Rockfordin seurakunnan kokous: kokousedustajien raportti ja keskustelu 23. lokakuuta 2022

Sinä tiedät, mikä on tärkeää. Sinä tiedät, miten johdattaa meitä, kutsua meitä lempeästi keskelle tietä, joka vie taivaan rantaan.

You know what is important. You know how to lead us, to call us gently to the middle of the road that leads to heaven's shore.

Rakas Isä, me olemme niin pieniä. Sinä olet niin suuri. Me tarvitsemme täysin sinun huolenpitoasi. Kiitos, että olet antanut meille seurakuntasi, että olet ollut kanssamme hengessä, ettet ole ottanut Pyhää Henkeäsi meiltä. Saamme tästä suunnatonta lohtua, rakas Isä, että sinä voit olla kanssamme vielä tänäänkin.

Dear Father, we are so small. You are so big. We just completely need your care. Thank you that you have given us your congregation, that you have been with us in spirit, that you have not taken your Holy Spirit from us. We take immense comfort in this, dear Father, that you are able to be with us on an yet today.

Ja että sinä voit jopa tuntea meidät ja tuntea tarpeemme niin täydellisesti, että sinä voit antaa meille jopa sen, mikä tekee meidät rauhallisiksi seurakunnassasi. Rakas Isä, pyydämme, että siunaisit yhteisen aikamme tänään, että antaisit meille vapauden keskustella ja että voisit tukea meitä pyrkimyksissämme.

And that you are able to even know us and know our needs so completely, that you are able to give us even that which makes us peaceful in your congregation. Dear Father, we ask that you would bless our time together today, that you would grant us freedom to discuss, and that you would be able to support us in our endeavors.

Kiitos niistä monista siunauksista, jotka olet tuonut meille. Olet siunannut meitä perheillämme, huolenpidollasi ja seurakunnallasi, ja ennen kaikkea olet tuonut meille syntiemme anteeksiantamuksen Herran Jeesuksen kautta.

Thank you for the many blessings that you have entered onto us. You have blessed us with our families, with your care and your congregation, and most of all, you have entered us with the forgiveness of our sins through the Lord Jesus.

Isä, haluamme vielä sulkea kaikki rukouksemme ja sydäntemme psalmit siihen rukoukseen, jonka Poikasi on meille opettanut. Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Father, we yet desire to close all of our prayers and psalms of our hearts into that prayer that your Son has taught us. Our Father, who art in heaven, hallowed be thy name. Thy kingdom come, thy will be done on earth as it is in heaven.

Siunaa tämä päivä, jokapäiväinen leipämme. Anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Bless this day, our daily bread. Forgive us our trespasses as we forgive those who trespass against us. Lead us not into temptation, but deliver us from evil. For thine is the kingdom and the power and the glory forever and ever. Amen.

Tämän kesän vuosikokouksen yhteenveto. Oikein hyvä, lyhin reitti, joten se pääsee moderoimaan tässä.

The summary of the annual meeting this summer. Very good, the shortest route, so it gets to moderate here.

Me kokousedustajat kokoonnuimme vähän aikaa sitten, ja luimme pöytäkirjan läpi, tiiviisti kokouksen pöytäkirjan tämän kesän kokouksen lopusta. Ja niitä lukiessamme ajattelimme, että ne tavoittivat hyvin kokouksen pääsisällön.

Us delegates met a little while ago, and we read through the minutes, the closely meeting minutes from the end of the meeting this summer. And in reading through them, we thought that they very well captured the main contents of the meeting.

Jotkut niistä tavoittivat niin hyvin, että perustan yhden näistä dioista tässä. Jotkut ensimmäisistä asioista, jotka, tiedättehän, tulivat esiin kokouksen aikana, olivat LLC:n johtokunnan toimikaudet ja sen ohella alueiden uudelleenjärjestely.

Some of them captured so well that I'll be basing one of these slides here. Some of the first things that were, you know, came up during the meeting were the LLC board terms and along with that the area realignment.

Eli niistä viidestä toimikaudesta, jotka selitettiin, yksi niistä oli Jim Frantti.

So, out of the five terms that were explained, one of those was Jim Frantti.

Ja ehdotetun alueiden uudelleenjärjestelyn myötä yksi niistä viidestä jätettiin avoimeksi. Mutta esitys, oli esitys nimittää Roger Plough, Mike Figueroa, Jim Jurmu ja Patrick [Lake], jättäen se paikka avoimeksi, ja se esitys hyväksyttiin.

And with the proposed area re-alignment, one of those five was left open. But the motion, there was a motion to nominate Roger Plough, Mike Figueroa, Jim Jurmu, and Patrick [Lake], leaving that spot open, and that motion was approved.

Ja sitten myöhemmin samana iltana ehdotetut muutokset sisäisiin sääntöihin

And then later in the same evening, the proposed changes to the bylaws

Koskien aluekatsausta, sekin esitys hyväksyttiin. Joten sen myötä lounaisalueen piti täyttää ylöspäinen paikka. Ja juuri äskettäin, 10. lokakuuta, oli kokousedustajien kokous, jossa Dave Edwards nimitettiin täyttämään se paikka.

Regarding the area review, that motion was also approved. So with that, the Southwest area needed to fill out an upward position. And just recently, on October 10th, there was a delegates meeting where Dave Edwards was appointed to fill that position.

Joten uuden uudelleenjärjestelyn myötä Minnesota on nyt osa East Centralin lähetysaluetta. Toinen kohta vuosikokouksen esityslistalla oli suviseurojen ajankohta.

So with the new realignment, Minnesota is now part of the East Central Mission Area. Another item on the annual meeting agenda was the timing of summer services.

Ja oli ne kaksi vaihtoehtoa, jättää se ennalleen tai siirtää sitä viikolla myöhemmäksi. Ja kokouksen aikana käytiin avoin keskustelu ja esitettiin monia hyviä näkökohtia molempien vaihtoehtojen puolesta. Ja ehkä luen pienen otteen pöytäkirjasta tässä.

And there was the two options of leaving it as is or moving one week later. And during the meeting there was an open discussion and many good points brought up in favor of both options. And maybe I'll read a little excerpt from the minutes here.

Kokousedustajat kertoivat omien seurakuntiensa keskusteluista. Hyviä ja huonoja puolia käsiteltiin vaihtoehdossa A tai vaihtoehdossa B, siitä miten se vaikuttaisi rippikoulun ajoitukseen, matkustusnäkökohtiin, siihen kuinka monta kertaa tulisi ajankohtapäällekkäisyys. Todettiin, ettei ole oikeaa tai väärää päätöstä, mutta mikään hallitsevuus tai tietty vaihtoehto ei voittanut.

Delegates shared discussions from their own congregations. Pros and cons were discussed in option A or option B, from how it would affect confirmation school timing, travel considerations, to how many times there would be a timing conflict. Acknowledged, there is no right or wrong decision, yet no dominance or specific option prevailed.

Luulen, että niistä kokousedustajista, jotka olivat paikalla, jossakin vaiheessa oli eräänlainen kädennosto siitä, mikä tuki olisi sen pitämiselle ennallaan tai muuttamiselle, ja se oli suunnilleen 50-50-jako, jossa puolet kannatti muuttamista ja puolet pitämistä. Mutta, joten sitten, jotta

I think out of the delegates that were there, at one point there was kind of a show of hands for what the support would be for keeping it the same or changing it, and it was about a 50-50 split where half was in favor of changing and half was in favor of keeping. But, so then, in order to

Nyt, ei kierretä kehää samassa aiheessa koko päivää, tehtiin esitys siirtää vuoden 2023 suviseuroja viikolla, siis siirtää niitä viikko myöhemmäksi, ja sitten palata aiheeseen vuonna 2026, koska seuraavan kerran tämä tulisi ajankohtaiseksi olisi seurat vuonna 2027, joten se oli

Now, not going around in circles on the same subject all day, there was a motion made to move 2023 summer services by one week, so move it one week later, and then revisit the subject in 2026, because the next time that this came to be relevant would be services in 2027, so that was

Siihen se keskustelu jotakuinkin päättyi, että se muutti sen ensi vuodeksi siihen, miten siihen palattiin myöhemmin, ja se oli jakson loppu. Sitten käytiin paljon keskustelua hengellisestä jakautumisesta, ja tästä luulen, että pöytäkirja myös tiivistää tämän hyvin.

That was kind of how that discussion wrapped up, that changed it for next year to how it was revisited later, and that was the end of the period. Then there was a lot of discussion on the spiritual division, and on this I think the minutes also summarize this very well.

Kokousedustajat ja kokoukseen osallistujat kävivät pitkän keskustelun, joka oli vapaa, avoin ja sydämellinen, koskien hengellistä jakautumista Pohjois-Amerikan Siionissa. Monet kokousedustajien puheet ilmaisivat rakkaudellisen kutsun parannukseen ykseyden palauttamiseksi. Eri henki oli selvästi ilmeinen Minneapolisin ja Wolf Laken kokousedustajien ja vieraiden puheissa.

The delegates and meeting attendees had a long discussion that was free, open, and heartfelt regarding the spiritual division in the North American Zion. Many speeches by delegates expressed a loving call for repentance to restore unity. A different spirit was plainly evident in the speeches from Minneapolis and Wolf Lake delegates and guests.

Kokousedustajat keskustelivat sitten siitä, onko Jumalan aika tunnustaa virallisesti, etteivät Minneapolisin ja Wolf Laken seurakunnat kulje yhdessä hengen yhteydessä Pohjois-Amerikan Siionin kanssa. Kommenteissa todettiin, että tämä on virallinen tunnustus hengellisestä jakautumisesta, joka on tunnustettu avoimesti ja on jatkunut useita vuosia.

Delegates then discussed whether it is God's time to formally acknowledge that the Minneapolis and Wolf Lake congregations do not travel together in a community of spirit with North American Zion. Comments noted that this is a formal acknowledgement of the spiritual division that has been openly acknowledged and has persisted for a number of years.

Joten melko pitkän keskustelun jälkeen tehtiin esitys tunnustaa virallisesti se ero, että Wolf Lake ja Minneapolis eivät kulje yhdessä Pohjois-Amerikan Siionin kanssa, ja että poistamme heidät virallisesti jäsenenä seurakunnista.

So, after quite a lengthy discussion, there was a motion to formally recognize the difference that Wolf Lake and Minneapolis do not travel together with North American Zion, and that we formally remove them as a member of congregations.

Ja lisäkeskustelun jälkeen, sen jälkeen kun esitys oli tuotu esiin, valtaosa kannatti esitystä.

And after more discussion, after that motion was brought, the vast majority supported the motion.

Siihen päättyy kaikki, mitä minulla on kokousedustajien raporttiin vuosikokouksesta, sen jälkeen minulla on laulu ja muistiinpano esitettävänä ja sitten sen jälkeen on aikaa keskustelulle.

That concludes everything that I have for the Delegates Report from the annual meeting after I have a song and a note to present and then there will be time for discussion after that.

Mitch puhui pillien kasvattamisesta, mutta oli syy, miksi Jim ei saanut pilliä kiinni keittiössä. Niin se on. Minua on pyydetty valmistelemaan johdanto keskustelulle, jonka voisimme käydä vähän ajan päästä.

Mitch talked about growing straws, but there was a reason Jim didn't catch a straw in the kitchen. So it is. I've been asked to prepare an introduction for a discussion that we could have in a little bit.

Se ei ole ollut helppoa, ja se on ollut pitkä matka. Se on tavallaan sisäinen painiottelu siitä, mitä sanon, ja ohjaanko asiat oikeaan suuntaan keskustelua varten vai monimutkaistanko kaiken? Se on ollut

It hasn't been easy, and it's been a long journey. It's kind of a wrestling match internally of what do I say, and am I going to put things in the right direction for discussion, or do I complicate everything? It's been a

Kaikella oli merkitystä sille, että panin luottamukseni Jumalaan, Herraan, että hän sallisi tämän. Se tuntui lahjalta, jota kutsuin kiusausten ja koettelemusten maailmasta. Joten aivan alussa kysyin, uskonko vielä Jeesukseen? Haluan luvata

It did all matter for me to put my trust in God the Lord, for him to allow this. It felt like a gift I called for from the world of temptations and trials. So, in the very beginning, I asked, do I still believe in Jesus? I want to promise

Joten kysymys on varmasti se, miksi käymme keskustelua? Miksi tuntuu tärkeältä ottaa pois kello 10.30:n aamuseurat ja korvata ne seurakunnan keskustelulla?

So the question I'm sure is that why are we having a discussion? Why does it seem important to take away the 10.30 morning service and replace it with a congregation discussion?

Näyttää siltä, että on tärkeää seurakuntana, että keskustelisimme siitä, mitä tapahtui LLCA:n kokouksessa, mitä se merkitsee ja mihin se johtaa meitä seurakuntana, ja missä olemme Jumalan valtakunnassa.

It seems that it's important as a congregation that we would discuss what happened at the LLCA meeting, what it means and where it leads us as a congregation, and where we are in God's Kingdom.

Tänä kesänä meillä oli johtokunnan kokouksia joka kuukausi, joihin kutsuimme myös puhujat ja kokousedustajat. Ja he tunsivat keskusteluissamme siellä, että tuntuu tärkeältä seurakuntana, että toteaisimme selvästi, että on tullut eriseura.

This summer we had board meetings every month where we invited the speakers and delegates as well. And they felt in our discussions there that it feels important as a congregation that we would clearly state that there has been a heresy.

Ja mihin se johtaa meitä ja miten koemme tämän seurakunnan hoidon kautta ja miten koemme sen uskon kilvoituksessamme. Ja sitten myös tämä, että monet seurakunnassamme

And where that leads us and how do we experience this through the care of the congregation and how do we experience it in our endeavor of faith. And then also this, that many in our congregation

luovivat nyt sen vaikean todellisuuden keskellä, joka on tämän eriseuran vaikutus läheisten keskuudessa. Ja se on myös, luulen tärkeimpänä, vain se, että tarvitsemme rohkaisua matkalla taivaaseen.

are now navigating the difficult reality of the impact of this heresy among loved ones. And it's also, I think most importantly, it's just that we need encouragement along the way to heaven.

Meille ei ole aina niin ilmeistä, että olemme matkalla taivaaseen. Tarvitsemme rohkaisua. Meitä täytyy muistuttaa tästä. Meidän täytyy pitää huolta Jumalan kansasta.

It's not so obvious for us always that we are on our way to heaven. We need encouragement. We need to be reminded of this. We need to care for God's people.

Joten veljemme puhui Colosseumin vuosikokouksesta. Ajattelin, että kertoisin myös omia ajatuksiani Colosseumin vuosikokoukseen liittyen. Mitä muistan siitä, olin siellä suurimman osan kokouksesta. Suuri osa kokouksesta keskittyi Jumalan valtakunnan työn siunaukseen.

So, our brother spoke about the Colosseum Annual Meeting. I thought that I would also touch on my thoughts pertaining to the Colosseum Annual Meeting. What I remember from it, I was there for most of the meeting. Much of the meeting focused on the blessing of the work of God's Kingdom.

Ja kuulimme niin paljon rohkaisua kokousedustajilta Jumalan valtakunnan työlle. Se tuntui niin hyvältä minulle ja niille meistä, jotka olemme aloittamassa työpäiväämme Jumalan valtakunnan työssä.

And we heard so much encouragement from the delegates for the work of God's Kingdom. That felt so good for me and for those of us who are beginning our work day in the work of God's Kingdom.

Se tuntui hyvältä myös niille, jotka jäivät silloin eläkkeelle siellä, että nämä tuet Jumalan valtakunnan työlle olivat niin selviä ja niin runsaita ja että tunsimme siunausta Jumalan valtakunnan suuntaan ja työssä Siionissamme.

It also felt good for those who were retiring there at that time that these supports for the work of God's Kingdom were so clear and so abundant and that we felt a blessing in the direction of God's Kingdom and the work in our Zion.

Ja sitten kuten myös kuulimme, se oli juuri pöytäkirjassa, että Jumala mahdollisti, viimeisessä vaiheessa, pitkän keskustelun kysymyksestä tunnustaa, että [Wolf Lake ja] Minneapolis eivät kulje uskovaisten kanssa. Sen keskustelun lopussa oli lähes yksimielinen äänestys poistaa heidät

And then as we heard too, it was right in the minutes that God facilitated, in the last stage, a lengthy discussion on the question of recognizing that [Wolf Lake and] Minneapolis do not travel with the believers. In the end of that discussion there was a near unanimous vote to remove them

Ja sitten sen äänestyksen tulokset tai toivo oli myös tämä, että tämäkin voisi avata asioita ja voisi kutsua Wolf Laken jäseniä Minneapolisissa. Eikä vain heitä, vaan niitä, jotka ovat olleet hengellisessä myötätunnossa sen hengen kanssa, sen väärän hengen, joka on jatkunut siellä,

And then the results or the hope of that vote was also this, that even this could open matters and could call members of Wolf Lake in Minneapolis. And not only them, but those who have been in spiritual sympathy with the spirit, the wrong spirit that has persisted there,

Ja että se kutsuisi heitäkin pois siitä.

And that it would call them also away from that.

Ja luulen, että yhdessä se, mitä koimme, oli se, että kun lähdimme siitä kokouksesta, lähdimme kaikki miettien, mitä tulevaisuus toisi. Mutta meillä oli vastauksia. Olimme nähneet edessämme niin lyhyessä ajassa ja niin nopeasti Jumalan ilmoituksen.

And I think that, collectively, what we experienced was that when we left that meeting, that we all left wondering what the future would hold. But we had answers. We had seen before us, in such short order and in such quick time, the revelation of God.

Monet ovat kertoneet, kuinka he menivät kokoukseen miettien, mitä tapahtuisi, ja sitten kuinka he lähtivät kokouksesta miettien, mitä oli tapahtunut. Voin vain sanoa, miten minä sen koin, se oli raitistava osoitus Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan.

Many have expressed how they went to the meeting wondering what would happen, and then how they left the meeting wondering what had happened. I can only say how I experienced it, was that it was a sobering demonstration of God's love for us.

Kenelläkään ei ollut mitään, siinä ei käytetty kenenkään henkilökohtaista tahtoa missään vaiheessa. Siellä oli arkuutta, ja oli vaikeaa keskustella siitä, mitä meillä oli edessämme keskusteltavana. Mutta Jumala johdatti ja ohjasi. Haluamme olla sellaisia, jopa tässä rauhanomaisessa ratkaisussa siihen, mitä oli tapahtunut.

Nobody had any, there was nobody's personal will that was being exercised in any of it. There was a timidity that was there, and there was a difficulty to discuss what was there before us to discuss. But God led and guided. We want to be like that, even in this peaceful resolution to what had happened.

Joten kesän johtokunnan kokouksistamme, johtokunta ja puhujat ja kokousedustajat, meidän täytyy tunnustaa, ettei teillä ole erityisiä ilmoituksia, mutta olemme osa sitä tasapäistä ryhmää.

So from our summer board meetings, the board and speakers and delegates, we have to recognize that you don't have special revelations, but we are part of that level-headed block.

Meille on annettu tehtäviä tuoda asioita seurakunnan eteen ja keskustella niistä asioista, joita seurakunta tuo keskusteltavaksi kokouksissamme, mutta meillä ei ole erityistä ilmoitusta.

We have been given duties to bring forward matters to the congregation and to discuss the matters that the congregation brings to discuss in our meetings, but we won't have special revelation.

Siellä myös, kokouksissamme, meidän täytyy pyytää ja ottaa vastaan Pyhän Hengen ääni. Ja olemme kokeneet sen tässä. Minun kokemukseni tässä, muutamassa lyhyessä rivissä, joihin olen osallistunut naisille, on, että Pyhän Hengen läsnäolossa on rauhallinen ykseys.

There we also, in our meetings, we need to ask for and accept the voice of the Holy Spirit. And we have experienced that in this. In my experience here, in a few short lines that I've attended for ladies, is that there is a peaceful unity in the presence of the Holy Spirit.

Näyttää siltä, että keskustelut siellä johtokunnan kokouksissamme, että niissä on mahdollisuus kaikille puhua. Ja että kuulemme melkein kaikilta joka kokouksessa. Ja tiedämme, miten johtokunta ja puhujat uskovat. Tiedämme myös, miten kokousedustajat uskovat myös.

It seems like the discussions there in our board meetings, that they have opportunity for everyone to speak to. And that we hear from almost everyone every meeting. And we know how the board and speakers believe. We know also how the delegates believe also.

Heidät on kutsuttu kokouksiimme, ja on ollut lohdullista meille kaikille olla siellä.

They have been invited to our meetings and it's been comforting for all of us to be there.

Keskustelimme siellä niissä kokouksissa siitä, miten kokouksissa, jotka olivat ennen minun aikaani täällä, että oli niitä, jotka ovat esittäneet kommentteja ja muillakin tavoin, että jotkut teistä eivät ehkä ole kommentoineet ja osoittaneet jopa keskusteluissa eroa täällä ja että

We discussed there in those meetings how the meetings that were before my time here, that there were those who have made comments and in other ways as well that some of you may not have commented and indicated even in the discussions of the difference here and that

He ovat vain halunneet sulautua takaisin joukkoon välittämättä näiden asioiden hoitamisesta. Ja että tämä on tärkeää nostaa esiin jopa seurakunnan edessä

They have just wanted to blend back in without caring for these matters. And that this is important to raise even before the congregation

Emme tule siihen ylimielisellä tai kovakouraisella tavalla, mutta tiedämme, että uskon kilvoituksen ajatellaan elävän, eikä hän salli kenenkään pysyä uskon kilvoituksessa, jos he palvelevat kahta herraa.

We don't come to it in a high-minded or heavy-handed way, but that we know that the endeavor of faith is thought to live, and that he doesn't allow one to remain on the endeavor of faith that they're serving as two masters.

Ja se on raitistava asia kullekin meistä harkita, että tietäisimme ja että hoitaisimme ne asiat. Ja rohkaisukin on tämä, että ne hoidetaan niin pitkälle kuin ne ovat ulottuneet.

And it's a sobering matter for each of us to consider that we would know and that we would care for those matters. And even the encouragement is this, that they're cared for as far as they have reached.

Että jos joku on puhunut jopa seurakunnan edessä ja hänellä on ollut erilainen kokemus, hän on vapaa hoitamaan sen jopa seurakunnan edessä. Ei pakosta, vaan koska se ilmoitettaisiin heille heidän oman sydämensä katumuksessa, miten he hoitaisivat ne asiat.

That if someone has spoken even before the congregation and had a different experience, they'll be free to care for that even before the congregation. Not out of compulsion, but because it would be revealed unto them in the penitence of their own heart how they would care for the matters.

Kristuksen seurakuntajärjestyksestä keskusteltiin kokouksissamme. Siitä keskusteltiin tällä tavalla, että se on rakkauden laki, joka auttaa uskovaisia pitämään huolta toisistaan. Se ei ole olemassa hoitamaan niitä, jotka ovat eriseurassa. Mutta ne, jotka ovat lähteneet eriseurassa, että he ovat toivossa.

The church law of Christ was discussed in our meetings. It was discussed in this way that it is a law of love that helps believers care for one another. It's not there to care for those in heresy. But those who have left in heresy, that they are in hope.

Eikä Kristuksen seurakuntajärjestystä ole tarkoitettu hoitamaan jotakuta arvotonta. Ja sitten meillä on jopa niin rikkaita esimerkkejä Jeesuksen opetuksissa siitä, miten pitää huolta toisistamme. Ja tämä Kristuksen seurakuntajärjestys on toinen esimerkki siitä, miten hoidamme loukkauksia yksilöiden välillä.

And the Church Law of Christ is not meant to care for someone unworthy. And then we have even such rich examples in Jesus' teachings on how to care for one another. And this Church Law of Christ is another example of that, how we care for offenses among individuals.

Ja sitten tämä on teineille, että ne meidän piirissämme tai perheessämme tai missä ikinä se onkaan, että voisimme keskustella heidän kanssaan siitä, missä he ovat näissä asioissa siitä huolenpidosta, joka on syntynyt tätä kirkkoa kohtaan. Että me myös

And then this is for teens to have those in our circle or family or whatever it may be that we would be able to visit with them about where they are in these matters out of the care that is born for this church. That we also

Keskustelimme siellä, että tällaisen keskustelun aikana, että on ollut tällaista ehkä halua tai yritystä niiltä, jotka ovat lähteneet eriseuran, sitten nyt tulla ja hoitaa henkilökohtaisia loukkauksia Jumalan kanssa.

Discuss there, that during this kind of discussion, that there has been this kind of maybe desire or attempt to, from those who have left the heresy, to then now come and care for personal offenses with God.

Ei ole enää mahdollista hoitaa sellaisia asioita evankeliumilla ennen kuin eriseura on annettu anteeksi. Ja että heidän epäuskonsakin annettaisiin anteeksi. Että olisi oman tilansa tunnustaminen ja että he voisivat sitten hoitaa sen. Koska jos yrität hoitaa epäuskossa olevan asioita evankeliumilla, Jumala ei voi siunata heitä.

It's not possible anymore to care for those kind of matters with the gospel until heresy is forgiven. And that their unbelief would be forgiven also. That there would be a recognition of their own condition and that they would then be able to care for that. Because if you try to care for matters of someone in unbelief with the gospel, God isn't able to bless them.

Olemme vaarassa itsemme suhteen. On raitistava asia, että muistaisimme, missä Jumalan valtakunnan rajat ovat. On niin vaikeaa, kun se on joku, jonka olemme tunteneet koko elämämme. Ja he ovat nyt siellä eriseurassa ja epäuskossa. Ja he ovat sitten tulleet hoitamaan joitakin henkilökohtaisia asioita.

We are in danger of ourself. It's a sobering matter that we would remember where the borders of God's kingdom are. It's so difficult when it's someone that we've known our entire lives. And they are now there in heresy and unbelief. And they have come then to care for some personal matters.

Heidän sairautensa vastaa suurempaan kysymykseen siitä, missä he ovat. Jumala on näyttänyt heille heidän sydämensä tilan ja että he sitten räpiköivät, huomaamatta, ja yrittävät hoitaa jotakin, mitä ei ole sillä hetkellä saatavilla hoidettavaksi.

Their illness answers a bigger question of where they are. God has shown to them their heart conditions and that they are then floundering, unnoticed, and trying to care for something that isn't available to care for at that time.

Evankeliumi on täällä Jumalan valtakunnassa, mutta se ei ole meidän, se on Jumalan. Jumala salli meidän käyttää sitä kahteen tarkoitukseen.

The Gospel is here in the Kingdom of God, but it is not ours, it is God's. God allowed us to use it for two purposes.

Toinen on, että se siirtäisi ihmisen pimeyden valtakunnasta hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan. Ja sitten toinen tarkoitus on, että se pesisi pois synnin uskon kilvoituksesta. Ja siksi loukkaukset uskovaisten välillä.

The one is that it would transform one from the kingdom of darkness into the kingdom of his dear son. And then the other purpose is that it would wash away sin from the endeavor of faith. And therefore, offenses between believers.

Ja sitten kysymys on, mitä on tapahtunut teidän ihmissuhteissanne tänä aikana? Puolisoita on jäänyt tämän paikan molemmille puolille. He jakautuivat suoraan kuoppaan. Sisaruksia on jäänyt molemmille puolille. Ystävien on täytynyt päätellä, että ihmiset lähtevät eri tavalla.

And then the question is, what has happened in your relationships in this time? Spouses have been left on both sides of this place. They split right in the hole. Siblings have been left on both sides. Friends have had to conclude that people leave differently.

Ja jotkut meistä ovat nyt kokeneet sen kiusallisuuden, ettei voi tervehtiä entisiä uskovaisia. Ei ole ollut helppo aika. Ja on ollut myös tämä tragedia, jonka olemme tunteneet, hengellinen kuolema. Emme ole

And some of us have now experienced the awkwardness of not being able to greet former believers. There hasn't been an easy time. And there's also been this tragedy that we've felt of spiritual death. We haven't

On tuntunut, että olemme surun aikaa tai murheen aikaa. Se on raskasta, varsinkin kun se tulee aivan kotiin asti. Kun se tulee sinne, saattaisit ehkä jopa uskaltaa haluta jatkaa normaalisti.

It's felt that we're in a time of mourning or a time of grieving. It's heavy, especially when it comes right home. When it comes there, you would maybe even dare want to carry on as normal.

Mutta se ei ole, no se on normaalia, uusi normaali, mutta se ei ole se vanha asetelma, joka meillä oli, kun me kaikki uskoimme samaan Jumalaan. Sitten se ei ole mahdollista hoitaa asioita toistemme kesken, se on mahdotonta. Ja se luo raskautta läheistemme keskuuteen. Se on hyvin vaikeaa.

But it's not, well it's normal, a new normal, but it's not the old dynamic that we had when we were all believing in the same God. It's then it's not possible to care for matters between each other, it's impossible. And it creates a heaviness among our loved ones. It's very difficult.

Mutta surun keskelläkin olemme myös tunteneet ja kuulleet riemua, että olemme saaneet kokea, kuinka se ei ole ollut omasta itsestämme, omasta kyvystämme tai ymmärryksestämme, että meidät on varjeltu, vaan Jumala on varjellut meidät uskossa.

But in the midst of grieving also, we have also felt and heard, rejoicing, that we have been able to experience how it hasn't been of our own self, our own ability or understanding that we've been preserved, but God has preserved us in faith.

Jumala on sallinut naisten rauhassa palata Jumalan valtakuntaan, ja olemme iloinneet tästä. Olemme iloinneet tästä, että tämä on Jumalan valtakunta.

God has allowed women in peace to return among the kingdom of God, and we have rejoiced in this. We have rejoiced in this, that this is God's kingdom.

Minua muistutettiin muutama päivä sitten siitä, miten veljemme Mark Giuseppe, kun hän puhui täällä torstaina, että Jumala antoi hänelle saarnan Jumalan kansan kauneudesta.

It was reminded to me, a couple of days ago, of how our brother, Mark Giuseppe, when he spoke here on Thursday, that God gave him a sermon on the beauty of God's people.

Melkein näytti siltä, että ehkä hän olisi mennyt eri suuntaan sen saarnan kanssa. Mutta Jumala antoi hänelle sen saarnan, jota tarvitsimme täällä kotimaassamme. Hän sai sitten muistuttaa meitä, ja Jumala sai muistuttaa meitä hänen kauttaan, siitä kauneudesta ja huolenpidosta, joka meille suodaan Jumalan valtakunnassa.

It almost seemed that maybe he would have gone in a different direction with that sermon. But God gave him the sermon that we needed here in our home country. He was able to then remind us, and God was able to remind us through him, of the beauty and care that is afforded us in the Kingdom of God.

Kysymys esitettiin vuosikokouksessa, ja luulen, että se on yhä tärkeä kysymys. Miten seurakunta toimii sinulle? Miten näet Jumalan seurakunnan? Onko sen kauneus vähentynyt? Näetkö sen yhä sinä...

The question was posed at the annual meeting, and I think it's still an important question. How does the congregation work to you? How do you see the congregation of God? Has its beauty diminished? Do you still see it as the...

Esimerkkejä, joita meillä on Raamatussa, on kultainen kynttilänjalka, totuuden pylväs ja perustus, tai nähdä se jollakin muulla tavalla. Ja myös meille, jotka olemme varjeltuneet uskossa, on tärkeää, että pystymme muistamaan ja harkitsemaan, että tähtien taistelu

Examples that we have in the Bible is the golden candlestick, the pillar and ground of the truth, or to see it in some other way. And also for us who have been preserved in faith, it's important that we are able to remember and consider that the battle of the stars

Alusta loppuun se oli hengellinen taistelu, mutta Jumala työnsi sen hengen ulos meistä. Meillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa.

From the beginning to end, it was a spiritual battle, but God pushed out that spirit out of us. We had nothing to do with it.

Muistan saarnan, isäni saarnan vuodelta 1974, jossa hän puhui suomeksi, enkä minä puhu suomea, ymmärrän suomea, mutta se käännettiin minulle karkeasti jossakin vaiheessa. Ja yksi niistä asioista, joista hän siellä puhui, tämä oli pian eriseuran jälkeen, on, että

I remember a sermon from the, of my father's from the 1974, where he spoke in Finnish, and I don't speak Finnish, I understand Finnish, but it was roughly translated for me at one time. And one of the things that he spoke there, this was shortly after the heresy, is that

Jumala näytti meille, että se oli kokonaan hänen taistelunsa. Ja jopa, luulen, että meidän on tärkeää muistaa tämä tänään. Että olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia. Että se ei ole meidän valtakuntamme. Ja että kauneus on jopa tässä.

God showed us that it was his battle all about. And even, I think it's important for us to remember this today. That we are citizens of God's kingdom. That it isn't our kingdom. And that the beauty is even in this.

On vain yksi Jumalan valtakunta. Sanomme Isä meidän -rukouksessa, sillä sinun on valtakunta,

There is only one kingdom of God. We say in the Lord's Prayer, for thine is the kingdom,

Kuulin leirillä, puhujien leirillä, esimerkin, joka on niin selvä siitä, miten meidän täytyy jopa todella uskoa se. Se selitti sen tunteen kuolemisesta tunteena niin selvästi minulle.

I heard at a camp, at a speaker's camp, of an example that is so clear of how we even have to truly believe it. It explained that sentiment for dying is a sentiment so clearly to me.

Se yksi veli, joka tunsi vaikeiden kokousten raskauden seurakunnassa, jossa hän oli osallistunut niihin kokouksiin ja ollut, tämä oli Suomessa, ja sitten hänen työtoverinsa, tai ystävä uskossa, työtoveri oli tullut tapaamaan häntä toimistolle

The one brother that felt the heaviness of difficult meetings in a congregation where he had been participating in those meetings and had been, this was in Finland, and then his co-worker, or a friend in faith, a co-worker had come to visit him at the office

Seuraavana aamuna niiden kokousten jälkeen havaitsimme hänet siellä uudessa toimistossaan pää polvien välissä raskaudessa. Ja hän sanoi hänelle yksinkertaisesti, sillä sinun on valtakunta,

The next morning after those meetings we observed him there in his new office with his head between his knees in heaviness. And he said simply to him, for thine is the kingdom,

Että jopa taistelun keskellä meidän täytyy muistaa, että se kaikki on Jumalan työtä. Emme ota tällaista taistelua kantaaksemme itsellemme. Emme vie sitä mihinkään mukanamme muuten kuin tämän, että meidän kaikkien on palveltava Jumalan lapsia.

That even in the midst of battle, that we have to remember that it is all God's work. We don't take on this kind of battle for ourself. We don't bring it anywhere with us other than this, that we are all to serve God's children.

Ja että kun tulee tilaisuus meille puhua asioista, että voisimme vapaasti ja rukoillen keskustella niiden asioista, joista olemme huolissamme. Usko on Jumalan lahja. Tiedämme sen niin henkilökohtaisesti.

And that when the opportunity comes for us to speak of matters that we would freely and prayerfully be able to visit about the matters of those who we are concerned with. Faith is God's gift. We know it so personally.

Kukaan meistä ei ole ansainnut uskon lahjaa, mutta Jumala on antanut sen meille. Ja parannuskin on Jumalan lahja. Kenenkään meistä ei ole mahdollista avata

None of us have deserved the gift of faith, but God has given it to us. And repentance is also God's gift. It's not possible for any of us to open

Sydämen asioita jollekulle toiselle. Että parannus on syvä asia, henkilökohtainen asia, mutta se on yksinkertaisesti kohtalo. Sydämen muutos synnin asioiden suhteen.

The hearts matters to someone else. That repentance is a deep matter, personal matter, but it is simply destiny. The change of heart over matters of sin.

Ja että kun Jumala antaa sen sydämen muutoksen, se sitten jättää ihmisen panemaan ne asiat pois syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa ja Jumalan valtakunnassa.

And that when God gives that change of heart, that then it leaves one to put those matters away in the gospel of the forgiveness of sins and God's kingdom.

Olemme huomanneet, että rauha on laskeutunut tänne Jumalan valtakuntaan. Tunnistamme myös, että ne, jotka ovat eksyksissä, saattavat jopa tuntea hiljaisen taistelun rauhan. Ja kun taistelu on hiljainen ja kaikki kuulevat hiljaisuuden, ja nyt tästä on siirrytty eteenpäin, toivon, että tunnistamme, että

We have noticed that peace has descended here in God's kingdom. We also recognize that those who are lost may even feel the peace of a quiet battle. And when the battle is quiet and everyone hears the silence, and now this is moved on, I hope we recognize that

Tämä ei ole se rauha, joka on kestävä tai joka on mitään lohdullisempaa kuin tämä. Ja kuitenkin olen varma, että se on siellä, että nyt näistä asioista täytyy keskustella. Jumalan valtakunta on siirtynyt eteenpäin näistä asioista ja että siellä on ollut vähän eroa, joka on tuonut jonkin verran rauhaa sinne.

This isn't the peace that is lasting or that is anything comforting than this. And yet I'm sure it's there that now these matters have to be discussed. God's Kingdom has moved on from these matters and that there has been a little bit of separation that has brought some peace there.

Mutta Jumalan valtakunnassa koemme erilaisen rauhan. Koemme rauhan Jumalan kanssa. Viime viikonloppuna syysseuroissa siellä Elk Riverissä veli puhui perjantai-iltana tekstistä

But in God's kingdom we experience a different peace. We experience the peace with God. Last weekend at the fall services there in Elk River, the brother spoke on Friday evening from the text from

Johannes 14, jae 27. Ja tuntui, että se jae tuli esiin muutaman kerran viikonlopun aikana. Ja se sanoo, Jeesus puhuu, hän sanoi, Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille, en minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä se peljätkö.

John 14, verse 27. And it seemed like that verse kept coming up a few times over the weekend. And it says, Jesus speaking, he said, Peace I leave with you, my peace I give unto you, not as the world giveth, give I unto you. Let not your heart be troubled, neither let it be afraid.

Saamme kokea pelon poissaolon Jumalan valtakunnassa. Oli lause johdannosta, joka esitettiin tilaisuudessa

We are able to experience the absence of fear in God's kingdom. There was a sentence from the introduction that was presented in the event on the

Otin yhden niistä työkokousten kohdista äskettäin, jonka ajattelin olevan hyvin tärkeää ottaa mukaan tähän, että kristillisyyden historia osoittaa myös, että jopa taistelun aikoina hyvä paimen pitää huolta laumastaan, ja varsinkin heikoimmasta laumasta. On hyvä olla heikko synnin suhteen.

I took one of the point of work meetings recently that I thought was very important to include in this, that the history of Christianity also shows that even during times of battle, the good shepherd cares for his flock, and especially the weakest flock. It's good to be weak about sin.

Apostoli Paavali koki sen myös, jolloin hän saattoi päätellä sitten, että kun hän oli heikko, silloin Kristus oli vahva.

The Apostle Paul experienced that also, where he was able to conclude then that when he was weak, then Christ was strong.

Emme pane voimaamme itseemme. Annamme itsemme tuntea oman heikkoutemme, omat puutteemme, omat asiamme, jotka ovat tulleet päällemme, ja että voimme sitten ymmärtää, että voima uskon kilvoitukseen tulee Herralta Jeesukselta. En usko, että on mahdollista

We don't put our strength in ourselves. We allow ourselves to feel our own weakness, our own shortcomings, our own matters that have come upon us, and that we are able to then understand that the strength for the endeavor of faith comes from the Lord Jesus. I don't think it's possible

Jumalan valtakunnan tulla seuroihin ja Jumalan lasten keskusteluihin tuntien omaa voimaamme tai omaa kykyämme tavoitella. Sen sijaan tulemme rukousten kanssa, että Jumala voisi jopa avata sellaiselle viikolle yhden ennen toista tämän seurakunnan kauneuden ja rauhan. Rakkaat veljet ja sisaret,

God's kingdom to come to the services and the discussions of God's children, feeling our own strength or our own ability to pursue. Rather we come with prayers that God will even be able to open to such a week one before one, the beauty and peace of this congregation. Dear brothers and sisters,

Teidän ei tarvitse olla niin huolissanne omasta heikkoudestanne tai omasta syntisyydestänne, omista epäilyksistänne tai peloistanne. Voitte yksinkertaisesti ja täydellisesti kohottaa sydämenne, jopa tänä aamuna,

You don't have to be so troubled by your own weakness or your own sinfulness, your own doubts or fears. You can simply and completely uplift your hearts, even this morning,

Jumala on antanut meille tämän tilaisuuden, jossa voimme keskustella näistä asioista, ja me perheseurakuntana tiedämme, että taistelu on Jumalan, ja että sitten taistelu päättyy, kun Kristus laskeutuu pilvistä.

God has given us this opportunity where we can visit about these matters, and we, as a family congregation, we know that the battle is God's, and that then the battle will be ended when Christ descends from the clouds.

Emme tiedä, milloin Jumala lähettää hänet, mutta tiedämme, että kaikki näkevät hänet ja että hän kokoaa omansa luokseen. Rakkaat veljet ja sisaret, te olette yksi hänen omistaan ja hän kokoaa luokseen.

We don't know when God will send him, but we know that all will see him and that he will gather his own unto him. Dear brothers and sisters, you are one of his own and he will gather unto himself.

Pysykää Kristuksen nimessä, uskoen Kristukseen. Pysykää uskoen kaikissa synneissänne ja anteeksiantamuksessa. Jeesuksen nimessä rukoilemme. Jumala siunatkoon maailmaamme.

Remain in Christ's name, believing in Christ. Remain believing in all of your sins and forgiveness. In Jesus' name we pray. May God bless our world.

Okei. Kiitos, Alan, esityksestä ja siitä, että pystyit sanomaan sen. Pelkään vastata siihen, mitä on esitetty. On mukava nähdä niin monia täällä.

Okay. Thank you, Alan, for the presentation and for being able to say that. I'm scared to answer what has been presented. It's nice to see so many here.

Meillä on jonkin verran aikaa keskustella tässä. Lounasta valmistetaan puoleksipäiväksi. Jos tarvitsee, voimme jatkaa keskustelua iltapäivällä. Mutta meillä on noin 40 minuuttia tässä, joten...

We have some time to discuss here. Lunch is being prepared for noon. If we need to, we can continue discussion in the afternoon. But we have 40 minutes or so here, so...

B3, minulla on kynä ja paperia kirjoittaakseni nimesi muistiin, joten sinun ei tarvitse odottaa puheenvuoroa seisaaltaan, joten olet tervetullut.

B3, I have a pen and paper to write your name down so you don't need to wait for the speaking turn to stand, so you're welcome.

Haluan myös ensin sanoa, että minun henkeni myös siihen, mitä rakas veli oli sanonut sen. Olen kiitollinen, että voimme käydä tällaista keskustelua ja kiitollinen, että olen hänen kanssaan.

I also want to first say that my spirit also to what dear brother had said it. I'm thankful that we can have this kind of discussion and thankful that I'm with him.

Selvät sanat kuvaamaan sitä, mitä on tapahtunut ja missä olemme. Syy puheenvuoropyyntööni on, kun luemme, kuten olemme lukeneet monta kertaa viime vuosien aikana, yhden esimerkin siitä, mitä eriseurat

Clear words to describe what has happened and where we are. The reason for my request to speak in turn is when we read, as we have read many times during the last few years, one example of what heresies

Ja muistatte, mitä tapahtui. Oli mahtavia miehiä, lahjakkaita, tunnettuja miehiä, jotka nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan. Ja kun luemme sitä, tuntuu kuin

And you recall what happened. There were mighty men, gifted, known men who rose up against Moses and Aaron. And when we read it, it feels like

Kuin, pääsyy heidän tyytymättömyyteensä oli

Like, the main reason for them being unhappy was

Tämä on tietysti omaa tulkintaani. Se ei ollut Montezin työtä, vaan se oli se syy, että he tunsivat, ettei heitä ollut käytetty niin paljon kuin heitä olisi pitänyt käyttää. He näkivät lahjansa, jotka olivat todellisia. He olivat lahjakkaita miehiä. He olivat tunnettuja seurakunnan keskuudessa.

This is, of course, my own interpretation. It was not the work of Montez, but it was the reason that they felt they had not been used as much as they should have been used. They saw their gifts, which were real. They were gifted men. They were known amongst the congregation.

Ja he tunsivat, että Mooses on ottanut liikaa itselleen. Ja tuli päivä, jolloin Jumala teki päätöksen. Ja hän tuhosi ne miehet, jotka nousivat johtoa vastaan Jumalan valtakunnassa.

And they felt that Moses has taken too much upon himself. And the day came when God made the decision. And he destroyed those men who rose against the leadership in God's kingdom.

Eikä se ole ainoa kerta, kun niin on tapahtunut. Elämä, elävän kristillisyyden historia näyttää, miten se menee. Jumala vastustaa niitä, jotka nousevat niitä vastaan, jotka hän on asettanut palvelemaan.

And that is not the only time when it has happened. The life, the history of living Christianity shows how it goes. God resists those who rise against those whom he has put to serve.

Mutta mitä yritän sanoa, on se, mitä tapahtui seuraavana päivänä. Eli tämä taistelu ei päättynyt Koorahin ja niiden 250 johtajan tuhoon, vaan paljon enemmän oli tulossa. 4. Moos. 16:41.

But what I'm trying to say is what happened on the next day. So this battle did not end into destruction of Korah and those 250 leaders, but there's much more to come. Numbers 16:41.

Mutta seuraavana päivänä, siis seuraavana päivänä, koko Israelin lasten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen, Te olette tappaneet Herran kansan. Eli te olette tappaneet eläviä ihmisiä. Te teitte sen väärin. On teidän syynne, että teidät tapettiin.

But on the morrow, so the next day, all the congregation of the children of Israel murmured against Moses and against Aaron, saying, Ye have killed the people of the Lord. So you have killed living people. You made it wrong. It's your fault that you were killed.

Ja kun luemme, että se, mitä tapahtui, oli Jumala, joka tuhosi, kuka voisi avata maan ja niellä heidät paitsi Jumala? Mutta napina oli Moosesta ja Aaronia vastaan. Ja se tarkoittaa meidän kirkossamme, että

And when we read that what happened was God who destroyed, who could open the earth and swallow them except God? But the murmuring was against Moses and Aaron. And that means in our church that

Jos joku alkaa sanoa, että se oli väärä päätös, en ole samaa mieltä siitä. Se oli hätäinen, se oli mitä tahansa, jotakin, ja se oli väärin.

If somebody starts saying that that was a wrong decision, I don't agree with that. That was hasty, that was whatever, something, and it was wrong.

Että LLC tai miehet tai millä tavalla se onkin esitetty, että se oli ihmisten päätös. Se ei ollut Jumalan. Vaan ihmiset leikkasivat osan pois Jumalan valtakunnasta. Ja mitä tapahtui, Jumalan viha alkoi, ja tässä sanotaan,

That the LLC or the men or whatever way it's been put, that it was men's decision. It was not God's. But it was humans who cut off a part from God's kingdom. And what happened, the wrath of God started, and it says here,

Voitte lukea sen omalla ajallanne. 4. Mooseksen kirja 16. Mutta vitsaus alkoi ja se tuhosi 14 700. Eli seuraavana päivänä, kuinka monta kertaa? 50 kertaa enemmän tai niin. Ensimmäisenä päivänä Jumala tuhosi 250 ja seuraavana päivänä hän tuhosi lähes 15 000.

You can read it on your own leisure. Numbers 16. But the plague began and it destroyed 14,700. So the next day, how many times? 50 times more or so. On the first day God destroyed 250 and the next day he destroyed almost 15,000.

Ja se on ollut minun rukoukseni. Että Jumala varjelisi meitä lankeamasta siihen ansaan. Että emme alkaisi taistella sitä vastaan, mitä Jumala teki.

And that's been my prayer. That God would keep us from falling into that trap. That we would not start fighting against what God did.

Olen samaa mieltä, kuten Alan sanoi esityksessään, Jumala osoitti rakkautensa seurakunnalleen. Päivä tuli, se tuli Jumalalta. Se oli Jumalan päätös, ei ihmisen. Auttakoon Jumala meitä kaikkia selvästi näkemään ja ymmärtämään, etteivät ihmiset työntäneet ketään pois Jumalan valtakunnasta.

I agree, as Alan said in his presentation, God showed his love to his congregation. The day came, it came from God. It was the decision of God, not of man. May God help us all clearly see and understand that men did not push people away from God's kingdom.

Mutta kuten meille on vuosien aikana opetettu ja olemme uskoneet, että Jumala puhdistaa, puhdistaa, kuten sanomme, puimatantereen, uskovaisten määrä ei vähentynyt. Uskovaisten määrä ei muuttunut. Mutta ne, jotka olivat menettäneet uskon lahjan, kävelivät ulos Jumalan valtakunnasta omin jaloin.

But as we have, during the years, been taught and believed that God cleans, purges, as we say, the threshing floor, the number of believers did not diminish. The number of believers did not change. But those who had lost the gift of faith walked out from God's kingdom with their own feet.

Ja tunnistamme sen hädän aikana.

And we recognize that in a time of need.

Kai minulla oli vain kysymys. Eli aiemmin johdannossa, luulen, että oli jotakin evankeliumista ja kaikesta siitäkin. Joten olin utelias, jos eriseurainen käy kirkossa täällä esimerkiksi ja kuulee evankeliumin saarnattavan ja uskoo sen, ovatko hänen syntinsä anteeksiannetut vai eikö se toimi? Joten kai haluaisin kuulla jonkinlaista selvennystä siihen.

I guess I just had a question. So earlier in the introduction, I think there was something about the gospel and all that too. So I was curious, if the heretic attends church here, for example, and hears the gospel preached and they believe it, are their sins forgiven or does it not work? So I guess I'd be interested in hearing some clarification on that.

Joo, pari ajatusta minulla oli tästä.

Yeah, a couple of thoughts I had on this.

Kun lähdimme tähän keskusteluun tänään, kun puhuimme Alanin kanssa tämän aiheen valmistelemisesta, tuotiin esiin, että meidän pitäisi esittää tämä aihe uskovaisille. Ja kuultuani tämän esityksen tänä aamuna, täytyy sanoa, että se todella vastasi ja se lohdutti hyvin paljon.

Going into this discussion today, when we talked to Alan about preparing this topic, it was brought up that we should be presenting this topic to the believers. And hearing this presentation this morning, I have to say it certainly answered and it was very much comforted.

Ei ole yhtäkään kohtaa sanomassa, jota kyseenalaistaisin tai muuttaisin. Joten sanoisin, että se oli täydellinen siihen, mitä tarvitsimme täällä.

There's not one portion of the message that I would question or change. So I would say it was perfect for what we needed here.

Keskusteluissa näinä viime vuosina on ollut joitakin kommentteja, jotka sanoisin luoneen vähän varjoa sille, miten uskovaiset täällä Amerikassa uskovat suhteessa Suomeen. Se näyttää olleen teema joiltakin.

The discussions over these past years have some comments I would say have cast a bit of a shadow on how believers here in America believe relative to Finland. That seems to have been the theme coming from some.

Mutta sanoisin vain, että viimeaikaiset raportit, joita olemme kuulleet kokouksista, joita on ollut, niistä yhteiskokouksista SRK:n ja SFC:n kanssa, on ollut vain niin lohdullista ja rauhoittavaa kuulla, että henki on sama siellä tänään kuin se oli vuosia sitten, ja se on sama täällä.

But I would just say that the recent reports that we've heard from meetings that have been, those joint meetings with SRK and SFC, it's just been so comforting and reassuring to hear that the spirit is the same there today as it was years ago, and it's the same here.

Haluan myös vain rohkaista niitä, jotka ovat epäileviä sen suhteen, mitä tapahtui, tämä eriseura, joka on tapahtumassa nyt, että se ei ole helppo

I just want to also encourage those that are doubtful as to what happened, this heresy that is taking place now, that it is not an easy

Luulen, että meidän käsittää ihmisinä, on se tunnepuoli, joka meillä on niistä läheisistä, jotka ovat niin lähellä meitä ja ehkä ovat eksyneet, ja oma mielemme haluaa ymmärtää sen ja tarkentaa jollakin tavalla tarkalleen, mitä tapahtui

I think for us to comprehend as humans, there's that emotional side that we have of those loved ones that are so close to us and maybe that have been lost and our own minds want to understand that and put some kind of fine point on exactly what happened

Haluaisin vain rohkaista teitä, että Jumalan valtakunta on täällä lohduttamassa teitä ja pitämässä teistä huolta ja panemassa pois ne epäilykset ja ne väärät ymmärrykset, ja Jumala antaa sen lohdun.

I would just want to encourage you that God's kingdom is here to comfort you and care for you and put those doubts and those wrong understandings away and God will give that comfort.

En ollut valmistautunut vastaamaan Zachin kysymykseen siinä, mutta minun täytyy vain sanoa, että olen todella samaa mieltä sanomasta, joka esitettiin esityksessä siitä, miten

I wasn't prepared to answer Zach's question there, but I just have to say that I really agree with the message that was presented in the presentation of how

Näyttää siltä kuin joku haluaisi panna pois henkilökohtaisen asian jollekulle, joka ei ole uskon eriseurainen tai epäuskoinen. En näe, miten se henki voi hoitaa sen liittymättä ensin samaan henkeen ja yhdistymättä

It seems as if someone wants to put away a personal matter to somebody that isn't a heretic of faith or an unbeliever. I don't see how that spirit can care for that without first joining in the same spirit and unifying

Minulle se olisi kuin ei mitään eroa siihen, että yrittäisi mennä tänne evankeliumin asian vuoksi jonkun toisen kanssa kirkon perinnössä tai missä tahansa epäuskoisessa kirkossa. Se ei vain vastaa. Ennen kuin määrään puheenvuoron, haluan kuitenkin

To me, it would be like no different than trying to go here for a matter of the gospel with somebody else in the heritage of the church or any unbelieving church. It just does not answer. Before I impose a speaking term, though, I do want to

Tunnustan oman kuivuuteni ja kärsimättömyyteni näissä asioissa, jopa ihmetellen, miksi edes tarvitsisimme tällaista keskustelua tänään. En ole oikein valmis vain siirtymään eteenpäin. Mutta tietäen, että tätä seurakunta tarvitsee, haluan panna oman

I confess my own dryness and impatience over these matters, even wondering why we would even need such a discussion today. I'm not really ready to just move on. But knowing that this is what the congregation needs, I want to put my own

Haluan kuvitella tavan taipua Jumalan valtakunnan tahtoon ja pyytää vapaita tahtojani ja syntejäni. Kun Mike oli täällä, minä olin...

I want to envision a way to yield to the will of God's kingdom and to ask for my free wills and sins. Once Mike was here, I was...

Sanon, että henkeni sanoi aamen esitykselle. Ajattelin, että se oli hyvin mukava ja olen iloinen, että sain olla täällä. Luulen, että se on hyödyllinen.

I say that my spirit said amen to the presentation. I thought it was very nice and glad that I was able to be here. I think it's helpful.

Luulen, että tämä neljäs ranskalainen viiva sanoo, että usko on Jumalan lahja ja parannus on Jumalan lahja. Jumala on se, joka saa sydämenkin pehmenemään.

I think this fourth bullet point says faith is God's gift and repentance is God's gift. It's God who causes the heart to be softened too.

Sallii ihmisen ottaa vastaan sen evankeliumin, joka vapauttaisi hänet hänen epäuskostaan tai eriseuroistaan. Ei mitään, mitä voimme tehdä itsestämme, mitä meidän ei tarvitse pelätä päällämme. He pitävät häntä rukouksena, että kuka tahansa, joka on eksyksissä, voi jonakin päivänä löytää sen parannuksen.

Allow a person to accept that gospel that would free them from their unbelief or heresies. Nothing that we can do of ourselves that we don't need to be afraid of on us. They consider him the prayer that anyone who is lost is able to someday find that repentance.

Kuka haluaisi olla seuraava? Randy, otan sinut.

Who would like to be next? Randy, I'll grab you.

Me kaikki saimme tämän, tämän alueen. He ottivat meidät ja veivät meidät ja lohduttivat meitä. Halusimme kiittää kokousedustajiamme ja rohkaista heitä. Todellinen lupamme on ollut se, varsinkin sinun aikasi jälkeen tänä vuonna siinä tehtävässä. Ja ennen yhteisöön liittymistä,

We all got this, this region. They had us and took us and comforted us. We wanted to thank our delegates and encourage them. Our real license has been that, especially since your time this year in that role. And prior to joining the community,

Ilmaisin kokousedustajilleni, että tuntekaa olonne vapaaksi palvella kokouksen hengessä. Ja niin pääsin osallistumaan kokoukseen iltapäivällä, tai kokoukseen, kun tämä asia tuli esiin. Ja varmasti ilmapiiri tulee pelaamaan

I expressed my delegates to please feel free to serve in the spirit of the meeting. And so I was able to attend the meeting in the afternoon, or the meeting when this matter came forth. And certainly the atmosphere will play

Ja meidän täytyy vain sanoa, miten ihmeellisesti Jumalan Henki toimii, ja sanoa se heidän puolestaan. Ja tietää, että on niitä, jotka ovat tunteneet pettymystä miehuuteen, tai että vanha synti ajoi heidän uskontoaan.

And we have to just say how it's marvelous how God's Spirit works and to say it for them. And know that there are those who have felt disillusioned with manhood, or that the old sin was driving their religion.

He eivät usko sitä. Se oli asia, josta jotkut ehkä tiesivät etukäteen, että tämä aihe tulisi johtokunnalle, tai saattaisi tulla johtokunnalle. Se ei ollut esityslistan kohta. Se tuli kokousedustajilta, jotka edustivat tuntoja, keskusteluja.

They don't believe that. It was a matter that some were perhaps aware ahead of time that this topic would come to the board, or might come to the board. It wasn't an agenda item. It came from the delegates representing the sentiments, the discussions.

Ne tulivat esiin seurakunnissa, ja me satuimme olemaan Holcotessa sinä sunnuntaina sen jälkeen, kun pöytäkirja oli tullut julki, ja heidän laskutuksensa oli erääntymässä kokousta varten sunnuntaiaamuna, kokouksesta sunnuntaiaamuna.

They came forth in the congregations, and we happened to be in Holcote the Sunday after the minutes had come forth, and their billing was due for the meeting on Sunday morning, about the meeting on Sunday morning.

Ja oli vain niin koskettavaa kuulla hänen veljiensä palvelevan sitä seurakuntaa. Toinen oli niin liikuttunut, kun tuli tähän aiheeseen, ja toinen veli otti ohjat. Ja samalla tavalla he tekivät, miten...

And it was just so touching to hear her brothers serving that congregation. One was so emotional when it came to this topic, and the other brother took over. And similarly, they did how...

Asiakokousten aikana valitettavasti tehtävät olivat taas hajallaan. Mietin, mitä te ajattelette, mutta sitten kun keskustelu käytiin, kokousedustajat ja ei-kokousedustajien puheet, jotka myös osallistuivat, oli niin selvää, että oli epämukavaa tukea tätä päätöstä, jonka teimme.

During the business meetings, unfortunately, the duties again were scattered. I wondered what you think, but then when the discussion took place, the delegates and speeches of non-delegates who also participated, it was so clear that it was uncomfortable to support this decision which we made.

Ja, kuten kuulimme esityksessä, mietin kyllä, mitä tämä merkitsee tuleville päiville? Ja käsitellä veljeni antamia sanoja käsittelemään kaikenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä, joita minulla on ollut näiden viime viikkojen tai kuukausien aikana.

And, like we heard in the presentation, I do wonder what does this mean for the days ahead? And deal with my brother's given words to address all the kinds of thoughts and questions that I've had over these past weeks or months.

Tänä päivänä, jonkin aikaa, keskustelin joidenkin perheenjäsentemme kanssa ja sanoin, miten olen käynyt läpi ihmettelyn aikaa, mutta nyt viime aikoina,

This day, for a while I was visiting with some of our family members and I was saying how I've gone through a time of wondering, but now in more recent times,

Johtajien kokoontumiset, joihin on osallistuttu, ovat olleet niin lohdullisia ja se on ollut niin selvää. Ne seurat Coquitlamissa ja muut seurat ovat elintärkeitä ja erilaisia, koska

The gatherings of the leaders that have attended have been so comforting and it's been so clear. Those services in Coquitlam and other services are vital and different because

Ja niin, kuten kuulimme, on ollut surua ja iloa. Surua niistä, jotka ovat eksyneet, ja läheisistä, jotka tunnustamme, ja ei enää elä yksinäisyyden tilassa. Mutta silti iloa siitä, että

And so, as we heard, there's been sorrow and joy. Sorrow over those who have been lost and the loved ones that we acknowledge and no longer live in a state of loneliness. But yet, joy that the

Ne jännitteet, joita tunsimme tullessamme eri kokoontumisiin ja kuten lapset eivät enää tarvitse olla siellä, mutta ilolla voimme siirtyä eteenpäin. Ja yhä on toivo ja rukous, että Jumala voisi avata niiden sydämet, jotka ovat menettäneet sydämensä.

The tensions that we felt coming to different gatherings and as children don't no longer have to be there, but with joy we are able to move forward. And it still is the hope and the prayer that God could open the hearts of those who have lost their hearts.

Ajattelin myös, äskettäin [sana epäselvä] veljet ja sisaret, ei monia teistä ole täällä tänään, jotka olivat Minneapolisin seurakunnan jäseniä, ei kovin kauan sitten, mutta jotka lähtivät

I thought also, in the recently [word unclear] brothers and sisters, not many of you are here today who were members of Minneapolis congregation, not all that long ago, but who left

Joitakin eri aikoja, mutta ehkä yhdellä kertaa, kun mitä kauemmin pysyy siinä ympäristössä. Ja luulen, että se kertoo niin paljon, kun kuulitte tämän laulun.

Some different times, but maybe at one time, when the longer you remain in that environment. And I think that it tells so much when you heard this song.

Miten he eivät pysty, tai ensinnäkin saattavat pystyä poistamaan itsensä tästä riitaisasta ympäristöstä, joka ei ole Pyhästä Hengestä, Jumalan Hengestä. Monet meistä tunsivat sen, ei edes ollessaan siellä vaan eri kokouksissa, pienissä tai suurissa, ja että tuntuu hyvältä olla vapaa siitä.

How they're not able to, or first of all, may be able to remove themselves from this contentious environment which is not of the Holy Spirit, the Spirit of God. Many of us felt that not even being there but in different meetings, small or large, and that it feels good to be free from that.

Yksi Jumalan sanan kohta, joka on ollut mielessäni täällä ylhäällä. Viittasin tähän, kun puhuin toissa iltana, mutta se on

One portion of God's word that has been in my mind up here. I referred to this when I was speaking during the other evening, but it's

Se on apostoli Paavalin ensimmäisen Timoteuksen kirjeen ajattelua. Koska siinä Paavali puhui Timoteukselle toisaalta siitä, miten Timoteuksen pitäisi saarnata palvellessaan alaisena veljenä Paavalille, mutta myös siitä, miten Timoteuksen pitäisi uskoa itse

That's the thinking of Apostle Paul's first letter to Timothy. Because there Paul spoke to Timothy on one hand how Timothy should preach as he was serving as an under brother to Paul, but also how Timothy should believe himself

Ja hän puhui itsensä vetämisestä pois jakautumisista, tai niistä, joilla on erilainen ymmärrys, erilainen oppi. Ja kun luin tästä kohdasta, ymmärsin, että oli aika, jolloin oli eriseura jo Uuden testamentin varhaisina päivinä. Oli gnostilaiset, jotka

And he spoke about withdrawing himself from divisions, or those who have a different understanding, a different doctrine. And as I was reading about this portion, what I understood was there was a time when there was a heresy already in the early days of the New Testament. There were the Gnostics who

Joilla oli erilaisia uskomuksia, mutta yksi heidän uskomuksistaan oli ylivertainen hengellinen tieto, että vääryyden tekijät vanhurskautetaan tällaisen suuremman tiedon ymmärryksen kautta. Ja luulen, että se tiivistyy hienosti tämän ensimmäisen kirjeen lopussa, Timothy Cole kirjoittaa,

Who had different beliefs, but one of their beliefs was a superior spiritual knowledge, that the unrighteous are justified through this kind of understanding of greater knowledge. And I think sums up nicely at the end of this first letter, Timothy Cole writes,

Hänelle, jos joku opettaa toisin eikä suostu terveellisiin sanoihin, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sanoihin, siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, olkoon ylpeä, eikä tiedä mitään, vaan hourailee kysymyksistä ja riidoista ja sanoista, joista tulee kateutta, riitaa ja pahuutta, hän, joka arvelee.

To him, any man who teach otherwise and consent not to wholesome words, even the words of our Lord Jesus Christ, unto the doctrine which is according to godliness, be as proud, and knowing nothing, but doting about questions and strifes and words, whereof cometh envy, strife, and malice, he that surmises.

Turmeltuneiden mielten ja totuuden puuttuvien käskyn nurjia väittelyjä, jotka luulevat, että voitto on jumalisuutta, sellaisista vetäydy pois. Mutta jumalisuus tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto. Mutta sinä, Jumalan ihminen, anot.

Perverse disputings of command of corrupt minds and destitute of the truth, supposing that gain is godliness, from such withdraw thyself. But godliness with contentment is great gain. But thou, man of God, pleadest.

Ja kaikkea muuta vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, sävyisyyttä, kilvoittele uskon hyvä kilvoitus, tartu iankaikkiseen elämään, johon sinut myös on kutsuttu, ja kuten tunnustettu tunnustuksessasi, minulle todista tämä.

And all other righteousness, godliness, faith, love, patience, meekness, fight the good fight of faith, lay hold on eternal life, whereunto thou art also called, and as professed in your confession, for me witness this.

Käske heitä, että meidän rikkautemme tässä maailmassa eivät olisi vain luottamukseksemme tiettyihin rikkauksiin, vaan elävään Jumalaan, joka antoi meille runsaasti kaikkea nautittavaksi. Oi Timoteus, säilytä se, mikä on uskottu sinun haltuusi, välttäen epäpyhiä ja turhia lörpötyksiä ja väärin niin kutsutun tiedon vastaväitteitä, joita jotkut tunnustaen ovat eksyneet uskosta. Armo olkoon sinun kanssasi. Aamen.

Charge them that our riches in this world may be not only for our trust in certain riches, but in the living God, who gave us richly all things to enjoy. O Timothy, keep that which is committed to thy trust, avoiding profane and vain babblings, and oppositions of science falsely so called: which some professing have erred concerning the faith. Grace be with thee. Amen.

Teidät on aika lailla pakotettu tutkimaan tässä kirjeessä, mutta mikä minua pysäytti, on se, miten Paavalin rakenne edisti näiden asioiden välttämistä, jotka vetävät hänet pois niistä, jotka opettavat toisin. Ja miksi hän tekisi tämän rakenteen?

You're pretty much forced to study in this letter, but what struck me is how Paul's construction contributed to avoiding these things that draw himself from those that teach otherwise. And why would he do this construction?

Koska tiedämme, että Jumalan sana käskee meitä myös menemään ja saarnaamaan evankeliumia. Mutta nyt tässä tilanteessa häntä neuvotaan vetäytymään pois, välttämään totella tärkeimpiä arvojanne, ja myöhemmin luvussa hän viittaa tärkeimpiin arvoihin.

Because we know that God's word tells us also to go forth and preach the gospel. But now in this situation he is instructed to withdraw oneself, avoid obeying your main values, and further in the chapter he refers to the main values.

Luulen, että hän viittaa niihin, jotka eivät ole täällä. Ja kuulla tai kuunnella kaikkea tätä on vaarallista, mutta joku voisi ajatella, että siksi uskovaisten piti lähteä siitä ympäristöstä. Ja niin meistä on epämukavaa ajatella, että ehkä meidän täytyy välttää niitä, jotka ovat uskoneet taistelun maassa.

I think he's referring to those who are not here. And to hear or listen to all this is dangerous, but one might think that's why believers needed to leave that environment. And so it is uncomfortable for us to think that perhaps we need to avoid those who have believed in the land of battle.

Mutta luulen, että on ero niiden välillä, jotka ovat hämmentyneitä ja tarvitsevat enemmän rohkaisua ja tukea, verrattuna niihin, jotka ovat [lähdössä] Jumalan valtakunnasta.

But I think there's a difference between those who are confused and need more encouragement and support, versus those who are [leaving] the kingdom of God.

Tunnen, että tämäkin on ohje, hyvä ohje meille välttää ympäristöjä, välttää niitä asioita, jotka ovat erilaisia. Jos jossakin vaiheessa olet oppimassa arvoa,

I feel that this too is an instruction, a good instruction for us to avoid the environments, avoid those things that are different. If at one point or another you're learning value,

Hän oli täällä keskustelemassa näistä hengellisistä asioista kerran. Hän sanoo, haluan aina olla halukas keskustelemaan niiden puolesta, jotka ovat

He was here visiting about these spiritual matters once. He says, I always want to be willing to visit for those who are

En halua keskustella henkilökohtaisen uskon asioista, mutta en halua keskustella, jos he haluavat tulla muuttamaan uskoani. Ja sillä tavalla on suojaksi vetäytyä itsestäni.

I don't want to visit the matters of personal faith, but I don't want to visit if they want to come to change my belief. And in that way, it's a protection to withdraw from myself.

Sydämeni on niiden veljien ja sisarten puolella, jotka kärsivät tällaista eroa, läheiset ystävät ja perhe ja jopa puolisot, joiden välillä ei enää ole elävän uskon sidettä. Auttakoon Jumala heitä antamaan voimaa, mutta silti käyttämään toisiaan tällä tavalla oman uskomme suojaksi.

My heart goes out to brothers and sisters who suffer this kind of separation, close friends and family and even spouses, where there's no longer the bond of living faith. May God help them to give strength, but yet employ each other in this way for our own faith's protection.

Te kaikki voitte tulla ja istuutua ja tulla arvioiduiksi, kehotetuiksi ja huojennetuiksi.

You all may come and be seated and be assessed, exhorted, and eased.

He eivät ole meille rakentavia elämässämme, että he voisivat raportoida lisää kysymyksiä ja lisää kysymyksiä, jotka hämmentäisivät meitä ja loisivat epäilyksiä, joita emme oikein voi välttää.

They aren't edifying to us in our lives that they would be able to report more questions and more questions that would confuse us and create doubts that we can't really avoid.

Ajatukseni ovat luultavasti ihan hajallaan, joten kestäkää minua. Viime vuonna Pantsirissa oli tuskallista niiden sanojen vuoksi, jotka Jumala antoi Ellenin jakaa meille. Paljon ohjausta ja paljon muistutuksia meille taistelusta

My thoughts are probably all scattered, so bear with me. Last year at Pantsir, it was painful for the words that God gave Ellen to share with us. Much instruction and much reminders to us about the battle

Ensinnäkin, se on henkilökohtaista omassa uskon elämässämme. Ja myös Jumalan. Meillä on aste, että ollessamme läsnä

First of all, that's personal in our own lives of faith. And also that of God's. We have a degree that being in attendance

Haluaisin kertoa, että tällä kertaa, ja itsellenikin, haluaisin rohkaista niitä, jotka kamppailevat, niitä, jotka ovat köyhiä,

I would like to share that this time, and for myself too, I would like to encourage those who are struggling, those who are poor,

Mitä teemme täällä, olemme täällä seurakunnassa osoittamassa heille rakkautta, tukemassa heitä heidän yksinäisessä paikassaan katsomassa heitä. Tietysti heillä on yhä se ajallinen perhe, johon he kuuluvat. Mutta sanoisin jopa teille, jos täällä on niitä teistä tänä aamuna,

What we do here, we're here on congregation to show love to them, to support them in their lonely place of watching them. Of course, they still have that temporal family that they belong to. But I'd even say to you, if there are those of you here this morning,

Että tämä Jumalan perhe istuu täällä penkeissä, rukoilee puolestanne ja on täällä pitämässä teistä huolta. Varmista, että se tuntuu vähän heikolta. Teidän täytyy kertoa heille tämä, että Jumala pitää teistä kiinni.

That this family of God is sitting here in benches, praying for you, and here to care for you. Make sure it feels a little faint. You've got to let them know this, that God's holding you.

Koettelemuksessa, muistakaa, ylistäkää Jumalaa. Jumala on kaiken yläpuolella ja tietää kaiken. Ja voimmeko luottaa siihen ja uskoa sen? Minä itse, kun olen koettelemuksessa, mietin, onko aika tietää. Mutta Hän tietää, koska Hän sallii virheet.

In trial, remember, praise God. God is above all things and knows all things. And can we trust that and believe that? I personally, when I'm in trial, wonder if it's time to know. But He does, because He allows mistakes.

Ja Zach, kun kysyit sen kysymyksen, että jos eriseurainen olisi, hän vain sanoisi, minusta tulee pappi tähän kirkkoon. Ja tässä evankeliumi saarnataan saarnatuolista sinä ihmisenä, että, niin kuin, se on selvästi todettu täällä ylhäällä siinä neljännessä kohdassa, että parannus on Jumalan sinulle.

And Zach, when you asked that question that if a heretic were, he would just say, I'm going to be a priest to this church. And here's the gospel preached from the pulpit as that person that, like, it's clearly stated up here in that fourth point, that repentance is God's to you.

Jumala tietää, millaista se on jokaiselle meistä, jotka istumme täällä. Jos olemme katuvaisia ja tunnemme surua tai katumusta synnistä, voimme uskoa sen evankeliumin, jota saarnataan saarnatuolista. Mutta tärkeämpää sitten, tapahtuuko elämän muutos?

God knows how it is for each and every one of us sitting here. If we are penitent and feel sorrow or remorse for sin, we can believe that gospel that's preached from the pulpit. But more importantly then, is there a change of life that happens?

Vai tuleeko tämä ihminen jatkuvasti takaisin ja sanoo, kuulen evankeliumin saarnattavan, siksi rakastan sinua. Niin kuin, kun he jättävät nämä tarinat, he elävät epäuskon elämää. On ero. Joten toivon, että tämä kysymys, jonka toit, että jos se on sellainen kamppailu sinulle,

Or does this person keep coming back and saying, I hear the gospel preached, therefore I love you. Like that, when they leave these stories, they live a life of unbelief. There's a difference. So I hope that this question that you brought, that if it is that sort of a struggle for you,

Että kuuntelisit sitä, mitä Jumalan valtakunta jatkaa opettamista. Tietysti on anteeksiantamus kaikille synneille. Jeesus kuoli ristillä kaikkien syntien tähden. Mutta tekemällä niin hän ei tehnyt meistä synnittömiä. Mutta anteeksiannetut synnit me uskomme. Mutta silti se on vain Jumalan, omasta velvollisuudestamme.

That you would listen to what God's kingdom continues to teach. Of course, there's forgiveness for all sin. Jesus died on the cross for all sin. But by doing so, he didn't make us sinless. But forgiven sins we believe. But yet that only is God's, out of our own duty.

Pyytäisin itselleni olla kasvoillani. Se oli vaikea tehtävä, mutta se oli aika hyvä. Ja nähdään taas ensi kerralla.

I would ask for myself to be on my face. It was a tough task, but it was pretty good. And I'll see you again next time.

Ajatukset, joita on esitetty, esitys, kommentit, vastaus henkeni Isästä. Kiitos, että Jumala on johdattanut meidät tähän pisteeseen. Vielä kiitollisempi, että Jumala ei ole jättämässä tätä maailmaa, että saisimme varjeltua hänen valtakunnassaan. Siihen aikaan taistelu oli vaikea, ja se on yhä vaikea.

The thoughts that have been expressed, the presentation, the comments, the answer from my spirit of the Father. Thank you that God has led us to this point. Even more thankful that God is not leaving this world, that we may be preserved in his kingdom. At the time, the battle was difficult, and it remains difficult.

Heräilin läpi yön. Siitä asti kun olin pieni poika, minulla on ollut yökauhuja ja painajaisia, joissa kaikki soittivat ja minä jatkoin olemista heidän naapurinsa. Heräilin läpi yön.

I woke through the night. From the time I was a little boy, I had night terrors and nightmares where everyone called and I continued to be their neighbor. I woke through the night.

Jostakin syystä he olivat järjestäneet musiikkileirin vuorille jonnekin. En tiedä, mikä studion nimi oli. En tiedä. En tunnistanut sitä. Ja he olivat antaneet tietyn osoitteen, mutta se osoite ei tullut mieleeni, kun lähdin tekemään sitä leiriä yksin.

For some reason, they scheduled a music camp in the mountains somewhere. I don't know what the studio was called. I don't know. I didn't recognize it. And they had given a certain address, but that address didn't come up to me when I left to do that camp by myself.

Se oli levoton matka mennä tähän suuntaan ja tuohon suuntaan, polut olivat tähän suuntaan ja tuohon suuntaan, ja oli eri risteyksiä, joihin mennä, eikä mikään tuntunut toimivan. Ja yö oli tulossa, pelko oli tulossa, yön kylmyys oli tulossa, ei ruokaa eikä vettä, ja mihin päätyisin sinä yönä?

It was a fitful trip of going this way and that way, trails were this way and that way, and there was different intersections to go to, and nothing seemed to be working. And the night was coming, there was a fear that was coming, the cold of the night was coming, no food and water, and where would I end up that night?

Siinä ihmettelyssä, siinä ihmisten hälinässä, sinne päätyi yksi nuorista pojistani. Ja hän tuli, ja hän istui viereeni. Ja saimme puhua toistemme kanssa. Kun heräsin, se oli jotenkin levoton tunne.

In that wonder, in that commotion of people, there ended up being one of my young sons. And he came, and he sat next to me. And we were able to talk to each other. When I woke up, it was kind of an unsettling feeling.

Olen ajatellut tätä kokousta liikaa, mutta muistelin niitä päiviä, jolloin tuntui, että oli niin monia eri polkuja ja niin monia eri reittejä ja mahdollisuuksia ja kysymyksiä ja kaikkea sitä, mitä tuli. Ja missä on Jumalan valtakunta? Missä on totuus ja miten tiedämme, että totuus on?

I've been thinking about this meeting too much, but I was reflecting back on those days where it felt there were so many different trails and so many different avenues and possibilities and questions and all of that that came. And where is God's kingdom? Where is the truth and how do we know that the truth is?

Meitä lohdutetaan vielä tällä, kun seisomme täällä. Jotkut, että tämä on Jumalan lahja täällä asumiseen. Olemme niin kiitollisia, että minut ja meidät on varjeltu tämän taistelun ajan läpi. Muistakaa, tämä ei luultavasti tule olemaan niin

We are yet comforted with this as we stand here. Some that this is God's gift for dwelling here. We are so thankful that I and we have been preserved through this time of battle. Remember, this is going to probably not so

[epäselvä] sanoi, että hän on 1970-luvun eriseuran hengessä. [kohta ei ole saatu selvää] Lähinnä koska hän tunsi, kuinka

[unclear] said that he is in the spirit of the heresy of the 1970s period. [passage not intelligible to the transcriber] Primarily because he felt how

Hän oli vanhassa uskon elämässään. Mutta silti Jumala oli säästänyt hänet. Tätä ajattelin tänä aamuna, kun heräsin yöllä, että Jumala on ilmoittanut tien. Se ei ole mahdotonta. Ja täällä Jumalan nimessä on ruokaa ja suojaa. Ja vielä enemmän, on suunta.

He was in his old faith life. But yet God had spared him. This is what I thought this morning as I awoke during the night that God has revealed the way. It's not impossible. And there's food and there's protection here in God's name. And more so, there's a direction.

Meidän ei tarvitse luottaa itseemme. Minun ei tarvitse luottaa itseeni löytääkseni oikean polun tai oikean tien. Mutta silti on Jumalan käsky, että taistelemme pakoja. Joten voimme, luulen, kukin meistä iloita siitä. Jumala on säästänyt meidät.

We don't have to depend on ourselves. I don't need to depend on myself to find the right trail or the right pathway. But yet, it is God's commandment that we battle escapes. So we can, I think, each one of us rejoice in it. God has spared us.

Niille, jotka asuvat kadun varrella, jotka ovat menettäneet järven, jotka yrittävät omalla mielellään selvittää tien taivaaseen. Mutta silti jos Jumala on varjellut tämän symbolin, hiljaisen kuin uskon sydämessäsi, olet parhaassa. Joten iloitsen tänään, että olen täällä.

For those who live down the street, who've lost the lake, who are trying with their own mind to figure the way to heaven. But yet if God has preserved this symbol, silent like faith in your heart, you're in the best. So I rejoice today that I am here.

Luulen, että voimme mennä eteenpäin seurakuntana ja valtakuntana luottaen siihen, että Jumala pitää ja pitää huolta omasta kansastaan, jopa heikoimmista. Varsinkin heikoimmista, jotka tarvitsevat niin paljon huolenpitoa ja tukea.

I think we can go forward as a congregation and as a kingdom that trusting God will and does care for His own people, even the weakest ones. Especially the weakest ones who need so much care and support.

Olen myös käsitellyt omia haavojani U.S. Statesin taistelussa, U.S.:n kuivuudessa, U.S.:n alakuloisuudessa.

I have also dealt with my own wounds in the battle of the U.S. States, in the dryness of the U.S., in the downness of the U.S.

Haluan pitää keskustelun lyhyenä. On kommentteja. Ottakaa ne nyt. Jos tarvitaan lisää keskustelua, voisimme rukoilla lounaan puolesta takana, mutta se on teistä kiinni.

I want to put the discussion short. There's comments. Take them now. If there's need for more discussion, we could pray for lunch in the back, but it's up to you.

Eli tämä oli kai jatkokysymys Zachin kysymykseen. Luulen, että Jim oli käsitellyt sen. Tämä oli jonkin verran hämmentävää minullekin.

So, this was, I guess, a follow-up to Zach's question. I think Jim had addressed it. This was somewhat confusing for me as well.

Siinä sanottiin, ja aion huomauttaa siitä, että joillakin ihmisillä, jotka ovat eriseurassa, on henkilökohtaisia asioita. Evankeliumi hoitaa sen. Ja minun ymmärrykseni on, että täytyy olla evankeliumi.

It said, and I'm going to point that out, that there are personal matters with some people who are in heresy. The gospel will take care of that. And my understanding is that there has to be a gospel.

Eikä ole meidän asiamme päättää, palveleeko joku vai luoko joitakin edellytyksiä tai anteeksiantamusta.

And it's not up to us to determine if someone is serving or creating some qualifications or forgiveness.

Enkä usko, että on minun asiani päättää, onko joku kelvollinen vai ei. Jos se olen minä, olen iloinen, että olen täällä.

And I don't think that is up to me to determine if someone is qualified or not. If that is me, then I'm happy to be here.

Se elämän kysymys, siinä kaikki. Missä sitä saarnataan ja miten sitä saarnataan ja milloin sitä saarnataan. Se on jyrissyt minunkin mielessäni tämän viimeaikaisen eron vuoksi, jonka olemme nähneet.

That question of life, that's all. Where it is preached and how it is preached and when it is preached. It has rumbled in my mind too because of this recent separation that we have seen.

Niiden takia, joiden suhteen meidän piti tulla ymmärrykseen tai hyväksyntään tai siihen, missä me olemme ja missä he ovat.

Because of those ones that we had to come to understanding or acceptance or to where we are and where they are.

Ja kun keskusteluja on käyty heidän kanssaan, minun kyvyttömyyteni aina puhua, sanoa asioita hyvällä tavalla, on ollut tällaista.

And as the discussions have taken place with them, my lack of ability to always be talking, say things in a good way, has been like this.

Ja kuitenkin keskustelujen kautta on käynyt selväksi, että emme ole samoja. Se on hyvin erilaista. Ja niin kamppailen sen kanssa, miten hoitaa sitä miestä tai tätä naista, jonka roolia esitän. Ja samoin,

And yet, through the discussions, it's become clear that we aren't the same. It's very different. And so I struggle with how to care for that man or this woman whose role I'm playing. And likewise,

Mutta se, joka ei ole enää kanssamme, kun he pyytäisivät loukkauksia anteeksi, miten sitten voin lähestyä heitä tai miten käsittelen sitä? Joten tämä on ollut jotakin, mikä on ollut todella hyvin lähellä minua viime aikoina. Ja voin palata diaan.

But the one that isn't any longer with us, when they would ask for offenses to be forgiven, how then can I approach them or how do I deal with that? So this has been something that has been really very close to me recently. And I can go back on slide.

Ehkä se ei ollut diassa. Ehkä se oli vain jotakin, mitä hän sanoi. Mutta että evankeliumilla on kaksi tarkoitusta. Se tuo ihmisen epäuskosta Jumalan valtakuntaan. Ja sitten se lohduttaa ja rakentaa ihmistä Jumalan valtakunnassa.

Maybe it was not on the slide. Maybe it was just something he said. But that the Gospel has two purposes. It brings one from unbelief into God's Kingdom. And then it comforts and edifies one in God's Kingdom.

Minusta tuntuu niin selventävältä, etten enää voi pyytää, tietenkään, anteeksiantamusta jollekulle, joka ei ole enää kanssamme, saarnattavaksi evankeliumia, koska, tietenkään, Henki ei ole siinä anteeksiantamuksessa, mutta voin varmasti pyytää anteeksi.

It seems so clarifying to me that I no longer can ask, of course, forgiveness for someone that is no longer with us to have the Gospel preached because, of course, the Spirit is not in that forgiveness, but I certainly can apologize.

Ja sitten toinen asia on muistaa, että evankeliumi kuuluu Jumalan valtakuntaan. Se on uskovaisia varten. Ja niin kysymys, ainakin minun ymmärrykseni mukaan,

And then the other thing is to remember that the Gospel belongs in God's Kingdom. It is for the believers. And so the question, at least in my understanding,

Korjatkaa minua, jos en ole oikeassa tässä, mutta hänen saarnatuolistaan saarnattu evankeliumi on täydellinen evankeliumi. Ja se rakentaa, se kohottaa, se valloittaa uskovaisen sydämen. Se voi myös siirtää ihmisen epäuskosta uskomiseen.

Correct me if I'm not right on this, but the gospel preached from her pulpit is a perfect gospel. And it edifies, it uplifts, it conquers the heart of a believer. It can also translate one from unbelief into believing.

Se olisi parannus, joka on sydämen muutos. Ja niin, kun ihminen kuulisi evankeliumin saarnattavan saarnatuolilla, otat sen vastaan sydämesi tilan mukaan.

That would be repentance, which is a change of heart. And so, when one would hear the gospel preached with the pulpit, you receive it according to the condition of your heart.

Ottaa evankeliumi ja sanoa, että se antoi syntini anteeksi, ja mennä eteenpäin ja jatkaa elämääni, olipa se maailmallista elämää tai mitä tahansa se olisi, tai jatkaa taistelussa valtakuntaa vastaan tai katkeruudessa muita uskovaisia kohtaan tai mikä tapaus ikinä onkaan. Jokaisella on omat syntinsä ja omat vikansa. Olisi...

To take the gospel and say it forgave my sins and to go on and continue my life, whether it would be worldly life or whatever it would be, or to continue in a battle against the kingdom or in a bitterness towards other believers or whatever the case may be. Everybody has their own sins and their own faults. Would be...

Luulen, kuten tutkimus on sitä kutsunut, armo johtaa, että he ottaisivat evankeliumin ja Jumalan armon lohdun, mutta eivät olisi kuuliaisia Jumalan sanalle. En tiedä, ymmärränkö sen oikein, mutta siinä minä, kai se on jotakuinkin sitä, mitä ymmärsin silloin.

I think, as the study has called it, grace leads, that they would take the comfort of the gospel and God's grace, but not be obedient to God's word. I don't know if I understand that correct, but that is where I, I guess that's kind of what I understood then.

Millä, mikä heidän esityksensä nimi olikaan? Evankeliumi, jonka he sanoivat olevan uskovaisiamme. Sitten ainoa toinen ajatus, joka minulla oli

With what was their presentation called? The Gospel, that they said are our believers. Then the only other thought that I had

Se on näissä keskusteluissa niiden kanssa, jotka ovat uskovaisiamme. Tietysti haluamme keskustella heidän kanssaan ja haluamme jopa kysyä, missä olet? Kuten hän sanoi, et voi palata herroihin. Rakastat toista ja vihaat toista. Tai halveksit toista ja vihaat toista. Mutta on niin, että haluaisimme selventää

It's in these discussions with those that are our believers. Of course, we want to discuss with them and we want to even ask, where are you? As he said, you can't go back to masters. You'll love the one and hate the other. Or despise the one and hate the other. But it is a case that we would want to clarify

Varsinkin niiden kanssa, jotka ovat hyvin lähellä meitä ja voivat tuoda hämmennystä elämäämme siitä, että jos olemme vaeltaneet kanssasi niin monta vuotta elämästämme, miten voit? Ja niin se kysymys voisi olla, tiedättehän, evankeliumin vastaanottaminen, että missä olet? Ja niissä keskusteluissa, että voisimme käsitellä tiettyyn pisteeseen asti.

Especially with those that are very close to us and can bring confusion into our life as to if we've walked with you for so many years of our life, how are you? And so that question could be, you know, the receiving of the gospel, that where are you? And in those discussions, that we could address to a point.

Haastatteluja ja keskustelukohtia tarjottu, vai haluaisitko olla sellaisen aiheena?

Interviews and conversation items offered, or would you like to be the subject of one?

Tietoa, jos haluaisit, että lähetän sinulle tämän tai tuon tai mitä ikinä se oli. Ja sanoin vain ei. Ja kuitenkin kun Randy puhui sen jättämisestä taaksemme, se toi myös mieleen kohdan Koorahin tuhossa, jossa hän sanoo, että Jumala käskee häntä menemään seurakunnan luo ja sanomaan, jättäkää heidät.

Information, if you'd like me to send you this or that or whatever it was. And I just said no. And yet when Randy was speaking about leaving that behind us, it also brought a part in Korah's demise where he says God tells him to go to the congregation and say, leave them.

Eikä hän vain sano, jättäkää heidät. Hän sanoo, älkääkä ottako mitään heidän omaansa älkääkä koskeko mihinkään heidän omaansa. Koska voin nähdä, että jos minulle alettaisiin antaa tietoa, se voisi tulla hyvin hämmentäväksi, koska niin monet niistä kysymyksistä, joita olemme käsitelleet monia, monia vuosia, ovat olleet niin lähellä. Ja on ollut vain pieni sovittelu

And he doesn't just say, leave them. He says, and don't take anything of theirs and do not touch anything of theirs. Because I can see where if I was beginning to be given information, it could become very confusing because so many of our issues that we have dealt with for many, many years have been so close. And there's just been a slight mediation

Enkä halua liioitella. Joten ajattelin vain, että haluaisin olla osa sitä. Mutta nämä ovat raskaita. Nämä ovat raamatunkohdat.

And I don't want to over. So I just thought that I would want to be part of that. But these are heavy. These are the scriptures.

Toivon, että voin osoittaa sitä oikeaa rakkautta, joka minulla on heitä kohtaan, enkä kuivu siitä. Oi, kuinka vilpitön olet Jeesuksen nimessä.

I'm hoping that I can show the proper love that I have for them and not be dried up by it. Oh, how sincere you are in Jesus' name.

Mietin, voisitko kartoittaa pari diaa, joita kartoitit pari minuuttia sitten. En tiedä, oliko se diassa, mutta tavallaan tuotiin esiin, että evankeliumi on Jumalan valtakunnassa varten.

I was wondering if you could map a couple of slides that you were mapping a couple of minutes ago. I don't know if it was on the slide, but it was kind of brought up that the gospel is for in God's kingdom.

Tämä jae on Markuksesta 16, jakeista 15-16, jossa Jeesuksella oli opetuslapsensa, jotka uskoivat.

This verse is from Mark 16, from verse 15-16, where Jesus had his disciples who believed.

Ja hän sanoi heille, menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia koko luomakunnalle. Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan. Näyttää siltä, ainakin siinä jakeessa, että on aika selvää, että Kristus käskee meitä menemään saarnaamaan evankeliumia koko maailmalle. Eikä näytä siltä, että se pitäisi rajata vain Jumalan valtakuntaan.

And he said to them, go into all the world and preach the gospel to the whole creation. Whoever believes and is baptized will be saved, but whoever does not believe will be condemned. It seems like, at least in that verse, it's pretty clear that Christ is telling us to go preach the gospel to the whole world. And it doesn't seem like it should be restricted just to God's kingdom.

Luulen, että jos sanomme, että se on vain Jumalan valtakuntaa varten, että Kristuksen täytyy saarnata koko maailmalle, meidän pitäisi ehkä ajatella sitä aiemmin, sovittaa ne ajatukset yhteen.

I think if we are saying that it's only for God's Kingdom that Christ has to preach to the whole world, we should maybe think about that earlier, reconcile those ideas.

Katsotaan, saanko sanani suoriksi tässä. Luulen, että kun puhutaan evankeliumin saarnaamisesta eriseurasta lähtemiseksi, se ei tarkoita, ettei evankeliumi ole niille, jotka ovat... Tuntuu, että se tarkoittaa enemmän...

See if I can get my words straight here. I think that talking about preaching the gospel to go from the heresy, it's not meaning that the gospel is not for those who are... I feel like it's more meaning...

Jos on joku, joka on todella taistellut ja on lähtenyt Jumalan valtakunnasta ja eriseurasta ja tavallaan haluaa yhä tavallaan sulautua uskovaisten joukkoon, he eivät halua vaikuttaa siihen eroon, joka on jo tapahtunut, mutta he tavallaan haluavat pysyä osana uskovaisia, vaikka he eivät enää usko. Ja jos he ovat...

If there's one who really has been battling and has left God's kingdom and the heresy and kind of wants to still kind of like meld in with the believers, they don't want to impact that separation that has already happened, but they kind of want to stay part of the believers even though they're not believing anymore. And if they're...

Joo, kai en tiedä. Rukoilisin, että se ilmoittaisi niissä tilanteissa, että evankeliumi, tuntuu kuin olisit rauhallisen paikan rauhallisessa nurkassa. En usko, että he haluavat puhua siitä liikaa, onko heillä, tai en tiedä, kai miten tunnen, että olisin vähän huolissani siitä.

Yeah, I guess I don't know. I would pray that that would reveal in those situations that the gospel, it feels like you're in a calm corner of a calm place. I don't think they want to talk about that too much, whether they have a, or I don't know, I guess how I feel like I'd worry about that a little bit.

Kai jos ihminen ei todella halua tehdä parannusta, silloin Jumala ei salli evankeliumin saarnaamista siinä tilanteessa. Niin minä kai sen oikeastaan näen. [kohta ei ole saatu selvää]

I guess if the person does not truly want to repent, then God would not allow the gospel to be preached in that situation. That's really, I guess, how I view it. [passage not intelligible to the transcriber]

No, aioin vain ehdottaa, että pitäisimme tauon lounaan ajaksi ja jatkaisimme keskusteluamme sen jälkeen, ja toivottavasti silloin minulla on tilaisuus koota ajatukseni ja tavallaan nähdä se kaikki uudestaan. Varmasti käytin vuoroni, puheenvuoroni, lounaan jälkeen.

Well, I was just going to suggest that we would break for lunch and resume our discussion after, and hopefully then I will have a chance to put my thoughts together and kind of see it all over again. Certainly I did take my turn, my speaking turn, after lunch.

Ehkä voisimme kaikki laulaa ruokalaulun ensimmäisen säkeistön ja sitten rukoilla pitkään.

Maybe we could all sing the first verse of the meal song and then pray for a long time.

Kiitos Alanille johdannosta.

Thank you to Alan for the introduction.

Kuka tämä on? Robert. Robert Raisanen. Ai, voimme istua tänne. Eli tämä...

Who's this? Robert. Robert Raisanen. Oh, we can sit over here. So this...

Kun suremme tätä, tämä tapahtui, tämä eriseura on vaikuttanut niin moniin meistä, vaikuttanut niin moniin ihmisiin seurakunnassamme ympäri Pohjois-Amerikan Siionia. Mutta on tuntunut niin hyvältä olla Jumalan valtakunnan yhteisö ja saada kokea

As we mourn this, this happened, this heresy has affected so many of us, affected so many people in our congregation around North American Zion. But it has felt so good to be a community of God's kingdom and be able to experience

Se rauhan piiri, joka tulee sen liiton mukana. Viimeisten seitsemän vuoden tai pidemmän ajan meillä on ollut niin monia keskusteluja, meillä on ollut niin monia vierailuja, ja tuntuu, että meitä on vedetty yhteen suuntaan, tähän suuntaan ja tuohon suuntaan,

That sphere of peace that comes with that union. Over the past seven years or more, we've had so many discussions, we've had so many visits, and it feels that we've been pulled one way, this way, and that way,

Puhe on viitannut siihen, että oli monia eri polkuja ja teitä, joita pitkin voisi mennä. Silti tässä me olemme. Että Jumala on Henkensä kautta pitänyt meidät tällä tavalla Henkensä kautta. Olemme kuulleet pari kysymystä evankeliumiin liittyen.

The speech has alluded to that there was many different paths and roads that could go down. Yet, here we are. That God has, through His Spirit, kept us this way through His Spirit. We've heard a couple of questions surrounding the gospel.

Ja ennen lounasta minulla oli joitakin ajatuksia siihen liittyen, ja nyt kun istun tässä, ajatukset ovat tavallaan hajonneet, enkä näytä muistavan niitä. Mutta se on saanut minut näyttämään paremmalta. Ne kommentit, jotka minulla oli, eivät ehkä ole olleet järkeviä tai merkinneet päätäni tähän aikaan. Kun ajattelen evankeliumia, teidän ei tarvitse

And prior to lunch, I had some thoughts surrounding that, and now as I sit here, the thoughts have kind of scattered, and I don't seem to remember them. But it's made me look better. Those comments that I had maybe may not have made sense or marked my head for this time. When I think about the gospel, you don't need to

Meidän ei tarvitse analysoida, ketä varten se on ja mitä varten se on. On hyvin yksinkertaista, että kuka on evankeliumi ja ketä varten evankeliumi on? Se on katuvaisia ja murheellisia varten. Kun uskomme ja haluamme panna asioita pois,

We don't need to analyze who it's for and what it's for. It's very simple that who is the gospel and who is the gospel for? It's for the penitent and for the remorseful. When we are believing and we want to put matters away,

Saarnaamme synninpäästöä toinen toisellemme. Hoidamme ne asiat, jotka tiedämme ja jotka tunnemme sydämessämme. Ja sen mukana tulee parannus. Ja parannus on se sydämen muutos. Emme haluaisi mennä sinne enää ja langeta niihin asioihin, jotka ovat saaneet meidät

We preach absolution one to another. We take care of those matters that we know of and that we feel in our heart. And with that comes repentance. And repentance is that change of heart. We wouldn't want to go there anymore and fall into those matters that have caused us to

Tuntemaan sitä murhetta sydämessämme. Ja voimme jatkaa eteenpäin uusin lupauksin Jumalalle. Vaikka on totta, että evankeliumi on kenelle tahansa, uskon myös, että on niitä aikoja, jolloin emme välttämättä saarnaisi sitä evankeliumia.

Feel that grief in our heart. And we can continue on with new promises to God. While it is true that gospel is for anyone, I also believe that there's those times when that we wouldn't necessarily preach that gospel.

Ajattelen vain sitä aikaa, erästä aikaa, esimerkiksi, minulla on kaksi epäuskoista lasta. Välillemme tuli loukkaus. Ja he halusivat hoitaa sen loukkauksen. Hoitaa sen loukkauksen eikä heidän epäuskoaan.

I just think to that time, to a time, for instance, I have two unbelieving children. There was an offense that came between us. And they wanted to take care of that offense. Taking care of that offense and not their unbelief.

Ja tietysti antaisimme anteeksi sydämestä, että voin katsoa tämän tapahtuneen asian ohi, mutta se ei ole synninpäästö. Ja heidän tilansa pyytäisi synninpäästöä heidän epäuskostaan, mutta siitä toisesta pienemmästä loukkauksesta.

And of course, we would forgive from the heart that I can look past this event that has happened, but it is not absolution. And their state would ask for absolution from their unbelief, but from that other smaller offense.

Tiedän ne keskustelut, ja rukoilisimme, että ne keskustelut, jos niin tapahtuisi, että ne keskustelut tulisivat olemaan, että haluamme hoitaa sen epäuskon, joka on tapahtumassa. Tunsimme vain olomme niin turvalliseksi olla täällä Jumalan valtakunnassa.

I know those discussions, and we would pray that those discussions, if that were to happen, that those discussions would come to be, that we want to take care of the unbelief that's happening. We just felt so secure to be here in God's kingdom.

Teidän ei tarvitse istua täällä ja analysoida yhtä asiaa tai toista, mennä Raamattuun ja osoittaa ja yrittää löytää keinoja kampittaa toisiamme kysymyksillä. Silti voimme yksinkertaisesti uskoa.

You don't need to sit here and analyze one thing or another that go into the Bible and point out and try to find ways to trip each other up with questions. Yet we can simply believe.

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, kuka on suurin? Ja me kaikki tiedämme, mikä Jeesuksen vastaus oli. Hän nosti sen lapsen. Lapsenomainen usko varjelee meidät Jumalan valtakunnassa. Se ei ole suuren tiedon, suuren viisauden, suuren ymmärryksen kautta,

Jesus was asked by his disciples, who is the greatest? And we all know what Jesus' answer was. He picked up that child. It's childlike faith that preserves us in God's kingdom. It is not by great knowledge, great wisdom, great understanding,

Pystytkö terävästi keksimään kysymyksen, joka voisi kampittaa jonkun, ja sanomaan, että katso, nyt olen fiksumpi, tai minulla on enemmän tietoa kuin sinulla. Fariseukset olivat hyvin taitavia siinä Jeesuksen aikana. Tietysti Jeesus, joka oli myös Jumala, piti kampittaa.

Are you able to pointedly come up with a question that might trip somebody up and say that, see, now I'm smarter, or I have more knowledge than you. The Pharisees were very good at that in Jesus' time. Of course, Jesus, being also God, had to be tripped up.

Uskovainen, joka haluaa vain kilvoitella, voi olla hyvin helppo saada kampitetuksi ja hämmentyneeksi. Jos todellinen halumme on päästä taivaaseen, meidän täytyy tulla sen pienen lapsen kaltaisiksi. Meidän täytyy panna pois ne asiat, ne loukkaukset, joita on tapahtunut

A believer who just wants to endeavor can be very easy to be able to get tripped up and confused. If it is our true desire to want to make it to heaven, we need to become as that little child. We need to put away those matters, those offenses that have occurred

Se on niiden uusien lupausten tekemistä Jumalalle, etten enää jatkaisi kulkemista tätä toista polkua. En enää haluaisi pitää

It's making those new promises to God that I would no longer continue going down this other path. I would no longer desire to hold

Ne, jotka lähtivät Jumalan valtakunnasta veljinä ja sisarina, tehtiin. Se on hyvin vaikea asia, varsinkin omalle lihallemme. Aivan kuten omat epäuskoiset lapseni, haluan voida sanoa, että

Those that departed God's kingdom as brothers and sisters were made. It is a very difficult matter, especially for our own flesh. Just as my own unbelieving children, I want to be able to say that

Teidän tarvitsee vain yksinkertaisesti uskoa. He ovat sanoneet, etteivät he voi enää uskoa. Ne, jotka ovat nyt lähteneet eriseurassa, he eivät voi enää uskoa, että Jumalan valtakunta on kanssamme täällä Pohjois-Amerikan Siionissa.

All you need to do is just simply believe. They have said that they cannot believe any longer. Those that have now departed in heresy, they can no longer believe that God's Kingdom is with us here in North American Zion.

Jumalan Henki ja seurakunta ovat yhtä. Sen sijaan tunnetaan, että täytyy olla suurta viisautta, suurta tietoa. Mutta siinä ei ole sitä lapsenomaista uskoa ja sitä hedelmäarmoa, joka kantaa meitä.

The God Spirit and the congregation are one. Instead, it is felt that there needs to be great wisdom, great knowledge. But there isn't that childlike faith and that fruit grace that carries us.

Näiden vuosien aikana olen, niin monet, olen tuntenut menneeni tähän suuntaan ja tuohon suuntaan ja omassa mielessäni olen tuntenut itseni, kuivuuden, olen enimmäkseen tuntenut itseni sen hengen kanssa

Over these years I've, so many, I've felt I've gone this way and that way and in my own mind I've felt myself, the dryness, I've mostly felt myself with that spirit of

En keksi sanaa siinä liian suuren vapauden hengessä. Meidän on täytynyt taistella tähän suuntaan ja tuohon suuntaan, mutta tässä on Jumalan valtakunta. Jumalan valtakunta on hiljainen asumus.

I can't think of a word in that spirit of too much freedom. We've had to battle this way and that way, but this is where God's kingdom is. God's kingdom is a quiet habitation.

Ja se pysyy aina rauhan paikkana, lohdun paikkana, turvallisuuden paikkana. Tässä haluan olla, veljet ja sisaret, kun kuulen evankeliumin.

And it will always remain a place of peace, a place of comfort, a place of security. This is where I want to be brothers and sisters when I hear the gospel.

Kyllä, ajatus näiden ihmisten kanssa toimimisesta, jotka ovat joko Minneapolisin jäseniä tai palvelevat siellä tavalla tai toisella, mutta silti he tulevat yhä uskovaisten ja Jumalan rauhan ihmisten pariin.

Yes, the idea of dealing with these folks that are either Minneapolis members or serving over there in some fashion or another, yet they still come around the believers and the people of God's peace.

Luulen, että näyttää siltä, että jos molemmat heistä tekevät niin, heidän lukunsa ovat selvästi yli sen, mitä meillä on stereotypioiden kanssa, että on väärin tuoda heitä takaisin Jumalan terveeseen. Minun on täytynyt panna enkelit ääriviivoihin, että

I think it seems like if both of them do that, their numbers are well above what we have with stereotypes, that it's incorrect to bring them back to God's peace. I've had to put the angels in contours that

Se ei ole helppoa, mutta näyttää siltä, että se on luultavasti sitä, mitä Raamattu sanoo, että jos tuot Jumalan lahjojen kanssa, olet osallisena heidän hengessään, joten se on luultavasti vaarallinen paikka olla, tuoda näitä ihmisiä.

It's not easy, but it seems like that's probably what the Bible says, that if you bring with God's gifts, you're partaking in their spirit, so that's probably a dangerous place to be, bringing these folks.

Muutama eri ajatus tässä. Katsotaan, mitä tulee ulos. Ensinnäkin haluan sanoa, että arvostin olla täällä. Tätä esitystä pystyin seuraamaan pätkittäin, kun hoidin lapsia siellä, mutta se vaikutti niin mukavalta ja vastasi sitä tapaa, jolla uskon.

A few different thoughts here. We'll see what comes out. First, I want to say that I appreciated being here. This presentation, I was able to catch bits and pieces of it as I dealt with the kids there, but it seemed so nice and answered to the way that I believe.

Olen myös saanut katsella, tuntuu kuin jonkin verran sivusta, kun johtokunta on miettinyt, miten käsitellä näitä käsillä olevia asioita. On ollut niin rikastuttavaa omalle uskon elämälleni nähdä se rakkaus

I also have been able to watch, I feel like somewhat from the sidelines as the board has wondered how to deal with these matters at hand. It's been so enriching to my own life of faith to see the love

Jota he ovat osoittaneet niissä keskusteluissa ja kun he ovat yrittäneet rakkaudella hoitaa seurakuntaa täällä. Ajattelin myös tässä, kun nämä tilanteet ovat kehittyneet tämäniltaisen kokouksen kanssa,

That they have shown in those discussions and as they've tried to lovingly take care of the congregation here. I also thought here as these situations have unfolded with the meeting this evening,

Olen miettinyt, mitä tämä merkitsee Jumalan seurakunnalle. Minulla on ollut kokemus mennä ja tavata uusia uskovaisia, uskovaisia, joita en ole tuntenut aiemmin. Lensin Spokaneen ja jonkin verran vieraana Longview'n ympäristössä, jonkin verran vieraana siinä seurakunnassa. Asuin siellä eräässä kodissa ja siellä oli

I've wondered what this means for God's congregation. I've had the experience to go and meet new believers, believers that I've never known prior. I flew out to Spokane and somewhat unfamiliar around Longview, somewhat unfamiliar with that congregation. I stayed at a home there and there was

Niin hämmästyttävää minulle, että saatoin viettää viikonlopun jonkun kodissa, jota en tunne, ja tuntea oloni niin mukavaksi. Ja miten se oli? Se oli sitä, että meillä oli sama henki. Ei kertaakaan tuntunut, että minun piti edes tunnustaa omaa uskoani. Se oli sama. Ja se tunnettiin, ja ne keskustelut olivat vapaita ja avoimia.

So amazing to me that I could spend a weekend in someone's home that I do not know and feel so comfortable. And how was that? It was that we shared the same spirit. It was felt not once that I had to even confess my own faith. It was the same. And that was felt, and those discussions were free and open.

Siinä minulla on ollut tällainen kokemus, jossa ihmiset ovat kysyneet minulta, tiedättehän, miten näen näiden asioiden tapahtuneen Paratheno-kokouksessa? Ja useimmiten minun on täytynyt tunnustaa myös uskoni, ja se on ollut niin...

In that, I've had this type of an experience where people have asked me, you know, how do I see these matters have taken place at the Paratheno meeting? And most times I've had to confess my faith as well, and it's been so...

Minulle saada olla niissä keskusteluissa, kun muut uskovaiset ovat kysyneet minulta tuollaisen kysymyksen, sanoisin, että aluksi, tietämättä kysymyksen tarkoitusta, sydämeni jättää lyönnin väliin, mutta kun kerron ja he kertovat, miten he uskovat, tuntuu niin mukavalta. Joten yksi toinen ajatus, joka minulla oli tässä, oli tämä ajatus, että kun

For me to be able to be in those conversations when other believers have asked me that type of a question, I would say at first, not knowing the purpose of the question, my heart skips a beat, but as I share and they share the way they believe, it feels so comfortable. So, one other thought that I had here was this thought that when

Sen kysymyksen kärjessä, miten näet nämä asiat ja miten uskot näiden olevan vuosikokousta ympäröivät kysymykset, ajattelin sitä myös näin, että mistä haet ohjausta? Ja luulen, että se on tärkeä kysymys meidän kaikkien harkita, ei vain minun, että mistä minä haen?

At the top of that question of how do you see these matters and how do you believe these to be the questions surrounding the annual meeting, I also thought of it this way, that where do you turn to for instruction? And I think that's an important question for us all to consider, not only myself, that where do I turn to?

Koska minulla ei ole selvintä ymmärrystä monista näistä asioista, minun on täytynyt kääntyä luterilaisen seurakunnan puoleen ja kysyä niiltä, joiden kanssa koettelen matkalla, miten he näkevät nämä asiat. Ja joskus minulla on ollut niin, että olen kysynyt tällaisia kysymyksiä ja heti kun joku kertoo

Not having the clearest of understanding on many of these matters, I've had to turn to the Lutheran congregation and ask those who I'm trialing on the journey with how they see these matters. And sometimes I've had it where I've asked these kind of questions and as soon as someone shares

Kun he näkevät nämä asiat, tiedän, että se on oikein ja tiedän, että se on totta. Henkeni vastaa niihin. Vaikka en tiennyt vastauksia niihin kysymyksiin heti, kun kuulin sanojen puhuvan niistä, se tuntui niin lämpimältä ja niin hengelliseltä.

While they see these things, I know it's correct and I know it's true. My spirit answers with those. Even though I didn't know the answers to those questions right away, when I heard the words speak on them, it felt so warm and so spiritual.

Joten kun ajattelemme sitä, meidän täytyy ymmärtää, että olemme lapsia Jumalan valtakunnassa, emmekä ole kaikkitietäviä, ja me kaikki tarvitsemme jatkuvaa ohjausta, mistä ikinä sitä ohjausta haemmekin.

So, when we think of that, we have to understand that we are children in God's Kingdom, and we are not all-knowing, and we all need continual instruction wherever we turn to for that instruction.

Tiedän, että olen tuntenut oloni niin turvalliseksi vain katsellessani täällä ympärilleni uskovaisten penkkiä, jotka ovat kokoontuneet tänne. On sellainen siunaus, että on tämä

I know I've felt so secure just looking around here at the bench of the believers that are gathered here. It's such a blessing to have this

Uskovaisten joukko, jotka ovat niin halukkaita pitämään minusta huolta ja pitämään minut sillä tiellä taivaaseen. Joten panen luottamukseni siihen, että tämä seurakunta, tämä äiti, antaisi jatkuvasti sen ohjauksen, sen huolenpidon ja sen hoivan, jota tarvitsen. Ja jos alat epäluottaa

A group of believers who are so willing to take care of me and keep me on that path to heaven. So I put my trust there that this congregation, this mother, would continually provide the instruction, the care, and the nurture that I need. And if you begin to mistrust

Äidilläni alkoi olla aikamuoto. Äitini, se rukous, tutki minua, oi Jumala, ja tunne minun sydämeni, tulee mieleen, että rukoilisit, että Jumala näkisi sydämeesi ja ilmoittaisit asioillesi, jotka sinun täytyy hoitaa. Tänä aamuna meillä oli pyhäkoulun oppitunti Kainista ja Abelista.

My mother began to have a tense. My mother, that prayer, search me, oh God, and know my heart comes to mind, that you would pray that God would see into your heart and you would reveal unto your matters that you need to take care of. This morning we had a Sunday school lesson on Cain and Abel.

Ja ajatukseni ovat menneet siihen oppituntiin monta kertaa tänä iltapäivänä ja aamuna siitä, miten se uhri, jonka Kain ja Abel antoivat Jumalalle, olivat molemmat ihmisen päivästä ja uskon hyviä uhreja. Ne olivat luultavasti parhaista parhaita ihmisen näkökulmasta.

And my thoughts have gone to that lesson many times this afternoon and morning around how that sacrifice that Cain and Abel gave to God were both from man's day and I believe good sacrifices. They were probably the best of the best from man's view.

Silti Jumala, Poika sydämeen, hyväksyisi toisen eikä toista. Ja eikö niin ole vielä tänäänkin, että voimme pukea päällemme

Yet God, the Son to the heart, would be accepting one and not the other. And isn't that the case even today that we can put on

Jumala tietää, Jumala näkee, ja Jumala hyväksyy ne, jotka yksinkertaisesti panevat uskonsa ja luottamuksensa Häneen.

God knows, God sees, and God accepts those who simply put their faith and trust in Him.

Ja tiedämme vain, että kolmiyhteinen Jumala ei ole Isä, ei Poika, vaan Jumala Pyhä Henki, ja tapahtuu, että Pyhä Henki asuu tässä seurakunnassa. Minä itse tiedän, että kamppailen joka päivä synnin ja kiusauksen kanssa, että rukoukseni on, että jonakin päivänä pääsen taivaaseen.

And we only know that the Triune God is not the Father, not the Son, but God the Holy Spirit, and it occurs that Holy Spirit dwells in this congregation. I myself know that I struggle every day with sin and temptation, that my prayer is that one day I can make it to heaven.

Haluan teidän huolenpitoanne, voitteko antaa minulle anteeksi?

I want your care, can you guys forgive me?

Hei, Robert tässä. Haluaisin, on laulu, jota lauloimme nuorina, se on, Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Joten se on, se on minun tunnustukseni siinä.

Hi, Robert here. I like to, there's a song we sang when we were young, it's, the Lord is my shepherd, I shall not want. So that's, that's my confession there.

Mitä tulee anteeksiantamukseen tai kuultavaan evankeliumiin tai mikä ikinä kysymys esitettiinkään aiemmin, olen aina uskonut ja uskon yhä, että kun joku tarjoaa tai puhuja tarjoaa evankeliumia, ehkä he käyttävät sanoja, ja jopa nyt tänä iltana tai tänä aamuna tai tänä iltapäivänä,

As far as forgiveness or the audible gospel or whatever the question was proposed earlier, I've always believed and I still believe that when somebody offers or the speaker offers the gospel to, maybe they use the words, and even now tonight or this morning or this afternoon,

Saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Uskon, että se on voimallinen sanoma, ja uskon, että se on totta. Ne ovat ajatukseni siitä. Ja sitten 1. Johanneksen kirjeen luku 4 jae 15.

You can believe all sins forgiven in Jesus' name and blood. I believe it's a powerful message and I believe it's true. That's my thoughts on that. And then 1 John chapter 4 verse 15.

Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy ja hän Jumalassa. Uskon senkin. Mitä tulee siihen, näyttää siltä, että yleinen sanoma on, että jos olet Minneapolisin tai Wolf Laken jäsen,

Whosoever shall confess that Jesus is the Son of God, God dwelleth in him and he in God. I believe that too. As far as it seems the general message is if you're a member of Minneapolis or Wolf Lake,

Niin määritelmän mukaan olet nyt eriseurassa. Suviseurojen äänestyksestä, niin kuin henkilökohtaisella tasolla, minulla on perhettä siellä enkä pidä heitä epäuskoisina. Joten jos se heittää minut ulos

Then by definition, you're now in heresy. From Summer Service's vote, like on a personal level, I have family there and I don't hold them as unbelievers. So if that casts me out by

Toisen ihmisen määritelmän mukaan. Hyväksyn sen. Heillä on se uskonnonvapaus, jos niin voi sanoa, täällä Amerikassa. Joka tapauksessa, ne ovat vain minun ajatuksiani.

Another man's definition. I accept that. They have that freedom of religion, if you will, here in America. Anyway, those are just my thoughts.

Ehkä olen vähän unohtamassa alkuperäisiä kysymyksiä, mutta luulen, että tämä on jotakin, mikä voi olla minulle vaikeaa aina välillä.

Maybe I'm getting a little forgetful about the original question ones, but I think this is something that can be hard for me on and off.

Ja unohdan, mikä alkuperäinen asia on, mutta jos joku tulee ja laskee videonsa, on mahdollisuus, että se on todella mielenkiintoista. Joten, tiedättehän, he sanovat, ettei niin tule tapahtumaan. Minulla on kaksi sisarusta, jotka eivät usko, ja yksi heistä käy yhä kirkossa,

And I forget what the original thing is, but if somebody comes and puts down their video, then there's a possibility that it's really interesting. So, you know, they say that's not going to happen. I have two siblings who are not believing, and one of them still goes to church,

Tiedän, että hän yhä uskoo sen, hän ajattelee niin, kyllä. Tarkoitan, kaikissa näissä asioissa seuraan Kristusta, minulla on Kristus sydämessäni. Uskon, että Jumala on risti, kun teen syntiä. Pohjimmiltaan kaikki, mitä teen, on jotakin kristillisyyttä maailmassa, okei? Ja

I know that she still believes that, she thinks that, yes. I mean, in all these things, I follow Christ, I have a Christ in my heart. I believe that God is a cross when I sin. Essentially, all of what I do is some Christianity in the world, okay? And

Se voi olla minulle hämmentävää, mutta en usko, että minun täytyy mietiskellä tai keskittyä siihen tosiasiaan, että Raamattu puhuu yhdestä ihmisestä ja meistä puhutaan laumana. Joten luulen, että vaikka joku pyrkisi pitämään sen uskon, jos he tuntevat sen korjaavan tai yksinkertaisen sanoman,

That can be confusing to me, but I don't think I have to meditate or focus on the fact that the Bible talks about one human and we are referred to as a flock. So I think even if somebody does strive to have that faith, if they feel that corrective or simple message,

Ja he halusivat lähteä. Uskon, että Jumala jättää heidät tänne, koska meidät on tarkoitettu... Tarkoitan, on syy, miksi hän puhuu siitä meistä laumana, koska meidän täytyy kulkea yhdessä. Ja niin, luulen, että olemme nähneet sen ilmenevän maailmassa uskovaisissa, jotka ovat tulleet kaikkialta maailmasta. Ja niin,

And they wanted to leave. I believe that God will leave them here, because we are meant... I mean, there's a reason that he talks about it as us as a flock, because we need to track together. And so, I think that we have seen that manifested in the world with believers that have come from all over the world. And so,

Ja luulen, että on vain, on jotakin erilaista, että, me olemme erilaisia kuin muu kristillisyys. Ja luulen, että se johtuu siitä, että meillä on Pyhä Henki. Ja luulen, että se,

And I think that there is just, there's something different that, we're different than the rest of Christianity. And I think it's because we have the Holy Spirit. And I think that that,

Tiedättehän, se on vain ero asioiden välillä, jotka voivat olla hämmentäviä, kuten katsoa, minulle, katsoa sitä niin kuin, okei, työnnän sen sisään, eikä se tee sitä, tai se ei tee sitä. Joten mikä se on? Ja minulle, joka tapauksessa, se voi viedä minut vähän kaninkoloon. Mutta ajattelen vain, pyhä, se on vain, se on tässä se pointti, ja että tekemällä kaikki ne

You know, that's just the difference between things that can be confusing, like looking at, for me, looking at it like, okay, I'll push it in, and it's not going to do that, or it's not going to do that. So what is that? And to me, anyways, that can take me down a little bit of a rabbit hole. But I just think, holy, that is just, that is the point here, and that doing all those

Hämmentävät asiat, tai hämmentävä autonomia, joka tapauksessa, on hyvin yksinkertaista. Ja luulen, että se auttaa, jos luotat ja uskot, että se auttaa luovimaan näinä aikoina, vaikka, jos olen täysin rehellinen, monet näistä ajoista eivät tunnu minusta hyviltä. Ja voin tuntea itseni vähän niin kuin,

Confusing things, or confusing autonomy, anyway, is very simple. And I think that helps, if you trust and believe that that helps navigate these times, even though, if I'm being completely honest, a lot of these times, they don't feel good to me. And I can feel kind of like,

En tiedä. Onko tämä oikein? Onko tämä väärin? Minun täytyy luottaa, että se on, mutta se ei tarkoita, että se on minulle niin helppoa. Tietysti minulla on läheisiä molemmissa niissä seurakunnissa, enkä ole välttämättä tässä vaiheessa käynyt keskusteluja, jotka

I don't know. Is this right? Is this wrong? I have to trust that it is, but that doesn't mean that it's that easy for me. Of course, I have loved ones in both those congregations, and I haven't necessarily at this juncture had conversations that

Kyllä. Ja niin olen mennyt eteenpäin.

Yes. And so I've been going forward.

Yritän luottaa ja toivoa, että kaikki ilmoitetaan aikanaan ja että voisin nojata seurakuntaan ja kääntyä Jumalan sanan puoleen ja että me autamme ja toivon kyllä, että se on tekemiset kulkea. Minulla on kaikki synnit anteeksi.

I'm trying to trust and hope that all things will be revealed in due time and that I could lean on the congregation and turn to God's word and that we will help and I do hope that it is the doings to tread. I have all sins forgiven.

Kiitos paljon osallistumisesta. Oli ilo olla täällä. Voitko laittaa dian koulumatkoista? Se oli hyvä. Rakensin elokuvan

Thank you very much for attending. It was a pleasure to be here. Can you put a slide on the school trips? That was a good one. I built a film

Kiitän Pyhää Henkeä. Minulla on päässäni enemmän asioita. Kuka on se, joka on auttanut ja saavuttanut eri asioita ja kääntynyt

I thank the Holy Spirit. I have more things in my head. Who is the one who has helped and achieved different things and has turned to

Tekoni. Kannan teitä ympärilläni, lähtien salista ja kaikesta. Kannan teitä.

My actions. I will carry you around me, leaving the hall and all. I will carry you.

Ja sitä teen aviomiehelle. Miten säästää aviomies. Heillä on kaikki toiveet. Ja haluan vastata heidän toiveisiinsa. Ja, ja,

And that's what I do for a husband. How to spare a husband. They have all the wishes. And I want to respond to their wishes. And, and,

Kirkko täynnä elämää, rakkautta ja apua muista huolehtimisen välillä, ei huolehtia vain muista. Rauhallinen sydän teki tehtävien jakamisen sinun ja ystäviesi kanssa.

A church full of life, love, and help between care for others, not to care only for others. A peaceful heart made sharing tasks with you and your friends.

Te voitte mennä eteenpäin ja tehdä sen. Lakatkaa näkemästä vaikeuksia. Vaikeudet tekevät elämästä helpompaa. Joten tässä on lukuja Uuden testamentin evankeliumeista. Joten täällä oli käsi.

You guys can go ahead and do that. Stop seeing difficulties. Difficulties make life easier. So here are chapters from New Testament Gospels. So there was a hand over here.

Siellä se oli, eikö ollutkin? Joku toinen alue tuolla alhaalla, ei? Voi luoja.

That's where it was, wasn't it? Some other area down there, no? Oh my god.

Minulla oli vain joitakin ajatuksia, kun Tracy puhui. Tuntuu, että kävin läpi samanlaisia kamppailuja joidenkin perheenjäsenteni kanssa ja monta vuotta.

I just had some thoughts when Tracy was talking. I feel like I went through similar struggles with some of my family and for many years.

Minun täytyy yrittää auttaa heitä. Ja eräs iäkäs nainen jossakin vaiheessa kysyi minulta, pitäisikö minun tehdä Jumalan työtä. En ollut ajatellut sitä sillä tavalla. Ajattelin vain, olet ihana nainen, teidän pitäisi yrittää auttaa toisianne. Mutta kun se tuotiin minulle sillä tavalla, se otti ison taakan harteiltani.

I've got to try to help them. And one elderly woman at some point asked me if I should do God's work. I hadn't thought about it that way. I just thought, you're a wonderful woman, you should try to help each other. But when it was brought to me in that way, it took a big burden off my shoulders.

Se ei ole minun käsissäni, mutta Jumala tuntee sydämet. Ja nyt muistan heitä kaipaavasti rukouksessa. Halusin vain rohkaista sinua, Tracy, ettet anna tämän huolen, joka sinulla on ystävistä tai perheestä, mennä uskomisen iloosi. Kuulitko evankeliumin?

It's not in my hands, but God knows the hearts. And now I longingly remember them in prayer. Just wanted to encourage you, Tracy, not let this concern that you have for friends or family to go to your joy of believing. Did you hear the gospel?

Eric. Kun käymme läpi tätä aikaa, siitä tulee keskustelun aikaa, varsinkin niissä perheissä, jotka ovat jakautuneita, ja myös kullekin meistä. Muistan nuorena poikana, olin vasta nuori poika edellisen eriseuran aikaan,

Eric. As we go through this time, it's going to be a time of discussion, especially in those families that are divided, and also for each of us. I remember as a young boy, I was only a young lad at the time of the last heresy,

Niinä vuosina eriseuran jälkeen oli aihetta paljon erilaiseen keskusteluun opillisista aiheista ja niin edelleen. Ja Jumala ilmoittaa, mitä täytyy ilmoittaa tulevina päivinä. Voin uskoa sen lujasti.

During those years after the heresy, there was reason for a lot of different discussion around doctrinal topics and so on. And God will reveal what needs to be revealed in the days to come. I can firmly believe that.

Luulen, että se, mikä on niin tärkeää kussakin meistä, on, että jokainen meistä on hermostunut. Uskomme ihmisten synnin pois, ja Jumala pitää meistä huolen siinä mielessä. Kysymykset, joita nostetaan esiin ja joista keskustellaan, luotan myös, että Pyhä Henki on ihailtava ilmoitus kullekin meistä aikanaan.

I think what's so important about each of us is that each one of us is nervous. We believe in people's sin away, and God will take care of us in that sense. The questions that are being raised and discussed, I also trust that the Holy Spirit is an admirable reveal for each one of us in due time.

Kun se on tarpeen ja kun se on ajankohtaista. Tässä evankeliumin saarnaamisen kysymyksessä on niin monta puolta. Se oli lähetyskäsky, kuten kuulimme. Lähetyskäsky opetuslapsille on mennä ja saarnata kaikille kansoille, kastaen heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

When it's necessary and when it's timely. This question of preaching the gospel has so many facets to it. That was the mission command, as we heard. The mission command to the disciples is to go and preach to all nations, baptizing them in the name of the Father, the Son, and the Holy Ghost.

Joten se on yksi taso, mutta on myös niin monia, se ei ole niin vivahteikas, se ei ole niin vivahteikas kuin olette tottuneet siihen sanaan, mutta työssä on niin monia kerroksia ja tasoja.

So that's one level, but there's also so many, it's not as nuanced, it's not as nuanced as you're used to that word, but there's so many layers and levels of the work.

Jos ajattelee evankeliumin saarnaamista yleisesti, se on yksi asia, mutta se on evankeliumin saarnaamista veljelle tai sisarelle uskossa. Jos ajattelee pienoisevankeliumia, syntien anteeksiantamuksen saarnaamista Jeesuksen nimessä Raamatulla, sitä voidaan käyttää eri yhteydessä. Joten luulen, että on tärkeää se ymmärrys, miten niitä Raamatun kohtia käytetään ja käytetään täsmällisellä tavalla.

If you think of preaching the gospel in general, that's one thing, but it's preaching the gospel to a brother or sister in the faith. If you think of the miniature gospel, preaching the forgiveness of sins in Jesus' name on the Bible, that can be used in a different context. So I think it's important that the understanding of how those portions of scriptures are used and used in an accurate way.

Näinä taistelun aikoina useimmissa Raamatun kohdissa, joita on nostettu esiin ja käytetty sopimattomasti ilman täyttä asiayhteyttä, ja luulen, että se on yksi niistä,

During these times of battle, in most parts of scriptures that have been lifted and used inappropriately without full context, and I think that's one of them,

Se on meidän käskymme, mutta se on myös Jumalan antama lahja Pyhälle Hengelle, että meille annettaisiin valta antaa synnit anteeksi. Kysymys esitettiin jossakin vaiheessa, ja kenellä muulla kuin Jumalalla yksin on valta antaa synnit anteeksi? Sitä kysyttiin Jeesukselta. Joten se ei ole uutta, mutta

It is our command, but it is also a God-given gift to the Holy Spirit that we would be given the power to forgive sins. The question was posed at one point, and who but God alone has power to forgive sins? That was asked to Jesus. So that's not new, but

Kun Jeesus puhalsi omiinsa ja antoi hänelle vallan antaa synnit anteeksi, se on vastuu, joka on Jumalan antama. Joten se on Jumalan anteeksiantamus, se on Jumalan Henki, joka sallii sen. Samoja sanoja käytetään monissa kirkoissa. Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä, Kristuksen veressä. Mutta kun Pyhä Henki ei asu heissä, se on vain pelkkiä sanoja.

When Jesus breathed on his own and gave him the power to forgive sins, that is a responsibility that is given by God. So it's God's forgiveness, it's God's Spirit that allows that. The same words are used in many churches. Believe your sins are forgiven in Jesus' name, in Christ's blood. But when the Holy Spirit doesn't live in them, it's just simply words.

Ero Jumalan sitoumuksen välillä, jolle on annettu Pyhän Hengen voima, ja muiden ryhmien, jotka käyttävät samanlaisia sanoja samanlaisissa yhteyksissä. Jeesus kertoi opetuslapsilleen karitsoistaan ja lampaistaan, ja ne kuulevat hänen äänensä. Jumalan lapset kuulevat hänen lastensa äänen.

The difference between God's commitment that has been given the power of the Holy Spirit and other groups who use similar words in similar contexts. Jesus told His disciples about His lambs and His sheep, and they hear His voice. God's children hear the voice of His children.

Mutta ajattelin sitä aikaa Apostolien teoissa, kun kuulimme tämän syytöksen siitä, että meidän täytyy mennä ja meidän täytyy mennä ja niin edelleen ja niin edelleen. Unohdamme, että Jumala on se, joka lähettää. Apostolien tekojen 16. luvussa luen muutaman jakeen, jossa sanotaan, Ja niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja lisääntyivät lukumäärältään päivittäin,

But I was thinking about the time in the book of Acts when we heard this accusation about that we must go and we have to go and so on and so forth. We forget that it is God who sends. In the 16th chapter of the book of Acts, I'll read a few verses where it says, And so the churches established in the faith and increased in number daily,

Ja nyt kun he olivat menneet, puhuen siitä, meidän pitäisi melkein lukea koko 16. luku, mutta en halua tehdä sitä, koska se veisi niin kauan. Aloitan vain lukemisen siitä kohdasta. Kun he nyt olivat kulkeneet Frygian ja Galatian maakunnan läpi ja Pyhä Henki oli kieltänyt heitä puhumasta sanaa Aasiassa,

And now when they had gone, speaking about, we almost have to read the whole 16th chapter, but I don't want to do that because it would take so long. I'll just begin reading from that point. Now when they had gone through Phrygia and the region of Galatia and were forbidden of the Holy Ghost to preach the word in Asia,

Tultuaan Mysiaan he yrittivät mennä Bitynniaan, mutta Henki ei sallinut heitä. Ja he kulkivat Mysian ohi ja tulivat alas Trooakseen. Ja Paavalille ilmestyi yöllä näky, ja siinä seisoi mies Makedoniassa rukoillen ja sanoen, Tule Makedoniaan ja auta meitä.

After they were come to Mysia, they assayed to go into Bithynia, but the Spirit suffered them not. And they passing by Mysia came down to Troas. And a vision appeared to Paul in the night, and there stood a man in Macedonia praying and saying, Come over into Macedonia and help us.

Ja kun hän oli nähnyt näyn, hän pyrki heti menemään Makedoniaan, varmasti päätellen, että Herra oli kutsunut meidät saarnaamaan evankeliumia heille.

And after he had seen the vision, he immediately endeavored to go into Macedonia, assuredly gathering that the Lord had called us for to preach the gospel unto them.

Sen tähden, lähtien Trooaasta, tulimme suoraa kurssia Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliiseen; ja sieltä Filippiin, joka on sen Makedonian osan pääkaupunki, ja siirtokunta: ja olimme siinä kaupungissa viipyen muutamia päiviä. Joten hän jatkaa selittäen, miten Henki ohjasi siihen suuntaan. Opetuslapset kaikki olisivat halunneet mennä näille muille alueille.

Therefore, loosing from Troas, we came with a straight course to Samothracia, and the next day to Neapolis; and from thence to Philippi, which is the chief city of that part of Macedonia, and a colony: and we were in that city abiding certain days. So, he goes on to explain how the Spirit was directing that way. The disciples all would have liked to have gone to these other areas.

Mutta Henki kielsi heitä menemästä. Joten epäröisin sanoa, että on minun velvollisuuteni tai vastuuni, velvollisuuteni mennä tänne tai mennä tuonne. Mutta luulen, että meidän täytyy nöyrästi hyväksyä, että Jumala kutsuu ja Jumala myös lähettää Pyhän Hengen voiman kautta.

But the Spirit forbade them from going. So I would be hesitant to say that it is my duty or my responsibility, my duty to go here or go there. But I think we need to humbly accept that God calls and God also sends through the power of the Holy Spirit.

Ei jäädä loukkuun sellaiseen opetukseen, että meidän täytyy tehdä tämä tai meidän täytyy tehdä tuo, koska kuka meistä tuntee Jumalan tiet? Jumalan tiet ovat niin korkealla kaikkien sielun teiden yläpuolella. Joten luulen, että nämä kysymykset, joita on kysytty tänään, ne taas tapaavat tuoda esiin lisää hämmennystä.

Not to become trapped in that sort of teaching that we have to do this or we have to do that, because who of us knows God's ways? God's ways are so high above all the ways of the soul. So I think these questions of which have been asked today, they tend to again bring up more confusion.

Eivätkä ne rakenna. Ja kun luimme Jumalan sanasta tällä viime viikolla, kohdassa eriseurasta, Jumalan sana on hyvin selvä, että nuhtelisimme eriseuraista kerran, kahdesti, kolmesti, mikä ikinä luku olikaan, ja sitten pakenisimme siitä.

And they don't edify. And when we read from God's Word this past week, in the part about heresy, God's Word is very clear, that we would admonish a heretic once, twice, three times, whatever the number was, and then flee from it.

Luulen, että sitä me kohtaamme, ja inhoan sanoa sitä tavalla, jolla loukkaisin häntä, mutta silti voimme nähdä, kun näitä kysymyksiä tulee jatkuvasti, se alkaa luoda kysymystä ja epäilystä. Tracy mainitsi, että niissä ajatuksissa me kaikki välitämme. Miten me, olemmeko niin täydellisiä näissä asioissa, ja miten tiedämme kaikki ne asiat, jotka meidän täytyy tietää etukäteen?

I think that's what we're facing, and I hate to say that in a way that I would offend him, but yet we can see when these questions continue to come, it starts to create question and doubt. Tracy mentioned that in those thoughts, all of us care. How do we, are we so perfect in these things, and how will we know all of those things that we need to know beforehand?

Miten vastaamme niihin? Miten vastaamme tähän kysymykseen? Miten vastaamme siihen kysymykseen? Mutta luulen, että tästä syystä Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että kun heidät tuotaisiin tuomarien eteen ja he puolustautuisivat maaherrojen edessä, he molemmat ajattelivat, mitä voisimme sanoa sinä aikana, että Pyhä Henki puhuisi

How will we answer them? How will we answer this question? How will we answer that question? But I think for this reason, Jesus told his disciples that when they were brought before the magistrates and pleaded before the governors, they both thought what we might say during that time, that the Holy Spirit would speak

Ja he tuovat mieleen ne asiat, jotka teidän täytyy tietää ja ymmärtää. Joten en halua lähteä, taas, menemään tätä keskustelua alas, jonka juuri sanoit, tätä kysymystä siitä, mitä annoit meille, tätä kysymystä siitä, missä se on piilossa. Niistä asioista on keskusteltu. Niistä on keskusteltu selvästi.

And they will bring those things to memory that you need to know and understand. So, I don't want to get, again, go down this discussion that you just said, this question about what you gave us, this question of where it's hidden. Those things have been discussed. They have been clearly discussed.

Mitä Raamattu sanoo niistä, jotka ovat kuulleet korvillaan, mutta eivät ole kuulleet tai uskoneet? Jumalalla on avoimuus heitä kohtaan. Usko on Jumalan lahja, kuten näemme siinä ranskalaisessa viivassa, ja parannus on Jumalan lahja. Jos Jumala avaa sydämen parannukseen, kukaan ihminen ei voi sulkea sitä.

What does the Bible say about those who have heard with their ears, but they have not heard or believed? God has an openness to them. Faith is God's gift, as we see in that bullet point, and repentance is God's gift. If God opens the heart to repentance, no man can shut that.

Ja jos Jumala sulkee sen, kukaan ihminen ei voi avata sitä. Joten se on Jumalan armoa läpikotaisin alusta loppuun. Ja toivoisin, että jos tulee tällaisia kysymyksiä lopussa, voimme keskustella niistä, jopa pienemmissä piireissä. Mutta jatkaa näiden asioiden tuomista seurakunnan eteen, se vain lisää

And if God closes that, no man can open it. So it's God's grace through and through from the beginning to the end. And I would hope that if there are these kinds of questions that come in the end, we can visit about them, even in smaller circles. But continuing to bring these things before the congregation, it only adds

Hämmennystä, ja luulen, kysymyksiä ja epäilyksiä yksinkertaiseen satelliittiin. Mutta olemme nähneet, miten Henki on liikkunut ja johdattanut meidät tähän pisteeseen. Hyväksymme, että tässä me olemme, Jumalan suoja ja lohtu, ja sitten luotamme, että se myös, tulevina päivinä, viikkoina, kuukausina ja vuosina, pitää huolen tästä seurakunnasta. Haluan tukahduttaa järjestyksemme.

Confusion, and I think questions and doubts to the simple satellite. But we've seen how the Spirit has moved and led us to this point. We accept that this is where we are, God's protection and comfort, and then trust that it will also, in the days, in the weeks, months, and years ahead, take care of this congregation. I want to stifle our order.

Kiitos. Poikki.

Thank you. Cut.

Jumalan valtakunta on aina ollut armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Se oli, kun olimme pieniä lapsia. Se on ollut sama näinä viime vuosien hengellisen riidan vuosina. Ja se pysyy vielä samana.

God's kingdom has always been a kingdom of grace and forgiveness. It was when we were little kids. It's been the same through these recent years of spiritual strife. And it remains to be yet the same.

Kuulimme esityksen tänä aamuna ja kuulimme jälleen, miten Jumalan valtakunta on valtakunta, jossa syntien anteeksiantamuksen sanomaa saarnataan kaikille, jotka haluaisivat uskoa. Jumalan valtakunta on paikka, jossa syntisistä pidetään huolta.

We heard a presentation this morning and we heard again how God's kingdom is a kingdom where the message of forgiveness of sins is preached to all who would like to believe. God's kingdom is a place where sinners are cared for.

Se on paikka, josta kaikuu kutsu niille, jotka eivät ole koskaan tunteneet armollista Jumalaa, tulla. Se on myös paikka, josta kaikuu kutsu niille, jotka ovat kerran tunteneet Jumalan armon, palata. Mitkä tahansa esteet, joita saatamme nähdä

It's a place from which sounds out a call to those who have never known a gracious God to come. It also is a place that sounds out a call for those who have once known God's grace to return. Any obstacles which we may see

Parannuksen tiellä, kukin meistä voi nyt omamme. Ei tee siitä sellaista, ettei Jumalan valtakunta vielä pysyisi anteeksiantamuksen paikkana ahdistuneelle syntiselle.

In the path of repentance, each one of us can now our own. Does not make it to be that God's kingdom does not yet remain to be a place of forgiveness for the troubled sinner.

Kun harkitsemme tätä asiaa evankeliumin saarnaamisesta, erityisesti syntien anteeksiantamuksen saarnaamisesta, siinä saarnaamisessa on kaksi asiaa, jotka ovat keskeisiä. Eikä se ole vain mekaniikassa.

When we consider this matter of the preaching of the gospel, specifically the preaching of forgiveness of sins, there's two matters that are central in that preaching. And it is not just in the mechanics.

Evankeliumin puhe, vaan on olennaista, että tämä sanoma, jotta sillä olisi voimaa, saarnattaisiin sellaiselta, jossa itsessään asuu Pyhä Henki.

The oration of the gospel, but it is essential that this message, for it to have power, would be preached from one who has in themselves dwelling the Holy Spirit.

Tessalonikalaiskirjeessä sanotaan, Sillä meidän evankeliumimme ei tullut teille ainoastaan sanassa, vaan myös voimassa, ja Pyhässä Hengessä, ja suuressa varmuudessa. Kaikki nämä kuuluvat yhteen. On voima ja on suuri varmuus. Mutta on myös tärkeää.

In Thessalonians it says, For our gospel came not unto you in word only, but also in power, and in Holy Ghost, and in much assurance. All these go together. There is power and there is much assurance. But it's also important.

Jotta olisi voima ja jotta olisi suuri varmuus, että sitä saarnattaisiin Pyhän Hengen valtuutuksella. Ilman sitä siitä tulee mekaanista toistoa. Tuntuu joissakin tässä keskustelussa, että lähestymme kysymystä Esausta, ja se on varmasti jotakin, mikä menee paljon yli

For there be power and for there be much assurance that it be preached by the authority of the Holy Spirit. Without that, it becomes mechanical repetition. It feels in some of this discussion where we approach a question of Esau, and it's certainly something that goes far beyond

Minun ymmärrykseni. Mutta 1. Mooseksen kirjassa sanotaan, Ja Esau sanoi isälleen, Onko sinulla vain yksi siunaus, isäni? Siunaa minua, minuakin, oi isä. Ja Esau korotti äänensä.

My understanding. But in Genesis it says, And Esau said unto his father, Hast thou but one blessing, my father? Bless me, even me also, O father. And Esau lifted up his voice.

Kukin meistä, kun ajattelemme sitä kohtaa, epäilemättä sydämemme itkee Esaun ja muiden puolesta, jotka ovat siinä tilassa. Mutta Esaun kysymys ei ole kysymys Jumalan epäoikeudenmukaisuudesta tai tämän valtakunnan epäreiluudesta.

Each one of us, when we consider that place, we no doubt, our heart weeps for Esau and others in that condition. But the question of Esau is not the question of the injustice of God or the unfairness of this kingdom.

Esau oli ehdollistettu. Vaikka hän oli tuntenut ja hänelle oli suotu uskovaisen kodin armo, hän lähti muiden teiden perään. Ja nyt hän oli tullut pisteeseen, jossa hän ymmärsi, että hänet oli erotettu eikä häntä enää hyväksytty

Esau was conditioned. Though he had known and been granted the grace of a believing home, he departed after other ways. And now he had reached a point where he understood he was separated out and no longer accepted

Koska hän oli hylännyt siunauksen. Hänellä oli tämä kyynelehtivä huuto, joka ohitti kaikki paitsi yhden. Siunaa minua, isäni. Siunaa minua, minuakin, oi isäni. Jumalan valtakunnalla ei ole useita siunauksia. Pelastava sanoma

Because he had rejected the blessing. He had this tearful cry that passed all but one. Bless me, my father. Bless me, even me also, oh my father. God's kingdom doesn't have multiple blessings. The saving message

Taivaallisen Isän sydämestä tulevat nämä almut yhden valtakunnan kautta. Jos alamme sääliä Esauta tässä ja niitä esteitä, jotka olivat hänen tiellään, mitä ikinä ne olivat,

From the heart of the Heavenly Father come these alms through one kingdom. If we begin to sympathize with Esau here and those obstacles that were in his path, whatever they were,

Nämä asiat menevät paljon yli ymmärrykseni, mutta jos alamme sääliä [Esauta] sillä tavalla, että alamme etsiä vikaa ja syyllisiä Jumalan valtakunnasta, joka koostuu köyhistä ja syntisistä jäsenistä tekemässä Hänen työtään. Asetamme itsemme vaaralliseen paikkaan. Älkäämme koskaan

These matters go far beyond my understanding, but if we begin to sympathize with [Esau] in that way, that we begin to find fault and blame in God's kingdom, which is made up of poor and sinful members doing His work. We put ourselves in a dangerous place. Let us never

Niitä, joille työ on uskottu, ei nostaa heitä sellaisella kriittisellä silmällä, että syyttäisimme heitä omasta kokemuksestamme.

Those who have been entrusted with the work, not to lift them with such a critical eye as blaming them for our own experience.

Emme tee tätä lainkaan nostaaksemme heitä eri, korkeampaan paikkaan, vaan me vain yksinkertaisesti, ymmärrettyämme, jos pystymme ottamaan vastaan sen armon, joka meille itsellemme on saatu antaa, silloin Jumala myös pystyy poistamaan ne viat, joita näemme, omista silmistämme ja veljistämme ja sisaristamme.

We don't do this at all to lift them up into a different, a higher place, but we just simply, having understood, if we are able to receive the grace which we ourselves have been able to be given, then God also is able to remove those faults that we see from our own eyes and our brothers and sisters.

Jumalan valtakunta yksinkertaisesti pysyy, todella pysyy, kotina, jossa evankeliumia saarnataan kaikille, jotka haluavat uskoa. Saanko vilpittömyyteni? Saan vilpittömyyteni.

God's kingdom simply remains, truly remains, to be a home where the gospel is preached to all who wish to believe. Can I have my sincerities? I will have my sincerities.

En halua katkaista keskustelua lyhyeen, mutta iltapäivä alkaa olla pitkällä ja tunnen, että voisimme tyytyä siihen, mitä on sanottu myös.

I don't want to cut the discussion short, but it's getting late in the afternoon and I feel we could contend with what has been said as well.

En tiedä sitä vielä. Ja keskustelu päättyi ilman, että tätä sanottiin minun osaltani. Tämä on takaisin 23. toukokuuta tänä aamuna, tai myöhemmin tänään.

I don't know that yet. And the discussion ended without this being said by my part. This is back to 23 May this morning, or later today.

Ja sitten myös kun kuulin Robertin puhuvan aiemmin. Siinä löydät itsesi. Zach, sinua on muistutettu viime vuosina pakenemaan Minneapolisista.

And then also hearing Robert speak earlier. That's where you find yourself. Zach, you have been reminded in the last few years to flee from Minneapolis.

Tulla Rockfordiin, tulla Elk Riveriin, tulla Lord Haasalan säiliöön. Olet tullut silloin tällöin. Tulit hengessä. Tulit hengessä. Tiedätkö, kenellekään hengen päätöstä ei ole koskaan tehty. Oletko eri mieltä siitä?

To come to Rockford, to come to Elk River, to come to the container of Lord Haasala. You have come once in a while. You came in the spirit. You came in the spirit. You know, for anyone, the decision of the spirit has never been made. Do you disagree with that?

Robert, olet myös ollut eri mieltä Pyhän Hengen kanssa täällä tänään todetessasi, että tunnustuksesi on, että hyväksyt ne ilmapiirissä uskovaisina. Se ei ole sitä, mitä Henki juuri sanoi tänään. Se ei ole sitä, mistä puhuimme. Se on riippuvainen. Se ei ole mukava merkitys olla täällä sanomatta tätä.

Robert, you have also disagreed with the Holy Spirit here today in stating that your confession that you accept those in the atmosphere as believing. That isn't what the Spirit just said today. It's not what we talked about. It's dependent. It's not comfortable meaning to be here without saying this.

[kohta ei ole saatu selvää]

[passage not intelligible to the transcriber]

Mikä on tuonut minulle suurta lohtua näinä vuosina, on se, että olen uskonut lapsina jokapäiväisessä elämässäni ja urallani.

What has brought me great comfort over these years is that I have believed as children in my daily life and career.

Luota ymmärrykseesi menestyäksesi ja elättääksesi perheesi ja kaikkiin näihin yksinkertaisiin asioihin, mutta minun järkeni ei toimi Davidin kanssa. En voi olla samaa mieltä hänen kanssaan uskollisuudestani hänen uskolleen. Ja kaikki nämä kysymykset siitä

Depend on your understanding to be successful and to support your family and all these simple things, but my reason doesn't work with David. I cannot agree with him for my faithfulness to his faith. And all these questions about

Mitä tapahtuisi siinä tilanteessa? Mitä meidän pitäisi tehdä? En tiedä. Tiedän vain, mitä uskon tänään. Tänään uskon, ettei jäätä voi koskaan parantaa. Uskomme päivä päivältä emmekä huomista varten. Siitä tulee mahtavaa.

What would happen in that situation? What should we do? I don't know. I just know what I believe today. Today I believe that the ice can never be cured. We believe day by day and not for tomorrow. It's going to be great.

Heidän ranskalainen viivansa tulee jatkuvasti mieleen, että on vain yksi valtakunta, Jumala. Tunnetko todella, että se valtakunta on täällä? Jos et, missä se on?

Their bullet point keeps coming to mind that there's only one kingdom, God. Do you really feel that that kingdom is here? If you don't, where does that be?

Kun sanomme niin, se jättää sinut heikentyneeksi näkemään minun näkemykseni mukaan. Kuulen sinut monissa puheissa, joita on pidetty. Mutta tarvitsen myös pääasiallisen toimijan huolenpitoa, ja pyydän, että annatte syntini anteeksi. Pyydän, että annatte syntini anteeksi.

When we say that, it leaves you impaired of seeing in my view. I hear you in many of the speeches that have been made. But I need the care of the primary agent as well, and I ask that you forgive my sins. I ask that you forgive my sins.

Olet kuin minä. Minulla on paljon sanottavaa sinusta. Luulen, että ajatukseni vain katoavat. Siinä minä olen. Näinä vuosina on puhuttu paljon siitä, miten he toivat Suomessa.

You're like me. I have a lot to say about you. I think my thoughts just go away. There I am. These years there's been a lot of talk about how they brought in Finland.

Kokemukseni, jonka olen suorittanut yhdeksän vuoden aikana, uskon, että uskomme täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäinen ryhmäni. Keskustelin erään Minneapolisin jäsenen kanssa viime kesänä.

My experience that I've completed over the nine years, I believe that we believe exactly the same way as my first group. I was visiting with a certain member from Minneapolis last summer.

Sen keskustelun aikana aloin epäillä paljon. Näytti siltä kuin olisi ollut syy, että kaikki nämä asiat olivat väärin. Ja hän johdatti minua täysin sitä polkua pitkin, ja ajattelin tätä, ajattelin tätä. En pystynyt vastaamaan mihinkään niistä asioista, joita hän ajatteli.

During that visit, I started having a lot of doubts. It seemed as if there was a reason all these matters were wrong. And he was totally leading me down that path, and I thought about this, I thought about this. I couldn't answer any of those things that he was thinking.

Emme näe näitä asioita samalla tavalla. Minulle opetettiin aina, että se on lapsi uskosta. Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkia näitä asioita. Sitä kutsutaan uskoksi.

We don't see eye to eye on these matters. I was always taught that it's a child by faith. We do not need to understand all these matters. That is what is called faith.

Jos ymmärtäisit kaikki nämä kertomukset, et pelkäisi. Tässä on paikka olla. Olet vilpitön tässä.

If you understood all these narratives, you would not be afraid. This is the place to be. You are sincere in this.

Olisiko muita kommentteja? Muuten pyydän Alania antamaan loppukommentit ja loppurukouksen.

Would there be any other comments? Otherwise I'll ask Alan to give closing comments and a closing prayer.

Kai ajatukseni ovat vähän peloissaan, mutta ajattelin sanoa jotakin, koska nimeni tuli taas esiin. Hyvin hieno kysymys siitä, mikä se oli, missä, missä minä olen? Joten henkilökohtaisesti, kai palaisin tähän yksinkertaiseen sanomaan, että Jeesus oli kuollut syntiemme tähden ja että uskomalla siihen pelastumme.

I guess my thoughts are a little bit scared, but I figured I'd say something since my name came up again. Very great question of what was it, where, where am I? So as far as personally, I guess I would go back to this simple message that Jesus had died for our sins and that by believing in that, we'll be saved.

Minulle siihen se tiivistyy. Ne ovat ne kaksi raamatunjaetta, jotka tulevat mieleen ja palaavat kaikkiin niin hyvin. Tutuin, Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sitten Apostolien teoissa, ja voisin lukea kokonaisen kuvan, pari jaetta,

To me, that's what it comes down to. Those are the two Bible verses that come to mind that go back to everyone so well. The most familiar, For God so loved the world that he gave his only Son, that whoever believes in him should not perish but have eternal life. Then in Acts, and I could read an entire image, a couple of verses,

Ja siinä sanotaan, Apostolien teot 16, että hän vei heidät ulos ja sanoi, herrat, mitä minun pitää tekemän, että pelastuisin? Ja he sanoivat, usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi. Ja sitten myös Roomalaiskirjeessä 10, parissa jakeessa, sanotaan, jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksi ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut.

And it says, Acts 16, that he brought them out and said, sirs, what must I do to be saved? And they said, believe in the Lord Jesus and you will be saved, you and your household. And then also in Romans 10, in a couple of verses, it says, if you confess with your mouth that Jesus is Lord and believe in your heart that God raised him from the dead, you will be saved.

Sillä jos ihmisen sydän uskoo ja tulee vanhurskaaksi, ja jos ihmisen suu tunnustaa ja pelastuu, niin Raamattu sanoo, jokainen, joka uskoo häneen, ei joudu häpeään. Sillä ei ole erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä sama Herra on kaikkien Herra, joka antaa rikkautensa kaikille, jotka huutavat häntä avuksi. Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

For if the heart of one believes and is justified, and if the mouth of one confesses and is saved, then the scripture says, everyone who believes in him will not be put to shame. For there is no distinction between Jew and Greek, for the same Lord is Lord of all, bestowing his riches upon all who call on him. For everyone who calls on the name of the Lord will be saved.

Joten nämä selvät ja yksinkertaiset jakeet Raamatusta ovat minulle lohdullisia, että jos uskon, että Kristus kuoli minun syntieni tähden, uskon, että se evankeliumin sanoma saarnattiin, silloin pelastun. Joten kai se on jotakuinkin vastaus kysymykseen siitä, missä olen.

So these clear and simple verses from the Bible is comforting to me that if I believe that Christ died for my sins, I believe that gospel message was preached, then I'll be saved. So I guess that's kind of the answer to the question of where I am.

Sitten kai koskien, luulen, että joku mainitsi jotakin siitä, että U.C. on vakuuttanut täällä tai jotakin. Joo, luulen, että täällä on uskovaisia. Täällä on ihmisiä, jotka uskovat sen sanoman. Ja sitten uskon myös, että Minneapolisissa on ihmisiä, jotka uskovat sen sanoman.

Then I guess regarding, I think someone mentioned something about the U.C. has convinced here or whatever. Yeah, I think there are believers here. There are people here who believe that message. And then I also believe there are people in Minneapolis who believe that message.

Joten aivan kuten sanotaan, jos uskot sen, pelastut. Joten siinä minä jotakuinkin olen. Myös, saanko uskoa sen sanoman uudestaan tänään? Teillä kaikilla on sittemmin anteeksi Jeesuksen nimessä, veressä. Joten onko tämä yksi niistä tilanteista, joissa evankeliumia ei voi saarnata? Joten olen pyytänyt, saanko syntini anteeksi? Mutta eikö sitä saarnata? Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä.

So just like it says, if you believe that, you will be saved. So that's kind of where I am. Also, can I believe that message again today? You've all since forgiven in Jesus' name, blood. So is this one of those situations where the gospel can't be preached? So I've asked, can I have my sins forgiven? But is it not going to be preached? You can believe your sins forgiven in Jesus' name and precious blood.

Se on se sanoma, jonka mukaan haluan elää, on syntien anteeksiantamus ja usko Kristukseen. Zach, olen pahoillani, että täytyy sanoa, ettemme usko samoin. Eli sanot, ettet usko niiden raamatunjakeiden sanomaa, jotka luin? Zach, uskon, että ne sanat ovat Raamatussa meidän tähtemme, kyllä.

That's the message that I want to live by is forgiveness of sins and faith in Christ. Zach, I'm sorry to say that we do not believe the same. So you say you don't believe the message of those Bible verses that I read? Zach, I believe those words are in the Bible for our sake, yes.

Joo, ja niin uskon sen, ja niin siinä sanotaan. Uskon sen, mutta katsotaan. Kai voisimme ehkä jatkaa tätä keskustelua myöhemmin, mutta niin minä uskon. En usko, että voimme jatkaa tätä keskustelua tätä pidemmälle. Olen pahoillani. Kai voisimme jatkaa. En keskustele siitä enää.

Yeah, and so I believe that, and that's what it says. I believe that, but we'll see. I guess we could maybe continue this discussion later, but that's how I believe. I don't think we can continue this discussion any further than here. I'm sorry. I guess we could continue. I'm not discussing it anymore.

Kai kysymykseni on, että jos uskon tämän ja Raamattu sanoo, että jos uskon tämän, niin pelastun, miten se ei ole totuus? Raamattu sanoo sen juuri tässä selvällä kielellä, mutta nyt sanot, ettei se ole niin, kuka ikinä sen tekee, on oikeassa. Joten luulen, että avataan se takaisin ensi vuonna siihen, mitä Raamattu sanoo ja mitä se sanoo tässä. Tämä kokous on Rockfordin seurakunnan jäsenille, ja tunnen, että te ette ole ykseydessä.

I guess my question is that if I believe this and the Bible says that if I believe this and I will be saved, how is that not the truth? The Bible says it right here in clear language, but now you're saying that that's not how it is, whoever does it is correct. So I think let's open it back next year to what the Bible says and what it's saying here. This meeting is for the Rockford congregation members and I feel that you are not in unity.

Tunnen, että tulitte tänne haastamaan sitä, mitä on opetettu. Olemme kuulleet sitä seitsemän vuotta. Näitä asioita on kierretty ympäri ja ympäri ja ympäri. Emme koskaan pääse yksimielisyyteen. Sielumme eivät vastaa.

I feel you came here to challenge what has been taught. We've heard it for seven years. These matters have been gone round and round and round. We will never reach agreement. Our souls don't answer.

Zach ja [Robert]. Haluan vain sanoa ylistys. Kiitos Jumalalle, että te kaikki rakensitte uudelleen ajoneuvoihinne. Olen ollut siinä kaninkolossa. Olen ollut sen hämmennyksen vallassa. Voin vain kiittää Jumalaa.

Zach and [Robert]. I just want to say praise. Thank God that you all rebuilt into your vehicles. I've been down that rabbit hole. I've been caught up in that confusion. I can only thank God.

Mutta jos on suhde, että Jumalamme pitää meitä, niin hän on täällä. Mutta puhe puheen perään puheen perään, se sai sydämeni riemuitsemaan, mutta kun sinä ja Robert puhuitte, saatoin sanoa vain, rukoilkaa.

But if there's a relationship that our God's keeping us, then he's here. But speech after speech after speech, it made my heart rejoice, but when you and Robert spoke, all I could say is pray.

Rukoilen, että Jumala olisi armollinen ja laupias teille. Jatkakaa tulemista Jumalan huoneeseen. Kukaan ei potki ketään ulos Jumalan valtakunnasta. Keskustelu täällä oli sen tunnustamista, että meillä oli eriseura. Se oli lopullinen ja virallinen LLC:n suviseuroissa.

I pray that God will have grace and mercy on you. Continue to come to God's house. Nobody kicks anybody out of God's kingdom. The discussion here was acknowledging that we had a heresy. It was final and formal at the LLC summer services.

Jos jatkatte sen vastustamista, ette näe asioita selvästi. Emmekä ole koskaan tervehtineet eriseuraisia. Emme tervehdi eriseuraisia. Voimme kiertää ympäri ja ympäri ja ympäri ja lukea Raamattua ja puhua siitä, miten annamme anteeksi, kenelle meidän pitäisi antaa anteeksi. Olemme väsyneitä. Olemme käyneet tätä läpi monia, monia vuosia.

If you continue to battle that, you do not see matters clearly. And we have never greeted heretics. We do not greet heretics. We can go round and round and round and read scripture and talk about how we forgive, who we should forgive. We're tired. We've gone over this for many, many years.

Mutta jatkakaa neuvon etsimistä. Mutta ennen kaikkea, rukoilkaa Jumalaa, että hän näyttäisi ja ilmoittaisi sen teille henkilökohtaisesti. Koska minä en kuule sitä. Henkeni ei sano aamen. Ja minulla on myös minun, minun halukkuuteni, minun väsymykseni,

But continue to seek out advice. But number one, pray to God that he will show and reveal it to you personally. Because I don't hear it. My spirit does not say amen. And I also have my, my willingness, my tiredness,

Kiitos olkoon Jeesuksen nimessä, kallis Isä. Kiitos, herra Herrala. Haluan, että sinulla on vapaa rukouksen sana.

Thanks be given in Jesus name, Precious Father. Thank you, Mr. Herrala. I want you to have a free word of prayer.

Ajatus, joka tuli mieleeni kuullessani tämän puheen muutama minuutti sitten, oli, että mikä puuttuu, on varmasti tunnustuksen sana Kristuksessa, mutta mikä puuttuu, on meidän tunnustuksemme uskossa, kun kuulemme apostolisen uskontunnustuksen, uskontunnustuksen kolmannen uskonkappaleen, joka sanoo, Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, pyhien ylösnousemuksen.

The thought that occurred to me in hearing this speech a few minutes ago was, what is missing is certainly the word of confession in Christ, but what is missing is our confession in faith when we hear the Apostles' Creed, the third article of the Creed, which says, I believe in the Holy Ghost, the Holy Christian Church, the community of saints, the resurrection of saints.

Anna meille synnit iankaikkisessa elämässä. Tätä olemme nähneet niissä, jotka saattoivat eksyä tällä tavalla. He ovat kadottaneet näkyvistään Jumalan valtakunnan ja apostolisen uskontunnustuksen kolmannen uskonkappaleen merkityksen. Siksi heidän ja kaikkien ympärillämme olevien maailman luterilaisten kirkkojen välillä ei ole eroa. Mutta tässä on, missä, kalliisti tänään, meillä on yhden valtakunnan Pyhä Henki.

Give us the sins in life everlasting. This is what we have seen with those who could stray this way. They have lost sight of God's kingdom and the meaning of the third article of the Apostles' Creed. That's why there's no difference between them and all the world Lutheran churches around us. But here is where, preciously today, we have the Holy Spirit of one kingdom.

Jumala siunatkoon teitä.

May God bless you.