Keskilännen alueen seurakuntien johtokuntien kokous (MBMAC), Rockford, 20. marraskuuta 2021

Testataan. Okei, jos voisimme kaikki tulla tänne kirkkosaliin ja saada tämän kokouksen käyntiin. Aloitamme alkuvirrellä numero 208.

Testing. Okay, if we could all come in the sanctuary here and get this meeting underway. We're going to begin with opening hymn number 208.

¶¶

[Laulettiin virsi (laulu 208); sanoja ei ole litteroitu]

[Hymn sung (Song 208); lyrics not transcribed]

Aloittakaamme tämän vuoden Midwest Area Mission Committeen kokous alkukiitoksella ja -rukouksella.

Let's begin this year's Midwest Area Mission Committee meeting in opening thanksgiving and prayer.

Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, kun olemme tulleet tänne yhteen keskustelemaan työstä kalliissa valtakunnassasi, rakas Isä, tulemme tänne haluten nostaa kiitoksemme sinulle. Kiitämme sinua, rakas Isä,

Holy and righteous God, our dear Heavenly Father, as we have come here together to discuss the work in your precious kingdom, dear Father, we come here desiring to lift up our thanks unto you. We thank you, dear Father,

Kaikista lahjoista ja siunauksista, jotka olet meille suonut. Kiitämme sinua kaikista niistä ajallisista siunauksista, kodeistamme, perheistämme, puolisoista, jotka meillä on, työstä, jonka olet meille antanut, ja kaikesta, mitä meillä on

All the gifts and blessings that you have bestowed upon us. We thank you for all those temporal blessings, our homes, our families, the escorts that we have, the work that you have given unto us, and all that we have

Kaikesta, mitä meillä on tässä jokapäiväisessä elämässä, kiitämme sinua, rakas Isä. Mutta ennen kaikkea näitä, rakas Isä, haluamme nostaa nöyrän kiitoksemme sinulle tästä suurimmasta lahjasta, jonka omistamme sydämissämme, tästä elävän uskon lahjasta.

All that we have in this daily life, we thank you, dear Father. But above all these, dear Father, we desire to lift up our humble thanks unto you for this greatest gift that we own in our hearts, this gift of living faith.

Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen veripisaroiden kautta ja välityksellä. Rakas Isä, pyydämme, että jatkaisit meidän johdattamistamme ja ohjaamistamme. Kun olemme kokoontuneet tänne tänä päivänä, rakas Isä, pyydämme, että avaisit jokaisen meidän sydämemme

By and through the blood drops of our Lord and Savior, Jesus Christ. Dear Father, we ask that you would continue to lead and guide us. As we have gathered here this day, dear Father, we ask that you would open each one of our hearts

Että johdattaisit ja ohjaisit tämän kokouksen keskusteluja tahtosi ja henkesi mukaan. Pyydämme, että rakkautesi jatkaisi loistamista täällä tässä maailmassa, kutsuen niitä, jotka ovat valtakuntasi ulkopuolella,

That you would lead and guide the discussions in this meeting according to your will and your spirit. We ask that your love would continue to shine forth here in this world, calling those on the outside of your kingdom,

Ja kalliiseen valtakuntaasi. Rakas Isä, siunaa kokoontumisemme tänään. Anna meille vapaus. Puhua sitä, mikä on sydämellämme. Ja suljemme kaikki ajatuksemme ja lausumattomat rukouksemme siihen täydelliseen rukoukseen, jonka Poikasi opetti meidät rukoilemaan.

And to your precious kingdom. Dear Father, bless our gathering today. Give us freedom. Speak that which is on our hearts. And we enclose all our thoughts and unsaid prayers in that perfect prayer your son taught us to pray.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille anteeksi meidän rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka meitä vastaan rikkovat. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Our Father, who art in heaven, hallowed be thy name. Thy kingdom come. Thy will be done on earth as it is in heaven. Give us this day our daily bread and forgive us our trespasses as we forgive those who trespass against us. And lead us not into temptation, but deliver us from evil.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Ensinnäkin, rakkaat veljet ja sisaret, haluaisin toivottaa lämpimän ja sydämellisen tervetulotoivotuksen

For thine is the kingdom and the power and the glory forever and ever. Amen. First of all, dear brothers and sisters, I would like to extend a warm and heartfelt welcome

Lähetystoimikunnan puolesta, joka on koonnut tämän esityslistan, toivotan tervetulleiksi myös ne, jotka osallistuvat etänä. Ja muistutus, jos ette ole vielä kirjautuneet siellä takana, tehkää niin. Siellä on lista, johon kirjaudutaan, kaikille osallistuville. Ja niille teistä, jotka liittyvät etänä,

On behalf of the mission committee that has put this agenda together, also welcome those who are participating remotely. And a reminder, if you haven't already signed in in the back there, please do so. There's a sheet there to sign in for those who are all participating. And for those of you that are joining remotely,

Voitte tekstata Benille numeroon [puhelinnumero poistettu] listan osallistujista, joiden kanssa olette etäpaikassanne. On hyvä nähdä teidät kaikki täällä tässä kokouksessa keskustelemassa tiestä ja matkasta ja työstä, jota Jumala on ohjannut meidät tekemään.

You can text Ben at [phone number omitted] with a list of the participants that you're with at your remote location. It's good to see you all here at this meeting to discuss the way and journey and the work that God has directed us to do.

Niille teistä, jotka olette etänä verkossa, puheenvuoron ottamiseksi pyydämme, että tekstaisitte Bob Niemelalle, ja hänen numeronsa on [puhelinnumero poistettu].

For those of you that are remotely online, to take a speaking turn, we ask that you would text Bob Niemela, and his number is [phone number omitted].

Joten tekstatkaa hänelle, jos teillä on kommentti, ja yhdistämme teidät kommenttienne esittämistä varten. Joten jälleen, tervetuloa, rakkaat veljet ja sisaret. Pyydämme Jumalalta hänen siunaustaan tänä päivänä.

So text him if you have a comment and we will get you connected to make your comments. So again, welcome, dear brothers and sisters. We ask God for his blessing this day.

Joten tällä kertaa nouskaamme seisomaan ja laulakaamme laulu numero 140 niiden autuaiden muistoksi, jotka ovat menneet lepoon tänä kuluneena vuonna ja sitä edeltävinä vuosina.

So at this time, let's stand and sing song number 140 in remembrance of the rest of the blessed that have passed away this past year and the years prior.

[Laulettiin virsi (laulu 140); sanoja ei ole litteroitu]

[Hymn sung (Song 140); lyrics not transcribed]

Okei, käymme nopeasti läpi esityslistan. Ensimmäinen kohta esityslistalla on tämän kokouksen toimihenkilöiden valinta. Sitten meillä on hengellinen keskustelu, jonka alustaja on Keith Moll, ja Curt on suostunut toimimaan keskustelun vetäjänä.

Okay, we'll quickly review the agenda. The first item on the agenda will be the selection of officers for this meeting. Then we'll have the spiritual discussion, which the presenter will be Keith Moll, and Curt has agreed to moderate.

Kun olemme valmiit sen kanssa, siirrymme kokouksen asiaosuuteen. Siellä ovat Midwestern Arean LLC:n johtokunnan jäsenten erovuoroiset kaudet. Sitten Midwestern Area Mission Committeen erovuoroiset kaudet.

Once we are done with that, we will move on to the business portion of the meeting. There will be the Midwestern Area LLC board member's terms expiring. Then the Midwestern Area Mission Committee terms expiring.

Siirrymme Stony Lake Hasscib Lake Camp Boardiin. Erovuoroiset kaudet. Sitten meillä on LLC:n toimintakatsaus, ja Phil Jurmu pitää sen sekä päivittää meille Stony Laken ja Silver Springsin kehityksestä.

We will move on to the Stony Lake Hasscib Lake Camp Board. Terms expiring. Then we'll have a LLC operations update and Phil Jurmu will be giving that along with updating us on Stony Lake and Silver Springs development.

Ja sitten uudet asiat, jos niitä on. Ja sitten Rod Nikula on suostunut pitämään loppuhartauden tänään. Joten tällä kertaa kysyisin, onko, no, ehkä meidän pitäisi tehdä toimihenkilöiden valinta ensin.

And then new business, if there is any. And then Rod Nikula has agreed to do the closing devotion for today. So at this time, I would ask if there, well, maybe we should do the selection of officers first.

Lähetystoimikunta on pyytänyt Monticelloa nimeämään kokouksen toimihenkilöt tänä vuonna. Ja Monticello on ehdottanut Nate Jurmua kokouksen puheenjohtajaksi ja Kevin Kumpulaa kokouksen sihteeriksi. Ja pyytäisin esitystä näiden toimihenkilöiden hyväksymiseksi. Ron Simonson tekee esityksen. Onko meillä kannattajaa?

The mission committee has asked Monticello to provide the meeting officers this year. And Monticello has suggested Nate Jurmu to chair the meeting and Kevin Kumpula to serve as meeting secretary. And I would ask for a motion to approve those officers. Ron Simonson makes the motion. Do we have a seconder?

Jeff Hanson kannattaa sitä. Kaikki puolesta. Kiitos. Lähetystoimikunta on myös pyytänyt Annette Johnsonia jälleen pöytäkirjanpitäjäksi, ja hän on suostunut siihen. Ja kiitämme sinua siitä. Joten onko uusia asioita,

Jeff Hanson seconds it. All in favor. Thank you. The mission committee has also asked Annette Johnson again to be recording secretary and she has agreed to do so. And we thank you for that. So is there any new business

Joita joku haluaa lisätä esityslistalle tällä kertaa. Ja jos ei, voimme aina lisätä sen milloin tahansa. Voitte vapaasti tuoda esiin, mitä ikinä haluattekin käsitellä, joka tapauksessa. Joten annan tämän

That anyone wants to add on to the agenda at this time. And if not, we can always add it at any time. You can feel free to bring up whatever you want to discuss anyways. So, I will turn this

Kokouksen kokouksen toimihenkilöille. Voimme saada sen alkuun. Kiitos.

Meeting over to the officers for the meeting. We can get it started. Thank you.

Okei, me, jos ei ole uusia asioita lisättäväksi, siirrymme hengelliseen keskusteluun. Joten pyydämme nyt Keith Mollia tulemaan ja esittelemään hengellisen aiheen, vertauksen viinipuusta, ja sitten esityksen jälkeen Curt Simonson vetää keskustelua.

Okay, we will, if there is no new business to add, we will move into the spiritual discussion. So we will now ask Keith Moll to come and present the spiritual topic, the parable of the vine, and then following the presentation, Curt Simonson will moderate the discussion.

Jumalan terve, kaikki. Tämä aihe on ajankohtainen, ja vertaus, jonka Jeesus puhui Johanneksen 15, 1–6, on teema tai aihe, ja se on

God's peace, everyone. This topic is timely, and the parable that Jesus spoke in John 15, 1 through 6, is the theme or topic, and it is

Hyvin yksinkertainen vertaus, jonka Jeesus puhui, mutta se on niin rikas ja se koskee myös meidän elämäämme tänään ja niitä tilanteita myös elämässämme, joita koemme, ja se muistuttaa meitä Jumalan

A very simple parable that Jesus spoke but it is so rich and it also pertains to our lives today and the situations also in our lives that we experience and it reminds us of God's

Hellästä huolenpidosta ja myös siitä, miten tärkeää on, että pysymme Jumalan lapsina kiinni Herrassamme ja Vapahtajassamme, ja miten kallisarvoinen tämä tutkiminen on, ja joitakin ajatuksia alussa, kun etsin ja valmistelin esitystä,

Tender care and also the importance that we remain as children of God attached to our Lord and Savior and how precious this exam is and some of the thoughts initially in looking for and preparing presentation

Ajatukseni olivat kääntyneet siihen, miten Jumala on valmistanut, ja Jeesus puhuu vertauksessa siitä totisesta viinipuusta, mutta myös siitä yhteydestä Kristukseen, ja myös siitä, miten Kristus ja hänen seurakuntansa ovat niin läheisesti, ja se yhteys on

My thoughts had turned to how God has prepared, and Jesus speaks in the parable of that true vine, but also that connection to Christ, and also how that Christ and his congregation are so closely, and that connection is

Erottamaton, ja Jumala Kristuksessa löytyy hänen valtakunnastaan. Joten sen myötä minulla on jonkin verran tietoa, jota keräsin aiemmista esityksistä, ja sitten myös joitakin omia ajatuksiani. Ja niin aloitan lukemalla sen vertauksen.

Inseparable and God in Christ is found in his kingdom. So with that, I have some information that I gathered from previous presentations and then also some of my own thoughts. And so I'll begin by reading that parable.

Jos saan tämän etenemään. Onko ongelmia, Adrian? Siinä se menee. Kiitos. Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.

If I can get this to advance. Having trouble, Adrian? There it goes. Thank you. I am the true vine, and my father is the husband.

Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään,

Every branch in me that beareth not fruit he taketh away, and every branch that beareth fruit he purges it, that it may bring forth more fruit. Now ye are clean through the word which I have spoken unto you. Abide in me, and I in you. As the branch cannot bear fruit of itself,

Ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää. Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän

Except it abide in the vine, no more can ye except ye abide in me. I am the vine, ye are the branches. He that abideth in me, and I in him, the same bringeth forth much fruit. For without me ye can do nothing. If a man abideth not in me, he is cast forth as a branch, and is

Ja ne kootaan ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jeesus, totinen viinipuu. Jeesus käytti tätä vertausta viinipuusta selittääkseen Jumalan lapsen elämää. Oksa, joka on kiinni viinipuussa, saa ravintoa

And men gather them and cast them into the fire, and they are burned. Jesus, the true vine. Jesus used this parable of a vine to explain the life of a child of God. A branch that is attached to the vine receives nourishment

Ja se kantaa hedelmää. Viinitarhuri poistaa ne kuolleet oksat, jotka eivät kanna mitään hedelmää, samalla kun karsii niitä, jotka ovat hedelmällisiä. Tämä karsiminen lisää sitä hedelmää, jonka oksa tuottaa. Jeesus selitti, me olemme oksat, hän on totinen viinipuu. Jokaisella oksalla, joka on liitetty viinipuuhun, on elämä.

And it bears fruit. The husbandman removes those dead branches that don't bear any fruit while pruning the ones which are fruitful. This pruning increases the fruit that the branch will produce. Jesus explained, we are the branches, he is the true vine. Every branch that is joined to the vine has life.

Kaikki muut oksat kuolevat. Ne kuivuvat ja poltetaan tulessa. Jumala, täydellinen viinitarhuri, hoitaa oksia, jotka tuottavat hedelmää, jotta ne tuottaisivat runsaan hedelmän. Jos oksa ei kanna hedelmää, se myös poistetaan viinipuusta.

All other branches die. They dry up and are burned in a fire. God, the perfect husbandman, cares for the branches which bring fruit, so they will bring abundant fruit. If a branch bears no fruit, it also is removed from the vine tree.

Mikä on yhteys Kristuksen ja hänen seurakuntansa välillä? Juhani Uljas selittää kirjassa ”The Treasure Hid in a Field”, miten Jumalan seurakunta on niiden ihmisten yhteisö, jotka Pyhä Henki on pyhittänyt. Ja luen siitä kirjan kohdasta, luen, pyhä tarkoittaa erotettua jostakin,

What is the connection between Christ and his congregation? Juhani Uljas explains in the book, The Treasure Hid in a Field, how God's congregation is the community of people whom the Holy Spirit has sanctified. And I'll read from that portion of the book, reading, holy means separated from someone,

Jumalan seurakunnan jäsenet eivät ole kokonaan itsestään tai pyhiä. Omalta osaltaan he ovat osallisia perisyntiin ja tuntevat sen vaikutuksen ja sen turmeluksen itsessään. Mutta Jumala on kutsunut heidät ja antanut heidän syntinsä anteeksi Pyhän Hengen saarnaaman evankeliumin kautta. Näin hän on erottanut heidät maailmasta.

The members of the congregation of God are not wholly of themselves or saints. On their own part, they are participants in original sin and feel the influence and its corruption in themselves. But God has called them and has forgiven their sins through the gospel preached of the Holy Spirit. Thus he has separated them from the world.

Ja asettanut heidät ykseyteen tai yhteyteen Kristuksen kanssa, jossa he voivat omistaa hänen pyhyytensä. Heillä on Kristuksen pyhyys ja vanhurskaus seurakunnan yhteydessä. Jos tämä yhteys katkeaa, he ovat kuin viinipuun kuivia ja kuolleita oksia, jotka eivät kanna hedelmää.

And put them in unity or connection with Christ, where they can own his holiness. They have the holiness and righteousness of Christ in the fellowship of the congregation. If this fellowship breaks, they are like a vine's dry and dead branches, which do not bear fruit.

Pyhän Hengen työn täytyy jatkua meissä, sillä turmeltunut luontomme haluaa erottaa meidät Kristuksesta ja hänen seurakunnastaan. Tämä ajatus tai tämä selitys tässä muistutti minua myös erityisesti siitä osasta, jota kannamme lihassamme, ja

The work of the Holy Spirit must continue in us for our corrupt nature wants to separate us from Christ and his congregation. This thought or this explanation here also especially reminded me of that portion that we carry in our flesh and

Se on taistelu, joka meillä on, että lihamme haluaisi erota Kristuksesta ja hänen seurakunnastaan. Mutta silti juuri täällä saamme sellaista rakkautta ja huolenpitoa ja saamme sen, mikä on tarpeellista ja tärkeää, ja olemme kokeneet ilon

It's a battle that we have that our flesh would want to separate from Christ and his congregation. But yet it is here where we receive such love and care and we receive that which is necessary and important and we've experienced the joy

Mutta silti kannamme sitä osaa, joka vastustaa sellaista siunausta, jonka Jumala on antanut. Mutta kun olemme yhteydessä, se antaa meille myös, Pyhän Hengen kautta, sen halun jatkaa pyrkimistä ja pysyä Jumalan lapsena yhteydessä tähän seurakuntaan, joka on täällä maan päällä, jonka Jumala on asettanut

But yet we carry that portion which resists such a blessing that God has given. But when we are connected, it also gives us, through the Holy Spirit, that desire to continue to endeavor and remain as a child of God connected to this congregation that is here on earth that God has placed

Uljas jatkaa kirjoittamista Pyhän Hengen työstä ja pyhien yhteydestä seuraavassa. Ennen kärsimystään ja kuolemaansa Kristus valmisti opetuslapsiaan heitä edessä olevaan muutokseen. Hän sanoi: Sillä jos minä en mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne. Mutta jos minä menen, niin minä lähetän hänet teidän tykönne. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki,

Uljas continues writing about the work of the Holy Spirit and the communion of saints in the following. Before his suffering and death, Christ prepared his disciples for the change ahead of them. He said, For if I go not away, the Comforter will not come unto you. But if I depart, I will send him unto you. Howbeit when he, the Spirit of truth, is come,

Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Se on Johanneksen 16, 7, 13. Ylösnoussut Kristus lähetti sanoman Vähän-Aasian seurakunnille. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Pyydämme myös, että Jumala pitäisi korvamme avoimina

He will guide you into all truth. That's from John 16, 7, 13. The resurrected Christ sent a message to the congregations of Asia Minor. He that hath an ear, let him hear what the Spirit saith unto the churches. We also ask that God would keep our ears open

Kuulemaan Pyhän Hengen ja Hänen seurakuntansa äänen. Pyhien yhteys. Raamatun mukaan pyhien yhteys toteutuu seurakunnassa. Paavali kirjoittaa,

To hear the voice of the Holy Spirit and His congregation. The communion of saints. According to Scripture, the communion of saints is realized in the congregation. Paul writes,

Te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne jäseniä. 1. Kor. 12, 27. Jäsenet elävät ja toimivat vain yhdessä ruumiin kanssa. Niillä ei ole elämää erillään ruumiista. Kun yksi jäsen kärsii, jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa. Tai jos yksi jäsen saa kunniaa, kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.

Now ye are the body of Christ and members in particular. 1 Corinthians 12, 27. The members live and act only together with the body. They do not have life separate from the body. When one member suffer, whether one member suffer, all the members suffer with it. Or one member be honored, all the members rejoice with it.

Jeesuksen vertaus viinipuusta ja sen oksista on tuttu ja merkityksellinen. Oksat voivat kantaa hedelmää vain, jos ne pysyvät kiinni rungossa. Eräs Siionin laulu kuvaa Jumalan lasten yhteyttä ja sitä yhteyttä, jota koemme Jumalan lapsina.

Jesus' parable about the vine and its branches is familiar and meaningful. The branches can bear fruit only if they remain attached to the trunk. A song in Zion depicts the fellowship of the children of God and that fellowship that we experience as God's children.

Ajattelin myös, että tässä esityksessä pysähtyisimme ja laulaisimme laulun numero 204. Laulakaamme tämä laulu 204.

I thought also in this presentation we'd pause and sing song number 204. Let's sing this song 204.

[Laulettiin virsi (laulu 204); sanoja ei ole litteroitu]

[Hymn sung (Song 204); lyrics not transcribed]

Lauluja, joita laulamme,

Songs that we sing,

Minulla on myös niitä kallisarvoisia saarnoja, jotka muistuttavat meitä siitä, miten me Jumalan lapsina matkaamme ja olemme kokeneet sen rakkauden, että ei ole verrattavaa tai syvempää rakkautta, jota olemme kokeneet. Ja myöhemmin myös tässä vertauksessa se puhuu, tai vertauksen jälkeen Jeesus puhuu niistä hedelmistä. Ja myöhemmin tässä esityksessä myös

I have those precious sermons also that remind us of how we as God's children travel and have experienced that love that is, there is no comparable or no deeper love that we have experienced. And later also in this parable, it speaks of, or after the parable, Jesus speaks of those fruits. And later in this presentation also,

Tulee esiin ne hedelmät siitä, miten ensin olemme saaneet kokea sen syntien anteeksiantamuksen oman satomme osalta ja olemme saaneet tulla otetuiksi meidän syvyyksistämme

Comes up those fruits of how first we have been able to experience that forgiveness of sins for our own crop portion and have been able to be taken from the depths of our

Kadotuksen, jonka ansaitsisimme syntisen osan vuoksi, ja sen harjoittaa rakkautta, tämä Jumalan valtakunta yhteydessä Kristukseen ja tähän seurakuntaan, joka on täällä maan päällä. Haluamme asua yhdessä ykseydessä Jumalan seurakunnan kanssa ja hoitaa toisiamme sillä.

The damnation that we would deserve for sinful portion and that practice love, this kingdom of God connected to Christ and this congregation that is here on earth. We wish to dwell together in unity with God's church and care for each other with that.

Kalliilla evankeliumilla. Saarnata sitä evankeliumia toinen toisillemme ja matkata sitä tietä taivaalliseen kotiin. Missä Kristus löytyy, Jeesus lupasi olla omiensa kanssa.

Precious gospel. Preach that gospel one to another and journey on that way to the heavenly home. Where Christ is found, Jesus promised to be with his own.

Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää, ja kanssanne aina maailman loppuun asti. Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen, vaikka hän oli lähdössä heidän keskeltään, että hän olisi heidän kanssaan. Hän lupasi, että Puolustaja, Pyhä Henki, olisi heidän kanssaan.

Teaching them to observe all things whatsoever I have commanded you and with you always, even unto the end of the world. Jesus had promised his disciples, even though he was leaving from their midst, that he would be with them. He promised the Comforter, the Holy Spirit, would be with them.

Ja Pyhän Hengen kautta myös Kristus pysyy Jumalan lasten keskellä ja hänet löytyy täältä tänään Jumalan valtakunnasta, jossa sitä Kristuksen verta saarnataan vapaasti ja Pyhä Henki saarnaa ja

And through the Holy Spirit also Christ remains in the midst of God's children and he is found here today in God's kingdom where that blood of Christ is freely preached and the Holy Spirit preaches and

Tällä tavalla Kristus on yhä läsnä omiensa kanssa. Kristuksen ruumis on täällä maan päällä. Kristus löytyy hänen seurakunnastaan. Jumalan seurakunnan ja Kristuksen yhteydestä puhuttiin myös, ja se oli Voice of Zion -artikkeli, joka otti osia

In this way, Christ is yet present with his own. The body of Christ is here on earth. Christ is found in his congregation. The connection of God's congregation and Christ were also spoken of, and it was a Voice of Zion article that was taking portions of

Käännettynä kirjasta ”Christ is the Same Yesterday, Today, and Forever”. Ja se osa, joka minusta liittyi hyvin läheisesti myös tähän aiheeseen täällä tänään, oli se osa, joka puhuu paikasta hoitaa uskoa ja keskinäistä yhteyttä. Kristillisen seurakunnan jäsenet ovat liittyneet yhteen Kristuksessa.

Translated from the book, Christ is the Same Yesterday, Today, and Forever. And the portion that I thought tied very closely also to this topic here today was the portion that speaks of the place to care for faith and mutual fellowship. The members of the Christian congregation are joined together in Christ.

Tutuin kuva tästä on luultavasti Jeesuksen vertaus viinipuusta. Minä olen totinen viinipuu ja minun Isäni on viinitarhuri. Jos elävä yhteys Jeesukseen katkeaa, oksa kuivuu ja Jumala leikkaa sen pois puusta. Siinä tapauksessa myös yhteys Jumalaan katkeaa.

The most familiar image of this is likely Jesus' parable of the vine. I am the true vine and my father is the husband. If the living connection to Jesus is broken, the branch will dry and God will cut it off the tree. In that case, the connection to God is severed as well.

Jeesus opetti tästä asiasta myös jäähyväispuheessaan. Minä olen Isässäni, ja te minussa, ja minä teissä. Pyhien ykseys on Hengen ja rakkauden ykseyttä. Mutta ennen kaikkea se on yhteyttä Kristuksen kanssa. Paavali kuvaa seurakuntaa Kristuksen ruumiina, jonka pää

Jesus also taught about this matter in his farewell speech. I am in my Father, and ye in me, and I in you. The unity of the saints is unity of the Spirit and love. But above all, it is the fellowship with Christ. Paul describes the congregation as the body of Christ, the head

On Kristus itse. Hän pitää ruumiin koossa. Ihmisellä ei voi olla todellista suhdetta Jumalaan ilman Pyhän Hengen ja seurakunnan työtä. Paavali vertasi Kristuksen ja seurakunnan suhdetta miehen ja naisen suhteeseen avioliitossa. Yhteys on erottamaton.

Of which is Christ himself. He holds the body together. A person cannot have a true relationship with God without the work of the Holy Spirit and the congregation. Paul compared the relationship between Christ and the congregation to that of a man and woman in marriage. The connection is inseparable.

Pysähtyisin tässä ajatuksissani myös siihen, miten muistan vuosia sitten, eräs veli oli pitänyt raamattuluokan esityksen, tai ehkä se oli keskustelu, en muista tarkkaa paikkaa, mutta hän puhui siitä kuvasta, joka meillä on miehen ja naisen avioliitosta, ja miten

I'd pause here in my thoughts also, too, of how I remember years ago, one brother had given a Bible class presentation, or maybe it was a discussion, I don't remember the exact place, but he was speaking of that picture that we have of the marriage between man and woman and how

Kaksi tulee yhdeksi. He ovat liittyneet ja he ovat erottamattomat. Niin paljon, että meidän on usein vaikea sanoa yksi puoliso, joku, joka on lähellämme, että ajattelemme heitä yhdessä yhtenä. Usein on vaikea edes erottaa tai sanoa heidän nimiään erikseen. Kuten lapset, kun he ovat menossa jonkun kotiin,

Two become one. They're joined and they're inseparable. So much so that it's difficult for us often to say one spouse, someone that's close to us, that we think of them together as one. It's often difficult to even separate or say their names separately. Like children, when they're going to someone's home,

Ne kaksi ovat, pariskunnasta puhutaan yhtenä. Heidän nimensä tulevat yhdessä. Meidän on vaikea edes erottaa heitä niin läheisesti. Avioliitossa myös tämä kuva on, kun kaksi menee naimisiin

Those two are, the couple is spoken as one. Their names come together. It's difficult for us to even separate them so closely. In marriage also, this picture is when two are married

Ja liittyvät ja tulevat yhdeksi. Niin myös se kuva, jonka Jeesus antoi Kristuksesta seurakunnassa. Yhteys on erottamaton. Siitä syystä kristitty ei voi uskoa toisin kuin mitä pyhä yhteinen seurakunta opettaa. Kun Kristus, tie, totuus ja elämä, on seurakunnassaan, henkensä kautta,

And join and become one. So also that picture that Jesus gave of Christ in the congregation. The connection is inseparable. For that reason, a Christian cannot believe differently than what the holy mutual congregation teaches. When Christ, the way, the truth, and the life is in his congregation, through his spirit,

Seurakunta pyrkii yhdessä uskossa, yhdessä opissa ja toivossa. Jumalan elävänä seurakuntana se pitäytyy Jumalan sanaan ja Kristuksen anteeksiantamuksen evankeliumiin. Uskoa hoidetaan seurakunnassa. Ja jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa. Tai jos yksi jäsen saa kunniaa, kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.

The congregation endeavors in one faith, one doctrine, and hope. As a living congregation of God, it clings to the word of God and Christ's gospel of forgiveness. Faith is cared for in the congregation. And whether one member suffer, all the members suffer with it. Or one member be honored, all the members rejoice with it.

Kristillisen opin mukaan kristityn täytyy ahkerasti käyttää Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja keskinäistä kristillistä yhteyttä vahvistuakseen ja pysyäkseen uskossa. Nämä olivat keskeinen osa varhaista seurakuntaa Apostolien teoissa 2.42.

According to Christian doctrine, a Christian must diligently use God's word and the Lord's holy supper, prayer, and mutual Christian fellowship in order to be strengthened and remain in faith. These were a central part of the early congregation in Acts 2.42.

Kristittyjen yhteiselämään kuuluu myös toinen toisensa rohkaiseminen ojennuksen, nuhteen ja opetuksen sanoilla. Paavali kehotti: varoittakaa kurittomia, lohduttakaa arkamielisiä, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan. Kun ajattelen tätä vertausta, jonka Jeesus antoi, myös

Christian's life together also includes encouraging one another with words of correction, rebuke, and instruction. Paul exhorted, warn them that are unruly, comfort the feeble-minded, support the weak, be patient towards all men. When I think of this parable that Jesus gave also

Hän puhui siitä karsimisesta. On niitä, jotka ovat kuolleita, jotka ovat erotettuja. He eivät ole enää yhteydessä Kristukseen. Ja heidät heitetään, kuolleet oksat leikataan pois ja heitetään tuleen. Mutta ne, jotka eivät kanna

He spoke of that pruning. There's those that are dead that are separated. They're no longer connected to Christ. And they're cast, the dead branches are cut off and cast into a fire. But the ones that are not bearing

Jotka kantavat hedelmää, niitä karsitaan tai niitä hoidetaan, niistä huolehditaan. Tällä tavalla Jumalan valtakunnan yhteys ja veljinä ja sisarina Kristuksessa me hoidamme toinen toisiamme. Saamme sen rakkauden ja sen opetuksen ja sitten

That are bearing fruit, they're pruned or they're cared for, they're tended to. In this way, the fellowship of God's kingdom and as brothers and sisters in Christ, we care for one another. We receive that love and that instruction and then

Paljon hedelmää, Jeesus sanoo siellä, paljon hedelmää tulee siitä. Eikä se ole hedelmää, joka tulee omista ponnistuksistamme, vaan se tulee vain sen yhteyden kautta, joka on Kristus. Kristityn mieli ja armon ilmapiiri virtaavat Jumalan aikaansaamasta rakkauden yhteydestä.

Much fruit, Jesus says there, much fruit comes from that. And it's not fruit that comes from our own efforts, but it's only through that connection, which is Christ. The mind of a Christian and the atmosphere of grace flow from the fellowship of love effected by God.

Vanhurskaus, jonka Jumala antaa lahjaksi, saa aikaan hedelmän, joka on alistuminen Jumalan rakkauteen. Se koostuu myötätunnosta itseä ja muita kohtaan sekä toinen toisensa tukemisesta ja hoitamisesta rakkaudessa. Rakastavien ohjeiden tarkoitus ei ole vaatia vaan rohkaista.

The righteousness God gives as a gift results in the fruit of submitting to God's love. It consists of compassion towards oneself and others as well as supporting and caring for one another in love. The intention of loving instructions is not to demand but to encourage.

Ja auttaa Jumalan lasta hänen taistelussaan synnin valtaa vastaan. Elävän uskon hedelmät niissä oksissa, joilla myöskään ei ole hedelmää, mitään hedelmää. Galatalaiskirjeessä 5, 22,

And help God's child in his or her battle against the power of sin. The fruits of living faith in those branches which also don't have fruit, any fruit. In Galatians 5, 22,

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaisia vastaan ei ole laki. Vertaus kuvaa, miten Jumala hoitaa meitä seurakunnassaan. Jeesus puhui opetuslapsilleen: Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

But of the fruit of the Spirit is love, joy, peace, long-suffering, gentleness, goodness, faith, meekness, temperance. Against such there is no law. The parable describes how God takes care of us in his congregation. Jesus spoke to his disciples, Now ye are clean through the word which I have spoken unto you.

Jumalan elävä sana puhdistaa meidät evankeliumin voiman kautta. Synnit pestään pois, ja voimme pysyä elävinä oksina Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki, jotka pysyvät hänessä, kantavat paljon hedelmää. Hedelmät, ne tulevat Herralta Jeesukselta, eivät ihmisen hyvyydestä. Hengen ensimmäinen ja suurin hedelmä on rakkaus. Se on seurausta Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan.

God's living word cleanses us through the power of the gospel. Sins are washed away, and we can remain as living branches in Christ Jesus. All who abide in him bring forth much fruit. Fruits, they come from the Lord Jesus, not from the goodness of man. The first and greatest fruit of the Spirit is love. It is the result of God's love towards us.

Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa sovitukseksi meidän synneistämme. Katso, jos Jumala on meitä näin rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toisiamme. 1. Joh. 4, 10 ja 11. Rakkauden hedelmät vaikuttavat meissä rakkautta muita kohtaan.

Herein is love, not that we love God, but that he loved us, and he sent his Son to be the propitiator for our sins. Behold, if God so loved us, we ought also to love one another. 1 John 4, 10 and 11. The fruits of love affects in us a love towards others.

Tämä on Pyhän Hengen työtä. Hengen hedelmät saavat aikaan myös halun taistella synnin houkutuksia vastaan. Paavali kehottaa: vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä lihan himoa. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Niin ette voi tehdä sitä, mitä tahtoisitte.

This is the work of the Holy Spirit. The fruits of the Spirit also cause a desire to battle against the enticements of sin. Paul exhorts, walk in the Spirit and you shall not fulfill the lust of the flesh. For the flesh lusteth against the Spirit and the Spirit against the flesh. So you cannot do the things that you would.

Ja ne, jotka ovat Kristuksen, ovat ristiinnaulinneet lihan himoineen ja haluineen. Jumalan lapsi haluaa säilyttää uskon ja puhtaan omantunnon hoitamalla syntiä. Kun lankeamme syntiin, Pyhä Henki antaa meille voimaa myös tunnustaa syntimme ja uskoa ne anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä.

And they that are Christ have crucified the flesh with the afflictions and lusts. A child of God wishes to preserve faith and a clean conscience by caring for sin. When we fall into sin, the Holy Spirit gives us power to also confess our sins and believe them forgiven. In the name and blood of Jesus.

Oi kuinka kallisarvoista on, kun uskova puoliso saarnaa sen evankeliumin sanoman meille ja voimme henkilökohtaisesti uskoa sen. Tällä tavalla Jumala lupaa, tällä tavalla Jumala karsii eläviä oksia ja oksat kantavat runsaan hedelmän. Jumala on kärsivällinen.

Oh how precious it is when a believing escort preaches that gospel message to us and we can personally believe it. In this way God promises, in this way God prunes the living branches and the branches bear abundant fruit. God is patient.

Mieleen tuli myös vertaus viikunapuusta, josta puhutaan Luukkaassa. Jeesus, hän puhui myös tämän vertauksen. Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan, ja hän tuli ja etsi siitä hedelmää, eikä löytänyt yhtään. Silloin hän sanoi viinitarhurille,

Also came to mind the parable of the fig tree that is spoken of in Luke. Jesus, he spoke also this parable. A certain man had a fig tree planted in his vineyard, and he came and he sought fruit thereon, and he found none. Then said he to the dresser of the vineyard,

Katso, nämä kolme vuotta olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, enkä löydä yhtään. Hakkaa se pois. Miksi se turhaan maata kuluttaa? Ja hän vastasi ja sanoi heille: Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen ympäriltä ja panen lantaa. Ja jos se kantaa hedelmää, hyvä, ja jos ei,

Behold, these three years I have come, seeking fruit on this fig tree, and find none. Cut it down. Why cumbereth it the ground? And he answering said unto them, Lord, let it alone this year also, till I shall dig about it and dung it. And if it bear fruit, well, and if not,

Niin sen jälkeen hakkaa se pois. Tämä vertaus viikunapuusta, jos ymmärrän oikein, näyttää niin kallisarvoisesti myös sen kärsivällisyyden, joka Jumalalla on. Hän on sallinut aikaa

Then after that, thou shalt cut it down. This parable of the fig tree, if I understand correctly, shows so preciously that patience also that God has. He has allowed time

Jotta myös sillä viikunapuulla olisi mahdollisuus tuottaa hyviä hedelmiä. Voisimme sanoa parannuksen hedelmiä. Ne, joilla on ne oksat, jotka ovat tulleet kuiviksi ja kuihtuneiksi eivätkä kanna hedelmää.

So that also that fig tree could have a chance to bring forth good fruits. We could say fruits of repentance. Those who have those branches which have become dry and withered and are not bearing fruit.

Ja niin sen ympäriltä maa kaivettiin ja se lannoitettiin sillä lannalla tai sontalla, jotta sillä olisi mahdollisuus saada jälleen ravintoa siitä valmistelusta tai siitä hoidosta, jota antaa se, joka hoitaa sitä viinipuuta. Yhä toiveikkaana, että se tuottaisi hedelmää

And so the ground around it was dug up and it was fertilized with that dung or manure so that it would have a chance to again be nourished from that preparation or that care that is given by the one who is caring for that vine. Still hopeful that it would bring forth fruit

Joten tämä näyttää Jumalan kärsivällisyyden ja rakkauden, ja se on usein erilaista kuin se, mihin ihminen asettaisi rajan tai ajan, milloin se on. Mutta se on Jumalan, se on Jumalan työtä, se kärsivällisyys, joka hänellä olisi, mutta myös tulee se aika, jolloin

So this shows God's patience and love, and it's often different from that which man would set a limit or a time when it is. But it is God's, it is the work of God, that patience that he would have, but also there comes that time where

Vertauksessa sanotaan, ja jos se ei kanna hedelmää, se puhdistetaan pois ja heitetään tuleen, ne kuolleet ja kuivat oksat. Mutta ajattelin myös tässä opetuksessa sitä, miten se lanta, se on sitä sontaa tai sitä, voisimme sanoa sitä saastaa

In the parable it says, and if it doesn't bear fruit, it will be purged and cast into the fire, those dead and dry branches. But I also was thinking in this lesson of how that dung, it's that manure or that, we could say the filth of the

Jätettä, mutta silti sieltä tulee se toivo ja se ravinto, joka tulisi sille kasville, että se voisi selviytyä. Näemme saman kuvan myös Kristuksesta, miten kun hän tuli alhaisena palvelijana,

Waste, but yet it's from there that comes that hope and the nutrition that would come for that plant that it could survive. We see that same picture of Christ too, how when he came as a lowly servant,

Alhaisimmassa muodossa, jotta heikoinkin voisi saada ravintoa ja myös saada, olla osallinen Kristuksesta. Se kuva, joka meillä on Kristuksesta siinä alhaisessa muodossa palvelijana hoitamassa lapsiaan ja kaikkia, jotka tekevät parannuksen ja uskovat.

The lowest form so that even the weakest one could be nourished and also receive, be partakers of Christ. That picture that we have of Christ in that lowly form as a servant to care for his children and all who repent and believe.

Heikoimpiakin oksia tuetaan. Ne voivat saada elämää siitä valmistelusta lannassa tai sonnassa, joka siellä on. Jumala ei ole kärsivällinen ikuisesti. On myös aika, jolloin hedelmättömät oksat leikataan pois, heitetään tuleen. On välttämätöntä, että pysymme kiinni totisessa viinipuussa, Herrassamme Jeesuksessa. Saamme elävää vettä

Even the weakest branches are supported. They may receive life from the preparation in the dung or the manure that is there. God is not patient forever. There is also a time when the fruitless branches are cut down, cast into a fire. It is necessary that we remain attached to the true vine, our Lord Jesus. We receive living water

Ajattelen myös sitä kuvaa, jonka Jeesus antoi naiselle kaivolla. Hän puhui, että nainen voisi tulla osalliseksi siitä elämän vedestä, jota hän voisi antaa, eikä hän enää janoaisi. Että hän saisi iankaikkisen elämän toivon, ikuisen elämän. Ajatelkaa viinipuuta siihen.

I think of that picture also that Jesus gave to the woman at the well. He spoke that she could partake of that water of life that he could give and she would no longer thirst. That she would receive a hope of eternal life, everlasting life. Think of a vine to it.

Saa kosteutta ja vettä. Ja tämä yhteys tuli mieleen myös siinä, missä Jeesus sanoo: mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa. Vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sellaisen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Niin myös tässä vertauksessa sama yhteys on

Receives moisture and water. And this connection came to mind also where Jesus says, but whosoever drinketh of the water that I shall give him shall never thirst. But the water that I shall give him shall be in him a well of water springing up into everlasting life. So also in this parable, the same connection is

Kun olemme yhteydessä Kristukseen, että Kristus sitten antaa sen veden, joka antaa kumpuavan veden lähteen, ja antaa myös sen tien tai toivon iankaikkisesta elämästä. Meillä on taivaan toivo, kun me

When we're connected to Christ, that Christ then provides that water that gives a well of springing water and also provides that way or hope of everlasting life. We have hope of heaven when we

Voimme uskoa syntimme anteeksi ja voimme kuulla sen evankeliumin ja meitä hoidetaan sillä täydellisellä tavalla, jonka Jumala on valmistanut seurakuntansa kautta ja Kristuksen kautta täällä maan päällä. Se on minun rukoukseni ja se on meidän rukouksemme, että pysyisimme kiinni siinä totisessa viinipuussa ja saisimme ravintoa kuolemattomalle sielullemme jonakin päivänä.

We can believe our sins forgiven and we can hear that gospel and we are cared for in the perfect way that God has prepared through his congregation and through Christ here on earth. It is my prayer and it is our prayer that we would remain attached to that true vine and we would receive nourishment for our undying soul one day.

Saavuttaa taivaallinen kotimme. Se on varmasti minun rukoukseni pysyä Jumalan lapsena ja kuulla ja panna se luottamus, että Jumala on antanut myös tämän ja ne uskon hedelmät, jotka tulevat

Reach our heavenly home. It is certainly my prayer to remain as a child of God and to hear and to place that trust that God has provided also this and those fruits of faith that come from

Jumalan lapsista, ja että elävän uskon hedelmät, jotka tulevat Jumalan lapsesta, tulevat Kristuksesta, ja on myös tullut mieleen, miten niitä hedelmiä ei edes nähdä tai tunneta itsestämme. Ne ovat Jumalan työtä, ja veljemme ja sisaremme uskossa, he

God's children and that the fruits of living faith that comes from a child of God comes from Christ and it has also came to mind how those fruits are not even seen or known from ourselves. They're a work of God and our brothers and sisters in faith, they

Vaalivat ja voivat nähdä ne lahjat, mutta me olemme niin kauheita siinä vertauksessa, kun, luulen, että se oli se vertaus, kun lopussa Jeesus sanoi viimeisenä päivänä, kun ne tulivat Jeesuksen eteen ja hän sanoi, että tulkaa minun tyköni, te minun Isäni siunatut, ja puhui heidän elämänsä hedelmistä, ja he vastasivat, että milloin me olemme tehneet sellaista?

Cherish and can see those gifts, but we are so awful in that parable when, I think it was the parable when at the end Jesus said on the last day when those came before Jesus and he said that, come unto me, blessed of my Father, and spoke of the fruits of their life and they answered that, when have we done such?

Ne eivät tulleet heistä itsestään muistamaan niitä lahjoja, vaan ne olivat elävän uskon hedelmiä, eivätkä ne olleet omavanhurskauden hedelmiä ihmisestä itsestään. Mutta se oli se, mitä olin valmistellut, ja tulen myös tuntien itseni niin vajaaksi valmistautumisessa näihin asioihin, ja epäillen myös,

They didn't come from themselves to remember those gifts, but they were fruits of living faith, and they were not fruits of self-righteousness from one's self. But that was what I had prepared, and I also come feeling so lacking in preparation in these things, and doubting also,

Minun täytyy kuulla se evankeliumi, ja minäkin uskon monet syntini ja epäilykseni anteeksi. Saarnaisin myös saman evankeliumin teille. Saatte kohottaa sydämenne ja uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Meillä on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Tällä tavalla pysymme yhteydessä

I need to hear that gospel and I also believe my many sins and doubts forgiven. I would also preach that same gospel to you. You may uplift your heart and believe all sins forgiven in Jesus' name and precious blood. We've sins forgiven in Jesus' name and precious blood. This way we stay connected

Kristukseen, se veri Jeesus virtaa myös meille henkilökohtaisesti. Voimme uskoa sen itsellemme ja uskoa sen henkilökohtaisesti, että syntimme on pesty ja puhdistettu Jeesuksen veressä. Joten lopuksi ajattelin, että laulaisimme laulun numero, ja se löytää sen taas.

To Christ, that blood Jesus flows also to us personally. We can believe it for ourself and believe it personally that our sins are washed and cleansed in the blood of Jesus. So at the end, I thought we would sing a song number and it'll find it again.

Laulu numero 185 ennen kuin aloitamme keskustelun.

Song number 185 before we begin the discussion.

[Laulettiin virsi (laulu 185); sanoja ei ole litteroitu]

[Hymn sung (Song 185); lyrics not transcribed]

Okei, hyvää huomenta. Hyvä puhe, kaikki. Kiitos, Keith, aiheen esittämisestä. Niissä vertauksissa, joita siinä esityksessä käytettiin, on paljon ajattelemisen aihetta. Ja on mukavaa, että niin monet pääsivät olemaan täällä, tai pääsevät olemaan täällä. Minä itse

Okay, good morning. Good speech, everyone. Thank you, Keith, for presenting the topic. There's lots of food for thought in those parables used in that presentation. And it's nice that so many were able to be here, or are able to be here. I myself

Tämän yhteisen keskustelun alussa huomaan tarvitsevani evankeliumia, että saanko uskoa kevyimmät epäilykseni ja syntini. Tämä aika, jota elämme, on siinä ajassa, jota monet ovat pohtineet,

At the beginning of this discussion together I find myself in need of the gospel that can I believe my lightest doubts and sins. This time that we are living is at the time that many have pondered

Tilannettamme, ja olemme kokoontuneet tänne. Joskus jotkut ovat kysyneet, mitä luulet tapahtuvan kokouksessa, ja minun on täytynyt sanoa, etten tiedä. Mutta luotan ja uskon, että

Our situation and we have gathered here. Sometimes some have asked what do you think will take place at the meeting and I've had to say that I don't know. But I trust and believe that

Jumala tietää, mitä täytyy sanoa. Ja hän on kanssamme henkensä kautta. Jeesus on luvannut olla siellä, missä Jumalan lapset kokoontuvat hänen nimessään. Ja niin tämän keskusteluajan alussa haluan rohkaista teitä kaikkia, että olkaa vapaita. Puhukaa sitä, mikä on sydämellänne ja mielessänne.

God knows what needs to be said. And he is with us through his spirit. Jesus has promised to be where God's children gather in his name. And so at the beginning of this discussion time, I want to encourage you all that be free. Speak what is on your heart and mind.

Jumala tekee työtään valtakuntansa kautta, lastensa kautta. Vaikka olemmekin epätäydellisiä, työ on Jumalan työtä, ja voimme luottaa siihen, että mikä tahansa Jumalan tahto onkin, hän tekee sen meille tiettäväksi tänä iltapäivänä. Joten avaan tässä puheenvuorot keskustelulle, kommenteille. Nostakaa kätenne,

God does his work through his kingdom, through his children. Imperfect though we are, the work is God's work, and we can trust that whatever God's will is, he will make it known to us this afternoon. So I open the floor here for discussion, comments. Raise your hand

Me tuomme teille mikrofonin. Minulla ei ole tässä paperinpalaa, joten en voi kirjoittaa ylös nimienne järjestystä, mutta yritän parhaani, ellei saa paperinpalaa ja kynää. Mutta olkaa vapaita ilmaisemaan niitä ajatuksia, joita teillä on, ja luotamme siihen, että Jumala ohjaa keskusteluamme.

We will get you the mic. I don't have a piece of paper here, so I can't write down the order of your names, but I'll try the best I can, unless I get a piece of paper and a pen. But be free to express those thoughts that you have, and we trust that God will guide our discussion.

Okei, takana, Gary Lehtola. Tässä tekstissä, joka esitettiin, kolmannessa jakeessa sanotaan, te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Okay, in the back, Gary Lehtola. In this text that was presented in the third verse, it says, you are clean because of the word that I have spoken unto you.

Joten se puhuu puhdistumisesta, puhdistumisesta sanan kautta. Apostolien teoissa 15 siinä mainitaan, miten sydämemme puhdistetaan uskolla. 1. Johanneksen kirjeessä 5 käyn lyhyesti läpi jakeet 1–8 tässä.

So that is talking about cleansing, cleansing through the word. In Acts 15, there it's mentioned how our hearts are purified by faith. In 1 John 5, I'll briefly go through verses 1 through 8 here.

Ja olettaen, että tämä Johannes on sama kirjoittaja kuin Johanneksen evankeliumin, josta johdanto tuli, joten ei ole yllättävää, että jotkut samoista asioista tulevat esiin tässä tekstissä. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt. Joten siinä painotamme taas uskoa. Ja jokainen, joka rakastaa Isää,

And assuming that this John is the same author of the Gospel of John, which the introduction came from, so it's not surprising that some of the same items come up in this text. Everyone who believes that Jesus is the Christ is born of God. So there we're emphasizing faith again. And everyone who loves the Father

Rakastaa myös hänen lastaan. Näin me tiedämme, että olemme Jumalan lapsia, rakastamalla Jumalaa. Ja jälleen voimme palata siihen tekstiin, jota käytettiin, itse asiassa vähän sen yli, Johanneksen 15, 9, nähdäksemme viittauksen siihen. Rakastamalla Jumalaa ja noudattamalla hänen käskyjään. Voimme katsoa Johanneksen 15, 10 siitä.

Loves his child as well. This is how we know that we are the children of God, by loving God. And again, we can go back to the text that was used actually a little beyond it, John 15, 9, to see a reference to that. By loving God and carrying out his commands. We can see John 15, 10 on that one.

Katsotaan, löydänkö Johanneksen 15, 10 tästä. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Let's see if I can find John 15, 10 here. If you keep my commandments, you shall abide in my love, even as I have kept my father's commandments and abide in his love.

Itse asiassa, tämä rakkaus Jumalaan pitää hänen käskynsä, ja hänen käskynsä eivät ole raskaat. Sillä jokainen, joka on Jumalasta syntynyt, voittaa maailman. Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Joten jälleen palataan takaisin uskoon siinä. Usko Kristukseen.

In fact, this love for God to keep his commandments and his commandments are not burdensome. For everyone born of God overcomes the world. This is the victory that has overcome the world, even our faith. So again, returning back to faith there. Faith in Christ.

Ja hänen tekoihinsa, siinä on meidän voittomme. Kuka on se, joka voittaa maailman? Vain se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika. Ja tämä on se, joka tuli veden ja veren kautta. Nyt puhumme taas puhdistumisesta, joten nyt he käyttävät termejä vesi ja veri. Mutta heti sen jälkeen he näkevät Jeesuksen Kristuksen. Joten tämä on se, joka tuli veden ja veren kautta, Jeesus Kristus. Hän ei tullut ainoastaan veden kautta, vaan veden ja veren kautta.

And his works is where our victory is. Who is that that overcomes the world? Only the one who believes that Jesus is the Son of God. And this is the one who came by the water and blood. Now we're talking about cleansing again, so now they're using the terms water and blood. But right after that, they see Jesus Christ. So this is the one who came by water and blood, Jesus Christ. He did not come by water alone, but by water and blood.

Ja Henki on se, joka todistaa, koska Henki on totuus. Joten nyt näemme tässä, että Sana, joka on Kristus, ja Henki, nämä eivät ole ristiriidassa keskenään. Okei. Joten tässä sanotaan, että Henki todistaa, ja Henki on totuus.

And it is the Spirit that testifies, because the Spirit is the truth. So now we see here that the Word, which is Christ, and the Spirit, these are not in contradiction with each other. Okay. So here it says that the Spirit testifies, and the Spirit is truth.

Johanneksen 17, 17:ssä sanotaan, se on ylimmäispapillisessa rukouksessa, siinä sanotaan, pyhitä heidät totuudessa, sillä sana on totuus. Nyt tämä jatkuu tässä, sillä kolme on, jotka todistavat, Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme ovat yksimieliset.

In John 17, 17, it says, that's in the high priestly prayer, it says, sanctify them in the truth, for the word is truth. Now this continues here, for these three are they that testify, the spirit, the water, and the blood, and the three are in agreement.

Kevin Moll, sinun vuorosi. Joo, kai ajattelin vain kertoa muutaman ajatuksen, jotka minulla oli esityksen aikana. Ajattelen taaksepäin omaa nuoruuttani.

Kevin Moll, you're on. Yeah, I guess I just thought I would share a few thoughts that I had during the presentation. I'm thinking back to my own youth.

Sitä aikaa, sitä aikakautta, jona kasvoin, synnyin vuonna 1972, joten minut kasvatettiin vähän eriseuran jälkeen, viimeisen eriseuran. Ja kasvaessani tunsin ilon ja koin monet hedelmät, luulen, Jumalan valtakunnan. Ja ajattelin, miten siihen aikaan,

The time, the era that I grew up in, I was born in 1972, so I was raised shortly after the heresy, the last heresy. And growing up, I felt the joy and experienced the many fruits, I think, of God's kingdom. And I was thinking how at that time,

Ehkä ennen kuin synnyin, ennen sitä eriseuraa, oli monia, jotka olivat löyhyydessä, ja miten Jumala oli erottanut heidät. Ja sitten oli tämä suurten hedelmien aika. Luulen, että monet niistä asioista, joita ajattelen taaksepäin, alku

Perhaps before I was born, before that heresy, there were many that were in leniency and how God had separated them. And then there was this time of great fruits. I think many of the things I think back to a beginning

Tavallaan uusi alku LLC:n organisaatiolle ja paljon työtä ja iloa ja paljon vierailujen ja onnellisuuden aikaa. Se on kasvuni kokemus, ja ajattelen, miten jopa puutarhanhoito tai tämä esimerkki,

Kind of a new beginning of the organization of the LLC and much work and joy and a time of much visiting and happiness. That's the experience of my growing up and thinking how even gardening or this example,

Viinitarhan herra, joka erottaa ne kuivat tai kuolleet hedelmät tai oksat viinipuusta, ja miten puutarhanhoidossa, kun hoidat tomaatintainta tai puutarhaa, kitket pois ne asiat, jotka varastaisivat energiaa tai

The master of the vineyard separating those dry or dead fruits or branches off of the vine tree and how in gardening when you take care of a tomato plant or a garden you weed away those things that would steal away energy or the

Seurakunta, he ovat yhtä, että Jeesus on seurakunnassaan. Ja niin kuin kuulimme, miten tätä evankeliumia, Jumalan sanaa saarnataan vapaasti, ja se Jumalan sanan sanoma on tämä, että voimme uskoa, että voimme panna synnin pois, ja tämä antaa uskon.

The congregation, they are one, that Jesus is in his congregation. And like we heard how this gospel, the word of God is preached freely and that message of God's word is this, that we can believe, that we can put away sin and this gives faith.

Kuinka kallisarvoista tämä on, että meillä on Jumalan valtakunta ja olemme kiinni siinä. Derek Mattila. Joo, jos voisit sanoa nimesi ja seurakuntasi verkossa oleville ja myös meille täällä. Jotkut meistä eivät tiedä, mistä seurakunnasta olet. Derek Mattila Willistonista.

How precious this is that we have God's kingdom and we're attached to it. Derek Mattila. Yeah, if you could say your name and congregation for those online and also for those of us here. Some of us don't know what congregation you're from. Derek Mattila from Williston.

Ensinnäkin haluaisin sanoa kiitos Keithille tämän valmistelemisesta, ja sydämeni sanoi aamen hänen esitykselleen. Mutta ajattelin erästä tapahtumaa elämässäni, jonka olen kertonut kotiseurakunnassamme siellä aiemmin, mutta luulen, että se näyttää, miten tämä viinipuu, kun kuvittelemme tämän viinipuun, se on täynnä elämää ja eloisa ja kaunis.

First, I'd like to say thank you to Keith for preparing this, and my heart said amen to his presentation. But I thought of a happening in my life that I've shared in our home congregation there before, but I think it does show how this vine, when we picture this vine, it's full of life and vibrant and beautiful.

Jumalan seurakunnassa, mutta niin monta vuotta sitten serkkuni ja minä matkustimme itään. Siihen aikaan en tuntenut ketään idässä paitsi Mark Ahon. Olin tavannut rippikoulun, mutta niin me matkustimme itään ja meillä oli siellä ihana aika. Kotimatkalla

In God's congregation, but those many years ago, my cousin and myself, we traveled out east. At the time, I didn't know anybody out east except for Mark Aho. I had met confirmation, but so we traveled out east and had a wonderful time there. On the way home,

Kuljimme Detroitin läpi, kello oli noin kaksi aamuyöllä, emmekä tunteneet siellä ketään, mutta satuimme löytämään erään siellä olevan uskovaisen kodin osoitteen, ja ilmestyimme heidän ovelleen kello kaksi aamuyöllä, ja aloin koputtaa oveen, ja talon isäntä tulee ovelle vähän pörröisen ja väsyneen näköisenä, ja sanoin ensimmäisen asian,

We were passing through Detroit, it was about two o'clock in the morning, and we didn't know anybody there, but we happened to find the address of a believing house that's there, and we showed up at their door at two o'clock in the morning, and I started rapping on the door, and the man of the house comes to the door looking a bit disheveled and tired, and I said the first thing

Joka tuli mieleeni, joka oli Jumalan terve. Eikä hän tuntenut minua, enkä minä tuntenut häntä, mutta hän tervehti minua takaisin ja sanoi, no, ne ovat taikasanat, tulkaa sisään. Ja ne ovat taikasanat sen yksinkertaisen tervehdyksen kanssa. Vakuutamme toisillemme, että meillä todella on se Jumalan rauha sydämissämme.

Which came to my mind, which was God's peace. And he didn't know me, I didn't know him, but he greeted me back and he said, well, those are the magic words, come on in. And those are the magic words with that simple greeting. We assure each other that we do have that peace of God in our hearts.

Ja että olemme Jumalan seurakunnan yhteydessä täällä maan päällä. Ja nyt itseni puolesta, toivoni ja rukoukseni on, että olisin aina Jumalan seurakunnan rakkaudessa ja hoidossa täällä. Ja haluaisin myös kuulla sen evankeliumin. Voitteko siunata minua? Steve Kallinen.

And that we're in the fellowship of God's congregation here on earth. And now for myself, my hope and prayer is that I would always be in the love and care of God's congregation here. And I would like to hear that gospel also. Can you bless me? Steve Kallinen.

Steve Kallisena Monticellon seurakunnasta nautin kovasti esityksestä. Minusta se puhui sellaisesta Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, joka kantaa sellaista lihan osaa, joka on niin altis synnille, erehtymään, eksymään. Se kuva, joka maalattiin

As Steve Kallinen from Monticello congregation, I very much enjoyed the presentation. I thought it spoke of such love of God for mankind who carries such portion of flesh that is so prone to sin to err to stray. The picture that was painted

Taivaallisen Isän rakkaudesta hänen Poikansa kautta ja siitä verestä, joka virtaa hänen seurakunnassaan sydämestä sydämeen, loi sellaisen kuvan elämästä, toivosta, rauhasta. Ja yksi kommentti, joka tehtiin esityksen aikana tai ehkä oli ruudulla, kun siinä sanottiin, että

Of the love of the Heavenly Father through his Son and of the blood that flows in his congregation from heart to heart created such a picture of life, of hope, of peace. And one comment that was made during the presentation or maybe was on the screen when it said that the

Seurakunta hoitaa uskoa. Luulen, että jokainen meistä voisi tunnustaa, kuinka paljon Jumala on hoitanut meitä, kuinka paljon Jumala on auttanut meitä säilyttämään uskon tähän päivään asti. Ja kun meillä edelleen on sellainen halu sydämessämme hoitaa syntiä, joka niin usein kietoo,

Congregation cares for faith. I think each one of us could acknowledge how much God has cared for us, how much God has helped us to preserve faith to this day. And when we continue to have such a desire in our heart to care for sin that so often besets,

Jumala on antanut sydämeemme, tähän päivään asti, sen Jumalan lapsen rauhan ja ilon. Mutta minulla oli myös tämä kysymys. Miksi joku ei haluaisi juoda pelastuksen lähteistä? Ajattelemme seurojen runsautta Jumalan valtakunnassa.

God has given into our heart, even to this day, that peace and joy of a child of God. But I also had this question. Why would someone not want to drink from the wells of salvation? We think of the abundance of services in God's kingdom.

Läheisyyttä jokaiselle meistä matkustamisen ja mahdollisuuden kanssa päästä seuroihin. Ajattelemme elämän tärkeysjärjestystä, jonka pitäisi olla uskon ja hyvän omantunnon säilyttäminen. Ja silti, se kysymys tuli minulle, että miksi joku ei tulisi kuulemaan Jumalan sanaa, tulisi juomaan pelastuksen lähteistä, joita Jumala on

The proximity to every one of us with travel and ability to get to services. We think of the priority of life that should be preserving faith and good conscience. And yet, that question came to me that why wouldn't someone come to the hearing of God's word, come to drink from the wells of salvation that God has

Niin runsaasti saanut virtaamaan seurakunnassaan. Ja se loi sen kuvan esityksestä oksista, jotka kuihtuvat ja kuivuvat ja lopulta poltetaan. Usko on kadotettu. He ovat leikanneet itsensä irti Jumalan valtakunnasta. Usko on kuollut. Ei ole enää uskon näköä.

So abundantly caused to flow in his congregation. And it created that picture from the presentation of the branches that wither and dry and eventually are burned. Faith has been lost. They have cut off themselves from the kingdom of God. Faith has died. There is no longer the eyesight of faith.

Vaan silmät on sokaistu, eivät enää näe Jumalan valtakunnan kauneutta. Ja siksi ei ole sitä samaa halua tulla, nauttia ykseydestä, nauttia yhteydestä, olla Jeesuksen jalkojen juuressa, saada ravintoa armon muruista rikkaan miehen pöydältä. Veljet ja sisaret, olemme niin onnekkaita,

But the eyes have been blinded, do not see any longer the beauty of God's kingdom. And therefore, there isn't that same desire to come, to enjoy the unity, to enjoy the fellowship, to be at the feet of Jesus, to be fed with the crumbs of grace from the rich man's table. Brothers and sisters, we are so fortunate

Jos Jumala vain pitää sydämessämme sen uskon yksinkertaisuuden, jopa sen käsityksen, että tiedämme niin vähän, että tarvitsemme tälle päivälle oppia uskon aakkosia. Tarvitsemme tälle päivälle panna synnin pois ja pystyä säilyttämään se pieni uskon liekki jopa minun sydämessäni. Totisesti nautin esityksestä ja

If God just keeps in our heart that simplicity of faith, even that comprehension that we know so little, that we need for this day to learn the ABCs of faith. We need for this day to put sin away and be able to preserve that little flicker of faith even in my heart. Certainly enjoy the presentation and the

Tilaisuudesta olla täällä yhdessä teidän kanssanne täällä tässä kauniissa valtakunnassa, jossa on armo ja totuus. Jossa nautimme, niin kuin esitys sivusi, niiden yhteydestä, joilla on sydämessään rakkauden yksimielisyys, hengen ykseys, joka vastaa sydämessämme yhtä ymmärrystä.

Opportunity to be here together with you here in this beautiful kingdom where is grace and a truth. Where we enjoy as the presentation touched on the fellowship of those who have in their heart the one-mindedness of love, the unity of the spirit that answers in our heart of one understanding.

Se sanoma, jota juuri sivuttiin, jopa Jumalan terve -tervehdys, kun on se uskon ja ymmärryksen ykseys. On kuin Henki olisi antanut elämän, kun mekin käytämme niitä sanoja rakkaalle heimoystävälle uskossa. Ja silti niille, jotka ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella, sillä ei ole sitä elämän sanomaa. Itse asiassa Jumala neuvoo, ettemme tervehtisi niitä, jotka olisivat eri hengessä

That message that was just touched on, even the greeting of God's peace, when there is that unity of faith and understanding. It's like the Spirit has given life when we also use those words to a dear tribal friend in faith. And yet to those on the outside of God's kingdom, it does not have that message of life. In fact, God instructs that we would not greet those who would be of a different spirit

Jonkin muun paikan puolesta tässä maailmassa kuin hänen valtakuntansa, pyrkien ja haluten elää uskosta. Pyydän teiltä, voitteko antaa minulle anteeksi monet syntini ja epäilykseni.

For a different place in this world, other than in his kingdom, endeavoring and desiring to live by faith. I ask you if you can forgive me for my many sins and my doubts.

Derek viittasi johonkin, mitä jotkut ovat kysyneet, ja minulla on ollut jonkin verran keskustelua viime aikoina tästä Jumalan terve -tervehdyksestä. En ole oikein tiennyt, miten vastata kysymykseen muille, mutta sanon vain, miten olen tuntenut joskus viime aikoina. Meillä on ollut näitä keskusteluja uskon eroista

Derek alluded to something that some have asked, and I've had some discussion more recently on this greeting of God's peace. I haven't really known how to answer the question to others, but I'll just say how I have felt sometimes more recently. We've had these discussions about differences of faith

Ja on ollut jonkin verran tunnustusta eroista siinä, miten uskomme. Ja olen tuntenut, en oikein tiedä, miten tämän sanoisin, levottomuutta tai ehkä jopa kun halusin yhtyä Jumalan terveeseen ja kun olen joskus tuntenut

And there's been some acknowledgement of differences of how we believe. And I have felt, I don't really know how to say this, uneasy or maybe even when I wanted to agree with God's peace and when I have sometimes I've felt in my

Meillä kaikilla voi olla vääriä käsityksiä, mutta kun pidämme sinnikkäästi kiinni vääristä käsityksistämme, silloin tulee tämä jakautuminen, eikä näytä siltä, että olisi rauhaa välillä

We can all have wrong understandings, but when we are insistent on our wrong understandings, then there comes this division, and it doesn't seem like there's peace between

Enää, ja niin tämä on vain kysymykseni ehkä tälle keskustelulle. Miltä teistä veljistä ja sisarista tuntuu tässä asiassa? Ron Simonson. Pari asiaa.

Any longer, and so this is just my question maybe for this discussion. How do you brothers and sisters feel on this matter? Ron Simonson. A couple of things.

Olen varma, että useimmat teistä veljistä tietävät, ettei näköni ole kovin hyvä, ja monet ihmiset haluavat tervehtiä minua, ja rakastan kuulla sen tervehdyksen uskovaisilta. Mutta jos voisitte samalla sanoa nimenne, jotta tiedän, kenen kanssa puhun, se olisi minulle todella hyvä.

I'm sure most of you brothers know that my eyesight isn't very good, and many people want to greet me, and I just love to hear that greeting from believers. But if you could give your name at the same time so that I know who I'm talking to, that would really be good for me.

Äskettäin olimme hautajaisissa viikko sitten, kai se oli, rakkaan sisaren, joka on ollut uskovaisten rakkaudessa monta, monta vuotta, itse asiassa vuodesta 1973, tai, no, minun pitäisi sanoa ennen sitä, koska hän oli uskomassa sen viimeisen eriseuran aikaan.

Recently, we were at a funeral a week ago, I guess it was, to a dear sister who has been in the love of believers for many, many years, actually since 1973, or, well, I should say before that, because she was believing at the time of that last heresy.

Hänen hautajaisensa olivat Cokatossa, ja olimme hautajaisissa perjantai-iltana, ja siellä hautajaisissa oli monta, monta ihmistä, ja siellä oli hyvä olla. Mutta minua tervehti moni ihminen, joista monet tunsin nimeltä.

Her funeral was in Cokato and we were at the funeral Friday night and there were many, many people there at the funeral and it was a good place to be. But I had many people greet me, many of whom I knew by name.

Joiden en ajatellut uskovan samalla tavalla kuin minä. Mutta minulla oli tunne, en tiedä, ja ehkä tämä on täysin väärin, mutta minulla oli tunne, että se ei ollut ilon tunne.

Who I did not think were believing the same way I was. But I had a feeling, I don't know, and maybe this is completely wrong, but I had a feeling that it was not a feeling of joy.

Monet niistä ihmisistä, jotka tervehtivät minua, tiedän, etteivät he uskoneet samalla tavalla. Ja tervehdin monia heistä takaisin, enkä vain tuntenut sydämessäni, että tein oikein.

Many of those people who were greeting me, I know that they were not believing the same way. And I greeted many of them back, and I just did not feel in my heart that I was doing the right thing.

Mutta kai minulla on se sama kysymys, jota Kurt juuri kysyi. Mikä on... Mitä me haluamme tehdä? Tiedän, että sen eriseuran jälkeen vuonna 1973 niitä, jotka menivät siihen eriseuraan, emme enää tervehtineet. Ja minulla oli tapaus meidän...

But I guess I have that same question that Kurt was just asking. What is the... What do we want to do? I know after that heresy in 1973, those who entered that heresy, we did not greet them anymore. And I had an incident at our...

Luulen, että sen on täytynyt olla meidän 50-vuotishääpäivämme, ehkä se oli meidän 60-vuotishääpäivämme, että kutsuin häihimme tai hääpäivätilaisuuteemme miehen, joka toimi bestmaninani häissäni, ja hänen vaimonsa, ja oli hyvä nähdä heidät siellä.

I think it must have been our 50th wedding anniversary, maybe it was our 60th wedding anniversary, that I invited to our wedding or our anniversary occasion a man who stood for me in my wedding and his wife, and it was good to see them there.

Mutta hääseremonian jälkeen ja kun söimme lounasta yhdessä, ja hän sanoi, haluaisin tervehtiä sinua Jumalan terveellä. Ja minä sanoin, rakas ystävä, en voi tervehtiä sinua Jumalan terveellä. Ja hän sanoi, no, hän sanoo, olen tutkinut paljon lestadiolaisia ja

But after the wedding ceremony and after we were having lunch together and he said, I would like to greet you with God's peace. And I said, dear friend, I cannot greet you with God's peace. And he said, well, he says, I've done a lot of studying of Laestadians and

Ja hän sanoo, on monia eri lestadiolaisryhmiä, mutta ne ovat kaikki samoja. Jumalan terve -tervehdys on yhä sama. Ja minä sanoin, no, uskovaisina, en voi tervehtiä sinua, koska emme usko samalla tavalla.

And he says, there are many different groups of Laestadians, but they are all the same. The greeting of God's peace is still the same. And I said, well, as believers, I cannot greet you because we are not believing the same way.

Ja ihmettelen vain, ja niin kuin Kurt sanoo, mitä ajattelette te rakkaat veljet täällä, jotka olette täällä tänä aamuna ja tänään? Mitä ajattelette Jumalan terve -tervehdyksestä niille, jotka eivät enää usko samalla tavalla kuin me?

And I'm just wondering, and as Kurt says, what is the thoughts of you dear brothers here that are here this morning and today? What are your thoughts on the greeting of God's peace to those who are no longer believing the same way that we are?

Ja haluaisin kuulla jonkin verran keskustelua siitä. Olenko aivan sekaisin vai onko minulla väärä käsitys?

And I'd like to hear some discussion on that. Am I all messed up or have a wrong understanding?

Olen samaa mieltä niistä, jotka ovat kanssamme, mutta eivät enää näytä uskovan samalla tavalla kuin me. Mitä meidän pitäisi tehdä? Kysynkö edes oikeaa kysymystä? Sanokaa minulle, jos en edes kysy oikeaa kysymystä. Se on ollut hyvin, hyvin hämmentävää ja monta kertaa hyvin...

I agree with those who are with us but no longer seem to be believing the same way we are. What should we be doing? Am I even asking the right question? Tell me if I'm not even asking the right question. It's been very, very confusing and many times very...

Tunne hyvin... Tunne hyvin... Miten sen sanoisin? Siitä...

A feeling of very... A feeling of very... How would I say that? Of...

Siitä, että jättää minut hyvin levottomaksi sydämessäni. Haluaisin kuulla jonkin verran keskustelua. Jos jollakulla on keskustelua tai mitään ideoita tai ajatuksia siitä, haluaisin kuulla sen. Ja haluaisin myös uskoa syntini anteeksi. Saanko uskoa syntini anteeksi? Brian Johnson on seuraavana.

Of leaving me very troubled in my heart. I'd like to hear some discussion. If anybody has a discussion or any ideas or thoughts on that, I'd like to hear that. And I'd like to also believe my sins forgiven. Can I believe my sins forgiven? Brian Johnson is next.

Joo, Ron, olet kysynyt oikeat kysymykset. Tämä on ollut minun huoleni, ja tämä on itse asiassa ollut ajatukseni tullessani tänne tänään, toivoen, että voisimme käydä tämän keskustelun siitä, tervehtiäkö vai ei, koska olen ollut huolissani tästä myös. Tiedän, että jokin aika sitten se tuli esiin Elk Riverin johtokunnassa. Se ei ollut suunnitellulla esityslistalla, mutta se vain tuli esiin sivukeskustelussa tervehtimisestä

Yeah, Ron, you've asked the right questions. This has been my concern, and this has been actually my thought coming here today, hoping that we could have this discussion about to greet or not to greet, because I've been concerned about this also. I know a while back it came up in the Elk River board. It wasn't on a planned agenda, but it just came up on the site discussion about greeting

Keskustelimme siitä johtokunnan tasolla, mutta henkilökohtaisella tasolla minulle tätä on tapahtunut, olen ajatellut tätä myös, että, voi että, nämä tervehdykset. Niille, jotka eivät näytä olevan, emme näytä olevan oikeassa tahdissa tai nauttivan samasta hengestä,

We discussed that on the board level, but on a personal level for me, this has been happening, I've been thinking about this also, like, oh man, these greetings. For those who seem to be not, we don't seem to be on the right step or enjoying the same spirit,

Jokin on erilaista välillämme. No, kai jatkan vain tervehtimistä. Siinä mielessä tunsin, että, no, se on minulle vähän kuin toivon lanka tai jotain sellaista. Sellainen oli alkuperäinen ajatukseni. Mutta kun ajattelee tervehtimistä, mitä se on? Se on, kysyt kysymyksen. Jumalan terve.

Something's different between us. Well, I guess I'll just keep greeting. In that sense, I felt that, well, it's to me kind of like a string of hope or something like that. That's how my initial thought was. But when you think of greeting, what is it? It's, you're asking a question. God's peace.

Miten asiasi ovat, rakas veli ja sisar? Olemmeko samaa uskoa? Olemmeko samaa henkeä? Onko sinulla Jumalan rauha sen jälkeen, kun viimeksi tapasimme? Se on minun käsitykseni tervehdyksestä. Ja meillä on halu tervehtiä toisiamme uskovaisina veljinä ja sisarina. Tuntuu hyvältä sanoa Jumalan terve ja ottaa se vastaan, että olemme samaa uskoa. Olemme saman hengen ykseys. Äskettäin olen ollut tavallaan sotkeutuneena tähän

How are your matters, dear brother and sister? Are we of the same faith? Are we of the same spirit? Do you have the peace of God since we've met last? That's my understanding of the greeting. And we have the desire to greet one another as believing brothers and sisters. It feels good to say God's peace and receive that, that we are of the same faith. We are the unity of the same spirit. Recently, I've been kind of embroiled in this

Tähän tilanteeseen, jossa olin kylässä eräässä kodissa, ja siellä oli niitä, joiden tunsin kilvoittelevan niin kuin minä samalla polulla, ja ne siinä kodissa eivät olleet. He olivat toisella polulla. No, kun keskustelu päättyi ja oli aika lähteä, ne, jotka olivat lähdössä, eivät tervehtineet

This situation where I was visiting in a home and there were those who I felt were striving as I am on the same path and those in that home were not. They were on another path. Well, when the discussion ended and the time to leave, those who were leaving did not greet

Joitakin niistä, jotka olivat siinä taloudessa, ja ne, joita ei tervehditty, sanoivat avoimesti, että et siis tervehdi minua nyt. Muut tervehtivät minua. Niin he lähtivät, saatoin heidät ulos ja heillä oli paha mieli. Sanoin, no, tiedättekö, se oli teidän päätöksenne ja niin te tunnette. Menin takaisin taloon ja kävimme keskustelun niiden kanssa, joita ei tervehditty. Ja keskustelimme tästä asiasta ja sanoin, no, se oli,

Some of those who were in the household and those who did not get greeted, openly acknowledged, so you're not greeting me now. Others greet me. So they left, I accompanied them outside and they felt bad. I said, well, you know, that was your decision and that's how you feel. I went back into the house and we had a discussion with those who did not get greeted. And we discussed this issue and I said, well, that was,

Se oli heidän päätöksensä. Niin he sen näkevät. Sanoin, minulle, juuri nyt, tämä on henkilökohtainen päätös. Niin minä sen ymmärrän. Ja sanoin niille ihmisille siinä talossa, sanoin, no, jatkan tervehtimistä niin kauan kuin näen, ettei ihminen ole kieltänyt uskoaan tai ettei hän ole väärässä uskossa

That was their decision. That's how they see it. I said, to me, right now, this is a personal decision. That's how I understand it. And I told those people in that house, I said, well, I'll continue greeting as long as I see that the person has not denied their faith or they're in a wrong faith

Ehdottomasti jos hän on eriseurainen, Raamattu totisesti sanoo, älä tervehdi eriseuraista, niin kuin Ron sanoi. Ja sitten minulle, niin kuin, tiedättekö, eriseura tulee ja muuttuu, minun ymmärrykseni mukaan, ikään kuin seurakunnalliseksi asiaksi, kun taas juuri nyt se on ikään kuin henkilökohtainen asia, niin minä sen näen. Mutta ehkä se on syvempi, ehkä se on laajempi kuin se.

Definitely if they're a heretic, the Bible certainly says, do not greet a heretic, as Ron said. And then to me, like, you know, a heresy comes and becomes, to my understanding, like a congregational issue, as right now it's kind of like a personal issue, I see it as. But maybe it's deeper, maybe it's more broad than that.

Mutta sitten, niin, äskettäin sain tekstejä saarnoista, yhden täältä Amerikasta, äskettäin eräs veli puhui rakkaudesta, ja sitten hän jatkoi sanomalla, että niin me tunnustamme toisemme rakkaudella, ja yksi tapa tunnustaa se on tervehtiä toisiamme. Meidän ei pitäisi pidättää tervehdyksiä ihmiseltä

But then, so, recently I received texts of sermons, one from here in America, recently, a brother spoke about love, and then he went on to say, so we acknowledge each other with love, and one way to acknowledge that is to greet one another. We should not withhold the greetings from a person

Keitä me olemme päättämään, uskovatko he oikein? Jotain siihen suuntaan. Keitä me olemme päättämään? Emme voi päättää sitä yksilöinä. Annamme Jumalan rakkauden paljastaa sen ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti minulle, olin samaa mieltä tästä koko saarnasta siihen kohtaan asti, että me yksilöinä emme voi päättää toisesta ihmisestä, pitäisikö meidän tervehtiä häntä vai ei.

Who are we to determine if they are correctly believing? Something to that matter. Who are we to determine? We cannot determine that as individuals. We'll let God's love reveal that and whatnot. Personally for me, I agreed with this whole sermon up until that point that we as individuals cannot determine about another person if we should greet them or not.

En tiedä, en välttämättä ole samaa mieltä siitä kohdasta. Ja sitten sain toiselta ihmiseltä tekstin siitä samasta saarnasta siitä samasta kohdasta. Ja sitten myös saarnasta Suomessa, jossa sama asia tuli esiin tervehtimisestä. Ei ole niin, että jos emme tervehdi heitä, tuomitsemme heidät. Vaan se on, niin kuin keskustelin tänä aamuna, kun tulin tänne,

I don't know, I don't necessarily agree with that point. And then I received from another person a text of that same sermon in that same section. And then also from a sermon in Finland where the same kind of issue came up about greeting. It's not that if we don't greet them, we're condemning them. But it's, as I discussed this morning when I came in here,

Joidenkin veljien kanssa siellä ylhäällä sisäänkäynnillä, että se on itse asiassa rakkauden teko, jos emme tervehdi heitä, jos tunnemme, etteivät he ole samaa uskoa, ettemme usko samalla tavalla. Ja niin se on hyvin herkkä aihe, josta puhumme.

With some brothers up there at the entrance is that it's actually an act of love if we don't greet them, if we feel they are not of the same faith, that we're not believing the same way. And so it is a very sensitive topic we're talking about.

Sain juuri toisen tekstin äskettäin, paperinpalan, josta joku otti valokuvan. Se puhuu tervehtimisestä tai tervehtimättä jättämisestä, hengellisestä aviorikoksesta, kaikenlaisista sellaisista asioista, joista minä, vain katsoessani sitä paperinpalaa ja vain lyhyesti katsoessani sitä, olen samaa mieltä, mutta ihminen, joka lähetti sen minulle, sanoi, kuka sen kirjoittikin, hänen täytyy tehdä parannus. Joten on niin kuin paljon meneillään juuri nyt, enkä tiedä, olenko selventänyt vai...

I just received another text recently, a piece of paper that someone took a photo of it. It's talking about greeting or not greeting, spiritual adultery, all kinds of things like that, which to me, just looking at the piece of paper and just briefly looking at it, I agree with it, but the person who sent it to me said, whoever wrote that needs to repent. So it's like a lot going on right now, and I don't know if I've clarified or...

Se teki vedet sameammiksi, mutta se on asia. Tuntuu, että on Jumalan aika, että keskustelemme tästä tänä aamuna, ja olen iloinen, että se on tuotu esiin. Ja saanko uskon? Uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Okei, seuraavana listalla on John Lehtola, ja sitten menemme verkkoon Don Lahtelle.

It made the waters more murky, but it is an issue. It feels that it's God's time that we discuss this this morning, and I'm glad it's been brought up. And can I get a belief? We believe all sins forgiven in Jesus' name. Okay, next on the list is John Lehtola, and then we're gonna go online to Don Lahti.

Tämä on taas Ron. Otin mikrofonin veli Brianilta, mutta ajattelin taaksepäin vuoteen 1973, ja vuonna 1973 oli tapahtuma, jonka jälkeen uskovaiset eivät enää tervehtineet Jumalan terveellä niitä, jotka menivät eriseuraan, ja se

This is Ron again. I took the mic from Brother Brian, but I was thinking back to 1973 and there was a happening in 1973 that after that happening believers no longer greeted those who entered into heresy with God's peace and that

Ja se tapahtuma oli se kirje, jonka lähetysjohtokunta lähetti kaikille seurakunnille, että ne eivät enää aikoneet kutsua veljiä Suomesta pitämään seuroja seurakunnissaan. Ja ne seurakunnat, jotka eivät olleet samaa mieltä siitä, eivät enää tervehtineet niitä, jotka olivat

And that happening was that letter that the mission board sent to all the congregations that they were no longer going to call brothers from Finland to have services in their congregations. And those congregations who didn't agree with that no longer greeted those who were

Jotka olivat siinä eriseurassa tai jotka menivät pois siinä eriseurassa. Joten vain ajatus, tiedättekö, tämä tapahtui monta, monta, monta vuotta sitten. Ja uskovaiset, jotka jäivät, olivat hyvin, hyvin onnellisia, sanoisin, siitä ilosta ja vapaudesta, joka jäi

Who were in that heresy or who went away in that heresy. So just a thought, you know, this happened many, many, many years ago. And the believers who were left were very, very happy, I would say, over that joy and freedom that was left

Niihin seurakuntiin, jotka eivät menneet sen eriseuran mukana. Ja se rakas sisar, jonka mainitsin aiemmin, jonka hautajaisissa olimme, he olivat yksi niistä, se pariskunta oli yksi niistä, sanoisin, paikoista, joihin uskovaiset olivat kaikki tervetulleita tulemaan

In the congregations that did not go with that heresy. And that dear sister that I mentioned earlier, whose funeral we were at, they were one of the, that couple was one of the, I would say, the places where believers were all welcome to come

Ja laulamaan ja keskustelemaan tiestä ja matkasta. Ja niin todistus siitä rakkaasta sisaresta oli hyvin, hyvin hyvä. Ja jopa siihen aikaan asti, kun hän kuoli, sikäli kuin tiedän, kaikki uskovaiset pitivät häntä yhtenä meistä. Kai se on siinä. Okei, John Lehtola.

And sing and discuss the way and the journey. And so the testimony for that dear sister was very, very good. And even up until the time that she died, as far as I know, all the believers were looking at her as being one of us. I guess that's all. Okay, John Lehtola.

Brian Johnson itse asiassa viittasi tai mainitsi kaikki ne kohdat, joita aion sivuta. Ja sain myös valokopion asiakirjasta, jossa oli kysymyksiä ja vastauksia tervehtimisen aiheesta, joka oli laitettu esille Kesty Squarella Brainerdin vanhainkodissa. Ja luen vain viimeisen kysymyksen ja vastauksen.

Brian Johnson actually alluded to or referred to all the points I'm going to be touching on. And I also received a photocopy of a document of questions and answers regarding the topic of greeting, which was posted in the Kesty Square at the Brainerd Retirement Home. And I'll just read the last question and answer.

Jos emme tervehdi niitä, jotka on petetty meidän aikanamme, luommeko eriseuran? Ja vastaus, uskovaisten tarkoitus ei ole pakottaa ketään ulos Jumalan valtakunnasta. Pikemminkin rukouksemme on, että ne, jotka on petetty ja jotka ovat erehtyneet, tekisivät parannuksen, jatkamalla niiden tervehtimistä,

If we do not greet those who have been deceived in our time, are we creating a heresy? And the answer, it is not the intent of the believers to force anyone out of God's kingdom. Rather, our prayer is that those who have been deceived and have erred would repent by continuing to greet those

Jotka ovat taistelleet Jumalan valtakuntaa vastaan tai LLC:tä vastaan, paikallisia johtokuntia, puhujia ja monia yksilöitä vastaan, entisten uskovaisten opetuksen mukaan ja Jumalan pyhän sanan mukaan, se olisi syntiä uskovaisten omallatunnolla. Toisin sanoen, jatkaa heidän tervehtimistään.

Who have been battling against God's kingdom or against the LLC, the local boards, speakers, and many individuals, according to the teaching of the former believers and according to God's holy word, it would be sin upon the conscience of believers. In other words, to continue greeting them.

Joten kun he tajuavat, etteivät muut uskovaiset voi tervehtiä heitä Jumalan terveellä, on toivomme ja rukouksemme, että he tajuaisivat olevansa Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Joten se on ensimmäinen lainaus. Brian viittasi myös tähän. Itse asiassa lähetin sen hänelle. Se on saarnaote

So when they realize that the other believers cannot greet them with God's peace, it is our hope and prayer that they would realize that they are outside of God's kingdom. So that is the first quote. Brian also alluded to this. I actually sent it to him. It's a sermon excerpt from

Tom Stewartilta Seattlessa, jonka hän piti 31. lokakuuta tänä vuonna, siis vain pari viikkoa sitten. Hän puhui 1. Johanneksen kirjeen luvusta 4, jakeista 7–19, puhuen Jumalan rakkaudesta. Ja Kristuksen rakkauden kautta, tämä on Jon Stewart, haluamme osoittaa rakkautta. Tom Stewart, anteeksi.

Tom Stewart in Seattle that he kept on October 31st of this year, so just a couple of weeks ago. He was speaking on 1 John chapter 4, verses 7 through 19, talking about God's love. And through the love of Christ, this is Jon Stewart, we want to show love. Tom Stewart, sorry.

Monesti se rakkaus on hyvä muistutus yksinkertaisella Jumalan terve -tervehdyksellä. Sanoisin, että ei yksikään meistä omin päin, joko täällä Seattlessa tai missään muualla, tekisi päätöstä, että en aio tervehtiä sitä ja sitä, ellemme tiedä, että he ovat epäuskossa. Emme voi päättää.

Oftentimes that love is a good reminder with a simple greeting of God's peace. I would say that not one of us on our own, either here in Seattle or anywhere else, would make a decision that I am not going to greet so-and-so unless we know that they are in unbelief. We can't decide.

Että tällä ihmisellä näyttää olevan eri näkemys kuin minulla. Joten sen seurauksena en aio tervehtiä häntä enää. Se ei ole oikein. Se ei ole yksilön päätettävissä. Todellisuus on niin. Minä voisin olla se, joka on sekaisin, eikä se toinen ihminen, jota kieltäydyn tervehtimästä.

That this person seems to have a different view from me. So, as a result, I'm not going to greet them anymore. That is not right. That is not for an individual to decide. The reality is so. I could be the one that is messed up and not the other person that I refuse to greet.

Joten odotamme, että Jumala osoittaa rakkautensa paljastaakseen nämä asiat meidän aikanamme. Sitä me rukoilemme, jopa niissä tilanteissa, joita kohtaamme Jumalan valtakunnassa tänään. Eikä tämä ole ilman palkkaa. Seuraava ote, joka minulla on, on Tapani Kinnuselta, joka asuu Kouvolassa Suomessa.

So we wait for God to show his love to reveal these things in our time. That is what we pray for, even with the situations that we face in God's kingdom today. And this is not without reward. The next excerpt I have is from Tapani Kinnunen, who lives in Kouvola, Finland.

Hän on SRK:n johtokunnassa, ja hänelle annettiin esitys Kristuksen seurakuntajärjestyksestä, ja se oli Pornaisissa, joka on Helsingin seudulla. Ja esityksen lopussa hän puhuu sitomisen avaimesta. Sitomisen avaimet on annettu Jumalan valtakunnalle. Minkä annatte anteeksi maan päällä, se on anteeksi annettu taivaassa.

He's on the SRK board, and he was given a presentation on the church law of Christ, and it was in Pornainen, which is in the Helsinki area. And at the end of the presentation, he talks about the key of binding. The keys of binding are given to the kingdom of God. What you forgive on earth is forgiven in heaven.

Minkä sidotte maan päällä, se on sidottu taivaassa. Näiden sitomisen avainten ei ole tarkoitus merkitä sitä, että kun sinä tai minä tapaamme rakkaan veljen tai sisaren ja meillä on eri käsitys, että minä sidon, tai toisin sanoen, en tervehdi sitä ihmistä siinä keskustelussa ja sitten itse pidän häntä epäuskoisena. Ei.

Whatever you bind on earth is bound in heaven. These keys of binding are not meant to mean that when you or I meet a dear brother or sister and we have a different understanding, that I will bind, or in other words, I will not greet that person in that conversation and then myself consider them as an unbeliever. No.

Vaan nämä sitomisen avaimet on annettu seurakunnalle. Kun sellainen ihminen on viassa ja erehdyksessä eikä halua nöyrtyä parannukseen, silloin sitä ihmistä nuhdellaan. Joten se on kirkon tai seurakunnan asia eikä yksittäisen Jumalan lapsen asia sitoa ihminen tai päättää, tervehtiäkö sitä ihmistä vai ei.

But these keys of binding have been given to the congregation. When such a person is in fault and error and does not want to humble himself to repentance, then that person is rebuked. So it is a matter for the church or the congregation and not for the individual child of God to bind a person or to decide whether to greet that person or not.

Me yksilönä emme voi istua tuomioistuimella. Meillä ei ole sitä kykyä nähdä toisen ihmisen sydämeen. En ole varma, ovatko sitominen ja tervehtiminen yksi ja sama. Mutta jos voisimme mennä verkkoon Don Lahtelle.

We as an individual cannot sit in the seat of judgment. We do not have that ability to see into another person's heart. I'm not certain binding and greeting are one and the same. But if we could go online to Don Lahti.

Tämä on Don Lahti Brainerdista. Kuuluuko ääneni? Kuuletteko minut? Kuuletteko minua? Kyllä. Kyllä, kuulemme. Okei. Olen iloinen, että olen kuunnellut tämän koko esityksen tänä aamuna. Luulen, että Keith Moll teki erinomaista työtä

This is Don Lahti from Brainerd. Am I coming through? Can you hear me? Are you hearing me? Yes. Yes, we are. Okay. I'm glad to have been listening to this entire presentation this morning. I think Keith Moll did an excellent job

Enkä halua antaa hänelle kunniaa, koska uskon, että Pyhä Henki kehotti häntä. Mutta se, mitä hän puhui, todella vastasi henkeäni. Ja jopa ne laulut, jotka hän valitsi laulettaviksi, hän kosketti sydäntäni. Ja olen myös samaa mieltä siitä, mitä Steve Kallinen puhui aiemmin ja niin edelleen.

And I don't want to give him the credit because I believe that he was prompted by the Holy Spirit. But what he spoke sure answered to my spirit. And even those songs that he chose to be sung, he touched my heart. And I also agree with what Steve Kallinen spoke earlier and so on.

Mutta olen niin iloinen, että tämä tervehtimisen aihe on noussut pintaan täällä tässä kokouksessa. Se on ollut hämmennyksen aihe pidemmän aikaa uskovaisten keskuudessa. Ja kun katsomme taaksepäin menneisyyden tapahtumia,

But I am so glad that this topic of greeting has surfaced here at this meeting. It has been a topic of confusion for a longer time amongst the believers. And when we look back of happenings in the past,

Esimerkiksi, palataksemme Kirkkokunta-eriseuraan, Arthur Heideman, jo ennen kuin eriseura tapahtui, ei tervehtinyt niitä ihmisiä, jotka olivat eri mieltä, eri henkeä. Se on dokumentoitu kirjassa, luulen, että sen on kirjoittanut joku Mäenpää-niminen. Ja

For instance, going back to the Kirkkokunta heresy, Arthur Heideman, already before the heresy took place, would not greet those people that were of a different mind, a different spirit. That is documented in a book, I think it's by someone by the name of Mäenpää. And

Tiedämme, että Kirkkokunta-eriseura, ainakin minun tietääkseni, sen perusteella mitä muistan, vaikka synnyin eriseuran aikaan, mutta asuin isovanhempieni kanssa, ja eriseuraa seuraavina vuosina oli paljon, paljon keskustelua. Ei ollut mitään eriseuran julistusta, josta olisin tietoinen. Eri seurakunnat

We know that the Kirkkokunta heresy, at least to my knowledge, from what I can remember, even though I was born at the time of the heresy, but I lived with my grandparents and there was much, much discussion in the years ensuing that heresy. There was no declaration of a heresy that I'm aware of. Different congregations

Erosivat sitä mukaa kuin sana levisi. Uskon, että Calumetissa eriseura tapahtui vuonna 1928 tai 1929, ja tiedän, että Pelkiessä se tapahtui noin vuonna 1930 tai 31 sen kirkon vuoksi vuonna 1932, joka oli vuosi, jona synnyin. Joka tapauksessa,

Separated as the word spread around. I believe in Calumet the heresy took place in 1928 or 1929 and I know in Pelkie it took place in around 1930 or 31 because of the church in 1932 which was the year I was born. Anyway,

Sitten monia, monia muita seurakuntia voisin nimetä, monia niistä mukaan lukien Chassell, Michigan, ja joitakin Ylä-Michiganissa. Kesti monta vuotta ennen kuin ne erosivat. Ja viimeinen, josta olin vähän järkyttynyt kuulla vasta viime kuukausina, oli se, että Wolf Lake ei eronnut ennen vuotta 1945. No, joka tapauksessa, kun se on sanottu,

Then many, many other congregations I could name, many of them including Chassell, Michigan, and some in Upper Michigan. It took many years before they separated. And the last one, which I was kind of shocked to hear just in the last few months, was Wolf Lake didn't separate until 1945. Well, anyway, that being said,

Olen lukenut, en muista sitä sanasta sanaan, mutta Heikki Jussilan kirjassa ”Grace of the Caller”, jossa hän sanoo, että on kaksi rakennusta vierekkäin ohut seinä välissä. Ja hän toteaa jotain tähän suuntaan, että toisessa asuu Pyhä Henki,

I have read, I can't remember it word for word, but in a book by Heikki Jussila, Grace of the Caller, where he says there are two buildings next to each other with a thin wall in between. And he states something to this effect, that in the one the Holy Spirit dwells,

Ja mainitsin tämän eräässä kokouksessa joitakin vuosia sitten, ja Jouko Haapsaari kommentoi sitä ja sanoi, että vain yhdestä talosta on ovi taivaaseen, eikä toisesta. Vaikka saattaisi nähdä, että käsitykset monista tohtorin asioista ja niin edelleen ovat samat, mutta oli eri henki.

And I mentioned this at one meeting some years ago, and Jouko Haapsaari commented on that and said, from only one house is a door to heaven, and not from the other. Even though you might see the understandings of many doctoral matters and so on are the same, but there was a different spirit.

The Voice of Zionin marraskuun 2020 numerossa, joka oli Paul Waaraniemen käännös, otettu Ari-Pekka Palolan kirjasta, historiakirjasta, jonka hän on kirjoittanut, josta minulla on kappale suomeksi. Tämä otettiin sieltä, ja se ilmestyi myös Finnish American Reporterissa, jota julkaistaan Hancockissa, Michiganissa.

In the November 2020 issue of The Voice of Zion, which was a translation by Paul Waaraniemi, taken from Ari-Pekka Palola's book, a history book, which he has written, which I have a copy in Finnish. This was taken from there, and it also appeared in the Finnish American Reporter, which is published in Hancock, Michigan.

Siinä todetaan näin, ja se on myös The Voice of Zionin marraskuun 2020 numerossa, että ihminen, joka opettaa oikein, voi olla eriseurainen, jos hän kuuluu siihen toiseen ryhmään, joka vastustaa meitä. Sitten on toinen tapaus vuodelta 1972, joka oli vuosi ennen eriseuraa. Muistan Lenna Anttilan, joka oli teidän

It states in this way, and it's in the November 2020 issue of The Voice of Zion also, that a person who teaches correctly can be a heretic if he belongs to the other group that opposes us. Then there's another incident from 1972 that was a year before the heresy. I remember Lenna Anttila, who was your

Siihen aikaan [kutsuttu puhuja] Calumetin lähetyksen toimesta, joka päätyi lähtemään aikaisin häntä kohtaan tunnetun vihan vuoksi. Mutta hän oli Torontossa, jos muistan oikein, ja hän sai puhelun Walter Torolalta, että hänen pitäisi mennä puhumaan L'Anseen, Michiganiin, Usko Petäistön kanssa. Usko Petäistön asiat olivat siihen aikaan

At that time, [the called speaker] by the Calumet Mission, who ended up leaving early because of the anger towards him. But he was in Toronto, if I recall correctly, and he got a call from Walter Torola that he should go and speak in L'Anse, Michigan, with Usko Petäistö. Usko Petäistö's matters were, at that time,

Hoitotilassa, hän ei ollut uskovaisten rakkaudessa, mutta tietysti torolalaiset pitivät häntä uskovaisena. Joten hän oli niin järkyttynyt siitä, että hän soitti SRK:n toimistoon, ja luulen, että hän puhui Einari Lepistön ja Eino Vaherjoen kanssa, ja he olivat samaa mieltä, ettei hänen pitäisi joutua menemään Usko Petäistön kanssa L'Anseen, Michiganiin.

In a caretaking mode, he was not in the love of the believers, but, of course, the Torola people kept him as a believer. So he was so disturbed by it, he called the SRK office, and I think he talked to Einari Lepistö and Eino Vaherjoki, and they agreed that he should not have to go with Usko Petäistö in L'Anse, Michigan.

Joten hän soittaa Walter Torolalle, ja Walter sanoo, ja hän kertoi Walterille, ettei hän voi. Walter sanoo, miksi? No, yrittäen antaa sen englanninkielisen käännöksen, voisi käyttää eri sanoja, mutta hän sanoo, paremmat ja vahvemmat tai jalommat miehet kuin minä, jotka ovat menneet saarnaamaan eriseuraisten kanssa, ovat eksyneet uskosta. Joten hän kutsui [Usko Petäistöä] jo eriseuraiseksi.

So he calls Walter Torola, and Walter says, and he told Walter he can't. Walter says, why? Well, trying to give the English translation of it, you could use different words, but he says, better and stronger or more noble men than I had gone to preach with heretics have gotten lost in faith. So he called [Usko Petäistö] already a heretic.

Ennen kuin vuoden 1973 eriseura edes tapahtui. Ja tästä on käyty monia, monia keskusteluja. Itse asiassa viime keväänä Stony Lake Campilla, senioreiden leirillä, tästä tuli esiin keskustelu ja myös syksyllä Hasscib Laken senioreiden leirillä.

Before the 1973 heresy even occurred. And there have been many, many discussions on this. In fact, last spring at Stony Lake Camp, the senior camp, a discussion on this came up and also in the fall at the Hasscib Lake senior camp.

Ymmärrän myös, että asiasta keskusteltiin täällä Brainerdissa touko- tai kesäkuussa, uskoakseni. En ollut täällä siihen aikaan, koska olin Coloradossa pojanpoikani häissä. Mutta niin kuin ymmärrän kaikki ne kolme keskustelua, ja tietysti todistin ne Stonyssa ja Hasscibissa, tunne ihmisten keskuudessa oli se, että

I understand also that the matter was discussed here in Brainerd in May or June, I believe. I was not here at the time because I was in Colorado at my grandson's wedding. But as all of those three discussions I understand, and of course I witnessed the ones in Stony and Hasscib, the feeling amongst the people was that

Jos olemme puhuneet ihmisten kanssa henkilökohtaisesti, ja olemme 180 astetta erillämme uskon ymmärryksessämme ja siinä, miten uskomme, tai jos he ovat puhuneet avoimesti kokouksissa tuomiten, niin sanoakseni, Jumalan valtakunnan, ovatko he puhuneet Jumalan valtakuntaa vastaan,

If we have talked to the people personally, and we are 180 degrees apart in our understanding of faith and how we believe, or if they have spoken openly at meetings condemning, so to speak, God's kingdom, whether they have spoken against God's kingdom,

Tunne oli se, että miten voimme hyvällä omallatunnolla kohdata sellaisia ihmisiä? Ja joka aamu sen keskustelun jälkeen eräs nainen mainitsi, että se keskustelu eilen illalla oli leirin kohokohta, koska tervehtimisasiasta oli ollut niin paljon hämmennystä

The feeling was that how can we in good conscience meet such people? And each morning after that discussion, a certain woman mentioned that that discussion last evening was the highlight of the camp because there had been so much confusion about the greeting issue

Ja hän oli myös samaa mieltä siitä, että jos huomaamme olevamme eri henkeä, kun keskustelemme asioista näiden ihmisten kanssa, he eivät ehdottomasti voi uskoa niin kuin me uskomme.

And she also agreed that if we find that we are of a different spirit when we discuss matters with these people, they definitely cannot be believing like we are believing.

Miten voimme hyvällä omallatunnolla tervehtiä heitä? Joten tämä on ajatukseni asiasta. Ehkä voin olla väärässä, ja jos olen, minua täytyy oikaista, mutta näin minä tunnen, ja näin sanoisin, että on paljon uskovaisia, jotka ovat samaa käsitystä.

How can we in good conscience greet them? So this is my thought on the matter. Perhaps I may be wrong, and if I am, I need to be corrected, but this is how I feel, and this is how I would say that there are a lot of believers that are of the same understanding.

Mutta haluaisin kuulla joitakin muita kommentteja jopa tästä kokouksesta. Mutta jopa kun puhun ja tiedän, että vuoteni hiipuvat kohti loppua ja tiedän, ettei minulla ole kovin pitkään, mutta silti haluan olla uskovaisten rakkaudessa ja ykseydessä ja pysyä tässä yhdessä valtakunnassa

But I would like to hear some other comments even from this meeting. But even as I speak and I know that my years are waning towards the end and I know that I do not have too long, but yet I want to be in the love and unity of the believers and remain in this one kingdom

Enkä olla erotettu ja taistella sitä vastaan. Mutta monesti tunnen oman syntisyyteni, omat koetukseni, omat kiusaukseni, että saanko vielä uskoa kaikki syntini ja kiusaukseni? Antakaa minulle anteeksi. Jätämme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, Kristuksen nimessä. Okei, tämä on siis järjestys siitä, mitä meillä nyt on listalla. Keith Moll, Nick Ylitalo, Walt Lampi, Keith Waaraniemi,

And not be separated and battle against it. But many times I feel my own sinfulness, my own trials, my own temptations, that can I yet believe all my sins and temptations? Forgive me. We'll leave all sins forgiven in Jesus' name, in Christ's name. Okay, so this is the order of what we have on the list now. Keith Moll, Nick Ylitalo, Walt Lampi, Keith Waaraniemi,

Zach Quila, Jere Glynn, Allen Pirness ja Josh Byman. Ja sitten myös teille, jotka olette verkossa, en ole varma, mikä teidän nimenne on. Te, jotka olette verkossa, jos teidän täytyy käyttää puheenvuoro, Bob Niemelan numero on [puhelinnumero poistettu].

Zach Quila, Jere Glynn, Allen Pirness, and Josh Byman. And then also for those of you online, I'm not certain what your name is. Those of you online, if you need to take a speaking turn, Bob Niemela's number is [phone number omitted].

[puhelinnumero poistettu] Annan sen myös seuraavan puheen jälkeen, siltä varalta ettei teillä ole kynää nyt, mutta mennään Keith Mollille. Keith Moll Monticellosta. Ajatukseni, ja tietysti haluan, että minua oikaistaan, jos puhuisin virheellisesti tai väärin, mutta Jumalan terve -tervehdys on sellainen

[phone number omitted] I'll give that after the next speech, too, in case you don't have a pen now, but we'll go to Keith Moll. Keith Moll from Monticello. My thoughts, and of course I wish to be corrected if I would speak incorrectly or wrong, but the greeting of God's peace is such a

Aarre ja siunaus, kun meillä on hengen ykseys ja näemme toisen Jumalan lapsen ja tiedämme uskon hedelmien kautta, että hän uskoo samalla tavalla kuin me. Ja kuinka rauhoittavaa on tervehtiä häntä Jumalan terveellä. Ilo täyttää sydämemme. Uskomme olevamme hengen ykseydessä. Ja niin sitten kun

A treasure and a blessing when we have unity of spirit and we see another child of God and we know through the fruits of faith that they're believing the same way as us. And how reassuring it is to greet them with God's peace. Joy fills our heart. We believe we're in unity of spirit. And so then when

On keskusteluja tai kun meillä ei ole sitä ymmärrystä tai luottamusta tai ehkä kyseenalaistamme tai vaivaamme, että uskommeko samoin? Silloin on vaikea tervehtiä hengen ykseydessä ja tervehtiä Jumalan terveellä.

There are discussions or when we don't have that understanding or confidence or maybe we question or trouble that do we believe the same? It's difficult then to greet in unity of spirit and greet with God's peace.

En tiedä, kuinka hyvää olisi, jos silloin pystyisimme, sen sijaan että jos olemme levottomia, että kysyisimme, saanko tervehtiä sinua? Uskommeko samoin? Onko sitä yhteistä ymmärrystä? Uskon hedelmät, olen levoton, ettemme näe samoin. Ja se voisi sitten keskustella uskon asioista

I don't know how good it would be if at that time we were able to, instead of if we're troubled, that we would ask, can I greet you? Do we believe the same? Is there that mutual understanding? Fruits of faith, I'm troubled that we don't see the same. And it could then discuss matters of faith

Ja jos tarvitsemme oikaisua, meitä voidaan oikaista sen rukouksen kanssa, että Jumala jopa avaisi niihin olosuhteisiin. Sanon tämän niin suuressa heikkoudessa, koska olen niin vajaa edes keskustelemaan

And if we are in need of correction, we can be corrected with the prayer that God would even open to those conditions. I say this with so much weakness because I'm so lacking to even discuss

Uskon asioista, ja heikkous voi olla vaivaava aiheena, mutta ajattelin, että olisi hyvä, jos emme voi sanoa hengen ykseydessä, että meillä on Jumalan rauha, että voisimme kysyä sitä. Uskommeko samoin, ja keskustella niistä asioista?

Matters of faith and weakness can be troubling as a topic, but I thought that it would be good if we can't say with unity of spirit that we have God's peace, that we could ask that. Do we believe the same and discuss those matters?

Mutta mustuuteni vuoksi, saanko myös kuulla evankeliumin? Meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Okei, menemme Nick Ylitalolle. Bobin numero on [puhelinnumero poistettu]. Se on verkossa oleville. Ja aion tehdä korjauksen siihen, luulin, että se oli Aquila, mutta

But for my blackness, can I also hear the gospel? We have all sins forgiven in Jesus' name. Okay, we're going to Nick Ylitalo. Bob's number is [phone number omitted]. That's for those online. And I'm going to make a correction to the, I thought it was Aquila, but

Nate sanoi, että se on Antti Pentikäinen. Joten sinä olisit Keith Waaraniemen jälkeen. Nick Ylitalo Menahgan seurakunnasta. Alussa haluaisin kysyä, saanko kuulla evankeliumin kaikista synneistäni. Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä. Kai alussa sanoisin aamen Keithin esitykselle ja

Nate said it's Antti Pentikäinen. So you would be after Keith Waaraniemi. Nick Ylitalo from Menahga Congregation. In the beginning, I'd like to ask if I can hear the gospel for all my sins. In Jesus' name, precious blood. I guess at the beginning, I'd say amen to Keith's presentation and

Ja koin sen rohkaisevaksi ja lämpimäksi. Mutta myös kun kuuntelimme esitystä, minulla oli myös hyvin, hyvin raitistava tunne sen kanssa. Vain tunnustaen sen tilanteen, jonka kanssa olemme nyt olleet tekemisissä monta vuotta.

And found it to be encouraging and warm. But also as we were listening to the presentation, I had a very, very sobering feeling with it too. Just acknowledging the situation that we've been dealing with now for many years.

Jumalan valtakunnassa, ja miten muistan, että tänään on 10 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran muistan olleeni täällä MBMAC:n kokouksessa, ja siellä oli avoimia eroja ymmärryksessä ja hengessä, ja miten tänään, kun tulemme, kun kysymme itseltämme, onko tilanne parantunut

In God's kingdom and how I remember it was 10 years ago today that I first remember being here at the MBMAC meeting and there being open differences of understanding and spirit and how today when we come, when we ask ourselves has the situation improved

Vai ei, tuntuu, ettei ole, ja jos jotain, niin jakautumisen ja erilaisuuden linjat on vedetty selvemmin viime kokousten kautta ja näennäisesti jokaisen kokouksen myötä.

Or not, it feels like it hasn't and if anything that the lines of division and difference have been more clearly drawn through the last meetings and seemingly with each meeting.

Tulee selvemmäksi, että on eroja ja että ei ole ykseyttä. Ja Keithin esityksessä hän sivusi raamatunkohtaa, joka on ollut mielessäni siitä lähtien, kun olen kuullut sen liitettävän viime aikoina, jossa Jeesus sanoi, että hänen täytyy mennä ennen kuin Puolustaja voi tulla.

It becomes more clear that there are differences and that there isn't unity. And in Keith's presentation, he touched on a scripture portion that's been on my mind since I've heard it related to in recent times where Jesus said that he must go before the Comforter can come.

Ja olen ajatellut sitä, sitä miten Vanhan testamentin aikoina Jumala puhui suoraan uskovaisille, ja sitten tietysti, kun Kristus vaelsi täällä maan päällä, hän puhui suoraan uskovaisille. Ja sitten, kun hän kuoli, hän ikään kuin ojensi viestikapulan Puolustajalle, Pyhälle Hengelle, sen suhteen, miten me kommunikoimme

And I've thought of that, of how, in the Old Testament times, God spoke directly to the believers, and then, of course, when Christ walked here on this earth, he spoke directly to the believers. And then, when he died, he, as if, passed the baton to the Comforter, to the Holy Spirit, in terms of how do we communicate

Jumalan kanssa. Ja meidän aikanamme Hengen ääni on meidän yhteydenpitomme Jumalan kanssa. Ja kuulemme sen Puolustajan, jonka hän lupasi lähettää, puhuvan täällä näissä kokouksissa. Vaikka yksilöinä kenelläkään meistä ei ole vastauksia, mutta tunnemme sen äänen.

With God. And in our time, the voice of the Spirit is our communication with God. And we hear that comforter that he promised he would send speaking here at these meetings. Even though individually none of us have the answers, but we know that voice.

Ja tiedämme, kun henkemme sanoo aamen sille äänelle. Ja minun on sanottava, että näissä viimeaikaisissa kokouksissa on myös ollut monia ääniä, jotka saattavat saada minut värisemään tai että jopa joskus, jos se, mitä sanotaan, ei ole väärin, se ei vastaa.

And we know when our spirit says amen to that voice. And I have to say in these recent meetings, there's also been many voices that may give me the shivers or that even sometimes if what's said isn't wrong, it doesn't answer.

Jo tänään olemme kuulleet pari sellaista, miten, pari tai jotkut niistä, jotka ovat, sanoisimme, ei ykseydessä, sanoisin, Jumalan valtakunnan kanssa. Niiden, enemmistön täällä Pohjois-Amerikassa, uskovaisten, ja miten ne puheet usein tulevat

Even already today we've heard a couple of those how, a couple or some of those who are, we would say, not in unity with, I would say, God's kingdom. Those, the majority here in North America, believers, and how those speeches oftentimes come

Puolustustensa ja niin edelleen kanssa, jotka eivät vastaa sitä, miten me uskomme. Ja niin sitten harkitsemme tilannetta. Muistan, että Monticellon kokouksessa mainittiin, että Minneapolisissa pari vuotta sitten, kun

With their defenses and so on that don't answer to how we believe. And so then we consider the situation. I remember at the Monticello meeting it was mentioned that in Minneapolis a couple years ago when

Kun ne uskovaiset joutuivat lähtemään, sanottiin selvästi, ainakin yhden toimesta, että se oli hengellinen jakautuminen. Siellä oli hengellinen skisma, että he eivät enää voineet asua yhdessä samassa talossa siellä. Ja niin, joo, kai minulla oli samanlaisia ajatuksia kuin muilla siitä, että, tiedättekö, miten jatkamme, kun

When those believers had to leave, it was clearly stated, at least by one, that it was a spiritual division. It was a spiritual schism there, that they couldn't anymore abide together in the same house there. And so, yeah, I guess I had similar thoughts to the others of, you know, how do we continue when

Näyttää siltä, että luulen, että jos jokainen meistä on rehellinen itselleen, tiedämme luultavasti, missä seisomme. Olemmeko ykseydessä muiden kanssa vai olemmeko eri käsitystä? Ja niin jos ei ole sitä ykseyttä, silloin minulla on ollut sama kysymys siitä, miten, en ole henkilökohtaisesti lopettanut tervehtimistä, en ole tiennyt, mutta minun on sanottava, että se on,

It seems that I think if each of us are honest with ourselves, we probably know where we stand. Are we in unity with the rest or are we of a different understanding? And so if there isn't that unity, then I've had the same question of how, I haven't stopped greeting personally, I haven't known, but I have to say it's,

Kun olen tervehtinyt viime aikoina, se on tuonut sen saman sisäisen kamppailun siitä, jaammeko Jumalan rauhan? Onko se sanoma, jonka jaamme vapaasti ilossa ja ykseydessä? Joten joo, luulen, että se on jotain, mistä täytyy keskustella. Mutta sitten jopa, kai,

When I have greeted recently, it's brought that same internal struggle of, do we share God's peace? Is it a message that we freely share in the joy and unity? So yeah, I think it's something that needs to be discussed. But then even, I guess,

Sen yhteydessä, jos emme voi enää tervehtiä toisiamme, missä olemme? Olen kuullut sanottavan, ja minun on sanottava, etten voi henkilökohtaisesti olla eri mieltä, en tiedä, mutta useat, jotka ovat tunteneet, että eriseurat ovat jo tapahtuneet, että jakautuminen on tapahtunut, ja me jatkamme eteenpäin, ja ehkä tapahtuu jokin virallinen asia, joka selventää sen, enkä sano, että

In conjunction with that, if we can no longer greet one another, where are we? I've heard said, and I have to say I can't personally disagree, I don't know, but several who have felt that the heresies already happened, that the division has happened, and we continue on, and maybe there's some official thing that happens that clarifies it, and I'm not saying that

Että niin on asian laita, sanon. Olen kuullut sen ja olen ihmetellyt sitä ja olen tuntenut sen myös. Mutta näissä kokouksissa olemme kuulleet niin monta kertaa Jumalan valtakunnan rakastavan kutsun. Ja sitä meidän täytyy kuunnella. Meillä on Jumalan kirjoitettu sana. Mutta ilman Hengen puhumista ja sen avaamista se on kuollut sana.

That that is the case, I'm saying. I've heard that and I've wondered that and I've felt that as well. But in these meetings, we've heard so many times the loving call of God's kingdom. And that's what we need to listen to. We have God's written word. But without the Spirit speaking and opening it, it's a dead word.

Henki tekee sen eläväksi, ja niin niille, jotka eivät ole ykseydessä, kuunnelkaa. Kuunnelkaa ensin. Totisesti voitte lukea, mutta kuunnelkaa ääntä Jumalan valtakunnassa. Ja Jumalan sana opettaa meille sitä, kuulemaan Hengen äänen. Itsessämme ja itsestämme emme voi tulkita Raamattua niin kuin se on kirjoitettu,

It's livened by the Spirit, and so to those who aren't in unity, listen. First listen. You certainly can read, but listen to the voice in God's kingdom. And God's Word teaches us that, to hear the voice of the Spirit. In and of ourselves, we cannot interpret the Scriptures as it's written,

Koko maailmalla on kirjoitetut pyhät kirjoitukset, ja he voivat muodostaa puolustuksensa sille, miten uskovat, kirjoituksista, minkä vuoksi on luultavasti satoja kirkkokuntia. Ja niin näyttää siltä, että kun jotkut teistä tulette opettamaan Jumalan valtakuntaa, teillä on puolustuksenne valmisteltuina etukäteen, usein. Ja kuulemme ne, mutta emme kuule Puolustajaa siellä. Emme kuule Hengen ääntä. Ja minun on sanottava, etten usko sen olevan siinä sanomassa.

The whole world has the written scriptures, and they can form their defenses to how they believe from the scriptures, which is why there's probably hundreds of denominations. And so it seems when some of you come to teach God's kingdom, you have your defenses prepared ahead of time, oftentimes. And we hear them, but we don't hear the comforter there. We don't hear the voice of the Spirit. And I have to say, I don't believe it's in that message.

Joten kutsu on yhä olemassa kääntyä pois siitä ja palata parannukseen. Jumalan valtakunta on täällä, mutta minun on kysyttävä kysymys, kuinka kauan voimme jatkaa näitä kokouksia ja keskusteluja ja jopa sallia näiden muiden äänten puhua valtakunnassa? En tiedä vastausta, mutta se on kysymys, joka on sydämelläni.

So the call is still there to turn away from that and return to repentance. God's kingdom is here, but I have to ask the question, how long can we continue these meetings and discussions and even allow these other voices to speak in the kingdom? I don't know the answer, but it's a question that's on my heart.

Okei, Walt Lampi. Tunnen, ettei heikkouteni voi estää minua. Ensin, antakoon syntini anteeksi minulle.

Okay, Walt Lampi. I feel my weakness cannot hinder me. First, let my sins forgive me.

Se on itse asiassa hyvä keskustelu, mutta vaikea. Luulen, että puhuminen tervehtimisestä tuo sen tavallaan hyvin lähelle. Henkilökohtaisesti ajattelen, että on tullut se aika, ettemme voi tervehtiä.

It's actually a good discussion, but difficult. I think to talk about greeting kind of brings it very close to home. I personally think that it has come to that time that we cannot greet.

He ovat olleet niitä ihmisiä, jotka ovat käyneet keskusteluja ystäviensä kanssa, ja meidän on täytynyt päätellä, ettemme usko samoin. Ja niin en ole tervehtinyt heitä.

They've been one of those people that have had discussions with their friends, and we've had to conclude that we don't believe the same. And so I have not greeted them.

Voin sanoa, että vältän tervehtimästä joitakin ihmisiä, mutta luulen, että on totta, ettemme voi, meillä ei ole valtuutta sitoa ihmistä, mutta teillä on Jumalan valtakunta johtamassa meitä siihen päätökseen.

I can say I do avoid greeting some people, but I think that it is true that we can't, we don't have the authority to bind a person, but you have the kingdom of God leading us to that decision.

Ja luulen, että tarkemmin, kun puhumme Wolf Laken ja Minneapolisin seurakunnista, se on kysymys siitä, mikä on heidän suhteensa niihin. Olin kuullut joitakin kuukausia sitten, ja äskettäin se vahvistettiin, ja luulen, että meillä on täällä tänään Wolf Laken jäsen, joka voisi ehkä puhua siitäkin.

And I think more specifically when we speak about Wolf Lake and the Minneapolis congregations, it's a question of what is their relationship to them. I had heard some months back, and recently it was verified, and I think we have a Wolf Lake member here today that could perhaps speak to that too.

Olen kuullut, että Wolf Lakella on ollut yhteinen raamattupiiri jonkin toisen ryhmän kanssa. Ymmärrän, että se oli [epäselvä], joka lähti joitakin vuosia sitten. Ja uskon sen olevan totta, koska eräs ihminen

I've heard that Wolf Lake has had a mutual Bible study with some other group. I'm understanding that it was [unclear] that left some years back. And I believe that to be true because a certain person

Uskovainen kävi sen keskustelun Wolf Laken jäsenen kanssa, joka vahvisti, että se on totta. Joten en ole varma, onko se pieni ryhmä, iso ryhmä vai keskikokoinen ryhmä, joka pitää sitä yhteistä raamattupiiriä.

Believer had that discussion with a Wolf Lake member who did verify that that is true. So I'm not sure is that a small group, big group, or a medium-sized group that holds that mutual Bible study.

Mutta uskon, että sitä tarkoitamme, kun puhumme hengellisestä haureudesta. Ja sen vuoksi en näe, miten voisimme tervehtiä Wolf Laken ihmisiä. Ja äskettäin tällä viikolla, ja ymmärrän, että Wolf Laken puhujat Minneapolisissa, joten minun on sanottava, että siinä minä olen.

But I believe that that's what we mean when we talk about spiritual fornication. And because of that, I don't see how we could greet the people of Wolf Lake. And recently this week, and I understand that Wolf Lake speakers in Minneapolis, so I have to say that that's where I am.

Hengellinen aviorikos, luulen, tekee asian selväksi. Miten voisimme tervehtiä niitä ihmisiä? Miten pidämme heitä yhä osana Jumalan yhteyttä, kun he liittyvät hengellisellä tavalla johonkin toiseen ryhmään?

Spiritual adultery, I think, makes the point. How could we greet those people? How do we consider them still part of the fellowship of God when they join in a spiritual way with some other group?

Ja olen kuullut sen puolustukseksi, että, no, okei, mitä haittaa on Raamatun tutkimisesta jonkun toisen kenen tahansa kanssa? Mutta luulen, että se on suuri kunnia. Ja luulen, että usko voidaan kieltää. Ihminen voi kieltää uskonsa teoillaan.

And I've heard the defense of that is that, well, okay, what's the harm in studying the Bible with some other whoever? But I think it's a great honor. And I think that faith can be denied. One can deny their faith by their actions.

On totta, ettemme voi nähdä sitä jonkun sydämeen, mutta heidän tekonsa kyllä määrittävät, miten he ovat suhteessaan Jumalan valtakuntaan ja siihen tapaan, jolla me uskomme. Luulen, että se puuttuu jopa parista puheesta, jotka pidettiin tänään

It's true that we can't see it to somebody's heart, but their actions do define how they are in their relationship to God's kingdom and the way that we believe. I think that's what's missing in even a couple speeches that were made today about

Liittyen Jumalan valtakuntaan ja seurakuntajärjestykseen ja niin edelleen, käymme tätä keskustelua tilanteen jatkuvan kiireellisyyden vuoksi. Ja olen samaa mieltä, niin kuin Nick puhui, aika selvästi, ja kysymys mielessämme on,

About related to God's kingdom and the church law and so forth, we're having this discussion because of the continued urgency of the situation. And I agree with, like Nick spoke, quite clearly, and the question is on our mind is,

Kuinka kauan tämä jatkuu? Sellainen tilanne, jossa ihmiset tulevat kokouksiimme ja kiistelevät tai väittelevät tietyistä kohdista, mutta suurempi kuva katoaa, ja se on kuva Jumalan valtakunnasta ja Pyhän Hengen työstä Jumalan valtakunnassa.

How long does this continue? The kind of a situation where people come to our meetings and argue or debate about certain points, but the bigger picture is lost, and that's the picture of God's kingdom and the work of the Holy Spirit in God's kingdom.

Joten kyse ei ole viittaamisesta jonkun esitykseen, josta emme olisi eri mieltä, sitomisen paikasta ja niin edelleen. Miten voimme tervehtiä niitä, jotka jatkavat sotaa Jumalan valtakuntaa vastaan?

So it's not about referring to somebody's presentation that we would not disagree with about the place of binding and so forth. How can we greet those that continue to war against God's kingdom?

Minulla on [vaikeuksia sen kanssa], enkä tervehdi ihmisiä siitä syystä. No, siinä sydämeni on, siinä, veljet. Ja luulen, että siinä Pyhä Henki on tässä asiassa. Okei, seuraavana listalla on Keith Waaraniemi.

I have [a hard time with that], and I don't greet people for that reason. Now, that's where my heart is, there, brothers. And I think that that is where the Holy Spirit is on this matter. Okay, next on the list is Keith Waaraniemi.

Rakkaat veljet ja sisaret, otan tämän puheenvuoron vapisten, tietäen, mitä vakavia asioita on edessämme, ja tietäen myös, kuinka heikko olen itsessäni, ja kuinka lähellä liha ja veri on, ja kysyn, saanko kuulla evankeliumin ensin. Jätämme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, Kristuksen nimessä.

Dear brothers and sisters, I take this speech trembling, knowing what serious matters are before us, and also knowing how weak I am in myself, and how close the flesh and blood is, and I ask if I can hear the gospel first. We leave all sins forgiven in Jesus' name, in Christ's name.

Haluan lämpimästi sanoa aamen esitykselle, jonka veljemme Keith on pitänyt. Aamen, ja se vastasi henkeäni ja oli Jumalan sanan mukainen. Tämä kysymys tervehtimisestä tai tervehtimättä jättämisestä on ollut sellainen, joka on ollut kanssamme jo jonkin aikaa, ja olemme kuulleet

I want to warmly say amen to the presentation that our brother Keith has kept. Amen, and it answered to my spirit and was according to God's word. This question of greeting or not greeting has been one that's been with us for a while now, and we've heard

Eriäviä näkökulmia täällä tai monia samankaltaisia näkökulmia ja joitakin kysymyksiä ja eriäviä näkökulmia. Mutta elämme vaikeuksien aikaa, hämmennyksen aikaa, rukouksen ja toivon aikaa, että Jumala avaisi asiat niille, jotka ovat eksymässä.

Differing points of view here or many similar points of view and some questions and differing points of view. But we live in a time of difficulty, a time of confusion, a time of prayer and hope that God would open matters to those that are straying.

Ja että tapahtuisi parannus, joka veisi pois tämän kysymyksen tervehtimisestä tai tervehtimättä jättämisestä. Se on perusongelma. Kyllä, käsittelemme tätä kysymystä tervehtimisestä tai tervehtimättä jättämisestä, ja luulen, että jokainen meistä on, tai monet meistä ovat käsitelleet tätä ja ihmetelleet sitä, ja silti,

And that repentance would happen that would take away this question of greeting or not greeting. That's the basic problem. Yes, we're dealing with this question of greeting or not greeting, and I think each one of us has, or many of us have dealt with this and wondered about it, and yet,

Puhuen vain omasta puolestani, en ole tuntenut, etten voisi tervehtiä jotakuta. Olen halunnut olla kärsivällinen ja rukoilla, että Jumala avaisi niille, jotka ovat eksymässä, ja paljastaisi asiat. Ja olen tervehtinyt tämän rukouksen ja toivon kanssa, että niin tapahtuisi.

Just speaking for myself, I haven't felt like I cannot greet someone. I have wanted to be patient and pray that God would open to those that are straying and would reveal matters. And I have greeted with this prayer and hope that that would happen.

Mutta näemme, että jatkamme etääntymistä toisistamme. Jopa minä sanon, niin kuin Walt Lampi jo sanoi, että kun ottaa huomioon tällaiset toiminnat, joita tapahtuu,

But we see that we continue to go further apart. Even I say, as Walt Lampi said already, that when you consider these kinds of activities that are happening,

Jopa pienen ryhmän, yhteinen raamattupiiri aiempien eriseurojen ihmisten kanssa ja jonkinlainen yhteys, joka on alkamassa kehittyä siellä. Tämä ei ole hengestä. Raamattu sanoo, kun olet kerran tai kahdesti nuhdellut eriseuraista, pakene heitä. Ja niin mitään hyvää ei voi tulla sellaisesta.

Even of a small group, mutual Bible study with those from previous heresies and some sort of fellowship that is starting to develop there. This is not of the spirit. The Bible says, once you have rebuked a heretic once or twice, flee from them. And so nothing good can come from that kind of thing.

Se on eri asia, jos joku etsii, tutkii ja haluaa uskoa syntinsä anteeksi. Mutta tällainen, niin kuin minä sen näkisin, akateeminen väittely, keskustelu, se ei vain tunnu minusta olevan Jumalan pyhän sanan mukaista.

It's a different matter if someone is seeking, searching, and wanting to believe their sins forgiven. But this kind of, as I would see it, academic debate, discussion, it just does not feel to me to be according to God's holy word.

Hämärtää Jumalan valtakunnan rajoja. Ja niin nämä ovat syitä, miksi jotkut näistä kysymyksistä nousevat esiin. Tervehdimmekö vai emmekö tervehdi? Luulen, että sitä meidän täytyy pysähtyä ajattelemaan, tällaisia kysymyksiä. Ja luulen, että on ok olla avoin. Veljemme Antti on täällä.

Blurs the borders of God's kingdom. And so these are the reasons why some of these questions are coming up. Do we greet or not greet? I think that's what we need to stop to think about, these types of questions. And I think it's okay to be open. Our brother Antti is here.

Ja palvelee Minneapolisia yhdessä Darwin Laken kanssa tänä viikonloppuna. Ja ei todellakaan ole mikään salaisuus se tosiasia, että muut eteläisen Minnesotan seurakunnat eivät ole tunteneet oloaan mukavaksi mainostaa niitä seuroja, koska olemme olleet huolissamme veljistä, jotka palvelevat siellä. Ja

And is serving Minneapolis along with Darwin Lake this weekend. And it's certainly no secret at all of the fact that the other southern Minnesota congregations have not felt comfortable advertising those services because we have been concerned about the brothers that are serving there. And

Vapisen sanoessani sen, mutta tämä on jo sanottu julkisesti. Ja niin se on. Niin asia on. Ja siksi nämä kysymykset tervehtimisestä ovat olemassa, tai tervehtimättä jättämisestä. Ja luulen, että sitä meidän todella täytyy tarkastella.

I tremble to say that, but this has been said already publicly. And so it is. It's the case. And so that's why these questions of greeting are there, or not greeting. And I think that's what we really have to look at.

Ja kyllä, kukaan meistä yksilöinä ei voi tehdä tällaisia kaikkia koskevia päätöksiä tervehtimisestä, kun se ei ole meidän tehtävämme. Mutta on tilanteita, joista olen kuullut, että uskovaiset ovat käyneet yhdessä kylässä ja keskustelut ovat olleet niin vaikeita, ettei kumpikaan ole edes löytänyt Jumalan rauhaa suultaan

And yes, none of us as individuals can make these kinds of across-the-board decisions about greeting when it is not ours to make. But there are situations that I've heard of that believers have visited together and the conversations have been so difficult that neither one have even found God's peace on their mouth

Vierailun lopussa. Joten tämä on aika, jota elämme. Ja antakoon Jumala meille viisautta siinä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Rakkautta totuudessa ja olla avoimia toistemme edessä ja Jumalan edessä. Äskettäin kävin kylässä erään rakkaan veljen kanssa, joka esitti kysymyksen siitä,

In the end of the visit. So, this is the time that we live. And may God give us wisdom in that and love for one another. Love in the truth and be open before each other and before God. Recently, I visited with a dear brother who asked a question about

Kun puhumme erilaisesta näkemyksestä Jumalan valtakunnasta, mitä tarkoitamme? Ja niin olen yrittänyt koota yhteen joitakin ajatuksia asioista, joita on sanottu viime aikoina, ja keskusteluista, ja yritän olla käyttämättä siihen liikaa aikaa, mutta yritän. Koko mantereen kattavan kokouksen yhteenvedossa on tällaisia toteamuksia,

When we talk about the different view of God's kingdom, what do we mean? And so I've tried to gather some thoughts together from things that have been said recently and discussions, and I'll try not to spend too much time on that, but I will try. The continent-wide meeting synopsis has these kinds of statements in it

Jotka vastaavat siihen kysymykseen. On huoli siitä, että keskuudessamme on erilainen käsitys seurakuntaopista. Näkemys seurakunnasta tai valtakunnasta on himmentynyt. Pyhän Hengen, seurakunnan ja kirjoitetun sanan välinen suhde on hämärtynyt.

That answer that question. There is a concern that a different understanding on the doctrine of the congregation exists in our midst. The view of the congregation or kingdom has dimmed. The relationship between the Holy Spirit, the congregation, and the written word has become confused.

Joillekin painopiste on siirtynyt tietoon ja inhimilliseen järkeilyyn. Ripin armolahja on vähentynyt pelon vuoksi, että siitä tulisi teko. Kristuksen seurakuntajärjestys on tulkittu väärin, mikä on rajoittanut avointa keskustelua julkisista asioista.

For some, the emphasis has shifted to knowledge and human reasoning. The grace gift of confession has been diminished by the fear of it becoming a work. The church law of Christ has been misconstrued, thereby restricting open discussion on public matters.

Sitten viimeinen kohta oli, että on huoli hedelmistä, jotka ovat tulleet näkyviin ja jotka eivät ole Hengen hedelmiä, kuten katkeruus, ankarat syytökset, petollisuus, ylpeys ja niin edelleen. Ja niin kuin te kaikki tiedätte, koko mantereen kattavassa kokouksessa toukokuussa oli rakastava rohkaisu, että nöyrtyisimme

Then the last point was there is concern over fruits that have been apparent that are not fruits of the Spirit, such as bitterness, harsh accusations, deceitfulness, pride, et cetera. And as you all know, there was loving encouragement at the continent-wide meeting in May that we would humble ourselves

Ja olisimme kuuliaisia äidille, Jumalan seurakunnan äänelle, tai äidille, Jumalan seurakunnalle, Hengen äänelle, joka puhuu seurakunnassa. Nyt viime vuosina olemme keskustelleet kysymyksestä, jonka Keith toi jo esiin esityksessään, Kristuksen ja Sanan välisestä suhteesta. Keith lainasi apostoli Paavalia,

And be obedient to the mother, the voice of the congregation of God, or to the mother, the congregation of God, the voice of the Spirit that speaks in the congregation. Now in recent years, we've discussed the question that Keith brought out already in his presentation, the relationship between Christ and the Word. Keith quoted from the Apostle Paul,

Miten tämä Kristuksen ja seurakunnan välinen suhde on salaisuus. Ja luulen, että on tärkeää, että ymmärrämme näiden suurten, tai näiden isojen asioiden, isojen opillisten kysymysten edessä, että me olemme pieniä ja Jumalan sana, Jumala ja hänen sanansa ovat suuria.

How this relationship between Christ and the church is a mystery. And I think it's important that we realize before these large, or before these big matters, big doctrinal questions, that we are small and God's word, God and his word are large.

Ja ymmärrämme vain vähän. Tiedämme, että Kristus on Sana, Sana, joka tuli lihaksi, Kristus on seurakunnan pää, ja me olemme ruumis. Nämä ovat erottamattomat. Ja tunnen, että viime aikoina painotus Sanaan on ollut yksityistä tulkintaa

And we only understand a little bit. We know that Christ is the Word, the Word that became flesh, Christ is the head of the congregation, and we are the body. These are inseparable. And I feel that in recent times, the emphasis on the Word has been private interpretation

Ilman ajatusta siitä, että se on minun käsitykseni, Hengen käsityksen mukaan Jumalan seurakunnassa. En muista, lainasiko Keith tätä vai ei, mutta tiedän, että hän lainasi jonkin verran Uljasta, mutta lainaan sen joka tapauksessa.

Without thought of, it is my understanding, according to the understanding of the Spirit in God's congregation. I don't remember if Keith quoted this or not, but I know he quoted some of Uljas, but I'll quote it anyway.

Juhani Uljas kirjoitti vuonna 2007 puhujien ja vanhimpien kokouksessa Suomessa, kun Pyhä Henki hallitsee seurakuntaa, ei ole ristiriitaa Raamatun opetusten ja seurakunnan opetusten välillä. Jumalan lapsina meillä on vastuu, kun saarnaamme, lohdutamme, neuvomme tai opetamme. Meillä on syytä muistaa ohje, jos joku puhuu,

Juhani Uljas wrote in 2007 at speakers and elders meeting in Finland, when the Holy Spirit governs the congregation, there is not conflict between the teachings of the Bible and the teachings of the congregation. As children of God, we have responsibility when we preach, comfort, instruct, or teach. We have reason to remember the instruction, if any man speak,

Puhukoon niin kuin Jumalan sanoja tai aivan Jumalan sanoja tai niitä sanoja, joita Jumala antaa. Se pieni selitys oli omani. Joten pitäytykäämme Jumalan sanaan. Ja tunnen, ettemme ole poikenneet Jumalan sanasta, mutta Jumalan sana

Let him speak as the oracles or the very words of God or the words God gives. That little explanatory was my own. So let us cling to the word of God. And I feel like we haven't diverted from the word of God, but the word of God

On korkein auktoriteetti elämälle ja opille. Ja se tosiasia, että alamme saivarrella siitä, onko sana korkeampi kuin seurakunta vai onko seurakunta korkeampi kuin sana? Luulen, että olemme eksymässä tässä asiassa siinä mielessä, että kadotamme näkyvistä sen, että

Is the highest authority for life and for doctrine. And the fact that we begin to quibble over is the word higher than the congregation or is the congregation higher than the word? I think we're going astray in this matter in terms of losing sight of

Nämä asiat ovat paradoksi tai salaisuus, jota emme voi täysin ymmärtää. Jos Kristus on sana ja on seurakunnan pää ja me olemme ruumis, miten niitä voi erottaa ja miksi haluaisimme erottaa niitä? Ne ovat niin erottamattomasti liittyneet yhteen, ettemme voi tehdä niin. Sitten seurakuntaoppi. Pyhä Henki on jumaluuden kolmas persoona.

These things are a paradox or mystery that we can't fully understand. If Christ is the word and is the head of the congregation and we are the body, how can you separate them and why would we want to separate them? They are so inseparably joined together that we cannot do so. Then the doctrine of the congregation. The Holy Spirit is the third person in the Godhead.

Ja se hallitsee seurakuntaa. Olemme keskustelleet äskettäin, viime vuosina, jotkut tuntevat, että painotamme henkeä ilman sanaa. On ollut sellaisia sanontoja kuin henki, henki, henki. Niin kuin puhuisimme vain hengestä. Mutta tietysti,

And it governs the congregation. We've discussed recently, in recent years, some feel like we are emphasizing the spirit without the word. There's been phrases like, spirit, spirit, spirit. Like that's all we speak about is the spirit. But of course,

Henki ilmoittaa sen, mikä on Jumalan sanassa, eikä se voi olla toisin. Emme voi erottaa ja päättää itse, että tämä on Henki, jos se ei ole Jumalan sanan mukaista. Jumalan sana on korkein auktoriteetti. Mutta tunnen, että on niitä, jotka välttävät puhumasta Pyhästä Hengestä ja ovat hyvin halukkaita puhumaan Kristuksesta

The Spirit reveals what is in God's Word and it cannot be otherwise. We cannot separate and decide ourselves that this is the Spirit if it's not according to God's Word. God's Word is the highest authority. But I feel like there are those that avoid speaking of the Holy Spirit and are very willing to speak about Christ

Ja Sanasta, mutta ei Pyhästä Hengestä. Jeesus sanoi Vähän-Aasian seurakunnille Ilmestyskirjassa: Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Ja sitten, jos ajattelemme jumaluuden kolmea persoonaa,

And the Word, but not the Holy Spirit. Jesus said to the congregations of Asia Minor in Revelation, He that hath an ear, let him hear what the Spirit saith unto the churches. And then, if we consider the three persons in the Godhead,

Ja katsomme Athanasioksen uskontunnustusta, joka tuo sen niin kauniisti esiin. Tässä kolminaisuudessa kukaan ei ole ennen tai jälkeen toista. Kukaan ei ole suurempi tai pienempi kuin toinen. Jumaluuden kaikki kolme persoonaa ovat yhtä iankaikkiset ja keskenään yhdenvertaiset. Niin että kaikessa, niin kuin edellä on sanottu, ykseyttä kolminaisuudessa

And look at the Athanasian Creed that so beautifully brings it out. In this Trinity, none is before or after another. None is greater or lesser than another. The whole three persons of the Godhead are co-eternal and co-equal. So that in all things, as aforesaid, the unity in the Trinity

Ja kolminaisuutta ykseydessä on palvottava. Meidän kristillisyydessämme olemme puhuneet paljon äidistä siitä eriseurasta lähtien, josta on jo lähes 50 vuotta. Ja Jumalan sana Galatalaiskirjeessä

And the trinity in the unity is to be worshipped. In our Christianity, we have spoken much about the mother since the heresy that is already approaching 50 years ago. And God's word in Galatians

4:26 sanoo: mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän kaikkien äiti. Ja muissa käännöksissä sanotaan Jerusalem, joka on ylhäältä. Joten se on Jumalan kaupunki, joka on uusi Jerusalem, joka tulee alas taivaasta Jumalan tyköä, Jumalan seurakunta maan päällä.

4:26 says, but Jerusalem, which is above, is free, which is the mother of us all. And in other translations, it says Jerusalem, which is from above. So it's the city of God, which is the new Jerusalem, which cometh down out of heaven from God, the congregation of God upon earth.

Miksi on se kysymys, miksi tämä kysymys on niin tärkeä ja niin näkyvä keskuudessamme juuri nyt? Luulen, että yksi syy on se, että se oli hyvin keskeinen viimeisessä eriseurassa, kysymys äidistä ja siitä, että äiti on erehtymätön.

Why is there the question, why is this question so important and so prominent in our midst right now? I think one reason is that it was very central in the last heresy, the question of the mother and the mother being unerring.

Kirjassa, jonka Peter Nevala kirjoitti, hän puhui tästä, tai hän kirjoitti tästä, minun pitäisi sanoa, ja hän lainasi Siionin Lähetyslehden artikkelia vuodelta 1937, jonka oli kirjoittanut Paavo Viljanen. Hän sanoi, näin me uskomme, tässä meidän uskossamme olemme syvästi vakuuttuneita

In the book that Peter Nevala wrote, he spoke about this, or he wrote about this, I should say, and he quoted an article from the Siionin Lähetyslehti in 1937 by Paavo Viljanen. He said, thus we believe, in this faith of ours, we are deeply convinced

Siitä, että Jumalan seurakunta on erehtymätön. Kristuksen seurakunnan yksittäisinä jäseninä teemme virheitä, jopa epäonnistumme tai jopa lankeamme. Mutta Kristuksen seurakunta on, niin kuin apostoli sanoo, totuuden pylväs ja perustus. Jos Kristuksen seurakunta ei olisi erehtymätön,

That the congregation of God is infallible. As individual members of the congregation of Christ, we commit errors, even fail or even fall. But the congregation of Christ is, as the Apostle says, the ground and pillar of truth. If the congregation of Christ were not inerrant,

Ei se myöskään voisi olla iankaikkisen evankeliumin vartija, Jumalan lasten synnyttäjä, imettäjä ja äiti. Valitettavasti Walter Torola otti erilaisen lähestymistavan. Ja hän viittasi Jesajaan, profeettaan, joka sanoi, joka puhui siitä,

Neither could it be the custodian of the eternal gospel, begetter of God's children, nurse and mother. Unfortunately, Walter Torola took a different approach. And he was referring to Isaiah, the prophet who said, who talked about

Että äiti voi unohtaa, mutta Jumala ei unohda, Jesajan 49. luvussa. Mutta sitten Peter kirjoittaa siitä, Peter Nevala, ottamatta huomioon alkuperäistä asiayhteyttä tai selvää raamatunkohtaa. Päinvastoin Walter Torola soveltaa profeetan lausumia luonnollisista äideistä Jumalan seurakuntaan, hengelliseen äitiin, ja sanoo, nyt lainaan Walteria,

That a mother may forget, but God will not forget in the 49th chapter of Isaiah. But then Peter writes about it, Peter Nevala, without regard for either the original context or clear scripture. To the contrary, Walter Torola applies the prophet's statements about the natural mothers to God's congregation, the spiritual mother, and says, now quoting Walter,

Mutta jopa Jumalan seurakunta on vain synnin turmelema äiti, jolla on mahdollisuus erehtyä evankeliumin opista ja kadottaa armon henki. Luulen, että tämä on yksi niistä vaaroista, jotka näemme meidän aikanamme, että liukuisimme samaan mielipiteeseen, samaan käsitykseen kuin Walter ja ne, jotka menivät viimeiseen eriseuraan.

But even the congregation of God is only a sin-corrupted mother who has a possibility to err from the doctrine of the gospel and lose the spirit of grace. I think this is one of the dangers that we see in our time, that we would slide into the same opinion, same understanding of Walter and those that went into the last heresy.

Ja sitten lainaus Harri Vähäjylkän esityksestä parin vuoden takaa. Pyhä Henki ei koskaan opeta Jumalan sanan vastaisesti, vaan on täysin sen mukainen. Pyhä Henki avaa tämän jo valmiin Jumalan ilmoituksen, Pyhän Raamatun.

And then a quote from Harri Vähäjylkkä's presentation of a couple of years ago. The Holy Spirit never teaches contrary to the Word of God, but is totally aligned with it. The Holy Spirit opens this already completed revelation of God, the Holy Scripture.

Pyhä Henki ei opeta monella eri tavalla vanhurskauttamisesta, synnistä ja syntien anteeksiantamuksesta, sakramenteista, kilvoituksesta, Jumalan valtakunnasta tai muista uskon asioista. Emmekä me voi uskoa eri tavalla kuin pyhä yhteinen seurakunta uskoo, sillä se on samaa uskoa, mieltä ja ymmärrystä, niin kuin Luther on sanonut.

The Holy Spirit does not teach in many different ways about justification, sin, and the forgiveness of sins, the sacraments, the endeavor, the kingdom of God, or other matters of faith. Neither can we believe in a different way than the holy mutual congregation does, for it is of the same faith, mind, and understanding as Luther has said.

Olemme ehkä kokeneet, niin kuin Luther on sanonut, se viimeinen osa oli Lutherin lainaus, olemme ehkä kokeneet seuroissa tai muissa uskovaisten kokoontumisissa, miten Pyhä Henki on valaissut ja avannut jonkin asian ymmärtämisen Jumalan sanan perusteella. Sama Pyhän Hengen työ tapahtui apostolien aikana Jerusalemin kokouksessa.

We may have experienced, as Luther has said, that last part was quoting Luther, we may have experienced at services or other gatherings of believers how the Holy Spirit has enlightened and opened the understanding of some matter on the basis of the Word of God. The same work of the Holy Spirit occurred in the time of the apostles at the meeting in Jerusalem.

Sillä Pyhä Henki meissä on nähnyt hyväksi. Jumalan seurakunta on totuuden pylväs ja perustus. Se johtuu siitä, että Kristus asuu tässä seurakunnassa. Ja Jumala ilmoittaa tämän totuuden meille Pyhän Hengen kautta sanassaan ja seurakunnassaan. Ja sitten lainatakseni Lutheria teoksesta Sidottu ratkaisuvalta,

For it seemed good to the Holy Ghost in us. The congregation of God is the pillar and ground of truth. It's because Christ dwells in this congregation. And God reveals this truth to us through the Holy Spirit in his word and in his congregation. And then to quote Luther from the bondage of the will,

Seurakunnasta ja seurakuntaan uskomisesta hän sanoo, sanon tämän, me tiedämme, koska uskontunnustuksessa, jolla tunnustamme uskomme, sanomme, minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan. Siksi on mahdotonta, että seurakunta erehtyisi, edes

About the congregation and believing in the congregation, he says, I will say this, we know, because in the creed with which we confess our faith, we say, I believe in a holy, mutual congregation. Therefore, it is impossible for the congregation to err, even

Edes kaikkein vähäisimmässä uskoon liittyvässä kohdassa. Ja sitten, jatkaen, apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme, minä uskon pyhän kristillisen kirkon. Nyt tämä on Lutherilta. Se tarkoittaa, että uskon, ettei Jumalan kirkossa ole syntiä, ei kirousta, ei pahaa.

In even the most minor point related to faith. And then, continuing on, in the Apostolic Creed we confess, I believe in the Holy Christian Church. Now this is from Luther. That means I believe that there is no sin, no curse, no evil in the Church of God.

Usko sanoo, minä uskon sen. Mutta jos haluat uskoa silmiäsi, löydät monia puutteita ja pahennuksia pyhän kirkon jäsenissä. Näet, he antautuvat kiusaukselle. Näet heidät heikkoina uskossa. Näet heidän antavan tilaa vihalle, kateudelle ja muille pahoille taipumuksille. Miten kirkko voi olla pyhä, kysyt?

Faith says, I believe that. But if you want to believe your eyes, you will find many shortcomings and offenses in the members of the Holy Church. You see, they succumb to temptation. You see them weak in faith. You see them giving way to anger, envy, and other evil dispositions. How can the Church be holy, you ask?

Kristillisen kirkon laita on niin kuin yksittäisen kristityn, jos tutkin itseäni, löydän tarpeeksi epäpyhyyttä järkyttääkseni minua. Mutta kun katson Kristusta minussa, huomaan, että olen kokonaan pyhä. Ja niin on kirkonkin laita. Ja sitten haluaisin lainata yhtä toista asiaa, jota olen lainannut aiemminkin,

It is with the Christian church, as it is with the individual Christian, if I examine myself, I find enough unholiness to shock me. But when I look at Christ in me, I find that I am altogether holy. And so it is with the church. And then, I'd like to quote one other thing which I have quoted before,

Jonka tunnen soveltuvan tähän aikaan, kun puhumme Hengestä. Ja tunnen sen välttelyn puhua Pyhän Hengen työstä joissakin, joista olemme huolissamme. Luther puhui tai kirjoitti aikansa antinomisteista.

Which I feel is applicable to this time when we speak about the Spirit. And I feel the avoidance of speaking about the work of the Holy Spirit in some over whom we're concerned. Luther spoke or wrote about the antinomians of his time.

Hän sanoi, sitä tekevät myös minun antinomistini tänään, jotka saarnaavat kauniisti, enkä voi muuta kuin ajatella todellisella vilpittömyydellä Kristuksen armosta, synnin anteeksiantamuksesta ja mitä tahansa muuta voidaan sanoa lunastuksen opista. Mutta he pakenevat ikään kuin itse perkelettä sitä seurausta, että heidän pitäisi kertoa ihmisille

He said, that is what my antinomians too are doing today, who are preaching beautifully, and I cannot but think with real sincerity about Christ's grace, about forgiveness of sin, and whatever else can be said about the doctrine of redemption. But they flee, as it were, the very devil, the consequence that they should tell people

Pyhityksen kolmannesta uskonkappaleesta, eli uudesta elämästä Kristuksessa. He ajattelevat, ettei ihmisiä pitäisi pelotella tai vaivata, vaan aina saarnata lohduttavasti armosta ja syntien anteeksiantamuksesta Kristuksessa, eikä missään tapauksessa käyttää näitä tai samankaltaisia sanoja. Ja Luther jatkaa, kuule,

About the third article of sanctification, that is, of the new life in Christ. They think one should not frighten or trouble the people, but always preach comfortingly about grace and forgiveness of sins in Christ, and under no circumstance use these or similar words. And Luther continues, listen,

Haluat olla kristitty ja samalla pysyä avionrikkojana, huorintekijänä, juopuneena sikana, ylimielisenä, ahneena, koronkiskurina, kateellisena, kostonhimoisena, ilkeänä jne. Sen sijaan he sanovat, kuule, olet avionrikkoja, huorintekijä, saituri,

You want to be a Christian and at the same time remain an adulterer, a whoremonger, a drunken swine, arrogant, covetous, a usurer, envious, vindictive, malicious, etc. Instead they say, listen, you are an adulterer, a whoremonger, a miser,

Tai muunlainen syntinen. Jos vain uskot, olet pelastettu, eikä sinun tarvitse pelätä lakia, Kristus on täyttänyt sen kaiken. Joten tiivistääkseni tässä, tunnen, että nämä

Or other kind of sinner. If you but believe you are saved and you need not fear the law, Christ has fulfilled it all. So to sum it up here, I feel like these

Olen varma, että selitykseni ovat heikkoja ja olen lainannut monia asioita eri esityksistä ja veljiltä näissä, mutta haluan todella sanoa tämän teille, jotka olette täällä ja jotka olette toista mieltä. Avoimesti, ja toivon rakkaudella ja oikeanlaisella kristillisellä huolella,

I'm sure my explanations are weak and I've borrowed many things from various presentations and brothers in these, but I really want to say this to you who are here who are of another mind. Openly, and I hope with love, and the proper kind of Christian concern,

Tänä päivänä, kun kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Ottakaa parannuksen askeleet, joista Jumalan valtakunta teitä muistuttaa, vaikka ette ymmärtäisi. Vaikka ette ymmärtäisi. Uskon tämän, ja kerroin tälle veljelle äskettäin, että

Today, when you hear his voice, harden not your heart. Take the steps of repentance, which God's kingdom is reminding you of, even if you don't understand. Even if you don't understand. I believe this, and I shared with this brother recently, that

Näissä taisteluissa olemme kaikki vajavaisia ja syntisiä. Enkä usko, ja sanon tämän ensin itsestäni, että Jumala jättää minut hoitamatta tässä valtakunnassa. Uskon, että Jumala hoitaa kaikki asiat ajallaan. Ja niin jos olette huolissanne siitä, että on tämä lakihenkinen

In these battles, we are all faulty and sinful. And I don't believe, and I say this first about myself, that God will leave me uncared for in this kingdom. I believe that God cares for all things in his time. And so if you're concerned that there's this law-minded

Ryhmä, joka harjoittaa, joka on mennyt vikaan tässä Jumalan huoneen hallinnossa ja kontrolloi asioita niin, ettemme voi keskustella opista ja niin edelleen, ja aiheuttaa kaikenlaista pelkoa Jumalan valtakunnassa Pohjois-Amerikassa. Jos uskotte sen, ettekö silti voi nöyrtää sydäntänne parannukseen ja luottaa siihen, että

Group that is practicing who has gone wrong in this governance of the household of God and are controlling things so that we can't discuss doctrine and so forth and causing all kinds of fear in God's kingdom in North America. If you believe that, can you not still humble your heart to repentance and trust that

Jumala pitää huolen valtakunnastaan. Jumala pitää huolen valtakunnastaan. Hän ei jätä ketään meistä hoitamatta, jos haluamme uskoa. Mutta meidän täytyy kuulla Hengen ääni, joka puhuu seurakunnassa. Niin auttakoon Jumala. Ja rakkaat veljet ja sisaret, jotka saatatte olla toista mieltä, olette toista mieltä taistellessanne,

God will take care of his kingdom. God will take care of his kingdom. He will not leave any of us uncared for if we desire to believe. But we need to hear the voice of the spirit that speaks in the congregation. May God so help. And dear brothers and sisters who may be of another mind, are of another mind in battling,

Teitä rakastetaan Jumalan valtakunnassa. Välitämme teistä. Olemme huolissamme teistä. Jaamme avoimesti, avoimesti huolemme teistä. Emme ollaksemme ankaria, vaan koska näemme, kuinka vakava tämä tie on. Niin kuin eräs veli, joka on kanssani eri mieltä, äskettäin sanoi, hän sanoo, hän sanoi, pelkään niin eroa.

You are loved in God's kingdom. We care about you. We are concerned about you. We are openly, openly sharing our concerns about you. Not to be harsh, but because we see how serious this way is. Even as one brother recently said who disagrees with me, he says, he said, I so fear a separation.

Asia on hyvin vakava tänään, ja sitä hoidetaan vain parannuksen kautta. Auttakoon Jumala. Ja vain, jälleen, kysyn, tuntien itseni heikoksi, syntiseksi, koetelluksi, saanko uskoa syntini anteeksi? Uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, meidän kalliissa veressä. Okei, seuraava on [Antti Pentikäinen]. Meillä on viisi minuuttia lounaaseen, ja lounas on valmis, joten.

The matter is very serious today, and it's only cared for through repentance. May God help. And I just, again, ask, feeling weak, sinful, tried, can I believe my sins forgiven? We believe all sins forgiven, in Jesus' name, our precious blood. Okay, the next is [Antti Pentikäinen]. We have five minutes until lunch, and lunch is ready, so.

Ei lyhentääkseni kenenkään vuoroa, mutta... Jos sopii, voin nousta seisomaan, koska monet teistä eivät ehkä tunne minua, ja aloittaa, koska jotkut teistä ovat ehkä kuulleet minusta, voisi olla mukavaa kuulla suoraan minulta. Mutta pääsyy, miksi pyydän mikrofonia, on se, että minua täytyy hoitaa. Tarvitsen paljon hoitamista.

Not to short anybody's turn, but... If okay, I may stand up because many of you may not know me and start, since some of you might have heard of me, it might be nice of hearing directly from me. But the main reason why I'm asking for the mic is I need to be cared for. I need a lot of caring.

Ja koska voin tulla tänne vain harvoin, tämä on sydämeni halu. Halusin lyhyesti sivuta, yrittää lopettaa viidessä minuutissa, paria asiaa. Ja ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni tai jota halusin käsitellä, on itse asiassa, Keith, sinun lopullinen kutsusi parannukseen ja nuhteeseen.

And since I only can come here rare, this is my heart's desire. I wanted to briefly touch on, try to finish in five minutes, a couple of things. And the first thing that came to my mind or which I wanted to address is actually Keith, your final call for repentance and rebuke.

Miksi on niin vaikeaa kuulla ja hyväksyä, kun meitä pyydetään tekemään parannus tai meitä nuhdellaan? Puhun vain omasta psalmistani. Vuonna 2016, jotkut teistä saattavat muistaa, minulla oli aiemmin mahdollisuus käydä puhujien kokouksessa Torontossa, ja sen on täytynyt olla Jim Frantti tai joku hänen puheessaan sanoi, että

Why is it so hard to hear and accept when we are asked to repent or we're rebuked? I'll just speak of my psalm. In 2016, some of you may remember, I had a previous chance of visiting a speaker's meeting in Toronto, and that must have been Jim Frantti or someone in his speech said that

Joskus emme näe valtakunnan arvoa Jumalassa. Ja jos ette näe, kysykää itseltänne, missä olette. Ja minä päätin sillä hetkellä, että otan tämän vastaan nuhteena itselleni. Monet teistä eivät ehkä tiedä, tiedän, että Jouko tietää, koska hän oli silloin Suomessa, mutta meillä oli siellä joitakin taisteluita.

Sometimes we don't see the value of kingdom in God. And if you don't, ask yourself where you are. And I, at that moment, decided that I accept this as a rebuke for myself. Many of you may not know, I know Jouko knows because he was then in Finland, but we had some battles there.

Joistakin väärinkäytösasioista, ja niissä tilanteissa tunsin kuivuneeni. Olin käyttänyt ankaraa kieltä. En ollut aina toiminut rakkauden mukaisesti enkä ollut aina nähnyt Jumalan valtakunnan arvoa. Joten sillä hetkellä päätin, että kun minulla on mahdollisuus, menen.

About some matters of abuse and in those situations, I felt I had dried up. I had used harsh language. I had not always acted according to love and I had not always seen the value of the kingdom of God. So in that moment, I decided that when I will have chance, I will go.

Ja käyn tapaamassa puhujia ja pyydän anteeksi tätä. Ja sitten, Jumalan armosta, tiedättekö, minulla oli se mahdollisuus puhujien kokouksessa vuonna 2020. Ja kun kävin itse, olin halunnut joitakin niistä

And visit speakers and ask forgiveness for this. And then, by God's grace, you know, I had that chance in the speakers meeting in 2020. And when I visited myself, I had wanted some of those

Tiedättekö, meillä oli ollut aikamme sen kanssa, että tultaisiin takaisin minun luokseni ja pyydettäisiin anteeksi joitakin asioita, joita he olivat sanoneet minusta tai tehneet. Mutta mielenkiintoista on se, että kun menin sinne ja pyysin anteeksiantoa, parannusta, samat ihmiset tulivat. Luulen, että siellä oli noin 20 ihmistä, jotka tulivat.

You know, we had had our time with coming back to me and apologizing for some of the things they had said about me or done. But the interesting thing is that when I went there and I asked for forgiveness, repentance, the same people came. I think there was about 20 people that came.

Ja me halasimme toisiamme. Olimme kyynelissä, ja tunsin, että rakkaus rakennettiin uudelleen. Joten haluan vain toistaa, Keith, sitä, mihin kutsuit, sen ei pitäisi olla niin vaikeaa. Meidän ei pitäisi tehdä siitä vaikeaa. Se on silloin, kun rakkaus täyttyy, uudistuu. Toinen kohta, joka tuli mieleeni,

And we were embracing each other. We were in tears, and I felt the love was rebuilt. So, I just want to echo, Keith, what you were calling, it shouldn't be that hard. We shouldn't make it hard. It's when the love becomes fulfilled, renewed. The second point that came to my mind,

Kiitos, Keith, esityksestä. Olen samaa mieltä siitä, mitä sanoit, ja minua vain muistutettiin, se saattoi olla Luther tai saarna, jonka kuulin männystä, että sillä oli tämä ainutlaatuinen luonne rakentaa uusia oksia kasvattamalla juuria maan alla.

Thank you, Keith, for the presentation. I am in agreement with what you said, and I was just reminded about, it might have been Luther or a sermon that I heard about the pine tree, that it had this unique nature of building new branches through growing roots underground.

Ja sitten näet uuden puun. Mutta jos on kokematon puutarhuri, hän ei ehkä tunnista, että tämä uusi viini, joka näyttää todella hienolta ja isolta, ei ole valmis kantamaan hedelmää, jos katkaiset juuren vanhoihin kasveihin, jotka saattavat näyttää kuivilta ja rumilta.

And then you see a new tree. But if there is an inexperienced gardener, they might not recognize that this new wine that looks really nice and big is not ready to bear fruit if you cut the root to the old plants who may be looking dry and ugly.

Ja että meidän pitäisi olla varovaisia katkaisemasta sitä yhteyttä, koska se vanha puu on Kristus. Ja tunnistan Raamatussa, Keith, niin kuin osoitit, Kristus on Jumala maan päällä. Me saatamme olla niitä kokemattomia Jumala maan päällä. Kolmas kohta, joka tuli mieleeni, on se, että Raamatussa meillä on tämä yksi eriseura,

And that we should be careful of cutting that connection because that old tree is Christ. And I recognize in the scripture, Keith, as you pointed, Christ is the God on earth. We may be those inexperienced God on earth. Third point that came to my mind is in Bible, we have this one heresy

Jota kutsuttiin Opin vartijoiksi. Ja eriseura kehittyi siinä määrin, että he taistelivat toisiaan vastaan ja liittoutuivat vihollisen kanssa, kun vihollisen joukot tulivat, että he yrittivät polttaa toistensa kirkkoja ja temppeleitä, jotta eriseura suljettaisiin ulos eikä siitä enää koskaan puhuttaisi.

That was called Keepers of Doctrine. And the heresy evolved to an extent that they were fighting each other and they were unifying themselves with the enemy when the enemy forces came, that they tried to burn each other's churches and temples so that the heresy was excluded and never be spoken again.

Nämä olivat samarialaiset. Ja niin heidän kanssaan tekemisissä oleminen oli uskonnollisesti eksistentiaalinen uhka. Oli ymmärrys olla olematta tekemisissä heidän kanssaan heidän eksistentiaalisen uhkansa vuoksi. Ja juutalaisuuden kohtalon sisällä oli näitä puhtauden kerroksia.

These were the Samaritanians. And so it was a religiously existential threat to deal with them. It was an understanding not to deal with them because of their existential threat. And within the fate of Judaism, you had these layers of purity.

Se oli osa käytäntöä. Ei ollut lupa koskea ketään oman puhtauden kierron ulkopuolella ilman riskiä, että se epäpuhtaus tulee osaksi sinua. Joten näitä kerroksia pidettiin hyvin tarkasti. Ja ne opin vartijat jatkoivat samaa käytäntöä omissa riveissään.

It was part of the practice. You were not allowed to touch someone outside your cycle of purity without having the risk that that impurity becomes part of you. So these layers were very carefully kept. And those keepers of doctrine continued the same practice within their own ranks.

Keith, sivusit lyhyesti kertomusta, kun Jeesus tapasi naiset kaivolla. Hän oli samarialainen nainen. Ja jos katsoo kaikkia näitä puhtauden kerroksia, ei ollut naisia. Samarialaisen yhteisön sisällä tämä oli se nainen, jonka kanssa kukaan samarialaisista ei halunnut tulla nähdyksi yhdessä sen vuoksi, mitä hän oli tehnyt.

Keith, you briefly touched the story when Jesus met the women at the well. She was a Samaritanian woman. And if you look all these layers of purity, there were no women. Within the Samaritarian community, this was the woman that no one in the Samaritanians didn't want to be seen together with because of what she had done.

Luuletteko, että Kristukselta oli virhe tavata hänet kaivolla? Ei. Se oli heti sen jälkeen, kun Kristus oli kastettu. Hän meni keskellä päivää, hikoillen kuumuudesta, tapaamaan tätä naista, joka oli hylkiöiden hylkiö, jonka kanssa kenenkään ei ollut lupa tulla nähdyksi. Ja te muistatte, mitä tapahtui.

Do you think it was a mistake for the Christ to meet her at the Dwell? No. It was immediately after Christ was baptized. He went in the middle of the day, sweating from the heat, to see this woman who was an outcast of an outcast that nobody was allowed to be seen with. And you guys remember what happened.

Kun Jeesus näki ja kertoi hänelle hänen elämänsä, hänen sydämensä avautui. Ja hän meni ja kutsui muita ihmisiä. Ja voimme lukea Raamatusta, monet uskoivat. Tämä on Johanneksen luku neljä. Luvussa seitsemän Jeesuksen veljet eivät tiedä, kuka hän on. Luvussa 20 Tuomas sanoo, jos en saa koskea haavojasi, en usko.

When Jesus saw and told her her life, her heart opened. And she went and called for other people. And we can read from the scriptures, many believed. This is chapter four in John. In chapter seven, Jesus' brothers don't know who he is. In chapter 20, Thomas says, if I am not allowed to touch your wounds, I will not believe.

Mutta tämä kirkko luotiin niiden keskuuteen, jotka olivat hylkiöiden hylkiöitä. Jos Jeesus pystyi tekemään sen, veljet ja sisaret. Mitä hän sanoi naisille? Jos annan sinulle tätä vettä, siitä tulee elävä vesi sinussa. Joten, Keith ja muut veljet, voin vain kuvitella näitä kovia koetuksia, joita teillä on ollut

But this church was created among those who were the outcast of the outcast. If Jesus was able to do it, brothers and sisters. What did he tell the women? If I give you this water, it will become a living water in you. So, Keith and other brothers, I can only imagine these hard trials you guys have had

Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa se on ollut. Mutta sallikaa minun kertoa teille yksi asia. Mitä Jumalan valtakunta on, he muuttavat itkun laakson lähteiden laaksossa. He muuttavat sen elävän veden vuoksi, jota voidaan vuodattaa joka paikassa, joka päivä. Sitä varten Jumalan valtakunta on olemassa.

I can only imagine how hard it has been. But let me tell you one thing. What the kingdom of God is, they shall transform the valley of weeping in the valley of springs. They shall transform because of that living water that can be shed every place, every day. That is what the kingdom of God exists.

Ja niin me selviydymme. Joten en tullut tänne viisauden tai ajattelun kanssa. Minulla on paljon sanottavaa. Tulen vain sydämen halun kanssa. Keith, otan vastaan nuhteesi. En pelkää sanoa, että teen virheitä. Tulen tänne, koska joka kerta, kun olen tullut ja perheeni on tullut, tiedämme, että evankeliumia saarnataan. Ja se on Jumalan sana,

And that is how we survive. So I didn't come here with wisdom or thinking. I have much to say. I just come with the heart's desire. Keith, I accept your rebuke. I'm not afraid to say that I do mistakes. I come here because every time I've come and my family has come, we know gospel is being preached. And it is the word of God.

Joka kantaa meidät taivaaseen. Tulin, koska tarvitsen sitä evankeliumia. Ja niin, veljet ja sisaret, jos vielä saatte, haluaisin kysyä, saanko uskoa teidät. Jättäkää kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Ja olkaa hyvät ja jatkakaa minun hoitamistani ja tarvittaessa nuhdelkaa minua. Joo, on vähän iltapäivä. Voimme jatkaa keskustelua.

That carries us to heaven. I came because I need that gospel. And so, brothers and sisters, if you still may, I would like to ask if I can believe you. Leave all sins forgiven in Jesus' name. And please continue to care for me and when needed, rebuke me. Yeah, it's a little bit afternoon. We can continue the discussion.

Listalla on vielä aika monta nimeä. Missä laulamme ruokalaulun? En muista, mikä numero se on. Laukaisun jälkeen, vain jotta tiedätte, missä olette asioiden listalla, Jeremy Glynn olisi seuraava, Allen Pirness, Josh Byman, Sam Roiko, ja sitten on muutama muu sen jälkeen, mutta siitä aloitamme.

There's still quite a few names on the list. Where are we gonna sing the meal song? I don't remember what number that is. Following the launch, just so you know where you're at in the list of things, Jeremy Glynn would be next, Allen Pirness, Josh Byman, Sam Roiko, and then there's a few others after that, but that's where we'll start.

434.

Mahtavaa. Okei, jos voisimme kaikki kokoontua takaisin, ja laulamme laulun numero 153 ennen kuin jatkamme keskusteluamme.

Fantastic. Okay, if we could all gather back and we're going to sing song number 153 before we resume our discussion.

[Laulettiin virsi (laulu 153); sanoja ei ole litteroitu]

[Hymn sung (Song 153); lyrics not transcribed]

Okei, emme aio.

Okay, we won't.

Jatkamme keskusteluamme tältä aamulta. Listalla on muutama nimi, mutta ennen kuin menemme listaan, jos kuuntelette verkossa tai olette täällä ettekä ole kirjautuneet kokoukseen, tehkää niin siellä takana tai... En ole varma, miten sen tekee verkossa. Tekstiroskapostia.

We'll continue our discussion from this morning. There's a few names on the list, but before we get into the list, if you're listening online or you are here and you haven't signed in to the meeting, please do so in the back or... I'm not certain how you do that online. Text spam.

Okei, saamme numeron teille. Vain ajan huomioon ottamiseksi ja jotta useammat ihmiset voisivat saada vuoron puhua täällä, palvella meitä puheillaan, mutta jos voisitte yrittää pitää puheenne niin tiiviinä kuin mahdollista, ja sitten myös jos voisimme ehkä pidättäytyä lukemisesta, vaikka joskus se on aika hyödyllistä,

Okay, we'll get the number to you. Just for consideration of time and so more people can have a turn to speak here, serve us with their speeches, but if you could try to keep your speeches as condensed as possible, and then also if we could maybe refrain from reading, even though sometimes it's quite helpful,

Luotamme siihen, että Jumala panee sanat suuhumme auttamaan keskusteluamme. Ja sanon tämän vain ajan huomioon ottamiseksi tänä iltapäivänä. Okei, numero olisi [puhelinnumero poistettu], ja se on Benin numero.

We trust that God would put words in our mouth to help our discussion. And I only say this just for consideration of time on this afternoon. Okay, the number would be [phone number omitted], and that's Ben's number.

Okei, joten ensimmäinen listallamme on Jeremy Glynn, jonka jälkeen Allen Pirness, Josh Byman ja Sam Roiko. Tämä on Jeremy Glynn Rockfordista. Walt Lampi oli välittänyt kysymyksen mielessäni, joten toistan sen vain, koska en ollut kuullut siihen vastausta, mutta toivoin todella, että

Okay, so the first on our list is Jeremy Glynn, followed by Allen Pirness, Josh Byman, and Sam Roiko. This is Jeremy Glynn from Rockford. Walt Lampi had conveyed the question in my mind, so I'll just reiterate it because I had not heard a response on it, but was really hoping that

Ne Wolf Lakessa voisivat käsitellä tätä asiaa tästä raamattupiiristä muiden seurakuntien kanssa, itse asiassa eriseuraisten seurakuntien. Ja jos niin on, jos se on totta, voisitteko vapaasti puhua siitä? Tiedättekö, huoli on se, että kuinka monta vuotta sitten, kun näistä asioista alettiin keskustella avoimemmin,

Those in Wolf Lake could address this matter of this Bible study with other congregations, in fact, heretic congregations. And if that's the case, if that's true, then could you be free to speak to that? You know, the concern is that how many years ago, when these matters started to become discussed more openly,

Oli, sanoisin, jopa palaten siihen aiheeseen, olisiko aikaa, jolloin emme antaisi anteeksi, tai jatkuva anteeksiantamus tai vanhurskauden vaatteet. Muistan, että keskustelut olivat aina, ainakin minun näkökulmastani, tuntui, että ne, jotka yrittivät muuttaa sitä, miten ymmärrämme ne asiat, huoli oli se, että se oli

There was a, I would say, even going back to the topic of would there be a time that we wouldn't forgive or continual forgiveness or the robes of righteousness. I remember the discussions were always, at least from my perspective, it felt like those trying to change how we understand those matters, the concern was that it was

Kanta, joka oli vaarallinen, levittää uskovaisen polkua ja tehdä enemmän tilaa viholliselle. Ja se oli huoli siihen aikaan ja se on huoli tänään. Ja nyt kun kuulen, kun kuulemme, että on yhteisiä raamattupiirejä eriseuraisten kirkkojen kanssa, luulen, että se todella

A position that was dangerous to widen the path of the believer and make more room for the enemy. And that was the concern at that time and it's the concern today. And now when I hear, when we hear that there's joint Bible study sessions with heretic churches, I think it really

Ilmenee selvästi, että se oli huoli siihen aikaan, ja nyt tässä tämä on se, mitä tapahtuu, on se, että se on todella leventänyt tietä joillekin, ja toivoisin ja rukoilisin, että ne, jotka tietävät tästä, voivat korjata sen, kai sen tietoisuuden, joka siellä on, jos se ei ole oikein, niin on hyvin tärkeää korjata meille, jotka

Manifest itself clearly that that was the concern at that time and now here this is what's happening is that it really has broadened the way for some and I would hope and pray that those that know of this can correct the I guess the awareness that's out there if that's not right then that's very important to correct those of us that

Olen kuullut sen. Ja jos se pitää paikkansa, sanoisin, että olette myrskyisässä, vaarallisessa paikassa. Okei. Seuraavana on Allen Pirness. Joo, tämä on Allen Pirness Lethbridgen seurakunnasta. Tuon paljon terveisiä johtokunnaltamme

I've heard that. And if that is accurate, then I would say you're in a stormy, a dangerous place. Okay. Next is Allen Pirness. Yeah, it's Allen Pirness from the Lethbridge congregation. I bring lots of greetings from our board.

Tähän kokoukseen, arvostin keskustelua tänä aamuna, alustusta, joka valittiin, kun päätimme, mikä aihe olisi tälle alustukselle. Minusta se oli hyvä, jopa keskusteluissamme lähetystoimikunnassa,

To this meeting, I appreciated the discussion this morning, the introduction that was selected when we were deciding what the topic would be for this introduction. I thought it was good, even in our discussions on the mission committee.

Että tätä aihetta lähestyttäisiin, ja se tuli esiin hyvin mukavalla tavalla, koska se puhuu meille Jumalan valtakunnan luonteesta kuvallisessa mielessä, vertaus viinipuusta, että se

That this topic would get approached and it came out in a very nice way because it speaks to us of the nature of God's kingdom in a pictorial sense, the parable of the vine, that it

Tavallaan muistuttaa meitä jokaista hauraasta olemassaolostamme tai hauraasta kiinnittymisestämme viinipuuhun ja siitä, että voimme saada ravintoa vain viinipuusta. Emme pysty lehtenä putoamaan maahan ja ylläpitämään ravintoa itse. Ja Jeesus osoitti siinä vertauksessa, miten

Kind of reminds each of us our fragile existence or our fragile attachment to the vine and that we can only gain nourishment from the vine. We're not able to, as a leaf, drop to the ground and sustain nourishment by ourself. And Jesus pointed out in that parable of how

Hän puutarhurina ei jätä sellaista hedelmätöntä kasvua sinne haittaamaan viinipuuta. Olen myös ajatellut sitä tällä tavalla, että olen kuullut puheissa viime vuosina, miten tuntuu, että on tämä yritys leventää tietä

He, as the gardener, will not leave that kind of unfruitful growth there to hinder the vine. I've also thought of it in this way that I've heard in speeches in the last several years of how it feels like there's this attempt to broaden the way

Tällaisella suoralla kiinnittymisellä Kristukseen ilman hänen seurakuntaansa, ja että tämä, luulen, tuntuu valitettavalta, että sellainen käsitys olisi olemassa, mutta se on,

With this kind of direct attachment to Christ without his congregation, and that this, I think, feels unfortunate that that kind of understanding would be there, but it's,

Luulen, että se on olemassa, kun on tullut ärtymystä Jumalan seurakuntaa kohtaan siinä, ettei pysty näkemään asioita niin kuin muut uskovaiset ne näkevät. Joten sitten on yritys löytää eri tie. Ehkä se on yksinkertaistettu käsitys siitä, mutta niin minä olen sitä ajatellut. Mutta luulen, että meidän täytyy olla hyvin

I think it's there when there has become an annoyance with God's congregation in that you're not able to see things the way the other believers see them. So then there's an attempt to find a different way. Maybe that's a simplified perception of it, but it's how I've thought of it. But I think we have to be very

Huolellisia ja varovaisia, ettemme salli itsessämme tämän ärtymyksen ottaa otetta sydämestämme ja että se rakentaa kaunaa Jumalan seurakuntaa kohtaan, ja että nyt viime vuosien aikana on ollut yritys hoitaa, mutta ne ovat kohdanneet

Careful and cautious that we don't allow in ourselves this annoyance to take hold in our heart and that it builds up a resentment to God's congregation and that now over the last several years there's been an attempt to care but they've been met with

Se ei edes läpäise pintaa, näyttää siltä. Ajatukseni ovat kulkeneet tähän suuntaan viime viikkoina sen jälkeen, kun luin yhteenvedon siitä 5. lokakuuta pidetystä eteläisen Minnesotan kokouksesta. Oli hyvin surullista lukea se, koska se tuli samasta

It's not even penetrating the surface, it seems. My thoughts have gone in this way over recent weeks after reading the synopsis from that October 5th Southern Minnesota meeting. It was very sad to read that because it came from the same

Hengestä, jos niin voi sanoa, ovat samassa paikassa kuin ne, se kirje, joka lähetettiin uudelta Minneapolisin johtokunnalta sen jälkeen, kun niin monet lähtivät seurakunnastaan syyskuussa 2020, että se oli, no, tässä me olemme, me jotka olemme jäljellä, ja lähettäkää puhujia. Ei ollut mitään tunnustusta siitä, mitä oli tapahtunut, ja

Spirit, if you will, are the same place as those that that letter that got sent out from the new Minneapolis board after so many left their congregation in September of 2020 that it was, well, here we are, those of us who are left, and please send speakers. There was no recognition of what had happened and

Oli hyvin huolestuttavaa olla siellä. Olemme jääneet samalle kehityksen kulkuradalle, jolla olemme olleet. Keskustelu tänä aamuna siitä, tervehtiäkö vai ei, se on oire siitä, missä olemme, rakkaat veljet ja sisaret.

It was very troubling to be there. We're left on that same trajectory of progression as we have been on that. The discussion this morning surrounding whether to greet or not to greet, that's a symptom of where we are, dear brothers and sisters.

Olemme jääneet tänne nyt viimeiseksi... Tuntuu, että siinä päätöksessä, joka niin monien täytyi tehdä Minneapolisissa, oli jotain tärkeää. Ja olemme jääneet siihen viimeiseksi vuodeksi ja pariksi kuukaudeksi.

We've been left here now for the last... It feels like there was something important about that decision that so many had to make in Minneapolis. And we've been left in that for the last year and a couple months.

Kärsivällisesti ja toiveikkaasti odottamaan parannuksen hedelmiä. Eikä niitä ole ollut. On ollut kantojen vakiintumista näissä asioissa. Ja siinä 5. lokakuuta pidetyssä kokouksessa tuotiin esiin uutta rohkeutta. Oli puheita, jotka, pöytäkirjasta luettuna ainakin, rinnastivat

Patiently and hopefully waiting for fruits of repentance. And there have been none. There's been a solidification of positions on these things. And in that October 5th meeting, there was a new boldness that was brought forward. There were speeches that, reading from the minutes anyway, that equated

Tai yrittivät vetää jonkinlaista yhteyttä Suomeen, Suomen Siioniin, joka on, sen mukaan mitä ymmärrän, myös huolestunut tilanteesta täällä. Ja tällaisia yrityksiä, joiden tarkoitus on osoittaa rauhallisuutta, joka ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä.

Or try to draw some sort of connection to Finland with the Zion in Finland that remains, from what I understand, troubled as well with the situation here. And these kind of attempts that are meant to demonstrate a peacefulness that is not born of the Holy Spirit.

Luulen, että täällä on tuotu aika avoimesti esiin, missä olemme. Ja pelkoni on, että ero on jo tapahtunut Jumalan seurakunnassa. Ja että tämä, näiden asioiden todisteet, kuten raamattuluokka eriseurassa olevien kanssa,

I think it's been laid quite open here where we are. And my fear is that the separation has already happened in God's congregation. And that this, the evidence of these things like the Bible class with those in heresy,

Tiedättekö, tervehtiäkö vai ei, se on todiste tästä. Nämä eivät ole niitä asioita, joita täytyy hoitaa. Nämä ovat niitä hedelmiä, jotka täytyy tunnistaa, että jotain kauheaa on jo tapahtunut.

You know, whether to greet or not to greet, that's evidence of this. These aren't the issues that need to be cared for. These are the fruits that need to be recognized that something dreadful has already happened.

Eikä sitä voida palauttaa ilman parannusta. Se pysyy sellaisena. Ja seurakunta on ollut niin johdonmukainen. Hengen ääni, joka on tullut monista puheista monien kokousten kautta monien kuukausien aikana, on ollut niin johdonmukainen, niin rakastava, niin rauhallinen. Ja silti se pysyy siellä jopa tässä kokouksessa, että on

And it cannot be restored without repentance. It remains that way. And the congregation has been so consistent. The voice of the Spirit that has come from the many speeches through the many meetings in the many months has been so consistent, so loving, so calm. And yet it remains there even in this meeting that there is

Se on yhä kutsu parannukseen, joka tulee Jumalan seurakunnalta. Mutta meidän täytyy, minusta tuntuu, että meidän täytyy tunnistaa, missä olemme. Tunnen oman osani, oman syntisen osani niin läheisesti, ja kysyisin vielä, voitteko te

It's still a call to repentance that comes from God's congregation. But we have to, it feels to me that we have to recognize where we are. I feel my own portion, my own sinful portion so closely, and I would even yet ask if you

Veljet ja sisaret antaa anteeksi sellaiselle kuin minä.

Brothers and sisters can forgive such a one as I.

Katsotaan, saanko koottua ajatukseni tässä. Ensinnäkin haluaisin sanoa, että henkeni vastasi myös esitystä. Hyvin ajankohtainen aihe ja tarpeellinen tähän ajankohtaan, jossa olemme. Olen kiitollinen, että Jumala on sallinut

Let's see if I can gather my thoughts here. First, I'd like to say that my spirit answered to the presentation as well. Very timely topic and necessary for this point in time in which we're at. I'm thankful that God has allowed

Sen esityksen ja nämä keskustelut, joita käydään, sydämeni vastaa myös moniin puheisiin, joita on pidetty tähän asti, mutta tunnistan myös, että on ollut puheita, jotka ovat olleet hämmentäviä ja onttoja ja tyhjiä. Viimeisin, voin olla väärässä,

That presentation and these discussions that take place, my heart also answers to many of the speeches that have been given to this point, but also recognize that there have been speeches that have been confusing and hollow and empty. The most recent one, I could be wrong

Sydämeni halu on tulla oikaistuksi. Jos olen, jäin hämmentyneeksi ja levottomaksi Antin puheesta juuri ennen lounasta. En pystynyt seuraamaan, mitä selitettiin. Se käsitys, joka annettiin naisesta kaivolla,

My heart's desire is to be corrected. If I am, I was left confused and troubled with Antti's speech just prior to lunch. I couldn't follow what was being explained. The understanding that was given concerning the woman at the well

Se näytti olevan sellainen, että tämä nainen tuli oman ylpeytensä ja tietonsa kanssa, haluten ottaa vastaan tämän nuhteen, jota Kristus antoi, ja etsien hyväksyntää Jumalan valtakunnassa. Minun käsitykseni siitä nimenomaisesta tapauksesta on, että se nainen kaivolla oli armon kerjäläinen.

It seemed to be one of this that this woman came with her own pride and knowledge, wishing to accept this rebuke that Christ was giving and looking for acceptance in the kingdom of God. My understanding with that particular instance is that that woman at the well was a grace beggar.

Ja hän ymmärsi, kun Kristus alkoi puhua hänelle, että Jumalan valtakunta oli lähellä. Ja hän näki itsessään syntisen ihmisen, jossa ei ollut mitään hyvää. Ja kun tämä tajuttiin, hänen sydämensä kehotti häntä pyytämään Kristusta antamaan hänelle sitä elävää vettä, josta hän puhuu.

And she understood when Christ began to speak to her that the kingdom of God was at hand. And she saw in herself a sinful person with no good thing. And when this was realized, her heart prompted her to ask Christ to give her that living water of which he speaks.

Tämä on eri asia kuin se ajatus, että ihminen voisi seistä ja ottaa vastaan nuhteen omalla tahdollaan ja omalla halullaan. Jäin myös levottomaksi John Lehtolan puheesta. Se näytti vihjaavan tätä, että jokainen täällä on tullut

This is different than that thought that one could stand and accept rebuke with one's own will and one's own desire. Also, I was left troubled by John Lehtola's speech. It seemed to insinuate this, that each one here has come

Oman yksilöllisen ja henkilökohtaisen ajatuksensa kanssa siitä, miten etenemme. Ja erityisesti koskien tätä asiaa siitä, jatkammeko tervehtimistä vai emme. On totta, että usko on henkilökohtainen asia. Mutta meillä itsessämme ja itsestämme ei ole kaikkea ymmärrystä

With their own individualized and personalized idea on how do we move forward. And especially concerning this matter of whether or not we continue to greet. It's true that faith is a personal matter. But we, in and of ourselves, do not have all understanding

Ja tehdä yksilöllisiä henkilökohtaisia päätöksiä siitä, teemmekö tätä vai teemmekö tuota. Mutta mitä on tullut tämän joukon eteen, joka on täällä tänään, on ollut nöyriä kysymyksiä, jotka ovat olleet uskovaisten mielissä. Ei tultu sanomaan, että tämä meidän täytyy tehdä, koska minä olen niin päättänyt. Vaan tultiin sen kysymyksen kanssa

And make individual personal decisions as to whether we do this or whether we do that. But what's come before this body that's here today has been humble questions that have been in the minds of believers. Not coming to say this is what we must do because I have decided so. But coming with that question

Jumalan seurakunnan läsnä ollessa, Pyhän Hengen läsnä ollessa, etsien vastauksia ja ohjausta, että mitä Henki sanoo seurakunnille? Tiedämme, että Hengen täytyy olla läsnä täällä, sillä Jeesus on sanonut, että missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siellä minä olen heidän kanssaan myös. Ja miten Jeesus on läsnä täällä?

In the presence of God's congregation, the presence of the Holy Spirit, seeking answers and guidance, that what does the Spirit say unto the churches? We know that the Spirit must be present here, for Jesus has said that where two or three are gathered in my name, there I am with them also. And how is Jesus present here?

Hän on läsnä Pyhän Hengen kautta ja välityksellä. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Alan mainitsi, että nämä ovat oireita tai sivutuotteita niistä asioista, joita olemme käsitelleet, ja olen samaa mieltä, ne ovat. Ja minusta näytti, että tämä kysymys siitä, jatkaisimmeko niiden tervehtimistä, jotka ovat eri käsitystä,

He's present by and through the Holy Spirit. These are difficult questions. Alan mentioned that these are symptoms or byproducts of the issues that we've been dealing with, and I agree, they are. And it seemed to me that this question of whether or not we would continue to greet those that are of different understanding

Eri henkeä, miten ikinä haluamme tuntea sen tarpeelliseksi esittää. Tämä kysymys siitä, jatkaisimmeko tervehtimistä vai emme, on paljon suuremman kysymyksen huippu siitä, miten jatkamme eteenpäin samassa huoneessa. Näitä kysymyksiä ja keskusteluja on käyty jo jonkin aikaa. Ja olen ajatellut, että omassa elämässäni,

A different spirit, however we want to feel that is necessary to present it. This question about whether or not we would continue to greet is the tip of the much larger question at how do we continue forward in the same household. These questions and discussions have been happening for some time. And I've thought that in my own life,

Tyttäreni on kieltänyt uskonsa. Uskoen vilpittömästi pienestä lapsesta asti, vihollinen on pettänyt hänet. Useiden vuosien ajan olemme huomanneet, että on ollut vetäytymistä ja taistelua Jumalan valtakunnan opetuksia vastaan.

My daughter has denied her faith. Sincerely believing from a young child, she's been deceived by the enemy. For several years we've noticed that there's been a pulling away and a battle against the teachings of God's kingdom.

Tämä halu seurata eri polkua. Vuosien kuluessa olemme käyneet keskusteluja, emme päivittäisiä keskusteluja, mutta ajoittain nämä keskustelut nousivat esiin. Ajat olivat vaikeita, ja me keskustelimme, joskus tunteja kerrallaan. Asiat eivät olleet hyvin, mutta oli vielä toivon pilkahdus, että hän halusi uskoa.

This desire to follow a different path. As the years have gone on, we've had discussions, not daily discussions, but intermittently these discussions would come up. Times were difficult, and we would visit, sometimes hours at a time. Matters were not well, but there was still a glimmer of hope that she desired to believe.

Päätimme ne keskustelut evankeliumiin, toivoen ja rukoillen ja luottaen siihen, että Jumala jatkaisi hänen kantamistaan ja meidän jokaisen kantamista. Ja jokaisen keskustelun myötä, joka käytiin, oli ilmeistä, että ajauduimme yhä kauemmas toisistamme. Se ei ole kovin paljon erilaista kuin nämä keskustelut, joita olemme käyneet laajemmassa mittakaavassa Jumalan valtakunnassa. Ja lopulta

We would end those discussions with the gospel, hoping and praying and trusting that God would continue to carry her and carry each of us. And with each discussion that would happen, it was evident that we were drifting further apart. It's not that much different than these discussions that we've had on a larger scale in God's kingdom. And eventually,

Kävi niin, että keskustelussa viime keväänä, vaikka vaimolleni ja minulle oli ilmeistä, että hedelmiä ei ollut ollut eikä hän ollut uskonut jonkin aikaan, hän pystyi myöntämään, ettei hän usko samalla tavalla. Asumme edelleen samassa ajallisessa kodissa, mutta emme asu samassa taivaallisessa huoneessa, samassa Jumalan huoneessa.

It happened that in a discussion last spring, even though it was evident to my wife and I that the fruits had not been there and she had not been believing for some time, she was able to acknowledge that she does not believe the same way. We continue to dwell in the same temporal household, but we don't dwell in the same heavenly household, the same household of God.

Emme voi tervehtiä toisiamme emmekä voi enää jakaa sitä evankeliumia, ellei hän pysty Jumalan armosta tajuamaan tilaansa ja pysty ottamaan vastaan sitä Vapahtajan rakastavaa kutsua panna asiat pois ja tehdä parannus. Niin yksinkertaisia asiat ovat jopa täällä tänään.

We cannot greet each other and we can no longer share that gospel unless she's able to, by God's grace, realize her condition and be able to accept that loving call of the Savior to put matters away and to repent. That's how simple things are even here today.

Suuria kysymyksiä ja suuria keskusteluja, mutta yksinkertaisia vastauksia ja tuloksia. Meillä ei tarvitse olla kaikkia käsityksiä. Tiedämme, että usko ei tule ymmärryksestä, mutta ymmärrys tulee uskon myötä. Voimme nöyrtyä ja panna väärät käsityksemme ja epäilyksemme ja missä ikinä olemmekin, ne asiat pois.

Large questions and large discussions, but simple answers and results. We don't have to have all understandings. We know that faith doesn't come by understanding, but understanding will come with faith. We can humble ourselves and put our wrong understandings and misgivings and wherever we're at, those matters away.

Jumalan rakastava kutsu on yhä olemassa tänään, ja evankeliumi saarnattaisiin. Jos ei, kysymys mielessäni on, miten voimme jatkaa eteenpäin? Olemmeko samassa Jumalan huoneessa vai asutammeko vain samaa ajallista taloutta? Kaikki monet lankeemukseni ja huoleni ja epäilykseni, saanko kuulla teidät evankeliumissa?

God's loving call is still there today, and the gospel would be preached. If not, the question in my mind is, how can we continue forward? Are we in the same household of God, or are we only occupying the same temporal household? All my many failings and worries and doubts, can I hear you in the gospel?

Sam Roiko Elk Riveristä. Minäkin

Sam Roiko from Elk River. I also

Nautin todella esityksestä, että veli Keithille annettiin Jumalalta se ymmärrys ja viisaus koota se, ja miten kallisarvoisesti hän puhui seurakuntaopista. Ja monissa näistä

Really enjoyed the presentation that Brother Keith was given that understanding and wisdom by God to put that together and how preciously he spoke of the doctrine of the congregation. And in many of these

Näistä keskusteluista, joihin olemme viitanneet monien vuosien ajan, on ollut syytös tai kysymys, että missä on opillinen ero?

These discussions that we've been referencing for the many years, there's been the accusation or the question that where is the doctrinal difference?

Ja luulen, että ajan kuluessa on tullut yhä ilmeisemmäksi, että seurakuntaoppi on se, mikä on kyseenalaisena. Uskommeko, että tässä on Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis, ja että meidän pitäisi olla nöyriä ja kuulla, mitä nämä muut ihmiset, vaikka itsekin vajavaisia, sanovat? Vai voinko minä...

And I think it's become more and more evident as time has come on that the doctrine of the congregation is what's in question. Do we believe that here is the congregation of God, the body of Christ, and that we should be humble and hear what these other individuals, though faulty themselves, are saying? Or can I...

Yhä pitäytyä omaan ymmärrykseeni, joka on sen yläpuolella. Ja jos me, kun olemme tottelemattomia sille äänelle ja pitäydymme omaan ymmärrykseemme, silloin me, niin kuin kuningas Saul, olemme asettaneet itsemme päätä pidemmiksi kuin muu kansa. Ja sen polun loppu on hyvin murheellinen.

Still cling to my own understanding, which is above that. And if we, when we are disobedient to that voice and cling to our own understanding, then we, like King Saul, have set ourselves as a head taller than the rest of the people. And the end of that pathway is very sorrowful.

Kun olen ajatellut niitä paria kommenttia, joissa on kysytty, onko se ero jo tapahtunut ja täytyykö meidän nyt tunnustaa se? Olen pohtinut sitä, miten viime vuosien aikana oli tällaista muuttoliikettä

When I've thought of the couple of comments that have asked that has that separation already taken place and are we now needing to acknowledge that? I've been reflecting on how over the last years there was this kind of migration from

No, erityisesti täällä Minnesotan alueella, kun jotkut, jotka ovat nyt Minneapolisin seurakunnan jäseniä, lähtivät entisistä kotiseurakunnistaan, olipa se Rockford, Monticello, Elk River tai Cokato, liittyäkseen Minneapolisiin. Ja

Well, especially here in the Minnesota area when some who are now members of the Minneapolis congregation left their former home congregations, whether it was Rockford, Monticello, Elk River, or Cokato, to join Minneapolis. And

Tietysti olemme tunnustaneet, että on vapaus mennä minne haluaa siinä mielessä. Mutta täällä Jumalan valtakunnassa, kun on ollut tällaista muuttoliikettä, se on aina ollut niin, että ihminen olisi jättänyt sellaisen seurakunnan ykseyden, joka oli ykseydessä muun Siionin kanssa, ja mennyt toiseen seurakuntaan.

Of course we've acknowledged that there's freedom to go where you want in that sense. But here in God's kingdom, when there has been this kind of migration, it's always been where one would have left the unity of one congregation that was in unity with the rest of Zion and gone to another congregation.

Ja pysyivät siinä saumattomassa yhteydessä. Mutta ne, jotka menivät Minneapolisiin, lähtivät hoitamatta asioita omissa kotiseurakunnissaan. Lähtivät, koska, no, kommentteja kuten, minua ei rakastettu siellä, tai minua ei ymmärretty.

And remained in that seamless unity. But those that went to Minneapolis left without caring for matters in their own home congregations. Left because, well, comments like, I was not loved there, or I was not understood.

Ja sitten liittyivät Minneapolisin seurakuntaan, jossa he tunsivat löytäneensä joukon, joka pystyi rakastamaan heitä niin kuin he halusivat tulla rakastetuiksi. Ja kai minun ajatukseni on se, että, niin kuin kuulimme alustuksessa, että

And then joined the Minneapolis congregation where they felt that they found a group that was able to love them as they wanted to be loved. And I guess my thought is that, as we heard in the presentation, that

Jumalan seurakunta täällä maan päällä on yhtä samassa ymmärryksessä, että jos me sitten toimimme niin, että täällä eteläisessä Minnesotassa on kaksi eri joukkoa

The congregation of God here on earth is united in the same understanding that if we then act in a way that here in southern Minnesota there are two different groups

Yksi, jossa minua ei rakasteta ja löydän yhteyden, ja sitten toinen, jossa löydän yhteyden. Ja teoillamme, liittymällä siihen toiseen joukkoon, olemme jo erottaneet itsemme uskovaisista.

One where I am not loved and find unity and then another where I do find unity. And by our actions in joining that other group, we have already separated ourselves from the believers.

Ja siinä Galatalaiskirjeen luvussa, jossa kuulimme Paavalin kirjoittavan Hengen hedelmistä, hän puhuu myös siitä, kuinka lihan tekoja on tämä viha ja riita ja kapina ja eriseura. Se on, se on syntiä, kun me lähdemme joukosta

And in that chapter in Galatians where we heard Paul write of the fruits of the Spirit, he also speaks of how works of the flesh is this wrath and strife and sedition and heresy. That is, it is a sin when we leave a group

Uskovaisia, jotka pyrkivät samassa uskossa ja rakkaudessa kuin muut uskovaiset, ja sanomme, että me emme usko samalla tavalla tai meillä on pieniä eroja ymmärryksessä, ja sitten liitymme toiseen joukkoon. Ja me näemme sen hedelmät sitten, kun

Of believers who are endeavoring in the same faith and love as the other believers and say that we don't believe the same or have little differences in understanding and then join another group. And we see the fruits of that then when

Niiden monien vuosien aikana se riita kasvoi siinä Minneapolisin seurakunnassa siihen hetkeen asti, jota olemme muistelleet ja joka tapahtui vuosi ja muutama kuukausi sitten, kun niiden, jotka ovat samassa rakkaudessa ja yhteydessä kuin muu Siion, oli pakko lähteä. Ja

Over those many years, that strife increased in that Minneapolis congregation until that moment that we've remembered took place a year and some months ago, when those who are in the same love and unity as the rest of Zion had to leave. And

Siellä oli jo tämä... Tämä asia ei ole sellainen, jossa Jumalan lapset olisivat olleet melkein vain sivustakatsojia, vaan on ollut halu hoitaa asioita. Jo kolme vuotta sitten, kun...

There was already this... This matter isn't one that the children of God have been almost just bystanders watching, but there's been a desire to care for matters. Already three years ago when the...

Monet monissa seurakunnissa olivat huolissaan Wolf Laken puhujaveljistä ja halusivat keskustella heidän kanssaan ennen kuin pyytäisivät heitä palvelemaan seurakunnissaan. Sitä hoitoa ei otettu vastaan ja sitä vastustettiin. Ja tuli tätä kovettumista ja kaivautumista ja oman kannan betonoimista.

Many in many congregations were concerned with the Speaker Brothers from Wolf Lake and wanted to visit with them before asking them to serve in their congregations. That care was not accepted and resisted. And there was this hardening and digging in and cementing of one's own position.

Ja sitten vuosi tai kaksi vuotta myöhemmin, sitten kun uskovaisten oli pakko lähteä siitä Minneapolisin seurakunnasta, ja oli taas se halu, että meidän täytyy keskustella näistä asioista, että se tuntui niin vakavalta asialta, että emme voi jatkaa palvelijoiden lähettämistä sinne.

And then a year or two years later, then when the believers had to leave that Minneapolis congregation, and there was again the desire that we need to visit about these matters, that it seems like it was such a serious matter that we cannot keep sending servants there.

Ja kai se on mielenkiintoista, tiedättekö, niin kuin osoitettiin siihen aikaan ennen kuin ne monet ihmiset lähtivät Minneapolisista, oli muita palvelijoita eteläisestä Minnesotasta, jotka palvelivat Minneapolisin seurakuntaa säännöllisesti, oli se sitten raamattutunteja tai seuroja. Ja

And I guess it's interesting, you know, as was pointed to that time before those many individuals left Minneapolis, there were other servants from southern Minnesota who were serving the Minneapolis congregation on a regular basis, whether it was Bible classes or services. And

Me tunsimme sitä samaa rakkautta ja yhteyttä niiden kanssa, joiden oli pakko lähteä. Ja kun tuli aika keskustella siitä, että tämä oli vakava asia, kun niiden piti lähteä, tunsivat, että heidän piti lähteä oman sielunsa autuuden tähden. Ja pyyntö jätettiin, että Minneapolisin johtokunta järjestäisi kokouksen siitä keskustelemiseksi.

We felt that same love and unity with those who had to leave. And when it came time to visit about, that this was a serious matter when those needed to leave, felt they needed to leave for their own soul salvation. And the request was left that the Minneapolis board would arrange a meeting to visit about it.

Ja viime syksynä, puolitoista kuukautta myöhemmin MBMAC:ssa, ei vieläkään ollut pyyntöä keskustella. Ja vetoomus esitettiin taas, että keskustellaan näistä. Meidän täytyy keskustella näistä. Nämä ovat vakavia asioita. Ja oli se yksi kommentti, että he yrittävät selvittää, miten keskustella, miten järjestää nämä kokoukset, kun

And last fall, a month and a half later at the MBMAC, there was yet no request to visit. And the plea was again made to let's visit about these. We need to visit about these. These are serious matters. And there was the one comment that they're trying to figure out how to visit about, how to arrange these meetings when

Ja silti ei koskaan ollut halua keskustella näistä. Ja sitten pidettiin valtakunnallinen kokous, jossa taas vetoomus oli, että meidän täytyy keskustella ja hoitaa näitä asioita. Ja se oli hiljaisuutta. Ja sitten vuosikokouksessa kokousedustajat olivat tästä huolissaan, että

And yet, there was never any desire to visit about these. And then the nationwide meeting was held, where again, the plea was that we need to visit about and care for these matters. And that was silence. And then at the annual meeting, the delegates were troubled by this that

Nyt Minneapolis tunsi olonsa mukavaksi kutsuessaan veljiä Wolf Lakesta palvelemaan siellä ja muita. Ja kokousedustajat olivat seurakunnista. Seurakunnat olivat niin huolissaan, että ne lähettivät kokousedustajansa vuosikokoukseen sillä viestillä ja pyynnöllä, että LLC:n verkkosivuilla emme voi enää arkistoida niitä saarnoja tai pitää linkkiä heidän seuralähetyksiinsä.

Now Minneapolis felt comfortable calling the brothers from Wolf Lake to serve there and others. And the delegates were from the congregations. The congregations were so troubled they sent their delegates to the annual meeting with the message and the request that on the LLC website we can no longer archive those sermons or have the link to their service broadcasts.

Ja että meidän täytyy keskustella näistä. Ja joka kerta kun näitä päätöksiä tehtiin, se oli niin, että se oli tilapäinen tauko tässä, jotta voisimme pysähtyä ja keskustella asiasta. Ja

And that we need to visit about these. And each time these decisions were made it was so that it was a temporary pause in this so we could pause and visit about the matter. And

Sen sijaan että asiaa hoidettaisiin, kuulemme syytöksiä, kuten se, joka esitettiin toukokuun kokouksessa, että äiti näännyttää lastaan nälkään, sen sijaan että tämä kutsu, että täällä näissä eteläisen Minnesotan seurakunnissa Jumalan sanaa saarnataan ja jokainen on tervetullut tulemaan. Ja lähetystoimikunta täällä Keskilännen alueella oli sitten lähettänyt kirjeet

Rather than caring for the matter, we hear accusations such as the one made at the May meeting that the mother is starving her child, rather than this invite that here in these southern Minnesota congregations, God's word is preached and everyone is welcome to come. And the mission committee here in the Midwest area then had sent letters to

Minneapolisiin ja Wolf Lakeen, että emme voi aikatauluttaa teille seuroja vuodelle 2022 ennen kuin nämä asiat on hoidettu. Ja sitten nyt lokakuussa eteläisen Minnesotan kokouksessa pidettiin monia, monia puheenvuoroja, ja tuntui, että Hengen ääni vaiennettiin. Siellä oli...

Minneapolis and Wolf Lake, that we can't schedule services for you for 2022 until these matters are cared for. And then now, in October, at the Southern Minnesota meeting, many, many speaking turns were kept, and it felt that the voice of the Spirit was being muted. There was...

Se ääni, joka siellä tuli, tuli opettamaan ylpeästä ja tietävästä asemasta meille, jotka olemme heitä heikompia ymmärrykseltämme. Siellä oli tieto, siellä oli viisaus, ja Hengen äänellä ei ollut mitään sanottavaa.

The voice that came there came to teach from a proud and knowing status to those of us whom are of more feeble understanding than them. There was the knowledge, there was the wisdom, and the voice of the Spirit had nothing to say.

Ja silti tässä me olemme niiden monien kokousten jälkeen ja päätökset on tehty, ja silti vetoomus ja pyyntö on, että tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa. Tässä meillä on Jumalan seurakunta läsnä.

And yet here we are after those many meetings and decisions have been made and yet the plea and the request is that today if you hear his voice, harden not your hearts. God resists the proud but gives his grace to the humble. Here we have the congregation of God present.

Ei voi olla kahta erillistä joukkoa, jotka molemmat ovat Kristuksen ruumis. Kristus ei ole jaettu. Ja niin kuin kuulimme alustuksessa, Jumala on kärsivällinen ja rakastava Jumala. Silti niin kuin Jumala muistutti Nooan aikana, hän sanoi, minun henkeni ei aina kamppaile ihmisen kanssa, sillä hän on liha.

There cannot be two separate groups that are both the body of Christ. Christ is not divided. And as we heard in the presentation, God is a patient and loving God. Yet as God reminded in the time of Noah, he said, my spirit will not always strive with man for he is flesh.

Ja tuli se aika Abrahamin talossa, kun Saaran piti sanoa Abrahamille, että aja pois orjatar ja hänen poikansa. Jumala Henkensä kautta johdattaa ja ohjaa seurakuntaansa ja

And there came that time in Abraham's house when Sarah had to tell Abraham to cast out the bondwoman and her son. God, through his spirit, leads and guides his congregation and

Kun on asioita hoidettavana, jos me vastustamme Hengen ääntä ja olemme tottelemattomia, loppu on tuho. Lopulta orjatar ja hänen poikansa ajetaan pois. Ja milloin se aika on, en tiedä. Mutta olen ajatellut ja olen pohtinut

When there is matters to be cared for, if we resist the voice of the spirit and are disobedient, the end is destruction. Eventually, the bondwoman and her son will be cast out. And when that time is, I don't know. But I've thought and I've been pondering

Siitä on monia, monia vuosia, kun oli kommentteja siitä, että taivaanrannalla on myrskypilviä. Ja en ole kuullut sellaisia kommentteja viime aikoina, koska näyttää siltä, että myrskypilvet ovat täällä ja ne ovat yläpuolellamme. Mutta luotan siihen, että näinäkin myrskyisinä aikoina meidän Herramme ja Vapahtajamme on yhä täällä lastensa kanssa tässä aluksessa.

It was many, many years ago when there were comments such that there are storm clouds on the horizon. And I haven't heard those kinds of comments in recent times because it seems that the storm clouds are here and they are overhead. But I trust that even in these stormy times that our Lord and Savior is still here with his children in this vessel.

Ja näyttää siltä, niin kuin veljet puhuivat Suomessa keskustelussa vuonna 1934, että on joitakin, jotka ovat hypänneet toiseen alukseen, joka on kiillotetumpi ja näyttää paljon paremmalta kuin tämä Jumalan valtakunnan alus, tämä tervattu arkki.

And it seems as the brothers spoke in Finland in the discussion in 1934 that there are some who have jumped into a different vessel that is more polished and looks a lot better than this vessel of God's kingdom, this tarred ark.

Ja nyt he ovat ajelehtineet niin kauas, että he eivät enää pysty kuulemaan, kun Hengen ääni puhuu. Mutta silti Hengen ääni kutsuu ja sanoo, tässä on Jumalan valtakunta, ja tässä on se, missä evankeliumia saarnataan. Ja Jeesus sanoo, hedelmistään te tunnette heidät.

And now they have been drifting so far away that they are no longer able to hear when the voice of the Spirit speaks. But yet, the voice of the Spirit is calling and saying, here is God's kingdom, and here is where the gospel is preached. And Jesus says, by their fruits ye shall know them.

Ja tunnen oman heikkouteni ja vikani ja tiedän sen. Olen lihaa ja verta ja syntinen ja kysyn, saanko uskoa omat syntini anteeksi? Me uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä. Voitko ojentaa sen oikealle siihen Lorenille? Loren Ylioja Dunblanesta. Ensiksi haluaisin tuoda paljon lämpimiä terveisiä sieltä Saskatchewanista.

And I feel my own weakness and faults and I know that. I am flesh and blood and sinful and ask, can I believe my own sins forgiven? We believe all sins forgiven in Jesus' name, in the precious blood. Can you hand it to your right there to Loren? Loren Ylioja from Dunblane. First, I'd like to bring lots of warm greetings from there in Saskatchewan.

Vain joitakin veljiä meidän johtokunnastamme siellä Dunblanessa ja Saskatoonista ja kaikista johtokunnista, ja he muistavat teitä kaikkia täällä. Toivon, että pystyn puhumaan jotenkin järkevästi. Nostin käteni pari tuntia sitten, joten. Kun mietin asiaa, kai, ensinnäkin, vain muutama asia, jotka jotenkin pistivät silmään tai kuulostivat oudoilta, oli kun mietimme tervehtimistä

Just some brothers on our board there in Dunblane and from the Saskatoon and all the boards, and they remember you all here. I hope I can make some sense. I put up my hands over a couple hours ago, so. When considering the item, I guess, first off, just a few things that sort of struck me or sounded funny was when we consider greeting

Toisia Jumalan terveellä. Niin kuin meitä on lapsesta asti opetettu, että me haluaisimme ottaa vastaan nuhteen, joka tulee meille muilta uskovaisilta tai seurakunnalta. Joten näyttää siltä, että jos joku epäröisi

Others with God's peace. As we've been taught from a child that we'd want to accept the rebuke that comes to us from other believers or from the congregation. So it seems that if one would be hesitant

Tervehtiä minua Jumalan terveellä, minä haluaisin kysyä, missä minä olen? Miksi näin on? En katsoisi ja etsisi vikaa siitä, joka harkitsee tätä. Ajatus siitä, että tämä ja sitominen ovat samankaltainen asia, en usko, että

To greet me with God's peace, I would want to ask, where am I? Why is this? Not look and find fault in that one that's considering this. The thought that this and binding are a similar thing, I don't think

Se on tarkka. Sitomisen teossa, minun heikossa ymmärryksessäni, tämä on askel, joka otetaan sen jälkeen, kun joku on teoillaan kieltänyt uskonsa, ja se ei todellakaan ole jotain, mitä yksittäinen Jumalan lapsi voi tehdä.

It's accurate. With the act of binding, in my weak understanding, this is a step that is taken after through one's actions, they have denied their faith, and it's certainly not something that an individual child of God can do.

Ajatus siitä, että me tuomitsemme tai otamme jonkun uskon pois tai nuhteella, tai että emme elä lain alla, kai. Jos olemme siinä pisteessä, että nuhde

The thought that we are judging or we're taking someone's faith away or with rebuke or that we don't live under the law, I guess. If we're at the point that rebuke

Tuntuu laille. Näyttää siltä, ja toivon, että minua voidaan oikaista, jos olen tässä väärässä, mutta jos se todellakin on laki, joka puhuu meille, näyttää siltä, että usko olisi jo lähtenyt, koska laki ei puhu jollekulle,

It feels like the law. It seems, and I hope I can be corrected if I'm wrong here, but if it is indeed the law that is speaking to us, it seems that faith would have already left because the law does not speak to someone

Joka uskoo tai jolla on Pyhä Henki. Ja usein se syy, miksi joku puhuisi meille, kai, on se, että meidän tekomme ja puheemme ovat jo, miten sanoisin, kieltäneet uskomme, vaikka emme olisi tehneet niin sanallisesti. Kun mietin

Who is believing or has the Holy Spirit. And often, the reason someone would speak to us, I guess, is our actions and our speech have already, how do I say, have denied our faith, even if we haven't done so verbally. Considering

Sitä, mitä John Lehtola sanoi, kai minä kutsuisin sitä rusinoiden poimimiseksi pullasta, tietyn osan poimimiseksi saarnasta, jotta löytäisi sen, mikä ruokkii sitä, mitä haluaisin kuulla. Saarnat

What John Lehtola was saying, I guess I would call it cherry-picking a certain portion out of a sermon to find that which feeds what I would like to hear. The sermons

Mitään lausetta tai edes mitään saarnaa ei minun mielestäni pitäisi tarkastella yksinään, vaan pikemminkin yhteydessä niihin saarnoihin tai niistä saarnoista, joita kuulemme kautta Siionin. Meillä on nyt lahjana lähetykset, pystymme kuuntelemaan

Any sentence or even any sermon I don't think should be considered on its own, but rather in context with or from the sermons that we are hearing across Zion. We have the gift now with the broadcasts, we're able to listen

Saarnoja, jotka tulevat jokaisesta seurakunnasta, ja ääni pysyy samana. Jokainen puhuja palvelee omilla lahjoillaan. Hän palvelee myös omilla heikoilla sanoillaan ja mahdollisesti tietyn tilanteen yhteydessä. Joten en usko, että on reilua ottaa pieniä ja tiettyjä osia tai edes yksittäisiä saarnoja

To sermons coming from each and every congregation and the voice remains the same. Each speaker is serving with his own gifts. He's also serving with his own weak words and in context possibly of a certain situation. So I don't think it's fair to take small and certain portions or even single sermons

Oikeuttamaan omia tekojaan tai uskomuksiaan. Ja sitten viimeinen asia, juuri kun Sam puhui, se muistutti minua siitä kommentista siinä aluekokouksessa, tai anteeksi, siinä toukokuun kokouksessa, valtakunnallisessa, äidistä, joka näännyttää lapsiaan nälkään. Ajattelin sitä näin. Äitini halusi, että kasvan syöden.

To justify one's actions or beliefs. And then the last thing, just when Sam was talking, it reminded me of that comment at that area-wide meeting, or sorry, that meeting in May, the nationwide, about the mother starving her children. I thought of it this way. My mom wanted me to grow up eating.

Lihaa ja perunoita. Mutta minä olisin ollut tyytyväinen jäätelöön ja kekseihin. Äiti tiesi, mikä oli minulle parhaaksi, ja hän kielsi minulta sen, mikä ei ollut hyvää. Ja se on se kutsu tässä nyt. Me haluamme, Siion, seurakunta, äiti, haluaa, että hänen lapsiaan ruokitaan sillä, mikä on hyvää, ei jollakin, mikä vetoaa lihaamme.

Meat and potatoes. But I would have been happy to have ice cream and cookies. Mom knew what was best for me, and she denied me that which wasn't good. And that's what the call here is now. We want Zion, the congregation, the mother, wants her children to be fed with that which is good, not with something that appeals to our flesh.

Kyllä, ehkä siinä kaikki, mutta pyydän vain, saisinko kuulla sen evankeliumin monista synneistäni, epäilyksistäni ja heikkouksistani. Meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Okei, luulen, että suunnittelemme jatkavamme keskustelua noin kello 2.30:een asti. Tässä on lista, joka minulla on. Ei, listalla on kahdeksan ihmistä. Ensimmäinen on vain, jotta tiedätte, missä kohtaa olette, jottei teidän tarvitse olla liian huolissanne liian pitkää aikaa.

Yes, maybe that's all, but I just ask if I could hear that gospel for my many sins, doubts, and weaknesses. We have all sins forgiven in Jesus' name. Okay, I think we're planning on going until around 2.30 with the discussion. Here's the list that I have. No, there's eight people on the list. The first is just so you know where you're at so you don't have to be too worried for a too long period of time.

Reino Kuoppala, Pat Kariniemi, Steve Warwaruk, Olli Kujala, Don Lahti, Jouko Haapsaari, Martin Pylvainen ja Russ Roiko. Minulla on kolme asiaa, jotka tulevat mieleeni, ja katsotaan, muistanko ne.

Reino Kuoppala, Pat Kariniemi, Steve Warwaruk, Olli Kujala, Don Lahti, Jouko Haapsaari, Martin Pylvainen, and Russ Roiko. I have three things that come to my mind, and let's see if I remember them.

Mutta kun ajattelemme tervehtimistä, tai kun ajattelemme sellaisen tervehtimistä, joka on hyvin ilmeisesti Jumalan valtakuntaa vastaan, ei ole väliä, onko hän jossakin tunnetuista eriseuroista vai onko joku, joka kulkee Jumalan lasten mukana mutta ei ole osa heitä. Jos alamme tervehtiä heitä, otamme osaa heidän kanssaan heidän pahoihin tekoihinsa. Ja se voi olla vaarallista.

But when we think about greeting, or when we think about greeting somebody who's very apparently opposed to God's kingdom, it doesn't matter if they're in one of the known heresies, or if there's somebody that's traveling along with the children of God, but not part of them. If we begin to greet them, we're taking part with them in their evil ways. And that can be dangerous.

Koska he voivat vetää meidätkin omalle tielleen. Mutta mikä on parempi, on se, kun emme tervehdi ja sitten he alkavat kysyä, miksi et tervehtinyt? Mikä kaunis tilaisuus saada keskustelu käyntiin siitä, missä he ovat ja missä minä olen. Niin että se selkiytyisi. Sitten toinen ajatus, joka minulla oli, on,

Because they can draw us also into their way. But what is better is when we don't greet and then they begin to ask, why didn't you greet? What a beautiful opportunity to get a discussion going as to where they are and where I am. So that would be clarified. Then another thought that I had is,

Kun ajattelemme sitä tosiasiaa, että me emme palvele, että seurakunnat eivät palvele Minneapolista ja Wolf Lakea, herää kysymys, miksi niitä seuroja mainostetaan Voice of Zionissa? Yritämmekö rohkaista ihmisiä menemään sinne niillä ilmoituksilla Voice of Zionissa? Se on jotain, mitä ehkä pitäisi tarkastella ja harkita.

When we think of the fact that we don't serve, that the congregations don't serve Minneapolis and Wolf Lake, the question arises, why are those services advertised in the Voice of Zion? Are we trying to encourage people to go there with those ads in the Voice of Zion? That's something that perhaps should be looked at and considered.

Ja sitten yksi muu asia, kun ajattelen niitä eri kohtia, joita nousee esiin. Ihmiset keksivät kaikenlaisia ajatuksia, lainauksia ja sitä ja tätä Raamatusta, ja he yrittävät selittää ajatuksiaan inhimillisellä lihallisella ymmärryksellä.

And then one other thing when I think of the different points that come up. People come up with all kinds of ideas, quotes, and this and that from scripture, and they try to explain their thoughts with human carnal understanding.

Se tavallaan muistuttaa minua siitä, kun käärme tuli Eevan luo ja sanoi, onko Jumala todella, sanoiko Jumala todella näin? Ja sai Eevan keskusteluun käärmeen kanssa. Ja muistan, että yksi Suomen puhujista puhui tästä ja hän sanoi, että siinä Eeva lankesi, lankesi uskosta. Kun hän aloitti sen keskustelun käärmeen kanssa.

It kind of reminds me of when the serpent came to Eve and said, has God really, did God really say this? And got Eve into a conversation with the serpent. And I remember one of the Finland speakers was talking about this and he said, that's where Eve fell in, fell from faith. When she began that conversation with the serpent.

Ja niin me emme halua sotkeutua liian pitkälle näihin selityksiin yrittäessämme selvittää jotain lihallisella mielellä. Raamatun lainaaminen on hyvä. Mutta kun lainaamme Raamattua, haluamme lainata koko Raamatun kohdan, emme vain osia, jotka tyydyttäisivät meitä. Muistan yhden kokouksen, joka meillä oli Menahgan, Wolf Laken ja Brainerdin välillä

And so we don't want to get involved too far in these explanations to try and figure something out with the carnal mind. Quoting scripture is fine. But when we quote scripture, we want to quote complete scripture, not just parts that would satisfy us. I remember one meeting we had between Menahga, Wolf Lake and Brainerd

Yksi Wolf Laken ihmisistä mainitsi Heprealaiskirjeestä, jossa puhutaan jokaisen taakan pois panemisesta, joka aina järkyttää meitä, ja katsomisesta Jeesukseen, meidän uskomme alkajaan.

One of the people from Wolf Lake mentioned from Hebrews where it talks about putting away every weight that always upsets us and looking forward to Jesus, the author of our faith.

Mutta mitä hän teki, oli että hän jätti pois ensimmäisen jakeen ja jatkoi vain toisella ja kolmannella jakeella. Ja niin häneltä kysyttiin, no, miksi jätit pois sen ensimmäisen jakeen? Hän ei vastannut siihen. Joten haluamme olla varovaisia tämän kanssa. Emme halua ruokkia lihallista mieltä, emmekä halua käyttää lihallista mieltä yrittäessämme tulkita

But what he did was he left out the first verse and just continued on with the second and third verse. And so he was questioned, well, why did you leave out that first verse? He didn't answer that. So we want to be careful with this. We don't want to feed the carnal mind, and we don't want to use the carnal mind in trying to interpret

Mikä on Jumalan sana? Mutta mitä me haluamme tehdä? Me haluamme olla lapsenmielestä. Rukoilla Jumalaa, että Jumala ilmoittaisi meille, mikä on hänen tahtonsa ja että hän antaisi meille voimaa pysyä Jumalan valtakunnassa. Ja sitten viimeinen asia, kun ajattelen ihmisiä, jotka ovat väärässä, seuraavat väärää henkeä, ajattelen ihmisiä,

What is God's word? But what do we want to do? We want to be from a childlike mind. Pray to God that God would reveal unto us what is his will and that he would give us strength to remain in God's kingdom. And then the last thing that when I think of people who are in the wrong, following the wrong spirit, I think people

Jotka ovat niissä seurakunnissa, jotka ovat Jumalan valtakuntaa vastaan. Me tiedämme, että jos he, mitä sanoisin, jos he heräävät, jos Jumala ilmoittaa heille, missä he ovat, heidän täytyy tulla takaisin Jumalan valtakuntaan parannuksen kautta. Ei toimi, että vain kävelee toiseen seurakuntaan ja alkaa liittyä, alkaa maksaa jäsenmaksuja siinä seurakunnassa ja jatkaa siitä.

Who are in those congregations that are opposed to God's kingdom. We know that if they, what would I say, if they wake up, if God reveals unto them where they are, they need to come back into God's kingdom through repentance. It doesn't work to just walk into another congregation and start joining, start paying dues in that congregation and go on from there.

Heidän täytyy tulla sisään ovesta, joka on Kristus Jeesus. Niin kuin Jeesus sanoo, minä olen ovi. Joka minun kauttani tulee sisään, saa iankaikkisen elämän. Ja niin nämä ovat joitakin niistä asioista, jotka tulevat mieleeni. Ja muuten huomaan olevani heikko ja köyhä ja syntinen.

They need to come in through the door which is Christ Jesus. As Jesus says, I am the door. Whosoever cometh in by me shall have everlasting life. And so these are some of the things that come to my mind. And other than that, I find myself to be weak and poor and sinful.

Ja sanon niin kuin apostoli Paavali, oi minä kurja sielu, oi minä kurja ihminen, kuka pelastaa minut? Ja kysyn, saanko vielä uskoa kaikki syntini ja epäilykseni anteeksi tänään? Okei, me keskeytämme. Pete Lever, hän on alueella, jossa kännykän kuuluvuus ei ole kovin hyvä, mutta juuri nyt on, joten jos voimme mennä suoraan hänelle, se olisi hienoa.

And say like the Apostle Paul, O wretched soul, O wretched man that I am, who will deliver me? And I ask that can I yet believe all my sins and doubts forgiven today? Okay, we're going to interrupt. Pete Lever, he's in an area where cell coverage is not that great, but right now he is, so if we can go right to him, that'd be great.

Pete Lever.

Pete Lever.

Okei, Pete, sinun täytyy poistaa mykistys omasta päästäsi.

Okay, Pete, you have to unmute yourself from your end.

Olet yhä mykistettynä, Pete. Ehkä voisimme siirtyä listalla seuraavaan, joka on Pat Kariniemi, ja palaamme Pete Leveriin. Olen Patrick Kariniemi Minneapolisista, ja ennen kuin aloitan, haluaisin kuulla evankeliumin. Meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, aamen.

You're still on mute, Pete. Maybe we could go to the next on the list, which is Pat Kariniemi, and we'll go back to Pete Lever. I'm Patrick Kariniemi from Minneapolis, and before I begin, I would like to hear the gospel. We have all sins forgiven in Jesus' name, amen.

Minulla on vain muutama ajatus tässä. Yksi, kun on kyse tervehtimisestä, ajattelen taaksepäin aikaa, kun olin nuori aikuinen, ystävieni joukossa oli niitä, jotka käytännössä eivät eläneet uskovaisten elämää. Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai.

I just have a few thoughts here. One, when it comes to greeting, I think back to when I was a young adult, there were those amongst my friends who, for all intents and purposes, were not living the life of believers. Monday, Tuesday, Wednesday, Thursday, Friday.

Lauantai, sunnuntaiaamuna he tulivat kirkkoon. Ja sitten kirkon jälkeen he jatkoivat sitä elämää. Ja ihmettelin usein, miksi he edes vaivautuivat tulemaan kirkkoon. Ajattelin, että he olivat tekopyhiä. Ja en ymmärtänyt, miksi he vain tulivat ja esittivät uskovaisia sunnuntaiaamuna. Mutta

Saturday, Sunday morning they'd come to church. And then after church, they would continue with that life. And I often wondered why they would bother coming to church. I thought they were hypocrites. And I didn't understand why they would just come and pretend to be believers on Sunday morning. But

Niitä, jotka jatkoivat tulemista joka sunnuntaiaamu, ne kirkossa, jotka eivät tienneet, millaista heidän elämänsä oli, tervehtivät lämpimästi ja toivottivat heidät tervetulleiksi seuroihin. Ja kun olen vanhentunut, olen tajunnut, että he jatkoivat kirkkoon tulemista sen rakkauden ja anteeksiantamuksen tähden, jota siellä tarjottiin.

For those that continue to come every Sunday morning, those in church who didn't know what their lives were would greet them warmly and welcome them to services. And as I've gotten older, I realize they would keep coming to church because of the love and the forgiveness that was offered there.

Ja ne, jotka jatkoivat tulemista huolimatta, monissa tapauksissa, vuosien ja vuosien tästä elämäntyylistä, Jumala varjeli heidät uskossa, koska he halusivat jatkaa tulemista. Joten minun ajatukseni on tämä. Meille Minneapolisissa, me olemme täällä tänään. Me haluamme jatkaa tulemista.

And those that kept coming despite, in many cases, years and years of this lifestyle, God preserved them in faith because they desired to keep coming. So my thought is this. For those of us in Minneapolis, we're here today. We desire to keep coming.

Ja kiistäisin jossakin mielessä sen, ettei olisi ollut mitään yhteydenottoa tai yritystä keskustella tästä, koska on ollut lukuisia tilanteita, joissa on ollut monia, monia keskusteluja monien, monien ihmisten kesken. Ja tiedän, että minä henkilökohtaisesti todella arvostin näitä keskusteluja, sekä henkilökohtaisia että

And I would dispute in some sense that there hasn't been any outreach or effort to discuss this because there have been numerous instances where there has been many, many discussions amongst many, many individuals. And I know for me personally, I really appreciated these discussions, both personal ones and

Ja meillä on ollut, vaikka ne ovat vaikeita, näitä aluekeskusteluja. En täysin ymmärrä, miten tämä tapahtui. Itse asiassa en ymmärrä ollenkaan, miten olemme siinä, missä olemme tänään. Mutta luulen, ettei minun tarvitse ymmärtää. Minun tarvitsee vain olla täällä.

And we've had, even though they're difficult, these area discussions. I don't fully understand how this happened. In fact, I don't understand how we are where we are today at all. But I think I don't need to understand. I just need to be here.

Jatkaakseni matkaa uskossa, täällä on autuus. Ja luulen, että voin sanoa, että tämä on totta meille Minneapolisissa, että seurakunnan halu on pysyä uskossa. Ymmärrys, ehkä se tulee, ehkä ei,

To continue the journey in faith, this is where salvation is. And I think I can say that this is true for those of us in Minneapolis, that the congregation's desire is to remain in faith. The understanding, maybe it will come, maybe not,

Luulen, että hyväksynnän täytyy tulla. Ja uskon, että se tulee. Se on hidasta. Luulen, että erityisesti monille, jotka ovat olleet mukana tässä paljon pidempään kuin minä, näyttää siltä, että olemme ajassa, jossa emme voi enää

I think the acceptance has to come. And I do believe that it is. It is slow. I think, especially for many who have been involved with this for a lot longer than I, it seems like we're at a time where we can no longer

Jatkaa. Ja joissakin suhteissa tuntuu siltä, että olemme veitsenterällä, ja kuinka kauan voimme tasapainoilla siinä? Mutta kun ajattelen kirkkoa, kirkkoon tulemista, uskovaisia, ajattelen sitä lämpöä ja rakkautta ja anteeksiantamusta, jota siellä tarjotaan. Ja siihen minä haluan kuulua.

Continue. And in some respects, it does feel like we're on a knife's edge, and how long can we balance there? But when I think of church, coming to church, the believers, I think of the warmth and the love and the forgiveness that is offered there. And that's what I want to be a part of.

Joten sanoisin, yrittäkää tarjota sitä rakkautta ja sitä anteeksiantamusta ja kärsivällisyyttä ja rukoilkaa, että meille annettaisiin, jos ei ymmärrystä, niin ainakin hyväksyntä, että me kaikki voisimme jatkaa yhdessä kohti taivaallista kotiamme. Okei, onko Pete valmis? Okei. Pete, sinä olet seuraava.

So I would say try to offer that love and that forgiveness and patience and pray that we would be given, if not understanding, at least acceptance, that we would all be able to continue together towards our heavenly home. Okay, is Pete ready? Okay. Pete, you're next.

Kuuletteko minut nyt? Kuulemme. Okei. Teen tästä lyhyen, koska ajan. Vaimoni muistutti minua ajamaan tien sivuun. Mutta siitä huolimatta olen iloinnut useimmista puheista, joita olen kuullut täällä tänään. Puhun osittain siksi, että LLC:n johtokunnan jäsenenä,

Can you hear me now? We can. Okay. I'll make this brief since I'm driving. My wife reminded me to pull off the road. But nevertheless, I've been rejoicing at most of the speeches that I've heard here today. I'm speaking partly because as an LLC board member,

Me kaikki palvelemme koko Pohjois-Amerikan Siionia. Ja pari ajatusta viime aikoina, jotka ovat, no, itse asiassa jo melko pitkään, jotkut niistä, jotka ovat olleet niin huolestuttavia, ovat ne syytökset hengellisestä väkivallasta. Ja olen tuntenut itsekseni, kun ensimmäisen kerran kuulin sen termin,

We all serve the entire Zion of North America. And a couple thoughts recently that have, well, actually it's been for quite some time, some of them, that have been so troubling are those accusations of spiritual abuse. And I have felt to myself when I first heard that term,

Ajattelin, että tämä ei ole termi, joka tulee Jumalan valtakunnasta. Ja se on painanut ja huolestuttanut. Ja sitten kun ajattelen niitä monia vuosia nyt, joina tämä myllerrys, joka on itse asiassa muuttunut ei vain taisteluksi vaan sodankäynniksi Jumalan valtakunnassa.

I thought that this is not a term that comes from God's kingdom. And it's weighed and troubled. And then when I think of the many years now that this turmoil, which has actually turned into not just a battle, but warfare in God's kingdom.

Ja olen miettinyt, niin kuin monet ovat sanoneet, kuinka kauan? Kuningas Daavid itse kysyi lukuisia kertoja, kuinka kauan, Herra, kuinka kauan? Ja me kaikki olemme kuulleet saman vastauksen monta kertaa, että vain Jumala tietää sen ajan. Ja niin olemme rukoilleet rakkautta ja kärsivällisyyttä

And I've wondered, like many have said, how long? King David himself asked numerous times, how long, Lord, how long? And we've all heard the same answer many times over, that only God knows that time. And so we've prayed for love and patience

Että emme koskaan menettäisi sitä uskon ensimmäistä hedelmää. Mutta silti, jopa aivan viime aikoihin asti, on kirjoitettu kirjeitä, joissa on väitetty, että Minneapolisin seurakunta on syrjitty ja hylätty, ja olemme jo kuulleet

That we would never lose that first fruit of faith. But still, even up to very recently, there have been letters written that have claimed that the Minneapolis congregation has been ostracized and rejected, and we've already heard about

Äidistä, joka ei ruoki lapsiaan, ja tämäntyyppisistä asioista. Ja tiedämme myös, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti niin rakastavasti kirjeensä aivan alkuluvuissa huolistaan ja murheistaan ja siitä, kuinka hän hyvin selvästi sanoi,

The mother not feeding her children and these types of things. And we know also that the writer to the Hebrews wrote so lovingly in the very beginning chapters of his letter of his concerns and worries and how he very clearly said

Että he ovat tulleet, te olette tulleet kuuroiksi kuulemaan. Ja myös, oikein tai väärin, olen sanonut vaimolleni, sanoin, ei tunnu enää siltä, että kuulo on vain tylsistynyt. Monet puheet, joita olen itse kuullut, ja seurakunnat, jäsenet, yksittäiset ihmiset, jotka

That they have become, you have become dull of hearing. And also, rightly or wrongly, I've told my wife, I said, it doesn't feel like dull of hearing anymore. Many of the speeches that I have heard myself and congregations, members, individuals that

Ei ole tullut vain kuulon tylsistymistä, vaan he ovat tulleet kuuroiksi ja he ovat tulleet sokeiksi. Ja olen rukoillut lakkaamatta, minun täytyy sanoa, ensin itseni puolesta. Olen sanonut lapsilleni heidän kasvaessaan ja muille, ettei ole itsekästä

It hasn't become dull of hearing that they have become deaf and they have become blind. And I have prayed unceasingly, I have to say for myself first. I've told my children growing up and others that it's not selfish

Asettaa itsensä ensimmäiseksi rukouksissa taivaalliselle Isällemme. Rukous siitä, että hän näyttäisi minulle tien, että hän ohjaisi minua, etten lähtisi eri polulle. Joten olen niin kiitollinen, jopa tästä tekniikasta tänään, että olemme pitkällä ajomatkalla,

To place yourself first in the prayers to our Heavenly Father. The prayer that he would show me the way, that he would guide me, that I would not go off on a different path. So I'm so thankful, even for this technology today, that we're on a long driving trip,

On ollut muutama kohta, joissa se katkesi, mutta ne puheet, jotka olen kuullut vanhimmilta, jotka ovat puhuneet, ja näiltä nuorilta miehiltä, jotka ovat paljon nuorempia kuin minä, sydämeni on sanonut aamen. Olen kirjaimellisesti tuntenut iloa siitä työstä, jota Jumala tekee tänä päivänä.

There have been a few spots where it dropped out, but the speeches I've heard from the elders that have spoken and these young men that are very much younger than me, my heart has said amen. I have literally felt like rejoicing at the work God is doing this day.

Viimeinen rukoukseni tällä hetkellä on, että ne, jotka ovat kuulolta tylsistyneitä tai kuuroja tai sokeita, kuulisivat ja näkisivät, kuulisivat, mitä Henki sanoo seurakunnalle, niin kuin Raamattu muistuttaa meitä niin paljon. Ja olen ollut niin vallattu

My final prayer this moment is that those that are dull of hearing or deaf or blind would hear and see, hear what the Spirit is saying unto the congregation as the Bible reminds us of so much. And I have been so overcome

Luottamuksen puutteella, niin monilla synneillä, epäilyksillä ja lukemattomilla huolilla, että minäkin tällä hetkellä pyytäisin, voitteko siunata minut kaikista niistä synneistä ja epäilyksistä, peloista ja huolista? Jätämme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, kallis Isämme. Kiitos. Seuraavana listalla on Josh.

With a lack of trust, with so many sins, doubts, and countless worries, that I also this moment would ask, can you bless me for all of those sins and doubts, fears, and worries? We leave all sins forgiven in Jesus' name, our precious Father. Thank you. Next on the list is Josh.

Steve Warwaruk. Steven Warwaruk, Outlook. Aluksi halusin tuoda rakkauden ja Jumalan terveen terveisiä

Steve Warwaruk. Steven Warwaruk, Outlook. In the beginning, I wanted to bring greetings of love and God's peace from

Saskatchewanista, ne, jotka tiesivät minun olevan tulossa, halusivat, että lähettäisin heidän terveisensä, toisin heidän terveisensä tähän kokoukseen ja että he muistavat meitä täällä rukouksissaan. Vapisen puhua sitä, mitä minulla on mielessäni.

Saskatchewan, those that knew I was coming wanted that I would send their greetings, bring their greetings to this meeting and that they are remembering us here in their prayers. I tremble to speak what's on my mind.

Ja pyytäisin aluksi, saisinko kuulla sen evankeliumin monista synneistäni ja epäilyksistäni. Meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Toivon, että saan ajatukseni jonkinlaiseen järjestykseen. Ajattelen alustusta

And would ask in the beginning if I could hear that gospel for my many sins and doubts. We have all sins forgiven in Jesus' name. I hope I can get my thoughts into some order. I'm thinking of a presentation

Kristuksen seurakuntajärjestyksestä. Ja siinä alustuksessa oli se kysymys, että poistaako sitomisen teko sen ihmisen uskon, joka sidotaan? Ja minun ymmärrykseni siitä kysymyksestä on, että

On the church law of Christ. And in that presentation was that question that does the act of binding remove the faith of the individual that is bound? And my understanding on that question is that

Vastaus on ei. Että uskoa ei enää ole, ja sitomisen teko on sen toteamista, että he eivät enää usko, jotta se tehtäisiin selväksi heille ja seurakunnalle, että he eivät enää usko. Ja

The answer is no. That faith is no longer there and the act of binding is acknowledging that they are no longer believing to make it clear to them and to the congregation that they are no longer believing. And

Vain ajattelen tilannetta Minneapolisissa ja Wolf Lakessa ja monia niistä tapahtumista, joita on tapahtunut, niitä on jo sivuttu. Ja vaikka emme usein ole osa niitä keskusteluja täällä, kuten se, jossa

Just thinking about the situation in Minneapolis and Wolf Lake and many of those events that have happened, have been touched on already. And though we're not often part of those discussions here, like the one where

Seurakunnat täällä päättivät, että ne eivät enää kutsuisi niitä Wolf Laken veljiä puhumaan seurakuntiinsa. Päätös, kai viimeksi vuosikokouksessa, olla arkistoimatta tai pitämättä linkkiä Wolf Laken ja Minneapolisin lähetyksiin.

The congregations here decided that they would no longer invite those Wolf Lake brothers to speak in their congregations. The decision, I guess most recently at the annual meeting, not to archive or have a link to the broadcasts from Wolf Lake and Minneapolis.

Ja uskon, että se päätös tehtiin, koska saarnat, monet niistä saarnoista, joita siellä puhuttiin, aiheuttivat hämmennystä. Ja sitten kuulin Raynon maininneen Wolf Laken seurojen mainostamisesta.

And I believe that decision was made because the sermons, many of the sermons that were being spoken there were causing confusion. And then I heard Rayno mentioned about advertising services for Wolf Lake.

Ja kai se kysymys, joka minulla on mielessäni, on, ja uskon, että sitä on jo sivuttu, onko se erottautuminen jo tapahtunut? Ja onko meidän aika tehdä se, todeta, että se erottautuminen on tapahtunut?

And I guess the question I have in my mind is, and I believe it's been touched on already, is has that separation already occurred? And is it time for us to make that, acknowledge that that separation has happened?

Yksi niistä kysymyksistä, jotka minulla oli mielessäni, on, että kun me edelleen pidämme niitä seurakuntia LLC:n jäseninä, annammeko väärää toivoa niiden seurakuntien jäsenille?

One of the questions that I had on my mind is, while we continue to have those congregations as members of the LLC, are we giving a false hope to the members of those congregations?

Ja niin kuin mainitsin, vapisen puhua tätä, ja jos olen väärässä tässä asiassa, pyytäisin, että oikaisisitte minua. Pyytäisin taas, saisinko kuulla sen evankeliumin. Että meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Okei, sitten menemme verkkoon Olli Kujalalle. Vai onko hän täällä? Luulen, että hän on verkossa. Kyllä, tämä on Olli. Kuuletteko minut?

And like I mentioned, I tremble to speak this, and if I'm wrong in this matter, I would ask that if you would correct me. I would ask again if I could hear that gospel. That we have all sins forgiven in Jesus' name and precious blood. Okay, then we're going online to Olli Kujala. Or is he here? I think he's online. Yes, this is Olli. Can you hear me?

Kuuletteko minut? Don Lahti olisi sitten seuraava. Kyllä, me kuulemme sinut. Okei, hyvä. Jumalan terve teille kaikille. Taas, tämä on Olli Kujala Minneapolisista. Minä, ihan ensimmäiseksi, minun täytyy sanoa, olen hyvin huolestunut kuullessani edellisen kommentin, jossa

Can you hear me? Don Lahti would be next then. Yes, we can hear you. Okay, good. God's peace to all of you. Again, this is Olli Kujala from Minneapolis. I, the very first, I have to say, I'm very troubled hearing the previous comment where

Veli sanoi jotain siitä, että on väärää toivoa uskovaisista Minneapolisissa. Tämä osuu minuun hyvin henkilökohtaisesti. Kun puhutte Minneapolisista, puhutte muun muassa Olli Kujalasta.

The brother said something regarding that there are false hope about believers in Minneapolis. This strikes to me very personally. When you talk about Minneapolis, you're talking about Olli Kujala amongst others.

Me olemme uskovaisia. Me olemme uskovaisia, jotka haluavat pyrkiä. On loukkaavaa kuulla kommentteja, joissa on halu erottaa meidät, heittää meidät pois. Haluan kysyä, voitteko antaa anteeksi ne

We are believers. We are believers who want to endeavor. It is hurtful to hear comments where there is a desire to separate us, to cast us away. I want to ask, can you forgive those

Ajatukseni ja syntini ja huoleni ja epäilykseni ovat anteeksi. Uskon kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Oli mukava kuulla alustus kokouksen alussa ja taas odotin innolla keskustelua aiheesta, joka oli alustuksessa.

My thoughts and my sins and worries and doubts are forgiven. I believe all sins forgiven in Jesus' name and precious blood. It was nice to hear the presentation in the beginning of the meeting and again I was looking forward to discuss about the topic that was in the presentation.

Mutta taas näyttää siltä, että alustuksesta on ollut vain hyvin vähän kommentteja. Keskustelu koskee enemmän huolia nykyisestä ajastamme, ja se on ymmärrettävää. Mutta on myös vaara yrittää

But it again seems that there have been only very few comments about the presentation. Discussion is more about the concerns about our current time, and that is understandable. But there is also a danger of trying

Uskossamme, jos keskitymme enemmän toisten murheisiin ja epäonnistumisiin kuin siihen, mitä Jeesus Kristus on tehnyt meidän puolestamme. Vain tuodakseni terveisiä Minneapolisista, että me edelleen kestämme uskossamme. Rukoilemme, että Jumala ilmoittaa tahtonsa ja

In our faith, if we focus more on troubles and failings of others rather than what Jesus Christ has done for us. Just to bring greetings from Minneapolis that we are still enduring in our faith. We are praying that God will reveal his will and

Että rakkaus, rakkaus palautuisi Pohjois-Amerikan yhteisössä. Ja niin kuin olette kuulleet, Minneapolis ei aja tätä keskustelua eriseurasta. Minneapolis ei halua eriseuraa. Minneapolis ei halua tulla erotetuksi muista uskovaisista.

That the love, love would be restored in North American society. And as you have heard, Minneapolis is not driving this discussion about heresy. Minneapolis does not want a heresy. Minneapolis does not want to be separated from other believers.

Se ei ole totta. Ei ole totta, että Minneapolisissa on uusi opetus, uusi ymmärrys. Me emme ole eri mieltä. Mainitsin Pyhästä Hengestä. Me emme ole eri mieltä Pyhän Hengen tärkeydestä tai Pyhän Hengen roolista. Mutta me kaikki

It is not true. It's not true that there is a new teaching, new understanding in Minneapolis. We are not disagreeing. I mentioned about the Holy Spirit. We are not disagreeing about the importance of the Holy Spirit or the role of the Holy Spirit. But we all

Tarvitsemme kysymyksen. Tai meille jokaiselle on kysymys. Miten me tiedämme, miten me tiedämme eron Pyhän Hengen ja ihmisen tekojen välillä? Ja se on yksinkertaista. Se on Jumalan sana. Joten jos

Need to have a question. Or there is a question to each of us. How do we know, how do we know the difference between Holy Spirit and man's actions? And it is simple. It is the Word of God. So if

Teko, jos puhe ei ole linjassa sanan kanssa, onko se silti Pyhä Henki, joka puhuu? Opetus Minneapolisissa on yhä, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden. Jeesus kuoli, jotta voimme periä kirkkauden

The action, if the speech does not align with the word, is it still Holy Spirit speaking? The teaching in Minneapolis is still that Jesus died for our sins. Jesus died so that we can inherit glory in

Ja me uskomme, että meidät pelastetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen lunastustyön kautta. Lopuksi tässä haluan vain palata vähän alustukseen, ja uskon, että se oli

And we believe that we are saved alone by faith, alone by grace, and alone by Christ's redemption work. In the end here, I just want to go back to the presentation a little bit, and I believe it was from

Johanneksen 15:nnestä, Johanneksen 15 luvusta. Ja on mielenkiintoista, kuinka Vapahtajamme muistutti, eikä vain muistuttanut, vaan käski meitä rakastamaan. Joten jakeissa 9 ja 10 sanotaan, että niin kuin Isä on rakastanut minua, niin minä rakastan teitä. Pysykää minun rakkaudessani.

John 15th, 15 chapters of John. And it's interesting how our Savior reminded, and not just reminded, but commanded us to love. So in verses 9 and 10 it says that, As the Father hath loved me, so I love you. Continue ye in my love.

Jos te pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Sitten jakeissa 12 ja 13 sanotaan, että tämä on minun käskyni, ja siinä sanotaan

If ye keep my commandments ye shall abide in my love, even as I have kept my Father's commandments and abide in his love. Then in verses 12 and 13 it says that this is my commandment and it says to

Hän sanoi, tämä on Jeesus puhumassa, tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään kuin tämä, että hän panee henkensä ystäviensä edestä. Ja sitten lopuksi jakeessa 17,

He said, this is Jesus talking, this is my commandment, that ye love one another as I have loved you. Greater love hath no man than this, that a man lay down his life for his friends. And then finally in verse 17,

Jeesus taas sanoo, tätä minä käsken teille, että te rakastatte toisianne. Rukoilen, että Jumala varjelee meidät kaikki. Ja taas, niin monien epäilysten, pelkojen kanssa, saanko vielä kuulla sen Jumalan

Jesus again says, these things I command you, that ye love one another. I pray that God preserves all of us. And again, with so many doubts, fears, can I still hear that God

Meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, kalliissa veressä. Okei, seuraavana on Don Lahti. Tämä on taas Don Lahti Brainerdista, Minnesotasta. Ennen kuin pääsen soittoni syyhyn, haluan vain mainita, että on ollut niin monia muita puheita, joita olemme kuulleet tänään, kuten Pete Lever,

We have all sins forgiven in Jesus' name, precious blood. Okay, next is Don Lahti. This is Don Lahti again from Brainerd, Minnesota. Before I get to the reason of my call, I just want to mention that there have been so many other speeches that we have heard today, like Pete Lever,

Viitattu, jotka ovat todella vastanneet henkeen. Mutta niin kuin hän myös mainitsi puheessa, että hän pelkää, että on niitä, joilla on korvat kuulla ja silmät nähdä, mutta he eivät kuule eivätkä he näe. Joten ensinnäkin osoittaisin kommenttini Olli Kujalalle. Olli, minä

Inferred to that have really answered to the spirit. But as he also mentioned in the speech that he fears that there are those who have ears to hear and eyes to see, but they do not hear and they do not see. So I would first of all address my comments towards Olli Kujala. Olli, I

Uskon, että sinulla on halu, niin kuin minulla, päästä taivaaseen jonakin päivänä. Mutta toivon ja rukoilen, että sinulla on korvat kuulla. Sinä et ole kuullut sitä, mitä on puhuttu tänään tässä kokouksessa, jossa sinä olet, koska sanot edustavasi Minneapolista, ja sanoisin, että sinä ja kaikki, jotka ovat siellä

Believe that you have the desire like I do to get to heaven one day. But I hope and pray that you have ears to hear. You have not heard what has been spoken today at this meeting, where you have, since you say you represent Minneapolis, and I would say that you and all who are there

Teitä on nuhdeltu, teitä on kehotettu tulemaan parannukseen. Te ette ymmärrä asemaanne, missä te olette. Ja haluaisin lohduttaa Steve Warwarukia. Olen samaa mieltä siitä, mitä puhuit, mitä sanoit, sanon usein. Ja se on yksi niistä

You have been rebuked, you have been exhorted to come unto repentance. You do not understand your position where you are. And I would like to comfort Steve Warwaruk. I agree what you spoke, what you said, I say often. And that is one of the

Asioista, joita halusin sivuta, oli sitominen, koska John Lehtola ei näytä ymmärtävän sitäkään. Ja Keith Waaraniemi jo mainitsi, kuinka siitä on ollut hämmennystä, Kristuksen seurakuntajärjestyksestä. En muista tarkalleen ensimmäisiä sanoja sinänsä, mutta luulen, että jos luemme Kristuksen seurakuntajärjestyksen,

Things I wanted to touch upon was on the binding, because John Lehtola doesn't seem to understand that either. And Keith Waaraniemi already mentioned how there's been confusion on that, on the Church Law of Christ. I can't remember exactly the first words per se, but I think if we read the Church Law of Christ,

Jos on erimielisyyttä tai näet jonkun eksyvän, se on henkilökohtainen asia sinun ja sen ihmisen välillä. Nämä asiat, joista keskustelemme, ovat julkisia asioita. Ja Kristuksen seurakuntajärjestys päättää sen, yksi tai kaksi,

If there is a difference or you see someone erring, it is a personal thing between you and that person. These matters that we are discussing are open matters. And the Church Law of Christ concludes it, one or two,

Jos asia ei voi auttaa, se viedään sitten seurakunnalle, ja jos asiaa ei voida ratkaista, silloin ihminen sidotaan. Ja niin kuin Nick Ylitalo Kanadasta puhui, ja olen samaa mieltä, että kun heidät sidotaan, he ovat jo menettäneet uskonsa.

If the matter cannot help, it is then taken to the congregation, and if the matter cannot be resolved, then the person is bound. And as Nick Ylitalo from Canada spoke of, and I agree that when they are bound, they have already lost their faith.

Joten halusin selventää tätä tervehtimistä koskevaa osaa, että kun me, niin kuin olemme niin selvästi selittäneet, ja Walt Lampi selitti sen hyvin selvästi, ja muut, että kun tiedämme varmasti, olemme keskustelleet siitä ihmisten kanssa, tai he ovat selvästi puhuneet julkisesti seurakunnassaan kriittiseen sävyyn,

So I wanted to clarify this part about the greeting that when we, as we have so clearly explained, and Walt Lampi explained it very clearly, and others, that when we know for sure we have discussed it with the people, or they have clearly spoken openly in their congregation in a critical manner,

Jumalan valtakuntaa vastaan ja niin edelleen. Me emme pane sitä ihmistä pois uskosta jättämällä tervehtimättä häntä. Se ihminen on luultavasti jäänyt omilleen. Yksi, omilla teoillaan, omalla uskollaan, omalla tunnustuksellaan, omalla ymmärryksellään

Against God's kingdom and so on. We are not putting that person out of faith by not greeting them. That person is probably left on their own. One, by their own actions, their own belief, their own confession, their own understanding

Voi vapaaehtoisesti lähteä eikä tiedä sitä, koska heillä ei ole korvia kuulla, heillä ei ole silmiä nähdä. Se on valitettavaa, mutta minä, se on, valitettavasti se on niin. Minulla olisi ollut jotain, mihin mennä paljon yksityiskohtiin. Se olisi ollut kirje, jonka he,

Can voluntarily leave and not know it, because they do not have ears to hear, they do not have eyes to see. It is unfortunate, but I, that's, unfortunately, it's that way. I would have had something to go into a lot of detail. It would have been a letter that they,

Kauko Mäntylä ja [Einari Lepistö] kirjoittivat takaisin vuonna 1972 Calumetin lähetykselle ja lähettivät sen eri seurakunnille, joiden he tiesivät olevan oikealla tiellä. Mutta se on liian pitkä luettavaksi, mutta se on täydellinen vertailu siihen, mitä tänään tapahtuu.

Kauko Mäntylä and [Einari Lepistö] wrote back in 1972 to the Calumet Mission and sent it to various congregations that they knew were on the right track. But it's too lengthy to read, but it is a perfect comparison as to what is happening today.

Mutta haluan mainita myös sen Ari-Pekka Palolan kirjan, jonka hän on kirjoittanut, In the Midst of Storms, kun Walter Torola oli Suomessa ja SRK halusi tavata hänet, he nuhtelivat häntä. He sanoivat näin, uskovaiset ovat tottuneet luottamaan sinuun

But I want to mention also in that Ari-Pekka Palola's book that he has written, In the Midst of Storms, when Walter Torola was in Finland and the SRK wanted to meet with him, they rebuked him. They said in this way, believers have been in the habit of trusting you

Sen tähden ei ole pieni asia, minkä kannan sinä otat. Sinulla on rauhaa rakastava luonne, ja haluat hoitaa asioita kärsivällisyydellä ja pitkämielisyydellä. Rukoilen, että pystyisit ottamaan raittiin kannan tässä asiassa ja kaikissa asioissa. Ja siihen se Kauko Mäntylän ja Einari Lepistön kirje viittaa.

It is therefore no small matter what stand you take. You have a peace-loving nature, and you want to take care of matters of patience and long-suffering. I pray that you would be able to take a sober stand in this matter and all matters. And that's what that letter from Kauko Mäntylä and Einari Lepistö refers to.

Ja se antaa hyvin raittiin varoituksen, joka täytyy jopa siihen, mitä silloin tapahtui ja tapahtuu taas tänään. En halua olla sellainen, joka tietää kaiken näistä asioista, mutta minun täytyy ilmaista ajatukseni, koska jos en tee sitä, jonakin päivänä saatan joutua vastaamaan niistä. Ja toivoisin ja rukoilisin

And it gives a very sober warning that has to even what was happening at that time and is happening again today. I don't want to be one that is all knowing on these matters, but I have to express my thoughts because if I don't, someday I may have to answer for them. And I would hope and pray

Rukoukseni ei ole vain itseni puolesta, koska olen sanonut niin monta kertaa veljillemme täällä Brainerdissakin, että haluan tulla varjelluksi tässä valtakunnassa, tässä elävässä uskossa, Jumalan valtakunnassa. Ja toivoisin ja rukoilisin, että tämä viesti menisi myös teille, erityisesti Minneapolisissa ja Wolf Lakessa, että te voisitte tulla siihen oivallukseen,

My prayer is not only for myself, because I have said so many times to our brothers here in Brainerd even that I want to be preserved in this kingdom, in this living faith, in God's kingdom. And I would hope and pray that this message would also go to you, especially in Minneapolis and Wolf Lake, that you would be able to come to the realization

Että missä te olette. Ja teitä on jo rohkaistu ja neuvottu, että teidän täytyy tehdä parannus. Ja jos parannus on väärästä hengestä, ja niin kuin Reino Kuoppala sanoi, ette voi vain kävellä mihin tahansa toiseen seurakuntaan ja alkaa tervehtiä ja maksaa jäsenmaksuja ja niin edelleen. Se vaatii parannuksen. Mutta jopa

That where you are. And you have been already been encouraged and advised that you need to repent. And if the repentance is from a false spirit, and like Reino Kuoppala said, you just cannot walk into any other congregation and start greeting and paying dues and so on. It requires repentance. But even

Taas minun täytyy sanoa, että en ole mikään enkeli. En ole täydellinen. Minulla on monia omia kiusauksia. Minulla on kamppailuja oman uskoni kanssa. Mietin usein, pääsenkö taivaaseen? Että haluan saada taas vakuutuksen, että veljeni ja sisareni siellä voivat saarnata sen evankeliumin minulle. Jätän kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä.

Again, I have to say that I am no angel. I am not perfect. I have many temptations of my own. I have struggles with my own faith. I often wonder, will I make it to heaven? That I want to be reassured again that my brothers and sisters there can preach that gospel to me. I will leave all sins forgiven in Jesus' name.

Okei, listalla on kolme puheenvuoroa. Olemme vähän yli ajan, mutta käydäänkö lista vain läpi? Okei, Jouko Haapsaari, Martin Pylvainen ja sitten Russ Roiko. Ajattelin nousta, etten unohda itseäni puhumaan liian pitkään. Ilmeisesti kaikille on hyvin selvää, kuinka vakava

Okay, we have three turns on the list. We're a little bit over, but should we just go through the list? Okay, Jouko Haapsaari, Martin Pylvainen, and then Russ Roiko. I thought to rise up that I don't forget myself speaking too long. Obviously, it's very clear to everybody how serious

Tilanne on ehkä viisi vuotta sitten puhuimme erilaisista ymmärryksistä ja oli kysymyksiä siitä, miksi puhutte erilaisista ymmärryksistä. Nyt näemme miksi. Oli erilaisia ymmärryksiä ja ne ovat johtaneet näin pitkälle. Luin joitakin

The situation is maybe five years ago we spoke of different understandings and there were questions about why do you speak about different understandings. Now we see why. There were different understandings and they have led this far. I read some

Päiviä tätä varten, siitä kokouksesta, joka pidettiin 34 Suomessa ennen kuin pieni esikoisten eriseura lähti, koska on yhtäläisyyksiä meidän tilanteeseemme. Ne kolme miestä Suomesta, Juntunen, Krekula ja Kaikkonen, jotka kutsui joukko

Days for this, for the meeting that took place in 34 in Finland before the small first-born heresy left, because of the similarities to our situation. The three men from Finland, Juntunen, Krekula and Kaikkonen, who were invited by a group

Tänne tulemaan suuriin seuroihin. Ja se joukko, jopa omine ajatuksineen tai omine tunnustuksineen, oli sekalainen joukko. Vuodet vaikkapa 1890-luvulta 1930-luvulle, se oli hyvin vaikeaa.

Here to come to the big service. And the group, even with their own thoughts or own confession, was a mixed group. The years from say 1890s to 1930s, it was very difficult.

Täällä Amerikassa lähti monia eriseuroja, ja ne tavallaan kulkivat edestakaisin, ja he tervehtivät toisiaan, ja se oli hyvin hämmentävää. Ja niin he pitivät suuret seurat, ja se oli heidän 25-vuotisjuhlansa, 1933, joten he kutsuivat kolme puhujaa Suomesta. Ja Suomessa tiedettiin, että se on sekalainen joukko. Tietenkin, koska täällä asui suomalaisia, jotka olivat muuttaneet sieltä,

Here in America, there were many heresies left, and kind of went back and forth, and they greeted one another, and it was very confusing. And so they kept big services, and it was the 25th anniversary for them, 1933, so they invited three ministers from Finland. And they knew in Finland that it's a mixed group. Of course, because there were Finns who lived here who had moved from there,

He lähettivät viestejä edestakaisin. He olivat tietoisia. Ja heitä varoitettiin menemästä. Heitä pyydettiin hartaasti olemaan menemättä. Oli uskovaisia, jotka rukoilivat heidän puolestaan ja anoivat ja itkivät, ja tästä asiasta puhuttiin suurissa kokouksissa. Ja he menivät. Ja nyt kesällä 34, kesäkuun lopulla, pidettiin kaksipäiväinen kokous matkan hedelmien perusteella.

They sent messages back and forth. They were aware. And they were warned not to go. They were begged not to go. There were believers praying for them and begging and crying, and this matter was talked about in big meetings. And they went. And now in summer 34, in late June, there was a two-day meeting based on the fruits of the trip.

Ja kokouksen puheenjohtaja piti yhteenvedon kokouksen lopussa, ja se oli minulle niin uutta. En ollut koskaan ajatellut sitä. Lyhyesti sanottuna hän sanoi, että on kaksi tapaa mennä väärin. Yksi on opettaa väärää oppia, ja toinen on opettaa oikeaa oppia

And the chairman of the meeting kept a summary at the end of the meeting, and that was so new to me. I never had thought about that. In short version, he said that there are two ways to go wrong. One is to teach a wrong doctrine, and the other is to teach a right doctrine

Mutta mennä saarnaamaan niille, jotka taistelevat Jumalan valtakuntaa vastaan. Ja hän sanoi, että teidän puolustuksenne oli mennä saarnaamaan evankeliumia. Ja hän sanoi, että evankeliumi on enemmän kuin vain sanoma syntien anteeksiantamuksesta. Se on myös kehotusta ja nuhdetta. Ja sitä teidän olisi pitänyt saarnata.

But to go to preach to those who battle against God's kingdom. And he said that your excuse was to go preach the gospel. And he said gospel is more than only the message of forgiveness of sins. It is also exhortation and rebuke. And that's what you should have preached.

Ja nyt te saarnaatte heille synninpäästön. Ja sillä te astuitte ulos uskovaisten rakkaudesta. Ja se kokous aloitti hyvin vaikean jakson Suomessa, vähän yli 10 vuotta erillään oloa. Oli toinen kokous, sovintokokous,

And now you preach to them the absolution. And with that, you stepped out from the love of the believers. And that meeting started a very difficult period in Finland, a little over 10 years of being separate. There was another meeting, reconciliation meeting,

Joka ei kantanut hedelmää, vaikka siltä näytti, mutta se aiheutti paljon hämmennystä. Ja tavallaan päätös tuli 46, kun erottautuminen lopulta tapahtui. Joten nämä kysymykset ovat aina vaikeita. Ja ne ovat salaisuuksia.

Which didn't bear fruit, although it seemed like that, but it caused much confusion. And the kind of closing came in 46, when the separation finally happened. So these questions are always difficult. And they are mysteries.

Siinä 46 kokouksissa oli niin paljon. Oli uskovaisia miehiä, jotka sanoivat, että olimme naiiveja. Toivoimme parasta, mutta emme nähneet, mihin tämä johti. He pyysivät anteeksi. He tekivät siitä parannuksen. Ja he jättivät todistuksen vuosina sen jälkeen.

There was so much in that 46 meetings. There were believing men who said that we were naive. We hoped for the best, but we didn't see where this led. They begged forgiveness. They repented from that. And they left testimony in the years after.

Että Jumala antoi heille anteeksi. Joten, en tiedä tervehtimisestä. Kuulen, haluan kuunnella, mitä Jumala puhuu tämän kokouksen ja seurakunnan kautta, mutta en näe sitä suurimpana.

That God forgave them. So, I don't know about greeting. I hear, I want to listen to what God speaks through this meeting and congregation, but I don't see that as the biggest.

Kysymys on teidän sydämenne. Miksi uskovaiset ovat niin huolissaan ja murheissaan teistä? Miksi he eivät halua tai tunne oloaan mukavaksi tervehtiessään teitä? Missä te olette? Koska me emme tuomitse. Jumala on se, joka tuomitsee. Me emme työnnä pois. Se oli sama väite, joka sanottiin reformoinnissa, että meidät työnnettiin ulos.

The issue is your heart. Why are the believers so troubled and worried about you? Why they are unwilling or uncomfortable in greeting you? Where are you? Because we don't judge. It's God who judges. We don't push away. That was the same statement said in the reforming that we were pushed out.

Ei, tämä koko tarkoitus on työntää ylös. Oli sama väite, että on rakkaudettomuutta, niin kuin se oli 70-luvulla ja se oli täällä 73. Koska nämä asiat ovat niin vaikeita, että tuntuu, että ehkä se on kysymys rakkauden puutteesta. Ei, se ei ole. Se ei ole rakkauden puutetta, jos joku

No, this whole intention is to push up. There was the same statement that there is lovelessness, like it was in 70s and it was here in 73. Because these matters are so difficult that it feels like maybe it's a question of lack of love. No, it is not. It is not lack of love if somebody

Vilpittömästi sanoo, että minusta sinä olet väärässä. Minusta sinä olet menossa väärään suuntaan. Se ei ole rakkauden puutetta. Ja jos joku, jota nuhdellaan tällä tavalla tai jolle puhutaan tällä tavalla, sanoo, teen parannuksen, parannus on sydämen muutos. Se on mielen muutos. Se on 180 asteen muutos. He luopuvat siitä.

Sincerely says that I think you are wrong. I think you are going to the wrong direction. It's not lack of love. And if somebody who is rebuked this way or spoken this way says, I repent, repentance is a change of heart. It's a change of mind. It is 180 degree change. They give it up.

He tunnustavat sen vääräksi, synniksi, he luopuvat siitä, ja he siirtyvät pois siitä. Mutta jos joku sanoo, teen parannuksen, mutta jatkaa, onko se parannusta? Luin Jaakobin 1:stä, mutta olkaa sanan tekijöitä, älkääkä ainoastaan kuulijoita, pettäen itsenne.

They acknowledge it as wrong, as sin, they give it up, and they move away from it. But if somebody says, I repent but continue, is that repentance? I read from James 1, but be ye doers of the word, and not hearers only, deceiving your own selves.

Mutta jos joku on sanan kuulija eikä tekijä, hän on kuin mies, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä. Sillä hän katselee itseään ja menee pois ja unohtaa heti, millainen mies hän oli. En tiedä, onko Antti, rakas ystäväni, täällä. Sanoit, että et vastusta kehotusta tehdä parannus.

But if any be a hearer of the word, and not a doer, is like unto a man beholding his natural face in a glass. For he beholdeth himself, and goeth his way, and straightway forgetteth what manner of man he was. I don't know if Antti, my dear friend, is here. You said you do not resist the exhortation to repent.

Mutta jos et tee parannusta, se on huulten palvelusta. Parannus on sydämen muutos. Se ei ole vain sanoja. Miksi me olemme huolissamme? Koska Koorahin erottautumisessa Jumala sanoi, ja Mooses välitti viestin seurakunnalle, paetkaa noita jumalattomia miehiä, ettette hukkuisi.

But if you do not repent, it's lip service. Repentance is a change of heart. It's not only words. Why are we worried? Because in the separation of Korah, God said, and Moses conveyed the message to the congregation, flee from those ungodly men, that you do not perish.

Tämä on kysymys elämästä ja kuolemasta, hengellisestä elämästä ja kuolemasta. Ja ne, jotka eivät halua kuulla, ne, jotka kulkevat omaa tietään, Jumalan sana sanoo, paetkaa heitä, pysykää kaukana heistä. Sellaisia me olemme, emmekä voi muuttaa sitä. Niin me uskomme.

This is a question of life and death, spiritual life and death. And those who do not want to hear, those who go their own way, the Word of God says, flee from them, stay away from them. That's what we are, and we can't change it. That's how we believe.

Tämä on niin vakavaa, että sydämeni hakkaa. Mutta minun täytyy sanoa tämä. Ja olen iloinen. En ole iloinen sanoessani tämän. Mutta minun täytyy sanoa se. Koska näin minä uskon. Näin minä näen. Toivon, että näistä puutteellisista sanoista huolimatta voisitte tuntea rakkauden.

This is so serious that my heart is pounding. But I have to say this. And I'm joyful. I'm not joyful to say this. But I have to say it. Because this is how I believe. This is how I see. I hope that despite these lacking words, you could feel the love.

Sen rakkauden, joka on kuolemattomaa sielua varten, ei lihaa varten, vaan kuolematonta sielua varten. Aika on jo pitkälle kulunut, joten se on suurin osa siitä, mitä halusin sanoa. Saanko uskoa omat syntini anteeksi? Meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Haluan uskoa. Okei, Martin Pylvainen.

The love which is for the undying soul, not for the flesh, but for the undying soul. Time is long spent, so that's the great majority of what I wanted to say. Can I believe my own sins forgiven? We have all sins forgiven in Jesus' name. I want to believe. Okay, Martin Pylvainen.

Tuntuu pitkältä ajalta siitä, kun kuulimme tämän alustuksen tänä aamuna, mutta yksi niistä asioista, jotka tarttuivat korvaani, oli tämä kohta, jossa todettiin, missä Kristus löytyy seurakunnassaan.

It seems a long time ago that we heard this presentation this morning, but one of the things that caught my ear was this portion that stated where Christ is found in his congregation.

Täällä maan päällä ja että seurakunta hoitaa uskoamme. Luulen, että olemme usein kuulleet kasteissa, kun tuomme sen suurimman esimerkin elävästä uskosta, sen pienen lapsen, että tuomme heidät seurakunnan hoitoon.

Here on earth and that the congregation cares for our faith. I think we've often heard at baptisms when we bring that greatest example of living faith, that little child, that we bring them into the care of the congregation.

Minulla ei ole ajatuksia tästä tervehtimisen kysymyksestä. Mutta en usko, että se on, luulen, niin kuin ehkä Jouko juuri sanoi, tärkein asia, joka kohtaisi ketään meistä.

I don't have any thoughts on this question of greeting. But I don't think that is, I think as perhaps Jouko just said, the most important matter that would face any one of us.

Jeesus puhui niille kahdelle naiselle, jotka tulivat haudalle. Hän sanoi näin, all hail englanniksi, tai terveisiä teille muissa käännöksissä. Terveisiä olemme kuulleet muistakin seurakunnista tänään.

Jesus spoke to those two women who came to the grave. He said in this way, all hail in English, or greetings to you in other translations. Greetings we have heard from other congregations today also.

Tuovat suurta iloa sydämiimme. Mutta se on, niin kuin jotkut ovat tänään todenneet, surun tunteita, kun tervehtii muita, jotka ovat taistelleet Jumalan valtakuntaa vastaan

Bring great joy to our hearts. But it is, as some have noted today, feelings of sadness when greeting others who have been battling against God's kingdom

Ehkä se kysymys, jonka olette usein kuulleet, ehkä niistä, jotka kamppailevat uskossa, ehkä olen kuullut jonkun kerran sanovan, että ehkä teidän pitäisi kysyä heiltä, uskovatko he yhä. Olen myös ajatellut, että ehkä meidän pitäisi kysyä

Perhaps the question you've often heard, perhaps of those who are struggling in faith, perhaps I've heard someone once say that maybe you should ask them if they're still believing. I've also thought that maybe we should ask

Haluavatko he yhä uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta me emme voi uskoa syntejä anteeksi, jos emme ajattele niiden olevan syntiä. Ja monta kertaa olemme kuulleet tämän ajatuksen, että näytti minulle Raamatusta, missä olen väärässä.

They still want to believe their sins forgiven in Jesus' name and blood. But we cannot believe sins forgiven if we don't think they're sin. And many times we've heard this thought that showed me in the Bible where I'm wrong.

Ja sitten minä ymmärrän ja uskon. Mutta on tottelemattomuuden synti, johon muut Raamatussa ovat langenneet. Tämä on vakava aika. Me mietimme,

And then I'll understand and believe. But there is a sin of disobedience that others in the Bible have fallen into. This is a sobering time. We wonder

Kuinka kauan tämä jatkuu. Rukoilemme ja toivomme, ettei kukaan joutuisi kadoksiin Jumalan valtakunnasta. Mutta jos joku joutuu kadoksiin, niin kuin minä kerran omassa elämässäni,

How long this will go on. We pray and hope that there would not be anyone lost from God's kingdom. But if any become lost, as I once was in my own life,

Siihen on vain yksi yksinkertainen vastaus. Se johtuu anteeksi antamattomasta synnistä. Seurakunta haluaa hoitaa tänään ja kaikkina aikoina meitä, jokaista meistä, kun kamppailemme uskossa.

There is only one simple answer to that. It's because of unforgiven sin. The congregation wants to care today and at all times for us, each one of us, when we struggle in faith.

Me haluamme, että ne tulevat meidän luoksemme ja sanovat, kertovat meille, että se ääni, jolla puhutte, ei ole selvä. Se hämmentää seurakuntaa. Me haluamme tulla hoidetuiksi.

We want those to come to us and say, tell us that the voice you are speaking with is not clear. It is confusing the congregation. We want to be cared for.

Me haluamme olla kuin se pieni lapsi. Jumalan seurakunta ei hylkää ketään. Profeetta Jesaja antaa meille esimerkin tästä. Kun hän puhuu äidistä, joka eroaa

We want to be as that little child. The congregation of God does not reject anyone. Prophet Isaiah gives us an example of this. When he speaks about a mother divorcing

Omista lapsistaan. Että tämä seurakunta äiti erottautuisi lapsistaan. Tätä ei tapahdu. Jesaja puhuu Jumalan sanoja.

Her own children. That where this congregation of mother would separate from her children. This doesn't happen. Isaiah speaks the words of God.

Ettei sano Herra, missä on äitinne erokirja, jolla minä olen hänet hylännyt? Tai missä ovat velkojani, joille minä olen teidät myynyt? Milloin Jumalan seurakunta on pannut sellaisen ulos? Jesaja sanoo näin, katso,

Lest saith the Lord, where is the bill of your mother's divorcement whom I have put away? Or where is my creditors to whom I have sold you? When has the congregation of God put such one out? Isaiah says in this way, behold,

Pahojen tekojenne tähden te olette myyneet itsenne? Ja rikkomustenne tähden äitinne on hylätty? Olemme kuulleet tänään monia puheita, jotka ovat

For your iniquities have you sold yourselves? And for your transgressions is your mother put away? We have heard many speeches today that have

Inflored ja anoneet niitä panemaan synnin pois, panemaan tottelemattomuuden synnin pois. Kuulkaa äidin ääntä. P.S. se pieni lapsi, joka kuulee oman äitinsä kutsuvan heitä, sanoen, tulkaa lapset,

Inflored and begged those to put sin away, put the sin of disobedience away. Hear the voice of the mother. P.S. that little child who hears their own mother calling to them, saying, come children,

Ruokanne on valmis. Jumalan valtakunnassa on suuri armo jokaiselle. Ja minäkin haluan kuulla sen evankeliumin. Saanko uskoa miehet synneissä ja epäilykset anteeksi? Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, minun kalliissa veressä. Okei, Russ, sinä olet seuraava.

Your food is ready. There is great grace in God's kingdom for everyone. And I also want to hear that gospel. Can I believe my men in sins and doubts forgiven? Have all sins forgiven in Jesus' name, my precious blood. Okay, Russ, you're next.

Rakkaat veljet ja sisaret, vapisen olla viimeinen puhuja, koska asiat ovat niin painavia, pyydän. Kuulen monien syntieni hinnan. Meillä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, meidän kalliissa veressämme. Ja en tiedä, onko minulla paljon lisättävää, koska on ollut niin monia veljiä, jotka ovat käyneet läpi saman asian.

Dear brothers and sisters, I tremble at being the last one to speak because the matters are so weighty, I ask. I hear the cost of my many sins. We have all sins forgiven in Jesus' name, our precious blood. And I don't know that I have much to add because there have been so many brothers who have covered the same ground.

Ja niin ehkä jos vain yritän muutamalla ajatuksella tuoda esiin sen, minkä Jumala jätti päällimmäiseksi mieleeni nyt. Ja se kysymys siitä, että haluaa olla osa Kristuksen ruumista, niin missä on halu osallistua seuroihin, eikä vain tulla kokouksiin opettamaan muita

And so maybe if I just try to, with a few thoughts, bring out that which God left on the top of my mind now. And the issue of wanting to be part of the body of Christ, then where is the desire to participate in the services, not just coming to the meetings to teach the rest of the

Jumalan lapsia. Se herättää kysymyksen, että hedelmistäänkö heidät tunnetaan? Koska niin kuin Jouko kuvasi sitä kokousta vuonna 1934, ne veljet osoittivat, että eriseurainen ei ole vain se, jolla on väärä oppi. Hän voi olla joku, joka opettaa oikeaa oppia, mutta taistelee Jumalan valtakuntaa vastaan.

Children of God. It raises the question that by their fruits are they known? Because as Jouko described that meeting in 1934, those brothers pointed out that a heretic is not just one who has the wrong doctrine. He can be somebody who teaches correct doctrine, but is battling against the kingdom of God.

Se vastustava taisteleva tottelemattomuus on raskas synti Jumalan silmissä. Ja herättäköön Jumala ne, jotka ovat siihen langenneet, että he voisivat tehdä parannuksen ja ymmärtää.

That resistance battling disobedience is a grievous sin for the eyes of God. And may God awaken those who have fallen into it, that they may be able to repent and understand.

Joten siihen minun ajatukseni ja sydämeni jäivät, että on ollut niin monia kokouksia viimeisten 14 kuukauden aikana, joissa tämä ohje on tullut suuremmissa kokoontumisissa, kuten valtakunnallisessa kokouksessa ja vuosikokouksessa ja niin edelleen. Ja sitä ohjetta ja nuhdetta tehdä parannus ei ole noudatettu.

So that is where my thoughts and my heart got left is that there have been so many meetings over the last 14 months where this instruction has come in larger gatherings as in the national meeting and in the annual meeting and so on. And that instruction and rebuke to repent has not been followed.

Oi, me rukoilemme, että Jumala avaisi kaikkien sydämet, että he ymmärtäisivät ennen kuin on liian myöhäistä. He voisivat tulla kolkuttamaan ovelle, jossa he voisivat kuulla vielä kerran sen äänen, Jeesuksen veren hyvän puhuvan äänen. Jätän sen siihen toistaiseksi. Okei, haluan kiittää teitä kaikkia

Oh, we pray that God would open the hearts of all that they may understand before it is too late. They could come knocking on the door where they could hear once again the voice, the good speaking voice of the blood of Jesus. I'll leave it at that for now. Okay, I want to thank you all for

Puheenvuoron käyttämisestä, ja niitä teistä, jotka ovat myös tulleet kuuntelemaan, on muutama ajatus, joka vielä viipyy mielessäni. Meillä on ollut joitakin näistä kokouksista ja on todettu, että on syntiä olla antamatta Wolf Laken veljien palvella meitä. On myös sanottu, että on syntiä

Taking a turn to speak, and those of you that have also come to listen, there's a few thoughts that yet linger in my mind. We've had some of these meetings and it's been stated that it's sin to not have the Wolf Lake brothers serve us. It's also been said that it's sin

Olla tervehtimättä niitä, joiden kanssa emme ole rauhassa. Ja on sanottu, että on syntiä olla palvelematta Minneapolisissa. Olen tullut tänne, ja olen kuullut monta kertaa elämässäni, että puhu, mitä sinulla on mielessäsi.

To not greet those that we are not at peace with. And it's been said that it's sin to not serve in Minneapolis. I've come here, and I've heard many times in my life that, speak what's on your mind.

Jos olet väärässä, meitä oikaistaan. Uskon, että niin tapahtuu täällä. Näyttää siltä, että ne, jotka ovat Wolf Lakessa ja Minneapolisissa, ovat osoittaneet tätä joukkoa ja sanoneet, että me olemme väärässä. En usko.

If you're wrong, we'll be correct. I believe that will happen here. It seems that those that are in Wolf Lake and Minneapolis have pointed to this group and said we are wrong. I don't believe.

Seurakunta on siellä näissä asioissa. Niin minä uskon. Voimme puhua vain sitä, mitä uskomme. Sanoisin niille, jotka ovat Minneapolisissa, tehkää parannus ja lähtekää. Tulkaa ja liittykää

The congregation is there in these matters. That's how I believe. We can only speak what we believe. I would say to those that are in Minneapolis, repent and leave. Come and join.

Näihin muihin seurakuntiin täällä. Kun olemme seurakunnassa ja seurakunta puhuu meille, nuhtelee meitä, me haluamme kuulla. Mutta jos olet seurakunnassa, jossa Henki ei enää johda,

These other congregations here. When we're in the congregation and the congregation speaks to us, rebukes us, we want to hear. But if you're in a congregation where the Spirit is no longer guiding,

Sitä nuhdetta ei kuulla siellä siinä seurakunnassa, mutta se kuullaan yhä täällä Jumalan valtakunnassa. Ja luulen, että se, mitä olemme kuulleet täällä tänään, on rakastava nuhde parannukseen niille, jotka ovat jääneet sinne Minneapolisiin ja Wolf Lakeen. Mutta minä, omien huolieni tähden,

That rebuke will not be heard there in that congregation, but it is still heard here in the kingdom of God. And I think what we've heard here today is the loving rebuke unto repentance for those that are left there in Minneapolis and in Wolf Lake. But I, for my own worries,

Oi, se on suuttunut. Saanko vielä uskoa sen?

Oh, it's incensed. Can I still believe it?

Minäkin olen nauttinut alustuksesta ja kaikkien puheiden kuuntelemisesta täällä. Luulen, että se kysymys meidän kaikkien sydämillä, joka on nostettu esiin täällä tänäänkin, on erottautuminen, tämä erottautumisen kysymys. Ja luulen, että se on näiden keskustelujen pelottava luonne täällä. Niin kuin on mainittu, monet niistä asioista, joista keskusteltiin,

I also have enjoyed the presentation and listening to all the speeches here. I think the question on all of our hearts that's been brought up here today also is the separation, this question of separation. And I think that's the fearful nature of the discussions here. As has been mentioned, many of the things were discussed about,

Tervehtiminen ja ne asiat johtuvat oireista siitä, mitä on tapahtunut, ja siitä, missä olimme viisi vuotta sitten tähän päivään. Ne asiat, joista olimme silloin huolissamme, ovat jossakin mielessä tulleet ilmi täällä. Tiedän, että henkilökohtaisesti toivoin, että olisi jokin suunta meille kaikille vietäväksi takaisin seurakuntiimme tästä keskustelusta, ja luulen,

Greeting and those things are because of symptoms of what has taken place and where we were five years ago to today. Those matters are that we were worried about then have in some sense have come to light here. I know personally I was hoping there would be some direction for us all to take back to our congregations from this discussion and I think

Omassa kärsimättömyydessäni, ja kai muissakin, että Jumala, niin kuin olemme tänään maininneet, että Jumala, milloin tämä loppuu? Ja niin tämänpäiväinen kokous on mennyt kuten monet muut viime vuosina. Meillä ei ole ratkaisua, emme ole kuulleet parannusta, mutta silti taistelemme ja kuljemme yhdessä täällä.

In my own impatience, and I guess in others too, that God, as we've mentioned today, that God, when will this end? And so, the meeting today has gone like many others in recent years. We don't have resolution, we haven't heard repentance, yet we still battle and travel together here.

Näen kyllä, kun kuulen teidän veljienne puhuvan muilta alueilta, jotka eivät ole Minnesotassa, ja te puhutte ja kuulette ja näette asiat samoin kuin me täällä, se on todella siunaus. Siksi se on mukavaa ja voimme kokoontua yhteen tällä tavalla. Mutta minulle jää myös tämä yksi kysymys, jonka joku nosti esiin, että onko väärää toivoa? Olemme kuulleet joiltakin niistä Minneapolisissa ja Wolf Lakessa, ja että siellä on yhä uskovaisia.

I do see when I hear your brothers that speak from other areas that are not in Minnesota and you speak and you hear and see the things the same that we do here, it's really a blessing. That's why it's nice and we can gather together in this way. But I am left with this one question too that somebody brought up, that is there a false hope? We've heard from some of those in Minneapolis and Wolf Lake and that there are believers there still.

Ja koska nämä asiat jatkavat märkimistä, onko luotu väärää toivoa sillä, että jatketaan kokoontumista? Joten minullakaan ei ole vastausta, mutta luotan, että Jumala myös jatkaa johdattamista ja ohjaamista, ja tänä aikana näyttää meille, minne mennä ja miten edetä. Mietin, voisimmeko

And because these matters continue to fester, is there a false hope that's been created by continuing to meet? So I don't have an answer either, but I trust that God also will continue to lead and guide, and in this time will show us where to go and how to proceed. I wonder if we would

Laulaa laulun ennen kuin siirtyisimme kokouksen liikeasioiden osaan. Minäkin pyytäisin, ja tunnen evankeliumin monista synneistäni ja epäilyksistäni.

Sing a song before we would move into the business part of the meeting. I also would ask, and I feel the gospel for my many sins and doubts.

Pete, pystyisitkö soittamaan? Onko jollakulla ehdotusta? Entä 203?

Pete, would you be able to play? Does somebody have a suggestion? How about 203?

[Laulettiin virsi (laulu 203); sanoja ei ole litteroitu]

[Hymn sung (Song 203); lyrics not transcribed]

Selvä, joten saan puhua sen ylös. Niin, niin. Huomaa, ettemme ole siellä. Joo.

All right, so I get to talk that up. Right, right. You can tell we're not there. Yeah.

Selvä.

All right.

Oi, sinun täytyy laittaa hanskat käteen.

Oh, you've got to put some gloves on.

Joten ensimmäinen asia asialistamme liikeasioiden osassa on viime vuoden kokouksen pöytäkirjan hyväksyminen.

So the first item on the business portion of our agenda is approval of meeting minutes from last year.

Pöytäkirjan luonnos lähetettiin seurakunnille. Joten onko pöytäkirjaan muutoksia tai korjauksia? Jos olette ehtineet käydä sen läpi, vai onko ehdotusta pöytäkirjan hyväksymisestä?

The draft copy of the minutes were sent to the congregations. So are there any changes or corrections to the minutes? If you've had a chance to review them, or is there a motion to approve the minutes?

Ole hyvä. Allen ehdottaa sen hyväksymistä. Sam Roiko kannattaa. Kaikki puolesta, nostakaa kätenne. Onko ketään vastaan? Pöytäkirja on hyväksytty. Kiitos.

Go ahead. Allen makes a motion to accept them. Sam Roiko seconds. All in favor, raise your hands. Are there any opposed? Minutes are approved. Thank you.

Joten tämän kokouksen vastuulla on asettaa ehdolle johtokunnan jäseniä Keskilännen alueen seurakunnista ja tuoda ehdokkaat LLC:n vuosikokoukseen avoinna olevaan Keskilännen alueen johtokuntapaikkaan. Jim Jurmun kausi päättyy vuonna 2022. Hän on ilmaissut halukkuutensa jatkaa palvelemista, jos se on Keskilännen alueen seurakuntien toive. Lähetystoimikunta ei ole saanut muita ehdokkaita tähän päättyvään kauteen.

So it is the responsibility of this meeting to nominate directors from the Midwestern Area congregations and to bring the nominations to the LLC Annual Meeting for the Midwestern Area Board position that's open. Jim Jurmu's term is expiring in 2022. He has indicated a willingness to continue to serve if that is the wish of the Midwestern Area congregations. The Mission Committee has received no other nominations for this expiring term.

Monticellossa olemme keskustelleet tästä. Siellä on ollut tukea sille, että Jim jatkaisi palvelemista. Hän on ilmaissut halukkuutensa palvella, ja seurakunta myös tukee sitä. Jeremy?

In Monticello, we have visited about this. There has been support there that Jim would continue to serve. He has indicated a willingness to serve, and the congregation also supports that. Jeremy?

Joo, tämä on Jared Glenn Rockfordista. Mekin keskustelimme Jim Jurmun palvelemisesta LLC:n johtokunnan jäsenenä johtokuntamme kokouksessa. Kannatimme sitä, että hän palvelee vielä yhden kauden, jos hän on halukas. Toimme myös hänen nimensä viime sunnuntaina seurakuntamme eteen, emmekä ole kuulleet ketään, kai ei palautetta meidän

Yeah, this is Jared Glenn from Rockford. We also discussed Jim Jurmu serving as LLC board director at our board meeting. We were supportive of having him serve another term if he's willing. We also brought his name last Sunday to our congregation and we've heard nobody, I guess no feedback on our

Suosituksestamme, että hän jatkaisi palvelemista, joten otamme sen tuen osoituksena myös seurakunnaltamme. Bob Niemela. Elk Riverissä mekin keskustelimme Jimin palvelemisesta LLC:n johtokunnassa, ja kannatimme täysin hänen asettamistaan ehdolle

Recommendation that he would continue to serve, so we take that as a show of support from our congregation as well. Bob Niemela. In Elk River, we also discussed Jim serving on the LLC board, and we were in full support for nominating him

Steve Collette. Steve Collette, Brainerd. Mekin keskustelimme tästä johtokunnassamme ja kannatamme myös täysin, yhdessä muiden seurakuntien kanssa.

Steve Collette. Steve Collette, Brainerd. We also discussed this on our board and we're in full support as well, along with the other congregations.

Mutta Mike Forsti ja sitten Mark Skoog. Joo, Mike Forstie Cokatosta. Cokaton johtokunta myös kannattaisi sitä, että Jim Jurmu jatkaa palvelemista LLC:n johtokunnassa.

But Mike Forsti and then Mark Skoog. Yeah, Mike Forstie from Cokato. The Cokato board would also support Jim Jurmu continuing to serve on the LLC board.

Mark Skoog Menahgasta. Johtokunta ja seurakunta olisivat myös sen kannalla, että Jim jatkaa palvelemista.

Mark Skoog from Menahga. The board and congregation would also be in favor of Jim continuing to serve.

Onko täällä ketään Willistonista, puhuisin? Tai Kanadasta?

Anyone here from Williston, I would speak? Or Canada?

Muuta keskustelua tässä vaiheessa? Joten tarvitsisimme tältä kokoukselta ehdotuksen hänen asettamisestaan ehdolle ja sen viemisestä LC:n vuosikokoukseen. Steve Klett tekee ehdotuksen. Meillä on kannatus. Jeremy Glynn kannattaa.

Any other discussion at this time? So we would need a motion from this meeting to nominate him and bring that to the LC annual meeting. Steve Klett makes a motion. We have a second. Jeremy Glynn, seconds.

Kaikki puolesta, nostakaa kätenne. Onko ketään vastaan? Ja ehdotus hyväksytään. Brainerdin kokousedustajat vastaavat siitä, että ehdokkuus viedään LLC:n vuosikokoukseen heinäkuussa 2022. Okei, siirrymme

All in favor, raise your hands. Any opposed? And the motion carries. Brainerd delegates will be responsible for bringing that nomination to the LLC annual meeting in July of 2022. Okay, we'll move on to the

Keskilännen alueen lähetystoimikunnan kausiin, Bob Haapalan Outlookista ja Bob Niemelan Elk Riveristä kaudet päättyvät joulukuussa 2021. Tämän kokouksen vastuulla on nimittää henkilöitä Keskilännen alueelta palvelemaan tässä toimikunnassa. Toimikunnassa palvelee tällä hetkellä kuusi henkilöä, ja Jon Bloomquist ja Adrian Pirness LLC:n lähetystyön johtajina. Kaikilla Keskilännen alueen seurakunnilla on sananvaltaa näissä nimityksissä.

Midwestern Area Mission Committee terms, Bob Haapala from Outlook and Bob Niemela from Elk River's terms expire in December of 2021. It is the responsibility of this meeting to appoint individuals from the Midwest area to serve on this committee. There are presently six individuals serving on the committee, and Jon Bloomquist and Adrian Pirness as the LLC's Mission Work Directors. All Midwestern Area congregations have input on these appointments.

Sekä Bob Haapala että Bob Niemela ovat suostuneet palvelemaan vielä yhden kolmivuotiskauden. Onko keskustelua Bobin ja Bobin kausista? Ja täällä, Becky.

Both Bob Haapala and Bob Niemela have agreed to serve another three-year term. Is there any discussion about Bob and Bob's terms? And over here, Becky.

Keskustelemme näistä kausista Elk Riverissä ja tuemme sitä, että Bob Niemela jatkaa palvelemista seurakunnastamme ja myös Bob Haapala. Kiitos. John Bloomquist. Haluaisin vain huomauttaa lähetystyön

We visit about these terms in Elk River and support the continuation of Bob Niemela serving from our congregation and also Bob Haapala. Thank you. John Bloomquist. I would just note as a mission

Johtajana, olen osallistunut useita vuosia Keskilännen alueen lähetystoimikunnan kokouksiin. Minun täytyy sanoa, että sekä Bob Haapala että Bob Niemela ovat minun arvioni mukaan olleet ahkeria ja uskollisia tehtävissään ja ovat olleet hyvin

Director, I've participated for a number of years in the Midwest Area Mission Committee meetings. I have to say that both Bob Haapala and Bob Niemela, in my estimation, have been diligent and faithful in their responsibilities and have been very

Arvokkaita osallistujia sen toimikunnan työssä, ja voin hyvin helposti tukea heidän palvelemisensa jatkamista. Onko muuta keskustelua? Vai olisiko ehdotusta heidän hyväksymisestään? Jatkamaan? Loren Hillukka?

Valuable contributors to the work of that committee and I can very easily support their continued service. Is there any other discussion? Or would there be a motion to approve them? To continue? Loren Hillukka?

Rockfordista. Onko kannatusta? Rod Nikula. Kaikki puolesta nostakaa kätenne. Onko ketään vastaan? Okei, ehdotus hyväksytään. Siirrymme, ohi leirijohtokunnan nimitysten.

From Rockford. Is there a second? Rod Nikula. All in favor raise your hand. Any opposed? Okay, motion carries. We move on to the, past the camp board appointments.

Aaron Lahon, Nick Ylitalon ja Dean Mattilan kaudet päättyvät huhtikuussa 2022. Tämä kokous antaa LLC:n johtokunnalle suosituksen henkilöistä leirien tukialueelta palvelemaan leirijohtokunnassa. LLC:n johtokunta käsittelee sitten nämä suositukset maaliskuun 2022 LLC:n johtokunnan kokouksessa. Pyydämme nyt näkemyksiä ja kommentteja Rockfordin, Menahgan ja Minneapolisin seurakunnilta näistä päättyvistä kausista.

The terms of Aaron Laho, Nick Ylitalo, and Dean Mattila expire in April of 2022. This meeting provides a recommendation to the LLC board on individuals from the camp support area to serve on the camp board. These recommendations are then acted on by the LLC board of directors at the March 2022 LLC board meeting. We will now ask for input and comments from the Rockford, Menahga, and Minneapolis congregations regarding these expiring terms.

Kaikilla seurakunnilla on sananvaltaa näiden paikkojen suosituksissa. Joten, Perry. Perry Simonson, Rockford. Keskustelussa joidenkin muiden kokousedustajien kanssa seurakunnassamme ja muutaman johtokunnan jäsenen kanssa ajattelimme, että olisi hyvä, että Minneapolisin paikka jätettäisiin toistaiseksi tyhjäksi.

All congregations have input on the recommendations for these positions. So, Perry. Perry Simonson, Rockford. In discussion with some of the other delegates in our congregation and a few of the board members, we thought it would be good that the Minneapolis position be left vacant for now.

Selvä, onko muuta keskustelua? Niin kuin todettiin, kaikilla seurakunnilla on sananvaltaa näissä, joten olkaa hyvä. Lee? Anteeksi, on vaikea nähdä, minulla on aurinko paistamassa tässä, joten. Joo, Minneapolis asettaa ehdolle, tai asettaa uudelleen ehdolle Dean Mattilan takaisin johtokuntaan,

All right, is there other discussion? As noted, all congregations have input on these, so feel free. Lee? Sorry, it's hard to see, I got the sun shining here, so. Yeah, Minneapolis nominates, or re-nominates Dean Mattila back to the board,

Bob Niemela. Joo, mekin keskustelimme tästä Elk Riverin johtokunnan kokouksessa pari kertaa, ja kannatimme täysin sitä, että Aaron ja Nick asetetaan uudelleen ehdolle. Meillä ei ollut samaa varmuutta Minneapolisin edustajan suhteen. Kai tunsimme, että siinä johtokunnassa palveleminen tulee vaatimaan hengellistä yhteyttä ja tarkoituksen yhteyttä,

Bob Niemela. Yeah, we also discussed this at the Elk River board meeting a couple times, and we were in full support of Aaron and Nick being renominated. We didn't have the same comfort level with the Minneapolis representative. I guess we felt like serving on that board is gonna require spiritual unity and unity of purpose,

Nyt että me tunnemme olomme varmaksi suositellessamme Deania tällä hetkellä. Mark Skoog. Mark Skoog, Menahga.

Now that we are comfortable with recommending Dean at this time. Mark Skoog. Mark Skoog, Menahga.

Menahgan johtokunta ja seurakunta tukevat täysin sitä, että Nick jatkaa. Ja kai henkilökohtaisesti olisin myös sen kannalla, että Minneapolis jätetään tyhjäksi tällä hetkellä. Muuta keskustelua?

The board and the congregation from Menahga are in full support of Nick continuing. And I guess personally, I'd be in favor of also leaving Minneapolis as vacant at this time. Other discussion?

Meillä on kolme seurakuntaa, jotka ovat keskustelleet ja kannattavat sitä, että Aaron ja Nick jatkavat palvelemista ja Minneapolisin paikka jätetään tyhjäksi. Olisi hyvä käydä tästä enemmän keskustelua täällä. Sam Roiko.

We have three congregations who have had discussion and in favor of Aaron and Nick continuing to serve and leaving the Minneapolis spot vacant. It would be good to have more discussion about that here. Sam Roiko.

Keskustelimme tästä viimeksi, vuosi sitten, täällä MBMAC:n kokouksessa, ja kysymys oli olemassa jo silloin. Ja ajatus oli toivoen ja rukoillen, että voisimme keskustella asioista Minneapolisin kanssa ja asiat voitaisiin hoitaa.

We visited about this last, a year ago, here at the MBMAC meeting, and the question was there already then. And the thought was with hope and prayer that we could visit about matters with Minneapolis, and matters could be cared for.

Ja myös tässä kokouksessa kommentoitiin, että voimme antaa suosituksen LLC:n johtokunnalle ja sitten LLC:n johtokunta voi tehdä lopullisen päätöksen. Te ilahdutte kuullessanne, että LLC:n johtokunnan kokouksessa, kun keskustelimme siitä, johtokunnan veljet sanoivat, no, otamme vain suosituksen paikalliselta alueelta ja annamme heidän tehdä muutoksen, jos he haluavat tehdä muutoksen.

And also the comment was made at this meeting that we can make the recommendation to the LLC board and then the LLC board can make the final decision. You'll be happy to know that at the LLC board meeting when we visited about that, the brothers on the board said, well, we'll just take the recommendation from the local area and let them make the change if they want to make the change.

Ja kai minun ajatukseni yhtyvät muihin ajatuksiin, joita tähän mennessä on ilmaistu, että niiden keskustelujen ja kokousten ja tapahtumien perusteella, joita viimeisten 14 kuukauden aikana on tapahtunut, tuntuu, että tämä on taas yksi niistä

And I guess my thoughts join in with the other thoughts that have been expressed to this point that based on the discussions and the meetings and the events that have taken place over the past 14 months, it feels that this is another one of those

Toimista, jotka täytyy tilapäisesti keskeyttää, kunnes voimme keskustella asioista, kun ei ole uskon ja ymmärryksen yhteyttä eikä halua hoitaa niitä asioita, jotka on niin avoimesti ilmaistu ja joista on keskusteltu taas tänään.

Actions that need to be temporarily paused until we can visit about the matters when there's no unity of faith and understanding and no desire to care for those matters that have been so openly expressed and visited about again today.

Onko muita ajatuksia, joita haluatte jakaa? Onko vielä keskustelua siitä? Olisiko, haluaisiko joku laatia ehdotuksen siitä, miten tässä edetään?

Are there other thoughts you want to share? Any more discussion there? Would there be a, would want to put together a motion on how to proceed here?

Jared? Ehkä olisi hyvä tehdä ehdotus kustakin näistä henkilöistä erikseen. Se olisi okei. Sitten ehkä Minneapolisin kysymyksen kohdalla voisimme joko äänestää Deanin asettamisesta uudelleen ehdolle tai paikan jättämisestä tyhjäksi.

Jared? Perhaps it would be good to make a motion on each of these individuals individually. That would be okay. Then perhaps with the Minneapolis question, we could either vote to renominate Dean or leave the position vacant.

Joten sen myötä ehkä minun ehdotukseni siitä, miten tässä edetään, olisi äänestää näistä kolmesta paikasta erikseen. Joten se olisi minun ehdotukseni siitä, miten edetään. Ja jos se, sen ehdotuksen tuloksen perusteella, kai voisimme joko edetä sillä tavalla tai edetä

So with that, maybe my motion for how to move forward here would be to vote on these three positions individually. So that would be my motion on how to proceed. And if that, on the outcome of that motion, I guess we could either proceed that way or proceed

Eri tavalla, jos jollakulla on toinen ajatus. Jim, sinun vuorosi. Niin kuin Sam mainitsi, tämä on johtokunnan tekemä nimitys, ja me kyllä, johtokuntana, me kyllä haluamme näkemyksiä

In a different way, if somebody has another idea. Jim, your move. As Sam mentioned, this is an appointment made by the board, and we do, as a board, we do want input

Alueelta, oletan, että olisi myös tärkeää, että saamme näkemyksiä itse leirijohtokunnalta. Ja niin olen varma, että pyydämme sitä. Luulen, että käsitelläänpä ehdotusta tässä kokouksessa tai ei, se on silti nimitys. Ja niin olisi hyvä saada selvä suunta tältä kokoukselta, jos on selvä suunta. Mutta tässä vaiheessa, varmasti, tunsin, että on

From the area, I suppose it would also be important that we have input from the camp board itself. And so I'm sure we'll ask for that. I think whether there's a motion acted on or not at this meeting, it still is an appointment. And so it'd be good to have clear direction from this meeting if there is clear direction. But at this point, for sure, I felt that there is

Selvä tuki kahdelle veljistä, ja on varauksia sen suhteen, että Minneapolisista olisi jäsen siinä johtokunnassa, vaikka Minneapolisin johtokunta tukee täysin edustajaansa Dean Mattilaa. Joten näiden kommenttien myötä halusin vain selventää, että leirijohtokunnan osalta lopullisen päätöksen tekee LLC:n johtokunta

Clear support for two of the brothers, and there's reservations around having a member from Minneapolis being on that board, even though there is full support from the Minneapolis board on their representative, Dean Mattila. So with those comments, I just wanted to clarify that for the camp board, the final decision will be made by the LLC board

Justin. Justin Mahonen. Voin kommentoida uuden leirijohtokunnan jäsenen näkökulmasta. Ja viimeisen vuoden aikana olen oppinut, mitä leirijohtokunnan jäsenen tehtäviin kuuluu. Ja osa siitä on

Justin. Justin Mahonen. I can comment from the perspective of a new camp board member. And over the last year, I've learned what the roles of a camp board member entails. And part of that is

Ja hallinnollista apua LLC:n toimistolle leirityöpaikkojen löytämisessä ja täyttämisessä. Hengellisestä näkökulmasta, tähän rooliin tullessani oletin, että se oli enemmän operatiivinen tehtävä, mutta niin ei ole. Kun pyydetään löytämään ihmisiä palvelemaan ja johtamaan ja apulaisjohtamaan

And administrative help to the LLC office to find and fill camp work positions. From the spiritual standpoint, going into this role, I assumed it was more of a operational position, but that's not the case. In being asked to find people to serve and direct and assistant direct,

Leirejä ja kun on se sama pelko, että aikamme hengellinen myllerrys liittyen Minneapolisiin ja Wolf Lakeen. En tunne oloani mukavaksi lähettäessäni lapsiani leireille, joissa en tiedä, missä hengelliset asiat ovat niiden henkilöiden kohdalla, jotka

The camps and having that same fear that the spiritual turmoil of our time pertaining to Minneapolis and Wolf Lake. I am not comfortable in sending my children to camps that I do not know where the spiritual matters are of the individuals

Johtaisivat leirejä, ja sen tähden en voi hyväksyä, että Minneapolis jatkaa palvelemista leirijohtokunnassa, ennen kuin, niin kuin olemme tänään oppineet, niin kuin olemme tänään kuulleet, että jotta voidaan edetä tässä valtakunnassa, tässä yhdessä yhteyden huoneessa, täytyy olla parannus

Would be directing the camps and therefore I cannot approve of Minneapolis continuing to serve on the camp board until, as we've learned today, as we've heard today, that in order to proceed in this kingdom, in this one house of unity, there must be repentance from

Minneapolisin seurakunnalta. Jared. Kyllä. Joten mitä?

Minneapolis congregation. Jared. Yes. So what?

Saatuani vähän lisää selvennystä Jimiltä, että LLC:n johtokunta tekisi lopullisen päätöksen näistä jäsenistä. Vetäisin vain tässä vaiheessa pois ehdotukseni äänestää näistä jäsenistä täällä. Ja sydämeni sanoo aamen Justinin ja Jimin kommenteille, että puhun vain henkilökohtaisesti omasta puolestani. Olisin sen kannalla, että

Getting a little bit more clarification from Jim that it'd be the LLC board that'd make the final decision on these members. I would just at this point withdraw my motion to vote on these members here. And my heart says amen to Justin's and Jim's comments that I'll just speak personally for myself. I would be in favor of

Minneapolisin paikka jätetään tyhjäksi, erityisesti niistä syistä, jotka Justin mainitsi. Joten ehkä jos LLC etsii suuntaa tältä kokoukselta, minä ehkä

Leaving the Minneapolis position vacant, particularly for the reasons that Justin mentioned. So maybe if the LLC is looking for direction from this meeting, I would maybe

Omat ajatukseni ovat samoilla linjoilla kuin se, mitä Jim ja Justin juuri sanoivat. Ja ehkä voimme tehdä ehdotuksen siitä, että edetään asettamalla ehdolle ne kaksi veljeä ja jättämällä Minneapolisin paikka avoimeksi, kunnes asiat on hoidettu. Joten onko se ehdotus? Joo. Kaikki puolesta?

My own thoughts are along with what Jim and Justin just said as well. And perhaps maybe we can make a motion to proceed with nominating those two brothers and leaving Minneapolis spot open until matters are cared for. So is that a motion? Yeah. All in favor?

Kaikki tämä Rockfordista kannattaa sitä ehdotusta. Onko vielä keskustelua? Jos ei, kaikki puolesta ehdotuksen, että etenisimme Aaron Lahon ja Nick Ylitalon kanssa ja jättäisimme Minneapolisin paikan toistaiseksi avoimeksi. Onko ketään vastaan? Yksi on vastaan, näen.

All of this stuff from Rockford seconds that motion. Any more discussion? If not, all in favor of the motion that we would proceed with, Aaron Laho and Nick Ylitalo, and leave the Minneapolis position open for now. Are there any opposed? There's one opposed, I see.

Okei. Ehdotus hyväksytään. Niin me etenemme. Joten ne nimet, ne ehdotukset viestitään LLC:n johtokunnalle harkittavaksi täällä, siellä. Okei, joten olemme LLC:n toiminnan katsauksessa. Adrian kasvoi pidemmäksi.

Okay. Motion carries. That's how we will proceed. So those names will be, those suggestions will be communicated to the LLC board for consideration here, there. Okay, so we're on to the LLC operations update. Adrian got taller.

Kiitos, Adrian. En olisi pystynyt tekemään sitä itse. Kai en pystynyt tekemään sitä. Olisin voinut tehdä sen. Mitä voin tehdä, Jake? Voin tehdä sen. Ei ongelmaa. Näyttää hyvältä täällä. Me jo

Thank you, Adrian. I wouldn't have been able to do that by myself. I guess I couldn't do that. I could have done that. What can I do, Jake? I can do that. It's no problem. It looks good here. We already

Käsittelimme tämän jo tänä aamuna. Anna kun irrotan sen ja kytken takaisin. Se on tuolla takana. Näyttää yhä hyvältä minun ruudullani.

We already addressed this this morning. Let me unplug it and plug it back in. It's behind there. Still looks good on my screen.

Okei, älä koske mihinkään, Phil. Ensiksi haluaisin tuoda paljon terveisiä LLC:n toimiston henkilökunnalta. Toimistossa jatkamme edelleen toimintaa ja työskentelyä suuressa yhteydessä ja tukien toistemme osastoja, ja usein limitymme.

Okay, don't touch anything, Phil. First of all, I'd like to bring lots of greetings from the staff at the LLC office. At the office, we still continue to operate and function with a great deal of unity and support for each other's departments, and we often overlap.

Ja tuemme toisiamme siinä työssä. Mitään tästä työstä ei voitaisi tehdä ilman Pohjois-Amerikan Siionin jatkuvaa tukea. Ja se on ollut minulle henkilökohtaisesti valtavan ilon paikka, että saan palvella tehtävässäni siellä. Ja niin käymme tämän esityksen läpi melko nopeasti. On ollut joitakin, jotka ovat

And we support each other in that work. None of this work could be done without the continued support of North American Zion. And it's been personally a place of tremendous joy for me to be able to serve in my role there. And so we'll go through this presentation fairly rapidly. There's been some that have

Antavat ohjeen veljille, jotka menevät palvelemaan. Käytä viittä B:tä. Ole lyhyt, veli, ole lyhyt. Ja niin meillä on ollut muutama muutos vuonna 2021, ja se on, että Ruth DeLacey palkattiin työskentelemään viestintäosastolla. Hän on siellä assistentti. Ja Adeline Moll, joka työskentelee lähetysosastolla lähetys- ja sielunhoito-osastojen assistenttina.

Give an instruction to brothers that go to serve. Use the five Bs. Be brief, brother, be brief. And so we've had a few changes in 2021, and that's Ruth DeLacey was hired to work in the communications department. She's the assistant there. And Adeline Moll, who works in the mission department as an assistant to the mission and pastoral departments.

Molemmat näistä lisäyksistä ovat hyvin hyödyllisiä koko toimistolle. Tiedän, että nojaan heihin molempiin aika ajoin ja melko säännöllisesti myös heidän tukensa vuoksi. Vuonna 2021 valittiin uusia johtokunnan jäseniä, asetettiin ehdolle ja valittiin palvelemaan LLC:n johtokunnassa. Randy Hillukka Menahgasta, Lauri Nevala Phoenixista,

Both of these additions are very beneficial to the whole office. I know I lean on both of them from time to time and pretty regular for their support as well. In 2021, new board members were elected, nominated and elected to serve on the LLC board. Randy Hillukka from Menahga, Lauri Nevala from Phoenix,

Ja Mark Wittenberg Seattlesta. Vuonna 2022 on kaksi johtokunnan jäsentä, jotka ovat ilmaisseet kiinnostusta jäädä eläkkeelle. Jim Frantti, joka tällä hetkellä toimii puheenjohtajanamme, ja Pete Lever, joka on edustaja lännestä. Ja niin ne keskustelut jatkuvat paikallisissa kokouksissa, niin kuin olemme täällä keskustelleet Jim Jurmun vapautuvasta paikasta.

And Mark Wittenberg from Seattle. In 2022, there are two board members that have indicated an interest in retiring. Jim Frantti, who currently serves as our chairman, and Pete Lever, who is a representative from the West. And so those discussions are continuing in the local meetings as we've discussed here about the vacancy of Jim Jurmu.

Keskilännestä, ja Jim Frantin eläkkeelle jäämisen myötä itäisen alueen johtokunta on tässä vaiheessa tehnyt ehdotuksen siirtää Jim Frantin korvaavan ehdokkaan asettamisen kysymys pöydälle, kunnes Pohjois-Amerikan Siionin alueidemme uudelleenjärjestelyselvitys saadaan valmiiksi.

From the Midwestern and with Jim Frantti's retirement, the Eastern Area Board at this point has made a motion to table the issue of nomination to replace Jim Frantti until the reorganization study can be completed of our areas in North American Zion.

Itäisellä alueella näemme edelleen jäsenmäärän tasaista laskua siellä ja luvut ovat 300:n tai hieman alle 300:n luokkaa, ja muilla alueilla ne kasvavat. Ja niin on noussut kysymys edustuksesta ja siitä, miten ne alueet voitaisiin jakaa. Yksi ehdotus tuotiin johtokunnan kokoukseen lokakuussa

In the eastern area we continue to see a steady decline of membership there and the numbers are in the 300 or just less than 300 range and in the other areas are growing. And so the question has come up is about representation and how those areas might be split up. One proposal was brought to the board meeting in October

Ja siitä keskusteltiin, ja siitä esityksestä nousi joitakin muita keskustelukohtia, joiden kohdalla se toimikunta, joka tarkastelee uudelleenjärjestelyä ja eri alueiden kokoa ja sitä, miten edustukseen vaikutetaan, palasi selvittämään, ja se otetaan taas keskustelukohdaksi tammikuussa. Ja jos se tammikuun

And it was discussed and there was some other discussion points that came up out of that presentation where that committee that is looking at the reorganization and the size of the different areas and how the representation is impacted went back for study and it'll be taken up again as a discussion point in January. And if that January

Keskustelu menee tavallaan sen mukaan, mihin selvitys viittaa, niin se paikka, joka Jim Frantilla on, kohdennetaan uudelleen toiselle alueelle. Joten itäisen alueen johtokunta ottaa tämän taas käsiteltäväksi asiana, kun se alue kohdennetaan uudelleen.

Discussion kind of goes along with the way the study points to is that that position that Jim Frantti holds will be reallocated to another area. So the Eastern Area Board will take this back up as a matter, again, when that area is reallocated.

Tai kun alueet on paremmin vakiinnutettu ja tuotu keskusteltavaksi ensi heinäkuun vuosikokoukseen. Ne aluemuutokset eivät tapahdu ennen johtokunnan kokousta heinäkuussa Longview'ssa. Ja niin tässä vaiheessa Jim Frantin korvaajaksi ei ole vielä asetettu ehdokkaita, eikä läntinen alue ole vielä kokoontunut keskustelemaan siitä.

Or when the areas are better solidified and brought to a discussion at next July's annual meeting. Those area changes won't take place until the board meeting in July in Longview. And so, at this point, there has been no nominations to replace Jim Frantti yet, and the western area still has not met to discuss that.

Vuonna 2022 on ollut Serena Siljander, joka on digitaalinen assistenttimme. Hän on osa-aikainen työntekijä, on ilmaissut, että hänen täytyy keskittyä enemmän kokoaikaiseen uraansa kiinteistöalalla ja hän on lähdössä meiltä. Ja niin rekrytoimme hänen tilalleen hänen tehtäväänsä. Ja Serenaa ei voi korvata, joten etsimme vain korvaajaa hänen tehtäväänsä.

In 2022, there's been Serena Siljander, who is our digital assistant. She's a part-time employee, has indicated that she needs to focus more on her full-time career in real estate and is going to be leaving us. And so we're recruiting to replace her in her position. And there's no replacing Serena, so we're just finding a replacement for her position.

Ja Eric Jurmu on myös ilmaissut kiinnostusta jäädä eläkkeelle. Tästä on keskusteltu johtokunnan henkilöstötoimikunnan kanssa ja viimeisimmässä johtokunnan kokouksessa. Ja johtokunta on ilmaissut tukensa Ericin toiveelle ja halulle jäädä eläkkeelle.

And Eric Jurmu has also indicated an interest to retire. This has been discussed with the personnel committee on the board and at the most recent board meeting. And the board has indicated support for Eric's wish and desire to retire.

Persoonallisuus tai toimikunta, sanon vain tämän, johtokunnasta on nimitetty toimikunta etsimään uutta toiminnanjohtajaa, ja se työ on alkanut lokakuun kokouksen jälkeen ja se jatkuu. Joten tässä ovat LLC:n johtokunnan kaudet, jotka päättyvät vuonna 2022, eli Pete Lever ja Mike Kumpula läntiseltä alueelta,

The personality or a committee, I'll just say this, a committee from the board has been appointed to look at finding a new executive director and that work has started after the October meeting and it's continuing. So here's the LLC board terms that are expiring in 2022 is that Pete Lever and Mike Kumpula from the western area,

Mike Kumpulan paikka on yksi niistä paikoista, joka on vapaa paikka, joka on osoitettu läntiselle alueelle. Itäinen alue, Petri Hotari ja Jim Frantti, ja sitten Keskilänsi, Jim Jurmu. Ja jo keskustelimme vähän leirikaudesta, leirijohtokunnan kausista, jotka päättyvät, mutta Aaronin, Deanin ja Nickin lisäksi Yadipig ja Tim Niskanen Torontosta ja Illinoisista,

Mike Kumpulas is one of those positions that's an at-large, that's assigned to the western area. Eastern area, Petri Hotari and Jim Frantti, and then Midwestern, Jim Jurmu. And we already discussed a little bit about camp term, camp board terms that are expiring, but in addition to Aaron, Dean, and Nick, Yadipig, and Tim Niskanen from Toronto and Illinois,

Heidän kautensa päättyvät. Vuosi sitten oli suositus yhdistää Stony Laken ja Hasscibin, tai joo, Stony Laken ja Hasscib Laken leirijohtokunnat yhdeksi. Ja niin se tehtiin. Siihen aikaan Brainerd ilmaisi toiveen tai halun, ettei heidän tarvinnut saada edustajaa ja että he tunsivat olonsa mukavaksi siellä olevan edustuksen kanssa.

Their terms are expiring. A year ago, there was a recommendation to combine the Stony Lake and Hasscib, or yeah, Stony Lake and Hasscib Lake camp boards into one. And so that was done. At that time, Brainerd indicated a wish or desire that they didn't need to have a representative and that they felt comfortable with the representation that was there.

Ja niin se paikka on jätetty tyhjäksi, mutta meillä on yhä 12-jäseninen leirijohtokunta, ja ne Yadipigin ja Tim Niskasen kaudet ovat päättymässä siitä Stony Hasscib -johtokunnasta. Ja sitten Camp Kippa otetaan käsittelyyn läntisen alueen kanssa Steve Johnsonin, Mike Ouelletten ja Steve Blackin kanssa.

And so that position has been left vacant, but we still have a 12-member camp board, and those Yadipig and Tim Niskanen's terms are expiring from that Stony Hasscib board. And then Camp Kippa will be taken up with the Western Region with Steve Johnson, Mike Ouellette, and Steve Black.

Lokakuun 23. päivän johtokunnan kokouksesta, siellä hyväksyttiin vuoden 22 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Se vuoden 2022 toimintasuunnitelma ja talousarvio laadittiin aiemmin vuonna 2021. Se esitettiin seurakunnille ja siitä keskusteltiin ja äänestettiin, jotta nähtäisiin, onko muutoksia tai suosituksia vuosikokouksessa heinäkuussa.

From the October 23rd board meeting, there was the approval of the 22 operating plan and budget. That 2022 operating plan and budget was developed earlier in 2021. It was presented to the congregations and discussed and voted on to see if there's any changes or recommendations at the annual meeting in July.

Kun ne muutokset on nyt sisällytetty vuoden 2022 toimintasuunnitelmaan, lokakuussa se hyväksyttiin, ja se on se suunnitelma, jonka pohjalta työskentelemme, se nykyinen toimintasuunnitelma nyt. Aloitamme työskentelyn sen parissa tammikuussa. Ja se talousarvio hyväksyttiin silloin. He myös muuttivat ja tasapainottivat vuoden 2021 talousarvion. Me kaikki tiedämme, että ulkomaanmatkat ovat lamaantuneet

With those changes now being incorporated in the 2022 operating plan, in October it was approved, and that's the plan that we're working from, that current operating plan now. We'll start working on it in January. And that budget was approved then. They also amended and balanced the budget for 2021. We all know that foreign travel has been crippled

Pysähtyneet tai peruttu COVID-pandemian vuoksi, ja aiomme, että ne matkat jatkuvat taas vuonna 2022, toivottavasti jo helmikuussa. Vuoden 2022 Phoenixin talviseurat ovat 17.–20. maaliskuuta Phoenixin kirkolla. Tämä on muutos, jonka oli tarkoitus olla koululla

Stopped or canceled because of the COVID pandemic and we intend that those trips will again resume in 2022, as early as hopefully February. 2022 Phoenix Winter Services are March 17th to 20th at the Phoenix Church. This is a change that was intended to be at a school in

Suur-Phoenixin alueella, mutta emme kuitenkaan pystyneet varmistamaan sen kirkon vuokraamista, joten seurat pidetään taas... Phoenixin talviseurat pidetään Phoenixin kirkolla. 2020, tässä on kirjoitusvirhe, vuoden 2022 suviseurat pidetään Longview'ssa. Itse asiassa Longview'n seurakunta isännöi niitä. Ne pidetään Kelsossa. Longview Kelso on kaksi kaupunkia, jotka sijaitsevat vierekkäin, erotettuina...

In the greater Phoenix area, however, we were unable to secure rental of that church, so the services will be held again at the... Phoenix winter services will be held at the Phoenix church. 2020, this is a typo here, 2022 summer services will be held in Longview. Actually, Longview congregation is hosting them. They'll be held in Kelso. Longview Kelso is two cities that sit next to each other, divided by a...

Pienellä joella. Ja ne ovat 30. kesäkuuta – 3. heinäkuuta. Vuonna 2022 on kahdeksan rippikoulua, ja kaksi niistä kahdesta rippikoulusta pidetään kussakin leirikeskuksessamme. Kaksi Prairie Shoresissa, kaksi Camp Kippassa, kaksi Hasscib Lakella ja kaksi Stony Little Lakella. Että ilmoittautuminen niille leireille,

Small River. And they will be June 30th to July 3rd. In 2022, there are eight confirmation schools, and two of those two confirmation schools will be held at each of our camp centers. Two at Prairie Shores, two at Camp Kippa, two at Hasscib Lake, and two at Stony Little Lake. That sign up for those camps,

Vuosikokouksen kokousedustajien viime parin vuoden palautteen perusteella, että ilmoittautumisessa annetaan maantieteellistä etusijaa, ja se ilmoittautuminen lähetetään ensi viikon alussa, tai ainakin joskus joulukuun alkuun mennessä sitä maantieteellistä ilmoittautumista varten, ja sitten sen jälkeen 10. tammikuuta tavallinen ilmoittautuminen niille, jotka eivät pyydä maantieteellistä leiriä.

Based on input from the delegates at the annual meeting in the last couple years, that there will be geographical preference given for sign-up, and that sign-up will be sent out early next week, or sometime at least by early December for that geographical sign-up, and then following that on January 10th, regular sign-up for those that aren't requesting a geographical camp.

Arvelisimme, tai odotamme kyllä, että rippikoululaisia on taas noin 250–260 vuonna 2022. Joten tiedätte, että laulukirja on julkaistu 24. lokakuuta. Se toimii todella hyvin, kunhan ei välitä häiriöistä. Mutta he työstävät häiriöitä. Mutta se toimii silti hyvin, kun pääsee niiden ohi.

We would suspect, or we do expect, that there will be about 250 to 260 confirmation students again in 2022. So you know that the songbook has been released on October 24th. It works really well, as long as you ignore the glitches. But they're working on the glitches. But it still works well once you get past them.

Ja sitten LLC:n sovelluksessa on julkaisusovellus, joka julkaistaan täällä vuoden 2022 alussa. Ja sovelluksen nimi on Harken. Monista hengellisistä asioista, joista on keskusteltu tänään, on keskusteltu myös johtokunnassa ja LLC:ssä. Ja on jo kuultu se keskustelu, että oli

And then the LLC app has a publications app that's going to be released here in early 2022. And the app is called Harken. A lot of the spiritual matters that have been discussed today have been discussed at the board as well and at the LLC. And it's already been heard already the discussion that there was

Koko mantereen kattava kokous toukokuussa tänä vuonna Monticellossa. Siinä kokouksessa ja sitä seuranneissa kokouksissa oli vetoomus niille, jotka eivät tunne yhteyttä kokouksen kanssa, hakea apua. Wolf Laken kanssa Minneapolisissa ei ole ollut kirjeenvaihtoa toukokuun valtakunnallisen kokouksen jälkeen, ja Patrick

The continent-wide meeting in May of this year at Monticello. There was at that meeting and at subsequent meetings a plea for those who do not feel unity with the meeting to seek help. There's been no correspondence with Wolf Lake in Minneapolis since the May nationwide meeting and Patrick

Selvensi, että joitakin, että on ollut jonkin verran yhteydenpitoa, varmasti, yksittäisten ihmisten, ehkä pienten ryhmien välillä, mutta ei ole ollut suoraa yhteydenpitoa joko niiden seurakuntien ja LLC:n välillä tai niiden seurakuntien ja muiden seurakuntien välillä. Mutta siellä on ollut joitakin keskusteluja ryhmien tai yksittäisten ihmisten välillä. Eteläisen Minnesotan johtokunnan kokous,

Clarified that some with that there's been some communication, for sure, between individuals, maybe small groups, but there has been no direct communication between either those congregations with the LLC or with those congregations with other congregations. But there has been some discussions between groups or individuals there. The Southern Minnesota Board meeting,

Lokakuun alussa, kuulimme siitä jo tänään, ja ymmärrämme ja tunnistamme nyt myös, että nämä huolet, jotka kuuluvat aikaamme, vaikuttavat Minnesotan ulkopuolelle. Niissä kokouksissa ja keskusteluissa jatkuu edelleen LLC:n johtokunnan, paikallisten johtokuntien ja puhujien arvostelu, ja seuraten

Early in October, we heard about that today already, and we also now understand and recognize that these concerns that are of our times affect beyond Minnesota. In those meetings and discussions, there continues to be criticism of the LLC board, local boards and ministers, and following a

Mutta se on vain jatkunut osana sitä. Ja on ollut syytöksiä lakihenkisyydestä Pohjois-Amerikan Siionissa. Mutta kaiken kaikkiaan olemme kiitollisia laajasta yhteydestä uskovaisten, LLC:n johtokunnan, SRK:n ja SFC:n kesken. Yksi niistä asioista, joita jatkuvasti ihmettelen, on se, että tämä Jumalan valtakunnan työ jatkuu taistelun aikana. Ja näinä vaikeina

But it's just been continuing to be part of that. And there's been accusations of law-mindedness in North American Zion. But overall, we're thankful for the broad unity among believers, the LLC board, the SRK, and the SFC. One of the things that I continue to marvel at is that this work of God's kingdom goes on during the battle. And during these difficult

Näemme niin monia siunauksia Jumalan valtakunnan työstä. Ja niin jatkamme luottamista ja rukoilemista Jumalaa hänen johdatustaan kaikessa työssämme ja näissä asioissa, joissa meidän on niin vaikea nähdä tietämme eteenpäin.

We see so many blessings from the work in God's kingdom. And so we continue to trust and pray to God for his guidance in all of our work and in these matters that are so difficult for us to see our way forward.

Aion sivuta lyhyesti leirien osallistujamääriä, ja tämä johtaa takaisin keskustelukohtaan, joka on meneillään, eli näette tämän, 10 % leiriläisistämme on Hasscibissa, noin 20 % on ollut Prairie Shoresissa, Camp Kippassa noin 25 % ja lähes 50 % osallistumisestamme on Stony Lakella. Näemme edelleen jatkuvaa painetta

I'm gonna touch briefly on camp attendance and this will lead back to a discussion point that's occurring is that you see this 10% of our camp participants are at Hasscib, about 20% have been at Prairie Shores, Camp Kippa around 25% and nearly 50% of our participation is at Stony Lake. We continue to see continuing pressure

Ja täyteen ahdettuja leirejä Stoney Lakella siihen pisteeseen, että emme pysty palvelemaan kaikkia. Meillä on rajoja ilmoittautumisissamme, osallistujamäärissämme, sivu eri leireille. Ja niin tämä estää joitakin lapsia, joitakin oppilaita ja joitakin osallistujia osallistumasta leirille, koska he eivät ole valinneet mennä muualle

And maxed out camps at Stoney Lake to the point where we're not able to serve everyone. We have limits on our sign-ups, on our enrollments, a page for the different camps. And so this prevents some kids, some students, and some participants from participating in camp because they have not chosen to go elsewhere

Osallistumaan niille leireille. Joten näemme sen paineen. Leirijohtokuntana toiveemme ja halumme on ollut jatkaa sellaisten keinojen tarkastelua, joilla voimme tehdä Hasscib Lakesta elinkelpoisemman ja nostaa osallistujamäärää siellä. Yksi niistä asioista, jotka olemme sen osalta havainneet, on se, että 15 % Hasscib Laken osallistujista on siltä alueelta.

To participate in those camps. So we see that pressure. It's been our hope and wish as a camp board to continue to look at ways that we can make Hasscib Lake more viable and make the attendance higher there. One of the things that we've discovered for that is that 15% of the participants at Hasscib Lake are from that area.

Joten 85 % tulee jostain muualta, yli kuuden tunnin päästä. Ja niin luulen, että se alkaa piirtää kuvaa niiden leirien osallistumisen vaikeuksista. Eilen järjestimme bussikuljetusta yläkoululaisten, rippikoulua edeltäville leireille Hasscib Lakelle. Jokainen niistä matkoista on lähes 4 000 dollaria.

So 85% come from somewhere else, more than six hours away. And so I think that's starting to paint the picture about the difficulties in attending those camps. Yesterday we were arranging bus service for the junior high, the pre-confirmation camps at Hasscib Lake. Each one of those trips is nearly $4,000.

Itäisen alueen johtokunnan kokouksessa keskustelimme tästä. Ja olemme keskustelleet siitä johtokunnassa, LLC:n johtokunnan tasolla. Ja keskustelu Hasscib Laken tulevaisuudesta on keskustelun aihe. Johtokunnan ja leirijohtokuntien tuntuma on ollut, että tämä sysäys sille jatkuvalle keskustelulle

At the Eastern Area Board meeting, we discussed this. And we've discussed it at the board, at the LLC board level. And the discussion about the future of Hasscib Lake is a topic of discussion. It has been the feeling of the board and from the camp boards that this impetus for that continuing discussion on

Hasscib Laken tulevaisuudesta tulisi itäiseltä alueelta. Se on LLC:n omistama laitos, joten tästä tulee LLC:n päätös, mutta haluamme, että se keskustelukohta tulee itäiseltä alueelta. Keskustelimme siitä itäisen alueen johtokunnan kokouksessa pari viikkoa sitten, ja tunnistaen tämän haasteen ja tämän pulman, joka meillä on Hasscib Laken kanssa

The future of Hasscib Lake to come from the eastern area. It is an LLC-owned facility, so this becomes an LLC decision, but we want that discussion point to come from the eastern area. We discussed it at the eastern area board meeting a couple weeks ago, and recognizing this challenge and this dilemma that we have with Hasscib Lake

Niiden vuosien työn ja niiden vuosien kokemusten myötä, joita meillä on siellä ollut, kun se on ollut niin ihana ja kallis paikka pitää leirejä, itäinen alue on päättänyt, että he ottaisivat tämän asian käsittelyyn asialistan kohtana nimenomaan toukokuun kokouksessa, joka meillä on itäisellä alueella.

With the years of work and the years of experiences that we've had there as being such a wonderful and precious place to have camps, the Eastern Area has decided that they would take this matter up as an agenda point specifically at the May meeting that we have at the Eastern Area.

LLC:n kiinteistötoimikunta on ottanut kantaa tähän ja auttanut antamaan siihen jonkin verran suuntaa ja on antanut sellaista tukea, että odotamme itäisen alueen jatkavan tämän ajatuksen ja Hasscib Laken tulevaisuutta koskevan ajatuksen parissa painimista. Joten lukumme kasvavat, mikä on hyvä asia. Haasteemme ovat olemassa.

The LLC Facilities Committee has weighed in on this and helped provide some direction on that and has given that type of support that we wait for Eastern Area to continue to grapple with this idea and the thought about the future of Hasscib Lake. So, our numbers are growing, which is a good thing. Our challenges are there.

Ja sitten mitä teemme sen siirtyneen työn kanssa, jota on tehty Hasscib Lakella, ja miten voimme sisällyttää sitä enemmän? Jumala on antanut meille suuria tilaisuuksia joistakin näistä vaikeuksista, joita kohtaamme, ja yksi niistä on lähellä Silver Springsissä. Tämä tässä vain tavallaan piirtää kuvaa

And then what do we do with the displaced work that's been done at Hasscib Lake, and how can we incorporate it more? God has given us great opportunities out of some of these difficulties that we face, and one of them is nearby in Silver Springs. This here just kind of paints the picture about

Stoney Lakesta, Hasscibista ja Camp Kippasta. Minulla ei ole Prairie Shoresin nettotulotietoja liitettynä tähän. Se on kanadalaisomisteinen laitos, kanadalaisten pyörittämä laitos. Me emme omista sitä LLC:nä, joten en ole sisällyttänyt sitä tähän, vaikka minulla oli onni lisätä heidän lukunsa yllä olevaan diaan. Joten Silver Springsissä olemme

Stoney Lake, Hasscib, and Camp Kippa. I don't have Prairie Shores net income information attached to this. It's a Canadian-owned facility, Canadian-run facility. We don't own it as LLC, so I haven't included it here, even though I was fortunate enough to add their numbers in the above slide. So at Silver Springs, we've been

Työskennelleet sen kehittämisen parissa kehitystoimikunnan kanssa, LLC:n kiinteistötoimikunnan kanssa, ja suositus LLC:n johtokunnalle oli rakentaa saniteettirakennus ensimmäisenä siellä tehtävänä työnä, ja se hyväksyttiin heinäkuun johtokunnan kokouksessa eteenpäin vietäväksi. Eteenpäin vieminen oli vähän niin kuin, okei, meidän täytyy edetä, mitä nyt teemme? Ja niin meillä on tämä

Working with development on that with the development committee, with the LLC facilities committee, and at the recommendation to the LLC board was to build a bath house as the initial work to be done there, and that was approved in the July board meeting to move forward. Moving forward was kind of like, okay, we gotta move forward, now what do we do? And so we have this

Saniteettirakennusajatus, johon sisältyi suihkut ja joka palvelisi suuria tapahtumia. Toinen kysymys nousee esiin ja sanoo, no, entä jos, mitä tapahtuu, jos Hasscibia ei enää ole? Onko tapa, jolla voimme sijoittaa leirejä jotenkin Silver Springsiin? Joten tämä lisää toisen elementin

Bathhouse idea that incorporated showers and would accommodate large events. Another question comes up and says, well, what if, what happens if Hasscib no longer is there? Is there a way that we can have camps somehow located at Silver Springs? So this adds another element to

Siihen, minkä parissa työskentelemme, ja koska emme tiedä tulevaisuutta, kehitämme vain jonkin verran varautumista ja varautumissuunnittelua, ja niin suunnittelussamme käytämme entä jos -lauseita, no entä jos tämä niin tuo, no entä jos tämä ja sitten tuo, ja niin se on tavallaan se, missä suunnitteluajatuksemme ovat juuri nyt, joten tässä vaiheessa suositus, tämä nuoli vain osoittaa, mihin saniteettirakennus sijoittuisi kiinteistöllä, tämä on ikään kuin

What we are working on and not knowing the future we just develop some contingency and contingency planning and so we in our planning we use what if statements well what if this then that well what if this and then that and so that's kind of what our planning ideas are in right now so at this point the recommendation this arrow just points out where the bath house would be located on the property this is as if

Suviseurat olisi järjestetty sinne. Ja sitten tässä on toinen kuva. Nämä ovat hyvin karkeita piirustuksia. Teidän ei tarvitse nähdä rakennuspiirustuksia. Otan ne vain mukaan, koska olen vain niin kiehtoutunut siitä, että he pystyvät, rakentaja pystyy saamaan selvää kaikesta tuosta ja rakentamaan jotain, joka oikeasti näyttää tältä. Ja niin jaoimme saniteettirakennuksen kahteen hankkeeseen, vaihe yhden ja vaihe kahden hankkeeseen.

Summer services was set up there. And then here is another picture. This is some very rough drawings. You don't need to see the construction drawings. I just include them in there because I'm just fascinated that they can, a builder can make sense of all that and build something that actually looks like this. And so we divided the bathhouse into two projects, into a phase one and phase two project.

Vaihe yksi ei sisältäisi suihkuja. Jos katsotte tätä suunnitelmaa tässä, voitte nähdä, että ne kaksi siipeä siinä ovat suihkuhuoneet. Ja niin on muita rakennuksia, jotka on liitetty rakennukseen. Joten meidän on hyvin helppo rakentaa wc-tilat ilman suihkuja, mikä antaisi meille silti mahdollisuuden lisätä suihkut tulevaisuudessa ilman lisäkustannuksia.

The phase one would not include showers. If you see this design right here, you can see those two wings on there are the shower rooms. And so there are other buildings that are attached to the building. So very easy for us to construct the bathrooms without the showers that would allow us still to add showers in the future without any additional expense.

Ajatus on mennä vain tällä toistaiseksi, ja olemme loppuvaiheessa, Nate, rakennuspiirustusten valmistelemisessa lupahakemusta varten. Aion viedä ja jättää lupahakemuksen joulukuun puoliväliin mennessä, ja toivottavasti pystymme aloittamaan rakentamisen heti kun routa lähtee. Luulen, että routa lähtee, kun jäät ovat lähteneet, eikö?

The idea is to just go with this for now, and we are in the final stages, Nate, in getting construction drawings ready for permitting. I plan to take and submit for permitting by the middle of December, and hopefully we'll be able to start construction as soon as frost out. I think frost comes out when ice is off, right?

En tiedä, perustan vain siihen, ettei minulla ole mitään käsitystä, mitä routa tekee rakentamiselle. Teeskennellään, ettei sitä ole olemassa. Mutta joka tapauksessa, joten keväällä toivomme aloittavamme saniteettirakennuksen rakentamisen. Meillä on talousarvio saniteettirakennukselle. Pidämme esityksen, kun saamme tavallaan lopulliset piirustuksemme ja kaiken valmiiksi, ja esitämme sen seurakunnille ympäri Pohjois-Amerikkaa.

I don't know, I'm just based on not having any idea what Frost does with construction. Pretend like it doesn't exist. But anyway, so in the spring we hope to begin construction of the bathhouse. We have a budget for the bathhouse. We'll be making a presentation once we get kind of our finalized drawings and everything completed and present to the congregations around North America.

Näytämme heille, mikä talousarviomme on ja rahat, jotka meillä on sitä varten, ja missä erotus on ja kuinka paljon enemmän meidän täytyy kerätä sen hankkeen loppuun saattamiseksi. Joten tämä on tavallaan otettu huomioon, kun ei tiedetä varmasti, miltä tulevaisuus näyttää Silver Springsissä, mutta varmasti palvelee kaikkia tapahtumia, joita voisimme mahdollisesti keksiä ja tarvita juuri nyt.

Show them what our budget is and the money that we have for that and where the delta is and how much more we need to raise to complete that project. So this is kind of taken into account, not knowing for sure what the future looks like at Silver Springs, but certainly serves all the events that we could possibly think of and needing right now.

Lähitulevaisuudessa, ja se palvelee säännöllisesti. Tämä on kolmen vuodenajan laitos, joten sitä ei käytettäisi talvella. Sitä käytetään vain keväällä ja kesällä ja syksyllä. Otan mielelläni vastaan kysymyksiä, jos niitä on, mutta muuten tämä on katsauksen loppu.

In the near future, and it will serve on a regular basis. This is a three-season facility, so it wouldn't be used during the winter. It's just used during the spring and summer and fall. I would welcome any questions if there are any, but other than that, that is the completion of the update.

Voinko noudattaa viittä B:tä? Tulkinnanvaraista. Okei. No, kiitos. Ja taas, haluan vain ilmaista tukemme, tai kiitollisuutemme tuesta. Se tekee, tiedättekö, kun me olemme,

Can I follow the five B's? Subject to interpretation. Okay. Well, thank you. And again, just want to express our support, or our appreciation for the support. It makes the, you know, when we're,

Mukana työssä ja tässä työssä, jota on tehty tämän viime vuoden aikana, ja kun tuntee niin paljon tukea kaikkiin asioihin, aina kun meillä on ollut tarve, siellä on joku astumassa esiin ja auttamassa ja auttamassa missä tahansa tarpeissamme, ja Pohjois-Amerikan Siionin ja Jumalan Siionin yleensäkin työn vapaaehtoisuuden osuus on niin valtava ja niin tärkeä, ja siitä me kiitämme Jumalaa

Involved in the work and this work that's been done over this last year and feeling so much support for all the things whenever we've had a need there's somebody there to step in and help and help out with whatever our needs are and the volunteer element of the work in North American Zion and God's Zion in general is so huge and so important and to that we thank God for

Hänen jatkuvista siunauksistaan ja siitä, että hän valmistaa kaikkien uskovaisten sydämet jatkamaan tämän valtakunnan palvelemista. Kiitos. Aina mukava nähdä se työ, jota tehdään.

His continued blessings and his preparation of all of the believers' hearts to continue to serve this kingdom. Thank you. Always nice to see the work that is happening.

Asialistan liitteenä oli Prairie Shoresin leirin raportti. Sitä ei lueta täällä. Onko kysymyksiä tai kommentteja Prairie Shoresin leiristä tässä vaiheessa? Okei.

There was a Prairie Shores Camp report attached with the agenda. It will not be read here. Are there any questions or comments regarding Prairie Shores Camp at this time? Okay.

Siirrymme uusiin asioihin. Kokouksen alkupuolella ei ollut uusia asioita. Onko jotain muuta, mitä on noussut esiin päivän aikana, mitä kukaan haluaa... minkä ohitimme tai mitä täytyy lisätä? Sam?

Moving on to new business. There was no new business earlier in the meeting. Is there anything else that has come up during the day that anybody wants to... that we missed or need to add? Sam?

Minulla ei ole uusia asioita, kai. Mietin vain, olisiko Wolf Lakesta ketään, joka haluaisi vastata niihin kysymyksiin, joita kysyttiin aiemmassa osassa, ja tiedän, että se on ollut kysymys monien sydämillä ja mielissä, ja huoli on yhä olemassa.

I don't have any new business, I guess. I just was wondering if there would be any from Wolf Lake that would want to speak to the questions that were asked during the earlier part, and I know that's been a question on many hearts and minds, and the concern is still there.

Onko Wolf Lake yhä linjoilla? Haluaako joku Wolf Lakesta puhua? Wolf Lake on yhä yhteydessä Zoomin kautta.

Is Wolf Lake still online? Anybody from Wolf Lake wish to speak? Wolf Lake is still connected via Zoom.

Tarvitsetko puhelinnumeron, Adrian, vai onko tapa yhdistää? Pyytäisimme Wolf Lakea poistamaan mykistyksen, jos he haluaisivat kommentoida Zoomin kautta.

Do you need the phone number, Adrian, or is there a way to connect? We would ask Wolf Lake to unmute if they would like to make a comment via Zoom.

Ei vastausta. Teille täällä, jotka olette täällä Minneapolisista, yksi niistä asioista, joista keskustelemme eteläisessä Minnesotassa vähän, on tämä yhteinen työ. Jos se on yhteistä työtä,

No response. To you here, that are here from Minneapolis, one of the things we visit about in southern Minnesota a little bit about is this mutual work. If it is mutual work,

On vaikea olla tekemättä sitä yhdessä siinä mielessä. Joten kun meillä on näitä kokouksia, viime kokouksessa ja sitten tässäkin kokouksessa, että siellä on niitä johtokunnasta, jotka ovat lähteneet ennen kuin pääsimme yhteisen työn keskusteluunkin. Joten rohkaisua olisi, ja luulen, että siitä osa tästä vaikeudesta tulee, kun yritämme keskustella yhdessä asioista, ja silti meillä ei ole tilaisuutta keskustella niin paljon.

It's difficult not to do it mutually in that sense. So when we have these meetings, in the last meeting and then this meeting too, that there are those from the board there that have left before we got into the mutual work discussion too. So encouragement would be there and I think that is where some of this difficulty comes in when we're trying to visit together about things and yet we don't have opportunity to visit that much.

Halusin vain jakaa sen ajatuksen. Se oli mielessäni aiemmin ja lokakuun kokouksen jälkeen. Yhteinen työ tehdään yhdessä, ja kun ei tehdä, siitä kysymykset tulevat. Tehdäänkö työtä yksinään, koska he eivät ole täällä osallistumassa kokouksen liikeasioiden osiin? Onko muita kommentteja jaettavaksi tässä vaiheessa, ajatuksia?

I just wanted to share that thought. It was on my mind earlier and after October's meeting. Mutual work is done together and when it's not, that's where the questions come in. Is there work being done by itself because they're not here to participate in the business parts of the meeting? Are there any other comments to share at this time, thoughts?

Kysymyksiä? Muuten olemme tulleet asialistamme loppuun. Nick? Kai yksi

Questions? Otherwise, we have come to the end of our agenda. Nick? I guess one

Kysymys, joka nousi keskustelussa leirijohtokunnan paikoista ottaen huomioon täällä olevan joukon tuntuman Minneapolisin paikasta, ja sanoisin, että se kyllä luo

A question that rose during the discussion about the camp board positions in light of the feeling of the group here regarding the Minneapolis position and I would say that it does create

Kai kömpelyyttä työhön, kun kysymys on olemassa, ihmettely on olemassa. Tiedättekö, mitä tulee edes siihen, että pyydetään ihmisiä palvelemaan niistä seurakunnista nykyisessä tilanteessa. Mutta kai se kohta, joka tuli mieleeni siinä, koskee

I guess an awkwardness in the work when the question is there, the wonder is there. You know, as far as even asking people to serve from those congregations in the current situation. But I guess the point that came to my mind in that is with regards to

Wolf Laken paikkaa, tiedän, ettei heidän kautensa ole nyt päättymässä, ja ehkä on joitakin sääntöjen vaatimuksia, joiden täytyisi olla, en ole varma, miten se, kai, menisi, mutta kai huolet, sanoisin, ovat samat molemmista niistä seurakunnista, joten olisiko keskustelua tai toimenpiteitä Wolf Laken paikan suhteen?

Wolf Lake's position, I know they don't have a term expiring now, and maybe there's some bylaw requirements that would need to be, I'm not sure how that would, I guess, play out, but I guess the concerns, I would say, are the same from both of those congregations, so would there be any discussion or action regarding Wolf Lake's position?

Kai sanoisin myös, ettei Dean tai Dan Keranen henkilökohtaisesti ole aiheuttanut mitään, kai, suoria ongelmia meidän, kai ne kokoukset, joissa olen ollut, ovat olleet enimmäkseen Zoom-kokouksia viime aikoina. Mutta samaan aikaan todellisuus

I guess I would also say that neither Dean or Dan Keranen personally have caused any, I guess, direct issues in our, I guess the meetings I've been to have been mostly Zoom meetings lately. But at the same time, the reality of the

Hengellinen tilanne on olemassa molempien kohdalla, joten kai se tavallaan poltti minussa, että ainakin otan sen esiin. Onko se jotain, mistä pitäisi keskustella, vai onko se jotain, mistä keskusteltaisiin, kun Wolf Laken kausi päättyy?

The spiritual situation is there with both, so I guess it was kind of burning in me to at least bring it up. Is it something that should be discussed, or is it something that would be discussed when Wolf Lake's term expires?

Onko ajatuksia Nickin kommenttiin? Haluaako joku muu jakaa ajatuksiaan? Olen samaa mieltä Nickin kanssa, että näyttää siltä, että se seuraa Minneapolisin tilannetta, mutta luotan myös siihen, että LC:n johtokunta voi keskustella myös siitä asiasta.

Are there any thoughts to Nick's comment? Anybody else want to share their thoughts? I agree with Nick that it seems that it follows along with the Minneapolis situation, but I also trust that the LC Board can visit about that matter as well.

Allen. Kai ajatukseni ovat, että jos Wolf Laken edustajan suhteen siinä johtokunnassa ei ole mitään välitöntä tai erityistä, niin voisimme jättää sen ennalleen.

Allen. I guess my thoughts are is that if there's nothing imminent or specific regarding the Wolf Lake representative on that board, then we could leave it as is.

Joku muu? Tai mitään muuta ennen kuin päättäisimme kokouksemme? Jos ei, odottaisimme ehdotusta kokouksen päättämisestä.

Anyone else? Or anything else before we would close our meeting? If not, we'd be looking for a motion to adjourn the meeting.

Loren Ylioja, ehdotus 2. Onko teillä käsiä kannatuksissa? Kaikki puolesta? Onko ketään vastaan? Kokous on päättynyt. Joten laulamme laulun 377. Rod Nikula pitää sitten päätöshartauden rukouksessa, ja sen jälkeen laulu 221.

Loren Ylioja, motion 2. Do you have hands in seconds? All in favor? Are there any opposed? The meeting is adjourned. So we will sing song 377. Rod Nikula will then hold a closing devotion in prayer, followed by song 221.

Isä ja Pyhä Henki ja Poika, pysähtykäämme vielä kokouksemme lopussa tutkimaan Jumalan sanaa ja pohtimaan päiväämme, jolla Jumala on meitä runsaasti siunannut. Tätä päätöshartautta varten

Father and the Holy Spirit and the Son, let us pause yet at the close of our meeting to study God's Word and reflect on our day that God has richly blessed us with. For this closing devotion, I would

Luen Jumalan sanaa, joka löytyy Kolossalaiskirjeen 3. luvusta, jakeista 12–15. Ja sanat ovat Jeesuksen nimessä seuraavat. Pukekaa siis päällenne, niin kuin Jumalan valitut, pyhät ja rakastetut, laupeuden sisukset, ystävällisyys, nöyrämielisyys,

Read the word of God, which is found in the Colossians chapter 3, verses 12 through 15. And the words are in Jesus' name as follows. Put on, therefore, as the elect of God, holy and beloved, bowels of mercy, kindness, humbleness of mind,

Sävyisyys, pitkämielisyys, kärsien toinen toistanne ja antaen anteeksi toinen toisellenne. Jos kenellä on riitaa jotakuta vastaan, niin kuin Kristus antoi teille anteeksi, niin tehkää tekin. Ja kaiken tämän lisäksi pukekaa päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side. Ja Jumalan rauha hallitkoon sydämissänne, johon te

Meekness, long-suffering, forbearing one another and forgiving one another. If any man have a quarrel against any, even as Christ forgave you, so also do ye. And above all these things put on charity, which is the bond of perfectness. And let the peace of God rule in your hearts, to which ye

Myös olette kutsutut yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitollisia. Aamen. Ensinnäkin, tänne tullessani, rakkaat veljet ja sisaret, tunnen monia epäilyksiä ja pelkoja ja pyydän, että annatte minulle anteeksi kaikki pelkoni ja syntini ja epäilykseni. Haluan uskoa kanssanne

Also ye are called in one body, and be ye thankful. Amen. First of all, coming here, dear brothers and sisters, I'm feeling many doubts and fears and ask that you forgive me for all my fears and sins and doubts. I want to believe with you

Täällä on tänään ilmaistu monia ajatuksia, ja aivan alusta, avausalustuksesta lähtien, sydämeni sanoi aamen alustukselle, jonka veljemme piti viinipuun vertauksesta. Ja monet niistä kommenteista, joita on esitetty päivän mittaan tänään, ne ovat vastanneet minun henkeeni

There have been many thoughts expressed here today, and right from the beginning with the opening presentation, my heart said amen to the presentation which our brother gave on the parable of the vine. And many of the comments that have been made through the day today, they have answered to my spirit

Ja olen iloinnut siitä, että Jumala on antanut sanansa lähestyä vaikeitakin asioita. Ja nämä vaikeat asiat on myös tuotu esiin kokouksessamme tänään, taas, niin kuin edellisinä vuosina ja edellisissä kokouksissa tänä vuonna, että on puheita, jotka

And I have rejoiced that God has given his word to approach even difficult matters. And these difficult matters have been also brought out in our meeting today, again, as in previous years and previous meetings this year, that there are speeches that

Miten vihollinen on pystynyt tekemään työtään vetääkseen joitakin heistä pois Jeesuksen jalkojen juuresta ja Jumalan valtakunnan rajojen reunalle näkemään asioita eri valossa ja taistelemaan Jumalan valtakuntaa vastaan

How the enemy has been able to do his work to draw some of those out away from the feet of Jesus and to the edge of the borders of God's kingdom to see matters in a different light and to battle against God's kingdom

Koska jakautumista ja surua Jumalan lasten sydämissä. Nämä taistelut eivät ole kaukana yhdestäkään meistä. Kannamme omaa lihaamme. Taistelemme maailman kiusauksia vastaan. Taistelemme sielunvihollista vastaan. Ja varmasti hän on

Because division and sorrow in the hearts of the children of God. These battles are not far from any one of us. We carry our own flesh. We battle the temptations of the world. We battle the enemy of souls. And certainly he is

Se, joka yrittää vetää meitä pois, niin kuin hän teki siellä Aadamille ja Eevalle. Puutarhassa olemme kuulleet, miten hän keskusteli Eevan kanssa. Hän oli kuullut ne ohjeet, jotka Jumala antoi Aadamille, voisimme sanoa Aadamin huulten kautta, ja alkoi kylvää sellaisia epäilyksiä, että sanoiko Jumala todella, ettei siitä hedelmästä saa syödä, vai onko tämä

One who is trying to draw us away even as he did there for Adam and Eve. In the garden we have heard how he visited with Eve. She had heard the instructions which God gave to Adam through the lips we could say of Adam and began to plant those kinds of doubts that did God really say not to eat of that fruit or is this

Ehkä hän ajatteli jotain, mikä on tullut Aadamilta. Emme tiedä varmasti, mutta tiedämme kyllä, että vihollinen onnistui, ja sekä hän että Aadam söivät siitä hedelmästä. Joten päädyimme istumaan tunnin lihan taistelun kanssa joka päivä, ja kun näemme, kuinka sielunvihollinen on

Perhaps she was thinking something that has come from Adam. We don't know for sure, but we do know that the enemy was successful, and both she and Adam ate of that fruit. So we ended up sitting for an hour with the battle of flesh every day, and when we see how the enemy of souls is