not living in the future too far because we don't know if we have

Sitä voimaa tai joudummeko kohtaamaan tulevaisuuden asioita, mutta elämme hetki hetkeltä Jumalan armosta. Se armo tulee meille hänen valtakuntansa kautta täällä maan päällä. Joten joo, en ole niin varma, että se todella tarkoittaa armosta elämistä, koska jotkut, jotka sanovat uskovansa jatkuvaan anteeksiantamukseen,

That strength or if we'll need to face the things of the future, but we live moment by moment by the grace of God. That grace comes to us through his kingdom here on earth. So yeah, I'm not so sure that that really means living by grace because some that say they believe in continuous forgiveness,

He eivät usko täsmälleen samoin. Joten mitä se on? Toinen asia on, ja sanon tämän aroin mielin, mutta näyttää, ainakin minusta, että jotkut perheet kantavat kaunaa, jonkinlaista hapatusta,

They don't exactly believe the same. So what is it? The other thing is, and I say this in timidity, but it appears, at least to me, that some families are carrying a grudge, a leaven of some sort,

Se on sanottu eri tavoin, mutta henkilökohtaisesti en usko, että elämme 70-lukua. Minusta, aivan rehellisesti, ne, jotka ajattelevat, että elämme 70-lukua, ovat yksinkertaisesti väärää valvomista. He ovat niin tarkkoja pienimmistäkin asioista, joita he näkevät

It's been said in different ways, but personally I don't think we're living in the 70s. I think that, quite honestly, those that think that we are living in the 70s are simply false watching. They're so keen to the smallest things that they see

Näen jotain jokaisessa toteamuksessa ja jokaisessa sanassa tai jotain sellaista, tai näkevät vihollisen, jota ei ole olemassa tähän aikaan. Ja niin minusta itsestäni se on jotain, mikä tulee menneisyydestä ja on vaikuttanut joihinkin perheisiin erityisesti paljon enemmän kuin yleisesti.

I see something in every statement and every word or something like that, or seeing an enemy that doesn't exist at this time. And so I think myself that it's something that comes from the past that has affected some families in particular much more than in the general.

Joten siinä suhteessa, ne toteamukset, joita esitetään, melkein näyttää siltä, että jotkut tuntevat, ettemme elä oikein tai usko oikein tähän aikaan. Painotus niissä monissa kohdissa, joita me

So, in that respect, the statements that are made, it almost seems like some feel that we are not living correctly or believing correctly at this time. The emphasis on the many points that we

Kristuksen [ansio ja työ] ja oikeat toteamukset ripistä ja niin edelleen. En henkilökohtaisesti näe mitään ongelmaa niissä nimenomaisissa toteamuksissa, mutta kyseenalaistan kyllä tämän, miksi on se painotus? Jotkut tuntevat, ettemme elä oikein, ettemme usko oikein, että jotenkin

[merit and work] of Christ and correct statements about confession and so forth. I don't personally see any problem with the particular statements, but I do question this, why is there that emphasis? Some feel that we aren't living correctly, that we aren't believing correctly, that somehow

Meillä on 70-luku, kuten jotkut ovat sanoneet. Mutta näen näissä asioissa tavallaan verhotun syytöksen siitä, ettemme usko oikein. Ja että jotenkin olemme menneet tien oikealle puolelle ja omavanhurskauteen, ripin ylikorostukseen ja niin edelleen ja niin edelleen.

We have the 70s, as some have said. But I see in these things kind of a veiled accusation that we're not believing correctly. And somehow we've gone to the right side of the road and to the self-righteousness over emphasis on confession and so on and so forth.

Kun olin yliopisto-opiskelija eriseuran aikaan, siinä osassa maata, jossa asuin, emme kuulleet mitään uskon kilvoituksesta. Se oli vain, usko syntisi anteeksi. Emme edes oikein tienneet, miten mennä pyytämään evankeliumia. Meillä ei ollut selvää kuvaa Jumalan valtakunnasta ja sen rajoista. Ja niin se on esimerkki siitä, voi, mihin suuntaan toisaalle.

When I was a university student at the time of the heresy, the part of the country that I lived in, we didn't hear anything about the endeavor of faith. It was just, believe your sins forgiven. We didn't even know hardly how to go and ask for the gospel. We didn't have a clear picture of God's kingdom and its boundaries. And so that's an example of, oh, what way the other way.

Joten kun kuulen ihmisten nykyään kyseenalaistavan sitä tai liikaa painotusta ripille ja syntien poispanemiselle tai elämän vanhurskaudelle ja niin edelleen, emme kuulleet mitään siitä silloin siinä osassa maata. Ja monet koulukavereistani ja ihmisistä, jotka tunsin, jäivät sinne.

So when I hear people nowadays question it or too much emphasis on the confession and putting away of sins or the righteousness of life and so forth, we didn't hear any of that back in that day in that part of the country. And many of my school friends and people that I knew remained there.

Emme tienneet. Meitä ei vahvistettu eikä rohkaistu hoitamaan syntiä, ja synti tarttuu. Ja sinne se meni. Ja jotkut näistä asioista, kuten

We didn't know. We weren't strengthened or encouraged to take care of sin and sin attaches. And that's where it went. And some of these things like

Eräs sisar sanoi, en kuule mitään siitä, että kerran pelastettu, aina pelastettu, tai jotain siihen suuntaan. Pienissä taskuissa on ollut sellaista käsitystä. Ehkä se on nyt kaikilla, jotka puhuvat jatkuvasta anteeksiantamuksesta, mutta tässä on ero.

A sister said, I don't hear anything about once saved, always saved, or something to that effect. There has been in little pockets that kind of understanding. Maybe it's now with everyone that speaks about continuous forgiveness, but there is a difference here.

Se on suuri ero. Minulle ei ole niin selvää, mikä se täsmälleen on, mutta minusta sillä on jotain tekemistä ihmisten kanssa, joilla on sydämessään jotain, mitä he kantavat, jonkinlaista katkeruutta, ehkä 70-luvulta, ehkä liittyen heidän vanhempiinsa 70-luvulta.

It's a great difference. It's not so clear to me exactly what it is, but I think that it does have something to do with people that have something in their heart that they're carrying, some kind of bitterness, maybe from the 70s, maybe related to their parents from the 70s.

Se on vähän kuin meillä oli tapana sanoa U.P.:ssä ja muissa osissa maata, kuin kantaisi kirvestä sen sijaan, että hautaisi kirveen. On jotain, mikä korjaa yhden. Ihmettelen, minulle se ei ole se, mitä vihjataan tai

It's kind of like we used to say in the U.P. and other parts of the country, like carrying the hatchet instead of burying the hatchet. There's something to correct one. I wonder, to me, it's not that which is insinuated or

Patrick, Kathy Helmke on seuraava, ja sitten Risto Keranen. En ole varma, olenko järkevä ajatuksineni tässä, mutta siitä asti kun tulin tänne tänä iltana, minusta tuntui, että olin spiraalissa, kuin keskipakovoima vetäisi minua tähän, en tiedä, miten kuvata sitä, mutta jotkut näistä ajatuksista, joita kuulen tänä iltana, eivät

Patrick, Kathy Helmke's next, and then Risto Keranen. I'm not sure if I'll make sense with my thoughts here, but ever since coming here this evening, I felt like I was in a spiral, like a centrifugal force was drawing me into this, I don't know how to describe it, but some of these thoughts I'm hearing tonight do not

Öö, liity, vastaa tunteitani, enkä tiedä, olenko väärässä vai mitä, mutta haluni on päästä taivaaseen, saada syntini anteeksi, ja huomaan, että täällä, tuntuu, että täällä tänä iltana on enemmän yritystä oikeuttaa kuin, missä on hengen nöyryys? En, kukaan, en tiedä, minusta vain tuntuu todella levottomalta siitä.

Um, relate, correspond to my feelings, and I don't know if I'm wrong or what, but my desire is to get to heaven, to have my sins forgiven, and I find that there, feel like there's more attempt at justification here tonight than, where's the humbleness of spirit? I don't, nobody, I don't know, I just feel really troubled by it.

Kaikki tämä tarve oikeuttaa jotain tai melkein, se ei ole äänensävy, mutta tavallaan se on vaativaa ja se pelottaa minua. Se ei ole, kuten Ron sanoi, se ei ole se kristillisyys, jossa minut kasvatettiin. Ja minäkin elin 70- ja 80-luvun läpi, ja muistan kokoukset, mutta muistan anteeksiantamuksenkin. Ja kun puhutaan näistä tulevista synneistä,

All this need to justify something or almost, it's not the tone of voice, but in a way it's demanding and it scares me. It's not, like Ron said, it's not the Christianity that I was raised in. And I went through the 70s and 80s too, and I remember the meetings, but I remember the forgiveness too. And talking about this future sins,

Niitä ei ole annettu anteeksi nyt, mutta ne voidaan antaa anteeksi murtuneella sydämellä ja pyytämällä anteeksiantamusta näille synneille. Ja saanko minäkin kuulla syntini anteeksi? Haluan mennä taivaaseen. Meillä kaikilla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä veressä. Ja siinä kaikki, mitä minulla on sanottavaa. Risto Keranen.

They're not forgiven now, but they can be forgiven with a contrite heart and asking for forgiveness for these sins. And can I hear my sins forgiven too? I want to go to heaven. We've all sins forgiven in Jesus' name in blood. And that's all I have to say. Risto Keranen.

Olen kuullut muutamia kommentteja niistä asioista, joita Gary on lukenut. Joskus kun John on lukenut jotain tai joku on lukenut jotain ja ihmiset kysyvät, no, miten se lisäisi mitään tällaiseen? Se tukahduttaa vapautta, ja on ollut rakkauden puutetta. Se on meidän ongelmamme täällä tänään.

I've heard a few comments regarding the things that Gary's read. Sometimes when John has read something or somebody's read something and people ask the question, well, how would that add to anything like this? That stifles freedom, and there's been a lack of love. That's what our problem here is today.

Rakkaus on kylmennyt. On syntejä, joita ei ole hoidettu, ja ne täytyy hoitaa. Tämä ongelma ei katoa ennen kuin se tapahtuu. Minusta Jumalan valtakunnassa on tänään jonkin verran lakihenkisyyttä. Se tulee vaatimaan

Love is wax cold. There are sins that have not been taken care of and they need to be taken care of. This problem will not go away until that happens. I do think that there is some law-mindedness in God's kingdom today. It's going to require

Ja yksi esimerkki, jota käyttäisin, on se, että näemme jonkun toisen synnit, että, voi, minulla on huolia tästä henkilöstä. Jatkuvat huolet jostakusta eivät ole oikein. Ei ole mitään, kun et tutki ensin itseäsi, ja näet vain jonkun toisen synnin,

And one example I would use is that we see somebody else's sins for, oh, I've got concerns about this person. Constant concerns about somebody is not right. There's nothing, when you don't examine yourself first, and all you see is somebody else's sin,

Minulla on runsaasti vikaa itsessäni. Minusta meidän kaikkien täytyy olla vähän varovaisia ennen kuin tulemme esiin ja julkisesti sanomme, että minulla on huolia siitä ja siitä ja minulla on huolia

I've got plenty of fault in myself. I think we all have to be a little bit careful before coming out and publicly saying I've got concerns about so and so and I've got concerns about

Tästä ihmisestä, siitä ihmisestä. Huolehditaan itsestämme ennen kuin menemme katsomaan jonkun toisen kurjuutta ja muuta sellaista. Joten minusta auttaisi, että kun joku esittää kommentin,

This person, that person. Let's worry about ourselves before we go and look at somebody else's wretchedness and whatnot. So, I think what would help is that when someone makes a comment,

Ettemme heti hyppää siihen ja ala vähätellä sitä, mitä sanottiin. Minusta tämä on hyvä paikka ihmisille sanoa mielipiteensä, puhua sydämensä. Meillä on vapaus lukea mitä tahansa näissä keskusteluissa, mitä he lisäävät.

That we don't immediately jump on that and start discounting what was said. I think this is a good venue for people to speak their mind, speak their heart. We have the freedom to read whatever in these discussions they do add.

Minusta monet näistä asioista, joita veljet ja sisaret, joita olen lukenut tai joista on puhuttu, ovat olleet hyvin mukavia. Ja kyseenalaistan, miksi melkein puolustautumista joiltakin täällä

I think a lot of these things that the brothers and sisters that I've read or talked about have been very nice. And I question why the defensiveness almost of some here

Kun joku sanoo jotain, heidän täytyy heti nostaa kätensä ja alkaa kyseenalaistaa sitä, mitä he ovat sanoneet. Joten minusta olisi hyvä meille kaikille vain antaa ihmisten sanoa, mitä he haluavat sanoa, ja saada se vapaus, ja vain tavallaan ottaa askel taaksepäin ja rentoutua ja antaa asioiden mennä niin kuin ne menevät ja antaa ihmisten puhua vapaasti.

When somebody says something, they got to immediately raise their hand and start questioning what they have said. So I think it would be good for all of us just to allow people to say what they want to say and have that freedom and just kind of take a step back and relax and let things play out as they do and allow people to freely speak.

Tiedän, mutta se oli niin lähellä. Joten saanko sanoa jotain? Jos se on nopeaa. Jeesus sanoi, että suurin teidän joukossanne on pieni lapsi. Ja osa syystä, miksi minusta tai uskon, että hän sanoi sen, on se, että pienen lapsen mieli

I know, but it was so close. So, can I say something? If it's fast. Jesus said that the greatest among you is a little child. And part of the reason I think or I believe that he said that is because the mind of a small child

Uskoamme eivät sotke ajatukset ja huolet ja ihmettely, onko tämä oikein vai tuo oikein? Uskomme on niin yksinkertainen, että viisivuotiaskin lapsi ymmärtää, mitä anteeksiantamus on. Ja ihmisen mieli vain sumentaa paljon ymmärrystä.

Our faith is not cluttered up with thoughts and worries and wondering, is this right or that right? Our faith is so simple that even a five-year-old child understands what forgiveness is. And the mind of man just clouds up a lot of understanding.

Enkä ottanut esiin 70-lukua siksi, että kantaisin kaunaa siltä aikakaudelta. Puhuin monien ihmisten kanssa tästä seurakunnasta ja tämän seurakunnan ulkopuolelta, joilla on niitä tunteita. Ja niin se ei ole vain muutama ihminen. Se oli pointtini. Joten seuraava henkilö listalla on Brian Johnson. Joten sillä aikaa kun mikrofoni menee tuonne ylös, panin itse asiassa nimeni listalle jokin aika sitten myös.

And I didn't bring up the fact of the 70s because I hold resentment from that era. I talked to a lot of people from this congregation and from outside this congregation who have those feelings. And so it's not just a few people. That's what my point was. So the next person on the list is Brian Johnson. So while the mic's going up there, I actually put my name on the list a while ago too.

Jos jaksatte kanssani, Patrick, Brian on tässä. Tunnen kyllä syntisyyteni ja köyhyyteni monissa heikoissa sanoissani, että minä, ensin ennen kuin puhun, jos saisin kuulla evankeliumin. Halusin puhua tästä jatkuvasta anteeksiantamuksesta

If you would bear with me, Patrick, Brian's right here. I do feel my sinfulness and my poorness in my many weak words that I, first before I speak, if I could hear the gospel. I wanted to talk about this continual forgiveness

Ja meillä on ollut monia keskusteluja siitä. Minä ainakin olen ollut yksi niistä, joita tämä ajatus, tämä idea, nämä sanat ovat niin vaivanneet. Ja ilmaisin sen näin, koska olen niin yksinkertainen ja minulla on niin vähän ymmärrystä.

And we've had many discussions about it. I, for one, have been one that's been so troubled by this thought, this idea, these words. And I expressed it this way because I am so simple and have so little understanding.

Mutta tämä on ollut tunteeni, että armosta minä elän uskossa. Mutta tiedän omasta kokemuksesta, että kun lankean syntiin, se synti ei katoa, ellen hoida sitä veljen tai sisaren kanssa ja sitä evankeliumia saarnata.

But this is what my feeling has been that by grace I live in faith. But I know from personal experience that when I fall into sin, that sin doesn't go away unless I take care of it with a brother or sister and that gospel is preached.

Ja siksi se jatkuva anteeksiantamus hämmensi minua niin paljon, koska minulla ei omassa elämässäni ollut sitä kokemusta. Ja ymmärrän ja haluan niin uskoa, että uskon edelleen, vaikka teen syntiä joka päivä.

And so that's why that continual forgiveness confused me so much is because I didn't in my own life have that experience. And I understand and I so want to believe that I still believe even though I sin every day.

Mutta Luther kertoo meille, että hoidamme ne synnit, jotka tunnemme sydämessämme ja jotka vaivaavat omaatuntoamme. Ja tunteeni on, että jos emme tee sitä, meille on opetettu pienistä lapsista asti, että anteeksiantamaton synti erottaa meidät Jumalasta. Niin me menetämme uskomme. Niin tärkeää se on. Ja sitten minulla oli tämä ajatus 70- ja 80-luvusta.

But Luther tells us that we take care of those sins that we feel in our heart and which trouble our conscience. And my feeling is that if we don't do that, we've been taught since we were little children that unforgiven sin separates us from God. That's how we lose our faith. That's how important that is. And then I had this thought on the 70s and 80s.

Olen ollut mukana joissakin pienemmissä keskusteluissa, en näin suurissa keskusteluissa. Olen kuullut kysymyksen 70- ja 80-luvusta, ja minun täytyy olla rehellinen, ihmiset, olin elossa silloin. Olin uskomassa silloin. Olin jopa naimisissa silloin vuonna 78. Mutta tuntui siltä, että olin

I've been involved in some smaller discussions, not discussions this big. I have heard the question about the 70s and 80s, and I got to be honest, folks, I was alive then. I was believing then. I was even married then in 78. But it seemed like I was

Se oli minulle niin vaikea taistelu vain uskoa, että ehkä en muista kovin monia niistä kysymyksistä tai asioista, joita sanottiin, mutta kaikista niistä nimistä, jotka on tuotu esiin 70- ja 80-luvulta, yksi asia, joka jatkuvasti pistää silmääni, on se, että ne veljet ja ne sisaret, jotka olivat mukana niissä keskusteluissa, niissä vaikeissa keskusteluissa,

It was such a difficult battle for me just to believe that maybe I don't remember very many of the issues or the things that were said, but all of the names that have been brought up from the 70s and 80s, the one thing that continually strikes me is that those brothers and those sisters that were involved in those discussions, in those difficult discussions,

Halusivat uskoa, he halusivat olla kuuliaisia seurakunnalle. Ja sen vuoksi heidät varjeltiin uskossa. Ja monet heistä ovat jo menneet kirkkauteen. Heidän todistuksensa on hyvä. Ja niin ehkä se olisi se, minulle on ollut lohduttava asia se, että

Wanted to believe, they wanted to be obedient to the congregation. And because of that, they were preserved in faith. And many of them have already gone to glory. Their testimony is good. And so maybe that would be the, for me has been the comforting thing is that

Asiat menevät pieleen, mutta jos olemme kuuliaisia ja olemme nöyriä ja yritämme olla kuuliaisia seurakunnan äänelle, Jumala varjelee meidät uskossa. Hän ei jätä meitä. Eikö? On ilo olla täällä. On aina ilo tulla tänne Minneapolisin seurakuntaan, jossa

Things go wrong, but if we're obedient and we're humble and we try to be obedient to the voice of the congregation, God will preserve us in faith. He will not leave us. Right? It's a joy to be here. It's always a joy to come here to the Minneapolis congregation where

Kasvoin tässä seurakunnassa, ja tämä seurakunta huolehti minusta ja perheestäni. Kun istuin tässä, vaimoni sanoi, muista nyt, anna seurakunnan puhua. Kun istuin tässä, vaimoni sanoi, muista, anna seurakunnan puhua. Ja olen antanut, ja nyt en voi pidätellä itseäni. Minun täytyy, haluaisin sanoa muutaman sanan. Olin

I grew up in this congregation, and this congregation took care of me and my family. As I sat here, my wife said, now remember, let the congregation speak. As I sat here, my wife said, remember, let the congregation speak. And I have, and now I can't contain myself. I have to, I would like to say a few words. I was

Palvelukseni täällä seurakunnassa johtokunnan jäsenenä, minusta huolehdittiin. Kaikista johtokunnan jäsenistä täällä Minneapolisissa huolehdittiin. Ensimmäinen tehtävämme oli hengellinen. Toinen tehtävämme oli seurakunnan ajallinen hyvinvointi. Ja seurakunta huolehti meistä, koska lopullinen valta on seurakunnalla. Johtokunta ja puhujat ovat seurakunnan palvelijoita.

My service here in the congregation as a board member, I was taken care of. All the board members here in Minneapolis were taken care of. Our first function was spiritual. Our second function was the temporal well-being of the congregation. And the congregation took care of us because the final authority, it rests within the congregation. The board and the ministers are servants of the congregation.

Meistä kaikista johtokunnassa huolehdittiin tavalla tai toisella. Minä tarvitsin hoitoa. Me kaikki tarvitsimme. John, veli John, tarvitsi hoitoa ja joskus erityistä hoitoa. En muista kaikkia yksityiskohtia, mitä tapahtui, mutta Johnista huolehdittiin rakastavasti ja kärsivällisesti vuosia. En sano, että jokainen kokous olisi koskenut Johnia, mutta meillä oli johtokuntana erityisiä kokouksia.

We all on the board were taken care of one way or another. I needed care. All of us did. John, brother John, needed care and sometimes special care. I don't remember all the details what happened, but John was taken care of lovingly and patiently for years. I'm not saying every single meeting was about John, but there were special meetings we had as a board.

Hoitaaksemme Johnia, rakasta veljeäni Johnia. Ja oli iltoja, kun menin kotiin, en vain pystynyt osoittamaan sormella, ei ollut mitään tiettyä asiaa, jonka voisimme osoittaa, jota en nähnyt. Mutta silti Jumala rakkaudessaan huolehti Johnista, huolehti minusta, huolehti kaikista veljistä. Ja seurakunta huolehti meistä. Eilen illalla olin Fargossa,

To take care of John, my dear brother John. And there was nights when I went home, I just couldn't put my finger, there was no specific thing we could point out that I couldn't see. But yet, God in his love took care of John, took care of me, took care of all the brothers. And the congregation took care of us. Last night I was in Fargo,

Pyhä Henki on aina kokoava voima. Se sulattaa uskovien ihmisten sydämet eläväksi yhteydeksi.

The Holy Ghost is always a gathering power. It melts the believing men's heart into a living fellowship.

Se ei synnytä eristäytyneitä kristittyjä yhteen tai toiseen nurkkaan seuraavaan, vaan se muodostaa yhden lauman Hyvän Paimenen ympärille. Se yhdistää yhteen päähän Kristukseen, yhdeksi ruumiiksi, jonka jäsenet on liitetty yhteen saumattomasti veljesrakkauden kautta. Sitä Pyhä Henki tekee.

It does not beget isolated Christians in one corner or another to the next, but it forms one flock around the Good Shepherd. It unites into one head Christ, one body whose members are joined together seamlessly through brotherly love. That's what the Holy Spirit does.

Olemmeko me tällaisia, rakkaat veljet ja sisaret? Olemmeko saumattomasti rakkaudessa? On, on kysymyksiä. Ehkä sen sijaan, että puolustamme itseämme ja kaikkia näitä puheenaiheita, ehkä meidän piti kuunnella ohjeita, joita Johannes kirjoittaa, mitä Kristus sanoo totisesta viinipuusta. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.

Are we this way, dear brothers and sisters? Are we seamlessly in love? There is, there's issues. Perhaps instead of defending ourselves and all these talking points, maybe we had to listen to the instructions which John writes, what Christ says about the true vine. Abide in me and I in you.

Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen totinen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja minä hänessä, se kantaa paljon hedelmää. Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

As the branch cannot bear fruit of itself except it abide in the vine, no more can ye except ye abide in me. I am the true vine, ye are the branches. He that abideth in me and I in him, the same bringeth forth much fruit. For without me you can do nothing.

Siihen totiseen viinipuuhun. Ja se totinen viinipuu on täällä Jumalan pyhässä seurakunnassa. Ja siinä totisessa viinipuussa on elämä. Se elämää antava evankeliumi. Jos emme pysy siinä totisessa evankeliumissa, siinä totisessa viinipuussa, me hukumme. Meistä tulee kuin kuiva ja kuihtunut oksa.

To that true vine. And that true vine is here in God's holy congregation. And that true vine, there's life. That life-giving gospel. If we do not abide in that true gospel, in that true vine, we will perish. We will be like a dry and withered branch.

Ja miten me pysymme siellä? Se on evankeliumia uskomalla. Tämä antaa meille voimaa pysyä siinä totisessa viinipuussa, elää sen evankeliumin kautta. Veljet ja sisaret tänä iltana, uskokaa kaikki synnit, kaikki viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Uskokaa rauhaan, vapauteen ja iloon. Tämä on se evankeliumi, jota minunkin sydämeni haluaa. Saanko vielä uskoa?

And how do we abide there? It is by believing the gospel. This gives us power to remain in that true vine, to live through that gospel. Brothers and sisters this evening, believe all sins, all faults forgiven in Jesus' name and precious blood. Believe unto peace, freedom, and joy. This is the gospel that my heart desires too. Can I yet believe?

Kaikki tämä on sinulle Jeesuksen nimessä, aamen. Jeremy Honga. Muuten, kello on yhdeksän tai minuutti tai kaksi vaille yhdeksän. Ja yritimme siis lopettaa yhdeksältä, mutta koska listalla on seitsemän ihmistä, ehkä jatkamme vielä muutaman minuutin. Tiedän, että meillä kaikilla on huomenna töitä ja ehkä koulua.

All this is for you in Jesus' name, amen. Jeremy Honga. By the way, it's nine o'clock or one or two minutes to nine. And so we were gonna try to wrap it up at nine, but seeing as how there's seven people on the list, maybe we'll keep going for a few minutes. I know we all have work tomorrow and maybe school.

Yritämme pitää sen jokseenkin kohtuullisena. Jeremy? Ensin haluan vain sanoa, että olin täällä sinä toisena sunnuntaiaamuna, kun meillä oli kokouksemme yhdessä, ja kuulin

We'll try to keep it somewhat reasonable. Jeremy? First, I just want to say that I attended here the other Sunday morning when we had our meeting together, and I heard

Joitakin puheita, joissa kerrottiin ajatuksia yksilöitä kohtaan ja ehkä Minneapolisin johtokuntaa kohtaan ajan mittaan ja siitä, miten se on ehkä ollut rakkaudeton ja erehtynyt tietyillä tavoilla. Vaikka tiedän, että jokainen meistä täällä

Some speeches which shared of thoughts towards individuals and perhaps of the Minneapolis Board over time and how perhaps it has been unloving and erring in certain ways. While I know that every one of us here

Mukaan lukien kaikki johtokunnan jäsenet ja puhujat, emme ole olleet täydellisiä uskon vaelluksessamme, ja kuten Brian on sanonut, olemme kaikki tarvinneet ja saaneet sitä apua. Haluan vain kertoa tässä, että lyhyenä aikanani, noin viisi vuotta kai, en ole tuntenut enkä nähnyt

Including all board members and ministers, we have not been perfect in our walk of faith, and as Brian has said, we've all needed and received that help. I just want to share here that in my short time of about five years, I suppose, I have not known and seen

Haluan kertoa sen tässä teille, veljet ja sisaret. Ja minusta kyllä, on ollut huolia. Olen jakanut ne samat huolet aika ajoin. Ja kuten Brian on kertonut, uskovaisten pyrkimys on huolehtia toisistaan. Ja uskon, että se on Jumalan työtä. Ja Hän yrittää auttaa siinä vielä tänäkin päivänä.

I want to share that here with you brothers and sisters. And I think that yes, there has been concerns. I have shared those same concerns from time to time. And as Brian has shared, that endeavor of the believers is to take care of one another. And I believe that is the work of God. And He is trying to help in that even yet today.

Sitten haluan sanoa tästä puheesta 70- ja 80-luvusta, olen kuullut tällaisia asioita nyt jonkin aikaa, ja tiedän, että olen kysynyt ja ehkä muut ovat aika ajoin eri paikoissa, että me olemme, kun olemme kuulleet tämän, onko se tunne, että

Then I want to say of this talk of the 70s and 80s, I've heard these kinds of things now for some time, and I know I've asked and perhaps others have from time to time in different places that we are, when we've heard this, is that the feeling that

Täällä Amerikan Siionissamme on tällainen ongelma. Ja minun täytyy sanoa, että kun tätä kysymystä on kysytty, siihen on vastattu tavallaan sillä tavalla, että enimmäkseen luultavasti todetaan, etten sano, että olisi jonkinlainen ongelma. Mutta silti näyttää jatkuvan, että tämä

There is this kind of problem here in our American Zion. And I have to say that when this question has been asked, it has been answered in kind of a way that mostly is probably stated that I'm not saying that there's some sort of problem. But yet, it seems to continue that this

Viestiä esitetään edelleen tällä samanlaisella tavalla. Ja sitten tänä iltana näyttää siltä, että tämä tunne, jonka olen saanut, ja ehkä muut ovat saaneet, että on joitakin, jotka uskovat, että on tällainen ongelma.

The message continues to be placed in this similar way. And then tonight, it seems that this sense that I have received, and perhaps others have received, that there are some who believe there is this kind of a problem.

Minusta tuntuu, jopa puheen perusteella, miten yksi sanoi, että uskovaiset Suomessa jopa ajattelisivat, että sitä täällä Amerikassa tapahtuu. Ja tämä huolestuttaa minua, veljet ja sisaret. Olen liian nuori

It feels to me, even by the speech, how one said that the believers in Finland even would think that that's what is happening here in America. And this worries me, brothers and sisters. I am too young

En elänyt 70-lukua ja olen siitä kiitollinen. Olen iloinen, etten kokenut. Olen kuullut veljiltä ja sisarilta ajan mittaan eri asioista, joita on tapahtunut. Asioista, jotka on tunnustettu Jumalan armosta.

I didn't live through the 70s and I'm thankful for that. I'm happy I didn't experience. I've heard from brothers and sisters over time of different things which have taken place. Things which have been acknowledged by the grace of God.

Ja olen kiitollinen, ettei minun tarvinnut kokea niitä aikoja. Ja sen sijaan katson taaksepäin elämääni täällä Jumalan valtakunnassa ja näen kalliita muistoja täällä yhdessä teidän kanssanne, veljet ja sisaret.

And I'm thankful I didn't have to experience those times. And instead, I look back on my life here in God's kingdom and I see precious memories here together with you brothers and sisters.

Että te, vanhemmat veljet ja sisaret erityisesti, olette jopa olleet täällä huolehtimassa meistä ja opettamassa meitä. Ja olen kiitollinen, että muistoni elämästäni Jumalan valtakunnassa on tämä, että Jumalan valtakunta on täynnä rakkautta ja anteeksiantamusta minunlaiselleni syntiselle. Mutta halusin lukea tässä

That you, elder brothers and sisters especially, have even been here to take care of us and to teach us. And I'm thankful that my memory of my life of God's kingdom is this, that God's kingdom is full of love and forgiveness for a sinner such as I. But I wanted to read here

Koska minusta se on hyödyllistä. Se on minulle ja ehkä teille. Ai, ja Pietari, on kirjoitettu, miten hän kirjoittaa vanhimmille ja hän kertoo, miten hänkin on vanhin ja hän on myös uskovainen. Hän sanoo, osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä. Joten hän puhuu uskoville vanhimmille ja tunnustaa, että hänkin on vanhin ja uskovainen. Ja se on sana,

Because I think it's helpful. It is to me and perhaps to you. Oh, and Peter, it's written how he's writing to the elders and he shares how he too is an elder and he's also a believer. He says, a partaker of the glory that shall be revealed. So he's speaking to believing elders and acknowledging that he too is an elder and a believer. And it's a word of,

Kehotuksen ja rohkaisun sana niille veljille ja sisarille. Ja se on sama sana, jonka kertoisin uskoville ystävilleni, erityisesti teille, rakkaat vanhimmat. Kaitkaa sitä Jumalan laumaa, joka on teidän keskuudessanne, pitäen siitä huolta, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti.

Exhortation and encouragement to those brothers and sisters. And it's the same word that I would share to my believing friends, especially you dear elders. Feed the flock of God which is among you, taking the oversight thereof, not by constraint, but willingly.

Ei häpeällisen voiton tähden, vaan alttiista mielestä. Ei myöskään herroina Jumalan perintöosan yli, vaan ollen laumalle esikuvina. Ja kun ylipaimen ilmestyy, te saatte kirkkauden kruunun, joka ei lakastu. Ja niin veli kertoo vanhimmille silloin

Not for filthy lucre, but of a ready mind. Neither as being lords over God's heritage, but being examples to the flock. And when the chief shepherd shall appear, ye shall receive a crown of glory that fadeth not away. And so the brother is sharing unto the elders then

Ja meille uskovaisille tänään, että tällainen ruokkiminen, tällainen Jumalan lasten auttaminen on sitä, mitä tehdään täällä Jumalan valtakunnassa Pyhän Hengen voimalla ja sen kautta. Ja siinä sanotaan, miten kuulimme, että ei

And unto us believers today that this kind of feeding, this kind of helping the children of God is that which is done here in God's kingdom by and through the power of the Holy Spirit. And it says how we heard that not for

Ja olen kiitollinen, että tässä valtakunnassa, jossa olen elämäni aikana vaeltanut, tällaista sanomaa on opetettu täällä.

And I'm thankful that this kingdom which I have walked in in my lifetime, that this kind of message has been taught here.

Syntien anteeksiantamus. Että Jeesus Kristus on täällä kanssamme. Että tämä valtakunta on rakas ja kallis. Se on totuuden patsas ja perustus. Tämä on ollut kokemukseni, veljet ja sisaret. Olen siitä kiitollinen. Ja rukoilen, että se jatkuisi. Rukoilen, että minä ja minun lapseni ja teidän lapsenne voisimme

The forgiveness of sins. That Jesus Christ is here with us. That this kingdom is dear and precious. It's the pillar and ground of truth. This has been my experience, brothers and sisters. I'm thankful for it. And I pray that it would continue. I pray that I and my children and your children would be able to

Saada samanlaista apua ja ruokkimista vanhemmilta ja veljiltä ja sisarilta uskossa, että lapseni voisivat tietää syntien anteeksiantamuksen kalleuden, että he tietäisivät Jumalan valtakunnan kalleuden, että he tietäisivät synnistä, että he tietäisivät synnin vaarasta, että he tietäisivät

Have the same kind of help and feeding from elders and brothers and sisters in faith that my children would be able to know of the preciousness of the forgiveness of sins, that they would know the preciousness of God's kingdom, that they would know of sin, that they would know of the danger of sin, that they would know

Niistä paikoista, jotka ovat syntiä, jottei vihollinen ovelasti pettäisi heitä ja veisi heidän uskoaan pois minun uskostani. Tämä on rukoukseni. Että tämä kallis sanoma, jonka olen tuntenut, voi jatkua. Ja tiedän, että vihollinen on ollut työssä

Of those places that are sin, so that the enemy wouldn't cleverly deceive them and take their faith away from my faith. This is my prayer. That this precious message that I have known can continue. And I know the enemy has been working.

Yrittääkseen viedä tämän sanoman meiltä, heittää jonkinlaista hämmennystä keskuuteemme. Näemme sen ympärillämme. Tiedämme sen. Minusta jos olemme rehellisiä itsellemme, me kaikki tunnustamme, että on jotain, mikä ei ole oikein. Jopa lapsemme, pienet lapsemme, vanhat lapset täällä Jumalan valtakunnassa,

To try to take this message away from us, throw some sort of confusion amongst us. We see it around us. We know it. I think if we're honest with ourselves, we all acknowledge that there is something that is not right. Even our children, our little children, the old children here in God's kingdom,

Kun he ovat kuulleet, jopa julkisissa puheissa paikoissa, esityksissämme kirkoissa, se on aiheuttanut hämmennystä ja huolta ja levottomuutta. Jumalan valtakunnan turvallisuus, Jumalan valtakunnan kalleus, sitä on ravisteltu ja sitä kaivataan.

When they have heard, even in public speeches in places, in our presentations in churches, it has caused confusion and worry and restlessness. The security of God's kingdom, the preciousness of God's kingdom, it's been shaken and it's longed for.

Ja uskovaiset tuntevat sen. Joten rukoilkaa Jumalaa, että hän edelleen antaisi herkille uskovaisille sen selvän ja yksinkertaisen opetuksen, Jeesuksen Kristuksen opetuksen, syntien anteeksiantamuksen, joka virtaa hänen kauttaan, opetuksen synnistä, siitä, mikä vie.

And the believers feel that. So, pray to God that he would continue to give unto the tender believers that plain and simple instruction, the instruction of Jesus Christ, the forgiveness of sins which flows through him, the instruction of sin, that which takes.

Elämän pois aiheuttaa kuoleman. On totta, että on tärkeää ja kaikkein tärkeintä, että jokainen meistä pystyy tutkimaan omaa olemustaan ja kilvoittelemaan lapsenomaisesti uskossa haluten

Life away causes death. It is true that it is important and most important that each one of us are able to examine our own being and endeavor childlike in faith, wanting to

Matkata herkällä sydämellä ja omallatunnolla ja saada anteeksiantamus monille synneillemme. Ja Jumala haluaa huolehtia meistä sillä tavalla. Ja olen kiitollinen elämäni aikana, kun veljet ja sisaret ovat tulleet luokseni opettamaan minua ja auttamaan minua, silloin kun huoli on ollut jopa

Travel with a tender heart and conscience and receive the forgiveness for our many sins. And God wants to take care of us in that way. And I am thankful in my lifetime when brothers and sisters who have come unto me to teach me and to help me, there when the concern has been even

Tarpeellinen ja välttämätön auttamaan minua uskon vaelluksessani. Ja uskon, että tällaisia me jokainen olemme, että tarvitsemme Jumalan apua. Tarvitsemme hänen lastensa apua. Ja Jumala antaa jokaiselle meistä tällaista apua, hänen apuaan, kun hän lähettää uskovia lapsiaan luoksemme hädän hetkellä. Ja niin voimme olla kiitollisia tälläkin tavalla.

Needed and necessary to help me in my walk of faith. And I believe this is how each one of us are, that we need the help of God. We need the help of his children. And God gives unto each one of us this kind of help, his help, where he sends his believing children to us in time of need. And so we can be thankful even in this way.

Että Jumala lähettää apua, jopa huolen apua, veljelle tai sisarelle. Ja olkoon niin, että mekin voimme yksinkertaisesti uskoa tällä tavalla, että kyllä, Jumala, joka rakastaa ihmisten kuolemattomia sieluja, auttaa jopa tällä tavalla, jota haluaisimme lähestyä rakkaudella ja

That God does send help, even help of concern, to a brother or sister. And may it be so that we can also simply believe in this way, that yes, God, who loves the undying souls of man, even helps in this way, which we'd want to approach with love and

Ja auttaa hädässä olevaa. Jokainen meistä on tarvinnut sitä. Ja niin minusta on vain tärkeää, ettemme niin voimakkaasti katso tällaista apua ja huolta niin, että siitä tulisi meille este pystyä huolehtimaan

And to help one in need. Each one of us have needed that. And so I think it is just important that we don't so strongly look at this kind of help and concern as would become an obstacle to us being able to care

Uskonelämästämme ja myös avun tarpeestamme. Vaan että voimme todella uskoa, että Jumala tietää, miten auttaa. Ja jopa tällä tavalla hän rakastaa meitä, kun hän lähettää veljen tai sisaren, jopa Jumalan seurakunnan, yksilön luo, joka tarvitsee apua.

For our life of faith and our need for help as well. But that we can truly believe that God knows how to help. And it's even in this way he loves us when he sends brother or sister, even God's congregation, to an individual who needs help.

Tämän minä uskon. Tällä tavalla Jumala rakastaa kansaansa, koska hän haluaa viedä meidät taivaaseen. Ja niin tämä on rukoukseni, veljet ja sisaret, että Jumala edelleen opettaisi ja auttaisi meitä säilyttämään hänen valtakuntansa kalleuden ja syntien anteeksiantamuksen, jonka olen tuntenut elämäni aikana täällä minulle,

This I believe. In this way God loves his people because he wants to take us to heaven. And so this is my prayer, brothers and sisters, that God would continue to teach and to help us to keep the preciousness of his kingdom and the forgiveness of sins which I have known in my lifetime here for me

Täällä teille ja täällä lapsilleni, koska haluan päästä perille ja haluan lasteni pääsevän perille. Ja koko näiden aikojen läpi ne ovat varmasti olleet vaikeita minullekin. Olen tuntenut taakkoja matkan varrella. Mutta haluan jatkaa Jumalan lapsena ja pyydän jokaiselta teistä,

Here for you and here for my children because I want to make it happen and I want my children to make it happen. And throughout these times they have certainly been difficult even for me. I have felt burdens along the way. But I want to continue as a child of God and I ask from each one of you

Uskovat ystävät täällä Minneapolisissa ja kaikki täällä läsnä olevat, että saanko kuulla kalliin syntien anteeksiantamuksen omille synneilleni. Me kaikki olemme tehneet syntiä Jeesuksen veren kautta. Nostin käteni, mutta muutama tunti on jäljellä, eikö? Aiotko puhua? Otan vuoron.

Believing friends here at Minneapolis and all here present that can I hear the precious forgiveness of sins for my own sins. We've all sinned through the blood of Jesus. I raised my hand, but there's a few hours left, right? Are you going to speak? I'll take a turn.

Tulin tänä iltana ja kuuntelin pitkään. On ollut pari, jotka ovat kysyneet, että ihmiset ovat sanoneet, että on kaksi ryhmää, mutta mitkä ovat erot? Selittäkää. Enkä tiedä, onko minulla hyvää vastausta, mutta ehkä sanon

Came tonight and listened for a long time. There have been a couple who have asked that people have said there are two groups, but what are the differences? Explain. And I don't know that I have a good answer, but perhaps I'll say

Mitä tunsin mennessäni puhujien leirille ensimmäistä kertaa, ja ehkä aloittaakseni jo ennen sitä, minut pantiin puhujaksi vähän yli vuosi sitten, ja olemme kuulleet sanottavan, ettei

What I felt in going to minister's camp for the first time, and maybe to start even before then, I was put up to speak just over a year ago, and we've heard it said that you don't

Minun ei tarvitse uskoa tunteen varassa, mutta voin sanoa, että kun minulle ensimmäisen kerran kerrottiin, että nimeni tuodaan seurakunnan eteen, koko elämäni tunteet nousivat pintaan. Että miksi minä?

I don't have to believe on emotion, but I can say that when I was first told that my name was going to be brought before the congregation, the emotions of my whole life came to the forefront. That why me?

Mitä minulla oli annettavaa? Olen varma, että monille teistä muista puhujaveljistä, se tunne, en tunne Raamattua. Miksi minut valittaisiin lukemaan siitä ja yrittämään selittää Raamattua? Se liittyi viikonloppuun heti sen jälkeen.

What did I have to offer? I'm sure for many of you other speaker brothers, the feeling of, I don't know the Bible. Why would I be chosen to read from it and try and explain scripture? That tied into the weekend right after that.

Täällä Minneapolisissa oli kokous, ja esityksen, joka pidettiin aamulla, otsikko oli, luulen, että se oli, Jotkut on asetettu tai Jotkut on kutsuttu, ja siinä puhuttiin vartijoista Siionin muureilla.

There was a meeting here in Minneapolis, and the presentation that was given in the morning was titled, I believe it was, Some Are Set or Some Are Called, and it talked about watchmen on the walls of Zion.

Puhuin myöhemmin sen veljen kanssa, joka piti sen esityksen. Ja kysyin häneltä, että oliko hän kirjoittanut sen nimenomaan minulle? Koska se oli täsmälleen sitä, mitä tarvitsin kuulla heikossa ja vapisevassa ja epäilevässä mielentilassani. Ja viesti, jonka otin siitä, on, että kyllä, jokaisen uskovaisen

I later talked to that brother who gave that presentation. And I asked him that, had he written it specifically for me? Because it was exactly what I needed to hear in my weak and trembling and doubting state of mind. And the message that I took from that is, yes, every believer

Täytyy valvoa omaa henkilökohtaista uskoaan. Ja heille on myös annettu se ohje olla veljensä vartija. Mutta sitten jotkut on asetettu muureille. Ja jos katsotte siitä kirjasta, jossa kuvataan vartijaa Siionin muureilla, siinä jopa sanotaan, että ne kutsutaan rannoilta

Needs to watch for their own personal faith. And they have also been given that instruction to be their brother's keeper. But then some are set on the walls. And if you look in that book where it describes the watchman on the walls of Zion, it even says that those are called from the shores

Ja selitys siihen oli, ettei niitä ihmisiä pidetty tärkeimpinä tai arvokkaimpina ihmisinä siinä maassa. Heidät otettiin maaseudun kaukaisimmista kolkista. Heidät tuotiin sisään, koska ne, jotka ovat muureilla, ovat niitä, joihin hyökätään ensin. Ja he ovat korvattavissa. Heidän tehtävänsä on valvoa.

And the explanation about that was that those people were not considered the most important or the most valuable people in that land. They were taken from the far reaches of the countryside. They were brought in because those who are on the walls are the ones who are attacked first. And they are expendable. It's their duty to watch.

Niiden puolesta, jotka asuvat muurien sisällä, ja heidät on kutsuttu, ei siksi, että he olisivat vahvempia tai heillä olisi enemmän tietoa tai heille annettaisiin korotettu asema siinä valtakunnassa. Heidät on kutsuttu palvelemaan, ja se on yksi niiden tehtävistä, jotka palvelevat Jumalan valtakuntaa.

For those that live inside the walls and they have been called not because they are stronger or have more knowledge or are being given an elevated position in that kingdom. They are called to serve and that is one of the duties of those who serve God's kingdom.

Seuraavana viikonloppuna, kun seurakunnalla oli keskustelu, tulin sinne edelleen sellaisessa kieltämisessä. En pannut pukutakkiani päälle, koska se olisi ehkä ollut myöntämistä, että seurakunta saattaisi todella panna minut puhujaksi. Ja minun piti panna se päälle,

The following weekend when the congregation had the discussion, I came there still in such denial. I didn't put my suit coat on because that might have been admitting that the congregation might actually put me up to speak. And I had to put it on

Kun se keskustelu meni ja kaikki läsnä olleet tunsivat, että meidän kolmen, joiden nimet oli tuotu seurakunnan eteen, pitäisi palvella puhujina. Jopa siinä toimituksessa, kun minut siunattiin virkaan, minulla oli vielä epäilyksiä.

When that discussion went and all those present felt that the three of us whose names had been brought before the congregation should serve as speakers. Even in that ceremony, being blessed into the ministry, I still had doubts.

Palatessani penkkiin ajattelin, olisiko se keskustelu voinut kestää tarpeeksi kauan? Varmasti täällä on joku, joka tietää ja olisi sanonut minusta jotain, mikä olisi muuttanut seurakunnan mielen. Vasta kun seurat olivat ohi,

Returning to the bench, I thought, could that discussion have gone long enough? Surely there is someone here who knows and would have said something about me that would have changed the mind of the congregation. It was only after the service was over

Koko seurakunta tuli jokaisen meidän veljien luo ja henkilökohtaisesti kertoi toivovansa Jumalan siunausta tähän tehtävään. Mutta ne epäilykset jäivät taakseni.

That whole entire congregation came to each of us brothers and personally related their desire for God's blessings in this duty. But those doubts were put behind me.

Ja minun piti hyväksyä se päätös. Kun menin puhujien leirille, ensimmäiselle, johon olin osallistunut, en todellakaan tuntenut kuuluvani sinne menemään. Minulla ei ollut viisaita sanoja. Vapisin mennessäni sinne, koska

And I needed to accept that decision. Going up to Minister's Camp, the first one that I had attended, I certainly didn't feel that I belonged going there. I had no wise words. I trembled going there because of

Aikojen hämmennys, jotkut kysymyksistä, joista keskusteltiin. Mutta sillä leirillä, sen esityksen aikana, joka pidettiin, ja kuten John sanoi, kyllä, Jim Frantti piti tämän esityksen,

The confusion of the times, some of the questions that were being discussed. But at that camp, during that presentation that was given, and as John said, yes, Jim Frantti gave this presentation,

Jossa Jim kertoi henkilökohtaisen uskontunnustuksensa. Miten hän henkilökohtaisesti uskoo. Ja uskon, että siksi niin monet veljet, kun he ottivat puheenvuoronsa, puhuivat myös henkilökohtaisen tunnustuksensa uskostaan.

Where Jim related his personal confession of faith. How he personally believes. And I believe this is why so many brothers, when they took their speaking turns, they also spoke their personal confession of their faith.

Ja kun he sanoivat, että heidän sydämensä sanoi aamen, he vahvistivat, että he uskoivat samalla tavalla. Ne veljet eivät tuoneet sinne omaa viisauttaan. He eivät tuoneet omaa tutkimustaan ja valmisteltuja puheita ja perusteellista Raamatun tuntemusta.

And when they said that their hearts said, Amen, they were confirming that they believed the same way. Those brothers didn't bring their own wisdom there. They didn't bring their own research and prepared speeches and thorough Bible knowledge.

He yksinkertaisesti toivat sydämensä ja he kuuntelivat sitä sanaa ja he vahvistivat sillä hengellä, joka heissä oli, että se vastasi sitä, miten he uskoivat ja miten heidät oli kasvatettu ja miten he ymmärsivät Jumalan valtakunnan toimivan. Näin Jumalan valtakunta toimii, kun Pyhä Henki avaa Jumalan sanan ja opettaa seurakunnassa

They simply brought their hearts and they listened to that word and they confirmed with the spirit that was in them that it matched how they believed and how they had been raised and how they understood God's kingdom to work. This is how God's kingdom works, is when the Holy Spirit opens God's word and teaches in the congregation

Ja me uskovaisina avaamme sydämemme kuulemaan sen. Ja vaikka emme ymmärtäisi sitä, hyväksymme sen ja uskomme sen. Kun kuulemme uudesta terminologiasta tai käsityksistä, jotka ovat erilaisia kuin ne, joiden kanssa olemme kasvaneet, siitä huoli tulee.

And we as believers open our hearts to hear that. And even if we don't understand it, we accept it and believe it. When we hear of new terminology or understandings that are different than those that we have grown up with, that's where concern comes.

Se aiheuttaa hämmennystä. Hämmennys ei tule opetuksista, jotka ovat uskollisia Pyhälle Hengelle. Miksi Kristus nosti lapsen esimerkiksi suurimmasta Jumalan valtakunnassa? Koska lapsi ei kyseenalaista. He yksinkertaisesti uskovat.

That's what causes confusion. Confusion does not come from teachings that are true to the Holy Spirit. Why is it that Christ raised up the example of a child as the greatest in God's kingdom? Because a child doesn't question. They simply believe.

Kuten meidänkin pitäisi. Minäkin haluan kuulla sen evankeliumin. Saanko uskoa syntini anteeksi? Saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, oi kallis veri. Patrick, Kaisa on seuraava. Sinulla oli käsi ylhäällä, eikö?

As we also should. I also want to hear that gospel. Can I believe my sins forgiven? Can you believe all the sins forgiven in Jesus' name, O precious blood? Patrick, Kaisa is next. You had your hand up, right?

Minulla on kuusi nimeä listalla. Kello on 9.25. Joten jos voisitte pitää sen lyhyenä ja ytimekkäänä. En halua katkaista mitään ideoita tai ajatuksia, mutta alkaa olla myöhä, joten. Joo, haluan vain selventää. Hermostun todella, kun puhun vieraille kasvoille. Useimmat teistä ovat todella tuttuja, mutta jotkut teistä ovat vieraita. Joten haluan vain selventää paria asiaa.

I have six names on the list. It's 925. So if you guys could keep it short and sweet. I don't want to cut off any ideas or any thoughts, but it is getting late, so. Yeah, I just want to clarify. I get really anxious when I speak to strange faces. Most of you are really familiar, but some of you are strange. So I just want to clarify a couple of things.

Joo, ja luulen, että 1970-luvusta puhuin Suomessa. Ja kuten sanoin, kuten mainitsin, en oikeastaan halua mennä syvälle niihin opillisiin kysymyksiin, koska minä... Uskoni on heikko, niin kuin kaikkien. Enkä ole koskaan oikeastaan joutunut opiskelemaan mitään siitä. Mutta minä vain...

Yeah, and I think 1970s I was talking about in Finland. And as I said, as I mentioned, I don't really want to go deeply those doctoral issues because I... My faith is weak, as everybody's. And I have never really have to studied any of that. But I just...

Mitä olen nähnyt ja kuullut täällä Minneapolisin seurakunnassa ja muuallakin, nimien esiin ottamista. Sitä tarkoitan seitsemänkymmentäluvulta, nimien esiin ottamista ja heidän nöyryyttämistään seurakunnan edessä. Se ei ole oikein. Ja luulen, että useimmat teistä voivat olla samaa mieltä siitä. Joten,

What I have seen and heard here in Minneapolis congregation and somewhere else too, bringing up names. That's what I mean from the seventies, bringing up names and humilifying them in front of the congregation. That's not right. And I think most of you can agree with that. So,

Ja tämän kokouksen asetelma, kertoa, että joku ei ollut samaa mieltä puhujien leirillä, no, minusta tuntuu...

And the setting for this meeting, telling that someone wasn't agreeing at the minister's camp, well, I feel...

Minusta tuntuu pahalta, että se täytyy ottaa esiin täällä. Täällä on ollut tänä iltana superhieno keskustelu. Ja niin sen pitäisi olla, tiedättekö, että ihmiset tuovat esiin kysymyksiään ja ajatuksiaan. Se on hienoa. Mutta jonkun nöyryyttäminen seurakunnan edessä ei ole oikein. Joten jos on huolia Johnin ja Johnin opetuksesta ja

I feel bad that it has to be bring up here. There's been super nice conversation here tonight. And that's how it should be, you know, like people bringing up their questions and thoughts. That's great. But humilifying someone in front of the congregation is not right. So if there's any concerns about John's and John's teaching and

Saarnaamisesta, pyytäisin apua SRK:lta varmasti. He auttaisivat. Mutta hän on ollut niin kauan tämän paineen alla. Joten se ei ole reilua. Kiitos. Anna se vain Leahille. Leah on seuraava.

Preaching, I would ask help for SRK for sure. They would help. But it's been so long for him to be under this pressure. So that's not fair. Thank you. Just hand it to Leah. Leah's next.

Okei, minulla on joitakin ajatuksia. Tulin äskettäin takaisin Suomesta, itse asiassa viime lauantaina, ja minulla oli tilaisuus tehdä siellä monia vierailuja. Ensin haluan puhua puhua Pyhästä Hengestä. Nyt ihmiset sanovat, että meidän täytyy kuunnella Pyhää Henkeä. Joo, se on totta. Mutta Pyhän Hengen täytyy olla juurtunut Sanaan. Että meidän täytyy käyttää Raamattua Pyhän Hengen kanssa ja

Okay, I have some thoughts. I recently came back from Finland actually last Saturday and I had chance to do many visits there. First I want to talk about about Holy Spirit. Now people say that we have to listen to Holy Spirit. Yeah, that's true. But the Holy Spirit has to be rooted on Word. That we have to use Bible with the Holy Spirit and

Itse en luota henkeeni, koska saatan olla kuiva, ehkä en pidä ihmisestä, ja henkeni ei ehkä vastaa. Ihminen voi sanoa, että se ei ollut oikein. Joten minusta emme voi ylikorostaa sitä, että henki vastaa sydämeesi, koska sydämesi ei ehkä ole oikeassa. Sitten täytyy aina katsoa, onko se, mitä tahansa ihminen sanoo, onko se juurtunut sanaan? Ja sitten sen voi peilata hengen kanssa.

Myself, I don't trust my spirit, because I might be dry, maybe I don't like the person, and my spirit might not answer. Man might say that that was not right. So I think that we can't overemphasize spirit answering your heart, because your heart might not be right. Then you have to always look, is that, whatever the person says, is it rooted on the word? And then you can mirror that with the spirit.

Eikä oman henkilökohtaisen henkesi, koska me olemme, ainakin minulla on paljon lihaa. Joten en luota siihen, että henkeni aina kertoo totuuden. Olemme puhuneet jatkuvasta anteeksiantamuksesta ja kun puhumme armosta. Ja joku oli halunnut kysyä, tiedättekö, mitä se tarkoittaa. Ja minusta jos ihmiset eivät ymmärrä käsitteitä, meidän pitäisi puhua niin monta kertaa, että ihmiset ymmärtävät, koska tämä on kaikkein tärkein asia uskossamme.

And not your personal spirit, because we are, at least I have lots of flesh. So I don't trust that my spirit always tells the truth. We have talked about continuous forgiveness and when we talk grace. And somebody had wanted to ask, you know, what it means. And I think if people don't understand the concepts, we should talk so many times that people understand, because this is the most important thing in our faith.

Että armo on valtava. Jumalan armo sisältää myös jatkuvan anteeksiantamuksen, koska me elämme anteeksiantamuksessa joka hetki, kuten tänään, yön aikana, aamulla, kun heräämme, meillä on anteeksiantamus sydämessämme. Ja kun lankeamme syntiin, se anteeksiantamus ei mene mihinkään, se on edelleen kanssamme. Että se ei katoa.

That grace is huge. God's grace includes also continuous forgiveness, because we live in forgiveness every moment, like today, during the night, in the morning, when we wake up, we have forgiveness in our hearts. And when we fall into sin, that forgiveness doesn't go anywhere, it's still with us. That it doesn't disappear.

Joten olemme peitettyjä, mutta haluamme puhdistaa omantuntomme, jottemme menetä uskoamme. Siinä sanotaan, säilytä usko ja hyvä omatunto, ja siinä sanotaan tarkoituksella säilytä usko ensin. Koska jos menetät uskosi, sinulla ei ole mitään. Anteeksiantamuksen pyytäminen ei pelasta sinua, jos sinulla ei ole uskoa.

So we are covered but we want to clean our conscience that we don't lose our faith. It says keep faith and good conscience and it purposely says keep faith first. Because if you lose your faith then you have nothing. Asking forgiveness won't save you if you have no faith.

Sitten ajattelin kertoa vähän kokemuksestani Amerikkaan tulemisesta. Tulin tänne 13 vuotta sitten ja minusta tuntui, että tulin vankilaan. Elän kristillisessä vapaudessa Suomessa. Se tarkoittaa, että kukaan ei vahtinut

Then I thought I'd tell a little bit about my experience about coming to America. I came here 13 years ago and I felt that I came to the jail. I live in Christian Freedom in Finland. It means that there was nobody watching

Kuten, syntieni perään, minun piti valvoa itseäni. Minun piti huolehtia ennen kaikkea itsestäni, ja sitten muut uskovaiset, he auttoivat minua olemaan uskomassa ja muistuttivat, kuinka kallista se on. Ja ihmisille, kun he sanovat täällä, että joo, me elämme vapaudessa, ehkä te ette tiedä, mitä vapaus on. Ja se on erilaista.

Like, after my sins, I needed to watch myself. I needed to take care of myself foremost, and then the other believers, they helped me to be believing and reminded how precious it is. And for people, when they say here that, yeah, we live in freedom, maybe you don't know what the freedom is. And it's different.

On monia asioita, jotka ovat olleet erilaisia täällä. Enkä halua yrittää olla viisas, kerron vain, mitä olen huomannut. Esimerkiksi puhe lakihenkisyydestä. Minulle sen merkkejä ovat se, että ihmiset sanovat, että armo

There's many things that have been different here. And I don't want to try to be wise, I'm just telling what I have noticed. For example, talk about law-mindedness. For me, signs of that is that people say that grace

Jos on liikaa armoa, se on syy syntien sallimiseen. Eikä armoa voi koskaan saavuttaa, jos joku tekee syntiä, tai anteeksiantamusta, että joku tekee syntiä. Armo opettaa meitä olemaan tekemättä syntiä. Toinen [lakihenkisyyden] merkki on tämä vartijapuhe. Nämä puhujat ovat erityisiä, koska heidän täytyy

If there's too much grace, it's a reason for permissiveness of sins. And you can never obtain grace if somebody does sin or forgiveness that somebody sins. Grace teaches us not to sin. Other sign of [law-mindedness] is this watchman talk. These speakers are special because they need to

Puhua Jumalan sanaa seurakunnan edessä. Mutta se on ainoa erityinen tehtävä, joka heillä on. He eivät vahdi ihmisten syntejä. He eivät vahdi, että seurakunta on oikeassa. He eivät vahdi, että kaikki pysyy suorassa. He rohkaisevat ihmisiä uskomaan. He saarnaavat anteeksiantamusta. He saarnaavat hyvää evankeliumia. He saarnaavat Jumalan sanaa. Mutta meidän kaikkien täytyy valvoa itseämme. Me kaikki olemme

Speak word of God in front of the congregation. But that's the only special task they have. They are not watching over people's sins. They are not watching that congregation is right. They are not watching that everything stays straight. They encourage people to believe. They preach forgiveness. They preach good gospel. They preach word of God. But we all need to watch ourselves. We all are our

Kanssakansalaisia, tiedättekö, ystäviä tällä vaelluksella. Ja esimerkiksi meillä oli Rockfordissa, meillä oli esitys, jossa sanotaan, että me olemme vartijat, että se on kehotus puhujille. Kysyin siitä useilta ihmisiltä Suomessa. Itse asiassa he olivat kauhuissaan. Tämä puhe siitä, että jotkut ihmiset tekevät parannuksen ja puhujat eivät voi mainita nimiä, ei oikein.

Fellow citizens, you know, friends in this walk. And for example, we had in Rockford, we had a presentation where it says that we are the watchmen, that it's exhortation for ministers. I asked about that several people in Finland. Actually, they were horrified. This talk about some people making repentance and the ministers can't mention names, not right.

Myös se puhe, että ihmiset menevät johtoa vastaan, meidän johtajamme täällä on Jeesus Kristus. Se ei ole LLC, se ei ole mikään johtokunta, se on Jeesus Kristus. Ja meidän täytyy pitää katseemme Jeesuksessa Kristuksessa. Ja sitten kun ajattelen, siitä, jos menee siihen, Dr. Nav, miten tämä sanotaan?

Also, the talk that people going against leadership, our leader here is Jesus Christ. It's not LLC, it's not any board, it's Jesus Christ. And we have to keep our gaze on Jesus Christ. And then when I think about, from that, if you go to that, Dr. Nav, how do you say this?

Jumalan perhekunnan hallinto. Joten vaikka me kaikki olemme veljiä ja sisaria, meillä on silti asioiden järjestys, miten toimimme. Ja minusta tämän kokouksen olisi pitänyt olla vain Minneapolisin kokous.

The governance of the household of God. So even though we are all brothers and sisters, we still have order of things how we do. And I think this meeting should have been only Minneapolis meeting.

Yleensä asiat ovat, tiedättekö, he ovat hyvin kiireisiä keskustelemaan johtokunnasta ja keskustelemaan seurakunnasta, jos ristiriita on niin valtava. Sitten voi mennä kysymään, ainakin Suomessa he voisivat kysyä SRK:lta, luulisin, että he menisivät kysymään LLC:ltä. Joten mielipiteeni on, että LLC:n ei pitäisi olla se paikka, jossa he pohtivat näitä asioita ja ihmettelevät, mitä on meneillään ja mitä on meneillään tässä seurakunnassa, mitä on meneillään näissä ihmisissä, vaan heidän pitäisi olla

Usually things are, you know, they're very busy discussing board and discussing congregation if the conflict is so huge. Then you can go ask, at least in Finland they could ask from SRK, I would think that they would go to ask LLC. So my opinion is that LLC should not be the place where they ponder these things and wonder what's going on and what's going on in this congregation, what's going on in these people, but they should be

Siellä ja odottaa, jos joku pyytää apua, valmiina palvelemaan. Ja seurakunnille, meidän pitäisi antaa rauha seurakunnille hoitaa asiansa, keskustella, ja jos ne eivät pysty ratkaisemaan ongelmiaan, silloin olemme halukkaita auttamaan, jos meitä pyydetään. Mutta voimme luottaa jokaiseen seurakuntaan, että Jumalan Henki on heidän kanssaan. Mutta minusta tuntuu, että oma koko seurakuntani

There and wait if somebody asks help, ready to serve. And congregations, we should give a piece for congregations to take care of their matters, discuss, and if they can't solve their problems, then we're willing to help if we are asked. But we can trust every congregation that God's Spirit is with them. But I feel that my own whole congregation

Tarjoutuminen auttamaan ja tuleminen auttamaan Minneapolisia oli väärä päätös, koska Minneapolis ei pyytänyt heitä. Mutta silti, vaikka meillä on, meillä on veljiä ja sisaria, jotka ovat halukkaita auttamaan, meillä on silti muita asioita, miten me teemme ne. Ja sitten yksi viimeinen asia, jonka vielä haluan sanoa, on, olen ollut tavallaan sairas tästä kaikki 13 vuotta, on se, miten lankoani Johnia on kohdeltu. Joten joku kysyi, olisivatko ne asiat,

Offering help and coming to help Minneapolis was a wrong decision, because Minneapolis didn't ask them. But still, even though we have, we have brothers and sisters willing to help, we still have other things how we do those. And then one last thing that I still want to say is, I have been kind of sick about this all 13 years, is how my brother-in-law John has been treated. So somebody asked if those things would,

ovat edelleen täällä. Joten minusta on paljon syyttelyä, on paljon lokerointia, on paljon ihmisten panemista paikoilleen, yrittämistä hiljentää heidät, etteivät he puhu. Ja ensin kun tulimme tänne, ajattelin, kuten aina ajattelin Suomessa, että okei, on huolia, antakaa seurakunnan hoitaa ne asiat. Ja niin, ajattelin, on Johnin tapaus. Ja kun aika kului, aloin tajuta, että nyt on jotain muuta meneillään.

are still here. So I think there's lots of blaming, there's lots of categorizing, there's lots of putting people in their places, trying to shut them down, that they don't talk. And first when we came here, I thought, like I always thought in Finland, that okay, there's concerns, let congregation take care of those matters. And that's, I thought, is the case of John. And as the time went on, I started realizing now there's something else going on.

Ja aloin soitella isälleni, että en tiedä, mutta tässä on jotain henkilökohtaista. Tämä ei näytä olevan oikein, että se ei tule seurakunnalta, ettei häntä kohdella hyvin. Ja jatkoin puhumista. Ensin isäni ei edes kuunnellut minua. Ja sitten sanoin myös, että tässä kristillisyydessä on jotain outoa. En tiedä, mitä se on, mutta jotain on meneillään. Enkä pystynyt osoittamaan mitään.

And I started calling my dad, that I don't know, but there's something personal in this. This doesn't seem to be right, that it's not coming from congregation, that he's not treated well. And I kept talking. First, my dad didn't even listen to me. And then also I said that there's something weird in this Christianity. I don't know what it is, but there's something going on. And I couldn't pinpoint anything.

Aluksi, enkä ole yhtään viisas, ja ehkä olen väärässä ajatellessani näin, mutta minusta siinä ei ole mitään oikeaa, miten Johnia on kohdeltu. Ja jos sanotte, että kohtelitte häntä rakkaudella, silloin teidän pitäisi kysyä häneltä, onko hän tuntenut rakkautta? Mutta, tiedättekö, me haluamme auttaa kaikkia ystäviämme olemaan uskomassa ja pysymään uskomassa. Oletteko te olleet? Toivon, että jokainen

At first, and I'm not any wise, and maybe I'm wrong, thinking this way, but I think that there's nothing right how John has been treated. And if you say you treated him with love, then you should ask him, has he felt the love? But, you know, we want to help all our friends to be believing and stay believing. Have you been? I hope that everybody

Ajattelisi, ja melkein rukoilen, että Jumala lähettäisi polttavan tulen niille ihmisille, jotka tuntevat, etteivät he ole auttaneet Johnia pysymään uskomassa. Oletteko auttaneet Johnia pysymään uskomassa vai oletteko syyttäneet häntä? Joten olen nähnyt tätä vuosien mittaan, ja minusta se ei ole ollut oikein. Ja jokaisen ihmisen täytyy olla vastuussa teoistaan.

Would think and I almost pray that God would send a burning fire to those people who feel that they haven't helped John stay believing. Have you helped John stay believing or have you blamed him? So I have seen this over the years and I think that it hasn't been right. And every person has to be responsible for their acts.

Siinäkin asiassa. Enkä halua olla liian ankara. Olen todella yksi ihminen, ja sanon kaiken suoraan. En osaa kaunistella sitä. Joten anteeksi siitä. Enkä halua loukata ketään. Minun täytyy sanoa, yrittää sanoa ajatukseni. Ja yksi asia siitä ajattelusta, että meillä on kaksi ryhmää, ja Paavali kirjoittaa hienon tekstin siitä, kun ihmiset kertovat, että

In that matter, too. And I don't want to be too harsh. I'm really one person, and I say everything straight. I can't sugarcoat it. So sorry about that. And I don't want to hurt anybody. I have to say, try to say my thoughts. And one thing about thinking that we have two groups, and Paul writes a great text about when people tell that,

Minä olen tällä puolella, minä olen tällä puolella, minä olen tällä puolella. Hän kysyi niiltä ihmisiltä, onko Kristus jaettu. Joten tämä on kysymykseni. Onko Kristus jaettu? Mutta haluamme rukoilla Jumalaa, että Jumala paljastaisi totuuden ja että voisimme kaikki pysyä uskomassa ja rohkaista toisiamme, emme tuomita ketään. Patrick, menemme tässä epäjärjestyksessä, koska olet ihan Annen vieressä. Joten ajan säästämiseksi me...

I'm on this side, I'm on this side, I'm on this side. He asked those people if Christ is divided. So this is my question. Is Christ divided? But we want to pray for God that God would reveal the truth and that we could stay all believing and encourage each other, not condemn anybody. Patrick, we're going to go out of order here because you're right by Anne. So in the interest of time, we'll...

Otetaan Anne ensin ja sitten siirrytään takaosaan... On ollut todella hyvä kuulla joitakin kommentteja, ja olen hyvin, hyvin rohkaistunut siitä, että on ihmisiä, jotka ovat olleet tarpeeksi rohkeita puhumaan

Take Anne first and then move to the back of the... It's been really good to hear some of the comments and I'm very very encouraged that there are people that have been bold enough to speak

Koska minusta, olin aika nuori 80-luvulla enkä muista paljoa yksityiskohtia, mutta muistan paljon puhetta. Ja on kiinnostavaa nyt, kun kaikki tämä on tapahtunut, joitakin niistä asioista, joita kuulin silloin aikoinaan, ymmärrän nyt eri valossa. Ja minusta se, mitä [Kaisa] sanoi,

Because I do think, I was pretty young during the 80s and I don't remember a lot of the details, but I remember a lot of talk. And it's interesting now that all this stuff has transpired, some of those things that I heard back in the day, I now understand in a different light. And I think what [Kaisa] said,

Kestää pohdintaa. Ja minusta se, mitä hän sanoi siitä Nurmisen jutusta, hän ei perustele, että se on evankeliumin totuus. Mutta mitä kuulin häneltä, on lukea mikä se nyt oli sivu 249 eteenpäin ymmärtääkseen, koska kuulen kysymyksen, mitä se on? Mitä se on, mitä te näette tai mitä se on, mitä te tunnette? Menkää ja lukekaa se. Ei ole mitään väärää siinä, että lukee sen osan saadakseen käsitystä siitä, mitä ihmiset näkevät.

Bear some thinking. And I think what she was saying with the Nurminen thing, she's not justifying that that's the gospel truth. But what I did hear from her is read whatever page 249 on to understand, because I hear the question, what is it? What is it that you see or what is it that you feel? Go and read it. There's nothing wrong with reading that portion to get some insight as to what is it that people are seeing.

Kiinnostavaa kyllä, se omavanhurskausjuttu, siinä on osa, että siellä on lain kolmas käyttö, ja jotain, mikä on hyvin, hyvin, hyvin lähellä meitä. Jos alamme katsoa muita ihmisiä, ja voi sanoa ulkoisesti, etten tee tätä, mutta minusta meillä kaikilla on tästä aines meissä kaikissa, koska se on inhimillistä. Voimme katsoa toista ihmistä ja ajatella,

Interestingly enough, the self-righteous thing, there's a part of it that there's a third use of the law there, and something that is very, very, very close to us. If we start to look at other people, and you can say outwardly that I don't do this, but I think we all have an element of this in all of us, because it's human. We can look at another person and think,

He eivät ole kovin hyvä uskovainen. Olen ehdottomasti parempi uskovainen kuin he. Ja kai se on jotain, mitä olen tuntenut tässä seurakunnassa siitä asti, kun tulin takaisin Opistosta 80-luvun lopulla. Ja pohdin paljon, miksi jotkut ihmiset tervehtivät sinua

They're not a very good believer. I'm definitely a better believer than they are. And I guess that is something I have felt in this congregation since I came back from Opisto in the late 80s. And I very much pondered why is it that some people will greet you

Tai puhuvat sinulle, kun taas toiset käyttäytyvät kuin eivät näkisi sinua tai jotain. Ja ymmärrän, että on henkilökohtaisia eroja ja sellaisia asioita, mutta se tuntui jotenkin syvemmältä. Se on vain jotain, minkä muistan kokeneeni, ja sanon sen vain sen arvoisena kuin se on.

Or talk to you while others act as if they didn't see you or something. And I get there's personal differences and those kinds of things, but it felt somehow deeper. It's just something that I remember experiencing and I just say it for what it's worth.

Mutta kun kerran, jos alamme katsoa, kuten voimme kysyä, mitä omavanhurskaus on? Onko minulla sitä? Tiedättekö, onko se jotain, minkä kanssa kamppailen? Kun alamme katsoa jotakuta toista ajatellen, että olemme jotenkin parempia kuin he, se on omavanhurskautta. Ja minusta se on jotain, mistä meidän täytyy olla hyvin, hyvin varovaisia. Ja sitä on hyvin vaikea nähdä, kuten on sanottu,

But once, if we start looking at, like we can ask, what is self-righteousness? Do I have it? You know, is that something that I deal with? Once we start looking at someone else, thinking that we are somehow better than they are, that's self-righteousness. And I think that's something that we have to be very, very careful of. And it's very hard to see, as it's been said,

Jos meillä on sitä, sitä on vaikea meidän nähdä, koska se on hyvä asia. Se on kuin et tekisi jotain pahaa. Mutta se itsessään, se on meistä. Se ei ole Kristuksesta. Jos olemme omavanhurskaita, se on jotain, mikä tulee meidän sisältämme. Se ei ole Kristuksesta. Toinen ajatus.

If we have that, it's hard for us to see because it's a good thing. It's like you're not doing something evil. But that of itself, it is of us. It's not of Christ. If we are self-righteous, that is something that's coming from within us. It's not of Christ. Another thought.

Kiinnostavaa kyllä, muistan pari vuotta sitten, oli kaksi tahoa, jotka muuttivat Minneapolisiin joksikin aikaa, ja yksi heistä kommentoi, etteivät he koskaan tienneet, mitä omavanhurskaus oli, mutta nyt tietävät. Ja toivon, todella, että olisin kysynyt, että mitä tarkoitat sillä? Tai saanut tietää, mitä tarkoitat sillä? Mitä näit?

Interestingly enough, I remember a couple years back, there were two parties that moved to Minneapolis for a time, and one of them made the comment that they never knew what self-righteousness was, but now they do. And I wish, really, that I would have asked, like, what do you mean by that? Or come to know, what do you mean by that? What were you seeing?

Ja sitten oli toinen taho, joka sanoi, että he ehdottomasti tunsivat sen sävyjä. Ja se sai minut pysähtymään ajattelemaan, että,

And then there was another party that they said they definitely felt tones of it. And that caused me to stop to think like,

Okei, meidän täytyy katsoa sisäänpäin ja meidän täytyy katsoa peiliin ja nähdä, miksi he sanovat niin? Se on meille varoitus, niin minä sen näen. Ja joiltakin osin minulla on tunne, että kun on ihmisiä, jotka ovat puhuneet, ja epäilen, että on joitakin, joita pidettäisiin sellaisina tänä iltana, että kun he ovat yrittäneet sanoa jotain, on kuin he olisivat heti väärässä.

Okay, we need to look within and we need to look in the mirror and see why is it that they're saying that? That's a warning to us is how I see that. And in some regards, I get the sense that when there are people that have spoken, and I suspect that there's some that would be regarded as such tonight, that when they have attempted to say something, it's as if they're immediately wrong.

Ei yritetä ymmärtää, miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee tai miksi joku esimerkiksi sanoisi, ettei tiennyt, mitä omavanhurskaus oli, ja nyt tietää. Miksi joku sanoisi niin? Minusta se on pohtimisen arvoinen kohta. Ja sen myötä minusta se tavallaan hyppää siihen lakihenkisyysjuttuun ja yksi,

There's no trying to understand why someone thinks what they think or why would someone, for example, say that they didn't know what self-righteousness was and now they do. Why would somebody say that? I think it's a point worthwhile thinking about. And with that, I think it kind of jumps into the law-mindedness thing and one,

Lakihenkisyyden piirre on ankaruus. Ja minun täytyy olla samaa mieltä siitä, mitä Leah juuri sanoi Johnista. En tiennyt kovin paljon, mutta sitten kun puhuin heidän kanssaan, joten se ei ole kuulopuhetta, sain kyllä tietää joitakin asioita, jotka huolestuttivat minua hyvin paljon

The trait of law-mindedness is harshness. And I have to agree with what Leah just got done saying about John. I didn't know very much, but then in talking to them, so it's not hearsay, I did come to know some things that very much troubled me

Kiinnostavaa kyllä, ei kuulosta siltä, että näitä asioita olisi pantu pois. No, onko ihme, että asiat jatkavat märkimistä ja kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi ja suuremmiksi, kun asioita ei panna pois? Se ei ole ohje. Ja jos John on pyytänyt anteeksiantamusta, kuulin sanottavan puhujien leirin jälkeen, ettei hän pyytänyt anteeksiantamusta, hän kyllä pyysi anteeksiantamusta. Emmekö me anna hänelle anteeksi?

Interestingly enough, it doesn't sound like these things have been put away. Well, is it a wonder that things continue to fester and get bigger and bigger and bigger when things are not put away? That's not the instruction. And if John has asked for forgiveness, I heard it said after minister's camp that he didn't ask for forgiveness, he did ask for forgiveness. Are we not forgiving him?

Minusta melkein tuntuu, että menen heikoille jäille, kun sanon tämän, mutta tunnen sydämessäni, että se on jotain, mikä liittyy siihen, mihin olen jo viitannut, mutta joskus minusta tai minulle tulee tunne, että puhujat ovat ainoat, jotka ovat oikeassa, ja minusta se on hyvin pelottavaa, koska

I almost feel like I'm going on a limb when I say this but I feel in my heart that is something kind of tied to what I've already alluded to but sometimes I think or I get the feeling that the ministers are the only ones that are correct and I think that's very frightening because

Kuka huolehtii puhujista ja kuka on suuressa vaarassa, jos puhujat eivät koskaan erehdy eikä heillä koskaan ole, tai heillä on aina oikea käsitys? Ja joillakin tavoin saan sen sävyn tai kuulen sen sävyn, että, ja kuten joku toinen sanoi, että keskustelua tukahdutetaan. Jos sanotaan jotain, mikä on vähän kysymysmerkkimäistä tai mitä tahansa,

Who takes care of the ministers and who stands to be in great danger if ministers are never erring and never have the, or always have the correct understanding? And in some ways I get that tone or I hear that tone that, and like someone else said, that there's a quelling of discussion. If something is said that is a little bit question mark-ish or whatever,

Se hiljennetään, ja minä ajattelen, että ei, ei, ei, keskustellaan tämä asia läpi, jotta on ymmärrystä. Ja uskon, että se on rakkautta, pystyä puhumaan jonkun kanssa ja ymmärtämään, mitä he sanovat, ja jos he ovat väärässä, oikaista heitä kaikessa sävyisyydessä ja ystävällisyydessä ja alhaalta päin tullen ja opastaen sillä tavalla. Kaikki seurakunnan jäsenet koko maailmassa

That is quieted down, and I think, no, no, no, let's discuss this thing through so that there's understanding. And I believe that's love, to be able to talk to someone and understand what they're saying, and if they are wrong, to correct them in all meekness and kindness and coming from below and instructing in that way. All the congregation members within the entire world

Jumalan valtakunnan jäsenillä on Pyhä Henki. Se ei ole yksin puhujilla. Heillä on kyllä tehtävä, ja kunnioitan tehtävää. Kuitenkin on mahdollisuus erehtyä. Ja niin jopa tämän jatkuvan anteeksiantamusjutun kanssa melkein kuulen, että se on LLC:n tai muuten puhujien asia tehdä se päätös, että ei, tämä todellakaan ei ole oikein.

Members of the Kingdom of God have the Holy Spirit. It doesn't rest with the ministers alone. They do have a duty, and I respect the duty. However, there is potential to err. And so even with this continual forgiveness thing, I'm almost hearing, like, it's up to the LLC or else it's up to the ministers to make that decision that, no, indeed, this is not correct.

Siitä asti kun tämä asia alkoi nousta esiin, tiedättekö, ihminen lukee muutamia asioita sieltä täältä, ja uskon, että se oli isossa katekismuksessa, jossa luin jatkuvasta anteeksiantamuksesta, ja siinä selitettiin, jos muistan oikein, että kun, jo ennen kuin synnymme, Jumala lähestyy meitä, ja hän sanoo, sinä olet minun, ja antaa sen lupauksen, että hän on aina kanssamme. Ja hän on, me ihmisinä rikomme sen siteen ja sen suhteen

Ever since this thing started to come up, you know, a person reads a few things here and there, and I believe it was in the large catechism where I read about continual forgiveness, and it explained, if I remember correctly, that when, even before we're born, God approaches us, and he says, you are mine, and gives that promise that he will always be with us. And he is, it's us as people that break that bond and that relationship

Mutta jatkuvassa anteeksiantamuksessa on pohjimmiltaan kaksi osaa. Ensinnäkin tämä anteeksiantamus on ihmisen ja Jumalan välillä. Se oli lupaus aivan alusta asti ja on edelleen olemassa tulevaisuuksiemme läpi. Ja toinen osa on, että meillä on anteeksiantamus toistemme välillä. Me tarvitsemme sitä.

But with continual forgiveness, there is essentially two pieces to it. First, this forgiveness is between man and God. That was a promise from the very beginning and continues to exist through our futures. And the second piece is that we have forgiveness between each other. We need that.

Miten muuten rakkaus palautettaisiin, kun se on rikki? Ja miten muuten voimme hoitaa ne asiat, jotka todella vaivaavat meitä ja tulevat omalletunnolle? Mutta me elämme jatkuvassa anteeksiantamuksessa ja se on Jumalasta. Ja siinä minusta joskus ihmiset ovat, olen ihmetellyt, onko siinä se hämmennys? Että he eivät pidä siitä tunteesta, että jatkuva

How else would love be restored when it's broken? And how else can we take care of those things that really bother us and come on the conscience? But we live in continual forgiveness and it's of God. And that's where I think sometimes people are, I've wondered, is that where the confusion is? That they don't like the sense that continual

Se tarkoittaa, ettei tarvitse pyytää anteeksiantamusta. Ei, se on jatkuva anteeksiantamus Jumalan kanssa, se anteeksiantamuksen osa. Ja ehkä ymmärrän sen väärin, mutta sen luulin lukeneeni. Joo, jos tunnemme, että rippimme kautta meidät pelastetaan, se on meidän tekomme, ja tiedämme, että

It means that you don't need to ask for forgiveness. No, it's continual forgiveness with God, that portion of forgiveness. And maybe I understand that incorrectly, but that's what I thought I read. Yeah, if we feel that it's in our confession that we are saved, that's our work, and we know that

Pelastuksemme ei ole yhteistyötä Jumalan kanssa. Miksi Kristuksen olisi pitänyt syntyä ja kuolla syntiemme puolesta? Kaikki syntimme, jopa synnit, joita emme ole vielä tehneet, koko maailman synnit annettiin anteeksi, kun Kristus kuoli ristillä. En tiedä, en usko, että minulla on mitään muuta. Mutta pidän ajatuksesta

Our salvation is not a mutual work with God. Why would Christ have had to be born and die for our sins? All our sins, even the sins that we have not yet committed, all the world's sins were forgiven when Christ died on the cross. I don't know, I don't think I have anything else. But I like the idea of

Joku toinen sanoi vapaus puhua, ja kai tämä on viimeinen ajatukseni, että olen todella huolissani, kun kuulen, etteivät jotkut ihmiset ole tervetulleita keskusteluun. Tämä on Jumalan valtakunta ja uskon, että olemme tasapäinen lauma, ja pitäisi olla

Someone else said the freedom to speak and I guess this is my last thought that I get really worried when I hear that some people are not welcome to the discussion. This is God's kingdom and I believe that we're a level-headed flock and there should be

Keskustelua, rohkaistua, ei lannistettua, koska se antaa sen tunteen Jumalan huoneen hallinnosta. Voin nähdä, missä se saattaa olla olemassa. Joten vain, ne ovat ajatukseni. Patrick, Paul Pilvine on seuraava.

Conversation, encouraged, not discouraged, because that gives that sense of the governance of the house of God. I can see where that might exist. So just, those are my thoughts. Patrick, Paul Pilvine is next.

Minun puheeni on aika lyhyt. Katsoin Roomalaiskirjettä 14, ja vien meidät takaisin alkuun, kun Russell sanoi puhujien leiriltä, että ilo, joka siellä oli, jos löydän sen. Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Mine will be pretty short. I was looking at Romans 14, and take us back to the beginning where Russell said from minister's camp that the joy that was there, if I can find it. For the kingdom of God is not meat and drink, but righteousness and peace and joy in the Holy Ghost.

Olen hyvin iloinen kuullessani kaikesta ilosta, joka siellä oli. Vaimoni ja minä kasvatamme nelivuotiasta tavallaan osa-aikaisesti, ja niin olemme vähän ulkona kuvioista paikkoihin pääsemisessä, mutta joskus ihmettelen, jos mainitsin tarinan toissa päivänä, että

I'm very happy to hear all the joy that was there. My wife and I are raising a four-year-old kind of part-time and so we're a little bit out of the loop in getting places but sometimes I wonder if I mentioned the story the other day that

Kathy Waaraniemi. Nostin käteni kauan sitten, enkä tiedä yhtään, mitä aioin sanoa. No, siitä tulee sitten lyhyt puhe.

Kathy Waaraniemi. I raised my hand a long time ago and I have no idea what I was going to say. Well, that'll be a short speech then.

Minulla oli paljon ajatuksia, koska olen istunut vuosikokouksen ja sunnuntain kokouksen ja tämäniltaisen kokouksen läpi vain kuunnellen, enkä tiedä yhtään, mitä aioin sanoa.

I had a lot of thoughts because I've sat through the annual meeting and the Sunday's meeting and tonight's meeting just listening and I have no idea what I was going to say.

Minulla on, okei, pidän sen todella lyhyenä. Minulla oli pidempi puhe, mutta olen tuntenut paljon levottomuutta sydämessäni viime, en tiedä kuinka pitkän ajan, mutta se ei ole niistä syistä, joita kuulen tänä iltana, että on omavanhurskautta ja lakihenkisyyttä ja hengellistä väkivaltaa ja kaasuvalaistusta tai mitä termejä nyt käytetäänkin.

I have, okay, I'll keep it really short. I had a longer speech, but I have felt a lot of trouble in my heart in the last, I don't know how long, but it isn't for the reasons that I'm hearing tonight that there's self-righteousness and law-mindedness and spiritual abuse and gaslighting or whatever the terms are that are used.

Mutta minua uuvuttavat akateemiset väittelyt ja debatit, opillinen hiustenhalkominen, ja vain...

But for me, what exhausts me is academic arguments and debates, doctrinal hair splitting, and just...

Se on vain kuin akateeminen tunne uskossa, jota en ole koskaan ennen tuntenut. Ja minusta uskon pitää vain olla niin yksinkertainen, ja se voi olla niin yksinkertainen. Ja minä vain... Vain niin monia asioita viime aikoina, että monta kertaa olen mennyt kotiin vain surullisena ja ahdistuneena ja... Ja minä...

It's just like an academic sense to faith that I have never felt before. And I think faith just needs to be so simple, and it can be so simple. And I just... Just so many things recently that many times I've gone home just sad and distressed and... And I...

En ole tuntenut rauhaa. Enkä voi selittää teille miksi. Mutta henkeni on ollut levoton, mutta tiedän, että sen sanominen loukkaa joitakin. Enkä voi selittää miksi. Mutta se on vain ollut todella vaikeaa.

I haven't felt peace. And I can't explain to you why. But my spirit has been troubled, but I know that saying that is offensive to some. And I can't explain why. But it's just been really difficult.

Ja olen samaa mieltä Paulin kanssa siitä, että ilo on poissa, se puuttuu.

And I agree with Paul that the joy is gone, it's missing.

Ja ihmettelen esimerkiksi 70- ja 80-lukuun keskittymistä. Haluaako Jumala todella meidän tekevän sitä? Pitäisikö meidän katsoa taaksepäin synteihin? Vai pitäisikö meidän katsoa eteenpäin taivaaseen? Ja on niin monia asioita, joista voimme...

And I wonder about, for example, focusing on the 70s and 80s. Does God really want us to do that? Are we supposed to look backwards at sins? Or are we supposed to look forward to heaven? And there's so many things that we can...

Löytää vikaa, ja kuvittelen Jumalan valtakunnan tavallaan laivana, ja menemme vasemmalle ja menemme oikealle, mutta Jumala on ruorissa koko ajan ja me hän ohjaa sitä ja hän pitää huolen siitä, että se palaa keskelle, ja jos ajattelemme, ettemme saa koskaan enää kokea 70- ja 80-lukua,

Find fault with and I picture God's kingdom kind of as a ship and we go to the left and we go to the right but God is at the helm all the time and we he will guide it and he will make sure that it comes back to the middle and if we think that we have to never again experience the 70s and 80s

Silloin ehkä katsomme taaksepäin niin kauan, että kompastumme juuriin, jotka ovat jalkojemme edessä. Ja niin menemme vasemmalle ja menemme oikealle, mutta Jumala tuo meidät takaisin keskelle. Meidän täytyy luottaa Jumalaan näissä asioissa. Ja niin en tiedä, mitä sanon enää, mutta ihmettelen vain, ja tätä pohdin, että onko

Then maybe we might look back so long that we trip on the roots that are in front of our feet. And so we'll go to the left and we'll go to the right, but God will bring us back to the middle. We need to trust God in these things. And so I don't know what I'm saying anymore, but I just wonder, and this is what I pondered, that is there a diminishing of the

Pyhän Hengen kauneuden väheksymistä. Onko evankeliumin kauneuden väheksymistä, joka on aarteemme, että voimme panna synnin pois ja vapauttaa itsemme asioista, jotka tarttuvat meihin joka päivä? Kyllä, meillä on armo joka päivä, mutta meillä on lupa panna synti pois. Ja niin onko Pyhän Hengen väheksymistä? Onko

The beauty of the Holy Spirit. Is there a diminishing of the beauty of the gospel, which is our treasure that we can put sin away and free ourselves from the things that attach to us every day? Yes, we have grace every day, but we have permission to put sin away. And so is there a diminishing of the Holy Spirit? Is there a diminishing of the

Evankeliumin kauneuden väheksymistä? En tiedä. Mutta joka tapauksessa, olen vain ollut hyvin, hyvin levoton ja epäilevä ja minun täytyy kuulla evankeliumi. Saanko uskoa syntini anteeksi? Uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä veressä. Todd Anderson. Saanko sanoa jotain todella nopeasti? Ole hyvä. Toddin piti olla viimeinen.

The beauty of the gospel? I don't know. But anyway, I just have been very, very troubled and doubting and I need to hear the gospel. Can I believe my sins forgiven? We believe all sins forgiven in Jesus' name in blood. Todd Anderson. Can I say something really quickly? Please. Todd was going to be the last.

Okei, olet toiseksi viimeinen. Okei, todella nopeasti. Joten olin viime kokouksessa sunnuntaina ja minulle tuli tämä sama ajatus jälkeenpäin, kun kuulin erään kommentin. Ja se oli, että jos kysyisitte keneltä tahansa tämän seurakunnan miehistä, jotka eivät ole johtokunnan jäseniä tai puhujia, kuka olisi seuraava johtokunnan jäsen, kuka nostaisi kätensä ensimmäisenä? Tai kuka haluaa tulla asetetuksi puhujaksi? Ja voisin lyödä vetoa, ettei kukaan nostaisi kättään kovin nopeasti.

Okay, you're second to the last. Okay, real quick. So I attended the last meeting on Sunday and I had this same thought that came up afterwards after hearing a comment. And it was that if you were to ask any of the guys in this congregation who aren't board members or ministers, who would be the next board member who would raise their hand first? Or who wants to be put up for ministry? And I could bet that no one would raise their hand really quickly.

Ja meidän täytyy seurakunnan jäseninä muistaa, että meidän täytyy rukoilla näiden miesten puolesta, että he ensinnäkin, tiedättekö, säilyvät uskossa ja että he seuraavat sanan opetusta, ja puhujien puolesta, että heille annetaan voimaa saarnata evankeliumia. Joten meidän täytyy olla varovaisia sanoessamme, että puhujat, tiedättekö, eivät ehkä erehdy tai tuntevat, etteivät he erehdy, koska sanoisin, että useimmissa saarnoissa, joita kuulen, monta kertaa he sanovat, että heillä on

And we need to remember as congregation members that we need to pray for these guys that they're first, you know, are preserved in faith and that they follow the teaching of the word and for the ministers that they're given strength to preach the gospel. So we need to be careful in saying that ministers, you know, may not err or feel that they don't err because I would say in most of the sermons that I hear, many times they're saying that they're

Heillä on vähiten uskoa, mutta he tuntevat itsensä hyvin syntisiksi ja he pyytävät evankeliumia. Toinen asia koskee kahta henkeä ja sitä, miten voimme sanoa, onko kaksi henkeä vai ei. Olen pohtinut tätä kysymystä ehkä viimeisen puolentoista vuoden ajan ja ajatellut, että ehkä se oli omaa ajatteluani, että ehkä minussa itsessäni oli ensin jotain vikaa. Tiedän, että jos on liian kriittinen puhujaa kohtaan, joskus ei saa ravintoa.

They have the least amount of faith but they feel very sinful and they ask for the gospel. The other thing is in regards to the two spirits and how we can say if there's two spirits or not. I've pondered this question maybe for the last year and a half and thought maybe it was my own thinking that maybe there was something myself wrong first. I know that if you're too critical of a minister sometimes you won't receive food.

Mutta ajan mittaan olen vain tullut tajuamaan, että tietyissä puheissa joko henkeni sanoo aamen tai se ei sano, ja se on se yksinkertainen asia, johon olen tullut johtopäätökseen, että siinä se vain on, ja olen ihmetellyt, jos ette tunne, jos ei ole kahta henkeä, niin miksi te tai miten voitte olla tuntematta sitä, koska se vain näyttää niin ilmeiseltä. Minulla oli monia muita ajatuksia, mutta ne olivat kaksi ensimmäistä ja tärkeintä.

But over time I've just come to realize that in certain speeches either my spirit says amen or it doesn't and that's the simple thing of what I've come to conclude is that's just where it is at and I've wondered if you don't feel if there isn't two spirits then why do you or how can you not feel it because it just seems so evident. I had many other thoughts but those were my two first and foremost ones.

Kello on viittä vaille kymmenen, joten tällä kertaa olen tosissani. Todd on viimeinen. Minulla oli kysymys, josta voisimme luultavasti puhua tuntikausia, joten kai en kysy sitä. Mutta ensinnäkin ja ennen kaikkea minun täytyy vain sanoa, kun tunnen omat epäilykseni ja raskauteni ja syntisyyteni, voitteko antaa minulle anteeksi? Uskon kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, aamen.

It's 5 to 10, so this time I'm serious. Todd's the last one. I had a question that we could probably talk about for hours, so I guess I won't ask it. But first and foremost, I just have to say, feeling my own doubts and heaviness and sinfulness, can you forgive me? I believe in all sins forgiven in Jesus' name, amen.

Nyt yrittääkseni koota ajatukseni koskien, koska tiedän, ettei tule enempää keskustelua, toivoin, että voisimme olla. Mutta on tämä, olen iloinen, että on ollut vapaus teillä, jotka olette sanoneet tuntevanne, että on omavanhurskautta ja lakihenkisyyttä. Olen siitä iloinen. Meidän täytyy keskustella siitä.

Now to try and gather my thoughts in regards to, since I know there's not gonna be more discussion, I was hoping we could be. But there's this, I'm glad that there's been freedom of you who have said that you feel there is self-righteousness and law-mindedness. I'm glad for that. We need to discuss that.

Ja kysymykseni on tämä, että mitä se on? Mitä on olla, mitä omavanhurskaus on? Minua syytettiin kerran omavanhurskaudesta, ja minun täytyy kertoa teille, että kun sinua syytetään omavanhurskaudesta, ainakin minulle, kun minulle sanottiin, että olin omavanhurskas, pääni painui.

And my question is this, that what is that? What is being, what is self-righteousness? I once was accused of being self-righteous, and I'll have to tell you that when you're accused of being self-righteous, at least for me, when I was told that I was self-righteous, my head sank.

Sanoisin, että se viilsi luihin asti. Se sattui. Ja lopulta kysyin tältä veljeltä, sanoin, no, okei, mitä tarkoitat? Miten minä olen omavanhurskas? Ja hän sanoi, no, sinä teet kaiken. Sinä johdat laulua. Siihen aikaan olin nuorisotyötoimikunnan puheenjohtaja. Ja hän luetteli kaikki tehtäväni, joita minua on pyydetty tekemään. Ja minä,

I would say it cut to the bone. It hurt. And finally I asked this brother, I said, well, okay, what do you mean? How am I self-righteous? And he said, well, you do everything. You song lead. At that time I was chairman of the youth work committee. And he listed all my duties that I have been asked to do. And I,

Minulla ei ollut mitään sanottavaa, paitsi että yksinkertaisesti kerroin heille, sanoin, etten ole koskaan ilmoittautunut vapaaehtoiseksi mihinkään näistä tehtävistä. Itse asiassa monta kertaa teen ne hyvin vastahakoisesti. Joten kai kun kuulen tämän, joskus ihmettelen, mitä se tarkoittaa?

I didn't have anything to say other than I just simply told them I said I have never volunteered for any of these duties. In fact, many times I very reluctantly do them. So I guess when I hear this sometimes I wonder what does that mean?

Joskus minulle tulee tunne tai vaikutelma, että kun veljet, tai ei pitäisi sanoa veljet, vaan ne seurakunnassa nuhtelevat, se on omavanhurskautta. Jumalan sana on hyvin selvä siinä, että meidän täytyy nuhdella, kurittaa niitä,

Sometimes I get the sense or the feeling that when brothers, or I shouldn't say brothers, but those in the congregation are rebuking, that is self-righteousness. God's Word is very clear on that we need to rebuke, chasten those

Jotka erehtyvät. Ja hermostun hyvin, kun kuulen siitä, että ehkä olen liian omavanhurskas, jos puhun synnistä.

Who are erring. And I get very nervous when I hear of that maybe I'm being too self-righteous if I talk of sin.

Minusta meidän, erityisesti puhujaveljinä, täytyy puhua synnistä. Meidän täytyy myös puhua Jumalan armosta. Haluamme tuoda sen ilon sanoman, mutta meidän täytyy myös muistuttaa jopa Jumalan seurakuntaa synnin vaaroista.

I feel that we, especially as Speaker Brothers, need to speak of sin. We also need to speak of God's grace, too. We want to bring that message of joy, but we also do need to remind even God's congregation of the dangers of sin.

Ja teemmekö me Jumalan lapsina asioita, koska voimme, koska meillä on vapaus, vai teemmekö niitä, jottemme lankeaisi syntiin? Ja tietysti, tiedättekö, on se koko, voimme puhua paljon vapaudesta,

And do we as God's children, do we do things because we can, because we have the freedom, or do we do them so we wouldn't fall into sin? And of course, you know, there's that whole, we can talk a lot about freedom,

Mutta haluan vain sanoa, että tuntuu siltä, että jotkut ovat sanoneet, että on ollut huonoa kohtelua, ja olen täysin eri mieltä. Olen täysin eri mieltä. Sanoisin, että ne veljet ovat olleet huolissaan ja on ollut

But I just want to say that it feels that some have said that there has been mistreatment and I wholeheartedly disagree. I wholeheartedly disagree. I would say that those brothers have been concerned and there has been

Eikä nyt ole aika puhua niistä tai oikea foorumi, mutta sanoisin, että on ollut, ja kun Jumalan valtakunnan sisällä on huolta, kun meillä on huolta ihmisten sieluista, otamme sen esiin, eikä sitä tehdä herrana

And now is not the time to talk about those or the right forum, but I would say that there has been, and when there's concern inside God's kingdom, when we have concern for the souls of men, we bring it up and it's not done as a Lord over

Muiden ihmisten yli, vaan se tehdään heidän sielunsa tähden. Ja ehkä jopa kun menemme eteenpäin, yrittäkää, jos joku on ehkä vaikuttanut ankaralta, jos minä olen vaikuttanut ankaralta, toivoisin, että

The other people, but it's done for their soul's sake. And maybe even as we move forward, try to, if someone has maybe come across as harsh, if I've come across as harsh, I would hope that

Joku voisi tulla keskustelemaan kanssani siitä, koska minulla on ollut kokemuksia, kun olen yrittänyt tulla rakkaudessa rakkaan veljen luo ja hän kertoi minulle, miten tulin ylhäältä päin, ja olin surullinen, että tein niin, ja minä halusin hoitaa sen, mutta joskus kun tulemme, yritämme tulla heikkoudessa, yritämme tulla rakkaudessa

Someone could come and visit with me about that because I've had experiences when I've tried to come in love to a dear brother and he told me how I came from above and I was saddened that I did that and I was I wanted to take care of that but sometimes when we do come we try come in weakness we try come in love

Joskus se tunnetaan ylhäältä päin tulemisena ja joskus se tehdään ylhäältä päin. Ja se on heikkoutemme ihmisinä. Ja meidän täytyy hoitaa sekin. Mutta sanoisin vain, että pyydän, rakkaat veljet ja sisaret, että kokemukseni on ollut, että asioita on yritetty hoitaa ja rakastaa,

Sometimes it is felt from above and sometimes it is done from above. And that's our weakness as humans. And we need to even take care of that also. But I would just say that please, dear brothers and sisters, that my experience has been that things have tried to be taken care of and loved,

Ja saisimmeko, jos olette kuulleet asioita, saisimmeko jopa lähestyä niitä, joiden ajattelette, että eivät ole, tai kuulleet, että eivät ole, ja keskustellaan niistä ja jatketaan siitä. Mutta meillä on kyllä, minusta, jopa eteenpäin mennessä, minusta tuntuu kyllä, että on lisää asioita, joista voimme keskustella, eli

And may we, if you've heard things, may we even approach those who you think that haven't or heard that haven't, and let's discuss them and go from there. But we do, I think, going forward even, I do feel that there are more things that we can discuss, i.e.

Kuten uskon hedelmät ja se, koska minusta tuntuu, että uskon hedelmät näkyvät, hedelmät näkyvät, ja meidän täytyy keskustella tästäkin seurakunnan tasolla. Mutta kai siinä kaikki, mitä minulla on tälle illalle.

Like fruits of faith and that, because I feel that the fruits of faith are showing, the fruits are showing, and we need to discuss even this in a congregation level. But I guess that's all I have for this evening.

Okei, kiitos kaikille tulemisesta, ja Russ johtaa meidät rukoukseen. Rakkaat veljet ja sisaret, tämä on keskustelu, joka ilmeisesti tulee jatkumaan. On paljon

Okay, thank you all for coming and Russ is going to lead us in prayer. Dear brothers and sisters, it's a conversation that obviously is going to continue. There's lots

Keskustelua vielä, jonka täytyy tapahtua. Minusta on tärkeää, että jatkamme tätä keskustelua. Ilmeisesti on, kuten monet ovat jo kommentoineet, että on asioita, joita meidän pitäisi laajentaa. Mutta tässä vaiheessa, koska aika on kulunut, meidän täytyy saattaa tämä päätökseen. Joten minusta on tärkeää tänä iltana, että päätämme sillä vakuutuksella, että Jumalan seurakunta on rakennettu

Discussion yet that needs to happen. I think that's important that we do continue this conversation. Obviously there's, as many have commented already, that there are things that we would need to expand on. But at this point in time, because of the time has gone on, we need to bring this to a close. So I think it's important this evening that we close with that assurance that the congregation of God is built

Sille parhaalle kulmakivelle. Ja Jeesus lupaa, etteivät tuonelan portit voita sitä. Hän johtaa ja ohjaa ja vie meidät

On that best of cornerstones. And Jesus promises that the gates of hell shall not prevail against it. He will lead and guide and take us

Koettelemusten ja taisteluiden läpi, jotta voimme kaikki olla voittajia. Eikä se ole minkään voiman tai erityisten lahjojen tai asioiden vuoksi, joita kenelläkään meistä on, vaan koska Jumala on antanut jokaiselle lapselleen uskon lahjan, sinetöinyt sen Pyhällä Hengellä teidän sydämiinne.

Through the trials and the battles so that we can all be victorious. And it's not because of any power or special gifts or things that any one of us has, but because God has given to each of his children the gift of faith, sealed it with the Holy Spirit in your hearts.

Nostakaa sydämenne, rakkaat veljet ja sisaret, ja uskokaa, että kaikki teidän syntinne ovat anteeksi. Jeesuksen nimessä, veressä. Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä, veressä. Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä, veressä. Jeesuksen nimessä, veressä. Jeesuksen nimessä, veressä. Jeesuksen nimessä, veressä, rakkaat veljet ja sisaret, kaikki teidän syntinne ovat anteeksi. Jeesuksen nimessä, veressä, synnit ovat anteeksi. Jeesuksen nimessä, veressä, synnit ovat anteeksi. Sen vakuutuksen minä haluan.

Lift up your hearts, dear brothers and sisters, and believe that all of your sins are forgiven. In Jesus' name, in blood. In Jesus' name. In Jesus' name. In Jesus' name, in blood. In Jesus' name. In Jesus' name, in blood. In Jesus' name, in blood. In Jesus' name, in blood. In Jesus' name, in blood, dear brothers and sisters, all of your sins are forgiven. In Jesus' name, in blood, sins are forgiven. In Jesus' name, in blood, sins are forgiven. That is the assurance I want.

Vie meidät taivaan kirkkauteen. Päättäkäämme lausumalla siunaus kaikki yhdessä. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Minun täytyy pyytää itseni puolesta. Saanko uskoa syntini anteeksi?

Take us to the glory of heaven. Let's close by saying the benediction all together. The Lord bless us and keep us. The Lord make his face shine upon us and be gracious unto us. The Lord lift his countenance upon us and give us peace. In the name of the Father, the Son, and the Holy Spirit. Amen. I need to ask for my own self. Can I believe my sins forgiven?

Haluan elää yhdessä teidän kanssanne. Oletan, että meillä on loppulaulu.

I desire to live together with you. I'm assuming we have a closing song.