Coloradon seurakunnan kokous Randy Laken opetustehtävistä 25. elokuuta 2019

Tänä iltana yhdyn yhteen Isä meidän -rukouksen kanssa. Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi,

This evening, I am joining together with the Lord's Prayer. Our Father, who art in heaven, hallowed be thy name. Thy kingdom come, thy will be done, on earth as it is in heaven. Give us this day our daily bread. Forgive us our trespasses,

Niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan, äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä valtakunnan kunnia, ja voima, ja kirkkaus, iankaikkisesti. Aamen.

As we forgive those who trespass against us, and lead us not into temptation, but deliver us from evil. For the honor of the kingdom, and the power, and the glory, forever and ever. Amen.

Tätä iltaa varten minua on pyydetty pitämään lyhyt hartaus tähän keskusteluun, joka meillä on edessämme koskien, kuten olen varma, että te kaikki tiedätte, sitä, pidättäisimmekö rakkaan veljen jatkamasta palvelustaan raamattuluokan opettajana, pyhäkoulun opettajana. Alussa sanon kyllä rakas veli.

For this evening I've been asked to give a brief devotion for this discussion which we have before us pertaining to, I'm sure as you all know, whether or not we would withhold a dear brother to continue in his services as a Bible class teacher, a Sunday school teacher. In the beginning I do say a dear brother.

Se ei ole paljolla, tai se on monien pelkojen ja raunioiden kanssa, että tulee eteenne. Olen varma, että veli tekee samoin. Johtokunta myös, kuten puheenjohtajamme antaa lyhyen katsauksen, kertoo siitä.

It's not with much, or it's with much fears and shambles that come before you. I'm sure a brother does the same. The board also, as our chairman will give a brief update, will relate to.

Olemme pyytäneet, tai päätimme yhdessä tuoda tämän kysymyksen seurakunnan eteen. Ja olen varma, että kun teimme sen päätöksen, oli paljon pelonsekaisia tunteita ja pelkoa ja jälkikäteen epäilyä siitä, pidämmekö kokouksen ja oikean päätöksen näissä asioissa. Joten tällaisten ajatusten ja tunteiden kanssa,

We have asked, or we decided collectively to come to this question before the congregation. And I'm sure after we made that decision there was much trepidation and fear and second guessing whether or not we'd have a meeting and the right decision in these matters. So with these types of thoughts and feelings,

Ajattelin lukea Paluu Jumalan sanaan -kirjasta, ehkä viime päivinä, keksiä jonkin tekstin, joka liittyisi tilanteeseemme tänä iltana. En voi sanoa, että olisin keksinyt tekstiä, monia lyhyitä tekstejä Jumalan sanan tärkeydestä. Mutta ajattelin,

I thought to read from Return to God's Word, perhaps the last few days, come up with some text that would pertain to our situation this evening. I can't say that I've had come up with a text, many brief texts of the importance of God's Word. But I thought,

Teemaksi ehkä, mieleni on kääntynyt yhä uudelleen Jumalan pitkämielisyyteen ja kärsivällisyyteen ja nöyryyteen. Ja pohtiessani sitä, mitä Jumalan pitkämielisyys meille merkitsee ja mistä se puhuu Raamatussa, en tiedä, onko kirjoituksissa monia paikkoja, jotka puhuvat tästä termistä, pitkämielisyys, eivätkä ehkä käytä samaa

For a theme maybe, my mind has been turning again and again to the long-suffering of God and patience and humbleness. And reflecting on what God's long-suffering means to us and what it speaks to in the Bible, I don't know if there's many places in the scriptures that speak to this term, long-suffering, and might not use that same

Meillä on sille muita sanoja. Mutta muistamme, miten jo alussa Raamatun ensimmäisillä sivuilla, kertomus Nooan tarinasta ja siellä olleesta tilanteesta, kun Nooa saarnasi 120 vuotta tai niin erämaassa, hän ei puhu mistään parannuksista.

We have other words for it. But we remember how even in the beginning of the early pages of the Bible, the narration of the story of Noah and the situation there, when Noah preached for 120 years or so in the wilderness, he doesn't speak of any repentances.

Se tapahtui 120 vuoden aikana, ja kuvittelemme, kuinka pitkään Nooalla on täytynyt olla suuri kärsivällisyys ja pitkämielisyys täyttääkseen velvollisuudentuntoisesti sen työn, joka hänelle annettiin, saarnatakseen tätä Jumalan valtakunnan sanomaa sille syntiselle maailmalle ympärillään.

That happened during the time of 120 years, and we imagine how long Noah must have had to have great patience and long suffering to dutifully fulfill that work that was given to him, to preach this message of God's kingdom to that sinful world around him.

Ja miten Jumalalla oli myös paljon kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä lastensa kanssa siellä erämaavaelluksella. Monta kertaa he olivat tottelemattomia, ja voisimme sanoa, että he olivat niskureita, kuten Raamattukin kertoo. Mutta Jumala oli kärsivällinen kansansa kanssa ja ulotti pitkämielisyytensä heitä kohtaan. On monia muita esimerkkejä.

And how God also had much patience and long-suffering with his children there in the wilderness journey. Many times they were disobedient, and we could say they were stiff-necked, as the scripture also relates. But God was patient with his people and extended his long-suffering towards them. There are many other examples.

Pitkämielinen Jumala kansaansa kohtaan. Minusta meidän täytyy muistaa tämä jopa tilanteissamme, jotka ovat uusia monille meistä, kun tulemme arasti harkitsemaan hoitamisen ja järjestämisen asioita. Ja jopa Jeesus, muistamme, miten hän

Long-suffering God towards his people. I think we need to remember this even in our situations that are new to many of us where we timidly come to consider matters of caretaking and structuring. And even Jesus, we remember how he

Se oli täydellinen kuva kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä. Muistamme jopa sen ajan, kun hän kohtasi kiduttajansa ja riippui sen kauhean kuoleman ristillä. Kaikki se pilkka ja vaino, jonka hän fyysisesti ja tunnetasolla koki. Mutta hänellä oli se ajatus ja se merkitys.

It was the perfect picture of patience and long-suffering. We remember even that time when he faced his tormentors and hung that awful death on the cross. All that ridicule and persecution that he physically and emotionally experienced. But he had that thought and that meaning.

Ne sanat, että anna anteeksi isä, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät. Ja Jeesus yhdessä vertauksessaan jopa puhui tällä tavalla siitä aviomiehestä, jolla oli se puu, joka ei kantanut hedelmää. Hän käski hoitajaansa, tai siinä vertauksessa sanotaan, viinitarhurinsa, kaatamaan sen puun.

Those words that forgive the father for they know not what they do. And Jesus in one of his parables even spoke in this way of that husband that had that tree that was not bearing fruit. He commanded his caretaker, or it says in that parable, his dresser, to cut down that tree.

Siinä sanotaan tällä tavalla, eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan, ja hän tuli ja etsi siitä hedelmää, eikä löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhurilleen: Katso, nämä kolme vuotta olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, enkä löydä. Hakkaa se pois. Miksi se turhaan kuluttaa maata?

It says in this way, a certain man had a fig tree planted in his vineyard, and he came and sought fruit thereon, and found none. Then said he unto the dresser of his vineyard, Behold, these three years I come seeking fruit on this fig tree, and find none. Cut it down. Why cumbereth it the ground?

Ja hän vastasi ja sanoi hänelle: Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen, edistän sitä ja kumitan sen. Ja jos se kantaa hedelmää, hyvä, ja jos ei, niin sen jälkeen minä hakkaan sen pois. Minusta nämä sanat myös rohkaisevat meitä, tulemme ehkä tänä iltanakin, kärsimättömyytemme takia joskus, haluten löytää vastauksia ja oikean ohjeen.

And he answering said unto him, Lord, let it alone this year also, till I shall dig it, promote it, and gum it. And if it bear fruit, well, and if not, then after that I shall cut it down. I think these words also encourage us, we come perhaps this evening even, for our impatience sometimes, wanting to find answers and the correct instruction.

Ja rukoilemme, että Jumala siunataan hyvällä hengellä jopa tänä iltana. Me ehkä jopa omissa mielissämme etsimme vastausta. Rukouksemme olisi, että Jumala jopa johdattaisi ja ohjaisi meitä sen mukaisesti, mutta saatamme tai emme ehkä edes päädy vastaukseen tänä iltana.

And we pray that God will be blessed with good spirit even this evening. We perhaps even in our own minds are seeking an answer. It would be our prayer that God would even lead and guide us accordingly, but we may or may not even come to an answer this evening.

Se on yksi ajatus, joka minulla oli tässä Jumalan sanan kohdassa. Minua lohduttaa se, että, no, pitäisikö meillä olla vastaus vai ei? En tiedä. Minusta me kyllä haluamme ohjetta. Haluamme kyllä viisautta. Tarvitsemme myös kärsivällisyyttä rakasta veljeämme kohtaan uskossa. Pitkämielisyyden ohella

That's one thought I had in this portion of God's Word. It comforts me that, well, should we have an answer or should we not? I don't know. I think that we do desire instruction. We do desire wisdom. We also need patience towards our dear brother in faith. Along with long suffering,

Tulee ohje ja nuhde ja ojennus. Tiedättehän, Jumalan sana puhuu myös siitä. Ja mekin, kun harkitsemme ohjetta, uskon veljien ja sisarten hoitamista, meitä myös muistutetaan siitä, mitä Jumalan sana puhuu. Ajattelemme usein, että keskustelemme asioista ja meillä on henkilökohtainen

Comes instruction and rebuke and correction. You know, God's Word also speaks of that. And we also, when we consider the instruction, caretaking of brothers and sisters in faith, we're also reminded what God's Word speaks. We often think that we are discussing matters and we have a personal

Meidän täytyy tajuta, että näin ei ole, kun on kyse Jumalan lasten välisistä asioista. Myös Paavali muistuttaa meitä kirjeessään efesolaisille, että siinä me emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän maailman pimeyden hallitsijoita vastaan, hengellistä pahuutta vastaan taivaallisissa paikoissa.

We need to realize that this is not the case when it comes to matters between God's children. Also, Paul reminds us in his letter to the Ephesians that where we wrestle not against flesh and blood, but against principalities, against powers, against the rulers of darkness of this world, against spiritual wickedness in high places.

On hyvä muistutus, että puhuisimme sen, mitä meillä on mielessä, ja olisimme vapaita puhumaan. Mutta puhuisimme myös rakkauden mielellä, lempeällä nuhteella, muistutuksilla. Älkää sammuttako sitä, mitä meillä on mielessä, jos meillä on jotain, mitä tunnemme, että meidän täytyy puhua, että olisimme vapaita puhumaan. Mutta harkitsisimme myös, että sanamme olisivat sanoja

It's a good reminder that we would speak that which is on our mind and be free to speak. But we would also speak in the mind of love, gentle rebuke, reminders. Don't quench that which is on our mind if we have something we feel we need to speak that we'd be free to speak. But we would also consider that our words would be words

Tarvittaessa nuhteen sanoja tai sanoja suolalla, mutta myös sekoitettuna armoon ja rakkauteen, pitkämielisyyteen. Jumalan sanasta, Viides Mooseksen kirja puhuu,

If necessary, words of rebuke or words with salt, but also mixed with grace and love, longsuffering. From the God's Word, the Book of Deuteronomy speaks,

Se muistuttaa meitä siitä, että me kaikki tarvitsemme tätä kertausta ja ohjetta uskonelämässämme. 5. Mooseksen kirjan kahdeksannesta luvusta luen, alkaen... No, aloitan kai ensimmäisestä jakeesta.

It reminds us that all of us need this review and instruction in our life of faith. In the eighth chapter of Deuteronomy I'll read, starting from... Well, I will start, I guess, from the first verse.

Kaikkia käskyjä, jotka minä tänä päivänä annan sinulle, teidän tulee noudattaa ja pitää, että eläisitte ja lisääntyisitte ja menisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra vannoi neliöksi teidän isillenne. Ja muista koko sitä tietä, jota Herra, sinun Jumalasi, on sinua johdattanut nämä neljäkymmentä vuotta erämaassa nöyryyttääkseen sinua ja koetellakseen sinua, tietääkseen, mitä sinun sydämessäsi oli, pitäisitkö hänen käskynsä vai et.

All the commandments which I command thee this day shall ye observe to do that ye may live and multiply, and go in and possess the land which the Lord square unto your fathers. And thou shalt remember all the way which the Lord thy God led thee these forty years in the wilderness, to humble thee and to prove thee, to know what was in thine heart, whether thou wouldest keep his commandments or no.

Ja hän nöyryytti sinua, ja antoi sinun nähdä nälkää, ja ruokki sinua mannalla, jota sinä et tuntenut eivätkä isäsi tunteneet, saattaakseen sinut tietämään, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta, ja ihminen elää. Vaatteesi eivät kuluneet päälläsi, eikä jalkasi ajettunut näinä neljänäkymmenenä vuotena.

And he humbled thee, and suffered thee to hunger, and fed thee with manna which thou knowest not, neither did thy fathers know, that he might make thee know that man doth not live by bread only, but by every word that proceedeth out of the mouth of the Lord, and doth man live. Thy raiment wax not old upon thee, neither did thy foot swell these forty years.

Ymmärrä siis sydämessäsi, että niin kuin mies kurittaa poikaansa, niin Herra, sinun Jumalasi, kurittaa sinua.

Thou shalt also consider in thine heart that as a man chastiseth his son, so the Lord thy God in chastiseth thee.

Joten tässä Jumala muistutti siitä erämaavaelluksesta ja kaikista niistä siunauksista ja siitä, miten hän hoiti ja varjeli lapsiaan ja palvelijaansa siellä erämaavaelluksella. Mutta hän muistutti myös, että se oli myös, vaikka Mooses ja Jumalan lapset olivat hänen valittu kansansa, oli myös ohjeen tarve. Ehkä voimme kurittaa heitä.

So here, God reminded of that wilderness journey and all those blessings and how he cared for and kept his children and his servant there on the wilderness journey. But he also reminded that it was also, even though Moses and God's children were his chosen people, there was also need for instruction. Maybe we can chastise them.

Ja kirje, heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä myös siitä, että jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja ruoskii jokaista poikaa, jonka hän ottaa huomaansa. Joten tässä meitä muistutetaan, että Jumalan lapsina mekin toisinaan uskon pyrkimyksessämme tarvitsemme tätä ohjetta, kuritusta. Sitten ajattelin myös tätä tekstiä Toisesta Mooseksen kirjasta, kun

And the letter, the writer letter to the Hebrews also reminds us that for whom the Lord loveth, he chastiseth, and scourges every son whom he receiveth. So here we're reminded as God's children, we also, at times in our endeavor of faith, need this instruction, chastisement. Then I also thought of this text from Exodus when

Mooses ja Aaron ja Huur sinä taistelun aikana amalekilaisia vastaan ja miten Jumalan valtakunta on aina ollut taistelun valtakunta. Minulla ei ole vaikeaa ehkä edes ajatella, miten voisin liittää tämän edes tähän hartauteen, mutta

Moses and Aaron and Hur at that time of battle against the Amalekites and how God's kingdom has always been a kingdom of battle. I don't have a difficult time perhaps even thinking on how I could tie this to even this devotion but

Se tuli kyllä mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen. Se on ollut minulle hyvin lohdullinen teksti uskonelämässäni. Siitä on tullut minulle jopa enemmän lohtu, kun minua pyydettiin asettamaan puhe. Sitä käytettiin siinä vihkimystilaisuudessa. Lohdun teksti minulle siihen aikaan.

It did keep coming up in my mind again and again. It's been a very comforting text to me in my life of faith. It has even become more of a comfort to me when I was asked to put up a speak. It was used during that service of ordination. Text of comfort for me in that time.

Ja siinä sanotaan, luen 2. Mooseksen kirjan 17. luvun, alkaen 8. jakeesta. Sitten tuli Amalek ja taisteli Israelia vastaan Refidimissä. Ja Mooses sanoi Joosualle: Valitse meille miehiä ja lähde taistelemaan Amalekia vastaan. Huomenna minä seison kukkulan laella Jumalan sauva kädessäni.

And it says, I'll read the 17th chapter of Exodus, beginning with the 8th verse. Then came Amalek and fought with Israel in Rephidim. And Moses said unto Joshua, Choose us out men to go out and fight with Amalek. Tomorrow I will stand on the top of the hill with the rod of God in mine hand.

Niin Joosua teki, niin kuin Mooses oli hänelle sanonut, ja taisteli Amalekia vastaan. Mooses, Aaron ja Huur nousivat kukkulan laelle. Ja tapahtui, että kun Mooses piti kättään ylhäällä, Israel voitti. Ja kun hän laski kätensä, Amalek voitti.

So Joshua did as Moses had said to him and fought with Amalek. Moses, Aaron, and Hur went up to the top of the hill. It came to pass, when Moses held up his hand, that Israel prevailed. And when he let down his hand, Amalek prevailed.

Mutta Mooseksen kädet olivat raskaat, ja hän otti kiven ja pani sen allensa, ja hän istui sen päällä. Ja Aaron ja Huur tukivat hänen käsiään, toinen toiselta puolelta ja toinen toiselta puolelta. Ja hänen kätensä pysyivät vakaina auringon laskuun asti. Ja Joosua voitti Amalekin ja hänen kansansa miekan terällä. Joten tässä puhuu meille

But Moses' hands were heavy, and he took a stone and put it under him, and he sat there on. And Aaron and Hur stayed up his hands, and the one on the one side, and the other on the other side. And his hands were steady until the going down of the sun. And Joshua discomfited Amalek and his people with the edge of the sword. So here speaks to us

Se rukouksen voima, minusta, yhdessä mielessä. Miten Mooses ja Aaron ja Huur nousivat ylös. Siinä sanotaan, miten Mooses kohotti kätensä. Voin kuvitella tässä mielessä, kätensä kohottamisen.

That power of prayer, I think, in one sense. How Moses and Aaron and Hur went up. It says how Moses lifted up his hands. I can picture in this sense, lifting up his hands.

En ole kovin hyvä Vanhan testamentin tekstien asiayhteyden taustassa, mutta uskon kyllä, että tämä rukousasento, käsien ylhäällä pitäminen, oli Vanhan testamentin aikana se, miten Jumalan lapset kääntyivät ja kohtasivat Jumalan rukouksessa. Se oli avoimuuden asento, jossa heidän kätensä päästettiin taivaalle, pää kohotettuna kohti taivasta.

I'm not very good at contextual background of Old Testament texts, but I do believe this position of prayer, the holding up of the hands, was in the Old Testament time how God's children turned and faced God in prayer. It was a position of openness, where their hands were let out into the sky, head raised towards heaven.

On kuva siitä, että joku kääntyy Jumalan puoleen ja anoo häneltä hänen viisauttaan ja hänen johdatustaan ja hänen suojelustaan. Ja tätä Mooses teki siellä sen vuoren huipulla sinä taistelun aikana. Oli monia rukouksia, olen varma, joita hän puhui niiden puolesta, jotka taistelivat, kokivat taistelun ja vainon fyysisiä tuskia.

There's a picture of one turning to God and beseeching him for his wisdom and his guidance and his protection. And this is what Moses did there on the top of that mountain during that time of battle. There were many prayers, I'm sure, that he spoke on behalf of those battling, experiencing the physical torments of battle and persecution.

Niitä amalekilaisia vastaan.

Against those Amalekites.

Uskon, että ne amalekilaiset olivat Esaun jälkeläisiä. Jumalan lasten ja Esaun lasten välillä oli yhä se katkeruus. Miten se ulottui siitä ajasta, kun Esaulla ja Jaakobilla oli se kamppailu siitä esikoisoikeudesta, jonka Esau oli hylännyt.

I believe those Amalekites were descendants of Esau. There was still that bitterness between God's children and the children of Esau. How that extended from that time when Esau and Jacob had that struggle over that birthright which Esau had forsaken.

Ja siellä oli yhä se jännite. Jopa taisteluja tapahtui. Nämä amalekilaiset vainosivat ja lähtivät sotaan Jumalan lapsia vastaan. Mutta myös, siinä sanotaan, miten Aaron käytti sitä sen lisäksi, että kohotti kätensä, että hänellä oli myös Jumalan sauva kädessään.

And there was still that tension. There was even battles occurring. These Amalekites persecuted and went to war against the children of God. But also, it says how Aaron used that in addition to raising his hand, that he also had the rod of God in his hand.

Ja voimme sanoa, että tämä Jumalan sauva on se evankeliumin sauva ja uskon sauva, joka meillä on. Joskus vain kamppailen sen kanssa, mitä nämä vertaukset ja kuvat tarkalleen tarkoittavat.

And we can say that this rod of God is that rod of the gospel and staff of faith that we have. Sometimes I just struggle with what these analogies and pictures exactly mean.

Uskon, että tätä Jumalan sauvaa, tai Aaronin mutaista sauvaa, käytettiin avaamaan Punainenmeri, kun Israelin lapset kulkivat sen läpi. Sitä käytettiin myös, uskon, sulkemaan ne vedet, kun faraon sotilaat päättivät kulkea läpi heidän perässään. Ja se on tämä evankeliumin sanoma

I believe this rod of God, or Aaron's muddy rod, which was used to open the Red Sea when the children of Israel passed through. It was also used, I believe, to close those waters when the soldiers of Pharaoh decided to pass through after them. And it is this message of the Gospel

Tämä armo ja totuus, voimme sanoa, joskus sitä käytetään niin kuin sitä käytettiin sinä taistelun aikana vainoamaan niitä faraon armeijoita. Mutta se on myös se evankeliumin sanoma, joka kohottaa, kannattelee Jumalan lapsia kaikkien heidän vaikeuksiensa ja kamppailujensa ja taistelujensa läpi.

This grace and truth, we can say, sometimes it is used as it was during that time of battle to persecute those armies of the Pharaoh. But it is also that message of the Gospel that uplifts, sustains God's children through all their difficulties and struggles and battles.

Joten minusta meidän on hyvä, jopa tänä iltana, harkita, olen varma, että monia rukouksia on kohotettu paikallisen seurakuntamme puolesta täällä, että meitä ohjataan viisaudessa, Jumalan Henki on läsnä, ja voimme luottaa

So I think it is good for us to, even this evening, consider, I'm sure many prayers have been raised on behalf of our local congregation here, that we are being guided in wisdom, God's Spirit will be present, and we can trust

Jumalan Henki kyllä ohjaa Hänen seurakuntaansa. Mutta myös, että kannamme toinen toistamme, kun kokoonnumme rukouksessa. Pidämme myös huolta toinen toisistamme tällä evankeliumin sanomalla, aivan niin kuin se kannatteli niitä siellä sillä vuorella, ja he voittivat.

God's Spirit does guide His congregation. But also that we carry one another while we meet in prayer. We also take care of one another with this message of the Gospel, just as it sustained those there on that mountain, and they were victorious.

Ja myös se kallio, jonka päällä Mooses istui siellä ja jonka he panivat sinne alle, ehkä se on se kuva siitä hengellisestä kalliosta, joka on Kristus. Tiedättehän, Vanhan testamentin matkalaiset joivat siitä kalliosta, joka oli hengellinen kuva Kristuksesta, kuten apostoli Paavalikin siitä kirjoittaa. Ja meillä on kaikki ne elementit, ne olivat siinä kuvassa, siinä tekstissä, josta luimme.

And also that rock which Moses sat there on and they placed under there, perhaps it's that picture of that spiritual rock which is Christ. You know, the Old Testament travelers drank from that rock which was a spiritual picture of Christ as the Apostle Paul even records of it. And we have all of those elements were there in that picture, in that text that we read from.

Rukouksen voima, evankeliumin sanoma ja se perustus, jonka päällä Mooses siellä istui, joka on meidän varma perustuksemme, meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka jopa tänä iltana on läsnä Pyhän Henkensä kautta. Hän on tämän seurakunnan pää ja me olemme hänen jäseniään. Ja Jumalan evankeliumin kanssa,

The power of prayer, the message of the gospel, and that foundation that there Moses sat on, which is our sure foundation, our Lord and Savior Jesus Christ, who even this evening is present through his Holy Spirit. He is the head of this congregation and we are his members. And with the gospel of God,

Aivan kuten ne Israelin lapset, kun he tulivat Punaisellemerelle, alkoivat pelätä, koska heidän edessään ei ollut tietä. Ne faraoiden armeijat olivat tulossa heidän takanaan. Heidän edessään ei ollut polkua.

Even as those children of Israel, when they came to the Red Sea, they began to fear because there was no way before them. Those armies of the Pharaohs were coming up behind them. There was no path before them.

Evankeliumin voimalla ymmärrämme, että Punainenmeri jakautui, ja myös meidän kanssamme tänään evankeliumin voima on myös avannut tuntemattoman polun eteemme. Minusta tietyssä mielessä tätä me pelkäämme. Meillä on tällaisia tilanteita, joita monet meistä eivät ole kokeneet. Tiedän, että minä olen, ja pelkään.

With the power of the Gospel, we understand that the Red Sea was parted, and it is also with us today that the power of the Gospel has also opened the unknown path before us. I think in some senses, this is what we fear. We have situations like this that many of us have not experienced. I know I have, and I fear.

Mutta minun täytyy myös luottaa siihen, että haluan jopa tänä iltana kohottaa jokaista teistä täällä tänä iltana sillä voimallisella evankeliumin sanomalla, että voitte kohottaa sydämenne ja uskoa, että synti on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä kalliin veren kautta. Se olisi hyvä lohtu. Minullakin on monia epäilyksiä ja pyydän, että saan ruumiin synnit anteeksi.

But also I have to trust that I even this evening want to uplift each and every one of you here this evening with that powerful message of the gospel that you can uplift your hearts and believe that sin is forgiven in Jesus' name through precious blood. It would be a good comfort. I too have many doubts and I ask that I have body sins forgiven.

Jeesuksen nimessä, aamen.

In Jesus' name, Amen.

Samat ajatukset, jotka Travisilla oli. Tämä ei ole ollut helppoa kunnioittaen niitä johtokunnan jäseniä tai puhujia, jotka ovat mukana näissä keskusteluissa. Minulla henkilökohtaisesti oli monia pelkoja ja epäilyksiä kunnioittaen tätä kokousta.

The same thoughts that Travis had. This has not been easy honoring the board members or ministers involved in these discussions. I personally had many fears and doubts honoring this meeting.

Ja rukoilevin sydämin pyydämme taivaallista Isäämme olemaan läsnä kanssamme, siunaamassa ja ohjaamassa kokoustamme Hänen Pyhän Henkensä kautta. Kai Travis viittasi kyllä kokouksemme ja keskustelumme aiheeseen tänä iltana. Se on keskustella siitä, pitäisikö rakkaalle veljellemme Randy Lakelle antaa lepo hänen raamattuluokan ja pyhäkoulun opetustehtävistään.

And it's with prayerful hearts that we ask our Heavenly Father to be present with us, blessing and guiding our meeting through His Holy Spirit. I guess Travis did allude to the topic of our meeting and discussion for this evening. It's to discuss whether our dear brother, Randy Lake, should be given a rest from his Bible class and Sunday School teaching duties.

Vähän taustaa siitä. Heinäkuun johtokunnan kokoukseemme tuotiin seurakunnan jäseneltä yhden puhujan kautta huoli siitä, että jos on mitään eripuraa, hämmennystä tai eri henkeä, pitäisikö seurakunnan harkita pyytävänsä Randya lepäämään opetustehtävistään?

A little bit of background on that. There was a concern brought to our July board meeting from a congregation member through one of the ministers that if there's any disunity, confusion, or a different spirit, should the congregation consider asking Randy to rest from his teaching duties?

Ja heinäkuun kokouksestamme Randy ja muutama muu johtokunnan jäsen olivat poissa, ja ne meistä, jotka olivat siellä, tunsivat, että olisi parasta odottaa ja keskustella siitä nimenomaisesta huolesta aikana, jolloin mahdollisimman moni johtokunnan jäsenistä ja puhujista oli läsnä. Joten sovimme kokouksen tälle menneelle torstaille keskittyäksemme yksinomaan hengellisiin asioihin

And at our July meeting, Randy and a few of the other board members were absent, and those of us that were there felt that it would be best to wait and discuss that particular concern at a time when as many of the board members and ministers were present. So we scheduled a meeting for this past Thursday to focus solely on the spiritual matters

Ja keskustelemaan huolesta, joka koskee Randyn opettamisen jatkamista. Tässä torstain kokouksessa käytiin paljon vapaata ja avointa keskustelua, enimmäkseen liittyen keskusteluihin, joita olemme käyneet edellisten kuukausien johtokunnan kokouksissa. Keskustelut keskittyivät johtokunnan erimielisyyteen, enimmäkseen siihen kirjeeseen, jonka Eric Skoog ja Warren Raisanen kirjoittivat.

And to discuss the concern of Randy continuing to teach. At this meeting on Thursday, there was much free and open discussion, mostly relating to the discussions we have had in our previous month's board meetings. The discussions centered around the disunity of the board, mostly on the letter that Eric Skoog and Warren Raisanen wrote.

Ja tämä todettiin kolmen viimeisimmän johtokunnan kokouksen tiivistelmissä, jotka lähetettiin äskettäin. En ole varma, onko kaikilla ollut tilaisuutta lukea niitä. Keskustelimme myös siitä, miten uskomme ripin, anteeksiantamuksen, Pyhän Hengen ja Jumalan kirjoitetun sanan, Pyhän Raamatun, asiassa.

And this was noted in the synopses of the last three board meetings that were sent out recently. I'm not sure if everyone had a chance to read them. We also discussed how we believe on the matter of confession, forgiveness, the Holy Spirit, and God's written word, the Holy Bible.

Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että kaksi henkeä on ollut läsnä viimeaikaisissa keskusteluissamme. Tuntikausien keskustelujen aikana emme ole pystyneet osoittamaan tarkkaa kysymystä tai kysymyksiä, joten pyydämme seurakunnalta apua ja ohjausta.

We all agree that two spirits have been present in the recent discussions we have had. Through the hours of discussion, we haven't been able to pinpoint the specific issue or issues, so we're asking the congregation for help and guidance.

Sanoisin myös, että kaikissa näissä keskusteluissa asioista on keskusteltu rakastavalla ja kärsivällisellä tavalla. Monta kertaa evankeliumia on saarnattu, jotta kaikki aiheutetut loukkaukset hoidettaisiin ja rakkaus säilyisi Herran keskuudessa.

I would also say that through all of these discussions, matters have been discussed in a loving and patient way. Many times the gospel has been preached to care for any offenses caused and to keep the love amongst the Lord.

Ja sitten torstain kokouksen loppupuolella keskustelimme Randyn kanssa siitä, miten hänen mielestään meidän pitäisi edetä, koska meistä ei tuntunut, että olisimme päässeet mihinkään yksimielisyyteen tai johtopäätöksiin. Ja hänen toiveensa oli tuoda tämä seurakunnan keskusteltavaksi. Ja sen yhteydessä hän myös ehdotti, että jos seurakunta aikoo keskustella

And then towards the end of Thursday's meeting, we discussed with Randy how he felt we should proceed since we didn't feel like we had come to any consensus or conclusions. And it was his wish to bring this to the congregation for discussion. And with that, he also suggested that if the congregation is going to be discussing

Eli se on suunnilleen pohja sille, mistä toivomme keskustelevamme tänä iltana seurakunnan kanssa. Ja kuten Travis mainitsi hartaudessa, me kaikki tiedämme, että se tulee.

So that's kind of the basis of what we're hoping to discuss tonight with the congregation. And as Travis mentioned in the devotion, we all know it will come.

Päätökseen tänä iltana, me yksinkertaisesti luotamme siihen, että Jumala ilmoittaa suunnan ja vastaukset tänä aikana. Joten tällä hetkellä puheenvuorot ovat vapaat keskustelulle. Haluaisin rohkaista kaikkia olemaan vapaita ja kertomaan, mitä teillä on sydämellänne ja mielessänne.

To a decision this evening, we simply trust that God will reveal direction and answers in this time. So at this time, the floor is open for discussion. I would like to encourage everyone to be free and share what's on your hearts and minds.

Ja meillä on kiertävä mikrofoni. Pyydän Garrettia kierrättämään sitä, kun kommentteja tulee. Garrett, Hallie, Scranton.

And we do have a rolling mic. I'll have Garrett pass around as comments come up. Garrett, Hallie, Scranton.

Tänne muuttamisen jälkeen minulla ei kai ole ollut edes tilaisuutta käydä Randyn ja Angelan luona, joten voisiko joku selventää tai tarkistaa? Mitä eroja on tullut esiin, kun tunnen olevani tässä aivan pihalla?

Since moving here, I guess I haven't even had a chance to visit Randy and Angela, so could someone clarify or check? What are the differences that have come up as I'm feeling clueless here?

En kai tiedä, tiedämmekö, mitä kaikkia tai onko monia eroja, mutta kuten mainitsin, johtokunnan tasolla käymissämme keskusteluissa on ollut ilmeistä, että kaksi henkeä on ollut läsnä, ja se on jättänyt tunteen, tai tunteen levottomuudesta tai epämukavuudesta.

I guess I don't know if we know what all or if many differences there are, but like I mentioned that through the discussions we've had at the board level, it's been evident that two spirits have been present and it's left a sense of, or a feeling of unrest or uneasiness.

Olemme tavallaan keskustelleet samoista aiheista ja samoista huolista. Keskustelut näyttävät menevän samalla tavalla, eikä tunnu siltä, että olisimme pystyneet pääsemään minkäänlaiseen ratkaisuun, tai emme tiedä tarkalleen, mitkä erot ovat. Paitsi tunne kahdesta hengestä.

We've kind of discussed the same topics and the same concerns. The discussions seem to go the same way and it doesn't feel like we've been able to come to any kind of resolution or don't know exactly what the differences are. Other than the feeling of two spirits.

Minulla on kai vielä yksi kysymys Randylle. Tuntuuko sinusta henkilökohtaisesti, että uskosi on muuttunut ollenkaan, vai tuntuuko sinusta edelleen, että vuodat samaa kuin aina ennenkin?

I guess I have one more question for Randy. Do you personally feel like your beliefs have changed at all, or do you still feel like you're bleeding the same that you always have?

Ensinnäkin haluaisin kommentoida Travisin hartautta. Mielestäni hän valitsi hartauteensa erittäin hyviä tekstejä. Hyvin sopivia siihen aikaan, joka meillä on tässä edessämme.

First of all, I'd like to comment on Travis's devotion. I think he chose some very good texts in his devotion. Very appropriate for the time we have here before us.

Ja kommentoida myös sitä, mitä Barrett sanoi, että näin on, ettei mitään tiettyä eroa ole tähän mennessä esitetty, paitsi, kuten hän sanoi, tunne siitä, että on eri henki.

And comment on what Barrett said as well, that this is so, that there has been no specific difference stated up until this point, other than, as he said, the feeling that there's a different spirit.

Mitä tulee kysymykseen siitä, miten uskon, uskon hyvin yksinkertaisesti Jumalan varmoihin lupauksiin, että Hän lähetti Poikansa tänne kuolemaan koko maailman syntien edestä, ja minun synnit mukaan lukien.

In regards to the question of how I believe, I believe very simply on the sure promises of God, that He sent His Son here to die for the sins of the entire world, and mine included.

Yksi kommentti, jota en esittänyt viime torstai-iltana, koskien myös palvelustani täällä johtokunnassa. Koska joku esitti minulle kommentin, että nämä asiat eivät liity toisiinsa,

One comment that I didn't make last Thursday night in regards to also considering my service here on board. Since there's someone who made the comment to me that these things are not related,

Mutta syy, miksi minusta tuntuu, että ne liittyvät toisiinsa, on se, että olen kuullut, että tässä seurakunnassa on esitetty, ettei minun pitäisi palvella johtokunnassa. Ja niin jos on sama huoli palvelustani johtokunnassa,

But the reason I feel that they are related is because I have heard that in this congregation it has been voiced that I should not serve on the board. And so if there is the same concern regarding my service on the board,

Sitä ei ole otettu puheeksi minulle, mutta olen kuullut sen. Joten jos niin on, en halua palvella seurakuntaa, joka ei halua minun palvelevan johtokunnassa. Siksi pyysin, että myös siitä keskusteltaisiin täällä tänään.

It has not been brought up to me, but I've heard that. So if that is the case, then I do not want to serve a congregation that does not want me to serve on the board. So that's why I asked to also discuss that here today.

Koska rukoukseni on tehdä seurakunnan tahto, jos he haluavat minun palvelevan, teen sen, ja jos he eivät halua, voitte kertoa sen minulle tänään.

Because my prayer is to do the will of the congregation if they want me to serve, I will do that, and if they don't, then you can tell me that today.

Haluaisin myös rohkaista muita johtokunnan jäseniä ja puhujia kertomaan vapaasti ajatuksiaan tai sitä, mitä he muistavat pitämistämme kokouksista. Se voi auttaa tuomaan selvyyttä.

I'd also like to encourage the other board members and ministers to feel free to share their thoughts or what they recall from the meetings that we have had. That may help provide some clarity.

Travis. Minulla on kai muutama ajatus. Ne ovat vain sitä mitä ovat, tarttuvia ajatuksia. Ne eivät ole opetusta tai minkäänlaista viisautta tai mitään. Kai toinen...

Travis. I guess I have a few thoughts. It's just what they are, infectious thoughts. They're not instruction or any sort of wisdom or anything. I guess another...

Ajatus, joka minulla oli, on se, että Tom ja Randy sanoi, että hän oli kuullut, että on, ajateltu, että hänen ei pitäisi myöskään palvella seurakunnan johtokunnan jäsenenä. Se on minulle uutta. En ole kuullut sitä. Se on, emme ole keskustelleet siitä johtokunnan tasolla lainkaan, ellei sitä otettu esiin kokouksissa, joissa olin. Tiedän, että olin poissa viimeisestä, tiedän.

The thought I had is that Tom and Randy said that he had heard that there is, thought that he should also not be serving as a board member of the congregation. That's news to me. I have not heard that. That is, we haven't discussed that at the board level at all, unless it was brought up at meetings that I was at. I know I missed the last one, I know.

Mutta jos se on seurakunnan oppi, mielestäni se pitäisi sanoa ääneen. Henkilökohtaisesti en usko, että se on minun tunteeni. Nämä ovat vain ajatuksia. Kävin kanssasi, Randy, erittäin hyvän keskustelun tämänpäiväisen johtokunnan kokouksen jälkeen. Kuten kerroin, en tiedä, voinko mennä siihen nyt vai en, joitakin niistä kommenteista, joita esitit, toivoisin, että ne olisi tuotu esiin aiemmissa kokouksissa.

But if that is the doctrine of congregation, I think that should be voiced. Personally, I don't think that's my feeling. These are just thoughts. I did have a very good conversation with you, Randy, after today's board meeting. As I related, I don't know if I can go into it now or not, some of those comments you made, I wish that would have been brought forth in previous meetings.

En ole ollut näinä menneinä aikoina niin ahkera käymään tämän veljen luona kuin aiemmin, osittain koska tiedän, että on eriävä henki, ja olen samaa mieltä vähän useampien jäsenten kanssa, ja Randy totesi, että näyttää olevan eriävä henki, kun ei voi erota kenenkään kanssa. Joten mielestäni siinä on kamppailu. Mihin me menemme?

I haven't been so diligent in these times past of visiting with this brother as I have previously, partly because I know there's a differing spirit, and I do agree with a little more members, and Randy stated that there seems to be a differing spirit when you can't part with anybody. So I think there's a struggle there. Where do we go?

Tiedän, kuten eräs veli johtokunnan kokouksessamme kertoi, ja olen samaa mieltä tästä, suuri määrä tukea ja rakkautta olla jälleen johtokunnan jäsen viimeisessä vuosikokouksessamme. Sydämeni iloitsee. Vain siksi, että veljellä on vaikeuksia ja ehkä on eriävä henki, ja ehkä ei ole, emme tiedä tässä vaiheessa, mutta kyllä minun mielessäni tuntuu, että on. Minusta tuntuu, minusta todella tuntuu, että on erilliset roolit, en tiedä.

I know as one brother at our board meeting related, and I agree with this, a great deal of support and love to be a board member again at our last annual meeting. My heart rejoices. Just because a brother has difficulties and perhaps there is a differing spirit, and perhaps there isn't, we don't know at this point, but it sure feels there is in my mind. I feel, I do feel there's separate roles, I don't know.

Raamattu sanoo, että jotkut ovat opettajia, jotkut profetoivat, jotkut niin edelleen. En muista tarkalleen, miten se on sanottu. Meitä kaikkia ei pyydetä opettamaan. Meitä kaikkia ei pyydetä puhumaan. Meitä kaikkia ei pyydetä johtokunnan jäseniksi. En tiedä, ovatko nämä ajatukset oikeita vai vääriä. En tiedä. Mielestäni ne todella ovat erillisiä. Minusta tuntuu henkilökohtaisesti epämukavalta pyytää Randya olemaan palvelematta johtokunnassa.

Scripture says that some are teachers, some prophesize, some so on. I don't remember exactly how it's worded. We're not all asked to teach. We're not all asked to speak. We're not all asked to be board members. I don't know if these thoughts are right or wrong. I don't know. I do think they are separate. I feel uncomfortable personally asking Randy not to serve on the board.

Mutta mitä tulee raamattuluokkaan ja opettamiseen, viime viikkoina, aika paljon ajatusta. Yksi ajatus, joka minulla on, on se, että okei, entä jos joku on pyytänyt minua siirtymään pois opettajan tehtävästä tai mistä tahansa tehtävästä? Mitä sitten? En halua sanoa sitä väheksyvästi.

But in regard to Bible class and teaching, given the last few weeks, quite a bit of thought. One thought I have is, okay, so what if someone has asked me to move from a teaching position or any position? So what? I don't want to say that in a dismissive way.

Tarkoitan, mitä sitten? Tarkoitan, John, me olemme Jumalan työkaluja. Jos on edes pieni määrä hämmennystä, kuten eräs seurakunnan jäsen on ilmeisesti ilmaissut, ja jopa yksi johtokunnan jäsen ja yksi keskusteluistamme toi myös esiin, että hänen mielessään oli jonkin verran hämmennystä, että meitä pyydetään istumaan alas työkaluna Jumalan valtakunnassa,

I mean, so what? I mean, John, we are God's tools. If there is even a small bit of confusion, as one Congregate member has expressed, apparently, and even one board member and one of our discussions also brought forth that he felt that there was some confusion in his mind, that we're asked to sit down as a tool in God's Kingdom,

Sitä lahjaa ei oteta pois, vaikka sitä henkilöä pyydetään istumaan alas. Ja henkilökohtaisesti puhuen haluaisin ajatella, että jos minulta pyydettäisiin sitä, istuisin kuuliaisesti ja mielelläni. Se ei tarkoita, että tämä tehtävä pidätetään ikuisesti. Antaa sille aikaa pysähtyä ja harkita.

That gift isn't going to be taken away even though that person is asked to sit down. And speaking personally, I would like to think that if I was asked that, I would obediently and willingly sit. It doesn't mean that this position is withheld forever. Give it a time to pause and consider.

Ajan mittaan ehkä nämä asiat selviävät. Ehkä pyydettäisiin, että se tehtävä palautettaisiin. Muut ajatukset ovat kai nyt menneet.

In time maybe these things will be figured out. Maybe that duty would be asked to be restored. I guess that other thoughts have gone now.

Kiitos, Travis. Lads.

Thank you, Travis. Lads.

Sanoisin, että voisin luultavasti puhua meidän kaikkien puolesta, että olemme täällä. Me kaikki vapisemme, ja me kaikki pelkäämme sanoa mielipiteemme, mikä, se lohduttaa minua, etten ole yksin omien ajatusteni kanssa.

I would say I could probably speak for all of us that we are here. We are all trembling, and we are all fearful to speak our mind, which, that gives me comfort that I'm not alone in my own thoughts.

Kamppailen saadakseni joitakin ajatuksia kokoon, tai edes sanoakseni mielipiteeni. Mutta, kuten on todettu, nämä ajatukset tulevat rakkaudesta. Puhumme rakkaudesta. Ja toivon, että rakas veljemme voi ottaa nämä ajatukset vastaan tässä mielessä.

Struggling to put some thoughts together, or even speak my mind. But, as has been stated, these thoughts are coming out of love. We are speaking out of love. And I hope our dear brother can accept these thoughts in this regard.

Tämä on todettu. Kukaan ei ole pystynyt todella, johtokunnan tasolla, osoittamaan, mikä ero on. Ei ole jotain sanottavaa, että tässä, tässä tämä veli ajattelee eri tavalla kuin minä, tai tämä veli ajattelee eri tavalla kuin muut seurakunnan jäsenet.

This has been stated. Nobody's been able to really, at a board level, put a finger on what the difference is. There's not something to say, here, this is where this brother thinks differently than I do, or this brother thinks differently than other members of the congregation.

Itse minulla on ollut, en ole itse pystynyt osoittamaan sitä, mutta olen kamppaillut vähän raamattuluokan oppituntien kokoamisessa. Pelosta, en tiedä mistä se tulee, mutta miettien, mitä oppitunteja tämä veli opettaa.

Myself, I've had, I haven't been able to put a finger on it myself, but I've struggled a little bit with putting the Bible class lessons together. Out of fear, I don't know where it's coming from, but wondering which lessons will this brother teach.

Kuten sanoin, en tiedä, mistä se ajatus tuli. Vapisen. Mutta sain myös lohtua siitä tiedosta, että seurakunta ohjaisi. Ja jos olisi, tavallaan,

Like I said, I don't know where that thought was coming from. I tremble. But I also took comfort in knowing that the congregation would guide. And if there was, in a sense,

Panin taakan itselleni, annoin tälle veljelle tämän oppitunnin ja hän puhui tai opetti eriävässä hengessä, että seurakunta ohjaisi, seurakunta

Putting the burden on myself, I assigned this brother this lesson and he spoke or taught in a differing spirit that the congregation would guide, the congregation would

Joten minusta tuntui siltä näitä aiheita jakaessani, että luotin seurakuntaan, että se auttaa tässä asiassa. Minulla on, jos on eri henki,

So I felt that way in assigning these topics, that putting the trust in the congregation to help in this matter. I have, if there is a different spirit,

Ajattelin, että luultavasti olisi vähän epämukavaa lasten kannalta, että joku opettaa heidän lapsiaan eri hengessä, jos me seurakuntana tunsimme, että on eri henki. Ja jos tämä veli tunsi, että on eri henki. Ja minulla on myös ollut sama ajatus kuin Travisilla.

I thought that it probably would be a little bit uncomfortable with the children to have somebody teaching their children in a different spirit if we as a congregation felt that there was a different spirit. And if this brother felt there was a different spirit. And I've also had the same thought as Travis as well.

On ihan okei, jos meitä pyydetään astumaan syrjään. Toivottavasti voimme hyväksyä tämän. Me kaikki voimme hyväksyä sen seurakuntana ja rakkaana veljenä. Että se ei ole yksilön henkilökohtainen tuomitseminen. Koska keitä me olemme tuomitsemaan toinen toisiamme?

It's okay if we are asked to step down. Hopefully we can accept this. All of us can accept it as a congregation and as dear brother. That it's not a personal judgment of an individual. Because who are we to judge one another?

Siinä on suunnilleen kaikki, mitä minulla on linjalla juuri nyt, mutta rohkaisen kaikkia puhumaan rakkaudella, ja, rakas veli, ota myös nämä puheet vastaan rakkaudella.

That's about all I have on the line right now, but I'm encouraging everyone to speak with love and, dear brother, accept these speeches with love as well.

Ja vain jatkaakseni Randyn kommenttiin hänen roolistaan johtokunnan jäsenenä palvelemisessa, kuulen siitä ensimmäistä kertaa. Se ei ole mitään, mistä olisimme keskustelleet johtokunnan tasolla. Se ei ole ollut keskustelun aiheena, joten oletan, että se on ehkä jotain, mitä hän kuuli puskaradion kautta tai henkilökohtaisessa keskustelussa, jonka hän todella kävi.

And just to follow up on the comment Randy made about his role as serving as a board member, it's the first I've heard of it. It's not anything we have discussed at the board level. It has not been a topic for discussion, so I assume it's maybe something he heard through the grapevine or a personal discussion that he really had.

Mielestäni Travis rohkaisi, että jos jollakulla täällä tänä iltana on huoli siitä, rohkaistukaa ottamaan sekin esiin keskusteltavaksi.

I think Travis encouraged if there is a concern there from someone here tonight, please be encouraged to bring that up for discussion as well.

Minun on myönnettävä, että kun sain sähköpostin tästä keskustelusta, ajattelin, ensimmäinen ajatukseni oli, että se on aika jyrkkä toimenpide. Koska olin aina tuntenut, että Randy oli niin tasapainoinen ihminen. Ja sitten tajusin, että paljon siitä minun jutustani perustui vuosien takaiseen.

I have to admit, when I got the email about this discussion, I thought, my first thought was, that's kind of a drastic measure to take. Because I had always felt that Randy was such a level-headed person. And then I realized that a lot of my stuff was based on years ago.

Emme ole viime aikoina käyneet niin paljon toistemme luona, mutta kun hän oli nuorempi ja naimaton täällä, tunsin olevani aika läheinen hänen kanssaan. Olin aina niin kiitollinen, että hän oli siellä lapsiani varten. Ja sitten satuin törmäämään saarnaan, joka toi minulle paljon lohtua, mutta se puhui siitä, miten meidän täytyy olla yhtä henkeä.

We haven't visited so much recently, but when he was younger and single here, I felt pretty close to him. I was always so thankful he was there for my kids. And then I happened to cross the sermon that brought me a lot of comfort, but it talked about how we have to be of one spirit.

Ja ajattelin, että no, jos Randyssa oli jonkinlainen vieras henki, ehkä olisi parempi, jos hän ei opettaisi pyhäkoulua tai raamattuluokkaa. Mutta sitten minä tavallaan, toivon, että olisin pieni, tai ihmiset eivät sano sitä kovin usein, mutta tuntuu vain siltä, että silloin 80-luvun alussa,

And I thought, well, if Randy had some kind of a foreign type of spirit in him, maybe it would be better if he wasn't teaching Sunday school or Bible class. But then I kind of, I wish I was little, or people don't say that too often, but it just seems like back in the early 80s,

Coloradossa eriseuran jälkeen, että oli paljon myllerryksen aika ja että kuulimme, että oli niin kuin levottomuuden henki eikä se ollut vain johtokunnan jäsenissä, se oli seurakunnassa ja sen aiheutti vain hämmennys kaikesta, mitä oli tapahtunut, ja sitten jonkin ajan päästä siitä levottomuuden hengestä vain tavallaan lakkasi kuulemasta ja

In Colorado after the heresy that there was a time of a lot of turmoil and that we heard that there was like a spirit of unrest and it wasn't just in the board members it was in the congregation and it was just caused by confusion over everything that had transpired and then after a while you just kind of quit hearing about that spirit of unrest and

Tuntui vain mukavammalta. Mutta siihen aikaan näyttää siltä, ja ehkä Junior muistaa paremmin, ja näyttää siltä, että ihmiset yrittivät puhua siitä, mutta he eivät oikein pystyneet osoittamaan sitä, aivan kuten tässä. Enkä muista, otettiinko joitakin johtokunnan jäseniä pois, ja muistan kyllä, että joitakin puhujia nostettiin, ja sitten he eivät puhuneet, enkä tiedä, liittyikö se kaikki siihen vai ei, mutta uskon kyllä, että on paljon eri henkiä,

It just did feel more comfortable. But at that time, it seems like, and maybe Junior will remember better, and it seems like people would try to talk about it, but they really couldn't pinpoint it, just like this. And I don't remember if any board members got taken down, and I do remember some speakers being put up, and then they didn't speak, and I don't know if it was all related to that or not, but I do think there are a lot of different spirits

Jotka kulkevat ympäriinsä, ja juuri nyt on paljon hämmennystä. Ja tiedän, että Randyn perhe on ollut mukana paljossa siitä. Joten se voisi aiheuttaa hämmennystä hänessä välittömästi. Se on vain jonkinlaista levottomuutta. Ja sitten muistan myös, miten minulla oli yksi puhujaveli-ystävä, jota

That travel around and there is a lot of confusion right now. And I know that Randy's family has been involved in a lot of that. So it could be creating confusion on him immediately. It's just some type of an unrest. And then too I remember how I had one speaker brother friend who

Oli syytetty väärin puhumisesta. Hän vain sanoi, että tiedättekö mitä, en halua aiheuttaa hämmennystä, joten en mieluummin puhu. Jos ihmiset hämmentyvät siitä, mitä minun mielessäni tapahtuu, vaikka kukaan ei oikeastaan pystynyt osoittamaan mitään hänessäkään, ottakaa minut vain pois puhujavuorolistalta. Kiitos.

Had been accused of speaking wrong. He just said, you know what, I don't want to cause confusion, so I'd rather not speak. If people are going to be getting confused by what's going on in my mind, even though nobody could really pinpoint anything with him either, just take me off the speaking rotation. Thank you.

Pete. Ensinnäkin haluaisin

Pete. First off, I'd like to

Haluan yhtyä Baron Travisin ajatuksiin siitä, että Randy on rakas, rakas veli. Ja nämä keskustelut, joita olemme käyneet johtokunnan kokouksissamme muutaman viime kuukauden ajan, ovat olleet vaikeita keskusteluja, ja minulle

I want to echo Baron Travis's thoughts that Randy is a dear, dear brother. And these discussions that we've had at our board meetings for the past few months have been difficult discussions and for myself as

Näyttää siltä, että se synnytti minulle enemmän epäilyksiä ja enemmän epäilyksiä kuin vastauksia, mutta kai suurin asia, joka minulle jäi mieleen, oli se, kun keskustelimme kirjeestä ja miten voin tuntea niin

It seems like it created more doubts for me and more doubts than answers, but I guess the big thing to me that stuck out was when we discussed the letter and how can I feel so

Ja keskustelimme siitä kirjeestä tuntikausia useissa kokouksissa emmekä koskaan päässeet yksimielisyyteen siitä, että

And we discussed that letter for hours in multiple meetings and we could never come to an agreement that

En välttämättä osoita yhtä väärää opetusta tai väärää oppia, mutta on ehdottomasti ollut levoton tunne. Ja mitä tulee opettamiseen ja johtokunnassa pysymiseen,

I don't necessarily pinpoint one wrong teaching or wrong doctrine, but there's definitely been an unsettled feeling. And as far as teaching and staying on the board,

Minun on vaikea, ja luulen, että voin puhua koko johtokunnan puolesta, että meistä ei tunnu siltä, että meidän pitäisi olla niitä, jotka sanovat, että sinun täytyy istua alas. Ja varsinkin johtokunnan tasolla minä henkilökohtaisesti haluaisin nähdä Randyn pysyvän johtokunnassa.

It's hard for me to, and I think I can speak for the whole board, that we don't feel like we should be the ones saying that you need to sit down. And especially at the board level for me, I would like to personally see Randy stay on the board.

Vain jotta voimme jatkaa uskon asioista puhumista hänen kanssaan, suurin pelkoni on, että se loisi suuremman jakautumisen kuin mitä on.

Just so we can continue to talk matters of faith with him, my biggest fear is that it would create a bigger division than there is.

Enkä todellakaan halua nähdä sinua. Rakas veljeni, kiitos, herra Dean. Kiitos, Dean.

And I definitely don't want to see you. My dear brother, thank you, Mr. Dean. Thank you, Dean.

Meidän hyvin, hyvin rakkaat ystävämme.

Our very, very dear friends.

Ja niin raskain sydämin tulimme tänne tänä iltana. Sellaista on meidän elämämme, kuitenkin, se on kaikki katkos Hengen ykseydessä.

And with such heavy heart, we came here tonight. Such is our life, however, it's all a break in the unity of the Spirit.

Amerikan Siion. Minulla ei ole mitään ääniä sanoja eikä yhtään enempää ymmärrystä kuin kenelläkään muulla. Ja keskusteluistamme yhdessä,

American Zion. I don't have any voice words and any more understanding than anybody else. And from our talks together,

Randy ja Angela, minusta tuntuu, että he puhuvat teologisesti oikein. En tiedä, mikä se on, yhtään enempää kuin kukaan muukaan. Tunnen vain itsekin olevani vähän hämmentynyt. Miksi me edes puhumme tästä?

Randy and Angela, I feel like they talk theologically correctly. I don't know what it is any more than anybody else. I just feel a little bit confused myself. Why are we even talking about this?

Minusta henkilökohtaisesti tuntuu, ettei minulla ole mitään valituksia [epäselvä] vastaan tai sitä vastaan, miten Jumalan sanoja saarnataan ja opetetaan täällä. Sydämessäni se on tämä elementti. Kuulla ja myös ajatella samalla tavalla, se kuulostaa samalta.

I personally feel like I don't have any grievances against [unclear] or how God's words be preached and taught here. In my heart, it's this element. To hear and also think in the same way, it sounds the same.

Sen kanssa, mistä puhumme täällä tänä iltana, ajattelen, että ehkä, tiedättehän, meille tuotiin tämä opettajan tehtävä ja otetaan pois aihe heidän pelostaan, tai kai se olisi minunkin pelkoni äitinä.

With what we're talking here tonight, I think that maybe, you know, we were brought this teaching position and taking away the subject of maybe their fear or I guess it would be my fear too as a mother.

Omat rakkaat lapseni. Minä tietenkin en halua mitään muuta kuin että he olisivat kuolleita jonakin päivänä. Ja rukoilen, että opetan heitä oikein. Ja toivon ja rukoilen, että he saavat oikeaa opetusta

My own dear children. I, of course, want nothing but that they may be dead one day. And I pray that I teach them correctly. And I hope and pray that they get the correct teaching from

Jumalan valtakunnasta, kaikilta niiltä työntekijöiltä, jotka ovat siellä opettamassa heitä. Ja kuka tahansa meistä voisi olla siinä asemassa. Meiltä kaikilta puuttuu sanoja emmekä ole niin tietäväisiä, tiedättehän, tehtävissämme opettajina tai puhujina.

God's kingdom, all the workers that are there to teach them. And anybody of us could be in that position. We all lack in words and are not so knowledgeable, you know, in our positions of being teachers or preachers.

Olemme kotona opettamassa lapsiamme.

We're at home teaching our children.

Teoriani menee suoraan siihen. Ehkä tämä on tavallaan kuin kaiku Minnesotasta, henkilökohtaisista keskusteluista Randyn kanssa. Minusta tuntuu, että hän puhuu uskon asioista oikein.

My theory goes right into that. Maybe this is kind of like an echo from Minnesota, from the personal talks with Randy. I feel like he talks correctly about faith matters.

Mutta silti on vain jotain hämmentävää, jota en oikein ymmärrä. Tietenkin pelko on, että se suuri hämmennys, joka enemmänkin kuulostaa olevan Minnesotassa, leviäisi tänne. Ja se rikkinäinen lukko, joka ilmeisesti on tapahtumassa siellä uskovaisten välillä. Joten ajattelen, kun ajattelen tätä opettamista,

But still there is just something confusing that I don't really understand. Of course the fear is that that big confusion that more so sounds like it is in Minnesota would spread here. And the broken lock that evidently is happening there between believers. So I think, thinking about this teaching,

Myös, siinä on tavallaan kaksi puolta, kun ajattelee kaikkia näitä rakkaita lapsiamme. Tietenkin haluamme suojella heitä kaikelta väärältä opetukselta. Mutta myös, haluamme, tällaisessa tilanteessa, valitettavasti, että meidän pitäisi pitää tällainen kokous.

Also, there's kind of two sides to it when you think of all these dear children of ours. Of course, we want to protect them from any wrong teaching. But also, we want to, in this kind of situation, unfortunately, that we would have to have a meeting like this.

Lasten voi olla niin vaikea ymmärtää, mitä on tapahtumassa ja miksi tämä henkilö osoitetaan tähän tai mikä on vialla. Varsinkin kun ei oikeastaan ole syytä, että voimme selvästi pitää heidät ainakin mikä on vialla. Näin meitä ehkä uskotaan eri tavalla ja siksi.

It can be so hard for the children to understand what is going on and why this person is being pinpointed to this or what's wrong. Especially when there isn't really a reason that we can clearly keep them at least what's wrong. This is how we may be believed differently and that's why.

Olin, juuri kun olin Suomessa, puhuin vanhimman sisareni kanssa, joka ei ole uskovainen, ja hän oli lapsi, kun oli paljon näitä hoitokokouksia 70-luvun lopussa, ehkä 80-luvun alussa. Olin liian pieni. En muista niitä kokouksia, mutta hän muistaa ne elävästi.

I was, just when I was in Finland, I was talking with my oldest sister, who is not believing, and she was a child when there was lots of these caretaker meetings in the end of the 70s, maybe beginning of the 80s. I was too small. I don't remember those meetings, but she vividly remembers them.

Hän sai traumoja niistä kokouksista, kun oli, siihen aikaan oli kuiva henki ja ihmisiä nuhdeltiin ja moitittiin aika hulluista asioista, kun nyt katsoo taaksepäin. Ja jopa oma isäni oli tavallaan mustalla listalla.

She was traumatized from those meetings when there was, at that time, there was a dry spirit and people were rebuked and reprimanded for really pretty crazy things looking back from now. And even my own father was kind of on the blacklist.

Heitä nuhdeltiin, ja he olivat tilanteissa, joissa hän pyysi anteeksi, mutta hänelle ei annettu anteeksi monia, monia kertoja. Hän on ollut niin oppinut.

They were rebuked, and they were in situations where he would ask for forgiveness, but he would not be forgiven many, many times over. He's been such a scholar.

Hän kantoi monen vuoden kokemuksen kohti pappina olemista. Ja puhuin monien ihmisten kanssa. Ja kirjoitin sen uudelleen kenelle tahansa kirkkomme jäsenistä.

She carried many years of experience towards being a priest. And I spoke to a lot of people. And I wrote that again to any of our church members.

Joten on tärkeää puhua lasten kanssa, koska heidät voidaan huomata ja ihmetellä tai huolissaan tai yrittää selittää meille sen menetyksen, jota osoitamme. Ja tietenkin, tiedättehän, niiden vaikeiden aikojen yli Jumala auttoi ja

So it's important to talk to the kids, because they can be noticed and wonder or worried or try to explain us the loss we point. And of course, you know, over those difficult times, God helped and

Isäni syö edelleen ja mieheni nostettiin puhujan tehtävään muutamaa vuotta myöhemmin. Monet niistä puhujista, jotka poistettiin, nostettiin myöhemmin takaisin puhumaan. Mutta jotkut menettivät uskonsa niinä vaikeina aikoina.

My dad is still eating and my husband was put into a minister speaking position a few years later. Many of those ministers that were taken down were put back to speaking later. But some lost their faith over those difficult times.

Ja myös, minun tunteeni johtokunnasta oli, mielestäni se on vähän eri asia. Ja mielestäni se on, tiedättehän, olen varma, että se on hyvin vaikea paikka johtokunnan jäsenille olla, keskustella asioista jatkuvasti yhä uudelleen ja uudelleen. Se näyttää hyvin pieneltä johtopäätökseltä,

And also, my feeling about the board was, I think that's a little bit different. And I think it's a, you know, I'm sure it is a very hard place for board members to be in, continuously discussing matters over and over again. It seems like a very small conclusion,

Hyvä paikka NADP:lle voida puhua ja muuttaa elämiä. Olen nähnyt joitakin tällaisia. He haastattelevat ulkopuolista perhettä.

A good place for NADP to be able to talk and change lives. I've seen some like this. They're interviewing outside family.

Olen kuullut tästä hämmennyksestä, kuten sanotte, ajan mittaan, varsinkin viime aikoina rakkaan Randyn kanssa. Minulla on ollut unettomia öitä.

I've heard about this confusion, as you say, over time, especially recently with dear Randy. I've had sleepless nights.

Rukouksia, ettei tätä ykseyttä rikottaisi, ja varsinkin se rukous, että

The prayers that this unity won't be broken, and especially that prayer that

Se kuningas Daavidin rukous, eikö niin? Jos on, kun on näitä koettelevia aikoja, että haluan kääntyä Jumalan puoleen, ja katsoa sydämeeni, ja tutki minua, ja johdata minua oikeaa tietä,

That prayer of King David, right? If there be, when there are these trying times, that I want to turn to God, and look in my heart, and search me, and lead me in the correct way,

Paljon voimaa rukouksessa ja olla sitä nöyrää sydäntä. Haluan, tiedättehän, haluaisin olla kuin se lammas, jolla ei ole vastauksia. Siellä on paljon uskossa seisomista, jota en ymmärrä. Mutta tiedän kyllä Pyhässä Hengessä

Much power in prayer and to be of that humble heart. I want, you know, I would want to be like that sheep that I don't have answers. There's much out there standing in faith that I don't understand. But I do know in the Holy Spirit

Kun se on siellä, se on hyvin ilmeistä, kun puhuu veljien ja sisarten kanssa, että varmasti on rukous, ettei tätä yhteisöä rikota, että voimme puhua vapaasti uskon asioista. Meillä ei aina tule olemaan oikeita vastauksia.

When it's there, it's very obvious, talking with brothers and sisters, that for sure is a prayer that this community will not be broken, that we can speak freely about faith matters. We're not always going to have the right answers.

Ja tiedän, että meillä kaikilla on heikkouksia koko uskonelämämme ajan. Kun reagoimme niihin, saatamme mennä liikaa vasemmalle tai liikaa oikealle, mutta olla johtajien joukossa keskellä laumaa, se on hyvä paikka olla.

And I know we all have weaknesses throughout our faith life. When we respond to them, we may go too left or too right, but to be among leaders in the middle of the flock, that's a good place to be.

Minulle tämä kokous koskee paljon muutakin kuin sitä, olenko pyhäkoulun tai raamattuluokan opettaja. Minulle se on hyvin pieni asia.

To me, this meeting is about a lot more than me being a Sunday school or Bible class teacher. To me, that's a very small thing.

Enemmän kuin sitä, se koskee sitä, miten olemme päätyneet tähän ja miten jatkamme tästä. Hyvin tuttu raamatunkohta meille kaikille, luulen. 1. Kor.

More than that, it's about how we've gotten to here and how we go from here. A very familiar scripture portion to all of us, I think. 1 Corinthians

14 jae 33, siinä sanotaan: Sillä Jumala ei ole sekasorron Jumala, vaan rauhan. Ja minulle, ja ainakin joillekin, jotka ovat puhuneet täällä tänä iltana, hämmentävin osa on se, että jokin on vialla, mutta emme tiedä mikä.

14 verse 33, it says, For God is not the author of confusion, but of peace. And to me, and at least some who have spoken here tonight, the most confusing part is that there's something wrong, but we don't know what it is.

Raamattu opettaa meille, että me emme tuomitse, vaan Jumalan sana tuomitsee. Siksi meidän täytyy käyttää Jumalan sanaa tuomitsemiseen.

The Bible teaches us that we do not judge, but the Word of God does. Therefore, we need to use the Word of God to judge.

Ja juuri nyt niin ei tapahdu. Meidän täytyy pystyä löytämään Raamatusta jotain, joka sanoisi, että tämä on oikein ja tämä ei ole oikein. Pyhä Henki, olen kuullut sitä kuvattavan näin,

And right now, that's not what's happening. We need to be able to find something in Scripture that would say that this is correct and this is not correct. The Holy Spirit, I've heard it described this way,

Että se on kuin kompassi. Ja se osoittaa aina yhteen suuntaan. Ja se on Kristukseen. Sanaan, joka on Kristus. Se ei ole mikään aavemainen asia, joka

That it's like a compass. And it always points in one direction. And that's to Christ. To the Word, which is Christ. It's not some phantom thing that

Kertoo meille, minkä värisiä kenkiä pitää. Mutta se osoittaa meille Jumalan sanan suuntaan. Ja se on seurakunnan perustus. Seurakunta on rakennettu sanalle. Sanaa ei ole rakennettu seurakunnalle. Ja meidän täytyy pysyä uskollisina Jumalan sanalle.

Tells us what color shoes to wear. But it points us in the direction of God's word. And that's the foundation of the church. The church is built on the word. The word is not built on the church. And we need to stay true to the God's word.

Pysyä uskollisina Jumalalle. Taas, minulle ei ole tärkeää pysyä opettajana tai pysyä johtokunnassa. Mikä minulle on tärkeää, ja sen pitäisi olla meille kaikille täällä, on se, että tutkimme, kuten Jumalan sana sanoo,

To stay true to God. Again, it's not important to me to remain a teacher or to remain on the board. What is important to me, and it should be to all of us here, that we study, as God's Word says,

Tutkikaa ja pitäkää huoli, että pysytte Jumalan sanassa. 1. Tim. 4, 16. Pidä huoli itsestäsi ja opetuksesta, pysy niissä; sillä kun sen teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat. Meidän täytyy pysyä uskollisina Jumalan sanalle.

Study and take care to remain in God's word. 1 Timothy 4, 16. Take heed unto thyself and unto the doctrine. Continue in them, for in doing this thou shalt save both thyself and them that hear thee. We need to remain true to God's word.

Emme voi luottaa siihen, että on henki tai että Pyhä Henki olisi erillään Jumalan sanasta. Ne ovat yksi ja sama. Jeesus sanoo, minun sanani on henki. Ne ovat sama asia.

We can't trust that there is a spirit or that the Holy Spirit would be separate from God's word. They're one and the same. Jesus says, my word is spirit. They're the same thing.

Vastaan mielelläni kenen tahansa kysymyksiin siitä, miten uskon. Minusta tuntuu, että kuten Bear sanoi ja Pete ja Travis, olemme keskustelleet näistä asioista tuntikausia ja tuntikausia johtokunnassa.

I'm happy to answer any questions that anyone has about how I believe. I feel like as Bear said and Pete and Travis, we've discussed these matters for hours and hours on the board.

Lähin asia, ainoa todellinen huoli, jonka olen kuullut, ne kaksi on se, että olen samaa mieltä tämän kirjeen kanssa,

The closest thing, the only real concern I've heard, the two is my agreement with this letter,

Josta puhuin yhden johtokunnan jäsenen kanssa kahden kesken. En ole käyttänyt sitä opettamiseen. En ole ajanut sitä, että meidän pitäisi opettaa sen pohjalta. En ole käyttänyt sitä missään esityksissä. En ole lukenut sitä johtokunnan kokouksemme jälkeen.

Which is I talked to one of the board members about privately. I haven't used it to teach from. I haven't advocated that we should be teaching from it. I haven't used it in any presentations. I haven't read it since our board meeting.

Ymmärrän, että jos käyttäisin kirjettä opetusvälineenä raamattuluokassa tai jossain, tietäen hyvin, että sen ympärillä on hämmennystä, ymmärrän huolen. Mutta niin ei ole ollut.

I can see how if I was using the letter as a teaching tool in Bible class or something, knowing full well that there's confusion around that, I can see the concern. But that has not been the case.

Ja ainoa toinen huoli, joka on otettu esiin, on se, että puhun liikaa Raamatun ja Pyhän Raamatun tärkeydestä ja että ohjeeni on, että meidän täytyy kääntyä Pyhän Raamatun puoleen, koska se on korkein auktoriteetti kaikissa opin ja elämän asioissa.

And the only other concern that has been brought up is that I speak too much about the importance of the Scriptures and the Holy Bible and that my instruction is we need to turn to the Holy Bible because it's the highest authority in all matters of doctrine and life.

Joten taas sanoisin, tutkitaan Jumalan sanaa ja katsotaan, mitä Jumalan sanalla on sanottavana. Olkoon meillä kaikilla sama rukous, että olisimme Kristuksen opissa.

So again, I would say, let's study God's word and let's see what God's word has to say. Let's all have the same prayer that we would be in the doctrine of Christ.

Kuten sanotaan 2. Joh. 1, jae 9: Joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika. Se on rukoukseni itselleni ja rukoukseni kaikille täällä.

As it says in 2 John 1, verse 9, He that abideth in the doctrine of Christ hath both the Father and the Son. That's my prayer for myself and my prayer for everyone here.

Minulla on paljon sekavia ajatuksia.

I have a lot of jumbling thoughts.

Ensinnäkin minun on myönnettävä, että olin eksyksissä joissakin niistä asioista, joita juuri sanoit. En edes tiedä, mitä sana oppi tarkoittaa, rehellisesti. Ja minusta tuntuu, että sinä... Olen kuullut niin paljon...

First of all, I have to admit I was lost in some of those things that you just said. I don't even know what the word doctrine means, honestly. And I feel like you... I've heard so much from...

Siitä, mitä Randy sanoi, se on muissa, että meidän täytyy tutkia. Meidän täytyy tutkia. Meidän täytyy tuntea Jumalan sana. Meidän täytyy tuntea askeleemme. Minulle on sanottu, että meidän täytyy tuntea sinun askeleesi. Minulle on opetettu, että meidän täytyy uskoa kuin lapsi. En tiedä, mitä sana tohtori edes tarkoittaa. Olenko edes kelvollinen, jos en tiedä, mitä se sana tarkoittaa? Ja se on niin vahva sana, jota käytetään aina. Tohtori, tohtori, tohtori. Mutta minä vain...

From what Randy said, it's in others that we need to study. We need to study. We need to know God's Word. We need to know our step. I've been told that we need to know your step. I've been taught that we need to believe like a child. I don't know what the word doctor means even. Am I even acceptable if I don't know what that word means? And it's such a strong word that's always being used. Doctor, doctor, doctor. But I just...

Jos meidän pitäisi tutkia ja tietää kaikki tämä, Randy, tietämyksesi tekee minuun vaikutuksen. Sinun Raamattusi, raamatuntuntemuksesi ja tietämyksesi ovat räjäyttäneet. En voi koskaan tehdä sitä. Tiedän, etten voi tehdä sitä. Mutta tiedän, että voin päästä taivaaseen, jos voin uskoa kuin lapsi. Minun ei tarvitse tietää kaikkea sitä. Ja voida tulla kirkkoon ja vain saada ravintoa.

If we had to study and know all this, Randy, your knowledge impresses me. Your Bible, scripture, and knowledge have blown away. I can never do that. I know that I can't do that. But I know that I can get to heaven if I can believe like a child. I don't need to know all that. And to be able to come to church and just be fed.

Vain kuunnella avoimin sydämin ja avoimin korvin ja sanoa ylös ja luottaa, että se oli Jumalan sanaa. Silloin tiedän, että olen Jumalan valtakunnassa ja siellä minun täytyy olla. Ja kaikki tämä puhe tiedosta menee yli ymmärrykseni. Mutta minäkin

Just listen with an open heart and open ears and say up and trust that that was God's word. Then I know that I'm in God's kingdom and that's where I need to be. And all this talk of knowledge is beyond me. But I too

Tunsin eron. En ole käynyt teidän luonanne pitkään aikaan. Mutta olen huomannut muutoksen. Jotkut asiat nyt, nämä kuulostavat niin pikkumaisilta, ja teillä on luultavasti syynne, mutta se on vain elämää. Ensinnäkin,

I felt a difference. I haven't visited with you guys for a long time. But I have noticed a change. Some of the things now, these are going to sound so petty, and you probably have reasons, but it's just life. First of all,

Ette tee joitakin asioita, joita teitte aina ennen. Tulla pariskuntien leirille, ja mennä isien ja poikien leirille, ja isien ja tyttärien leirille, ja tulla naisten leirille. Olemme huomanneet poissaolon. Minä olen. Olen kaivannut teitä. En haluaisi edes ottaa sitä esiin, koska tiedän, että on luultavasti erittäin hyviä syitä, mutta niitä syitä ei ollut ennen. Te tulitte ennen.

You're not doing some of the things you always used to do. Come to couples camp, and go to father and son's camp, and father and daughter's camp, and come to ladies' camp. We've noticed the absence. I have. I've missed you. I hate to even bring that up, because I know that there's probably super good reasons, but there wasn't those reasons before. You used to come.

Mutta se on vain yksi muutoksista, joita näin. En ole henkilökohtaisesti puhunut uskosta kanssasi, mutta se on yksi asia, joka on huolestuttanut minua. Enkä tiedä, minullakin on paljon ajatuksia, mutta epäröisin. Kai jos emme olisi täällä puhumassa pyhäkoulun opettajana tai raamattuluokan

But that's just one of the changes I witnessed. I haven't personally talked faith with you, but that is one thing that has concerned me. And I don't know, I have a lot of thoughts too, but I would hesitate. I guess if we weren't here to talk about being a Sunday school teacher or Bible class,

Opettajana olemisesta, minulla on ollut siitäkin huolestuttavia ajatuksia. Mutta tämä on niin vaikea asema olla. Minun ei olisi koskaan pitänyt ottaa tätä mikrofonia. Mutta en tiedä. Voinko rukoilla meidän kaikkien puolesta? Minulla on jotain, mitä haluan sanoa.

Teacher, I have had worrisome thoughts of that too. But this is such a difficult position to be in. I should have never taken this mic. But I don't know. Can I pray for all of us? I have something I want to say.

Minäkin, olen varma, että monet meistä, te kaikki tulitte tänne vapisten. Kun minäkin sain sähköpostin, olin vain, äh, äh. En voi uskoa, että me, en tiennyt, en tiennyt, mitkä ajatukseni olivat, mutta se oli vain niin kuin, äh.

I also, I'm sure a lot of us, all of you came here trembling. When I got the email too, I was like, ugh, ugh. I can't believe we, I didn't know, I didn't know what my thoughts were, but it was just like, ugh.

Ja sitten minä vain tunsin, vapisin johtokunnan puolesta, koska minusta tuntuu, että olemme kaikki niin nuoria. Seurakuntamme on nuori. Minusta tuntuu, että olemme liian pieniä, liian nuoria käymään läpi hengellisiä vaikeuksia. Ja toivoisin tällä hetkellä, kuten Deanna sanoi, ei ole kovin montaa kertaa, kun toivoo olevansa vanhempi, mutta tämä on yksi kerta, tai että kirkkomme olisi täynnä vanhempia uskovaisia.

And then I was just feeling, trembling for the board because I feel like we're all so young. Our congregation is young. I feel like we're too little, too young to go through spiritual difficulties. And I wish at this time, like Deanna said, there's not too many times where you wish you were older, but this is one time, or that our church was filled with elders.

Niitä, jotka kävivät läpi viimeisen eriseuran. Niitä, jotka ovat voineet käydä läpi paljon enemmän kuin me ehkä olemme. Olemme käyneet läpi, kun kasvoimme, se oli, emme koskaan edes ajatelleet hengellisiä vaikeuksia. Ei koskaan ajatellut, että kävisi keskustelua jonkun kanssa eikä pystyisi vain puhumaan sujuvasti uskon asioista. Sitä jatkui vuosia niin. Ja, niin joo, tällaisena aikana minä vain todella toivon

Ones who went through the last heresy. Ones that can have been through a lot more than maybe we have. We've been through, growing up it was, we never even thought of spiritual difficulties. You never thought you'd have a conversation with someone and not be able to just talk smoothly about faith issues. It went years like that. And, so yeah, at a time like this I just really wish

Että meillä olisi vanhempia uskovaisia, mutta sitten taas, minun piti rauhoittaa itseni ja sanoa, tiedätkö mitä? Jumala on täällä tänä iltana, ja olen varma, että minun lisäkseni ja monien, tai teidän kaikkien lisäksi, meillä oli, minä vain rukoilin ja rukoilin ja rukoilin, että Jumala olisi täällä tänä iltana ohjaamassa tätä keskustelua, koska se ei ole jotain, en usko, että kukaan meistä hyppeli tullessaan tänne tekemään. Mutta kuten Randykin sanoi, mielestäni se on enemmän kuin vain se, että Randya pyydetään

We did have elders, but then again, I had to calm myself down and say, you know what? God will be here tonight, and I'm sure along with myself and along with many, or all of you, we had, I just prayed and prayed and prayed that God would be here tonight to guide this discussion, because it's not something I don't think any of us were skipping to come here to do. But like Randy said, too, I think it is more than just Randy being asked to

Mielestäni se on vain jatkoa näille hengellisille ongelmille, jotka kulkevat Siionin halki. Ja tuntui pitkään, että ehkä me välttyisimme siltä ja täällä olisi rauhallista. Ja minusta tuntuu, että se on täällä ja meidän täytyy puhua ja meidän täytyy avata sydämemme ja toivoa, että Jumala ohjaa meitä. Mutta Pyhästä Hengestä, tiedättehän, puhuimme tunteista.

I think it's just a continuation of these spiritual issues that are going across Zion. And it felt like for a long time maybe we were going to escape it and it was going to be peaceful here. And I feel like it's here and we need to talk and we need to open our hearts and hope that God will guide us. But on the Holy Spirit, you know, we talked about feelings.

Ja että on vain jotain erilaista. Mutta koko elämäni, ja siksi kysyisin Randylta, että etkö ole tuntenut, että Pyhä Henki, kun kasvoit ja, tiedätkö, 10 vuotta sitten ja kun olit johtokunnassa aiemmin, ennen kuin muutit Minnesotaan, etkö uskonut, että Pyhä Henki ohjasi asioita ja että se oli tunne? Niin kuin, jos kuuli jotain eikä se tuntunut oikealta, niin kuin, se on Pyhä Henki, joka ohjaa meitä.

And that there's just something different. But my whole life, and that's why I'd ask Randy, that have you not felt like the Holy Spirit, growing up and, you know, 10 years ago and when you were on the board before, you moved to Minnesota, did you not believe that the Holy Spirit guided things and that it was a feeling? Like, if you heard something and it didn't feel right, like, that's the Holy Spirit guiding us.

Ja että kasvaessani en kuullut, että meidän täytyy tutkia ja meidän täytyy tuntea oppi ja meidän täytyy kuunnella saarna ja sitten päättää, oliko se oikea tapa, jolla he käyttivät oppia. Se on minulle vierasta. Ja tiedän, että siitä on puhuttu paljon muutaman viime vuoden aikana. Mutta kasvaessani ja aina uskoin, että kun puhuja puhuu,

And that growing up, I didn't hear that we need to study and we need to know doctrine and we need to listen to a sermon and then decide if that was the correct way that they used doctrine. That's foreign to me. And I know it's been talked about a lot in the last few years. But growing up and always, I believed that when the speaker's talking,

Se on Jumalan sanaa. Se ei ole puhuja, joka tutkii oppia, josta hän aikoi puhua sinä päivänä, ja antaa oman tulkintansa siitä. Se on Jumalan sanaa, joka tulee heidän suustaan. Ja lapsena ja kasvaessani, niin olen aina edelleen halunnut uskoa, koska muuten on liian vaikeaa uskoa. Jos meidän täytyy, jos se on meidän harteillamme yrittää päättää

That's God's word. It's not the speaker studying the doctrine that they were going to talk about that day and giving their interpretation of it. It's God's word that's coming out of their mouth. And as a child and as growing up, that's how I'd always still want to believe because otherwise it's too difficult to believe. If we have to, if it's on our shoulders to try to decide

Ja mennä kotiin ja tutkia Raamattua. Ja tiedän, että olen aiemmin kommentoinut, että minun on vaikea lukea Raamattua ja ymmärtää sitä. Ja siksi olen niin kiitollinen, että meillä on uskomme ja että Jumala on antanut minulle sen uskon ja sen yksinkertaisen ymmärryksen, että kun puhuja puhuu, se on Jumalan sanaa. Ja jos saa siitä lohtua sinä päivänä ja kuulee evankeliumin, menee kotiin ja kamppailee taas uskovaisena.

And go home and study the scripture. And I know I have made comments in the past that it's hard for me to read scripture and understand it. And that's why I'm so thankful that we have our faith and that God has given me that faith and that simple understanding that when a speaker talks, that's God's word. And if you get comfort from it that day and you hear the gospel, you go home and you struggle again as a believer.

Minulla on paljon sekavia ajatuksia, ja ehkä kadotin tavallaan ajatuksenjuoksuni, mutta minusta vain tuntuu, että kysyisin vain Randylta, että niin kuin, onko Pyhä Henki, onko se uusi ymmärrys tai erilainen ymmärrys, jonka olet saanut Pyhästä Hengestä, vai oletko aina uskonut sillä tavalla, kuten juuri puhuit?

I have lots of scrambling thoughts, and maybe I kind of lost my train of thought, but I just feel like I would just ask Randy, like, did the Holy Spirit, is that a new understanding or a different understanding that you've gotten about the Holy Spirit, versus have you always believed that way that you just spoke?

Käsi vasemmalle.

Hand to the left.

Lutherissa sanotaan, hän kirjoittaa, perkeleen perimmäinen tavoite, perkeleellä ei ole parempaa strategiaa valloittaa meidät kuin vetää meidät sanasta henkeen. Pitäisi pysyä sanassa eikä suoda ihmisille henkeä ilman sanaa.

In Luther it says, he writes, the ultimate aim of the devil, the devil has no better strategy to conquer us than to draw us from the word to the spirit. One should stay by the word and not grant the people the spirit without the word.

En ole aivan varma, mikä kysymyksesi oli, Kara. Olen aina uskonut niin kuin puhuin. Luulen, että kysyit, olenko aina uskonut, että Pyhä Henki osoittaa kohti Kristusta, luulen. Onko se oikein?

I'm not sure exactly what your question was, Kara. I have always believed the way I spoke. I think you were asking if I have always believed that the Holy Spirit points towards Christ, I think. Is that correct?

On yksi esimerkki, joka on jäänyt mieleeni monen, monen vuoden ajaksi. En tiedä, kuinka kauan sitten se oli, 10 tai 15 vuotta sitten.

There's one example that has stuck with me for many, many years. I don't know how long ago it was, 10 or 15 years ago.

Johtokunnassa oli tapaus, jossa joku seurakunnan henkilö oli tuonut yhdelle puhujista huolen siitä, että hän oli nähnyt jotain tapahtuvan haps-joukossa. Muutamalla henkilöllä oli haps, muistaakseni.

On the board there was an instance where some individual in the congregation had brought a concern to one of the speakers that they had witnessed something happening amongst the haps. A few individuals had haps, as I recall.

Tai pikemminkin johtokunnan jäsen toi sen johtokunnan kokoukseen. Ja yksi puhujista kysyi siltä kyseiseltä johtokunnan jäseneltä, hän sanoi, puhuiko se henkilö, joka tuli ja kertoi tämän sinulle, niiden nuorten kanssa? Ja

Rather, a board member brought it to the board meeting. And one of the ministers asked that particular board member, he said, did the individual that came and told this to you, did they talk to those kids? And

Henkilö sanoi, että no, ei, he eivät usko. Ja hän sanoi, mene takaisin ja käske heitä puhumaan nuorten kanssa ensin itse. Tämä ei ole asia, josta johtokunnan pitäisi keskustella ennen kuin se on tehty. Syy, miksi otan sen esiin,

The person said, well, no, they don't think so. And he said, go back and tell them to talk to the kids first themselves. This is not something that the board should be discussing until that is done. The reason I bring that up

Koska mielestäni toinen osa sinun, toinen osa kysymyksestäsi, Cara, oli, uskonko, että Pyhä Henki johtaa ja ohjaa? Ja se on minulle hyvin, hyvin selvä esimerkki siitä, että Pyhä Henki johtaa ja ohjaa. Mutta se on myös hyvin selvä esimerkki siitä, miten Pyhä Henki osoitti Jumalan sanaan ja sanoi, että

Because I think the second part of your, another part of your question, Cara, was do I believe that the Holy Spirit leads and guides? And that to me is a very, very clear example of the Holy Spirit leading and guiding. But it's also a very clear example of how the Holy Spirit pointed to God's Word and said that

Näin Jeesus opetti. Sinun täytyy mennä puhumaan heille ensin itse. Joten kyllä, uskon, että Pyhä Henki johtaa ja ohjaa. Ja kyllä, uskon, että se osoittaa kohti Kristusta.

This is how Jesus taught. You need to go speak to them first yourself. So yes, I do believe the Holy Spirit leads and guides. And yes, I do believe it points towards Christ.

Joo, Randy sanoi kai aiemmin, että tässä on enemmän. Olen samaa mieltä, mielestäni on. En ole varma, saanko yhtä ulos ja ympäri, mutta en pysty osoittamaan sitä. Minusta näyttää

Yeah, I guess Randy said earlier that there's more to this. I agree, I think there is. I'm not sure if I can get one out and around, but I can't put a finger on it. To me it seems

Että keskusteluissamme ja kommenteissasi ne ovat opillisesti oikein. Ne ovat Raamatun mukaisia. On tärkeää, että ymmärrämme oppia. Jumalan sana on siitä hyvin selvä. Ja kuten velvollisuutemme on, varsinkin opettajina, seurakunta, puhujat,

That in our discussions and your comments, they are doctrinally correct. They are according to Scripture. It is important for us to understand doctrine. God's Word is very clear on that. And as our duty is, especially as teachers, the congregation, speakers,

Pyhäkoulun opettajat, raamattuluokan opettajat, mitä tahansa, että haluaisimme opettaa jonkin opin mukaan. Mutta se ei ole välttämätöntä. Minusta on hyvin tärkeää puhua sen mukaan, mitä Jumalan sana opettaa. En ole siinä ollenkaan hyvä. Ymmärrykseni on niin pieni.

Sunday school teachers, Bible class teachers, whatever that we would desire to teach according to some doctrine. But it is not necessary. I find it very important for me to speak according to what God's Word teaches. I'm not good at it at all. My understanding is so small.

Haluan kyllä lukea ja tutkia. Sen, minkä ymmärrän, sitten tulee ongelma sen selittämisessä. Olen varma, että te seurakuntalaiset täällä olette monta kertaa vääntelehtineet asioista, joita olen sanonut ja jotka eivät ehkä olleet oikein.

I do desire to read and study. What I do comprehend, then comes the problem of explaining it. I'm sure you congregation members here many times squirmed at things I've said that perhaps weren't correct.

Se ei vähennä Jumalan Hengen voimaa ja sitä, miten se ravitsee ja rakentaa. Seurakunta on anteeksiantava. Mielestäni on vaara siinä, että on sellaista tietoa, viisautta ja ymmärrystä, että Hengen vaikutus muuttuu

That does not detract from the power of God's Spirit and how it feeds and edifies. Congregation is forgiving. I think there's a danger in having such knowledge, wisdom, and understanding turning the effect of the Spirit into

En tiedä, miten pukea tunteeni tai ajatukseni sanoiksi, mutta melkein Hengen aiheen muuttaminen lakihenkiseksi. Kaiken, mihin Henki vaikuttaa, täytyy olla Jumalan sanan mukaista. Henki ja Jumalan sana ovat sidoksissa yhteen. Annan teille esimerkin hoitamisesta, jonka koin elämässäni, ja olen niin kiitollinen siitä.

I don't know how to word my feelings or my thoughts, but almost turning the topic of the Spirit into a law-minded. Everything that the Spirit affects has to be in accordance with God's Word. The Spirit and God's Word are tied together. I'll give you an example of caretaking that I experienced in my life, and I am so thankful for it.

En elänyt jumalista elämää nuorena. Minulla ei ollut Jumalan lapsen todistusta. Mainitkaa, mihin osallistuin. Tein sen luultavasti tietoisesti, yhä uudelleen ja uudelleen, nauttien siitä jonkin aikaa. Ja oli toinen osallinen, tai ei, ei osallinen, toinen veli, ystäväni,

I did not lead a godly lifestyle when I was a youth. I did not have the testimony of the child of God. You name what I was partaking in. I probably did it knowingly, again and again, enjoying it for a season. And there was another partaker, or no, not a partaker, another brother, a friend of mine,

Joka tiesi, mitä tein, ja sai siitä selville, mutta hänellä ei ollut voimaa tulla puhumaan minulle. Hän meni ja kertoi äidilleni. Ja hän kertoi muutamalle muullekin, luulen. Äitini tuli nuhtelemaan minua. Koska oikeaan aikaan pystyin panemaan pois ne asiat. Hän ei tehnyt sitä niin kuin Jumalan sana opettaa.

Who knew what I was doing and found out about it, but he did not have the strength to come and talk to me. He went and told my mom. And he told a few others, I think. My mom came to rebuke me. Because at the right time, I was able to put away those matters. He didn't do it according to how God's word teaches.

Henki on se, mikä on kirjoitettu sydämiimme. Jumalan sana on kirjoitettu sydämiimme. En tiedä, lainaanko sen oikein. Se on sen tunnelma tai pointti. Henki ohjaa Jumalan lapsia Jumalan sanan mukaan, mutta sen ei tarvitse olla niin tarkalla tarkkuudella, kai.

The Spirit is that which is written in our hearts. God's Word is written in our hearts. I don't know if I quote it correctly. That's what the sentiment or the point of it is. The Spirit guides God's children according to God's Word, but it doesn't have to be with such precise precision, I guess.

Ja minäkin alan tuntea tai ajatella. Ehkä on tämä ajatus, että palvelijat Jumalan valtakunnassa

And I also am starting to feel or to think. Perhaps there is this thought that the servants in God's kingdom

Viime aikoina, tai, joo, viime aikoina, kai, keskittyvät paljon ja korostavat paljon synnin pois panemista. Ja me keskustelimme tästä viimeisessä johtokunnan kokouksessamme. Minulle se on yksi syistäni siihen ymmärrykseen, etkä sinä edes vihjannut, että sinusta tuntuu, että Jumalan valtakunnassa korostetaan liikaa synnin pois panemista.

Lately, or, yeah, lately, I guess, focus a lot and emphasize a lot on putting sin away. And we did discuss this at our last board meeting. To me, that's one of my reasons to have that understanding, and you didn't even allude that you feel that there is too much emphasis in God's kingdom to put sin away.

Miten teemme sen ja mitä se tarkoittaa. Ehkä kun puhumme saarnatuolista tästä asiasta, emme ehkä sano sitä oikealla tavalla, miten menemme löytämään synninpäästön, mitä tarkoittaa panna synnit pois. Olemme vain maallikkopuhujia. Seurakunta on antanut meille tämän tehtävän, ei teologeilta,

How we do that and what it means. Perhaps when we speak from the pulpit concerning this matter, we might not say it the correct way of how we go to find absolution, what it means to put sins away. We're just lay speakers. We've been given this duty by the congregation from not theologians,

Olen keskustellut erään toisen veljen kanssa siitä sanonnasta, että Pohjois-Amerikan Siionilla täytyy olla enemmän vihittyjä pappeja. Mielestäni tämä on tavallaan samoilla linjoilla. En usko, että Jumalan valtakunta ja Jumalan sana vähenevät palvelijoiden ja opettajien tiedon puutteen vuoksi.

I've had a conversation with another brother regarding the saying that North American Zion needs to have more ordained pastors. I think this is kind of along the same lines. I don't think God's kingdom and God's word is diminished by the lack of knowledge of the servants and the teachers.

Jumalan sana sanoo, että hänen työnsä ei palaa tyhjiöön. Se saa aikaan sen, mitä hän haluaa. En tiedä tarkalleen, miten se on sanottu. Mielestäni on kyllä tämä vaara tai halu tulla niin tietäväiseksi, että alamme vähentää

God's word says that his work will not return unto the void. It will accomplish that which he desires. I don't know exactly how that's worded. I do think there is this danger or desire to become so knowledgeable that we begin to diminish

Jumalan valtakunnan hengen sanomaa rohkaista sitä yksinkertaista lapsenomaisen uskon sanomaa pyrkiä Jumalan lapsena, taistella syntiä vastaan, panna synti pois, kun se ahdistaa. Käyttää evankeliumin voimaa uskon pyrkimyksessämme. Minusta todella tuntuu, että se sanoma on tavallaan

A message of the spirit of God's kingdom to encourage that simple message of childlike faith to endeavor as a child of God, battle against sin, put sin away as it besets. Use the power of the gospel in our endeavor of faith. I really feel that that message is kind of

Hyökkäyksen tai arvostelun tai kritiikin kohteena on rohkaisu panna synti pois, opettaa lapsiamme tunnustamaan syntejä, kun ne painavat meitä. Joten siinä mielessä mielestäni on vaara, Randy, siinä, että on niin tietäväinen Raamatusta.

Being attacked or criticized or critiqued is encouragement to put sin away, to teach our children to confess sins when they burden us. So in that sense, I think there is a danger, Randy, in being so knowledgeable in scriptures.

Arvostan ihmisiä, jotka ovat tietäväisiä, koska minä en ole. Arvostan niitä hetkiä, kun voin keskustella niiden kanssa, jotka tietävät enemmän Raamatusta, ja avata minulle niitä pieniä siunauksia tai kultajyviä. Jumalan sana avautuu tavalla, jota emme koskaan tienneet, että tämä kohta tai tuo kohta Jumalan sanasta puhui tällä tavalla tai tuolla tavalla.

I appreciate people who are knowledgeable, because I am not. I treasure those times when I can visit with those who know more about Scripture and open onto me those little blessings or nuggets. God's Word opens in a way that we never knew that this portion or that portion of God's Word spoke in this way or that way.

En tarkoita vähätellä sinua, Randy, tai tavoitella sitä uteliaisuutesi perään Jumalan sanaa ja Raamattua ja teologisia kirjoituksia ja niin edelleen kohtaan. Se on hyvä halu. Mutta kuten eräs veli yhdessä kokouksessamme Minnesotassa kerran sanoi, että hän on kirottu uteliaisuudella.

I don't mean to belittle you, Randy, or pursue it after your curiosity towards God's word and scriptures and theological writings and so on. That is a good desire to have. But as one brother at one of the meetings we had in Minnesota once said that he is cursed with curiosity.

Hänellä on samanlainen ajattelutapa ja mentaliteetti, että hän tavoittelee aina tietoa, Jumalan sanaa, kommentaareja siitä, mitä muut ihmiset ovat kirjoittaneet eri kohdista Jumalan sanaa, ja hänellä on jatkuvasti samanlainen halu. Hän sanoi myös, että se on hänelle myös kirous joillakin tavoin. Hänen täytyy aina muistuttaa itseään Jumalan valtakunnan yksinkertaisesta sanomasta.

He has that same type of mindset and mentality that he is always striving after knowledge, God's word, commentaries on what other people have written on different portions of God's word and constantly has that same type of desire. He also said that that is a curse also for him in some ways. He always has to be reminded of the simple message of God's kingdom.

Siitä kutsusta, jonka hän sai kokea, kun hänet kutsuttiin ulos maailmasta tähän elämän valtakuntaan. Joten mielestäni joillakin tavoin me meloimme taaksepäin. Mielestäni se on kuitenkin hyvää opetusta, ettemme väheksyisi oppia ja Jumalan sanaa. Siinäkin on vaara, että meidän pitäisi pitää huolta terveestä opista.

That call that he was able to experience being called out from the world into this kingdom of life. So I think in some ways we are paddling back. I think it is good instruction though that we wouldn't belittle doctrine and God's word. There's a danger there also that we should attend towards sound doctrine.

Tietää, mitä Jumalan sana opettaa. Oppi ei ole mitään muuta kuin opetukset. Jeesuksen Kristuksen opetukset. Oppi kuulostaa isolta sanalta, mutta se ei ole sen enempää, kun sen purkaa. Jeesuksen opetukset, Jumalan sana, Raamatun kirjoitettu sana. On hyvä, että ymmärtäisimme, mitkä Raamatun opetukset ovat, mutta on myös hyvä muistaa, että

Know what God's Word teaches. Doctrine is nothing than the teachings. The teachings of Jesus Christ. Doctrine sounds like a big word, but it's no more to break it down. The teachings of Jesus, God's Word, the written Word of the Bible. It's good that we would understand what the teachings of the Bible are, but it's also good to remember that

Tämä yksi veli sanoi myös kerran, että lapsenomainen usko on tärkeämpää kuin tieto. Jeesus antoi sen esimerkin lapsesta sellaisena, joka on kelvollinen. Että istuttaisimme lapsiimme sen halun, että heillä olisi tämä terve synnin pelko, mutta myös antaisimme sen rohkaisun,

This one brother also once said that childlike faith is more important than knowledge. Jesus gave that example of a child as he who is acceptable. That we would instill that desire in our children to have this wholesome fear of sin, but also give that encouragement

Synninpäästö, joka löytyy, voima, joka löytyy evankeliumin julistuksesta, synnit ovat anteeksi annetut. Olemme Jumalan lapsia, jotka asuvat hänen valtakunnassaan. Olemme taivaskelpoisia, kun meillä on se varmuus, että syntimme ovat anteeksi annetut.

The absolution that is found, the power that is found in the proclamation of the gospel, sins are forgiven. We are God's children dwelling in his kingdom. We are heaven acceptable when we have that assurance that our sins are forgiven.

Kun istuin täällä tänä iltana, oli joillakin tavoin virkistävää kuulla niin monen muun epäilyksiä. Minulla oli samat epäilykset, että

As I sat here tonight, it was in some ways refreshing to hear the doubts of so many others. I had the same doubts that

Mikä aiheen ydin on, mikä sen kulku on? Olen myös kuullut pyynnön Herraltamme. Olen kuullut tämän pyynnön, että emme tiedä, mitä tehdä, joten tulemme seurakunnan luo kysymään.

What the gist of the topic is, what's the run of it? I've also heard a plea from our Lord. I've heard this plea that we don't know what to do, so we're going to come to the congregation to ask.

Olemme kuulleet johtokunnalta tunnustuksen, että ehkä on kaksi eri ajattelutapaa. Emme tiedä, mitä ne ovat. Jo se kertoo minulle ja puhuu minulle sillä tavalla, että ehkä nyt

We've heard confession from the board that maybe there is two different mindsets. We don't know what they are. That alone tells me and speaks to me in this way that maybe now

Onko se aika, että rakas veljemme ehkä ottaisi sen levon? Emme rakasta Randya yhtään eri tavalla. Rakastamme häntä edelleen sydämemme pohjalla. Mutta jos on edes pienintäkään epäröintiä,

Is that a time that our dear brother would maybe take that rest? We don't love Randy any differently. We still love him with it on the bottom of our heart. But if there's even the least bit of hesitation,

Yhtyisin siihen ajatukseen, että ehkä nyt olisi ihan okei aika ottaa se lepo. Ja antakoon Jumala viisautta tarpeen mukaan. Pari muuta ajatusta, jotka ovat tulleet.

I would echo that thought that maybe now would be an okay time to take that rest. And may God give wisdom as needed. A couple other thoughts that have come.

Nyt olemme aloittaneet tämän teologisen keskustelun. Luoko se joillakin tavoin lisää epäilyksiä seurakuntalaistemme keskuuteen, jäsentemme keskuuteen,

Now we've begun this theological discussion. In some ways is that casting additional doubts amongst our congregants, amongst our members,

Meille on sanottu, ainakin koko elämäni, että usko tulee kuulemisesta, ja varmasti, kuuleminen Jumalan sanan kautta ja sille. Mutta se tulee silti, usko tulee silti,

We've been told, at least my whole life, that faith comes by hearing, and sure, hearing by and to the Word of God. But it still comes, faith still comes,

Ymmärretty, että tieto, oppi on hyväksi keskusteluille. Mutta jos se on puhtaasti tietoa, en tiedä, pääsenkö toiselle puolelle. Ja siinä on se kysymys vanhemmista uskovaisista.

Understood that knowledge, doctrine is good for discussions. But if it's purely knowledge, I don't know if I'm going to make it to the other side. And there's that question of elders.

He vakuuttivat minulle, että ne lahjat ovat kaikki täälläkin. Mutta se on Saatana, joka sallii meidän pitää ne epäilykset ja kysymykset.

They reassured me that those gifts are all here as well. But that is Satan allowing us to have those doubts and questions.

Joten olkaa rohkaistuneita siitä, että Jumala on antanut kaiken opetuksen, kaiken viisauden, jota tarvitaan sotkuamme varten, että seurakuntamme olisi hengekäs. Me kaikki tiedämme, että meillä tulee olemaan niitä myllerryksen aikoja, niitä kysymyksen aikoja, mutta voimme saada lohtua siitä, että Jumala on täällä.

So be encouraged that God has given all the instruction, all the wisdom needed for our entanglement, our congregation to be spirited. We all know we're going to have those times of turmoil, those times of question, but we can be comforted that God is here.

Joten ihan vain minun puoleltani, kai, tietämättä kaikkea taustaa, kuten johtokunta tietää, he tulivat meidän luoksemme pyynnön kanssa. Ja jos se auttaa, Randy ja seurakuntamme

So from just my side, I guess, without knowing all the background, as the board does, they came to us with a plea. And if it helps, Randy and our congregation

Minusta on okei, jos Randy istuu. Ei sormella osoittamisena, mutta jos on vähän hämmennystä, menemme tähän opettamiseen täällä ja vain, minun tunteeni mukaan, siinä on outo tunne.

I see it okay if Randy sits. Not as finger pointing, but if there's a little confusion, we go into the teaching here and just, in my feeling, it has a weird feeling to it.

Ja sitten kun minulla on ollut tilaisuus palvella johtokunnassa pari vuotta. Tiedän kyllä, että ykseys johtokunnassa on elintärkeää. En sano suuntaan tai toiseen, että pyytäisimme Randya astumaan syrjään siitä, mutta tiedän vain henkilökohtaisesta

And then having the opportunity to serve on the board for a couple years. I do know that unity on the board is vital. I'm not saying one way or the other that we would ask Randy to step away from that, but I just do know from a personal

Kokemuksesta, että yhtenäinen johtokunta on elintärkeä seurakunnan terveydelle. Mutta luulen, että voin puhua tästä yhtä hyvin kuin kaikki, minulla on ollut epäilyksiä kasautumassa muutaman viime päivän aikana. Minun täytyy saada ne. Antakaa minulle anteeksi. Jumala siunatkoon teitä.

Experience that a united board is vital to the health of the congregation. But I think I can speak to this as well as everybody I've had my doubts piling up over the last few days. I need to have those. Forgive me. God bless you.

Tärisen kirjaimellisesti saappaissani täällä, eikä minusta tunnu, että minulla on kaikkia raamatunkohtia tai mitään, mutta minusta vain tuntui, että minun

I'm literally shaking here in my boots and I don't feel like I have all the scripture portions or anything, but I just felt like I

Täytyi puhua siitä sinun pointistasi, että ollaan tietäväisiä Raamatussa tai jatketaan Raamatun lukemista, sen tärkeydestä. Ja ajattelin vain fariseuksia ja sitä, miten he tunsivat Raamatun läpikotaisin ja takaperin. Mutta heillä ei ollut Pyhää Henkeä. He eivät olleet uskovaisia.

Had to speak to your point of being knowledgeable in the Scripture or continuing to read Scripture, the importance of it. And I was just thinking about the Pharisees and how they knew the Scripture inside and out and backwards. But they didn't have the Holy Spirit. They weren't believing.

Joten minusta tuntuu, että täytyy kyllä olla uskovainen ja panna omat syntinsä pois, ja sitten Jumala ilmoittaa ja avaa Raamatun sinulle, jotta voit ymmärtää sen. Ja minusta tuntuu, että oli aika silloin, kun oli pieni ryhmä Seattlessa, jolla oli joitakin raamatullisia tai

So I feel that you do need to be believing and putting your own sins away and then God reveals and opens up the scripture onto you so you can understand it. And I feel like there was a time back when there was a small group in Seattle that there was having some scriptural or

Hengellisiä tai uskon ongelmia, ja oli pieni ryhmä, joka jätti uskon, ja olin aika läheinen monien heistä kanssa. Sinä aikana minusta tuntui, että oli todella tärkeää mennä Raamattuun ja, tiedättehän, kääntyä Jumalan sanan puoleen, kun on riidan aikoja. Mutta minusta tuntui, että tarkoitus mennä Raamattuun oli

Spiritual or faith issues and there was a small group that did leave faith and I was pretty close to a lot of them. During that time, I did feel like it was really important to go to scripture and, you know, turn to God's word when there's times of strife. But I felt like the purpose for going to scripture was

Lohtua varten ja jotta Jumala ilmoittaisi minulle sanansa ja antaisi sen lohdun, että kyllä, olen edelleen uskovainen, sen sijaan että yrittäisi mennä Raamattuun ja löytää vastaukset ja tuntea, että jollakin tavalla omasta sydämestäni löydän vastaukset. Ja puhun vain omasta kokemuksestani, mutta kai

For comfort and for God to reveal onto me his word and provide that comfort that yes, I am still believing rather than trying to go to scripture and find the answers and feel that in some way from my own heart I'm going to find the answers. And I'm just speaking only of my own experience, but I guess

Niin olen aina ajatellut Jumalan sanasta ja siitä, miten Jumala avaa sen sanan meille sitä varten, mitä tarvitsemme tätä päivää ja uskon matkaamme varten. Enkä tiedä, oliko missään siinä järkeä, mutta voisinko saada aistimuistiinpanoni sinulle?

That is how I've always thought about God's word and how God will open up that word unto us for what we need for this day and our journey of faith. And I don't know if any of that made sense, but could I have my sense notes for you?

Kiitos, Kath ja Byron. Ei pitäisi kuitenkaan alkaa itkeä ennen kuin aloittaa työn. Minulla on niin paljon rakkautta Randya ja Ursulaa ja heidän perhettään kohtaan. Sydämessäni.

Thanks, Kath and Byron. You shouldn't start crying before you begin work, though. I have so much love for Randy and Ursula and their family. In my heart.

Olen lukenut sähköpostiani levottomina öinä, monia rukouksia, ja rukoilen vain, että ensinnäkin he ja kaikki seurakunnassa hyväksyisivät, että Jumalan tahto tapahtuu. Olipa se tahto mikä tahansa, se tapahtuu, Jumalan tahto tapahtuu. Löydän paljon Jumalan tahdosta viime vuodelta, joskus.

I've been reading my email on restless nights, many prayers, and I just pray that first of all they and everyone in the congregation would accept that God's will will be done. No matter what that will is, it will, God's will will be done. I find a lot about God's will for last year, sometimes.

Samoin kuin vaikea ymmärtää toisinaan, ja myöhemmin jotkut asiat ilmoitetaan, mutta luotan kyllä siihen, että hänellä on suunnitelma meille kaikille ja hän ohjaa näitä seurakunnallisia käyntejä ja kaikkia keskustelujamme ja hengellisiä keskustelujamme.

As well as hard to understand at times and later some things are revealed, but I do trust that he has a plan for all of us and he's guiding these congregational visits and all our discussions and our spiritual visits.

Kommentteja esitettiin vanhuksista ja ajattelin paljon äitiäni. Ja kun se oli niin pieni seurakunta Detroitissa eriseuran aiheuttaman jakautumisen jälkeen, siellä oli itse asiassa kuusi tai kahdeksan uskovaista eivätkä äitini ja isäni olleet heidän joukossaan.

Comments were made about elderly and I thought a lot about my mother. And when it was such a small congregation in Detroit after the heresy split, it was actually six or eight believers and my mom and dad were not among them.

He todella kamppailivat ja menivät eriseuraan ja sieltä pois, ja äitini kertoi paljon tänä viime syksynä, kun hänellä oli todettu sairaus ja ennen kuin hän oli liian sairas kommunikoimaan. Hän puhui siitä paljon. Hän kertoi minulle, miten

They really struggled and went in and out of the heresy and my mom shared a lot this last fall after she was diagnosed and before she was too sick to communicate. She talked a lot about it. She told me how

Niinä todella, todella vaikeina aikoina he menivät edestakaisin ja edestakaisin ja yrittivät löytää opilliset erot ja yrittivät selvittää asioita. Ja mitä hän lopulta tajusi, että hän ei ollut, että varmasti vastaukset ovat Jumalan sanassa, mutta se, mikä ohjaisi hänet seurakuntaan, oli Pyhä Henki. Ja kun hän tajusi, että se ei ollut siinä eriseuraisessa kirkossa,

During those really, really troubling times, they would go back and forth and back and forth and try to find the doctrinal differences and try to figure things out. And what finally she realized that she wasn't, that surely answers are in God's word, but what was going to guide her to the congregation was the Holy Spirit. And when she realized it wasn't in that heretic church,

Ja se oli Jumalan seurakunnassa, että se oli hänelle niin selvää, ja silloin hän tiesi olevansa oikeassa paikassa. Kun vain katsoi raamatunjakeita läpi, se oli, oli niin monia alueita, joissa opillisesti sama, tiedättehän, oli sama tulkinta, tiedättehän, mutta siellä ei ollut Pyhää Henkeä ohjaamassa niitä

And it was in God's congregation that it was so clear to her, and that's when she knew that she was in the right place. Just looking through the Bible verses, it was, there were so many areas where doctrinally the same, you know, there was the same interpretation, you know, but there wasn't the Holy Spirit guiding those

Ja niin hänelle tuli selväksi, missä seurakunta oli ja missä Jumalan valtakunta oli. Ja viimeisinä kuukausinaan hän oli kuolemassa.

And that's to her how it became clear where the congregation was and where God's kingdom was. And in her last months, she was dying.

Hän oli niin helpottunut, että olemme täällä. Ja hän sanoi, teillä on henki siellä, ykseys seurakunnassa. Siellä Jumalan valtakunta on. Eikä hän tarkoittanut vain Coloradon seurakuntaa. Hän tarkoitti Siionia yleensä, mutta hän tarkoitti erityisesti meidän seurakuntaamme. Hän sanoi, voin tuntea Hengen ykseyden.

She was so relieved that we're here. And she said, you have the spirit there, unity in the congregation. That's where God's kingdom is. And she wasn't only referring to Colorado congregation. She was referring to Zion in general, but she was in particular to our congregation. She said, I can feel the unity of the spirit.

Ja ne sanat kanssani, koska en usko, että mikään on muuttunut sen jälkeen, kun hän viimeksi kävi. Tiedän, että tässä haluan olla. Tiedän, että tässä Jumalan valtakunta on. Tiedän, että tässä Pyhä Henki asuu ja kaikuu keskusteluissamme ja puheissamme. Ja tässä haluan olla. Joten en tarvitse mitään erilaista. Olen varma, että voisin tuottaa paljon enemmän.

And those words with me, because I don't think anything's changed since she visited last. I know this is where I want to be. I know this is where God's kingdom is. I know this is where the Holy Spirit resides and resounds in our visits and our discussions. And this is where I want to be. So I don't need anything different. I'm sure I could produce a lot more.

En usko, että se pelastaa minua enempää. Tiedän, että saan ravintoa tulemalla. Tiedän, että kun olen kuulijana näillä penkeillä, sanon aamen kaikille saarnoille. Joten mielestäni se on minulle tarpeeksi tärkeää, ja toivon, ettei koskaan tule sellaista tilannetta, ettei se riitä.

I don't think that's going to save me more. I know I'm fed by coming. I know that when I'm a listener in these benches, I say amen to all the sermons. So I think that's important enough for me and I hope that never becomes the case where that's not enough.

Mene, mene.

Go, go.

Kuten muut johtokunnan jäsenet ovat kertoneet, olemme kaikki kamppailleet tämän läpi. En tiedä, onko tämä tarina liian paljon näkemystä kamppailuihini, mutta yhdessä keskusteluistamme pari kuukautta sitten murruin ja menin sunnuntain vessaan ja vain nyyhkytin hallitsemattomasti.

As the other board members have shared, we've all struggled through this. I don't know if this story will be too much insight into my struggles, but during one of our discussions a couple months ago, I broke down and got on Sunday's restroom and I was just sobbing uncontrollably.

Yksi puhujista oli tullut ulos ja pannut kätensä ympärilleni ja lohdutti minua. Sanoin hänelle, että tiedätkö, nämä keskustelut, nämä kysymykset, joskus minusta tuntuu, että minulle oli selvempää silloin, kun en ollut uskovainen, mikä on totta ja mikä on oikein.

One of the ministers had come out and put his arm around me and was consoling me. I told him, you know, these discussions, these questions, sometimes I feel like it was more clear to me when I was an unbeliever what's true and what's right.

Ja tiedän, kerron sen, koska vain, tiedättehän, monet johtokunnan jäsenistä ja puhujista ovat väsyneitä, ja tiedän, että Randy on väsynyt. Ja kamppailen sen kanssa, että niin kuin, tiedättehän, okei, niin kuin, mitä meidän pitäisi tehdä, tai jos päätämme, että hänen ei pitäisi olla johtokunnassa, onko se kärsimättömyytemme ja kaipuumme hedelmä...

And I know, I share that because just, you know, a lot of the board members and ministers are tired, and I know Randy's tired. And I struggle with, like, you know, okay, like, what should we do, or if we decide he shouldn't be on the board, is that a fruit of our impatience and our yearning for...

Niitä ykseyden päiviä, ja sitten palaan siihen, tarkoitan, mikä parempi paikka on kenellekään, joka kamppailee, olipa se minä itse tai Randy, kuin olla johtokunnassa? En tiedä. Kiitos, Brett. Ken Byman ja sitten Craig.

Those days of unity, and then I go back to, I mean, what better place is there for anyone who's struggling, whether it's myself or Randy, to be on the board? I don't know. Thanks, Brett. Ken Byman and then Craig.

Nämä ovat hyvin vaikeita keskusteluja meille kaikille käydä ja ajatella ja yrittää ymmärtää ja käsitellä ja miettiä, mitä me teemme. Haluaisin myös rohkaista kaikkia siinä, että se on, kuten Anne sanoi, tämä ei ole meidän tekoamme tai tahtoamme. Jumala on sallinut tämän tapahtua mistä syystä tahansa.

These are very difficult discussions for all of us to have and to think about and try to understand and deal with and wonder what do we do. I'd like to also encourage everybody that it's, like Anne said, this isn't our doing or our will. God has allowed this to happen for whatever reason.

Ja kaikki täällä tänä iltana puhutut sanat, hän on sallinut nekin puhuttavan. Ja kaikki ajatukset, joita meillä on, hän on sallinut niiden olla mielessämme. Ja hän on jopa sallinut tämän kokouksen tapahtua, ja mitä tahansa tämän jälkeen tapahtuu, hän tietää jo. Joten kai pitääkseni alhaalla, yritän ottaa ainakin vähän lohtua siitä.

And all the words spoken here tonight, he's allowed those to be spoken as well. And all the thoughts that we have, he's allowed those to be in our minds. And he's even allowed this meeting to happen, and whatever happens beyond this, he already knows. So I guess to keep down, I try to take at least a little bit of comfort from that.

Tietäen, että tämä ei ole minun tai kenenkään meistä yksittäin päätettävissä, vaan se on kuitenkin seurakunnan päätettävissä, ja rukoukseni on, että hän jatkaa puhumista seurakunnalle. Mutta näillä linjoilla ajatellen, kuten Travis puhui, mitä tulee ehkä tiedon tai ymmärryksen tai totuuden tavoitteluun, kerron pienen tarinan.

Knowing that this isn't up to me or any one of us individually, but yet it's up to the congregation, and it's my prayer that he will continue to speak to the congregation. But thinking along these lines, like Travis was talking about, as far as maybe a quest for knowledge or understanding or truth, I'll share a little story.

Jonka olen kokenut. Menin opiskelemaan arkkitehtuuria vuosina 2004–2008. Arkkitehtuurin alalla opiskellaan kahta erillistä osaa. Opiskellaan sen käytännön käyttöä mutta myös sen teoreettista käyttöä. Ja käytännön käyttö puhuu siitä, miten rakennus rakennetaan.

That I've experienced. I went to study architecture from 2004 through 2008. In the field of architecture, you study two separate parts. You study the practical use of it but also the theoretical use of it. And the practical use talks about how a building is built.

Ja monesti se on hyvin yksinkertaista, hyvin suoraviivaista, ja on tietty tapa tehdä se. Ja niin sillä tavalla se on tavallaan kuin opettelisi ulkoa, miten rakennus rakennetaan, mutta sen teoreettisessa osassa ei ole yhtä oikeaa vastausta. Että kaikki, mitä sinulla on, on oma tulkintasi siitä, miten tämä rakennus pitäisi suunnitella. Ja sillä tavalla se oli hyvin, se oli paljolti kuin fyysistä harjoitusta,

And a lot of times that's very simple, very straightforward, and there's a certain way to do that. And so in that way it's kind of like memorizing the way a building is built, but the theoretical part of it, there is no one right answer. That all you have is your interpretation of how this building should be designed. And in that way it was a very, it was much like physical exercise,

Se oli neljä vuotta äärimmäistä henkistä harjoitusta, kun jatkuvasti palasi ja ajatteli uudelleen ja vatvoi uudelleen suunnitelmaamme ja yritti muuttaa sen joksikin, joka on ainutlaatuista ja kaunista ja voimakasta ja josta ihmiset nauttisivat ja jota ihmiset arvostaisivat. Ja se henkinen harjoitus, jonka saimme siitä, kouluaikani loppupuolella,

It was four years of extreme mental exercise, continuing to go back and rethink and rehash over our design and trying to turn it into something that's unique and beautiful and powerful and that people would enjoy and people would appreciate. And that mental exercise that we got from that, towards the end of my time in school,

Minusta tuntui, että olin aika terävä. Minusta tuntui, että kun tulin kirjastoon. Ongelma, kun työstin suunnitelmaa, pystyin todella viemään sitä suunnitelmaa eteenpäin. Niin kuin vietin niin monta tuntia vain ajatellen sitä, viemällä sitä eteenpäin ja yrittäen tehdä niin paljon kuin pystyin tehdäkseni jotain ja yrittääkseni kuvata ajatuksiani.

I felt like I was pretty sharp. I felt like when I came to the library. The problem when I was working on a design, I could really push that design. Like I would spend so many hours just thinking about that, pushing it forward and trying to do as much as I could to make something and try to portray my thoughts.

Mielestäni kun opiskeli lapsia koko elämäni, se oli aika terävä. Ja sitten kun valmistuin, aioin jatkaa eteenpäin ja yrittää ottaa kaksi vuotta lisää koulua ja suorittaa maisterintutkintoni. Ja tajusin sinä kesänä, että olin niin uupunut ja niin väsynyt ja niin lopussa, etten vain fyysisesti pystynyt siihen. Joten ajattelin lykätä sitä vuodella. Mutta se ei tapahtunut sinä vuonna eikä seuraavana eikä seuraavana.

I think studying kids all my life, it was pretty sharp. And then when I graduated, I was going to push on and try to take two more years of school and get my master's. And I realized during that summer, I was so worn out and so tired and so exhausted, I just couldn't physically do it. So I thought I'd push it off a year. But it didn't happen that year or the next or the next.

Ja jatkoin eteenpäin ja kesti monta vuotta ennen kuin tajusin, että kun katsoin taaksepäin sitä, miten henkisesti terävältä tunsin itseni, näen, miten jos olisin käyttänyt mieltäni ja alkanut lähestyä Jumalan sanaa samalla henkisellä terävyydellä, no kai minä vain katson sitä taaksepäin ja kiitän Jumalaa siitä, ettei Hän sallinut minun jatkaa.

And I moved on and it took many years before I realized that looking back on how mentally sharp I felt, I can see how if I applied my mind and started approaching God's Word with that same mental sharpness, well I guess I just look back on it and I thank God that He didn't allow me to continue.

Ja että ehkä hän salli minun tulla tylsemmäksi, kai voisi sanoa, menettää sen henkisen terävyyden. Koska olisin helposti voinut mennä tähän lähestymistapaan, jossa katsotaan Jumalan sanaa todella terävällä mielellä. Ja kai se on minun huoleni, että jos istun kirkonpenkissä ja kuuntelen sanaa, joka tulee saarnatuolista,

And that maybe he allowed me to become more dull, I guess you could say, to lose that mental sharpness. Because I could have easily gone into this approach of looking at God's word with a really sharp mind. And I guess that's my concern is, if I'm sitting in a pew and I'm listening to the word that comes from the pulpit,

Toivon, ettei mieleni koskaan sano, olen samaa mieltä siitä, vaan toivon sen sijaan, että sydämeni sanoo: Aamen. Kai minulle se on ero. Se on ainoa tapa, jolla voin tavallaan selittää, miten se henki puhuu minulle ja että minun ei tarvitse ymmärtää.

I hope that my mind never says, I agree with that, but I hope instead that my heart says, Amen. I guess for me that's the difference. That's the only way I can kind of explain how that spirit talks to me and that I don't have to understand.

Jokaista kohtaa ja mitä se tarkoittaa Jumalan sanassa ja lukemisessa, tiedän, että on, syvällä sydämessäni, sydämeni avautuu ja sanoo aamen yhdelle asialle. Se sanoo aamen sille, että syntini ovat anteeksi annetut. Ja jopa tänä iltana haluaisin pyytää sitä evankeliumia.

Every passage and what it means in God's word and reading, I know that there's, deep in my heart, my heart opens up and says amen to one thing. It says amen to having my sins forgiven. And even tonight I'd like to ask for that gospel.

Haluan vain myös pyytää kustannusta.

I just want to also ask for the cost.

Minustakin tuntuu, ettei minulla ole vastauksia. Ja ennen kuin edes tulin tänä iltana, sanoin itselleni, että se ei ollut tehty.

I, too, feel like I don't have the answers. And before I even came this evening, I told myself that it wasn't done.

Aioin ottaa puheenvuoron ja aioin vain kuunnella. Mutta kuten aina käy, pääni nousee ilmaan ja huomaan, että minulla on mikrofoni. Mutta yksi ajatus, joka minulla oli, että meitä kutsutaan usein lammastarhaksi. Ja mikä on lammas?

I was going to take a speaking turn and I was just going to listen. But as it always happens, my head gets up in the air and I find myself with a mic. But one thought that I had that we're often referred to as a sheepfold. And what is a sheep?

Luulen, että olemme, matkalla kirkkoon, pystymme näkemään lampaat tien varressa. Ja minun täytyy sanoa, että ne näyttävät, ne vaikuttavat aika yksinkertaisilta olennoilta. Ja minusta tuntuu, että olen yksi niistä lampaista.

I think we've, on our way to church, we're able to see the sheep on the side of the road. And I must say that they look, they seem pretty simple creatures. And I feel like I'm one of those sheep.

Ja kenet haluan paimenekseni? Kenen haluan opettavan minua ja muuta Jumalan valtakuntaa? Haluan jonkun, jota voin opettaa nöyryydellä ja lisätä kaiken tiedon

And who do I want to be my shepherd? Who do I want to teach me and the rest of God's kingdom? I want someone I can teach with humbleness and add all the knowledge

Koska mitä haluan tietää, kysymys, jonka haluan, joka minulla on sydämessäni, on ensinnäkin, olenko taivaskelpoinen? Ja jos en ole, miten voin olla taivaskelpoinen? Ja mielestäni se on se kysymys, joka meidän täytyy

Because what I want to know, the question that I want, that I have in my heart, is first, am I heaven acceptable? And if I'm not, how can I be heaven acceptable? And I think that's the question that we need

Olenko taivaskelpoinen? Voinko lukea sen evankeliumin?

Am I heaven acceptable? Can I read that gospel?

Haluan palata ja lukea uudelleen sen kohdan Johanneksen sanasta. Jumalan sanaa 2. Johanneksen kirjeen luvusta 1 jakeesta 9, koska jotenkin tämä on muuttunut ja ymmärretty väärin siitä, mitä siinä sanotaan.

I want to go back and re-read that portion of John's word. God's word from 2 John chapter 1 verse 9 because somehow this has gotten changed and misunderstood from what it says.

Ja luen itse asiassa koko yhdeksännen jakeen. Jokainen, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.

And I will actually read the entire ninth verse. Whosoever transgresseth and abideth not in the doctrine of Christ hath not God. He that abideth in the doctrine of Christ, he hath both the Father and the Son.

Ja niin ehkä se johtuu sanasta pysyy ja sanasta oppi, että se meni sekaisin, mitä tässä sanotaan. Sana pysyy tarkoittaa hyväksyä tai toimia säännön, päätöksen tai suosituksen mukaisesti.

And so perhaps it's because of the word abideth and the word doctrine that it got confused as to what it says here. The word abideth means to accept or act in accordance with a rule, decision, or recommendation.

Joten jos toimimme Kristuksen opetusten mukaisesti, meillä on sekä Isä että Poika. Siinä ei sanota, enkä minä sanonut, että meillä täytyy olla kaikki tämä ymmärrys ja tieto kaikista asioista, Raamatusta, jotta pelastuisimme. Siinä sanotaan yksinkertaisesti, että meidän täytyy toimia Kristuksen opetusten mukaisesti.

So, if we act in accordance with the teachings of Christ, we have both the Father and the Son. It doesn't say, nor did I say, that we need to have all this understanding and knowledge of all things, Scripture, to be saved. It simply says, we need to act in accordance with the teachings of Christ.

Öö, joten, olen tavallaan hämmentynyt, niin kuin, ajatteletko, että

Um, so, I'm kind of confused, like, do you think

Ei ole, me emme käytä, ihmiset eivät käytä Jumalan sanaa? Niin kuin oppia? En tiedä.

There's not, we're not using, people aren't using God's word? Like the doctrine? I don't know.

Kuten

As

Yksi puhujaveljistäsi seurakunnassa. Menen puhumaan monien epäilysten, monien ihmettelyjen kanssa. Valitsin tekstin ja ihmettelen usein

One of your speaker brothers in the congregation. I go to speak with many doubts, many wonderings. I chose a text and often wonder

Ja minulla oli epäilyksiä jopa siitä ja siitä, mitä saattaisin sanoa. Ja olen vain pystynyt menemään puhumaan ja puhumaan sen, mitä tulee.

And had doubts even of that and what I might say. And I have only been able to go to speak and speak what comes.

Toissa iltana johtokunnan kokouksessa, tiedän, että Travis jo mainitsi, ja Randy kommentoi, että puhutaan liikaa ripistä, syntien tunnustamisesta ja synnin pois panemisesta, eikä puhuta tarpeeksi armosta.

The other evening at the board meeting, I know Travis already mentioned, and Randy made the comment that there's too much speaking of confession, confessing sins and putting sin away, and there's not enough speaking of grace.

Se tuo minulle epäilyksiä, olenko minä tai ovatko veljet seurakunnassamme puhuneet väärin? Koska olen varma, että jokaisella meistä on se pelko, että johtaisimme jonkun jotenkin harhaan huonoilla sanoillamme. Ja mainitsin kokouksessa nämä epäilykset ja

It brings doubts to me that have I or have the brothers in our congregation spoken wrong? Because I'm sure each of us has that fear that we would somehow lead someone astray with our poor words. And I mentioned at the meeting these doubts and

En muista tarkalleen, miten se oli, mutta uskon, että Randy, sinä esitit siellä myös jonkin kommentin siitä, miten tiedämme, mikä henki se on, jos on kaksi henkeä? Miten tiedämme, olemmeko oikeassa? Enkä tiedä, miten sen voi tietää.

I don't remember exactly how it was, but I believe Randy, you made some comment also there about how do we know which spirit it is if there's two spirits? How do we know if we are in the right one? And I don't know how to know.

Olen jollakin pienellä tavalla ajatellut, että ehkä olen kiitollinen siitä, että minut pantiin puhumaan, joten minun täytyy mennä ja tunnustaa uskoni seurakunnan edessä. Ja jos olisin erehdyksessä, rakkaat veljeni ja sisareni seurakunnassa varmasti tulisivat ja puhuisivat minulle.

I have thought in some small way that maybe I'm thankful that I was put to speak, so I have to go and confess my faith before the congregation. And if I was in error, my dear brothers and sisters in the congregation would surely come and speak to me.

Että minua voitaisiin oikaista. Ja toivoni ja rukoukseni on, että seurakunta puhuisi, jos olen puhunut jotain väärää. Mutta sitten myös, Randy, tämä vaivasi minua, että sanoit,

That I could be corrected. And it is my hope and prayer that the congregation would speak if I have spoken something wrong. But then also, Randy, this troubled me that you said

Etten voi luottaa veljiini ja sisariini, vaan minun täytyy luottaa Jumalan sanaan, ja tuntui siltä, että jotenkin minun täytyi tehdä se päätös itse enkä voinut luottaa siihen, että Henki asuu seurakunnassamme ja Pyhä Henki puhuu täällä seurakunnassa.

That I can't trust my brothers and sisters but I must trust God's word and it felt like somehow I had to make that decision myself and I couldn't trust that the Spirit lives in our congregation and the Holy Spirit speaks here in the congregation.

Ja Pyhä Henki antaa nuhdetta ja oikaisua, ja Pyhä Henki antaa myös rohkaisua ja lohtua, ja myös rohkaisee meitä panemaan synnin pois. Mutta monien epäilysteni tähden, voinko kuulla sen evankeliumin? Voinko uskoa, että syntini ovat erilaiset?

And the Holy Spirit gives reproof and correction, and the Holy Spirit also gives encouragement and comfort, and also encourages us to put sin away. But for my many doubts, can I hear that gospel? Can I believe my sins are different?

Kai ajatukseni tavallaan kaiuttavat sen äidin huolia, tai kuka sen sitten toi johtokunnalle, koska on kaksi henkeä ja ilmeisesti se on huoli, ja halusin vain kertoa esimerkin

I guess my thoughts kind of echo the concerns of the mother or whoever brought it to the board because there is two spirits and obviously that's a concern and I just wanted to share an example of

Äskettäisestä keskustelusta, jonka kävin, tietenkin tämän aiheen ympäriltä tämän tulevan keskustelun takia, oli nuori perhe

A recent discussion that I had, of course surrounding this topic because of this upcoming discussion, there was a young family in the

Lapset olivat tapelleet ja se vain riistäytyi käsistä, ja äiti sanoi heille, että teidän täytyy istua alas ja hoitaa asianne ja saada syntinne anteeksi ja keskustella tästä. Ja vanhempi poika, joka oli, en tiedä, miten sanoa se osoittamatta sormella, mutta oli Randyn pyhäkouluryhmässä, ja hän oli sanonut, että no,

The kids had been fighting and it just got out of hand and the mother told them that you guys have got to sit down and take care of your matters and have your sins forgiven and discuss this. And the older boy who was, I don't know how to say it without pointing fingers, but was in the Sunday school class of Randy's and he had said, well,

Ei tarvitse panna pois jokaista syntiä, jokaista loukkausta. On armoakin. Henkeni ei sanonut aamen sellaiselle opetukselle. Joten kai siinä huoleni ovat. En tiedä, mitä...

You don't have to put away every sin, every offense. There's grace, too. My spirit did not say amen to that type of instruction. So I guess that's where my concerns lie. I don't know what the...

Sisäiset säännöt sanovat, tai mitään sellaista, mitä tulee johtokunnassa palvelemiseen, mutta kai toivoisin, että meillä voisi olla ykseys johtokunnassamme. Ja jos ei ole, ehkä jonkun täytyy ottaa lepo, tai en ole varma, mikä vastaus on.

Bylaws say, or any of that, as far as serving on the board, but I guess I would hope that we could have unity on our board. And if there's not, maybe someone has to take a rest, or I'm not sure what the answer is.

Onko muita ajatuksia tai kommentteja?

Any other thoughts or comments?

Tässä vaiheessa on esitetty monia kommentteja ja puheenvuoroja, mitä on vähän mukava kuulla. Eivät kaikki välttämättä liity opettamisen aiheeseen, pitäisikö vai ei. Kai, mikä olisi seuraava askel tästä?

At this point, there have been many comments and speeches made, which is a bit nice to hear. Not all necessarily pertaining to the topic of teaching, whether or not it should. I guess, what would the next step be from here?

Otetaanko se enemmän takaisin, ja onko se siitä, vai, onko Carolilla joitakin kommentteja? Kai, luultavasti ei, se on okei.

Is it more taken back, and is it about it, or do we, does Carol have some comments? I guess, probably no, it's okay.

Tiedän, että johtokuntana todella kamppailimme päästäksemme tähän pisteeseen. Mutta kiitän seurakuntaa puheenvuoroista. Mutta Barryn kysymykseen, kai seurakuntana, oletteko halukkaita pyytämään Randya astumaan syrjään?

I know as a board, we really struggled to make it to this place. But I thank the congregation for speaking. But to Barry's question, I guess as the congregation, are you willing to ask Randy to step down?

Kai haluaisin myös kommentoida johtokunnasta, että kärsimättömyydessäni, kai, näissä hengellisissä asioissa, odotan, kai kun Randy palvelee johtokunnassa, että ilman näitä hengellisiä keskusteluja, ilman ratkaisua, se on hyvin väsyttävää enkä henkilökohtaisesti ole kiinnostunut

I guess I'd like to also comment on the board that in my impatience in, I guess, these spiritual matters, I look forward, I guess with Randy serving on the board, that without these spiritual discussions, without resolution, it's very tiring and personally I'm not interested

Olen kiinnostunut pitämään Randyn rakkaana veljenä.

I am interested in keeping Randy as a dear brother.

Aloitamme pyhäkoulukohtauksen tänä vuonna. Mia on esikoulussa. Olen todella innoissani, että hän pääsee menemään. Tiedän, että hän tulee rakastamaan sitä. Ja hän tulee kotiin ja kertoo minulle kaiken siitä, mitä hän oppi. Ja en malta odottaa, että

We'll be starting the Sunday school scene this year. Mia will be in preschool. I'm really excited for her to go. I know she's going to love it. And she's going to come home and tell me all about what she learned. And I can't wait to

Opin häneltä. Ja toivoisin ja rukoilisin vain, että kaikki opettajamme antaisivat hänelle oikeaa opetusta, jotta hän voi tulla kotiin ja opettaa minua. Voisin saada rohkaisua hänen kanssaan. Ja jos olisi huoli yhdestä, en vastustaisi sitä, että häntä pyydetään ottamaan lepo. Kuten Travis sanoi aiemmin, se ei ole ikuinen asia. Se ei ole huono asia.

Learn from her. And I would just hope and pray that all our teachers would give her the right instruction so she can come home and teach me. I could be uplifted with her. And if there would be a concern of one, I would not be opposed to asking them to take a rest. Like Travis said earlier, it's not a forever thing. It's not a bad thing.

Tämä on niin, olen saanut niin paljon rohkaisua täällä. Se on niin kaunista. Kaikki ovat täällä ja rakastavat Randya ja kaikkia, ja me haluamme vain, no, me haluamme vain päästä taivaaseen. Katsokaa, me haluamme vain lapsillemme, että hekin saisivat sen ohjauksen, koska minä haluan vain päästä taivaaseen, ja haluan heidän pääsevän taivaaseen. Haluan kaikkien pääsevän taivaaseen.

This is such a, I've been so uplifted here. It's so beautiful. Everyone's here and loving Randy and everybody, and we only want, well, we just want to go to heaven. See, we just want for our children, for them to get that guided, too, because I just want to go to heaven, and I want them to go to heaven. I want everyone to go to heaven.

Ja kun on se Raamatun tunteminen ja Raamatun lukeminen, en koskaan pääse sinne, jos minun täytyy tuntea Raamattu. Minulla ei ole aikaa. Toivoisin, että olisi. Mutta on niin mukavaa vain tulla kirkkoon ja

And with the knowing scripture and reading the Bible, I'll never get there if I have to know the Bible. I don't have time. I wish I did. But it's so nice just to come to church and

Kai siinä on kaikki, mitä minulla on sanottavana, mutta voinko minäkin kuulla evankeliumin? Carol.

I guess that's all I have to say, but can I hear the gospel too? Carol.

Minulla on vain kaksi ajatusta taas. Yksi on se, että, tiedättehän, kun puhutaan tästä Raamatusta, tiedän, että se on jotain, mitä emme halua ottaa kevyesti, ja meitä on rohkaistu koko elämämme, tiedättehän, kun on käyty pyhäkoulua ja rippikoulua ja kasvettu, että tietenkin se tulee olemaan Raamattu, mutta kuten olen sanonut aiemmin, ja olen saanut siitä lohtua,

I just have two thoughts again. One is that, you know, talking about this scripture, I know it's something that we don't want to take lightly, and we've been encouraged our whole life, you know, going through Sunday school and confirmation and growing up that of course it's going to be scripture, but like I've said before, and I've been comforted by that,

Se on elävä sana, joten tarvitsemme Jumalan, tarvitsemme sen Pyhän Hengen avaamaan sen sanan meille. Ja siksi myös haluan, olen ollut kiitollinen, tietenkin Raamatusta, mutta myös siitä kirjallisuudesta, joka meillä on, tiedättehän, kuten Voice of Zionin artikkelit. Todella nautin ja arvostan niitä artikkeleita, joissa, tiedättehän, on raamatunkohta ja sitten, tiedättehän, joku kirjoittaa siitä artikkelin. Ja sitten se auttaa minua sanomaan aamen sille raamatunkohdalle

It's a living word, so we need God's, we need that Holy Spirit to open up that word to us. And that's why I also like to, I've been thankful, of course for the Bible, but also for the literature we have that, you know, like the Voice of Zion articles. I really enjoy and appreciate the articles that, you know, have the scripture and then, you know, someone writes an article about it. And then it helps me to say amen to that scripture

Joten en halua ottaa sitäkään kevyesti, mutta sitten myös palatakseni vain äitinä olemiseen. Mielestäni me kaikki tunnemme itsemme heikoiksi lastemme kasvattamisessa. Olen usein epäillyt sitä. Jumala, luuletko todella, että voisin opettaa 12 lasta?

So I don't want to take that lightly either, but then also going back to just being a mother. I think we all feel weak in raising our kids. I've often doubted that. God, do you really think I could teach 12 children?

Se on velvollisuutemme äitinä auttaa näitä lapsia pääsemään taivaaseen, koska Jumala haluaa kaikkien lastensa tulevan taivaaseen. Mutta olen ollut niin kiitollinen yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen vuosien varrella siitä, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Ja ajattelin, että uskovaisina olemme niin onnekkaita, että meillä on pyhäkoulu ja päiväpiiri ja raamattuluokka ja leirit.

That's our duty as a mother to help these kids get to heaven because God wants all his children to come to heaven. But I've been so thankful over and over and over the years that it takes a village to raise a child. And I thought, as a believer, we are so lucky that we have Sunday school and day circle and Bible class and camps.

Ja minusta tuntuu, että kaiken sen kanssa se auttaa lapsiamme pääsemään taivaaseen. Ja jos on edes mitään epäilyksiä siitä, että jokin hämmennyksen siemen tai epäilyksiä siitä, miten olemme aina uskoneet, jos on edes mahdollisuus, että on hämmennystä, pyytäisin, että Randy lepäisi.

And I feel like with all that, that is going to help our kids get to heaven. And if there are even any doubts that some seed of confusion or doubts of how we've always believed, if there's even a chance that there's confusion, I would ask that Randy would rest.

Tällä hetkellä yhdyn muiden ajatuksiin siitä, että se voisi olla väliaikainen asia, ja toivoisimme ja rukoilisimme, että voisit kuulla tämän Pyhän Hengen, joka puhuu tänä iltana. Hei.

At this time, I echo the thoughts of others that it could be a temporary thing, and we'd hope and pray that you'd be able to hear this Holy Spirit that's speaking tonight. Hello.

Minulla on paljon ajatuksia mielessäni, mutta vain yksi nopea kommentti, että todella paras esimerkki, jota hän juuri käytti. Luulen, että sinulla on yksi.

I have lots of thoughts going through my mind, but just one quick comment that really best example that she just used. I think you have one.

Yksi, koska se tulee niin lähelle omaa lihaani. Ja kaksi, en ole kasvanut niin. Minut kasvatettiin elävässä uskossa, opetettiin panemaan synti pois niin usein kuin siitä on tieto.

One, because it comes so close to my own flesh. And two, it's not how I was raised. I was raised in living faith, taught to put away sin as often as you have knowledge of it.

Ja oli opetuksemme tarkoitettu opettamaan jotain muunlaista opetusta tai ei, tämä on ollut pelkoni kahden eri hengen kanssa, että tulee opetus, että lapsi saattaisi, ei vain lapsi vaan jopa aikuinen saattaisi tarttua tällaiseen ajatukseen, että meidän ei tarvitse huolehtia tästä ja tai tuosta ja voimme

And whether our teaching's meant to teach some other type of teaching or not, this has been my fear with two different spirits that a teaching comes that a child might, not only a child but even an adult might latch onto this type of thought that we don't need to worry about this and or that and we can

Ehkä kuten yritin jopa käsitellä torstain kokouksessamme, että tämä pelottaa minua, koska se kuulostaa niin houkuttelevalta omalle lihalleni, että alan kasata niitä nurkkiin enkä huolehdi siitä, että yrittäisin hoitaa ne, tietäen mihin loppu johtaa.

Maybe as I try to even address in our meeting on Thursday that this scares me because it sounds so enticing to my own flesh that I begin to stockpile them in the corners and not worry about trying to take care of them, knowing where the end will lead you.

Joten rohkaisisin myös rakasta veljeämme harkitsemaan levon ottamista. Taas, sellaisen ajatuksen kanssa, että yritimmekö opettaa tiettyä oppituntia vai emme, halusimmeko, että se olisi lapsen ymmärryksen lopputulos,

So I would also encourage our dear brother to consider taking a rest. Again, with that type of thought that whether we tried to teach a certain lesson or not, whether we wanted that to be the outcome of a child's understanding,

Kun kuulin sen esimerkin, kai se oli, se oli selvää mielessäni.

When I heard that example, I guess that was, it was clear in my mind.

Muut ajatukset tai kommentit? Brianna.

The other thoughts or comments? Brianna.

Joten aluksi kun johtokunnasta mainittiin, minulla oli samat ajatukset, että mikä parempi paikka olla, ja mitä tulee, tiedättehän, kun on kuullut sen

So at first when it was mentioned about the board I had the same thoughts that what better place to be and as far as you know having heard the

Joku ajatteli, ettei sinun pitäisi olla johtokunnassa. Olen varma, että seurakunnassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä Brettin ei pitäisi olla johtokunnassa, tai joiden mielestä heidän ei pitäisi olla johtokunnassa, ja siksi me äänestämme, ja sitten se on, tiedättehän, seurakunta päättää yhdessä. Mutta, öö, kun istuin täällä kuuntelemassa kommentteja ja sitä, mitä Michael juuri sanoi

Somebody thought you shouldn't be on the board. I'm sure there's plenty of people in the congregation who think Brett shouldn't be on the board, or think they shouldn't be on the board, and that's why we vote, and then it's, you know, the congregation collectively decides. But, um, sitting here listening to the comments and what Michael just said about

Siitä, että on lapsi tai aikuinen, se muistutti minua jostakin, mitä ajattelin, että minulla oli tänä keväänä, kun olin johtamassa yhteen johtokunnan kokouksista. Ja kun olimme rakentaneet oven, olin niin kuin, tiedättehän, rukoilin, että johtokunnan kokous olisi siunattu ja

Being a child or being an adult reminded me of something that I thought that I had this spring when I was leading to one of the board meetings. And when we had built the door, I was like, you know, praying that the board meeting would be blessed and

Sinä iltana hän sattui ajamaan moottoripyörällään. Ja ajattelin oikeastaan [epäselvä], ehkä hän kuolee [epäselvä]. Koska pelkoni on, että hän tulee kotiin sanoen, että hän oli oikeastaan samaa mieltä sen toisen hengen kanssa. Voinko saada hänet tänne niin kuin mahdollista?

This night he happened to be driving his motorcycle. And I thought actually [unclear], maybe he'll die [unclear]. Because my fear is that he'll come home saying that he actually agreed with that other spirit. Can I have him here like possible?

Vapisen ottaessani vuoron edes puhuakseni täällä, mutta vain

Trembling to take a turn even to speak here, but just

Minusta tuntuu, että olen ollut, olen tuntenut itseni levottomaksi siitä, mitä olen kuullut tänä iltana, en oikeastaan kuullut kovin paljon, kai, paitsi että ehkä johtokunnassa ei ole ykseyttä. Ja mieleni palaa jatkuvasti siihen, kun joka vuosi vuosikokouksessa luemme sen raamatunkohdan. En tiedä, mikä kohta se on, enkä voisi edes lainata sitä siltä osin, miten

I feel that I've been, I've felt troubled by what I've heard tonight, not really hearing a whole lot, I guess, other than maybe there's not unity on the board. And my mind keeps going back to every year at the annual meeting when we read that portion of scripture. I don't know what portion that is or couldn't even quote it as far as how

Johtokunnan edustuksen pitäisi olla, ja minulla on vain tunne, että tämä, mikä tahansa onkin vialla, jota kaikkien on vaikea osoittaa, riittää siihen, että ehkä harkitaan johtokuntaa sopivana paikkana Randyn palvella ja

Board representation should be, and just have a feeling that this, whatever that's amiss, that everyone has difficulty putting fingers on is enough to perhaps consider the board as an appropriate place for Randy to serve and

Muistan raivoavani amulettirukouksia, mutta en vain voi olla ajattelematta jatkuvasti tänä iltana. Kysyn vain, voisitteko kaikki siunata minut.

I remember ranting amulet prayers, but I just can't help but keep thinking that this evening. Just ask if you could all bless me.

Onko muita ajatuksia tai kommentteja?

Any other thoughts or comments?

Mitä tulee kysymykseen siitä, jatkaako Randy tehtävässään johtokunnassa, mielestäni olemme kuulleet kaksi erilaista lähestymistapaa siihen kysymykseen, ja mietin, voisimmeko ehkä antaa sen kysymyksen levätä vähän, ja Jumalan aikanaan ehkä se vastaus ilmoitetaan tai siitä keskustellaan lisää, vain koska mielestäni siitä kysymyksestä on käyty keskusteluja molempiin suuntiin.

With regards to the question about Randy continuing his role on the board, I think we've heard two different approaches to that question, and I wonder if maybe we let that question rest a bit, and in God's time, maybe that answer will be revealed or be discussed further, only because I think there have been discussions going both ways on that question.

Ja tavallaan palatakseni Travisin avaushartauteen, että ehkä meillä olisi kärsivällisyyttä sen kanssa, näiden asioiden kanssa. Mutta palatakseni Bearin kysymykseen siitä, miltä seurakunnasta tuntuu uudelleen eläminen, levon pyytäminen uudelleenlopettamalla pyhäkoulun ja raamattuluokan opetustehtävät, mielestäni siitä on tullut paljon kommentteja.

And kind of going back to Travis's opening devotion, that maybe we have patience with that, with these things. But going back to Bear's question about how does the congregation feel about reliving, asking for a rest with re-ending Sunday school and Bible class teaching duties, I think there's been a lot of comments on that.

Kai kysymykseni olisi, pyytäisin Randya ottamaan mikrofonin ja puhumaan ottaen huomioon kaikki tänä iltana esitetyt kommentit ja ehkä puhumaan siitä, miltä sinusta tuntuu, kun olet kuullut seurakuntaa, jatkaa niissä kahdessa tehtävässä.

I guess my question would be, I would ask Randy to take the mic and talk in consideration of all the comments made tonight and maybe talk about how you feel having heard the congregation and continuing in those two roles.

Randy, haluaisitko puhua siitä?

Randy, would you like to speak to that?

En todellakaan halua puhua karhulle. Kuten sanoin viime torstai-iltana, haluaisin, että seurakunta tekee sen. Olen kuullut kaikki kommentit. En ole kuullut kenenkään sanovan, että hänen mielestään minun pitäisi jatkaa niissä tehtävissä.

I really don't want to speak to a bear. As I said last Thursday night, I would like the congregation to do that. I have heard all the comments. I haven't heard anybody say that they think I should continue in those roles.

Ehkä on joitakin, jotka ajattelevat niin ja jotka eivät ole vielä puhuneet, ehkä ei. Kuitenkin tunteeni on, etten pannut itseäni mihinkään asemaan.

Perhaps there are some that do that haven't yet spoken, perhaps not. However, my feeling is I didn't put myself in any position.

Vaikka päätös minulle, voisin ehdottomasti tehdä päätöksen melko helposti, minusta ei tunnu, että se on minun päätökseni tehdä.

Although the decision for me, I definitely could make a decision fairly easily, I don't feel like it's my decision to make.

Joten siitä kai päättelen, että Randy pyytää seurakuntaa tekemään päätöksen. Seurakunta pyysi häntä palvelemaan opetustehtävissä sekä raamattuluokassa että pyhäkoulussa. Ja hän jättää sen seurakunnan käsiin pyytää häntä lepäämään, jos se on toive.

So from that I guess I gather that Randy's asking the congregation to make a decision. The congregation asked him to serve in the teaching roles for both Bible class and Sunday school. And he's leaving it in the congregation's hands to ask him to rest if that's what the desire is.

Onko ketään muuta, joka haluaisi ottaa puheenvuoron niistä tehtävistä? Tom Jurmu.

Is there anyone else that would like to take a speaking turn regarding those roles? Tom Jurmu.

Minä, kuten monet muut, luultavasti melkein kaikki täällä ovat tulleet tänä iltana vapisten, tuntien oman varmuutemme puutteen näissä asioissa.

I, like many of others, probably almost everybody here has come tonight trembling, feeling our own lack of confidence in these matters.

Mutta olen myös tuntenut lohtua siinä. Seurakunnalle on ollut paljon keskustelua, mutta sen perusteella, mitä tiedän, tämä ei ole niin. Onko tämä totta? Mielestäni olisi kuitenkin sopivaa, jos meillä olisi vain kädennosto, tai molemmat. Tarkoitan, silloin näkisimme, missä seisomme, eikö niin? Ellei se ole...

But I've also felt comfort in there. There's been much discussion for the congregation, but from what I know, this isn't that way. Is this real? I think it would be appropriate, though, if we just had a show of hands, or both. I mean, then we'd see what we stand in, right? Unless that's not...

Ajattelisin, että se riittäisi, joten se on oma panokseni siihen. Onko muita ajatuksia tai kommentteja? Ei?

I would think that would be sufficient, so that's my own input on that. Any other thoughts or comments? No?

Kai itse olen samaa mieltä Randyn kanssa. Näyttää siltä, että nämä päätökset tehdään vain tunteiden perusteella, ja Luther on hyvin selvä hengestä ja tunteista. Ja kai siitä,

I guess for myself, I agree with Randy. It seems like these decisions are just made on feelings, and Luther's very clear on the spirit and feelings. And I guess on that,

Kuulunko samaan luokkaan kuin pyhäkoulun opettaja? Okei. Ravureita taustalla.

Do I fall in the same category as a Sunday school teacher? Okay. Trotters in the background.

Koskien Randyn kommenttia, tarkoitan, en voi oikeastaan sanoa, en ole vanhempi, minulla ei ole lapsia pyhäkoulussa, joten minun on tavallaan vaikea asettua siihen tilanteeseen, mutta mitä tulee niin kuin,

Regarding Randy's comment, I mean, I can't really say, I'm not a parent, don't have children in Sunday school, so it's kind of hard for me to put myself in that situation, but as far as like,

Raamattuluokkaan, nuorten keskusteluun, en ole koskaan kuullut saarnattavan mitään, mikä olisi väärin tai ei Jumalan sanan mukaista. Katsokaa, kai tavallaan sillä linjalla, mitä Timo sanoi, olen samaa mieltä siitä. Mutta taas, minulla ei ole lapsia pyhäkoulussa, joten minun on vähän vaikeampi asettua niihin kenkiin.

Bible class, youth discussion, I've never heard anything preached that's incorrect or not in accordance with the Word of God. See, I guess kind of along the lines of what Timo said, I'm in agreement with that. But again, don't have kids in Sunday school, so a little bit harder for me to put myself in those shoes.

Onko muita kommentteja?

Any other comments?

Tiffany. Minulla on aika suuri kiusaus ottaa mikrofoni, mutta minusta tuntuu, että tämä on jotain, minkä halusin myös sanoa ääneen. En tiedä, kuinka kauan sitten Randy opetti nuorten keskustelua

Tiffany. I feel pretty tempted to take the mic, but I feel like this is something I wanted to voice over as well. I don't know how long ago Randy taught a youth discussion

Ja muistan istuneeni siellä koko ajan miettien, miksi menin. En tuntenut itseäni virkistyneeksi. Tunsin itseni hyvin hämmentyneeksi ja aloin kyseenalaistaa omaa uskonelämääni monien niiden kommenttien takia, joita hän sanoi. Tiedän, että hän pyysi meiltä paljon vastauksia ja näyttää siltä, että

And I remember sitting there the whole time wondering why I went. I didn't feel refreshed. I felt very confused and I started questioning my own faith life with a lot of the comments he was saying. I know that he asked for a lot of responses from us and it seems like

Monet vastaukset, joita annoimme, se oli, no, ehkä se on oikein, mutta jos luet tämän kohdan, tässä itse asiassa sanotaan näin. Ja minusta tuntuu, että jokaiselle kommentille tai vastaukselle, jota ihmiset antavat, sanoin aamen. Joten sitten siellä istuessani

A lot of the answers that we gave, it was, well, maybe that's right, but if you read this portion, this is actually what it says. And I feel like every comment or answer that people are giving, I said amen. So then sitting there,

Epäilin, kyseenalaistin, uskoinko minäkin oikein. Ja minusta tuntuu, että sitä on tavallaan tapahtunut tänä iltana. Minusta tuntuu, että seurakunnan henki on puhunut huolillaan.

I doubted, I questioned whether I was believing correctly as well. And I feel like that's kind of been what's going on tonight. I feel like the spirit of the congregation has spoken with their concerns.

Ja minusta tuntuu, että Randy on kyseenalaistanut meitä takaisin opillaan, josta en ole samaa mieltä, tai olen kyllä samaa mieltä siitä, että oppi on todella tärkeä. Se on jotain, mihin uskomme, mutta uskon, että Pyhä Henki ohjaa meitä. Ja muistan puhuneeni monien meistä kanssa, jotka olivat kokoontuneet ympärille sen keskustelun jälkeen,

And I feel like Randy has questioned us back with his doctrine, which I don't agree, or I do agree that doctrine is really important. That's something that we believe on, but I believe that the Holy Spirit guides us. And I remember speaking to a number of us who were gathered around after that discussion,

Ja me kaikki olimme hämmentyneitä, ja muistan menneeni kotiin sinä iltana miettien, miksi menin, niin monta kertaa. Olen kaivannut päästä keskusteluihisi, koska se vain vahvistaa uskoani. Kuulee evankeliumin ja pyrkii uskomaan taas yhden päivän, ja sinä päivänä en menettänyt sitä. Kai osa minusta, olen aina

And all of us were confused, and I remember going home that night wondering why I went so many times. I've longed to go to your discussions because it just strengthens my faith. You hear the gospel and you strive to believe for another day, and that day I did not lose that. I guess a part of me, I've always

Siitä päivästä lähtien olen ollut arka ja olen kyseenalaistanut itseäni ja sitä, uskonko oikein tai pitäisikö minun vastata enemmän tai ymmärtää sitä. Mutta tänä iltana, voinko kuulla sen evankeliumin?

Since that day, I've been timid and I've questioned myself and whether or not I'm believing right or if I should reply more or understanding that. But tonight, can I hear that gospel?

Olen istunut täällä tänä iltana

I've sat here this evening

Ihmetellen, miten Jumala on puhunut seurakuntansa kautta. Tiedän, että olemme kuulleet, miten emme ole pystyneet osoittamaan eroa, mutta jotkut ovat kommentoineet sitä kirjettä, miten se on ollut, mutta enimmäkseen johtokunnasta on tuntunut, että se kirje vain aiheuttaa hämmennystä.

Marveling at how God has spoken through his congregation. I know we've heard how we haven't been able to pinpoint the difference, but some have commented on that letter, how it has been, but for the most part, the board has felt that letter only causes confusion.

Ja miten Randy on tukenut sitä. Ja en voi olla ajattelematta silloin sitä vertausta lampaista, jossa Jeesus kuvaa, miten kuulemme paimenen äänen, kun hän sanoo, että hänelle ovenvartija avasi ja lampaat kuulivat hänen äänensä. Ja hän kutsui omia lampaitaan nimeltä ja anoi ne ulos.

And how Randy has supported it. And I can't help thinking then of that parable of the sheep that Jesus describes how we hear that voice of the shepherd when he says that to him the porter opened and the sheep heard his voice. And he called his own sheep by name and pleaded them out.

Ja kun hän on vienyt ulos omat lampaansa, hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, sillä ne eivät tunne vierasten ääntä. Ja tämä Jumalan sanan kohta on ollut mielessäni sen kirjeen suhteen. Mutta jopa kuullessani Tiffanyn kommentit tämä kohta todella osui kohdalleen.

And when he put forth his own sheep, he goeth before them, and the sheep follow him, for they know his voice. And a stranger they will not follow, but will flee from him, for they know not the voice of strangers. And this portion of God's Word has been on my mind concerning that letter. But even hearing Tiffany's comments, this portion really struck home.

Että kun kuulemme sen erilaisen äänen, Pyhä Henki osoittaa sen niin selvästi. Ja jopa ajatellessani sitä, miten olemme puhuneet, miten nuori tämä seurakunta on, tunnemme puutteemme, heikon ymmärryksemme

That when we hear that different voice of the Holy Spirit so clearly shows that. And even thinking of how we have spoken, how young this congregation is, we feel our lackings, our poor understanding

Ja ajattelen taaksepäin aikaa, jolloin minut ensimmäisen kerran nostettiin puhumaan viimeksi 20 vuotta sitten. Minulla oli yksi todellinen pelko. Että kun kaikki ne vanhemmat olennot ovat poissa, mitä Jumalan valtakunnalle tapahtuu? Ja muistan, että minulla oli se ajatus ehkä ensimmäisen palvelusvuoden ajan.

And I think back to when I was first put up to speak last 20 years ago. There was one real fear I had. That when all those older creatures are gone, what will happen to God's kingdom? And I remember having that thought for maybe that first year of serving.

Ja sitten muistan olleeni johtokunnan jäsenten työseminaarissa Minneapolisissa, ja eräs vanhempi puhujaveli otti puheenvuoron, ja hän sanoi, kun olin nuorempi, hän sanoi, minulla oli tapana ajatella tätä. Se oli väärä ajatus. Mutta hän sanoi, minulla oli tapana miettiä, mitä tapahtuisi, kun vanhemmat puhujaveljet olisivat poissa, kun Laudy olisi poissa, kun Peter Camillo olisi poissa. Hän sanoi, nämä olivat vääriä ajatuksia. Hän sanoi, Jumala panee

And then I remember being at a board member's workshop in Minneapolis, and an older speaker brother took a turn to speak, and he said, when I was younger, he said, I used to have this thought. It was a wrong thought. But he said, I used to wonder what would happen when the older speaker brothers were gone, when Laudy was gone, when Peter Camillo was gone. He said, these were wrong thoughts. He said, God places

Lahjansa lastensa sydämiin. Ei ole yhtään johtajaa, joka ei ole hänen Jumalan lapsiaan, vaan se on kaikki Jumalan lasten sydämissä tänään. Kuten olemme jopa kuulleet tänä iltana monilta, jotka ovat puhuneet ja kertoneet, että Jumala opettaa jokaisen pienen

His gifts into the hearts of his children. There isn't one leader that is not his God's children, but it is all in the hearts of God's children today. As we even have heard tonight from the many who have spoken and shared, that God teaches through each small

Äänen kautta kommentiksi, joka jaetaan tässä seurakunnassa, menee siihen lahjaan, joka on pantu meihin. Ja voimme nähdä, miten Jumala on, minusta tuntuu, ja ihmetellä jopa sitä, miten Jumala tänä iltana on puhunut aika rakastavasti, mielestäni, niistä huolista, joita on rakkaasta veljestämme. Ja rukoukseni on, että

Voice for comment that is shared in this congregation goes to the gift that is placed in us. And we can see how God is, I feel, and marvel even how God tonight has spoken pretty lovingly, I think, of the concerns that are for our dear brother. And it is my prayer that

Ottaisimme vaarin ja kuuntelisimme Hyvän Paimenen ja hänen seurakuntansa ääntä. Suoraan sänkyyn, kiitos. Nyt kun teillä on kädet ylhäällä.

We would heed and hearken to the voice of the Good Shepherd and his congregation. Right to the bed, please. Now that you have your hands up.

Minusta tuntuu, että on ollut paljon ykseyttä, ja nyt minun täytyy kommentoida Tennelin kommenttia, koska se hämmensi minua. Jos voit vain selventää minulle, että tunnet olevasi samalla sivulla kuin Randy, että kaikki, mistä keskustelemme tänä iltana, perustuu tunteisiimme eikä siihen, että Pyhä Henki ohjaa meitä, vai mitä? Ja olet samalla sivulla, joten sinun

I feel like there's been much unity and now I need to comment on Tennel's comment because that confused me. If you can just clarify for me that you feel on the same page as Randy that everything we're discussing tonight is based on our feelings and not on the Holy Spirit guiding us or what? And you're on the same page so you,

Ei pitäisi opettaa pyhäkoulua, sitäkö sanot? Ja se, en tiedä, se vain todella sekoitti minut. Ja että, niin kuin, sanotko, että se, mistä puhumme, on vain tunteita ja meidän pitäisi vain haluta Raamattua vastauksiksi verrattuna siihen, mistä puhumme? Koska, en tiedä, se vain todella vie tätä minulle.

Shouldn't be teaching Sunday school, is that what you're saying? And that, I don't know, that just really threw me off. And that, like, are you saying that what we talk about is just feelings and we should just be wanting scripture for answers versus what we're talking about? Because, I don't know, it's just really taking this to me.

Se oli hyvin hauskaa. Kiitos.

It was very fun. Thank you.

Tartuin häntä jalasta.

I grabbed him on the leg.

Minun on vaikea hyväksyä sitä, että yksi ihminen tuo esiin huolen ja sitten siitä tulee vain tunne ilman

I have a difficult time with one person bringing a concern and then it just becomes a feeling with no

Ja sitten myös uskon kyllä Raamattuun ja siihen, että Raamattu on

And then also I do believe scripture and that scripture is the

Että Raamattu on lopullinen vastaus kaikkiin asioihin. Ja henkilökohtaisesti minusta tuntuu, mitä pyhäkouluun tulee, olen opettanut samaa

That scripture is the ultimate answer to all things. And personally, I feel as far as Sunday School goes, I've taught the same

Siitä asti kun minua on pyydetty opettamaan

Since I've been asked to teach

Oletko valmis vai keräätkö vielä ajatuksia?

Are you done or are you still collecting thoughts?

Joo, en usko, että, tiedättehän, että se oli ehkä yhden ihmisen lähestymistapa veden keittämiseen, mutta tiedän, että on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet sitä pitkään. Ja, öö, en...

Yeah, I don't think that, you know, that it was maybe one person's approach to boiling water, but I know there's been a lot of people who have been doing it for a long time. And, um, I didn't...

Paljon vaeltelua ja rukoilemista ja jopa yrittämistä kääntää toinen poski ja teeskennellä, ettei mitään, tiedättehän, vain antaa olla. Mutta sitten ei voi tehdä sitäkään. Ja olen vain niin...

A lot of wandering and praying and even trying to turn the other cheek and pretend nothing, you know, just let it go. But then you can't do that either. And I'm just so...

Olen surullinen siitä, mitä juuri sanoit. Olet ollut kotiseuraryhmissämme ennenkin, ja annoit niiden, ja joskus kun puhuit lapsille ja muuta, on ollut niin mukava kuulla. Olen ollut, olen sanonut aamen. Olen viimein sanaton minäkin, mutta se...

I'm sad about what you just said. You've been in our home service groups before, and you let them, and sometimes when you talk to the kids and stuff, it's been so nice to hear. I've been, I've said amen. I'm at last for words, too, but the...

En tiedä, mitä Luther sanoo tunteista, mutta älkää saako ketään ylös sinä päivänä. Menettää uskonsa jonkin sellaisen takia, kuten ne ilon tunteet, kun joku tekee parannuksen, ne onnen ja vapauden tunteet, kun on juuri saanut anteeksi, ne surun tunteet, kun joku menettää uskonsa, ne murheen ja huolen tunteet kamppailevien veljien ja sisarten puolesta. Se on Pyhä Henki.

I don't know what Luther says about feelings, but don't get someone up on that day. You lose your faith over something like those feelings of joy when someone repents, those feelings of happiness and freedom when you're just forgiven, those feelings of sorrow when someone loses their faith, those feelings of sadness and concern for struggling brothers and sisters. That's the Holy Spirit.

Joskus, tarkoitan, olen kuullut niin paljon eri ihmisten, tiedättehän, en tiedä, mutta se on niin paljon teknisiä yksityiskohtia. En sano, että olet menettänyt uskosi, mutta on vain hyvin, hyvin huolestuttavaa kuulla sitä.

Sometimes, I mean, I've heard so much from different people's, you know, I don't know, but it's so much technicality stuff. I'm not saying that you lost your faith, but it's just very, very concerning to hear that.

Mitä tapahtui? En tiedä, minä vain... Luulen, että melkein sanoin sen, ja se on anteeksi annettu. Olen niin pahoillani siitä, mitä tein. En tiedä, miksi minun pitäisi lopettaa puhuminen. Joo, kun tulin tänne tänä iltana, kuten monet teistä, tulin omien lihallisten ajatusteni ja pelkojeni kanssa.

What happened? I don't know, I just... I think I almost said it, and that's forgiven. I'm so sorry for what I did. I don't know why I should stop talking. Yeah, when I came here tonight, like many of you, I came with my own carnal thoughts and fears.

Voin sanoa omasta puolestani, kun istun penkillä, olen kuullut, kuten ehkä Terry mainitsi, Hyvän Paimenen äänen. Se on tuonut lohtua, rauhaa ja ykseyttä henkeeni. Mielestäni seurakunta on puhunut. He ovat kertoneet heikoilla kielillään

I can say for myself sitting on the bench, I've heard, as maybe Terry mentioned, the voice of the Good Shepherd. It has brought comfort, peace, and unity to my spirit. I think the congregation has spoken. They have shared with their feeble tongues

Pelkonsa, huolensa, rukouksensa. He ovat olleet arkoja, kuten minäkin, ottamaan mikrofonia, mutta tunnen oloni niin lämpimäksi ja turvalliseksi olla täällä ja kuulla niin monta puhetta, jotka vastaavat Aamen. Ja mielestäni kun tämä ilta jatkuu yhä myöhemmäksi ja myöhemmäksi illalla,

Their fears, their worries, their prayers. They've been timid, as I have, to take the mic, but I feel so warm and secure to be here and to hear so many speeches that answer Amen. And I think as this night continues to move later and later into the evening,

Kai palaan takaisin siihen kysymykseen tai siihen aiheeseen tältä illalta, opettamiseen, ja mitä teemme sen kanssa, mitkä ovat ajatukset siitä, että Randy opettaa pyhäkoulua ja raamattuluokkaa. Ja olen kuullut niitä, jotka ovat huolissaan ja huolestuneita. Ja kai se olisi minun ajatukseni ja rukoukseni, kuten luulen Artin maininneen, että jos

I guess I return back to that question or that topic for this evening of teaching and what do we do with, what are the thoughts with Randy teaching Sunday School and Bible class. And I've heard those that are worried and concerned. And I guess it would be my thought and my prayer as I think Art mentioned that if

Paikassani Jumalan seurakunnan palvelemisessa se on asema, jossa usein pelkään ja vapisen omassa lihassani. Puhunko oikein ja asianmukaisesti? Mutta minulle on vakuutettu tässä, että seurakunta on anteeksiantava seurakunta. He ovat antaneet anteeksi heikot sanani. Mutta se on minunkin rukoukseni,

In my place of serving God's congregation, it is a position that I often fear and tremble in my own flesh. Will I speak correctly and properly? But I've been assured in this, that the congregation is a forgiving congregation. They have forgiven my weak words. But it is this prayer for me as well,

Jos loukkaisin yhtä ja johtaisin yhden harhaan, että, haluaisin ottaa levon. Tämä ei ole minun laumani. Se on Jumalan lauma. En uskalla johtaa yhtäkään Jumalan lapsista harhaan.

If I would offend one and lead one astray that, I would want to take a rest. This is not my flock. It is God's flock. I dare not to lead one of God's children astray.

Ja niin, sen ajatuksen kanssa, ehkä yhtyisin tai tukisin siinä ajatuksessa tai päätöksessä, johon seurakunta tuli, että pyytäisimme Randya lepäämään raamattuluokan opettamisesta pyhäkoulussa.

And so, with that thought, I would maybe echo or support in that thought or decision that the congregation came to it that we would ask Randy to rest from teaching Bible class in Sunday school.

Olisiko muita ajatuksia tai kommentteja? Tiedän, että ilta käy myöhäiseksi. Olemme hyvin kiitollisia kaikista kommenteista, joita olemme saaneet, mutta jos on joitakin, jotka haluaisivat vielä kertoa ajatuksiaan, olkaa hyvä. Meidän ei tarvitse kiirehtiä lopettamaan. Jos on ajatuksia sanottavana,

Would there be any other thoughts or comments? I know the night is getting late. We're very thankful for all the comments that we have received, but if there are any who would still like to share any thoughts, feel free. We don't need to rush to close. If there are thoughts to be spoken,

Ajattelin sitä yhteistä, että nämä keskustelut perustuvat tunteisiin. Ja kysymyksiä opista, tunnemmeko oppia? Mutta minulla on ollut tämä ajatus, että Jumalan oppi, kuten Travis sanoi, että se oppi,

I was thinking about the common of these discussions being based on feelings. And the questions of doctrine, do we know doctrine? But I've had this thought that God's doctrine, as Travis said, that doctrine

Jolle uskomme perustuu, on Jeesuksen Kristuksen opetukset ja se, mitä Jumalan valtakunnassa opetetaan, mutta Jeesuksen Kristuksen opetukset ja Pyhä Henki vaikuttaa sydämissämme Jeesuksen Kristuksen opit ja tämän uskon perustuksen, jonka olemme saaneet

That our faith is based on is the teachings of Jesus Christ and what is taught in God's kingdom, but the teachings of Jesus Christ and the Holy Spirit affects in our hearts the doctrines of Jesus Christ and this foundation of faith that we have gained

Eläessämme uskovaisina Jumalan valtakunnassa. Joten minusta ei tunnu, että se on henkilökohtainen tunne, että nämä asiat ovat syntyneet henkilökohtaisista tunteista. Vaan minusta tuntuu, että se on henki, joka toimii Jumalan seurakunnassa.

Living as a believer in God's kingdom. So I don't feel that it's a personal feeling that these issues have come about out of personal feelings. But I feel that it's the spirit of working in God's congregation.

Että nämä asiat ovat tulleet esiin. Ja katsoin kohtaa 2. Kor. luvusta 3 alkaen jakeesta 3. Siinä sanotaan: Sillä te olette tulleet tunnetuiksi siitä, että olette Kristuksen kirje, meidän palveluksellamme toimitettu, joka ei ole kirjoitettu musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä,

That these matters have come up. And I was looking at a portion in 2 Corinthians chapter 3, starting at verse 3. It says, Forasmuch as ye are manifestly declared to be the Epistle of Christ, ministered by us, written not with ink, but with the Spirit of the living God,

Ei kivitauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin. Joten pelkäisin kutsua tätä vain tunteeksi, joka tulee henkilökohtaisesta, kai lihastamme.

Not in tables of stone, but in the fleshy tables of the heart. So I would fear to call this just a feeling that comes from personal, I guess our flesh.

Minusta todella tuntuu, että se on Pyhä Henki, joka toimii seurakunnassa. Travis. Kai haluan vain esittää yhden nopean lyhyen kommentin koskien

I truly feel that it is the Holy Spirit working in the congregation. Travis. I guess I just want to make one quick short comment regarding

Voimmeko vain kommentoida yhdestä seurakunnan jäsenestä ja tuoda tämän johtokunnalle? Tässä sitä ollaan, nostamassa sitä rahaksi. Se on jotain, minkä kanssa kamppailimme, tai minä henkilökohtaisesti kamppailin, ja luulen, että te muutkin johtokunnan jäsenet, te kaikki kamppailitte myös. Harkitsimme sitä, ja kysyimme siitä Randylta. Hän sanoi, tuodaan se seurakunnalle. Se oli silloin hyvin selvää.

Can we just comment about one congregation member and bring this to the board? Here we are, cashing it out. That is something we struggled with, or I personally did, and I think you other board members, all of you did also. We considered it, and we did refer to Randy on that. He said, let's bring it to the congregation. It was very clear at the time.

Ehkä jälkiviisaana, muutamaa tuntia myöhemmin seuraavana päivänä me kaikki mietimme, oliko se oikea päätös vai ei. Se oli päätös. Se oli yhteinen päätös. Mutta se oli myös Randyn toive, että se tuotaisiin tänne. Katsotaan, mitä seurakunta sanoo.

Perhaps maybe hindsight, a few hours later the next day we all wondered if that was the right decision or not. That was the decision. It was a collective decision. But it was also Randy's wish that it would be brought here. See what the congregation says.

Onko muita ajatuksia tai kommentteja?

Any other thoughts or comments?

Ja sitten se toinen asia, tuntuuko meistä seurakuntana mukavalta äänestää tänä iltana siitä, pitäisikö Randyn jatkaa opettamista vai ottaa lepo opettamisesta? Matt?

And then the other thing, do we as a congregation feel comfortable voting tonight on whether Randy should continue teaching or take a rest from teaching? Matt?

Kuulimme aiemmin, että Randy halusi kuulla, mitä seurakunta sanoi. Seurakunta puhui. Kun he puhuivat,

We heard earlier that Randy wanted to hear what the congregation said. The congregation spoke. As they spoke,

Seurakunta on esittänyt kysymyksen. Kai voisin ehkä vain kysyä sen kysymyksen, että Randy, kuulitko, mitä seurakunta sanoi? Pyysit, että se tuotaisiin seurakunnalle Melbournessa.

The congregation has asked a question. I guess maybe I could just ask the question that Randy, did you hear what the congregation said? You asked that it be brought to the congregation in Melbourne.

Sen perusteella, mitä olen kuullut, seurakunta ei välttämättä osoita sormella, he vain pyytävät, että ehkä tällä hetkellä tunnustaisit sen ja ottaisit levon ja opettaisit sen. Luulen, että me kaikki tunnustamme täällä, että me kaikki teemme rakkaana veljenä.

From what I've heard, the congregation is not necessarily pointing fingers, they just ask that maybe at this time you acknowledge it and you take a rest and teach it. I think we all acknowledge here that we all do as a dear brother.

Mutta minusta todella tuntuu, että seurakunta on puhunut. Joten miten edetä? Melkein tuntuu siltä, että sen täytyy tulla sinulta, Randy. Pyysit, että seurakunta kuulisi, seurakunta kuuli ja puhui.

But I really feel like the congregation has spoken. So how to move forward? It almost feels like that needs to come from you, Randy. You asked that the congregation hear, the congregation heard and spoke.

Sitä me kaikki kuljemme näinä hetkinä.

It is what we all travel in these moments.

Ja palvelin monta vuotta Randyn kanssa johtokunnassa rakkaana veljenä ja välitin hänestä hyvin paljon ja rakastin häntä, hänen perhettään. Istuessani täällä kuuntelemassa seurakunnan kommentteja ajattelen, että Randyn täytyy tehdä se päätös. Mieluummin emme näkisi sitä luotina. Ja kun kuulemme niitä asioita, joita on otettu esiin,

And I served many years with Randy on the board as a dear brother and very much cared for him and loved him, his family. Sitting here listening to the comments from the congregation, I think Randy needs to make that decision. I would prefer that we didn't see it as a bullet. And when we hear those things that have been brought up,

Mielestäni meidän täytyy ottaa vaarin. Ajattelen jopa itseäni, kun palvelin monta vuotta täällä puheenjohtajana. Että ne asiat, kun se tuli esiin, kun olen kyseenalaistanut sitä, miten palvelen, ja olinko oikeassa vai en opetuksessani ja siinä, miten tein työni, olisin pyytänyt silloin ottamaan sen pois.

I think we need to take heed. I even think of myself serving many years as a chairman here. That those things, when it came up, when I've been questioning how I serve, and was I correct or not in my teaching, and how I did my work, I would have asked to then take it out.

Ja niin sen kanssa rohkaisisin Randya, että tällä hetkellä olisi aika tehdä ne päätökset. Ja se olisi aika ehkä ottaa lepo, eikä mitään henkilökohtaista. Me kaikki rakastamme sinua, välitämme sinusta, välitämme uskostasi ja elämästäsi ja uskosta sinussa ja perheessäsi. Ja niin siksi katsomme sitä tällä tavalla.

And so with that, I would encourage Randy that at this time would be the time to make those decisions. And it would be a time to maybe take a rest and nothing personal. We all love you, care about you, care about your faith and your life and faith in you and your family. And so that would be why we look at it this way.

Kun mikrofoni on täällä, halusin vain lisätä jotain muuta. Raamatun sanat annettiin koko maailmalle, ja se on maailman luetuin kirja. Mutta on hyvin vähän niitä, jotka lukevat sitä ja ymmärtävät sen. Ne, jotka lukevat sitä ja ymmärtävät sen niin kuin se on tarkoitettu ymmärrettäväksi, ovat ne, joilla on Pyhä Henki.

As long as the mic is here, I just wanted to add something else. The words of the Bible were given to the whole world, and it's the most widely read book in the world. But there are very few who read it and understand it. The ones who read it and understand it the way that it's meant to be understood are the ones who have the Holy Spirit.

Ja se muistutti minua siitä saarnasta, johon viittasin aiemmin, mutta luen muutaman kohdan. Yari, joka on minua nuorempi kaveri, joten ihmiset eivät luultavasti ole nähneet. Sillä ei ole mitään tekemistä iän kanssa. Jumala antaa sanat, ja Jumala puhuu Pyhän Hengen kautta. Joka tapauksessa se oli 1. Korinttilaiskirjeestä, ja aloitan 17. jakeesta.

And it reminded me of that sermon that I referenced earlier, but I'll read a few portions. Yari, who's a younger guy than me, so likely people haven't seen. It has nothing to do with age. God gives words, and God talks through the Holy Spirit. Anyways, it was from 1 Corinthians, and I'll start at the 17th verse.

Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan julistamaan evankeliumia, eikä puhetaidon viisaudella, ettei Kristuksen risti menettäisi voimaansa. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Sillä kirjoitettu on: Minä hävitän viisaitten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen tyhjäksi.

For Christ sent me not to baptize, but to preach the gospel, not with wisdom of words, lest the cross of Christ should be made of none effect. For the preaching of the cross is to them that perish foolishness, but unto us which are saved it is the power of God. For it is written, I will destroy the wisdom of the wise, and will bring to nothing the understanding of the prudent.

Missä on viisas? Missä kirjanoppinut? Missä tämän maailman väittelijä? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisauden hullutukseksi? Sillä kun maailma Jumalan viisauden ympäröimänä ei omalla viisaudellaan tuntenut Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnan hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.

Where is the wise? Where is the scribe? Where is the disputer of this world? Hath not God made foolish the wisdom of this world? For after that, in the wisdom of God, the world by wisdom knew not God. It pleased God by the foolishness of preaching to save them that believe.

Onko muita ajatuksia tai kommentteja? Randy.

Any other thoughts or comments? Randy.

Halusin todella, että seurakunta tekee päätöksen osittain siksi, että on ollut eriäviä kommentteja siitä, että jatkaisin johtokunnan jäsenenä palvelemista, eikä näyttänyt siltä, että siitä keskusteltaisiin enempää tänä iltana.

I really did want the congregation to make a decision partially because there has been differing comments on me continuing to serve as a board member and it didn't seem like that was going to be discussed further tonight.

Mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että asiasta äänestäminen olisi pelkkä muodollisuus. Kommentit ovat pääosin olleet, että minun ei pitäisi opettaa. Ja niin se sopii minulle, mutta sen yhteydessä haluaisin myös pyytää

But at this point it does seem like a mere formality to take a vote on the matter. The comments by and large have been that I should not be teaching. And so that's fine with me, but in conjunction with that I would also like to ask

Tai haluaisin myös erota tehtävästäni johtokunnasta. Minusta ei tunnu, että tehtävissä on mitään eroa, mitä tulee sellaisen seurakunnan palvelemiseen, jolle ei ole mukavaa, että teen sitä. Ja haluaisin myös lopuksi sanoa kaikista

Or I would like to also resign my position from the board. I don't feel there's any difference in the duties as far as serving a congregation that is not comfortable with me doing that. And I would also lastly like to say for any

Loukkauksista, joita olette ehkä aiheuttaneet minulle, mutta voitteko myös antaa minulle anteeksi ne? Kai, kun kuulen sen,

Offenses that you may have caused to me, but can you also forgive me for those? I guess, hearing that,

Etenen niin, että Randy ei opeta pyhäkoulun raamattuluokkaa. Mitä tulee hänen pyyntöönsä erota johtokunnasta, mielestäni ehkä meillä on tuleva kokous syyskuussa. Ehkä voimme keskustella siitä lisää.

I'll move forward with Randy not teaching Sunday School Bible class. As far as his request to resign from the board, I think maybe we have an upcoming meeting in September. Maybe we can discuss that further.

Jos johtokunta katsoo aiheelliseksi, tai kai se on ajatukseni juuri nyt, ehkä keskustellaan siitä syyskuun kokouksessamme ja sitten raportoidaan seurakunnalle sieltä käydyistä keskusteluista. Haluaisin kiittää kaikkia

If the board sees fit, or I guess that's my thought right now, maybe discuss that at our September meeting and then report back to the congregation with the discussions from that. I would like to thank everyone for the

Ajatuksista ja kommenteista, joita he ovat kertoneet, tiedän, kuten sanottiin alussa, mikä on sanottu monta kertaa tänä iltana, että tämä ei ole ollut helppo aika Randylle tai hänen perheelleen tai kenellekään johtokunnan jäsenistä tai puhujista, jotka ovat olleet mukana keskustelussa.

The thoughts and comments they've shared, I know, as was said in the beginning, that's been said many times tonight, that this has not been an easy time for Randy or his family or any of the board members or ministers that have been involved in the discussion.

Tunsimme, että tarvitsimme ohjausta seurakunnalta. Minusta tuntuu, että olemme saaneet sitä. Puhun johtokunnan puolesta. Haluaisin kiittää kaikkia tulemisesta ja ajatustensa ja kommenttiensa kertomisesta. Olisiko vielä viimeisiä kommentteja ennen kuin pyydämme Travisia johtamaan meitä loppurukouksessa?

We felt that we needed the guidance from the congregation. I feel like we have received it. I will be speaking on behalf of the board. I would like to thank everyone for coming and sharing their thoughts and comments. Would there be any last comments before we ask Travis to lead us in closing prayer?

Jos ei, pyydän Travisia tulemaan pitämään loppurukouksen.

If not, I'll ask Travis to come and give some closing prayer.

Yhdistäkäämme kaikki yhdessä ajatuksemme Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Let's all together join our thoughts in the Lord's benediction. The Lord bless us and keep us. The Lord make his face shine upon us and be gracious unto us. The Lord lift up his countenance upon us and give us peace. In the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost.