LLC:n vuosikokous 2. heinäkuuta 2022: Minneapolisin ja Wolf Laken seurakuntien erottaminen

Mike Jurmu: Mike Jurmu, Rockford. Halusin vain tehdä kommentin, ja se palaa siihen, mistä Jim puhui ennen eläkkeelle jäämistä. Halusin vain tuoda teille tämän uutisen Rockfordin seurakunnasta, että Jouko on jäänyt eläkkeelle, ja kuten eräs veljistämme siellä sanoi, hän on jäänyt eläkkeelle, mutta hän ei ole vielä päässyt koukusta. Mutta seurakuntamme on iloinnut siitä palveluksesta, jota Jouko on tehnyt nämä viimeiset 15 vuotta. Iloitsemme vielä siitä, että on lähettänyt meille pastorin, kokoaikaisen pastorin. Allen Pirness on nyt kokoaikainen pastorimme Rockfordissa. Olemme todella Olemme tunteneet Jumalan auttavan käden näissä asioissa ja iloitsemme siitä.

Mike Jurmu, Rockford. I just wanted to make a comment that harkens back to when Jim was talking about Jouko retiring. And I just wanted to bring you this news from the Rockford congregation that Jouko l has retired. And as one of our brothers there said: He has retired but he's not off the hook yet. But our congregation has rejoiced in the service that Jouko has done for these last 15 years. We even rejoice that has sent us a pastor, a full-time pastor. Allen Pirness is now our full time pastor in Rockford. We really felt the helping hand of God in these matters. We rejoiced in it

Moderator: Onko muita raportteja seurakunnista? Keskellä on käsi.

Are there any other reports from congregations? There is a hand in the middle.

Mitch Loukusa: Mitch Loukusa Rockfordista. Kai sen vuoksi, miten asiat tapahtuivat Rockfordissa, ei ollut tilaisuutta pitää seurakunnan keskustelua nimenomaan niiden ympärillä. kokouksista, joita pidettiin LLC:n veljien ja Minneapolisin ja Wolf Laken seurakuntien välillä. Mutta on käyty paljon keskusteluja ja juttelua näiden jäsenten kanssa

Mitch Loukusa from Rockford. I guess the way that things happened in Rockford, there wasn't a chance to have a congregation discussion specifically around those meetings that happened between the LLC brothers and Minneapolis and Wolf Lake congregations. But there have been a lot of discussions and conversations that have taken place with these members of the

Ne ovat jopa lähettäneet sitä erityistä palautetta tai mitä lie, mutta kai tuntuu, että olisi hyvä keskustella niistä. Toivon, etten hätiköi tai että tämä on sopiva aika tuoda se esiin. Joo, kai siinä ovat kaikki ajatukseni.

congregation. I'm sure that other congregations have had those discussions and they've even said that specific input or whatnot. But I guess it feels that it would be good to visit about those. I hope that I'm not jumping the gun. Is this the appropriate time to bring this up? I guess that's all my thoughts right now.

Aaron Laho: Aaron Laho, Monticello. Vuosikokouksen valmisteluna meillä oli kokous kokousedustajien kanssa. Sitten pidimme myös erityisen seurakunnan keskustelun, vapaan ja avoimen keskustelun, jossa puhuttiin hengellisistä jakautumisista ja pidetyistä kokouksista. Ja koko sen keskustelun ajan seurakunta, kai, Sillä on kysymys, jonka haluaisimme olevan optimaalinen täällä. Ja kysymys on, onko aika erota Minneapolisin ja Wolf Laken seurakunnista? Eli tämä on, kai se on minulle raskas aihe ottaa esiin, mutta se on osa, josta seurakunta on pyytänyt jonkin verran keskustelua. Okei, Cody, ihan takanasi on haastattelu.

Aaron Laho, Monticello. In preparation for the annual meeting, we had a meeting with delegates. Then we also held a special congregation discussion. a free and open discussion, talking about the spiritual divisions and meetings that have happened. And throughout that discussion, the congregation, I guess, has a question that we would like to have talked about here. And the question was, is it a time to separate from Minneapolis and Wolf Lake congregations? So, I guess it's a heavy topic for me to bring up but it's the part that the congregation has requested some discussion about.

Moderator: Okei, Cody, ihan sinun takanasi.

Okay, Cody, right behind you.

Evan Loukusa: Seurakuntamme ei tietääkseni ole käynyt muodollista keskustelua tästä aiheesta. Puhuisin tässä sydämestäni, ja vain istuessani kokouksessa tänään minun, kai, havaintoni on ollut, että Minneapolisin ja Wolf Laken seurakunnilta puuttuu silmiinpistävästi tuki. En tiedä, olenko kuullut heidän kokousedustajiensa puhuvan tässä kokouksessa ja ilmaisevan tukea yhdellekään niistä esityksistä, joista on keskusteltu.

Evan Loukusa from Ishpeming, Michigan. Our congregation, to my knowledge, has not had a formal discussion on this topic. I would speak from my heart here. And just sitting through the meeting today, I guess my observation has been that there's a conspicuous lack of support from Minneapolis and Wolf Lake congregations. I don't know that I've heard their delegates speak up at this meeting voicing support for any of the motions that had been discussed.

Evan Loukusa (jatkuu): Se on minusta huolestuttavaa, ja olen samaa mieltä veljien kanssa, että olisi hyvä keskustella siitä täällä ja rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi ja Pyhä Henki puhuisi, ja tulin tähän kokoukseen ilman vahvoja mielipiteitä, mutta haluaisin kovasti kuulla muita kokousedustajia täällä.

That to me is troubling. And I agree with the brothers that it would be good to discuss that here and pray that God's will will be done and the Holy Spirit would speak. I came to this thinking with this meeting with no strong opinions, but I would love to hear from the other delegates here.

Moderator: Takana on käsi. Gary

There is a hand in the back. Gary

Gary Lehtola: Arvostan kokousta tähän mennessä. Olemme kuunnelleet, eikä meillä ole ollut vastaväitteitä siihen, mitä täällä on tähän mennessä tapahtunut. Mutta Haluaisin huomauttaa, olemme jo puhuneet sisäisistä säännöistä, ja haluaisin viitata sisäisiin sääntöihin ja myös LLC:n perussääntöön (Constitution). LLC:n perussääntö sanoo, että ”jäsenseurakunnat tunnustavat elävää uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, jossa Jeesus Kristus on pääkulmakivi. Ja ne pitävät myös Jumalan sanaa korkeimpana auktoriteettina ja ainoana mittapuuna, jonka mukaan kaikki opit ja opetukset on tutkittava ja arvioitava. Mainitun yhteisön jäseninä he uskovat lujasti, että Pyhän Raamatun ohjeet ja opetukset ovat ainoa auktoriteetti ja ohje kaikkien asioiden ratkaisemisessa.

I appreciate the meeting so far. We have listened and haven't had any objections to what's been happening here so far. But I would like to point out. We have talked about the bylaws already. And I would like to reference the bylaws and also the LLC constitution. So, the LLC constitution says that “member congregations confess living faith which is founded on the Holy Word of God in which Jesus Christ is the chief cornerstone. And they also hold the Word of God as the highest authority and as the only measure according to which all doctrines and teachings are to be examined and judged. As members of the said Corporation firmly believe that the instructions and teachings of the Holy Bible are the only authority and rule for deciding all matters.

Joten suosittelisin tässä, että emme puhu jakautumisesta, koska se on Raamatun vastaista. Martti Luther opettaa, että Pyhä Henki kutsuu, kokoaa, valaisee.

So, I would recommend here that we don't talk about dividing because that's contrary to Scripture. Martin Luther teaches that the Holy Spirit calls, gathers, enlightens.

Moderator: Mike Jurmu on seuraavana.

Mike Jurmu is next.

Kertoisitko, kuka puhui ja mistä seurakunnasta olet?

Say who was speaking and what congregation you are from?

Mike Jurmu: Mike Jurmu, Rockford. Ennen kuin aloitan, kun tunnen niin paljon epäilyksiä ja heikkouksiani, voitko saarnata evankeliumia? Rukoukseni on, etten tekisi vahinkoa Jumalan valtakunnalle. Gary, kun otit esiin Laestadian Lutheran Churchin sisäiset säännöt tai perussäännön. Rakas ystäväni, sinun pitäisi kuunnella, mitä uskovaiset ovat sanoneet. Kysymyksessä Minneapolisin tai Wolf Laken tunnustamatta jättämisestä, Seurauksena siitä tosiasiasta, että meistä tuntuu, ettette usko samoin kuin me. Ja voin sanoa henkilökohtaiselta tasolta, että minun olisi pitänyt esitellä itseni Mike Jurmuna Rockfordista, aiemmin Minneapolisista. Ja monissa keskusteluissamme siellä Voin vakuuttaa teille, että emme olleet yhtä mieltä. Emme usko samoin. Ja näiden monien keskusteluvuosien aikana se ei ole muuttunut. Ja niin en näe sitä... Minä... Minä vapisen... Ja olen surullinen tästä aiheesta, ettei Minneapolisia ja Rockfordia tunnusteta sisarseurakunniksi. Mitä minä sanoin? En usko, Minneapolis ja Wolf Lake, anteeksi. Ja kuitenkin, Luulen, että on aika, koska on selvää, että emme usko samoin. Kirjeet, jotka ovat tulleet Minneapolisista, nämä viimeiset kolme kirjettä, jotka ovat tulleet, minä henkilökohtaisesti en tuntenut rakkautta tai Pyhän Hengen ykseyttä niissä kirjeissä. Ne eivät vastanneet minun henkeäni. LLC:n johtokunnan jäsenet, kai, puhuvat omasta puolestaan niistä kokouksistaan, joita heillä oli teidän kanssanne, mutta sen perusteella, mitä tiedän, niissä keskusteluissa ei ollut ykseyttä. Ja niin,

Mike Jurmu, Rockford. Before I begin, feeling so many doubts and my weaknesses, can you preach the gospel? My prayer is that I wouldn't do harm to God's Kingdom. Gary, when you brought up the bylaws or the constitution of the Laestadian Lutheran Church. My dear friend, you should listen to what the believers have been saying. The question of not recognizing Minneapolis or Wolf Lake was a consequence of the fact that we feel that you don't believe the same as we do. And I can say from a personal level that I should have introduced myself as Mike Jurmu from Rockford, previously from Minneapolis. And in our many discussions there, I can assure you that we weren't of one mind. We don't believe the same. And through these many years of discussions, that hasn't changed. And so I don't see the… I tremble. And I'm saddened by this topic of not recognizing Minneapolis and Rockford as sister congregations. What did I say? Minneapolis and Wolf Lake, sorry. And yet, I think it's time because it's clear that we don't believe the same. The letters that have come from Minneapolis, these last three letters that have come. I personally did not feel the love or the unity of the Holy Spirit in those letters. They didn't answer my spirit. The LLC board members, I guess, can speak for themselves about the meetings that they've had with you. From what I know, there was no unity in those discussions.

On ollut tätä puhetta valtakunnasta ulos työntämisestä. Enkä ole samaa mieltä siitä arviosta. Minun tunteeni on ollut, että te Ihmiset Minneapolisissa ja Wolf Lakessa on rakkaudella kutsuttu, muistutettu, nuhdeltu, ettekä ole kuunnelleet. Ja niin se työntö, jonka tunnette, on se tosiasia, että teidän henkenne ei vastaa Jumalan valtakuntaa. Ja tuntuu siltä, että Jumalan valtakunta on Työnnän sitä henkeä pois, ja teidän pitäisi pelätä. Joten minä olen myös, henkilökohtaisella tasolla, olen niin väsynyt. Olen väsynyt taisteluun. Olen väsynyt omiin vikoihini, omiin heikkouksiini, omiin vikoihini näissä asioissa. Kaipaan jonkinlaista selvyyttä, ja tiedän, että se tulee Jumalan aikanaan. En halua joutua yrittämään päättää paikan päällä, voinko vai enkö voi tervehtiä jotakuta. Ja kuitenkin tiedän, että minun täytyy päättää se riippumatta mistään päätöksistä, joita teemme tänään. Joten toivon, että te kaikki voitte antaa anteeksi heikot sanani. Nämä ovat sydämeni tuntoja. Se ei luultavasti ole kovin selvää. Toivon, että voitte muistaa minua rukouksissanne, jotta pääsisin eräänä päivänä taivaaseen.

And so there's been this talk of being pushed out of the kingdom. And I don't agree with that assessment. My feeling has been that you people in Minneapolis and Wolf Lake have been lovingly called, reminded and rebuked, and you haven't listened. The push that you feel is the fact that your spirit doesn't answer to God's Kingdom. And feels like God's Kingdom is pushing that spirit away. And you should be afraid. So, I also on a personal level am so tired. I'm tired of the battle. I'm tired of my own faults, my own weaknesses, my own faults in these matters. I long for some sort of clarity. And I know that'll come in God's time. I don't want to have to try to decide on the spot if I can or cannot greet somebody. And yet, I know that I'll have to decide that regardless of any of the decisions we make today. So, I hope you all can forgive my weak words. These are the feelings of my heart. It is probably not very clear. I hope you can remember me in your prayers, so that one day I can make it to heaven.

Moderator: Takana on käsi, sitten Jared edessä.

There is a hand in the back, then Jared in the front.

Mitch Loukusa: Mitch Loukusa Rockfordista. Ja haluaisin yhtyä Miken ajatuksiin, ja myös vastauksena Garylle, vastauksena kommenttiisi siitä, ettei yritetä jakaa. Luulen, että se on ollut ilmeistä jo useiden vuosien ajan ja on vain tullut ilmeisemmäksi sen hengellisen jaon myötä, joka on olemassa. Ja minusta oli mielenkiintoista, että otit esiin sen, että Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa. Nyt unohdan ne sanat, mutta ihmettelin jopa, kun suviseuramme olivat alkaneet, Kuinka ajankohtainen ohjaus on ollut, on tullut Pyhän Hengen kautta, jonka Jumala on antanut palvelijoilleen. Ja Hengen ääni on puhunut läpi näiden vuosien. Vähän kuten Mike viittasi, se työntäminen tai tunne, että joitakin on työnnetty, se syytös, jota esiintyy. Olen ajatellut sitä viime aikoina. Ja kuten olemme kuulleet sen seuroissakin, Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen. Ja niin, Se on, no, on mahdotonta työntää ketään ulos Jumalan valtakunnasta. Jumala pitää huolen omistaan eikä sallisi sen tapahtua. Mutta se tosiasia, että, kai, ihminen huomaisi olevansa siinä asemassa, että hänestä tuntuu, että hänet on työnnetty ulos, myös, kai, tuo mieleeni sen Sen tosiasian, että he voivat nähdä Jumalan valtakunnan rajat eivätkä he, kai, ole niiden sisällä, mutta kai tuntien, että sanani ovat olleet heikkoja, minä vain pyydän.

Mitch Loukusa from Rockford. And I'd like to echo Mike's thoughts and also a response to Gary. In response to your comment of not trying to divide, I think it's been evident for a number of years – and become more evident – the spiritual divide that is present. And I found it interesting that you brought up the fact of the Holy Spirit calling and gathering. Now, I'm forgetting those words. But I was even marveling even as our summer services have started, how timely the instruction has been that has come through the Holy Spirit that God has given to us his servants. And the voice of the Spirit has spoken through all these years. And it continues to speak. Kind of, as Mike alluded to, the pushing or feeling that some have been pushed away – the accusation. I've been thinking about that recently. And even as we've heard in services, the borders of God’s kingdom go from heart to heart. And so it is. It's impossible to push someone out of God's kingdom. God takes care of his own, and wouldn't allow that to happen. But the fact that I guess one would find themselves in a position that they feel they have been pushed out, also, I guess, brings to my mind. The fact that they can see the borders of God's kingdom. And they're not, I guess, included in that. But I guess, feeling like my words have been weak, I ask, can I hear the gospel?

Moderator: Takana on käsi. Haluatko nostaa sen uudelleen?

There is a hand in the back. Do you want to raise it again?

Mitchell Johnson: Okei, takana on käsi, jos haluat nostaa sen uudelleen. Kiitos. Tämä on Mitchell Johnson Wolf Lakesta. Esitettiin huoli siitä, että Wolf Lake tai Minneapolis ei ilmaissut mitään mielipidettä asioista tänään, ja halusin vain selventää, että Äänestin vaihtoehtoa B, joten jonkin verran kantaa oli. Ja myös olen samaa mieltä tästä LLC:n vuoden 2023 toimintasuunnitelmasta. Se on hyvä. Pidän todella sanoista etukannessa, joissa sanotaan, tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani. Se on hyvä.

This is Mitchell Johnson from Wolf Lake. There was a concern brought up that Wolf Lake or Minneapolis did not express any opinion on things today. And I just wanted to clarify that I voted for option B. So, there was some input. And also, I agree with this 2023 LLC's operating plan. It is good. I really liked the words on the front cover, where it says that upon this rock I will build my church. That is good.

Ja myös haluaisin vain sanoa, että Wolf Laken seurakunta ei halua tulla erotetuksi LLC:stä. Haluamme vaeltaa yhdessä uskovaisten kanssa Kristuksessa Jeesuksessa kohti sitä samaa yhteistä päämäärää, joka on iankaikkinen elämä. Myös luulen, että ratkaisu tähän jakautumiseen voitaisiin luultavasti ratkaista nöyrtymällä Jumalan sanan edessä, tunnustamalla Jeesuksen käskyt ja myös noudattamalla niitä. Yksi tärkeimmistä käskyistä olisi, minulle henkilökohtaisesti, se, mikä on tullut tunnetuksi kultaisena sääntönä. Tehkää muille niin kuin haluaisitte tehtävän itsellenne. Se on Jeesuksen opetus. Minulle henkilökohtaisesti yksi hänen hämmästyttävimmistä opetuksistaan. Minulle tämä on henkilökohtaista, koska äitini yritti opettaa tätä minulle, kun olin nuori. Ja muistan yrittäneeni oikeuttaa tekojani sillä, miksi tämä ei koskenut minua. Mutta nyt vanhempana tajuan – olen kolikon toisella puolella, minua kohdellaan tavalla, jolla en haluaisi itseäni kohdeltavan. Ja tajuan, että olin väärässä nuoruudessani.

And also, I would just like to say that the congregation of Wolf Lake does not wish to be excommunicated from LLC. We wish to travel together with believers in Christ Jesus, towards that same mutual goal which is everlasting life. Also, I think the solution to this division could probably be solved humbling yourself before God's word, recognizing Jesus' commandments, and also following them. One of the commandments most importantly would be – for myself personally would be – what has become known as the Golden Rule. Do unto others as you would want done unto you. It is Jesus’ teaching. For me personally, one of his most amazing teachings. To me, this is personal because my mother tried to teach this to me when I was younger. I remember trying to justify my actions of why this didn't apply to me. But now I realize as I'm older – I'm on the other side of the coin of getting treated the way that I wouldn't want to be treated. And I realize I was wrong in my youth.

Joten taas, Wolf Lake ei halua tulla työnnetyksi pois, äänestetyksi ulos tai jätetyksi tunnustamatta uskovaisiksi, vaan haluamme vaeltaa tällä matkalla taivaaseen. Kiitos. Jared edessä.

And also another teaching of Jesus that you should try to remember is to love one another as I have loved you. Jesus says. So again, Wolf Lake does not wish to be pushed away…… or not recognized as believers. We wish to travel on this journey to heaven. Thank you.

Jared Huhta: Olemme käyneet monia keskusteluja tästä aiheesta. Tämä on Jared Huhta Prescott Valleystä. Olemme käyneet monia keskusteluja tästä aiheesta seurakunnassamme ja seurakuntamme johtokunnan tasolla. Olemme lukeneet näitä kirjeitä, jotka ovat kulkeneet edestakaisin Sekä LLC:ltä, Minneapolisista että Wolf Lakesta. Ja ajatukset, jotka tulevat mieleeni, ovat, että se rakkaus, josta Mitchell puhui, Jeesukselta Kristukselta, osoitetaan teille veljet ja sisaret Wolf Lakessa, Minneapolisissa juuri nyt nuhteen ja parannukseen kutsumisen muodossa. Ja niin on ollut viimeiset useat vuodet. Puhe erottamisesta ja kaiken muun erosta on yksinkertaisesti muodollisuus siitä, mikä on jo tapahtunut. Ero on tapahtunut, eivätkä uskovaiset ole työntäneet ketään pois. Ne ovat olleet niitä, jotka ovat synnin kautta erottaneet itsensä Jumalasta, mikä on ainoa asia, joka erottaa meidät Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta. Joten kun ajattelette Pyhä Henki kutsuu, kokoaa ja valaisee. Pyhällä Hengellä, tai Hengen miekalla, on myös kaksi puolta, toinen joka parantaa ja toinen joka tuomitsee. Ja jos huomaatte olevanne sillä puolella, jossa Pyhä Henki tai Jumalan seurakunta, Jumalan valtakunta, tuomitsee teidät, Sanoisin, että se Raamatun kohta, joka tulee mieleen, jossa meitä neuvotaan tutkimaan itseämme, pitäisi olla ensi sijassa ja ennen kaikkea. On mielenkiintoista, minulla on lyhyt tarina kerrottavana. Eräänä aikana menneisyydessäni Olisin ollut äärimmäisen epämukavalla istuessani täällä kaikkien näiden veljien ja sisarten keskellä, missä nyt olen, koska siihen aikaan elin pimeydessä. Ei ollut uskovainen. Tänään tunnen Jumalan valtakunnan rakkauden, ja vaikka en tunne monia veljiä täällä tai joitakin sisaria toisella puolella, Olen täysin levollinen ollessani täällä tänään. Joten jos huomaatte olevanne siinä asemassa, että tunnette itsenne tuomituiksi tai ulos työnnetyiksi tai erotetuiksi tai eristetyiksi, se ohje on yhä siellä, se kutsu parannukseen on yhä siellä. Löytäkää se itsestänne, nöyrtykää ja tehkää parannus. Ja kuten tämä suviseurojen teema neuvoo meitä, on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa, ja sitten kaikki muu annetaan teille. Meidän ei ole tarpeen ryhtyä näihin poliittisiin taisteluihin, koska emme ole kaksi poliittista puoluetta, jotka voivat yksinkertaisesti tehdä kompromissin näissä asioissa. Olemme valtakunta, jota Pyhä Henki johtaa ja ohjaa. Kompromissia ei ole saatavissa. Tunnen ehdottomasti itsekin synnin painon. Saanko kuulla evankeliumin?

We've had many discussions on this topic. This is Jared Huhta, from Prescott Valley. We've had many discussions on this topic. In our congregation and on the board level, in the congregation, we've read these letters that have gone back and forth from both the LLC, from Minneapolis and Wolf Lake. And the thoughts that are coming to my mind is the love that Mitchell spoke about from Jesus Christ. It has been shown to you brothers and sisters in Wolf Lake and Minneapolis right now in the form of rebuke and a call to repentance. And that has been the case over the last several years. The talk of excommunication, the desegregation from everything else is simply a formality of what's already occurred. The separation has taken place and it hasn't been believers that have pushed anyone away. It's been those that have through sin, separated themselves from God, which is the only thing that separates us from God and from God's Kingdom. So, when you consider the Holy Spirit called gathers and enlightens, the Holy Spirit or the sword of the Spirit, also has two sides – one that heals and one that condemns. And if you find yourself on the side where the Holy Spirit or God's congregation, God's kingdom is condemning you. I would say that that portion of Scripture that, [comes to mind] we are instructed to search ourselves – it should be first and foremost. It's interesting, I have a short story to share. At one time in my past I would have been extremely uncomfortable sitting here in the midst of all these brothers and sisters where I am now. Because at that time I was living in darkness. I was not a believer. Today, I feel the love of God's kingdom. And although I don't know many of the brothers here and some of the sisters on the other side. I'm totally comfortable being here today. So, if you find yourself in that position where you feel condemned or pushed out or excommunicated or separated, that instruction is still there, that call to repentance is still there. Find it in yourself, humble yourself and repent. And as the theme of summer services instructs us to seek ye first the kingdom of God and then all else will be added to you. It's not necessary for us to engage in these political battles, as we're not two political parties that can simply compromise on these issues. We're a kingdom that is led and guided by the Holy Spirit. There is no compromise to be had. I definitely feel the weight of sin myself. Can I hear the gospel?

Moderator: Tuolla sivulla on kommentti. Nosta kätesi Codylle. Kiitos.

There is a comment over there on that side. Raise your hand for Cody. Thank you.

Mark Haataja: Otan mikin tästä. Haluan myös kertoa. Tämä on

I take the mic here. I want to share also. This is Mark Haataja from Menahga.

Tämä on Mark Haataja Menahgasta. Ensinnäkin sanoisin aamen veli Jaredille. Nämä viime kuukaudet omassa kodissamme ovat olleet suurta suviseurojen odottamista. Olemme kaivanneet olla yhdessä tässä suuressa kokoontumisessa, olla rakkaiden uskonveljiemme ja -sisartemme kanssa, kuulla Jumalan sanaa. Voin sanoa, että jo tänä viikonloppuna Jumala on vastannut. Jumalan Henki on ollut läsnä. Olemme kuulleet hänen sanaansa ja virvoittuneet uskonelämässämme.

First of all, I would say Amen to brother Jared. In the last months in our home has been much anticipation for summer services. We wanted to be together and visit a large gathering, to be with the dear brothers and sisters in faith, to hear the Word of God. I can say that already this weekend that God has answered. God’s Spirit has been present. We have heard his word. We have been refreshed and our life of faith.

Olen myös tullut tänne tänään palvelemaan kokousedustajana. Ja jopa niissä ilon tunteissa oli pelkoja ja epäilyksiä, jopa tänään tullessa. En edustanut vain seurakuntaamme, vaan myös Omien epäilysteni ja pelkojeni kanssa voin sanoa, että nämä taistelut, joissa olemme olleet, ovat tuoneet keskusteluihin vain epäilyksiä. Ne ovat tehneet matkasta jollain tavalla vaikeamman. Keskustelimme näistä asioista seurakuntana. Kuten kaikki tiedätte, olemme lähellä Wolf Lakea sijainniltamme. Wolf Lake oli kotiseurakuntani suurimman osan elämästäni. Luulen, että nyt se on. Seurakunnassamme on todettu, että olemme ykseydessä. Toteamme, että emme ole samaa mieltä ja henkeä kuin ne, joiden kanssa vaelsimme aiemmin Wolf Lakessa ja Minneapolisissa. Seurakuntiemme välillä ei enää ole yhteydenpitoa. Yksilöinä jo jonkin aikaa on käyty monia henkilökohtaisia keskusteluja Niitä on jaettu ja niistä on keskusteltu, ja on ollut paitsi seurakuntamme toteamus, myös toteamus, tiedän, joiltakin Wolf Lakessakin, että me emme, me emme usko samoin. Puhumme Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki ei jaa. Jumala ei jaa.

I have also come here today to serve as a delegate. And even in those feelings of joy, there were fears and doubts even coming today. I did not only represent our congregation, butI also own doubts and fears. I can say that these battles that we've been in have brought [only] doubts. The discussions have made the journey in some way more difficult. We visited these matters as a congregation. As you all know, we're close to Wolf Lake. Wolf Lake was my home congregation for most of my life. I think it has been acknowledged in our congregation – we are unity. And we acknowledge that we are not of the same mind and spirit as those who we traveled with previously in Wolf Lake and Minneapolis. We no longer have communication between our congregations. As individuals, already for some time there's been many individual conversations that have been shared and visited about. There has been not only acknowledgement from our congregation, there has been acknowledgment from some in Wolf Lake as well. We don't believe the same. To speak of the Holy Spirit. The Holy Spirit does not divide. God is not divided. I think each one of us has acknowledged – we are not one. We're not in unity.

Kysymys, jota teidän tulee harkita, on – kuinka paljon kauemmin meidän täytyy taistella? Kohtaan niitä samoja kysymyksiä, joita veli

The question for you to consider is – how much longer do we need to battle? I face those same questions that the brother shared even with the greeting of God's peace.

Joidenkin kanssa, kuten monet ovat keskustelleet henkilökohtaisesti, he ovat myöntäneet, etteivät usko samalla tavalla. Mutta on muitakin, joiden kanssa olen aiemmin keskustellut ja jotka ovat niissä seurakunnissa. Kohtaamme sen kysymyksen – tervehdimmekö vai emmekö tervehdi? Voin sanoa henkilökohtaisesti, että kun näin on tapahtunut, se ei ole ollut iloinen tervehdys niin kuin silloin, kun tervehdimme rakasta veljeä ja sisarta, jonka emme usko olevan sama. Joten en tiedä, minne mennä eteenpäin. Seurakuntamme antoi meille ohjeen tulla tänne kokousedustajina, luottaen siihen, että Jumala Henkensä kautta on läsnä täällä tänään. Uskon, että Jumala itse on läsnä. Kukaan ei pelkää minua. Mutta ensinnäkin itseni puolesta haluan myös päästä taivaaseen. Kysyisin rakkailta veljiltäni ja sisariltani, saanko vielä uskoa? Haluan matkata taivaaseen. Olen yrittänyt koota ajatukseni Haluan myös kuulla jokaiselta teistä, rakkaat veljet ja sisaret eri seurakunnissa. Olkaa avoimia, olkaa vapaita.

For some, as many have visited personally and they have acknowledged that they don't believe the same way. Yet there's others that I have visited with previously who are in those congregations. We face that question – do we greet or don't we greet? I can say personally that when this has happened, it hasn't been the joyous greeting as it is when we greet a dear brother and sister, if you don't believe the same. So, I don't know where to go. Our congregation gave us instructions to come here as delegates and trust in God through His Spirit will be present here today. I believe that God Himself is present. No one fears. First of all for myself, I want to also make it to heaven. I ask dear brothers and sisters, can I yet believe? I desire to travel to heaven. I have tried to put my thoughts together. I also wish to hear from each of you dear brothers and sisters in different congregations. Be open, be free.

Gary Lehtola: Kyllä, Minneapolisilla ei ole mitään kiinnostusta tulla erotetuksi. Ei kiinnostusta eroon. Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa Paavali kirjoittaa. ”kaikella nöyryydellä ja lempeydellä, kärsivällisesti, kestäen toinen toistanne rakkaudessa, pyrkien säilyttämään Hengen ykseyden rauhan yhdyssiteellä.” Haluamme ehdottomasti jatkaa keskusteluja, mennä Raamattuun, Mennäksemme Kristuksen, Jeesuksen itsensä luo. Heprealaiskirje sanoo, kehottaa meitä katsomaan Jeesukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään. Ja sitä haluamme tehdä, ja haluamme edelleen tehdä sitä, joten kannustamme jatkokeskusteluun, jotta voimme kokoontua, jatkaa kokoontumista Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen jalanjälkien ympärille.

Yes, Minneapolis has no interest in being separated. No interest in separation. In Ephesians four Paul writes. “with all humility and gentleness, with patience, bearing with one another in love,eager to maintain the unity of the Spirit in the bond of peace.” We definitely want to continue the discussions, to go to the scriptures, to go to Christ Jesus himself. In the book of Hebrews it says, it encourages us to look upon Jesus the author and finisher of our faith. And that's what we desire to do and continue to do. We desire to encourage further discussion, so we can gather, continue to gather around the footsteps of our Lord and Savior Jesus Christ.

Moderator: Tuolla keskellä on käsi ylhäällä.

There's a hand up in the middle there.

Trent Simonson: Voisitko pitää lähempänä? Kai olen todella samaa mieltä, mitä Jared sanoi. Ero on luullakseni todella jo tapahtunut.. On kaksi henkeä. Jumalan valtakunta koostuu yhdestä hengestä. Ja luulen, että tällä hetkellä niitä on enemmän kuin yksi. Se on enemmänkin muodollisuus. On

Could you hold closer? I guess I really agree with Jared said that. The separation I think has really already happened.. There are two spirits. God’s Kingdom consists of one spirit. And I think it's more than one at this time. It’s more of a formality. There are two spirits.

Voimme puhua ja keskustella niistä tai mitä tahansa. En näe sen pääsevän. Ehkä joillain tavoin – ehkä olen tässä väärässä – mutta tuntuu siltä, että Kristuksen seurakuntajärjestys on tulossa kuvaan. Se on viimeinen rakkauden teko. yksi sanotaan on sidottu tilanteessa. Siinä tilassa

We can talk and discuss them or whatever. I don't see it as getting. Maybe in some ways – maybe I'm wrong in this – but it feels like the Church Law of Christ is coming into play. It is the final act of love. one say is bound in a situation. In that condition I wouldn't feel it is an act of love, that binding. Where am I? just not trying to get a

Moderator: Ylhäällä edessä, Cody.

Up in front, Cody.

Lyndon Simonson: … yritän pysyä veljeni perässä… Näiden seurojen tunnuslause on: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muu teille annetaan. Isäni Art käytti sitä Raamatun kohtaa paljon. ja takaisin siihen asiaan, että… Jim toi terveisiä ja luki jakeen, se sai minut liikuttumaan, koska ne ovat niin tuttuja sanoja. tuntemattomia sanoja tapahtuu varhain aikuinen altaat niitä. Ne ohjeen sanat, etsikää ensin, ovat tärkeitä jokaiselle meistä, ei vain niille, jotka ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Niille, jotka huomaavat olevansa nuhteen alla, että sen lisäksi, mitä jo mainittiin, tutki minua, oi Herra, ja tunne sydämeni, miten psalmista sen sitten sanookin. Ajattelin myös – minun pitäisi tehdä tässä muistiinpanoja. Mutta

… trying to keep up with my brother… The motto for the services is seek first the kingdom of God and his righteousness and all else will be added onto you. My father Art used that scripture a lot. and back to the point that… Jim gave greetings and read the verse, it made me feel emotional because those are such familiar words. unfamiliar words happens early adult pools those. Those words of instruction, seek the first, are important for each and every one of us, not just for those on the outside of God’s Kingdom. Those that find themselves under rebuke that along with what was already mentioned, search me oh Lord and know my heart, however the psalmist says that. I was also thinking – I should be taking notes here. But I guess…

Vain se tosiasia, että Jumala ei lähettänyt Jeesusta maailmaan parantamaan sairaita tai mitä hän onkaan, koska Jumala kyllä ottaa Jeesuksen maailmaan parantamaan haavoittuneita. Ja Jos emme löydä itseämme, jos emme ole haavoittuneita, kai emme tarvitse Jeesusta. Se on pelottava paikka olla. valtakunnan hoidon tarpeessa. Luulen, että rakastava kutsu varmasti kuuluu tänään. Jos kuulette sen äänen, älkää paaduttako sydäntänne. Toinen asia, jonka sanoisin, on – minun olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja. Joka tapauksessa, kehottaisin teitä nöyrtymään seurakunnan edessä. Joka tapauksessa, heikkojen sanojeni, epäilysten ja pelkojen vuoksi, saisinko syntini anteeksi?

Just the fact that God didn't send Jesus in the world to heal the sick or whatever he is because God does accept Jesus into the world to heal the wounded. And if we don't find ourselves… if we're not wounded, I guess we don't need Jesus. And it would be a scary place to be in, if you're beyond need of the care of the kingdom. I guess the loving call is certainly coming forth today. If you hear that voice, harden not your heart. Another thing I would say is – I should have been taking notes. Anyway, I would encourage you to humble yourself before the congregation. Anyway, for my weak words, doubts and fears, could I have my sins forgiven?

Moderator: Jim ja sitten Paul

Jim and then Paul

Jim Moll: Jim Moll, Prescott Valley. Olin mukana kokouksissa esimerkiksi Wolf Laken veljien kanssa ainakin 10 vuotta sitten, kun nämä hengelliset erot olivat ilmeisiä. Ja se on ollut kamppailua kaikki nämä vuodet. Monille se on, he ovat vain tietoisempia siitä viime vuosina, mutta se ei ole, se on jatkunut pitkään. Enkä voi puhua koko seurakunnalle, esimerkiksi Minneapolisille, mutta puhun veljelleni, sanoisin rakas, Esimerkiksi te lainaatte Jumalan sanaa tarkasti, mutta niin tekee sielunvihollinenkin. Ja Jumalan sanojen lainaamisessa, jotka ovat tarkkoja, ymmärrys on kadonnut. Ilman Pyhää Henkeä, teidän veljenne, on pimeys. Ja esimerkiksi, oliko se kaksi tai kolme vuotta sitten, meillä oli kokous, jossa käsiteltiin näitä asioita Monticellossa johtokunnan jäsenten ja vanhempien uskovaisten kanssa. Ja siellä oli Harri Vähäjylkän esitys ja kahden Phoenixin veljen kirjoittama kannanottopaperi. Ja ajattelin, että ne... Osoittivat melko ilmeisesti kaksi puolta, jotka olivat jo ilmeisiä. Ja ajattelin, no nyt ihmisten täytyy päättää, kumpaan suuntaan minä, missä minä olen. Tuenko tai olenko samaa mieltä Harrin esityksen vai tämän toisen kannanottopaperin kanssa? Hätkähdin kuullessani, että yksi henkilö ajatteli niiden olevan yhtä arvokkaita tai yhtä selviä kuin, ja minusta se oli niin ilmeistä, kannanottopaperi paljasti tämän väärän ymmärryksen ja niin edelleen. Joten tässä minä olen. Kyky pitää Jumalan sanaa ja tuntea Jumalan sanaa on hyvä ajallista elämää varten, mutta ilman henkeä ei ole ymmärrystä. Joten Jumalan valtakunnan ohje pikemminkin oli tehdä parannus. Mutta löytäkää itsenne siitä paikasta, jossa olette, ja kuunnelkaa äidin puhetta ja hengen äänen puhetta. Siinä kaikki, mitä pyydetään. Se yhdistää. Se taas palauttaa tämän ymmärryksen, ja Jumalan valtakunnassa voi olla iloa siitä, että nämä asiat on hoidettu. Ennen kuin se tapahtuu, kuten luullakseni Jared sanoi niin selvästi, se on jo tapahtunut, tämä jakautuminen, ainoa, mitä on jäljellä tehtäväksi, on henkilökohtaisesti Etsiä ja löytää tilanne tehdä parannus, ja rakkaus palautuu, eikä ole tätä katkeruutta eikä ole näitä kiistoja. Ei ole näitä kysymyksiä, tällaisia kysymyksiä, jotka jatkuvasti kiertävät ja jatkuvasti muuttuvat. Kun yhteen kysymyssarjaan vastataan, tulee uusi kysymyssarja. Joten näitä asioita ei ratkaista millään muulla tavalla kuin tällä kutsulla parannukseen ja palaamaan Jumalan valtakunnan rakkauteen ja ykseyteen. Tämä on vetoomus, jota Jumalan valtakunnan Pyhä Henki sanoo teille, jotka tunnette, että teitä työnnetään ulos. Se on kuten veli sanoi, Kristuksen seurakuntajärjestys on se viimeinen askel, se kutsu, kutsuminen rakkaudessa eksyneille. Jos täällä on joku vikainen, se olen minä. Ole hyvä.

Jim Moll, Prescott Valley. I was involved in meetings with, for example, the Wolf Lake brothers, at least 10 years ago, when these spiritual differences were evident. And it's been a struggle all these years. For many, they're more aware of it in recent years. But it's been going on for a long time. I can't speak for the entire congregation, for example, Minneapolis. I will speak to my brother, I would say Gary, for example. You have clearly quoted God's word, but does the enemy of souls. The quotation of God's words – the understanding has been lost. Without the Holy Spirit, dear brother, there's darkness. And, for example, was it two or three years ago, we had a meeting, dealing with these issues in Monticello with the board members and elders. And there was a presentation by Harri Vahajylkka. And there was a position paper written by two brothers from Phoenix. And I thought that it pretty evidently showed two sides were already evident. And I thought, well, now, I have to decide which way I will have to point myself. Do I find myself in support or agree with Harri's presentation, or this position paper? I was startled to hear that one person thought that they're equally as valuable or as clear, and so on. It was so evident, the position paper revealed a wrong understanding, and so forth. Their ability to quote God's word and know God's word is fine for a temporal life, but without the spirit there is no understanding. The instruction of God's kingdom, brother, is to repent and find yourself in that place where you and listen to the mother speaking and the voice of the spirit speaking. And that's all that's asked. It will unite. It will, again, restore understanding. And there could be rejoicing in God's kingdom that these matters were taken care of. Until that happens, as Jared said so clearly. So, already it has happened, this division. All you have to do is individually, seek and find your condition and repent. Love will be restored. There won't be this bitterness. There won't be these disputes, these questions – these kinds of questions that keep circulating, and keep changing. When one set of questions are answered, there's a new set of questions. So, these matters will not be resolved in any other way than this call to repentance, and to return to the love and unity of the kingdom of God. This is a plea. The Holy Spirit in God's Kingdom is saying to you who are feeling that you're being pushed out. It's like the brother said of the church law of Christ. It's that last step that calls in love to wayward ones. If there's any faulty person here, it's me. Can I hear the gospel?

Paul Waaraniemi: Nämä viimeiset useat kesät olemme asuneet mökillämme Michiganissa. Ja historian harrastajana ja asuessani hyvin historiallisessa paikassa Pohjois-Amerikassa minun täytyy sanoa, että se alue on Mielenkiintoinen asia, koska se oli todella lestadiolaisuuden kehto tässä maassa, yksi niistä joka tapauksessa. Ja nyt siellä on kourallinen Jumalan lapsia. Kallisarvoisia, pieniä. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että se on lestadiolaisten seurakuntien hautausmaa. Siellä on esikoiset. Siellä on pienet esikoiset ja sen monet ryhmittymät. Siellä ylhäällä on vuoden 1973 Torolan ryhmä. Siellä on joitakin, ainakin muutamia, Pollarin ryhmästä ja ken tietää mitä muuta. No, itse asiassa, heti Torolan eriseuran jälkeen oli Nathan Ruonavaaran ryhmä, joka erkani, ja pari niistä ihmisistä asuu yhä täällä. Kun pysähdytte ajattelemaan, heillä saattaa olla joitakin yhtäläisyyksiä meihin elämäntavan suhteen

These last several summers we've been living at our cabin in Michigan. As a student of history and living in a very historical spot in North American Laestadianism, I have to say that that area is an interesting thing because it was really the cradle of Laestadianism in this country. One of them anyway. And now there's a handful of God's children there – precious and small. I have to say though, that it's a graveyard of Laestadian congregations. There's the Firstborn. There's the Small Firstborn with its many factions. There's the 1973 Torola Group up there. There are some – at least a few – from the Pollari group. And who knows what else? Oh, actually, right after the Torola Heresy, there was Nathan Ruonavaara’s group that split away. A couple of those people still live there. It gives you pause to think. They might have some similarities to us, in terms of lifestyle, some of their customs. They don't have the Holy Spirit.

Joitakin heidän tapojaan. Heillä ei ole Pyhää Henkeä. Ja se, mitä katsomme tässä tilanteessa, ei ole ulos työntämistä, ulos potkimista, vaan jokin aiheutti ne jakautumiset silloin, kun ne tapahtuivat. Ja olen varma, että oli väittelyjä, oli keskusteluja, oli kaikenlaisia kirjoituksia ja toimintaa ja kokouksia monien niistä ympärillä. Mutta jos ei ole hengen ykseyttä, ryhmät eivät voi pysyä yhdessä. On yksi valtakunta, yksi henki, Yksi kaste, yksi Kristus, yksi rakkaus, yksi yhteys ja niin edelleen. Ja se, mitä nyt tapahtuu keskuudessamme, on se, mitä olen pannut merkille, kun olen ollut näissä kokouksissa viime aikoina Monticellossa, ehkä 14 kuukautta sitten ja viimeksi tänä keväänä, Puheenvuorot, ja luulen, että kuulimme paria sellaista tänään. Siinä ymmärryksessä on itsevarmuutta, ja nöyryys puuttuu. Ja minun täytyy sanoa, että se on vierasta, se kuulostaa vieraalta, Missä ovat armon kerjäläiset? Missä ovat ne, jotka tarvitsevat Jumalan lasten, seurakunnan, äidin, Jumalan sanan ohjausta ja haluavat tulla ja kuunnella? Koimme hiljattain, kun olemme asuneet talvia Phoenixissa, Joten jos he eivät halua yhteyttä, jos he eivät halua kuulla sanaa saarnattavan Jumalan lasten ja Jumalan seurakunnan saarnatuoleista, niin miten he voivat sanoa, että he eivät halua olla erillään? Luulen, että he ovat osoittaneet halua olla erillään teoissaan. Ja minun täytyy myös sanoa, että rukoilen ja toivon, että te rakkaat ystävät kuulisitte ja tulisitte esiin parannukseen. Ja tunnen oman heikkouteni ja niin monia epäilyksiä ja vikoja. Haluan minäkin kuulla evankeliumin.

And what we're looking at here, in this situation, is not pushing out, or kicking out. But something caused those divisions back when they took place. And I'm sure there were debates, there were discussions, there were all kinds of writings and activities and meetings surrounding many of those. But if there's no unity of spirit, the groups can't stay together. There's one kingdom, one spirit, one baptism, one Christ, one love, one fellowship, so on. And what's happening now, in our midst, is what I have been noting, when I've been at these meetings recently, in Monticello, maybe 14 months ago, and more recently, this spring. The speaking turns, and I think we heard a couple of them today. There's confidence in that understanding. And humility is lacking. And I have to say that it is foreign. It sounds foreign. Where are the grace of beggars? Where are those who need that instruction of God's children, the congregation mother, God's Word, and want to come and listen? We experienced recently when we've been living winters in Phoenix, that there are those who have just suddenly quit coming to services, period. So, if they don't desire the fellowship, and they don't desire to hear the word preached from the pulpits of God's children and God's congregation, then how can they say they don't want to be separated? I think that they've been indicating a desire to be separate in their actions. And I also have to say that I pray and hope that you dear friends will hearken and come to repentance. And I feel my own weakness and so many doubts and faults. I want to hear the gospel, too.

Moderator: Takana on käsi.

There's a hand in the back.

Tuula Mattila: Tunnen oloni hyvin tyhjäksi enkä oikein tiedä, mitä sanoa. Mutta minusta tuntuu, että minä Minun täytyy jotenkin yrittää puolustaa uskoani, ja ajattelin, että kerron teille oman tarinani, miten olen yhä Minneapolisissa ja miksi olen jäänyt sinne. Ja olen Minneapolisin kokousedustaja,

I feel very empty and don't really know what to say. But I feel like I have to somehow try to defend my faith. I thought that I would tell you my own psalm. I'm still in Minneapolis and why I've stayed there. And I'm a delegate of Minneapolis. But these are my own words. Every member has their own psalm to share.

Eli, muutin tänne Suomesta noin kahdeksan vuotta sitten. Ja aika pian sen jälkeen, kun muutimme tänne, aloin huomata jotakin vierasta saarnoissa. Ja Miten tein sen, on se, että pienestä lapsesta asti, kun istuin penkissä ja kuuntelin saarnoja, pelasin päässäni peliä. Ja se oli arvauspeli, mitä puhuja sanoo seuraavaksi. Usein ne tekstit olivat todella tuttuja Ja niiden tekstien selityksetkin olivat tuttuja, ja tavallaan tiesi tai arvasi, mitä puhuja aikoo sanoa seuraavaksi. Ja olen pelannut sitä peliä päässäni koko elämäni ajan ja kuunnellut saarnoja. Ja sitten kun tapasin mieheni ja kun menimme naimisiin, muutin sitä peliä vähän ja aloin kääntää niitä saarnoja päässäni. Ja sitten muutimme tänne, ja sitten alkoi olla niitä hetkiä tai kohtia, joissa ne Puhujat eivät aivan sanoneet sitä, mitä olin tottunut kuulemaan, tai miten sen pelin piti mennä. Ja ne olivat todella nöyriä ja pieniä muutoksia, mutta usein ne olivat kohti omaa kilvoitustamme tai omia sanojamme tai Tai ehkä joskus lakihenkisiä tai jonkinlainen oma vaatimuksemme siitä, miten pidämme uskomme. Ja ne olivat häiritseviä, ja ensin ajattelin, että sen täytyy johtua siitä, etten osaa englantia niin hyvin, että minä ehkä minä vain ymmärrän sen väärin. Mutta sitten muutkin ihmiset alkoivat puhua samasta asiasta, jonka he ovat myös huomanneet. Jumalan valtakunnassa on ollut se ohje, että jos kuulet… Jos kuulet jotain, mikä ei ole sitä, mitä sinun pitäisi kuulla, tai miten sen nyt sanookaan, sinun pitäisi lähestyä niitä veljiä ja kysyä. Ja kysyin pari kertaa, mitä ne kysymykset olivat. Minua todella vaivasi se, että on monta kertaa sanottu, että mikä olisi parempi paikka kysyä kysymyksiä kuin Jumalan valtakunta? Siellä pitäisi olla kaikki vastaukset ja kaikki

So, I moved here from Finland about eight years ago. And pretty soon after we moved here, I started noticing something foreign in sermons. And how I did that. Since I was a little child, and I was sitting on the bench and listening to sermons, I was playing a game in my mind. It was a guessing game about what the speaker will say next. The texts were very familiar, The explanations of those texts were familiar, too. And you could kind of know or guess what the speaker is going to say next. And I've been playing that game in my mind all through my life, when listening to sermons. And when I met my husband and we got married, I changed that game a little bit. I started translating those sermons in my mind. Then we moved here. Then there's starting to be those moments or points where those speakers didn't say what I was used to hearing or how that game is supposed to go. And they were really subtle and small changes. But often they were towards our own endeavor or our own works or maybe sometimes law-minded or some kind of demand of our own that how we keep our faith. Those were others and… First I thought that it must be that I don't know English that well or maybe I just understand it wrong. But then there were other people starting to talk about the same thing that they've noticed, too. There's been that instruction in God’s Kingdom, if you hear… if you hear something what you shouldn’t hear – however you say it – you should approach those brothers and ask. And I asked a couple of times. But those questions were reserved. What really bothered me was that it's been said many times that what better place to ask questions is in God's kingdom? There should be all the answers and all instructions in God’s kingdom.

Ohjeet kristittyjen valtakunnassa. Mutta kun näitä kysymyksiä kysyttiin, aika pian ne, jotka kysyivät kysymyksiä, leimattiin ja heidät siirrettiin sivuun tehtävistään. Ja sitä on jatkunut jo aika pitkään. Olemme nyt siinä pisteessä, että puhumme erosta. Rukoilen, että Jumalan Henki olisi läsnä meille kaikille.

But when these questions were asked, pretty soon those who asked questions were labeled. And they were taken down off their positions. That has continued for quite a long time now. We are now at the point where we are talking about separation. I pray that God’s spirit is present for us all.

Tämä ei ole äänestysasia. Tässä on jotakin todella… vaikeaa aikaa. Olen usein kuunnellut saarnoja Suomessa. Se on kahdesta syystä. Ensimmäinen on, että se on oma kieleni. Voin kai olla varma, että ymmärrän, mitä he sanovat. Toinen syy.… Pohjois-Amerikan Siionissa me… kuuntelemme niitä saarnoja, Mitä he saarnaavat – se ei ole se ei ole totta. Se on väärien keskustelujen uskomista…. On puhuttu niistä, jotka haluavat mennä omaa tietään. Niistä, jotka on johdettu harhaan… Ne seurakunnat, jotka haluavat erota. Jos olette kuunnelleet niitä… kokouksia, joita meillä on ollut Minneapolisissa ja Wolf Lakessa… aina... Tulkaa, olkaa hyvät, ja palvelkaa meitä Jumalan sanalla. Haluamme yhä kuulla Jumalan sanaa saarnattavan. Uskon, että Jumalan sanassa on ohjeet ja siinä on totuus. On ollut… Ajattelen yhä, että emme ole kuulleet. Missä on väärä ymmärrys? Onko se se ymmärrys, että pelkäämme kysyä, jos kuulemme jotain, mikä ei vastaa henkeämme? Onko se väärä ymmärrys, että Emme ole olleet halukkaita hyväksymään niitä päätöksiä, jotka on tehty, koska tuntuu, että ne ovat vastoin Jumalan sanaa. Minulla ei ole vastauksia, mutta toivon, että te kaikki katsokaa itseänne. Onko mahdollista, että valtava enemmistö on mennyt harhaan. Se on kuunnellut. Joku on

This is not a voting matter. There's something really… hard time. I have often listened to sermons in Finland. It is for two reasons. First one, it's my own language. I guess I can be certain that I understand what they're saying. The other reason.… in North American Zion we're… listening to those sermons, What they preach – that's not that's not true. That's believing false conversations…. There's been talk about those who want to go their own way. Those who have been led astray… Those congregations who want to separate. If you have listened to the… meetings we have had in Minneapolis and Wolf Lake… always... Please, come and serve us with God’s Word. We still want to hear God’s Word preached. I believe that in God’s Word there are instructions and there is the truth. There's been… I still think that we haven't heard. First, the… members… Is it the understanding that we are free to ask… something that doesn't answer our spirit. Is it the wrong understanding that we haven't been willing to agree with those decisions that have been made because we feel like they go against God’s Word. I don't have answers. But I wish you all to look at yourself. Is it possible that the huge majority has gone astray. It has been listening. Someone has been

tilaa sielunvihollisen kylvää ja kasvattaa eriseuraa. Jumala ei tee eriseuraa. Se on aina sielunvihollinen.… Toiveeni on, että voisimme käydä kahdenkeskisiä vierailuja ja keskusteluja ja yrittää löytää sen rakkauden toisiamme kohtaan ja osoittaa anteeksiantamusta. Ja jättää nämä taistelut taaksemme. Kun kuuntelin suviseuroja tänä viikonloppuna, minä kuulin Jumalan Hengen puhuvan niiden veljien kautta. Ja olen miettinyt, miksi tämä on ohi?. Tunnen itseni tyhjäksi, syntiseksi ja epäileväksi.

hurt and had spread their own hurt to others, and it has changed minds. It left room for the enemy of souls to seed and grow heresy. God does not do heresy. It's always the enemy of soul.… My wish is that we could have visits one to one and discussions and try to find that love towards each other and show forgiveness. And put these battles behind us. When I was listening to summer services this weekend, I heard God’s spirit speaking through those brothers. And I've been thinking, why is this over?. I feel empty, sinful and doubting.

Daniel Kumpula: Daniel Kumpula, Rockfordin luomakunta. Ennen kuin minusta tuli puhuva termi, pyysin saada kuulla evankeliumin. En ole kovin vanha. En ole kovin viisas. Kuten monet teistä luultavasti tietävät, Olen kuullut kaksi henkeä, jopa täällä tänään. Vapisen sen ajatuksen kanssa. Monet tai kaikki meistä vapisevat sen ajatuksen kanssa. Kävimme rakkaan sisaremme luona pari viikkoa sitten. Hän vapisi sen ajatuksen kanssa, tietäen, että monet hänen perheessään ovat väärässä hengessä. Kuten täällä on todettu, että henki, jonka tunnistan, ja tämä toinen ääni, jonka olen kuullut, että on kaksi henkeä. Sen tunnistaa ja myöntää – sanoisin – useimmat teistä, ellei kaikki. Se

Daniel Kumpula, Rockford Congregation. Before I keep a speaking turn, I ask to hear the gospel. I am not very old. I am not very wise, as many of you probably know. But I have heard two spirits even here today. I tremble with that thought. Many or all… with that thought. I visited with a dear sister a couple weeks ago. She trembled with that thought knowing that many in her family are in the wrong spirit. As has been acknowledged here – my spirit that I recognize, and this other voice I've heard, that there are two spirits. It is recognized and acknowledged – I would say – by most of you, if not all. It was alluded to in speaking turns earlier.

Teitä ei – ketään yksittäistä ihmistä ei työnnetä pois Jumalan valtakunnasta. Mutta henki on – siellä tämä vieras henki, jota työnnetään pois Jumalan valtakunnasta. Ja jos tunnet sen työnnön Ulos Jumalan valtakunnasta. Te pidätte kiinni siitä hengestä, jota työnnetään pois Jumalan valtakunnasta. Se on väärä henki. Joitakin puheenvuoroja sitten minun piti kääntyä vieressäni olevien rakkaiden veljien puoleen ja kysyä Käytin sanoja, kuka tuo on? Mutta myös tuli mieleeni, mikä tuo on? Se oli vieras ääni, jota kuulin. Se ei ollut tunnistettavissa minun hengelleni. Ja minä vapisen. jos jatkamme taistelua näiden kahden hengen kanssa – myöntäen, miten voimme jatkaa eteenpäin kahden hengen kanssa Jumalan valtakunnassa?

You're not – no individual is being pushed from God's kingdom. But the spirit is – there as this foreign spirit that is being pushed out of God's kingdom. And if you feel that push out of God's Kingdom, you're hanging on to that spirit that is being pushed out of God's kingdom. That is an incorrect Spirit. With some of the speaking turns earlier, I had to turn to the dear brothers next to me and ask – I used the words, who is that? It also came to my mind – what is that? It was a foreign voice. It was here. It was not recognizable to my spirit. And I tremble if we continue to battle with these two spirits – acknowledging, how can we continue forward with two spirits in God’s Kingdom?

Se on vaarallinen paikka meille olla oman uskonelämämme kannalta, ja myös yrittäessämme kasvattaa ja opettaa lapsia. Kun olin töissä leirillä viime kesänä, yksi lapsista esitti kysymyksen. Jotain sen suuntaista, että mitkä eri kirkot siellä, mikä niistä on oikea?

It is impossible. It's impossible for us to do that. And that's a dangerous place for us to be for our own faith life and also trying to raise teenage children. Working at camp last summer, one question came from one or the other and something along the lines of with the different churches out there, which one is the correct one? They can see – already at this young age – the difference between the churches.

Tämä yksi äiti lähti leiriltä, Alaskan leiriltä, kyyneleet silmissään ja sanoi, että tämä oli hauskin aika, mitä hänellä oli ollut elämässään. Pyhä Henki oli siellä, joka tuli. Hän sai vahvistuksen siitä, missä Jumalan valtakunta on. Pelkään yrittäessäni kasvattaa omia lapsiani. Se on tässä kohtaa, kuten todettiin, muodollisuuskysymys. Ketään ei eroteta tai leikata pois tai millä ilmauksella sitä haluaakaan kuvata. Mutta niiden seurakuntien hedelmiä Minneapolisissa ja Wolf Lakessa ei ole näkyvissä.

This one mom left camp, an Alaskan camp, with tears in her eyes expressing, this was the funnest time she had in her life. The Holy Spirit was there in that camp. She was reassured where God's Kingdom is. I fear trying to raise my own children in a kingdom that is divided. It is a matter of this point, as was stated, a formality. Nobody's being excommunicated or cut off or whatever phrase you want to put to it. But the fruits of those congregations in Minneapolis and Wolf Lake are not present. They are not the same fruits of my own congregation.

Ja me myönnämme sen avoimesti kaikille. Jos on niitä, jotka yhä käyvät niissä Seurakunnat täällä muistavat sen kutsun, joka on ollut vallalla monia, monia vuosia. Minä henkilökohtaisesti, niin minä haluaisin itseäni kohdeltavan. Jos olisin eksymässä pois, haluaisin, että minua muistutettaisiin ja nuhdeltaisiin. Yhä uudelleen, kunnes toivottavasti voisin nähdä oikean tien. Mutta myös haluaisin, jos en kuullut heidän kutsuaan, ja olin, jos se ohjaus tulisi vanhemmiltani, en panisi heitä kantamaan sitä taakkaa, että toimia sitä työtä vastaan.

And we're openly acknowledging that for all. If there are those who are still attending those congregations, hear the call. The call has been prevalent for many, many years. Personally, that's how I want to be treated. If I was straying away, I would want to be reminded and rebuked over and over until hopefully I could see the correct way. But also I would like, if I did not hear that call, and I was – the direction was coming from my parents, I wouldn't put them through that burden. To continue to go contrary to that work.

Craig Fredrickson: Haluaisin kuulla evankeliumin kaikista vioistani ja synneistäni.

I would like to hear the gospel for all of my faults and sins.

Etten ole ollut suorissa keskusteluissa Coloradon hengellisen levottomuuden kanssa. Meillä se ei ole ollut niin raskasta kuin se on ollut täällä Minnesotassa ja Minneapolisissa ja useimmilla tavoilla. Ja ne ovat tällä alueella Minnesotassa yleisesti. Minun täytyy sanoa, että vaikka emme ole olleet suoraan niissä keskusteluissa, se on vaikuttanut meihin suoraan. Mutta minun täytyy sanoa, että kun Kun kuulen, ettei Jumalan valtakunta ole ollut rakastava, minun täytyy sanoa, että olen tuntenut rakkauden minua kohtaan henkilökohtaisesti, mutta tunnen myös sen rakkauden, joka on ollut koko Jumalan valtakuntaa kohtaan Jumalan rakkaudesta. Näissä suviseuroissa Jumalan rakkaus on ollut läsnä. Itse asiassa kommentoin

I tremble taking this speaking turn. I feel as though I haven't been in direct discussions with this spiritual unrest. In Colorado we haven't had it so heavy as it has been here Minnesota, Minneapolis and Wolf Lake – in this area in Minnesota in general. I must say, even though we haven't been directly involved in those discussions, we've been directly affected. I must say that when I hear that God's Kingdom hasn't been loving. I must say that I have felt a love for me personally, but also feel the love that has been to all of God's Kingdom from God's love.

ja minä ajoimme yhdessä tänne. En tiedä, olenko koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin vahvasti kuin tänä viikonloppuna. Minun täytyy sanoa, että on rakkaus – Jumalan rakkaus. Täällä tässä kokouksessa on Jumalan rakkauden vuodatus. Kuulkaa kutsu.

At these summer services God's love has been present. I was commenting when… and I were riding together here. I don’t know if I have ever felt God’s love so strongly as I have this weekend. I must say that there's a love – God's love. There's the outpouring of God's love here at this meeting. Hear the call.

Haluan sanoa, että tunnen itseni todella onnekkaaksi, että voin sanoa, että tiedän olevani uskovainen, ja toivon, että jokainen täällä tänään voi sanoa, että olen tiellä taivaaseen.

If you don't hear the call, It's a scary place to be. I feel really fortunate that I can say that I know that I am a believer. And I wish everyone here today can say that I am on the road to heaven.

Timo Hotari: Timo Hotari Torontosta. Eli Toronto on vähän kauempana monista niistä, kai, myrskyistä, jotka ovat raivonneet. Ja Torontossa olemme eläneet rauhan alueella seurakunnassamme. Ja monet meistä seurakunnan jäsenistä ovat olleet todella suojassa siltä. Tiedättekö, minkäänlaiselta todelliselta vuorovaikutukselta tai tietämiseltä tavallaan, mitä ongelmat ovat. Olemme nähneet veljiemme tulevan kokouksista, omien puhujiemme ja jäsentemme, ja he ovat aina tulleet sen surullisen sydämen kanssa Rakkaat perheenjäsenet, koska olemme Jumalan perhe, rukoilemme Siionin puolesta, että seurakunta Jumalan valtakunnassa voi liikkua vapaasti. En ole edes varma, mikä englanninkielinen sana on, mutta suomeksi se on [raittiisti], mikä on kuin raikkaasti, vapaasti. Että he voivat olla iloisia.

So, Toronto is a little bit further away from a lot of the storms that have been raging. In Toronto we have been living in peace in our congregation. And a lot of us members of the congregation have been really sheltered from any kind of real interaction or knowing fully what the issues are. We have seen our brothers come from meetings, our own speakers, members. They've always come with that saddened heart. Dear family members, because we're a family of God, pray on Zion's behalf that the congregation, God's Kingdom, can move freely. I'm not even sure what the English word is but the Finnish word is ‘raittiisti ', which is fresh, free. That they can be joyous. And that all can be saved.

Kaikki voivat pelastua. Suviseurat tulossa. Lapset ovat kaikki innoissaan, emmekä vain malttaneet odottaa pitkään aikaan. Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun pystyimme tulemaan suviseuroihin tämän pandemian vuoksi. Vaimoni ja minä menimme torstai-iltana tekemään avoimia seuroja. Aurinko oli kaunis ja teltta oli

With summer services coming up, the kids were all excited and we just couldn't wait. It's been a long time since – it feels like it's been forever – since we were able to come to summer services due to this pandemic. My wife and I went out Thursday evening to the opening services. It was beautiful. The tent was…

Kun laulu soi ja se juoksee ympäriinsä, meistä vain tuntui, että se oli palanen sitä. Se oli niin kaunista. Ja edelleen tietämättä mitään todellisia ongelmia tai tietämättä, että on vaikeuksia, mutta muistin sanat, jotka isäni kerran sanoi minulle, kun osa ruumiista on sairas, tai kun ruumiin jäsen on sairas, koko ruumis tuntee sen ja tietää sen. Ja se on silti täynnä iloa. Minut pantiin kokousedustajan asemaan täällä, koska, tiedättehän, rajanylitysongelmat ja sellaiset, ja olimme tulossa läpi. Ja monet veljet, ystävät, seurat sanoivat, että, tiedättehän, rukouksemme ovat kanssanne. Ja kun aloitimme nämä vuosikokoukset täällä, Yogi oli ensin puhemiehemme. Me, näytti siltä, että kokous sujui loistavasti. Kun veljet puhuivat tästä Wolf Laken ja Minneapolisin asiasta, tuntui kuin ilma olisi vain imetty ulos rakennuksesta. Ja kaikki se, mitä en pelännyt, en tiennyt siitä. Oli kuin istuimeni edessä olisi ollut kauhea vihollinen. Ja kaikki, mitä pystyin tekemään, oli sydämessäni rukoilla, että

The singing was going on. The kids were running around. We just felt like it was a piece of that. It was so beautiful. And still not knowing any real issues or knowing that there's troubles. I was remembering the words someone told me... When one part of the body is ill or one member of the body is ill, the whole body will feel it. I’m full of joy when I was put into a delegation position here because you know, border crossing issues and stuff like that, and we were coming through. A lot of the brothers and friends at services said that you know our prayers are with you. As we started listening to meetings here. You'll be our spokesperson. First it seemed like the meeting was going great. when one of the brothers spoke about this Wolf Lake and Minneapolis issue, it felt like the air sucked out of the building. and all that which was which I wasn't scared of …it seemed like there was a terrible…… And all I could do was in my heart pray that God would lead.

Puheenvuoroja kuunnellessa jotkut lainasivat Raamatun kohtia. Minulla on ollut monia ystäviä maailmassa, jotka olivat eri kirkkokunnista ja jotka lainasivat Raamattua paljon paremmin kuin minä. Ja se kysymys, jota aina kysyin itseltäni. Olen kertonut heille, kun he ovat kysyneet minulta eroista. Minulla on rauha sydämessäni. Uskoni on sydämessäni. Äitini on seurakunta, joka auttaa minua, kun ymmärrän väärin.

Listening to the speaking turns, some quoted Bible portions. I've had many friends in the world that were of different denominations who quoted the Bible much better than I have. And the question that I always asked myself. I've told them, when they've asked me about the differences. I have peace in my heart. My faith is in my heart. My mother is the congregation that helps me when I have misunderstandings.

Toinen puoli on nöyrä ja kerjää armoa. Toinen puoli lainaa Raamattua ja haluaa olla osa ryhmää. Minulle se on aina ollut sitä, että haluaa olla uskovainen, olla tottelevainen lapsi, että on isä. Monet veljistä ovat sanoneet oikeat sanat. Kuten he sanoivat, että ei paljon viisautta tai paljon tieosuutta, vaan se on henki, joka yhdistää. Ja seurakentällä on ollut joitakin ihmisiä, joissa, tiedättehän, he ovat olleet todella huolissaan perheenjäsenistään. He ovat todella läheisiä ystäviäni, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Ja he ovat huolissaan veljistään ja sisaristaan.

I've heard the two sides here now. My spirit can tell the difference. One side is hopeful. It is begging for grace. The other side is quoting the Bible and wanting to be a part of a group. For me it's always wanting to be a believer, an obedient child to the Heavenly Father. Many of the brothers have said the right words. Like said, it's not how much wisdom or how much Bible knowledge but it's the spirit that connects. And on the surface. There've been some people where you know, they've been really worried about their family members. They're really close friends of mine that I haven't seen in a long time. And they're worried about the brothers and sisters, immediate family members that are in the wrong spirit. We've talked about it.

Henkeni on yhdistynyt. Minulta on myös kysytty mielipiteitäni, miten näen sen, miten ymmärrän sen.

My spirit has connected. There have also been asked me for my opinions, how I see it, how I understand it.

erityisesti tänä aikana, jolloin on mielen, järjen, tiedon aika. Meidän täytyy tietää kaikki. Meidän täytyy tietää kaikki vastaukset. Se tekee hyvin vaikeaksi yksinkertaisesti uskoa. Jumalan sana voi kulkea kaiken tämän läpi. Meidän keskuudessamme tulee olemaan eriseuroja. Pieni tyttöni kerran oli… Peter Nevala... hän sanoi, isä, kuvittele, jos olisimme kaikki pysyneet yhdessä? Tämä on Jumalan lapsen sydän. Me kaikki haluamme pysyä yhdessä. Mutta teemme tämän kuuliaisuudessa ja rakkaudessa. Ja kun rakkaus rikkoutuu, tai puhutaan jakautumisen sanoja sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, että... Ainoastaan synti erottaa. Rakastava ääni kutsuu aina katuvaista syntistä. Mieleen tulee, miten vaikealta se tuntui. Raamatun esimerkki kahdesta äidistä kuningas Samuelin edessä. Menetkö sinä kuolleen vauvan kanssa? Oli kaksi äitiä ja vain yksi vauva. Yksi vauva oli kuollut. Molemmat osapuolet väittävät olevansa äitejä. Se, jolla oli anova sydän, kun Saul kohotti miekan. Kun aika tulee, tiedät sydämessäsi, kun et kuuntele, Tiesit sen lapsena. Tiedät, kun olet puolustuskannalla. Kyyneleet eivät pese pois syntiä. Vain evankeliumi pesee. Olen oppinut tämän elämässäni yhä uudelleen ja uudelleen. Ja kun minusta tuntui, että olin vieraantumassa tai eksyksissä vapaudessa, tai omassa perheessäni veljieni ja sisarteni kanssa, kun kasvoin, tai jopa omassa kodissani vaimoni ja lasteni kanssa,

My spirit is not connected with that. Faith is so personal, especially in this time when it is a time of the mind, reason, knowledge. We have to know everything. We have to know all the answers. That makes it very difficult to simply believe. God's word can travel through all of this. There will be heresies among us. My little girl one time was… Peter Nevala... she said, dad, imagine if we had all stayed together? This is the heart of a child of God. We all want to stay together. But we do this in obedience and love. And when love is broken, or words of division are spoken rather than directly said that... It's only sin that divides. The loving voice is always calling the penitent sinner. It comes to mind how difficult it felt. The example in the Bible of two mothers in front of King Samuel. Are you going with a dead baby? There were two mothers and only one baby. One baby was dead. Both sides are claiming to be mothers. The one with the pleading heart, when Saul lifted up the sword. When the time comes, you know in your heart when you're not listening, You knew it as a kid. You know when you're defensive. Tears don’t wash away sin. Only the gospel does. I have learned this in my life over and over and over again. When I felt like I was being estranged or lost my freedom amongst my own family, even with my brothers and sisters growing up, even in my own family with my wife and my children. It was sin that caused it. It was actually very simple. Just ask and put those sins away.

Ole vapaa vapaa armon lapsi kauniissa Jumalan valtakunnassa loistaen. Nämä veljet kutsuvat niitä, jotka ovat eksymässä tieltään. Jos he eivät vastaa, kuten mainittiin, ja usko Pitävät kiinni väärästä hengestä. Pyytäisin, että te veljet, jokainen katsoo omaan sydämeensä, veljet ja sisaret. Te todella haluatte päästä taivaaseen. Lapsena katsokaa omaan elämäänne. Ei sormella osoittelua. Ei lausumista. Raamatun kohtia puolustukseksi. Katsokaa vain omaan sydämeenne. Kysykää todella itseltänne. Haluatteko päästä taivaaseen? Kun se viimeinen päivä tulee, nimenne on kirjoitettu kirjaan, sanottiin eräässä avaussaarnassa. Nimenne, pyyhitty pois. Kristuksen allekirjoitus on veri. Ei syntiä.

Be a free free grace child in a beautiful God’s Kingdom shining. These brothers are calling to them who are losing their way. If they're not answering, like it was mentioned, and believing in the wrong spirit. I would ask the brothers, everybody, to look at their own heart. Brothers and sisters, don’t you truly want to get to heaven? As a child, look into your own heart. No finger pointing, no reciting Bible portions as a defense. Just look at your own heart. Truly ask yourself, do you want to get to heaven? When the final day comes. Your name is written in the book, as it was said in one of the opening sermons. Your name is blotted out with the signature of Christ’s blood. No sin.

Minun on vaikea kuvitella omassa heikkoudessani, että ilman armoa en koskaan selviäisi. Ilman evankeliumia en koskaan selviytyisi. Haluan kysyä, saanko uskoa syntini anteeksi?

For me it is hard to imagine in my own weakness that without grace I would never make it. Without the gospel I would never survive. I wish to ask, can I believe my sins forgiven?

Hannu ja Jared

Hannu and Jared

Hannu Janhunen: Hannu Janhunen, Lethbridge. Mekään emme ole joutuneet suoraan näiden asioiden vaikutuksen alaisiksi. Kuitenkin tietysti, kuten on jo mainittu, Yksi jäsen kärsii, ja ruumiin muutkin jäsenet kärsivät. Ja olemme surullisina lukeneet niitä kirjeitä, kuten on mainittu, ja henkilökohtaisesti olen kuullut niitä kommentteja kokouksissa, joissa olen ollut mukana, enkä ole vastannut henkeäni. kirjoitin tähän muutamia muistiinpanoja tai ajatuksia. Kun joku lähtee Jumalan valtakunnasta... Hän on langennut hengelliseen saastaisuuteen tai muihin synteihin. Olen kuullut, että joku on lähtenyt Jumalan valtakunnasta. Kukaan ei lähde puhtaalla omallatunnolla. Jumalan valtakunnasta voidaan työntää ulos. Lähdetään aina syntiin lankeamalla..

Hannu Janhunen, Lethbridge. We also haven't been directly affected by these matters. However, of course, as has already been mentioned, when one member suffers, other members of the body suffer, too. We have, with sadness, read those letters, as was mentioned. And personally, I have heard those comments at the meetings I have been attending. They have not answered my spirit. I jotted a few notes or thoughts here. When one leaves the kingdom of God... One has fallen into spiritual defilement or other sins. I have heard that one has left the kingdom of God. One does not leave with a clean conscience. One can be pushed out of the kingdom of God. One always leaves by falling into sin..

Hannu Janhunen: Kerron teille suuresti oman lauluni, jonka olen elänyt uudelleen muutaman kerran menneisyydessä. Kun lankesin väärään henkeen, kuuntelin vihollisen äänen puhetta. Vastustuksia rakkaita veljiä vastaan omissa seurakunnissamme, sanan palvelijoita. Siihen ei mennyt paljon aikaa, muutamia päiviä, ja olin vihollisen työtoveri, taistelemassa Jumalan valtakuntaa vastaan. Menin hyvin nopeasti täydelliseen pimeyteen. Ja vasta kun Jumalan rakkauden kautta, kun pidettiin kokous LLC:n veljien luona, Osoittivat minulle, että olen langennut väärään henkeen. Että Jumala pystyi antamaan sen nöyryyden ja kuuliaisuuden Pyhän Hengen äänelle. Että pystyin panemaan sen synnin pois. En ymmärtänyt sillä hetkellä, mutta Jumalan armon kautta antoi minulle sen nöyryydenkin. Paitsi että olin langennut väärään henkeen. Jumala armonsa kautta, selvä, paljasti sen kauhean päätöksen, jossa olin ollut. Ja olen aina pitänyt sen mielessäni, kuinka onnekasta minulle itselleni on, että se oli lyhyt aika

I will relate to you my own psalm that I have related before a few times in the past, when I fell into the wrong spirit. I listened to the voice of the enemy speaking. There were accusations against a few brothers in our own congregation, servants of the word. It did not take much time, and I was the co worker of the enemy, battling against the kingdom of God. I went very quickly into total darkness. And it was only through the love of God when a meeting was held. The LLC brothers pointed out to me that I have fallen into the wrong spirit. God was able to give humbleness and obedience to the voice of the Holy Spirit. And I was able to put that sin away. I did not understand at the moment. But through the grace of God, he gave me that humbleness to accept that I had fallen into the wrong spirit. God through His grace in this way revealed the horrible condition that I had been in. I have always kept that in my mind. I am so fortunate for myself that it was a short time. But when it is a longer time that one is in this wrong spirit, it gets harder and harder to return. I would think.

Se on tunnettu joissakin keskusteluissa, joissa olen ollut. Oma tuntemukseni on, että tämä ero on, kuten on mainittu, jo tapahtunut. Jos On sellainen päätös täällä, Pyhän Hengen ymmärryksen ja johdatuksen kautta, että teemme tästä muodollisen. Se ei muuta mitään. Se ero on jo tapahtunut. Muodollistaminen, voisimme nähdä sen vielä yhtenä kutsuna parannukseen. Tai, kuten olemme täällä kuulleet, ja minäkin totean, että olemme kuulleet täällä kaksi henkeä. Toinen, joka vastaa Pyhää Henkeä, ja toinen, joka ei vastaa.

It has been felt in some of the discussions that I've been at. It is my own feeling that this separation has, as has been mentioned, has already happened. If there is such a decision here, through the understanding and guidance of the Holy Spirit, that we formalize this. It does not change anything. The separation has already happened. And formalizing this, we could see it as yet another call for repentance. Or as we have heard here, I also acknowledge that we have heard two spirits here, the one that answers to the Holy Spirit and the other that does not.

Jumalan valtakunta ei ole mikään seuraklubi, jossa vain seurustelemme ja suostumme lakiin. Ja kun joku tai ryhmä tai jopa seurakunta paljastetaan Jumalan valtakunnalle kokonaisuutena, että sopisimme joistakin säännöistä puolivälissä. Jumalan valtakunta on nöyryyttä ja kuuliaisuutta Pyhän Hengen ohjeille. Ja me henkilökohtaisesti haluamme kuunnella Pyhän Hengen ääntä ja ohjeita, joita saamme. Ja että nöyrtyisimme panemaan synnit pois, kun meitä niin ohjataan.

The Kingdom of God is not some kind of social club, where we just socialize and agree to belong. And when someone or a group or even the congregation is rebuked in the hope that we would agree on some rules in the middle. The kingdom of God is always obedient to the instructions of the Holy Spirit. And we personally want to listen to the voice of the Holy Spirit and the instructions that we receive. And then we want to humble ourselves to put the sins away, when we are instructed.

Minusta tuntuu, että jos emme virallistaisi tätä, on mahdollista, että hämmennystä tulee lisää. Ja useampia ihmisiä voitaisiin johtaa harhaan tämän epäselvyyden kautta. Se on vähän vaikeaa meille, jotka tulemme kauempaa, tietää: ketä meidän pitäisi tervehtiä ja ketä ei? Ja niin edelleen. Nämä olivat ne ajatukset, jotka nousivat sydämeeni, kun Kiitos, että kuuntelitte teitä puhumassa, ja huomaan olevani syntinen ja kaivaudun sisään. Pyydän, että minäkin uskon syntini anteeksi annetuiksi.

I feel, if we would not formalize this, there is a possibility of more confusion. And more people could be led astray through this lack of clarity. It's a bit difficult for us to come from more remote places to know: who should we greet and who should we not greet? And so forth. These were the thoughts that arose in my heart while listening to you speaking. And I find myself sinful. And.... I ask, can I also believe my sins forgiven?.

Jared Huhta: Minulla oli tässä pari ajatusta. Jared Huhta, Prescott Valley. LLC:n verkkosivuilla on artikkeli, joka on kirjoitettu tai julkaistu 3. kesäkuuta. Artikkelin otsikko on ”United with God”, ja ajattelin, kuinka sopivia useat kohdat tässä artikkelissa ovat. Ajattelin lukea ne. Alussa siinä lukee, uskovaiset ovat yhdistyneitä Pyhän Hengen, Jumalan kolmannen persoonan, Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän kautta. Kun tämä ykseys toteutuu, se saa ajalliset erot näyttämään merkityksettömiltä. Se ei kuitenkaan voi jättää huomiotta hengellisiä eroja. Tässä kohtaa on niin tärkeää, että uskovaisilla on vapaus rakkaudessa keskustella ja nuhdella tarvittaessa tämän ykseyden säilyttämiseksi. Ja se toi mieleeni sen ajatuksen, että me olemme, tässä me olemme siinä kohdassa, jossa yksilöinä, ihmisinä, meillä kyllä on niitä mielipide- tai ajatuseroja, mutta meillä ei voi olla eroa hengessä. Ja kuten on mainittu, on mahdotonta jatkaa vaeltamista sillä tavalla.

I had a couple of thoughts here. Jared, [Huhta] Prescott Valley. There's an article on the LLC website that was written or published on June 3. The title of the article is United with God. And I thought how appropriate several portions in this article are. I thought that I would read them. In the beginning it reads, the believers are unified by the Holy Spirit, the third person of God, Creator, Redeemer and Sanctifier. When you realize this unity, it makes temporal differences seem insignificant. However, it cannot ignore spiritual differences. This is where it is so important for believers to have the freedom to lovingly discuss and rebuke, when needed, to preserve this unity. It struck that thought in my mind that we're here at this point where as individuals, as humans, we do have those differences of opinion or thoughts. But we cannot have differences in spirit. And as has been mentioned, it's impossible to continue traveling in that way.

Ja siinä on kohta vähän alempana, jossa sanotaan, että haluamme rohkaista toisiamme kärsivällisyydellä ja rakkaudella, rukoillen, että Jumala Henkensä kautta paljastaisi asiat tänä aikana. Ja minusta tuntuu, kuunnellessani kaikkia eri puheenvuoroja ja myös kuullessani itse eron, eron hengissä, keskuudessamme on läsnä kaksi tänään. Tuntuu, että Jumala paljastaa nämä asiat aikanaan tänään monien keskusteluvuosien jälkeen. Tunnen todella myötätuntoa näitä veljiä kohtaan, jotka istuvat täällä edessä ja jotka ovat olleet tämän taistelun etulinjassa niin monta vuotta. He ovat osoittaneet niin paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta näitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat monella tavalla Olen kuullut joitakin tarinoita niistä sydänsuruista ja koetuksista, joiden läpi he ovat käyneet käsitellessään näitä hengellisiä eroja. He ovat olleet niin kärsivällisiä. Ja tässä tänään olemme kokoontuneet Johtajat, vieraat, Jumalan seurakunta, olemme kokoontuneet tänne tänään hoitamaan valtakuntamme ajallisia ja hengellisiä tarpeita, niin kuin Jumala on pyytänyt meitä tekemään, kun palvelemme. Ja toivon, etten ole Mutta minusta tuntuu, että sekä osoittaa rakkautta näille seurakunnille, jotka ovat erheessä, että myös pitää huolta niistä veljistä, jotka ovat taistelleet tämän hengellisen asian kanssa niin kauan, ja näyttää esimerkkiä nuorille ja omille lapsillemme, jotka kasvavat tässä valtakunnassa tämän hämmennyksen keskellä,

There's a portion further down where it says we want to encourage each other with patience and love praying that God through His Spirit would reveal matters at this time. It feels to me, listening to all the different speeches and also hearing the difference myself. The differences in spirits, there's two present here today. It feels that God is revealing these matters in his time today. After many years of discussions, I really feel for these brothers sitting up here in the front that have been on the forefront of this battle. For so many years, they've shown so much patience and love to these people that have in many ways not done unto them what they would want them. I've heard some of the stories of some of the heartache and trials that they've been through. In dealing with these spiritual differences, they've been so patient. And here today, we're gathered as congregations and employees and Board of Directors, and visitors of God’s congregation. We are gathered here today to care for the temporal and spiritual needs of our kingdom, as God has asked us to do when we serve. And I hope I'm not in the wrong myself. I sometimes feel very opinionated. But it feels to me that showing love to these congregations that are in error, and also caring for those brothers who have been battling this spiritual issue for so long. And showing an example for the youth and our own children that are growing up in this kingdom. With this confusion, we need to be very careful not to fall into the spirit of leniency and allow these differences in our midst and in God's kingdom.

≈Eli, toivon, etten mene Jumalan valtakunnan edelle. Ja jos menen, olkaa hyvät ja oikaiskaa minua. Mutta tuntuu sopivalta tällä hetkellä, että meidän pitäisi päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ainakin näiden tunnustamisessa Kaksi eri henkeä ja jollain tavalla tai muodossa tämä Jumalan terve -tervehdys, joka meillä on toinen toisillemme uskovaisina. Tuntuu, että meidän täytyy käsitellä se. Eikä vain sitä, vaan lähetämme julkaisuja uskovaisille kaikkialle tähän maahan ja myös Kaikkiin näihin muihin lähetysalueisiin, jotka ovat kehittyneet. Ja jos meillä on seurakuntia, jotka eivät ole ykseydessä, ja toteamme avoimesti, että ne eivät ole ykseydessä, tuntuu myös oikealta, että tällä hetkellä meidän pitäisi päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, mitä teemme myös sen suhteen. Koska miten vaellamme ykseydessä, kun toteamme avoimesti, että on seurakuntia, jotka eivät ole ykseydessä kanssamme, mutta silti me yhä

So, I hope I'm not getting ahead of God's kingdom. And if I am, please correct me. But it feels appropriate at this time that we should come to some agreement in at least acknowledging these two different spirits, and in some way, shape or form. This greeting of God's peace that we have one to another as believers, it feels like we need to address that. And not only that but we send publications out to believers across this nation, and also in Finland, and in all these other missionaries that have developed. And if we have congregations that are not in unity, and we're openly acknowledging that they're not in unity, it also feels right that at this time, we should come to some agreement about what we do about that as well. Because how do we travel in unity, when we openly acknowledge that there are congregations that are not in unity with us, but yet we still publish them as though we're in unity.

Eli, jos jotain, haluaisin tällä hetkellä pyytää lisää keskustelua noista asioista, nimenomaan, ja mahdollisesti jopa päätöksen tekemistä. Ja se, mitä teemme noiden kahden asian suhteen, on nimenomaan sitä varten, että ihmiset jatkossa ≈voivat huoletta tietää, mitä tehdä ja miten suhtautua näihin, kun ne tulevat vastaan. Ja myös, kuten sanoin, hoitaa näitä veljiä, jotka ovat taistelleet niin monta vuotta, ottaa osa siitä taakasta pois heiltä. Me kokousedustajina ja seurakunnan luotettuina jäseninä, joita seurakunta on pyytänyt tulemaan tänne hoitamaan näitä asioita, että osoittaisimme tukemme heille ja auttaisimme heitä näillä tavoin. Ja myös, Tunnen, että tekemällä tämän ja osoittamalla rakkautta näille kahdelle seurakunnalle ja niille yksilöille seurakunnassa, joita kutsutaan tekemään parannus. Ja niin, jotkin niistä ymmärryksistä ja jotkin niistä asioista Ne yksilöt eivät ehkä ymmärrä, he eivät ehkä tunne tai tiedä tarkalleen, mitä erot ovat, mutta tietäkää, että on ero, ja kaikki, mitä vaaditaan, on nöyrä sydän ja niiden syntien anteeksiantamus. Ja jos meidän täytyy, sen kautta, mihin on viitattu,

So, if anything, I'd like to at this time ask for more discussion in those areas, specifically, and possibly even for a decision to be made. And what we do about those two things is specifically so people moving forward can comfortably know what to do and how to address these as they come across them. And also, like I said, to care for these brothers that have been battling for so many years, to take some of that weight off them. We as delegates and trusted members of the congregation that the congregation is asked to come here and care for these matters, that we would show our support to them and help them in these ways. And also, I feel that by doing this showing love to these two congregations, and those individuals in the congregation that are being called to repent. And so some of those understandings and some of those things, those individuals may not understand. They might not feel or know exactly what the differences are. But know that there is a difference. And all that's required is a humble heart and the forgiveness of sins.

Kristuksen seurakuntajärjestys siinä viimeisessä vaiheessa. Ryhtykää toimiin. Tietäkää, että kaikki, mitä tarvitaan, on yksinkertainen parannus, jotta palautuu.

And if we have to through what's been referenced as Church Law of Christ and that final step, take action. Know that all it takes is simple repentance to be restored.

Moderator: Oikealla puolella on käsi. Peter

There's a hand on the right side. Peter

Peter Ojala: Jumalan terve. On mukava olla täällä suviseuroissa. Mikä sinun nimesi on? Nimeni on Peter Ojala Seattlesta, ja odotan innolla tulemista seuroihin täällä, kokoontumista uskovaisten keskuuteen ja perheeni tuomista sinne, missä uskovaiset kokoontuvat.

God’s peace. It's nice to be here at summer services. My name is Peter Ojala from Seattle. And looking forward to coming to services here and gathering among believers. And greetings, my family to be among the believers .]

Tähän kokoukseen tulemisesta on ollut monia epäilyksiä, mutta kuten sisäiset säännöt sanovat, kokous on avoin kenelle tahansa jäsenelle, ja kuka tahansa jäsen voi vapaasti puhua, vaikka jos päätöksiä tehdään, se on varattu kokousedustajille. Ja tässä

I have had many doubts about coming to this meeting. But as the bylaws say, the meeting is open to any member. And any member can feel free to speak. Though, if decisions are made, it will be reserved to the delegates.

Kysymyksessä, joka juuri nostettiin esiin, ja joissakin kommenteissa. Ja jopa tänne tullessani viime vuosina monet eri uskovaiset ovat ottaneet esiin tämän Raamatun jakeen. Ja jopa heikkoudessani, kun kuulen

And on this question that was just raised, and in some of the comments, and even in coming here, in the last few years, this Bible verse [I would like to share has been brought up by many different believers.

Uskonveljien ja -sisarten tavallaan nuhtelevan muita uskovaisia Raamatusta lukemisesta. Joillain tavoin ymmärrän sen. Toisilla tavoin en. Ja halusin vain kertoa tämän.

And even my weakness when I hear fellow believers in a way rebuking other believers from reading from the Bible. In some ways, .In some ways, I understand, in other ways I don't.

Ja tämä on Luukkaan 13. luvusta, alkaen kuudennesta jakeesta. Ja se koskee luultavasti kaikille meille tuttua jaetta. Ja hän puhui myös tämän vertauksen. Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassansa, ja hän tuli ja näki siinä hedelmää, eikä löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: Katso, kolme vuotta minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta enkä ole löytänyt. Hakkaa se pois. Miksi se maatakin turhaan kuluttaa? Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: Herra, anna sen olla vielä tämäkin vuosi, kunnes minä kaivan sen ympäriltä ja panen lantaa. Ja jos se kantaa hedelmää hyvin,

I just wanted to share this, because it is on my heart. This is from Luke 13. Beginning with the sixth verse. It is regarding all of us ..”He spake also this parable; A certain man had a fig tree planted in his vineyard; and he came and sought fruit thereon, and found none. Then said he unto the dresser of his vineyard, Behold, these three years I come seeking fruit on this fig tree, and find none: cut it down; why cumbereth it the ground? And he answering said unto him, Lord, let it alone this year also, till I shall dig about it, and dung it: And if it bear fruit, well: and if not, then after that thou shalt cut it down.”

En tiedä, onko minulla paljon lisättävää tähän, veljet ja sisaret. Mutta rukoukseni on, että tunnistaisimme tämän ] tyyppisen tilanteen tässä kokouksessa, ettemme toimita mitään virallisia äänestyksiä.

I don't know if I have much more to add on this, brothers and sisters. But It's my prayer that we recognize this ] sort of situation at this meeting, that we don't take any formal votes. I want to remain a believer with all of you.

Halusin kertoa vapaasti sen, mitä sydämelläni oli. Ja jos olen väärässä näissä asioissa, haluan, että minua oikaistaan.

I wanted to share freely what was on my heart. And if I'm wrong in these things, I want to be corrected.

Ja veljemme, jotka palvelevat LLC:n johtokunnassa eri tehtävissä puhujina.

And our brothers that serve on the LLC board in various roles as ministers.

Rukouksia uskovaisille, jotka ovat teidänkin kanssanne, että Jumala voi antaa teille sanat ja viisauden tehdä se, mihin jokainen teistä on kutsuttu. Ja ennen kuin puheenvuoroni päättyy, minäkin haluan pysyä [uskovaisena] jokaisen teidän kanssanne, ja [saanko] uskoa [syntini anteeksi]? Andrew Skoog, Rockford. Cody.

Prayers of the believers are with you, too, that God would give you the words and the wisdom to do what called of you to do. And then before my speaking turn is over, I, too, want to remain a believer with each and every one of you. Can I believe my many sins forgiven?

Andrew Skoog: .... Kuinka paljon kauemmin voimme jatkaa tämän eriseuran kanssa? Jared vei sanat suustani. Olemme jo myöntäneet, että on kaksi henkeä. Suurin osa Minneapolisin seurakunnasta istuu takana jo erillään meistä. En tiedä, mitä muuta sanoa kuin että muodollisuuksista keskustellaan. Meillä on omat lapsemme kotona ihmettelemässä, mikä on Jumalan valtakunnan tulevaisuus. He ovat hämmentyneitä niiden puheista, jotka taistelevat Jumalan valtakunnassa. Puhumme jatkuvasti tästä taistelemisesta Jumalan valtakunnassa. Se on melkein kuin Daavidin ja Goljatin tilanne olisi meneillään jossain määrin. Ja monissa keskusteluissa, joita olemme käyneet Rockfordissa täällä kokouksissa, meillä on ollut monia keskusteluja tai monia keskusteluja meneillään, jotka eivät resonoi Hengen kanssa. Ja kuitenkin Henki on resonoinut hiljaisuudella monissa näistä kokouksista viime aikoina. Ei ole enää mitään sanottavaa. Jopa nyt tunnen itseni niin tyhjäksi.

.... How much longer can we continue with this heresy? Jared took my thunder. We have already acknowledged that there's two spirits. The majority of the Minneapolis congregation is sitting in the back separate from us already. I don't know what else to say other than the formalities that have been discussed. I have my own children at home wondering what's the future of God's Kingdom. They're confused in the speeches from those that are battling God's kingdom. We keep talking about battling against God’s kingdom. It's almost like David and Goliath. The situation is going on to some degree… In many of the conversations we've had in Rockford at meetings. There have been many discussions or conversations going on that don't resonate with the Spirit. And yet the Spirit has resonated with silence at many of these meetings lately. There's nothing left to say. Even now I feel so empty.

En voi resonoida joidenkin näiden kommenttien kanssa, joita tulee esiin. Edes sen kanssa, mitä Gary sanoi perussäännöstä. Haluan vain päästä taivaaseen ja uskoa muun Siionin kanssa..

I can’t resonate with some of these comments that come about. Even what Gary said about the Constitution. All I want to do is get to heaven and believe with the rest of zion..

Haluan vain päästä taivaaseen ja uskoa muun Siionin kanssa. Asiakirja on siellä vain suuntaviivana. Jos teillä ei ole Pyhää Henkeä, teidän täytyy nojata näihin asioihin. Kuten olemme kuulleet Jon Bloomquistin esityksessä, hän kokosi hienon esityksen kahdesta regimentistä. Jos teillä ei ole hengellistä regimenttiä, tarvitsette maallisen regimentin.

The document is there just as a guideline. If you don't have the Holy Spirit, you have to lean on these things. Like we've heard in the presentation from Jon Blomquist. He put together a nice presentation on the two realms. If you don't have the spiritual realm, you need the earthly realm.…. We acknowledged that

Andrew Skoog (jatkuu): on kaksi henkeä. Miksi jauhaa tätä aihetta?

there's two spirits. Why belabor on this topic?

Neil Waaraniemi: Neil Waaraniemi. En ole kokousedustaja. Ja kun veljemme puhui voitosta, se muistutti minua siitä, että nyt on seitsemän vuotta siitä, kun suviseuroissa tämä alkoi, sanoisin. Se ei tarkoita, että asiat olisivat olleet hyvin kaikissa tapauksissa ennen sitä. Mutta siitä lähtien Jumalan valtakunnassa on ollut avoin taistelu. Tiedätte viikunapuuvertauksesta, että kolmen vuoden jälkeen. Mutta tiedättekö, että joka vuosi jakautuminen levenee? Ei ole hengellistä ykseyttä. Se on ainoa asia, jolla on todella merkitystä, että minulla on hengellinen ykseys Jumalan valtakunnan kanssa. Jos minulla ei ole hengellistä ykseyttä, Se virallinen nimitys ei merkitse mitään. Jos kuolen sen väärän hengen kanssa, joudun kadotukseen. Se, että minua teknisesti kutsutaan lestadiolaiseksi, Ja niin olen samaa mieltä niiden puheenvuorojen kanssa, joissa on sanottu, että se on muodollisuus, koska olemme olleet jakautuneita jo vuosia. Eräs veli toi esiin johtokunnan keskustelussa Menahgassa, Kun hän kuuli tästä aiheesta, josta täällä vuosikokouksessa oli määrä keskustella, hänestä tuntui, että aika oli tullut. Olen samaa mieltä.

I’m not a delegate. When our brother spoke about the fig tree, it reminded me that it was seven years ago now at summer services when this open division started, I would say. It does not mean that things were well in all cases before that. But since then there has been an open battle in God’s Kingdom. You know in the fig tree parable that after three years. But do you know every year the division gets wider. There is no spiritual unity. That is the only thing that really matters that I have spiritual unity with God's kingdom. And if I don't have spiritual unity that official resignation means nothing. If I die with a false spirit, I am lost. Being technically called a Laestadian and to be a part of the LLC, it won’t save you. So, I agree with the speeches that have said it's a formality because we've been divided for years already. One brother brought up that board discussion in Menahga. When he heard this topic that was going to be discussed here at the annual meeting, he felt that it was time. I agree.

Moderator: Tim Niskanen ja sitten Jim Frantti. Nostakaa kätenne

Tim Niskanen and then Jim Frantti. Raise your hand

Tim Niskanen: Tuntien oman syntisyyteni. Kysyn, rakkaat veljet ja sisaret, voitteko saarnata minulle evankeliumin? Haluan pysyä uskomassa. Aika, jota elämme, on todella surullinen aika. Ajattelemme kaikkia vaikeuksia kautta aikojen. Kuten tiedämme, Jumalan valtakunta on taisteleva valtakunta. Vanhan testamentin profeetalla oli tämä kysymys: Kuinka kauan te ontutte kahden ajatuksen välillä? Ja muistan koko tarinan, mutta meidän täytyy myöntää, että kristillisyydessä on ollut kaksi henkeä. Eivätkä molemmat voi olla oikeassa. Toinen on tosi ja toinen on väärä. Ja ainoa tapa, jolla voi tulla Elävään uskoon, on tehdä parannus tästä väärästä hengestä. Ja se on Jumalan lasten rukous täällä Amerikassa, ettei kukaan joutuisi kadotukseen. Emme halua kenenkään jäävän tien oheen. Mutta tiedämme, että loppu on lähellä. Emme tiedä, kuinka kauan olemme tämän maan päällä, kuten olemme kuulleet. Älkää armahtako sydäntänne, totteleminen on parempi kuin uhri. Joten sen myötä toivoni ja rukoukseni on, että Jumala johtaa ja voimme olla niin kuin Joosua sanoi, että minä ja minun perhekuntani, me seuraamme Herraa.

Feeling my own sinfulness. I ask dear brothers and sisters, can you preach the gospel to me? I want to remain believing. The time that we are living in is really a sad time. We think of all of the difficulties throughout time. As we know, God's kingdom is a battling Kingdom. The prophet in the Old Testament had this question: how long are you going to halt between two opinions? And I remember the whole story. But we have to acknowledge that there has been in Christianity two spirits, and both cannot be right. One is true and one is false. And the only way that one can come on to living faith is to repent from this false spirit. And that is the prayer of the children of God here in America that none would be lost. We don't want anyone left by the wayside. But you know that the end is drawing nigh. We do not know how long we'll be able to serve. We have heard: Harden not your heart. To obey is better than sacrifice. So, with that my hope and prayer is that God will lead me, just like Joshua said. As for me and my household, we will follow the Lord.

Moderator: Okei, seuraavaksi meillä on Jim Frantti ja Jon Bloomquist ja Paul

Okay, we've got Jim Frantti next and Jon Bloomquist and Paul

Jim Frantti: Ensinnäkin, rakkaat veljet ja sisaret, pyysin puheenvuoroa tuntien oman

First of all, dear brothers and sisters, I asked for a speaking turn feeling my own weakness and small understanding and sinfulness. I ask, can I believe my sins forgiven?

En halua sanoa mitään sanoja, jotka olisivat vahingollisia Jumalan valtakunnan työlle. Olen arvostanut tämän keskustelun avoimuutta. Monta kertaa meiltä on kysytty, mitä erot ovat, jos on kaksi ryhmää tai kaksi henkeä, mitä erot ovat? Ja minun täytyy sanoa, käytyäni läpi niin monia, monia kokouksia viimeisten monien vuosien aikana, itse asiassa yli seitsemän vuoden, luultavasti lähempänä jo 11 vuotta, Kysymykset, joita on esitetty opillisista aiheista tai Jumalan valtakunnan opetuksista Pohjois-Amerikassa, ne kysymykset eivät ole tulleet uskovaisten enemmistöltä yleensä, vaan niitä ovat esittäneet ne, jotka ovat arvostelleet Pohjois-Amerikan Siionia ja kyseenalaistaneet, ovatko opetuksemme oikeita. Ja ne kysymykset ovat nousseet esiin joissakin kokouksissa ja monissa muissa viestinnöissä, jopa joissakin julkisissa medioissa. Ja he ovat syyttäneet LLC:tä ja Pohjois-Amerikan Siionia väärästä opista useissa asioissa, mukaan lukien sellaiset asiat kuin vanhurskauttaminen, anteeksiantamus, Rippi ja sakramentit. Minun havaintoni on ollut, että ne, jotka ovat yhtyneet Pohjois-Amerikan Siionin arvosteluun, eivät näytä olevan yhtenäinen ryhmä. Sen sijaan olemme kuulleet erilaisia ymmärryksiä ilmaistavan joistakin näistä opillisista aiheista, joita he ovat nostaneet esiin. Ja se, mikä näyttää olevan heille yhteistä, on tämä Pohjois-Amerikan Siionin arvostelu, LLC:n henkilökunnan johtokunnan, Ja puhujien ja paikallisten seurakuntien johtokuntien. Näyttää siltä, että heidän näkemyksensä Pohjois-Amerikan Siionista on, että on yleinen lakihenkisyys, että johtokunnat, paikalliset ja LLC:n, hallitsevat väärin Jumalan huonetta. Ja että uskovaiset Pohjois-Amerikassa elävät pelossa ja kärsivät hengellistä väkivaltaa. Ja itse asiassa kuulimme taas tänä iltapäivänä tässä keskustelussa tämän syytöksen tai väitteen lakihenkisyydestä saarnoissa täällä Pohjois-Amerikassa. Ja minun täytyy sanoa, Että se kuva Jumalan valtakunnasta Pohjois-Amerikassa ei liity lainkaan siihen, miten olen nähnyt tämän Pohjois-Amerikan Siionin. En ole kokenut sitä lakihenkisen saarnaamisen paikkana enkä paikkana, jossa uskovaiset elävät pelossa. Ei tarvitse mennä viimeisiä paria päivää pidemmälle He todistavat vapaudesta ja ilosta ja siitä, kuinka ihanaa on olla täällä uskovaisten yhteydessä. En todellakaan näe joukkoa, joka elää pelossa ja nälässä, sorrossa ja rakkaudessa. Joillakin näistä näyttää jotenkin olevan väärä ymmärrys seurakuntaopista. Ja olemme kuulleet puhumassa puheitamme, jotka näyttävät erottavan Jumalan sanan seurakunnasta ja asettavan sanan seurakunnan yläpuolelle jollakin tavalla. Mutta meidän ymmärryksemme on, että sana ja seurakunta ovat erottamattomat. Jotkut ovat

I don’t want to say any words that would be harmful to the work of God’s kingdom. I have appreciated the openness of this discussion. Many times we've been asked, What are the differences? If there are two groups or two spirits, what are the differences? I have to say, having been through so many, many meetings over the last many years, seven years plus actually, probably closer to 11 years now, that the questions that have been raised about doctrinal topics or the teachings of God's Kingdom in North America. Those questions have not come from a majority of believers in general, but they've been raised by those who have criticized the North American Zion, and have questioned whether our teachings are correct. Those questions have come up in some meetings, and in a variety of other communications, even in some public mediums. And then accused the LLC and North American Zion of wrong doctrine, a number of issues, including such things as justification, forgiveness, confession, and the sacraments. My observation has been that those who have joined in the criticism of the North American Zion, don't appear to be a homogeneous group. Instead, we have heard the variety of understandings expressed on some of these doctrinal topics that they have raised. What seems to be common among them is this criticism of the North American Zion, of the LLC board and staff, of the ministers and the local congregation boards. It seems that their view of the North American Zion is that there's the general law-mindedness, the boards local and LLC, wrongly governed over in the household of God. The believers in North America live in fear and suffer spiritual abuse. And in fact, they hurt again this afternoon in this discussion, this accusation or statement of law-mindedness of the servants here in North America. And I have to say that, that picture of God’s kingdom in North America does not join how I have seen this North American Zion at all. I haven't experienced it as a place of law-mind and preaching. Nor as a place where the believers live in fear. You don't have to go beyond the last couple of days. They testify to the freedom and joy and how wonderful it is to be here in the fellowship of believers. I sure don’t see a throng that is living in fear and under oppression of the law. It somehow seems to be a wrong understanding of some of these of the doctrine of the congregation. And we've heard speaking, speeches that seem to separate the Word of God from the congregation and place the word above the congregation in some way. But our understanding is that the word and the congregation are inseparable.

Arvostelevat uskovaisia, kun puhumme Pyhän Hengen äänen kuuntelemisesta, ja kyseenalaistavat, miten tiedämme, milloin kuulemme Pyhän Hengen äänen. Ja minusta näyttää siltä, että hedelmät, jotka ovat ilmenneet joidenkin niin arvostelevien keskuudessa, ovat katkeruus ja viha ja anteeksiantavan mielen puute uskovaisia kohtaan. Näyttää siltä, että on helpompi nähdä viat ja osoittaa niitä Pohjois-Amerikan Siionissa. Ja varmasti minun tarvitsee puhua vain itseni puolesta sanoakseni, että ei tarvitse katsoa kovin kauas, jos haluaa nähdä vikoja. Minusta tuntuu, että monet heistä ovat erottaneet itsensä uskovaisten yhteydestä. Ja tämä on näkynyt siinä, ettei ole yhdytty keskustelujen henkeen, ettei ole käyty seuroissa. Jotkut ovat lakanneet käymästä paikallisissa seurakunnissaan tai eivät ole käyneet läheisissä naapuriseurakunnissa. on pitänyt omaa rippikouluaan sen sijaan, että olisi osallistunut uskovaisten rippikouluun. Jotkut ovat antaneet arvostelevia kommentteja tai tietoa Pohjois-Amerikan Siionista. Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, esimerkiksi suomalaiselle sanomalehdelle, joka julkaisi artikkelin pohjoisamerikkalaisten lestadiolaisten asioista, tai julkiseen podcastiin tai jopa henkilökohtaisiin blogeihin. Ja sellaiset teot eivät luultavasti ole Jumalan sanan mukaisia. Ja niin monella tavalla näyttää siltä, että ihmiset ovat erottaneet itsensä uskovaisten yhteydestä. Joskus olemme kuulleet tätä, että seurakuntia kuten Minneapolis ja Wolf Lake työnnetään ulos. Itse asiassa hiljattain, kun LLC:n johtokunta kysyi, Voisimmeko lähettää sinne joitakin veljiä käymään niissä seurakunnissa. Se, mitä kuulimme, oli, että johtokunta halusi tulla sinne työntämään ne seurakunnat ulos Pohjois-Amerikan Siionin yhteydestä. Ja kuitenkin johtokunnan viesti oli yksinkertaisesti rakastava pyyntö tulla ja keskustella lisää näkökulmista asioihin ja siitä, mikä on tie eteenpäin.

Some have criticized believers when we speak of listening to the voice of the Holy Spirit. And questioned, how do we know when we hear the voice of the Holy Spirit? And it seems to me that the fruits that have appeared among some of those who are so critical, are bitterness, anger, a lack of forgiving mind toward the believers. Seems like it is easier to see the faults and point to them in North American Zion. And certainly, I only have to speak for myself to say that you don't have to look very hard to see faults. I feel like many of them have separated themselves from the fellowship with the believers. This has shown itself in not joining in the spirit of discussions. And not attending services. Some have stopped attending in their local congregations, or not attend in nearby neighboring congregations. There has been conducting of their own confirmation school, instead of participating in the confirmation school of the believers. Some have provided critical comments or information about the North American Zion to the outside of God's kingdom, for example, to Finnish newspaper that wrote an article on the matters of American Laestadians, or in the public podcast, or even personal blogs. And those kinds of actions are not according to God's Word. And in so many ways, it seems like people have separated themselves from the fellowship of believers. Sometimes we've heard that congregations like Minneapolis and Wolf Lake are being pushed out. In fact, recently when the LLC board asked if they can send some brothers there to visit those congregations. What we heard was that the board wanted to come there to push those congregations out of the fellowship of North American Zion. And yet the communication from the board was simply a loving request and comment, let's visit about your perspective on things. And what is the way forward?

Tuntuu, että me kyllä kuulemme, jopa täällä tänä iltapäivänä, kahdenlaisia puheenvuoroja. Ja kun kokousedustajilta on noussut täällä kysymys siitä, mitä tai voitaisiinko tai pitäisikö mitään tehdä täällä tänään, Emme tietenkään panneet vuosikokouksen esityslistalle tätä aihetta tai minkäänlaista toimenpidekohtaa, mutta se on kokousedustajien kokous, ja sisäiset säännöt valtuuttavat kokousedustajat ryhtymään mihin tahansa toimiin Ja tietysti heillä on vapaus tehdä esityksiä ja äänestää esityksistä, ja he voisivat vapaasti tehdä päätöksen tänään jopa näistä keskustelun alla olevista asioista. En kannusta siihen enkä estele sitä, vaan sanon yksinkertaisesti, että kokousedustajilla on vapaus käsitellä näitä asioita.

It feels like we do hear, even here this afternoon, two different types of speeches? And when the question has come up here from the delegates, what or if anything that could or should be done here today. We didn't, of course, put on the Annual Meeting Agenda this topic or any kind of action item. But it's a meeting of the delegates. And the bylaws, authorize the delegates to take whatever actions. And, of course, they have the freedom to make motions and vote on motions and could freely make that decision today regarding these matters under discussion. I’m not encouraging or discouraging that but simply saying that there is freedom for the delegates to address these matters.

Mutta minulla on yksi kysymys, jonka haluaisin esittää erityisesti niille, jotka ovat täällä niistä Minneapolisin ja Wolf Laken seurakunnista, jotka on otettu esiin tässä keskustelussa. Ja niille niistä seurakunnista puhuneille, joiden puheenvuorot eivät ole näyttäneet yhtyvän Muiden puheenvuorojen henkeen. Ja kysymykseni teille on yksinkertaisesti tämä. Onko Jumalan valtakunta täällä tänään? Onko Jumalan valtakunta läsnä täällä tässä kokoontumisessa? Onko Pyhä Henki täällä? Puhuuko se, ohjaako se? Näyttää siltä, että jos vastaisitte kyllä, ettekö silloin haluaisi kuulla, mitä Pyhä Henki sanoo? Kuulla, mitä Jumalan valtakunta sanoo? Jumala ei pyydä meiltä suuria asioita. Mutta kun taistelemme hänen valtakuntaansa vastaan, jos olemme luopuneet uskosta tai langenneet väärään henkeen. Se, mitä Jumala meiltä pyytää, on yksinkertaista. Hän ei pyydä teiltä joitakin suuria asioita. Meidän ei tarvitse puolustaa itseämme tai selittää itseämme tai oikeuttaa itseämme, vaan yksinkertaisesti huomata, että olemme vikapäitä näissä asioissa ja syntisiä, ja tarvitsemme asiamme anteeksi. Mutta jos vastaatte kysymykseen, että Jumalan valtakunta, onko se täällä tänään? Puhuuko Pyhä Henki? Ja jos vastauksenne on ei, niin minulle on selvää, ettemme ole osa samaa yhteyttä.

But I do have one question that I would like to ask, especially for those who are here from those congregations in Minneapolis and Wolf Lake that have been brought up here in this discussion, and from those who have spoken from those congregations whose speeches have not seemed to join with the spirit of the other speeches. And my question for you is simply this: is God's kingdom here today? Is God’s kingdom present here in this gathering? Is the Holy Spirit here? Is it speaking, guiding? It seems like, if you would answer, yes, then wouldn't you want to hear what the Holy Spirit is saying? Hear what God's Kingdom is saying? God doesn't ask great things of us. But when we are fighting against his kingdom, if we have fallen from faith or into a wrong spirit. What God asks of us is simple. He doesn't ask you for some great things. We don't have to defend ourselves, or explain ourselves, or justify ourselves, but simply find that we are faulty in these things and sinners, and we need our matters forgiven. But if you answer the question God's Kingdom, is it here today, is the Holy Spirit speaking? And if your answer is, no, then to me it's clear that we are not part of the same fellowship. And then I would wonder, Where do you see God's kingdom, if it is not here, speaking to me.

Kun vierailimme niissä kahdessa seurakunnassa, kerroin oman henkilökohtaisen tarinani. En ollut, koska se olisi sellainen, josta olen ylpeä, vaan koska oman kokemukseni kautta toivon voivani auttaa muita, jotka kamppailevat. Koska minä olin yksi niistä, jotka olivat eksyksissä edellisessä eriseurassa 73. Ja olin siellä aika pitkään, kolme ja puoli vuotta tai enemmänkin. Ja sitten Jumala herätti omantuntoni. Mutta minulla oli niin paljon kysymyksiä ja puolustuksia, ja jotenkin ajattelin Että sitten ehkä voin päättää, missä on Jumalan valtakunta. Mutta ei se niin tapahdu. Ja itse asiassa, Jumalan armosta, minut johdatettiin erään iäkkään uskovaisen pariskunnan kotiin. Ja istuin heidän keittiönpöytänsä ääressä ja kerroin heille, että Minulla on joitakin kysymyksiä, joita haluaisin kysyä, etten tiedä, missä on oikea paikka. Ja se vanhempi rouva, hänen vastauksensa minulle oli tämä. Hän sanoi, yritämme vastata kysymyksiisi. Mutta hän sanoi, en ymmärrä sinun kieltäsi. Mutta tämän tiedän, minun syntini ovat anteeksiannetut ja minulla on rauha Jumalan kanssa.

When we visited those two congregations, I shared my own personal story. I was not because it's one that I am proud of, but because of my own experience, I hope to help others who are struggling. Because I was one who was lost in the last heresy in 1973. And I was there for quite some time, three and a half years or better. And then God awakened my conscience. But I had so many questions and defenses, and somehow I thought, if I can get answers to all of my questions, then maybe I can decide, where is God's Kingdom. But it doesn't happen that way. And in fact, by God's grace, I was led to a home of an elderly, believing couple. And I sat at their kitchen table and told them that I have some questions I'd like to ask. I don't know where the right place is? And that older lady, her answer to me was this. She said, we will try to answer your questions. But she said, I don't understand. But I know this, my sins are forgiven and I have peace with God.

Se yksinkertainen vastaus pysäytti minut. Ja ajatus, joka minulle silloin tuli, oli, että jos lähden tästä paikasta tänä iltana enkä tee parannusta, ehkä Jumala ei koskaan enää kutsu minua. Ja minun piti panna syrjään kaikki kysymykseni, kaikki puolustukseni. Minun piti tehdä parannus. Ja kun evankeliumi saarnattiin, se toi sellaisen rauhan ja ilon, että Mutta kysymykseni jäivät tienvarteen. Aikanaan Jumala vastasi joihinkin niistä, ja loput niistä unohdin. Enkä edes muista tänään, mitä ne kysymykset olivat. Ne eivät olleet enää tärkeitä. Oli vain tärkeää, että sain uskoa, että syntini Joten sanon teille, jotka olette taistelleet Jumalan seurakuntaa vastaan, onko Jumalan valtakunta täällä? Puhuuko Pyhä Henki täällä tänään? Ja jos puhuu, kuulkaa Hengen ääntä nöyryyttäkää itsenne. Tehkää parannus niistä asioista, joihin olette langenneet. Ja uskovaiset, Saarnatkaa ilolla evankeliumia. Se on uskovaisten iloisin tehtävä on saarnata syntien anteeksiantamuksen evankeliumia Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja evankeliumin ja Pyhän Hengen voima yhdistää meidät Hyvän Paimenen laumaan. Ja se lauma kulkee uskon ykseydessä. Emme ole jakautuneita. Meillä ei ole erilaisia tapoja katsoa Jumalan valtakuntaa. Ja me kuljemme yhdessä.

That simple answer stopped me. And the thought that came to me then was, if I leave this place this evening and I don't repent, maybe God will never call me again. And I had to put aside all my questions, all my defenses. I had to repent. And when the gospel was preached, it brought such peace and joy that my questions got left by the wayside. In time, God answered some of them. And the rest of them I forgot. I don't even remember today when those questions were. They weren't important anymore. It was only important that I could believe that my sins were forgiven. And so, I say to those of you who have been battling against God's congregation. Is God's kingdom here? Is the Holy Spirit here speaking? If it is, hear the voice of the spirit. Humble yourself. Repent of those matters into which you have fallen. The believers, with joy, preach the gospel. It is the most joyful duty the believers have is to preach the gospel, the forgiveness of sins, in the name and blood of Jesus. And it is the power of the gospel and the Holy Spirit that unites us into the flock of the Good Shepherd. That flock travels in unity of faith. We aren't divided. We don't have different ways of doing God's kingdom. And we travel.

Jon Bloomquist: Rakkaat veljet ja sisaret, täällä puhuu Jon Bloomquist Menahgasta. Olen istunut ja kuunnellut ja kamppaillut sen kanssa, pitäisikö minun sanoa mitään ollenkaan. Olen tuntenut suurta surua siksi, että Tämä myllerrys, jonka olemme kaikki tunnistaneet nyt jo monta vuotta. Ajatukseni palaavat yhä nyt niihin kommentteihin, jotka Gary ja Mitch esittivät tämän keskustelun alussa. Kahdessa lyhyessä jakeessa apostoli Paavalin kirje efesolaisille tuli mieleeni. Ja ne liittyvät hyvin läheisesti niihin kysymyksiin, jotka rakas, rakas veljeni Jim juuri esitti. Paavali sanoi, tämän tähden Jättääkö mies isänsä ja äitinsä? He liittyvät hänen vaimoonsa. Hekin tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri, mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta. Se on todella suuri salaisuus. Olen pohtinut näitä kahta jaetta monta vuotta. Ja tiedän nyt, etten koskaan täysin ymmärrä sitä ennen kuin sinä päivänä, jona kuolen. Se on niin suuri ja syvä salaisuus. Totisesti, salaisuus. Ja kuitenkin me uskomme ja tiedämme, että ne ovat totta. Uskossa me uskomme tämän. Ja kun Gary ja Mitch kertoivat ajatuksiaan, he puhuivat, heidän toiveensa, jos ymmärsin heidät oikein tai muistan oikein, toive vaeltaa Herran Jeesuksen kanssa. Ja olen kuullut muidenkin sanovan samankaltaista.

Dear brothers and sisters, this is Jon Bloomquist from Menahga. I sat, listened and struggled with whether or not I should say anything at all. I've felt great sadness because of this turmoil that we have all recognized for many years. My thoughts still now go back to comments that Gary and Mitch made early in this discussion. Two short verses in Apostle Paul’s letter to Ephesians came to my mind. They connect very closely to the questions that my dear brother, Jim, just raised. Paul said, “For this cause shall a man leave his father and mother, and shall be joined unto his wife, and they two shall be one flesh.This is a great mystery: but I speak concerning Christ and the church.” It is truly a great mystery. I have pondered these two verses for many years. And I know now that I will never fully understand until the day that I die. It is such a great and deep mystery. Yet we believe and we know that they are true. We believe this by faith. When Gary and Mitch shared their thoughts, they spoke of their desire, if I understood them correctly or remember correctly, the desire to walk with the Lord Jesus. And I've heard others who have said similar.

Olen ihmetellyt, miksi te ette voi nähdä kun hänen ruumiinsa on läsnä täällä? Se on puhunut tänään. Se on puhunut nyt vuosia.

I have wondered, why is it that you cannot see when his body is present here? It has spoken today. It has spoken now for years.

Kristus ja hänen seurakuntansa ovat yksi liha. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Kristus on pää. Seurakunta on hänen ruumiinsa. Kun Herra Jeesus eli täällä lihassa. Oli monia, jotka olivat odottaneet hänen tulemistaan. Ja kun hän tuli, he eivät tunnistaneet häntä. He eivät uskoneet häneen, koska hän ei ollut sellainen Kristus, jota he toivoivat. Se on oikeastaan sama kysymys, jonka Jim juuri kysyi. Uskotteko, että Jumalan valtakunta on täällä, että Jumalan henki on täällä, että Kristuksen ruumis on täällä? Hän on puhunut. Me kaikki tunnistamme, miten tahansa Jumalan sana ilmoittaa, ettei Jumala kamppaile ihmisen kanssa ikuisesti.

Christ and his Church are one flesh. They cannot be separated from one another. Christ is the head. The church is his body. When the Lord Jesus lived here in the flesh. There were many who had awaited his coming. And when he came, they did not recognize him. They did not believe in him because he was not the kind of Christ they wished for. It's really the same question that Jim just asked. Do you believe that God's Kingdom is here and that God's Spirit is here, that the body of Christ is here? He has spoken through many, many voices and mouths with one voice. We all recognize, however, as God's word reveals that God will not strive with man forever. As many have already noted, it feels like we have come to that point.

Ei ole enää mitään, mitä voimme sanoa. Ei ole enää mitään, mitä voimme tehdä. Peter viittasi Jeesuksen Tämä on vertaus. Olemme puhuneet siitä jo useita vuosia. Kukaan meistä ei ole halunnut kiirehtiä Jumalan ajan edelle. Mutta kun Jumalan aika on tullut, emme voi sitä myöskään pysäyttää.

There's nothing more we can say. There is nothing more we can do. Peter referred to the words of Jesus’ parable. We have talked about that for several years already. None of us have wanted to rush ahead of God's time. But when God’s time has come, neither can we stop it.

Toivomme, että Jumala avaa nämä asiat teille ja ilmoittaa ne teille. Te olette meille rakkaita.

We hope that God will open his matters to you and reveal them to you. You are dear to us.

En tiedä, miksi ette ole kyenneet näkemään, miten olette murehduttaneet Jumalan Henkeä ja sitä kärsimystä ja tuskaa, jota olette tuoneet

I don't know why you have not been able to see how you have grieved the spirit of God, the suffering and pain you have brought in these years of struggle. But it has grieved the Spirit of God in his congregation.

On toinen ajatus, joka vilahtelee mielessäni sisään ja ulos. Yritän tavoittaa sen tässä.

There is another thought that keeps flitting in and out of my mind. I will try to grasp it here.

Minusta on hyvin selvää, kuten monet ovat todenneet, että täällä on kaksi ääntä ja kaksi henkeä. Niin on ollut jo jonkin aikaa.

I think it is very clear, as many have noted, there are two voices and two spirits here. There has been for some time. We pray that God will open it to you.

Haluaisin myös kysyä, saanko uskoa omat epäilykseni ja syntini anteeksi?

I would like to ask, as well, can I believe my own doubts and sins forgiven?

Moderator: Paul Waaraniemi ja Mitch Loukusa

Paul Waaraniemi and Mitch Loukusa

Paul Waaraniemi: Jim kosketti jotakin, mitä halusin mainita. Hän puhui kysymysten katoamisesta, poisputoamisesta, niiden saamisesta vastauksen, kun saimme yksinkertaisesti uskoa. Ja se on se sanoma, jonka haluan yrittää sanoa Niille rakkaille ystäville, jotka ovat koolla täällä ja jotka ovat olleet eri mieltä. Ja te olette minulle rakkaita. Luulen, että tiedätte, keitä olette. Niin kallisarvoisia ystäviä. Ja haluan vain sanoa, että uskominen on näkemistä. Mikään määrä väittelyä, mikään määrä kirjoituksia tai Keskusteluja ei ilmoita sitä, jos ette halua. Pyytäkää evankeliumia, tehkää parannus tilastanne, ja Jumala antaa ymmärryksen tai teillä ei edes ole niitä kysymyksiä. Ja minua pysäytti, kun menin takaosaan

… unto something that I wanted to mention. You talked about questions, disappearing, falling away. Being answered when you can simply believe. That's the message. I want to try to say to the dear friends that are gathered here that they have been of a different mind. And you are dear to me, I think you know who you are. You are such precious friends. And I just want to say that believing is seeing. No amount of debate, no amount of writings or discussions will reveal it if you don't want to believe. Ask for gospel. Repent of your condition. And God will give the understanding you won't even have the questions.

Vessaan ja hakemaan kahvia. Kuinka moni näistä rakkaista ystävistä istuu auditorion ulkopuolella? Ehkä he tulivat myöhässä, en tiedä. Mutta tämä kuva tuli mieleeni tästä laulusta. Lunastajamme sana on rikas rakkaudessa. Kun täällä ylistys ja armon kiitos virtaa. Lapseni, miksi seisot temppelin ovien ulkopuolella? Ja tämä on vain kaksi huonetta täällä. Se ei ole ongelma. Mutta olen kaivannut ihmisiä joissakin isommissa seuroissa ja muissa tilaisuuksissa. Ja haluan vain muistuttaa teitä, että Jumalan lasten kokoontumisessa on hunajaa ja mannaa. Herra on ystävällinen ja suloinen. Hän kutsuu rakkaudella houkuttelevasti. seurat siinä isossa teltassa…… oi mikä riemu voisi olla, jos joku saisi parannuksen armon. Parannuksen armo teille kaikille

And I was struck when I went to the back the restroom and got a coffee. How many of these dear friends are sitting outside of the auditorium. Maybe they came late? I don't know. But this picture came to my mind from a song. The word of our Redeemer is rich in charity. How great the exultation and praise of mercy towards my child, why are you standing outside the temple door? There are just two rooms here. That's not an issue. But I've been missing people at some of the bigger services and other occasions. And I just want to remind you that at the gathering of God's children, there's honey and manna; and the Lord is kind and sweet. He calls with love alluring, where truth and mercy meet. And at the summer services in that big tent…… oh rejoicing that could be if one would receive the grace of repentance. Grace of repentance for all of you

Jos perheesi, puolisosi, ystäväsi, poikasi, tyttäresi, vanhempasi on hämmentynyt, Jumala selkeyttää asiat teille, jos nöyrrytätte itsenne tekemään parannuksen, vaatimatta ymmärrystä, ei ehtoja, hoitakaa vain asianne ja usko. Pyydän teitä hartaasti. Pyydän myös saada kuulla evankeliumin uudelleen?

It doesn't matter if your family, your spouse, your friend, your son, your daughter, your parents are confused. God will clarify matters for you if you humble yourself to repent. It does not require understanding, no conditions. Just take care of your matters and believe. I implore you. I also ask to hear the gospel again?

Mitch Loukusa: Minulla on ollut vain paljon, joillakin tavoin paljon ajatuksia päässäni ja joillakin tavoin yhdyn niihin veljiin, jotka ovat sanoneet, mitä sanaa tässä on sanottavana. Täällä Rockfordissa, yhdessä niistä johtokunnan kokouksista, joihin kokousedustajat kutsuttiin, meitä Kehotettiin jopa olemaan vapaita. Pyhä Henki ilmoitetaan paljon keskustelun kautta. Keskustelua on ollut paljon. Henkilökohtaisesti tunsin Ne epäilykset pienestä, näyttää siltä kuin Pyhä Henki sanoisi niin selvästi, että nyt on aika, mutta silti tuntuu, että ottaisin liikaa itselleni tehdäkseni

I've had in some ways a lot of thoughts in my head. And in some ways I joined with those brothers who said, what more is there to be said? Here in Rockford in one of the board meetings, where delegates were invited to. We were even encouraged to be free. The Holy Spirit is revealed through much discussion. There has been much discussion. Personally, I felt those doubts and felt small. It seems as though the Holy Spirit is so clearly saying that now is the time. But yet feels, too, like it would be taking too much upon myself to make a formal motion.

Mutta kuitenkin on Raamatun kohta, joka puhuu minulle Hesekielin 33. luvusta. Jae seitsemän sanoo: ”Niin sinä, Oi ihmislapsi, minä olen lähettänyt sinut, vartija, Israelin huoneelle. Sen tähden sinun pitää kuulla minun suuni sana ja varoittaa heitä minun puolestani. Kun minä sanon jumalattomalle, oi jumalaton ihminen, sinun pitää totisesti kuoleman. Jos et puhu jumalattomalle päin, sillä tiellään se jumalaton ihminen kuolee pahan tekonsa tähden, hänen verestään minä vaadin sinun kätesi. Kuitenkin sinä olit jumalaton hänen tieltään, ja kääntymään hänestä. Jos hän ei käänny tieltään, hän kuolee pahassa teossaan, mutta sinä olet pelastanut sielusi. Sen tähden, oi ihmislapsi, puhu Israelin huoneelle, näin te puhutte, sanoen, Jos meidän rikkomuksemme ja meidän syntimme ovat päällämme, ja meillä on aikaa poissa niistä, kuinka me sitten eläisimme? Sano heille, Niin totta kuin minä elin, sanoo Herra Jumala, en minä mielisty jumalattoman kuolemaan, että jumalaton kääntyy tieltään ja elää. Kääntykää, kääntykää pahoilta teiltänne, sillä miksi te kuolisitte, oi Israelin huone? Minusta kai nuo sanat vain...

But yet there is a portion from the Bible that is speaking to me from the 33rd chapter in Ezekiel. Verse seven says, “So thou, O son of man, I have set thee a watchman unto the house of Israel; therefore thou shalt hear the word at my mouth, and warn them from me.When I say unto the wicked, O wicked man, thou shalt surely die; if thou dost not speak to warn the wicked from his way, that wicked man shall die in his iniquity; but his blood will I require at thine hand.Nevertheless, if thou warn the wicked of his way to turn from it; if he do not turn from his way, he shall die in his iniquity; but thou hast delivered thy soul. Therefore, O thou son of man, speak unto the house of Israel; Thus ye speak, saying, If our transgressions and our sins be upon us, and we pine away in them, how should we then live? Say unto them, As I live, saith the Lord GOD, I have no pleasure in the death of the wicked; but that the wicked turn from his way and live: turn ye, turn ye from your evil ways; for why will ye die, O house of Israel?“

Ne puhuvat meille, rakkaat veljet ja sisaret, että emme ole ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi näihin tehtäviin. Seurakuntamme ovat lähettäneet meidät hengissä ja tuntuu, että olisi väärin olla kuuntelematta sitä Hengen ääntä

I guess those words just speak to us, dear brothers and sisters, that we haven't volunteered for these positions. Our congregations have sent us. The spirit is speaking. And feels that it would be wrong to not keep that voice of the Spirit.

Vapaasti ja julkisesti, kai, tuoda tilanne tiedoksi sellaisena kuin se on. Kai tekisin tässä vaiheessa esityksen, että tunnustamme virallisesti Wolf Lake ja Minneapolis eivät kulje yhdessä Pohjois-Amerikan Siionin kanssa. En tunne sisäisiä sääntöjä kovin hyvin enkä tiedä, mikä se menettely tarkalleen olisi, mutta että poistamme virallisesti Wolf Laken ja Minneapolisin seurakunnat. Siihen esitykseni päättyy. Jos se on liian hätiköity esitys tai jos olen ottanut liikaa itselleni, pyydän, että minua oikaistaan. Saanko kuulla evankeliumin?

Freely and publicly, I guess making the situation known as it is. I guess I would at this time make the motion that we formally recognize the difference that Wolf Lake and Minneapolis do not travel together with North American Zion. I am not super familiar with the bylaws and what exactly that process would be. But we formally remove Wolf Lake and Minneapolis as congregations. That concludes my motion. If it's too hasty of a motion or I have taken too much upon myself, I ask that I be corrected. Can I hear the gospel?

Moderator: Cody, aivan sinun takanasi oli käsi aiemmin..

Cody, right behind you there was a hand earlier..

Jukka Niemi: Istun täällä kuuntelemassa näitä monia, monia puheita. Itse tunnen tekeväni sen nyt on aika tehdä jonkinlainen virallinen ero. Olen kuullut niin monien puhuvan menetetystä ilosta käydä seuroissa.

Sitting here listening to this meeting many speeches, I personally feel myself, too, now's the time to make some kind of formal separation. I have heard so many speaking of the lost joy facing these kinds of situations.

Panin merkille, kuten muutkin kokousedustajat, sanoa mielipiteensä. Ja myös, saanko kuulla evankeliumin?

I noted, as the rest of the delegates, to speak their mind. And, too, can I hear the gospel?

Timo Hotari: Luulen, että lapset haluavat olla vapaita. Kuten Waaraniemen veli mainitsi, teltta on pystyssä. Suviseurat ovat juhlava aika. Jumalan lapset ovat onnellisimpia ihmisiä. Me kaikki elämme rinnakkain synnin kanssa, synti taskussamme. Meitä opetettiin panemaan synti pois. Ne, jotka ovat langenneet väärään henkeen, he haluavat pitää kiinni siitä väärästä hengestä. Haluan kannattaa sitä esitystä, että äänestetään virallisesti.

I think the children want to be free. Like the Waaraniemi brother mentioned, the tent is up. Summer services are a festive time. The children of God are the happiest people. We all live parallel with sin in our pocket. We were taught to put sin away. Those that have fallen into the wrong spirit, they want to cling to that wrong spirit. I want to second that motion to formally have a vote.

että voimme viettää seuroja ja sitä iloa, joka tulee Jumalan valtakunnassa, ja olla jälleen kerran vapaita.

I’m also not familiar with the bylaws. The motion seconded, We decided today that we can celebrate the services and the joy that comes within God's Kingdom and once again be free.

Moderator: Meillä on esitys ja kannatus käsiteltävänä. Takana on toinen käsi keskustelua varten.

We have a motion and a second on the floor. There's another hand in the back for discussion.

Joan Parks: Joan Parks Minneapolisista. Minä aion olla vapaa. Jumala sanoo, että eriseuroja tulee olemaan, mutta hän ei halua eriseuraa. Uskon, että ihminen luo eriseuran. Lutherkin sanoo, että väärässä opissa pysyminen tuo eriseuran. Ja pyydän, että Kristuksen rakkaus ja anteeksiantamus hallitsisi ja voisimme kuunnella toisiamme, ei olla nopeita tuomitsemaan, eikä mitään pahaa puhuttaisi tai meidän uskontunnustuksemme. Me Minneapolisissa rukoilemme, että Jumalan rakkaus voisi yhdistää meidät. Pyrimme uskomaan. Kuulin tänään tervehdysten nopeudessa, että on tärkeää saarnata Jumalan rauhan sanomaa. Kuulin myös, että Jumalan halu on palvella. Meiltä ja monilta meistä on evätty tämä palvelluksi tuleminen. Olemme kärsineet eristäytyneisyydestä. Se on ollut tuskallista. Monia ei ole tervehditty Jumalan terveellä.

Joan Parks from Minneapolis. I am going to be free. God says there will be heresies, but he does not want heresy. I believe man creates heresy. Luther also says, persistence in wrong doctrine creates heresy.…and please I ask that the love of Christ and forgiveness reigns and we can listen to one another, not be quick to judge, and no evil spoken of our confessions of faith. We in Minneapolis pray that God's love could unite us. We endeavor to believe. I heard the SFC GREETINGS: It is important to preach a message of God’s peace. I also heard, God's desire is to serve. We in Minneapolis have been denied this being served. We have suffered from isolation. It has been painful. Many have not been greeted in God's Peace. I will confess how I believe.

Nyt tunnustan, miten uskon. Uskon apostoliseen yhteisöön. Uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. En lue koko juttua. Uskon, että Kristus kuoli minun syntieni, teidän syntienne ja maailman syntien tähden. Kristus teki tämän työn ristillä meidän puolestamme. Emme voi lisätä mitään näihin veripisaroihin. Se on tehty meidän puolestamme. Kristus huusi. Kaikki on täytetty. Meidän täytyy yksinkertaisesti uskoa tämä. Uskoa Kristuksen ansiotekoihin. Jumala tahtoo, että kaikki pelastuvat. Kuulin, että erottaminen on rakkauden teko. Mitä Jumala sanoo? Mitä Jumalan sana sanoo? Roomalaiskirjeessä 8, 38-39. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä hallitsijat, ei nykyiset eikä tulevat, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu koko luomakunnassa voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

I believe in the Apostle’s Creed. I believe in God the Father almighty, the creator of heaven and earth. I believe that Christ died for my sins, your sins, and sins of the world. Christ did this work on the cross for us. We cannot add anything to these drops of blood. It has all been done on our behalf. Christ cried, “it has been all fulfilled”. We must simply believe this, believe in the merit of the works of Christ. God wants all to be saved. I heard that the act of love is to separate. What does God's word say? In Romans 8:38 and 39, “For I am sure that neither death nor life, nor angels nor rulers, nor things present nor things to come, nor powers, nor height nor depth, nor anything else in all creation, will be able to separate us from the love of God in Christ Jesus our Lord.”

Pyhä Henki, joka tulee ainoastaan Jumalan sanan kautta ja välityksellä, Jumala ja Pyhä Henki eivät ole ristiriidassa keskenään. Se ei ole mahdollista. Kuulen paljon puhetta kahdesta hengestä. Voi olla vain yksi henki, ja se on Pyhä Henki.… Pyhä Henki ei voi olla ristiriidassa Jumalan kanssa. Se on kolmiyhteinen Jumala, Jumala Isä, Jumala Poika & Pyhä Henki. He ovat kolme yhdessä. Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa. Se ei pyri jakamaan. Johannes 14, 26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja tuo teille muistiin kaiken, mitä minä olen teille sanonut. Myös Galatalaiskirjeessä 5, 22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä. Sellaista vastaan ei ole lakia. Okei, ja kuulin yhden, tiedättehän, ihmiset ovat viitanneet, ehkä olemme sanoneet, että meitä työnnetään ulos. Jumalan valtakunnasta ei voi tulla työnnetyksi ulos. Se ei ole mahdollista. Jumalan valtakunta asuu meissä. Se kulkee sydämestä sydämeen. Usko on henkilökohtainen. Se on Jumalan lahja, lahja, jota kukaan ihminen ei voi ottaa meiltä. Uskon Jumalan lupauksiin. Tavallaan tuntuu niin epäreilulta, että niin monet Siionissa ovat leimanneet meidät, mutta silti ei ole käyty mitään keskusteluja siitä, miten me uskomme, näiden kanssa, jotka ovat leimanneet meidät. Me Minneapolisissa olemme parina kertana lähettäneet kirjeitä Keskilännen seurakunnille kutsumme jäseniä tulemaan keskustelemaan kanssamme uskosta, tiestä ja matkasta ja siitä, miten uskomme. On tehty päätöksiä olla lukematta kirjettämme seurakunnalle, jotta tultaisiin keskustelemaan kanssamme. Uskon, että tämä ei ole Kristuksen rakkautta. Ja kun LLC:n edustajat tulivat Minneapolisiin toukokuussa, useimmat Minneapolisin jäsenistä puhuivat henkilökohtaiset psalminsa ja uskontunnustuksensa ja anoivat saada kuulla evankeliumin, ja evankeliumi saarnattiin. Mutta näyttää siltä, ettei se riittänyt. Kun joku anoo anteeksiantamusta ja evankeliumi saarnataan, uskon, että Jumala antaa anteeksi kaikki synnit. Kaikki pestään pois armon syvään mereen. Myös, en ole varma, kuulinko oikein. Joku kommentoi Raamatun jakeita ja niiden lukemista. Olen ymmärtänyt, että Raamattu on uskomme ohje. Hengellisen taistelun aikoina sinne me menemme… totuus ja uskon elämä. Jumala puhuu koko Raamatussa sanansa tiedosta ja viisaudesta …Jumala

The Holy Spirit, which only comes by and through the word of God, God and Holy Spirit do not contradict each other. It is not possible. I hear a lot of talk about two spirits. There can be only one spirit, and it is the Holy Spirit.… The Holy Spirit cannot contradict God. It is Triune God, God the father, God the son, & the Holy Spirit. They are three in one. The Holy Spirit calls and gathers. It does not seek to divide. In John 14:26, “But the Helper, the Holy Spirit, whom the Father will send in my name, he will teach you all things and bring to your remembrance all that I have said to you.” In Galatians 5:22 and 23, “But the fruit of the Spirit is love, joy, peace, patience, kindness, goodness, faithfulness, gentleness, self-control; against such things there is no law.” People have alluded to that we have been pushed out. One cannot be pushed out of God’s kingdom. It is not possible. The kingdom resides within us. It goes from heart to heart. Faith is personal. It’s a gift from God, a gift that no man can take from us. I believe in the promises of God. In a way, it feels so unfair that we have been labeled by so many in Zion, but yet have not had any discussions of how we believe with the ones that have labeled us. In Minneapolis on a couple of occasions we sent letters to the Midwest congregations inviting members to come visit with us about faith, the way and the journey, and how we believe. There have been decisions not to read our letter to the congregation to come and discuss with us. I believe that this is not the love of Christ. When the LLC representatives came to Minneapolis in May, most of the Minneapolis members spoke their personal psalms and confessions of faith. They begged to hear the gospel, and the gospel was preached. But it seems that was not enough. When one begs for forgiveness and the gospel is preached, I believe God forgives all sins. All are washed away in the deep sea of grace. Also, I am not sure if I heard correctly. Someone made a comment about Bible verses and reading them. I have understood that the Bible is our guide of faith. During times of spiritual battle, that is where we go… truth and life of faith. God speaks throughout the Bible about knowledge and wisdom of his word …God wants us to have knowledge and wisdom of God's Word.

Muutamat ihmiset mainitsivat, että istuimme takana. Tulimme myöhässä. Meitä käskettiin istumaan vasemmalle puolelle. En halunnut mennä eteen, joten jäin taakse. Ei, emme yrittäneet erottautua. Se ei ole ollut toiveemme. Minäkin tunnen itseni hyvin köyhäksi ja heikoksi. Ja minulla on monia epäilyksiä. Saanko syntini anteeksi?

A few people mentioned that we were sitting in the back. We came late. We were told to sit on the left side. I didn’t want to go to the front, so I stayed in the back. No, we were not trying to separate ourselves. That has not been our desire. I also feel very poor and weak. And I have many doubts. Can I have my sins forgiven?

Mitchell Johnson: Tässä on Michelle Johnson Wolf Lakesta. Ennen, näyttää siltä, että käsiteltävänä oli esitys sekunnissa, mutta ennen kuin kaikki kokousedustajat todella nostavat kätensä ja hyväksyvät tämän, harkitkaa vakavasti Hengen hedelmiä. Se mainittiin jo, mutta Phil, se täytyy lukea uudestaan. Sillä Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, lempeys, hyvyys, usko, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Sellaisia vastaan ei ole lakia. Eli, todella käydä läpi ja toimittaa tämä äänestys ja hyväksyä se – Vakavasti, se repii ihmisiä erilleen, repii uskovaisia erilleen. Se on – ja perheitä. Se ei ole hyvä tie kulkea. Vakavasti, harkitkaa äänestämisen vaikutuksia… ilman oikeastaan mitään syytä. Eli, teen esityksen. Ennen kuin Wolf Lake ja Minneapolis erotetaan, heidät tuomitaan Jumalan pyhällä sanalla ennen kuin tuo toimi tehdään.

This is Michelle Johnson from Wolf Lake. Before – It looks like there was a motion on the floor and a second. But before all the delegates actually raise their hand and approve this, seriously consider the fruits of the Spirit. They were mentioned already, but I feel it needs to be read again. For the fruit of the Spirit is love, joy, peace, long suffering, gentleness, goodness, faith, meekness, and temperance. Against such there is no law. So, to actually go through and do this vote and approve it – Seriously, it is tearing people apart, tearing believers apart. That is – and families. That is not a good way to go. Seriously, consider the effects of voting… with really no reason. So, I make a motion. Before excommunicating Wolf Lake and Minneapolis, they are judged with the Holy Word of God before committing that action.

Moderator: Uskon, että käsiteltävänä voi olla vain yksi esitys kerrallaan. Onko vielä keskustelua kokousedustajien tekemästä esityksestä? Okei, takanurkka vasemmalla. Vasemmalla eteenpäin katsottuna vai taaksepäin?

I believe we can only have one motion on the floor at a time. Are there any more discussions about the motion that was given by the delegates? Okay, in the back corner on the left.

Bryce Ojalehto: En usko, että olen koskaan aiemmin ollut aivan näin hermostunut tullessani mikrofoniin. Mutta minä ja seurakunta Alaskassa viimeisen vuoden tai kaksi, varmasti, on ollut selvää, että on kaksi henkeä, ja se on tunnustettu avoimesti monien eri ihmisten kesken monina eri aikoina. Enkä tiedä, mikä ero on kunkin yksilön välillä, mutta näyttää siltä, että jako on ilmeinen ja selvä. Ja kutsua tehdä parannus ja paeta sekä Wolf Laken että Minneapolisin seurakunnista on toistettu monia, monia kertoja. Ja Hengen hedelmät, kärsivällisyys on varmasti yksi niistä. Mutta tiedämme myös, että Jeesus sanoo, että huone, joka on riitautunut itsensä kanssa, ja ei kestä. Enkä tiedä, onko nyt se aika. Että siitä tulisi virallista vai ei, mutta luulen, että meidän täytyy kysyä itseltämme, mitä Pyhä Henki saarnaa tänään? Mikä on Jumalan seurakunnan hyväksi? En itse tiedä, mutta rukoilen, että pystyisin kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä ja olemaan kuuliainen sille, mitä Jumalalla on sanottavana, ja Ja nuhtele hänen rakkauttaan. Se ei ole helppo rakkauden muoto kuulla eikä helppo rakkauden muoto tarjota. Mutta kun Jumalan lapset sanovat kenelle tahansa meistä, että meidän täytyy tehdä parannus, tiedämme, että vaikka emme ymmärtäisi, olisi hyvä, että olisimme sille kuuliaisia. Kuulen evankeliumin, olkaa hyvät?

Bryce Ojalehto from Alaska. I don't believe I've ever been quite this nervous to take a turn at the mic. But me and the congregation in Alaska for the last year or two for sure. It's been clear that there are two spirits. And it's been openly acknowledged among many different people in many different times. And I don't know what the difference is between each individual. But it seems that the divide is evidently clear. And the call to repent and flee both Wolf Lake and Minneapolis congregations has been repeated many, many times. And the fruits of the Spirit, patience is certainly one of them. But also we know that Jesus says, A house divided against himself can not stand. And I don't know if now is the time for it to become official or not. But I think we need to ask ourselves what is the Holy Spirit preaching today? What is to benefit God's CONGREGATION? I do not know myself. But I pray that I will be able to listen to the voice of the Holy Spirit and to be obedient to what God has to say. And rebuke is love. It is not an easy form of love to hear or an easy form of love to offer. But when God's children tell any of us that we need to repent, we know that even if we don't understand, it would be good that we be obedient to that. Can I hear the Gospel please?

Moderator: Okei, minulla on useita käsiä. Gary Minneapolisista. Yritämme rajoittaa puheita kokousedustajille, jos voisimme.

Okay, I've got a number of hands. Gary from Minneapolis. We are trying to limit the speeches for the delegates, if we could.

Gary Lehtola: Eli itse asiassa olemme täällä ajallisen järjestön vuosikokouksessa, jolla on perussääntö ja sisäiset säännöt, jotka on laadittu Minnesotan osavaltion lain mukaan. Ja meidän täytyy myös noudattaa perussääntöä. Emme voi toimia perussääntöä vastaan. Ja kai viittasin noihin kohtiin aiemmin, joten en lue niitä kaikkia uudestaan. Mutta Minneapolis, puhun nyt vain Minneapolisin puolesta. Minneapolis noudattaa tämän järjestön perussääntöä ja sisäisiä sääntöjä. Joten sen perusteella on mahdotonta oikeasti tehdä tätä yhteisöä.

So, actually we're at the annual meeting of a temporal organization here, which has a constitution and by-laws under the law in the state of Minnesota, and we also need to follow the Constitution. We can't go against the Constitution. And I guess I referred to those parts earlier. So, I won't read them all again. But Minneapolis – I'll just speak for Minneapolis – Minneapolis complies with the constitution and bylaws of this organization. So, based on that is impossible...

Jared Juusola: Eli, Jared Juusola Monticellosta, aiemmin Minneapolisin puheenjohtaja. Mutta ennen kuin puhun, haluaisin todella kuulla evankeliumin. Olen välillä istunut käsieni päällä. Olin, täytyy sanoa, pettynyt nähdessäni ne, jotka istuivat takana. Ihan aluksi, Ajattelin samoja sanoja kuin Paul varoitti minua, että miksi seisot temppelin oven ulkopuolella? Toi takaisin, palaten aikaan ennen syntymääni, äitini oli vauva, isoisäni oli epäuskoinen. Hänellä oli levoton henki, ja he muuttivat, hän oli UP:sta, mutta he muuttivat takaisin Minneapolisiin LA:sta. Äitini syntyi LA:ssa, ollakseen uskovaisten lähellä, mutta hän ei voinut mennä sisälle. Isoäitini, joka kasvoi epäuskoisessa kodissa, hän sai parannuksen armon. Mutta hän ei päässyt ovesta sisään. Ja kun muistan hänen tarinansa, hän makaa maassa. Mutta hän ei voi edes kysyä. Hän ei ylety. Hän antoi hänelle parannuksen armon. Hän eli uskovaisena.

Jared Juusola of Monticello, formally chairman in Minneapolis. But before I speak, I'd like to hear the gospel. I have sometimes been sitting on my hands. I was, I have to say, disappointed to see those sitting in the back. Just to start with, I thought of those same words as Paul Waaraniemi, Why are you standing outside the temple door? It brought back – long before my lifetime. My mom was a baby. My grandpa was in unbelief. He had a troubled spirit. He was from UP. And they moved from the UP, they moved back to Minneapolis – My mom was born in LA – to be by the believers. But he couldn't go inside. My grandmother who grew up in an unbelievable home, she received the grace of repentance. But he couldn't make it inside the door. And as I recall his story, he's laying on the ground. But he can't even ask. He can’t reach. She gave him the grace of repentance. He lived as a believer. And that's what I saw there. It reminded me of that… for so many years. But then I've heard so many things here as well today.

Eli Gary, puhun sinulle suoraan. Sisäisissä säännöissä todetaan, kuten sanoit, että uskot Jumalaan ja että olet elävässä uskossa. Puolitoista vuotta sitten uskovaiset lähtivät Minneapolisista. Se ei ole uskovainen seurakunta.

So Gary, I'm going to address you directly. The bylaws state, as you said, that you believe in God and that you are in living faith. A year and a half ago, the believers left Minneapolis. It is not a believing congregation. The Holy Spirit LEFT..

Siellä on ollut pitkä taistelu, mutta Pyhä Henki, uskovaiset lähtivät. He potkivat. He pyysivät puhujia lähtemään. Johtokunnan jäsenet eivät voineet mennä takaisin. Seurakunnan jäsenet eivät voineet mennä takaisin. Se oli Jumala. Jumala. En tiedä, kuten ihmiset ovat sanoneet, se on tapahtunut. Uskovaiset lähtivät. Se oli minulle yhtä vaikea sanoa. Ja Jumala oli siirtänyt minut Pohjois-Carolinaan. Mutta olen puhunut monien kanssa niistä, jotka lähtivät. Heillä ei ole mitään halua mennä takaisin. Ja sitten sanoa, että, Joan, se valhe, että teiltä on evätty, evätty Jumalan sana. Monet Minneapolisissa asuvat lähempänä Rockfordia, asuvat lähempänä muita seurakuntia, ja he valitsevat mennä Minneapolisiin. Jumalan sanaa saarnataan vapaasti. Minneapolisissa ja Wolf Lakessa oleville ei ole evätty mitään. Ei ole evätty mitään. Jumalan sanaa saarnataan vapaasti, vapaasti. Ja kun valitsette mennä jonnekin muualle, olette menettäneet uskonne. Siitä ei ole kysymystäkään. Ja sitten voin mennä Lutherin sanaan. Minulle jaettiin joitakin Lutherin juttuja eräältä, jota rakastan suuresti, Wolf Lakesta. Ihmiset, jotka puhuvat eri tavalla ja missä olette ja kuinka tärkeää on hoitaa asiat. On vain yksi pyhä kristillinen kirkko, kuten olemme kuulleet, ja olemme kuulleet kahdesta hengestä täällä. Kaksi. Kaksi henkeä. Tiedättekö mitä? On kaksi henkeä. Mutta on vain kaksi henkeä. John Lehtola opetti minulle tämän. On henki, Pyhä Henki, ja on epäusko.

It's been a long battle there. But the Holy Spirit, the believers LEFT. They kicked, they asked the speakers to leave. The board members couldn't go back. The congregation members couldn't go back. It was not as people said it happened. Believers left. It was hard for me to say when… God moved me to North Carolina and my family to protect us. But I've talked to many of those who left, they've not interested in going back. And then to say – it's a lie – that you've been denied God's word. Many in Minneapolis live closer to Rockford and live closer to other congregations and they chose to go to Minneapolis. God’s word is freely preached. There has been no denying to those in Minneapolis and Wolf Lake. There's no denying that God's word is freely preached. And you choose to go somewhere else. You've lost your faith – there's no question. And then I can go to Luther's word. I have some of Luther's stuff, which was shared with me from somebody who I dearly love in Wolf Lake. It speaks about this. Those who speak differently and how and where you are, and how important it is to take care of matters. There is only ONE HOLY Christian Church, as we've heard, and we've heard about two spirits here – two spirits. Do you know what, there are two spirits. But there's only two spirits. John Lehtola taught me that there is the Holy Spirit and the spirit of unbelief. You can only be in one or the other.

Ja voi olla vain jommassakummassa. Rukoukseni on, että minulla on Pyhä Henki, ja uskon, että minulla on Pyhä Henki. Joten sitten kysymykseni on, mihin se jättää teidät, kun menette näihin kirkkoihin, joissa on eri henki? Se voi olla vain jompikumpi. Ja sitten kysymme tämän kysymyksen siitä, voimmeko pysyä yhdessä ja olla tekemättä tätä toimenpidettä? Ja Jumalan sana on niin selvä näissä asioissa, sekä Lutherilta että Raamatusta. Monessa asiassa Raamattu sanoo, pankaa merkille ne, jotka aiheuttavat jakautumista keskuudessanne, ja erottautukaa heistä. Hän sanoo niin, ja Minneapolisissa he valitsivat erottautua uskovaisista, aivan kuten näimme täällä silmin. Ja sitten Jumalan sana sanoo 2. Kor. 6, jakeessa 14, se sanoo, Älkää olko epätasaisesti ikeessä epäuskoisten kanssa? Sillä mitä yhteyttä on vanhurskaudella vääryyden kanssa? Ja mitä yhteyttä on valolla pimeyden kanssa?

My prayer is that I have the Holy Spirit. I believe that I have the Holy Spirit. So, then my question is, where does that leave you, when you go into these churches with a different spirit? It can only be in one or the other. And then we ask this question about – can we stay together and not have this action. It is so clear in these areas from Luther as well as the Bible. Many things the Bible says, make those who cause division among you and separate yourself from them. And then in Minneapolis they chose to separate themselves from the believers, just like we visually saw here. And then God's word says in Second Corinthians chapter six, verse 14, it says, “Be not unequally yoked together with unbelievers. For what fellowship has righteousness with unrighteousness. And what communion does light have with darkness?” We can't as believers be unequally yoked with unbelievers. It is very, very, very dangerous.

En tullut tänne minkään agendan kanssa. Tulin tänne rukoillen, että ne Minneapolisissa ja Wolf Lakessa tekisivät parannuksen. Tehkää parannus siitä, mistä parannus täytyy tehdä, ja Jumala näyttää teille. Teidän ei tarvitse ymmärtää. Raamattu sanoo, että näemme niin hämärästi, että Mutta on vain yksi polku. Jeesus oli selvä, on vain yksi polku. Ja niin rukoukseni on, että voitte tehdä parannuksen, mutta uskovaisina me tarvitsemme rauhan. Ja sitten sanon yhden viimeisen asian. Kun keskustelimme tästä Monticellossa, se toi rauhan tietää, että kävisimme tämän keskustelun täällä. Tämä taistelu voisi olla ohi. Ja se on rukous, että kaikki voisivat tehdä parannuksen, mutta jos ei, että tunnistaisimme ja voisimme saada rauhan ja ykseyden Jumalan seurakunnassa… Jälleen heikkouksieni ja vikojeni tähden, saanko kuulla evankeliumin vielä kerran?

I did not come here with an agenda. I came here with the prayer that those in Minneapolis and Wolf Lake would repent. Repent where repentance needs to be, and God will show you. You don't need to understand. The Bible says we see so dimly that there is only one path. Jesus is clear, there's only one path. So, my prayer is that you can repent. But as believers, we need peace. And then I'll say one last thing. When we discussed this at Monticello, it brought peace to know that we are going to have this discussion here. This battle could be over. And that is the prayer that everyone could repent. But if not, that we would recognize and be able to have peace and unity in God's congregation… Again for my weaknesses and faults, can I hear the gospel one more time?

Moderator: Okei, takana on kaksi kättä.

Okay, there's two hands in the back.

Emily Parks: Nimeni on Emily Parks. Olen Minneapolisista. Minulla on siellä yksi jäsen. Käyn yhä kirkossa Minneapolisissa. Enkä välttämättä halunnut tulla tänne tänään, mutta tunnen olevani velvoitettu olemaan täällä niiden keskustelujen takia, joita on käyty viime vuosina, varsinkin sen jälkeen, kun monet jäsenet lähtivät Minneapolisista, joille olette uusi.

My name is Emily Parks, I'm from Minneapolis, I am a member there, and I still attend church in Minneapolis. And I didn't necessarily want to come here today, but I feel compelled to be here, because of the discussions that have taken place over the past few years, especially after members left, as Jared alluded to in September 2020.

On, kai, mielenkiintoista kuulla joitakin niistä kommenteista täällä, joita on esitetty hyvin voimakkaasti, hyvin rohkeasti, että täällä on nämä kaksi henkeä. Ja

I guess its interesting to hear some of the comments here that have been made very strongly, very boldly that there are two spirits here.

Tiedämme, että henkiä voi olla monia, joten miten tiedämme, mikä on oikein? Tämä on jotakin, mistä olen puhunut monien läheisten ystävieni kanssa, joista jotkut lähtivät Minneapolisista jo 2020, kun muut jäsenet lähtivät, ja olen yrittänyt ymmärtää Ymmärtää, miksi he tunsivat, että heidän täytyi lähteä. Ja meillä on ollut joitakin hyvin ihania keskusteluja ja olemme pystyneet antamaan toisillemme anteeksi ja säilyttämään sen rakkauden, jonka olemme aina tunteneet. Joten se on sanottu ennenkin, mutta todella, mitkä ovat Hengen hedelmät? Sävyisyys, pitkämielisyys, kärsivällisyys. Nämä ovat olleet vaikeita, epäilemättä puhujille, jotka ovat olleet näiden asioiden keskiössä. Ja haluaisin myös todella vilpittömästi pyytää, että harkitsisitte, millaista se on ollut myös meille. Se ei ole ollut helppoa. Se on pannut meidät todella tutkimaan, mitä uskomme ja miksi käymme kirkossa. Ja Luulen, että se on jotakin, mitä todella kannattaa harkita, että mitkä ovat hengen hedelmät, varsinkin jos on ihmisiä, jotka sanovat hyvin voimakkaasti, että täällä on kaksi henkeä, epäilemättä. Sitä minä kuulen. Joten se, mikä minua järkyttää, on, että tunnen kuin hyvin voimakkaan tunteen joistakin viimeaikaisista kokouksista. Osallistuin valtakunnalliseen kokoukseen Monticellossa toukokuussa 2021. Ja minusta tuntui, että siellä oli voimakas paine eriseuraan katkaista, nimenomaan ne kaksi seurakuntaa, Minneapolis ja Wolf Lake. Ja minusta näyttää siltä, että siitä on yhä jonkinlainen tuntu. Kuulen sitä joiltakin ihmisiltä ja muilta ihmisiltä, jotka eivät käy Minneapolisissa ja Wolf Lakessa. En tuntenut muuta kuin rakkautta.

And we know that there can be many spirits. So, how do we know when it's right? This is something that I've talked about with many of my close friends, some that have left Minneapolis back in 2020, when other members left. I'm trying to understand why they felt they needed to leave. And we've had some very wonderful conversations and have been able to forgive each other and to keep the love that we've always known. So, it's been said before. But truly what are the fruits of the Spirit? Meekness, long suffering, patience. These have been difficult, no doubt for speakers that have been in the center of these things. They also would really like to sincerely ask that you consider what it's been for us as well. It's not been easy. It's made us truly examine what we believe and why we go to church. And I think that that's the thing to really consider, what are the fruits of the Spirit, especially that there are people that are saying very strongly that there are two spirits here without doubt. That's what I hear. So, what's unsettling to me is that I've been feeling a very strong feeling, you know, in some of the more recent meetings. I attended the national meeting in Monticello in May of 2021. And to me, it felt like there was a strong push for heresy, to cut off, especially the two congregations, Minneapolis and Wolf Lake. It seems to me that there's still a sense of that. I hear that some people and other people that do not attend Minneapolis and Wolf Lake. I felt nothing but love.

Mutta kysymykseni on, Pyhä Henki, olen aina kuullut tämän, olen tiennyt tämän, Pyhä Henki kutsuu, kutsuu luokseen ja kokoaa. Joten minulle se, mikä on niin hämmentävää ja huolestuttavaa, on, että on ihmisiä, jotka vaikuttavat innokkailta pääsemään ongelmasta eroon ja äänestämään Meidän yksilöllisestä uskostamme, loppujen lopuksi, sitä se on. Se on minun uskoni. Se on perheeni usko. Se on muiden yksittäisten ihmisten usko. Sitä se on. Voin sanoa varmasti, etteivät Minneapolisin jäsenet halua erota. Se ei ole meidän halumme. Meidän halumme on, että voisimme Tuoda takaisin sen rakkauden ja rauhan, jonka olemme tunteneet monta vuotta ennen näitä ristiriitoja. Se on meidän vilpitön halumme. Haluamme olla yhdessä. Emme halua erota. On ollut monia lausuntoja, joita olen kuullut ja jotka minusta vaikuttavat siltä, että ehkä kannattaisimme oman tien kulkemista tai että olemme kulkeneet omaa tietämme, mutta vilpittömästi emme tunne niin. Viitattiin myös siihen, että toukokuussa oli kokous Minneapolisissa LLC:n edustajien kanssa, jotka tulivat seurakuntaamme, ja olimme kaikki kiitollisia siitä kokouksesta ja siitä keskustelusta. Ja kun lähdin sieltä, tunsin rauhaa. Sain sanoa, mitä tunsin sydämessäni, ja oli monia ihmisiä, jotka saivat sanoa, mitä tunsivat sydämessään.

My question is – the Holy Spirit. I've always heard this. We've known this. The Holy Spirit calls, enlightens and gathers. So, to me what's so confusing and troubling is that there are people that seem eager to rid the problem, to take a vote on our individual faith. At the end of the day, that's what it is. That's my faith, that's my family's faith, other individual people's faith. That's one that is. I can say confidently that the members in Minneapolis do not wish to separate. That is not our desire. Our desire is that we could bring back the love and the peace that we've known for many years before these conflicts. That's our sincere desire. We want to be together. We do not want to be separate. But many statements that I've heard that may seem that we maybe would be supportive of going our own way, or that we have gone our way. Oh my goodness. We certainly do not feel that. There was also referenced that there was a meeting in May in Minneapolis with representatives from the LLC that came to our congregation. And we were all appreciative of that meeting and of that conversation. And when I left there, I felt at peace. I was able to say what I felt in my heart. And there are many people that were able to say what they felt in their heart.

Ja me myös, on monia meistä yksilöinä, jotka olivat pyytäneet evankeliumia, evankeliumi saarnattiin. Ja silti se oli jotenkin masentavaa, kun siitä kokouksesta tuli yhteenveto, että näytti siltä, ettei se riittänyt. Enkä vilpittömästi tiedä, mikä riittää, koska tunnen, että jokaisen yksittäisen ihmisen täytyy tulla

And we also – there are many of us individually that have asked for gospel. The gospel was preached. And yet, it was kind of disheartening. When the synopsis came out from that meeting, It seemed like it wasn't enough. And I sincerely don't know what will be enough. Because I feel that each individual person has to come to the understanding of their own heart and their conscience and to take care of that for their own.

Oman sydämensä ja omantuntonsa ymmärrykseen ja hoitaa se omalta osaltaan. Olin myös hieman levoton suviseuroihin menemisestä, mikä sai minut surulliseksi, mutta joskus kun on ollut monia kohtaamisia, joissa uskovaiset, jotka olen tuntenut koko elämäni, ovat kieltäytyneet tervehtimästä minua puhumatta kanssani, se satuttaa. Ja se on myös hyvin epämukavaa toisinaan, kun on käynyt hyvin ilmeiseksi, että joku on tarkoituksella jättänyt minut tervehtimättä. Joten olin hieman levoton menemisestä seuroihin eilen, mutta lähdin niin iloisena, ja tunsin sitä samaa rauhaa, jota olen aina tuntenut. Tunsin rakkautta, enimmäkseen, sitä tunsin. Ja se vain, minulla ei ole muuta tapaa kuvata sitä kuin että tuntuu uskomattoman surulliselta kuunnella niin monia kommentteja täällä, jotka saavat tuntumaan siltä, että aikamme on loppunut, eikä meille ole syytä, meille ei ole toivoa. Se ei ole meidän halumme. Toivon todella vilpittömästi, että meitä voitaisiin kuulla. Toivon, että meitä voitaisiin kuulla. Meillä on yltäkylläisesti anteeksiantamusta Jumalalta ja Jeesukselta. Tiedämme sen. Joten miksi, miksi, miksi olemme niin epäröiviä todella antamaan toisillemme anteeksi nämä asiat? Eilen illalla kello 10 oli ihana saarna. Ei hävennyt evankeliumia, ja se oli niin totta. Aamen. Joten miksi emme voi antaa näitä asioita anteeksi? Meillä kaikilla on vikamme. Meillä kaikilla on vikamme. Olemme monimutkaistaneet tämän liikaa, ja luulen, että olemme tehneet siitä ihmisen asian. Olemme tehneet siitä ihmisen asian, ja on vain niin uskomattoman surullista, että tässä me nyt olemme. Vilpitön toiveeni olisi Että voisimme antaa anteeksi sydämestä, jotta voisimme todella, todella päästä eteenpäin näistä asioista ja luopua tarpeesta kantaa mitään kielteisiä tunteita uskovaisia kanssakulkijoita kohtaan, jotka yksinkertaisesti yrittävät uskoa ja rakastaa samaa rauhaa ja rakkautta kohti, jonka olemme aina tunteneet. Eli, haluaisin aloittaa pyytämällä evankeliumia niistä loukkauksista, joita olen ehkä aiheuttanut, kovista sanoista. Saanko kuulla evankeliumin, olkaa hyvät?

I also was a bit apprehensive about going to summer services, which made me feel sad. Sometimes when there have been many encounters where believers that I've known my entire life have declined to greet me without talking with me. It's hurtful. And it's also very uncomfortable at times when it's become very obvious that somebody has intentionally not greeted me. So, I felt a bit apprehensive about going to services yesterday. But I left so happy that I felt that same peace that I've always felt. I felt love mostly, is what I felt. And it just, I have no other way to describe it other than it just feels incredibly sad. To be listening to so many of the comments here that make me feel like we have run out of time. Like there's no reason for us. There's no hope for us. Well, that's not our desire. I really sincerely wish we could be heard. I wish we…. We have an abundance of forgiveness from God and Jesus. We know that. So why, why? Why are we so hesitant to truly forgive each other these things? There's a wonderful sermon last night to not be ashamed of the gospel. That was so true. Amen. And so why can we not forgive these things? We all have faults. We all have faults. We've overcomplicated this. Maybe we've made it an issue of man. We’ve made it an issue of man. It makes me sad that this is where we're at. My sincere hope would be that we can forgive from the heart so we can truly, truly move on from these things and it will release the need to harbor any negative feelings for fellow believers who simply are trying to believe and love for the sake of peace and love you always know. So, I would like to begin by asking for the gospel, for the offenses I may have caused, harsh words. Can I hear the gospel, please?

Haluan uskoa kaikkien kanssa. Voin kertoa teille, että jokainen Minneapolisin seurakunnasta tuntee täsmälleen samoin.

I want to believe with everyone. I can tell you that everyone from the Minneapolis congregation feels the exact same way.

Ann Parks: Olen Anne Parks Minneapolisista, ja minulla kävi paljon ajatuksia mikrofonin läpi tänään, ja kuulin paljon asioita, joita sanottiin. Arvostan, että sain kuulla ne asiat. Yksi kysymys, joka nousi esiin ja jota ajattelin tärkeäksi käsitellä, on, onko Jumalan valtakunta täällä tänään? Uskon, että ehdottomasti on. Pyhä Henki on täällä. Taistelemmeko? Totisesti taistelemme. Se tuo mieleeni totuuden tarpeen, sekä hengellisen totuuden että ajallisen totuuden. Ne olisivat hyviä asioita, joista voisimme keskustella jossakin vaiheessa. Yksi todella surullinen tunne, joka minulla on, jokin, mikä tuo minulle paljon surua, Ihmiset täällä ovat näitä kuvia, joita Minneapolisista ja Wolf Lakesta esitetään. Tuntuu, ettei meillä ole mitään keinoa edes alkaa torjua tällaisia kuvia, joita meistä on esitetty. Ja vain esimerkkinä,

Ann Parks from Minneapolis. I had a lot of thoughts going through my mind today and heard a lot of things that were said. I appreciate hearing those things. One question that did come up and I thought it would be important to address: is God's kingdom here today? I believe it absolutely is. The Holy Spirit is here. Are we battling? We certainly are. There are... It brings to my mind the need for truth, spiritual truth and temporal truth.. And good things that we could discuss at some point. One really sad feeling that I have, something that brings me a lot of sadness. When I listen to people here – these images that are portrayed of Minneapolis and Wolf Lake. I feel like there's no way we can even begin to combat these kinds of images that have been stated about us.

Että meitä ei oteta mukaan keskusteluihin. Emme osallistu. Hylkäsimme puhujamme. Erottauduimme täällä, kuten joku jo mainitsi. Ne eivät ole sydämemme aikomuksia. Ne ovat hyvin kaukana sydämestämme. Mutta jostakin syystä, sitä tarkoitan tällä perheellä, joka tavoittelee totuutta, meidän täytyy puhua sydämelle. Ja keskustella näistä asioista eikä vain ottaa jonkun ihmisen sanaa siitä, mitä Minneapolis, niin sanottu, on tehnyt. Ette edes tiedä, onko se totta. On paljon asioita, jotka ovat niin äärimmäisen loukkaavia. Me kaikki tiedämme, jos meidät pysäytettäisiin ja meitä syytettäisiin väärin jonkin tekemisestä tiellä, miten jos menisimme taistelemaan sitä vastaan, jos emme olisi uskovaisia, tiedät, ettet tehnyt näitä asioita. Se on samantyyppinen tunne. Meidän täytyy olla äärimmäisen varovaisia, veljet ja sisaret, siinä, mitä sanomme toisillemme. Ja tämä asia isosta asiasta, joka mainittiin jopa lokakuun kokouksessa jo vuonna 2020, luulen että se oli, että koskien puhujiemme hylkäämistä, se ei yksinkertaisesti ole totta. He valitsivat lähteä ja kieltäytyivät palvelemasta meitä. Joten sellaiset asiat, ne ovat vain esimerkkejä siitä, miten meidät kuvataan joksikin muuksi kuin mitä olemme. Ja jos olisimme todella halunneet erota, emme olisi täällä tänään. Olisimme voineet lähteä kauan sitten. Mutta meillä on sydämessämme rakkaus kaikkia uskovaisia kohtaan. Meille, luulen, että on asioita, joista meidän todella täytyy keskustella, ja olisi hyvin tervettä keskustella näistä asioista. Meillä on rakkaus kaikkia uskovaisia kohtaan, ja uskon, että on kysymyksiä, joista jos voisimme oikeasti keskustella Jumalan sanan valossa, se olisi hyvin hyödyllistä.

Just to give an example. We aren't included in discussions, we don't attend. We rejected our speakers. We separated ourselves here, as someone already mentioned. Those are not the intentions of our heart. They're very far from our hearts. But for some reason. And that's why we need to be battling and pursuing the truth. We need to talk heart to heart, and discuss these matters. Not just take some person's word on what Minneapolis, so called, has done. You don't even know if it's true. There are a lot of things that are so extremely hurtful. We all know, if we were pulled over and we were wrongly accused of doing something out on the roads,… how if we went to fight that if we were not believing. It's, you know, you didn't do these things. It's that same type of feeling. We need to be extremely careful, brothers and sisters, in what we say to each other. And this thing about – a big thing that was mentioned even at the October meeting – back in 2020, I believe it was – regarding the rejection of our speakers. That is simply not true. They chose to leave and declined to serve us. So, things like that – those are just some examples of how we have been portrayed as something different than what we are. And if we would have truly wanted to separate, we wouldn't be here today. We could have gone a long time ago. But we have love in our hearts for all believers. To us, I think there are things that we really do need to discuss. And it would be a very healthy thing to discuss these things. We have love for all believers. And I do believe that there are issues that if we could actually discuss in the light of God's word, that'd be very helpful.

Tämä toinen asia, joka tulee jatkuvasti esiin, on, että olemme kriittisiä katkeruuden ja anteeksiantavan mielen puutteen suhteen. Tämä voi valitettavasti mennä molempiin suuntiin. Voisimme sanoa saman asian. Ja nämä ovat vain vihollisen kuiskauksia, jotka pyrkivät jakamaan meidät.

This other thing that keeps coming up is that we are critical and have bitterness, and lack of forgiving mind. This, unfortunately, can go both ways. We could say the same thing. And these are just whisperings of the enemy that seem to divide us. We need to put those things away from us.

Moderator: Ajan säästämiseksi haluamme ehkä vain, että kokousedustajat puhuvat tästä eteenpäin, jotta voimme saada asiat päätökseen täällä. Jos teillä on joitakin valmisteltuja lausuntoja, ehkä voitte lähettää ne sähköpostilla. Mutta ajan säästämiseksi haluan vain rajata tämän kokousedustajiin, jos kokousedustajilta on vielä kommentteja.

Due to the interest of time, we want to maybe just have the delegates speak from now on so we can wrap things up here. If you have some prepared statements, maybe you can email them. But in the interest of time, I just want to limit this to the delegates. If there's any more comments from the delegates.

Ann Parks: Toivon todella, että Minneapolis voisi puhua, koska tämä kokous koskee itse asiassa Minneapolisia ja Wolf Lakea. Mikä se ajatus täällä on tai mitä kuulen.. on tietysti erittäin huolestuttavaa. Mitä tulee kahteen henkeen, perkele kiusasi Jeesusta erämaassa, ja hän taisteli sitä perkelettä vastaan Jumalan sanalla. Jos emme käytä sanaa puolustaaksemme uskoamme, mitä me käytämme? Jos se on todella korkein auktoriteetti, kuten sisäiset sääntömme rakentavat perussääntömme jopa toteaa, miksi emme käyttäisi sitä puolustaaksemme sitä, minkä uskomme olevan totta?

I do wish that Minneapolis could speak, because this meeting is actually about Minneapolis and Wolf Lake. What that idea here is or what I'm hearing.. is highly concerning, obviously. Regarding the two spirits, Jesus was tempted by the devil in the wilderness, and he fought that devil with the Word of God. If we don't use the word to defend our faith, what do we use? If it is truly the highest authority, as our bylaws instructs and our Constitution even states, why wouldn't we use it to defend what we believe is true?

Moderator: Okei, Ann, jos voisit vain päättää puheesi. Vielä yksi minuutti,

Okay, Ann, if we could just wrap it up. One more minute,

Ann Parks: Okei, Anne, jos voisit vain lopetella. Vielä yksi minuutti. Sanomien täytyy olla sopusoinnussa sen kanssa, minkä Jumala on jo ilmoittanut. Tietäen ensin tämän, ettei mikään Raamatun profetia ole ihmisen omaa tulkintaa, vaan pyhät Jumalan ihmiset puhuivat Pyhän Hengen johdattamina. Ja sitten se sanoo edelleen, Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Meitä käsketään koettelemaan henget, ovatko ne Jumalasta. Ja tähän samaan käskyyn viitataan toisessa kohdassa 1. Tess. 5.20. Jossa Paavali toteaa, että, hän toteaa, ettei pidä halveksia profetioita, vaan koetella kaikki, pitää kiinni siitä, mikä on hyvää. Ja syy tähän on, että on olemassa mahdollisuus, että on ihmisiä, jotka väittävät, että heillä on henki. Joten eikö meidän olisi viisasta koetella näitä henkiä? Kai se on tärkein. Neuvoisin myös katsomaan laulua 417, ja tunnen, että siinä voisi olla se kaunis asia. Ja minäkin, mistä tahansa loukkauksesta, jonka olen aiheuttanut, haluaisin pyytää evankeliumia.

The messages must be in harmony with what God has already revealed. “Knowing this first that no prophecy of Scripture is of a private interpretation of man, but holy men of God spoke as they were moved by the Holy Spirit.” And then it further says, “beloved, do not believe every spirit, but test the spirits to see whether they are from God, for many false prophets have gone out into the world.” We are commanded to test the spirits to see whether they are of God. The same command is referred to another portion, one Thessalonians Five, verse 20, where Paul states not to despise prophecies, but test everything. Hold fast to what is good. And the reason for this is that the possibility exists that there are people who claim that they have the spirit. So, wouldn't it be wise for us to test the spirits. I guess that's the most important. I would also advise to take a look at the song 417. And I feel that that would be a beautiful thing. I, too, for any offense that I caused, I would like to ask for the gospel.

Jordan Muhonen: En usko, että olen koskaan puhunut kanssasi henkilökohtaisesti. Jordan Muhonen Monticellosta. Mutta sanoit jotakin, mikä jäi mieleeni ja tuntui, että minun pitäisi puuttua siihen. Mainitsit, että on käsitys, ettei teille Minneapolisissa olevilla ole toivoa. Haluaisin vain sanoa, että toivoa on. Sama kutsu parannukseen, joka on jo esitetty, on yhä voimassa. Vaikka tämä virallinen ero Kahdesta kirkosta toteutetaan. Kutsu parannukseen pysyy. On ollut monia puhujia, jotka ovat viitanneet tähän. Pyhän Hengen virka kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää koko kristillisen kirkon. Ja se on totta. Se kutsuu. ollut paljon murhetta viime monina vuosina. Peter, kun mainitsit sen vertauksen. No, on mielenkiintoista, miten suositus oli yksi vuosi. Lannoittakaa ja kastelkaa sitä kasvia yksi vuosi. Se oli Toi mieleen, kuinka monta vuotta sitten, en muista tarkalleen kuinka monta, mutta kun nämä kysymykset ensimmäisen kerran tuotiin esiin, keskustelimme niistä. Olimme vanhempia. Keskustelimme niistä, voisin sanoa, uuden isoisäni David Hillstromin kanssa, joka on jo kestänyt joitakin näistä myrskyistä menneisyydessä.

Emily, I don’t believe I have spoken to you personally. Jordan Muhonen from Monticello. You did say something that stuck with me. But I should address it. You mentioned that there's a notion that there's no hope for those of you in Minneapolis. We just want to say that there is hope. That same call to repentance, which has already been extended, still applies. Even if this formal separation of the two churches is carried out, a call to repentance. There's been many speaking turns which alluded to this. The office of the Holy Spirit calls and gathers, enlightens and sanctifies the entire Christian church. And that's true. It's called… There has been much grief over the past many years. Peter, when you mentioned that parable. Well, it’s interesting how the recommendation was one year. Fertilize and water that plant for one year. It was brought to mind how many years ago – I don’t recall exactly how many – when these questions were first brought forward. We were discussing them. We were discussing them with my new grandpa, David Hillstrom, who has already weathered some of the storms in the past.

Ja hän kertoi ajatuksen, että Jumala on hyvin kärsivällinen. Hän on paljon kärsivällisempi kuin me. Ja voin sanoa itsestäni, lihani, olisin toivonut näiden myrskyjen olleen ohi jo niin kauan sitten. Mutta Jumala on ollut kärsivällinen. rukoiltu monta kertaa näiden vuosien aikana, että jollekulle annettaisiin mutta viisauden sanoja erottaa oikea väärästä. Kysymystä on kysytty niin monta kertaa: mitkä ovat erot?

And he shared the thought that God is very patient. He is much more patient than we are. I can say for myself, my flesh, I would have wished these storms would have been over so long ago. But God has been patient. I have prayed many times over these years that somebody would be given but words of wisdom to divide right from wrong. The question has been asked so many times: what are the differences?

Olen istunut samoissa kirkonpenkeissä kuin te. Olen kuullut samat puheet. Ja olemme kävelleet ulos rakennuksesta erilaisella ymmärryksellä

I have to say from my own part that I have heard differences. They have been listed even in the synopses of these meetings. I have sat in the same church benches you have. I have heard the same speeches. And we have walked out of the building with a different understanding

Mutta meillä oli pitkä kokous Monticellossa. Se oli raitis, yksimielinen, lohdullinen kokous. Oli joitakin, jotka esittivät ajatuksen, että olemmeko liian lempeitä sallimalla nämä Jatkaa kulkemista näiden seurakuntien rinnalla, joiden on avoimesti tunnustettu olevan olematta ykseydessä. Kutsu parannukseen on yhä avoinna. Tulkaa. Tulkaa tänne sisään. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Haluan pyytää omaa rukoustani. Saanko uskoa?

I don't know, like so many have said, I don't know either when God’s time is. We had a long meeting in Monticello. It was sober, united and a comforting meeting. There were some who expressed the thought that we are being too lenient allowing these continue to travel alongside these congregations which are openly acknowledged as not being in unity. The call to repentance is still open. Come and hear and repent and believe the gospel. I want to ask for my own part, can I believe?

Evan Loukusa: Rakkaat kokousedustajatoverit, teillä oli pitkä keskustelu tänä iltapäivänä. Olin kuullut kokousedustajatovereilta ja muilta Jumalan seurakunnan jäseniltä. Olen kuullut rakkailta veljiltä. Olen kuullut Pyhältä Hengeltä tänään. Veljemme Torontosta. Kosketti sydäntäni, kun hän sanoi, että lapset haluavat olla vapaita. Yhdyn niihin, jotka sanovat, että ehkä Jumalan aika on tullut.

Dear fellow delegates, you had a long discussion this afternoon. I had heard from fellow delegates and other members of God’s congregation members. I have heard from dear brothers. I have heard from the Holy Spirit today. Our brother from Toronto touched my heart. He said that the children want to be free.…… I share with those who say perhaps that God’s time has come.

Moderator: Tässä vaiheessa kommentit on rajattu kokousedustajiin. Kokousedustajilla ei ole enää kommentteja. Okei, Andrew. Andrew Jurmu Elk Riveristä.

At this time we have comments limited to the delegates. If the delegates have no more comments… Andrew

Andrew Jurmu: Andrew Jurmu Elk Riveristä. Kokousedustajana oleminen seurakunnassa on ollut – en tiedä, miksi sitä kutsuisi – mutta se on ollut…

Andrew Jurmu from Elk River. Being a delegate in the congregation has been – I don’t know what you would call it – but it's been…

Joitakin näistä vaikeista kysymyksistä, että no, kuinka kauan odotamme? Tai mitä te odotatte? Tai jos on usko, jos ei ole samanlaisia uskomuksia, niin mitä me odotamme?

Many people in the congregation and maybe more importantly, my own family, have asked some of these questions, these hard questions, how do we meet? Or what are you guys waiting for? Or, if there's not similar beliefs, then what are we waiting for?

Ja minä olen kamppaillut tämän kysymyksen kanssa? Olemme kuulleet tänään siitä, että on seurakuntia, jotka eivät ole ykseydessä kanssamme, omassa Voice of Zionissamme? Ja näihin kysymyksiin on vaikea, hyvin vaikea vastata. Luulen, että se on Jumalan tapa näyttää meille, että on kärsivällisyyttä. On ollut kärsivällisyyttä. On kulunut pitkä aika. Joten, uskon, että Pyhä Henki asuu siellä. Jos on – miksi sitä kutsuisi? – hämmennystä, miksi jatkamme matkaamme yhdessä?

And I've struggled with this question? We've heard today about having congregations that aren't in unity with us, in our own Voice of Zion? And these questions are difficult, very difficult to answer. I think it's God's way of showing us that there is patience. There has been patience. It's been a long time. So, I believe that the Holy Spirit dwells there. If there is – what would you call it? – confusion, why do we keep traveling together?

No, voin tuoda sen enemmän tähän muistiinpanoon siitä, mitä tuli seurakunnastamme. Nykyinen hengellinen kysymys Minneapolisin ja Wolf Laken seurakuntien kanssa huolestuttaa edelleen monia seurakunnassamme. Oli pyyntöjä selventää Jumalan valtakunnan rajoja. Jos se ei ole avunpyyntö omalta seurakunnaltamme, niin meidän täytyy tehdä tämä. Kuinka monta vuotta elämme epämukavassa olossa? Kuinka kauan tämä painaa meitä? Ehkä se jopa aiheutti kuivuutta. Itse joskus näen jonkun ja kyseenalaistan.… Haluan tämän olevan selvää, ja luulen, että Jumalan valtakunta tarvitsee asioiden olevan selviä. Ne ihmiset, jotka haluavat asua tässä valtakunnassa, he eivät tarvitse mitään kysymyksiä. He tarvitsevat rauhan. Enkä usko, että nämä kamppailut, joita meillä on ollut viime vuosina, ovat tuoneet rauhaa. Ja monien omien vikojeni vuoksi lopetan tämän tähän.

One of the comments from the discussion with our congregation was. [this] I think it is really important what came from our congregation. The current spiritual issues with Minneapolis and Wolf Lake congregations continues to concern many in our congregation. There were requests to clarify the borders of God’s kingdom. If that's not a plea for help from our congregation, what more do we need? How many years do we live being uncomfortable? How long do we have this dwell on us? Even perhaps it caused dryness. Myself, sometimes I see somebody and I question.… I want this to be clear. I think that God's Kingdom needs these things to be clear. Those people that want to dwell in this kingdom, they don't need questions. They need peace. I don’t believe that these struggles that we've had in the past few years…. [brought peace]

Ward Plough: Ward Plough Longview'stä. Yritän koota sekavia ajatuksiani yhteen. Jollakin tavalla tuntuu, että meitä on eristetty tai suojattu vähän siltä taisteluiden pahimmalta iskulta, jonka te kaikki olette kokeneet täällä.

Ward Plough from Longview. I’m trying to put my scrambled thoughts together. In some ways, it feels like we've been insulated or sheltered a little bit from the brunt of the battles that you all have experienced here.

Useimmat seurakunnat ovat kokeneet joitakin tähän liittyviä vaikeuksia jollakin tavalla, omissa seurakunnissaan. Me emme ole, me myös, mekin olemme kokeneet jonkin verran sitä.

Also; I’d say that most congregations have experienced some difficulties related to this. In some way, our own congregation, we also have experienced some of that.

Mutta sanoisin, että, kuten aiemmin mainittiin, meidän paikallisella alueellamme on joitakin, joita näemme paljon harvemmin, tai kai en huomaa tarpeeksi huomatakseni, onko ketään, joka ei tule ollenkaan. Mutta ehdottomasti, on joitakin Jollakin tasolla on harvempaa osallistumista. Ja luulen, että se on erilaista siinä, ettei ole toista rakennusta, johon mennä, toista kirkkoa, johon mennä. Minneapolisin ja Wolf Laken kirkkorakennukset, minulle se on vain rakennus. Jumalan valtakunta on täällä, se on läsnä. Niille, jotka haluavat kuulla Jumalan sanaa ja haluavat uskoa, sana on saatavilla, sitä saarnataan hyvin lähellä. Se on ainutlaatuinen tilanne täällä Minnesotassa verrattuna muihin seurakuntiin, joissa muut saattavat kamppailla. Ei ole toista paikkaa, johon he voivat mennä, toista rakennusta sinänsä,

I would say that, as was mentioned earlier, in our local area, there are some who see... Or I guess I don't notice enough to notice if there's any…. But definitely, on some level there is less frequent attendance. And I think it's different, in that there's not another building to go to or another church to go to. The church buildings of Minneapolis and Wolf Lake, to me it's just a building. God's Kingdom is here. It is present. To those who desire to hear God's word and desire to believe, the word is available. It is preached very close. It's a unique situation here in Minnesota relative to the other congregations, where others may be struggling. There isn't another place where they can go – another building per se.

Eli, kai yritän olla jaarittelematta liikaa. Kai minulla on ollut vaikeuksia ymmärtää, miksi ne, joista tuntuu, ettei heitä ole [tultu] palvelemaan Minneapolisissa, miksi he eivät ole yksittäin valinneet käydä toisessa seurapaikassa, jossa on puhuja saarnaamassa? Ja rohkaisisin ja muistuttaisin, olen samaa mieltä Jordanin kanssa, että riippumatta siitä, mikä päätös tänään on, parannukseen on aina toivoa niin kauan kuin ihminen vielä elää. Haluan myös rohkaista ja muistuttaa kaikkia luottamaan Ja luulen, että se on yksi niistä vaikeuksista, jotka ovat olleet ilmeisiä, ainakin paikallisessa seurakunnassamme, luotammeko siihen, että Pyhä Henki ohjaa seurakuntaamme, vai emmekö? Ja meidän täytyy luottaa ja uskoa, että Jumala pitää meistä huolen. Yksi niistä tavoista, joilla hän tekee sen, on, että hän ohjaa meitä Pyhällä Hengellä seurakunnissamme ja auttaa tekemään tien eteenpäin selväksi sen ohjauksen kautta.

So, I guess try not to ramble too much. I guess, I have had a struggle to understand, why those who feel like they have not [been] served in Minneapolis, why have they not individually chosen to attend another service site where there is a speaker preaching? And I would encourage and remind – I agree with Jordan – regardless of what the decision is today, there is always hope for repentance while one lives. And I also want to encourage and remind everyone to trust that God is guiding us, the Holy Spirit is guiding us. And I think that's one of the struggles that has been evident – at least in our local congregation – Do we trust that the Holy Spirit is guiding our congregation, or do we not? We have to trust and believe that God will take care of us. In one of the ways he does this is that he guides us with the Holy Spirit in our congregations. It helps make the way to heaven clear through that guidance.

Moderator: Okei, meillä on siis esitys ja kannatus käsiteltävänä. Meillä on ollut aika paljon aikaa keskustelulle. Joten tässä vaiheessa haluan nähdä kädennostolla kaikki ne, jotka ovat, itse asiassa, jos voisimme ehkä mainita, esitys oli alun perin olla tunnustamatta Minneapolisia ja Wolf Lakea LLC:n jäsenseurakunniksi, pitääkö se paikkansa? Okei, joten jos saamme kädennoston niiltä, jotka kannattavat sitä.

Okay, so we have a motion on the floor and a second. We've had quite a bit of time for discussion. So at this time, I want to see a show of hands for all those who are actually – if we could, the motion was originally to not recommend Wolf Lake and Minneapolis as member congregations of the LLC. Is that correct? So, to get a show of hands that are in favor of that. A show of hands of those that are opposed. The motion stands.