Menahgan, Wolf Laken ja Brainerdin seurakuntien johtokuntien vuotuinen yhteiskokous 27. huhtikuuta 2019

Aloitamme laululla numero 160.

We'll begin with song number 160.

Yhtykäämme yhdessä kiitokseen ja rukoukseen. Rakas taivaallinen Isä, pyhä ja vanhurskas Jumala, kun kokoonnumme tänä aamuna, haluamme ensinnäkin kiittää ja ylistää sinua kaikista runsaista siunauksista, joita olet antanut elämäämme, erityisesti tästä, jota olemme juuri äskettäin viettäneet ja juhlineet, viimeisistä päivistä

Let us join together in thanksgiving and prayer. Dear Heavenly Father, holy and righteous God, as we gather this morning, we first of all want to thank and praise thee for all the bountiful blessings you have granted into our lives, especially for this, which we have just recently observed and celebrated, the last days of

Herramme ja Vapahtajamme elämästä täällä maan päällä, hänen viattomasta kärsimyksestään ja kuolemastaan, ja sitten ennen kaikkea ylösnousemuksen voitosta, jossa hän pystyi voittamaan kuoleman ja helvetin, ja sielujen vihollisen, kun hän pystyi nousemaan voittajana pääsiäisaamuna.

Our Lord and Savior's life here on this earth, his innocent suffering and death, and then above all the resurrection victory where he was able to overcome death and hell, and the enemy of souls when he was able to rise victorious on Easter morning.

Haluamme kiittää ja ylistää sinua tästä suuresta aarteesta, jonka saamme omistaa uskon kautta, että saamme matkata sinun armolapsinasi sinun valtakunnassasi täällä maan päällä, luottaen

We wish to thank and praise you for this great treasure that we are able to own through faith, that we can travel as your grace children in your kingdom here upon this earth, trusting

Kuten Jeesus lupasi opetuslapsilleen ennen kuin hän lähti, että hän antaisi henkensä tulla laskettavaksi alas jatkamaan opettamista ja lohduttamista ja ohjaamista sinun lapsiasi täällä, kun vaellamme tässä

As Jesus has promised onto his disciples before he departed that he would allow his spirit to come be lowered down to continue to teach and to comfort and instruct your children here as we walk in this

Pahassa ja pimeässä maailmassa, että voisimme pysyä sinun lapsinasi. Tiedämme, että itsestämme se ei olisi mahdollista. Kun tänä aamuna kokoonnumme yhteen keskustelemaan sinun seurakuntiesi työstä täällä paikkakunnillamme,

Evil and dark world that we could be able to remain as your children. We know in ourselves it would not be possible. As we this morning gather together to discuss the work of your congregations here in our communities,

Haluamme pyytää, rakas Isä, kuten olet luvannut, kuten Jeesus on sanonut, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, että henkesi kautta olet läsnä täällä kanssamme. Varjele jokainen meistä lapsina valtakunnassasi. Johda ja ohjaa tätäkin keskustelua, jota tänään käymme.

We desire to ask, dear Father, as you have promised, as Jesus has said, where two or three are gathered together in my name, that through your spirit you will be present here with us. Keep each one of us as children in your kingdom. Lead and guide even this discussion we have today.

Varjele jokainen meistä tässä aloitetussa uskossa, rukoilemme, ettemme alkaisi kasvaa itsessämme, vaan että voisimme pysyä pieninä lapsina, kuten Jeesuksen antama esimerkki. Suurin valtakunnassa on pieni lapsi, joka voi luottaa sinun johdatukseesi ja ohjaukseesi

Preserve each one of us in this begun faith, we pray, that we could not begin to grow in ourselves, but that we could remain as little children, as the example Jesus gave. The greatest in the kingdom is the little child who can trust in your guidance and your instruction

Pyydämme, rakas Isä, että voisimme pysyä armon kerjäläisinä, uskoen henkilökohtaisesti omat syntimme anteeksi hänen nimessään ja hänen kalliissa sovintoveressään. Rakas Isä, ole läsnä kanssamme tänä päivänä ja siunaa kokouksemme. Yhtykäämme kaikki yhdessä Herran rukoukseen. Isä meidän, joka olet taivaissa,

We ask, dear Father, that we could remain as grace beggars, personally believing our own sins forgiven in his name and in his precious atoning blood. Dear Father, be present with us this day and bless our meeting. Let's all join together in the Lord's Prayer. Our Father who art in heaven,

Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka meitä vastaan rikkovat. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Hallowed be thy name. Thy kingdom come. Thy will be done on earth as it is in heaven. Give us this day our daily bread and forgive us our trespasses as we forgive those who trespass against us. And lead us not into temptation, but deliver us from evil. For thine is the kingdom and the power and the glory forever and ever. Amen.

Tässä vaiheessa sanoisin tervetuloa kaikille kokoukseen. Täällä ulkona on kahvia ja pullaa ja vettä ja teetä ja muuta, joten ottakaa vapaasti. Esityslista ja kokouksen pöytäkirja ovat tuolla Rogerin ja Steven välissä. Jos joku tarvitsee niitä, ottakaa vapaasti. Alkuun toisin terveiset Neil Waaraniemeltä. Hän on vielä

At this time, I'd say welcome everyone to the meeting. There's coffee and rolls and water and tea and stuff out here, so feel free to help yourself. There's an agenda in the meeting minutes over between Roger and Steve. If anyone needs any of those, feel free to gather them. In the beginning, I'd bring greetings from Neil Waaraniemi. He's still in

Phoenixissa, hän lähtee takaisin Menahgaan täältä, luulen, että maanantaina hän toivoi. Joten terveisiä Neililtä. Myös, kyllä, eilen illalla Howard Parks lähetti minulle tekstiviestin, ja luen vain viestin, jonka hän lähetti. Jumalan terve, Mark. En ole huomenna yhteiskokouksessa Menahgassa. [henkilökohtaiset terveystiedot poistettu]

Phoenix, he'll be leaving back for Menahga here, I think Monday is what he was hoping. So greetings from Neil. Also, yes, last night, Howard Parks texted me, and I would just read the text that he sent. God's peace, Mark. I won't be at the joint meeting in Menahga tomorrow. [personal medical details omitted]

[henkilökohtaiset terveystiedot poistettu] Kerro terveiseni kokoukselle. Niin puhuu Howard. [henkilökohtaiset terveystiedot poistettu] Joten terveisiä niiltä veljiltä.

[personal medical details omitted] Give my greetings to the meeting. That speaks Howard. [personal medical details omitted] So greetings from those brothers.

Joten tässä vaiheessa avaan kokouksen. Voimme aloittaa käymällä läpi 17. maaliskuuta 2018 pidetyn kokouksen täällä Menahgassa viime vuonna. Tämä on vuosittainen yhteiskokouksemme, joka meillä on. Onko mitään keskustelua pöytäkirjasta vai ovatko kaikki ehtineet käydä sen läpi?

So at this time I would call the meeting to order. We can begin by reviewing the March 17th, 2018 meeting here in Menahga last year. This is our annual joint meeting that we have. Any discussion at all about the minutes or has everyone had time to go through them?

Jos milloin tahansa joku on valmis, odotan esitystä niiden hyväksymiseksi. Okei, Ron Honga tekee esityksen hyväksymisestä. Kannattaako kukaan?

If whenever anyone is ready, I'm looking for a motion to approve them. Okay, Ron Honga makes a motion to approve. Is there a second?

Carlos kannattaa. Onko vielä keskustelua pöytäkirjasta? Onko vielä keskustelua pöytäkirjasta? Muuten on esitys ja kannatus sen hyväksymiseksi. Kaikki puolesta, jaa. Vastaan? Hyväksytty. Okei, käydään läpi esityslista. Onko kenelläkään jotain, mitä haluaa lisätä esityslistaan?

Carlos seconds. Any more discussion on the minutes? Any more discussion on the minutes? Otherwise, there's a motion and a second to approve them. All in favor, aye. Opposed? Carried. Okay, review the agenda. Does anyone have anything they want to add to the agenda?

Onko kenelläkään jotain, mitä haluaa lisätä esityslistaan? Joe. Mikrofoneja on kaksi, joten pidetään ne vain tavallaan strategisesti sijoitettuina pöydän ympärillä. Vihreä tarkoittaa mene, Joe. Minulla on se tässä. Haluaisin vain tehdä tietoisiksi ne, jotka eivät tiedä

Anyone have anything they want to add to the agenda? Joe. There'll be two mics, so we'll just kind of have them strategically put around their table. Green means go, Joe. I got it here. Just like to make those aware that do not know

Tiedän, että Markille kerrottiin, mutta seurakuntamme teki vuosikokouksessaan päätöksen, että kaikkiin hengellisiin keskusteluihin, joissa johtokuntamme on mukana, osallistuisi myös seurakunta ja että odotukset eivät saisi olla kovin korkealla osallistumisesta mihinkään

I know Mark was informed, but our congregation made the decision at our annual meeting that all spiritual discussions involving our board would also involve the congregation and that the expectation shouldn't be real high for involvement in any

Mihinkään yksityiskohtaiseen keskusteluun, mutta olisitte tervetulleita tulemaan seurakuntaamme keskustelemaan. Joo, johtokuntamme on hyvin tietoinen siitä, ja olemme keskustelleet siitä, emmekä ole tehneet, olemme ehdottomasti halukkaita. Toinen asia on, että minulle on kerrottu, että useampi meidän miehistämme olisi

Any detailed discussion, but you would be welcome to come to our congregation to visit. Yeah, our board is very well aware of that, and we've visited about it, and we haven't made, we're definitely willing to. The other thing is, is I have been informed there's a number of our guys that would be

Suunnittelemassa juttuja tälle iltapäivälle, että voisimmeko siirtää asiaosuuden ensin ja sitten keskustelun jälkeenpäin. Okei, se on keskustelun arvoinen. Vastustaako kukaan sitä? Muuten hypätään läpi ja sitten pidetään avoin keskustelu jälkeenpäin. Haluaako kukaan lisätä esityslistaan mitään uutta?

Planning stuff for this afternoon that if we could move the business portion first and then the discussion afterward. Okay, that's worthy of discussion. Is anyone opposed to that? Otherwise we'll jump through and then we'll have the open forum after. Anyone want to add anything new to the agenda?

Okei, onko esitystä esityslistan hyväksymiseksi? Scott, kannattaako joku? Steve Collette? Esitys ja kannatus esityslistan hyväksymiseksi. Kaikki puolesta, jaa. Vastaan? Hyväksytty. Okei, joten sitten tavallaan odotetaan

Okay, is there a motion to approve the agenda? Scott, is there a second? Steve Collette? A motion and a second to approve the agenda. All in favor, aye. Opposed? Carried. Okay, so then we'll just kind of hold off on

Numeron viisi kanssa vasta jälkeenpäin. Alueen julkaisujohtaja on tällä hetkellä Peggy Glynn. Keskustelin Peggyn kanssa ja hän on halukas jatkamaan, jos niin haluamme, ja hän on halukas luopumaan siitä, jos haluamme laittaa jonkun muun. Mutta julkaisujohtajien seminaarikokous on tulossa kaupungeissa seuraavan

On number five until after. Area publications director presently is Peggy Glynn. I visited with Peggy and she's willing to continue if we so desire and she's willing to give it up if we want to put someone else. But there is a publications director seminar meeting coming down in the cities in the next

Daven viikko. Se on juuri nyt. Okei. No, se on juuri nyt. He ovat siellä. He aikoivat mennä sinne sitä varten. Joten puheenvuoro on avoinna keskustelulle Peggy Glynnistä alueen julkaisujohtajanamme. Rayno. Teen esityksen.

Dave's Week. It's right now. Okay. Well, it's right now. They are down there. They were going to go down for that. So the floor is open for discussion on Peggy Glynn as our Area Publications Director. Rayno. I make a motion.

Okei. On tehty esitys Peggyn jatkamisesta. Sanoitko? Okei. Joe kannattaa. Onko vielä keskustelua? Onko vielä keskustelua? Okei, on esitys, että Peggy jatkaa julkaisujohtajanamme.

Okay. Motion has been made on retaining Peggy. Did you say? Okay. Joe seconds. Any more discussion? Any more discussion? Okay, there's a motion to retain Peggy as our publications director.

On esitys ja kannatus käsiteltävänä. Kaikki puolesta, jaa. Vastaan? Hyväksytty. Okei, numero seitsemän, koko alueen esitys ja keskustelut. Meillä ei ole ollut sellaista kahteen viime vuoteen. Mietin, onko se jotain, mitä haluamme pitää esityslistallamme? Haluammeko jatkaa niitä?

There's a motion and a second on the floor. All in favor, aye. Opposed? Carried. Okay, number seven, the area-wide presentation and discussions. We haven't had one in the last two years. I'm wondering, is it something we wanna keep on our agenda? Do we wanna continue those?

Tai mitä ajatuksia on? Katson viimeistä kokousta, uskon. Oli Wolf Laken vuoro isännöidä vuonna 2017, ja sitten heidän piti isännöidä taas vuonna 2018, eikä meillä ollut sitä. Joten luulen, että se on keskustelun arvoinen. Haluammeko jatkaa vai emme? Mikä se on?

Or what's the thoughts? I look at the last meeting, I believe. It was Wolf Lake's turn to host in 2017, and then they were gonna host again in 2018, and we didn't have it. So I think it's worthy of discussion. Do we want to continue or not? What is that?

No, tapa, jolla se oli järjestetty, on että joka vuosi yksi seurakunta antaa keskusteluaiheen ja esityksen. Meillä on ollut niitä Wolf Lakessa, meillä on ollut niitä Menahgassa, meillä on ollut niitä Brainerdissa vuosien varrella. Vain ne kolme seurakuntaa. No, en tiedä. Tiedän varmasti kaksi viimeistä.

Well, the way it was set up is each year a congregation provides a discussion topic and presentation. We've had them in Wolf Lake, we've had them in Menahga, we've had them in Brainerd over the years. Just the three congregations. Well, I don't know. I know for sure the last two.

Mutta luulen, että kolme vuotta sitten olimme ehkä Brainerdissa, luulen. Joo, eli se on kiertänyt. Mutta asia on, että jos aiomme aikatauluttaa niitä, jotenkin meidän täytyy yrittää saada ne tapahtumaan, muuten ei ole kovin johtavaa vain sanoa, joo, joo, joo, ja sitten mitään ei tapahdu. Steve, odota, kuuluuko vai tarvitsemmeko mikrofonin?

But I think the three years ago we might have been in Brainerd, I think. Yeah, so it's been going around. But the thing is, if we're going to schedule them, somehow or another we have to try to bring them to happen, otherwise it's not very conductive to just say, yeah, yeah, yeah, and then nothing happens. Steve, wait, can we hear or do we need a mic?

Don tarvitsee mikrofonin, joten aletaan käyttää mikrofonia tästä eteenpäin. Olen samaa mieltä, minusta ne ovat hyvä idea, mutta se, missä meillä on ollut vaikeuksia aiemmin, on ajan löytäminen niille. En tiedä, miten teillä on, mutta tuntuu, että meillä on enää pelkkiä kokouksia.

Don needs the mic, so let's start using the mic from now on. I agree, I think they're a good idea, but what we've had difficulties with before is finding a time to fit them in. I don't know how it is with you guys, but it seems like all we have is meetings anymore.

Tiedättehän, paljon päällekkäisyyksiä, kai. On vain tietty määrä viikonloppuja, joihin ne voi sovittaa. Mutta, kuten sanoin, ne olivat mukavia, kun niitä oli, mutta kysymys on vain siitä, pystymmekö yhä sovittamaan niitä. Joo, luulen, että

You know, a lot of conflicts, I suppose. There's only so many weekends to fit them in. But, like I say, they were nice when we had them, but it's just a question of whether we can still continue to fit them in. Yeah, I think that

Jopa joinain niistä vuosista, kun onnistuimme pitämään niitä, se oli suuri osa ongelmaa, yrittää löytää aika sovittaa se aikatauluun. Se oli usein kamppailua. Ja, tiedättehän, häiden ja hautajaisten ja muiden tapahtumien välissä, se on vain kiireistä aikaa.

Even in some of the years that we managed to have them, that was a big part of the problem, was trying to find a time to fit it into the schedule. That was oftentimes a struggle. And, you know, between weddings and funerals and other activities, it's just a busy time.

Se on ollut nimenomainen kamppailu siellä. Ja toinen asia on, tiedättehän, jos aikataulutamme ne ja sitten luulen, että yleinen ajatus, yksi, ilmeisesti aihe on hyvä, mutta että silloin olisi osallistumista kaikista kolmesta seurakunnasta. Ja muistikuvani on, tiedättehän, kokonaisosallistuminen

That's been the particular struggle there. And the other thing is, you know, if we schedule them and then I think the general idea, one, obviously the topic is good, but that you'd have participation from all three congregations then. And my recollection is, you know, overall participation

On luultavasti ollut melko heikkoa, paitsi isännöivästä seurakunnasta. Ja niin, olen samaa mieltä siitä ajatuksesta, että ne ovat periaatteessa hyvä idea, mutta jos todellisuutemme on sellainen, että, tiedättehän, emme saa niitä aikataulutettua, ja sitten jos saamme ne aikataulutettua, osallistumista ei ole paljon.

Probably has tended to be pretty weak, other than from the congregation that's hosting it. And so, I agree with that thought that they're in principle a good idea, but if our realities are such that, you know, we're not getting them scheduled, and then if we get them scheduled, there's not much participation.

Tiedättehän, potkimmeko tavallaan kuollutta hevosta siinä vain siksi, että emme, ne eivät oikeastaan sitten palvele tarkoitustaan. En ole oikein varma omassa mielessäni, mitä meidän pitäisi tehdä. Kuka on seuraava?

You know, are we kind of kicking a dead horse there just because we're not, they're not really serving their purpose then. I'm sort of not sure what we should do in my own mind. Who's next?

Ai, yksi asia, jonka unohdin alussa, aioin mainita. Kokous nauhoitetaan. Tiedän muita kokouksia, ja ehkä useampi ihminen nauhoittaa sitä. En tiedä. Mutta ajattelimme, että nauhoitamme sen, ja niin tästä tulee nauhoitettu tallenne. Kai jos puheenjohtajat haluavat sen, lähetämme sen puheenjohtajille. Kai neuvoni on luultavasti, etten tiedä, miksi sen pitäisi mennä ympäri maailmaa, mutta se on, kai, jokaisen oma päätös.

Oh, one thing I forgot in the beginning I was going to mention. The meeting is being taped. I know other meetings, and maybe it's being taped by multiple people. I don't know. But we figured we'll tape it, and so there will be a taped recording of this. I guess if the chairmen want it, we will send it out to the chairmen. I guess probably my advice is I don't know why it should go all over the world, but that's, I guess, everyone's decision.

Entä jos viemme tämän kysymyksen seurakunnille, haluavatko ne jatkaa näitä esityksiä? Ja pidetään ne sunnuntaina. Sellaisia ne ovat tavallaan olleet vuosien varrella. Taas Steve. En vastustaisi sen viemistä seurakunnillekaan, mutta luulen, että se on osittain syy siihen, että

So what if we bring this question to the congregations if they want to continue these presentations? And have them on a Sunday. That's kind of what they've been over the years. Steve again. I wouldn't argue about taking it to the congregations either, but I think that's partially why that

Meidät on valittu johtokunnan jäseniksi tavallaan edustamaan seurakuntaa, sanoisin. Ja kai olin vähän hämmentynyt siellä alussa, kun Joe mainitsi jotain siitä, ettei johtokunnat ole mukana hengellisissä keskusteluissa. Oletin myös, että se oli osa johtokunnan vastuita. Mutta kai mennäkseni suoraan asiaan, tiedän, että seurakunnassamme olemme puhuneet tästä,

We've been selected as board members is to kind of represent the congregation, I would say. And I guess I was a little bit confused in the opening there when Joe mentioned something about the boards not being involved in the spiritual discussions. I also assumed that that was part of the board responsibilities. But I guess to cut to the chase, I know that our congregation, we've talked about this,

Tästä nimenomaisesta kokouksesta jo aiemmin. Ja koimme, että se varmasti, kuten John mainitsi, on mukavaa, että sellainen on, mutta toisaalta taas on se osallistumisen taso, että sitä on vaikea sovittaa aikatauluun. Ja sitten näyttää siltä, että kun niitä oli, saattoi melkein luottaa siihen, että samat muutamat ihmiset tulivat joka kerta. Ei ollut niin, että olisi tullut uutta virtaa.

This particular meeting before even. And felt that it certainly, like John mentioned, it's nice to have it, but then again it's the participation level that it's hard to fit it in the schedule. And then it seems as if when we did have them, you could almost bank on the same few people showing up every time. It wasn't like there was a new influx.

Okei, lisää keskustelua. Dave. Joo, luulen, että viimeksi siinä, missä olimme, yritimme tehdä niin, että Brainerd isännöisi käytännössä joka kerta, ja sitten

Okay, more discussion. Dave. Yeah, I think the last where we were at is we were trying to do is have, Brainerd was going to essentially host every time, and then

Kuka tahansa oli esittämässä, aihe kiertäisi Menahgan, Wolf Laken ja Brainerdin välillä. Ja se oli vain yritys kannustaa ihmisiä tulemaan Brainerdin alueelle. He olivat halukkaita sanomaan, että joo, meillä on tilat, ja koska meillä on enemmän väestöä tähän suuntaan, yritämme kannustaa ihmisiä menemään siihen suuntaan. Ja tiedän

Whoever was going to present, the topic would rotate between Menahga, Wolf Lake, Brainerd. And it was just to try to encourage folks to get to the Brainerd area. They were willing to say, yeah, we have the facility, and since we have more of the population this way, we try to encourage people to go that direction. And I know

Luulen, että kauan sitten alun perin, kun aloimme pitää niitä, niitä oli kahdesti vuodessa, keväällä, syksyllä. No, se tavallaan tapahtui, ja luulen, että kun meille kertyi vähän kokemusta, tajusimme, että no, se tapahtuu vain kerran vuodessa, joten sitten ajattelimme, että no, kokeillaan kerran vuodessa, ja nyt olemme takaisin nollassa kerrassa vuodessa. Ja luulen, että ehkä yritimme, nyt viimeinen keskustelu oli yrittää pitää se kesäkuukausina. No, luulen, että sekin on vähän vaikeaa, mutta minulla oli vain yksi ajatus.

I think way back originally when we started doing them, it was twice a year, spring, fall. Well, that kind of happened, and I think as we got a little track record, we realized, well, it's only happening once a year, so then we thought, well, let's try once a year, and now we're back to no times a year. And I think we had maybe tried, now the last discussion was to try to do it in the summer months. Well, I think that's kind of difficult too, but I just had one thought.

Ja minusta tuntuu, tiedättehän, ajattelen taaksepäin kaikkia niitä vuosia, kun leirityön nuorisotyöviikko oli, se oli maaliskuun toisella viikolla. Tarkoitan, ja silloin se oli, ja materiaalit olivat siellä, ja silloin se tapahtui. Ja suunnitteletteko tapahtumanne sen mukaan? Sen jälkeen siitä on luovuttu. Joten käytännössä täällä meillä on, tarkoitan, aina maaliskuun toisena sunnuntaina meillä oli leirityön nuorisotyö

And I feel like, you know, I think back to all the years when Camp Work Youth Work Week was, it was the second week in March. I mean, and that's when it was, and the materials were there, and that's when it happened. And you plan your events that way? Since then, they've given that up. So essentially here, we've, I mean, always in the second Sunday in March, we would have the Camp Work Youth Work

Ja niin, minun tunteeni on, että jos se aiotaan pitää, sen täytyy olla tänä tiettynä sunnuntaina. Ja silloin se on, ja sen mukaan vain mennään. Koska, tarkoitan, olen yhtä syyllinen kuin kuka tahansa vitkastelun suhteen, että jos on niin, että no, keksimme jotain ja saamme sen aikataulutettua.

And so, my feeling is, is if it's going to happen, it's got to be on this given Sunday. And that's when it is, and you just go with it. Because, I mean, I'm as guilty as anyone as far as procrastination goes, that if it's like, well, we'll figure it out and get it scheduled.

Aikaa kuluu ja yhtäkkiä katsot taaksepäin ja sanot, voi ei, minne ne neljä kuukautta menivät? Mutta luulen, että meidän täytyy myös, kuten jotkut ovat sanoneet, olla myös realistisia. Jos emme näe osallistumista ja tukea, en usko, ettei ihmiset haluaisi tukea sitä, mutta jos heillä ei vain ole aikaa eikä se sovi heidän elämäänsä, niin se vain on niin. Joten emme voi yrittää,

Time goes by and all of a sudden you look back and you go, oh, man, where did those four months go? But I think we also, like some have said that, we need to be realistic too. If we don't see the participation and the support, I don't think it's not that people don't want to support it, but it's just if they don't have time and it doesn't fit into their life, that's just the way it is. So we can't try to,

Hakata neliskulmaista tappia pyöreään reikään, niin sanoakseni. Don ehdottaa, että ehkä jätetään se pöydälle toistaiseksi. Okei, onko kenelläkään muulla mitään, vai pitäisikö meidän? Esa, siellä on mikrofoni jossain.

Pound the square peg into a round hole, so to speak. Don is suggesting maybe table it for now. Okay, anyone else have anything, or should we? Esa, there's a mic somewhere there.

Okei, joo, luulen, että tämä olisi hyvä idea. Ehkä voitte selvittää sitä eikä päättää nyt. Luulen, että Suomessa he pitävät näitä koko alueen seurakuntapäiviä tai -iltoja. Joten luulen, että olisi mukavaa pitää ehkä joku sunnuntai-ilta vuorotellen.

Okay, yeah, I think this would be a good idea. Maybe you can look into it and not to decide now. I think in Finland they do keep this area wide congregational days or evenings. So I think it would be nice to have maybe some Sunday evening taking turns.

Ja pitää jokin mielenkiintoinen puhe jostain aiheesta. Ja olisi myös hyvä, että alueemme uskovaiset oppisivat tuntemaan toisiaan paremmin. Joten näen tässä joitakin hyötyjä. En ole varma, miten sitä on tehty aiemmin, mutta tuen tätä ajatusta selvittää sitä joka tapauksessa. No, Esa, tätä on jatkunut monia, monia vuosia.

And have some interesting talk on a topic. And also it would be good that in our area believers would get to know each other better. So I can see some benefits by doing this. I'm not sure how it has been done in the past, but I support this idea to look into it anyways. Well, Esa, this has been going on for many, many years.

Joten se on, tiedättehän, se on otettu hyvin vastaan, luulen, mutta se on vain niin, tiedättehän, Roger, muistatko, on vain kiirettä, kiirettä, kiirettä. Se on suuri osa ongelmaa, mutta luulen, että se on hyvä konsepti, enkä tiedä, että meidän tarvitsee tutkia sitä kovin paljon, koska on jo todistettu, että osallistujat ottavat sen hyvin vastaan. Mutta voisimmeko pitää sen ehkä sunnuntaiaamuna joidenkin tavallisten seurojen sijaan, niin ettei se veisi yhtään lisäaikaa, joten. Scott.

So it's, you know, it's very well received, I think, but it's just like, you know, Roger, remember, it's just busy, busy, busy. That's a lot of the issue, but I think it's a good concept, and I don't know that we got to research it too much because it's already proven that it's very well received by those in attendance. But could we do it maybe Sunday morning in place of some regular services, so then it would not take any additional time, so. Scott.

Muistan, kun niitä oli, ja nautin niistä todella. Ja olen samaa mieltä Esan kanssa, että oppisimme tuntemaan toisiamme paremmin, varsinkin niitä, jotka ovat muuttaneet tänne äskettäin. Ja sanoisin, että henkilökohtaisesti haluaisin yrittää edelleen, ollakseni rehellinen. Koska muistan silloin, en tiedä teistä, mutta suurin osa keskustelemisestani tapahtuu kirkkokahveilla. Ja muistan, kun raamattuluokkamme olivat yhdessä Wolf Laken kanssa ja oikeastaan kaipasin niitä päiviä paljon.

I remember having them and I really enjoyed them. And I agree with Esa that to get to know each other better, especially those that have moved here recently. And I would say that personally I'd like to keep trying, to be honest with you. Because I remember back when, I don't know about you guys, but most of my visiting is done at church coffee. And I remember when our Bible classes were together with Wolf Lake and I actually missed them days a lot.

Koska ne olivat niitä aikoja, kun minulla oli aikaa keskustella, tiedättehän, ja luulen, että jos voisimme, tiedättehän, yrittää pitää jotain, jossa meillä on aikaa keskustella, luulen, että se on, mieluummin en haluaisi sen vain kokonaan katoavan. Steve [Collette].

Because those were the times when I was able to have time to visit, you know, and I think if we could have, you know, try to keep something where we can have time to visit, I think it's, I would rather it not just fully go away. Steve [Collette].

No, tämän sanottuani aion sanoa, että Brainerd olisi edelleen avoin, että voisimme varmasti käyttää sitä kokouspaikkana, ja aivan mahdollisesti voisin ehkä ottaa keskustelun esiin varainkeruutoimikunnassamme tai naisten kanssa siellä tai jossain, että ehkä voisimme liittää sen ehkä siihen, missä leirityön nuorisotyöviikko ennen oli maaliskuussa, pitää

Well, that being said, I'm going to say that Brainerd would still be open, that we could certainly use that for a meeting spot, and quite possibly that maybe I could bring the discussion up to our fundraising committee or ladies there or whatever that maybe we could incorporate it maybe that where the Camp Work Youth Work Week used to be in March, have a

Tavalliset sunnuntaiaamun seurat ja sitten lounas ja sitten jotain sen jälkeen. Tiedättehän, keskustelu sen jälkeen. Olisin halukas ajamaan sitä ja katsomaan, saanko sen läpi kotona. On vähän hassua, hän juuri mainitsi, että ehkä voisimme pitää porsaanpaiston taas. Ja minulle juuri joku sanoi ehkä viikko sitten, että hei, emme tule Brainerdiin taas ennen kuin alatte pitää porsaanpaistoa.

Regular Sunday morning church and then a lunch and then have something afterwards. You know, the discussion afterwards. I'd be willing to push that and see if I can get that through at home. It's kind of funny, he just mentioned maybe we could do the pig roast again. And I just had somebody just like maybe a week ago say, hey, we're not coming to Brainerd again until you start doing the pig roast.

Kuulostaa siltä, että se on sitten maaliskuussa, seuraava porsaanpaisto? Joo, toivottavasti ei. Vuosikokouksemme on toisena sunnuntaiaamuna. Okei, joo, joten se ei käy, joo. Oliko leirityön nuorisotyöviikko, alkoiko se toisena ja jatkui kolmanteen sunnuntaihin? Joo. Joten voisiko se mennä sitten...

Sounds like that'll be in March, then, the next pig roast? Yeah, I hope not. Our annual meeting will be the second Sunday morning. Okay, yeah, so that won't work, yeah. Was Camp Work Youth Work Week, did it start on the second and go to the third Sunday? Yeah. So could it go, then, to the...

Esimerkiksi maaliskuun kolmantena sunnuntaina. Osa asiaa kevään aikataulussa, en tiedä, mikä se on vuodelle 2020, koska pääsiäinen liikkuu, se voisi mahdollisesti olla palmusunnuntai. No, meillä on myös usein ongelmia kevätloman kanssa.

Like the third Sunday in March. Part of the thing with the spring schedule, I don't know what it is for 2020, because Easter moves, that could potentially be Palm Sunday. Well, we also have issues with spring break a lot of times.

Joo, siksi mainitsin sen. Periaatteessa luulen, että, tiedättehän, se olisi yksi tapa edetä, valitaan kiinteä kohta kalenterista. Tarkoitan, valitaan yksi nyt ja sitten toivottavasti, jos siihen näyttää osallistuvan hyvin ja se menee hyvin, niin sitten on tavallaan kiinteä päivämäärä.

Yeah, that's why I mentioned that. In principle, I think that, you know, that would be one way to go is let's pick a fixed spot in the calendar. I mean, you pick one now and then hopefully, if it seems to be well attended and goes well, then you just have kind of a fixed date.

Ja tehdään se. Ja, tiedättehän, jos teemme sen eikä siihen näytä tulevan paljon tai kiinnostuksen taso ei ole tarpeeksi korkea, etteivät ihmiset tule minkäänlaisina määrinä, niin silloin voi, tiedättehän, arvioida uudelleen, kai. Mutta jos saamme sen kalenteriin tarpeeksi aikaisin,

And do it. And, you know, if we do it and it doesn't seem like there's much or the level of interest is not high enough that people aren't coming in any kind of numbers, then you can, you know, reevaluate, I guess. But if we get it on the calendar early enough,

Ja mainostetaan sitä tarpeeksi hyvin, ehkä tiedotetaan seurakunnille. Se auttaisi niitä suunnittelemaan sitä varten, niin että niiden on mahdollista osallistua silloin. Ensi vuonna palmusunnuntai olisi huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Joten siinä välissä olisi muutama viikko.

And advertise it well enough, inform the congregations maybe. That would help them to plan for that so it's possible for them to attend then. Next year, Palm Sunday, would be the first weekend in April. So there'd be a few weeks in between there.

Mietin vain ensi vuotta, kolmatta sunnuntaita, kolmatta viikonloppua, onko Phoenixin talviseurat siihen aikaan? En ole varma, milloin se on. Joten se olisi päällekkäinen.

I was just wondering about next year, the third Sunday, the third weekend, is that the Phoenix Winter Service is at that time? I'm not sure when it is. So that would be a conflict.

Toinen asia, joka vaikuttaa maaliskuun kalenteriin nyt vuonna 2020 Phoenixin seurojen takia, on että niitä edeltävinä viikkoina on SRK:n talven lähetysmatka. Joten sitä on siirretty eteenpäin noin kolme viikkoa tai kuukauden alkuperäisestä päivämäärästään. Joten se tulee olemaan mahdollisesti kiireistä aikaa sillä tavalla.

The other thing that enters into the March calendar now in 2020 because of the Phoenix services is that in the weeks prior to that, the SRK winter mission trip will be taking place. So it's been bumped ahead about three weeks to a month from its original date. So that's gonna be potentially a busy time that way.

Joten kesä kuulostaa, tai maaliskuu kuulostaa kesäkuukaudelta, tiedän, se on niin kiireinen. Taas Steve, sinulla on mikrofoni. Entä jos tavallaan otamme ehkä Donin aiemman ehdotuksen, luulen, että olemme tavallaan päässeet yksimielisyyteen siitä, että olisi hyvä katsoa, voisimmeko jatkaa yrittämistä tehdä se, ja katsotaan vain, emmekö voisi lyödä lukkoon aikaikkunaa, tiedättehän,

So summer sounds, or March sounds like a summer month, I know, it's so busy. Steve again, you got the mic. How about if we kind of take Don's maybe suggestion earlier, I think we kind of come to a consensus that it'd be good to see if we could continue to try to do it, and let's just kind of see if we can't nail down a time frame, you know,

Luulen, että siitä, mitä Dave sanoi, olisi mukavaa pitää se joskus. Kesät ovat niin kiireisiä, emme voi pitää sitä silloin. Kevät ja syksy on kuin täytetty kaikella muulla. Joten jos löydämme ajan talvella sen pitämiseen, katsotaan vain, saammeko sen järjestettyä. Joten oletko halukas ottamaan vastuun? Joo. Okei.

I think from what Dave said, it'd be nice to do it sometime. The summers are so busy, we can't do it then. Spring and fall is like plugged in with everything else. So if we can find a time in the winter to do it, let's just see if we can work that out. So are you willing to take charge? Yeah. Okay.

Asetetaan päivämäärä, mihin mennessä sinun täytyy antaa meille takaisin ehdotus. Tai jos keksimme ajan heti nyt, laitetaan se sinne ja katsotaan, saadaanko se toimimaan. Mikä viikonloppu sopii sinulle, Steve? Viikonloppu maaliskuussa. Mikä se oli?

Let's set a date by which you have to give back to us the proposal. Or if we can come up with the time right now, let's put it in there and see if it'll make it work. What weekend will work for you, Steve? Weekend in March. What was that?

Ei, toinen viikonloppu. Joo, kokeillaan sitä. Vastustaako kukaan sitä? Muuten Brandon ottaa sen ja kokeilee sitä maaliskuun ensimmäiselle viikonlopulle ja yrittää saada sitä mainostettua ja jatketaan siitä.

No, second weekend. Yeah, let's try it. Anyone opposed to that? Otherwise, Brandon will take it and try around with it for the first weekend in March and try to get it advertised and go from there.

Joten jos pidämme sen 1. maaliskuuta, on ollut kaksi ajatusta. Kai meillä oli se ennen iltapäivällä, eikö? Jos pitäisimme sen aamulla, se on kaikille seurakunnillemme tyypillinen ehtoollissunnuntai. Joten haluammeko pitää sen aamulla vai haluammeko pitää sen, jos ajattelee, okei, meillä on

So if we do it on March 1st, there's been two thoughts. I guess we used to have it in the afternoon, right? If we were to do it in the morning, that's for all of our congregations, typical communion Sunday. So do we want to do it in the morning or do we want to have it, if you think of, okay, we have

Ehtoollinen paikallisissa seurakunnissamme, sitten ihmiset menevät kotiin ja syövät lounasta ja pääsevät Brainerdiin. Että se on ehkä kuin myöhempi iltapäivä ja sitten on illallinen sen jälkeen. Se on vain yksi ajatus.

Communion in our local congregations, then people go home and have some lunch and get to Brainerd. That it's maybe like later afternoon and then you have a supper after. That's just one thought.

Okei, no, Steve on nyt kiireinen suunnittelemassa sianpaistoa maaliskuun ensimmäiselle viikonlopulle. Ovatko kaikki samaa mieltä siitä, että jätämme sen Steven hoidettavaksi ja katsotaan, mitä tapahtuu? Selvä. Numero kahdeksan, suviseurojen isäntä, ja me olemme isäntiä vuonna 2021.

Okay, well, Steve will be busy planning the hog roast now for first weekend in March. Does everyone agree on it, that we'll put it in Steve's court and see what happens? All right. Number eight, the host of the summer services, and we are the hosts for 2021.

Keskustelin Eric Jurmun kanssa viime viikolla siitä, mitkä ovat odotukset, mitä LLC ajattelee, mitä tarvitsemme, ja hän vain sanoi, että he ovat parhaillaan yrittämässä saada toimikunnan, kuin itsenäisen toimikunnan, joka järjestää ja suunnittelee seurat ehkä joka kerta, kun ne ovat Keskilännessä. Niin kauan kuin aiomme käyttää sitä Silver Springsin tilaa,

I visited with Eric Jurmu last week about what are expectations, what's LLC thinking, what do we need, and he just said they're in the process of trying to have a committee like a stand-alone committee that organizes and plans services maybe each time they're in the Midwest. As long as we're going to use that facility of Silver Springs,

Että ehkä hän vain tavallaan suositteli, että kaikki tavallaan seuraavat ja tavallaan katsovat, mitä tapahtuu tänä kesänä, ja jos meillä on joitakin asioita, joita meistä pitäisi parantaa, tai asioita, jotka toimivat tai eivät toimi, pidetään ne tavallaan mielessä, ja sitten myöhemmin jossain vaiheessa järjestäydymme, ja voi olla, että sen sijaan, että olisimme koko homman ja työn johto, ehkä käy niin, että olemme vain työntekijöitä, mikä olisi luultavasti aika mukavaa.

That maybe he just kind of recommended that everybody kind of watch and kind of look at what's happening this summer and if we got some things that we feel should be improved on or things that work or don't work kind of keep it in mind and then at a later date at some point we'll get organized and we might instead of being the management of the whole thing and the work maybe it'll turn out that we're just the workers which would be probably pretty nice.

Joten en tiedä, Steve tai John, onko teillä mitään sanottavaa? Tiedän, että LLC:ssä on keskusteltu mahdollisesta toimikunnasta. Joo, on ollut, siitä on ollut keskustelua, miten

So I don't know, Steve or John, you have any input? I know it's been discussed at LLC as possibly having a committee. Yeah, there's been, there has been discussion of that, how

Miten sitä lopulta johdetaan ja miten paikalliset seurakunnat vuorottelevat ja mitä ne vuorot, mitä vastuita niihin sisältyy, luulen, että se on tässä vaiheessa täysin auki. Joo. Okei, onko siitä mitään keskustelua? Muuten olemme vain tavallaan tietoisia siitä, mitä tapahtuu tänä kesänä.

How it ends up being managed and how the local congregations take turns and what those turns, what responsibilities they entail, I think is entirely up in the air at this point. Yeah. Okay, any discussion on that? Otherwise we just kind of be aware of what's happening this summer.

Olen varma, että jossain vaiheessa järjestäydymme vähän paremmin. Okei, uudet asiat. Onko kenelläkään uusia asioita, jotka haluaa tuoda esiin?

I'm sure at some point we'll get a little more organized. Okay, new business. Anyone have any new business they want to bring out?

Entä tämä kokous? Sopiiko meille edelleen pitää se maalis-huhtikuun aikaan Menahgassa? Käsittelen vain numeroa 10. Haluammeko jatkaa sitä näin, vai haluaako joku muu isännöidä sitä? Mitä ajatuksia on? Eli jatketaan tällä muodolla?

How about this meeting? Are we still fine with having it March, April timeframe in Menahga? I'm just covering number 10. Do we want to continue it like this, or does someone else want to host it? What's the thoughts? So continue this format?

Okei, kai ajatukseni ovat, että nyt käännymme takaisin uusiin asioihin eli menemme suoraan avoimeen keskusteluun. Joe otti esiin Rogerin tekstiviestin ja Steve ihmetteli, mitä on tekeillä. Roger, sopiiko sinulle, jos luen sen viestin, jonka lähetit minulle? Katsotaan, löydänkö sen.

Okay, I guess my thoughts are, now we'll swing back into the new business slash go right into the open forum. Joe brought up Roger's text and Steve was wondering what's going on. Roger, are you fine if I read that text that you sent to me? Let's see if I can find it.

Okei, 27. tammikuuta Roger lähetti minulle tämän viestin. Hei Mark, Jumalan terve. Pyyntöäsi kokouksesta Wolf Laken johtokunnan kanssa käsiteltiin vuosikokouksessamme.

Okay, on January 27th, Roger sent me this text. Hi Mark, God's peace. The matter of your request for a meeting with the Wolf Lake Board was discussed at our annual meeting.

Seurakunnan ohje oli, että ne, joilla on huolia johtokunnastamme, puhujistamme ja seurakunnastamme, ovat tervetulleita tapaamaan seurakuntaamme kokonaisuutena. Seurakunta tunnistaa johtokunnan jäsenten väsymyksen yksilöinä, ja että nämä hengelliset asiat koskevat muitakin kuin vain johtokuntaa ja puhujia, myös koko seurakuntaa.

The instruction from the congregation was, those with concerns regarding our board, speakers, and our congregation are welcome to meet with our congregation as a whole. The congregation recognizes the weariness of the board members individually, and that these spiritual matters affect beyond just the board and ministers, but also the entire congregation.

Siunatkoon Jumala yhteisiä ponnistuksiamme rakkauden ja opillisen ykseyden palauttamiseksi Raamatun mukaan, niin kuin Pyhä Henki on sen ilmoittanut. Käytännön yksityiskohdat siitä, milloin voisitte tulla, voidaan sopia meidän kesken seurakuntien puheenjohtajina. Roger. Joten se oli se...

May God bless our mutual efforts to restore love and doctrinal unity according to the scriptures as revealed by the Holy Ghost. The practical details of when you could come can be worked out between us as congregation chairman. Roger. So that was the...

Se viesti, jonka Roger lähetti minulle, ja minä vain vastasin takaisin, okei, kiitos, käsittelemme tätä seuraavassa kokouksessamme ja otamme taas yhteyttä. Joten olemme käsitelleet tätä ja puhuneet siitä johtokunnassamme, kai, muutaman eri kerran. Ja kuten tämä nimenomainen kokous, en tiedä, Joe, vihjasitko, että ihmisiä saattaisi tulla tänä aamuna seurakunnasta, en tiedä.

The text that Roger sent me and I just responded back, okay, thanks, we'll discuss this at our next meeting and we'll get back in touch. So we've discussed this and talked about it on our board, I guess, a few different times. And like this particular meeting, I don't know, Joe, if you were insinuating that people may come this morning from the congregation, I don't know.

Mutta tämä on tavallaan, minulle, vähän erilainen kokous kuin tavallisesti. Tämä on tavallinen aikataulun mukainen kokous. Joten minä, tarkoitan, kai jos ihmisiä tulee, tervetuloa, tiedättehän, ei sillä minulle väliä. Mutta mitä tulee siihen keskusteluun, kun alun perin lähetin Rogerille, se koski puhujien, Philin ja Darwinin, aikatauluttamista.

But this is kind of a, to me, a little different meeting than normal. This is a normal scheduled meeting. So I, I mean, I guess if people come, welcome, you know, it don't matter to me. But as far as the discussion that when I initially sent to Roger, it was pertaining the scheduling of speakers, Phil and Darwin.

Meillä oli se kokous tammikuussa, alkupuolella 12. tammikuuta, uskon, täällä. Emme luultavasti käsitelleet sitä henkilökohtaisella tasolla niin kuin toivoimme keskustelevamme. Se oli tavallaan valtava, iso kokous, ja se meni ehkä vähän eri suuntaan, joten halusimme tavallaan keskustella juuri siitä aiheesta. Ja luulen, että haluamme edelleen keskustella siitä asiasta.

We had that meeting in January, first part of the 12th of January, I believe, here. We probably didn't touch on it on an individual basis like we were hoping to visit about. It kind of was a huge, big meeting, and it went maybe a little bit different direction, so we wanted to kind of visit about just that topic. And I think we still want to visit about that issue.

Joten nyt olette tietoisia siitä, mihin Joe viittasi kommentissaan. Onko keskustelua? Puheenvuoro on vapaa. Aloitetaan nyt vain avoin keskustelumme.

So now you're aware of what Joe was alluding to in his comment. Any discussion? The floor is open. Let's just start on our open discussion now.

Haluatko mennä katsomaan, temppuileeko se kahvinkeitin? Ai, okei. Rakkaat veljet, sydämeni on levoton. Olemme saaneet nauttia vuosia ja vuosia ja vuosia, olemme saaneet nauttia avoimesta ja suorasta keskustelusta näissä kokouksissa.

You want to go see if that coffee pot's giving a hassle? Oh, okay. Dear brothers, my heart is troubled. We have enjoyed for years and years and years, we have enjoyed open and frank discussion at these meetings.

Jopa viime vuoden pöytäkirjassa sanotaan, että kaiken tämän keskustelun jälkeen, jonka kävimme yhdessä, rakkaat veljet Wolf Lakesta ja Brainerdista ja Menahgasta, siinä sanotaan, että meillä on paljon syytä kiittää Jumalaa. Enkä vain tiedä, mitä sanoa, mutta olen levoton. Näyttää siltä, että Wolf Laken seurakunta on jotenkin vaimentanut pyynnöillään.

Even as the minutes from last year say that after all this discussion we had together, dear brothers from Wolf Lake and Brainerd and Menahga, it says we have much reason to thank God. And I just don't know what to say, but I'm troubled. It seems like the Wolf Lake congregation has dampened with their requests somehow.

Teidän Wolf Laken veljien vapauden puhua. En tiedä, mitä se kaikki tarkoittaa, mutta olen todella levoton. Meillä on ollut kokouksia ja meillä on ollut kokouksia ja meillä on ollut kokouksia ja näyttää siltä, ettei mikään muutu. Ja nyt seurakunta sanoo teille veljille, että älkää puhuko.

The freedom for you Wolf Lake brothers to speak. I don't know what it all means, but I really am troubled. We have had meetings and we have had meetings and we've had meetings and it seems like nothing changes. And now the congregation is telling you brothers that don't speak.

Tai mitä tahansa, en vain ymmärrä sitä. Jumalan täytyy auttaa meitä näissä asioissa enkä tiedä, miten asiat järjestyvät. Don Nutty. Joten nostakaa vapaasti kättä milloin tahansa, niin yritän huomata sen.

Or whatever, I just don't understand it. God needs to help us in these things and I don't know how things will work out. Don Nutty. So feel free to raise your hand whenever and I'll try to catch it.

Kai en tiedä, mitä sanoa minäkään. Olen samaa mieltä Ronin kanssa tässä. Jumala on järjestyksen Jumala. Luulen, että Wolf Laken seurakunnan tuollainen toiminta on vastoin Jumalan tahtoa. Jumala on sallinut läpi aikojen

I guess I don't know what to say either. I agree with Ron here. God is a God of order. I think that kind of action by the Wolf Lake congregation is contrary to God's will. God has allowed throughout time

Niiden palvella eri tehtävissä, olipa kyse puhujasta, olipa kyse johtokunnan jäsenestä, opettajasta, mistä tahansa. Ja luulen, että kun kuulin Wolf Laken seurakunnan päätöksestä, en voinut muuta kuin pudistaa päätäni. Olen ymmälläni. En tiedä, mitä muuta sanoa.

Those to serve in different capacities, whether it be a speaker, whether it be a board member, teacher, whatever. And I think when I heard the decision of the Wolf Lake congregation, all I could do is shake my head. I am puzzled. I don't know what else to say.

Bruce. En tiedä, oliko se niinkään päätös. Luulen, että se oli enemmän neuvo. Tarkoitan, tiedättehän, me olemme väsymässä. Ja pelkomme johtokuntana on, ettemme itse kuivu ja menetä sitä rakkautta. Ja minäkin olen ymmälläni. Sanoin siinä kokouksessa täällä tammikuussa.

Bruce. I don't know if it was so much a decision. I think it was more advice. I mean, you know, we're getting weary. And our fear as a board is not to dry up ourselves and lose that love. And I'm puzzled too. I said at that meeting here in January.

Kokouksemme viime keväänä oli mielestäni hieno. Itse henkilökohtaisesti, se oli yksi parhaista kokouksista, joissa olen ollut neljään vuoteen. Ajattelin, että selvitimme asiat, siunasimme toisiamme, ja lähdimme pois, minusta tuntui, rakkaudessa. En juuri tunne ketään teistä. Minulla ei ole mitään teitä vastaan. Ja sitten se vain kääntyy aina ympäri. Tuntuu, että on tätä hyökkäystä, hyökkäystä. Siltä se minusta henkilökohtaisesti tuntuu.

Our meeting last spring I thought was great. Myself personally, it was one of the best meetings I've been in in four years. I thought we cleared up matters, we blessed each other, and we went away with, I felt, love. I don't know hardly any of you guys. I've got no beef with you. And then it just keeps turning around. It feels like there's this attack, attack. That's what it feels like to me personally.

Joten, tiedättehän, en halua itse kuivua ja tulla kirkassilmäiseksi. Joten en usko, että se oli päätös, enkä usko, että on reilua tuomita Wolf Laken seurakuntaa siitä neuvosta meille.

So, you know, I don't want to dry up myself and become bright-eyed. So I don't think it was a decision, and I don't think it's fair to condemn the Wolf Lake congregation for that advice to us.

John. Joo, en ollut täällä vuosi sitten. Kumpikaan, Steve tai minä, ei päässyt olemaan täällä. Muistan sen. Muistan puhuneeni lankoni Randyn kanssa sen jälkeen. Olin todella iloinen kuullessani hänen kertomuksensa siitä kokouksesta.

John. Yeah, I wasn't here a year ago. Neither Steve or I were able to be here. I remember that. I remember talking to my brother-in-law, Randy, after that. I was really happy to hear his report of that meeting.

Vaikutti siltä, kai sillä tavalla kuin Bruce kuvasi sitä, tunne siitä, että ehkä ei välttämättä ollut täysin yhtä mieltä joistakin hengellisistä kysymyksistä, mutta silti se oli ollut hyvä kokous ja avoin kokous ja että

It seemed like, I guess the way Bruce characterized it, a sense that maybe there wasn't necessarily fully one mind on some spiritual questions, but still it had been a good meeting and an open meeting and that

Tiedättehän, evankeliumia saarnattiin, ja se todella lämmitti sydäntäni kuulla se. Se rohkaisi minua niin paljon. Ja, tiedättehän, yksi kysymyksistä, joita minulla on, ja itse asiassa muistan, tämä olisi ollut vuoden 2016 puhujien kokous, kun keskustelin Darwinin kanssa,

You know, the gospel was preached, and it really warmed my heart to hear that. I was so encouraged by it. And, you know, one of the questions that I have, and actually I remember, this would have been 2016 speakers meeting, visiting with Darwin,

Leirin lopussa, minä ja luulen, että se oli Randy Herrala. Mutta kuten Darwin sanoi jo siinä vaiheessa, on vaikea ymmärtää, miten olemme tavallaan päätyneet tähän pisteeseen. Ja, tiedättehän, olen etsinyt, ja kai te kaikki tai useimmat teistä olette myös omassa mielessänne, miten olemme tavallaan päätyneet

At the end of the camp, me and I think it was Randy Herrala. But like Darwin said at that point already, it's hard to understand how we kind of got to this point. And, you know, I've searched and I guess all of you or most of you have also in your own minds how did we kind of get

Sinne, missä olemme. Ja, tiedättehän, voin sanoa, ettei minulla ole minkäänlaista lopullista vastausta siihen. En tiedä, onko minulla edes oikeastaan alustavaa vastausta siihen. Luulen, että, tiedättehän, minä kuin, oletan, että useimmat teistä, arvailette tai yritätte

Where we're at. And, you know, I can say I don't have any kind of definitive answer to that. I don't know if I even have really a tentative answer to it. I think that, you know, I like, I suppose most of you, you speculate or try to

Minun ei tarvitse ymmärtää, mutta minulla ei ole minkäänlaista varmaa johtopäätöstä siitä. Ymmärrän sen ajatuksen siinä Rogerin viestissä Markille. Luulen, että me kaikki, kaikki täällä, ymmärrämme

I don't have to understand, but I don't have any sort of sure conclusion of that. I understand the thought there in Roger's text to Mark. I think we all, all of us here, understand

Väsymysosuuden, varmasti. Olemme väsyneitä. Ja me tietysti olemme olleet ja olemme edelleen halukkaita tapaamaan seurakuntaanne.

The weariness part of it, for sure. We're weary. And we, of course, have been and are still willing to meet with your congregation.

Olen tuntenut ja olen yrittänyt ja yritän edelleen järjestää vain joitakin henkilökohtaisia keskusteluja, koska luulen, että kuten olemme kaikki nähneet isommissa kokouksissa, tiedättehän, saat puheenvuoron mutta

I have felt and I have tried and I'm still trying to arrange just some personal visits because I think like we've all seen in bigger meetings you know you get a speaking term but

Ei voi oikein ryhtyä keskusteluun ja käydä vuoropuhelua niin helposti, edes tämän kokoisessa kokouksessa. Ja kun keskustelemme henkilökohtaisella tasolla, ehkä se on mahdollisempaa. Ja ehkä auttaa meitä, esimerkiksi, jotka olemme mukana näissä kokouksissa,

You can't really engage in a conversation and have a dialogue so easily, even in a meeting of this size. And when we're visiting on a personal level, maybe that's more possible. And maybe help us, for example, who are involved in these meetings,

Ymmärtämään paremmin, mistä toinen kaveri tulee, mitä hän näkee, ja että he voivat ymmärtää, mitä sinä näet. Ja ehkä siinä vaiheessa voi tunnistaa, että ai, joo, nyt ymmärrän, mistä he tulevat sen kanssa.

To better understand where the other guy is coming from, what he sees, and that they can understand what you see. And maybe at that point you can recognize that, oh, yeah, now I can understand where they're coming from with that.

Ja meille on tärkeää, luulen, ymmärtää, miten viestintämme tulee perille ja miten muut sen myös kokevat. Ja, tiedättehän, minun täytyy käydä tätä läpi kotona koko ajan, koska en ole siinä hyvä. Tiedättehän, lapseni muistuttavat minua koko ajan, isä, tiedäthän.

And it's important for us, I think, to understand how our communication comes across and is perceived by others as well. And, you know, I have to go through this at home all the time because I'm not good at it. You know, my kids are reminding me all the time, Dad, you know.

Joten tapasin äskettäin, pari viikkoa sitten, Philin ja Careyn ja Annen ja Esan, ja sanoin heille, että haluan todella kuulla, mikä on teidän käsityksenne asioista ja siitä, miten olemme päätyneet tähän. No, tietysti heillä oli kasa kysymyksiä minulle, joten siihen se iltapäivä meni. Meillä ei ollut kovin pitkää aikaa.

So I met recently, a couple weeks ago, with Phil and Carey and Anne and Esa, and I told them that I really want to hear what's your perception of things and how we got here. Well, of course, they had a bunch of questions for me, so that's where that afternoon went. We didn't have a real long time.

Mutta lupasimme, että joo, yritämme kokoontua ja jatkaa sitä. Haluan todella kuulla, mikä on teidän käsityksenne? Miten te näette asiat? Katson joitakin näistä opillisista kysymyksistä. Se on yksi asia. Mutta luulen, että se toinen asia, jonka näen, joka on ollut,

But we promised that, yeah, we're gonna try to get together and continue that. I really do want to hear what's your perception? How do you see things? I look at some of these doctrinal questions. That's one thing. But I think the other thing that I see that's been,

Ehkä osa siitä, miten olemme päätyneet tähän, liittyy vain meidän ihmisyyteemme, jos niin halutaan sanoa. Meidän inhimillisiin heikkouksiimme ehkä joissakin teoissa, joita olemme tehneet, tai jossain, mitä olemme sanoneet, millä ei ole mitään tekemistä opillisten ymmärrystemme kanssa.

Maybe a part of how we have gotten here just has to do with our humanity, if you want to put it that way. Our human failings maybe in some actions that we've taken or something that we've said that has nothing to do with our doctrinal understandings.

Opillisissa kysymyksissä, ne ovat asioita, joista toivoisin, että pystymme olemaan yksimielisiä. En ole varma joidenkin noiden kysymysten käsittelyssä kuitenkaan, kuinka paljon tämä

On the doctrinal issues, those are things that I would hope that we're able to agree on. I'm not sure in the discussion of some of those issues, however, how much this

Meidän ihmisyysosamme tekee siitä keskustelusta myös vähän vaikeampaa. Ja meidän täytyy pystyä puhumaan myös, tietysti, opillisista kysymyksistä. Mutta luulen,

The humanity part of us makes that discussion also a little more difficult. And we need to be able to talk also, of course, about the doctrinal issues. But I think

Se on tärkeää, ja olemme keskustelleet, kuten teimme, se tuli esiin tammikuussa, tästä henkien kysymyksestä, esimerkiksi. Ja luulen, että se on alue, jolla olisin hyvin, hyvin varovainen ja arka tekemään minkäänlaisia johtopäätöksiä.

It's important, and we've discussed, like we did, it came up in January, this question of spirits, for example. And I think that that's an area that I would feel very, very cautious and timid to draw any kinds of conclusions.

Siitä, ja luulen, että yritin selittää, miten olen ymmärtänyt sen tai ajatellut sitä siinä kokouksessa. Luulen, että on selvää, että me kaikki olemme, Jumalan lapsina, Pyhä Henki asuu sydämissämme.

About that, and I think I tried to explain how I have understood that or thought about it in that meeting. I think it's clear that we're all, as children of God, the Holy Spirit dwells in our hearts.

Mutta me kaikki kannamme lihaa ja verta ja sitä paljon. Ja ne kaksi sotivat toisiaan vastaan. Ja, tiedättehän, keskusteluissamme voi olla asioita, joita sanomme, joista luulen, että voimme sanoa, että no, se ymmärrys ei edes tule

But we all carry flesh and blood and a lot of it. And those two are at war with one another. And, you know, in our discussions, there can be things that we say that I think we can say, well, that understanding even doesn't come from

Pyhästä Hengestä tai Jumalan sanasta, vaan se ehkä tulee lihastamme. Se ei tarkoita, ettei sillä henkilöllä, joka sen kommentin teki, olisi Pyhää Henkeä. Ajattelen niin usein, minulta kesti vuosia pohtia sitä, että ymmärsin kunnolla, miten sitä pitäisi ajatella,

The Holy Spirit or God's Word, but it maybe comes from our flesh. That doesn't mean that the person who made that comment doesn't have the Holy Spirit. I think so often of, it took me years pondering it to quite understand how to think about it,

Kun Jeesus matkusti Samarian läpi opetuslastensa kanssa, he halusivat pysähtyä ja pyysivät yösijaa eräästä samarialaiskylästä, ja heiltä evättiin se. Ja pari opetuslapsista, luulen, että se oli Jaakob ja Johannes, mutta en ole tarkka siinä, mutta he halusivat, he kysyivät Jeesukselta, pitäisikö meidän kutsua tuli alas taivaasta

When Jesus was traveling through Samaria with his disciples, they wished to stop and asked the place to stay in one Samaritan village, and they were refused. And a couple of the disciples, I think it was James and John, but I'm not precise on that, but they wanted, they asked Jesus if we should call down a fire from heaven

Ja Jeesus sanoi heille, ette tiedä, minkä hengen lapsia te olette. No, ainakin minun ajatukseni on ollut, että hän sanoi heille, ettei se tullut Jumalan hengestä, vaan se tuli teidän lihastanne. Toisella kertaa Jeesus sanoi Pietarille, kun hän oli kuvannut kärsimystään,

And Jesus said to them, you know not what manner of spirit ye are. Well, at least my thought has been that he was telling them that that did not come from the spirit of God, but it came from your flesh. On another occasion, Jesus said to Peter when he had described his suffering,

Tulevaa kärsimystä ja kuolemaa. Ja Pietari sanoi, ei niin, Herra, tämä ei ikinä tapahdu. Ja Jeesus sanoi Pietarille, mene pois minun edestäni, saatana. Enkä muista sen tarkkaa muotoilua, mutta että, tiedättehän, en usko, että hän sanoi Pietarille, ettei tämä ole uskovainen. Mutta se ei tullut...

The coming suffering and death. And Peter said, not so, Lord, this shall never be. And Jesus said to Peter, get thou behind me, Satan. And I don't remember the precise framing of it, but that, you know, I don't think he was telling Peter that he's not a believer. But that didn't come from...

Pyhän Hengen ymmärryksestä tai kehotuksesta Pietarissa, se tuli hänen lihastaan. Joten luulen, että siinä, tiedättehän, haluamme olla varovaisia. Kun Paavali kirjoittaa galatalaisille Hengen hedelmistä ja lihan hedelmistä,

The understanding or prompting of the Holy Spirit in Peter, that came from his flesh. So I think in that, you know, we want to be careful. When Paul writes to the Galatians about the fruits of the Spirit and the fruits of the flesh,

Kun hän puhuu lihan hedelmistä, hän puhuu sellaisista asioista kuin riita ja kateus ja eripuraisuus ja lahkot, ei vain aviorikoksesta ja haureudesta ja sen tyyppisistä synneistä. Joten tunnistamme, että niin voi tapahtua. Ja jos me yksilöinä sodimme Pyhää Henkeä vastaan, jossain vaiheessa liha pääsee voitolle.

When he speaks of the fruits of the flesh, he speaks of things like strife and envy and seditions and heresies, not just adultery and fornication and those kinds of sins. So we recognize that that can happen. And if we as individuals are at war with the Holy Spirit, at some point the flesh will gain the upper hand.

Ja oletan, että jossain vaiheessa sitten Pyhä Henki sanoo, tämä ei ole enää minun asuinsijani. Ja sitten menetämme uskomme. Mutta kai ne ovat tavallaan ne Raamatun kohdat ja ajatukset, jotka ovat...

And I suppose at some point then the Holy Spirit will say, this isn't a dwelling place for me anymore. And then we lose our faith. But I guess those are kind of the scripture portions and the thoughts that have...

Ohjanneet ajatteluani siitä, ja haluan ja toivon, että voisimme olla ehkä ei niin äkkinäisiä tekemään sellaisia johtopäätöksiä ja päätöksiä tai sanoja. Mutta meidän täytyy puhua selvästi emmekä voi luopua oikeasta opista.

Guided my thinking about that and I want and hope that we can be maybe not so abrupt in making those kinds of conclusions and decisions or words. But we have to speak clearly and we can't surrender right doctrine.

Tiedättehän, me puolustelemme sitä, mikä ei ole oikein, mutta että yritämme olla kärsivällisiä ja harkitsevia ja selkeitä yrittäessämme tunnistaa, mistä oikeasti on kysymys.

You know, we excuse that which isn't right, but that we try to be patient and thoughtful and clear in trying to recognize what's really in question.

Ja haluaisin edelleen nähdä lisää henkilökohtaisen tason keskusteluja. Keskustelu koko seurakunnan kanssa, tietysti, luulen, että jossain vaiheessa, ja se voi tapahtua, ja henkilökohtaisia keskusteluja voi olla sen jälkeen, mutta se on kuin,

And I still would like to see some more personal level visits. A visit with the whole congregation, of course, I think at some point, and it can happen, and personal visits can happen after that, but it's like,

Toinen, tiedättehän, iso kokous. Päädytte kyntämään paljon samaa maata ja se vie tunteja ja teidän täytyy, meidän kaikkien täytyy vastata kysymyksiin, joista olemme jo keskustelleet ja joihin olemme vastanneet tällaisissa kokouksissa monta kertaa. Ja niin, oma ajatukseni siinä on, että olisi mukavaa, jos voisimme

Other, you know, big meeting. You're gonna end up plowing a lot of the same ground and it takes hours and you'll have to, we'll have to all answer questions that we've already discussed and answered in these kinds of meetings many times. And so, my own thought there is it would be nice if we could

Edistyä siihen pisteeseen, että pystymme sanomaan, tässä on se, mitä näemme ja mitä ymmärrämme. Koska jos olette väsyneitä näistä kokouksista, niistä kokouksista, sanoisin oman kokemukseni perusteella, olette vielä väsyneempiä sen maan määrän takia, joka teidän täytyy kyntää.

Make some progress to a point where we're able to say, here's what we see and what we understand. Because if you're weary from these meetings, those meetings, I would say based on my own experience, you'll be even more weary because of the amount of ground you have to plow.

Yksinkertaisesti. Mutta ehkä on sen aika. Minulle on soittanut tai lähettänyt tekstiviestejä joitakin Wolf Laken seurakunnan jäseniä, ja olemme sopineet, että joo, istutaan alas ja keskustellaan. Ja kuten

Simply. But maybe it's time for that. I've had calls from or text messages from some members of Wolf Lake congregation and we've agreed, yeah, let's sit down and visit. And like

Me kaikki koemme, kun meillä on tavalliset työt kiireisessä elämässä, joskus vie aikaa saada se tapahtumaan. Mutta haluan teidän tietävän, että minä ja luulen, että me kaikki veljet täällä, haluamme kuulla ja yrittää ymmärtää

We all experience when we have regular jobs in a busy life, sometimes it takes a while to get that to happen. But I want you guys to know that I and I think all of us brothers here, we want to hear and to try to understand

Tavallaan teidän näkökulmaanne, mistä te tulette, millaisena te näette tilanteen, koska silloin ehkä voimme käydä vuoropuhelua, joka auttaa meitä pääsemään jonnekin sen kanssa. Esa.

Kind of your perspective, where you're coming from, what you see the situation to be, because then maybe we can have a dialogue that helps us to get somewhere with that. Esa.

Joo, olen tavallaan uusi johtokunnan jäsen, joten olen tavallaan vielä ottamassa kiinni täällä. Itse asiassa minulle annettiin tämä lappu, kun olin poissa, joten vuosikokous valitsi minut. En ole varma, miksi minut valittiin. Tai kuka sen edes teki? En tiedä sitä. Joo, luulen, että voimme silti käydä tällaisia pieniä keskusteluja, tietysti, pienryhmässä tai kahden kesken.

Yeah, I'm kind of a new board member, so I'm kind of still catching up here. Actually, I was assigned this tag while I was gone, so an annual meeting picked me up. I'm not sure why I was picked. Or who did it even? I don't know that. Yeah, I think we can still have these kind of small discussions, of course, in small group or one-on-one.

Ja itse asiassa toivottaisin ne tervetulleiksi. Kaikenlainen keskustelu, johon voimme tavallaan yhdessä ryhtyä, olisi hyvin, hyvin tervettä. Joten pidetään [viestintäyhteydet] avoinna, niin että tavallaan ymmärtäisimme toisiamme yhä paremmin. Ja olen ajatellut näitä pieniä keskusteluja, voisimme

And I would actually welcome them. Any kind of discussion we can kind of engage together would be very, very healthy. So keeping the [lines of communication] open, so we would kind of understand each other better and better. And I've been thinking these small discussions, we could

Taas, nämä pienet keskustelut ovat tavallaan hyviä, koska voimme puhua edestakaisin. Meidän ei tarvitse odottaa puolta tuntia ennen kuin voimme edes vastata. Ja näitä tällaisia pieniä keskusteluja, sanoisin, että tekisimme sen sellaisella tavalla, ettei olisi ennakko-johtopäätöksiä, kukaan ei ole oikeassa, kukaan ei ole väärässä. Voisi vain istua alas, ottaa kupin kahvia ja keskustella.

Again, these small discussions are kind of good because we can go back and forth. We don't have to wait for half an hour before we can even reply. And these kind of small discussions, I would say that we would do it in such a way that there would be no pre-con conclusions, nobody's right, nobody's wrong. You could just sit down, take a cup of coffee, and discuss.

Katsoa, mihin Raamattu meidät vie, ja tällä tavalla ymmärtää toisiamme. Voi olla paljon ehkä väärinkäsityksiä tai myös näissä asioissa. Joten haluaisin edistää tällaisia keskusteluja rauhassa ja rakkaudessa. Ja taas, joten luulen, että lopulta me olemme kaikki syntisiä, me olemme kaikki

See where the scriptures take us and this way to understand each other. There could be a lot of maybe misunderstandings or also in these issues. So I would like to promote this kind of discussions in peace and love. And again, so I think at the end, we are all sinful, we are all

Kukaan ei ole täydellinen täällä, joten taas, haluaisin edelleen edistää pieniä keskusteluja näistä asioista. Yksi ehdotuksistamme, voisimme jopa joskus käyttää jotain kirjallista materiaalia. On paljon hienoja esityksiä ja kirjoja ja

Nobody's perfect here, so again, I would like to promote still small discussions on these issues. One of our suggestions, we could even sometimes use some written material. There are a lot of great presentations and books and

Voisimme, on uusi SRK:n oppikirja, itse asiassa olen menossa työstämään sen kääntämistä suomeksi, hyvin mielenkiintoinen kirja, paljon mielenkiintoista materiaalia. Voisimme esimerkiksi ottaa jonkin esityksen, ehkä johdannon, jonkin kirjan luvun ja käydä sen läpi yhdessä. Hei, katsotaan, uskommeko me näin?

We could, there's a new SRK doctrinal book, actually I'm going to working on to translate that into Finnish, very interesting book, a lot of interesting material. We could example take some presentation, maybe introduction, some book chapter and go through together. Hey, let's, do we believe this way?

Ja luulen, että huomaisimme, että usein me todella uskomme ja ymmärrämme samalla tavalla. Joten edistäisin taas tällaisia hyvin vapaita keskusteluja. Taas, ei syytöksiä, ei leimaamista. Katsotaan, kuka on väärässä, kuka on oikeassa. Puhutaan enemmän näistä opillisista asioista.

And I think we would find that often we do really believe and understand in the same way. So I would again promote this kind of very free discussions. Again, no accusations, no labeling. See who is wrong, who is correct. Let's talk about more these doctrinal issues.

Vähemmän ihmisiä, joten toivotan todella tervetulleeksi tällaisen ajatustenvaihdon. Ja taas, henkilökohtaisesti toivottaisin tervetulleeksi keskustella näistä asioista. Joten puhukaa minulle tai soittakaa minulle tai mitä tahansa.

Less people, so I will really welcome this kind of exchange. And again, personally, I would welcome to discuss these issues. So please talk to me or call me or whatever.

Okei, kuka on seuraava? Al.

Okay, who's next? Al.

Kai olisin samaa mieltä Esan kanssa siitä, että minäkin toivottaisin tervetulleiksi henkilökohtaiset keskustelut. Oveni on auki. Keskustelisin mielelläni. Yksi asia Johnin kysymykseen käsityksistä tai siitä, mikä näyttää olevan monien näiden asioiden takana, sanon, että juorumylly on kauhea.

I guess I would agree with Esa on that, that I too would welcome personal discussions. My door's open. I'd love to visit. One thing to John's question as to perceptions or what seems to be behind a lot of these things, I will say the rumor mill is horrible.

Aivan kauhea. On hirveän paljon ihmisiä, jotka päättävät, mitä ihmiset uskovat. Ja kuulen joitakin näistä asioista, enkä ole osa mitään juoruihmisten ryhmää. Kai en puhu paljon, mutta voin sanoa, että kun kuulen, mitä ihmiset kertovat minulle, että minä uskon, se on hyvin pettymys.

Absolutely horrible. There's an awful lot of people who are deciding what people believe. And I hear some of these things, and I'm not part of any group of rumor people. I guess I don't do a lot of talking, but I can say that when I hear what people tell me that I believe, it's very disappointing.

Koska tiedän, mitä uskon, ja silti minulle kerrotaan, että uskon jotain muuta. Ja olen kuullut tätä monelta ihmiseltä. Luulen, että se on tavallista. Luulen, että voisin puhua melkein kaikkien puolesta tässä huoneessa, että selkämme takana sanotaan asioita, päätetään, miten uskomme, eikä se vain ole totta. Emme tiedä, ellemme keskustele kasvokkain.

Because I know what I believe, and yet I'm being told that I believe something different. And I've heard this out of a lot of people. I think that is standard. I think I could speak for almost everybody in this room that there are things said behind our backs, deciding how we believe, and it's just not true. We don't know unless we visit in person.

Joten se on osa juorumyllyä. Luulen, että on täyttä ajanhukkaa lähteä sille polulle, mutta sinne paljon tästä menee. Luulen, että jos pysymme opissa, vanhurskauttamisessa uskon kautta, kun voimme olla yksimielisiä opista, kuten Augsburgin tunnustuksessa sanotaan, kun olemme yksimielisiä opista ja sakramenttien oikeasta käytöstä, se riittää.

So it's part of the rumor mill. I think it's a total waste of time to go down that trail, but that's where a lot of this goes to. I think if we stick with doctrine, the justification by faith, when we can agree on doctrine, as it says in the Augsburg Confession, when we agree on doctrine and the proper use of the sacraments, that's enough.

Ja niin sitten kaikki muut nämä asiat voidaan ottaa pois.

And so then all the rest of these things can be taken away.

Kuka on seuraava? Josh. Mitä ovat nämä muut asiat, jotka voidaan ottaa pois, Al?

Who's next? Josh. What are these other things that can be taken away, Al?

Oletko tuntenut rakkauden puutetta täällä kokouksissamme? Tässä nimenomaisessa kokouksessa, ei. Vuosi sitten se oli kaunis kokous. Meillä oli avoin ja vapaa keskustelu. Olen ollut hirveän monissa kokouksissa, joissa esitetään vaatimuksia, sanotaan paljon vääriä asioita. Nämä puheet, jotka tuomitsevat oppia,

Have you felt lack of love here in our meetings? In this particular meeting, no. A year ago, it was a beautiful meeting. We had an open and free discussion. I've been to an awful lot of meetings where there are demands made, a lot of wrong things said. These speeches condemning doctrine,

Minulla on todellinen ongelma, kun joku avaa suunsa, ja tätä on tapahtunut useaan otteeseen, kun sanotaan, että se on väärää oppia. Pysähtykää ja tutkikaa tätä vähän. Älkää sanoko väärää oppia, jos ette tiedä, mistä puhutte. Se on huono juttu, ja on ollut syytöksiä vääristä hengistä,

I have a real problem when somebody opens their mouth, and this has happened on several occasions where the comments are made that that is wrong doctrine. Stop and study this a little bit. Don't be saying wrong doctrine if you don't know what you're talking about. That's a bad deal, and there's been accusations of false spirits,

Vääristä opeista, vääristä ymmärryksistä. Minulla ei ole ongelmaa väärän ymmärryksen kanssa. Voimme istua alas ja keskustella siitä koko päivän. Mutta kun joku syyttää minua väärästä opista, on todella vaikea keskustella. Kun vain esitetään väite ilman että siitä keskustellaan. Monet teistä tajuavat, ja puhun vanhurskauden vaatteesta esimerkkinä.

Wrong doctrines, wrong understandings. I don't have a problem with a wrong understanding. We can sit down and visit about that all day long. But when somebody accuses me of wrong doctrine, it really is difficult to discuss. When it's just the statement is made with no visiting about it. Many of you realize, and I'll talk about the robe of righteousness for an example.

John mainitsi viime kokouksessamme, ettei hän edes tiedä, miksi se aihe tuli esiin. No, sillä ei ole mitään merkitystä, miksi se tuli esiin, mutta se tuli esiin yhdessä kokouksistamme kauan sitten. Todellisuus on, että puhuin siitä MBMAC:ssa kaksi vuotta sitten. Yli 20 ihmistä puhui minua vastaan, mutta minä olin oikeassa. Se on Raamatun mukaista. Ja nyt olen kuullut väitteitä, että se on väärää oppia. Minun kantani siihen.

John mentioned at our last meeting, he doesn't even know why that topic came up. Well, it doesn't make any difference as to why it came up, but it did come up in one of our meetings a long time ago. The reality is I spoke about that at MBMAC two years ago. There were 20 plus people that spoke against me, but I was right. It's according to scripture. And now I've heard statements saying that that's wrong doctrine. My stance on it.

No, minun kantani on oikea. Ja on ihmisiä, jotka ovat väärässä siinä. En välitä siitä, että joku on väärässä. En välitä vääristä ymmärryksistä. Voimme keskustella siitä. Mutta älkää sanoko minulle, että olen väärässä opissa, kun olen oikeassa ja Raamatun mukainen. Ja Wolf Lakea on syytetty hirveän monesta asiasta, ei vain minua henkilökohtaisesti. Mutta tähän mennessä, opin suhteen, olemme olleet 100-prosenttisesti oikeassa. Ja voimme mennä takaisin Raamattuun ja keskustella tästä. Tässä istuu juuri nyt paljon ihmisiä

Well, my stance is correct. And there are people that are incorrect on that. I don't mind somebody being wrong. I don't mind wrong understandings. We can discuss that. But don't tell me I'm in wrong doctrine when I'm correct and according to Scripture. And Wolf Lake has been accused of an awful lot of things, not just me personally. But so far, concerning doctrine, we've been 100% correct. And we can go back to the Bible and discuss this. There's a lot of people sitting here right now

Jotka ovat täysin tietoisia siitä, että useimmat näistä asioista ovat olleet oikein. Ja silti kaikkialla Siionissa esitetään väitteitä, joissa ihmisillä ei ole ymmärrystä oikeasta opista. Minulle se on paha ongelma. Se on hyvin paha ongelma. Meidän täytyy keskittyä oppiin. Ja kun olemme yksimielisiä opistamme, Raamatun mukaisesti, rakkauden puutetta ei ole. Anteeksiantamusta saarnataan.

Who are fully aware that most of these things have been correct. And yet there are statements made all over Zion where people do not have an understanding of correct doctrine. To me, that's a bad problem. That's a very bad problem. We need to focus on doctrine. And once we're in agreement on our doctrine, in accordance with scripture, there is no lack of love. Forgiveness is preached.

Jokaiselle. Ja itse asiassa minä henkilökohtaisesti annan anteeksi kaikille joka tapauksessa. En ole järkyttynyt niistä, joiden mielestä olen erehtynyt. Se ei ole minulle iso asia. Tiedän, missä seison. Mutta annan anteeksi niille, jotka eivät ymmärrä, ja rukoilen, että he tulisivat ja puhuisivat ja voimme selvittää tämän.

To each and every one. And as a matter of fact, I personally forgive everyone anyway. I'm not upset by those who feel that I'm in error. That's not a big deal to me. I know where I stand. But I forgive those who don't understand and pray that they would come and talk and we can square this away.

Kuka on seuraava?

Who's next?

Minun täytyy sanoa, että ajatukseni tällä viikolla ovat usein palanneet näihin kokouksiin ja näihin asioihin, joista olemme keskustelleet jo jonkin aikaa. Ja tänään huomaan itseni täällä tässä kokouksessa miettimässä, miksi olemme täällä? Miksi päädyimme tänään tähän kokoukseen avoimen keskustelun eteen?

I have to say that my thoughts this week have often gone back to these meetings and these issues that we've been discussing for some time. And today I catch myself here at this meeting wondering, why are we here? Why is it that we wound up today at this meeting in front of an open forum discussion?

Ajatukseni ajautuivat takaisin muutaman viikon taakse. Miksi meillä oli se kokous siellä Monticellossa? Meillä oli mahtava kokous täällä vuosi sitten. Se oli hyvin, hyvin kaunis. Se oli mukava. Meillä oli hyvin vapaa keskustelu, avoin keskustelu. Sitten olen ajatellut puhujien leiriä pari viikkoa sitten ja niitä ajatuksia ja sitä, miksi keskustelimme siitä, mistä keskustelimme.

My thoughts drifted back to a few weeks ago. Why did we have that meeting there in Monticello? We did have an awesome meeting here a year ago. It was very, very beautiful. It was nice. We had very free discussion, open discussion. Then I've thought about Speaker's Camp a couple weeks ago and the thoughts and why we were discussing what we were.

Ja luulen, että me kaikki tiedämme, emme voi, en voi sanoa, Al, en voi puhua, tiedättehän, en aio sanoa sitä, luulen, että jollakulla voi olla väärä oppi ja silti uskoa. Usko tulee yksinkertaisesti uskomalla. Kerran eräs rakas veli, sanon vain hänen nimensä, rakas veli, Kenny-setä Arvla,

And I think we all know, we can't, I can't say, Al, I can't speak to, you know, I'm not going to say that, I think someone can have wrong doctrine and still believe. Faith comes simply by believing. One time a dear brother, I'll just say his name, dear brother, Uncle Kenny Arvla,

Hän toi suomalaisen puhujan Cokatoon. Hän palveli Wolf Lakessa ja Menahgassa. Hän tuli käymään seuraavana päivänä ja hän oli niin iloinen. Hän sanoi, Randy, unohdan, kuka se suomalainen puhuja oli, hän sanoi, kysyin siltä, kuka tämä suomalainen veli puhuja nyt olikaan, hän sanoi, voinko olla uskovainen, mutta minun ei tarvitse lukea Raamattua? Ja suomalainen puhuja sanoi oikein, kyllä, sinun ei tarvitse, voit vain uskoa.

He brought a Finnish minister to Cokato. He served in Wolf Lake and Menahga. He came over the next day and he was so happy. He said, Randy, I forget who the Finnish minister was, he said, I asked whoever this Finnish brother speaker was, he said, can I be a believer but I don't have to read scripture? And the Finnish minister correctly said, yes, you don't, you can just believe.

Usko on niin yksinkertainen. Meidän täytyy vain uskoa, tiedättehän. Ja Al, luulen, että on, minun ei tarvitse puhua sinulle suoraan, meille kaikille, tiedättehän, on joitakin, jotka voivat ymmärtää oppia paremmin kuin toiset. Vaikka olen sanan palvelija, minusta tuntuu, että minulla on vähän ymmärrystä opista. Yritän opiskella ja muuta. Mutta luulen, että usko tulee kuulemisesta ja uskomisesta.

Faith is that simple. We only have to believe, you know. And Al, I think there's, I don't need to speak to you directly, to all of us, you know, there's some that can understand doctrine better than others. Even though I'm a servant of the word, I feel I have little understanding of doctrine. I try study and whatnot. But I think that faith comes by hearing and by believing.

Ja meidät on vanhurskautettu Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja voimme puhua monista näistä keskusteluista. Mutta toinen asia, jota olen ajatellut, on kristillinen rakkaus. Ja minun täytyy muistuttaa itseäni paljon, tai usein, että minulla on tämä kristillinen rakkaus. Rakastan Esaa. Rakastan ketä tahansa. Tiedättehän, katsoin juuri ylös Esaan. Rakastan kaikkia, ja toivon, että kaikki

And we're justified through Jesus Christ. And we can talk about a lot of these discussions. But the other thing I've thought about is Christian love. And I have to remind myself a lot, or often, that I do have this Christian love. I love Esa. I love whoever. You know, I just looked up at Esa. I love everybody, and I hope everybody

Ja puhun tästä niin, että toivon, että tämä rakkaus palaa yhä lämpimästi kaikkien meidän sydämissämme, enkä epäile, etteikö se palaisi. Mutta minä vain, olen ajatellut tätä paljon tällä viikolla, ja arvostan Brucen kommenttia siitä, etten oikein ymmärrä seurakunnan ohjetta tai ajatusta, että ette puhuisi näistä asioista, koska minusta se on henkilökohtaista uskoa.

And I speak to this as I hope that this love is still warmly burning in all of our hearts, and I don't doubt that it is. But I just, I've thought about this a lot this week, and I appreciate Bruce's comment how I don't really understand the directive or the thought from the congregation that you wouldn't speak to these matters, because I feel it's personal faith.

Tiedättehän, enkä ole varma, miksi seurakunta tuli noiden ajatusten kanssa. En oikein pysty vielä käsittämään sitä, mutta meillä on, uskovaisina, vapaus henkilökohtaisesti vain avautua ja puhua, miten uskomme. Se on sillä tavalla, ettei seurakunta usko johtokunnan puolesta. Se vastaa siihen. Eikä johtokunta usko seurakunnan puolesta, eikö? Vaan me uskomme itsemme puolesta.

You know, and I'm not sure why the congregation came with those thoughts. I can't really grasp that yet, but we have, as believers, freedom to personally just open up and speak how we believe. It's that way that it's not the congregation doesn't believe for the board. It answers to it. Nor does the board believe for the congregation, right? But we believe for ourselves.

Ja sillä tavalla, kun on yhteinen joukko yksilöitä, jotka uskovat oikein Kristukseen ja oppiin ja Jumalan tiehen, niin se tuo sen joukon, tai seurakunnan. Joten en oikein ymmärrä noita ajatuksia, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan. Ja olen rukoillut ja muutkin johtokuntamme jäsenet ovat rukoilleet, ettemme kuivuisi näissä asioissa, koska ne ovat.

And in that way, when there's a collective group of individuals who believe correctly in Christ and in doctrine and in God's way, then that brings the group of, or the congregation. So I don't really understand those thoughts, but maybe I don't need to as well. And I've prayed and other members on our board have prayed also that we wouldn't dry up in these issues, because they are.

Ne kuluttavat. Ajattelee niitä koko ajan. Tiedättehän, kun meillä on näitä kokouksia yhdessä, minä itse, rukoilen, että Jumala avaisi sen minulle, ensinnäkin, ja sitten hän avaisi tämän kokouksen meille kaikille. Luulen, että on tärkeää, että, ja yritän muistaa tämänkin, että pysymme lapsen paikalla, emmekä ole niin varmoja ymmärryksestämme

They are consuming. Think about them all the time. You know, when we have these meetings together, I myself, I pray that God would open it up to me, first of all, and then he would open this meeting up to all of us. I think it's important that, and I try to remember this also, that we remain in a place of a child not so confident in our understanding

Vaan että elävän uskon lahja on, tai suurin lapsi valtakunnassa on, suurin valtakunnassa on lapsi, kuten Jeesus on opettanut. Ja minua alkaa huolestuttaa, kun käärimme itsemme siihen, että ymmärrämme nämä jutut täysin. Puhun sinulle suoraan sillä tavalla. Toivon, ettei se ole niin. Ja kai minun ei pitäisi olettaa, että se on niin, että ajattelet niin, ja toivon, ettei.

But that the gift of living faith is, or the greatest child in the kingdom is, the greatest in the kingdom is a child as Jesus is taught. And I get troubled when we wrap ourselves into understanding this stuff fully. I'll speak to you directly in that way. I hope it's not that way. And I guess I shouldn't assume it's that way that you think that, and I hope not.

Uskoisimme kuin pienet lapset. Kai siinä on kaikki, mitä minulla on. Luulen, että olisi hyvin tärkeää tunnistaa, mitä lapsenusko on. Se on täydellistä luottamusta Herraan. Ja minä teen niin, uskon.

We would believe as little children. I guess that's all I have. I think it would be very important to recognize what childlike faith is. It is complete trust in the Lord. And I do that, I believe.

Minä uskon sanan. Minä uskon Jumalan. Olen hyvin varma, että Kristus on minun pelastukseni, koska hän on niin luvannut. Tämä ei ole itsevarmuutta. Luulen, että teidän täytyy olla tietoisia siitä. Sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä minä olen tehnyt. Sillä on kaikki tekemistä

I believe the word. I believe God. I'm very confident that Christ is my salvation because he's promised so. This is not a self-confidence. I think you need to be aware of that. It has nothing to do with me. It has nothing to do with what I've done. It's got everything to do

Sen kanssa, mitä Kristus on tehnyt. Se on lapsenuskoa. Ja mitä tulee ymmärrykseen, kuten sanoin aiemmin, minulla ei ole ongelmaa väärän ymmärryksen kanssa. Se on yksi asia. Jokainen meistä erehtyy ymmärryksessä. Kun opetamme väärää ymmärrystä sen jälkeen, kun meille on opetettu

With what Christ has done. That's childlike faith. And as far as understanding, as I stated previously, I don't have a problem with a wrong understanding. That's one thing. Every single one of us errs in understanding. When we're teaching a wrong understanding after having been taught

Mikä on oikein, se on väärän opin opettamista. Tässä on iso ero. Jokainen meistä tekee virheitä. Kukaan ei ymmärrä kaikkea täydellisesti. Mutta opettaa jotain, mikä on väärin, sen jälkeen, kun on kerrottu, että se on väärin, nyt on siirrytty kokonaan uudelle tasolle. Se on väärää oppia. Vielä yksi asia.

What is correct, that's teaching wrong doctrine. There's a big difference here. Every one of us makes mistakes. Nobody understands everything perfectly. But to teach something that is incorrect after being told that it's incorrect, now you've moved down to a new level altogether. That's wrong doctrine. One more thing.

Minä olin, ajatukseni harhailevat usein puhuessani, näyttää siltä, mutta minä olin, otin esiin sen tosiasian, että meillä on ollut monia näitä kokouksia ja se johtuu siitä, ja olen keskustellut joidenkin teidän veljien kanssa, se johtuu siitä, että lopulta, tiedättehän, emme näytä pääsevän samalle linjalle tai se voi olla tosi lähellä, mutta näyttää siltä, että olemme vähän erilaisia.

I was, my thoughts often stray as I'm speaking it seems, but I was, I brought up the fact that we've had many of these meetings and it is because, and I've had discussions with some of you brothers, it is because in the end, you know, we seemingly can't come to a line or it may be really close, but it's seemingly we're a little bit different.

Ja olen lähtenyt keskusteluista sillä tavalla, että no, hei, voimme silti saarnata evankeliumia, mutta jatketaan keskustelua. Tänään emme ole ihan samaa mieltä tästä asiasta tai emme, mutta luulen, että on tärkeää, että se on todellinen. Me tiedämme sen. Se on edessämme. On tämä pieni ero, joka on todellinen näennäisesti monissa eri kysymyksissä.

And I've left discussions that way, that, well, hey, we can still preach the gospel, but let's continue the discussion. Today, we don't quite agree on this matter or not, but I think it's important that it is real. We know that. It's before us. There's this little bit of difference that's real in seemingly many different issues.

Joo, luulen, että meillä täytyy olla oikea oppi. Se on hyvin tärkeää. Saanko lukea, tämä on Anna Lutherin kommentti. En voi sanoa tarpeeksi usein

Yeah, I think we need to have a correct doctrine. That's very important. Let me read, this is Anna Luther's comment. I cannot say often enough

Että meidän täytyy huolellisesti erottaa oppi ja elämä. Oppi on pala taivasta. Elämä on pala maata. Elämä on syntiä, erhettä, saastaisuutta, kurjuutta, rakkaus, täytyy kärsiä usko, toivoa ja kärsiä kaikki. Syntien anteeksiantamuksen täytyy olla jatkuvaa, jotta syntiä ja erhettä ei puolustettaisi ja ylläpidettäisi.

That we must carefully differentiate between doctrine and life. Doctrine is a piece of heaven. Life is a piece of earth. Life is sin, error, uncleanness, misery, charity, must forbear belief, hope, and suffer all things. Forgiveness of sins must be continuous so that sin and error may not be defended and sustained.

Mutta opissa ei saa olla erhettä, ei armahduksen tarvetta. Ei voi olla vertailua elämän opin välillä. Opin pieninkin kohta on tärkeämpi kuin taivas ja maa. Sen tähden emme voi sallia, että pienintäkään piirtoa opista turmellaan. Voimme katsoa läpi sormien elämän loukkaukset ja erheet,

But with doctrine, there must be no error, no need of pardon. There can be no comparison between the doctrine of life. The least little point of doctrine is of greater importance than heaven and earth. Therefore, we cannot allow the least jotted doctrine to be corrupted. We may overlook the offenses and errors of life,

Joissa päivittäin teemme paljon syntiä, jopa pyhät syntiä, kuten he itse tunnustavat Herran rukouksessa ja uskontunnustuksessa. Mutta meidän oppimme, Jumala olkoon kiitetty, on puhdas, koska kaikki uskonkappaleet perustuvat Pyhään Raamattuun. Joten minä... On hyvin tärkeää mennä Raamattuun ja olla opillisesti oikea. Samaan aikaan,

Where we daily sin much, even the saints of sin as they themselves confess in the Lord's Prayer and in the Creed. But our doctrine, God be praised, is pure, because all articles of faith are grounded in Holy Scripture. So I would... It is very important to go to the Scriptures and be a doctrinal correct. At the same time,

Ilmeisesti tarvitsemme tämän yksinkertaisen elämän, tarkoitan, lapsen uskon myös. Joten tarvitsemme senkin, mutta sanoisin, että pysytään raamatullisella pohjalla, myös näissä keskusteluissa. Oli mielenkiintoista, luin, oli sovintokokous vuonna 1911

Obviously, we need this simple life, I mean, faith of a child as well. So we need that as well, but I would say that let's stay on a scriptural basis, even in these discussions. It was interesting, I was reading, there was a reconciliation meeting in 1911

Suomessa, Oulussa, uusheränneiden ja uskovaisten välillä, ja ensimmäinen asia, kun kokous alkoi, oli että uskovaiset ehdottivat, että tässä kokouksessa voimme vedota vain Raamattuun. Käytetään vain Raamattua tässä kokouksessa tavallaan keskustelumme pohjana.

In Finland, in Oulu, between new awakenings and believers, and the first thing when meeting started was the believers proposed that at this meeting we can only appeal to the scriptures. Let's use scriptures only at this meeting to kind of base on our discussion.

Steve. Tunnen olevani vähän väärässä paikassa puhumaan tästä, mutta tulin maailmasta ja luterilaisesta kirkosta. Ja asettaakseni sen asiayhteyteen, ja haluan ehdottomasti tulla oikaistuksi, jos sanon tämän väärin,

Steve. I kind of feel out of place to speak to this, but I came from the world and from a Lutheran church. And to put it in context, and I certainly want to be corrected if I'm stating this wrong,

Minun täytyisi melkein sanoa, että heidän oppinsa oli, jos mennään opin mukaan, mikä minulle on tavallaan melkein kuin, miten sen sanoisi, ei laki, vaan heidän ymmärryksensä, voin sanoa, että luulen, että heidän oppinsa oli aika oikea. Olisin täällä toteamassa sen tosiasian, että jos olisin yrittänyt väitellä joidenkin niiden

I would almost have to say that their doctrine was, if you're going to go by the doctrine, which to me kind of is almost like, how would you say it, not a law, but their understanding, I can say that I think their doctrine was pretty correct. I'd be here to state the fact that if I was going to try to debate with some of those

Luterilaisten kanssa, jotka olivat siellä, opin suhteen, olisin luultavasti tullut toiseksi. Vain siitä syystä, että monet heistä olivat käyneet teologisia kouluja, korkeakouluja, miten sen nyt haluaakin sanoa, että he olivat hyvin oppineita Raamatussa. Mutta voin myös sanoa, että kun minä käännyin, se, mikä minusta näytti olevan ero, oli se Pyhä Henki, joka ohjasi valtakuntaa.

Lutherans that were there, as far as doctrine, I would have probably come in second place. Just because of the fact that a lot of those had been to theology schools, colleges, whatever you might want to say, that they were very learned in the scriptures. But I can also say that when I was converted, what seemed to me the difference was that Holy Spirit that was guiding the kingdom.

Ja näytti siltä, että opin ymmärrys, niin sanoakseni, tai lapsenuskon ymmärrys oli täällä Jumalan valtakunnassa. Eikä se perustunut siihen, kuinka paljon tiesi, niin sanoakseni, vaan todelliseen henkilökohtaiseen kokemukseen.

And it seemed as if the understanding of doctrine, so to speak, or the understanding of childlike faith was here in God's kingdom. And it wasn't based on how much you knew, so to speak, but on actual personal experience.

Enkä tiedä, liittyykö se tavallaan siihen, mistä tässä keskustelemme, mutta ehkä voin sanoa kaikessa nöyryydessä, luulen, että sitä meidän täytyy kuulla, on nöyryys. On vaikea olla ehkä puolustava monia asioita kohtaan katsomatta asioiden nöyrää puolta myös.

And I don't know if that's kind of pertinent to what we're discussing here, but maybe I can say that in all humbleness, I think that's what we need to hear is humbleness. It's hard to be maybe defensive towards a lot of things without looking at the humble side of things as well.

Varmasti on todettu, että koska me kaikki kannamme sitä lihaa, se on osa meitä. Juorumylly mainittiin täällä, ja minun täytyy sanoa, että se on ilkeä asia. Tarkoitan, voin kertoa teille, että alle 20 minuutin sisällä siitä, kun olin puhunut Darwinin kanssa puhelimessa Brainerdissa palvelemisesta, tai Brainerdissa palvelematta jättämisestä, tyttäreni soitti minulle ja hänellä oli,

Certainly it's been stated that as we all carry that flesh, that's part of us. The rumor mill was mentioned here, and I gotta say that that is a nasty thing. I mean, I can tell you that within less than 20 minutes of when I had spoken with Darwin on the phone about serving in Brainerd, or not serving in Brainerd, my daughter called me and had a,

Minä sain puhelun tai tekstiviestin tai sähköpostin jo Detroitista 20 minuutin sisällä, mitä isäsi teki? Se ei ollut sitä, mitä hänen isänsä teki, se oli sitä, mitä seurakunta teki. Näyttää siltä, että on ehkä

I got a phone call or a text message or an email already from Detroit within 20 minutes of what did your dad do? It wasn't what her dad did, it was what the congregation did. It seems as if there's maybe

Ennakkokäsitys, tai ehkä se ei ole edes ennakkokäsitys, kai, mutta minun täytyisi sanoa, että olemme kuulleet kommentin, että tarvitsemme apua Suomesta tai tarvitsemme apua ulkopuolelta. Haluaisin olla siinä lujassa uskossa, että meillä on myös Pyhä Henki täällä ja että se ohjaa omissa seurakunnissamme. Ja että se Pyhä Henki täällä olisi sama kuin se on Suomessa tai missä tahansa.

A preconceived idea, or maybe it's not even preconceived, I guess, but I would have to say that we've heard the comment that we need help from Finland or we need help from outside help. I'd like to be under the firm belief that we also have the Holy Spirit here and that that's guiding in our own congregations. And that Holy Spirit here would be the same as it is in Finland or wherever.

Otan mikrofonin tänne alas, John. Minulla oli ajatus ja nyt tiedän, minne se meni. Tiedättehän, on

I'll take a mic down here, John. I had a thought and now I know where it went. You know, there's

On pari asiaa, kai ehkä jos palaan Alin kommentteihin esimerkiksi vanhurskauden vaatteesta. Luulen, että osa ongelmaa siinä, enkä ole samaa mieltä kuvauksestasi sen oikeellisuudesta tai vääryydestä. Sen EMIMAC-kokouksen aikana istuin kotona, en ollut siellä, mutta kuuntelin

There's a couple of things, I guess maybe if I go back to Al's comments about, for example, the robe of righteousness. I think part of the problem there, and I don't agree with your description of the rightness or wrongness of that. During that EMIMAC meeting, I was sitting at home, I wasn't there, but I was listening

Ja sinä ja minä puhuimme noin vuotta myöhemmin, oliko se seuraavana vuonna? Ja mainitsin sinulle, että no, ehkä jotkut ovat sanoneet, että sinua ymmärrettiin väärin. Sanoin, en tiedä, ehkä ymmärrettiin, mutta tällä tavalla se, mitä sanoit, tuli perille. Ja se, mitä olin sanonut sinulle, oli että ainakin tavalla, jolla se tuli perille minulle, ja epäilen, että niin oli asian laita

And you and I talked about a year later, was it the next year? And I mentioned to you that, well, maybe some have said you were misunderstood. I said, I don't know, maybe you were, but this is the way what you said came across. And what I had told you was that at least the way it came across to me, and I suspect that that was the case

Muut veljet siellä oli, että sinä kumosit tai torjuit sitä, mitä he olivat sanoneet puheenvuoroissaan. Ja sinä sanoit, joo, kumosin. Ja luulen, että siinä, mistä ongelma tulee, enkä usko, että se on vain osa ongelmaa, en tiedä varmasti, mutta siinä ja joissakin muissa kysymyksissä on

Other brothers there was that you were rebutting or refuting what they had said in their speaking terms. And you said, yeah, I was. And I think where the problem comes, and I don't think it's just part of the problem, I don't know for sure, but with that and some other issues is

Se, mitä kutsuisin kysymyksen vääräksi kehystämiseksi, tai kun aletaan mennä termeihin, vanhurskauden vaate, sekaannus tästä terminologiasta ja kahden eri asian sekoittaminen yhden termin ympärille. Vanhurskauden vaate on tällaista kuva kieli, tätä kuvakieltä, okei? Mutta

What I would call a mis-framing of the issue or when you start getting down to terms, Robe of Righteousness, confusion about this terminology and mixing two different things around one term. Robe of Righteousness is this kind of kuva kieli, this picture language, okay? But

Jos palaatte siihen MDMAG-kokoukseen, veljet siellä puhuivat omasta kokemuksestaan, kilvoituksestaan säilyttää usko hyvässä omassatunnossa ja hoitaa omaatuntoaan. Ja se on yksi asia, ja se on sellaista pesemistä, joka on

If you go back to that MDMAG meeting, brothers there spoke to their own experience, their endeavor to keep faith in a good conscience and to care for their conscience. And that's one thing, and that's a kind of washing that is

Raamatullista. Eivätkä he sillä tarkoita, että olisimme jotenkin millään tavalla saastuttaneet tai vahingoittaneet tai loukanneet tai vähentäneet sitä, mitä Kristus on tehnyt. Hänen vanhurskauttaan, jonka hän on hankkinut. Ja sinun

Scriptural. And they're not by that meaning that somehow we have in any way defiled or damaged or injured or diminished what Christ has done. His righteousness that he's obtained. And you're

Kaverisi Joe istuu ihan vieressäsi, luulen, että hän näki sen hyvin selvästi. Hän esitti mielestäni yhden koko päivän selkeimmistä kommenteista. Hän sanoi, me puhumme kahdesta eri asiasta. En tiedä, saanko sen oikeassa järjestyksessä juuri niin kuin hän sen sanoi, mutta yhdessä puhumme omantunnon hoitamisesta, ja toisessa puhumme Kristuksen vanhurskaudesta. Ne eivät ole sama kysymys. Ja luulen, että

Buddy Joe sitting right next to you, I think he saw that very clearly. He made what I considered one of the most lucid comments of the whole day. He said, we're talking about two different things. I don't know if I got it in the right order in just the way he said it, but one, we're talking about care for the conscience, and in the other, we're talking about the righteousness of Christ. They're not the same issue. And I think that

Kun me, oliko se kaksi vuotta sitten, kävimme jonkin verran keskustelua siitä vanhurskauden köyden kysymyksestä täällä. Ja, tiedättehän, muistan, että kysyin tai ehdotin, että unohdetaan hetkeksi vain tämä termi. Ja kerron, miten minä uskon. Ja kerroin.

When we, was it two years ago, we had some discussion of that rope of righteousness question here. And, you know, I remember I asked or suggested that let's for a minute just forget about this term. And I'll share how I believe. And I did.

Ja veljet sanoivat, joo, niin mekin uskomme. Ja vanhurskauden vaate, en muista mistään lukemastani tai tutkimastani, että tämä olisi koskaan ollut jonkinlainen opinkohta. Se on vain, en tiedä miksi,

And brothers said, yeah, that's the way we believe too. And the robe of righteousness, I can't remember in any of my reading or study where this has ever been like some kind of a doctrinal point. It's just, I don't know why,

Miksi kierrämme ympyrää sen termin kanssa. Näyttää olevan, siitä mitä sanot, ja tästä uskontunnustuksesta, oppi, jota on levitetty, että se, mitä olemme opettaneet, on väärin. Mutta emme ole koskaan opettaneet, että jotenkin

Why we're going round and round on that term. There seems to be, from what you're saying, and this confession of faith, a doctrine that's circulated, that what we've been teaching is wrong. But we've never taught that somehow

Voisimme saastuttaa Kristuksen vanhurskauden. Se ei pidä paikkaansa. En ole koskaan kuullut sitä niinä vuosina, kun olen uskonut. Kun puhumme vaatteidemme saastuttamisesta, käytämme sanakuvaa eri merkityksessä. Emme puhu Kristuksen vanhurskauden saastuttamisesta.

We can defile the righteousness of Christ. That's not accurate. I've never heard that in the years that I've been believing. When we talk about defiling our garments, we're using a word picture in a different sense. We're not talking about defiling the righteousness of Christ.

Jos niin olisi, mihin me enää turvautuisimme? Miksi samat ihmiset sanovat, että meidän pitäisi turvautua Kristukseen? Emme voisi tehdä sitä enää, jos olisimme jotenkin tuhonneet tai vahingoittaneet, saastuttaneet Hänen vanhurskautensa enää. Joten minä en, minulle se on, tämä olisi sitä, mitä

If that were the case, what would we turn to anymore? Why do the same people say that we should take refuge in Christ? We couldn't do that anymore if we've somehow destroyed or damaged, defiled His righteousness anymore. So, I don't, to me, it's, this would be what

Paavali kutsuisi tyhmäksi kysymykseksi, kun jatketaan ympyrää ympyrän perään tämän kielen, vanhurskauden vaatteen, käytöstä. Jos uskon, että kun lankean syntiin, nyt olen tahrannut tai turmellut Kristuksen vanhurskauden, silloin tarvitsen uuden Kristuksen. Koska vanha ei ole enää hyvä. Hänen täytyisi tulla ja kuolla

Paul would call a foolish question to keep going around and around about the use of this language robe of righteousness. If I believe that when I fall into sin, now I've stained or marred Christ's righteousness, then I need a new Christ. Because the old one isn't good anymore. He would have to come and die

uudelleen minun syntieni tähden. Eikä sitä ole koskaan opetettu kristillisyydessä. Ja niin minulle, siksi en ymmärrä. Miksi tämä on kysymys?

anew for my sins. And that's not been taught in Christianity ever. And so to me, that's why I don't understand. Why is this a question?

Joskus emme ymmärrä, mitä ihmiset tarkoittavat, kun he käyttävät tällaisia sanakuvia ja ehkä miten he soveltavat sitä. Mutta kuten sanoin, luulen, että Joe istui siellä ja kuunteli sitä keskustelua. Hän ymmärsi. Nämä ovat kaksi eri kysymystä. Joten se on yksi. Ja luulen, että se pitää paikkansa useissa näistä

Sometimes we don't understand what people mean when they use these kinds of word pictures and maybe how they're applying it. But like I said, I think Joe sat there and listened to that discussion. He understood. These are two different questions. So that's one. And I think that it's true on a number of these

Muista opillisista kysymyksistä. Kun luen sitä uskontunnustusta, siinä todetaan paljon asioita, joista voin olla samaa mieltä. Se on oikein. Ja silti on muita asioita, joista näyttää siltä, että se on...

Other doctrinal questions. When I read that confession of faith, there's a lot of things that are stated there that I can agree with. That's right. And yet there are other things that it seems like it's...

En voi, okei? Ja ehkä se, mikä minuun siinä eniten iskee, on että ainakin minun näkökulmastani se kehystää monet näistä kysymyksistä vähän väärin. Esa on lukenut

I can't, okay? And maybe the thing that strikes me the most about it is that, at least from my perspective, it misframes a lot of these issues a little bit. Esa's been reading

Luulen, että Kullervo Hulkon kirjasta, lähetän sinulle. Hän on kirjoittanut toisen kirjan nimeltä Voittamaton tai Valloittamaton valtakunta. Ja siinä hän kirjoittaa puhujien eriseurasta. Ja siellä,

From, I think, Kullervo Hulkko's book, I send you. He's written another book called Invincible or Unconquerable Kingdom. And in that one, he writes about the minister's heresy. And there,

Hän itse asiassa puhuu tavallaan samasta asiasta. Niistä väitteistä, joita yksi mies esitti kristillisyyden opetuksesta. Ja hän sanoi, no, ennen kuin käsitellään tätä ärsyttävää ja huolestuttavaa tai hälinää aiheuttavaa kommenttia, kannattaisi ensin palata katsomaan, mitä kristillisyys

He actually speaks kind of the same thing. The claims that one man was making about the teaching in Christianity. And he said, well, before dealing with this annoying and troubling or kerfuffle-causing comment, it would pay first to go back and look at what Christianity

Oikeasti opettaa meille tästä. Ja minusta tuntuu, taas, kun luen sitä asiakirjaa esimerkiksi ja harkitsen joitakin näistä muista keskusteluista, minusta tuntuu, että niin tapahtuu. Ja ehkä, oletan, että se vain näyttää siltä,

Actually teach us about this. And I feel like, again, when I read that document, for example, and I consider some of these other discussions, I feel like that's what's happening. And maybe, I suppose it just seems like,

En halua sanoa, että se on epärehellistä tai tahallista, mutta ehkä se on se prisma, se linssi, jonka läpi jotkut ihmiset näkevät nämä asiat. Mutta minulla ei ole samaa näkemystä, että kristillisyys olisi opettanut sitä, mitä he näyttävät

I don't want to say that it's disingenuous or intentional, but maybe that's the prism, the lens through which some people see these things. But I don't have the same vision that Christianity would have taught what they seem to be

He näyttävät ajattelevan kristillisyyden opettaneen, ja nyt meidän täytyy korjata tämä. En näe sitä. Yksi muista asioista, joista hän puhuu, minun ei tarvinnut kääntää sitä lennosta tässä, ja tämä palaa johonkin muuhun, mitä täällä mainittiin,

They seem to be thinking Christianity as taught, and now we need to correct this. I don't see that. One of the other things that he speaks of, I didn't have to translate it on the fly here, and this goes back to something else that was mentioned here,

Aiemmin Steve puhui opista. Tiedättehän, yksi, sanoisin, kristillisyytemme erottuvimmista piirteistä, jos joku kysyy teiltä, miten eroatte muista luterilaisista, se on juuri sillä alueella, jota

Earlier on, Steve was talking about doctrine. You know, the one, I would say, most distinguishing features of our Christianity, if somebody asks you how do you differ from other Lutherans, it is right in that area which

Steve osoitti, ja se on seurakuntaoppi, jonka ymmärrämme olevan myös keskeinen vanhurskauttamisopin ymmärryksellemme ja Jumalan sanan ymmärryksellemme. Ja yksi asioista, joista Hulkko puhuu, ja käännän sen, hän sanoo,

Steve pointed to, and that's the congregation doctrine, which we understand is also central to our understanding of the doctrine of justification and our understanding of God's word. And one of the things that Hulkko speaks to, and I'll translate it, he says,

Edelleen uskotaan ja opetetaan, että Raamattu on ainoa ohje tai auktoriteetti, jonka mukaan kaikki oppi on tutkittava ja arvioitava. Mitään ei voida asettaa rinnalle tai nousta yläpuolelle

Further, it is believed and taught that the Bible is the only guide or authority according to which all doctrine is to be examined and judged. Nothing can be placed alongside or rise above

Raamatun sen auktoriteetissa. Sen vuoksi se on [ei saa selvää]. Tavallaan aika voimakkaasti torjuttu tämä väite, että vanhoillislestadiolaisessa seurakunnassa

The scriptures in its authority. For that reason, it is to be [inaudible]. Kind of like quite forcefully rejected this claim that in conservative Laestadian congregation

Tai että vanhoillislestadiolaisilla seurakunta nostettaisiin Raamatun yläpuolelle. Ja kuulemme sitä sanottavan ja vihjattavan jonkin verran nykyään. Enkä voi hyväksyä, että asia on niin. En usko, että asia on niin. Luulen, että

Or that in the conservative Laestadians, the congregation would be raised above the Bible. And we're hearing that said and suggested some nowadays. And I can't accept that to be the case. I don't believe that's the case. I think that

Voitaisiin sanoa, että ehkä joillakin on erilainen ymmärrys joistakin Raamatun kohdista. Mutta se on eri kysymys. Ja sekä Luther että Juhani Raattamaa ja Hulkko puhuvat siitä tässä. Seurakuntaa ja Jumalan sanaa ei voi erottaa.

It could be said that maybe some have a different understanding of some scriptural portions. But that's a different question. And both Luther and Juhani Raattamaa and Hulkko talk about that in here. You can't separate the congregation and God's Word.

Eikä vanhurskauttamista ja Jumalan seurakuntaa voi myöskään erottaa. Ne kuuluvat yhteen. Se on keskeistä ymmärryksellemme ja Pyhän Hengen viralle. Ja minä, olen kuin Steve. Tulin maailmasta. Kamppailujen kautta,

And you can't separate justification and God's congregation either. They belong together. It's central to our understanding and the office of the Holy Spirit. And for me, I'm like Steve. I came from the world. Through the struggles,

Taistelujen, virheiden, omien virheideni, toisten virheiden 1980-luvulla ja kaiken sen jälkeen tapahtuneen kautta, missä virheitä tehdään, uskon edelleen, että tämä on Jumalan valtakunta. Ja kun meillä on se ymmärrys,

The battles, the mistakes, my own mistakes, the mistakes of others in the 1980s and everything that's happened after where mistakes are made, I still believe this is God's kingdom. And when we have that understanding,

Se vaikuttaa siihen, miten näemme myös Pyhän Raamatun. On eräs mies juuri nyt, hänen nimensä on Jean-Claude Maniragaba Ruandasta, luterilainen pappi, joka sai parannuksen armon, ja hän on Togossa Ghanassa juuri nyt veljien kanssa. Ja olen saanut todella mielenkiintoisia viestejä. Siitä asti kun hän sai parannuksen armon, hän näkee Raamatun kuin uutena kirjana.

It affects how we see the Holy Scriptures also. There's a man right now, his name is Jean-Claude Maniragaba from Rwanda, a Lutheran pastor who received the grace of repentance, and he's in Togo in Ghana right now with the brothers. And I've been getting some really interesting messages. Since he received the grace of repentance, he sees the Scriptures like a new book.

Hän tuntee sen hyvin, mutta hän ei ole ymmärtänyt sitä sillä tavalla kuin hän ymmärtää sen nyt. Ja tämän matkan aikana hän on nähnyt, miten Jumalan lapset elävät evankeliumista, ja hän huomaa elävänsä samasta asiasta. Se on hyvin hämmästyttävä asia. Joten,

He knows them well, but he hasn't understood them in the way that he understands it now. And during this trip, he has seen how God's children live of the gospel, and he finds that he lives of the same thing. It's a very amazing thing. So,

Toivon, että voimme käydä tällaista, nöyrin mielin, keskustella tällaisista kysymyksistä. Sanoisin, Al, että yksi asioista, joka luulen huolestuttavan monia meistä, on että sinä näytät tässä

I hope that we can have this kind of, with humble minds, discuss these kinds of issues. I would say, Al, that one of the things I think that troubles a lot of us is that you seem here

Olen aika valmis opettamaan kaikille muille meistä, ettemme tiedä mitään. Sillä tavalla se tavallaan tulee perille. Että meidän täytyy ymmärtää. Ja tiedättehän, voimme puhua niitä samoja sanoja, mutta jos se tulee perille sillä tavalla, että minä tiedän, ja tällaisella ylpeydellä oppineisuudestani,

I'm pretty ready to teach all the rest of us how we don't know nothing. That's kind of the way it comes across. That we need to understand. And you know, we can speak those same words, but if it comes across in that way that I know, and with this kind of pride in my learning,

Se ei mene kovin pitkälle. Ja voin sanoa, että minulle elämä on ollut aika nöyryyttävää. Olen lukenut paljon, olen tutkinut paljon, ja mitä enemmän luen ja mitä enemmän tutkin, sitä enemmän tajuan, kuinka paljon en tiedä. Ja näinä viimeisinä kolmena, neljänä vuonna,

It's not gonna go very far. And I can say that for me, life has been pretty humbling. I've read a lot, I've studied a lot, and the more I read and the more I study, the more I realize how much I don't know. And during these last three, four years,

Olen inventoinut, miten uskon näistä eri kysymyksistä, ja kysynyt itseltäni ja tarkistanut muita lähteitä ja keskustellut monien veljien ja sisarten kanssa. Ja oli aikoja, jolloin minulla oli paljon epäilyksiä. Mutta olen vakuuttunut, että uskon niin kuin

I've taken inventory of how I believe about these various questions and asked myself and checked other sources and visited with many brothers and sisters. And there were times I had a lot of doubts. But I am convinced that I believe like

Jumalan lapset Suomessa uskovat ja niin kuin Jumalan valtakunta on uskonut ja uskoo edelleen. Jos ajattelette ymmärrystä janana, tiedättehän, tässä on nolla ja tässä on 100. Tiedättehän, jokainen uskovainen jossain kohtaa sitä janaa

The children of God in Finland believe and how God's kingdom has believed and still believes. If you think of understanding on a spectrum, you know, here's zero and here's 100. You know, every believer somewhere on that spectrum

Sen suhteen, kuinka paljon ymmärrämme, se ei tarkoita, ettemme voisi uskoa. Kaikkien ei tarvitse olla teologian tohtoreita. Ja voin sanoa täysin rehellisesti, jos voisin vaihtaa sen, mitä nyt tiedän, siihen uskoon, joka minulla oli, kun aloin uskoa, kun Jumala antoi minulle

In terms of how much we understand, it doesn't mean we can't believe. Everybody doesn't have to be a doctor of theology. And I can say in all honesty, if I could trade what I know now for the faith that I had when I began believing, when God granted me

Lämpimiä tunteita ja kyvyn uskoa niin lapsenomaisesti. Vaihtaisin silmänräpäyksessä. Ja luulen, että voimme puhua näistä asioista, mutta on tämä kiinalainen sananlasku

Warm feelings and able to believe so childlikely. I'd trade in a heartbeat. And I think that we can talk about these things, but there's this Chinese proverb about

Niistä, jotka eivät tiedä, etteivät he tiedä. He ovat tyhmiä. Ja luulen, että meidän kaikkien täytyy tunnistaa, että on paljon, mitä emme tiedä. Mutta jos ymmärrämme, ettemme tiedä, silloin voimme oppia. Joten,

Those who don't know that they don't know. They're fools. And I think we all have to recognize that there's a lot we don't know. But if we understand that we don't know, then we can learn. So,

Joitakin esimerkkejä siitä kuitenkin. Kai ehdottaisin sinulle, John, että sinun pitäisi luultavasti mennä keskustelemaan Alin kanssa henkilökohtaisesti. Tarkoitan, hän on kutsunut sinut, ja ehkä te voitte päästä yhteisymmärrykseen tai mitä tahansa. Joo.

Some examples there anyway. I guess I would suggest to you, John, that you probably should go visit Al on a personal thing. I mean, he's invited you, and maybe you guys can come to an understanding or whatever. Yeah.

Kuka on seuraava? Raynall. John, haluatko ojentaa sen alas? Kun ajattelen lapsuuden uskoa, se kommentti esitettiin täällä aiemmin, että mitä se lapsuuden usko on, muistan

Who's next? Raynall. John, you want to hand it down? When I think of childhood faith, that comment was made here earlier, that what is that childhood faith, I remember

Miten Jeesus otti pienen lapsen ja hän sanoo, että hän on suurin Jumalan valtakunnassa. Ja sitten myös kun ajattelemme pientä lasta, jokainen meistä, joka on naimisissa ja jolla on lapsia, on luultavasti huomannut, kuten minä, että äiti ymmärtää lapsen ongelmat. Jos lapsi itkee, ukko ei oikein tiedä, miksi hän itkee.

How Jesus picked up a little child and he says he's the greatest in the kingdom of God. And then also when we think of a little child, each of us who are married and have children probably have recognized, like I have, that the mother understands the child's problems. If the child cries, the old man doesn't really know why he's crying.

Mutta äiti tietää. Äiti tietää ja tietää, mitä tehdä. Ja kun ajattelen sitä uutta Jerusalemia, joka laskettiin alas taivaasta, se on meidän kaikkien äiti. Se on se äiti, joka ymmärtää lapsen itkun ja tietää, mitä lapsi tarvitsee. Ja niin pienenä lapsena, mitään tietämättä,

But the mother knows. The mother knows and knows what to do. And when I think of that New Jerusalem that was lowered down from heaven, it is the mother of us all. It is that mother that understands the cry of the child and knows what the child needs. And so as a little child, not knowing anything,

Kun ajattelemme pientä lasta, kun kastamme pienen lapsen, heillä ei ole tietoa. He eivät tunne Raamattua. Enkä minä tunne Raamattua kovin hyvin vieläkään 80-vuotiaana. Mutta meillä on silti se Pyhä Henki opettamassa meitä. Ja kun ajattelemme Raamatun tuntemista, kuka meistä voisi tuntea Raamatun niin hyvin omasta itsestään?

When we think of a little child, as we baptize a little child, they have no knowledge. They don't know the scriptures. And I don't know the scriptures very well even now at 80 years old. But we still have that Holy Spirit teaching us. And when we think of knowing the scriptures, which of us could know the scriptures that well of our own self?

Muistamme sen etiopialaisen Henokin, joka luki Raamattua, hän tunsi Raamatun, ja hän tiesi lukevansa Jesajaa, ja hänellä oli halu uskoa, joten Filippusta ohjattiin menemään ja liittymään vaunujen luo, ja Filippus kysyi Henokilta, ymmärrätkö, mitä luet? Hän sanoo, kuinka voin ymmärtää, ellei joku selitä sitä?

We remember that Ethiopian Enoch, who was reading the scriptures, he knew the scriptures, and he knew he was reading Isaiah, and he had a desire to believe, so Philip was instructed to go and join a chariot, and Philip asked the Enoch, do you understand what you read? He says, how can I understand unless someone explain it?

Mitä Henok tiesi, hän tiesi Raamatun kirjoitetun kirjaimen. Mutta ilman Pyhää Henkeä hän ei pystynyt käsittämään, mitä Jumala halusi sanoa siinä Raamatun kohdassa. Ja se on jotain, mikä meidänkin täytyy muistaa, kun ajattelemme Pyhää Raamattua.

What Enoch knew, he knew the written letter of the Scripture. But without the Holy Spirit, he could not comprehend what God wanted to say in that Scripture. And that's something that we also need to remember when we think of the Holy Scriptures.

Että ellei Pyhä Henki ilmoita, mikä on Jumalan tahto, emme ymmärrä. Varmasti kirjanoppineet ja fariseukset tunsivat Raamatun hyvin hyvin, ja silti he vainosivat Jeesusta. Joten kun ajattelemme näitä asioita, ensinnäkin meillä on hengellinen äiti täällä maan päällä, Jumalan valtakunta, äiti, joka hoitaa lapsiaan.

That unless the Holy Spirit reveals what is God's will, we do not understand. Certainly the scribes and the Pharisees knew the scriptures very well, and yet they persecuted Jesus. So when we think of these things, number one, we have the spiritual mother here upon this earth, God's kingdom, the mother which cares for her children.

Ja sitten meitä rohkaistaan kuulemaan, mitä Henki puhuu seurakunnille. Kuten Johannes kirjoittaa jokaiselle niistä Aasian seurakuntien enkeleistä, kun hän päättää jokaisen kirjeen niillä sanoilla, kuule, mitä Henki puhuu seurakunnille. Ja Henki puhuu äidin kautta. Taivaallinen Isä ilmoittaa äidille, mitä lapset tarvitsevat.

And then we are encouraged to hear what the Spirit speaks unto the churches. As John writes to each of those angels of the churches of Asia, when he ends each letter with those words, hear what the Spirit speaks unto the churches. And the Spirit speaks through the mother. The Heavenly Father reveals unto the mother what the children need.

Ja antakoon Jumala meille aina sen halun kuulla, mitä Henki puhuu. Sillä sillä tavalla meitä johdetaan tällä kaidalla tiellä. Ja sillä tavalla voimme pysyä elävässä uskossa, kun meitä johtaa Jumalan Henki, joka opettaa meitä joka päivä tällä tiellä. Kukaan meistä ei voi omalla tiedollaan

And may God always grant us that desire to hear what the Spirit speaks. For it is that way that we are led along this narrow way. And it is that way that we can remain in living faith when we are led by the Spirit of God, which teaches us every day along this way. None of us can, of our own knowledge,

Saavuttaa sitä taivaallista päämäärää. Mutta Jumalan voimalla, evankeliumin kautta, voimme eräänä päivänä nähdä, mitä Jeesus on valmistanut meille. Epäröin vähän puhua. En ole puhunut paljon näissä kokouksissa. Luulen, että puhuin tammikuussa, etten ollut

Reach that heavenly goal. But with the power of God, through the gospel, we can one day see what Jesus has prepared for us. I kind of hesitate to speak. I haven't spoken much at these meetings. I think I spoke in January that I hadn't

Olen ollut suoraan mukana monissa näistä keskusteluista. Se oli totta, vaikka meille oli kerrottu kirkkomme johtokunnasta ja puhujat ja seurakuntamme on keskustellut näistä asioista, näistä hengellisistä asioista. Tammikuun kokouksen jälkeen minulla on ollut tilaisuus, jopa ihan äskettäin, puhua

I've been directly involved in a lot of these conversations. It was true, although we had been informed from our church board and the speakers and our congregation has discussed these matters, these spiritual matters. Since the January meeting, I've had opportunity, even real recently, to speak with

Useiden ihmisten kanssa, ja voin sanoa, ettemme ole samaa ymmärrystä kaikista näistä kysymyksistä, ja osa keskustelusta oli, kai, vähemmän kuin hedelmällistä tässä. Näytti siltä, että joissakin asioissa ei ollut yhteistä pohjaa, mutta en halua, kai, tallata maata. Olemme jo tallanneet tai hämmentäneet lisää asioita,

Several people, and I can say that we're not of the same understanding on all these issues, and some of the discussion was, I guess, less than fruitful in this. It seemed on some things there was no common ground, but I don't wish to, I guess, tread the ground. We've already tread or stirred more things up,

Yksinkertaisessa mielessäni, keskusteltuani erään rakkaan ystävän kanssa, puhuimme ripin asioista ja siitä, miten olemme eläneet elämäämme, kun meitä on rohkaistu panemaan synti pois, ja panemaan synti pois tätä tarkoitusta varten. Kristus on maksanut sen synnin. Meidän ei tarvitse matkata.

In my simple mind, after visiting with a dear friend, we spoke about the matters of confession and how we've lived our life, being encouraged to put sin away, and putting sin away for this purpose. Christ has paid for that sin. We need not travel.

Meidän ei tarvitse matkata se synnin taakka omallatunnollamme. Minulle tämä asia ei ole koskaan... Olen kamppaillut uskossa, mutta tämä asia on aina ollut. Löydetty armo on ollut siellä. Olen langennut syntiin. Olen voinut mennä ripittäjän, isän tai äidin, luo ja saada syntini hoidetuiksi, ja olen voinut uskoa. Ja uskon, että se on armosta, että Jumala on jopa

We need not travel with that burden of sin on our conscience. For me, this matter has never... I've struggled in faith, but this matter has always been. The grace found has been there. I've fell into sin. I've been able to go to a confessor, father or mother, and have my sins taken care of, and I've been able to believe. And I believe it's of grace that God has even

Hän kutsui minut uskovaiseksi ja kaikenlaista armoa, että hän on antanut tämän ripin lahjan. Mitä tarkoitan tuoda esiin, on tämä rakas ystävä, hän myönsi, että hänellä oli sama ymmärrys kuin minulla vielä äskettäin. Enkä tiedä kovin tarkasti, onko se, kenen kanssa hän puhui, te veljet vai muut veljet,

He called me to be a believer and all sorts of grace that he's given this gift of confession. What I mean to bring out is this dear friend, he agreed that he had the same understanding as me until recently. And I don't know very specifically if it's who he was speaking with, if it's you brothers or other brothers,

Hän sanoi, että hän oli ollut samaa mieltä siihen asti, kunnes hän alkoi keskustella nimenomaan näistä vanhurskauttamisen asioista ja asioista, jotka muut veljet ovat ymmärtäneet, ja tästä ripin asiasta. Hän näkee sen nyt eri valossa. Nyt näyttää siltä, että opetus Jumalan valtakunnassa oli

He said he had been of the same mind until he started to visit specifically around these matters of justification and matters that other brothers have understood and this matter of confession. He sees it in a different light now. Now it seems like the teaching in God's kingdom was

Enemmän aiemmin se oli, sinun täytyy tunnustaa syntisi. Enemmän käsky, että sinun täytyy hoitaa tämä synti. Ja että painotus oli tässä, että sinun täytyy tunnustaa syntisi eikä epäuskoa niitä anteeksi. Kun olimme keskustelleet siitä, keskustelimme ja

More previously it was, you must confess your sin. More of an order that you need to take care of this sin. And that the emphasis was on this, that you have to confess your sins and not unbelieve in them forgiven. After discussing it, we visited and

Kai itse en voi väittää vastaan, jos joku sanoo, että hänellä oli väärä ymmärrys, jopa ripin suhteen. Mutta kun puhumme näistä asioista, jos minulla henkilökohtaisesti on ollut tämä ymmärrys, se ei tarkoita, että Jumalan valtakunnassa opetetaan väärin. Muistan pienenä lapsena, jopa Wolf Lakessa,

I guess for myself, I can't argue if someone says that they had the wrong understanding, even with regard to confession. But when we talk about these matters, if I personally have had this understanding, that doesn't mean that God's kingdom is taught incorrectly. I remember as a little child, even in Wolf Lake,

Muistan vanhemmat puhujaveljet, Rubenin ja Pete Nevalan, John Vadaniemen. Muistan, että evankeliumia puhuttiin, ja muistan jopa hyvin tarkasti, että he elivät elämänsä pyytäen evankeliumia ja he rohkaisivat myös tunnustamaan syntejä.

I remember the older speaker brothers, Ruben and Pete Nevala, John Vadaniemi. I remember the gospel was spoken and I remember even very specifically they lived their life asking for the gospel and they encouraged also to confess sins.

Enkä usko, että se on koskaan muuttunut, mutta luulen, että mitä nyt on tapahtunut, on että on tätä sanomatonta, en ole kuullut sitä suoraan sanottavan, kai, ja ehkä ymmärrän sen. Näyttää siltä, että on tätä vihjailua, että Jumalan valtakunnassa on opetettu väärin tässä ripin asiassa ja vanhurskauden vaatteissa. Enkä tiedä, onko kukaan sanonut sitä suoraan, mutta niin olen sen kokenut, että jotkut ovat

And I don't think it's ever changed, but I think what's happened now that there's this unsaid, I haven't heard it flat out said, I guess, and maybe I understand it. It seems like there's this insinuation that God's kingdom has taught incorrectly with this matter of confession and the robes of righteousness. And I don't know that anyone's flat out said that, but that's the way I've perceived it, that some have been

Kylväneet tyytymättömyyden ja epäluottamuksen siemeniä jopa näissä asioissa. En, kuten sanoin, en tiedä, onko tätä sanottu kovin suoraan tai nimenomaisesti noin, mutta luulen, että niin se on tullut perille, ja se on saanut jotkut kyseenalaistamaan siihen pisteeseen, että he uskovat, että heillä oli väärä ymmärrys aiemmin.

Sowing seeds of discontentment and mistrust even in these things. I don't, like I said, I don't know that this has been very bluntly or specifically stated like that, but I think that's how it's come across and it has served to cause some to question to the point where they believe they were of the wrong understanding before.

Kuka on seuraava? Al. Kai haluaisin vastata. John mainitsi sen, ja nyt sinäkin, Mark. Oikea opetus on aina ollut Jumalan valtakunnassa. Aina.

Who's next? Al. I guess I'd like to respond. John mentioned that, and now you did also, Mark. The correct teaching has always been in God's kingdom. Always.

Jumalan valtakunta ei voi erehtyä. On ihmisiä, jotka erehtyvät. Ja tällä hetkellä tunnistan täsmälleen sen, mistä juuri puhuit, Mark, mutta ihmiset opettavat julkisesti tänä päivänä, että on vain yksi tie pelastukseen, ja se on evankeliumin pyytäminen. Sitä sanotaan julkisesti. En voi olla sen kanssa samaa mieltä. Se on Raamatun vastaista.

God's kingdom cannot err. There are people that do err. And presently, I recognize exactly what you just spoke of there, Mark, but people are publicly teaching today that there is only one way to salvation, and that's by asking for the gospel. It's being said publicly. I cannot agree with that. It's contrary to scripture.

Vanhurskas on elävä uskosta. Se on ainoa tapa, jolla meistä tehdään kelvollisia. Uskominen. Ja niin väite, että ainoa tapa olla taivaskelpoinen on pyytää evankeliumia, tekee siitä teon. Ja kyllä, sitä opetetaan julkisesti. Ja te kaverit olette olleet kokouksissa kanssani ja olemme kuulleet sitä sanottavan. Sitä sanottiin MBMAC:ssa juuri tänä viime vuonna.

The just shall live by faith. That's the only way we're made acceptable. Believing. And so the statement that the only way to be heaven acceptable is to ask for the gospel turns it into a work. And yes, that is being taught publicly. And you guys have been at meetings with me and we've heard it said. It was said at MBMAC just this past year.

Yksi puhujista otti sen käänteen ja sanoi, että niin hänelle on aina opetettu, että täytyy pyytää. Mutta oikeaa sanomaa on aina opetettu samaan aikaan. On ihmisiä, jotka antavat erilaista sanomaa. Kyllä, voin nimetä sen miehen, jos haluatte, mutta en aio. Ja vain jatkaakseni hänen,

One of the speakers took that turn and said that's the way he's always been taught, you have to ask. But the correct message has always been taught at the same time. There are people who are giving a different message. Yes, I can name the guy if you want me to, but I'm not going to. And just to further on his,

Oletko sinä Roger Alajoki? Anna mennä. Olen hänen kaksosensa. Olen vain paremman näköinen kaksonen. Mutta se väite esitettiin MB Macissa. En oleta, että Bruce ja minä olemme kaksosia. Hänellä on lyhyt tukka ja minä tarvitsen hiustenleikkuun. Mutta ehkä joitakin ajatuksia on tullut

Are you Roger Alajoki? Go ahead. I'm his twin. I'm just a better looking twin. But that statement was made at MB Mac. I don't suppose Bruce and I are twins. He's got short hair and I need a haircut. But maybe some thoughts have come to

Ensinnäkin luulen, että jos muistan oikein, vuosi sitten tässä paikassa pidetyssä kokouksessa puhuin tämän vanhurskauden vaatteen kysymyksen alkuperästä, joka ei ole se NBMAC-kokous, jossa Al puhui.

First of all, I think if I remember right, at the year ago meeting at this location, I did speak to the origin of this Robe of Righteousness question, which is not the NBMAC meeting in which Al spoke.

Yhdessä Wolf Laken johtokunnan ja pastoraalitoimikunnan välisistä kokouksista, joka pidettiin Brainerdissa, sen keskustelun aikana, sen keskustelun alkuosassa, joka siihen aikaan rajoittui tavallaan eri asioihin, joista oli jo keskusteltu, minulla oli

During one of the meetings between the Wolf Lake Board and the Pastoral Committee, which was held at Brainerd, during that discussion, the early part of that discussion, which at that time was kind of limited to different matters that had already been discussed, I had

Minusta tuntui, että se kokous meni hyvin ja oli yksimielisyys ja että olin esittänyt sellaisen lausunnon, että no, mennään vain kotiin. Eräs veli sitten sanoi, että ei, asia on syvempi.

I felt that that meeting was going well and there was agreement and that I had made such a statement that, well, let's just go home. A certain brother then said that, no, the matter is deeper.

Johon olin kysynyt häneltä, että jos sinusta tuntuu, että se on syvempi, mikä se on? Ja hän ei pystynyt vastaamaan siihen. En muista hänen tarkkoja sanojaan, mutta jotain sen suuntaista, ettei hän tiennyt. Juuri tässä vaiheessa sitten, ehkä se oli Al tai minä, en muista, mutta joka tapauksessa,

To which I had asked him that if you feel that it's deeper, what is it? And he was unable to respond to that. I don't recall his exact words, but something to the effect that he didn't know. It was at this point then that, perhaps it was Al or myself, I don't recall, but anyway,

Kysymys vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta. Ja sen vanhurskauttamiskysymyksen yhteydessä keskusteltiin sitten tästä vanhurskauden vaatteesta. Siinä, että koimme ja koemme edelleen, että vanhurskauden vaate on täydellinen. Tämä on Kristuksen ansiotyö, joka annetaan meille uskon kautta. Että se peittää syntisyytemme.

Issue of justification by faith alone. And in conjunction with that justification question, this robe of righteousness then was discussed. In that we felt and still feel that the robe of righteousness is perfect. This is Christ's merit work that is given to us by faith. That it covers our sinfulness.

Ja eräs veli siellä sitten teki hyvin selväksi, John. Haluan virkistää muistiasi, kun hän sanoi, että me tahraamme Kristuksen vanhurskauden vaatteen. Se oli hyvin selvää. Myöhemmin toinen veli saarnassa toisessa paikassa teki sen myös hyvin selväksi.

And a certain brother there then did make it very clear, John. I want to refresh your memory where he said that we stain the robe of righteousness of Christ. It was very clear. Later, another brother in a sermon in another location made it very clear as well.

Että me syntisyydellämme tahrasimme vanhurskauden, vanhurskauden vaatteen, jonka olimme selittäneet olevan Kristuksen vanhurskaus. Ja niin siitä se on peräisin. Sen jälkeen sitten eräs suomalainen veli saarnasi tästä asiasta suviseuroissa Howard Lakessa, jotka monet teistä muistavat, missä hän sanoi, että

That we by our sinfulness stained the righteousness, the robe of righteousness, which we had explained to be the righteousness of Christ. And so that's where the origin of that is. Subsequently then, a Finnish brother did preach on this matter at the summer services in Howard Lake, which many of you remember, where he said that

Vanhurskauden köysi on Kristuksen vanhurskaus ja meidän on mahdotonta tahrata sitä. Minulla oli sitten myöhemmin tilaisuus keskustella tästä asiasta tämän suomalaisen veljen kanssa ja meillä oli hyvin mukava keskustelu. En tiedä, mitä hän tiesi tai miten hän ymmärsi tilanteen, mutta hän kertoi minulle näin, ettei hän

The rope of righteousness is Christ's righteousness and it is impossible for us to stain it. I had opportunity then later to discuss this matter with this Finnish brother and we had a very nice conversation. I don't know what he knew or how he understood the situation but he did tell me this way that he did not

Saarnannut siitä aiheesta vahingossa. Epäilen, että hänellä oli jokin syy. Myös sitten Rayno oikein sanoo ja puhuu, että Jumalan seurakunta, Pyhä Henki, joka asuu Jumalan valtakunnassa, opettaa

Preach on that subject by accident. I suspect he had some reason. Also then, Rayno correctly does say and speak that congregation of God, Holy Spirit, which dwells within the kingdom of God, instructs

Joskus meidän pitäisi olla vähän varovaisia liittämästä Pyhää Henkeä johonkin ryhmään niin nopeasti. Esimerkiksi, kuten sanoin siinä kokouksessa, joka meillä juuri oli Monticellossa, että olin hyvin pettynyt siihen henkipuheeseen, jossa joidenkin katsottiin olevan ilman Jumalan Henkeä.

Sometimes we should be a little careful as to ascribe the Holy Spirit to some group so quickly. For example, as I said in the meeting that we just had in Monticello that I was very disappointed by the Spirit talk, ascribing some to not have the Spirit of God.

On hyvin vaikea kiistää, että niitä lausuntoja esitettiin. Niitä esitettiin. Eikä se ollut oikein. Se, mitä kuulimme siinä kokouksessa Monticellossa, ei ollut Jumalan Hengestä vaan nousi lihasta. Jotkut niistä puheista. Eivät kaikki.

It's very difficult to deny that those statements were made. They were made. And that was not right. What we heard at that meeting in Monticello was not of the Spirit of God but rose from the flesh. Some of those speeches. Not all.

Mutta sieltä nousi vahvanlainen vihjailu, että joiltakin jopa puuttuu Jumalan Henki, Pyhä Henki. Se on uskomatonta röyhkeyttä. Ja se oli väärin. Se ei ollut oikein. Se nousi lihasta.

But there arose out of there a strong kind of insinuation that some even lack the Spirit of God, the Holy Spirit. That is incredible boldness. And it was wrong. It was not right. It rose from the flesh.

Voi olla niin, että isommassa ryhmässä kehittyy tietynlainen ilmapiiri, että enemmistö tuntee yhdellä tavalla. Esimerkiksi siitä keskustelusta oli aika selvää, että oli laaja tuomitseminen sitä kirjettä kohtaan, joka oli kirjoitettu, tai miksi sitä haluaakaan kutsua, Phoenixista.

It can be this way that in a larger group that a certain type atmosphere develops that the majority feel one way. For example, it was pretty clear from that discussion that there was broad condemnation of the letter that had been written or whatever you want to call it from Phoenix.

Kuten myös niitä toimia tai Wolf Lakea kohtaan, oli aika selvää, että siellä puhuttiin paljon meitä vastaan. Ja niissä lausunnoissa sitten esitettiin tällaisia hyvin vahvoja, että Jumalan Henki osoittaa tai Henki on, mutta ehkä se oli lihasta. Minun mielipiteeni on, että se oli.

As well as the actions or towards Wolf Lake, it was pretty clear that there was much spoken there against us. And in those statements were then made these kind of very strong that the Spirit of God indicates or the Spirit has, but perhaps it was from the flesh. It's my opinion that it was.

Ja myös, luulen, että Tom Stewart ehkä mainitsi sen, en muista. Mutta on helppo joutua, kuten hän kuvasi, kiertymään akselin ympärille, että joskus näissä kokouksissa ne voivat saada oman elämänsä, jota ei välttämättä ole tarkoitettu. Aion puhua vähän

And also, I think Tom Stewart might have mentioned it, I don't recall. But it is easy to get, as he described, wrapped around the axle that sometimes in these meetings they can take on a life of their own that is not necessarily intended. I'm gonna speak a little bit about

Siitä varmuudesta, joka meillä pitäisi olla pelastuksestamme. Meillä kaikilla on erilaiset persoonallisuudet. Jotkut ovat arkoja. Toiset ovat luonnostaan rohkeampia.

The confidence that we ought to have in our salvation. We all have different personalities. Some are timid. Others are more bold by nature.

Kun rakkaus on rikki, silloin alamme keskittyä siihen, miten jotain sanotaan, sen sijaan, mitä sanotaan. Näin voi tapahtua. Mutta Raamattu kertoo meille pelastuksestamme, että meidän pitäisi olla varmoja siitä. Tämä on vaikeaa, kun kannamme lihaa ja verta ja uskomme on

When love is broken, then we begin to focus on how something is said instead of what is said. This can happen. But the Bible tells us of our salvation that we ought to be confident in it. This is difficult when we carry flesh and blood and our faith is

Heikko tai pieni, uskomme on pieni. Mutta Raamattu antaa aina ohjeen olla varma. Kaikella varmuudella uskoa, että se, mitä Raamattu sanoo. Joten olisi hyvä rakkaudessa katsoa läpi sormien ehkä ihmisten luonteita.

Weak or small, our faith is small. But Bible always gives the instruction to be confident. In all confidence believe that what the scriptures say. So it would be good to, in love, overlook perhaps people's natures.

Tiedän, että Alilla on tietynlainen luonne. Jollekulle, joka on ehkä arka tai ei sen luonteinen, se voi tulla perille jonakin, mitä se ei ole. Otetaan esimerkki ihan suoralta kädeltä. Yritän muistaa sen Raamatusta. Oli Kaleb. Hän oli mennyt

I know that Al has a particular nature. To someone who is perhaps timid or not of that nature, it can come across as something that it is not. Let's take an example just off the top of my head. I'll try to remember it from the Bible. There was Caleb. He had gone

Mooses oli lähettänyt hänet erämaavaelluksella vakoojien joukkoon. Heitä oli 12, yksi kustakin heimosta. Ja he olivat viettäneet 40 päivää siinä luvatussa maassa, jota heidän oli vielä määrä ottaa omakseen. Ja hän tuli takaisin yhdessä Joosuan kanssa

Moses had sent him in wilderness journey among the spies. There was 12, one from each tribe. And they had spent 40 days in that promised land that they had yet to possess. And he came back along with Joshua

Ja he sanoivat, että lähdetään heti nyt ottamaan tämä maa omaksi. Vaikuttaa vähän koppavalta. Muut olivat täynnä kaikenlaisia epäilyksiä. He sanoivat, että he ovat kuin jättiläisiä, nämä miehet. Ja me tunnemme olevamme kuin heinäsirkkoja.

And they said that, let us go right now and possess this land. Seems a bit cocky. The others were full of all kinds of doubts. They said that they're like giants, these men. And we feel like grasshoppers.

Ja kun muiden kymmenen raportti annettiin, ja Kaleb ja Joosua alkoivat sanoa, että se on hyvä maa, mennään ylös heti nyt, me voitamme heidät. Mikä oli Israelin kansan reaktio? He aikoivat kivittää hänet hänen varmuutensa takia. Meitä ohjataan olemaan varmoja. Miksi? Koska olemme niin vahvoja tai koska tiedämme niin paljon?

And when a report was given of the other ten, and Caleb and Joshua began to say that it is a good land, let's go up right now, we'll defeat them. What was the reaction of the people of Israel? They were going to stone him for his confidence. We are instructed to be confident. Why? Because we're so strong or that we know so much?

Ei, vaan Kaleb oli varma Jumalan lupauksesta, että te saatte omistaa tämän maan. Myöhemmin, 40 vuoden lisää tai kuinka kauan he olivatkaan erämaassa jälkeen, Joosua ja Kaleb keskustelevat. Joosua, Mooses, kuten te kaikki muistatte, oli jo kuollut ja Joosua oli johtaja.

No, but Caleb was confident in the promise of God that you shall own this land. Later, after 40 years more or however long in the wilderness they were, Joshua and Caleb have a conversation. Joshua, Moses as you all remember, had already died and Joshua was leader.

Ja hän sanoo, Kaleb sanoo Joosualle, että olen nyt 80 ja risat vuotta vanha, mutta minusta tuntuu kuin olisin 45. Tunnen itseni nuoreksi mieheksi. Lähetä minut. Haluan mennä siihen paikkaan. He eivät olleet vielä ylittäneet Jordanin virtaa. Toinen kuva meille myös siitä, että kun Jumala on luvannut meille, mitä hän on luvannut?

And he says, Caleb does to Joshua, that I'm now 80-some years old, but I feel like I'm 45. I feel like a young man. Send me. I want to go to that spot. They hadn't yet crossed the River Jordan. Another picture for us also that when God has promised us, what has he promised?

Että kun uskomme Kristuksen ansiotyöhön, emme joudu häpeään. Ja me perimme iankaikkisen elämän. Voimme uskoa tämän kaikella varmuudella. Rohkeasti, ei puolittain. Siihen Raamattu meitä rohkaisee.

That when we believe on merit work of Christ, we shall not be ashamed. And we shall inherit eternal life. We can believe this with all confidence. Boldly, not half-hearted. That's what Bible encourages us to do.

Minulla oli vielä jotain muuta, mutta ehkä se palaa mieleeni. Mutta ne ovat joitakin ajatuksiani tässä. Minusta tuntui, että siinä kokouksessa, joka oli Monticellossa, puhuttiin paljon siitä, että Henki puhui, mutta luulen, että monessa tapauksessa se oli liha. Se oli liha. Se ei ollut Jumalan Hengestä. Mutta tämän sanottuani,

I had something else yet, but maybe it'll come back to me. But those are some of my thoughts in here. I did feel that the meeting that was at Monticello, there was much talk that the Spirit spoke, but I think it was in many cases the flesh. It was the flesh. It was not of Spirit of God. But having said that,

On, koska kannamme tätä lihaa ja verta katumattomana, meillä kaikilla on tämä. Ja tällaisesta tämän lihan ja veren kantamisen rististä emme pysty luopumaan ennen kuolemaa. Jos on niin, että

There are, because we carry this flesh and blood unrepentant, all of us have this. And this kind of a cross of bearing this flesh and blood, we will not be able to relinquish until death. If it is so that

Olemme tällaisessa asiassa langenneet ja puhuneet lihassa, mitä meillä kaikilla on, kun voimme kiertyä akselin ympärille, että voimme uskoa nekin jopa tällä hetkellä anteeksi. Haluan puhua vähän, tiedän, että noin vuosi sitten, kun meillä oli mukava keskustelu täällä ripistä

We have in this kind matter fallen and spoken in the flesh, which we all have as we can get wrapped around the axle, that we can believe even those even at this moment forgiven. I want to talk a little bit, I know that during a year ago or so when we had a nice discussion here about confession

Ja niin on, että voimme uskoa varmuudella, kuten Raamattu sanoo, että syntimme on ostettu ja maksettu. Se ristii ylös Golgatan. Raamattu antaa meille myös ohjeen ja voisimme ehkä keskustella tästä jossain vaiheessa, kun hän sanoo, tunnustakaa vikanne toinen toisellenne. Millaisesta ripistä tämä Raamattu silloin puhui?

And so it is that we can believe in confidence as the scriptures say that our sins were bought and paid for. It'll cross up Golgotha. Bible also gives us instruction and we could maybe discuss this at some point when he says confess your faults to another. What species of confession was then this Bible speaking of?

Olen sitä mieltä, että se puhuu vioista silloin, kun olemme keskenämme ja muiden veljien ja sisarten kanssa langenneet asioihin eivätkä asiat ole menneet hyvin. Ja niin on kuin aina, että uskomme on pieni. Sielujen vihollinen voi tulla luoksemme ja sanoa, että

I'm of the opinion that it speaks of faults when we have between ourselves and other brothers and sisters fallen into matters and things have not gone well. And it remains as it always has that our faith is small. Enemy of the soul can come to us and say that

Miten voit uskoa niin yksinkertaisesti, että tämän Kristuksen ansiotyön kautta syntisi on peitetty? Raamattu sanoi Daavidille, että, uskon, että se oli Daavid, ehkä olen väärässä, että autuas se mies, jonka synnit ovat peitetyt eikä hänen vääryyksiään muisteta. Olemme hitaita uskomaan tätä. Liha ja veri on hidas uskomaan. Meillä on silloin lupa

How can you believe so simply that by this merit work of Christ your sins are covered? The Bible told David that, I believe it was David, maybe I'm wrong, that blessed is the man whose sins are covered and his iniquities is not remembered. We're slow to believe this. Flesh and blood is slow to believe. We have then permission to

Käyttää ripin armolahjaa toinen toisillemme. Voimme lähestyä ja puhua yksittäisistä asioista, joita on tapahtunut. Meillä on vapaus puhua myös omista koettelemuksistamme ja vaikeuksistamme, jopa tämän elämän. Ja saada varmuus, vahvistus, mitä sanaa haluaakin käyttää, yhä uudelleen, ja niin usein kuin on tarpeen.

Use grace gift of confession one to another. We can approach and speak of individual matters that have happened. We have freedom to speak also of our own trials and difficulties, even of this life. And be assured, reassured, whatever the word you wish to use, again and again, and as often as is necessary.

Evankeliumin sanoma, että poika ja tytär, ole hyvässä turvassa. Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Haluamme, luulen, yhdessä uskoa sen näin, että voimme jopa tällä hetkellä uskoa, että syntimme ovat anteeksi annetut. Ja näin uskoessa sitten rakkaus palautuu.

The gospel message that son and daughter be of good cheer. Thy sins are forgiven. We want to, I think together, believe it this way that we can even at this moment believe that our sins are forgiven. And thus believing then love is restored.

Joskus lihallemme ja verellemme on hyvin vaikeaa ylpeyden takia myöntää minkäänlaista virhettä. Ja varmasti me kaikki olemme kokeneet tämän. Tiedän, että minä olen. Ja tiedän, että te olette. On vaikea nöyrtyä, jos olemme erehtyneet.

Sometimes it is very difficult for our flesh and blood because of pride to admit any error of any kind. And certainly all of us have experienced this. I know that I have. And I know that you have. It's hard to humble ourselves if we have erred.

Mutta voimme kuitenkin uskoa sen anteeksi. Ja jos Jumala, monta kertaa minulla on ollut tällainen kokemus, erityisesti nuorempina vuosinani, olen varma, että te kaikki sanotte myös samaa, että olemme suuttuneet tai menettäneet ensimmäisen rakkautemme. Ja joku siinä tapauksessa vuosia sitten, se olivat yleensä vanhempani,

But we can nevertheless believe it, forgiven. And if God, many times I've had this kind of experience, particularly in my younger years, I'm sure all of you will also say the same, that we have become angry or lost our first love. And someone in that case years ago, it was usually my parents,

Sanoi, että no, nyt meni taas lihassa. Se ei tullut haljenneena ulos, vaan se tuli lihasta. Ja jopa pyytämättä, minun pyytämättäni, he saarnasivat vapaasti evankeliumia. Ja voit uskoa senkin anteeksi. Ihmeellinen asia voi tapahtua, että kuultuaan sen hyvän sanoman Jumala voi

Would say that, well, now went in the flesh again. That didn't come cracked out, but it came from the flesh. And even without asking, my asking, they would preach freely the gospel. And you can believe even that forgiven. Miraculous thing can happen that upon hearing that good message, God can

Rakkaudessaan ja laupeudessaan pehmentää kylmät ja kovat sydämemme sitten tunnustamaan, että niin on ollut, että kyllä minä menin lihaan tai mikä asia sitten onkin. Luulen, että jos voisimme yksinkertaisesti uskoa tällä tavalla ja voimme hiljaa ja kauniisti yrittää puhua näistä asioista ja jopa opillisista asioista, mutta jos

In his love and mercy soften our cold and hard hearts to then confess that so it has been that yes I did go into the flesh or whatever the matter may be. I think if we could simply believe in this way and we can quietly and nicely try to talk about these matters and doctrinal matters even but if

Jos rakkaus on rikki, kuten näyttää siltä, että se monissa tapauksissa on ollut ja on, se tekee näistä opillisista eroista, jos niitä on, hyvin vaikeita keskustella. Sitä minulla on ollut mielessä. Roger, aion kysyä kysymyksen. Kun meillä oli puheenjohtajien kokous Brainerdissa, sanoit, että

If the love is broken, as it appears that it in many cases has been and is, it makes these doctrinal differences, if they are, very difficult to discuss. That's what has been on my mind. Roger, I'm going to ask a question. When we had our chairman's meeting in Brainerd, you made a statement that

Ainoa tapa, jolla nämä asiat hoidetaan, on koko mantereen kattava kokous. Joten meillä oli koko mantereen kokous pari viikkoa sitten Monticellossa, mutta siinä kokouksessa sanoit, että tapa, jolla ne täytyy hoitaa, on tuoda suomalaisia veljiä tänne. Joten se tavallaan siirtyy vähän. Haluatko vain kommentoida sitä vähän?

The only way these issues are going to be cared for is with a continent-wide meeting. So we had the continent-wide meeting a couple weeks ago in Monticello, but at that meeting you said the way they've got to be cared for is to bring Finland brothers here. So it's kind of shifting just a little bit. You want to just comment a little bit on that?

Ehkä yritän miettiä sitä, miten vastata siihen suoralta kädeltä. Jotta, kun tilanne on mennyt niin pitkälle kuin se on, täytyy olla, se ei ratkea ilman parannusta. Täytyy tapahtua sydämen muutos.

Maybe I'll try to think of it, how to answer that on the spot. In order to, when the situation has gone as far as it has, there needs to be, it's not going to get solved without repentance. There has to be a change of heart.

Se, mitä tunsin ja koin edellisenä lauantaina, siellä oli paljon vikaa. Ja luulen, että pääasia, joka häiritsi minua suuresti, kuten olin puhunut jo aiemmin, on että näyttää siltä, että Amerikan Siioniin on tullut tällainen seurakuntahenkioppi, joka alkaa antaa ymmärtää,

What I felt and experienced on previous Saturday, there was plenty wrong there. And I think the main thing that bothered me a great deal, as I had spoken already before, that there appears to be, come into American Zion, this kind of congregation spirit doctrine that begins to imply

Että jos suuri enemmistö tuntee yhdellä tavalla, se sitten edustaa, edustaisi Pyhää Henkeä. Se ei välttämättä ole niin. Ja niin olisi tärkeää sitten, kun mennään Raamattuun, mitä Raamattu sitten sanoo jostain tietystä asiasta.

A large majority feel one way that that is then represented, that would represent Holy Spirit. It's not necessarily so. And so it would be important then when to go to the scriptures that what do the scriptures then say about some specific matter.

Mutta, ja ne isot kokoukset ovat, ja me kaikki tiedämme, ne ovat hyvin vaikeita. Ne ovat kömpelöitä. Ihmiset sanovat, että no, minulla oli ajatus päässäni, tiedättehän, neljä tuntia sitten. No, tiedättehän, paljon vettä virtaa sillan alta. Mutta minä en, minusta on tuntunut, että nämä isot kokoukset ja niiden jatkaminen ilman jonkinlaista,

But, and those big meetings are, and all of us know, they're very difficult. They're cumbersome. People say that, well, I had a thought in my head, you know, four hours ago. Well, you know, a lot of water goes underneath the bridge. But I don't, I have felt that these large meetings and the continuation of them without some sort of,

Ehkä paremman termin puutteessa, se ei luultavasti ole oikea, mutta kolmatta osapuolta tai Suomea tai jotakuta olisi rakentavaa. Ja olen pyytänyt sitä, eikä sitä ole tapahtunut mistä syystä tahansa, mutta kai en tiedä, miten muuten vastata kysymykseesi.

Maybe for a lack of a better term, probably isn't the right one, but a third party or Finland or somebody would be constructive. And I have asked for that, and it hasn't happened for whatever reason, but I guess I don't know how else to answer your question.

Scott. En halua yrittää kumota tai mitään, koska en halua. Minulla on ollut joitakin ajatuksia mielessäni ja minä, jo ennen kuin sinä puhuit, Roger, mutta ajattelin joitakin kokouksia, joissa olemme olleet, ja olen keskustellut jälkeenpäin joidenkin kanssa kokouksista ja

Scott. I don't want to try to rebuttal or anything because I don't want to. I've had some thoughts on my mind and I, even before you spoke Roger, but I thought of some of the meetings that we've been at and I've had visits afterwards with some about the meetings and

Ja jotkut ovat kysyneet minulta, mitä olen ajatellut tiettyjen ihmisten tietyistä puheista. Ja joo, ymmärrän, mistä he tulevat, koska, tiedättehän, me kaikki kannamme lihaa. Ja se on todella lähellä meitä. Jokaista meistä. Ylpeytemme on luultavasti yksi ensimmäisistä asioista, joka ponnahtaa esiin. Mutta minusta tuntui, että

And some have asked me what I've thought about certain particular speeches of certain people. And yeah, I understand where they're coming from because, you know, we all carry flesh. And it's really close to us. Every one of us. Our pride is probably one of the first thing that pops up. But I felt like

Köyhien, nöyrien ihmisten puhuessa se on voinut tulla perille ankarana ja on voinut olla joissakin tilanteissa joissakin puheissa. Mutta minusta tuntui, että

From poor, humble people speaking, it may have come across as harsh and may have been in some situations in some speeches. But I felt like

Minusta tuntui, että huoli oli siellä ja se oli todellinen ja se oli rakkaudesta. Mutta se johtuu siitä, että niin minä tunnen sisälläni. Haluaisin kovasti, että tämä aukeaisi meille ja voisimme olla siitä vapaita ja rakkaus voisi palautua. Ja olen samaa mieltä, että isälläni oli tapana opettaa ja vain sanoa minulle koko ajan

I felt like the concern was there and it was real and it was from love. But that's because that's what I feel inside. I would love for this to be open to us and we could be free from it and the love could be restored. And I agree that my dad used to teach and just tell me all the time

Rakkaus ei voi palautua, ellei syntien anteeksiantamusta saarnata ja uskota. Olen juuri ollut useissa keskusteluissa. Monta kertaa ne kääntyvät henkilökohtaisiin asioihin ja ihmisiin ja asioihin, joita ihmiset ovat tehneet. Ja juorumylly on kauhea, olen samaa mieltä. Se on yksi niistä asioista, joka on

Love can't be restored unless forgiveness of sins is preached and believed. I've just been in several conversations. Many times they turn to personal issues and people and things people have done. And the rumor mill is terrible, I agree. It's one of them things that has

Se on vaikuttanut minuun, koska se on tuonut monia epäilyksiä. Ja kun keskustelen rakkaiden läheisten kanssa, ja he mainitsevat jotain, mitä joku muu sanoi jonkun muun keskustelusta, olen vain, että en ollut siellä. Se ei ole minun juttuni. Mutta ne tuovat epäilyksiä, sitä ne tekevät minulle. Joten haluan tietää,

It's affected me because it's brought many doubts. And when I'm visiting with dear loved ones, and they mention something that somebody else said about somebody else's conversation, I'm just like, I wasn't there. It's not my deal. But they bring doubts, is what they do to me. So I want to know

Olenko vielä Jumalan valtakunnassa? Sinne minä menen. Ja ajattelen usein, että, tiedättehän, nämä asiat ratkeavat Jumalan ajallaan. Ja kuulin joitakin puheita siinä kokouksessa, että tiedän, missä lihasi tunsi sen. Ja tiedän, että

Am I still in God's kingdom? That's where I go. And I often think that, you know, these issues will be resolved in God's time. And I heard some speeches at that meeting that I know where your flesh was feeling it. And I know that

Luulen, että on... Muistan, ajattelen isääni joskus, ja tiedän, etten halua nostaa häntä, koska hän on lihaa aivan kuten mekin olimme. Minulle hän oli yksi opettajistani ja ehdottomasti joku, johon luotin. Ja hän kertoi minulle, että kun hän kävi läpi

I think that there's... I remember, I think of my dad sometimes, and I know I don't want to raise him up because he is flesh just like we were. To me, he was one of my teachers and definitely somebody that I trusted. And he told me that when he went through

Joitakin vaikeita aikoja. Hän oli jopa oikeassa, kun hänelle sanottiin, että hän oli väärässä. Enkä sano, että, en sano, että hän, että oli oikein, ei ole oikein sanoa, että väärä hoitaminen tai virheellinen hoitaminen on okei. Mutta isäni opetti minulle

Some difficult times. He was even right when he was being told that he was wrong. And I am not saying that, I'm not saying that he, that it was right to, it's not right to say that false caretaking or wrong caretaking is okay. But my dad taught me

Hän sanoi, että kerran hän yritti selvittää, missä hän oli väärässä, eikä hän nähnyt sitä. Ja hän tajusi, että nämä veljet, jotka hoitivat häntä, halusivat edelleen, hän tajusi, että Jumala halusi edelleen hänen olevan valtakunnassaan, ja siitä hän oli kiitollinen. Ja ne loput asiat,

He said one time he was trying to figure out where he was wrong and he couldn't see it. And he realized that these brothers that were caring for him still wanted, he realized that God still wanted him to be in his kingdom and that's what he was thankful for. And the rest of those issues,

Kun ne oli hoidettu, he saarnasivat evankeliumia puolin ja toisin jopa niiden kokousten jälkeen, eikä hän ole jäänyt vatvomaan sitä. Hän on vain kiitollinen siitä, että hän saa edelleen uskoa ja olla Jumalan valtakunnassa. Ja joskus olen ollut näissä keskusteluissa, jopa henkilökohtaisissa keskusteluissa, ja minusta tuntuu, että

Once they were cared for, they preached the gospel back and forth even after those meetings, and he hasn't dwelt in it. He just is thankful that he's still able to believe and be in God's kingdom. And sometimes I've been in these discussions, even personal discussions, and I feel like

Se kääntyy tähän monta kertaa, kuten näihin toisten vikoihin tai tähän keskusteluun, jonka he kuulivat siitä ja siitä. Ja usein minun täytyy vain muistaa, että se on jopa ripistä tai mitä ne ovatkin, että ai niin, se ja se sanoo, että syntisi täytyy saada anteeksi. Ja kun kuulen tämän, se on voitu sanoa sillä tavalla siinä kokouksessa, että veli

It turns to this many times, like these faults of others or this discussion that they heard about so-and-so. And oftentimes I just have to remember that it's even about confession or whatever they are that, oh yeah, so-and-so says that you have to have your sins forgiven. And when I hear this, it may have been said in such a way at that meeting that a brother

Veli toteaa, että itse hän tunsi, että hänen täytyi kuulla evankeliumi uskoakseen. Mutta minun ymmärrykseni mukaan ja miten minä sen kuulin, uskon, että se oli sillä tavalla, että ilman sitä hänen olisi vaikea uskoa. Hänen olisi mahdotonta jatkaa itse kuulematta evankeliumia.

The brother states that for himself, he felt like he had to hear the gospel to believe. But from my understanding of it and how I heard it, I believe it was in such a way that without it, he would have a hard time believing. It would be impossible to go on for himself without hearing the gospel.

Ajattelen usein tätä rippiasiaa, että se on kuin, ei ole niin, että meidän täytyy, vaan me saamme. Se on niin suuri armolahja, en halua joutua epäilemään, pitäisikö minun voida käyttää sitä vai ei. Se on yksi niistä asioista, että se on niin osa kilvoitustamme

I often think of this thing about confession is like, it's not that we have to, it's we get to. It's such a grace gift, I don't want to have to doubt whether I should be able to use it or not. It's one of those things that it's so part of our endeavor

Se on ollut niin osa kilvoitustamme saada tunnustaa ei vain ne synnit, jotka henkilökohtaisesti koskettavat minua ja vaivaavat omaatuntoani, vaan myös ne, jotka eivät, joista en tiedä. Voimme silti tunnustaa, että olemme syntisiä, ja jopa kuulla ja pyytää evankeliumia niistä asioista uskomme vahvistukseksi, mutta

It's been such a part of our endeavor to be able to confess not only those sins that personally affect me and bother my conscience, but even those that don't, that I don't know of. We can still confess that we're sinful and even hear and ask the gospel for those things to strengthen our faith, but to

Luulen, ettei ole epäilystäkään siitä, että näissä kokouksissa kannamme lihaa ja puhumme ja jotkut ihmiset puhuvat enemmän ja heidän lihansa on myös aivan lähellä heitä, mutta uskon myös, että siinä kokouksessa, jossa olimme, yleinen yksimielisyys tai tunne, jonka minä sain, oli että Pyhä Henki ohjasi sitä ja

I think that there's no doubt that in these meetings we carry flesh and we speak and some people speak more and their flesh is right close with them too but I also believe that in that meeting that we were at the overall consensus or feeling that I got was that it was directed by the Holy Spirit and

Seurakunta tunsi siellä ykseyden. Ja tiedän, että jotkut puheista olivat suoria, mutta ajattelen Hannu Jananen puhetta, kun hän sanoi, ettei hän tiennyt, missä hän oli väärässä, ennen kuin hän

The congregation felt the unity there. And I know some of the speeches were direct, but I think of Hannu Jananen's speech when he said that he didn't know where he was wrong until he

Ennen kuin hän teki parannuksen ja sitten hän pystyi näkemään. Ja se oli sellainen, minulle se oli kuin yksi niistä asioista, joka opetti minulle, etten voi olla, en voi olla jotain. Tiedättehän, me olemme vain osa Jumalan valtakuntaa ja Jumalan valtakunta voi elää ilman minua, mutta minä en voi elää ilman Jumalan valtakuntaa.

Till he repented and then he could see. And that was such a, for me it was like one of those things that taught me that I can't be, I can't be something. You know, we're just part of God's kingdom and that God's kingdom can live without me, but I can't live without God's kingdom.

Se oli se sanoma, jonka kanssa lähdin siitä kokouksesta, oli niin, että Jumalan valtakunta on täällä ja hänen henkensä opettaa. Ja jos kuulemme sillä tavalla, että se on ankaraa, ja olen huolissani, että se on, tiedättehän, jos emme näe, että veljet puhuvat, heillä on myös lihansa kytkettynä heihin,

That was the message that I came away from that meeting was so that God's kingdom is here and his spirit is teaching. And if we hear in such a way that it's harsh and I worry that it's, you know, if we can't see that brothers speak with, they have their flesh connected with them also,

Luottaen siihen, että aikomukset ja halu ovat auttaa. Luulen, että sen minä kuulin. Toivon, että se otettiin niin vastaan, mutta joskus jos olemme jo tilanteessa ehkä, ehkä meillä on epäluottamusta tai jotain siinä, ja minusta tuntui, että se kirje tai se asiakirja, joka kirjoitettiin, minusta tuntui, että

Trusting that the intentions and desire are to help. I think that's what I heard. I hope that's how it was taken, but sometimes if we're already in a situation maybe of, maybe we have mistrust or something in there, and I felt like that letter or that document that was wrote, I felt like

Aikomus siihen tuli jostain epäluottamuksesta. Niin minä henkilökohtaisesti tunsin ja muut, joiden kanssa olen keskustellut. Erityisesti LLC:n johtokuntaa tai johtokuntia kohtaan erityisesti. Ja luulen, että tämä luottamus voidaan

The intention for it came from some mistrust. That's how I personally felt and others that I've visited with. Especially for the LLC board or boards in particular. And I think that this trust can be

Voidaan hoitaa. Luulen, että se on epäluottamus, joka täytyy hoitaa. Ja olen huolissani, että se on, joskus olen usein miettinyt, onko siinä se, ehkä paljon näiden asioiden alkuperästä on, on ehkä jostain epäluottamuksesta. Ja voin olla väärässä. Jos olen, haluan tulla oikaistuksi, mutta minusta tuntuu joskus, että jos on

Can be cared for. I think it's a mistrust that needs to be cared for. And I worry that that's, sometimes I've often wondered if that's where the, maybe a lot of the origin of these issues are, is maybe from some mistrust. And I could be wrong. If I am, I want to be corrected, but it feels to me sometimes that if there's a

Tällainen, en halua sanoa henki, mutta epäluottamuksen henki ja mennään johonkin, silloin sitä on vaikea voittaa.

Like this, I don't want to say spirit, but spirit of mistrust and going into something, then it's hard to overcome that.

Selvä, katsotaan. Randy.

All right, let's see. Randy.

Joo, vain muutama ajatus. Yksi koskee sitä tunnetta tai mielialaa, Roger, jonka koit Monticellossa. Kai en tunne sitä tunnetta, ja miten sinä tunsit, on miten sinä tunsit, tiedäthän. Ja se muistutti minua itse asiassa parista kokemuksesta elämässäni, enkä minä...

Yeah, just a few thoughts. One is regarding that feeling or sentiment, Roger, that you experienced at Monticello. I guess I don't know that feeling, and how you felt is how you felt, you know. And it reminded me, actually, of a couple of experiences in my life, and I don't...

Tuo tätä esiin sanoakseni, että tämä on tilanne, jossa sinä olet, millään muotoa, Roger. Mutta kerran kun olin, en edes tiennyt loukanneeni sisarta, rakasta sisarta, ja hän koputti minua olalle ja sanoi, hei, voimmeko keskustella? Sanoin, toki, ja meillä oli pitkä keskustelu. Ja pitkän aikaa tunsin

Bring this out to say this is a situation you're in by any means, Roger. But one time when I was, I didn't even know I had offended a sister, a dear sister, and she tapped me on the shoulder and she said, hey, can we visit? I said, sure, and we had a long visit. And for a long time I felt

Olin todella loukkaantunut tai tunsin, että melkein kuin niskakarvani olisivat nousseet pystyyn ja olin puolustusasemissa ja tiedättehän olen tuntenut näin myös ja joskus avioliitossamme kun vaimoni on sanonut hei Randy sinä

I was really offended or felt like my almost like the hair on the back of my neck had risen and I was in a defensive mode and you know I've also felt this way and sometimes in our marriage relationship how my wife has said hey Randy you

Tiedäthän, olet erehtynyt tässä tai muuta. En ole tajunnut sitä, kun he ovat ensin ottaneet sen esiin, ja siihen on mennyt jonkin aikaa. Kuten, oliko se Scott, joka mainitsi? Vai oliko se joku muu? Ehkä sinä mainitsit sen, Roger, että kun evankeliumia saarnataan, miten rakkaus palautuu. Mutta en nähnyt, missä olin väärässä, ja minulle piti näyttää ja opettaa virheeni

You know, you've erred here or whatnot. I haven't realized it when they've first brought it up and it's taken some time. Like, was it Scott mentioned? Or was it someone else? Maybe you mentioned it, Roger, when the gospel is preached, how the love is restored. But I couldn't see where I was wrong and I had to be shown and taught of my errors

Ylpeyteni oli noussut ja onneksi pystyin hoitamaan ne asiat. Ja olen samaa mieltä myös Scottin kanssa. Kai olin kokouksessa ehkä puolet siitä. Päädyin menemään häihin. Mutta ehkä jotkut kommenteista olivat vähän ankaria tai en tiedä, miten sen selittäisin. Mutta joku sanoi äskettäin, että tiedättehän, Jumalan valtakunnassa on armo ja totuus.

My pride had risen and thankfully I was able to care for those matters. And I agree with Scott too. I guess I was at the meeting for maybe half of it. I wound up going to a wedding. But maybe some of the comments were a little bit harsh or I don't know how to explain it. But someone recently said, you know, in God's kingdom is grace and truth.

Totuus tulee Jumalan valtakunnasta ja olkoon niin, että kuuntelemme aina totuutta ja kuulemme, missä Jumalan sana on, ja asetamme itsemme sen eteen. Ja luulen, että erityisesti tähän aikaan inventoimme, missä olemme, ja se on aikaa

The truth comes from God's kingdom and may it be so that we always listen to the truth and we hear of where God's word is and we place ourself in front of it. And I think, especially at this time, we take inventory of where we are and it's a time of

Paljon riitaa, sanoisin, Jumalan valtakunnassa. Ja sanoisin jopa kaksi eri mieltä monissa asioissa. Ja kuten olemme kuulleet muissa keskusteluissa, jos tämä jatkuu, mihin se voi johtaa? Ja joskus kun ajattelen sitä, olen peloissani. Mutta kuten keskustelin veljen kanssa täällä vessassa, että haluan tämän rakkauden palautuvan ja jatkuvan.

Much strife, I would say, in God's kingdom. And I would say even two different minds in a lot of matters. And as we've heard in other discussions, if this continues, where might it lead? And sometimes when I think of that, I'm fearful. But as I was visiting with the brother here in the bathroom, that I want this love to be restored and to continue.

Ja myös toinen ajatus, joka minulla oli, kun luin sen asiakirjan, ja olin kalkkunanmetsästyksessä tänä aamuna, otin puhelimeni esiin ja luin sen asiakirjan, joka lähetettiin. Ja olen kuullut tätä joissakin puheissa täällä ehkä tänään, sitä vihjausta, että valtakunnan opetukset ovat ehkä menneet harhaan. Kai henkilökohtaisesti en ole samaa mieltä siitä.

And also another thought I had when I read that document, and I was turkey hunting this morning, I pulled out my phone and I read that document that was sent out. And I've heard this in some speeches here maybe today of the implication that the teachings of the kingdom have maybe gone astray. I guess personally I don't agree with that.

Kuten te kaikki tiedätte, elin 80-luvun läpi ja isäni oli puheenjohtaja siellä Wolf Lakessa ja oli paljon riitaa ja tapahtui joitakin virheitä. Mutta silti valtakunnan opetukset ovat pysyviä. Näitä opetuksia meidän täytyy kuunnella ja kuulla, kuten yksi veljistä sanoo, kuulla, mitä Henki sanoo seurakunnille.

As you all know, I lived through the 80s and my dad was a chairman in Wolf Lake there and there was lots of strife and there was some errors that happened. But yet the teachings of the kingdom are constant. It's these teachings that we need to listen to and to hear as one of the brothers says, to hear what the Spirit says to the churches.

Joo. Roger mainitsi kokouksen Brainerdissa. Muistan kokouksen, mutta en paljon yksityiskohtia. Enkä kyseenalaista sitä, mitä Roger sanoi, että joku sanoi sitä tai tätä.

Yeah. Roger mentioned the meeting in Brainerd. I remember the meeting, but not a lot of the details. And I don't challenge what Roger said, that somebody said this or that.

Luulen, että minusta näyttää siltä, että tämä vanhurskauden vaatteen kysymys oli tullut esiin jo aiemmin ja oli liikkeellä, mutta kai se on yhdentekevää. Ja mainitsit, että se veli siinä kokouksessa esitti lausunnon, me pysymme Kristuksen vanhurskauden vaatteessa, ja joku muu on

I think it seems to me that this robe of righteousness question had come up already earlier and was out there, but I guess that's neither here nor there. And you mentioned the brother in that meeting made a statement, we stay in the robe of righteousness of Christ and somebody else has

Ilmeisesti saarnassa, ja sitten viitattiin MBMAAC-kokoukseen ja lausuntoon. Minulla on hämärä muistikuva siitä. Se koski anteeksiantamusta, mitä tämä henkilö oli sanonut. Joo, joskus on niitä, kuten sinä tavallaan, kuten olen sanonut sen niin, että hätkähdän tai irvistän vähän, että ooh, tiedättehän,

Apparently in a sermon, and then there was reference to the MBMAAC meeting and statement. I have a vague recollection of that. It was about forgiveness, what this person had said. Yeah, sometimes there are those, like you kind of, like I've put it that way, I'll flinch or I'll wince a little bit that, ooh, you know,

Mutta joissakin tapauksissa on syytä puhua ja puhua niistä asioista. Ja toisissa tapauksissa ehkä keskustelee kahden kesken, tai jos tietää, että veli, vaikka hän puhui huonosti, uskoo oikein, katsoo sen läpi sormien.

But in some cases, there's reason to speak up and speak to those things. And in other cases, maybe you visit in private or if you know that the brother, even though he spoke poorly, is believing correctly, you overlook that.

Eikä hyväksyäkseen väärää opetusta, mutta yksi asioista, jonka olen sanonut useaan otteeseen näiden keskustelujen aikana, on että

And not to condone wrong teaching, but one of the things that I have said on several occasions during these discussions is that

Joskus kun kuulen, esimerkiksi ripistä, jonkun ilmaisevan jotain tavalla, joka ainakin voidaan tulkita väärin, että painotus tulee rippiin eikä uskomiseen. Jos he eivät ole sotineet oikeaa opetusta vastaan, kun he kuulevat sen, niin en ole ollut kovin huolissani.

Sometimes when I hear, for example, about confession, somebody express something in a way that at least can be interpreted in the wrong way, that the emphasis comes on the confession rather than on the believing. If they haven't warred against the right teaching when they hear it, then I haven't been that concerned.

Toivon, että he oppisivat ilmaisemaan sen paremmin. Ja tiedättehän, sama pätee niihin, jotka ovat eri mieltä asioista. Joskus, ja tiedättehän, Al lähti ja kaikkea. Harmi, mutta hänen piti mennä. Mutta kuten siinä MBMAG-kokouksessa, kun kuuntelin Menahgasta,

I hope that they would learn to articulate it in a better way. And you know, the same is true with those who are of a different mind in things. Sometimes, and you know, Al left and all that. It's too bad, but he had to go. But like at that MBMAG meeting, when I was listening from Menahga,

Hän esitti yhden lausunnon, se sai minut istumaan suorassa. Ja ajattelin, vau, sen lausunnon perusteella päättelisi, ettei Al usko ruumiin ylösnousemukseen. Mutta ajattelin, että no, en usko, että asia on niin. En usko sitä. Joten me puhumme heikoin sanoin. Ja siksi on tärkeää, luulen, että kun kuuntelemme,

He made one statement, it made me sit up straight. And I thought, wow, based on that statement, you would conclude that Al doesn't believe in the resurrection of the body. But I thought, well, I don't think that's the case. I don't believe that. So we do speak with weak words. And that's why it's important, I think, that when we're listening

Emme keskity vain tiettyihin sanoihin, vaan mitä se on, mitä veli yrittää sanoa? Mitä hän tarkoittaa? Ja luulen, että se on, tiedättehän, jotain, mitä me kaikki toivomme yksilöinä, että muilla on armollinen asenne sanojamme kohtaan, mutta on myös niin,

We don't just focus on particular words, but what is it that the brother is trying to say? What does he mean? And I think that that's, you know, something that we all hope as individuals that others have a gracious attitude towards our words, but it is the case, too,

Kuten Jaakob sanoo, ja hän sanoo, tiedättehän, että emme halua, älkää halutko olla, en tiedä tarkalleen sanoja, mutta olla mestareita tai opettajia, mihin joskus huomaamme joutuvamme sellaisten vastuiden kanssa, koska meidät tuomitaan ankarammin.

As James says, and he says, you know, that we don't want to, don't long to be, I don't know exactly the words, but to be masters or teachers, which we find ourselves in sometimes with those kinds of responsibilities because we will be judged more severely.

Koska kun puhumme julkisissa tilanteissa, sanamme tavoittavat monet korvat ja meillä on syytä olla varovaisia. Jäin pois iltakokouksesta. Olin myös poissa häissä. Olen samaa mieltä, että oli joitakin puheen käänteitä,

Because when we're speaking in public situations, our words reach many ears and we have reason to be careful. I missed the evening meeting. I was gone to the wedding as well. I agree that there were some turns of speaking

Minusta tuntui, että menimme vähän, kuin, liian pitkälle, ehkä. Ja yksi asioista, jonka luulen meidän kaikkien tajuavan, on toisaalta, etten ole ollut niissä keskusteluissa, joissa se henkilö on ollut, joten ehkä hänellä on jokin peruste mennä pidemmälle ajatuksessaan.

I felt we're a little bit, like, too far, maybe. And one of the things that I think we all realize is, on the other hand, is I haven't been in the conversations that that person's been with in, so maybe he has some justification to go further with his thought.

Siitä huolimatta minusta on tuntunut, että on parempi niissä tilanteissa. Eikä se ollut ensimmäinen kerta olla ehkä vähän varovaisempi lausunnoissamme tai ajatuksissamme. Mutta kuten nämä muut veljet ovat sanoneet, kokonaiskäsitykseni kokouksesta oli, että

In spite of that, I have felt that it's better in those situations. And that wasn't the first time to be maybe a little more cautious with our statements or our thoughts. But like these other brothers have said, my overall sense of the meeting was that

Monet veljet puhuivat vilpittömällä rakkaudella ja huolella. Ja suurimmaksi osaksi ajattelin, että, ja taas, puheenvuoroja on paljon, enkä muista niitä kaikkia, ja jäin paitsi joistakin, mutta suurimmaksi osaksi luulen, että veljet

Many brothers spoke with sincere love and concern. And for the most part, I thought that, and again, there are a lot of speaking turns, and I don't remember them all, and I miss some, but for the most part, I think that the brothers

Välttivät käyttämästä tätä kahta henkeä. He sanoivat kaksi ääntä tai kaksi ymmärrystä. Ja luulen, että voimme kaikki olla samaa mieltä, että niin asia oli. Ja niin toivon, että voimme harjoittaa jonkinlaista, tiedättehän, pidättyvyyttä siinä, silti luulen, että

Avoided using this two spirits. They said two voices or two understandings. And I think that we can all agree that that was the case. And so I hope that we can exercise some, you know, restraint in that still I think that

Olen tyytyväinen siihen, että Jumala ilmoittaa ne asiat. Ehkä jälkikäteen, jos niin on. Haluan palata sitten siihen, mitä Roger mainitsi, kun hän viittasi Joosuaan ja Kalebiin ja muihin vakoojiin. Luulen, että se on eri kysymys

I'm content that God will reveal those things. Maybe after the fact, if that's the case. I want to go back then to what Roger mentioned when he referred to Joshua and Caleb and the other spies. I think that's a different issue

kuin se, mihin minä viittasin esimerkiksi, kun puhuin Alille. Joosua ja Kaleb eivät olleet varmoja omasta ymmärryksestään. He uskoivat, että Jumala antaisi maan heille jopa maan jättiläisiltä, aivan kuten hän oli tuonut heidät Punaisenmeren läpi. Ne ovat kaksi eri kysymystä.

than what I was referring to, for example, when I spoke to Al. Joshua and Caleb were not confident in their own understanding. They believed that God would deliver the land to them from even the giants in the land, just like he had brought them through the Red Sea. Those are two different issues.

Minä olen myös, ja luulen, että nämä muut veljet täällä kanssamme ovat varmoja Jumalan kyvystä, Hänen voimastaan, Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Kohta, jossa varmuuteni alkaa hiipua ja horjua, on jos nojaan omaan ymmärrykseeni.

I'm also, and I think these other brothers here with us are confident in God's ability, His power, His love for us. The place where my confidence begins to wane and waver is if I'm relying on my own understanding.

Jos muilla veljillä on erilainen ymmärrys kuin minulla, minusta tuntuu, että tiedättekö mitä, minulla on jokin syy pysähtyä, kuunnella, harkita uudelleen ymmärrystäni

If the rest of the brothers have a different understanding than I do, I feel like, you know what, I've got some reason to stop, to listen, to consider again my understanding

Ja kuten sanoin, tiedättehän, viimeiset kolme, neljä vuotta minun on täytynyt inventoida, miten olen uskonut. Ja kai monet teistä ovat myös. Eikä se tarkoita, että enemmistö on oikeassa. Tiedämme, että joskus ne, joilla on oikea ymmärrys tai jotka ovat puhuneet, voivat olla vähemmistössä.

And like I said, you know, the last three, four years I've had to take inventory of how I have believed. And I guess many of you have as well. And it doesn't mean that the majority is right. We know sometimes those who have the right understanding or who have spoken may be in the minority.

Kai monet meistä ovat olleet kokouksissa, joissa jokin näkökulma on tullut esiin ja lukuisat muut ovat tukeneet sitä. Ja me istumme siellä penkillä ajatellen, en voi olla tämän kanssa samaa mieltä. Ja jossain vaiheessa jonkun täytyy olla ensimmäinen, joka puhuu ja sanoo, olen pahoillani.

I guess many of us have been in meetings where a certain perspective has come up and numerous others have supported that. And we're sitting there on the bench thinking, I can't agree with this. And at some point, somebody will have to be the first one to speak up and say, I'm sorry.

Ei se ole niin kuin minä ymmärrän tämän, ja puhuu. Ja tiedän, että kun veljet ovat tehneet niin, minut on vallannut suuri helpotuksen tunne. En ole ainoa, jolla oli kysymyksiä siitä. Ja niinä kertoina, kun ehkä minä olen ollut ensimmäinen, joka on puhunut ja sanonut, minulla on ollut eri ymmärrys siitä,

That's not how I understand this and speak. And I know when brothers have done that, I've been flooded with a great sense of relief. I'm not the only one who had some questions about that. And on occasions when maybe I've been the first one to speak up and say, I've had a different understanding on that,

Olen ollut niin helpottunut, kun muut veljet ovat tulleet jälkeenpäin ja sanoneet, olen todella iloinen, että puhuit. Minusta tuntuu, että näissä kamppailuissa tiedän, mitä uskon. En tiedä, tiedänkö aina, mitä muut uskovat.

I've been so relieved when other brothers have come afterwards and said, I'm sure glad you spoke up. I feel like in these struggles, I know what I believe. I don't know if I know what others believe always.

Enkä ole varma, ymmärränkö, miten päädyimme tähän ja mitkä ovat todelliset kysymykset tässä. Minulla ei ole sellaista varmuutta. Toivoni ja rukoukseni on, että Jumala auttaa meitä. Mutta taas, kuten sanoin Alille, voin sanoa saman asian

And I'm not sure I understand how did we get here and what are the real issues here. I don't have that kind of confidence. It's my hope and prayer that God will help us. But again, like I said to Al, I can say the same thing

Roger luultavasti tulee sinusta joissakin tilanteissa. En tuntenut sitä niin tänään, mutta tiedän, että muut veljet ovat tunteneet sen, että he ovat joutuneet kokoukseen kanssasi ja heistä tuntuu, että olet siellä opettamassa heitä, se on se asenne, joka tulee perille. En, kuin,

Roger probably comes from you on some occasions. I didn't feel it that way today, but I know other brothers have felt that, that they've gotten in a meeting with you and they feel like you're there to teach them is the attitude that comes across. I don't, like,

Ja olen vain rehellinen, Roger, siitä. Jotkut niistä veljistä ovat täällä. Jotkut ovat olleet muissa seurakunnissa. He ovat olleet vain tyrmistyneitä siitä, miten esimerkiksi sinä ja ehkä jotkut muut johtokuntanne veljet olette tulleet perille joissakin niistä kokouksista heidän kanssaan.

And I'm just being honest, Roger, about that. Some of those brothers are here. Some have been in other congregations. They have just been stunned the way that, for example, you and maybe some of the other brothers in your board have come across in some of those meetings with them.

Toivon, että otat sen sydämellesi. En tiedä, ettekö tunnista sitä. Kuten, me emme joskus. Emme tunnista.

I hope that you take that to heart. I don't know if you don't recognize it. Like, we don't sometimes. We don't recognize.

Se on tullut esiin. Olen ajatellut soittaa sinulle, mutta olen ottanut yhteyttä Philiin. Minusta tuntuu, että hän on tavallaan vastahakoinen, mutta kokoonnuimme Annen ja Esan kanssa, ja haluaisin edelleen päästä keskustelemaan hänen kanssaan kahden kesken. Minun pitäisi soittaa Darwinille. En vain tunne Darwinia.

That has come up. I've thought to give you a call, but I have reached out to Phil. I feel like he's kind of reluctant, but we got together with Anne and Esa, and I'd still like to be able to visit with him one-on-one. I should call Darwin. I just don't know Darwin.

Ollakseni täysin rehellinen teille, jokainen keskustelu, jonka olen heidän kanssaan käynyt, on ollut hyvin ystävällinen, enkä usko, että olemme koskaan vaihtaneet epäystävällistä sanaa, joten luulen, että se olisi mukava, helppo keskustelu. Ja tiedän, Roger, sinä ja minä, vuosien varrella, olemme käyneet todella mukavia keskusteluja hengellisistä asioista. Olemme keskustelleet joistakin asioista

To be perfectly honest with you, every conversation I've had with them has been very friendly, and I don't think we've ever exchanged an unkind word, so I think it'd be a nice, easy visit. And I know, Roger, you and I, over the years, we've had some really nice visits about spiritual things. We've discussed some of the things from

1980-luvulta. Ja kuten sanoin vaimollesi, kun olin Wolf Lakessa viimeksi, kun hän tuli puhumaan minulle, tunnen sääliä sinua kohtaan siinä, että näen ja ymmärrän, että tunnet paljon stressiä. Se on vaikea aika.

The 1980s. And like I told your wife when I was in Wolf Lake the last time when she came to talk to me, I feel sorry for you in that I can see and I understand that you're feeling a lot of stress. It's a difficult time.

Kuten se on monille meistä, en voi kertoa teille, kuinka monta unetonta yötä minulla on ollut. Saan jotain pyörimään päässäni enkä saa sitä sammumaan. Minun täytyy sanoa Sarahille, että hän tällää minua lankunpätkällä tai jollain avuksi. Tiedän, esimerkiksi, että on sanottu

Like it is for many of us, I can't tell you how many sleepless nights I've had. I get something going in my head and I can't shut it off. I have to tell Sarah to clobber me with a two-by-four or something with help. I know, for example, it's been said

Joka on vihjannut, että, tiedättehän, perustamme ymmärryksemme mielipiteisiin emmekä Jumalan sanaan. Tiedättehän, jos palataan esimerkiksi keskusteluun anteeksiantamuksesta, se olisi yksi. Ja moni rippi, okei, luulen, että kantamme ovat olleet raamatullisia.

That suggested that, you know, we're basing our understanding on opinions and not God's word. You know, if we go back to like the discussion about forgiveness, would be one. And many a confession, okay, I think that our positions have been scriptural.

Ei pidä paikkaansa sanoa, että ymmärryksemme noista kysymyksistä perustuu mielipiteeseen. Kuten anteeksiantamuskysymys, taas, jos ottaa sen janan, kysymys nousi esiin, onko koskaan mitään tilannetta, jossa emme ehkä voisi saarnata evankeliumia? Se on se kysymys, jonka minä kuulin.

It's not accurate to say that our understanding on those issues is based on opinion. Like the forgiveness question, again, if you take the spectrum, the question came up, is there ever any situation in which we might not be able to preach the gospel? That's the question that I heard.

Ja vastaus, joka annettiin siinä MBMAG-kokouksessa esimerkiksi Esaun ja Saulin, kirkkolain perusteella, ne olivat raamatullisia vastauksia. Jotkut torjuivat ne. Mutta ne olivat raamatullisia vastauksia, ja niitä voin löytää

And the answer that was given at that MBMAG meeting on the basis of, for example, Esau and Saul, church law, those were scriptural answers. They were rejected by some. But they were scriptural answers, and those I can find

Monista kohdista Lutherin kirjoituksissa, Kehon Nisselin kirjasta, kun hän kirjoittaa Esausta, monista saarnoista, muista paikoista. Se on se ymmärrys, joka on ollut Jumalan valtakunnassa. Emme voi sanoa, että ei koskaan. Mutta kuten tämä uskontunnustusasiakirja, joka on liikkeellä, se pohjimmiltaan

Many places in Luther's writings, Kehon Nissel's book when he writes about Esau, many sermons, other places. That is the understanding that has been in God's kingdom. We can't say that never. But like this confession of faith document out there, it basically is

Sanoo, että opetamme pidättämään anteeksiantamusta. Taas, yhdessä päässä on, onko koskaan tapausta, on, tiedättehän, se on tässä. Ja opettaa, oletan, janan toinen pää on, ettei koskaan anneta anteeksi. Anteeksiantamuksen välillä on paljon matkaa

Saying that we're teaching to withhold forgiveness. Again, on one end is, is there ever a case is, you know, that's here. And to teach, I suppose, the other end of the spectrum is never forgive. There's a lot of distance between forgiveness

Voi olla tilanne. Ja sitten vihjata, että opetamme, että anteeksiantamus pidätetään. Se ei pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa. Ja se on hyvin paljon kuin tämä, tiedättehän, Kullervo Hulkon lausunto tällaisesta paikkansapitämättömästä ja levottomuutta aiheuttavasta lausunnosta.

There may be an occasion. And then suggesting that we're teaching that you withhold forgiveness. That's not accurate. It is not accurate. And it's very much like this, you know, Kullervo Hulkko's statement about this kind of inaccurate and turmoil-causing statement.

Käydään läpi, mitä opetamme. Esimerkiksi siinä keskustelussa viitataan usein Jeesuksen lausuntoon, Jos ette anna veljellenne anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi. Mikä on sen lausunnon asiayhteys? Ja mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän sanoo sen?

Let's review what we teach. For example, often referred to in that discussion is Jesus' statement, If you forgive not your brother, neither will your Heavenly Father forgive you. What's the context of that statement? And what is it that Jesus means when he says that?

Minun ymmärrykseni mukaan hän viittaa veljien välisiin loukkauksiin. Ja se liittyy esimerkiksi vertaukseen armottomasta palvelijasta, joka oli saanut runsaan anteeksiantamuksen synneistään, mutta ei antanut veljelleen anteeksi velkaa, joka tällä oli hänelle. Mutta Jumalan lapsina

My understanding, he's referring to offenses between brethren. And it ties in with the parable, for example, of the unmerciful servant who had received abundant forgiveness of his sins, but didn't forgive his brother the debt he had to him. But as children of God,

Emme aina käsittele tilanteita, joissa on kysymys henkilökohtaisesta loukkauksesta. Joskus olemme Jumalan asialla, kuten Samuel oli. Se ei ollut henkilökohtaisen loukkauksen kysymys. Ja niin meidän täytyy ymmärtää asiayhteys ja käyttää niitä sanoja niiden merkityksen oikeassa mielessä.

We're not always dealing with situations where it's a question of personal offense. Sometimes we're on God's business like Samuel was. It wasn't a question of personal offense. And so we need to understand the context and use those words in the right sense of their meaning.

Haluamme auttaa niitä, jotka ovat langenneet. Ja sanat, tiedättehän, sanat merkitsevät jotain. Pyytää ei ole sama asia kuin tehdä parannus, esimerkiksi. Ne ovat kaksi eri sanaa, kaksi eri käsitettä. Esau pyysi kyynelin.

We want to help those who have fallen. And the words, you know, words mean something. To ask is not the same thing as to repent, for example. They're two different words, two different concepts. Esau asked with tears.

Kuten Raamattu sanoo, mutta hän ei löytänyt sijaa parannukselle. Hän halusi siunauksen, mutta hän ei ollut katuvainen. Ja se heijastaa sitä ymmärrystä, jonka löytää Lutherilta, Johannes Uliuksen johdannosta rippiin ja avaimiin, ja monista, monista muista paikoista. Sitä me olemme opettaneet.

As the scriptures say, but he found no place of repentance. He wanted the blessing, but he wasn't penitent. And that reflects the understanding that you find in Luther, in Johannes Ulius' introduction on confession and the keys, and many, many other places. That's what we've taught.

Se on aina ollut se ymmärrys, että, en voi sanoa, että olisin aina ymmärtänyt, mutta se on, sikäli kuin voin sanoa, niin on uskottu ja opetettu Jumalan valtakunnassa. Ja kuten tämä, taas, tämä uskontunnustusasiakirja vihjaa muuta. Ja mitä se tekee? Ja jatkaa sen takomista nyt neljä vuotta, tai kolme vuotta, mitä se onkin,

That's always been the understanding that, I can't say I always understood, but that's, as far as I can tell, that's how it's been believed and taught in God's kingdom. And like this, again, this confession of faith document suggests otherwise. And what does that do? And to keep hammering on that for four years now, or three years, whatever it is,

Se kylvää eripuraa ja levottomuutta ja riitoja. Se ei ole oikein. Tiedättehän, on monia asioita, joista minulla ehkä on kysymys. En ymmärrä sitä, tai ehkä minulla on vähän erilainen ymmärrys.

It sows discord and turmoil and arguments. It's not right. You know, there are many things that maybe I have a question about. I don't understand it, or maybe I have a little bit different understanding.

Voin ajatella kysymyksen, jossa olen samaa mieltä, mutta en ymmärrä niitä perusteluja, joita usein käytetään kannan tueksi. Kyseenalaistan niitä vähän, okei? Joten ne ovat minun kysymyksiäni, ja ne kuuluvat keskusteluihin sellaisten yksilöiden kanssa, jotka ehkä voisivat auttaa minua ymmärtämään ne.

I can think of an issue where I agree, but I don't understand the arguments that are often used to support the position. I question them a little bit, okay? So those are my questions, and they belong in conversations with individuals who might be able to help me understand those.

En, sanan palvelijana, halua vetää niitä esiin ja tehdä muiden ihmisten uskomisesta vaikeampaa. Kun minulla on kysymyksiä, en halua nousta Jumalan seurakunnan ymmärrystä vastaan, joka on ollut vuosikymmeniä. Ja luotan

I don't, as a servant of the Word, I don't want to drag those out and make it harder for other people to believe. When I have questions, I don't want to rise up against the understanding of God's congregation that has been for decades. And I trust

Luotan, että muut veljet ja sisaret, että Jumalan seurakunta on pohtinut ja harkinnut näitä kysymyksiä Jumalan sanan valossa. Ja että Jumalan Henki on ohjannut heitä ja opettanut heitä. Ja niin minulla on syytä kuunnella

I trust that other brothers and sisters, that God's congregation has given thought and consideration to these issues in the light of God's Word. And that God's Spirit has guided them and taught them. And so I have reason to listen

Ja yrittää ymmärtää eikä haastaa sitä tavallaan omin päin, niin sanoakseni, se ei tarkoita sitten, että jos lopulta omatuntomme vaatii meiltä, että, tiedättehän, tämä on väärin minun ymmärrykseni mukaan, niin silloin sen ottaa esiin ja puhutaan siitä. Mutta, joo.

And to try to understand and not challenge that just sort of on my own hook, so to speak, doesn't mean then if in the end our conscience requires of us that, you know, this is wrong in my understanding, then you bring it up and let's talk about it. But, yeah.

Minulla ei ole vastauksia, veljet. Olen niin väsynyt. Olen niin väsynyt. Ja tiedän, että tekin olette. Ja se on minun rukoukseni, että Jumala

I don't have answers, brothers. I am so weary. I am so weary. And I know you are, too. And that's my prayer, that God

Se antaa tälle väsyneelle Siionille levon. Jos olen väärässä, toivon, että taivaallinen Isä on kärsivällinen ja ilmoittaa sen ja auttaa minua hyväksymään sen ja uskomaan.

It gives this weary Zion rest. If I'm wrong, I hope that Heavenly Father will be patient and reveal that and help me to accept it and to believe.

Toivon, että hän antaa jokaiselle meistä sellaisen sydämen ja mielen, jonka hän antoi Daavidille, joka sanoi, tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni tai ajatukseni ja koettele minua, ja jos minussa on jokin paha tie, johdata minut vanhurskauden poluille. Uskon, että täällä

I hope he gives every one of us that kind of heart and mind that he gave David, who said, search me, O God, and know my heart or my thoughts and try me, and if there be any wicked way in me, lead me in the paths of righteousness. I believe that here

Pohjois-Amerikassa. Pyhä Henki on täällä ja se vaikuttaa. Se ei tarkoita, ettemme me yksilöinä erehtyisi, puhuisi heikoin sanoin. Ja tiedän, että täällä on sama henki, joka on

North America. Holy Spirit's here and it works. Doesn't mean that we as individuals don't err, speak with weak words. And I know that here's the same spirit that is in

Suomen ja Ruotsin kristillisyydessä. Minulla on hirveän paljon yhteyksiä uskovaisiin Suomessa ja Ruotsissa. Tiedän, miten he uskovat, ja tiedän, että he ovat todistaneet monta kertaa. Tiedättekö mitä? Pyhä Henki vaikuttaa siellä Pohjois-Amerikassakin.

Finnish and Swedish Christianity. I have an awful lot of contact with believers in Finland and Sweden. I know how they believe and I know they have testified many times. You know what? Holy Spirit's working there in North America too.

Pyydän teitä, rakkaat veljet, muistamaan minua rukouksissanne. Haluan päästä taivaaseen. Haluan kysyä, saanko uskoa kaikki syntini ja vikani anteeksi?

I ask you, dear brothers, to remember me in your prayers. I want to get to heaven. I want to ask, can I believe all my sins and faults forgiven?

Okei, kuten te luultavasti haistatte ja olette kuulleet, lounas on tarjolla. Pidetäänkö lyhyt, ehkä 10 minuutin tauko ja tullaan sitten takaisin kokoukseen vähäksi aikaa? Sopiiko se? Okei, pidetään muutama minuutti ja yritetään palata pian.

Okay, as you guys probably can smell and have heard, lunch is available. Should we take a brief, maybe a 10-minute respite and then come back to the meeting for a little bit? Is that agreeable? Okay, let's take a few minutes and let's try to get back shortly.

No, aloitetaanko taas? Huomaan, että jotkut syövät, mutta ehkä he voivat puhua suupalojen välissä, niin pääsemme vauhtiin. Okei, kukaan? Kai minulla ei ole vielä kenenkään nimeä paperilla, mutta olkaa hyvä.

Well, should we get started again? I realize some are eating, but maybe they can talk between bites so we can get rolling. Okay, anyone? I guess I don't have no one's name on the paper yet, but feel free.

Leslie. Edellisen eriseuran aikana SRK:n johtokunta lähetti kirjeen amerikkalaiselle lähetysjohtokunnalle. Enkä oikeastaan muista paljon sisällöstä.

Leslie. During the last heresy, the SRK board sent a letter to the American Mission Board. And I don't really remember much of the contents.

Mutta tämä yksi asia, siinä oli yksi lausunto, joka on jäänyt selvästi mieleeni. Ja se oli tämä, ettei kukaan voi paeta ei-kenenkään-maahan. Jokaisen täytyy tuoda esiin, mitä hänen sydämensä sisältää. Ja vaikka tämä tapahtui edellisen eriseuran aikana, en anna ymmärtää, että olisimme

But this one thing, there was one statement in there that has been left clearly in my mind. And it was this, that nobody can escape to a no man's land. Everybody must bring forth what their heart contains. And just because this happened during the last heresy, I'm not implying that we're

Millään muotoa keskellä eriseuraa, mutta minusta tuntuu, että ne sanat puhuvat minulle juuri nyt. Minun täytyy paljastaa sieluni, oikein tai väärin. En halua puolustaa ketään. Mutta tiedämme, että meillä on ollut paljon kysymyksiä viime vuosina. On ollut vanhurskauden vaate, anteeksiantamuksen pidättäminen, jatkuva anteeksiantamus.

By no means in the midst of a heresy, but I feel like those words are speaking to me right now. I need to bare my soul, right or wrong. I'm not wanting to defend anyone. But we know that we've had a lot of issues over the last few years. There's been the robe of righteousness, the withholding forgiveness, continual forgiveness.

Ja kaikki nämä ovat tärkeitä opillisia asioita. Mutta kysymys, joka minun mielessäni on noussut keskiöön, on puhujien kutsujen peruminen. Ja kuten sanon, en tahallani halua puolustaa ketään, mutta minun täytyy vain puhua sydämeni.

And all these are important doctrinal matters. But the issue in my mind that for me has come to be front and center is the disinvitation of the speakers. And like I say, I do not willingly want to defend anyone, but I just need to speak my heart.

Kun apostoli Johannes oli Patmoksen saarella ja hän puhui seitsemälle enkelille, seitsemälle seurakunnalle, ja viisi niistä tarvitsi nuhtelua ja ohjausta ja niitä kehotettiin parannukseen. Ja hän puhui niille. Hänellä oli eri sanoma kullekin. Hän kirjoitti selvästi ja nimenomaisesti

When Apostle John was on the Isle of Patmos and he spoke to the seven angels, the seven churches, and five of them needed rebuke and instruction and they were exhorted to repentance. And he spoke to them. He had a different message for each one. He clearly and explicitly wrote

Ja kertoi, mikä niiden vika oli. Ja luulen, ettei hän sanonut, että te aiheutatte sekaannusta tai on pilvi tai minulla on tällainen tunne teistä. Vaan hän puhui niille selvästi.

And told what their fault was. And I think that he didn't say that you're causing confusion or there's a cloud or I have this feeling about you. But he spoke clearly to them.

Ja myös Martti Luther kirjoittaa, että ihminen aiheuttaa pahennusta kahdella tavalla, joko elämällään tai opillaan. Joten jos Martti Lutherin sanat ovat totta, luottaisin, että hänen kaksi veljeään Wolf Lakesta, uskaltaisin melkein sanoa, ettei kukaan meistä koe heidän aiheuttavan pahennusta elämällään.

And also Martin Luther writes that man causes offense in two ways, either by his life or by his doctrine. So if Martin Luther's words are true, I would trust that his two brothers from Wolf Lake, I would almost dare to say that none of us feel that they're causing offense by their life.

Joten jos se ei ole heidän elämänsä ja Martti Lutherin sanat ovat totta, niin sen täytyy olla oppi. Ja kai kysymykseni, mikä on pahennus? Tiedän, että on ollut kiistaa ja niin edelleen, mutta kai tähän päivään asti en vieläkään tiedä, mikä pahennus on.

So if it's not their life and Martin Luther's words are true, then it must be the doctrine. And I guess my question, what is the offense? I know there's been controversy, et cetera, but I guess to this day I still don't know what the offense is.

Kun meillä oli kokouksemme 13. tammikuuta, se oli seurakuntailta. Se oli jatkoa sille kokoukselle, joka pidettiin täällä edellisenä päivänä. John johti kokousta. Hän antoi tilannekatsauksen, ja hän sanoi, ettemme tiedä varmasti, mikä ongelma on, ja olin hänen kanssaan 100-prosenttisesti samaa mieltä. Joten, kuten sanon, en halua puolustaa ketään väärin.

When we had our meeting on January 13th, that was a congregational evening. That was the follow-up of the meeting that was held here the day before. John was moderating the meeting. He gave an update, and he said that we don't know for sure what the problem is, and I agreed with him 100%. So, like I say, I don't want to defend anyone wrongly.

Koska se ei ole oikein. Mutta kai mietin, mikä pahennus oikeasti on. Minulla oli pari muistiinpanoa ennen tätä lounasta, mutta yksi asioista, joka tuli mieleeni, kun John mainitsi vanhurskauden vaatteen

Because that's not right. But I guess I'm wondering what the offense really is. I had a couple of notes before this lunch there, but one of the things that came to my mind when John mentioned the robe of righteousness

En tiedä, oliko siinä väärinkäsitys. Tarkoitan, Roger oli viitannut kokoukseen siellä Brainerdissa. Mutta, tiedättehän, se on tavallaan mielenkiintoista, koska sain puhelun eräältä kaverilta, joka kesti luultavasti pari tuntia. Mutta yksi huolista koski tätä vanhurskauden vaatetta. Ja luulen, että

I don't know if it was a misunderstanding there. I mean, Roger had referred to a meeting in Brainerd there. But, you know, it's kind of interesting because I got a phone call from a guy that it lasted for probably a couple hours. But one of the concerns was about this robe of righteousness. And I think

Olemme luultavasti puhuneet tästä ennenkin, mutta näyttää siltä, että sekaannus voisi ehkä olla, ja paljon siitä luulen, että voisi olla terminologiassa, mutta näyttää olevan sekaannusta Kristuksen vanhurskauden vaatteen ja oman vanhurskautemme ympärillä. Enkä usko, että kukaan, minun tietääkseni, on koskaan todennut, että voisimme mitenkään pysyä Kristuksen vaatteessa, että hänen vaatteensa on tahraton.

We've talked about this before probably, but it seems as if the confusion maybe could lie, and a lot of it I think could be in terminology, but there seems to be a confusion around Christ's robe of righteousness and our own righteousness. And I don't think anybody, to my knowledge, has ever stated that we could possibly stay in Christ's robe, that his robe is spotless.

Mutta varmasti meidän vaatteemme, tarkoitan, en ole, kuten sanoin, en ole kovin hyvä muistamaan, missä kohtaa Raamattua, mutta muistan kuulleeni monia eri saarnoja, joissa, uskon, että se on Ilmestyskirjassa, jossa Jumala kysyy Jeesukselta, keitä nämä ihmiset ovat? Ja hän sanoi, nämä ovat ne, jotka olen puhdistanut, tai joiden vaatteet on puhdistettu Karitsan veressä. Joten, varmasti,

But certainly our robes, I mean, I'm not a, like I said, I'm not very good with remembering, we're in scriptures, but I can remember hearing a lot of different sermons where, I believe it's in Revelation, where God is asking Jesus, who are these people? And he said, these are them that I've cleansed, or that have had their robes cleansed in the blood of the Lamb. So, certainly,

Oletan, että se tarkoittaisi, että meidän vaatteemme tahraantuvat synnistä, ja ne täytyy puhdistaa. Joten luulen, että siinä on jonkin verran sekaannusta. Kuulitte tämän termin, jatkuva anteeksiantamus. Tämä henkilö soitti minulle ja otti sen esiin, ja sanoin, että tiedätkö, tämä on minulle uusi. En ole koskaan kuullut jatkuvasta anteeksiantamuksesta ennen, ja se oli tavallaan melkein kuin se olisi ollut järkyttävää. Mutta minulle se on niin yksinkertaista kuin, okei, joten,

I'm assuming that would mean that our robes get stained with sin, and they do need to get cleansed. So I think there's some confusion there. You heard this term, continual forgiveness. This person called me up and brought it up, and I said, you know, this is a new one to me. I've never heard of continual forgiveness before, and it was kind of almost like it was shocking. But to me, that's as simple as what, okay, so,

Jos väittää olevansa kristitty, joita on, älkää lainatko minua tästä, mutta olen kuullut jonkun sanovan, että maailmassa on tänään kaksi miljardia kristittyä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi. Ja olisin valmis lyömään vetoa, että ne ihmiset, jotka kutsuvat itseään sillä tavalla kristityiksi, käyttäen termiä löyhästi, kai, olisin valmis lyömään vetoa, että jokainen heistä uskoo, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden.

If you claim to be a Christian, of which there, don't quote me on this, but I've heard somebody say that there's two billion Christians in the world today that call themselves Christians. And I would be willing to bet that those people that call themselves Christians like that, using the term loosely, I guess, that I would be willing to bet that every one of them believes that Christ died on the cross for our sins.

Mutta en usko, että siinä termissä on niin paljon löysyyttä, että meidän tarvitsee vain uskoa, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja saamme jatkuvasti anteeksi ja olemme taivaskelpoisia. Jos niin on, silloin arvaisin, että on suunnaton joukko kristittyjä ja että se olisi taivaskelpoista, enkä usko, että sekään on Raamatun mukaista.

But I don't think that there's that much looseness in that term that that's all we need to do is believe that Christ died on the cross for our sins and we're continually forgiven and we're heaven acceptable. If that's the case then I would guess that there's the vast multitude of Christians and that would be heaven acceptable and I don't believe that's according to scripture either.

Tässä samassa puhelussa tämä henkilö kysyi minulta, luotanko LLC:hen, toimistoon, johtokunnan jäseniin? Ja minun täytyi vastata siihen kysymykseen ja sanoa, miksi en luottaisi? Tarkoitan, minulla ei varmasti ole siellä mitään epäluottamusta.

In this same phone call, this person asked me about, did I trust the LLC, the office, the board members? And I had to answer that question and say, why wouldn't I? I mean, I certainly don't have any distrust there.

Mutta sitten se jatkui niin, että hänestä tuntui, että siellä oli niitä ihmisiä, jotka yrittivät aiheuttaa eriseuran, ja että he yrittivät puhdistaa valtakuntaa, olivat hänen sanansa. Joten, ja pyysin tältä henkilöltä nimiä. Sanoin, hei, ketä ajattelet? En saanut yhtään. He sanoivat vain, kuka lietsoo asioita? Parempi katsoa, kuka on lietsoja.

But then it continued that he felt that there was those people there that were trying to cause a heresy, and that they were trying to cleanse the kingdom, were his words. So, and I asked this person for names. I said, hey, who are you thinking of? I didn't get any. All they would say was, who's antagonizing things? Better see who the antagonizer is.

Seuratkaa lähteitä. Minulla ei vieläkään ole siihen vastausta, mutta kai olisin tarpeeksi rohkea sanomaan, ettei minulla ole mitään epäluottamusta LLC:tä kohtaan. Luulen, että ne veljet palvelevat tehtävässä, johon kukaan heistä ei pyytänyt päästä. Ja kai osoittaisin täyttä luottamusta ja varmuutta ja olisin sopusoinnussa sen kanssa, mitä olen kuullut.

Follow the sources. I still don't have any answer for that, but I guess I'd be bold enough to say that I don't have any mistrust of the LLC. I think those brothers are serving in a position that none of them asked to be there. And I guess I would place complete trust and confidence and be in accordance with what I've heard.

Yksi asioista, joka tapahtui ihan äskettäin, oli, ja käytän tätä vain esimerkkinä, mutta oli eräs henkilö, jonka tunnen, että olin saanut puhelun joltakulta, joka oli järkyttynyt tästä henkilöstä jonkin asian takia, jonka hän oli nähnyt tapahtuvan. Ja sen sijaan, että olisin puhunut siitä kenellekään muulle, soitin sille henkilölle suoraan.

One of the things that just happened just recently was, and I'm just going to use this for an example, but there was a person that I know that I'd gotten a phone call from somebody that was distraught about this person about something that they'd seen happen. And rather than talk about it to anybody else, I called that person up direct.

Ja selitin hänelle, etten soittanut vihamielisyydestä tai vakoillakseni häntä tai mitään, vaan että se oli rakkaudesta ja huolesta. Ja siihen mennessä, kun se keskustelu oli ohi, tämä henkilö oli hyvin kiitollinen siitä, että tartuin tilaisuuteen soittaa hänelle suoraan sen sijaan, että olisin kysynyt tältä henkilöltä tai kysynyt siltä henkilöltä tai, tiedättehän mitä tarkoitan, tavallaan kiertänyt ympyrää.

And explained to them that I wasn't calling out of animosity or spying on them or whatever, but that it was out of love and concern. And by the time that conversation was over with, this person was very grateful that I took the opportunity to call them direct rather than ask this person or ask that person or, you know what I mean, kind of go around the circle.

Luulen, että sitä tapahtuu paljon juuri täälläkin, että ehkä kuulee jotain näistä asioista, mutta emme kuule sitä omakohtaisesti. Kuulemme sen epäsuorasti. Ja vastaan vain herra Lehtolalle tässä siitä syystä, että minä olin se henkilö, joka soitti Darwinille

I think there's a lot of that that's going on right here, too, that you maybe hear something about the issues, but we're not hearing it firsthand. We're hearing it indirect. And I'll just answer Mr. Lehtola here just because of the fact that I was the person that made a phone call to Darwin

Ja kai en sanoisi kutsun peruminen. Kai se on sana, jota mieluummin käyttäisin, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Voitte kutsua sitä miksi haluatte. Kai se on, että kerroin heille, että olemme perumassa kiertoseurat sille sunnuntaille. Ja mitä tein, oli että kuuntelin seurakuntaa puheenjohtajana. Ja kai minusta tuntuu, että se on velvollisuutemme. Jos heillä oli huolia, jotka

And I guess I wouldn't say disinvite. I guess it's a word that I'd prefer to use, but it doesn't make any difference. You can call it whatever you want to call it. I guess is that, told them that we were be going to canceling the rotation services for that Sunday. And what I was doing was listening to the congregation as a chairman. And I guess I feel that's our duty. If they had concerns of which

Tuotiin minulle, ja ne olivat oikeutettuja huolia, ajattelin. Joten se oli se päätös, ja se tehtiin johtokunnan tasolla ja myös seurakunnan tasolla. Joten kai en tiedä, mihin mennä siitä, mutta niin siinä tapahtui. Se ei ollut henkilökohtainen, kuten sanoin, sain puhelun 20 minuutin sisällä. Mitä Steve Collette teki? Se ei ollut sitä, mitä Steve Collette teki. Se oli johtokunnan

They got brought to me, and they were legitimate concerns, I thought. So that's what the decision was, and it was made on a board level and also on the congregational level. So I guess I don't know where to go from there, but that's what happened there. It wasn't a personal, like I said, I got a phone call within 20 minutes. What did Steve Collette do? That wasn't what Steve Collette did. It was a board,

Päätös, ja sitten myös seurakunnan päätös. Luulen, että miten ensimmäinen tuli esiin, oli kun Cokato pyysi Philiä olemaan palvelematta siellä. Ja jos muistan oikein,

Decision, and then also a congregational decision. I think how the first came up was when Cokato asked Phil not to serve there. And if I remember correctly,

John, sinä ehkä tiedät paremmin kuin minä, mutta se tapahtui sen takia, mitä tapahtui puhujien leirillä. Ja luulen, Leslie, että olemme keskustelleet tästä, miten puhujien leirillä, milloin se oli, oliko se viime syksynä? Vuosi sitten, viime keväänä, oli, kello kolmesta perjantaina johonkin aikaan lauantai-iltapäivänä, oli,

John, you might know better than I do, but it happened because of what happened at Speaker's Camp. And I think, Leslie, we've visited about this, how at Speaker's Camp, when was that, was it last fall? A year ago, last spring, there was a, from three o'clock Friday to sometime Saturday afternoon, there was a,

Mitä tapahtui, oli että luulen, että Jim Frantti piti esityksen näistä tämän päivän aiheista ja tunnusti, miten hän uskoo, eikö? Ja oli pitkä jono puhujia, jotka, sanoisin, kello kuudesta perjantai-iltana kolmeen, puoli neljään, en muista mihin aikaan, jotka nostivat kätensä ja sanoivat, olen samaa mieltä, aamen, sydämeni vastaa

What happened was I think Jim Frantti gave a presentation on these topics of today and confessed how he believes, right? And there was a long line of speakers who from, I would say, six o'clock Friday evening until 3, 3.30, I don't remember what time, that raised their hand and said, I agree, amen, my heart answers to

Esitykseesi. Ja sitten kysymys esitettiin, uskon, että se oli appeni, Ray, joka johti. Hän sanoo, onko täällä niitä, jotka uskovat toisin? Olkaa hyvä. Puhukaa. Antakaa meidän kuulla. Ja oli jono, kuusi tai seitsemän, jotka nostivat kätensä heti Rayn pyynnön jälkeen, ja he puhuivat.

Your presentation. And then the question was raised, I believe it was my father-in-law, Ray, was moderating. He says, are there any here that believe differently? Please feel free. Speak. Let us hear. And there was a lineup of six or seven that raised their hand right after that request from Ray, and they spoke.

He näennäisesti tunnustavat, että he uskovat vähän eri tavalla. Ja se on vaikeaa. Minulla ei ole ketään vastaamassa mitään sanoja, jotka sanoisivat, että kyllä, se on mustavalkoista. Tästä syystä pyyntö peruttiin tai mitä tahansa. Mutta luulen, että Cokaton päätös perustui siihen, jos muistan oikein, niihin puheisiin, jotka seurasivat. Ja Phil ja Darwin olivat kaksi niistä veljistä, jotka puhuivat.

They seemingly confess that they believe a little bit differently. And it's hard. I don't have anyone answer any words that would say, yes, it's black and white. This is why the request was rescinded or whatever. But I think Cokato's decision was based on that, if I remember correctly, those speeches that followed. And Phil and Darwin were two of those brothers that spoke.

Sen jälkeen, joten. Voi olla lisää, jos muilla on. Kuka on seuraava? Randy. Ja luulen, että selvyyden vuoksi, kuten, Menahgan johtokunta on pyytänyt, että me vain

After that, so. There might be more if others have. Who's next? Randy. And I think to be clear, like, the Menahga board has requested that we would just

Emme käyttäisi Philiä ja Darwinia ennen kuin voimme tavata. Pitääkö se paikkansa? Haluaisimme tavata heidät, keskustella tästä tilanteesta. En tiedä, tarkoitan, en voi kertoa teille, mikä Philin ja Darwinin tilanne on tänään, mutta olen vähän pahoillani, etteivät he ole täällä tänään, mutta ehkä heillä on kiireitä.

Not use Phil and Darwin until we can meet. Is that accurate? We'd like to meet with them, discuss this situation. I don't know, I mean, I can't tell you what Phil and Darwin's situation is today, but I'm a little bit sorry they're not here today, but maybe they're busy.

Kai olen yleensä tavallaan hidas puhumaan, mutta olin kiitollinen, että minulla oli voimaa sanoa se, mitä minulla oli mielessäni joka tapauksessa, ja kai jätän sen siihen.

I guess I'm usually kind of slow to speak, but I was thankful that I had the strength to say what I had on my mind anyway, and I guess I'll leave it at that.

Joe, sinä välitit sen kirjeen Phoenixista eteenpäin, ja sinulla oli pieni pääkirjoitus alussa. Haluatko kommentoida sitä?

Joe, you forwarded that letter from Phoenix on, and you had a little editorial in the beginning. You want to comment on that?

Luen sen vain. Liitteenä oleva lukija on avoin kirje aikamme huolista. Minua pyydettiin lähettämään se kaikille, jotka ehkä haluavat lukea sen, joihin se voi suoraan vaikuttaa tai jotka siinä voidaan mainita. Luettuani sen uskon, että se sisältää paljon siitä, mihin olen yrittänyt kiinnittää huomiota aikamme toimien ja huolien suhteen. Se on koottu paljon selkeämmin kuin olen pystynyt ilmaisemaan itseäni. Lähetän tämän

I'll just read it. The reader attached is an open letter regarding concerns of our time. I was asked to send it to any that may wish to read it, may be directly impacted by it, or be implicated in it. After reading it, I believe it contains much of what I have tried to call to attention regarding actions and concerns of our time. It is put together much more clearly than I have been able to express myself. I'm sending this

Vähintään yhdelle seurakunnan johtokunnan toimihenkilölle ja jokaiselle seurakunnalle siinä toivossa, että he jakavat sen johtokuntansa kanssa, jotta he voivat pohtia näitä asioita Jumalan sanan valossa ennen tulevaa johtokunnan jäsenten työseminaaria Monticellossa 13. huhtikuuta. Ja uskon, että sitä hain, että näistä asioista keskusteltaisiin kussakin ja että nämä ovat ne kysymykset, jotka ovat leijuneet ympäriinsä ja kiertäneet Siionissa.

To at least one congregation board officer and each congregation in hopes that they will share it with their board that they may ponder these matters in the light of God's word before the upcoming board members workshop in Monticello April 13th. And I believe that's what I was looking for is that these matters would be discussed on each and that these are what are the issues that have been floating around and running around in Zion.

Siinä ei sanota, olenko samaa mieltä vai en ole samaa mieltä. Ja nimenomaan en laittanut sitä sinne. Sanoin, että se kiinnittää huomiota siihen, mitä nämä kysymykset ovat. Selittää paljon selkeämmin kuin minä pystyin tai jotain sellaista, sanoit? Se tuo nämä esiin selkeämmin, varsinaiset kysymykset, mitä ne ovat, selkeämmin kuin minä olen pystynyt. Okei. Okei, seuraava.

It does not say whether I am in agreement or not in agreement. And I expressly did not put that in there. I said it calls to attention what these issues are. Explain as much more clearly than I could or something like that, you said? It brings these out more clearly, the actual issues, what they are more clearly than I have been able to. Okay. Okay, next.

Minulle tuli mieleen kaksi ajatusta. Yksi on aiempi maininta siitä rakkaudesta, joka on rikki. Kun ajattelemme

I had two thoughts came to my mind. One is the mention earlier about the love of being broken. When we think of

Rakkauden palauttamista. Tiedämme, ettei sitä voi palauttaa lihallisen tiedon kautta. Sitä ei voi palauttaa keskustelujen kautta. Koska pohjimmiltaan se, mikä saa sen rakkauden rikkoutumaan, pohjimmiltaan se on synti. Ja ellei sitä hoideta, sitä rakkautta ei voi palauttaa. Se rakkaus syntyy

Restoring the love. We know that it can't be restored through carnal knowledge. It can't be restored through discussions. Because the bottom line, what causes that love to be broken is, the bottom line is sin. And unless that is taken care of, that love cannot be restored. That love is born

Hengestä, ei lihallisesta mielestä. Ja niin kun henki on sama, se rakkaus palautuu. Minulla oli myös toinen ajatus liittyen siihen, kun muistaa, kun Jeesus söi pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.

From the spirit, not from the carnal mind. And so when the spirit is the same, that love is restored. I had another thought also concerning remembering when Jesus was eating the feast of the Passover with his disciples.

Ja hän sanoi, hän sanoo, yksi teistä kavaltaa minut. Ja he kaikki kääntyivät kysyen, olenko se minä, Herra, olenko se minä? Kukaan heistä ei voinut kerskata uskollaan. Vaan jokainen oli, jokainen tiesi, että he olisivat, voisivat olla se, joka kavaltaisi hänet. Ja muistamme, että se oli Juudas Iskariot. Mutta tosiasia pysyi, että he olivat

And he commented, he says, one of you is going to betray me. And they all turned around asking, is it I, Lord, is it I? None of them were able to boast of their faith. But each was, each knew that they would be, could be the one who would be betraying him. And we remember that it was Judas Iscariot. But the fact remained that they were

He huomasivat kaikki olevansa mahdollisia siihen, joka kavaltaisi Herransa ja Vapahtajansa. Ja luulen, että se näyttää meille myös, että kun meitä nuhdellaan tai kun meitä neuvotaan, olisi hyvä katsoa omaan sydämeemme ja sanoa, olenko se minä? Onko vika minun?

They found themselves all possible of one who would betray their Lord and Savior. And I think it shows us also that when we are rebuked or when we are advised, that it'd be good to look into our own hearts and say, is it I? Is the fault in mine?

Minussa. Ja kun meitä varoitetaan ja kun meitä ohjataan, on tärkeää ottaa se ohjaus vastaan äidiltä, Jumalan valtakunnalta. Koska niin voi käydä, ettemme tunnista itseämme. Luulen, että joku mainitsi sen aiemmin täällä, miten emme näe sitä itsessämme.

In me. And when we are cautioned and when we are instructed, it's important to accept that instruction from the mother, God's kingdom. Because so it can happen that we don't recognize ourselves. I think somebody mentioned that earlier here, how we don't see it in ourselves.

Mutta tiedämme, että se henki, joka hallitsee seurakunnassa, tiedämme, että se henki on Jumalan henki. Ja tiedämme, että se voi nähdä sydämiimme uskomme hedelmien kautta ja niin edelleen. Ja kun olemme tottelevaisia lapsia, on hämmästyttävää, miten jopa sen jälkeen, kun olemme tulleet parannukseen,

But we know that the spirit that governs in the congregation, we know that that spirit is the spirit of God. And we know that it can see into our hearts by the fruits of our faith and so on. And when we are obedient children, it is amazing how even after we've come onto repentance,

Miten jopa myöhemmin sanomme, ai niin, se on oikein. Siksi sanoin sen, mitä sanoin, tai siksi tein sen, mitä tein, ja niin edelleen ja niin edelleen. Joten Jumala ilmoittaa tämän joskus jopa myöhemmin, jos olemme tottelevaisia äidin äänelle. Joten ne ovat ne ajatukset, jotka minulla on.

How even later we say, oh yeah, that's right. That's why I said what I said or that's why I did what I did and so on and so forth. So God reveals this sometimes even later if we are obedient to the voice of the mother. So those are the thoughts that I have.

Okei, kuka on seuraava? Don.

Okay, who's next? Don.

Vain vähän lisää siihen kysymykseen, joka Ashleylla oli aiemmin. Olen kuullut sen George Koivukankaalta itseltään, joten jos muistan kaiken, mitä hän sanoi. Mutta kun Cokaton johtokunta ja seurakunta päättivät olla ottamatta Philiä sinne, hänellä oli niin suuri rakkaus Philiä kohtaan

Just a little more on the question that Ashley had earlier. I've heard it from George Koivukangas himself, so if I can remember all he said. But when the Cokato board and congregation decided not to have Phil come there, he had such a great love towards Phil

Että minun ymmärrykseni mukaan siitä, mitä hän sanoi, hän ajoi Wolf Lakeen keskustelemaan Philin kanssa. Ja kai hän vain missasi hänet tietyllä määrällä minuutteja tai jotain ja sitten hän odotti siellä ja istui pari tuntia, mitä muistan. Ja joka tapauksessa lopulta he kävivät keskustelunsa ja hän sanoi, että he olivat kahdella eri aaltopituudella.

That my understanding from what he said that he drove to Wolf Lake to visit with Phil. And I guess he just missed him by a certain amount of minutes or something and then he waited there and sat for a couple hours from what I recall. And anyway, finally they did have their discussion and he said they were on two different wavelengths.

Tällainen on se kertomus, jonka George Koivukangas on siitä antanut. Mitä minuun tulee, en ole, kai olen vain yksinkertainen uskovainen. Uskon yksinkertaisesti, ja uskon, että syntini on annettu anteeksi. Kristus maksoi ne ristillä, mutta on se uskon kilvoitus.

That is the story that George Koivukangas has given on that. As for myself, I'm not, I guess I'm just a simple believer. I believe simply, and I believe my sins have been forgiven. Christ paid for them on the cross, but there is that endeavor of faith.

Elinaikanani en voi kerskata omalla elämälläni uskovaisena, mutta koska olen saanut panna ne synnit pois ja saada sen, enkä ole tuntenut sitä tekona, vaan olen tuntenut sen velvollisuutena puhdistaa omatuntoni, että minun täytyy tunnustaa ne synnit, jotka ovat vaivanneet omaatuntoani, ja minun on ollut pakko tehdä se. Niin että sillä tavalla

In my lifetime, I cannot boast of my own life as a believer, but because I have been able to put those sins away and have it, and I have not felt it as a work, but I have felt it as a duty to clear my conscience that I need to confess those sins that have bothered my conscience, and I have had to do that. So that's how

minä yksinkertaisesti uskon. Minun on vaikea tällaisissa kokouksissa olla todella sanavalmis tai ilmaista itseäni selkeästi. Kai luonteeni on sellainen, etten tykkää kierrellä ja kaarrella. Tykkään mennä asiaan nopeasti.

I simply believe. I have a hard time in meetings like this really to be eloquent or to articulate clearly. I guess my nature is such that I don't like to beat around the bush. I like to come to the matter quickly.

Ja kai sekin on osa luonnettani, koska olen ehkä vähän liian kärsimätön toisinaan. Ja se on näkynyt työmoraalissani ja kaikessa. Kun saan tehtävän tai minun täytyy tehdä jotain, haluan sen tehdyksi heti. Niin että se on yksi minun, voisi sanoa, puutteistani, kun on kyse jopa

And I guess that's part of my nature, too, because I'm perhaps a little bit too impatient at times. And that has reflected in my work ethics and everything. When I get an assignment or I need to do something, I want it done now. So that is one of my, you might say, deficiencies when it comes to even

näistä hengellisistä asioista, kai olen vähän liian kärsimätön, ja ehkä puheissani tulen hyvin suoraan ja hyvin voimakkaasti, koska niin minä tunnen, niin minä uskon, ja kai minulla ei ole vihamielisyyttä ketään kohtaan. Toivoni ja rukoukseni on ensinnäkin, että pääsisin taivaaseen, mutta en haluaisi kenenkään muunkaan joutuvan kadotukseen.

These spiritual matters, I guess I'm a little bit too impatient, and I perhaps in my speeches come very direct and very strong because that's the way I feel, that's the way I believe, and I guess I have no animosity toward anyone. It is my hope and prayer, first of all, that I would get to heaven, but I would not want anyone else to be lost.

Mutta ehkä puheissani tulen esiin vähän liian voimakkaasti, ja ehkä jopa siinä yhdessä ensimmäisessä puheessa, jonka pidin Monticellossa, etsin sanaa, miten kuvata sitä asiakirjaa, josta juuri puhuimme. Ensinnäkin sanon teille, että olin täysin eri mieltä kaikesta siinä, koska tunsin, että siinä oli taustalla

But perhaps in my speeches I come out a little bit too strong, and perhaps even at that one first speech I kept in Monticello, I was struggling for a word, how to describe that document that we just spoke about. First of all, I'll tell you that I thoroughly disagreed with everything in it because I felt that there was an underlying

motiivi sen asiakirjan kirjoittamiselle. Ja voisin puhua jokaisesta noista kohdista, mutta annetaan sen olla toistaiseksi. Mutta etsin sanaa, miten kuvata sitä. Ja ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni, oli se, mitä olin kuullut niin usein, miten Peter Nordstrom kuvasi jotain, kun hän oli eri mieltä siitä. Hän sanoi: se on roskaa.

Motive for writing that document. And I could talk about each one of those items, but let's let that go for now. But I was struggling for a word how to describe it. And the first thought came to me was what I had heard so often how Peter Nordstrom described something when he disagreed with it. He said, that's garbage.

Ja se on se sana, joka tuli mieleeni. Ja tiedän, että se on loukannut joitakin, mutta tunnen myös, että meidän täytyy ymmärtää, niin kuin olemme täällä kuulleet, että mikä on tarkoitus? Haluamme tehdä itsemme selviksi. Vanhoina aikoina

And that's the word that came to my mind. And I know it has offended some, but I also feel that we have to understand, like we have heard here, that what is the intent? We want to make ourselves clear. In olden times,

on ollut puhujia, jotka ovat käyttäneet samantyyppistä kieltä. Annan teille pari esimerkkiä. Käsitykseni mukaan Antti Koukkari käytti eräässä saarnassa Duluthissa tätä yhtä sanaa, jonka kerron teille kohta. Myös Paul Heideman käytti tätä sanaa eräässä saarnassa Calumetissa. Ja sen voin dokumentoida, koska se on, minulla on se

There have been ministers that have used similar type of language. I'll give you a couple examples. My understanding is that Antti Koukkari, in a sermon in Duluth, used this one word, which I'll tell you in a minute. Also, Paul Heideman, in a sermon in Calumet, used this word. And that I can document, because it is, I have the

kopio Rauhan Tervehdyksestä, joka oli Greetings of Peacen suomenkielinen versio, missä se kirjoitus on. Ja kun hän yritti kuvata jotain, hän sanoi, ja te luultavasti ymmärrätte tämän sanan, sen suomenkielisen sanan, ja se on se sana, joka on julkaistu jopa siinä lehdessä. Ja hän yritti tehdä selväksi jonkin asian.

Copy of the Rauhan Tervehdys, which was the Finnish version of the Greetings of Peace, where that article is. And when he was trying to describe something, he said, and you will probably understand this word, the Finnish word, and that's the word that's published even in that paper. And he was trying to make a point.

Ja niin myös [Antti Koukkari]. Minulla ei ole siitä dokumentaatiota, mutta minulla on tämä Paul [Heidemanin] kirjoitus, joka oli Calumetissa pidetty saarna. Niin että joskus me loukkaannumme vähän liikaa jostakin kielestä, jota käytämme, mutta kai yritin myös tehdä selväksi silloin sen, että

And so was [Antti Koukkari]. I don't have documentation of that, but I have this article of Paul [Heideman's] that was a sermon kept in Calumet. So sometimes we are a little bit too offended by some of the language we use, but I guess I was trying to make a point also at that time that

sitä minä ajattelin siitä asiakirjasta, koska minulle ja monille, monille muille se ei vastannut henkeä. Se tuli hyvin selväksi. Itse asiassa en ole edes katsonut sitä pitkään aikaan, koska tunsin, ettei se ollut sen paperin arvoinen, jolle se on painettu, koska se vain, se vääristää kaiken.

That's what I thought of that document because to me and to many, many others, it did not answer to the spirit. It came very clear. In fact, I haven't even looked at it in a long time because I felt it was not worth the paper it's printed on because it just, it distorts everything.

Jopa näiden 70- ja 80-luvun ongelmien kanssa näytti siltä, että se puhui suunsa molemmilla puolilla. Ja siitä, että seurakunnan henki asetetaan Jumalan sanan edelle. Ja minusta John Bloomquist selitti sen hyvin selvästi.

Even with these problems of the 70s and 80s, it seemed like it was talking from both sides of its mouth. And about putting the spirit by the congregation ahead of God's word. And I think John Bloomquist very clearly explained that.

Emme voi erottaa Pyhää Henkeä Sanasta, seurakunnasta, Kristuksen ruumiista. Ne ovat kaikki yhdenvertaisia, ja se tulee hyvin selvästi esiin siinä Harri Vähäjylkän esityksessä, kun hän käyttää sitä Athanasioksen uskontunnustusta. Se tulee selvästi esiin apostolisen uskontunnustuksen kolmannessa uskonkappaleessa.

We cannot separate the Holy Spirit from the Word, from the congregation, from the body of Christ. They're all co-equal, and that comes out very clearly in that Harri Vähäjylkkä's presentation when he uses that Athanasian Creed. It comes out clearly in the Apostles' Creed in the third article.

Mutta se yksi tulee todella selvästi esiin, kun siinä sanotaan, että ne ovat kaikki samanarvoisia, emme voi erottaa niitä. Niin että näyttää siltä, että tarvitsemme, kuten John on jo vihjannut ja ehdottanut, meillä on näitä lisäkeskusteluja ja kokouksia pienemmällä tasolla, ja ehkä

But that one really comes out clear when it says they're all co-equal, we cannot separate them. So, it seems like we need, as John has already implied and suggested, we have these further conversations and meetings on a smaller level, and maybe,

he voivat päästä johonkin yhteisymmärrykseen. En ehdota, että tulemme mihinkään kompromissiin, koska emme voi tehdä kompromissia Jumalan sanasta. Mutta meillä täytyy olla yhteisymmärrys, että uskomme samalla tavalla. Mutta jopa monista heikoista sanoistani ja omasta

They can come out to some understanding. I don't suggest we come to any compromise because we cannot compromise God's Word. But we need to have an understanding that we are believing the same way. But even for my many weak words and my own

Sanoisin vain, tiedäthän, Don, en kuullut alkua

I would just say, you know, Don, I didn't hear the beginning

puheestasi Monticellossa, olin ruokasalissa juttelemassa erään toisen veljen kanssa jostakin asiasta, mutta kuulin osan siitä, ja niin, se oli yksi niistä puheenvuoroista, jotka minusta tekivät oloni epämukavaksi, ja tiedän, että se teki monen muunkin veljen olon epämukavaksi, ja itse asiassa

Of your speech at Monticello, I was in the dining room visiting with another brother about something, but I heard a part of it, and yeah, that was one of those speaking turns that I think made me uncomfortable, and I know it made numerous other brothers uncomfortable, and actually,

palaan kahden vuoden taakse, kun meillä oli sama kokous ja Howard Parks luki Jon Stewartin johdannon, ja sanoisin vain, ja sanon sen, tiedäthän, arkaillen, kerroin jälkeenpäin johtokunnallemme, että tunsin oloni

I go back to two years ago when we had the same meeting and Howard Parks read Jon Stewart's introduction and I would just say, and I say it with, you know, timidity, I shared afterwards with our board that I felt

vähän epämukavaksi sinun puheenvuorostasi silloin, vain siinä, että ehkä, ainakin minun mielestäni, vähän liian nopeasti tehtiin johtopäätöksiä. Mutta yksi niistä asioista, jotka tietysti ovat vaikeita minulle ja luulen muillekin, on se, kuten mainitsin aiemmin, ettemme ole olleet osana

A little uncomfortable with your speaking turn then, just in that maybe, for me at least, a little too quick to reach some conclusions. But one of the things, of course, that's difficult for me and I think for others is, like I mentioned earlier, we haven't been a part of

niitä keskusteluja ja niin edelleen, joita teillä on, niin että, tiedäthän, ymmärrämme, että ehkä sinä olet tietoinen jostakin tai tiedät jotain, mitä esimerkiksi minä en tiedä, mutta toivon, että, tiedäthän, Jumala antaisi sinulle kärsivällisyyttä ja meille kaikille kärsivällisyyttä

The conversations and so on that you have, so, you know, we understand that maybe you're aware of something or know something that, for example, for me that I don't, but I hope that, you know, God would give you patience and all of us patience to

ja viisautta olla, kuten sanoit, tekemättä kompromissia oikean ja väärän ja opin asioissa, mutta silti yrittää olla kärsivällisiä ja odottaa Jumalan aikaa asioissa.

And wisdom to not, like you said, compromise on matters of right and wrong and doctrine, but still to try to be patient and wait for God's time in things.

Niin että halusin vain kertoa sen. Olin vähän levoton siitä ja ehkä joistakin muistakin tilanteista. Tuntuu, että olen joutunut sanomaan niin monta kertaa, että on paljon, mitä en ymmärrä.

So I just wanted to share that. I was a little bit uneasy on that and maybe some other occasions. I feel like I've had to say so many times, there's a lot I don't understand.

Juuri nyt ymmärrän ja tiedän, mitä minä uskon, mutta en aina tiedä enkä ymmärrä, mitä muut uskovat ja miten olemme päätyneet tähän tilanteeseen. Mutta on syy, että me

Right now, I understand and know what I believe, but I don't know and understand always what others believe and how we have gotten to this place. But there's a reason that we

Minun täytyy rukoilla ja valvoa ensin omalta osaltamme, ja yksi raamatunkohta, joka on ollut paljon mielessäni viime viikkoina, on tämä neuvo, jonka Paavali antaa Timoteukselle, kun hän sanoo:

I have to pray for and watch first for our own part and one scripture portion that's been much on my mind in recent weeks is this advice that Paul gives to Timothy when he says,

Mutta tyhmiä ja oppimattomia kysymyksiä vältä, tietäen, että ne synnyttävät riitoja. Ja Herran palvelija ei saa riidellä, vaan olla lempeä kaikkia ihmisiä kohtaan, taitava opettamaan, kärsivällinen sävyisyydessä, ojentaen niitä, jotka vastustavat. Jos Jumala

But foolish and unlearned questions avoid, knowing that they do gender strifes. And the servant of the Lord must not strive, but be gentle unto all men, apt to teach, patient in meekness, instructing those that oppose themselves. If God

kenties antaa heille parannuksen totuuden tuntemiseen ja että he pääsisivät irti perkeleen paulasta, joka on vanginnut heidät tahtoonsa. Kaikki helpommin sanottu kuin tehty.

Peradventure will give them repentance to the acknowledging of the truth and that they may recover themselves out of the snare of the devil who are taken captive by him at his will. All easier said than done.

Mitä tulee tähän tilanteeseen Philin ja Darwinin kanssa, se on vain minusta hyvin vaikea ja kiusallinen tilanne seurakunnille, ja ymmärrän, että myös Philille ja Darwinille.

As far as this situation with Phil and Darwin goes, it's just, I think, a very difficult and awkward situation for congregations, and I understand for Phil and Darwin as well.

On minusta valitettavaa, että esimerkiksi puhujien kokouksessa veljet eivät ehkä puhuneet vähän enemmän niistä asioista, joista siellä keskusteltiin, siitä, mistä

It's unfortunate, I think, that, for example, at the speaker's meeting, that the brothers maybe didn't speak a little bit more to the issues that were discussed there as to what the

he olivat eri mieltä ja miksi, vaikka Phil, enkä muista tarkalleen, milloin me juttelimme hiljattain, hän sanoi, että hän sanoi vähän, luulen, tästä jatkuvan anteeksiantamuksen kysymyksestä.

Disagreed with and why, although Phil, and I don't remember exactly when we were visiting recently, he said that, he said a little bit, I think, about this continual forgiveness question.

Ja, tiedättekö, taas siinä me päädymme keskittymään termiin, aivan kuten tämän vanhurskauden vaate -asian kanssa. Ja, tiedättekö, en usko, että termit sinänsä aiheuttavat ongelmia. Se on se tapa, jolla termejä käytetään.

And, you know, again there, we end up focusing on a term, just like with this robe of righteousness thing. And, you know, I don't think terms in and of themselves cause the problems. It's the way terms are used.

Ja se merkitys, jota niillä halutaan välittää. Ja joskus joku voi ymmärtää väärin. Silloin on hyvä yrittää selventää sitä. Minulla on ollut hiljattain joitakin tekstiviestejä erään henkilön kanssa, joka, tiedättekö, me puhuimme ja hän sanoi, no, sinä sanoit näin. Minä sanoin, ei, en sanonut lainkaan niin. Tiedättekö, niin että ihmiset kuulevat joskus myös omien suodattimiensa läpi.

And the meaning that they're used to convey. And sometimes somebody may misunderstand. It's good then to try to clarify that. I've had some text messages recently with one individual who, you know, we talked and they said, well, you said this. I said, no, that's not what I said at all. You know, so people are hearing through their own filters sometimes as well.

En usko, että termit sinänsä ovat se ongelma, vaan mitä ihmiset tarkoittavat, kun he käyttävät termejä? Mutta jos jokin termi tulee esiin eikä sitä ole käytetty paljon eikä se ole osa meidän yhteistä, kai, sanastoamme, se voi, varsinkin jos sitä käytetään

I don't think that in and of themselves terms are the issue, but what do people mean when they use terms? But if a term comes up and it's not been used much and not part of our common, I guess, lexicon, it can, especially if it's used

ilman minkäänlaista selventävää asiayhteyttä, niin ehkä se aiheuttaa jonkin verran hälytystä niissä paikoissa menneisyydessä, joissa sen kaltaista termiä on käytetty. Se ei ole aiheuttanut lainkaan hälytystä sen takia, miten sitä käytetään, ja sen asiayhteyden takia, jossa sitä käytetään.

Without any sort of clarifying context, then maybe it's going to cause some alarm in the places in the past where a term similar to that has been used. It hasn't caused alarm at all because of the way it's being used and the context in which it's used.

En tiedä, kuinka kauan me olemme täällä tänään. Toivon, että voimme vähän jutella.

I don't know how long we're going to stay today. I hope that we can have some visits.

Myös, tiedättekö, henkilökohtaisella tasolla tiedän ainakin itseni kohdalla, että on joitakin asioita, joista, tiedättekö, voisin jutella henkilökohtaisella tasolla, mutta ne eivät vain sovi tällaiseen tilanteeseen. Ja silloin taas on enemmän mahdollisuutta vuoropuheluun. Mutta, tiedättekö, asetan itseni...

Also, you know, on a personal level, I know at least for me, there are some things that, you know, I could visit with on a personal level that they just don't fit in this kind of a situation. And then, again, there's more of a chance for a dialogue. But, you know, I put myself...

seurakunnan asemaan, asetan itseni Philin ja Darwinin asemaan tämän asian kanssa. Ja siinä on, sen takia, sanoisin, ainakin minun mielessäni, ei ainoastaan puhujien leirin, vaan ehkä tällaisen levottomuuden pilven ja

In congregation's place, I put myself in Phil and Darwin's place with this issue. And there is, because of, I would say, at least in my mind, not only the minister's camp, but maybe this kind of this cloud of unrest and

kai se on paras sana, oli kyse tästä anteeksiantamusasiasta, vanhurskauden vaatteesta, joka on ollut liikkeellä. Ja luulen, että, oikein tai väärin, he ovat ainakin, en sano, että he ovat kiihottajia sen lietsomisessa, en lainkaan, mutta ehkä jotkut, jotka ovat aktiivisempia siinä, ovat

I guess that's the best word, whether it's this forgiveness issue, robe of righteousness, that has been out there. And I think, rightly or wrongly, they're at least, I'm not saying they're agitators in stirring that, not at all, but maybe some who are more active in that are,

yhteydessä heihin. Ja sanoin Philille, että, että, tiedätkö, jos joku näistä veljistä puhuu ja sanoo jotain, mikä on noin väärällä kurssilla, tiedätkö, olisi hyödyllistä, jos voisit, tiedätkö, sanoutua siitä silloin irti ja sanoa, no, tiedätkö, olen pahoillani, mutta minulla on eri käsitys kuin rakkaalla veljelläni siitä. Tai sanoa, että, niin,

Associated with them. And I told Phil that, that, you know, if one of these brothers speaks up and says something that's off course like that, you know, it would be helpful if you could, you know, disavow it then and say, well, you know, I'm sorry, but I have a different understanding than my dear brother does about that. Or to say that, yeah,

olen yhtä mieltä ja henkeni sanoi aamen esitykselle. Kuitenkin tässä kohdassa minulla on eri käsitys. Ja kun niin ei tapahdu, tiedättekö, se jää ikään kuin kysymysmerkiksi. Ja kun meillä on tämä vuorojärjestelmä ikään kuin lukittuna nyt monen vuoden ajan, kun meillä on ollut tämä

I'm of one mind and my spirit said amen to the presentation. However, on this item I do have a different understanding. And when that doesn't happen, you know, it kind of gets left with a question mark there. And when we have this rotation system kind of locked in now for many years when we've had this

rauhan ja ykseyden aika. Miehet on aikataulutettu vuotta etukäteen. Joskus se on yli vuoden. Tammikuusta seuraavaan joulukuuhun voi olla melkein kahden vuoden jakso. Ja asioita voi tapahtua sinä aikana. Ennen, kun sitä ei ollut, jos jostakin veljestä oli kysymyksiä, seurakunta ei vain kutsunut häntä.

Time of peace and unity. Guys are scheduled a year in advance. Sometimes it's over a year. January to the next December can almost be a two-year period. And things can happen during that time frame. In the past, when that wasn't there, if there were questions around some brother, a congregation just wouldn't call him.

Niin että, tiedättekö, jokin uusi tilanne, jonka kanssa olemme tekemisissä myös joidenkin käytännön syiden takia. Mutta se luo epämukavan tilanteen, kun teidän seurakuntanne jäsenet kuulevat asioita. Ehkä he ovat kuunnelleet saarnoja. Minä henkilökohtaisesti en ole kuunnellut saarnoja, joten en voi vastata siltä osin. Mutta täällä Menahgassa meillä on ollut henkilöitä, jotka ovat olleet

So, you know, some new situation that we're dealing with on account of some practical reasons as well. But it creates an uncomfortable situation when members in your congregation are hearing things. Maybe they've listened to sermons. I personally have not listened to sermons, so I can't answer on that regard. But here in Menahga, we have had individuals who have been

huolissaan, joista jotkut ovat kuunnelleet saarnoja. Ja mitä me siis teemme asialle? Ja on vaikea tietää, mitä asialle tehdä. Kun joskus se on kuin sanoo näistä ja luulen, että heidän nimensä olivat muiden joukossa.

Concerned, some of whom have listened to sermons. And so what do we do about it? And it's hard to know what to do about it. When sometimes it's like says about these and I think their names were among others.

Hän puhuu juuri siitä asiasta. Hän sanoi, ettei heidän saarnoissaan ole mitään suoraan tai ilmeisesti väärää, mutta on näitä muita asioita. Ja niin se ei ole ennenkuulumatonta. Se liittyy sitten elämän kysymykseen. Mutta se ei tarkoita, että olisi ollut tällaista avointa jumalattomuutta tai jotain.

He speaks to that very issue. He said there's not anything directly or obviously wrong in their sermons, but there are these other things. And so that is not unprecedented. That joins to the question of life then. But it doesn't mean that there was this kind of open ungodliness or something.

Mutta kuten sanoin, tiedättekö, tämä sotiminen anteeksiantamusta koskevaa käsitystä vastaan. Tarkoitan, jos sitä tapahtuu ja sinä olet yhteydessä siihen, tietysti, tiedättekö, se herättää kysymyksiä. Ja sitten asetan itseni Philin ja Darwinin asemaan. Ymmärrän, että he haluaisivat selkeämpiä vastauksia, mutta sitten, tiedättekö, tällaisissa keskusteluissa teidän täytyy myös puhua, jotta

But like I said, you know, this warring against the understanding regarding forgiveness. I mean, if that's happening and you're associated with that, of course, you know, it raises questions. And then I put myself in Phil and Darwin's shoes. I understand they'd like more clear answers, but then, you know, in these kind of discussions, you need to speak up also so that

jos teidän käsityksenne näistä asioista, jos se on erilainen, puhutaan siitä. Ja sitten taas, kun ajattelen sitä tästä näkökulmasta, Sanan palvelijana, ympärilläni on kysymysten pilvi. Tiedättekö, mitä haluan tehdä? Istuisin mieluummin alas ja kuuntelisin enkä ajaisi tätä. Kyse ei ole minusta puhujana.

If you're understanding about these things, if it's different, let's talk about that. And then again, when I think of it from this perspective, as a servant of the Word, there's a cloud of question around me. You know what I want to do? I would just as soon sit down and listen and not push on this. It's not about me as a speaker.

Kyse ei ole minun seurakunnastani. En pääse taivaaseen puhumalla. Seurakuntani ei ole loukkaantunut, kai, jos se on oikea termi. Toivon, ettette te tunne niin. Luulen, että ne kirjeet, jotka lähetitte, ikään kuin nostavat sen esiin. Ymmärrän, että on jonkin verran samankaltaisuutta siihen, mitä tapahtui

It's not about my congregation. I don't get to heaven by speaking. My congregation is not insulted, I guess, if that's the term. I hope you guys don't feel that way. I think the letters that you sent kind of raise that. I understand there's some similarity to what happened

72, 73, milloin se nyt olikaan, 73, keväällä 73. Mutta on myös joitakin eroavaisuuksia. Ja luulen, että kuulitte Cokaton veljiltä, kun he olivat täällä, tiedättekö, heidän huolensa oli vilpitön. Ja he yrittävät palvella seurakuntaansa parhaalla tavalla, jonka he osasivat.

The 72, 73, whenever it was 73, spring of 73. But there are also some dissimilarities. And I think you heard from the Cokato brothers when they were here, you know, their concern was sincere. And they're trying to serve their congregation in the best way that they knew how.

Ja he olivat hyvin halukkaita keskustelemaan. Mutta, no, älä pudista päätäsi, Joe. He eivät olleet halukkaita panemaan asioita kirjalliseen muotoon ja väittelemään. Mutta... Ja mitä?

And they were very willing to discuss. But, well, don't shake your head, Joe. They weren't willing to put things in writing and debate. But... And what?

No, juttelivatko he teidän kanssanne MBMAG-kokouksessa? Teillä oli kokous siellä. No, en voi puhua siitä, mutta he tekivät matkan tänne ylös ja he tulivat uudelleen 12. huhtikuuta. Tarkoitan, huhtikuuta, tammikuuta. Mutta, tiedättekö, nämä eivät ole sellaisia asioita, että, me emme ole Martti Luther ja Johann Eck

Well, did they visit with you at the MBMAG meeting? You had a meeting there. Well, I can't speak to that, but they made a trip up here and they came again on April 12th. I mean, April, January. But, you know, these aren't the kinds of things that, we're not Martin Luther and Johann Eck

menossa Heidelbergiin väittelemään jostakin, meidän pitäisi pystyä istumaan ja käymään veljellinen keskustelu. Ja ymmärrän heidän huolensa ja sen, että he olivat vilpittömiä siinä. Niin että ymmärrän sen. Luulen, että, tiedättekö, voitte kyseenalaistaa, kiistellä, väitellä, mitä tahansa.

Going to Heidelberg to debate something, we ought to be able to sit and have a brotherly discussion. And I understand their concerns and that they were sincere in that. So I understand that. I think, you know, you can question, argue, debate, whatever.

Viisaus oli oikea askel ottaa siihen aikaan. Häh? No, en tiedä, Phil, tai Roger, oliko se väärin, moraalisesti väärin. Heillä oli vilpitön huoli. Me pyysimme heitä, John, hyvin yksinkertaisella kielellä, että, okei, selittäkää se. Tiedättekö, mikä vastaus oli?

The wisdom was at the right step to take at that time. Huh? Well, I don't know, Phil, or Roger, if it was wrong, morally wrong. They had a sincere concern. We asked them, John, in very simple language that, okay, explain it. You know what the answer was?

Että te olette, tämä oli vastaus. Se oli aivan järjetöntä, että Phil on ollut yhteydessä siihen ja siihen, joka on sen ja sen kanssa, ja on huolia sen ja sen ympärillä. Se oli parasta, mitä he keksivät. Emme peru kutsua saarnata. Voisimme tehdä samat asiat, jos haluaisimme sanoa, että te olette yhteydessä siihen ja siihen ja siihen. Se ei ole oikein.

That you are, this was the answer. It was absolutely bizarre that Phil has associated with so-and-so who's with so-and-so and there's concerns around so-and-so. That's the best they could come up with. We don't disinvite preach. We could make the same things if we wanted to say that you're associated with so-and-so and so-and-so. That's not right.

Se on niin kuin Luther sanoo, että täytyy olla kaksi asiaa. Yksi on, että he saarnaavat väärää oppia. Toinen on, että he elävät väärää elämää. Kumpikaan ei meidän mielestämme pidä paikkaansa. Niin miten tämä sitten tehdään? No, taas, kuten mainitsin, on ollut tätä, esimerkiksi ottakaa se anteeksiantamuskysymys.

It's like Luther says that you have to have two things. One is they are preaching incorrect doctrine. The other one is that they're living an incorrect life. Neither of which in our opinion is true. So then how is this done? Well, again, as I mentioned, there's been this, for example, take that forgiveness question.

Sitä vastaan on taisteltu. Anteeksiantamuskysymystä, jos muistatte, on myös hieman väännetty. Kysymys ei ole siitä, onko Jumala, me emme aseta itseämme Jumalan sijaan siinä, kun jotain saarnataan, anteeksiantamusta vai ei. Vuonna 2011 koko syy siihen, miksi anteeksiantamuskysymys syntyi, oli, oliko anteeksiantamuksen pidättäminen 80-luvun kuivana aikana oikein vai väärin?

There's been battling against that. The forgiveness question, if you recall, is also slightly tweaked. It's not a question of whether God, we don't put ourselves in God's stead to when something is preached forgiveness or not. In 2011, the whole reason why the forgiveness question came to be is was the withholding of forgiveness in the dry time of the 80s correct or incorrect?

Ja meidän käsityksemme ja kantamme on ollut, että se pidättäminen, joka silloin tapahtui, oli 100-prosenttisesti väärin jokaisessa tapauksessa. Se ei ollut oikein. Ja sitä on käännetty aivan hieman niin, että nyt se on jotenkin kysymys siitä, onko olemassa aika vai ei. Se ei ole alkuperäinen kysymys. Alkuperäinen kysymys koski 80-lukua. Ja minä kysyin sinulta, John, nimenomaan Brainerdin kokouksessa,

And it has been our understanding and position that that withholding that happened then was 100% wrong in every case. It wasn't right. And it's been turned ever so slightly that somehow now it's a question of whether or not is there a time. That's not the original question. The original question was about the 80s. And I asked you, John, specifically in the Brainerd meeting,

Kyllä, kysyin. Se on nauhalla. En sano, ettei. Ja minä kysyin sinulta, uskotko, että pidättäminen 80-luvulla oli väärin? Etkä sinä vastannut siihen kysymykseen. Sinä sivuutit sen. Ja minä kysyin sitä toisella tavalla Keithiltä, ja annan hänelle tunnustusta siitä, että hän sanoi: en vastaa kysymykseesi. Kai se, tiedättekö, en muista sitä. En yritä panna sinua ahtaalle, mutta se oli alkuperäinen kysymys.

Yes, I did. It's on tape. I'm not saying no. And I asked you, do you believe that the withholding in the 80s was wrong? And you wouldn't answer that question. You ignored it. And I asked it another way to Keith, and I'll give him credit that he said, I will not answer your question. I guess that, you know, I don't recall that. I'm not trying to put you on the spot, but that was the original question.

Emme puhu, emme aseta itseämme, emmekä voi, asettaa itseämme Jumalan sijaan siinä, onko olemassa aika vai ei aikaa. Se ei ole meidän asiamme. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä. Sulkeeko Jumala suumme, esimerkiksi meillä on ollut, ja sinä olet varmasti kokenut tämän, että on aikoja, kun juttelemme, sanotaan, epäuskoisen kanssa, ja meillä on tämä asia, että meidän pitäisi sanoa jotain, mutta Jumala ei sallinut sen tulla ulos.

We're not talking about, we're not putting ourselves, and nor can we, put ourselves in God's stead in that is there a time or not a time. That's not our business. We don't need to worry about that. Whether God closes our mouth, for example, we've had, and you've certainly experienced this, that there are times when we're visiting, let's say, with an unbeliever, and we have this thing that we should say something, but God didn't allow it to come out.

Että olisimme, sanotaan, nuhdelleet, tai toisina kertoina sitten hän antaa voimaa sanoa jotain ihmiselle. Meillä on ollut monia epäuskoisia työntekijöitä, joilla on ollut valtavia ongelmia. Tarkoitan, sellaisia huumeita ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja joskus tuntui, että meidän pitäisi sanoa jotain jopa tällaiselle ihmiselle. Ja yhdessä tapauksessa ainoa asia, minkä Phil teki, oli, että hän osti kirjan, yhden meidän kristillisistä julkaisuistamme.

That we would have, let's say, rebuked or other times, then he gives strength to say something to a person. We've had many unbelieving employees that have had immense kind of problems. I mean, the kind of drugs and on and on. And sometimes felt that we should say something even to this type of person. And in one case, the only thing that Phil did was he bought a book, one of our Christian publications.

Hän antoi sen tälle miehelle. Hänellä oli kuukauden huumevieroitus. Hänellä oli paljon aikaa lukea. Ja niin hän antoi kirjan. Mutta katsokaas, ja hän sanoi, että hän luki sen. Mutta Jumala ei antanut kasvua. Hän ei herännyt. Niin että me emme aseta itseämme Jumalan sijaan niissä kysymyksissä. Voi olla aika, jolloin joku kysyy, emmekä me vain sano, tai jotain tulee väliin. En kiistä sitä. Mutta alkuperäinen kysymys,

He gave it to this man. He had a month of drug rehab. He had lots of time to read. And so he gave the book. But see, and he said that he read it. But God didn't give the increase. He didn't awaken. So we don't put ourselves in God's stead in those questions. There might be a time where someone may ask and we just don't say or something comes up. I'm not disputing that. But the original question

jonka Joel esitti alun perin toisessa kokouksessa lokakuussa 2016 Wolf Lakessa, oli: oliko 80-luvun pidättäminen oikein vai väärin? Ja meidän näkemyksemme mukaan se oli väärin. Se oli alkuperäinen kysymys myös vuonna 2011 MBMAAC-kokouksessa, jonka Darwin kysyi. Ja sitä käännetään vähän. Joku kääntää sen tähän toiseen kysymykseen, eikä se ollut alun perin koskaan sitä.

Which originated by Joel in the second meeting October 2016 at Wolf Lake was, was the 80s withholding correct or incorrect? And in our view, it was incorrect. That was the original question also in 2011 at the MBMAAC meeting which Darwin asked. And it's being turned a little bit. Somebody's turning it to this other question and it was never originally that.

No, se kysymys, jota minä... En viitannut Brainerdiin. Viittasin siihen ensimmäiseen keskusteluun, kun keskustelimme siinä kokouksessa 1980-luvusta. Mikä kokous tämä oli? MBMAG-kokous. Se on 2011. Okei. Niin me keskustelimme siitä siellä. Ja siellä esitettiin sellainen ajatuskulku, että aina, jokaisessa tapauksessa,

Well, the question that I'm... I wasn't referring to Brainerd. I was referring to that first discussion when we discussed at that meeting, the 1980s. Which meeting was this? The MBMAG meeting. That's 2011. Okay. So we discussed that there. And there was a train of thought that was being stated there that always, in every case,

Uskon sen. Ei ole mitään syytä, miksi emme voisi... Tarkoitan, Raamattu kertoo meille, ja kristikunnassa on pitkään ymmärretty, että emme ala tutkia sen katumusta, joka pyytää anteeksiantamusta. Jos aiomme esittää sellaisen kannan, että on edes tämä mahdollisuus, että kieltäydymme puhumasta jollekulle, miten se tehdään tutkimatta jonkun katumusta? Se ei ole mahdollista. Ja niin sanoisin,

I believe that. There's no reason why we can... I mean, the Bible tells us, and it has long been understood in Christianity, that we don't begin to examine the penitence of one that is asking for forgiveness. If we're going to make such a case that there's even this possibility that we'll reject to speak to somebody, how is that done without the examination of somebody's penitence? It's not possible. And so I would say,

että erehtyisin mieluummin varovaisuuden puolelle ja saarnaisin. Joskus meillä voi olla joku, joka on jopa kevytmielinen. Että hän voi ikään kuin pilkata sitä. Mitä haittaa on siitä, jos saarnaamme heille, että Jumala sen voiman kautta voi herättää heidän omantuntonsa? Siinä ei ole mitään haittaa.

That I would rather err on the side of caution and preach. Sometimes we might have someone that's even flippant. That they may kind of mock it. What is the harm if we preach to them that God through that power can awaken their conscience? There's no harm in doing that.

Se on Pyhän Hengen työtä, Josh. Odota nyt tässä, odota tässä. Tässä vaiheessa tästä on tulossa väittely, ja lupasin vaimolleni olla poissa jo aikoja sitten. No, Roger, luulen, että, taas, ilmeisesti sinä näet tämän eri tavalla. Siinä vuoden 2011 kokouksessa se ajatuskulku oli menossa, ja sitten useat meistä puhuivat, ja me istuimme.

That is the work of the Holy Spirit, Josh. Just hang on here, hang on here. At this point, it's becoming a debate, and I promised my wife to be gone a long time ago. Well, Roger, I think that, again, obviously you see this differently. At that 2011 meeting, that train of thought was going, and then several of us spoke up, and we sat.

Ja me käytämme raamatunkohtia osoittaaksemme... Vastaatko siihen kysymykseen julkisesti, uskotko, että osa 80-luvun pidättämisestä oli oikein? Osa? Tiedätkö mitä, en voi vastata siihen kysymykseen, Roger. No, ei, mutta olet vastannut muille yksityisesti. Olen ymmärtänyt, että olet vastannut, että koit, että osa siitä oli. Onko tämä oikein? Olen sanonut, että voi olla tapauksia, luulen, joista en voi sanoa, että se oli väärin. En tiedä. On monia paikkoja, joissa en ollut läsnä. No, se koko ajanjakso ei ollut oikein, John.

And we use scriptures to show... Will you answer that question publicly, that do you believe that some of the withholding in the 80s was correct? Some? You know what, I can't answer that question, Roger. Well, no, but you have privately to others. I've understood that you've answered that you felt some of it was. Is this correct? I have said that there may be cases, I think, that I can't say that it was wrong. I don't know. There's many places I wasn't present. Well, that whole time period was not right, John.

Roger, Roger. Älkäämme menkö takaisin siihen ja puolustako sitä. Se on minun huoleni. Roger. 1980-luvulla tehtiin myös monia oikeita asioita. Koko ajanjakso ei ollut väärin. Emme voi esittää sellaista yleistävää väitettä. Okei, olen samaa mieltä kanssasi, mutta mitä annettiin esimerkiksi

Roger, Roger. Let's not go back into that and defend that. That's my concern. Roger. There were many right things that were done in the 1980s as well. The whole time period was not wrong. We can't make that kind of a blanket statement. Okay, I agree with you, but what was given for example

Eräs veli, en aio mainita häntä, mutta julkisessa kokouksessa alkoi antaa esimerkkejä siitä, että 1980-luku oli hyvä. Leirejä rakennettiin, laulukirjoja tehtiin. Ne olisivat tapahtuneet joka tapauksessa. Niin että sellaiset siellä esitetyt väitteet ovat, ei se ole se, mistä me puhumme. En tarkoita sitä, Roger. Tarkoitan myös sielunhoidossa. Ja on voinut olla tilanteita, joissa joku sidottiin

A certain brother, I'm not going to mention him, but in a public meeting began to give examples of the 1980s being good. Camps were built, songbooks were done. Those would have happened anyway. So those type of statements made there are, that's not what we're talking about. That's not what I mean, Roger. I mean also in soul care. And there may have been situations where somebody was bound

Että se ei ollut väärin, okei? En voi sanoa sitä. Minulla ei ole mitään syytä esittää sellaista yleistävää väitettä. Mitä voin sanoa, on, että olen varma, että olet samaa mieltä, että oli monia tapauksia ja ehkä suurin osa tapauksista sillä ajanjaksolla, jotka olivat vääriä. Mutta en voi, en uskaltaisi sanoa, eikä minulla ole siitä edes tietoa,

That it was not wrong, okay? I can't say that. I have no reason to make that kind of a blanket statement. What I can say is that I'm sure you agree that there were many cases and maybe most of the cases in that time period that were wrong. But I can't, I wouldn't dare to say, and I don't have knowledge of it even,

sanoa, että jokainen tapaus oli väärä. Mutta kun esitin Brainerdin kokouksessa sen väitteen, että minun puolestani, ja sinä otit sen hyvin väärin, aloit sanoa, että olin kapinallinen, että minä tunnen, itse, että jos joku pyytää minulta anteeksiantamusta, tunnen velvollisuutta ja tarvetta saarnata se, piste. Sinä et pitänyt siitä. Loukkaannuit siitä suuresti, John. Roger, en loukkaannu siitä. Olen eri mieltä. No, sinä sanoit, että olin kapinallinen.

To say that every case was wrong. But when I made the statement at the Brainerd meeting that as far as I'm concerned, and you took it very wrong, you started to say that I was rebellious, that I feel, myself, that if somebody asks me for forgiveness, I feel an obligation and a need to preach it, period. You did not like that. You took great offense at that, John. Roger, I don't take offense at it. I disagree. Well, you said I was rebellious.

Tarkoitan, nämä olivat sinun sanojasi. Ehkä nämä keskustelut olisi parasta käydä yksityisesti, olen samaa mieltä. Sinä esität väitteitä, joista olen eri mieltä. Toinen asia, jota teet tässä, on, että annat ymmärtää, että se tilanne niiden kolmen suomalaisen veljen välillä 1920-luvulla olisi, sovellat, että Phil ja Darwin olisivat jotenkin samassa asemassa. Ne ovat täysin eri asioita, John.

I mean, these were your words. Perhaps these discussions would be best taking place privately, I agree. You're making statements that I disagree with. The second one that you're doing here is that you're implying that situation between those three Finnish brothers in the 1920s as being, you're applying that Phil and Darwin are somehow in the same position. They're completely different matters, John.

Tehdään selväksi, en anna ymmärtää sitä lainkaan. No, sitten meidän ei pitäisi mainita sitä. Koska mitä siellä tapahtui, oli, että niille ihmisille, heille SRK sanoi, etteivät he saa olla tekemisissä uusheränneiden kanssa Amerikassa, ja he menivät silti. Se on räikeää tottelemattomuutta. Aivan. Ja niin sellaisen vihjauksen tekeminen on vaarallista, John.

Let me make it clear, I'm not implying that at all. Well, then we shouldn't mention it. Because what happened there was those people were, they were told by the SRK to not associate with the new awakenist in America, and they went anyway. That's blatant disobedience. Right. And so to make that insinuation is dangerous, John.

Roger, en vihjaillut sitä. Mihin viittasin, oli se, että joskus nämä asiat eivät aina ole selviä saarnoissa. Se oli se asia, josta puhuin, okei? Jos jotenkin annoin toisen vaikutelman, olen pahoillani. Annoin vain sen, että tämä on se paikka

Roger, I was not insinuating that. What I was pointing to was that sometimes these issues are not always clear in sermons. That was the point that I was speaking to, okay? If I somehow gave another impression, I'm sorry. I was just giving that this is the place

Näissä kokouksissa oli kyse, mutta se oli se asia, jonka Vaino Havas esitti, ja häntä Hulkko lainaa, okei? Että vaikka se ei ollut ilmeistä, [ei saa selvää]. Niin että meidän pitäisi olla varovaisia käyttämään tätä, ja tätä käytti myös

These meetings were about, but that was the point that Vaino Havas made, and that's who Hulkko is quoting, okay? That even though it wasn't evident, [inaudible]. So we should be careful to use this, and this was also used

eräs henkilö siinä kokouksessa pari viikkoa sitten, sama vihjaus tehtiin. Useimmat ihmiset luultavasti eivät ymmärrä historiaa tarpeeksi hyvin tehdäkseen sen yhteyden. En vihjaile, että tämä olisi sama historia, mutta jos sanotte, että ellei voi tunnistaa jotain jonkun saarnasta, niin se ei välttämättä ole niin. Joskus se voi olla ilmeistä ja joskus ei.

By an individual in the meeting a couple weeks ago, the same insinuation was made. Most people probably don't understand the history good enough to make that connection. I'm not insinuating that this is the same history, but if you say that unless you can identify something in somebody's sermon, that's not necessarily the case. Sometimes it may be evident and sometimes it may not.

Ajattelin, että se oli vaarallinen tie, jolle monet seurakunnat lähtivät, erityisesti, tarkoitan, sen aloitti Cokato, ja sitten myöhemmin se alkoi levitä, ja sitten lopulta kun se meni Longview'hun, se oli niin kuin, emme tiedä ongelmaa, emme tunne miestä, emme ole koskaan kuunnelleet hänen saarnaansa, emme tiedä hänen elämäänsä. Kuitenkin, koska viisi muuta on tehnyt sen, meidän pitäisi tehdä se. Se on vaarallista touhua. No, minusta, Roger, siinä on jonkin verran viisautta,

I thought it was a dangerous track that many congregations began on, particularly, I mean, it was started by Cokato, and then later started to spread out, and then finally when it got to Longview, it was like, we don't know the problem, we don't know the man, we've never listened to his sermon, we don't know his life. However, because five others have done it, we should do it. That's dangerous business. Well, I think that, Roger, there's some wisdom in that,

jos tämä on jonkinlaisen jakautumisen ja kiistan kohta, miksi ei odoteta, kunnes se on ratkaistu? Sitä minä kutsuisin yksinkertaisesti viisaudeksi. Jopa terve järki sanelisi sen. Minun käsitykseni anteeksiantamuksesta on, että emme voi sanoa ei koskaan, ja siinä EMIMAC-kokouksessa

If this is a point of some division and contention, why not wait until it's resolved? That's what I would call just being wise. Even common sense would dictate that. My understanding about forgiveness is that we can't say never, and in that EMIMAC meeting,

se oli sitten se toinen näkökulma, joka tuli esiin. Ja näkökulma oli, että meidän täytyy luottaa, että Pyhä Henki johtaa ja ohjaa siinä. Meidän ei tarvitse tehdä lakia, sääntöä, joka sanoo ei koskaan. Ja tämä asiakirja, joka on kiertänyt, sanoo, ettei meidän pitäisi edes avata ovea sille.

That was then the other perspective that came up. And the perspective was that we have to trust that the Holy Spirit will lead and guide in that. We don't have to make a law, a rule that says never. And this document that's been circulating says we shouldn't even open the door to that.

Kuten sanoin eräälle veljelle, sanoin, tiedätkö, mikään ei olisi helpompaa eikä mikään olisi miellyttävämpää, maailmakin taputtaisi sille, että sanomme aina, aina kun joku pyytää, saarnaamme evankeliumin. Mutta ellemme

Like I told one brother, I said, you know, nothing would be easier and nothing would be more pleasing, the world would even applaud that, that we say always, whenever somebody asks, we preach the gospel. But unless we

sitten poista Raamatusta näitä kohtia, jotka osoittavat toisin. Ja ne ovat harvinaisia tapauksia. Silloin en voi hyvällä omallatunnolla hyväksyä sellaista opetusta. Eikä se tarkoita, kun sanotte katumus, kukaan ei opeta eikä ole ehdottanut, että alkaisimme mitata, kuinka pahoillaan joku on. Mutta

Then remove from the scriptures these portions that show otherwise. And they're rare cases. Then I can't in good conscience accept that kind of a teaching. And it doesn't mean, when you say penitence, nobody's teaching or has suggested that we would begin to measure how sorry somebody is. But

Ja meidän ei tarvitse alkaa kaivella kenenkään sydäntä. Mutta jos he sanoillaan ja teoillaan selvästi osoittavat, etteivät he aio tehdä parannusta, eli kääntyä pois synnistä, hylätä sitä syntiä, jossa seurakunta näkee heidän olevan, niin se ei ole parannus.

And we don't have to start digging in somebody's heart. But if by their words and actions they plainly indicate that they don't intend to repent, that is to turn away from the sin, reject the sin that the congregation sees that they're in, then that's not repentance.

Parannus ja pyytäminen eivät ole sama asia. Eesau pyysi, hän ei tehnyt parannusta. Saul pyysi, hän ei tehnyt parannusta. Ja ne ovat hyvin harvinaisia, ja ne ovat tällaisia sielunhoidollisia tilanteita. Ja se on se käsitys, joka on ollut, sen löytää Lutherin kirjoituksista

Repentance and ask are not the same thing. Esau asked, he didn't repent. Saul asked, he didn't repent. And they're very rare, and they're these kinds of soul care situations. And that is the understanding that has been, you find it in Luther's writings,

ja muista kirjoituksista, ja niin en, en voi hyvällä omallatunnolla hyväksyä sellaista kantaa, joka hylkää sen. Niin että, tiedättekö, se on, siinä vuoden 2011 EMBIMAC-kokouksessa me puhuimme 80-luvusta.

And other writings, and so I don't, I can't in good conscience accept that kind of position that rejects that. So, you know, that's, that 2011 EMBIMAC meeting, we talked about the 80s.

Mutta sitten me puhuimme myös tästä, ja siihen tiedän vastanneeni siellä, ja Jouko vastasi ennen minua, mutta siihen me vastasimme. Emme kiistäneet sitä, että 1980-luvulla tehtiin virheitä, vaan me hylkäsimme sellaisen opin,

But then we also talked about this, and that's what I know I responded to there, and Jouko responded before me, but that's what we were responding to. We weren't rejecting that, that in the 1980s there were mistakes made, but we were rejecting that kind of doctrine

Hän opettaa, että pohjimmiltaan sitomisen avaimet täytyy heittää pois. No, mutta Roger, jos otat sen kannan, että sinun aina, kun joku pyytää, täytyy saarnata evankeliumi, sinulla ei ole enää sitomisen avainta. No, en voi.

He teaches that basically the keys of binding have to be thrown away. Well, but Roger, if you take that position, then that you always, when somebody asks, have to preach the gospel, you have no key of binding anymore. Well, I can't.

Tiedätkö, tarkoitan, muistatko sen kerran, John, kun eräällä veljellä, joka oli ennen meidän johtokunnassamme ja on nyt teidän seurakunnassanne, oli väärinkäsitys siitä sitomisesta? Muistatko, kun hän käveli ulos tästä kokouksesta? En halua mainita veljen nimeä, mutta varmasti muistat sen. En, en muista. No, en halua, tiedätkö, tarkoitan, hän on rakas veli enkä halua. Mutta selitin, että hänellä oli väärä käsitys tästä sitomisesta, jos muistat.

You know, I mean, do you recall that time, John, when a certain brother that used to be on our board and is now in your congregation had a misunderstanding on that binding? Do you recall when he walked out of this meeting? I don't want to mention the brother's name, but certainly you remember it. No, I don't. Well, I don't wish to, you know, I mean, he's a dear brother and I don't want to. But I explained that he had a wrong understanding on this binding, if you remember.

Ja me puhuimme siitä kauniisti, että, tiedätkö, jos seurakunnassa joku esimerkiksi päättää, että jokin asia, johon hän ottaa osaa, sanotaan, en halua käyttää esimerkkejä, mutta me kaikki voimme ajatella niitä. Esimerkiksi, sanotaan, että jollakulla on homoseksuaalinen taipumus elämässään. Tarkoitan, epäuskoinen ottaa sen niin, että, no, Jumala pani sen heihin. No, se on totta. Tarkoitan, hän loi heidät sellaisiksi, mutta se ei tee siitä oikeaa.

And we spoke about it nicely that, you know, if in the congregation somebody, for example, decides that some matter that they're partaking in, let's say, I don't want to use examples, but we can all think of them. For example, let's say somebody has a homosexual tendency in their life. I mean, the unbeliever takes that to be that, well, God put that in them. Well, that's true. I mean, he created them that way, but it doesn't make it right.

Ja sanotaan, että se ihminen haluaa elää tällä tavalla. Okei, ja sitten Jumalan lapset ohjaavat Raamatun mukaan, että he eivät voi tehdä niin hyvällä omallatunnolla. Ja he sanovat, että, en välitä siitä. Tulen vain edelleen tänne, mutta en näe sitä syntinä. No, silloin on paikka, jolloin seurakunta sanoisi, että näin ei ole, että jos elät tällä elämäntavalla

And let's say that that person wishes to live this way. Okay, and then children of God instruct according to scriptures that they cannot do so in good conscience. And they say that, I don't care about that. I'll just keep coming here, but I don't see it as a sin. Well, there's a place then when the congregation would say that this is not so, that if you live in this lifestyle

etkä käänny siitä pois tai tee parannusta, kuten sanoit, että emme voi pitää sinua Jumalan lapsena. Ja näin on tapahtunut. Se on hyvin harvinainen tapaus, tai muistan sen keskustelun aikana, joka meillä oli silloin, sinä et muista, en halua käyttää hänen nimeään, koska hän on rakas veli enkä, tarkoitan, hän hoiti ne asiat, mutta oli se, tiedätkö, Brainerd oli myös täällä siihen aikaan, siinä kokouksessa, jossa tämä, Mark, muistatko, mistä puhun? Okei, niin Brainerdin

Don't turn away from it or repent, like you said, that we cannot hold you as a child of God. And this has happened. It's a very rare case, or I remember during that discussion that we had back then, you don't remember, I don't want to use his name because he's a dear brother and I don't, I mean, he took care of those matters, but there was the, you know, Brainerd was here also at that time, at that meeting, where this, Mark, do you remember what I'm talking about? Okay, so Brainerd

veljet toivat esiin tapauksen seurakunnastaan, jossa näitä sitomisen avaimia oli tarpeen käyttää erääseen henkilöön. Ja se oli oikein ja oikeaa. Enkä muista, miten tällä veljellä se oli. Hänellä oli eri ajatus. En muista, mikä se tarkalleen oli. Mutta muistan, että puhuimme siitä juuri täällä. Eikä hän hyväksynyt sitä silloin. Hän lähti lätkimään, tiedätkö. Mutta joka tapauksessa, ne olisivat niin kuin sitomista. Mutta jos ihminen pyysi anteeksiantamusta, miksi emme saarnaisi sitä heille?

Brothers brought up a case in their congregation where these keys of binding were necessary to be used on an individual. And it was correct and right. And I can't remember how this brother had it. He had a different idea. I don't remember what it was exactly. But I remember we spoke of it right here. And he didn't accept it at the time. He took a hike, you know. But anyway, those would be like binding. But if the person asked for forgiveness, why wouldn't we preach it to them?

Sillä toivolla, että he voivat ymmärtää. En näe siinä mitään virhettä. En halua väitellä. Se ei luultavasti ole oikea... Mutta voi olla sellainen tapaus, mikä tapahtui myös Eesaun kanssa. Hän pyysi siunausta.

With the hopes that they can understand. I don't see any error in that. I don't want to debate. It's probably not the right... But you can have that case, which also happened with Esau. He asked for the blessing.

Vaikka hän ei halunnut hylätä maailmallista elämäntapaansa. Eikä sitä annettu. Niin että sen jälkeen, mitä sanoit, ihmettelen, mitä se on, mitä sanot? Miksi olet eri mieltä siitä, mitä minä olen sanonut? Koska siitähän minä pohjimmiltaan puhun.

Even though he didn't wish to reject his worldly lifestyle. And it was not given. So, after what you said, I wonder what is it you're saying? Why do you disagree with what I've said? Because that's basically what I'm talking about.

En halua pitkittää tätä yhtään enempää kuin on tarpeen, mutta minä vain, kai minun täytyy ehkä kommentoida vähän. Ensinnäkin luulen, että se keskustelu, jonka juuri kuulimme, olin vähän hämmentynyt edestakaisin siinä, koska tarkoitan, yhdessä kohdassa sanotaan, ettei anteeksiantamusta voi pidättää, ja toisella kertaa sanotaan, että, no, totta kai on paikkoja, joissa voi. Tarkoitan, Jeesus antoi meille molemmat avaimet. Hän antoi meille avaimet päästää ja avaimet sitoa.

I don't want to prolong this any longer than it needs to be, but I just, I guess maybe I have to comment a little bit. First of all, I think that the discussion we just heard, I was kind of confused back and forth there, because I mean, in one instance we're saying that you can't withhold forgiveness, and the other time they're saying that, well, certainly there's places where you can. I mean, Jesus gave us both keys. He gave us the keys to loose and the keys to bind.

Mutta minun ei tarvitse mennä siihen osaan siitä. Yksi asioista täällä, kai, joka tuli minulle aika ilmeiseksi, kai, oli se, että poikani meni ensimmäiselle puhujien leirilleen. Hän tuli takaisin siltä leiriltä, ja kysyin itseltäni, miten meni? Se oli mahtava.

But I don't need to get into that part of it. One of the things here, I guess, that became pretty obvious to me, I guess, was that my son went to his first minister's camp. He came back from that camp, and I asked myself, how was it? It was great.

No, hän sai puhelun joltakulta Wolf Laken seurakunnasta, joka sanoi, hei, miten ensimmäinen puhujien leirisi meni? Hän sanoi, se oli ihana. Hän sanoi, se oli mahtava. Tarkoitan, minun täytyy kertoa teille, ja tämä on se sama puhujien leiri, johon täällä on viitattu lukuisia kertoja. Mutta joka tapauksessa, tämä henkilö kertoi hänelle, että, no, sitä he eivät olleet kuulleet.

Well, he got a call from somebody from the Wolf Lake congregation and said, hey, how was your first minister's camp? He said, it was wonderful. He said, it was great. I mean, I got to tell you, and this is that same minister's camp that's been referred here to in numerous times. But anyways, this person told him that, well, that's not what they'd heard.

He olivat kuulleet, ettei se puhujien leiri ollut lainkaan hyvä. Siellä oli vaativa henki ja se oli hyvin häiritsevä ja voimakeinoinen ja se oli hyvin, kai vaativa oli se sana, jota hän käytti. Niin hänen kommenttinsa oli, että keneltä ikinä saatte sen tiedon, hänen on täytynyt olla eri kokouksessa kuin hän oli, koska se, jossa hän oli, oli hyvä. Ja kai,

They'd heard that that minister's camp wasn't very good at all. There was a demanding spirit there and that it was very disruptful and forceful and that it was very, I guess demanding was the word he used. So what his comment was that whoever you're getting that information from must have been at a different meeting than he was at because the one where he was at was good. And I guess,

kun ajattelen samaa ajatuskulkua, kun olin Monticellossa pari viikkoa sitten siinä kokouksessa, minun täytyisi myös sanoa, että minusta se oli hyvä kokous. Enkä todellakaan tuntenut, että minulle olisi esitetty siellä minkäänlaisia vaatimuksia, eivätkä henkeni tunteneet mitään näistä vaatimuksista. Niin, kai

When I think to that same line of thought, when I was in Monticello a couple weeks ago for that meeting, I would also have to say that I thought that was a good meeting. And I certainly didn't feel any kind of demands being made towards me there, nor did my spirits feel any of these demands. Yeah, I guess

näyttää siltä, että, ehkä jos ne tunteet ovat, jos niin te tunnette niissä kokouksissa, ehkä meidän täytyy katsoa lähempää kotia ja selvittää, mitä, tarkoitan, en tiedä, istun tässä ja ajattelen, mitä ovat kaikki nämä viittaukset 80-lukuun? Tarkoitan, ja tietysti voimme käyttää niitä asiayhteydessään keskusteluun ja historiallisiin tarkoituksiin, mutta mitä niillä on todellisessa,

It seems as if that, maybe if those feelings are, if that's what you feel at those meetings, maybe we need to look closer to home and find out what, I mean, I don't know, I sit here and I think, what is all these references to the 80s? I mean, and certainly we can use those in context for discussion and for history purposes, but what do they have in real,

Sen jälkeen kun Brainerd teki sen, mitä, tiedättekö, käyttääkseni termiä kutsun peruminen, saimme myös kirjeen Wolf Laken johtokunnalta, ja siinä sanottiin, että, tarkoitan, voisin lukea koko kirjeen, jos saisin sen kaivettua sähköpostistani, mutta minun ei tarvitse, mutta joka tapauksessa, siinä pohjimmiltaan sanottiin, että Brainerd yritti toimillaan aloittaa eriseuran. Voin varmasti henkilökohtaisesti todistaa niille, jotka eivät olleet

After Brainerd did what, you know, to use the term disinviting, we also got a letter from the Wolf Lake board, and it said that, I mean, I could read the whole letter if I could pull it out of my email, but I don't need to, but anyways, it basically said that Brainerd was trying to start heresy in his actions. I can certainly personally attest to those who were not

meidän aikeitamme lainkaan. Ja edes ajatella, että sitä me yritimme tehdä, minusta, se on aika rohkea ja hätäinen väite. Oli kokous, joka oli, on aika mielenkiintoista, miten asiat tapahtuvat, mutta viikkoa ennen sitä, kun soitin Darwinille, viikkoa ennen sitä minua oli lähestynyt

Our intentions whatsoever. And to even think that that's what we were trying to do, to me, that's kind of a pretty bold and rash statement. There was a meeting that was, it's kind of interesting how things take place, but the week before that, when I called Darwin, the week before that, I'd been approached by

eri ihmisiä Brainerdin seurakunnasta siitä, tuntuuko meistä hyvältä ne seurat, jotka oli aikataulutettu sille viikonlopulle. Ja minun täytyy kertoa teille, että henkilökohtaisesti en ollut ollut mukana missään tästä siinä vaiheessa, joten tuskin pystyin sanomaan puoleen tai toiseen. Mutta sattumalta, ja kai en aio sanoa sattumalta, aion sanoa, että Jumalan johdatus oli sellainen, että päädyin puhumaan liikeasiasta

Different people in the Brainerd congregation about do we feel comfortable with the services that were scheduled for that weekend. And I gotta tell you that personally I hadn't been involved with any of this at that point, so I couldn't hardly say one way or the other. But coincidentally, and I guess I'm not gonna say coincidentally, I'm gonna say that God's direction was such that I ended up speaking about a business matter with

erään Cokaton veljen kanssa samana aamuna. Ja se kokous, milloin kokous tulisi olemaan, oliko se torstaina, kun se kokous oli täällä ylhäällä? Joka tapauksessa, puhuin jonkun kanssa ja hän sanoi, hei, eikö teillä ole Darwin aikataulutettuna palvelemaan siellä tänä viikonloppuna? Ja minä sanoin, joo, ja me menimme ja keskustelimme siitä vähän ja sanoin, en tiedä, mitä tehdä, koska minulla on ollut joitakin keskusteluja seurakuntamme jäsenten kanssa. Ja hän sanoi, no, meillä on kokous Menahgassa tänä iltapäivänä, miksi et tule sinne?

A brother from Cokato that same morning. And that meeting, when the meeting was going to be, was that on a Thursday that meeting was up here? Anyways, I was speaking with somebody and he said, hey, don't you have Darwin scheduled to serve there this weekend? And I said, yeah, and we went and discussed it a little bit and I said, I don't know what to do because I've had some conversations from our congregation members. And he said, well, we're having a meeting in Menahga this afternoon, why don't you come there?

Olin aika arka vain ilmestymään kokoukseen, jossa en ollut siihen aikaan mukana. Ja päädyin soittamaan Mark Skoogille, ja hän sanoi, hei, tule vain ylös. Ja sitten soitin takaisin ja puhuin tämän Cokaton veljen kanssa, ja hän oli matkalla ylös, ja hän sanoi, no, kerron sinulle mitä, minulla on neljä muuta johtokunnan jäsentä mukanani juuri nyt, ja he kaikki sanovat, tule paikalle. Niin minä tulin.

I was pretty timid to just show up at a meeting that I wasn't involved with at the time. And I ended up calling Mark Skoog, and he said, hey, come on up. And then I called back and talked with this brother from Cokato, and he was on the way up, and he said, well, I'll tell you what, I've got four other board members with me right now, and they're all saying show up. So I did.

Ja kun olin täällä, huomasin, että siinä nimenomaisessa kokouksessa ei ollut... Oli, luulen, yksi henkilö, joka osallistui Wolf Lakesta, luulen. Ja kaikki, mitä tunsin siinä kokouksessa, oli rakkautta ja huolta, eikä siellä todellakaan ollut vihamielisyyttä. Enkä kyseenalaista... Siinä vaiheessa en kyseenalaistanut, miksi siellä ei ollut enempää osallistujia, mutta tuntui vain oudolta, ettei ollut.

And while I was here, I noticed that at that particular meeting, there wasn't... There was, I think, one person that participated from Wolf Lake, I think. And all I felt at that meeting was love and concern, and certainly there was no animosity there. And I'm not questioning... At that point, I wasn't questioning why there wasn't any more participation there, but it just seemed strange that there wasn't.

Seuraavina viikkoina sen jälkeen eri keskusteluissa ihmisten kanssa, ja yhdessä niistä keskusteluista kai minulle kerrottiin, että ei ollut, kysyin joltakulta, oliko siellä yhtään, miksi Wolf Laken jäsenet eivät tulleet paikalle? Ja pohjimmiltaan minulle kerrottiin, että oli kaikenlaisia henkilökohtaisia asioita, jotka olivat siellä.

In the ensuing weeks afterwards in different conversations with people and in one of those conversations I guess I was told that there was no, I asked somebody was there any, why didn't the Wolf Lake members show up? And basically I was told that there was all these different personal things that were there.

Mitä minulla ei ollut mitään syytä epäillä. Mutta sitten puhuin myös erään toisen kanssa, joka itse asiassa soitti minulle sinä maanantaina jälkeenpäin, ensinnäkin, ja kertoi minulle, että olin tehnyt jotain, mitä kukaan muu Siionissa ei ole tehnyt aiemmin. Poistin puhujan tehtävästä puhujan, joka ei ollut edes meidän seurakuntamme jäsen. No, en todellakaan nähnyt sitä puhujan poistamisena tehtävästä. Enkä näe vieläkään. Ja meillä oli

Which I didn't have any question to doubt. But then I also was speaking with somebody else that actually called me on that Monday afterwards, first of all, and told me that I'd done something that no other person in Zion has done before. I took down a speaker that wasn't even a member of our congregation. Well, I certainly didn't look at it as taking down a speaker. And I still don't. And we had a

sitä seurannut keskustelu, jossa kerroin heille, ettei se ollut lainkaan sitä, mitä tapahtui, ja kerroin heille tavallaan yksityiskohdat siitä. Ja tavalla tai toisella ajatukset tai keskustelu kääntyi siihen, oliko jokin syy, miksi kaikki Wolf Laken jäsenet eivät tulleet siihen kokoukseen. Ja minä sanoin, no, minulle kerrottiin, että heidän kaikkien piti olla töissä. No, sitten he sanoivat, että kirkolla oli ollut improvisoitu kokous, jossa he pohjimmiltaan päättivät olla tulematta.

Ensuing conversation where I told them that that's not at all what took place and I kind of gave them the details about it. And one way or another the thoughts or the conversation got around to was there some reason why all the Wolf Lake members didn't show up at that meeting. And I said, well, I was told that they all had to work. Well, then they said that there was an impromptu meeting at the church that basically they decided not to show up.

Niin että tähän päivään asti en oikeastaan tiedä, kumpi tapahtui. Mutta jos se oli johtokunnan päätös tai seurakunnan päätös tai mikä tahansa, olla tulematta, niin ihmettelen, mikä olisi syy sen taustalla.

So to this day, I don't really know which took place. But if it was a board decision or a congregation decision or whatever not to show up, then I wonder what would be the reason behind that.

Kai haluaisin ensin sanoa, kai pyytää anteeksi suoraan sinulta, Roger, mutta myös muilta, ettei minun olisi pitänyt keskeyttää ja puhua, ja tuntiessani vain oloni huonoksi jopa omista toimistani, pyydän, että saan syntini anteeksi.

I guess I first would like to say, I guess give an apology directly to you, Roger, but to the rest too that I should not have interrupted and spoke up and just feeling poorly even about my own actions, ask that I can have my sins forgiven.

Toiseksi, kai haluaisin sanoa, Roger, että oli hyvä kuulla sinun puhuvan avoimemmin ja vapaammin ja ehkä suoremmin joistakin näistä asioista kuin mitä olemme kuulleet aiemmin. Mitä tulee siihen, että anteeksiantamusta koskeva kysymys on muotoiltu sillä tavalla, tämä on ensimmäinen kerta, kun olen kuullut sen muotoiltavan niin. Ja luotan, että se oli sen

Secondly, I guess I would like to say, Roger, that it was good to hear you speak more openly and more freely and maybe more directly about some of these issues than what we've heard in the past. As far as the question surrounding forgiveness being framed in that way, this is the first time I've heard it framed as such. And I trust that that was the

nimenomaisen kysymyksen alkuperäinen muotoilu ja suunta. Mutta sen jälkeen se on ehkä kehittynyt joksikin toiseksi. Ne keskustelut, joita olen käynyt ihmisten kanssa, eikä se ole ollut vain sellaisten ihmisten kanssa, joista voin sanoa, että uskomme samalla tavalla, vaan joidenkin sellaisten, joilla on ollut

Original framing and direction of that particular question. But since then, it has maybe evolved into something different. The discussions that I've had with individuals, and it has not only been with individuals that I can say that we believe the same way, but some of those that have had

eri käsitys asioista. Kun he ovat nostaneet esiin tämän kysymyksen, se on ollut se hyvin laaja kysymys, onko koskaan aikaa, jolloin evankeliumia ei saarnattaisi? Luotan, että sillä tavalla kuin sinä kerroit sen kysymyksen muotoilun,

Different understanding on matters. When they have raised this question, it has been that very broad question that is there ever a time when the gospel would not be preached? I trust that as the way that you related that framing of the question,

joka liittyi suoraan 80-lukuun, luotan, että se oli alkuperä, mutta sen jälkeen se on kehittynyt paljon laajemmaksi kysymykseksi. Luulen, että se on paljastanut paljon suuremman kyseenalaistamisen ja ehkä väärän käsityksen anteeksiantamuksen asiasta kuin mikä alkuperäinen tarkoitus oli.

Pertaining directly to the 80s, I trust that that was the origin, but since then it has evolved into a much broader question. I think it has exposed a much greater questioning and maybe incorrect understanding pertaining to the matter of forgiveness than what the original intent was.

En ollut olemassa 80-luvun aikana, ainakaan tarpeeksi vanha ollakseni mukana tai muistaakseni siitä mitään. Olin vielä niissä varhaislapsuuden viattomissa vuosissa. Mutta käsitykseni siitä ajasta on aina ollut, että monet ihmiset toimivat väärin. Oli aikoja, jolloin

I was not around during the time of the 80s, at least not old enough to be involved or remember any of it. I was still in those innocent years of early childhood. But my understanding has always been pertaining to that time that there was incorrect doing by many individuals. There were times when

oli niitä, joilla oli väärä käsitys. Oli myllerryksen aikoja. Oli aikoja, jolloin tapahtui hoitamista, ja jotkut niistä hoitajista, jotka menivät viattomuudessa, kuivuivat, lankesivat lihaan, samoin kuin ne henkilöt, joilla alun perin oli ollut väärät käsitykset. Molemmat puolet olivat väärässä.

There were those that had incorrect understanding. There were times of turmoil. There were times of caretaking that happened, and some of those caretakers that went in innocence dried up, fell into the flesh, the same as those individuals who had originally had wrong understandings. Both sides were incorrect.

Oli tapauksia, joissa oli henkilöitä, jotka tarvitsivat hoitamista. Oikeutetusti hoitaminen tehtiin oikein. Mutta se yleinen kaikuva sanoma, jonka olen aina kuullut 80-luvusta, ei ollut se, että joku tietty henkilö tai joku ryhmä tai joku seurakunta tai joku johtokunta tuomittiin, vaan että Jumala Pyhän Hengen voiman kautta ja välityksellä

There were cases where there were individuals that needed caretaking. Rightfully so, the caretaking was done correctly. But the overall resounding message that I've always heard concerning the 80s was not that any one particular individual or any group or any congregation or any board was condemned, but that God, by and through the power of the Holy Spirit,

pystyi paljastamaan kaikille, jotka olivat siihen aikaan mukana, heidän teidensä erheen, heidän oman erityisen syntisyytensä, ja että he pystyivät hoitamaan ne asiat ja että Pyhän Hengen rakkaus palautettiin evankeliumin voiman kautta ja välityksellä. Ja että kun ne asiat tapahtuivat, lopulta täydellinen hoitaminen

was able to reveal to all that were involved at that time the error of their ways, their own particular sinfulness, and that they were able to care for those matters and that the love of the Holy Spirit was restored by and through the power of the gospel. And that when those things happened, eventually perfect caretaking

lopulta tapahtui epätäydellisyyden kautta, epätäydellisten ihmisten kautta. Oli monia, monia kolhuja ja mustelmia ja koettelemuksia matkan varrella, ja luulen, että paljon syviä arpia monille ihmisille. Mutta lopulta Jumalan työ tehtiin, ja oli monia, jotka olivat mukana sillä ajanjaksolla, jotka ovat menneet iankaikkiseen lepoonsa

Eventually took place through imperfection, through imperfect people. There were many, many bumps and bruises and trials along the way and I think a lot of deep scars for a lot of individuals. But in the end, God's work was done and there were many that were involved in that time frame that have gone to their eternal resting place

ja he jättivät todistuksen rakkaasta uskovaisesta, rakkaasta Jumalan lapsesta. Ja minulle henkilökohtaisesti, siihen minusta se täytyy jättää. On kysymyksiä ja on huolia ja on hyvä syy, luulen, muistaa osa siitä, mitä tapahtui,

And they left a testimony of a dear believer, a dear child of God. And for me personally, that's where I think it needs to be left. There are questions and there are concerns and there's good reason, I think, to remember some of what happened

että emme halua langeta siihen uudelleen. Että emme halua mennä siihen suuntaan uudelleen. Mutta luulen, että on myös suuri vaara siinä, että tutkimme liian syvällisesti, mitä tämä henkilö sanoi ja mitä tuo henkilö sanoi ja miten tämä henkilö on väärässä, ja tuomitsemme koko ajanjakson.

That we don't want to fall into that again. That we don't want to go into that direction again. But I think there's also great danger in us examining too deeply what this individual said and what that individual said and how this individual is wrong and to condemn the whole time period.

Tuomitsemme koko sen ajanjakson joidenkin väärien tekojen takia, ja ehkä minun ei pitäisi sanoa joidenkin, vaan paljon väärien tekojen. Koska lopulta Pyhän Hengen työ tehtiin silti. Ehkä ei täydellisesti, mutta siihen tuli mukaan paljon lihaa ja paljon ihmisen mieltä ja paljon ihmisen ylpeyttä. Kai minulle se toinen

To condemn that whole time period because of some incorrect actions, and maybe I shouldn't say some, but a lot of incorrect actions. Because in the end, the work of the Holy Spirit was still done. Maybe not to perfection, but there's a lot of flesh and a lot of man's mind and a lot of man's pride that became involved in that. I guess to me, the other

Toinen asia on, että istuin tässä ja kuuntelin keskustelua, joka kävi edestakaisin. Se alkoi vain kuohua minussa siihen pisteeseen, että tunsin, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin sumentaa se ulos. Se muistutti minua niin paljon eräästä keskustelusta, jonka kävin erään sisaren kanssa jokin aika sitten, kun hän oli soittanut minulle ja sanoi, käsitykseni on, että Menahgan seurakunta on, tai Menahgan johtokunta on

The other thing is I sat here and I listened to the discussion going back and forth. It began to just boil up in me to the point where I had felt I had no choice but to blur it out. It reminded me so much of one discussion I had with a sister some time ago when she had called me and she said, it's my understanding that the Menahga congregation has, or the Menahga board has,

keskustellut tästä anteeksiantamuksen asiasta. Ja käsitykseni on, että Menahgan johtokunta ja puhujat ovat yhtä mieltä siitä, että on aikoja, jolloin evankeliumi pidätettäisiin. Ja minä sanoin, kyllä, se on oikein. Kävimme sen keskustelun, ja siellä se on raamatullisesti selvää ja oikein ja on ollut

Has discussed this issue of forgiveness. And it's my understanding that the Menahga board and speakers are of one mind that there are times when the gospel would be withheld. And I said, yes, that's correct. We had that discussion and there it's scripturally clear and correct and has been

se käsitys, uskon, Jumalan valtakunnassa aina. Että on niitä aikoja, jolloin Pyhä Henki johtaa ja ohjaa ja suuntaa ja sulkee ihmisten suun. Se ei ole sitä, mitä minä henkilökohtaisesti haluan tehdä. Sydämeni uskovaisena, haluan saarnata evankeliumia

The understanding I believe in God's kingdom forever. That there are those times when the Holy Spirit leads and guides and directs and closes the mouth of individuals. That is not what I personally want to do. My heart as a believer, I want to preach the gospel

jatkuvasti, enkä koskaan, koskaan, koskaan halua olla sellaisessa asemassa, etten pystyisi saarnaamaan evankeliumia. Se on sydämeni halu. Mikä on selvää Jumalan sanassa, monien esimerkkien kanssa, joista on jo keskusteltu, ja me tiedämme niiden kahden avaimen kanssa, jotka Kristus antoi,

Constantly, and I do not ever, ever, ever desire to be in a position that I would not be able to preach the gospel. That's my heart's desire. What's clear in God's word, with many of the examples that have been discussed already, and we know with the two keys that Christ gave

avaimet päästää ja avaimet sitoa, että on aikoja, jolloin syntien anteeksiantamuksen evankeliumia ei saarnata. Nöyrä toiveeni on, että voin olla kuuliainen Pyhän Hengen voimalle. Mikä oli mielenkiintoista siinä

The keys to loose and the keys to bind that there are times when the gospel of the forgiveness of sins will not be preached. My humble desire is that I can be obedient to the power of the Holy Spirit. What was interesting in that

keskustelussa sen sisaren kanssa, sanoi, kun keskustelimme näistä asioista ja keskustelimme esimerkeistä Raamatussa ja jopa kerroimme joitakin nykypäivän tarinoita, tapahtumia, joissa ihmiset ovat olleet tilanteissa, joissa Pyhä Henki on sulkenut uskovaisen ihmisen suun niin, etteivät he voi saarnata evankeliumia.

Discussion with that sister said as we discussed these things and discussed the examples in scripture and even related some present day stories, events that have happened where individuals have been in situations where the Holy Spirit has closed the mouth of the believing individual to where they cannot preach the gospel.

Hän sanoi, no, joo, uskon, että se oli Jumalan voima. Ja se oli Jumalan tekoa, että hän sulki niiden ihmisten suun. Mutta minä annan aina anteeksi. Minulle jäi todella sellainen tunne, että tämä ihminen ei enää luota Pyhän Hengen voimaan avata suu ja sulkea suu.

She said, well, yeah, I believe that that was the power of God. And that was God's doing that he closed the mouth of those individuals. But I will always forgive. To me, I was really left with the feeling that this person no longer trusts in the power of the Holy Spirit to open the mouth and to close the mouth.

Vaan tämä henkilö on nyt asettanut oman käsityksensä ja oman mielensä Pyhän Hengen opetuksen yläpuolelle. Minusta henkilökohtaisesti olen aina tuntenut, että meissä asuvat Pyhä Henki ja liha ja ne taistelevat jatkuvasti.

But this individual now has placed her own understanding and her own mind above the teaching of the Holy Spirit. To me personally, I've always felt that we have the Holy Spirit and the flesh reside in us and they battle continually.

Me uskovaisina haluamme jatkaa asioidemme pois panemista, jotta Pyhän Hengen voima pystyy toimimaan meissä, asumaan meissä ja hallitsemaan mieltämme kaikin tavoin. Se ei tarkoita, että se on helppoa.

We as believers desire to continue to put our matters away so that the power of the Holy Spirit is able to work in us, dwell in us, and reign over our minds in every way. It doesn't mean that it's easy.

Usko on yksinkertainen asia, mutta se on vaikeaa mielellemme. Usko on hyvin yksinkertaista, mutta mielemme tekee siitä sekavaa. Ihmisen mieli ja ymmärrys on jatkuvassa ristiriidassa Pyhän Hengen opetuksen ja ymmärryksen ja johdatuksen kanssa. Kai minun kokemukseni on ollut, että ainoa tapa minulle jatkaa elämistä

Faith is a simple matter, but it's difficult for our minds. Faith is very simple, but our minds make it confusing. The mind and understanding of man is in constant conflict with the teaching and understanding and the guidance of the Holy Spirit. I guess it's been my experience that the only way for me to continue on living

tässä uskossa, joka minulle on annettu, on jatkaa omien henkilökohtaisten asioideni pois panemista, käyttää sitä ripin lahjaa, jota on tarjottu, jotta voin keventää askeleita, koska uskoni ei ole niin vahva. Uskoni on kuin se lepattava kynttilä. Uskoni ei ole niin vahva, että voisin vain yksinkertaisesti uskoa

In this faith that I've been given is to continue to put my own personal matters away, to use that gift of confession that has been offered so that I can lighten the footsteps because my faith is not so strong. My faith is like that flickering candle. My faith is not so strong that I can just simply believe

Minun täytyy pystyä tunnustamaan ne asiat, kun ne ahdistavat omaatuntoani, ja pystyä pyytämään sitä evankeliumia. Että uskoni voi nousta, omatuntoni voi puhdistua, ja voin vahvistua siinä ja olla taas vapaa niistä synneistä, jotka ovat jatkuvasti ahdistaneet minua.

I need to be able to confess those matters when they beset my conscience and be able to ask for that gospel. That my faith can be uplifted, my conscience can be cleansed, and I can be strengthened in that and be free again of those sins that have continued to beset me.

Niin, kai kun keskustelu on jatkunut jo jonkin aikaa, minulla oli todellakin paljon ajatuksia monista näistä asioista, enkä halua alkaa puhua jokaisesta niistä, kai. Ajattelin, että ehkä vain hetken koskettaisin lyhyesti sitä, mitä Leslie kommentoi ja miten

Yeah, I guess as the discussion has been going on for some time now, I certainly had a lot of thoughts on a lot of these issues, and I don't want to start speaking to every one of them, I guess. I thought maybe just for a moment I would touch briefly on what Leslie commented and how

hän oli, jos ymmärsin häntä oikein, mikä on ikään kuin noussut etualalle hänen mielessään nyt, on ollut tämä, mitä olemme kutsuneet puhujien kutsujen perumiseksi. Ja kai Steve mainitsi, miten se tapahtui siellä.

He was, if I understood him correctly, what's kind of come to the forefront in his mind now has been this, what we've referred to as the disinvitation of speakers. And I guess Steve mentioned how it took place there.

varauksia, kai voisi sanoa, johtokunnalle. Ja he tekevät tämän päätöksen. Enkä tiedä tarkalleen, miten se meni Cokatossa. Ja minun on vaikea sanoa, no, onko se tarkalleen se tapa, jolla se olisi pitänyt tehdä? Tai oliko ajoitus oikea? En tiedä. Mutta luulen, että huolet olivat oikeita. Eikä minulla ole mitään syytä, kai, kiistää

Reservations, I guess you'd say, to the board. And they're making this decision. And I don't know exactly how it went in Cokato. And it's hard for me to say, well, is that exactly the way it should have been done? Or was the timing right? I don't know. But I think the concerns were right. And I don't have any reason to, I guess, dispute

sitä päätöstä, olemme kuulleet sen, että jotkut ovat verranneet sitä viimeisen eriseuran aikaan. Ja kai en näe, että nämä olisivat lainkaan samanarvoisia toimia. Siihen aikaan oli ilmeisesti huolia

That decision, we've heard it, that some have compared it to the time of the last heresy. And I guess I don't see that these are at all equal actions. At that time there was obviously concerns over

erityisesti parista puhujasta Ylä-Michiganissa. Oli huolia Pohjois-Amerikan Siionissa. Oli huolia Suomen Siionissa. Ja oli ollut keskusteluja niiden puhujaveljien kanssa siellä Michiganissa. Ja sen mukaan, mitä ymmärrän,

In particular, a couple of the speakers in Upper Michigan. There was concerns in the North American Zion. There was concerns in the Zion of Finland. And there had been discussions with those speaker brothers there in Michigan. And from what I understand,

se toimi, jonka meidän kirkkomme keskusjärjestö siihen aikaan teki, oli, että Suomeen meni viesti, että näiden kahden puhujaveljen äitiseurakunta on heidän kotiseurakuntansa.

The action that was taken by the central organization in our church at that time was that the message went to Finland that the mother congregation of these two speaker brothers is their home congregation.

Ja me hoidamme heidät. Emmekä pohjimmiltaan halua puuttumista muualta. Näyttää siltä, että se on sen ydin sen mukaan, mitä olen ymmärtänyt. Ja niin, päätös olla

And we will take care of them. And we don't basically want interference from other places. It seems like that's the gist of it from what I have understood. And so, making the decision not to

olla kutsumatta tai olla edes sallimatta palvella niiden, jotka ovat ehkä olleet tässä maassa siihen aikaan Suomesta. Toisin sanoen satojen puhujaveljien kutsujen peruminen Siionista tulemasta tähän maahan saarnaamaan on aivan eri asia kuin huoli

Not to invite or not to even allow those to serve who may have been in this country at that time from Finland. In other words, disinviting hundreds of speaker brothers from Zion to come to this country and preach is quite different than concern over

joka on ilmaistu seurakunnasta johtokunnille joistakin keskusteluista, joita on käyty, ja pyyntö, etteivät he tulisi. Ja itse asiassa, en tiedä, tuntisivatko ne veljet olonsa yhtään paremmaksi, mutta minulla oli tavallaan vähän samanlainen tilanne, Brainerd, alustavassa aikataulussa

That has been expressed from the congregation to the boards regarding some of the discussions that have been taking place and asking that they would not come. And in fact, I don't know if those brothers would feel any better, but I kind of had a little bit similar situation, Brainerd, on the tentative schedule

tälle vuodelle nimeni oli siellä maaliskuussa. Ja sain Howardilta viestin, että käynnissä olevien keskustelujen takia harkitsisitko ehkä tulemista joskus myöhemmin mieluummin kuin maaliskuussa? En loukkaantunut siitä, kai.

For this year, my name was there in March. And I received communication from Howard that because of the ongoing discussions that are taking place, would you consider maybe coming sometime later rather than in March? I didn't take offense to it, I guess.

Jos he tunsivat, että se oli parempi, se oli ihan hyvä. Mutta niin, kai nämä muut asiat, luulen, että ajan säästämiseksi juuri nyt luulen, että annan tämän mikin eteenpäin, mutta näyttää siltä, että minun on joskus vaikea ilmaista ajatuksiani, vaikka minulla olisi selvä käsitys.

If they felt that was better, that was fine. But yeah, I guess these other things, I think in the interest of time right now, I think I'll pass this mic on, but it seems like I have sometimes a hard time articulating my thoughts, even if I have clear understanding.

Nämä asiat, näyttää siltä, että ymmärrykseni on niin heikko, että on erityisen vaikea ilmaista selvästi, mitä ajattelen ja tunnen. Mutta huomaan olevani heikko ja syntinen, ja pyydän, että saanko uskoa syntini? Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen osallistunut tällaiseen kokoukseen.

These things, it seems like my understanding is so weak that it's especially hard to clearly state what I'm thinking and feeling. But I find myself to be weak and sinful, and I ask that, can I believe my sins? This is the first time I've attended a meeting like this.

Minun täytyy sanoa, vaikka emme kaikki näytä olevan samalla sivulla, on ollut hyvä olla täällä ja kuulla kaikki ajatukset, jotka on ilmaistu. Olen kuullut sanottavan, että muissa kokouksissa, jotka tavallaan pyörivät ympäri ja ympäri,

I have to say, even though we don't all seem to be on the same page, it's been good to be here and hear all the thoughts that have been expressed. I've heard it said that at the other meetings that kind of go round and round,

ensikertalaisena tarkkailijana tunnen tavallaan saman asian täällä taas tänään. Tiedättekö, se on tavallaan ympäri ja ympäri. Jotenkin meidän täytyy työstää tai yrittää selvittää, ei kuka on oikeassa, vaan mikä on oikein. Ja kai minun kysymykseni on, mihin menemme tästä?

As a first-time observer, I kind of feel the same thing here again today. You know, it's kind of round and round. Somehow we need to work on or try to find out not who is right, but what is right. And I guess my question is, where do we go from here?

Mitä tulee näistä asioista keskustelemiseen, minulla ei ole vastausta, mutta minulla on se vastaus, että tämä on vuosikokous, joka meillä on kerran vuodessa, joten menemme vuoteen 2020 tämän kokouksen kanssa ensi kerralla. Mutta mitä tulee niihin yksittäisiin asioihin, jotka ovat pöydällä, niin, en tiedä, mihin tästä, mutta... Huntin, ojenna se Huntille.

As far as discussing these issues, I don't have an answer, but I do have an answer that this is an annual meeting that we have once a year, so we will go to 2020 with this meeting next time. But as far as the individual issues that are on the table, yeah, I don't know where from here, but... Hunt's, hand it to Hunt's.

En tiedä, saanko kaikki ajatukseni koottua, mutta kuulin tavallaan tämän kokouksen alussa, että ehkä tarvitsemme enemmän kahdenkeskisiä keskusteluja ihmisten kanssa. Tuntuu tavallaan, että on jonkin verran terminologiaa, jota ei ole oikeastaan määritelty ihmisten välillä. Tuntuu, että on anteeksiantamatonta syntiä, joka nostettiin esiin monien, monien vuosien takaa, että ehkä ihmisten täytyy puhua niistä asioista ja panna ne asiat pois. Ja luulen, että me kaikki voimme olla hyvin varovaisia, kun puhumme toisillemme, että jos puhumme terminologiasta,

I don't know if I can put all my thoughts together, but I kind of heard at the beginning of this meeting maybe we need some more one-on-one discussion with people. It kind of feels like there's some terminology that's not really defined between people. It feels like there's unforgiven sin that was brought up from many, many years ago that maybe individuals need to talk about those matters and put those matters away. And I think we can all be very careful when we talk to one another that if we're talking about terminology,

päästään samalle sivulle siitä, mitä se tarkoittaa, jotta emme taistele toisiamme vastaan siitä, mitä jokin terminologia tarkoittaa toisillemme, että pysähdymme ja kysymme kysymyksen, kuten, hei, voitko kertoa minulle siitä lisää? Mitä tarkoitat sillä kommentilla, jonka teit, että minusta se on todella sielunvihollinen, joka yrittää vain ajaa kiilan Jumalan valtakuntaan. Ja me tavallaan pelaamme sen pussiin eri tavoilla tehdä asioita, että luulen, että meidän täytyy tavallaan ottaa askel taaksepäin.

Let's get on the same page for what it means so we're not fighting each other as far as what one terminology means to one another that we stop and ask the question like, hey, can you tell me more about that? What do you mean by that comment that you made that I think is really the enemy of the soul that's just trying to drive a wedge into God's kingdom. And we're kind of playing along with it with different ways of doing things that I think we need to kind of step back.

Odottaa toinen vuosi tätä kokousta nähdäksemme, okei, mitä me nyt teemme? Meidän täytyy alkaa tavallaan peruuttaa sieltä, mihin pääsimme, hitaasti peruuttaa tätä. Luulen, että ainoa tapa, jolla voimme tehdä sen, on syntien anteeksiantamuksen kautta. Luulen, että on asioita, jotka ovat veljien välillä. Meidän täytyy saada ne anteeksi annetuiksi ja unohdetuiksi, ja meidän täytyy mennä eteenpäin.

Wait another year for this meeting to see, okay, what are we going to do now? We need to start kind of reversing where we got to, slowly backing this up. I think the only way we can do that is through the forgiveness of sins. I think there's matters that are between brothers. We need to have those forgiven and forgotten, and we need to move forward.

Niin että luulen, että pienemmistä kokouksista on puhuttu useita kertoja. Mutta onko se, Roger, kysyn vain sinulta, onko se jotain, mihin Wolf Lake suostuisi? Ymmärsin, että Steve oli puhunut joistakin pienemmistä kokouksista, eivätkä he halunneet niitä.

So I think smaller meetings have been talked about several times. But is that, Roger, I'll just ask you, is that what Wolf Lake would be agreeable to? I understood that Steve had talked about some smaller meetings and they didn't want them.

Ensinnäkin, en ole enää puheenjohtaja, joten en tunne, että minun pitäisi puhua liikaa muuta kuin ehkä omia ajatuksiani. Niin etten halua puhua kenenkään muun puolesta. Mutta ensinnäkin, kuten mainittiin siinä viestissä, jonka lähetin teille, että Menahgan johtokunta, taas, on tervetullut tulemaan, ja voimme

First of all, I'm not the chairman anymore, so I don't feel like I should speak too much other than perhaps my own thoughts. So I don't want to speak on the behalf of anybody else. But first of all, as was mentioned in the communication that I sent to you, that the board from Menahga, again, is welcome to come and we can

keskustella näistä asioista. Olin saanut tekstiviestin myös Steveltä jossain vaiheessa, jossa hän oli, olin lentämässä takaisin jostain paikasta, Los Angelesista, enkä saanut hänen viestiään ennen kuin laskeuduin. Ja hänellä oli pyyntö, ja olin vastannut hänelle myös sillä tavalla, että henkilökohtaisesti enemmän kuin mielelläni juttelen. Ja ehkä kuten Johnin ja minun keskustelu täällä olisi ollut

Discuss these matters. I had received a text message also from Steve at one point where he had, I was flying back from someplace, Los Angeles, and I didn't get his message until I landed. And he had a request and I had answered him also in that way that individually more than happy to visit. And perhaps like John and I's discourse here would have been

parasta jättää yksityiseen keskusteluun. Eikä minun mielessäni todellakaan ollut alkaa riidellä Johnin kanssa. Ja tiedän, ettei John ollut, voin luottaa ja uskoa, ettei hän ollut lihassa riitelemässä myöskään. Se on vain niin, että kun me, se olisi ollut parempi. Luulen, että me molemmat olisimme samaa mieltä, että joskus, mutta se oli tarkoitettu niin, että se oli täällä. Niin että, tiedättekö,

Best left to private discussion. And certainly it wasn't of my mind to start to argue with John. And I know John wasn't, I can trust and believe that he wasn't in the flesh arguing with either. It's just that when we, it would have been better. I think we would both agree that sometimes, but it was meant to be so that it was here. So, you know,

Toinen asia on tämä, että hiljattain, enkä ole nähnyt sitä aivan, en ole lukenut sitä loppuun asti, mutta Steve luultavasti tietäisi siitä, on se, että LLC:n johtokunta, ymmärtääkseni, on ilmoittanut meille, että he haluavat kokoontua tiettynä päivänä, emmekä ole ehtineet puhua siitä lainkaan. Se tuli vasta ehkä pari päivää sitten, enkä ole,

Another matter is this, that recently, and I haven't seen it quite, I haven't read it all the way, but Steve would probably know about it, is that the LLC board, I understand, has informed us that they wish to meet at a certain date, and we haven't had a chance to talk about that at all. It just came maybe a couple days ago, and I haven't,

En saa niitä enää. Niin että ehkä, kai omasta näkökulmastani tunnen, että olisi hyvä jutella yksilöllisillä perusteilla. Ei se haittaa. Eikä se ollut niin, että seurakunta yritti kuonokopittaa johtokuntaa kokouksissa, muuten emme olisi täällä emmekä olisi edes menneet siihen toiseen.

I don't receive those anymore. So maybe, I guess from my own perspective, I feel that it would be good to visit individual bases. It's okay. And it wasn't that the congregation was trying to muzzle the board in meetings, otherwise we wouldn't be here or wouldn't have even gone to the other one.

Mutta se on väsyttävää, ja kaikki voivat yhtyä siihen, että se voi käydä henkisesti hyvin vaikeaksi. Ja johtokunnassamme on muutama jäsen, yksi erityisesti, jolla ei ole henkistä voimaa kestää tällaista. Ja siitä syystä seurakunta tunsi, että ehkä olisi parempi jutella siinä kokoonpanossa.

But it's tiresome, and all can concur with that, that it can get very difficult mentally. And there are a few members of our board, one in particular that does not have the mental strength to withstand this kind of thing. And it was for that reason that the congregation felt that maybe it would be better to visit in that setting.

Ilmeisesti, Joe, hän on lähtenyt, mutta, tarkoitan, alussa hän tavallaan, eikä se ole ehdoton sääntö. Muuten, tarkoitan, tämä kokous esimerkiksi oli aikataulutettu, ja luonnollisesti voimme keskustella, tai muut kokoukset, jotka on aikataulutettu tai tullaan aikatauluttamaan. Mutta joka tapauksessa, sitten on myös tämä, että

Obviously, Joe, he's left, but, I mean, in the beginning, he kind of, and that's not a hard and fast rule. Otherwise, I mean, this meeting, for example, was scheduled, and naturally, we can discuss, or other meetings that have been or will be scheduled. But anyway, then there's also this that,

Olen varma, että Menahgan johtokunta ja ehkä jopa Brainerd, päädytte tilanteeseen, jossa jos vain johtokunta kuuntelee ja keskustelee, niin seurakunta ei oikeastaan tiedä, mitä on tekeillä. Ja sitten teillä on tilanne, jossa ihmiset ovat uteliaita ja he haluavat tietää, ja se voi käydä aika hankalaksi sillä tavalla. Ja niin luulen, että ajatus oli, että

I'm sure the Menahga board and perhaps even Brainerd, you end up in a position where if only the board is listening and discussing that the congregation doesn't really know what's going on. And then you have a situation where people are curious and they wish to know, and it can get rather cumbersome in that way. And so I suppose the thought was that

että jos keskustelut käytäisiin koko seurakunnan kanssa, niin se poistaisi tällaisen tilanteen, jossa ihmiset tulevat yksityisesti, tai sitten, tiedättekö, silloin kun olin puheenjohtaja, joskus piti tavallaan antaa päivitys, enkä tiedä, mitä Menahgassa on tapahtunut, mutta olen varma, että joku on lähetetty eteen sanomaan jotain jostakin, ja niin

That if the discussions would take place with the entire congregation then it would eliminate this kind of situation where people come privately or then you know back when I was chairman sometimes you would have to sort of update and I don't know what has happened in Menahga but I'm sure someone has been sent to the front to say something about something and so

ei voi oikeastaan antaa 100-prosenttista makua siitä, mitä tapahtui. Ja sitten toinen asia on myös se, että jokainen meistä, jos joku, minua on pyydetty puhumaan julkisesti muutaman kerran siitä, mitä on tapahtunut tai tapahtunut jossakin kokouksessa, ja varmasti muualla on tapahtunut samoin, jossa ehkä puheenjohtaja tai puhuja tai joku

You can't really give a flavor 100% about what happened. And then the other thing is too that each of us, if somebody, I've been asked to speak publicly a few times about what has happened or transpired at some meeting, and certainly in other places this has happened also, where maybe a chairman or speaker or somebody

On aina tämä vaara, ja olen itse huolehtinut siitä paljon, että voimme tavallaan panna siihen oman makumme. Sekään ei ole aina hyvä, koska meillä voi olla väärä maku. Emme ehkä ole kuulleet aivan oikein tai teemme oletuksia. Niin että se siitä. Se varmasti

There's always this danger and I've worried about it a great deal myself that we can kind of put our own flavor on it. That's not always good either because we might have wrong flavor. We might not have heard quite right or we make assumptions. So that's kind of that. That certainly

tervetuloa tulemaan juttelemaan yksilöinä. Tiedättekö, se on hyvä ja hieno. Ja myös, tervetuloa tulemaan seurakunnan luo kokonaisuutena keskustelemaan. Tämä olisi hyvä. Ja niin se siitä. Ja yritän, Steven kysymykseen siinä, jossa hän oli kommentoinut, että, ja olen yrittänyt selittää tämän miljoonalla tavalla,

Welcome to come and visit as individuals. You know, that's good and well. And also, welcome to come to congregation as a whole to discuss. This would be good. And so that's kind of that. And I'm going to try to, for Steve's question there, where he had made a comment that, and I've tried to explain this a million ways,

kai ihmiset voivat uskoa mitä haluavat, mutta tilanne sen ensimmäisen kokouksen kanssa, joka oli aikataulutettu tänne, ja tiesin, ettei se tulisi toimimaan. Ja olin soittanut Mike Forstylle ja sanoin, Mike, meillä on nyt vähän ongelma täällä, kun tiedän, että johtokunnan enemmistö ei pysty olemaan tässä kokouksessa sillä varoitusajalla.

I guess people can believe what they wish, but the situation with that first meeting that was scheduled here, and I knew that it wasn't going to work. And I had called Mike Forsty and I said, Mike, we got a little bit of a problem here now that I know that the majority of the board is unable to be at this meeting on that notice.

Sitä voisi kutsua täydelliseksi myrskyksi tai miksi tahansa se oli, mutta tunsin silloin, että puheenjohtajana minun olisi pitänyt olla siellä. Ja ilmeisesti veljeni ja minä teimme töitä yhdessä ja me valoimme betonia myöhään yöhön. Niin me teimme töitä kahteen aamulla. Ja tiesin sen jo etukäteen. Ja olin sanonut Mikelle, että haluan, toivon, että voit puhua meidän puolestamme siellä, koska tällaisissa tilanteissa, kun on

You could call it a perfect storm or whatever it was, but I felt that at the time, being the chairman, I should have been there. And obviously my brother and I worked together and we were pouring cement late into the night. So we worked until two in the morning. And I knew that already ahead of time. And I had told Mike that I wanna, I hope you can speak to our behalf there because in these kind of situations, when there is

miten se on ollut, ihmiset kiertyvät akselien ympärille ja alkavat hyvin helposti, ja tämä voi tapahtua meille kaikille, jolloin voimme tehdä jostakin oletuksia, jotka ovat epätarkkoja. Ja niin sanoin Mikelle, sanoin, olen vähän huolissani, että tulee olemaan hyvin monta meistä, jotka eivät pysty olemaan siellä. Ja olen huolissani, että jotkut

How it has been, people get wrapped around the axles and begin to very easily, and this can happen to all of us, where we can make assumptions about something that is inaccurate. And so I told Mike, I said, I'm a little worried that there's gonna be very many of us that are not going to be able to be there. And I'm concerned that some

Me kaikki kannamme lihaa, niin että voimme alkaa tehdä joitakin vääriä oletuksia. Ja voisitko puhua siitä? Ja hän oli luvannut minulle, että hän tekisi niin. Enkä tiedä, tekikö hän koskaan vai ei. Mutta joka tapauksessa, niin se meni. Ja lopulta, mitä toivottiin, oli suurempi kokoontuminen, joka tapahtui. Niin että kaikki järjestyi.

We all carry flesh that we can start to make some incorrect assumptions. And could you speak to it? And he had promised to me that he would do so. And I don't know if he ever did or didn't. But anyway, that's how it went. And ultimately, what was desired was a larger gathering, which happened. So it all worked out.

Lopulta Steve on myös puheessaan maininnut jotain jostakin kokouksesta, jossa oli jotenkin päätetty olla menemättä. Tämä on väärä väite, ja huhuja syntyy, ja tilanne oli sellainen, että olin saanut viestin joltakulta, en muista, saattoi olla Mark, en muista enää, ei sillä ole väliä.

In the end, Steve has also in his speech mentioned something about some meeting which had somehow decided not to go. This is a false statement and rumors get started and the situation was this way that I had received the communication from somebody, I don't recall, might have been Mark, I don't remember anymore, doesn't matter.

Ja oli useita johtokunnan jäseniä, jotka eivät olleet edes paikalla, ja tunsin, että minun pitäisi tehdä jotain tälle, kun kokous oli jo aikataulutettu seuraavalle torstaille. Ja niin kysyin vain, siellä ei ollut koko johtokuntaa, ei suinkaan. Ja niin olin päättänyt kysyä muutamalta seurakunnan vanhemmalta, sanoa, okei, meillä on tämä pyyntö täällä ja tiedän jo etukäteen,

And there were several board members that were not around even, and I felt I should do something about this in that the meeting had been scheduled already for the next Thursday. And so I just asked, there wasn't the whole board there by no means. And so I had decided to ask a few just elders from the congregation say, okay, we got this request here and I already know ahead of time

tämä ei tule onnistumaan. Ja niin siellä oli keskustelu siitä, miten hoitaa se. Ja niin päätös oli, että minä kertoisin sen Mikelle. Ehkä se oli Mike, joka oli ilmoittanut minulle. Luulen, että oli. Mutta joka tapauksessa, niin se meni. Ja niin se. Tiedän, ettei minulla ole puhelinta mukana, ja se on oikein hyvä asia, koska

This is not going to go. And so there was a discussion there about how to handle it. And so the decision was that I would tell Mike that. Maybe it was Mike who had informed me. I think it was. But anyway, that's how that went. And so that. I know I don't have my phone with me and it's a very good thing because

olin luvannut vaimolleni, että olisin kotona 12.30. Niin että kun pääsen siihen autoon, voi pojat. Ja te muistatte minut. Jumala on siunannut hyvällä vaimolla, paljon paremmalla kuin aviomies. Mutta niin, en tiedä, pitäisikö minun mennä siihen autoon. Siellä tulee olemaan pitkä lista. Joka tapauksessa, oli hyvä olla täällä.

I had promised my wife that I would be home at 1230. So when I get in that car, oh boy. And you'll remember me. God has blessed good wife much better than the husband. But yeah, I don't know if I should get in that car. There's going to be a long list there. Anyway, it was good to be here.

Ja keskustella näistä asioista, ja sen pitäisi jatkua niin. Ja on vikoja, kun sanomme, kun yritämme keskustella näistä, ja vaikeudet ovat jatkuneet niin kauan kuin ovat, että voimme helposti päätyä lihaan, ja näin se on. Meillä ihmisinä on

And discuss these matters and it should continue so. And there's faults when we say, when we try to discuss these and the difficulties have gone on for as long as they have, that we can easily end up in the flesh and this is how it is. We as human beings have

tällaisia vikoja. Ja ajattelin, että ehkä se tulisi mieleen nyt, isälläni oli tapana sanoa, eikä täällä ole kovin montaa meistä, jotka ovat tarpeeksi vanhoja muistaakseen selvästi sen eriseuran, joka tapahtui 45 vuotta sitten. On muutama, Don ja Reno luultavasti, ja Leslie, ja siinä se suunnilleen. Mutta hänellä oli tapana puhua siitä vähän.

These kind of faults. And I thought maybe it'd come to mind now, my father used to say, and there's not very many of us here that are old enough to clearly remember the heresy that happened 45 years ago. There's a few, Don and Reno probably, and Leslie, and that's about it. But he used to talk about that a little bit.

Ja silloinkin, siihen aikaan, ei ollut niin, ettei olisi ollut kärsimättömyyttä. Sitä todellakin oli. Ja isäni kertoi minulle kerran, että se oli tarkoitettu menemään niin kuin se meni, mutta olisi ollut parempi, jos uskovaiset olisivat osoittaneet edes vähän enemmän kärsivällisyyttä. Hämmästyttävä lausunto.

And even then, back then, it wasn't that there wasn't impatience. There certainly was. And my father one time told me that it was meant to be the way it went, but it would have been better had the believers even showed a little more patience. Amazing statement.

Hän oli ystävä, luulen, tämän Peter Hendricksonin kanssa, joka meni eriseuraan. Ja hänellä oli sellainen ajatus päässään, että jos vain hänellä olisi ollut vähän enemmän aikaa, vain vähän enemmän aikaa,

He was friends, I suppose, with this Peter Hendrickson who went in heresy. And he had this kind of thought in his head that if only he would have had a little more time, just a little more time,

ehkä hän olisi voinut nähdä. Ja niin luulen, että meidän olisi syytä yrittää olla kärsivällisiä ja Jumalan hyvässä ajassa. Jos on sen luonteista jakautumista, jota monet pelkäävät, että se korjataan, jos se on Jumalan tahto, että niin on.

Maybe he could have seen. And so I think it would behoove us to try to be patient and in God's good time. If there is division of the nature that many fear, that it will be corrected if it is will of God that it is so.

Ja se, että tähän asti taivaallinen Isä on pitänyt meidät yksilöinä vielä Jumalan huoneen sisällä, on vain Jumalan armoa. Ja samassa hengessä sitten, kun isäni oli ollut ystävä tämän Peter Hendricksonin kanssa,

And the fact that thus far the Heavenly Father has kept us as individuals yet inside the house of God is only the grace of God. And in the same vein then when my father had been friends with this Peter Hendrickson,

Hän sanoi, että tämä myöhemmin elämässä, tämä heidän poikansa oli hyvin läheinen ystäväni lukiossa. Hänen nimensä oli Peter Mark. Ja me olimme maanneet samassa pinnasängyssä jossakin keskustelussa. Siihen aikaan oli keskustelua näistä asioista, ja me olimme maanneet samassa pinnasängyssä, hän ja minä. Kumpikaan meistä ei tiennyt tästä.

He said that this later in life, this son of theirs was a very close friend of mine in high school. His name was Peter Mark. And we had laid in the same crib at some discussion. There was discussion about these matters back then and we had laid in the same crib, him and I. Neither of us knowledgeable about this.

Ihmisen mieleen voi joskus tulla kysymys, että, no, miten sitten on niin, että tämä Peter Mark meni sinne päin? Ja minä Jumalan armosta menin tänne päin. Se on vain Jumalan armon ja laupeuden ansiota, että se meni niin.

The question can sometimes come to a person's mind that, well, then how is it that this Peter Mark went that away? And I, by the grace of God, went this way. It is only because of God's grace and mercy that it went so.

Vaikka lukiossa meillä oli hyvin hyvä ystävyys, se oli valitettavasti ystävyys, joka päättyi siihen koulutalon oveen. Ja on hyvä, että se päättyi siihen koulutalon oveen siinä mielessä, ettemme ryhdy epäsuhtaiseen ikeeseen niiden kanssa, jotka ovat Jumalan huoneen ulkopuolelta. Mutta kuitenkin kaikkina näinä vuosina

Even though in high school we had a very good friendship, it was unfortunately a friendship that ended that schoolhouse door. And it's good that it ended that schoolhouse door in that sense that we don't unequally yoke ourselves with those that are of outside the house of God. But nevertheless, over all these years,

olen valittanut heikkouttani, etten koskaan pystynyt sanomaan hänelle, että, tajuatko, että kerran muinoin pikkulapsina olimme yhdessä Jumalan huoneessa, mutta emme enää. Tämä samankaltainen tilanne

I've lamented my weakness that I was never able to say to him that, do you realize that once upon a time as infants we were in one household of God, but not anymore. This similar situation

Jos sielunvihollinen onnistuu, se voisi toistaa itseään. Antakoon Jumala meille apua. Antakoon Hän meille kaikille kärsivällisyyttä. Antakoon Hän meille anteeksiantavat sydämet toinen toisiamme kohtaan, että Hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä niin kuin taivaassa.

If the enemy of soul is successful, it could repeat itself. May God grant us help. May He grant all of us patience. May He grant unto us forgiving hearts, one towards another, that His will is done on earth as it is in heaven.

Minun täytyy mennä nyt, ja niin syöminen on melkein ohi, ja me voimme pysyä uskomassa, uskon. Enkä halua, varsinkin kun John ja minä jouduimme tällaiseen edestakaiseen, olen täysin varma, ettei se ollut hänen tarkoituksensa eikä todellakaan minun.

I got to go now, and so the eating is about over, and we can remain believing, I believe. And I don't wish to, particularly when John and I got into this kind of back and forth, I am fully confident that it wasn't his intention and certainly wasn't mine.

Ja niin haluan pyytää, että heikkous, sanat ja viat, monia tulee. Olisi voinut sanoa toisin. Olisi voinut tehdä tämän, olisi voinut tehdä tuon. Mutta rakkaus peittää syntien paljouden, Raamattu sanoo. Ja saarnatkaa vielä myös minulle tätä hyvää sanomaa, jota haluan uskoa.

And so I wish to ask that weakness, words, and faults, many come. Could have said different. Could have done this, could have done that. But love covers a multitude of sins, Bible says. And preach yet also to me this good message I want to believe.

Ja te rakkaat veljet myös, synnit ovat anteeksi. Ja jos voimme jatkaa tällä tavalla, ehkä Jumala voi oikaista sen, mikä näyttää olevan vinossa. Ja olen täysin varma, että niin tulee olemaan. Niin, minun täytyy mennä. Minun olisi pitänyt lähteä kauan sitten. Roger, ojennatko mikin Stevelle? Joo. Hän saattaa.

And you dear brothers also, sins are forgiven. And if we can continue in this way, perhaps God can straighten out what appears to be in awry. And I'm fully confident that it'll be so. So, I gotta go. I should have left long time. Roger, will you hand the mic to Steve? Yeah. He might.

Kaksi minuuttia, Roger. Minulla on vain, vain ei syvällisiä aiheita. Minä vain, vain, tiedätkö, käsittelen paria asiaa, jotka mainitsit alussa siitä kokouksesta, jossa Hans oli ainoa. Luulen, että Mike kyllä välitti, tiedätkö, sen, mitä olit kertonut hänelle. Ja, tiedätkö, kun olen itsekin rakennusalalla, en betonialalla, ilmeisesti, ymmärrän. Sää siinä vaiheessa oli vain, talvi oli täällä, tai tulossa,

Two minutes, Roger. I got just, just not deep subjects. I just, just, you know, addressing a couple of things you mentioned at the beginning regarding that meeting that Hans was the only one at. I think Mike did relay, you know, what you had told him. And, you know, being in construction myself, not in the concrete business, obviously, I understand. The weather at that point was just, winter was here, or coming,

aivan nurkan takana. Ja niin lyhyellä varoitusajalla, kai annoin sinulle epäilyksen edun. Ajattelin, että, no, tarkoitan, on mahdollista, että monille näistä miehistä se ei vain sopinut. Ja sitten siitä pyynnöstä, jonka olin esittänyt, tämä oli tammikuun lopussa. Itse asiassa yritin soittaa sinulle ja jätin sinulle vastaajaviestin. Ja sitten sinä tekstasit minulle takaisin. Ja kai se pyyntö, jonka minua pyydettiin esittämään, oli, että ehkä kolme meistä,

Right around the corner. And at a short notice like that, I guess I gave you the benefit of the doubt. I thought, well, I mean, it's feasible that a lot of these guys, it just didn't work out. And then regarding the request I had made, this was the end of January. I actually tried to call you and left a voicemail for you. And then you texted me back. And I guess the request that I was asked to make was that maybe three of us,

ehdotettiin, että John, minä ja mahdollisesti Jim Frantti, jos se sopisi hänen aikatauluunsa, yrittäisimme tavata sinut, Darwinin ja Philin pienempänä ryhmänä, josta olimme, luulen, puhuneet siinä isommassa kokouksessa. Sinun vastauksesi, kai, oli, Darwinin ja Philin kanssa puhuttuasi,

It was suggested that John, myself, and possibly Jim Frantti, if it worked into his schedule, would try to meet with you, Darwin, and Phil as a smaller group that we had, I think, talked about at the bigger meeting. Your response, I guess, was after talking with Darwin and Phil,

että meistä olisi parempi aloittaa yksilöllisillä tapaamisilla sen sijaan, että pidettäisiin tämä kokous kolmen henkilön kanssa yhdessä tai yhteensä kuuden. Ja sitten kai sen jälkeen John puhui Philin kanssa, ja hän halusi tavata yksilöllisesti. Eikä Phil halunnut tavata yksilöllisesti. Hän halusi muita mukaan.

That we think it would be better to start with individual meetings rather than having this meeting with three individuals together or six total. And then I guess after that, John talked to Phil and he wanted to meet individually. And Phil didn't want to meet individually. He wanted others involved.

Ja niin, kai se on ollut vähän, kysymys, miksi on niin vaikeaa kokoontua yhteen? Tiedän, että henkilökohtaisesti itse vapisen. En nauti väittelemisestä. Mutta joka tapauksessa, se on tavallaan se

And so, I guess it's been a little bit, a question, why is it so difficult to get together? I know personally I tremble myself. I don't enjoy debating. But anyway, that's kind of the,

historia tältä talvelta, kun olemme yrittäneet saada aikaan joitakin pienempiä kokoontumisia. Ei vain näytä siltä, että ne olisivat vieläkään onnistuneet. Ja sitten myös, mainitsit sen kirjeen, jonka teidän puheenjohtajanne sai hiljattain. Ja se tuli Jim Frantilta, puheenjohtajalta, ja Randy Herralalta, sihteeriltä.

History from this winter when we've tried to get some smaller gatherings. It just doesn't seem like they still have worked out. And then also, you mentioned the letter that was received by your chairman recently. And that came from Jim Frantti, the chairman, and Randy Herrala, the secretary.

Sen pyynnön kanssa, että sen jälkeen kun viisi veljeä matkustaa Suomeen ja Ruotsiin tapaamaan tässä vuosittaisessa kokouksessa, joka pidetään ja kiertää maasta toiseen, että niiden keskustelujen jälkeen toive oli, että ainakin jotkut pystyisivät

With the request that after the five brothers travel to Finland and Sweden to meet in this annual meeting that takes place and rotates from country to country, that after those discussions, the hope was that some at least would be

tulemaan juttelemaan Wolf Laken seurakunnan kanssa. Se on pohjimmiltaan sen pyynnön ydin. Mitään varmaa päivämäärää ei edes ehdotettu, vaan sen jälkeen kun he palasivat siltä matkalta. Sinulla oli minuutti ja 59 sekuntia. Saat kahden minuutin vastineen, jos haluat. Selvä. Okei, joku muu?

Able to come and visit with the Wolf Lake congregation. That's basically the gist of that request. No firm date was even suggested, but after they returned from that trip. You had a minute and 59 seconds. You got a two-minute response if you want. All right. Okay, anyone else?

Haluaako joku muu puhua? Onko jossain mikki? Tänä iltapäivänä huomaan, että

Anyone else want to speak? Is there a mic somewhere? This afternoon I find that

minä vain vapisin täällä, istuessani täällä, enkä tiedä miksi. Ehkä se on epäilyjäni enkä luota enää siihen, että Jumala auttaa meitä, en tiedä.

I was just trembling here, sitting here, and I don't know why. Maybe it's my doubts and I don't trust that God will help us anymore, I don't know.

Haluan uskoa ja päästä taivaaseen. Voitko antaa minulle anteeksi?

I want to believe and get to heaven. Can you forgive me?

Kai kaikkien näiden keskustelujen aikana viime vuosina, ja minun täytyy pyytää taas, että minulla on ollut paljon kielteisiä tunteita, ja haluan vain pyytää, voitteko antaa minulle anteeksi kaikki nämä taas. Voisinko myös kuulla sen evankeliumin?

I guess over all these discussions in the last few years and I have to ask again that I've had a lot of negative feelings and I just want to ask if you can forgive me for all these again. Could I also hear that gospel?

Voitko vain...

Can you just...

Tulin aika myöhään, joten epäröin vähän puhua, mutta aiemmin, viimeksi, olit maininnut siitä, mikä oli se loukkaus. Ja kai minun mielessäni, kun olimme johtokuntamme kokouksessa ja olimme kuulleet, että Phil ja Darwin olivat niistä kuudesta tai seitsemästä tai kuinka monta puhui, jotka olivat eri mieltä mistä syystä tahansa,

I came quite late, so I'm a little hesitant to speak, but earlier, lastly, you had mentioned about what was the offense. And I guess in my mind, when we were at our board meeting and we had heard that Phil and Darwin were of the six or seven or however many spoke that were of a different mind for whatever reason,

En tiedä, kutsuisinko sitä loukkaukseksi, mutta sanoisin, että se on suuri huoli. Ja luulen, että Menahgan johtokunnan toive ja rukous on, että voisimme tavata niitä, Darwinia ja Philiä nimenomaan, että mitä tarkoititte sillä, että uskotte eri tavalla tai ajattelette eri tavalla tästä? Kukaan ei ole koskaan sanonut, tiedättekö, enkä ole koskaan kuullut, mutta olen huolissani, että he sanoivat niin, ja se on niin kuin, no,

I don't know if I would call it offense, but I would say it's a great concern. And I think it's the Menahga board's hope and prayer that we could meet with those, with Darwin and Phil specifically, that what did you mean by you believe differently or you think differently on this? Nobody's ever said, you know, and I've never heard, but I'm concerned that they said that and it's like, well,

Ja voin ymmärtää näitä muita seurakuntia, jos ne ovat kuulleet saman asian. Ne epäröisivät kutsua jotakuta, josta ne eivät tiedä, miten hän uskoo. Ja luulen, että se on suurin asia, että haluamme vain kuulla heiltä, miten te uskotte? Minulla oli muitakin ajatuksia, mutta en muista niitä nyt. Okei, joku muu?

And I can understand these other congregations if they've heard the same thing. They would be hesitant to call someone who they don't know how they believe. And I think that's the biggest thing is we just want to hear from them, how do you believe? I had other thoughts, but I can't remember them now. Okay, anyone else?

Jos ei, odotan esitystä kokouksen päättämisestä. Mutta jos jollakulla on jotain, olkaa hyvä. Reno esittää kokouksen päättämistä. Kannattaako joku? Don kannattaa. Kaikki puolesta, jaa. Vastaan? Kokous päättyy. Nyt Mark pitää loppurukouksen.

If not, I'm looking for a motion to adjourn. But if someone has something, feel free. Reno makes a motion to adjourn. Is there a second? Don seconds. All in favor, aye. Opposed? Meeting adjourned. We will now have Mark with the closing prayer.

Rakas taivaallinen Isä, me, sinun lapsesi, kokoonnumme tänne tänään. Haluamme kiittää, että olemme saaneet taas kokoontua sinun sanasi ympärille ja keskustella näistä asioista, jotka ovat suuren huolen aiheena

Dear Heavenly Father, we, your children, gather here today. We wish to give thanks that we have been able to again gather around your word and discuss these matters which are of great concern

Pyydämme sinua, rakas Isä, että antaisit jokaiselle meistä nöyrät, nöyrät sydämet, että voisimme kuulla sinun Henkesi äänen, ja voisimme kuulla sen sanoman, joka tulee sinun seurakunnastasi. Lihallisella mielellämme me tiedämme, ja me kysymme tämän kysymyksen, että mihin menemme, mihin menemme tästä?

We ask you, dear Father, that you would give each one of us humble, humble hearts, that we could hear the voice of your Spirit, and we could hear that message which comes from your congregation. With our carnal minds, we know, and we ask this question, that where do we go, where do we go from here?

Anna meille ymmärrystä ja anna meille uskovat sydämet, että voisimme panna luottamuksemme sinuun, että tämä olisi sinun valtakunnassasi, että sinä tietäisit, mikä on parasta. Rukoilemme, että nämäkin keskustelut jatkuisivat ja että kaikki säilyisivät sinun valtakunnassasi ja rakkaus ja rauha palautuisivat taas

Give us understanding and give us believing hearts that we could place our trust in you, that this be in your kingdom, that you would know what's best. We pray that even these conversations would continue and that all would be preserved in your kingdom and love and peace would again be restored

Rukoilemme myös, että tänä riidan aikana sinun työsi, sinun työsi jatkuisi syntisten kutsumisessa parannukseen, niin että nekin, jotka ovat sinun valtakuntasi ulkopuolella, olisivat, jos se olisi sinun tahtosi, he tulisivat kutsutuiksi ja heillä olisi se pelastuksen toivo.

We also pray that during this time of strife that your work, your work would continue in calling sinners to repentance so that those even on the outside of your kingdom would be, if it would be your will, they would be called and they would have that hope of salvation.

Yhdymme kaikki yhdessä lausumaan sen loppusiunauksen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

We all join together in reciting that closing benediction. The Lord bless us and keep us. The Lord make his face shine upon us and be gracious unto us. The Lord lift his countenance upon us and give us peace. In the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost. Amen.