LLC:n johtokunnan ja Wolf Laken seurakunnan kokous 7. joulukuuta 2019

Phil Alajoki: Ennen kuin aloitamme tämän keskustelun alkurukouksella, haluaisin toivottaa sydämellisesti tervetulleiksi kaikki teidät, jotka olette tulleet tänne tänä päivänä. Rukoilkaamme. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Kaikkivaltias, vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, olemme nyt kokoontuneet sinun pyhien kasvojesi eteen ja sinun pyhän sanasi eteen. Olemme kiitollisia, että Henkesi kautta olet yhä keskellämme. Jatka pyhien kasvojesi ja pyhän sanasi ilmoittamista meille. Anna jokaiselle meistä valtakuntasi ja kaikki, minkä olet valmistanut meille rakkaassa Pojassasi. Tarjoa tänä päivänä neuvoa, johdatusta, jotta rakkaus ja ykseys ja yksimielisyys palautuisivat. Ravitse, suojele ja kanna meitä armossasi. Anna jokaiselle meistä, rakas Isä, kuulevat korvat ja vastaanottavaiset sydämet, suo meille rakkautta, kärsivällisyyttä ja anteeksiantamusta toinen toisillemme. Siunaa kokoontumisemme. Ole kanssamme tänä päivänä Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden ja nimesi kunniaksi ja kirkkaudeksi. Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme, ja anna meille anteeksi rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iankaikkisesti. Aamen.

00:02:56 En aio. Viedä paljon aikaa tässä. Kuitenkin ajattelin, että olisi hedelmällistä ja hyvää, että menisimme yhdessä muutamaan Jumalan sanan kohtaan tätä tarkoitusta varten, että jokainen meistä, valitettavasti, ei ole jättänyt lihaansa ja vertaan ovelle. Olemme kaikki syntisiä ja turmeltuneita. Joten se on... Joten on hyvä mennä Jumalan sanaan ja kuulla itse, mitä Jumala haluaa kertoa meille. Ja pyydän teitä, kun menemme näihin Jumalan sanan kohtiin, että jokainen meistä ei kuulisi näitä sanoja jotakuta toista varten, vaan pohtisi ja harkitsisi ja kuuntelisi näitä Jumalan sanoja omaa sydäntänne ja omaa sieluanne varten. Apostoli Paavali kehotti uskovaisia aikanaan, antoi kehotusta, opetusta, lohdutusta. Ja ajattelin lukea kohdan, joka löytyy hänen kirjeestään kolossalaisille. Ja kuulemme nämä sanat kolmannesta luvusta, alkaen kahdennestatoista jakeesta. Pukekaa siis päällenne, Jumalan valittuina, pyhinä ja rakkaina, laupeuden sisukset, ystävällisyys, nöyrämielisyys, sävyisyys, pitkämielisyys, kärsien toinen toistanne, antaen anteeksi toinen toisellenne. Jos kenellä on riitaa jotakuta vastaan, niin kuin Kristus on antanut teille anteeksi, niin tehkää tekin. Ja kaiken tämän lisäksi pukekaa päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side. Ja Jumalan rauha hallitkoon teidän sydämissänne, johon te myös olette kutsutut yhteen ruumiiseen, ja olkaa kiitolliset. Kristuksen sana asukoon teissä runsaana kaikessa viisaudessa, opettaen ja neuvoen toinen toistanne psalmeilla ja virsillä ja hengellisillä lauluilla, laulaen armossa sydämissänne Herralle.” (Kol. 3:12–16) Apostoli Paavali, jonka tunnemme rakkauden apostolina, puhuu tästä aiheesta hyvin paljon. Luulen, että meidän on hyvä pysähtyä ja harkita hänen sanojaan, jotka hän on kirjannut meille kirjeissään. Rakkaat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Ja jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Tässä ilmestyi Jumalan rakkaus meitä kohtaan, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Tässä on rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitukseksi meidän synneistämme. Rakkaat, jos Jumala niin rakasti meitä, meidänkin tulee rakastaa toinen toistamme. Miten tämä rakkaus, josta apostoli puhuu, miten se toimii? Apostoli Paavali, hyvin tuttu kohta meille, puhuu tästä rakkaudesta Jumalasta. Rakkaus on pitkämielinen lajissaan, rakkaus ei kadehdi, rakkaus ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu helposti, ei ajattele pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuudesta, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Tämä rakkaus, joka on syntynyt Jumalasta, ei kuitenkaan ole sellaista rakkautta, joka katsoo väärintekemisen läpi, ei halua nuhdella rakkaudessa, vaan kuten kuulimme, se ei iloitse vääryydestä, vaan totuudesta. Tämä Jumalan rakkaus haluaa päästä totuuteen. Nuhde sinänsä, oikealta perustukselta, on rakkautta. Haluamme huolehtia toisistamme. Tätä Jeesus toivoo meille tänään, että kokoontuisimme yhteen rakkaudessa toinen toisiamme kohtaan. Löytäisimme lohtua opetuksesta, ojennuksesta, nuhteesta hänen pyhästä sanastaan. Mutta jo ennen kaikkea tätä hän toivoo, että jokainen meistä henkilökohtaisesti uskoa omat syntimme, vikamme ja epäilyksemme anteeksi annetuiksi. Tämä on se rakkaus, jota Herra Jeesus haluaa ojentaa jokaiselle meistä. Joten ehkä olemme tulleet monin sekavin tuntein, oma lihamme ja veremme, omat ajatuksemme, ja niin edelleen, omat pelkomme, omat huolemme, mutta voimme panna ne syrjään. Ja juuri tällä hetkellä saatte ottaa vastaan tämän evankeliumin sanoman omaan sydämeenne. Kohottakaa sydämenne ja uskokaa kaikki syntinne, epäilyksenne ja huolenne anteeksi. Ja voimme mukavasti elää tästä evankeliumista. Se voi antaa meille rohkaisua, rohkaisua tälle päivälle, ja se on voimamme pelastukseksemme. Ja voimme hyvin mukavasti keskustella rakkaudessa, ilman pelkoa, ilman vapisemista, ja pyytää rakasta taivaallista Isäämme koko päivän ajan auttamaan meitä. Ja tätä hän haluaa tehdä. Taas, kohottakaa sydämenne ja uskokaa. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä.

Before we begin this discussion in opening prayer, I would like to give a heartfelt welcome to all of you that have come here this day. Let us pray. In the name of the Father, the Son and the Holy Ghost. Almighty and righteous God, our dear heavenly Father, we now have assembled before your holy face and before your holy word. We are thankful that through your spirit you are still in our midst. Continue to reveal unto each of us your kingdom and all that you have prepared or us in your dear Son. Offer this day counsel and guidance so that love and unity and one-mindedness would be restored. Nourish, protect and bear us in your grace. Give unto each one of us to dear Father, hearing ears and receptive hearts. Grant unto us love, patience and forgiveness one to another. Bless our gathering. Be with us this day for the sake of your son Jesus Christ and for the honor and Glory of your name. Our Father, which art in heaven, Hallowed be thy Name. Thy Kingdom come. Thy will be done in earth, As it is in heaven. Give us this day our daily bread. And forgive us our trespasses, As we forgive them that trespass against us. And lead us not into temptation, But deliver us from evil. For thine is the kingdom, The power, and the glory, For ever and ever. Amen. I won't take much time here. However, I thought that it would be a fruitful and good that we would go together to to a few portions of God's word for this purpose that each and every one of us unfortunately have not left our flesh and blood at the door. We are all sinful and corrupt. So, it is good to go to God's word and to hear for ourselves what God wishes to tell us. And I ask you when we go to these portions of God's word that each and every one of us would not hear these words were someone else, but would ponder and consider and listen to these words of God for your own heart and for your own soul. The Apostle Paul exhorted believers in his time. He gave exhortation, instruction and comfort. I thought to read a portion that is found in his letter to the Colossians. We will hear these words from the third chapter, beginning with the 12th verse. “Put on therefore, as the elect of God, holy and beloved, bowels of mercies, kindness, humbleness of mind, meekness, longsuffering; Forbearing one another, and forgiving one another, if any man have a quarrel against any: even as Christ forgave you, so also do ye. And above all these things put on charity, which is the bond of perfectness. And let the peace of God rule in your hearts, to the which also ye are called in one body; and be ye thankful. Let the word of Christ dwell in you richly in all wisdom; teaching and admonishing one another in psalms and hymns and spiritual songs, singing with grace in your hearts to the Lord.” (Col. 3:12-16) The Apostle Paul, who we know is as the apostle of love, speaks about this topic very much. I think it is good for us to stop and consider his words that he has recorded for us in his epistles. “Beloved, let us love one another: for love is of God; and every one that loveth is born of God, and knoweth God. He that loveth not knoweth not God; for God is love. In this was manifested the love of God toward us, because that God sent his only begotten Son into the world, that we might live through him. Herein is love, not that we loved God, but that he loved us, and sent his Son to be the propitiation for our sins. Beloved, if God so loved us, we ought also to love one another.” (1 John 4:7-11) How does this love that the Apostle speaks about, how does it act? The Apostle Paul in a very familiar portion, he speaks about this love from God. “Charity suffereth long, and is kind; charity envieth not; charity vaunteth not itself, is not puffed up, Doth not behave itself unseemly, seeketh not her own, is not easily provoked, thinketh no evil; Rejoiceth not in iniquity, but rejoiceth in the truth; Beareth all things, believeth all things, hopeth all things, endureth all things.” (1 Cor. 13:4-7) Love that is born of God, it is not that type of love that looks through wrongdoing. It wishes to rebuke in love. As we heard, it does not rejoice in iniquity, but in the truth. This love of God wishes to get to the truth. Rebuke in and of itself from the correct foundation is love. We wish to care for each other. This is what Jesus wishes for us today that we would gather together with love one for another. We would find comfort and instruction, reprove, rebuke from his holy word. Even before all of this, he wishes that each of us can personally believe our own sins, faults and doubts forgiven. This is the love that the Lord Jesus wishes to extend to each and everyone of us. Perhaps we have come with me mixed feelings, our own flesh and blood, our own thoughts, and so forth. Our own fears, worries. But we can set them aside. At this very moment, you can receive this gospel message into your own heart. Uplift your heart and believe all of your sins and doubts and worries forgiven. We can comfortably live of this gospel. It can give us encouragement for this day. It is our strength for our salvation. We can very nicely discuss with love, without fear and trembling, and ask our dear heavenly Father throughout the day to help us. This is what he wishes to do. Again, uplift your heart and believe all sins forgiven in Jesus’ name and precious blood.

Briar Siljander: No, hyvää huomenta ja Jumalan terve. Luulen, että se on minun rukoukseni ja meidän kaikkien täällä rukous, että voisimme käydä hyvän keskustelun ja että asioista, jotka ovat vaivanneet meitä, voitaisiin keskustella avoimesti, että voisi tulla selkeyttä, ja jos Jumala suo, joihinkin näistä asioista voisi tulla ratkaisu. Valmistautuessani tähän päivään minulla on ollut jonkin verran kirjeenvaihtoa Jim Frantin ja Randy Herralan ja Pat Laken ja Joe Ouelletten kanssa, ja keskustelin joistakin käytännön asioista, jotka toivon voitaneen jakaa LLC:n johtokunnan ja seurakunnan kanssa. Mutta kosketan vain paria niistä lyhyesti. Esityslista, uskoakseni takana on joitakin esityslistan kopioita. Esityslistalla on pääasiassa kolme aihetta, ja toive on, että voisimme keskustella kustakin näistä täysin. Ja vuorotellen, jotta voisimme käydä enemmän vuoropuhelua. Ja jos se vie enemmän aikaa, kuten se saattaa, voimme jatkaa näitä keskusteluja tulevissa kokouksissa, kuten meidän pitääkin. Jos on muita keskustelunaiheita, meidän pitäisi ottaa nekin huomioon, ja ne voidaan lisätä listaan. Meitä on täällä tänään paljon, ja kaikki ovat olleet tervetulleita tulemaan ja ovat vapaita tulemaan. Yksi haasteista, jonka se tuo, on käydä vuoropuhelua tai keskustelua. Tiedättehän, jos me kaikki puhuisimme täällä viisi tai kymmenen minuuttia, olisimme pitkällä huomisessa. Joten käytännön näkökulmasta olisi hyvä, jos LLC:n johtokunnan jäsenet ja Wolf Laken seurakunta puhuisivat ensin ja antaisivat sen keskustelun käydä heidän välillään. Ja sitten muut pidättäisivät kommenttinsa, kunnes se keskustelu on päässyt jonkin verran eteenpäin tai voimme ainakin kuulla seurakunnalta ja johtokunnalta niistä huolista, jotka olivat tämän päivän tapaamisemme perusta. Sanoisin myös, että keskusteluissa jos voimme yrittää keskittyä kuhunkin näistä, koska ne ovat tärkeitä, ja luulen, että vihollinen on luonut paljon sekaannusta, ja osa toivettamme täällä on, että voisimme, käsittelemällä yhtä ja käymällä vuoropuhelua eikä vain puheiden sarjaa, ehkä voisimme päästä ymmärrykseen jopa joistakin yksityiskohdista, jotka on mainittu. Toinen haaste tai toive on, että voisimme keskustelun kanssa pitää sen keskusteluna. Olemme nähneet aiemmissa kokouksissa, joissa joku puhuu ja neljä tai viisi tuntia myöhemmin kuulemme ehkä selityksen sille, mitä luulimme huolen olleen, tai vastauksen siihen, ja luulen, että se on ollut lähde osalle molemminpuolisesta turhautumisesta, ainakin sen osalta, mitä olen havainnut. Olen myös pyytänyt, että aiempien kokousten mukaisesti kokouksesta tehtäisiin virallinen tallenne ja että se asetetaan saataville, ja Wolf Lake on ilmoittanut, että he tekevät sen tänään. Joten ensimmäinen aihe tulee siis... juontuu, luulen, puheista, joita Wolf Laken johtokunnan jäsenet pitivät Monticellon johtokunnan jäsenten työseminaarissa, ja siitä on noin kahdeksan kuukautta. Valmistautuessani taas tähän kokoukseen lähetin litteroinnin niistä lausunnoista Jimille ja Randylle ja Patille ja Joelle ja pyysin, että he jakaisivat ne seurakunnan ja johtokunnan kanssa, jotta voisimme vähän virkistää muistiamme siitä, mitä siellä sanottiin, ja ehkä koota ajatuksiamme, jotta voimme käydä hyvän keskustelun. siitä, mitä huolia siellä oli. Joten luulen, että sen myötä, taas, se on minun rukoukseni ja luulen, että se on meidän kaikkien rukous, että voisimme käydä hyvän ja avoimen keskustelun, ja pyydämme, että Jumala tekisi selväksi, mitä nämä huolet ovat, ja toivottavasti toisi ratkaisun. Onko meillä mikrofonia kiertämässä? Joten luulen, että sen myötä voimme avata keskustelun.

Good morning and God peace! It is my prayer and the prayer of all of us here that we could have a good discussion. And the issues that have been troubling us could be discussed openly so that there might be clarity. And if God wills, there might be resolution through some of these issues. In preparation for today, I have had some correspondence with Jim Frantti and Randy Herrala, Pat Lake and Joe Wuollet. We discussed some housekeeping matters that I hope have been able to be shared with the LLC board and the congregation. I will just touch on a couple of those briefly. I believe there are some agenda copies in the back. There are three topics primarily on the agenda. The hope is that we could discuss each of these in turn so that we could have more of a dialogue. If it takes more time, as it may, we can carry these discussions into future meetings, as we should. If there are other topics of discussion, we should take note of those. They can be added to the list. There are a lot of us here today. All of the welcome to come in are free to come. One of the challenges that does present itself is to have a dialogue or a discussion. If all of us would be speaking in 5 or 10 minutes, we would be well into tomorrow. So, from a practical perspective, it would be good if the members of the LLC board and the Wolf Lake congregation would speak first and allow that discussion to occur between them. And that others would reserve their comments until that discussion has been able to make some headway, or at least so we can hear from the congregation and the board about concerns that were the basis for us meeting today. I would say also, in the discussions, if we can try to focus on each of these, because they are important. The enemy has created a lot of confusion. Part of our hope here is that we could by addressing one and having a dialogue, and not just a series of speeches, maybe we could come to an understanding even on some of the specifics that have been noted. The other challenge or hope is that we could with a discussion keep it as a discussion. We have seen in previous meetings, where one speaks and four or five hours later we are hearing maybe an explanation of what we thought the concern was or a response to it. I think that has been the source of some of the mutual frustration, at least as far as what I have observed. I have also asked that consistent with past meetings that there would be an official recording of the meeting. And that it be made available. Wolf lake has indicated that they will do that today. So, the first topic stems from the speeches the members of Wolf Lake board from the Monticello board member’s workshop. It was about 8 months ago. In preparation again for this meeting, I sent I sent a transcript of those statements to Jim, Randy, Pat and Joe. I asked that they would share those with the congregation and the board so that we could refresh ourselves a little bit on what was said there. We could gather our thoughts and have a good discussion on what concerns were there. So, with that again, it is my prayer, I think it is the prayer of all of us that we could have a good and open discussion. We ask that God would make clear what these concerns are, and hopefully it will bring resolution. Do we have a microphone floating around? With that I think we can open the discussion.

Jim Frantti: Nousen seisomaan tänne. Olen vanha koulunopettaja. Jumalan terve, kaikki. On hyvä olla täällä. Mutta samalla minun täytyy sanoa, että, kuten kuulimme veljeltämme Phililtä, tulen tänne raahaten myös tätä vanhaa osaa ja tuntien henkilökohtaista väsymystä ja puutteellista tyhjyyttä omalta osaltani. Kysyn alussa, saanko uskoa syntini anteeksi. Haluan uskoa, ja tulen tänne myös luottaen siihen, että kaikki te veljet ja sisaret, jotka olette tulleet tänne, olette tulleet samaa tarkoitusta varten, että tekin haluatte uskoa, että meillä on yhteinen päämäärä, että haluamme päästä taivaaseen yhdessä, emmekä halua nähdä ketään kadotettuna matkalla. Ja tiedän, että tulemme tänne, me kaikki, omine henkilökohtaisine rukouksinemme, luulen, että jokainen teistä on sydämessään rukoillut, että Jumala olisi täällä auttamassa meitä tänään. Ja meitä muistavat myös monet, monet uskovaiset, kun kokoonnumme. Ja toistaisin jotain, mitä kuulimme alkurukouksesta veljeltämme Phililtä ja kommenteista. Itse asiassa raamatunkohta, joka oli tullut mieleeni tullessani tänne tänä aamuna, oli se, miten apostoli Paavali sanoi, Paavali kirjoittaa Timoteukselle, ja ajattelen usein niitä sanoja hänen ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle, kun hän sanoi, että tämä on varma sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Ja Paavali sovelsi sitä itseensä, ja se koskee jokaista meistä täällä tänään, että olemme suurimpia syntisten joukossa. Ja niin kukaan meistä ei varmasti voi tuntea, että olisimme jotenkin kenenkään muun yläpuolella täällä, eikä että meillä olisi vastaukset, vaan olemme riippuvaisia toisistamme ja siitä johdatuksesta, jonka Jumalan Henki antaa monien eri lahjojen kautta. Katselin, kuinka kauniisti tämä kirkko koristeltu joulunaikaa varten. Kun istuin täällä, ajattelin, että se on aikaa, jolloin muistamme Vapahtajamme syntymää. Antakaamme Muistakaamme, miksi hän tuli, maksamaan kaikkien syntiemme hinnan, koko elämämme edestä syntejä ja koko maailman synnit. Joten meillä on syytä olla kiitollisia siitä joulun ajasta, että voimme viettää sitä hänen valtakuntansa keskellä.

00:21:45 Johtokuntamme antoi hyvin ystävällisesti minulle tämän tehtävän yrittää vain esittää muutama avauskommentti johtokunnan puolesta. Mutta ajattelin sitä etukäteen. Kirjoitin vain muutaman ranskalaisen viivan puhelimeeni, mutta en ole oikeastaan valmistellut mitään sen enempää, koska toiveeni ja rukoukseni on, että ehkä se on vähän pelottavaa, mutta sanoin veljellemme tänne tullessa, että ajattelin vain avata suuni ja katsoa, mitä tulee ulos. Joten toivon, että kuuntelette minua sillä lähimmäisenrakkaudella ja rakkaudella, josta juuri kuulimme avauskommenteissa. Tiedätte, että Briar mainitsi Monticellon kokouksen muutaman kuukauden takaa, mutta pohdin juuri tätä, että jotkut kokouksistamme ja keskusteluistamme ulottuvat aina neljän vuoden taakse vuoteen 2015. Ja luulen, että se, mikä aloitti kokousten sarjan, oli saarna, jonka veljemme Darwin piti Outlookissa, ja se oli herättänyt jonkin verran huolta uskovaisten keskuudessa. Näytti siltä, että se aiheutti jonkin verran jakautumista. Jotkut puhuivat siitä hyvin myönteisesti ja jotkut tunsivat olevansa hyvin huolestuneita siitä. Ja LLC:n johtokunta ja henkilökunta olivat keskustelleet siitä ja ajatelleet, että jos se aiheuttaa jakautumista, ehkä on parasta, ettemme pidä sitä arkistossa, jossa se on esillä koko yleisön ja maailman kuultavana. Mutta emme pitäneet reiluna veljeämme kohtaan, että emme yksinkertaisesti pidä sitä siellä, vaan että meidän pitäisi käydä hänen luonaan, jotta hän on tietoinen, miksi se poistettaisiin. Ei siksi, että meillä olisi ollut mitään kysymyksiä tai epäilyksiä siitä, miten hän uskoo, tai mitään sellaista, vaan yksinkertaisesti siksi, että emme kokeneet olevan hyvä pitää sitä siellä, jos se aiheutti huolta. Joten olimme pyytäneet kahta veljeä, luulen alun perin Eric Jurmua ja Randy Herralaa, voisivatko he tulla käymään hänen luonaan vain jakamaan ne ajatukset. Mutta kun pyyntö esitettiin, hän pyysi, että koko Wolf Laken johtokunta voisi osallistua siihen keskusteluun. Ja niin pyysimme myös veljeämme Jim Jurmua liittymään, ja ne kolme veljeä tulivat. Ja näytti siltä, että se keskustelu ei mennyt hyvin. Siihen jäi joitakin ajatusten eroja, ja niin jatkokeskustelu järjestettiin täällä Wolf Laken kirkolla pari kuukautta myöhemmin, ja Wolf Laken johtokunta ja puhujat ja yhdessä niiden kolmen kanssa, jotka mainitsin LLC:stä, veljiämme Keithiä, Warren Amya ja Yoko Hopsaria pyydettiin osallistumaan myös. Ja näytti siltä, että sekään kokous ei ratkaissut asioita. Huolia ilmaistiin ja joitakin eroja. Ja niin sen jälkeen oli... kokous, joka järjestettiin Menahgan kirkolla, ja Wolf Laken johtokunnan ja puhujien ja muiden LLC:n veljien lisäksi Steve Hadiaa, John Blomquistia ja minua pyydettiin liittymään siihen kokoukseen. Joten kävimme sen keskustelun. Ja siihen aikaan Wolf Laken johtokunta esitti meille pyynnön, että he haluaisivat nähdä kokouksen, johon osallistuisi joitakin muita seurakuntien johtokuntia. Meidän ehdotuksemme oli ollut Menahga, mutta Wolf Laken johtokunta sanoi, että he mieluummin haluaisivat sen olevan Minneapolisin ja Rockfordin johtokunnat. Joten myöhemmin meillä oli sellainen kokous Wolf Laken, Rockfordin, Minneapolisin ja LLC:n johtokuntien kesken. pidettiin Minneapolisin kirkolla. Se oli se kokousten sarja, joka pidettiin 3 ja 4 vuotta sitten. Sen lisäksi oli itse asiassa vain yksi muu vierailu, joka meillä oli LLC:n ja Wolf Laken johtokunnan välillä, ja se pidettiin lokakuussa 2016 Brainerdin kirkolla. Se oli sama ryhmä LLC:n veljiä ja Wolf Laken johtokunta. Ja sanoisin siitä kokouksesta, että luulen, että useimmat tai ehkä kaikki meistä lähtivät sellaisella tunteella, että se vierailu meni hyvin hyvin. Muistan puhuneeni veljemme Brucen kanssa täällä kokouksen jälkeen, ja hänen kommenttinsa oli, tämä on paras vierailu, joka meillä on ollut. Ja näytti siltä, että pystyimme keskustelemaan siellä hyvin avoimesti. Sen jälkeen meidän välillämme ei ole ollut kokouksia. LLC:n ja Wolf Laken johtokunnan välillä on ollut monia muita kokouksia. Keskilännen alueen kokous, Etelä-Minnesotan kokoukset, Minnesotan seurakuntien puheenjohtajien kokous. Oli yksi kokous, jonka tiedän pidetyn Menahgassa. jota en tiedä, kuka kutsui koolle, mutta siinä oli johtokuntia Cokatosta, Brainerdista, Menahgasta, Wolf Lakesta, ja kuka tahansa sen kokouksen kutsuikin koolle, pyysi myös jonkin verran edustusta LLC:n johtokunnalta. Joten se oli tavallaan kokousten sarja. Ja syy, miksi mainitsen sen, ensinnäkin taustaksi, miten kaikki ne tällaiset kokoukset syntyivät? Mutta mainitsen sen myös siksi, että, kuten me kaikki tiedämme, huhumylly on aina niin aktiivinen. Itse asiassa vaihdoin sähköposteja veljemme Esan kanssa juuri toissa päivänä, ja hän mainitsi, ja olin samaa mieltä hänen kanssaan, mainitsin myös, että vihollinen näyttää käyttävän huhumyllyä levittääkseen kaikenlaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Ja yksi asioista, jotka minulle sanottiin, oli, että LLC on ahdistellut Wolf Laken seurakuntaa parinkymmenen kokouksen sarjalla. Ja, tiedättehän, se ei yksinkertaisesti ole. Se on paikkansapitävä lausunto. Mutta joka tapauksessa, huolet, jotka ovat nousseet esille, en tiedä, miten alkaa käsitellä niitä. Tiedän, että tällä esityslistalla, jonka Wolf Lake valmisteli, esityslistan kohta oli jakaa, mitkä saattoivat olla huolet niistä kommenteista, jotka esitettiin siinä Monticellon kokouksessa. Tiedättehän, on keskusteltu niin monista aiheista. Yksi on ollut tämä anteeksiantamuksen alue ja monet anteeksiantamuksen eri puolet. Ja jos vain sallitte minulle, tiedän, että tämä on pidempi kuin Breyer toivoi puheilta, mutta jos vain sallitte minulle, niin se ehkä säästää joitakin muita puheenvuoroja, myöhemmin. Ilmaus jatkuva anteeksiantamus on tullut esille silloin tällöin. Se näyttää olevan takiainen joissakin satuloissa. ja ehkä olisi hyvä, jos voisimme vain olla ajattelematta sitä ilmausta. Mutta, tiedättehän, luulen, että uskomme, luulen, että me kaikki uskomme, näin ainakin itse näkisin sen, että elämme jatkuvasti Jumalan armon suojeluksessa. Että elämme päivittäin syntien anteeksiantamuksessa. Ja niin sen täytyy olla, koska me kaikki kannamme perisyntiä. Olemme kaikki synnin turmelemia. Ja jos emme voisi uskoa, että voimme elää päivittäin syntien anteeksiantamuksessa, missä olisimme? Meillä ei olisi mitään toivoa. Kannamme joka päivä tätä vanhaa osaa. Kuulimme Phililtä, emme voineet jättää sitä ulos ovelle. Meidän täytyy voida elää joka päivä ja joka hetki anteeksiantamuksessa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että me kaikki olemme tunteneet vaikutuksen, kun lankeamme syntiin, miten se vie ilomme ja vapautemme ja tahraa omantuntomme. Ja niin tarvitsemme evankeliumin voimaa, että voisimme pitää uskon ja hyvän omantunnon. Eikä se ole lakihenkistä opetusta, kun meitä rohkaistaan panemaan synti pois. Ainakaan minusta se ei tunnu siltä. Se tuntuu rakastavalta kutsulta. Rakas veli, sinun ei tarvitse kantaa synnin taakkaa. Tämä on anteeksiantamuksen ja armon valtakunta. Ja milloin tahansa haluat kuulla evankeliumin, voit pyytää, ja sitä saarnataan vapaasti. Vanhurskauden vaate on ollut aiheena.

I will stand up here. I am an old school teacher. God’s Peace, everyone. It is good to be here. But at the same time I have to say that, as we heard from her brother Phil, I come here dragging also this old portion and I feel personal weariness, lacking and emptiness on my own part. I ask at the beginning if I may believe my sins forgiven? I want to believe. I come here also trusting that all of you brothers and sisters, who have come here, have come for the same purpose. You also want to believe. We have a mutual goal -- we want to get to heaven together. We don't want to see anybody lost on the way. I know we come here all of us with our own personal prayers. I think that each of you have in your heart prayed that God would be here helping us today. We are also remembered by many, many believers as we gather. And I would reiterate something that we heard from the open prayer from our brother Phil and comments. Actually the portion of the Bible that had come to my mind here this morning was how the Apostle Paul writes to Timothy. I often think about those words in his first epistle to Timothy, when they said that this is a faithful saying and it is worthy that all accept it that Jesus Christ came into this world to save sinners, of whom I am chief. Paul applied that to himself. And it applies to each one of us here today. We are chief among sinners. So, none of us can surely feel that somehow we are above anyone else here nor that we have answers. But we depend on each other and on the guidance that God’s spirit give through many different gifts. I was looking at how nicely this church was decorated for Christmas season. When sitting here I thought that, it is a time when we are remembering the birth of our savior. Let us remember why he came. To pay the price of all of our sins, our whole lifetime's worth of sins and the sins of the whole world. So, we have reason to be thankful at Christmas season. We can observe it in the midst of his kingdom. Our board very kindly gave me this task to just try to make a few opening comments on behalf of the board. I was thinking about it ahead of time. I wrote just a few bullet points on my phone. I haven't really prepared anything beyond that because, my hope and prayer is that -- maybe it is a little bit scary, but I told my brother coming here that I thought I would just open my mouth and see what comes out. I hope you listen to me with charity and love that we just heard about in the opening comments. Briar mentioned the meeting in Monticello a few months ago. I was just reflecting on this that some of our meetings and discussions go all the way back 4 years to 2015. I think what started a series of meetings was there was a sermon kept by our brother Darwin in Outlook. It raised some concern among believers. It seemed like it caused some divisions. Some spoke very favorably of it and some felt very troubled by it. The LLC board and staff had discussed it and thought that if it is causing division, maybe it is best that we not keep it on the archives where it is aired for all of the public and the world to hear. But we did not think that it was fair to our brother that we simply don't keep it there. We should visit with him so he is aware of why it would be removed. Not because we had any questions or doubts about how he believes or anything like that. Simply, we didn't feel that it was good for us to keep it there if it was causing concern. So, we had asked two brothers initially -- Eric Jurmu and Randy Herrala -- if they could come and visit with him just to share those thoughts. But when the request was made, Darwin asked that the entire Wolf Lake Board would be able to participate in that discussion. So, we also asked her brother Jim Jurmu to join. Those three brothers came. It seemed like that discussion did not go well. It was left with some differences and thoughts. So, I follow up discussion was arranged here at the Wolf Lake Church a couple of months later with the Wolf Lake board and speakers and the three that I mentioned from LLC, our brothers Keith Waaraniemi and Jouko Haapsaari we're asked to attend as well. It seemed like that meeting also did not resolve things. There were concerns expressed and some differences. So, subsequent to that, there was a meeting that was arranged at the Menahga Church. In addition to the Wolf Lake board and speakers and the other LLC Brothers, Steve Haataja, Jon Blomquist and I were asked to join that meeting. So, we had that discussion. At that time, the Wolf Lake board made a request that they would like to see a meeting involving some other congregation boards. Our suggestion had been Menahga, but the Wolf Lake board said that they would prefer that it would be the Minneapolis and Rockford boards. So, subsequently we had that kind of meeting Wolf Lake, Rockford, Minneapolis and LLC boards, which was held at Minneapolis Church. That was the series of meetings that took place 3 and 4 years ago. Beyond that there was only actually one other visit that we had between LLC and the Wolf Lake Board .That was held in October 2016 at the Brainerd Church. It was the same group of a LLC Brothers and the Wolf Lake board. I would say of that meeting, most or maybe all of us left with a feeling that the visit went very well. I remember talking with our brother Bruce after the meeting. His comment was, this is the best visit we have had. It seemed like we were able to visit there very openly. Beyond that there have been no meetings between the LLC and the Wolf Lake Board. There have been many other meetings. Midwest area meeting, southern Minnesota meetings, Minnesota congregation Chairman's meeting. There was one meeting I know it was held at Menahga. I don't know who called it, but it was boards from Cokato, Brainerd, Menahga, Wolf Lake. Whoever called that meeting also requested some representation from the LLC board. That was the series of meetings. The reason that I mentioned. First of all, by way of background, how did all of those kinds of meetings come about? I also mentioned it because, as we know the rumor mill is always so active. In fact, I got an exchange of emails from our brother Esa just the other day. He mentioned and I agreed with him. The enemy seems to use the rumor mill to spread all kinds of things that are not accurate. One of the things that was said to me was that the LLC has been badgering the Wolf Lake congregation with a series of 20 some meetings. It simply is not an accurate statement. But anyway, the concerns that have come up. I don't know how to begin to address them. I know that in this agenda that was prepared by Wolf Lake, the agenda item was to share what might have been the concerns from comments made at the meeting in Monticello. There have been so many topics discussed. One is the area of forgiveness in many different aspects of forgiveness. If you would just indulge me. I know this is longer than Briar wished for speeches. But if you would indulge me so it may save some other speaking turns down the road. The phrase of continual forgiveness has come up now and then. It seems to be a bur some saddles. Maybe it would be good if we could just not think about that phrase. I think that we believe, I think we all believe -- this is at least how I view it -- we live continually under the protection of God's grace. We live daily in the forgiveness of sins. It must be so, because we all carry Original Sin. We are all sin-corrupt. If we could not believe that we can live daily in the forgiveness of sins, where would we be? We would not have any hope. We carry everyday this old portion. We heard from Phil. We could not leave it outside at the door. We need to be able to live everyday and every moment in forgiveness. It does not however take away the fact. We have all felt the effect when we fall into sin, how it takes away our joy and freedom, and it stains our conscience. So, we need the power of the Gospel that we could keep faith and a good conscience. It is not a law-minded teaching when we are encouraged to put away sin. At least for me, it does not feel that way. It feels like a loving invitation. Dear brother, you do not have to carry the burden of sin. This is a kingdom of forgiveness and grace. And anytime that you want to hear the gospel, you can ask, and it is freely preached. Robe of righteousness has been a topic.

Briar Siljander: Jim, ehkä voisimme käsitellä juuri sitä.

Jim maybe we could address just that.

Jim Frantti: Haluaisin käydä listani läpi ja sitten istua, olkaa hyvä.

I would like to run down my list and then sit, please.

Briar Siljander: Luulen, että voisit, mutta...

I think that you could but...

Jim Frantti: Tekisin mieluummin niin, jos voisin.

I would prefer to do that if I could.

Briar Siljander: Sanoit, että on takiainen tästä termistä, ja sitten nyt olemme kuulleet tavallaan keskustelusi tai uskosi siitä, mitä se on, ja luulen, että olisi hyvä, jos voisimme puhua siitä hetken, koska se on kohta, jossa näyttää siltä, että on jonkin verran kiistaa, ehkä voisimme kuulla, mitä muilla on sanottavaa siitä. Enkä halua pysäyttää mitään... En halua viedä sinulta mahdollisuutta lukea ne kohdat.

You said that there is a bur about this term. Now we have heard your belief on what that is. I think it would be good if we could talk about that for a minute.Because that is a point where there is some contention. Maybe we could hear what others have to say about that. I don't want to stop… I don't want to take away from you being able to read those items.

Jim Frantti: Minulla ei ole paljon enempää sanottavaa tässä.

I don't have too much more here to say.

Briar Siljander: Okei, jatka vain

Okay, go ahead

Jim Frantti: Annahan kun ohitan nopeasti muutaman. Käyn vain listan läpi. En aio edes kommentoida. Olemme keskustelleet vanhurskauden vaatteesta, 1970- ja 80-lukujen ajasta. Meillä on keskustelu Kristuksen seurakuntajärjestyksestä. Olemme keskustelleet vanhurskauttamisesta. Joistakin niistä minä henkilökohtaisesti en, en ymmärrä, mikä on ero? Itse asiassa joku kysyi minulta, mitä ajattelet siitä, mitä on meneillään. Ja vastaukseni oli, olen hämmentynyt. Koska en tiedä, mistä kaikki kysymykset tulevat. Koko elämäni uskovaisena meille on opetettu niin kuin meille yhä tänään opetetaan Jumalan valtakunnassa. Miksi yhtäkkiä on niin monia eri kysymyksiä ja aiheita, jotka näyttävät jakavan meitä? Mutta luulen, että kommentit, jotka esitettiin Monticellon kokouksessa, yksi asioista, jotka saivat ihmiset olemaan vähän huolestuneita, oli, että kuulimme siellä johtokunnan jäsenten puheissa, yksi toisensa jälkeen, että he olivat huolestuneita kirjeestä, joka oli äskettäin lähetetty parin veljen toimesta Arizonasta. Ja se näytti olevan huolestuttava kirje kaikille, jotka puhuivat, kunnes kuulimme lopussa veljiltä Wolf Lakesta, jotka sanoivat olevansa samaa mieltä sen kirjeen sisällöstä. Ja minun täytyy sanoa henkilökohtaisesti, olin samaa mieltä osasta sisältöä, mutta olin hyvin huolestunut muista asioista siinä ja ihmettelin, miksi se lähetettiin. Mutta mikä myös on huolestuttanut minua, rakkaat veljet ja sisaret, on ollut – ajattelin niitä sanoja, jotka veli Phil sanoi kuinka tärkeää on, että lähestymme toisiamme rakastavin ja anteeksiantavin sydämin ja mielin. Ja silti olen kuullut monenlaista arvostelua, tai uskaltaisin jopa käyttää sanaa hyökkäyksiä, LLC:n johtokuntaa ja henkilökuntaa vastaan ja joitakin paikallisten seurakuntien johtokuntia vastaan. Ja se on hämmentävää ja se on hyvin syvästi huolestuttavaa, koska ne, jotka palvelevat näissä johtokunnissa, he ovat palvelijoita. Seurakunnan yllä ei ole herroja. Seurakunta asettaa palvelijoita. Ja kuten ne teistä täällä tänään tietävät, joita on pyydetty palvelemaan, emme ole pyytäneet näitä tehtäviä. Mutta näemme, että jos seurakunta kutsuu meidät palvelemaan, se on Jumalan kutsu. Ja kun ajattelemme kaikkea, mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme, kun hän lähetti poikansa maksamaan kaikki syntimme, miten voimme sanoa ei, jos meitä pyydetään palvelemaan? Mutta palveleminen on asema, johon meidät lasketaan alas. Se ei ole mikään paikka, jossa hallitsemme ja johdamme. Ja tarvitsemme kaikkien uskovaisten tukea ja rukouksia palvelemisessa, jotta vajavaisina palvelijoina voisimme silti yrittää palvella Jumalan pyhän tahdon mukaan. Ja pyydän vain, että voisitte muistaa niitä, jotka palvelevat paikallista seurakuntaanne, mutta myös LLC:tä, rakkaudella, anteeksiantamuksella ja rukouksilla. Emme taistele toisiamme vastaan, rakkaat veljet ja sisaret. Taistelemme yhteistä vihollista vastaan. Hän haluaisi Hän haluaisi vetää meidät kaikki alas. Hän on työskennellyt paljon minua vastaan. Hän haluaisi vetää meidät kaikki alas. Tarvitsen apuanne, ja tarvitsen rukouksianne. Auttakaamme toisiamme, ettei kukaan meistä kadotu matkalla. Me kaikki haluamme päästä taivaaseen. Johdattakoon Jumala meidät kaikki sinne.

Let me just skip quickly a few. I'm just going to run down the list. I'm not going to even comment. We have discussed robe of righteousness, the time of the 1970s and 80s. We have a discussion about the Church Law of Christ. We have had a discussion about justification. On some of those, I personally do not I do not understand what is the difference? In fact, someone asked me, what you think about what is going on. My answer was, I am confused. I do not know where all of the questions are coming from? All of my life as a believer, we have been taught the way we are still taught today God's Kingdom. Why are there all of a sudden so many different questions and topics that seem to be dividing us. I think the comments that were made in the meeting in Monticello. One of the things that caused people to be a little troubled was that we heard in the speeches of the board members one after another that they were troubled by a letter that have been recently sent out a couple of brothers from Arizona. That seemed to be a troubling letter for everyone who spoke, until we heard at the end from the brothers from Wolf Lake, who said that they agreed with the content of that letter. I have to say personally, I agreed with some of the contents. But I was very troubled by other things in there. I was wondering why it was sent? But what else has troubled me, dear brothers and sisters, has been -- I was thinking of the words that were said by brother Phil how important it is that we approach each other with loving and forgiving hearts and minds. Yet, I have heard many kinds of criticisms, or I would even dare use the word attacks against the LLC board and staff and against some local congregation boards. It is puzzling and it is very deeply troubling, because those who serve on these boards they are servants. There are no lords over the congregation. The congregation appoints servants. As those of you here today know who have been asked to serve, we have not asked for these duties. But we see that if the congregation calls us to serve, it is God’s call. When we think of all of what God has done for us, when he sent his Son to pay for all of our sins, how can we say no, if we are asked to serve? But serving is a position that we are lowered into. It is not some place where we rule or govern. We need the support and prayers of all of the believers in serving so that being faulty servants, we can still try to serve according to God's holy will. I ask that you could remember those who serve your local congregation but also the LLC with love, forgiveness and prayers. We are not battling each other, dear brothers and sisters. We are battling a common enemy. He would like to drag us all down. He has worked against me a lot. He would like to drag us all down. I need your help and I need your prayers. Let us help each other so that none of us is lost on the way. We all want to reach heaven. May God lead us all there.

Bruce Johnson: Jim, kommenttisi siitä, että joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Minusta tuntuu, että me täällä ylhäällä Wolf Lakessa olemme olleet hyökkäyksen kohteena monta vuotta. Ja niin se toimii molempiin suuntiin. Ja meidän puhujamme ja johtokunnan jäsenemme, kuka heidät asetti sinne? Meidän puhujamme on kielletty kautta Pohjois-Amerikan Siionin. Meitä on syytetty saareksi. Meitä on syytetty äidiksi, omaksi äitiseurakunnaksemme. Ja tarvitsemme kyllä koko Siionin apua. Mutta se apu, minusta tuntuu, tämä on minun mielipiteeni, että se apu ei ole tullut teiltä miehiltä. Keskustellessani joidenkin teidän kaverien kanssa olen todennut monta vuotta, koska jotkut teistä ovat esittäneet kommentin, että Kristuksen seurakuntajärjestys ei päde näissä tilanteissa, että teidän kaverien pitäisi nousta ajoneuvoihinne, jos teillä on huolia Philin ja Darwinin suhteen, ja tulla keskustelemaan näiden veljien kanssa, kahden kesken. Ja henkilökohtaisesti tunnen, että nämä MBMAC-kokoukset ja jotkut näistä muista, kuten Monticellon kokous, niissä puheissa ei puhuttu Kristuksen rakkautta. Siellä esitettiin kommentteja että Wolf Laken veljet puhuvat liikaa Kristuksesta. Minun mielestäni kaikki on Kristuksesta. Kristus on meidän Vapahtajamme, ja ainoastaan hän on se, jonka kautta meidät pelastetaan. Ei kukaan muu mies. Yritän puhua sydämestäni. En tunne kaikkia teitä kavereita. Niitä, jotka tunnen, kohtaan minulla on suuri rakkaus. Saanko pelkoni, epäilykseni ja syntini anteeksi?

Jim, your comment about being attacked. I feel that we in Wolf Lake have been attacked for many years. So, it works both ways. Our speakers and board members, who were they put up there by? Our speakers have been banned throughout North American Zion. We have been accused of being an island. We've been accused of being our own mother congregation. And we need the help of all of Zion. But that help I feel -- this is my opinion -- that help has not come from you men. In visiting with some of you guys, I've stated for many years. Because the comment has been made by some that the Church Law of Christ does not apply in these situations. You guys should get in your vehicles, if you have concerns with Phil and Darwin. Come and visit with these brothers one on one. I personally feel that these MBMAC meetings and some of these others, like the Monticello meeting, there was not the love of Christ spoken in those speeches. There were comments there made that the Wolf Lake brothers speak too much of Christ. In my mind, it is all about Christ. Christ is our Savior. It is only him that we are going to be saved. No other man. I'm trying to speak from my heart. I do not know all of you guys. The ones that I do know, I do have great love for them. Can I have my fears and doubts and sins forgiven?

Briar Siljander: Luulen, että yksi aiheista, jotka Jim mainitsi, joka hän sanoi, on ollut vähän takiainen, se on jatkuvan anteeksiantamuksen aihe. Jos muistan oikein, siinä yhdestä aiemmista kirjeistä, jotka Wolf Laken seurakunta oli lähettänyt johtokunnalle, siinä viitattiin siihen, miten Wolf Laken seurakunta tunsi, että ehkä johtokunnan jäsenten työseminaarista juontuvat kysymykset liittyivät siihen Phoenixin kirjeeseen. Ja ne juontuivat siitä, mitä he totesivat, luulen, siinä kirjeessä, että heidän mielestään tärkein kysymys kirjeessä koski sitä, miten meidät vanhurskautetaan. Ja niin ehkä LLC:n johtokunta tai seurakunta voisi puhua siitä ymmärtää, onko se yksi huolista vai onko se vain jotain, josta olemme samaa mieltä.

I think one of the topics that Jim mentioned that he said has been a bit of a bur, it is the topic of continual forgiveness. If I remember right, in one of the earlier letters that the Wolf Lake congregation sent to the board, there was reference made about how the Wolf Lake congregation felt like maybe some of the issues stemming from board members workshop related to that Phoenix letter. They stated I think in that letter. They thought the most important issue in that letter was how we are Justified. Maybe the LLC board or the congregation could speak to that. We are trying to understand if that is one of the concerns or is it just something that we are on the same page about.

Lori Alajoki: Haluaisin kuulla mikä on huoli termistä jatkuva anteeksiantamus? Elän anteeksiantamuksesta joka hetki. Kaikista synneistäni. Jim mainitsi kyllä pienessä puheessaan siellä siitä, miten Jumalan armo peittää tämän synnin turmeleman osan, perisynnin. Haluaisin kysyä, jos te myös uskotte sen peittävän nämä synnit, joita teemme koko päivän ja ajatellut olevan todellakin. Ovatko nämäkin kaikki peitetyt? Uskon, kuten Luther kirjoittaa selityksessä uskontunnustuksen kolmanteen uskonkappaleeseen, että Jumala päivittäin ja runsaasti antaa minulle anteeksi kaikki syntini. Nimeni on Lori Alajoki.

I would like to hear what is the concern about the term continual forgiveness? I live about forgiveness every moment for all of my sins. Jim did mention in his little talk about how God's grace covers this sin-corrupt portion, Original Sin. I would like to ask if do you also believe it covers these sins -- we sin all day long in thought, word and deed. Are these all covered as well? I believe as Luther writes in the explanation of the Third Article of the Creed. God daily and richly forgives me all of my sins. My name is Lori Alajoki.

Anne Vilkama: Haluan vain käsitellä jatkuvaa anteeksiantamusta. En tiedä, pelästyivätkö ihmiset termiä ajatellen, että, no, voin mennä ryöstämään pankin. Voin tehdä mitä tahansa villiä. Ja Jumala antaa minulle anteeksi. Että itse asiassa se on uskon vanhurskaus. Että olen täysin syntinen. Mutta kun Jumala näkee minut Kristuksen iloisten sanojen kautta, olen synnitön. Ja että voimme uskoa joka hetki, että olen armahdettu syntinen. Ja sitten se muuttuu vanhurskaaksi, tiedättehän, teillä on henki, joka ohjaa teitä. Teillä on öljyä lampussanne. Armo on opettaja. Opettaa teitä karttamaan syntiä. Ja sitten se tulee kilvoitukseen. Ja Jumala auttaa meitä siinäkin. Ja että kun tunnemme, että teemme syntiä ja taistelemme kolminkertaista vihollista vastaan, me kyllä hoidamme asiamme. Mutta mikä on huolestuttanut minua ja olen ollut hämmentynyt, on se, että on ollut puhujia, jotka juoksevat ympäriinsä ja sanovat, että se on täysin väärää oppia. Se on synnin sallimista. Se on ollut melkein kuin haluttomuutta istua alas ja puhutaan siitä. Siksi luulen, että se on ongelma. Ei, ei, se on väärää oppia. Ja tiedän yhden miehen varmasti, joka yhä sanoo, että se on virheellistä oppia. Se on väärää oppia. No, tiedättekö mitä? meidän täytyy puhua näille ihmisille ja sanoa, se ei ole.

I just want to address continual forgiveness. I don't know if people got scared by the term, thinking that I can go rob a bank and do anything wild, and God is going to forgive me. It is actually righteousness of faith. I am completely sinful, but when God sees me through the merit works of Christ, I am sinless. We can believe at every moment that I am a pardoned sinner. Then that turns into -- you have the spirit that guides you. You have oil in your lamp. Grace is a teacher. It teaches you to shun sin. Then it comes to the endeavor. God helps us even in that. When we sin. We fight the threefold enemy. We do take care of our matters. But what has concerned me and I've been confused, there have been speakers that run around and say that it is completely wrong doctrine. It is permissiveness of sin. It is almost been like and unwillingness to sit down and let's speak about it. That's why I think it is an issue. No, no, it is wrong doctrine. I know one man sure is still saying that is incorrect doctrine. It is wrong doctrine. You know what, we need to talk to these people and say, it is not.

Esa Vilkama: Vain jatkaakseni tätä teemaa. Olen tehnyt paljon tutkimusta jatkuvasta anteeksiantamuksesta. Olen kerännyt paljon otteita tästä aiheesta. Joten taas, jatkuva anteeksiantamus tarkoittaa uskon vanhurskautta. Sitä se on. Sillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi kilvoituksen tai ripin kanssa. Tämä on tärkein – voisimme sanoa tämä on opillinen vanhurskauttaminen, että voimme joka hetki, voimme jatkuvasti uskoa syntimme anteeksi. Joskus muistan Juhani Uljaan saarnassaan. Kun uskomme, syntimme ovat anteeksiannetut. Eikö se ole yksinkertaista? Se on niin kauniisti. Kun uskomme, syntimme ovat anteeksi annetut. On muutama muu lainaus. Luther sanoo: ”En voi sanoa tarpeeksi usein, teidän täytyy huolellisesti erottaa oppi ja elämä. Oppi on pala taivasta. Elämä on pala maata. Elämä on syntiä, erehdystä, saastaisuutta, kurjuutta, ja rakkauden täytyy kärsiä, uskoa, toivoa ja kestää kaikki. Syntien anteeksiantamuksen täytyy olla jatkuvaa, jotta syntiä ja erehdystä ei puolustettaisi eikä ylläpidettäisi. Joten vielä yksi lainaus tässä. Tämä on SRK:n vuosikirjasta, Ari Pelkonen. Rippi on suuri etuoikeus, joka tuo nämä siunaukset Jumalan lapsen elämään. Ripin kautta emme tule vanhurskaammiksi, koska uskon kautta olemme jo vanhurskaita Kristuksen täydennysansiotyön tähden. Osallistuessamme tähän ansiotyöhön Jeesuksen sovitusveri puhdistaa meitä jatkuvasti synneistämme. Ja myös sanoisin, kuten Anne sanoi, tämä jatkuva anteeksiantamus tai anteeksiantamuksessa eläminen joka hetki, tämä armo opettaa meitä, tietysti, luonnollisesti, se opettaa meitä pyrkimään hoitamaan asiat uskon hedelmänä. Koska meillä on omatunto, armo opettaa meitä. Joten se kyllä opettaa meitä kilvoittelemaan.

Just to continue on this theme. I have been doing a lot of research on continuous forgiveness. I've collected a lot of excerpts on this topic. So again, continuous forgiveness means the righteousness of faith. That is what it is. It has nothing to do, for example, with the endeavor or confession. This is the most important -- we could say this is the doctrine of justification that we can at every moment we can continuously believe our sins forgiven. Sometimes I remember Juhani Uljas in his sermon. When we are believing, our sins are forgiven. Isn't that simple. It is so beautiful. When we are believing, our sins are forgiven. There are few other quotes. Luther says, “I cannot say often enough, you must carefully differentiate between doctrine and life. Doctrine is a piece of heaven. Life is a piece of earth. Life is sin, error and uncleanness, misery. Charity must forbear Believe, hope and suffer all things. Forgiveness of sins must be continuous so that sin and error may not be defended and sustained. One more quote here. This is from the SRK yearbook, an article by Ari Pelkonen. Confession is a grace privilege, which brings blessings to the life of a child of God. By confession, we do not become more righteous, as by faith we are already righteous because of the complete merit work of Christ. In partaking of this merit work, the atonement blood of Jesus continuously cleanses us from all sins. I will say, like Anne said. Continuous forgiveness or living in forgiveness at every moment -- grace teaches us, of course, naturally it teaches us to endeavor to take care of matters as a fruit of faith. We have a conscience. Grace teaches us. It does teach us to endeavor.

Sue Johnson: Haluaisin esittää kysymyksen. Miksi se pantiin Voice of Zioniin että kun toista ääntä puhuttiin? Selittäkää meille, mikä on se toinen ääni? Se on ollut valtava kompastuskivi seurakunnallemme, että se on Voice of Zionissa.

I would like to ask a question. Why was it put in the Voice of Zion that a different voice was spoken? Please explain to us, what is the different voice? It has been a huge stumbling block on our congregation to have that in the Voice of Zion.

Bruce Johnson: Jatkaakseni Suen kysymystä sen Voice of Zionin artikkelin kanssa, minä yhä, mitkä olivat huolet Wolf Laken puheista? Ehkä meidän pitäisi palata alkuperäiseen aiheeseen.

To follow up on Sue's question that article in the voice of Zion. What were the concerns with the Wolf Lake speeches? Maybe we should get back to the original topic.

John Stewart: Ensinnäkin, paljon terveisiä Seattlen kotiseurakunnasta. En tiedä, kuinka monta tekstiviestiä ja puhelua ja muuta sain, jotka muistivat teitä ja meitä täällä. Toinen asia, jonka haluan mainita, me kaikki tulemme tänne sekavin tuntein, mutta minun täytyy sanoa, tullessani ylös, ollut monta vuotta, valitettavasti, siitä kun olen ollut täällä. Se tuntui niin lämpimältä. Olen itsekin yllättynyt siitä. Mutta ajattelin tätä kysymystä siitä, mikä oli huolestuttavaa Monticellossa, ja ainoa asia, joka todella tulee mieleen, on kun kuulin, että ei ollut pohjimmiltaan toivoa. Voimme keskustella vapaasti ja avoimesti näistä asioista Pohjois-Amerikka ilman mitään apua pitkällä aikavälillä. Ollakseni rehellinen teille, se oli kuin sydämeni miekka. Koska uskon, että olemme heikkoja ja että olemme heikkoja, kompastelevia matkalaisia tiellä, mutta Jumalalla on yhä Pyhä Henkensä täällä Pohjois-Amerikassa. Emmekö voi luottaa siihen, että Jumala voi auttaa meitä? Olen tuntenut niin. Nyt myönnettäköön, joillakin tavoin, joistakin kysymyksistä, tunnemme ehkä olevamme vähän syrjässä joillakin syrjäisillä alueilla, mutta se ei ole koskaan ollut, Minun täytyy sanoa nöyrästi sydämessäni. Ei ole niin, että Wolf Lake olisi täysin hakoteillä. Te olette matkatovereita tiellä. Luulen, että kautta Pohjois-Amerikan Siionin, niin uskovaiset katsovat toisiaan. Onko ongelmia? Kyllä, on ongelmia. Emme voi kieltää sitä. Valtakunnalla on Siion on ollut taistelevä valtakunta Vanhan testamentin päivistä nykypäivään asti. Mutta silti meidän täytyy luottaa, että Jumala voi huolehtia meistä omana aikanaan ja omalla tavallaan. Me olemme niitä, jotka ovat kärsimättömiä. Haluamme sen korjatuksi eilen tai mitä tahansa, mutta emmekö voi luottaa siihen, että Jumala omalla tavallaan auttaa meitä? Se oli minulle surullista siinä kokouksessa. En oikein voi mennä mihinkään muihin yksityiskohtiin. Se sattui.

First of all, many greetings from my home congregation of Seattle. I don’t know how many texts and calls and things that I got that remembered you and us here. The other thing that I want to mention. We all come here with mixed feelings. I'll have to say coming up, it has been many years, unfortunately, since I have been here. It felt so warm. I'm surprised at it myself. I thought about this question, what was troubling in Monticello. The only thing that comes to mind. When I heard that there was basically no hope. We can discuss freely and openly these issues North America without any help long-term. To be honest with you, it was like a sword of my heart. Because, I believe that we are weak and stumbling travelers on the way, but God still has his Holy Spirit here in North America. Can't we trust that God can help us? I have felt that way. Granted, in some ways in some of the issues we feel perhaps a little remote in some of the outlying areas. I have to say humbly in my heart. It is not that Wolf Lake is all wet. You are fellow travelers on the way. I think across North America Zion, that is how the believers behold each other. Are there issues? Yes, there are issues. We cannot deny that. The kingdom has been a battling Kingdom since the Old Testament time up to the present. Yet, we need to trust that God can care for us in his time and in his way. We are the ones who are impatient. We want it fixed yesterday. Can't we trust that God in his way will help us? That was sorrowful to me about that meeting. I can't really go into any other details. It hurt.

tai ajatus, että emme voi ratkaista näitä ongelmia [ilman] pitkäaikaista suomalaista apua.

There was basically a demand or thought that we cannot solve these problems [without] long-term Finnish help.

Mikä se nyt olikin, se sattui.

Whatever it was, it hurt.

Briar Siljander: Odota mikkiä.

Wait for the mic.

John Stewart: Joka tapauksessa oli aika selvää, ajattelin. Minulle se oli surullista. Meidän pitäisi pystyä luottamaan Että Jumala voi auttaa. Ja uskon yhä, että hän voi. Mutta silti tunnen oman heikkouteni ja puutteeni ja tarpeen kuulla evankeliumi. Voitteko saarnata minulle evankeliumin?

Anyways, it was pretty clear, I thought. To me that was sorrowful. We should be able to trust that God can help. I still believe that he can. I feel my own weakness and feelings, I need to hear the gospel. Can you preach the gospel to me?

Kent Simonson: Asia on niin kuin John sanoo että huolestuttava asia, jonka hän kuuli, oli vain yksinkertaisesti se, niin kysyn tämän kysymyksen, että miksi on niin, että meidän puhujiamme ei hyväksytä? Saarnata muissa seurakunnissa, missä, missä he ovat menneet vikaan opin saarnaamisessaan? Onko se ollut ristiriidassa Raamatun kanssa? Että jos jotenkin ei ole ongelmaa sen opin kanssa, jota he saarnaavat, niin miksi asia on näin? Ja luulen, että täytyy olla, ennen kuin toimiin ryhdytään, sanottaisiin ehkä tässä, ihmiset ovat olleet huolestuneita. Oppimme perustuu selviin raamatunkohtiin. Jos jotakuta nuhdellaan tai hän on erehdyksessä, hän menee Jumalan sanaan. Ja tämä on Kristuksen rakkaus sydämessä. Ja tämä puolustaja on aina sisällä, joka on Pyhä Henki, on aina sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Ja niin se ei ole koskaan ristiriidassa. Joten tämä on kysymys, jonka kysyn sitten, mitkä ovat ongelmat heidän kanssaan?

This is the case as John says the troubling thing that he heard was just simply that. I ask this question, why are our ministers not accepted to preach in other congregations? Where have they gone wrong the preaching of doctrine? Has it been in discord with the Scriptures? If there is no issue with the doctrine that they preach, why is this the case? There needs to be before steps are taken, it would be said perhaps that the people have been troubled. Our doctrine is based on clear scriptures. If one is rebuked or is in err, one goes to the word of God. This is the love of Christ in the heart. The comforter, which is the Holy Spirit, it is always in accord with the word of God. It is never in discord. This is a question I have to ask. What are the issues with them?

Nicole Lake: Nimeni on Nicole Lake. Haluan myös puhua siitä, Johnin kommentista. Luulen, että seurakunnallemme, seurakunnan jäsenenä en ole istunut läpi tunteja ja tunteja kokouksia. Tiedättehän, minulle voin ymmärtää sen pyynnön apua. Koska niiden vuosien vuoksi, jotka ovat kuluneet, ja kaikkien niiden kokousten, joita pidetään, en usko, että ensimmäisiin kokouksiin osallistui koko johtokunta. Sen mukaan, mitä tiedän, korjatkaa jos olen väärässä, mutta ajattelen vain johtokunnan jäseniä ja puhujiamme, jotka ovat käyneet läpi monia, monia tunteja keskustelemista pääsemättä johtopäätökseen. En usko, etteivätkö he luottaisi Jumalaan, että hän voi auttaa meitä Pohjois-Amerikassa. Mutta luultavasti se kommentti tulisi vain siitä, ettei ole ollut, tai saatu ratkaisua tuntien ja tuntien ja tuntien keskustelun kautta samojen ihmisten kanssa. Joten en usko, että, en todellakaan usko, että seurakuntamme ja puhujamme eivät luottaisi siihen, että Jumala huolehtisi uskovaisista täällä Pohjois-Amerikassa.

I also want to speak to John's comment. I think for our congregation, as a congregation member I have not sat through hours and hours of meetings. For me, I can understand that request for Finnish help. Because for the years that have gone by and all of the meetings that are taking place, I don't think that the first meetings involved the whole board. from what I know but correct me if I'm wrong. I just think of the board members and our speakers that have gone through many, many hours visiting and not coming to a conclusion. I don't think that they wouldn't trust God that he can [help] all of us in North America. That comment would probably come from just not having getting a resolution through hours and hours and hours of discussion with the same people. I really don't think that our congregation and speakers would not trust that God would take care of the believers here in North America.

Briar Siljander: Luulen, että se kommentti, johon viittaat, John, jos muistan oikein, se oli osa niitä, Rogerin kommentteja. En tiedä, haluaisiko Roger puhua siitä, tai, ja sitten vain pitäen muistiinpanoja täällä, pari muuta kysymystä, joita kysyttiin. Yksi oli, Mitkä olivat huolet Monticellon puheista. Se on ensimmäinen aihe, joka meillä on esityslistallamme, jotta meillä on ymmärrys, mutta nimenomaan siinä niitä huolta aiheuttaneita puheita? Kysyttiin myös, tunnetaanko, että on yhä ongelmia Wolf Laken puhujien kanssa, ja mitkä ne huolet ovat?

I think the comment that you are referring to, John, it was part of comments from Roger. I don't know if Roger would want to speak to that. Just keeping notes. A couple of the other questions that were asked. What were the concerns about the speeches at Monticello. That is the first topic that we have on our agenda, so we have an understanding, but specifically the in those speeches of concern? It was also asked if there was a feeling that there were still issues with the speakers from Wolf Lake and what are those concerns?

Warren Raisanen: Jim mainitsi kirjeen. Olen Warren Raisanen. joten ajattelin, että puhun. Ensinnäkin siinä kirjeessä, tiedän, millä sydämellä se kirjoitettiin. Ja olen, ei ole luonteeni sekaantua kirkon toimiin. Se on täysin luontoani vastaan. Mutta elin läpi 80-luvun, ja kävin läpi kauheita, kauheita aikoja 80-luvulla. Ja se meni pois, mutta vainot alkoivat uudelleen. Ja se on se, mikä minuna oleminen ajoi minut aloittamaan sen kirjeen kirjoittamisen. Ja älkää erehtykö siitä, kun jotakuta syytetään, että heissä on jotain vikaa. Mutta emme voi kertoa teille, mikä heissä on vikana. Se on sen kauhean ajan ydin. Kososlainen henki. Ja se pani ihmisiä sairaaloihin silloin, ja on pannut tänään. Nämä vainot, se on hengellistä väkivaltaa ja hengellistä väkivaltaa. Nyt mitä tulee itse kirjeeseen, olisin järkyttynyt, jos siinä kirjeessä ei olisi virheitä. Mutta ne eri aiheet ja kysymykset, jotka Eric ja minä panimme siihen kirjeeseen, haluaisimme, että niihin vastattaisiin. Kuitenkin reaktio Monticellon puheissa, olin äimän käkenä reaktioiden määrästä, jotka tuomitsivat sen, mutta enimmäkseen eivät sanoneet siitä mitään erityistä. Ja olin huolestunut siitä pitkän aikaa. Mutta kuulin puheet, ja luin joitakin litterointeja, ja tämän sisäistämiseen meni kuukausia. Ja olen hyvin, hyvin surullinen, kun tulen tähän johtopäätökseen. On joitakin asioita, jotka ovat totta ja oikein. Luen litteroinnista. Mutta en voi olla samaa mieltä siitä. Se ei ole oikeasta hengestä. Otan vain yhden esimerkin paikallisten johtokuntien ja LLC:n arvostelusta. Ne ovat arvosteluja, joista voimme lukea Pyhästä Raamatusta. Kun he arvostelevat Moosesta, että otat liikaa itsellesi, kuulimme jo, mitä heille tapahtui. Maa nieli heidät. Nämä ihmiset, jotka esittävät näitä arvosteluja, nielaistaan. Ja jos he eivät tee parannusta, mihin niin monet täällä tänään ovat heitä rohkaisseet, heidätkin nielee maa, joka on eriseura. Kun he arvostelevat LLC:tä, he arvostelevat Jumalaa itseään, kuten olemme kuulleet niin selvästi tänään. Koska nämä miehet, jotka palvelevat siellä, palvelevat sen seurakunnan tahdosta, jonka Jumala on sallinut nimittää siihen tehtävään. Okei. Se on täsmälleen päinvastoin kuin se, miten minä uskon. Uskon, että jos meillä ei ole täyttä vapautta kyseenalaistaa johtokuntiamme mistä tahansa aiheesta milloin tahansa, enkä puhu siitä, että ollaan kirkassilmäisiä, mutta jos meillä ei ole täyttä vapautta kyseenalaistaa johtokuntiamme milloin tahansa, meillä on ongelma. Koska on vain yksi takuu, kun otetaan joukko ihmisiä, ja se takuu on, että se ihmisjoukko tekee virheitä. He ehdottomasti tekevät. Eikä se ole ongelma. Me kaikki teemme virheitä joka päivä, koko ajan. Siitä tulee ongelma vasta, kun ne virheet tehdään. Kun niitä virheitä ei myönnetä. Silloin siitä tulee iso ongelma. Hus poltettiin roviolla siitä, että hän haastoi sen katolisessa kirkossa. Luther pani henkensä alttiiksi torjuakseen juuri tämän asian katolisessa kirkossa. Enkä minä usko niin. En usko sillä tavalla, että jos kyseenalaistamme, mitä veljemme tekevät, erityisesti jos me oikealla sydämellä kyseenalaistaisimme sen rakkaudesta, meillä pitäisi olla täysi vapaus tehdä se. Kun meillä ei ole, tulemme asemaan, jossa Jumala on organisaatio, ja se on väärin. Nimeni on Margaret Metella,

Jim mentioned the letter. I am Warren Raisanen. I figured that I will speak. first of all about that letter, I know what heart it was written in. It is not my nature to get involved in church doings. It is against my nature. But I lived through the 1980s. I went through horrible, horrible times in the 1980s. That went away. But the persecution started again. That is what made me or drove me to start writing that letter. And make no mistake about it, when somebody is accused that they have something wrong with them and we cannot tell you what is wrong, that is the very essence of that terrible time. The Kososian spirit. It put people in hospitals back then and it has today. Persecutions. That is spiritual violence and spiritual abuse. As far as the letter itself goes, I would be shocked if there are no errors in that letter. But the different topics and questions that Eric and I put in that letter, we would like those to be answered. However, the action in the Monticello speeches. I was dumbfounded at the amount of reaction that condemned the letter, but for the most part said nothing specific about it. I was troubled over it for a long time. I heard the speeches and I read some transcripts. It took months to register. And I am very, very sad. “I come to this conclusion. There are some things that are true and correct”. I am reading from a transcript. “but I cannot agree with it. It is not of the right spirit. I will just take one example of the criticism of the local boards and the LLC. Those are criticisms that we can read about in Holy Scripture. When they criticized Moses that you take too much upon yourself. We already heard what happened to them. They were swallowed up by the earth. These people that are making these criticisms will be swallowed up. And if they do not repent, which they have been encouraged by so many here today to do, they will also be swallowed up by the earth, which is the heresy. When they criticize the LLC, they are criticizing God himself, as we have heard so clearly today. Because these men that are serving, they're serving at the will of the congregation, who God has allowed to appoint to that position.” That is exactly contrary to how I believe. I believe that if we do not have total freedom to question our boards on any topic at any time. I'm not talking about being bright-eyed. But if we do not have total freedom to question our board at any time, we have a problem. There's only one guarantee. When you take a group of people, the guarantee is that group of people will make mistakes. They absolutely will. That is not a problem. We all make mistakes everyday and all of the time. It only becomes a problem, when those mistakes are not acknowledged.Then it becomes a big problem. Huss was burned at the stake for challenging that in the Catholic Church. Luther risked his life to repudiate this very thing in the Catholic Church. That is not how I believe. I do not believe that way that if we question what our brothers are doing, especially with the right heart and question out of love. We should have total freedom to do that. If we do not, we come to a position where God is the organization. And that is wrong.

Margaret Mattila: ja minulla on kysymys. Jos Jumala on asettanut kaikki nämä puhujat, miksi kaikki nämä muut puhujat poistettiin tehtävästä? Jos he voisivat vastata, mikä heissä oli vikana? Miksi heidät poistettiin puhujan tehtävästä?

I have a question. If all of these speakers are put up by God, why were all of these other speakers taken down? If you could answer what was wrong with them? Why were they taken down?

Kent Simonson: Mitä tulee siihen, mitä Warren sanoi, Paavali kirjoittaa, että on monia hallinnon muotoja. On yksi Herra ja yksi kaste ja yksi valtakunta. Nyt Jumalan valtakunta on hengellinen paikka. Jeesus sanoo itse, Jumalan valtakunta nähtävällä tavalla, eivätkä he sano: Katso, se on täällä, tai: Katso, se on tuolla. Sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän sisäisessänne. Joten tämä asia, tiedättehän, uskonpuhdistus. Olen samaa mieltä siitä, mitä Warren sanoi. John Huss poltettiin roviolla siitä, että hän haastoi paavinvallan auktoriteetin. Martti Luther, asian juuri ja syy uskonpuhdistukseen oli sen haastaminen, kuka on auktoriteetti hengellisissä asioissa. Ja asian ydin oli, tiedättehän, Tiedämme, ettei ole pelastusta sille, joka ei usko, mutta meidät vanhurskautetaan Jumalan edessä yksin Kristuksessa. Luulen, että huomaamme, että tämä on oikea oppi Raamatusta, ja nyt on yksimielisyys,

In regards to what Warren said, Paul writes that there are many forms of administration. There is one Lord and one baptism and one Kingdom. The Kingdom of God is a spiritual place. Jesus says himself, the kingdom does not come with observation, neither shall they say Lo it is here or Lo, it is there. Behold the kingdom of God is within you. So, this matter of the Reformation. I agree with what Warren said. John Huss was burned at the stake for challenging the authority of the papacy. Martin Luther. The root of the issue and the reason for the Reformation was challenging who is the authority in the spiritual matters. The meat of the matter was. We know that there is no salvation for a person who does not believe, but we're justified before God in Christ alone. I think we're finding that this is the correct doctrine from the scriptures. Now there is agreement

Kent Simonson (jatkuu): että se on oikeaa oppia. Olen aion lukea joitakin raamatunkohtia, joissa Jeesus puhuu Puolustajasta. Kuten me kaikki tiedämme, Puolustaja on Pyhä Henki. Ja hän kirjoittaa Johanneksessa, 14. luvussa, 16. jakeessa, hän sanoo, minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan, että hän pysyisi teidän kanssanne iankaikkisesti. Johanneksessa 14, 26 hän kirjoittaa, mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta. Mikä on nimenne? Mitä tahansa olen teille sanonut. Johannes 15, 26. Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, hän todistaa minusta. Johannes 16, 7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden. Teille on hyödyllistä, että minä menen pois, sillä jos minä en mene pois, Puolustaja ei tule teidän tykönne. Mutta jos minä lähden, minä lähetän hänet teidän tykönne. Joten näemme tässä selvästi, että Jeesus määrittelee Puolustajan roolin. Tässä on yksi rooli. Se on opettaa meille Kristuksesta ja siitä, mitä hän on tehnyt meidän puolestamme ja mitä hän on sanonut meille. Johanneksen 1. luvussa sanotaan, alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Johanneksen ensimmäisen kirjeen 5. luvun 7. jakeessa sanotaan, Isä, Sana ja Pyhä Henki, nämä kolme ovat yksi. täällä uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan. Pyhää Henkeä ei voitaisi koskaan erottaa kolmiyhteisestä Jumalasta. Se on Sana. Se on Jumala. Se on Kristus. Ja se puhuu ja kirkastaa Kristusta. Sillä ei ole muuta roolia. Meillä on yksi Puolustaja, Jumalan lapsi. Ilmestyskirjassa puhutaan, että Jeesus, hän on Alfa ja hän on Omega. Hän on alku ja loppu. Eikä siinä välissä ole mitään. Kun tämä sana tulee esille, henki, henki. Palaan Johannekseen. Johannes hän sanoo, totuuden Henki ei puhu itsestään. Hän puhuu minusta. Ja niin älkäämme ottako Henkeä, Henkeä ja Henkeä ilman Kristusta ja tehkö tästä Pyhää Henkeä. Luther kirjoittaa, että perkeleen perimmäinen päämäärä on erottaa Sana ja henki. Lutherilla on tässä sana henki pienillä kirjaimilla. Hän sanoi, ettei ihmisille pitäisi myöntää Henkeä isolla kirjaimella ilman Sanaa. Niitä ei voida koskaan erottaa. Ja niin älkäämme uneksiko Hengestä. Joka on erotettu Sanasta. Sellaista ei ole olemassa. Se voi olla henki, mutta se ei ole Pyhä Henki.

that it is correct doctrine. I am going to read some parts of Scripture where Jesus speaks of the comforter. As we all know, the comforter is the Holy Spirit. He writes in John the 14th chapter 16th verse. “And I will pray the Father, and he shall give you another Comforter, that he may abide with you forever.” In John 14:26, “But the Comforter, which is the Holy Ghost, whom the Father will send in my name, he shall teach you all things, and bring all things to your remembrance, whatsoever I have said unto you.” In John 15:26, “But when the Comforter is come, whom I will send unto you from the Father, even the Spirit of truth, which proceedeth from the Father, he shall testify of me.” In John 16:7, “Nevertheless I tell you the truth; It is expedient for you that I go away: for if I go not away, the Comforter will not come unto you; but if I depart, I will send him unto you.” We clearly see here that Jesus defines the role of the comforter. There's one role. It is to teach us of Christ what is done for us and what he has said to us. In John 1 it says, “In the beginning was the Word, and the Word was with God, and the Word was God.” In the first Epistle of John the 5th chapter verse 7 it says, “the Father, the Word, and the Holy Ghost: and these three are one.” All of us here believe in a Triune God. The Holy Spirit could never be separated from the Triune God. It is the word. It is God. It is Christ. It speaks and glorifies Christ. There's no other role for it. We have one comforter as a child of God. In Revelations it says that Jesus is the Alpha and the Omega, he is the beginning and the end. There is nothing in between. When this word comes up spirit, spirit. I will go back to John. John says, the spirit of truth will not speak of himself, he will speak of me. Let us not take the Spirit without Christ and make this the Holy Spirit. Luther writes that the ultimate aim of the devil is the separate the Word and the spirit. Luther here has the word spirit with the small letter. Luther said that one should not grant the people the Spirit [with a capital letter] without the word. They can never be separated. So, let us not dream of a spirit that is separated from the Word. There is no such thing. It may be a spirit but it is not the Holy Spirit.

Lori Alajoki: Warren viittasi tähän puheessaan siitä, että kerrotaan ihmisille, että sinussa on jotain vikaa, mutta en tiedä, mitä se on. Kristuksen seurakuntajärjestyksessä se kertoo, kertoo meille, että menemme veljiemme ja sisartemme luo kertomaan heille heidän vikansa. Kerromme heille, mikä heissä on vikana. Emme kerro heille, että sinussa on jotain vikaa. En tiedä, mitä se on. Aiheutat sekaannuksen pilviä. Kerromme heille, mikä asia on. Tässä seurakunnassa on ollut matkatovereita, joita on käsketty tekemään parannus. Kun he ovat kysyneet, mistä heidän pitää tehdä parannus? Heille on sanottu, en tiedä. Tee vain parannus. Uskon, että se on Jumalan sanan vastaista.

Warren alluded to this during his speech about telling people that there is something wrong with you but I don't know what it is. In the Church Law of Christ it tells us to go to our brothers and sisters to tell them their fault. We tell them what is wrong with them. We don't tell them that there is something wrong with you, but I don't know what it is. You are causing clouds of confusion. We tell them what the matter is. There have been fellow travelers in this congregation that have been told to repent. When they have asked what are they to repent of. They have been told, I don't know, just repent. I believe that is contrary to the word of God.

Mitchell Johnson: Uskon, että johtuen Jeesuksen ruumiin uhraamisen ja hänen verensä vuodattamisen tähden minulla on iankaikkisen elämän toivo. Haluaisin kysyä toisen kysymyksen. Se on Kysymys koskien Jimin kommenttia, että kun hän otti esille Darwinin saarnan, hän sanoi, en ehkä saa tätä sanasta sanaan, mutta koska Darwinin saarnasta oli huolia, ajattelimme, että olisi hyvä ottaa se pois. Mutta jos Darwinin saarna oli Jumalan sanan mukainen, ja saarnaaminen on Jumalan sanaa, ja te piditte hyvänä ottaa se pois, onko se loukkaus Jumalaa kohtaan? Koska Jeesus kertoo meille, Jumalan sana loukkaa.

I believe that because of the sacrificing of Jesus's body and the shedding of his blood, I have the hope of everlasting life. I would like to ask another question. It is a question regarding Jim’s comment. When he brought up Darwin’s sermon, he said -- I might not get this word for word. Because there were concerns about Darwin’s sermon, we thought that it would be good to take it down. But if Darwin’s sermon was according to God's word and he was preaching God's word, and you thought it was good to take it down? Is that an offense towards God? Jesus does say that the word of God offends.

Dan Lake: Haluan myös koskettaa samaa aihetta, josta Mitchell juuri puhui. Ja ilmeisesti Jimille se on yhä vähän huolenaihe, että Darwin puhui sen saarnan noin viisi vuotta sitten. Että otitte sen esille uudelleen tänään, mutta viiden vuoden jälkeen, kun olette voineet tutkia sitä, ettekä ole vieläkään löytäneet opillista virhettä, jonka voisitte osoittaa, voin sanoa vain tämän. Luulen, että on aika katsoa sisäänpäin ja kysyä, miksi te loukkaannutte? Jos se oli Jumalan sanaa, jota puhuttiin, ja te loukkaannutte, rukoilkaa Jumalaa, että voitte löytää virheen tavassanne.

I also want to touch on that same topic that Mitchell just spoke of. Obviously, for Jim it is still a bit of concern that Darwin spoke that sermon about 5 years ago. You brought it up again today. After 5 years of being able to study that and you still have not found doctrinal error that you can point out. I can only say this. I think it is time that you look within and ask why you are offended? It was God's word that was spoken, and you were offended. Pray to God that you could find the error in your way.

Briar Siljander: On ollut muutama kysymys. Kysyisin, onko mitään kommentteja. Jim, sinä olit nimenomaan mainittiin. Jos haluat ottaa puheenvuoron, tai jos joku muu LLC:n johtokunnasta haluaa koskettaa kysymyksiä. Mitkä olivat huolet puheista? Mitkä olivat ongelmat puhujien kanssa? Ja sitten vielä viimeisimpänä Darwinin saarna muutaman vuoden takaa.

There has been a few questions. I would ask if there are any comments. Jim, you were mentioned. If you want to, you can speak, or anyone else on LLC board wants to touch on the questions. What were the concerns of the speeches? What were the issues with the speakers? Most recently with Darwin’s sermon from a few years ago.

Risto Keranen: Koska puhumme Darwinin saarnasta. Kuuntelin sen saarnan, jonka hän piti. Luin myös artikkelin, jonka oli kirjoittanut Erkki Reinikainen ja jossa sanottiin täsmälleen sama asia, jota Darwin saarnasi. Julkaistu Voice of Zionissa 90-luvun alussa. Joten olen vain utelias, mikä sitten oli vialla Darwinin saarnassa.

Since we are on the topic of Darwin’s sermon. I listened to that sermon that he gave. I also read an article written by Erkki Reinikainen that said exactly the same thing that Darwin preached. It was published in the Voice of Zion in the early 1990s. So, I'm curious then what was wrong with Darwin’s sermon?

Bruce Johnson: Palatakseni Monticellon kokoukseen, siellä oli kommentti koskien jatkuvaa anteeksiantamusta, ja minä vain luen sen. Tämä uusi sanonta, jonka he ovat keksineet, jatkuva anteeksiantamus, ei ole mitään muuta

Going back to the Monticello meeting. There was a comment concerning continual forgiveness. I will just read it. “This new phrase that they have coined, ‘continual forgiveness’, is nothing more

Bruce Johnson (jatkuu): kuin Pollarin eriseuran synty.”

than the birth of the Pollari Heresy.”

Rene Motari: En kuulu tähän seurakuntaan, mutta kuulun kyllä Jumalan valtakuntaan. Joten toivon, että voin sanoa, mitä sydämelläni on. Tiedän, että Seattlessa käytiin keskustelu tästä kokouksesta, ja sekä Wolf Laken seurakunta että LLC:n johtokunta ovat Seattlen seurakunnan rakkaudessa. Mitä tulee jatkuvaan anteeksiantamukseen, Jim Frantti, minusta hän selitti sen, miten hän uskoo, ja minun on sanottava, että uskon niin. Täällä tässä kokouksessa esitetään paljon kysymyksiä toivon ja rukoilen, että Jumala voi voittaa. LLC voi puhua vapaasti sen, mikä on siitä, mitä heillä on sydämellään, mitä tulee huolenaiheisiin. Minusta puhua niistä huolenaiheista, joita on ollut Wolf Laken seurakunnan kanssa, ihmiset kysyvät kysymyksiä, mikä on hyvä. Minusta tuntuu, että Seattlessa meillä on laaja kirjo kysymyksiä ja puheita. Muistakaamme kaikkia rakkaudella. Se on Se on kaikkein tärkein asia. Saakoon meistä jokainen puhua vapaasti, mitä sydämellämme on. Tiedättekö, myös LLC:n johtokunnan jäsenet, jotka ovat täällä. John sanoi meidän kokouksessamme, että LLC oli menossa Wolf Lakeen, että heillä ei ollut mitään asialistaa, menevät rakkaudella katsomaan, voivatko he auttaa. LLC:llä on vastauksia joihinkin kysymyksiin tai huolenaiheisiin. Mutta puhukaamme kaikki vain vapaasti. Lucy Carvinen.

I do not belong to this congregation, but I do belong to God’s kingdom. So, I hope I can say what is in my heart. I know that Seattle had a discussion regarding this meeting. Both the Wolf Lake Congregation and the LLC board are in the love of the Seattle Congregation. As far as continual forgiveness, Jim Frantti explained how he believes. I have to say that I believe like that. There are a lot of questions being asked here at this meeting. I hope and pray that God can prevail. the LLC can freely speak what is on their heart as far as what the concerns are. I think they should speak about the concerns that have been about the Wolf Lake Congregation. People are asking questions, which is good. I feel that in Seattle we have a wide variety of questions and speaking. Let us remember everyone with love. That is the most important thing. Let us all be able to freely speak what is in our heart, including the LLC board members that are here. John said at our meeting that the LLC is going to Wolf Lake. They did not have an agenda. They're going with love to see if they can help. LLC has answers to any of the questions or concerns. But let us all just speak freely.

Lucy Karvonen: Kun Darwin ensimmäisen kerran puhui ehkäisystä täällä Wolf Lakessa, minä sanoin aamen. Ja sitten kun hän puhui Kanadassa, ajattelin, hei, hetkinen. Ja sitten hän, sitten kertoi meille, että hän ei uskonut ehkäisyyn. Mutta sillä tavalla kuin hän sen ensin sanoi, ajattelin, hei, hetkinen. Mutta sitten ymmärsin, että hän ei uskonut ehkäisyyn. Ja olin yllättynyt kuullessani, että seurojen saarna oli poistettu. Ja toivoin, että hänen kanssaan olisi ensin käyty keskustelemassa. En tiedä, käytiinkö vai ei, mutta sillä ei kai oikeastaan ole minulle enää väliä. Mutta kuten aiemmin mainittiin, Jumalan sana loukkaa monia ihmisiä. He suuttuvat kovasti. Ja jos sydän on oikeassa, kun he kuulevat seurapuheen, he antavat myös virheet anteeksi. Ja sitten jatkuvasta anteeksiantamuksesta, uskon, että kyllä, saamme jatkuvasti anteeksi. Jos kuolisin juuri nyt, minun ei tarvitse olla loukkaantunut, koska kuulin juuri välittömästi ennen kuin kuolin, että syntini ovat anteeksi annetut. Koska vaikka olen jumalaton olento, olen silti Jumalan armosta uskovainen ja Jumalan lapsi. Ja se jatkuva anteeksiantamus ei tarkoita, että minusta tuntuu, että voin tehdä syntiä ja olla vapautettu ja että minun tarvitsee saada syntini anteeksi vain kerran. Ei. Uskon hedelmä ohjaa meitä, ja me haluamme kuulla sitä sanaa saarnattavan. Siinä kaikki, mitä minulla on. Al Lake.

When Darwin first spoke on birth control here in Wolf Lake, I said amen. Then when he spoke in Canada, I thought -- wait a minute. And then he let us know that he does not believe in birth control. But the way he first said it, I thought -- wait a minute. Then I understood that he did not believe in birth control. I was surprised to hear that the sermon had been taken down. I was hoping that he had been visited with first. I do not know if he was or not. That does not really matter now to me. As it was mentioned earlier, God's word does offend many people. They become very angry. If the heart is right when they hear the service, they will forgive errors also. Then about continual forgiveness. I believe that we are continually forgiven. If I would die right now, I do not need to have heard just immediately before I died that my sins are forgiven. Even though I am a wicked being, I am still through the grace of God a believer and a child of God. Continual forgiveness does not mean that I feel like I can sin and be free. That I only have to have my sins forgiven once. No. The fruit of faith guides us and we want to hear that word preached. That is all that I have.

Al Lake: Taidan haluta palata John Stewartin kommenttiin siellä, että se vieras ääni oli siinä, että pyydettiin lisää apua Suomesta, tai että se kestäisi kauan. Minun on sanottava, että minusta se on erittäin epärehellinen lausunto sinun puoleltasi, John. Olimme olleet 10 tuntia kokouksessa, jossa esitettiin syytöksiä väärästä hengestä, syytöksiä väärästä opista, jotka kohdistettiin Wolf Lakeen. Taidan en... Voit sanoa, että luen asioihin liikoja sanomalla, että se kohdistettiin Wolf Laken veljiin, mutta perustuen henkilökohtaisiin keskusteluihin ihmisten kanssa käytävillä ja kouluissa ja takana, voin sanoa, että paljon siitä kohdistettiin henkilökohtaisesti minuun. Joten kääntää tämä tällä hetkellä lausunnoksi siitä, että koko ongelma Pohjois-Amerikan Siionissa johtuu siitä, että Roger pyysi lisäapua Suomesta, on hyvin epärehellistä. En usko, että se on hyvä. Älkäämme olko sellaisia.

I want to go back to John Stewart’s comment. The foreign voice was in asking for more help from Finland. Or that it would take a long time. I would have to say that I feel that it is a very disingenuous statement on your part, John. We were 10 hours into a meeting where there were accusations of false spirit, accusations of wrong doctrine pointed at Wolf Lake. You can say that I'm reading into things by saying that it was pointed at the Wolf Lake brothers. But based on personal discussions with people in the aisles and in the back, I can say a lot of that was pointed personally at me. So, to turn this at the present time into a statement that the entire problem in North American Zion is because Roger asked for extra help from Finland is being very disingenuous. I do not think that is good. Let us not be that way.

Briar Siljander: John, haluatko vastata ollenkaan?

John, do you want to respond at all?

John Stewart: No, minun on toistettava. Se huolestutti minua. Olettaa, että yhdellä puolella ei ollut mitään vikaa ja kaikki vika on toisella puolella. Hei, katsokaa, olemme kaikki synnin turmelemia. Minun on sanottava. Kun kuulin sen, he eivät luota siihen, että Jumala voi tehdä työtä täällä. Se on aiheellinen kysymys. Kun se sanotaan sillä tavalla, pohjimmiltaan sitä ei tulla ratkaisemaan ilman apua Suomesta, se oli, minusta, se oli hyvin surullista kuulla. Enkä minä, tiedättekö, en usko, että olen siinä epärehellinen. Olin murheellinen, koska uskon, että Pyhä Henki tekee työtään täällä. Me kuulimme sen. Kuulimme Pyhän Hengen työstä vähän aiemmin. Ja että voimme luottaa siihen, että Jumala auttaa. tulee tapahtumaan Hänen ajallaan. Ne olivat minun tunteitani kokouksessa.

Well, I have to restate. It was troubling to me. To assume that there was no fault on one side and all of the fault is on the other side. Hey, look we are all sin corrupt. I will have to say. When I heard that, they don't trust that God can work here. It is a valid question. When it is stated in the way, basically it is not going to be solved without help from Finland. To me it was very sad to hear that. I don't think that I am being disingenuous. I was sorrowful, because I believe that the Holy Spirit does its work here. We heard about the work of the Holy Spirit a little earlier. We can trust that God will help. It is going to be in his time. Those were my feelings at the meeting.

Al Lake: Aion kysyä kun pidät vielä mikkiä. Onko se koko ongelmasi? Se on ainoa ongelma niissä puheissa, mikä on se aihe, jota nyt käsittelemme, ensimmäinen esityslistan kohta, ainoa ongelma, joka sinulla oli Monticellon kokouksen kanssa, oli se, että pyysimme apua Suomesta. Ei. Mitä muuta sitten?

I'm going to ask while you are holding the mic yet. Is that your entire problem? That is the only problem with those speeches, which is the topic that we are on right now -- the first agenda item. The only problem that you had with the Monticello meeting was that we asked for help from Finland?

Mennään suoraan asiaan. Älkäämme poiketko sivuraiteelle.

What else then? Cut to the chase. Let's not side track it.

John Stewart: Muut asiat, jotka minulla oli, ja olen itse asiassa puhunut tästä usean ihmisen kanssa, on että on myös ollut, ankaruutta. En usko, että se edistää hyvää vuoropuhelua. Se tulee – se on se ei ole kaukana keneltäkään meistä, että tulemme kärsimättömiksi. Me kuivumme niin nopeasti. Ja niin tapahtuu. Mutta tarkoittaako se, että Pyhä Henki ei tee työtään täällä? Tietenkin se tekee työtään täällä. Meidän on uskottava se. Minulla on epämukava olo, minun on sanottava tämä avoimesti. Olen sanonut sen ennenkin. Kun otamme tämän aiheen esiin heti tai nopeasti väärästä hengestä, en usko, että se on lähestymistapa, joka edistää hyvää avointa kristillistä keskustelua. Ja minusta kun katsomme asioita, jopa Pyhässä Raamatussa, erityisesti varhaisia kristillisiä seurakuntia, painopiste niissä kirjeissä, joita esimerkiksi Paavali kirjoitti, ja joita Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti, on se, että näiden asioiden ottaminen ja niiden pilkkominen äärimmilleen ei ole sitä, mitä he tarvitsivat. He tarvitsivat sanan vilpitöntä maitoa, lapsukaiset, että voisimme uskoa kuin pienet lapset. Ja niin me tietenkin voimme vapaasti keskustella opillisia kysymyksiä. Tietenkin ne ovat tärkeitä. Myönnetään yksi asia. Kenellä meistä on niin hieno opin ymmärrys. Luulen, että meillä on täällä kirkko täynnä niitä, jotka sanoisivat, että minun ymmärrykseni on aika heikko. Se on ja on hyvä asia, että meitä ei vanhurskauteta jonkinlaisen hienon ymmärryksen perusteella. Ja sitten toisaalta on myös totta, että meitä ei myöskään tuomita heikon ymmärryksemme vuoksi. Ja minulla on monesti ollut aihetta iloita siitä, koska minun ymmärrykseni ei ole kovin hyvä, mutta haluan uskoa kuin pieni lapsi. Minusta tuntui, että kokouksessa se oli todella se yksi asia. En ole ollut mukana näissä keskusteluissa tiedättekö, joita on käyty aiemmin. Tiedättekö, jostain on aloitettava, pienempi ryhmä, se on luultavasti hyvä tapa edetä. Mutta kun puuttuu toivoa ja luottamusta siihen, että Jumala voi auttaa meitä, minusta se ei ole hyvä asia, siihen pisteeseen, että emme voi luottaa siihen, että Jumala voi auttaa meitä avoimella ja vapaalla keskustelulla.

The other issues that I had. I actually talked to a number of people about this. There was a harshness. I do not think it fosters good dialogue. It comes from -- it is not far from any one of us where we get impatient. We are so quick to dry up. That happens. But does that mean that the Holy Spirit does not do its work here? Of course, it does it work there. We have to believe that. I am uncomfortable, I have to openly say this. I have said it before. When we bring up this topic immediately or quickly about wrong spirit, I don't believe that is an approach that fosters good and open Christian discussion. I think when we look at the issues in Holy Scripture, in particular the early Christian congregations, the focus in those letters that Paul wrote and the writer to the Hebrews wrote, taking these issues and dissecting them to the nth degree, it's not what they needed. They needed the sincere milk of the word as babes that we would be able to believe like little children. We certainly can freely discuss doctrinal issues. Of course, they are important. Let us face one thing. Which of us has such a wonderful understanding of doctrine. I think we have a church full here that would say that my understanding is pretty poor. It is a good thing that we are not justified by some kind of a wonderful understanding. On the other side of that, it is also true that neither are we condemned for our poor understanding. I've had many chances to take joy in that, because my understanding is not very good. But I want to believe like a little child. I felt that the meeting it was really the one thing. I have not been involved in these discussions that have happened in the past. You have to start somewhere. A smaller group is probably a good way to go. When there is a lack of hope and trust that God can help us, it is not a good thing to where we can’t trust that God can help us with open and free discussion.

Bruce Johnson: Joo, John, olen samaa mieltä viimeisestä puheestasi, tai puheesi viimeisestä osasta, mutta itse, sinä et kuullut sitä ankaruutta joissakin näistä muista puheista, joita pidettiin siitä, että, niin kuin, ajetaan sudet ulos valtakunnasta. Nyt on aika tehdä se. Me jätämme teidät tien varteen. Tiedättekö, siinä oli ankaruutta. Tämä on minun näkemykseni siitä, ja minun on esitettävä kysymys. Istuimme siinä kokouksessa 10, 12 tuntia, eikä minusta yhtäkään asiaa käsitelty. No, ne ihmiset, jotka istuivat siinä kokouksessa, eivätkö he kyseenalaista, ettei yhtäkään asiaa käsitelty? Tiedättekö, enkä nähnyt sitä ankaruutta niissä Wolf Laken puheissa. Vain pyytää apua. Siinä ei ollut mitään ankaruutta. Se on vain tavallaan minun…

John, I agree with your last speech, the last part of your speech. For myself, you did not hear the harshness in some of these other speeches that were spoken? Like, “drive the wolves out of the kingdom”. It is time to do that. “We are going to leave you on the wayside”. There was harshness. It was my take on it. I have to ask the question. We sat in that meeting for 10 to 12 hours. To me, not one issue was discussed. Now the people that sat in that meeting, don’t they question it? Not one issue was discussed. I did not see the harshness in the Wolf Lake speeches. Just to ask for help. There was no harshness in that. That is just kind of my…

John Stewart: Bruce, olen pahoillani. En tehnyt itseäni selväksi. Minulla oli epämukava olo ja tunsin murhetta siitä, tiedättekö, että olemme väärässä hengessä, sormet osoittivat. Joo, minulla oli siitä epämukava olo, ja jopa soitin yhdelle veljistä. Saimme hoidettua hänet. Hei, ehkä olen liian pitkällä toiseen suuntaan. En tiedä. Kaikkia lahjoja tarvitaan. Puhuin Philin ja Darwinin kanssa sen jälkeen. Minusta tuntui pahalta. Kun sellaiset lähestymistavat – se liha kykenee aiheuttamaan paljon vahinkoa. Meillä on kolminkertainen vihollinen. Liha voi tehdä paljon pahaa. Me tulemme kärsimättömiksi ja kuiviksi. Joten, minä olin. Juuri siitä minä puhuin. Se ei ole kaukana keneltäkään meistä. Mutta avoimen keskustelun edistämiseksi meidän on puhuttava meistä, ei sinusta tai siitä henkilöstä. Meidän on kuultava ja noudatettava Jumalan pyhää, lohduttavaa, opettavaa, kehottavaa sanaa lapsen uskolla. Arvostan, että teit tuon tarkennuksen. Olin myös murheellinen siitä.

Bruce, I am sorry. I did not make myself clear. I was uncomfortable with and felt sorrow over the wrong spirit, fingers pointed. I was uncomfortable with that. I even called one of the brothers. We are able to take care… maybe I am too far the other way. I don't know. All of the gifts are needed. I talked to Phil and Darwin after that. I did feel bad. When those kinds of approaches -- the flesh is capable of a lot of damage. We have the threefold enemy. The flesh can do a lot of harm. We grow impatient and dry. So, I was. That is exactly what I was talking about. It is not far from any one of us. But to foster open discussion. We need to talk about ‘us’, not ‘you’ or that person. We need to hear and heed God’s holy and comforting and instructing and exhorting word with the faith of a child. I appreciate that you made that clarification. I was sorrowful about that as well.

Bruce Johnson: Luulen, että kun katsomme toisiamme lihan silmin, näemme toisemme, viat, syntisyyden. Kun syntisyytemme, ja kun katsomme toisiamme Kristuksen silmin, näemme toisemme puhtaina ja pyhinä. Ja minusta se on se taistelu. On meille niin paljon helpompaa katsoa toisiamme lihan kautta kuin hengen kautta. Luulen, että paljon siitä on sitä, mitä on tapahtunut viimeiset 4 vuotta, viisi vuotta.

I think that when we look at each other through the eyes of the flesh, we see each other, the faults, sinfulness. When we look at each other with the eyes of Christ, we see each other as pure and holy. I think that is the battle.Iit is so much easier to look at each other through the flesh than it is through the spirit. I think that is a lot of what has been taking place in the last 4 years, five years.

Lori Alajoki: Koskien kommentteja siitä, ettei luoteta… Lori Alajoki. Rogerin kommentit siitä, ettei luoteta siihen, että Jumalan työ tapahtuu. Ja joskus elämässä on hyvä jokaiselle meistä asettua toisen ihmisen asemaan ja yrittää ymmärtää tilanne hänen näkökulmastaan. Joten, ja omata anteeksiantava mieli. Tulkitaan parhain päin kaikki, mitä teemme ja mitä veljemme tekee. Olemme kaikki täällä tänään. Luulen, että jokainen meistä on tullut toivoen että Jumala auttaisi meitä. Roger on täällä. Tiedättekö, minulla on lapsia kotona. He haluaisivat tehdä jouluaskareita. Leipoa vähän. Varmasti meillä kaikilla on niin. Lapset haluavat tehdä jotain. Mutta me kaikki jätimme arkielämämme sivuun, tulimme tänne toivoen. Joten luulisin, John, että jos se oli huolenaiheesi Monticellon kokouksessa, minusta voit päästää siitä irti. ne epäilykset menevät. Olemme kaikki täällä toivoen, että tämä voidaan hoitaa.

Regarding the comments about not trusting… Lori Alajoki. Roger’s comments about not trusting for God's work to happen. Sometimes in life, it is good for each one of us to put ourselves in the other person's shoes and try to understand the situation from their perspective. Have a forgiving mind. Put the best construction on all that we do and what our brother does. We are all here today. I think that every one of us has come with the hope that God will help us. Roger is here. I have children at home. They would like to do Christmas activities and do some baking. I'm sure that all of us do. The kids want to do something. But we all set aside our daily life and we came here with hope. John, I would think that if that was your concern at the Monticello meeting, I think you can let those doubts go. We are all here with hope that this can be taken care of.

Lucy Karvonen: Koskien veljeä, jolla oli murhe, joka tunsi, että ei ollut toivoa eikä voinut luottaa Jumalan valtakuntaan. Taidan olla vähän yllättynyt. Veli pyytää apua. Hänellä on toivoa. Hänellä on toivoa, kyllä, että Jumala järjestää pyytämällä sitä apua. Mikä minua yllättää, on se, että sitä ei otettu lainkaan huomioon. Mitä vikaa olisi ollut pyytämisessä? Ei mitään. Joka tapauksessa en todellakaan näe mitään vikaa siinä, että pyydetään muita uskovaisia, varsinkin kun on itse osallisena. Roger teki sen, jotta LLC ja kaikki ihmiset, jotka ovat olleet näissä kokouksissa, eivät eivät kuivuisi. Se oli meidän kaikkien puolesta, että hän pyysi sitä. Ei vain Wolf Laken, vaan koko Siionin. Roger Olioki.

Regarding the brother who had sorrow feeling that there was no hope and could not trust in God's Kingdom. I guess I am a little bit surprised. A brother is asking for help. He has hope that God will provide by asking for that help. What I am surprised about is that there was not given any consideration for that. What would have been wrong with asking? Nothing. I certainly cannot see anything wrong with asking other believers, especially when you are involved yourself. Roger did it so that LLC and all of the people that have been at these meetings would not dry up. It was for all of us that he asked for that. It was not just for Wolf Lake, but the entire Zion.

Roger Alajoki: Taidan toivoa, että, ja ilmeisesti John, ainakin hän itse, muut LLC:n johtokunnan jäsenet eivät ole puhuneet siitä, mitä he kokivat hämmentäväksi tai epämukavaksi tai vääräksi koskien niitä asioita, joita johtokunnan jäsenet sanoivat siinä kokouksessa. Minusta Lucy puhui minun ajatuksiani siitä, mitä olin sanonut, mitä sanoin siinä puheessa. Se ei ollut, John, että en luottanut siihen, että Jumalan Henki, Pyhä Henki, ei voisi ratkaista ongelmia, jotka ovat vaivanneet meitä niin monta vuotta. Totta kai se voi. Ja muuten meidän olisi sanottava jotain sellaista, ettemme usko, että Pyhä Henki on täällä, kun taas minä uskon, että Jumalan Henki on Pohjois-Amerikassa, koska täälläkin on uskovaisia. Ja Lucyn huomioon, jonka hän mainitsi, syy siihen, että olin ajatellut, että, tiedättekö, Jumalan valtakunta ei ole jotain, jolla on rajat, ja se on koko uskovaisten joukko täällä maan päällä. Ja kuten olin maininnut puheessa, joka teillä kaikilla on, että pelkäsin ja pelkään yhä. olin puhunut sinun oman veljesi kanssa. On hyvin helppoa – ja Tomm saattoi puhua siitä siinä kokouksessa. En muista. Voimme kietoa itsemme akselin ympäri, varsinkin ne henkilöt, joista minä olen yksi, jotka ovat olleet jollain tavoin mukana ja näiden asioiden eturintamassa monta vuotta. Ja siitä syystä minusta tuntui, että koska oli niin, että olimme jo monta vuotta yrittäneet käydä keskusteluja ja että ne eivät olleet kantaneet hedelmää. Jos ne olisivat kantaneet hedelmää, emme olisi edes täällä tänään. Mutta koska minusta tuntui, minun mielestäni, vain että asiat eivät olleet ratkeamassa tai edes etenemässä oikeaan suuntaan kohti sovintoa, että mitä haittaa siitä sitten olisi pyytää uskovaisia, olivatpa he missä tahansa, tämän maan ulkopuolella, erityisesti Keskilännessä. Joten en tiedä.. En halua kuulostaa epäluuloiselta. Minun on vaikea uskoa, että kokousta pyydettiin teidän veljien kirjeessä LLC:stä, ja ainoa asia oli minun puheeni ja avun pyytäminen. Minun on jonkin verran vaikea uskoa sitä. Ja taidan Johnille, minusta tuntui, että sinä, sinä sanot niin, ja minun on uskottava sinua, että sinua vaivasi se, miten olin sen sanonut, tai taidan minun mielessäni, olet tulkinnut sen väärin epäluottamukseksi Pyhää Henkeä kohtaan tai sen puutteeksi tai toivottomuudeksi. Taidan, olisin toivonut, että olisit soittanut minulle. Mutta se on mitä se on, ja jos olet jollain tavoin tulkinnut väärin tarkoitukseni tai jos tapa, jolla sen tein, on loukkaava, en tiedä. Haluan pyytää sitä anteeksi. Ja sitten myös, John, minusta olisi tärkeää sinulle, kun teet tämän, kuten olet tehnyt, että kun pyysin sinulta apua, se oli sinulle hyvin huolestuttavaa. Seattlen seurakunta oli myös kirjoittanut LLC:lle ennen matkaa Ruotsiin ja Suomeen. Tunsitko samaa epämukavuutta ja loukkaantumista koskien heidän toimenpidettään, joka oli se, että he olivat ehdottaneet, että olisi viisasta ottaa mukaan muita lahjoja. Taidan, se olisi kysymys, joka minulla olisi sinulle. Kuten mainitsin aiemmin, en halua vaikuttaa epäluuloiselta. Se on hyvin epätavallinen asia. Se on todella epätavallinen asia, että johtokunta haluaa tavata yhden seurakunnan kanssa huolta aiheuttavista asioista, ja ne ilmeisesti rajoittuvat vain yhteen lausuntoon avun pyytämisestä. Minusta tässä on muutakin kuin se. Ja pyytäisin sitä meiltä kaikilta, ja erityisesti johtokunnalta, joka kirjoitti tämän kirjeen, olkaa avoimia ja vapaita ja sanokaa, minusta on muutakin. Ne ovat ajatukseni tällä erää.

I guess I hope that, and obviously John himself -- the other LLC board members have not spoken as to what they felt was disconcerting or uncomfortable or wrong in regards to the things that board members said at that meeting. I think Lucy spoke to my thoughts as to what I had said what I said in that speech. It was not, John, that I did not trust that the spirit of God, the Holy Spirit, could not solve the problems that have been troubling us for so many years. Certainly it can. Otherwise, we would have to say something of the nature that we do not believe that the Holy Spirit is here. I believe that the spirit of God is in North America, because there are believers here also. To Lucy's point, the reason that I have thought -- the kingdom of God is not something that has borders. It is the whole group of believers here on this earth. As I mentioned in the speech, which all of you have, I was afraid -- and I remain so. John, I had spoken to your own brother. It is very easy -- and Tomm might have spoken that at the meeting. I don't recall. We can wrap ourselves around the axle, especially those individuals, which I am one, have been in some ways involved and at the forefront of these things for many years. For that reason I felt that having it so for many years now attempted to have discussions. They have not borne fruit. If they had borne fruit, we would not be here today. But because I felt -- my own opinion -- that the matters were not being solved or moving even in the correct direction towards reconciliation, what would it hurt to ask believers, wherever they may be, outside of this country, particularly in the Midwest. So, I don't know.. I do not want the sound distrusting. I'm hard-pressed to believe that a meeting was asked for in a letter from you brothers at the LLC and the only issue was my speech in asking for help. I am having some difficulty in believing that. I guess to John, I felt that you say that -- and I have to believe you -- you were troubled with how I had said it. I guess in my mind, you have misinterpreted it as a mistrust of the holy spirit or a lack of it. Hopelessness. I guess I would have preferred that you would have called me. It is what it is. If in some ways you have misinterpreted my intent or the method by which I did it. And it is offensive. I wish to ask for forgiveness for that. Also, John, I think it would be important for you when you make this -- as you have -- that when I asked you for help, it was very troubling to you. The congregation at Seattle had also written to the LLC prior to the trip to Sweden and Finland. Did you feel the same discomfort and offense in regards to the action they took. That suggested that it would be wise to include other gifts. That would be a question that I would have for you. Like I mentioned earlier, I do not wish to come across as distrustful. It is a very unusual thing. It is truly an unusual thing that the board of directors wishes to meet with one congregation over matters of concern, and they are seemingly only limited to one statement in asking for help. I think that there is more to this than that. I would ask all of us, and especially the board, which wrote this letter. Be open and free and say. I think there is more. Those are my thoughts for now.

Carey Simonson: Joten olen Kerry Simonson Saskatoonista. Ja tiedän, ettemme halua käyttää paljon aikaa ja tuhlata aikaa, niin sanoakseni, mutta, tiedättekö, Lucyn puhe vei minut takaisin kotiini, jossa tiedän, että vaimoni ja vanhempani, vaimo ja lapset valmistautuvat jouluun, ja minun pitäisi olla siellä heidän kanssaan. Mutta halusin tulla, he halusivat lähettää minut tämän rukouksen kanssa, että Jumala voisi auttaa, tiedän, ettei yksikään meistä ole tärkeä itsessään. Tämä kokous voisi jatkua ilman ketään meistä. Mutta silti he ovat halunneet lähettää minut, koska minua on pyydetty palvelemaan. Mitä minä sanoisin? Minulle tämä kokous on ensimmäinen kokous minulle sen jälkeen, kun liityin LLC:n johtokuntaan noin kolme vuotta sitten, En ole koskaan ollut kokouksissa Wolf Laken johtokunnan kanssa. Minulla ei ole ollut tilaisuutta olla tässä kirkossa sen jälkeen, kun nuorena tulin Stony Laken nuortenpäiville 30 vuotta sitten. Joten minulle tämä kokous oli tilaisuus kuunnella, kuulla, mitä te, rakkaat uskovaiset Wolf Lakessa, tunnette, miten te uskotte. Kuulimme johtokunnan jäsenten työseminaarissa, se oli pitkä kokous, ja taidan vain sanoa kaksi asiaa, joista puhuisin. Yksi, avunpyyntö tuntui minusta melkein kokouksessa esitettyjen puheiden sivuuttamiselta. Ja johdannossa Harry puhui miehestä, joka tuli hänen luokseen ja sanoi, minulla on kolme kysymystä tai neljä kysymystä, tai mitä kysymyksiä ne olivatkaan. Ja Harry oli sanonut, että kun niihin kysymyksiin on vastattu, milloin tulee seuraava kysymys? Ja silloin tämä on miltä se pyyntö minusta tuntui, että sitten kun veljet tulisivat, mikä olisi seuraava askel? Joten olen kovasti tukenut sitä, että tapaamme Wolf Laken seurakunnan kuullaksemme, miten seurakunta uskoo. Sitten puheen sisällöstä, ja meillä on litterointi, puheen sävy oli hyvin miellyttävä lihalle. Se esitettiin mukavalla tavalla. Esityksessä ja siinä, miten se pidettiin, puheissa, ei ollut mitään ongelmaa. Mutta kokouksessa, jos saan tiivistää pitkän kokouksen, kuulin niin selvästi monien rakkaiden veljien puhuvan. Ja nämä olivat veljiä, joita en tunne. Minusta tuntuu, että heidät oli hiljattain valittu johtokuntiin. Ja he puhuivat siitä, miten tämä kirje todella vaivasi heitä, miten tietämättä jotkut ajattelivat, että tämä oli LLC:n usko, että tämä kirje oli jotenkin tullut LLC:ltä, ja että heillä oli se käsitys, että näin meidän pitäisi uskoa. Mutta kun he lukivat kirjettä, he olivat huolissaan. Ja he puhuivat siitä, miten, he saattoivat tuntea, yksi puhui siitä, miten he saattoivat tuntea ne kahleet, jotka he kokivat epäuskossa, tulevan heidän ympärilleen, kun he lukivat tätä kirjettä. Ja niin monet puheet, kuten Jim sanoi, puhuivat. Ja kyllä, en aio kommentoida, me kaikki puhumme niin kuin puhumme. Ja jopa muistan Elian Vanhassa testamentissa, kun hän taisteli, hän meni yli. Mutta silti Jumala teki työtä hänen kauttaan. Mutta kokouksen puheet puhuivat siitä, miten tämä ei ole se, miten minä uskon. Ja sitten lopussa Wolf Laken veljet puhuivat, että minä uskon näin. Joten siinä oli erityisesti minun huolenaiheeni. Mutta rakkaat veljet ja sisaret, saanko uskoa syntini anteeksi?

I know we don't want to spend a lot of time and waste time, so to speak. Lucy's speech brought me back to my home, where I know my wife children are preparing for Christmas. I should be there with them. I wanted to come. They wanted to send me with this prayer that God could help. I know that not one of us is important on ourselves. This meeting could go ahead without any of us. Yet they have wanted to send me, as I have been asked to serve. What would I say? For me, this is the first meeting since I joined the LLC board about three years ago. I have never been at the meetings with Wolf Lake board. I have not had the chance to be in this church since I was a youth coming to a Stony Lake youth days 30 years ago. So for me, this meeting was a chance for me to listen to hear what you dear believers in Wolf Lake feel how you believe. We heard that the board members workshop. It was a long meeting. I would just say two things that I would speak to. One, the request for help felt to me almost like a dismissal of the speeches that were presented at the meeting. In the introduction, Harri Vahajylkka spoke about a man who came to him and said that I have 3 questions or four questions. Whatever the questions were. Harri said that when those questions are answered, when will the next question come? That is how that request felt to me. When the brothers would come, what would be the next step? I have been very supportive of us meeting with the Wolf Lake congregation to hear how the congregation believes. Then about the content of the speech. We have the transcript. The tone of the speech was very pleasing to the flesh. It was presented in a nice way. There was no problem with the presentation and how it was delivered -- the speeches. But at the meeting, if I could summarize a long meeting, I heard so clearly many dear brothers speaking how -- these were brothers that I do not know. I feel that they were recently put on boards. They spoke about how this letter really troubled them. Without knowing some thought that this was the LLC's belief that this letter had somehow come from the LLC. They had this impression that this was how we should believe. But as they read the letter, they were troubled. They spoke of how they could feel -- they spoke of how they could feel the shackles that they experienced in unbelief coming around them as they read this letter. Many speeches, as Jim said, spoke. I'm not going to comment. We all speak how we speak. I remember Elijah in the Old Testament. When he was battling, he went over. But yet, God worked through him. The speeches of the meeting spoke how this is not how I believe. Then at the end, the Wolf Lake brothers spoke that I believe like this. That was especially where my concern was. But dear brothers and sisters, may I believe my sins forgiven?

Jim Jurmu: En pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin niin kuin ne esitettiin. En edes muista monien niistä yksityiskohtia. Mutta haluan kyllä sanoa, että vuosien mittaan, kun olemme tavanneet, olemme kuulleet ja myöntäneet muilta täällä, että asiat eivät ole ratkenneet tai niitä ei ole ymmärretty samoin sen jälkeen, kun olemme lähteneet kokouksesta tai sen jälkeen, kun lähdimme käynniltä. Ja kuten Jim hahmotteli ja joku muu täällä kysyi Darwinin saarnasta, se oli niiden kokousten alku, joita meillä oli. Alun perin halusimme tulla keskustelemaan Darwinin kanssa tai että pari veljeä keskustelisi Darwinin kanssa, jotta Darwin ymmärtäisi, että hänen saarnansa aiheutti kaksi reaktiota, tai ainakin kaksi reaktiota. kiitosta ja pettymystä tai epäilystä tai mitä sanoja nyt käyttäisikin. Ja saarna, joka aiheuttaa sellaista, joskus me palvelijoina, meidän inhimillinen osuutemme tulee mukaan. Emme puhuneet selvästi tai jätimme jonkin ymmärryksen, joka ei ole tarkka. Siitä huolimatta halusimme keskustella. Kun lähdimme siitä ensimmäisestä kokoontumisesta, lyhyen ajan kuluttua saimme tietää, tai minä sain tietää, että se kokous, jonka luulin olevan joidenkin veljien kokous, jossa puhuttaisiin siitä, mikä vaivasi, tai yritettäisiin selittää, miksi se saarna poistettiin. Alun perin Darwin oli lomalla tai matkoilla. Emme voineet tavata kasvokkain. Mutta sitten saimme tietää että se keskustelu oli tallennettu, minulle, se ei ollut sitä, miten se on ollut, kun olen keskustellut veljien kanssa aiemmin tiestä ja matkasta, että meidän siellä olleiden puheet, köyhät ja virheelliset, levitettäisiin. Enkä tiedä, miksi tekisimme niin. Ymmärrän kuitenkin sen ajatuksen, että kokous tallennetaan, jotta kaikki, mitä tapahtui ja mitä siellä puhutaan, voitaisiin todentaa ja ymmärretty. Se on ihan hyvä. Mutta miksi litterointeja tai viestejä on lähetetty eteenpäin? Se on saanut minulle epämukavan olon. Sielujen vihollinen on sanonut minulle: et halua lukea, mitä olet sanonut. Kuinka tarkkaan minun pitäisi tutkia, mitä on sitä, mitä tänne on liitetty esityslistaan? Joten kun olimme siinä, öö, johtokunnan kokouksessa Monticellossa, minusta ei tuntunut, että kommentit, joita puhuttiin pitkin päivää, olisivat kohdistuneet Wolf Lakeen tai Wolf Laken seurakuntaan. Minusta tuntui, että kun veljet puhuivat myöhemmin kokouksessa, että olin kuullut siellä monia puheita, jotka vastasivat. Omia henkilökohtaisia ajatuksiani ilmaistiin muiden toimesta heidän ajatuksissaan. En ymmärtänyt jokaista puhetta, joka siellä pidettiin. Ja kun en ymmärtänyt, annoin niiden mennä tai yritin antaa niiden mennä. Tai jos minua on vaivannut jokin, mitä sanottiin, kysyisin joltakulta toiselta, mitä sinä ymmärrät? Joskus minun on ollut helppo sanoa, okei, se oli ihan hyvä. En ole tuntenut, että että Jumalan Henki ei olisi ollut siellä. Minä kuulin Jumalan Hengen. Kuulin Hyvän Paimenen äänen siellä siinä kokouksessa. Yhteisesti monien, monien puheiden kautta. Ja sitten kun te veljet puhuitte, ja nyt kun tämä on jaettu, luin sen kyllä uudelleen ennen kuin tulin tänne, koska meitä pyydettiin tekemään niin. Enkä halua käydä läpi rivi riviltä. Mutta kysymys, joka minulla oli, oli, kuulitteko te sen, mitä minä kuulin? Ja kuulosti siltä, että te kuulitte jotain, mikä oli vierasta tai jotain, mikä oli järkyttävää tai tarvitsi korjausta. Kun olemme keskustelleet LLC:n johtokunnassa, emme ole keskustelleet siitä, minkä puhujien pitäisi puhua ja minkä puhujien ei pitäisi puhua. Mutta se on seurakunnan asia, Seurakunnat ovat asettaneet puhujia palvelemaan. Ja ne ovat myös pyytäneet puhujia lepäämään. Ja sanoisin, että pitkin historiaa on ollut syitä, miksi veljet lepäisivät. Ja me LLC:ssä, silloin kun olen ollut LLC:n johtokunnassa, emme ole keskustelleet siitä, miksi tai kenen pitäisi tai ei pitäisi puhua paikallisissa seurakunnissa. Ja kun palvelijoita on kutsuttu palvelemaan, olemme iloinneet. Ja kun palvelijoita on pyydetty lepäämään, olemme yhtyneet siihen päätökseen, joka tehtiin paikallisesti. Yksi keskustelu, joka meillä kyllä oli pastoraalisessa toimikunnassa, kun keskustelimme yhteydenpidosta Wolf Laken johtokunnan ja LLC:n veljien välillä, tai ainakin Jimin tai Randyn, en muista kumman, Minulla kyllä oli ajatus. Jaoin sen kyllä. ehkä meidän pitäisi kysyä Wolf Laken seurakunnalta, haluaisivatko he keskustella joidenkin LLC:n veljien kanssa. Ja tämä on vain keskustelua varten, saada selville, mikä meitä vaivaa. Mikä aiheuttaa jakautumisen välillämme? Ei näytä niinkään siltä, että on jokin oppi, jota puhutaan tai opetetaan ja joka on erilainen. Silti joskus en ymmärrä, mitä kysymyksillä kysytään. tai en ymmärrä täydellisesti vanhurskauden vaatetta tai joitakin muita kysymyksiä, joita on esitetty. Mutta olen ymmärtänyt tietyt Jumalan sanan kohdat tavalla, jossa olen yrittänyt selittää, miten olen ymmärtänyt. Joskus se on hyväksytty ja joskus sitä ei ole hyväksytty. En puhu Wolf Laken veljistä. Ajattelin vain, että olisi hyvä olla yhdessä ja keskustella. En tiedä kaikkea, mitä on tapahtunut alusta tähän päivään. Minusta ei ole tuntunut, että se on niin kuin LLC Wolf Lakea vastaan. Tai että Wolf Lake ottaa yhteen LLC:n kanssa. Minusta ei ole tuntunut, että se on asia, jossa on jokin painiottelu käynnissä LLC:n johtokunnan ja Wolf Laken johtokunnan välillä, mutta minusta on tuntunut, että uskovaiset ovat huolissaan. Ja siitä syystä ajattelin, että olisi hyvä, että olisimme yhdessä ja keskustelisimme. Ja kuitenkin tulen tuntien, että minulla ei ole mitään annettavaa, että voin vain tunnustaa uskoni, voin vain puhua asioista, jotka ovat olleet mielessäni, en ollen oikeassa, vaan vain jotta tietäisitte, mitä olen ihmetellyt, kuten näitä litterointeja, joita on lähetetty tai tallenteita. Olen jakanut tämän pienemmissä kokouksissamme, kun olemme tavanneet. Mutta kaiken kaikkiaan minun on kuultava, saanko uskoa monet epäilykseni ja syntini anteeksi?

I can’t answer all of the questions, as they were asked. I don't even remember the specifics of many of them. But I do want to say that through the years when we have met, we have heard and acknowledged from others here that things have not been resolved or understood in the same after we have left the meeting or after we left a visit. Like Jim outlined and someone here asked about Darwin’s sermon. That was the beginning of the meetings that we had. Originally, we wanted to come and visit with Darwin or have a couple of brothers visit with Darwin, so he would understand that his sermon caused two reactions -- at least two reactions. There was the reaction of praise and disappointment or doubt or whatever word that you might use. A sermon that causes that, sometimes we as servants, our human portion enters in. We did not speak clearly or we left some understanding that is not accurate. Nevertheless, we wanted to visit. When we left that first gathering, it was a short period of time later that I found out that the meeting which I thought was a meeting of brothers to talk about what was troubling. We tried to explain why that sermon was taken down. Originally Darwin was on vacation or traveling. We couldn't have a face-to-face meeting. But then we found out that the discussion was recorded. To me, this has not how it has been when I visited with brothers in the past about the way and the journey. The speeches of us there, who were poor and faulty, would be passed around. I do not know why we would do that? I understand the thoughts that you would record a meeting that everything that is spoken could be established and understood. That is fine. But why have there been transcriptions or messages sent out? It has caused me to be uncomfortable. The enemy of souls has told me, you do not want to read what you have said. How hard should I examine what has been attached to the agenda? When we were at the board meeting in Monticello, I did not feel like the comments that were spoken throughout the day were towards Wolf Lake or the Wolf Lake congregation. I felt that when the brothers spoke later on in the meeting, I had heard many speeches that answered. Personal thoughts of mine that were expressed by others in their thoughts. I did not understand every speech that was kept there. When I did not understand, I let them go. I tried to let them go. If I was bothered by something that was said, I would ask someone else, what do you understand? Sometimes it has been easy for me to say, okay, that was fine. I have not felt that the spirit of God was not there. I heard the spirit of God. I heard the voice of the Good Shepherd at the meeting collectively through many, many speeches. Then when you brothers spoke. When the transcript has been passed out, I did read it again before coming here, because we were asked to do so. I do not want to go line-by-line. But the question that I had. Did you hear what I heard? It sounded like you heard something that was foreign or upsetting or needed correction. When we have visited on the LLC board, we have not visited about which ministers should be speaking and which ministers should not be speaking. That is a congregation matter. The congregations have put speakers to serve. And they have also asked speakers to rest. And I would say that there have been reasons throughout history why brothers would rest. We at the LLC, while I have been on the LLC board, we have not discussed why or who should or should not be speaking in the local congregations. And when servants have been called to serve, we have rejoiced. When servants have been asked to rest, we have joined with that decision that was made locally. One visit that we did have in the pastoral committee. We were discussing the communication between the Wolf Lake board and the LLC. Brothers, at least Jim or Randy -- I don't remember which -- I did have a thought. I did share that. Maybe we should ask the Wolf Lake congregation if they would like to visit with some of the LLC Brothers. This was only to visit and find out what is troubling us. What is causing a division between us? It doesn't seem to be so much that there is some doctrine that is being spoken or taught that is different. Yet sometimes I do not understand what the questions are asking. Or I do not understand perfectly the robe of righteousness or some of the other questions that have been asked. But I have understood certain portions of God's word in a way where I have tried to explain how I understood. Sometimes that has been accepted and sometimes that has not been accepted. I'm not talking about the Wolf Lake Brothers. I just thought that it would be good to be together and visit. I don't know all of what has taken place since the beginning to today. I have not felt that it is like the LLC against Wolf Lake. Or that Wolf Lake is taking on the LLC. I've not felt like it is a matter that there's some wrestling match going on between LLC board and the Wolf Lake board. But I have felt that the believers are troubled. And for that reason, I thought that it would be good to be together and visit. Yet I come feeling like I have nothing to offer. I can only confess my faith. I can only speak to things that have been on my mind. Not that I'm right, but just so you would know what I have wondered about, like these transcripts that have gone out or recordings. I have shared this in our smaller meetings, when we have met. But in all, I do need to hear, can I believe my many doubts and sins forgiven?

John Lehtola: Minulla on mikki kädessä. Pitäisikö minun odottaa lounaan jälkeen?

I have the mic in hand. Should I wait till after lunch?

Briar Siljander: Anna mennä.

Go ahead.

John Lehtola: On viitattu Darwin Laken saarnaan Outlookin suviseuroissa 2015. Ja joku viittasi artikkeliin, joka julkaistiin Voice of Zionissa. Minulla on se tässä edessäni, elokuu 1989. Ja tämä ei ole koko artikkeli suomesta. Hän itse asiassa kirjoitti kaksi eri artikkelia 1980-luvulla Bivimiukseen. Ja minulla kyllä on ne kokonaiset suomenkieliset artikkelit. lukea yhden niistä kappaleista. Yhden kappaleen loppu: ”Ehkäisyn torjuminen ja abortin hylkääminen nousee jokaisen kohdalla henkilökohtaisena asiana uskon perusteella. Kristillisyydessä, kuten muuallakin, on äitejä, jotka ovat menettäneet terveytensä. Sairaat, olivatpa he ruumiillisesti tai psyykkisesti sairaita, tarvitsevat lääketieteellistä apua ja lepoa. Kun vaimo tai aviomies on sairas, toipumassa tai ruumiillisesti tai psyykkisesti uupunut, rakkauden käsky opettaa, että sinä aikana he haluavat yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä sukupuoliyhteydestä. Tämä merkitsee tarpeen mukaan paaston ja rukouksen aikaa Jumalan sanan mukaisesti eikä ole ehkäisyä. Uskovaiset ovat ottaneet kannan tähän asiaan suurissa puhujien ja vanhimpien kokouksissa Suomessa 1970-luvulla. Piste.

There has been a reference to Darwin Lake’s sermon in Outlook summer services 2015. Someone made a reference to an Erkki Reinikainen article, which was published in the Voice of Zion. I have it here in front of me. It was August 1989. This is not the full article from the Finnish. He actually wrote two different ones in the 1980s in the Paivamies. I do have the full Finnish articles. I thought that I would read one of those paragraphs. The end of one paragraph: “The rejection of birth control and abortion arises on the part of everyone as a personal matter on the basis of faith. In Christianity, as elsewhere, there are mothers who have lost their health. The ill, whether they be physically or psychologically ill, need medical help and rest. When a wife or husband is ill, recovering or is physically or psychologically exhausted, the commandment of love teaches that during that time they want to mutually refrain from sexual intercourse. This signifies, as needed, a time of fasting and prayer according to the Word of God and not birth control. The believers have taken a stand on this matter in a large speakers and elders meeting in Finland in the 1970s.”

Bruce Johnson: Siinä Siinä Menahgan kokouksessa, Jim, kokouksen lopussa, kun nousit seisomaan ja sanoit, miten uskot, lasten estämiseksi, se on ehkäisyä ja se on väärin. Me kaikki sanoimme aamen. Muistatteko sen? Lauletaan ruokalaulu ja mennään syömään.

In the Menahga meeting, Jim, at the end of the meeting when you stood up and said how you believe. If you are using abstinence for preventing children, it is birth control and it is wrong. We all said amen. Remember that? Let us sing the dinner song and go eat.

Anne Vilkama: Ihmettelen, Darwin on pyytänyt tätä anteeksi, loukkausta, jonka hän on aiheuttanut. Ja minusta meidän on annettava hänelle anteeksi. Ja jatketaan eteenpäin. Miksi tämä tulee jatkuvasti esiin? Se ei ole ei eikä he, eikä täällä eikä siellä. Ja kenellä tahansa puhujalla voi olla saarna heikoin sanoin, kuten suomalaiset sanovat, saarnaaja puhuu väärin ja seurakunta uskoo oikein. Minusta meidän on jatkettava eteenpäin. Tämä ei ole sen ydin, miksi olemme täällä tänään.

I am wondering, Darwin has asked forgiveness for the offense this has created. I think that we need to forgive him, and we move on. Why does this keep coming up? Either nay or they, here or there. Any minister can have a sermon of weak words. Like the Finns say, the preacher speaks wrong, but the congregation believed correctly. I think we need to move on. This is not the crux of why we are here today.

Lucy Karvonen: Itse asiassa se, mitä luulin sanoneeni, on että aluksi ajattelin, hei, hetkinen. Mutta sitten kuulin Darwinin sanovan, että missään olosuhteissa ei pidä harjoittaa ehkäisyä. Ja kuten tiedämme, Jumala antaa kasvun. Jos kuulemme jotain, se on kaikki sydämemme asia. Jos joku etsii vapaata lupaa ehkäisyyn, hän tekee sen. Lopputulos on, että se on se, miten uskomme, ja hedelmämme, jotka paljastavat sydämemme tilan. Mutta kysymykseni on, uskotteko te, uskommeko me täällä sen, mitä John luki koskien sitä artikkelia, joka oli ehkäisystä? Niin minä uskon. Ja koska minulla on mikki, on pari muuta asiaa, joita ajattelin, on että Wolf Lakesta on maalattu kauhea kuva. Kun menimme suviseuroihin, meillä oli mukavaa jutella, ja tämä tapahtui parilla eri kerralla. Ja he sanoivat, mistä olet kotoisin? He perääntyivät, panivat käden suunsa eteen, ja saattoi huomata, että oi, olet Wolf Lakesta, siitä kauheasta paikasta. Niin minusta tuntui. Minusta tuntui, että minulla oli rutto. Joku mainitsi seurojen tai kokousten nauhoittamisesta. Minusta se on hyvä. Jos ei olisi ollut niin, että Elmer Alajoella oli se vuosikokous – iso johtokunnan kokous. Se oli 1970-luvun alussa. Emme päässeet kokoukseen. Emme jostain syystä päässeet, mutta saimme kuunnella nauhan. Ja se auttoi meitä näkemään, mikä oli totta ja oikein Jumalan silmissä. Muuten olisimme luultavasti menneet sinne, minne niin moni ystävistämme meni, ja sukulaisista. Ja kun puhumme uskon asioista, no, olemme vastuussa sanoistamme, emmekö olekin? Joten en näe, ainakaan itse, haittaa, koska me vain, yksi henkilö ymmärsi väärin sen, mitä sanoin aiemmin tänä aamuna. Joten kun voimme kuunnella, voimme kuulla paremmin, kun kuulemme sen toisen tai kolmannen kerran. Siinä kaikki, mitä minulla on.

Actually what I thought I said is that initially I thought, hey, wait a minute. But then I heard [Darwin] say that under no circumstances should one practice birth control. As we know, God gives the increase. If we hear something, it is all a matter of the heart. If someone is looking for a free license for birth control, they're going to do it. The bottom line is, it is how we believe. It is our fruits that reveal the condition of our heart. But my question is, do we believe here what John read regarding the article that was about birth control? That is how I believe. Since I have a mic, I have a couple of other things that I was thinking about. Wolf Lake has been painted with a terrible picture. When we went to summer services, we were having a good time visiting. This happened on a couple of different occasions. They asked, where are you from? They backed up. They put their hand over their mouth. You could tell that -- you are from Wolf Lake, a terrible place. That is how I felt. I felt as if I had the plague. Someone mentioned about having taped services or meetings. I think it is good. If it wouldn’t have been that Elmer Alajoki had the annual meeting -- big board meeting. It was in the early 1970s. We weren't able to make it, but we got to listen to the tape. That helped us to know what was true and correct in the eyes of God. Otherwise, we probably would have gone where so many of our friends and relatives went. When we are speaking of faith matters, we are accountable for our words. Are we not? So, I do not see -- myself anyways -- the harm. One individual had the wrong understanding of what I said earlier this morning. So, when we can listen, we can hear better when we hear it the second or third time. That is all that I have.

Roland Keranen: Jim Jurmu mainitsi, että paikalliset seurakunnat ovat vastuussa poistamisesta tiedättekö, puhujien asettamisesta ja puhujien asettamisesta puhumaan ja niin edelleen. Ja vaikutelma, jonka sain siitä, mitä hän sanoi, en tiedä, ymmärsinkö oikein vai en, mutta että LLC ei ollut siinä mitenkään mukana. No, menin johtokunnan kokoukseen joitakin vuosia sitten, pari vuotta sitten, luulen että se oli Monticellossa, ennen kuin erottamisten sarja alkoi. Ja se otettiin siellä esiin, jos oikein muistan, Eric Jurmu aloitti sen keskustelun sanomalla, että on ehkä aika alkaa tutkia, pitäisikö joidenkin puhujien, jotka aiheuttavat hämmennystä, ja tiedän, että mukailen karkeasti sitä, mitä tapahtui, mutta näitä toimia on harkittava paikallisella tasolla, että näille puhujille pitäisi mahdollisesti puhua tai heidät pitäisi poistaa. Sitten Walt Lampe piti puheenvuoron heti sen jälkeen, ja luen lainauksen tässä.

02:04:02 Tavoitteena ei ole vain vapauttaa joku tehtävistään, vaan tavoitteena on yhteisön säilyminen. Ja taas, nämä ovat Walt Lampen sanoja, eivät Ericin. Ensinnäkin niiden, joilla näyttää olevan erilainen ymmärrys tai painotus, mutta myös meidän kaikkien Jumalan laumaan kuuluvien puolesta, minusta tämä on, minulle, se, missä olemme. Minusta vaikka tämä ihmisjoukko ei voi tehdä mitään päätöksiä tällä hetkellä, minusta, okei, tämä on tärkeä väestönlaskenta. meidän on aika miettiä… veljiämme, jotka opettavat muutoin, ja heistä on kiistaa, heidän ympärillään, onko nyt seurakuntien johtokuntien aika harkita tätä asiaa hyvin vakavasti? Viedä se seurakunnilleen. Onko muutosta, joka pitäisi tehdä? Tämä on se, mitä sydämelläni on. Esitän sen teille. Minusta tuntuu aralta sen suhteen. Se ei saa minua tuntemaan iloa ajatella näitä asioita. Se tekee minut hyvin surulliseksi, että jotkut näistä veljistä ovat keränneet ympärilleen ihmisiä, joilla näyttää olevan jonkinlainen katkeruuden juuri Jumalan valtakuntaa tai Jumalan valtakunnassa olevia yksilöitä kohtaan. Minä rukoilen. Rukoilkaa heidän puolestaan. Minä, kuten monet, herään monta kertaa yössä. Ensimmäinen asia mielessäni on tämä tilanne. Rukoilen niiden puolesta, jotka vastustavat, ja niiden, jotka ajattelevat toisin. Rukoilen, että meidät kaikki yhdistettäisiin Hengen voiman kautta, kokisimme pelastuksen ilon ja jatkaisimme lapsina lasten valtakunnassa, armon ja anteeksiantamuksen valtakunnassa. Tarvitsen teidänkin rukouksianne pysyäkseni uskossa. Minun on kuultava, niin heikko kuin olenkin, että saan uskoa syntini anteeksi. Minusta tämä puhuu aika selvästi siitä ajatuksesta, että on

02:05:39 On ollut sellainen käsitys liikkeellä, että tätä ei ollut kokonaan saatu aikaan paikallisen johtokunnan tasolla, vaan että joitakin päätöksiä tehtiin LLC:hen liittyvien ihmisten keskuudessa ja ehkä jopa LLC:n johtokunnassa, joka on pitänyt puheita myöhemmin, jotka eivät puhuneet vastaan tällaista toimintaa. Se on aina paikallisen seurakunnan ja paikallisten ihmisten tehtävä päättää, kuka puhuu heidän seurakunnassaan, kuka poistetaan, eikä se ole jotain, mihin ulkopuolinen seurakunta tulee ja alkaa antaa pyytämättömiä neuvoja, teidän pitäisi tehdä tämä tai teidän pitäisi tehdä tuo. Joten en tiedä, oliko ajatuksena irrottaa LLC tällaisesta, mutta minun on sanottava, että tämä ehdottomasti viittaa siihen. Toinen asia on tämä Darwinin saarnan uudelleen käsittely, minulla on todella ongelmia sen kanssa.

02:06:37 Anteeksiantamus saarnattiin. Se on anteeksi annettu ja se on unohdettu. Mutta se kyllä tuo esiin jotain muuta, mitä olen tavallaan huomannut. On ihmisiä, jotka nostavat esiin huolia tietyistä saarnoista. He ottavat ne vakavammin [kuin] koskien muiden ihmisten huolia muista saarnoista. Ja näyttää olevan niin, että niiden kohdalla, jotka ovat liittoutuneet LLC:n kanssa tai jotenkin näkevät asiat samasta näkökulmasta, he ovat arvostelun yläpuolella, eikä heitä voi kyseenalaistaa, eikä niitä puhujia kyseenalaisteta. Mutta jos se on joku niistä ”aidan toisella puolella”, he ovat niitä, joita tutkitaan. Minusta se viittaa tähän, minkä Warren nosti esiin aiemmin kommenttinsa lopussa. on, onko tästä tullut, kuten kuulin suomeksi sanonnan, että , eli toisin sanoen, onko tästä tullut institutionaalinen uskon tyyppi, jossa alamme seurata organisaatiota ja sen johtoa? On joitakin, tiedän, jotka seuraavat Kristusta. Kristusta elämässä, kärsimyksessä ja opissa. Ja on niitä, jotka ovat esittäneet hyvin selviä lausuntoja, ihan ystäviä ja tuttavia, ovat sanoneet, että minä panen luottamukseni LLC:hen. Ja no, emmekö halua mennä Raamattuun? No, ei, en tarvitse sitä, koska minulle on sanottu niin. Meillä oli keskustelu entisessä paikallisessa seurakunnassani, jossa korostettiin, että meidän ei tarvitse lukea Raamattua. Nyt yhtäkkiä on painotus, että meidän ei tarvitse. Meidän ei tarvitse mennä Raamattuun, että meidän tarvitsee vain kuulla syntimme anteeksi. No, Raamattu on täynnä ilmauksia ja sanontoja, että, tiedättekö, aloitamme toisesta Timoteuksen kirjeestä, luku 3, jae 17, tai 15, jossa puhutaan siitä, että kaikki oppi ≈on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.” Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”vain tyhmät halveksivat viisautta ja tietoa.” Jos alamme harhautua opista, missä me olemme? Jos emme pysy Raamatussa, missä me olemme? Voisimme hyvinkin olla liukkaalla rinteellä kohti jotain, että tämä on institutionalisoitunut uskonto, aivan kuten näemme ympärillämme maailmassa. Toinen asia on ajatus siitä, mitä sisältöä saarnoissa on. Sen täytyy olla sana ja sen sellaista. Mutta Steve toi esiin tärkeän asian, jonka olen tavallaan pannut merkille tyrmistyneenä jo jonkin aikaa. Onko usko

Jim Jurmu mentioned the local congregations are responsible for removing speakers and setting speakers to speak, and so on. The implication I got from what he said -- I don't know if I understood correctly or not -- there is no LLC involvement in that. I went to a board meeting a couple of years ago. I believe that it was in Monticello before the series of dismissals began. It was brought up there by Eric Jurmu. He began that discussion by saying that it is perhaps time to start examining whether some speakers that are causing confusion -- I am roughly paraphrasing what happened -- these actions need to be considered on the local level. These speakers need to be spoken to or taken down. Then Walt Lampi kept a speaking turn immediately after that. I will read the quote. “The goal is not just to relieve somebody of their duties, but the goal is the preservation of souls, first for those that seem to have a [different] understanding or emphasis, but also for all of us, of the flock of God. I think this is, to me, where we are at. I think, although this group of people can’t make any decisions at this time. I think it is time for us to think about… our brothers that teach in otherwise, and there is contention about them, around them, is it now time for congregation boards to consider this matter very seriously? Take it to their congregations. Is there a change that should be made? This is what is in my heart. I put it before you. I feel timid about it. It doesn’t make me feel happy to think about these things. It makes me very sad that some of these brothers have gathered people around them that seem to have some root of bitterness against God’s kingdom or individuals in God’s kingdom. I pray for them. I, like many, wake up many times in the night. The first thing on my mind is this situation. I pray for those that are opposed and those that think differently. I pray that we could all be united through the power of the Spirit, experience the joy of salvation and continue as children in the kingdom of children in the kingdom of grace and forgiveness. I need your prayers, too, to remain in faith. I need to hear, as weak as I am, that I can believe my sins forgiven. I think this speaks pretty clearly to the idea that there has been an understanding around that this is not entirely generated at the local board level, but that some decisions were made among people associated with the LLC, perhaps even on the LLC board, that kept speeches later that did not speak against this kind of activity. It is always the task of the local congregation and the local people to decide who is going to speak in their congregation and who is going to be taken down. It is not something that an outside congregation comes to give unsolicited advice -- you should do this or you should do that. I don't know if the idea was disassociate the LLC from this kind of thing. I have to say, this definitely does point of that. The other thing is the relitigating of Darwin’s sermon. I really have some problems with that. Forgiveness was preached. It is forgiven and it is forgotten. But it does bring to light something else then I have kind of noticed. There are people who raise concerns about certain sermons. They take them more seriously [than] about concerns about other sermons. It seems to be with those that are aligned with the LLC or somehow see things from the same standpoint. Those are above criticism, and you cannot question those. Those speakers are question. But if it is any of those “on the other side of the fence” they are the ones that are examined. I think it points to this what Warren raised earlier at the end of his comment. Has this become, like in Finnish I heard the phrase, or in other words, has this become an institutional type of faith, where we start following the organization and its leadership. There are some, I know, that are following Christ in life, suffering and doctrine. And there are those who have made very clear statements. Friends and associates have said that “I put my trust in the LLC”. “Don't we want to go to Scripture?” “No, I don't need that because I've been told that.” We had a discussion in my former local congregation where it was emphasized -- we don't need to read the Scriptures. There's now all of a sudden an emphasis that we don't need to go to the Bible. All we need to do is hear our sins forgiven. The Bible is replete with phrases and sayings. The second book of Timothy chapter 3 verse 15. It talks about that. “All doctrine is profitable for instruction, reproof, rebuke and instruction in righteousness.” In the Book of Proverbs it says, “only fools despise wisdom and knowledge.” If we start straying from the doctrine, where are we? If we do not stay on the Scriptures, where are we? We could very well be on a slippery slope towards something that this is an institutionalized religion, much like we see around us in the world. The other thing is the idea of what content is in sermons. It has to be the word and that kind of thing. But Steve brought out an important issue that I have kind of noted with dismay for some time. Is faith a

Roland Keranen (jatkuu): henkilökohtainen pyrkimys vai onko se jotain, mikä on puhujien saarnatuolista antamia määräyksiä saarnatuolista okei emmekö luota pyhään henkeen vaikka kuten ann juuri mainitsi puhuja voi joskus erehtyä ja ja puhua väärin mutta seurakunta silti uskoo me silti pidämme puhujaa rakkaana veljenä ja he ovat ehkä puhuneet väärin tai ehkä minä ymmärsin väärin, mitä oli tapahtumassa okei mutta emme ala öö ajatella tällä tavalla että no jos puhujana päästät kissan pöydälle no seurakunta juoksee sinne kuin joukko villejä ja alkaa alkaa kulkea sitä tietä jumalan henki on paljon voimakkaampi kuin kukaan meistä täällä ja se opettaa ja ja jos jos minulla olisi sydämessäni tämä ajatus että että öö haluan mennä ja tehdä jonkin asian jota pidetään vääränä ei ole väliä mitä puhuja sanoo minä menen ja teen sen mikä on tärkeintä on henkilökohtainen usko ja ja jos haluaa pysyä kuuliaisena sanalle jos haluaa pysyä kuuliaisena kyllä me me kyllä yhä lankeamme ulos ja jäämme vajaiksi mutta emme ole siellä elämässä tätä elämää me kaikki mokaamme aika ajoin me kaikki tarvitsemme tätä opetusta raamatusta ja niin edelleen. Mutta meidän on luotettava armoon ja luotettava siihen, että henki opettaa työnsä kautta.

personal endeavor or is it dictates given by speakers from the pulpit? Do we not trust the Holy Spirit? Even as Anne just mentioned. The speaker can sometimes err and speak incorrectly, but the congregation still believes. We still hold the speaker as a dear brother. They may have spoken wrong or maybe I misunderstood what was going on. But we do not start thinking in this way. If you let the cat out of the bag, the congregation is going to run out there like a bunch of savages and start going down that road. The spirit of God is far more powerful [than] any one of us here is. It teaches. If I had this idea in my heart that I want to go and do a certain activity that is seen as wrong, it does not matter what the speaker says. I will go and do it. What is most important is the personal faith and if you want to remain obedient to the word. If you want to remain obedient, we still fall short, but we are not out there living this life. We all screw up from time to time. We all need this instruction from the Scriptures, and so on. But we have to trust the grace and trust the spirit to teach through its work.

Priscilla Ylitalo: Toivon, että saan ajatukseni selviksi. Olen Priscilla Ylitalo Brainerdista. Steve toi esiin heikot sanat internetissä. Jotkut ihmiset tietävät, että mursin jalkani huhtikuussa. En voinut astua sille kolmeen kuukauteen. Joten pystyin kuuntelemaan paljon saarnoja. Olin todella, todella järkyttynyt. Minut kasvatettiin aina uskomaan, että kun puhuu raamatusta puhuu siitä tekstistä emmekä tarvitse sitä mitä itse kutsuisin juoruiluksi internetissä nyt juoruilu internetissä on on öö kuin heittäisi helmet sikojen eteen minä en nimeä puhujia mutta oli saarna phoenixissa jossa jossa joku sanoi jotain mustista miehistä mustissa puvuissa minä minä olin aivan kauhuissani tämä tämä levisi kaikkialle internetiin ja tiedän että minulla on sukulaisia jotka kuuntelevat tätä ja voi hyvänen aika ja sitten toinen sanoi oi minä puhuin parkkipaikalla enkä kauaa tarvinnut tajutakseni että tämä oli ”yksi niistä”. En vain voinut uskoa sitä. Puhujan pitäisi avata teksti ja puhua Kristuksesta ja ristiinnaulitusta Kristuksesta. Me emme levitä näitä. Jos joku kertoi sinulle tarinan – kuka tekee kaikkia näitä asioita. Me emme levitä niitä internetin kautta koko maailmalle ja kenelle tahansa, joka kuuntelee. Minulla oli teksti, jonka aioin lukea tässä. Se on Raamatun lukemisesta. Alaskassa minulle sanottiin, että et voi lukea Raamattua, sinulla täytyy olla Pyhä Henki, jotta voi lukea Raamattua. Mitä? Kun olimme nuorempia eriseuran aikaan, meitä kaikkia kehotettiin ottamaan Raamattu ja avaamaan ne. Oli ilo lukea Raamattua. Olin Cokatossa, kun kuulin saarnan. Voit lukea Raamatun alusta loppuun, jos sinulla ei ole Pyhää Henkeä… Elmer Alajoki tapasi sanoa: lapsesta asti sinä olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi autuuteen.. Aloitan alusta. Lapsesta asti sinä olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi autuuteen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Pointtini on tämä. Huhut, joita saarnataan internetissä – olin vain kauhuissani. Ne olivat ne kaksi, joista kerroin teille. minä minä pystyin kuuntelemaan monia saarnoja koska en voinut kävellä jalallani kolmeen kuukauteen joten kuuntelin aika monta ja enimmäkseen kun se saarna oli ohi sanoin aamen aamen mutta joskus oli vain järkytys kuulla sitä mitä kutsun juoruiluksi internetissä vain pieni

I hope that I can make my thoughts clear. I am Priscilla Ylitalo from Brainerd. Steve brought out about weak words over the internet. Some of the people of know, I broke my leg in April. I could not step on it for 3 months. So, I was able to listen to a lot of sermons. I was really, really shocked. I was always raised to believe that when you speak from the Bible, you speak from the text. We don't need what I would personally called gossip over the internet. Now, gossip over the internet is like putting pearls before the swine. I won't name the speakers, but there was a sermon in a Phoenix where someone said something about the men with black suits. I was just horrified. This went all over the internet. I have relatives that listen to this. Oh, my goodness. Another one said, I was talking in the parking lot. It did not take me long to realize but this was “one of those”. I just could not believe it. The speaker should open the text and speak of Christ and Christ crucified. We don't spread these. If someone told you a story -- who is doing all of these things. We do not spread them over the internet for the whole world and whoever is listening. I had a text that I was going to read here. It is about reading the Bible. In Alaska, I was told that you cannot read the Bible, you have to have the Holy Spirit to read the Bible. What? When we were younger during the time of the heresy, we were all admonished to take the Bible, open them up. It was a joy to read the Bible. I was in Cokato when I heard a sermon. You can read the Bible from front to back, if you do not have the Holy Spirit… Elmer Alajoki used to say, from a child you have known the holy Scriptures, which are able to make you wise unto salvation.. I will start over. From a child you have known the holy scriptures, which are able to make you wise unto salvation through faith, which is in Christ Jesus. My point is this. Rumors that are preached over the internet -- I was just horrified. Those were two that I was telling you about. I was able to listen to many sermons, because I couldn't walk on my leg for 3 months. I listened to quite a few. For the most part, when the sermon was done, I would say Amen. Sometimes it was just a shock to hear what I call gossip over the internet.

Bruce Johnson: Vain pieni kommentti. Muistan aina Elmer Alajoen sanoneen, kun internet tuli, että nyt hän tietää, miten Jumalan sana tulee menemään maailman kaikkiin neljään kolkkaan. Voin tuntea myötätuntoa sinua kohtaan, Steve, ja teitä kaikkia puhujaveljiä kohtaan, te vapisette, kun tiedätte, että kaikki kuuntelevat. Tiedän, että jokainen puheeni olisi kauan sitten mennyttä.

Just a little comment. I always remember Elmer Alajoki saying that when the internet came around. Now he knows how God's word is going to go to all four corners of the world. I can feel for you Steve and all of you speaker brothers, you tremble when you know that everyone is listening. I know that every one of my speeches would be long gone.

Ken Raisanen: Puhujista puheen ollen. Waino Havas kirjassaan ’Hän uskoi meille sovituksen sanan’. on ollut joitakin öö lukuisia saarnoja jotka puhuvat jostain muusta kuin sanasta ja joita jotkut ovat kutsuneet agendasaarnoiksi entä sivulla 35 hänen kirjassaan sanotaan pääperiaate sanan julistamisessa on tämä että jokainen saarnaaja puhuu puhdasta jumalan sanaa eli pysyä lujasti Raamatussa. Joka puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja.” Se on hyvä neuvo, joka Havaksella oli. En tiedä, haluaisiko kukaan niistä veljistä, jotka kutsuivat tämän kokouksen koolle... En usko, että saimme päätökseen esityslistan ensimmäisen asian. Syy kokouksen koolle kutsumiseen koski Monticellon kommentteja. Jos se on käsitelty, se on hyvä. Minusta meidän pitäisi keskustella perusteellisesti siitä suuresta asiasta, joka jakaa Jumalan valtakuntaa täällä amerikassa ja se on uskovaisten puhujien kutsujen peruminen ilman syytä mikä on suuri synti se on synti jumalaa vastaan on synti siionin valtakuntaa vastaan luen sivun 18 alaosan samasta vano havasin kirjasta pyhä henki on aina kokoava voima se sulattaa uskovat ihmiset eläväksi yhteydeksi se ei ja kuunnelkaa tarkkaan se ei vielä eristetyt kristityt yhden yhteen nurkkaan ja toisen seuraavaan vaan se muodostaa yhden lauman hyvän paimenen ympärille se sytyttää yhdeksi pääksi kristuksen yhden ruumiin jonka jäsenet on liitetty yhteen saumattomasti veljellisen rakkauden kautta.” Tämä ajatus uskovaisten puhujien kutsujen perumisesta, puhujien painostamisesta pois puhumasta selittämättömistä syistä on syntiä. Se on aika yksinkertaista. Kun asetamme itsemme – kuka tahansa, joka asettaa itsemme… itse asiassa havasilla oli siellä toinen kohta luultavasti löytäisin sen nopeasti tästä mutta hän sanoo aina kun asetamme itsemme asemaan arvioida toisen katumusta olemme asettaneet itsemme tasapäisen lauman tason yläpuolelle toisin sanoen alamme asettaa itsemme joksikin. Olemme tavallaan saaneet sen selville. Ja aiomme piiskata tämän toisen miehen kuntoon. Se on selvästi perkeleen työtä. Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä, kun Philin tästä seurakunnasta kutsu Cokatoon peruttiin, eivätkä he ole vieläkään saaneet selville miksi. Joten minusta se on selvästi synti. On muitakin esimerkkejä, joissa muut seurakunnat ovat seuranneet perässä. Joten toisin sanoen mukautua tullakseen toimeen on hyvin huono ja vaarallinen tie. Mukautua Jumalan sanaan ja Pyhään Henkeen. Me emme mukaudu tähän jakamisen touhuun, koska se on selvästi perkeleestä.

Talking about the ministers. Waino Havas in his book, ‘He Entrusted Us With the Word of Reconciliation’. There have been numerous sermons that speak on something other than the Word and what some people would refer to as agenda sermons. Havas on page thirty-five of his book. “the main principle in proclaiming the word is this, every preacher preach the pure word of God, that is to stay solidly in the Bible. He who speaks, let him speak the words of God.” That is good advice that Havas had. I don't know if any of the brothers that called this meeting, if they would want to... I don't think we were finished up on the first issue on the agenda. The reason for calling the meeting was about the comments at Monticello. If that is done, it is fine. I think we should discuss at length the great issue that is dividing God's Kingdom in America. That is disinviting believing ministers without cause, which is a great sin. It is a sin against God. It is sin against the kingdom of Zion. I will read the bottom portion on page 18 in the same book by Waino Havas. “The Holy Ghost is always a gathering power. It melts believing men into living fellowship. It does not -- listen carefully -- beget isolated Christians, one into one corner and another to the next. But it forms one flock around the Good Shepherd. It unites into one head, Christ, one body, which members are joined together seamlessly through brotherly love.” This idea of disinviting believing ministers, pressuring ministers off of speaking for unexplained reasons is sin. It is pretty simple. When we place ourselves -- anyone that places ourselves… in fact Havas had another portion in. I could probably find it quickly. He said, whenever we place ourselves in a position to consider the penitence of another, we have placed ourselves above a level-headed. In other words, we start to think that we are somebody. We kind of have it figured out. And we are going to whip this other man into shape. That is clearly the work of the devil. It has now been a year-and-a-half since Phil from this congregation was disinvited from Cokato, and they have still not figured out why. So, I think it is clearly a sin. There are other examples where other congregations are followed suit. So, in other words, to go along to get along is a very bad and dangerous path. To go along with God’s word and the Holy Spirit. We do not go along with this dividing business, because that is clearly of the devil.

Briar Siljander: Ennen lounasta John ja Jim pystyivät puhumaan. Esittäisin sen LLC:n johtokunnalle uudelleen varmistaakseni, että teillä on tilaisuus ilmaista huolenaiheet. on Jim sanoi, tai ehkä se oli joku muu, te kävitte jo läpi kirjeen, joka lähetettiin. haluamme varmistaa, että teillä on tilaisuus puhua siitä, mikä oli huolestuttavaa Wolf Laken johtokunnan jäsenen puheissa siellä.

Before lunch John and Jim were able to speak. I would put it out to the LLC board again to make sure that you have an opportunity to voice the concerns. is Jim said, or maybe it was somebody else, you already reviewed the letter that was sent out. we want to make sure that you have the opportunity to speak about what was concerning Wolf Lake board member’s speeches there.

Becky Lake: Minä luulen, että syy, miksi olemme kokoontuneet tänne tänään, on kuulla, mitkä ovat puhujiemme, johtokunnan jäsentemme ja seurakuntamme huolenaiheet. On totta, meillä on musta pilvi seurakuntamme yllä. Se on todellisuutta. Tietenkin olen naimisissa Darwinin kanssa. Seurakunnan jäsenenä on todella huolestuttavaa olla tässä tilanteessa. Joku otti esiin sen, että asettuu toisen asemaan. Minulla on 12 lasta. Hekin elävät tämän kanssa. Koko seurakunta elää, perheenjäseneni. Minun lapsilleni: isässänne on ongelmia. On Vanhemmassanne on ongelmia. Mitä ne ovat? No, en tiedä. Keskustelin jonkun kanssa, joka asuu muualla kuin Minnesotassa, kauempana. He kysyivät, no, mitkä ovat huolenaiheet Darwinin suhteen? Sanoin, en tiedä. Sanoin, jos puhut jonkun kanssa, Toivoisin, että kysyisit sitä, koska minä en tiedä. Olemme yrittäneet saada vastauksen tähän kysymykseen. Emme saa vastausta. Kuulin kommentin joltakulta että he tulivat tänne tänään kuuntelemaan, miten Wolf Laken seurakunta uskoo. Sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran yhden puhujamme kutsu peruttiin, meillä oli seurakuntakokous, ja seurakunnan jäsenet puhuivat, ja he puhuivat, että puhujamme ovat seurakunnan rakkaudessa, ja heidän saarnansa ovat saatavilla internetissä ihmisten kuunneltavaksi. Niin luultavasti suurin osa seurakunnasta uskoo. Se on siellä. Joten se, mitä haluan kuulla: mitkä ovat huolenaiheet, asiat ja ongelmat? Se on

I think why we are gathered here today is to hear what are the concerns of our speakers, board members and our congregation. It is true, we have a black cloud hanging over our congregation. That is a reality. Of course, I am married to Darwin. As a congregation member, it is really troubling to be in this situation. Somebody brought up about putting yourself in someone else's shoes. I have 12 children. They live with this, too. The whole congregation does, my family members. For my kids, there are problems with your dad. There problems with your parents. What are they? I don't know. I had a discussion with somebody who does not live in Minnesota. They asked, what are the concerns with Darwin? I said, I do not know. If you talk to somebody, I wish you would ask that, because I do not know. We have tried to get the answer to this question. We can't get the answer. I heard the comment from somebody that they came here to listen how Wolf Lake congregation believes. After the first disinvitation of one of our speakers, we had a congregation meeting. The congregation members spoke. They said that our ministers are in the love of the congregation. Their sermons are available on the internet for people to listen to. That is probably how most of the congregation believes. It is out there. So, what I want to hear, what are the concerns, issues and problems? That is

Becky Lake (jatkuu): mitä meidän on kuultava. Miksi puhujien kutsut perutaan? He eivät mene Menahgaan. Tietenkin olemme jakaneet puhujia Menahgan kanssa vuosikausia. kutsu Menahgaan peruttiin. He ovat pois sen aikataulusta myös. En puhu niin, että olisin ärtynyt siksi, että mieheni ei pääse menemään jonnekin. Puhun omasta puolestani, en sellaisena asiana. Se on se, mihin meidän on päästävä. En tiedä, onko ongelma siinä, että opissa on eroja. On puhuttu jonkin verran opin sivuuttamisesta. Opetukset anteeksiantamuksesta – Annammeko aina anteeksi? Kristus sanoo Raamatussa, jos ette anna syntejä anteeksi, Isämme taivaassa ei anna teidän syntejänne anteeksi. On ollut opetuksia, että on aikoja, jolloin emme anna anteeksi. Uskon, että Jumala on kaikkivaltias ja voi sulkea jonkun suun. En usko, että opetuksen pitäisi olla siellä, että on aikoja, jolloin emme anna anteeksi. Minusta on todellisia asioita, jotka ovat eroja, jotka jotka aiheuttavat näitä ongelmia. Mutta haluaisin, kuten sanon, kuulla enemmän... niiltä, jotka ovat tulleet LLC:n johtokunnasta, Mitkä ovat huolenaiheet? Jopa koskien Kristuksen seurakuntaa. Jos joku loukkaa sinua, mene puhumaan hänen kanssaan kahden kesken. Ja minusta siinä on kauneutta, että jos emme voi mennä puhumaan heidän kanssaan, ehkä meidän ei pitäisi edes sanoa mitään. Ehkä meidän ei pitäisi levittää näitä... levittää asioita ja mennä puhumaan muille. Tai jos sinä... itse asiassa ymmärrän, on vaikeaa mennä puhumaan muiden kanssa, voisit ottaa jonkun mukaasi. En usko, että on mitään hyötyä mennä puhumaan muille ihmisille jostakusta toisesta. Minusta kauneus siinä on tämä: niin monet asiat ratkeaisivat, jos joku menisi puhumaan henkilökohtaisesti sen toisen ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä oli jokin asia. Eikä siitä tulisi iso, valtava asia, joka ymmärrettiin väärin alusta asti.

what we need to hear. Why are the ministers disinvited? They're not going to Menahga. We had shared ministers with Menahga for years and years. They're uninvited from Menahga. They're off the schedule there, also. I'm not speaking in the way that I'm irritated because my husband is not going somewhere. I'm speaking for myself, not as that type of an issue. That is what we need to get to. I don't know if the problem is because there are differences in doctrine. There's been some talk about dismissing doctrine. Teachings about forgiveness -- Do we always forgive? Christ says in the Bible, if you do not forgive sins, our Father in heaven will not forgive your sins. There have been teachings that there are times when we do not forgive. I believe that God is all-powerful and can shut somebody's mouth. I don't think the teaching should be there that there are times when we don't forgive. I think there are actual issues that are differences which are causing these problems. I would like to hear more from those who have come from the LLC board. What are the concerns? Even about the Church of Christ. If someone offends you, go to talk to him between him and you alone. I think that there is a beauty in that. If we can't go talk to them, maybe we shouldn't even say anything. We shouldn't pass things around and go talk to others. I understand that it is hard to talk to others. Maybe you could bring someone with you. I don't think that there is any benefit in going to talk to other people about somebody else. I think the beauty in that is this, so many issues would be resolved if somebody went to talk to another person individually that they had an issue with. And it wouldn't become a big huge thing that was misunderstood from the start.

Adrian Pirness: Täällä on pari kertaa mainittu tämä Kristuksen seurakuntajärjestyksen näkökohta. Ja minua on korjattava, jos ymmärrän tämän väärin, mutta miten minä ymmärrän Kristuksen seurakuntajärjestyksen, on tällä tavalla, että se on asetettu sitä hoitoa varten, kun loukkauksia tulee välillemme veljinä ja sisarina uskossa. Ja sitten siinä on se määrätty järjestys, että ensin keskustelisimme yhdessä sen yhden kanssa. Ja miksi se on niin? Se, joka on aiheuttanut loukkauksen, ei ehkä edes tajua, että loukkaus on aiheutettu. Ja jos asiat eivät ratkea, silloin kutsuisimme muita. Ja lopulta jopa ne asiat ovat asioita, joita... seurakunta hoitaisi. Sitten kun ajattelen palvelemista sanan palvelijana, ja jos jokin, mitä sanoisin, herättää kysymyksiä tai aiheuttaa hämmennystä, seurakunta on pyytänyt minua palvelemaan. Joten en voi asettaa sille sellaista vaatimusta. Jos on Ja jos se on jättänyt kysymyksiä tai hämmennystä kuulijaan, että jokaisen, joka on hämmentynyt, on tultava minun luokseni keskustelemaan. Mutta seurakunta hoitaa minua sanan palvelijana. Joten taidan, miten olen sen ymmärtänyt, on että siinä on ero, kun puhumme Kristuksen seurakuntajärjestyksestä. Se on niiden loukkausten hoitamista varten, jotka tulevat välillemme. Se ei sulje pois sitä, kun heikkoja sanoja puhuttaisiin saarnassa, julkisessa tilanteessa, sillä tavalla. Se ei estä minua menemästä kahden kesken jonkun henkilön kanssa, jos tuntuu, että on se tilaisuus. Seurakunta sitten hoitaa palvelijoita. Taidan tulla tänne, kuten monet ovat myös sanoneet, ovat tulleet sen toivon ja rukouksen kanssa, että, kuten Phil jo sanoi alkurukouksessa ja alkukommenteissaan, että olisi korvia, jotka ovat avoinna kuulemaan, sydämiä, jotka ovat avoinna uskomaan. Ja olen pohtinut näinä muutamana viime vuotena, kun on ollut tämä pyyntö, että meidän on keskusteltava opin asioista. Ja minusta tuntuu, että monissa keskusteluissa, johtokunnan jäsenten työseminaareissa, koko alueen johtokuntien kokouksissa, kesä- ja talviseuroissa aiheet ovat olleet aiheita opista, ja opista sillä tavalla, miten nämä asiat ymmärretään ja opetetaan? Miten me uskomme nämä asiat Jumalan sanasta? Ja tässä olemme tänään, ja mitä minulle jää, on että olemme pysähtyneet opillisten kysymysten ja asioiden äärelle, mutta ykseys ei ole palannut niiden keskustelujen kautta. Pyhä Henki on se, joka kutsuu, kokoaa, valaisee ja tuo ykseyden. Ykseys ei tapahdu opista keskustelemalla. Jos lähestymme sitä tästä ajattelutavasta, että ymmärtäisimme opin kaikki kohdat, Jeesus muistuttaa ja opastaa, että ensin etsimme Jumalan valtakuntaa. Pyrimme olemaan lapsi siellä, Jumalan valtakunnassa. Ja kun me lapsenomaisessa uskossa pystymme uskomaan, kaikki muu annetaan. Minulle siihen sisältyy myös se ymmärrys, joka tulee sitten Pyhän Hengen kautta. Ja minun on tyydyttävä siihen, koska silloinkin Jumala pitää asiat salaisuuksinaan. Emme tule ymmärtämään kaikkea. Eikä ymmärryksemme koskaan ole se, mikä vie meidät taivaaseen, vaan pystynkö uskomaan? Joten taidan siinä olen jäänyt pohtimaan ja ihmettelemään, että kun käsittelemme opin aiheita, mitä olemme tehneet, ja keskustelut ovat olleet tuonut ykseyttä. Mikä jää asiaksi? On esitetty kommentteja tällä tavalla joissakin keskusteluissa, joissa joku sanoisi tällä tavalla, olen samaa mieltä alustuksen kanssa, mutta en ole samaa mieltä keskustelun kanssa. jo keskustelleet täällä, ja on todettu, että sanat voivat olla heikkoja. Voimme sanoa väärin asioita. Voimme mennä liiallisuuksiin. Mitä olen tuntenut niissä kokouksissa ja keskusteluissa, joissa olen ollut, keskustelu ei ole ollut erilainen kuin alustus. Alustuksen jälkeisissä puheissa, Jumala Henkensä kautta on myös johtanut ja ohjannut. Ja siellä myös olen kuullut Jumalan valtakunnan sanoman. Joten, kun pysähdymme näiden asioiden äärelle ja harkitsemme näitä asioita, silloin on oltava henkilökohtainen kysymys, joka meidän kaikkien on kysyttävä. Olenko minä Jumalan valtakunnan ykseydessä, joka tulee Hänen Henkensä kautta? Mutta itseni osalta, monet heikkouteni, vikani, syntini, epäilykseni ja pelkoni, saanko vielä uskoa ne kaikki anteeksi?

There has been a couple times mentioned the aspect of the Church Law of Christ. I need to be corrected if I understand this wrong. How I understand the Church Law of Christ is in this way. It is set there for the care when offenses come between us as brothers and sisters in faith. Then there is a prescribed order. We would first visit with the one. Why is it that way? The one that has caused offense may not even realize that offense has been caused. If matters are not resolved, then we would invite others. Eventually, even those matters are matters that would be cared for by the congregation. Then when I consider serving as a servant of the word, if something that I would say raises a question or causes confusion, I have been asked to serve by the congregation. So, I can't put that type of requirement on it. If there is left question or confusion in the listener that everyone that has been confused needs to come to me and visit. But the congregation will care for me as a servant of the word. I guess how I understood this. I make a distinction there, when we are talking about the Church Law of Christ. It is for caring for the offenses that come between us. That does not preclude when weak words would be spoken in a sermon or a public situation in that way. It does not preclude me from going to visit one-on-one with an individual, if it feels like there is that opportunity. The congregation then cares for the servants. Coming here, as many have said, have come with the hope and prayer that, as Phil already said in the opening prayer and comments, that there would be ears that are open to hear and hearts that are open to believe. I have pondered over these past few years, when there has been this request that we need to visit about matters of doctrine. I feel that in many of the discussions at board members workshops and at area-wide board meetings, at summer and winter services, the topics have been about topics of doctrine. How are these matters understood and taught? How do we believe these matters from God's Word? Here we are today. What I am left with is, we have paused around doctrinal questions and matters. But unity has not returned through those discussions. It is the Holy Spirit that calls, gathers and enlightens and brings unity. Unity does not happen through a discussion about doctrine. If we are approaching it from this mindset that we would understand all points of doctrine. Jesus reminds and instructs that first we seek for God's Kingdom. We seek to be a child in God's Kingdom. When in childlike faith we are able to believe, all else is given. For me, it also includes the understanding, which comes through the Holy Spirit. I need to be content with that. Even at that, God keeps things as his mysteries. We won't understand everything. And our understanding will never be what takes us to heaven, but am I able to believe? That is where I am left pondering and wondering. When we consider topics of doctrine, which we have done. The discussions have not brought unity. What remains the issue? There have been comments made in this way at some of the discussions, someone would say in this way. I agree with the introduction, but I do not agree with the discussion. We have already visited here and it has been noted that words can be weak. We can misstate things. We can go overboard. What I have felt in the meetings and the discussions that I have been at, the discussion has not been different from the presentation. In the speeches after the introduction, God through his Spirit has also led and guided. There also I have heard the message of God's Kingdom. So, when we pause around these things and we consider these things, there needs to be a personal question that we all need to ask. Am I in the unity of God's Kingdom that comes through His Spirit? For myself, for my many weaknesses and faults and sins and doubts and fears, can I yet believe them all forgiven?

Harri Vahajylkka: Jumalan terve kaikille. Olen

God's peace everyone. I am

Harri Vahajylkka (jatkuu): hyvin arka pyytämään tätä puheenvuoroa, koska olen en ole LLC:n johtokunnan jäsen enkä ole seurakunnan jäsen Wolf Lakessa. Olen kirkkosalissa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja myös, kun on ollut keskustelua paikallisista puhujaveljistä, minun on sanottava, etten ole koskaan kuullut heidän saarnojaan. voitte moittia minua, jos muut kommentit ovat ajankohtaisempia. Mutta olen käynyt joitakin yksityisiä keskusteluja täkäläisten jäsenten kanssa, joskus ehkä pienessä ryhmässä, Olen käynyt LLC:n johtokunnan kokouksissa, koska olen LLC:n yhteinen pastori. Olen ollut Amerikassa 30 kuukautta. Sitä ennen olin 44 vuotta Suomessa. Se, mitä minulla on sanottavana, on omia henkilökohtaisia kokemuksiani, enemmän Suomesta. On joitakin yhtäläisyyksiä Suomen tilanteeseen viimeisten 10 vuoden ajalta, ehkä, elämässäni ja tilanteen nyt täällä. Monet niistä kysymyksistä tai termeistä tai keskusteluista ja huolenaiheista ovat minulle hyvin tuttuja, jopa niitä, joista olemme keskustelleet tänään. Kun ajattelin tämän tulevan kokouksen tilannetta, ajattelin, että olen kuullut kaiken aiemmin, esimerkiksi kysymyksen vaatteista se kysymys vanhurskauden köydestä, kuulin sen Suomessa ennen kuin tulimme, Mitä vaate tarkoittaa? Voiko uskovainen tahrata sen vai ei? Kuulin tämän keskustelun kotiseurakunnassani Suomessa, ja tiedän, että sitä oli joillakin paikkakunnilla, ei ympäri maata, Tiedättehän, että on hyvin monia seurakuntia, yli 100. En muista oikeaa lukua. Sitten toinen keskustelu oli siitä, miten syntimme annetaan anteeksi. Ovatko ne koko ajan vai hetkellisesti vai pistemäisesti. Jos synnit ovat anteeksi annetut koko ajan, mitä tapahtuu, kun saarnaamme evankeliumia? Kuulin myös tämän termin jatkuva anteeksiantamus ensimmäistä kertaa elämässäni Suomessa ja joissakin keskusteluissa riittääkö sanoa, mikä on minulle tuttua lapsuudestani, että elämme armon alla. Onko jotain eroja vai onko se sama kysymys? Myös kävin hiljattain joitakin keskusteluja siitä, mikä on evankeliumi? Onko se synninpäästö? Onko se sama kuin evankeliumi, jota saarnaamme, että synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä kalliissa veressä. On myös Luukkaan tai Markuksen evankeliumi. Sitäkin kutsutaan evankeliumiksi. Jotkut keskusteluista, joita ja joitakin keskusteluja meillä oli, kun jotkut kotiseurakunnassani, muissa seurakunnissa, oli jonkin verran levottomuutta ja hämmennystä joidenkin saarnojen kanssa ja jotkut uskovaiset, kokivat, etteivät kuulleet evankeliumia. Olin läsnä yhdessä kokouksessa, jossa että yksi sisar kertoi, että kun hän lähti seuroista, hän sanoi miehelleen, että hän ei kuullut evankeliumia. Meillä oli keskustelu siitä. Mikä on evankeliumi? Joku ja joku on sanonut, että evankeliumin ydin on tietenkin syntien anteeksiantamus, ja jos kysyn, voitko saarnata minulle evankeliumin, en odota, että luet minulle Luukkaan evankeliumia, vaan haluan kuulla sen evankeliumin. Tarkoitan, te kaikki tiedätte, mitä tarkoitan. Jotkut niistä puhujista, joilta kysyttiin, vastasivat – muistan yhden – koko saarna on evankeliumi. Tietenkin, jos ajattelemme sitä tällä tavalla, evankeliumi on hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Se on evankeliumi. Mutta meidän hengellisessä kielessämme tässä rakkaassa Jumalan valtakunnassa minusta, kun sanomme, että saarnaamme evankeliumia, minulle se kertoo, että saarnaamme syntien anteeksiantamusta. Se oli yksi keskustelu. Myös, onko sakramenteissa anteeksiantamus, erityisesti ehtoollisessa? Ja jos on syntien anteeksiantamus, miten se on ehtoollisessa? Tämä oli yksi kysymys. Mikä aiheutti levottomuutta? Se on

very timid to ask this for the speaking turn, because I am not a board member of the LLC and I am not a congregation member in Wolf Lake. I am in the sanctuary for the first time in my life. When there has been discussion about local speaker brothers, I have to say that I have never heard their sermons. Therefore, you can fault me if other comments are more timely. But I have had some private discussions with members from, sometimes in our small group. Also, I have gone to LLC board meetings, because I am a shared pastor with the LLC. I have been in America for 30 months. Before that I was 44 years in Finland. What I have to say are my own personal experiences, more from Finland. There are some similarities to the situation in Finland for the past 10 years in my life as the situation is now here. Many of those questions or terms or discussions and concerns are familiar to me, even those that we have been discussing today. When I was thinking of the situation of this upcoming meeting, I thought I have heard everything earlier, for example the question about the robes of righteousness. I heard that in Finland before we came. What does a robe means? Can a believer stain it or not? I heard this discussion in my home congregation in Finland. I know that it was in some locations, not everywhere around the country. You know that there are very many congregations, over 100. I can't remember the number. Then another discussion was about how our sins are forgiven? Are they all of the time or punctually? If sins are forgiven all of the time, what happens when we preach the gospel? I also heard this term ’continual forgiveness’ for the first time in Finland in my life in some discussions. Or is it enough to say, what is familiar to me from my childhood, that we are living under grace. Are there some differences or is it the same question? Also, I recently had some discussions about what is the gospel? Is it absolution? Is that the same as the gospel that we preach that sins are forgiven in Jesus’ name in precious blood. There's also the Gospel of Luke or Mark. It is also called the Gospel. Some of the discussions that we had, when some in my home congregation and other congregations there was some unrest and confusion with some sermons. Some believers felt that they did not hear the gospel. I was present at one meeting, where one sister told that when she left from services, she told her husband that she did not hear the gospel. We had a discussion about that. What is the gospel? Someone said that the core of the gospel is, of course, the forgiveness of sins. If I ask, can you preach the gospel to me, I'm not expecting that you would read the Gospel of Luke to me. But I want to hear the gospel. You all know what I mean. Some of those speakers who were asked, answered -- I remember one -- the whole sermon is the gospel. Of course, if we think about it in this way, the gospel is the good news of Jesus Christ. It is the gospel. But in our spiritual language in this dear God's Kingdom, that when we say that we are preaching the gospel, to me it tells that we preach the forgiveness of sins. This was one discussion. Also, is there forgiveness in the sacraments, especially in communion? If there is forgiveness of sins, how is it in communion? This was one question. What caused unrest? It is

Harri Vahajylkka (jatkuu): aika samanlaista kuin täällä. että jotkut niistä termeistä, kuten uskovaiset, perheenjäseneni ja ystäväni ja kotiseurakuntani jäsenet, he kertoivat, että jotkut termit, joita käytettiin, eivät olleet kovin selviä tai ne olivat monitulkintaisia. Jotkut uskovaiset he kokivat, että niillä termeillä oli uusi sisältö tai merkitykset, että jotain on takana Vai onko termin takana jotain? Jotain uutta opetusta. Esimerkiksi, sitä käytettiin tämän termin jatkuva anteeksiantamus kanssa. Onko jotain uutta opetusta, joka ei ole meille tuttua? En muista yksityiskohtia. Minusta tuntui, että monet niistä termeistä, joita käytämme, voimme ymmärtää täsmälleen oikein tai täysin väärin. Se riippuu siitä, miten sydämeni on. Siltä minusta tuntuu. kuten viime kesänä kuuntelin suviseuraradiota ja siellä oli joitakin vanhempia veljiä, jotka muistelivat Oulun kevätseuroja 1960- ja 1970-luvuilla. En ollut edes syntynyt siihen aikaan. He lukivat joitakin vanhoja Päivämiehen artikkeleita. Appiukkoni kirjoitti sen artikkelin, jonka he lukivat. Se meni jotakuinkin näin. Jälleen kerran Jumala siunasi kevätseuramme Oulussa. Saimme pestä hääpukumme. Se ei ollut ongelma niille veljille, vanhemmille uskovaisille, jotka kokoontuivat puhumaan tästä koko asiasta. Se ei ollut ongelma sinä aikana, kun tämä artikkeli tehtiin. Ja ajattelin, että jos sydämeni on oikea, ymmärrän, että kukaan ei voi turmella vanhurskauden vaatetta, jonka Jeesus teki, hänen vanhurskauttaan. En haluaisi tehdä siitä suurta ongelmaa.

quite similar to here. Some of those terms -- like believers, my family members and friends and members of my home congregation, they told that some terms that were used were not very clear or they were ambiguous. Some believers felt that those terms had a new content or meaning. Something is behind. Or is there something behind the term? Some new teaching. For example, it was used with this term continual forgiveness. Is there some new teaching that is not familiar to us? I cannot remember the details. I felt that many of those terms that we use, we can understand exactly right or totally wrong. It depends how my heart is. That is how I feel. Last summer I was listening to summer service radio. There were some older brothers who were recalling spring services in Oulu in the 1960s and the 1970s. I was not even born at that time. They read some old Paivamies articles. It was my father-in-law who wrote the article that they read. It went something like this. Once again God blessed our spring services in Oulu. We were able to wash our wedding garments. It was not a problem for those brothers, some older believers who gathered to talk about this matter. It was not a problem at the time when this article was made. I thought that if my heart is right, I understand that no one can corrupt the robe of righteousness that Jesus made, his righteousness. I would not want to make a big problem out of it.

Harri Vahajylkka (jatkuu): Me pesemme... Muistan, kun olin lapsi, heitä kutsuttiin matkavaatteiksi. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että kun lankeamme, hoidamme asiat

We wash... I remember when I was a child, they called them traveling clothes. It simply means this, when we fall, we take care of matters

Harri Vahajylkka (jatkuu): ja panna synti pois. Meillä oli myös kysymyksiä – tai oli epäluottamusta joitakin paikallisia johtokuntia kohtaan ja myös SRK:n johtokuntaa kohtaan. Kun minut kutsuttiin palvelemaan SRK:n johtokuntaan, se oli jo ohi. Muistan joitakin niistä sähköposteista ja tekstiviesteistä ja puheluista, joita ihmisillä oli. Siellä oli todellinen epäluottamus SRK:n johtokuntaan siihen aikaan. Se oli yksi niin kuin ilmiö tai mitä oli tapahtumassa. Myös kotiseurakunnassani meillä oli keskustelu siitä, että jotkut puhujistamme ovat lakihenkisiä. Se oli niin kuin koko seurakunnan tunne tai ymmärrys, vaan vain joidenkin yksilöiden. Meillä oli noin 20 puhujaa. He olivat kaikki suomalaisia puhujia. Ei ollut mitään yhteyttä Pohjois-Amerikkaan. Kun minulta kysyttiin, ovatko saarnat armollisempia Suomessa kuin täällä? Ovatko saarnat täällä lakihenkisempiä? Minun kokemukseni on tämä, että ei. Olen löytänyt saman uskon ja hengen. ne saarnat, jotka olen kuullut täällä, ne ovat todella ruokkineet sieluani ja uskoani. Kun meidän ystävät Suomesta tulivat Phoenixin kirkkoon ja he kuuntelivat saarnoja, he sanoivat meille, että olkaa vapaita olemaan täällä. Näemme, että teillä on täällä kotiseurakunta. Se on Se on hyvä. Se kosketti sydäntäni, että he kuulivat

and put sin away. Also, we had questions -- there was mistrust with some local boards and also with the SRK board. When I was called to serve on the SRK board, it was already over. I remember some of those emails and text messages and calls the people had. There was a real distrust with the SRK board at that time. It was one phenomenon of what was going on. also in my home congregation, we had a discussion that some of our ministers are law-minded. It was not a feeling or an understanding of the whole congregation, but only with some individuals. We had about 20 ministers. They were all Finnish ministers. There was no connection to North America. When I was asked, are the sermons more merciful in Finland than here? Are the sermons here more law-minded? My experience is this that, no. I have found the same faith and spirit. Those sermons that I have heard here, they have fed my soul and faith. When our friends from Finland came to the Phoenix Church and listened to the sermons, they said to us, be free to be here. We see that you have a home congregation here. That is good. It touched my heart. They heard

Harri Vahajylkka (jatkuu): saman sanoman kuin Suomessa. Sillä tavalla, kun minä olen kohdannut niitä vaikeuksia ja opetuksia, että valtakunta on täsmälleen sama. Taistelut ovat samat. On surullista sanoa, Suomessa yhdellä tavalla se on paratiisi,

the same message as in Finland. In that way, when I have faced those difficulties and teachings. The kingdom is exactly the same. The battles are the same. It is sad to say, in Finland in one way, it is a paradise,

Harri Vahajylkka (jatkuu): mutta toisella tavalla se ei ole. Jumalan seurakunta kaikkialla on taisteleva seurakunta. Meillä on ollut täsmälleen samat kysymykset. oli yksi keskustelu johtokunnassamme ja seurakunnassamme. Mitkä ovat johtokunnan tehtävät? Onko niillä mitään hengellistä vastuuta vai ei? Vai onko se vain ajallinen organisaatio? Kun olin paikallisessa johtokunnassa ja

but in another way it is not. God's congregation everywhere is a battling congregation. We have had exactly the same questions. There was one discussion on our board and in our congregation. What are the duties of the board? Do they have any spiritual responsibility or not? Or is it only a temporal organization? When I was on the local board and the

Harri Vahajylkka (jatkuu): SRK:n johtokunta, SRK:n johtokunnassa puhumme enemmän hengellisistä asioista ja vaikeuksista ja huolista kuin meidän paikallisessa johtokunnassamme. Paikallisessa johtokunnassamme puhumme enemmän siitä, että tarvitsemme uuden katon, tämä vuotaa. Hana miesten vessassa vuotaa. Mutta monesti meillä on myös, erityisesti kun meillä oli vaikeuksia, meillä oli hengellisiä keskusteluja, koska työ on hengellistä. Johtokunnat ovat myös

SRK board, on the SRK board we talk more about spiritual matters and difficulties and concerns than on our local board. On our local board we talk more about that we need a new roof, this one is leaking. The faucet in the men's bathroom is leaking. Many times also, especially when we had difficulties, we had spiritual discussions, because the work is spiritual. The boards are also

Harri Vahajylkka (jatkuu): hengellisiä. Mutta en ole koskaan tuntenut – tämä on minun henkilökohtainen kokemukseni – en ole koskaan ollut mukana seurakunnassa tai Siionissa, jossa olisi tunnettu, että paikallinen johtokunta tai SRK:n johtokunta tai LLC:n

spiritual. But I have never felt -- this is my personal experience -- I have never been involved in a congregation or Zion where it is felt that the local board or the SRK board or LLC

Harri Vahajylkka (jatkuu): johtokunta on korotettu

board has been raised above

Harri Vahajylkka (jatkuu): seurakunnan yläpuolelle. Tämä minun on sanottava rehellisellä sydämellä. Mutta monesti olen tavannut epäileviä ja syntisiä ihmisiä, jotka on kutsuttu palvelemaan. Se on ja se on minun hyvin henkilökohtainen kokemukseni.

the congregation. This I have to say with an honest heart. But many times I have met doubting and sinful people, who have been called to serve. That is my very personal experience.

Harri Vahajylkka (jatkuu): ≈Tiedän, että joillakin ihmisillä on vaikeuksia ja ongelmia ja epäluottamusta. Kun minut kutsuttiin, uskon, että

I know some people have difficulties and problems and distrust. When I was called, I believe the

Harri Vahajylkka (jatkuu): samalla tavalla kuin veljet. He eivät ole koskaan opettaneet minulle väärää oppia tai elotonta sanaa. Se on oma kokemukseni. ja haluan myös sanoa sen täällä tänään. Se ei tarkoita, että mikään johtokunta muodostuisi täydellisistä ihmisistä. Myös meillä oli Suomessa tämä kysymys Suomessa, että mitkä ovat hyväksyttäviä syitä vapauttaa puhuja puhumisesta. Sitä on tapahtunut viimeisten 10 vuoden aikana monta kertaa eri seurakunnissa, ja minun mielestäni voitte ehkä helposti löytää jonkun Suomesta, jotka olisivat kanssani eri mieltä. Tämä on minun kuvani, rehellinen kuva, saarnat ovat

same way as the brothers. They have never taught me wrong doctrine or a non-Living Word. That is my own experience. I also want to say it here today. It does not mean that any board would be made up of perfect people. Also, we had this question in Finland that what are the acceptable reasons to release a minister from speaking? It has happened in the last 10 years many times in different congregations. In my mind, you can easily find someone from Finland who would disagree with me. This is my picture, an honest picture, the sermons have

Harri Vahajylkka (jatkuu): aiheutti hämmennystä. Se on hyvin

caused confusion. It is a very

Harri Vahajylkka (jatkuu): yleinen sanonta. Se eikö, on aiheuttanut hämmennystä. Mitä se tarkoittaa? Käytännössä, oikeassa elämässä kotiseurakunnassamme se tarkoitti, että joku ei tullut seuroihin. Heistä tuntui, että he eivät saaneet ravintoa. Minulla on enemmän pelkoa kuin iloa. En kuule oikeaa ääntä. Se oli osa elämääni, ja haluan jakaa sen teidän kanssanne. Joskus siitä myös keskusteltiin, että pitäisikö olla opillisia tai raamatullisia syitä?

general saying. It has caused confusion. What does it mean? In practice or real life, in our home congregation it meant that someone did not come to services. They felt that they were not fed. I have more fear than joy. I do not hear the right voice. It was part of my life. And I want to share it with you. Sometimes, it was also discussed that should there be doctrinal or biblical reasons?

Harri Vahajylkka (jatkuu): ≈Jos se aiheuttaa jakautumista, voimme helposti löytää Raamatusta. Se on raamatullinen syy, jos saarna aiheuttaa jakautumista. Joku sanoo aamen ja joku sanoo, että se on

If it causes division, we can easily find from the Bible. It is a Biblical reason, if the sermon causes division. Someone says amen and someone says that it is

Harri Vahajylkka (jatkuu): ei oikein. Ja kun itse puhuja minusta tuntuu, että jos kuulette saarnojani ja se aiheutti jotain epätavallista, toivon ja rukoilen, että tulisitte korjaamaan minua, koska se on myös minun henkilökohtainen uskoni. Se on vain minun henkilökohtainen uskoni. Jos minun saarnani eivät rakenna seurakuntaa tai ruoki laumaa, jos niissä on jollain tavalla on väärä ääni, toivon ja rukoilen, että Jumala antaisi minulle nöyrän sydämen ja että sanoisin, että meillä on monia, monia muita puhujia. Meillä on monia muita lahjoja, joten en minun ei ole pakko palvella, mutta oman henkilökohtaisen uskoni vuoksi Haluaisin, että minua korjataan. Miksi se oli niin?

not right. And as minister myself, I feel that if you hear my sermons and it causes something unusual, I hope and pray that you would come to correct me, because it is also my personal faith. It is not only my personal faith, if my sermons are not edifying the congregation or feeding the flock. [If] in some way there is a wrong voice, I hope and pray that God would give me a humble heart and I would say that we have many, many other ministers. We have many other gifts, so I do not have to serve. But because of my own personal faith, I would like to be corrected. Why was it so?

Harri Vahajylkka (jatkuu): Niin kuin se on ehkä sanonut monta kertaa, että minulla ei ole ≈ei oikeutta palvella. Sanon myös vähän lisää niistä ajankohtaisista ja hyvin samanlaisista kysymyksistä. Mikä on oikea käyttö Kristuksen seurakuntajärjestyksestä, kuten ≈Adrian juuri kertoi. Se on annettu henkilökohtaiseen sielunhoitoon.

Like it has been said many times, I have no right to serve. Also, I'll say some more about those timely and very similar questions. What is the right use of the Church Law of Christ, as Adrian just related. It is given for personal soul care.

Harri Vahajylkka (jatkuu): Saarnaaminen ja opettaminen on julkinen asia. Niin kuin Luther sanoo, kun hän selittää vertausta hyvästä paimenesta? Oikeus on annettu seurakunnalle keskustella ja arvostella, kuten hän sitä sanaa käytti. Kuulemmeko hyvän paimenen äänen vai emme? Myös Raamatun ja opillisten kirjojen lukeminen. Sitä korostettiin aika paljon niinä viime vuosina. Se on tietenkin hyvä. Minulle niin kuin sanottiin joissakin kommenteissa. Sen pitäisi olla enemmän uskon hedelmä ja ilo mennä lukemaan Jumalan sanaa. Mutta jos se ottaa Jumalan sanan lukemisen paikan. Jollain tavalla minusta tuntui, että mitä sen takana on? Voin luottaa siihen, että kuulen oikeaa opetusta. Se on Jos se on syy mennä lukemaan Jumalan sanaa, minusta silloin meidän on kysyttävä, että miksi minä, en voi luottaa siihen, että kuulen. Olen kuullut täällä monta kertaa, niin kuin, ei selvästi sanottuna, mutta olen kysynyt avoimesti. ja vielä kerran. Onko täällä väärää opetusta? Joissakin niistä viesteistä minusta tuntuu, että täällä on ollut väärää opetusta tai täällä on yhä väärää opetusta. Olen ollut täällä vasta lyhyen aikaa. Mutta henkilökohtaisesti en ole kuullut väärää, väärää opetusta. Ja tietenkin se on asia, josta meidän on keskusteltava, jos sitä on. Ja myös, muistammeko, että Pyhä Henki on se, joka avaa tämän Jumalan sanan? Kristus on saarnojen keskus, tietenkin. Emmekä voi koskaan saarnata liikaa Kristuksesta. Mutta myös koko ajan tässä elävässä kristillisyydessä saarnoihin on sisältynyt. Ja meidän on osoitettava, mistä voimme löytää Kristuksen, Kristuksen ruumiin, Jumalan pyhän seurakunnan. Emme voi koskaan erottaa yhtä toisesta. Henkilökohtaisesti minusta tuntuu tästä seurakunnasta, että ympärilläni jotkut ovat kadottaneet näkymän tähän seurakunnan kauneuteen tai arvoon. Se alkaa näyttää enemmän ihmisjoukolta. Näillä ihmisillä on vaikeuksia ja vikoja ja syntejä. Se on tietenkin oikein, mutta ei koko kuva Jumalan seurakunnasta. Myös kuulin tämän termin ensimmäistä kertaa Suomessa. Joidenkin keskustelujen aikana jonkun tunne oli myöhemmin, että heistä tuntui, että oli hengellistä väkivaltaa tai kiusattu. Tietenkin se on vakava sanonta. Mitä se tarkoittaa? Miksi käytetään? Kun meillä oli keskusteluja, kokemukseni oli, valitettavasti, että joskus se kääntyi enemmän sen arvioimiseen, miten näitä asioita oli hoidettu, kuin siihen, mikä oli alkuperäinen asia kaiken takana. Mikä oli todellinen asia? Kuten olemme täällä kuulleet, tapahtui kuivumista. Ihminen, joka on alkanut keskustella oikealla ja uskovalla sydämellä, kun ne vaikeudet jatkuvat, sydän kuivuu, on yhä enemmän vihaa ja tunne, että minua kiusataan. Niin voi olla. Jos elämme näiden asioiden kanssa, voi olla myös katkeruutta, ja helposti teemme syntiä. Kuten kristillisessä opissa sanotaan, synti sisältää aina epäuskon. Siksi se on niin vaarallista. Synti sisältää aina epäuskon. Lounaalla juttelin Brucen kanssa. Hän kysyi minulta, mitä voimme tehdä, kun meillä on näitä vaikeuksia? Ajattelin, että on yksi vanha lääke, että jos minulla on ongelma Dwaynen kanssa, menen Dwaynen luo ja panen käteni ympärillesi ja sanon Dwaynelle, että Dwayne, minulla on ollut jotain sinua vastaan. Voitko antaa minulle anteeksi tämän ja kaikki syntini sydämestäsi? Joskus minun täytyy kysyä, annoitko minulle anteeksi sydämestäsi? Ja minun täytyy kysyä itseltäni. Jos pyydämme anteeksi Pyhän Hengen kautta uskovalla sydämellä ja saarnaamme evankeliumia Pyhän Hengen kautta, emme voi koskaan epäillä, onko evankeliumissa, evankeliumissa voimaa. Ja tapahtuuko todella se, mitä se, se, se lupaa. Että voin uskoa kaikki syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Ja jos otan tämän vastaan uskolla, kaikki asiat ovat helpompia.

Preaching and teaching is a public matter. Like Luther says when he explains the parable of the Good Shepherd? The right has been given to the congregation to discuss and criticize, as he used that word. Do we hear the voice of the Good Shepherd or not? Also, the reading of Scriptures and doctrinal books. It was emphasized quite a lot during those recent years. That is good, of course. For me, like it was said in some comments. It should be more like a fruit of faith and a joy to go and read God's word. But if it takes the place of reading God's word. In some way, I felt that, what is behind that? I can trust that I hear the right teaching. That is the reason to go to read God's word. Then we have to ask why I can trust that I hear. I have heard many times, not clearly said, but I asked openly and once again. Is there a wrong teaching here? In some of those messages I feel that here has been a wrong teaching or here is still a wrong teaching. I've only been here a short time. But personally I have not heard a wrong teaching. It, of course, is a matter that we have to discuss if there is. Also, we have to remember that it is the Holy Spirit who opens God's word. Christ is the center of the sermons, of course. We can never preach too much about Christ. But also at the same time in living Christianity, sermons have included the address where we can find Christ, the body of Christ, God's holy congregation. We can never separate one from another. Personally, I feel about this congregation that around me some have lost the view of this beauty or value of the congregation. It starts to seem more like a group of people. These people have difficulties and faults and sins. That is right, of course, but not the whole picture of God's congregation. Also, I heard this term the first time in Finland. During some discussions, someone's feeling later was they felt that there was spiritual violence or bullied. Of course, it is a serious saying. What does it mean? Why is used? When we had discussions, it was my experience, unfortunately, sometimes it turned into reviewing how these matters were taken care of more than what was the original matter behind it all. What was the real matter? As we have heard here there was drying up. A person who has started to discuss with the right and believing heart, when those difficulties continue the heart dries up, there is more and more anger and the feeling that I am bullied. It can be. If we live with these matters, there can also be bitterness, and easily we sin. Like it says in the Christian doctrine, sin always includes unbelief. That is why it is so dangerous. Sin always includes unbelief. During lunch I visited with Bruce. He asked me what can we do when we have these difficulties? I thought that there is one old medicine. If I have a problem with the Duane, I go to Duane and put my arm around him. I say to Duane, I have had something against you. Can you forgive me for this and all of my sins from the heart? Sometimes I have to ask, did you forgive me from the heart? And I have to ask myself. If we ask for forgiveness through the Holy Spirit with a believing heart, and we preach the gospel through the Holy Spirit, we cannot doubt, is there power in the Gospel? Does it really do what it promises that I can believe all of my sins forgiven in Jesus’ name in precious Blood? If I receive this by faith, all things are easier

Harri Vahajylkka (jatkuu): keskustella. Mutta en voi itse luoda tällaista nöyryyttä. Vain Jumala voi antaa tämän nöyryyden. Se on vihollisen työtä – se ei ole. Hän elää lihassamme. Me kuivumme niin helposti. Minulla on monesti pelko, että jos kuulen vahvan asenteen tai tällaisen tunteen, joka minusta tekee meidät hyvin pelokkaiksi. Mutta kun, Jeesuksen veripisarat ovat tulleet, on otettu vastaan sydämeen, siinä on aina tämä voima. Ja miksi sanoin, että jos ne otetaan vastaan, joskus ihmisen sydän on niin kova, että se, se menee ohi. Sitä ei oteta vastaan. Ja sitten ne vaikeudet jatkuvat. Ei ole hyvää maaperää. Ja se pitää tämän sydämeni maaperän kuivana ja kovana. Se ei auta. Se menee sydämeni ohi. Tästä Jeesuksen verestä ei koskaan puutu Jumalan voimaa, kuten Raamattu sanoo. Meidän ei tarvitse epäillä tätä. Mutta miten on minun sydämeni? Se on niin yksinkertaista, minusta tuntuu. Jos myöhemmin on aikaa, ehkä voin sanoa jotain opillisista asioista. Nämä ovat minun ajatukseni. Oli mukava tulla, mutta minulla oli myös pelkoa ja ajattelin, että minulla ei ole mitään annettavaa. En ole mikään taisteleva ihminen. Olen sydämeltäni hauras ihminen. Tällaiset vaikeudet tekevät minut hyvin, hyvin pelokkaaksi. Tiedän, että Jumalan seurakunta on täällä läsnä. Haluan kysyä, voinko minäkin kuulla evankeliumin syntieni ja epäilysteni ja pelkojeni tähden? Haluan uskoa.

to discuss. But I cannot create this kind of humbleness myself. Only God can give this humbleness. That is the work of the enemy -- it is not. He lives in our flesh. We dry up so easily. I have the fear many times that if I hear a strong attitude or this kind of feeling that I think makes us very fearful. But when the blood drops of Jesus have been received Into the heart, there is always the power. And I said, if they are received. Sometimes a man's heart is so hard that it goes over. It is not received. Then those difficulties continue. There is not good soil. It keeps the soil of my heart dry and hard. It does not help. It passes by my heart. This blood of Jesus never lacks the power of God, as the Bible says. We do not have to doubt this. But, how is my heart? That is so simple, I feel. If there is time later maybe I can say something about the doctrinal matters. These are my thoughts. It was nice to come, but I also had fear and I thought that I have nothing to give. I'm not like a fighting person. I'm a fragile person in my heart. These kinds of difficulties make me very, very fearful. I know that God's congregation is present here. I want to ask, can I also hear the gospel because of my sins and doubts and fears? I wish to believe.

Esa Vilkama: Kyllä, se, se, se mainittiin, että meidän puhujamme ovat seurakuntamme rakkaudessa. Voin sanoa näiden neljän vuoden jälkeen, että heidän saarnansa ovat olleet raamatullisia. Ja nämä molemmat veljet, he tyypillisesti käyvät tekstin läpi jae jakeelta selittäen Raamattua Raamatulla. kuullut heidän puhuvan väärää oppia. He ovat saarnanneet evankeliumia. Joten sanoisin, että ellei minulle osoiteta muuta, minusta ne puhujiemme kutsujen perumiset olivat vääriä. Se on yksi syy rikkoutuneeseen rakkauteen. Usein kuulen näitä termejä, kuten hämmennys, pilvi, ei voi osoittaa sormella. Ja monet tällaiset ilmaukset eivät minulle oikeastaan merkitse paljon. Ne ovat joskus melkein kuin tyhjiä ilmauksia. Niitä voidaan helposti käyttää väärin muita vastaan ilman, että oikeastaan tarvitsee selittää mitään. Joten tässä tilanteessa minusta on tärkeää, että keskustelisimme näistä asioista rauhassa ja rakkaudessa ja yksityiskohtaisemmin, päästäksemme niiden pohjalle.

It was mentioned that our ministers are in the love of our congregation. I can say after these four years, their sermon's have been scriptural. Both brothers, they typically go through the text verse by verse, explaining the scripture with scripture. I have not heard them speak wrong doctrine. They have preached the gospel. So, I would say unless I am shown otherwise, I think that those disinvitations of our ministers were wrong. That is one reason for the broken love. Often I hear these terms like confusion, cloud, can't put a finger on it. These kinds of expressions don't really mean much. They are like empty expressions. They can easily be misused against others without really needing to explain anything. So, in this situation, I think it is important that we would discuss these issues in peace and love and in more detail, to get to the bottom of them.

Lori Alajoki: Harri sanoi jotain, ja haluaisin vähän lisää selvennystä. Sanoitko, että jos ihminen kuulee saarnan ja huomaa, että hänen on mentävä lukemaan Raamattua, että hän ei luota henkeen, että vika saattaa ehkä olla kuulijassa? Vai mitä sanoit?

Harri stated something, and I would like a little more clarification. Did you say that if a person hears the sermon and finds that they have to go read the scripture, they are not trusting the spirit. That there might be a fault with the listener? What did you say?

Harri Vahajylkka: Mitä yritin sanoa, pyydän anteeksi, englantini. Se ei ole äidinkieleni. Mutta joo. Minun kokemukseni, tai mitä tiedän Suomessa, että vaikka, ja nyt menemme hyvin herkälle alueelle, sanoa, että se ei vastaa sydäntäni? Minulla oli kokemus, että pelkäsin kuunnella saarnaa. En voinut sanoa, että se oli opillisesti väärin. Mutta jaoin tämän tunteen monien kanssa. Tietenkin ensin epäilin, että minä olen väärässä. Mutta se oli erilaista kuin joskus, kun melkein nukun. Ja silti se on hyvä. Se aiheutti sen, että myöhemmin oli keskusteluja siitä, mitä sinä kuulit? Oliko se oikein. Miksi minusta tuntuu? Jotain puuttuu. Sanottiin, että en kuullut evankeliumia. Jotain puuttui. Silti en voi sanoa, että se oli opillisesti väärin. Jos ajattelen seuroja. Miksi menen seuroihin? En mene sitä varten, että muut näkisivät minut, vaan menen saamaan ruokaa ja iloitsemaan uskon lahjan tähden. Olen täysin okei sen kanssa, jos minun saarnani eivät ravitse. Ehkä ne eivät aina ravitse. Mutta en tarkoita tätä. On virheitä. Mutta jos se jatkuu niin, että on levottomuutta, onko se seurojen tarkoitus? En usko niin. Muuten se oli, niin kuin kun, oli ryhmä, joka ylisti niitä saarnoja. Yhden kerran Ja kerran suviseurojen jälkeen minulle kerrottiin, että oli yksi hyvä saarna, minä olin vau, minusta oli 25 hyvää saarnaa tai 30 hyvää saarnaa. Tämä yksi saarna oli erottava – ei erottava – mutta on joitakin, joille siitä tuli epämukava olo. En sano, että tämä veli ei ollut uskovainen – tai ne veljet, kun kysyttiin myös, että tarkoittaako se, että he eivät usko oikein

What I tried to say. I apologize for my English. It is not my first language. My experience from what I know in Finland, even though -- now we go to a very sensitive area. What does it mean to say that it does not answer to my heart? I had an experience that I had fear to listen to a sermon. I could not say that it was doctrinally wrong. But I shared this feeling with many. Of course, first of all I doubted that I am wrong. But it was different than sometimes I almost asleep. And still it is good. It caused this that there were discussions later about what did you hear? Was it right. Why am I feeling? Something is lacking. It was said that I did not hear the gospel. Something was lacking. Still I cannot say that it was doctrinally wrong. If I think about services. Why do I go to services? I do not go that I would be seen by others, but I go to get food and be glad because of the gift of faith. I am totally okay that if my sermons are not feeding. Maybe they are not always feeding. But I do not mean this. There are mistakes. But if it continues that there is unrest, is that the meaning of services? I do not believe so. Otherwise, it was, as when, there was a group who praised those sermons. One time after summer services, I was told that there was one good sermon. I said, wow, I think that there were 25 good sermons or 30 good sermons. This one sermon was separating -- not separating -- but there are some who had discomfort over it. I'm not saying that this brother was not a believer -- or those brothers. It was also asked, does it mean that they are not believing correctly?

Harri Vahajylkka (jatkuu): Ei välttämättä. Se

Not necessarily. It

Harri Vahajylkka (jatkuu): vaivaa minua vähän, jos sanoisin sen vahvasti, se on synti. Se voisi olla myös seurakunnan hoitamista. Harri, miten asiasi nyt? Miksi kuulemme tällaista ääntä? Minulle se on niin kuin

troubles me a little bit, if I would say it strongly, it is a sin. It could be also taken care of the congregation. Harri, how your matters now? Why are we hearing this kind of a voice? To me it is like

Harri Vahajylkka (jatkuu): ≈mysteeri. Meillä ei ole mitään analysaattoreita tai antureita, että se on vihreä tai punainen. Jos 65 % sanoo, että se on

a mystery. We do not have any analyzers or sensors that it is green or red. If 65% say it is

Harri Vahajylkka (jatkuu): hyvän saarnan, hän voi jatkaa. Ei. Onko meillä anna tälle mitään arvoa. Uskon yksinkertaisesti, että Jumalan Pyhä Henki tekee työtä sydämessäni. Monesti sydämeni iloitsee. Sillä tavalla minä uskon. Olen lukenut tämän tekstin, mutta se ei auennut minulle niin kuin se aukesi veljelle, joka palvelee minua. Haluan myös lisätä, että minulle se ei koskaan tapahdu sattumanvaraisesti. Otetaan hänet alas. Ei. Silloin se tulisi lihastani. Jos en pidä tästä ihmisestä, jos hän ei ole minulle läheinen, otetaan hänet alas. Hän osti uuden auton ja minä olen kateellinen. Otetaan hänet alas. Hän on ylpeä. Ei, ei mitään sellaista. Jos se jatkuu, silloin on aika käydä keskustelemassa. Minulle, kuten sanoin, se on seurakunnallinen asiakin, jos alan sanoa, että Jumala ei ole kolmiyhteinen Jumala tai jotain muuta, mikä on väärin. Minulle se on vaikeaa. Toivon, että voitte ottaa sen oikealla tavalla. En sano, että se on Harrin tunne, että tämä veli on väärässä. Hän on eri hengessä. Ei. Seurakunta kutsuu puhujia ja pitää heistä huolta ja korjaa heitä. Vanhin poikani kutsuttiin palvelemaan kuukausi sitten. Olimme Phoenixissa. Vaimoni ja minä kuuntelimme tätä tilaisuutta. Muistan, kun rakas veli kertoi seurakunnalle loppusanat, että että pitäkää hänestä huolta rakkaudella armolla ja totuudella, se oli minulle koskettavin kohta, koska muistan, kun hän seurasi polkuani ja meni helsinkiin aloittamaan teologian opintojaan, sanon, että emil, minulla on yksi asia sinulle, muista nuorempi veljesi august, joka kuoli

good sermon, he can continue. No. Do we give any value to this. I simply believe that God's Holy Spirit works in my heart. Many times my heart rejoices. That is the way that I believe. I have read this text but it did not open to me as it opened to the brother who is serving me. I also want to add, it never happens to me randomly. Let us take him down. No. Then it would come from my flesh. If I do not like this person, if he is not close to me, let us take him down. He bought a new car and I am envious. Let us take him down. He is proud. No, nothing like that. If it continues, then it is time to visit. For me, like I said, it is a congregational matter, too, if I start to say that God is not a Triune God or something else that is wrong. For me, it is difficult. I hope that you can take it in the right way. I'm not saying that it is Harri’s emotion that this brother is wrong. He is in a different spirit. No. The congregation calls ministers and takes care of them and corrects them. My oldest son was called to serve one month ago. We were in Phoenix. My wife and I were listening to this event. I remember when the dear brother told the congregation in his final words. That take care of him with love, grace and truth. For me, it was the most touching place. I remember when he followed my path and went to Helsinki to begin his theological studies. I said, Eemil, I have one matter for you. Remember your younger brother, August, who passed

Harri Vahajylkka (jatkuu): pois, kun hän oli 18 kuukauden ikäinen. Vuotta aiemmin olin aloittanut teologian opintoni. Muistan ne teologien erityiset epäilykset. Saarnat ovat niin yksinkertaisia teidän kotiseurakunnassanne. Miksi he eivät koskaan puhu ehtoollisen sisällöstä? Se ei ole niin yksinkertaista. Miksi saarnat ovat niin yksinkertaisia. Sinä tiedät enemmän. Minulla ei ollut mitään epäilyksiä, kun kuoli, että pääsikö hän taivaaseen? Muistan, kun rukoilin Jumalaa, anna minulle aina pienen pojan usko. Pidä minut pienenä. En tarvitse mitään enempää kuin pienen pojan uskon. Tällä uskolla voin vapaasti opiskella niin paljon kuin tarvitsen ja haluan. Voin tehdä kolme eri teologian väitöskirjaa, jos minulla on lapsenomainen usko. Se ei ole silloin ongelma. Sanoin Eemilille, muista nuorempi veljesi. Jumala pitää meidät lapsenomaisessa uskossa. Älä kasva itsessäsi, koska se on vaarallista. Älä korota itseäsi. Käytä niitä lahjoja, jotka Jumala on sinulle antanut, ja ole nöyrä. Minusta nöyränä oleminen uskossa on tärkeää. Se on tärkeää palvelemisen tiellä. En näe mitään muuta tapaa kuin keskustella, jos on kysymyksiä minun saarnoistani tai joistakin muista saarnoista. Keskustelkaamme siitä, mikä häiritsee. En muista, kuka piti tämän saarnan näistä hyvin, hyvin herkistä ja vaikeista asioista lasten vastaanottamisesta. Oi, tiedän entisessä työssäni, miten herkkä ja vaikea kysymys se voi olla uskovaisille vanhemmille. Kuinka monta kertaa olen kysynyt, kun he ovat tulleet luokseni, että oi, tunnetteko jonkun uskovaisen lääkärin, jonka luo voitte mennä? Olen köyhä pastori. Se ei tee minusta lääkäriä, että olen puhuja. Mutta voimme aina puhua tästä asiasta uskovaisina. Miten me uskomme? Monesti on kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia. Mutta jos se tulee uskovasta sydämestä, Jumala johdata minua ja pidä minut seurakunnassasi. Olen nähnyt läheltä, miten hän voi pitää huolta lapsistaan. En tiedä, vastasinko sinulle, sisar, mutta toivottavasti. Et muista enää vastaustani. Vain kommentti.

away when he was 18 months old. One year earlier, I started my theological studies. I remember those special doubts of the theologians. The sermons are so simple in your home congregation. Why don't they ever talk about the content of communion? It is not so simple. Why are the sermons so simple. You know more. I did not have any doubts when passed away that did he get to heaven? I remember when I prayed to God, give me always the faith of a small boy. Keep me small. I don't need anything more than the faith of a small boy. With this faith, I can freely study as much as I need and I want. I can make three different doctoral theses of theology, if I have childlike faith. It is not a problem then. I told Eemil, remember your younger brother. God keeps us in childlike faith. Don't grow in yourself, because it is dangerous. Don't elevate yourself. Use those gifts that God has given to you and be humble. I think to be humble in faith is important. It is important on the path of serving. I don't see any other way than to discuss if there are questions of my sermons or some other sermons. Let us discuss what is disturbing. I don't remember who kept this sermon about very difficult and sensitive matters about receiving children. I know in my former work how sensitive and difficult a question it can be for believing parents. How many times have I asked when they have come to me, do you know any believing doctor that you can go to. I am a poor pastor. It does not make me a doctor because I am a minister. But we can always talk about these matters as believers. How do we believe? Many times, there are questions that we have no answers to. But if it comes from a believing heart, God lead me and keep me in your congregation. I have seen closely how he takes care of his children. I don't know if I responded to you,, I hope so. Do you don't remember my response anymore?

Bruce Johnson: Vain kommentti. On ollut. Puhujaveljiä tässä maassa, joita on lähestytty tämän seurakunnan ulkopuolelta huolien kanssa joistakin heidän saarnoistaan, ja heidän vastauksensa on ollut, että heidän kimppuunsa hyökätään. No, minulla on veli Rockfordissa, jolla jolla oli huoli saarnasta, joka puhuttiin siellä. Ja minusta tuntui, että hän käytti Kristuksen seurakuntajärjestystä. Hän meni ja lähestyy puhujaveljeä ja sanoi, että hän ei. Keskustelun jälkeen puhujaveli sanoi, että se ei ollut hänen tarkoituksensa. He siunasivat toisensa. Hänen mielestään tätä veljeä ei tarvinnut ottaa alas eikä hänen saarnaansa ottaa alas. lepäämään. Tämä puhujaveli korjasi itseään ehkä seuraavalla puhevuorollaan. Siinä vain pari kommenttia. Täällä on puhujia, joita on lähestytty huolien kanssa siitä, mitä he sanoivat saarnatuolissa. He kääntävät sen ympäri ja kutsuvat sitä hyökkäämiseksi. Se on

Just a comment. There has been preacher brothers in this country that had been approached outside of this congregation with concerns over some of their sermons. The response has been that they are being attacked. I have a brother in Rockford that had a concern with a sermon that was spoken there. I felt that he used the Church Law of Christ. He went and approached this preacher brother. He said that he did not agree. After discussion, the preacher brother said that was not his intent. They blessed each other. He didn't feel like this brother needed to be taken down or his sermon taken down. take a rest. This preacher brother corrected himself perhaps in his next speaking turn. Those are just a couple of comments. There are speakers here that have been approached with concerns over what they said in the pulpit. They turn around and call it being attacked. That is

Bruce Johnson (jatkuu): todellisuus.

the reality.

Eric Skoog: Minulla on pari kommenttia. Uskon, että uskovaisena kautta kaikkien aikojen. Keskeinen kysymyksemme on, miten me pelastumme? Ja se on se tärkeä asia, johon keskittyä. Vanhurskautetaanko meidät uskosta? Vai olemmeko me? Kuten olen. Kertonut joillekin ihmisille. Minusta tuntuu, että on tapahtumassa, vanhurskautetaan tai pelastetaan ripin kautta ja joidenkin omien vanhurskaiden tekojemme kautta. Raamattu ei opeta sitä. Raamattu opettaa, että meidät vanhurskautetaan uskosta, ja se on Jumalan lahja, ei omista teoistamme. Mutta uskovaisena, koska uskomme, teemme hyviä tekoja elämän asiana. Mutta minulla on kyllä kysymys koskien tätä kokousta. Olin tullut tänne sillä odotuksella, että LLC:n johtokunta aikoi yhteisönä ja yksilöinä kertoa huolenaiheensa Wolf Lakelle, koskien Wolf Lakea seurakuntana, koskien Wolf Laken johtokuntaa ja koskien Wolf Laken puhujia, jos todella on huolenaihe. Jos todella on huolenaihe, niihin huolenaiheisiin pitäisi tarttua, ei sivuuttaa, ei kiertää puhumalla siitä toisena päivänä. Minulla on kysymys, koska olen kuullut näitä kommentteja, että onko se, olenko oikeassa olettaessani tai ihmetellessäni, ovatko te LLC:n johtokunnan jäsenet yhteisönä tai henkilökohtaisesti juoruilleet Wolf Laken johtokunnasta? Wolf Lakesta, seurakunnasta, heidän johtokunnastaan, heidän puhujistaan. Ja onko mahdollista, että jotkut teistä voisivat olla luomassa levottomuutta? Ja sitten viimeinen kysymykseni on, Warren ja minä kirjoitimme kirjeen huhtikuussa, joka lähti liikkeelle, ja pyysin anteeksi sitä, miten se lähti liikkeelle, koska minusta siitä olisi pitänyt keskustella ensin paikallisessa seurakunnassamme. Mutta emme keksineet asioita. Puhuimme huolista, joita olimme havainneet, asioista, joita olimme kuulleet puhuttavan saarnatuolista keskusteluissa ihmisten ymmärryksestä tai puhujien ymmärryksestä siitä, miten opilliset asiat uskotaan uskossa. Ja siinä kirjeessä yritimme omalla tavallamme lyhyesti todeta, miten ymmärsimme ne asiat, siinä toivossa, että näistä asioista voitaisiin puhua ja ja uskon ykseys palautettaisiin. Olen ollut ymmällään siitä, että on ollut niin suurta haluttomuutta puhua yhdestäkään niistä asioista, jotka, sen mukaan mitä olen nähnyt, ovat aiheuttaneet jakautumista. Mutta haluan myös sanoa, että omalta osaltani nämä asiat ovat vaivanneet minua suuresti, ja olen tuntenut oman syntisyyteni, Haluan kuulla sen evankeliumin.

I have a couple of comments. I believe that as a believer throughout all time our central question is, how are we saved? That is an important matter to focus on. Are we justified by faith or are we -- as I have told some people that I feel is happening -- justified or saved by confession and some righteous works on our own part? The Bible does not teach that. The Bible teaches that we are justified by faith, it is a gift of God, not of our own works. But as a believer because we are believing, we do good works as a matter of life. I do have a question regarding this meeting. I had come here with the expectation that the LLC board was going to as a corporate entity or individually share their concerns with Wolf Lake regarding Wolf Lake as a congregation, regarding the Wolf Lake Board and regarding the Wolf Lake ministers, if there is truly a concern. If there is truly a concern, those concerns should be addressed, not ignored or sidestepped for talking about it today another day. I have a question, because I have heard these comments. Am I right in assuming or wondering whether you members of the LLC board corporately or personally had gossiped about Wolf Lake congregation, their board and their ministers. Is it possible that some of you could be creating unrest? Then the final point or question on my part. Warren and I wrote a letter back in April, which went out. I asked for forgiveness for how it went out, because I felt that it should have been discussed in our local congregation first. But we were not making up things. We spoke to concerns that we had observed, things that we had heard spoken from the pulpit, in conversations, people's understanding or minister’s understandings, how doctrinal issues are believed in faith. In that letter, we attempted in our way to briefly state how we understand those matters, with the hope that these matters could be spoken about and unity in faith restored. I have been puzzled that there has been such great reluctance to speak about any of those issues, which I have seen to have caused division. But I also want to say that, on my own part, I have been greatly troubled with these issues. I felt my own sinfulness. I want to hear that gospel.

Keith Waaraniemi: Ensinnäkin minä, kuten muut veljet, olen tullut tänne oman syntisyyteni kanssa. Nimeni ei ole syntisyys, vaan se on Keith Waaraniemi. Jouko juuri pyysi minua sanomaan nimeni. Tunnen olevani hyvin vajaa tässä. Minulla on oma lihallinen ylpeyteni käsiteltävänä ja kaikki oman pyrkimykseni kamppailut. Ja pyydän ensinnäkin, voisinko uskoa oman syntisyyteni. omat syntini anteeksi. Mutta haluan olla avoin teidän kanssanne, rakkaat Wolf Laken veljet ja sisaret, ja haluan pysyä toiveikkaana, rukoilevana, että Jumala voi auttaa meitä ja rakastamaan totuudessa. Sillä jos meillä ei ole rakkautta, kuten kuulimme jo alun Raamatun jakeissa, jotka Phil luki, ja muissa puheissa, meillä ei ole mitään. Ja niin sanon sen ensinnäkin itselleni, koska tunnen oman lihani niin läheltä. Tietenkin on noussut kysymys, mitä huolenaiheita teillä LLC:n veljillä on Wolf Laken suhteen. Yritän puhua niistä asioista, joista puhuin Monticellon kokouksessa, johtokunnan jäsenten työseminaarissa, en erityisesti tai pelkästään Wolf Lakesta, vaan nämä asiat ovat minusta laajempia ja laajempia huolenaiheita Pohjois-Amerikan kristillisyydessä. Mutta haluaisin myös kuulla, mitä huolenaiheita teillä täällä olevilla on minusta, meistä, jotka palvelemme keskusjärjestössä. Koska tiedän, että paljon on sanottu. Kuulen kiertoteitse asioita, joita sanotaan minusta tai muista veljistä. Ja niin rohkaisisin teitä myös olemaan avoimia siinä suhteessa. Joten viimeiset neljä vuotta ja risat, neljä ja puoli vuotta, meillä on ollut näitä keskusteluja. Ja olemme, minusta meidän on sanottava, että olemme olleet eri mieltä ymmärryksestä. Ja on jotain, mikä on estänyt sen ykseyden, josta olemme kerran nauttineet ja jonka olemme jakaneet. Mitä se tarkalleen on, sen tietää vain Jumala. Mutta ensinnäkin puhun Darwinin saarnaa koskevasta kysymyksestä, vuoden 2015. seuroista, ja periaatteessa se, mitä Steve Hadia on jo sanonut, ovat minun ajatukseni saarnasta. Sanoisin vain yleisesti, että teksti ei ollut erityisesti sovellettavissa äitien terveysongelmiin, mutta paljon siitä, mitä Darwin sanoi saarnassa, oli oikein, mutta oli myös niitä huolestuttavia lausumia, jotka on myös pantu merkille ja jotka aiheuttivat kysymyksiä ja huolta ja hämmennystä ja jotka olisi voitu ottaa väärin, kuten Steve mainitsi. Koskien sitä, mitä Ann Vilkama sanoi täällä, että miksi emme anna sen asian levätä, kun Darwin on pyytänyt anteeksi? sanoa, että olin henkilökohtaisesti – ja tiedän, että monet jakavat tämän kanssani – iloinen Darwinista, tai pikemminkin siitä keskustelusta, joka meillä oli puhujien leirillä vuonna 2016. Kun näistä asioista keskusteltiin ja evankeliumi saarnattiin, se jätettiin taakse. Anteeksiantamus pysyy. En pidä mitään Darwinia vastaan erityisesti siitä saarnasta ja siitä, että hän pyysi evankeliumia. Me saarnasimme evankeliumin ja me kaikki, minusta, yhdyimme siihen. Mutta minusta ei tunnu, että minä olisin esimerkiksi, tai veljet, joiden kanssa palvelen, olisimme pitäneet sitä keskustelua yllä. Mutta jopa tässä tämänaamuisessa keskustelussa olemme kuulleet teiltä täällä olevilta huolia siitä, miksi siitä saarnasta oltiin huolissaan. Joten minusta se keskustelu on jatkunut suurelta osin siksi, että on niitä, jotka eivät ole samaa mieltä siitä, että oli huolia, siitä olisi pitänyt olla huolissaan ja sitä ei olisi pitänyt ottaa. Ja se on, minusta, syy siihen, miksi keskustelu siitä jatkuu. Koskien anteeksiantamuksen pidättämistä, josta Jim puhui osittain alussa, mutta sitten lisään siihen myös joitakin ajatuksia. Ja olen 100-prosenttisesti samaa mieltä siitä, mitä hän toi esiin. Mutta haluan huomauttaa, että tämä... Tämä keskustelu anteeksiantamuksesta ja anteeksiantamuksen pidättämisestä, ensimmäinen muistikuvani siitä oli vuonna 2011 Minnesotan johtokuntien, tai Keskilännen johtokuntien ja puhujien kokouksessa Rockfordin kirkolla, joka meillä on joka vuosi. Kysymys, joka siellä esitettiin, minä, siinä kokouksessa olin hahmotellut 70- ja 80-lukua, vaikeuksia, joita meillä oli ollut täällä Amerikassa. Kuten myös Suomessa, se oli keskustelumme aihe siellä. Ja pidin siitä pienen alustuksen. Ja SRK oli juuri julkaissut Päivämiehessä aineistoa koskien heidän vaikeuksiaan 70-luvulla. Ja lainasin siitä ja puhuin myös jostain meidän maallemme erityisestä. Ja sitten nousi esiin kysymys näistä ajoista 70-luvulla. 80-luvulla, kun evankeliumia ei saarnattu, että, tiedättekö, ja olin jo todennut kommenteissani, että oliko se oikein? Ja tietenkin tiedämme, että oli aikoja, jolloin se ei ollut oikein ja että tehtiin virheitä siinä, että evankeliumia ei saarnattu siihen aikaan. Mutta sitten kysyttiin nimenomaan, no, voisiko koskaan olla aikaa, ei nyt viitaten 70- ja 80-lukuun, vaan voisiko koskaan olla aikaa, jolloin evankeliumia ei voitaisi saarnata? Ja veljet antoivat raamatullisia esimerkkejä sellaisista ajoista. Ja siihen keskustelu aika lailla päättyi. Mutta keskustelimme myös, jos oikein muistan, siitä, miten tärkeää on, että evankeliumi saarnataan ehdoitta. Emmekä me saa arvioida jonkun katumusta tai jonkun sydäntä. Mutta jos menemme niin pitkälle, että sanomme, ettei koskaan voisi olla aikaa, en usko, että se sopii yhteen Raamatun kanssa. Mutta haluan korostaa, ettei ole ketään, jonka kanssa olisin puhunut, enkä ole nähnyt sitä maassamme tai mantereellamme, että meidän aikanamme olisi ollut halua pidättää anteeksiantamus. Kyllä, oli niitä vaikeuksia, joista on puhuttu, jo 1970- ja 1980-luvuilla. Mutta tänään en näe, että tämä on ongelma. Ja minusta on hyvin tärkeää, että muistamme sen kysymyksen asiayhteyden. Kenelläkään ei ollut mitään halua etsiä tilanteita, joissa emme saarnaisi evankeliumia. Tietenkin keskusteluissa joskus asioista perusteellisesti keskusteltaessa mennään sinne ja tänne ja yritetään jopa tarkastella hypoteettisia tilanteita, mikä ei ole hyödyllistä, ei ole eduksi. Mutta se oli peruskysymys. Ja veljet voivat tarkentaa, jos en ole kuvannut sitä oikein. Sitten vuoden 2016... tai vuoden 2016 puhujien leirin jälkeen. puhujien leirillä Stony Lakessa. Olin niin iloinen sinä lauantai-iltana. Muistan sen henkilökohtaisen ilon, jota tunsin ja jota muut veljet tunsivat, ja muistan tarkalleen, missä seisoin

03:26:02 kirkkosalissa, kun keskustelin Darwinin tai Philin tai ehkä molempien kanssa, ja saarnasimme evankeliumia toisillemme, ja se tuntui niin hyvältä, ja yhdyimme yhteen veljinä, me kaikki, sen anteeksiantamuksen ja niiden käytyjen keskustelujen hengessä. Kuitenkin minun on sanottava, rakkaat Wolf Laken veljet ja sisaret, että olin ymmällään siitä, mitä tapahtui sen leirin jälkeen, että odotin, koska olimme keskustelleet näistä asioista Wolf Laken johtokunnan jäsenten kanssa, että olin ymmällään siitä, mitä tapahtui, ja puhujien, että varmasti tulisi jotain yhteydenpitoa Wolf Lakesta, muilta Wolf Laken veljiltä, muilta kuin Darwinilta ja Phililtä, jotka olisivat yhtyneet niihin keskusteluihin, jotka meillä oli leirillä, ja jopa oivallus joidenkin Wolf Laken veljien puolelta, että on tarve yhtyä siihen, mitä tapahtui leirillä, ja jopa ottaa... oman tiensä. Mutta minusta näytti siltä, että ilo haihtui. Näytti siltä, että ehkä muu Wolf Laken johtokunta, tai jotkut Wolf Laken johtokunnasta, pitäisi sanoa, en halua tulla... tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, mutta että jotenkin ei ollut ykseyttä leirin päätöksen tai johtopäätösten kanssa ja sen kanssa, mitä siellä saarnattiin. Voin olla väärässä. Ja jos olen väärässä, tiedän, että kuulen siitä teiltä. Sellainen tunne minulle siitä jäi. Se jäi vaivaamaan minua.

03:28:08 Sitten minulta on kysytty muutaman kerran, olenko sanonut, että Kristuksesta voi puhua liikaa? En muista tarkkoja sanojani. Mutta tiedän kyllä, mikä tarkoitus minulla on ollut, kun olen puhunut veljistä, jotka ovat saarnanneet. Ja sanoisin, että jopa olen niin suora, että sanon, että jotkut Wolf Laken veljien puheet, saarnat, ovat herättäneet tämän kysymyksen mielessäni. Että on taipumus keskittyä Kristukseen ja kirjoitettuun sanaan, mutta välttää puhumasta Pyhästä Hengestä, seurakunnasta ja pyrkimyksestä. Pyhä Henki on opettaja seurakunnassa. Pyhä Henki on avain Raamatun ymmärtämiseen. Se on ollut minun huolenaiheeni. Haluan olla avoin siitä. Kun Kun asiat ovat oikein seurakunnassa, ei ole ristiriitaa Sanan, seurakunnan ja Pyhän Hengen välillä. Ne ovat erottamattomat. Minua häiritsee, että tänä aikana kuulen ääniä, jotka näyttävät haluavan erottaa ne toisistaan. Sanan seurakunnasta esimerkiksi. Ja voimme löytää paljon ihmisiä tästä yhteisöstä. Tai näistä ympäröivistä yhteisöistä, jotka puhuvat hyvin lämpimästi Kristuksesta ja Jumalan sanasta. Mutta jos sinulla ei ole seurakuntaa, sinulla ei ole Sanaa. Jos sinulla ei ole Sanaa, sinulla ei ole seurakuntaa. Ja jos en mennyt liian pahasti harhaan, uskon, että ne ovat ajatuksia, joita Luther on ilmaissut. Ja niin yhteys seurakuntaan on niin tärkeä. Ja Jumalan Henki tekee työtä Jumalan seurakunnassa. Myös meidän aikanamme olemme kuulleet joitakin saarnoja, joissa näyttää siltä, niin kuin mihin Hari viittasi, että puhumme yleisestä evankeliumista, tai että Sana tai saarna on evankeliumi, mitä se onkin.

03:31:07 Mutta on välttelyä, tai melkein kiertelyä siinä, että saarnattaisiin suoraan ydinsanomaa, evankeliumin sanomaa, syntien anteeksiantamusta, synninpäästöä saarnatuolista. Ja niin se on ollut minun huolenaiheeni. Enkä sano, että minä itse, minä yksin, mutta voin puhua vain omasta puolestani tässä kokouksessa. Minun on sanottava, että joissakin keskusteluissamme Wolf Laken johtokunnan jäsenten kanssa se on tullut vähän sillä tavalla esiin, että he ovat jotenkin valistuneempia vanhurskauttamisen asioista

03:32:04 ja haluavat opettaa uskovaisille näistä asioista. Ja se ei ole tuntunut hyvältä. Vanhurskauttaminen on hyvin tärkeä aihe. Se on keskeinen. Mutta olen ollut huolissani siitä luonteesta, jolla siitä on keskusteltu. Joskus se vaativa sävy, joka sen ympärillä on, että teidän on ymmärrettävä ja niin edelleen. Oppi on tärkeä, mutta yksinkertainen lapsenomainen usko on se, mikä pelastaa meidät. Ja olen valittanut sitä, että nämä keskustelut opista, ne ovat niin tärkeitä, mutta toivoisin, että ne voisivat tapahtua vapauden ja ilon hengessä. Ja rakkauden, niin kuin niiden pitäisi. Äidin, Jumalan seurakunnan, hoito, ei vain paikallisen seurakunnan, ja Jumalan seurakunnan yhteiset käsitykset ovat hyvin tärkeitä. Ja minun on sanottava, että joskus minulla on se, että Bruce, lapsuudenystäväni,

03:33:29 toi esiin siellä alussa, että Wolf Lakea on syytetty siitä, että se on saari, ja niin edelleen. Ja minun on sanottava, että joskus sellaisia ajatuksia on tullut minulle. Ja voin olla hyvin väärässä, mutta en voi mitään sille, mitä olen aistinut ja tuntenut.

03:33:56 Roger puhui johtokunnan jäsenten työseminaarissa 13. huhtikuuta. Ja hän ilmaisi huolen hengistä, kuten jotkut ovat jo tänään sivunneet. Ja sen, että jos joku on väärässä hengessä, hän ei ole sydämeltään pelastetussa tilassa. Ja olen samaa mieltä Rogerin kanssa. En muista, miten hän sen sanoi, mutta se oli ajatus, joka minulle jäi. Ja meidän on oltava hyvin varovaisia, kun puhumme vääristä hengistä ja henkien eroista. Koska jos joku ei ole oikeassa hengessä, hän ei ole pelastetussa tilassa. Mutta kuitenkin olemme Herran Jeesuksen kädessä, ja meitä voidaan hoitaa ja auttaa, ja asiat voidaan hoitaa. Ja jopa kuten Raamattu sanoo, että jos on niitä, jotka olisivat sellaisessa sydämen tilassa, että elleivät he tee parannusta, Herra Jeesus lopulta oksentaa heidät suustaan, kuten Raamattu sanoo. Mutta mitä tunsin, ja itse olen henkilökohtaisesti ollut hyvin varovainen ja herkkä puhumaan vääristä hengistä, mutta Raamattu kyllä puhuu vääristä hengistä. Mutta mitä tunsin Rogerin puheesta, on että ehkä toinen tapa tarkastella tätä on, mitä minä olen tehnyt? Mitä minä olen aiheuttanut, mikä saisi uskovaiset ihmettelemään minun henkeäni? Missä minä olen? Kuten opetuslapset sanoivat, olenko se minä? Minun on lopeteltava tässä antaakseni muille aikaa puhua, mutta Eric Skoog puhui kirjeestä, jonka hän ja Warren olivat kirjoittaneet. Ja minusta jos siinä on asioita, joista haluatte keskustella, voimme toki keskustella. Minusta henkilökohtaisesti, sanoisin vain yleisesti, että kirjeessä on virheitä, ja tapa, jolla se kirjoitettiin ja lähetettiin, ei tuntunut hyvältä. Tiedän, että Eric on jo hoitanut sen julkisesti, ja yhdyn siihen anteeksiantamukseen. Mutta siinä on monia asioita, kuten joku, luulen että Jim mainitsi alussa, jotka ovat oikein ja tarkkoja, mutta on myös asioita, jotka ovat epätarkkoja

I first of all, like the other brothers, have come here with my own sinfulness. My name is not sinfulness, but it is Keith Waaraniemi. Jouko just asked me to say my name. I feel very lacking in this. I have my own fleshly pride to deal with and all of the struggles of my own endeavor. I ask, first of all, can I believe my own sins forgiven? I want to be open with you dear Wolf Lake brothers and sisters. I want to remain hopeful and prayerful that God can help us and love in the truth. If we do not have love, as we heard already in the opening Bible verses that Phil read and in other speeches, we have nothing. So, I say that first of all to myself, because I feel my own flesh so close. Of course, the question that has arisen is what concerns the LLC brothers have about Wolf Lake? I will try to speak of those things, similar things that I spoke to at the Monticello meeting board members workshop, not specifically or only about Wolf Lake. But these things, I feel, are broader concerns in North American Christianity. I would also like to hear what concerns you folks here have about me, about us, who serve in the central organization. Because I know that much has been said. I hear roundabout things that are said about me or other brothers. So, I would encourage you also to be open in that regard. So, for the last four and a half years we have had these discussions. I think that we have to say that we have differed on understanding. There is something that has prevented the unity that we have once enjoyed and shared. What exactly it is, God only knows. I will first of all speak to the question of Darwin’s sermon from the 2015 services. Basically, what Steve Haataja has already said are my thoughts about the sermon. I will say in just a general sense that the text wasn't specifically applicable to mother's health issues. But much of what Darwin said in the sermon was correct. But there were also those concerning statements that have been noted, as well, that caused question and concern and confusion that could have been taken wrong, as Steve mentioned. With regard to what Anne Vilkama said here that why are we not allowing that matter to rest, when Darwin has asked for forgiveness? I will say that I was personally -- and I know that many individuals share this with me -- happy about Darwin, or rather the discussion that we had at speakers camp in 2016. When these things were discussed and the gospel was preached, it was left behind. The forgiveness stands. I don't hold anything against Darwin specifically about that sermon. The fact that he asked for the gospel, we preached the gospel and I think we all joined in that. But I don't feel like I have, for example, or brothers that I serve with have kept that discussion going. But even in this discussion this morning, we have heard concerns from you folks here about why there was concern over that sermon. So, that discussion has kept going largely because there are those that don't agree with the fact that there should have been concerns over it and should not have been taken down. I think that is the reason why the discussion continues about that. With regard to withholding forgiveness, Jim spoke to some of this in the beginning but I will add some thoughts to it as well. I agree 100% with what he brought out. But I want to point out that this discussion about forgiveness and withholding forgiveness. My first recollection of it was in 2011 at the meeting of the Minnesota boards or Midwestern boards and speakers at the Rockford Church, which we have every year. The question that was asked there. At that meeting, I had outlined the 1970s and 1980s, the difficulties that we had here in America as well as in Finland. That was the topic of our discussion. I kept a little introduction on that. The SRK had just published some materials in the Paivamies regarding their difficulties with the 1970s. I borrowed from that and I also spoke to some things specific to our country. Then the question came up about these times in the 1970s and 1980s when the gospel was not preached. I had already stated in my comments, was it correct? Of course, we know that there were times that it was not correct and errors were made in not preaching the gospel in that time. But then the question was specifically asked, could there ever be a time -- not now referring to the 1970s and 1980s, but could there EVER be a time when the gospel could not be preached? Brothers gave Scriptural examples of such times. That was pretty much where the discussion ended. But we also discussed, if I recall correctly, that importance that the gospel is unconditionally preached. We are not to evaluate someone's penitence or someone's heart. But if we go to those lengths to say that there could not ever be a time, I don't think that matches up with Scripture. But I want to emphasize that there is no one that I have talked to, nor have I witnessed it in our country or continent that there has been a desire to withhold forgiveness in our time. Yes, there were those difficulties that have been talked about already in the 1970s and 1980s. But today, I don’t see that this is a problem. I think that it is very important that we remember the context of that question. There was not a desire on the part of anyone to look for situations where we would not preach the gospel. Of course, in discussion sometimes when discussing things thoroughly go this way and that way trying to look at hypothetical situations, which is not profitable or beneficial. But that was the basic question. Brothers can clarify if I have not characterized that correctly. At the 2016 speakers camp, the Minister's camp at Stony Lake, I was so happy that Saturday night. I remember the personal joy that I felt and the other brothers felt. I remember exactly where I was standing in the sanctuary when I visited with Darwin or Phil, maybe both. We preached the gospel to each other. It felt so good. We joined together as brothers, all of us, in the spirit of that forgiveness and those discussions that took place. Yet, I have to say dear Wolf Lake brothers and sisters, I was puzzled by what happened after that camp. I expected, since we had been discussing these things with Wolf Lake board members and speakers, that surely there would be some communication from the other Wolf Lake brothers, other than Darwin and Phil, that would have joined in with those discussions that we had a camp. And even the realization on the part of some of the Wolf Lake brothers need to join into that, which happened at camp and to even take their own away. But it seemed to me like the joy evaporated. It seemed like perhaps the rest of Wolf Lake board, or some of the Wolf Lake board -- I don't want to jump to conclusions -- that somehow there was not unity with the decision or the conclusions of the camp that which was preached there. I could be wrong. And if I am wrong, I know that I will hear from you. That is how I got left feeling about it. That got left troubling me. I've been asked a few times, have I said that you can speak too much about Christ? I do not remember my exact words. But I do know what intention I have had. When I have spoken of brothers that have preached. And I would even be direct enough to say that some of the speeches of the Wolf Lake brother’s sermons have raised this question in my mind. There tends to be a focus on Christ and the written Word but an avoidance of speaking of the Holy Spirit, the congregation and the endeavor. The Holy Spirit is the teacher in the congregation. The Holy Spirit is the key to understanding Scripture. That has been a concern that I have had. I want to be open about that. When the matters are right in the congregation, there is no conflict between the Word, the congregation and the Holy Spirit. They are inseparable. It is disturbing to me that in this time, I hear voices that seem to want to separate them from each other -- the word from the congregation, for example. We can find lots of people in this community or in these surroundings communities that speak very warmly of Christ and of God's Word. But if you don't have the congregation, you don't have the Word. If you don't have the Word, you don't have the congregation. If I didn't get too far off, those are the thoughts that Luther has expressed. So, the connection to the congregation is so important. And the Spirit of God works in the congregation of God. Also, in our time we have heard some sermons where it seems like what Harri referred to that speak of the general gospel or the word or sermon is the gospel, which it is. But there is an avoidance or almost skirting around and directly preaching the core message of the Gospel, the forgiveness of sins, absolution from the pulpit. That is a concern that I have had. I'm not saying, I myself alone, but I can only speak for myself at this meeting. I have to say that in some of our discussions with the Wolf Lake board members, it has come across a bit in this way that they are somehow more enlightened about matters of justification. And they want to teach the believers about these things. That has not felt good. Justification is a very important topic. It is central. But I have been concerned by the nature in which it has been discussed sometime, the demanding tone that is around it. You must understand, and so forth. Doctrine is important. But simple childlike faith is what saves us. I have lamented that these discussions about doctrine, they are so important, but I wish that they could take place in a spirit of freedom and joy and love, as they should be. The care of the mother, the congregation oh God, not only the local congregation, and the mutual understandings of God's congregation are very important. I have to say, sometimes I have -- Bruce my childhood friend brought out in the beginning that Wolf Lake has been accused of being an island and so forth. I have to say that sometimes those kinds of thoughts have come to me. I may be very wrong. But I cannot help what I have sensed and felt. Roger spoke at the board members workshop on April 13th. He expressed a concern about spirits, as some have already touched on today. The fact that if someone is in the wrong spirit, they are not in a saved condition of heart. I agree with Roger. I don't remember how he put it. But that was the idea that I got left with. We must be very careful when we are speaking about wrong spirits and differences of spirits. Because if someone is not in the right spirit, they are not in a saved condition. But yet we are in the hand of the Lord Jesus. We can be cared for and helped. Matters can be cared for. Even as Scriptures state, if there would be some who are in such a condition of heart, unless they repent, the Lord Jesus will eventually spew them out of his mouth, as Scriptures state. But what I felt, and I personally have felt very careful and sensitive about speaking about wrong spirits. But the Bible does speak about false spirits. But what I felt from Roger’s speech. Maybe another way of looking at this, what have I done, what have I caused that would make the believers wonder about my spirit? Where am I? Like the disciples said, is it I? I need to wrap up here in order to give other brother's time to speak. Eric Skoog spoke about the letter that he and Warren had written. If there are things in there that you want to discuss, we certainly can. I felt personally, I would just say in a general sense that there are errors in the letter. The manner in which it was written and sent out did not feel good. I know Eric has already taken care of that publicly. I join in that forgiveness. But there are many things, as Jim mentioned in the beginning, that are correct and accurate. But there are also things that are inaccurate and perhaps not even doctrinally correct.

Briar Siljander: Ehkä voisit sivuta, mitä ne ovat.

Maybe you could touch on what those are.

Keith Waaraniemi: Haluan ensin päättää tämän. Voisimme palata siihen. Ehkä joku muu voisi auttaa. Voin jakaa joitakin ajatuksia. Toinen ajatus, joka minulla oli, on. Puhumme 1970- ja 1980-luvuista. Todella ihmettelen, eikö vieläkin ole jotain katkeruutta tai

03:37:42 jotain jäännettä, ehkä katkeruus on liian vahva sana, mutta jotain jäännettä siltä ajalta. Ovatko ne perheet, joita se koski enemmän? Ja toki jossain määrin lasken itseni siihen aikaan, koska, kuten tiedätte, isäni, osa hoitamisesta, jota tapahtui isäni ympärillä, ei ollut oikein, vaikka oli tarvetta hoidolle ja tarvetta keskustelulle. Mutta kuitenkin iloitsen siitä, että hän pystyi antamaan anteeksi ja jatkamaan eteenpäin niistä asioista eikä myöskään kieltänyt omaa vajavaisuuttaan ja kantoi niitä veljiä, jotka hoitivat häntä. Anteeksiantamuksella ja rakkaudella. Mutta ihmettelen, onko vieläkin jotain jäännettä siltä ajalta? Kuulen kommentteja, joita ponnahtaa esiin koskien niiden aikojen yksityiskohtia, jopa sellaisten ihmisten esittäminä, jotka eivät olleet siinä osallisina. Joten päättelen, että se on keskustelu, joka on käynnissä, ja jos on jäännettä ja katkeruutta, jota kannetaan siltä ajalta, niistä voidaan keskustella. Jos on yksilöitä, jotka ovat aiheuttaneet loukkausta, minä itse mukaan lukien, haluan keskustella niistä ja hoitaa sen, mitä olen ehkä aiheuttanut. Mutta kuten tiedämme, valtaosa niistä veljistä, jotka olivat suoraan mukana, suoremmin mukana, ovat menneet lepoon. Ja me kannamme heitä anteeksiantamuksella ja rakkaudella. Ja olen kuullut joitakin, jopa kommentteja, joissa kyseenalaistetaan, saiko yksi näistä veljistä, joka oli mukana hoitamisessa vuosia sitten, voiton? Jättikö hän todistuksen? On aika häiritsevää kuulla. Joten puhukoon Jumala meille, rakkaat veljet ja sisaret. Sanani ovat heikkoja. Haluan olla täysin rehellinen. Haluan olla täysin avoin teidän kanssanne. Ja olen yrittänyt tehdä niin, mutta kysyn taas, saanko uskoa syntini anteeksi. Olen valmis puhumaan lisää kirjeestä, jos tarvitaan, mutta tiedän, että on muitakin veljiä, jotka voivat myös jakaa tätä mikkiä.

I want to wrap this up first. We could get back to that. Maybe someone else could help. I can share some thoughts. The other thought that I had is. We speak about the 1970s and 1980s. I really wonder if they're still isn't some bitterness or some residue? Maybe bitterness is too strong of a word, but some residue from that time from those families that were affected more. I certainly to a degree count myself in that time. Because, as you know, some of the caretaking that happened around my father was not correct, even though there was need for care and need for discussion. Yet, I rejoice that he was able to forgive and move on from those things. He did not deny his own faultiness. And he carried those brothers that cared for him with forgiveness and love. But I wonder, is there still some residue from that time? I hear comments that pop up regarding specifics of those times, even stated by people that were not part of it. So, I gather that is a discussion that is ongoing. If there is residue and bitterness that is carried from that time, those can be visited about. If there are individuals that have caused offence -- myself included -- I want to visit about those and care for whatever I may have caused. But as we know, the vast majority of those brothers who were more directly involved have gone to rest. We carry them with forgiveness and love. I have heard some comments questioning whether one of these brothers that was involved in caretaking of years ago, did he gain the victory? Did he leave a testimony? It is pretty disturbing to hear. So, may God speak to us. Dear brothers and sisters, my words are weak. I want to be totally open with you. I have tried to do that. But I ask again, can I believe my sins forgiven? I am willing to speak more to the letter, if need be. But I know that there are other brothers that can share this mic, as well.

Briar Siljander: Ehkä jos lyhyesti, koska koet, että siinä on virheitä. Voisit avata keskustelun siitä, mitä ne ovat.

Maybe if you would briefly, since you feel that there are errors there. You could open up the discussion as to what they are.

Keith Waaraniemi: Mitäpä jos katsomme, onko toista veljeä, joka haluaa puhua siitä ensin? Olisin kyllä valmis.

Why don't we see if there is another brother who wants to speak to that first? I would be willing, though.

Eric Jurmu: Mutta myös epäröin jonkin verran puhua siitä kirjeestä, tiedättekö, ilman että minulla on ollut aiemmin tilaisuutta keskustella Ericin ja Warrenin kanssa. Toisaalta ehkä se on okei siinä mielessä, että se lähetettiin avoimesti. En saanut sitä heiltä. En ole varma, keneltä sain sen. Mutta tiedän, että se lähetettiin aika laajasti. Ja niin joiltakin osin se tuntuu olevan eräänlainen avoin julistus sinänsä. Ja niin ehkä siinä suhteessa, tiedättekö, kuten apostoli sanoo, enkä tiedä, otanko sen asiayhteydestään, mutta hän sanoo sen, että niitä me voimme nuhdella avoimesti, jotta kaikki kuulisivat, jotta meitä kaikkia voidaan myös hoitaa yhtä lailla. Siinä kirjeessä oli muutama asia, joka pisti silmääni. Yksi oli keskustelu 1970- ja 1980-lukujen hoitamisesta. Viittaus niiden vanhempien uskovaisten hoitamiseen niinä aikoina ja siihen, miten siinä kirjeessä viitattiin siihen, että niillä hoitajilla oli omat päämääränsä. Enkä tiedä sen olevan tarkkaa. En tiedä, mitkä niiden veljien päämäärät olivat. Tiedän, että kun meitä nyt on pyydetty palvelemaan meidän palvelusaikanamme, palvelemme heikkoudessa. Tiedättekö, olemme tulleet tänne. Olemme osallistuneet kokouksiin, keskusteluihin. Tulemme, koska seurakunta on pyytänyt meitä palvelemaan, ja palvelemme niin usein heikkoudessa. Ja minusta se on myös samoin monilta vuosiltani, joina palvelin johtokunnissa länsirannikolla ja Phoenixissa ja Coloradossa ja nyt palvelusaikanani täällä taas Minnesotassa. Olen palvellut monien, monien, monien veljien kanssa. En tiedä, kuinka monessa eri johtokunnassa. Juuri muistimme Ed Wiseryn poismenoa Longview'ssä. Ja palvelin Edin kanssa nuorena miehenä siellä Longview'ssä, ja meillä oli vaikeuksia, huolestuttavia aikoja 80-luvulla. Ja hän oli niin rakas veli. Ja johtokunta, joka palveli sinä aikana, he palvelivat heikkoudessa ja pelossa ja vapisten. Ja niinä vuosina, muovautumisen vuosina Coloradossa ja palvelusvuosina Phoenixissa, en tuntenut kertaakaan, että siellä olisi ollut tällainen palvelija, joka palveli siellä omien päämääriensä kanssa. Ja niin käsittelemällä sitä tällä tavalla se kylvi epäilyksen siemeniä. Niihin entisiin veljiin, jotka palvelivat heikkoudessa. Minusta tämä on hyvin vahingollista työlle. Ne vuodet eivät olleet helppoja. Mutta niitä tarvittiin. Hoitoa tarvittiin. Minä tarvitsin hoitoa. Ja seurakunta tarvitsi hoitoa. Ja niistä päivistä lähtien koimme rakkauden, ykseys palautettiin. Ja näemme siitä kaikesta todisteet. Stony Laken leirin rakentaminen täällä pohjoisessa. Kirkkojen, puhujien lisääntyminen. Jumalan valtakunnan työ on mennyt eteenpäin niin voimallisesti. Jos olisi ollut niin, että nämä entiset veljet olisivat palvelleet ja menneet niihin hoitokokouksiin omien päämääriensä kanssa, minusta todella tuntuu, että Jumala ei olisi siunannut. Mutta tämän kautta Jumala siunasi. Siinä kirjeessä viitattiin tekojen vanhurskauteen. Ja todettiin, että nyt on tämä vertailu apostolien ajan ympärileikkauksen, siellä Jerusalemissa pidetyn kokouksen, välillä. Sitä pidettiin tarpeettomana. Sitä verrattiin ripin armolahjaan. Nyt rippi on tullut teoksi. En usko, että tämä on Jumalan valtakunnan opetus. Se voi olla joillekin heikkous. Itse en ole ymmärtänyt niin selvästi mitä rippi tarkoittaa, mitä sakramentit ovat. Joten en hetkeäkään sano, ettei olisi heikkoja ja jopa vääriä käsityksiä tästä ripin tai sakramenttien asiasta. Mutta kuitenkaan tämä ei ole Jumalan valtakunnan opetus. Jumalan valtakunnan opetus on tämä, että rippi on armolahja, jonka Jumala on antanut jokaiselle meistä käytettäväksi, koska hän tietää, että olemme syntisiä. Ja niin toteamalla tämän, että tämä on nyt tekojen vanhurskautta, se ei vapauta lainkaan, vaan pikemminkin se sitoo. Koska nyt se pakottaa heikon uskovaisen, sen, jonka on kuultava evankeliumi useammin, ehkä kuin toisen, vakuuttumaan siitä, että hänen syntinsä varmasti ovat anteeksi annetut. Se panee heidät laatikkoon. Ja nyt he eivät voi käyttää tätä lahjaa, jonka Jumala on niin armollisesti antanut valtakunnalleen. Joten tällaiset väärät käsitykset ja väärät painotukset ja väärä terminologia, se ei vapauta lainkaan. Mutta kun uskovainen kuulee näitä asioita, heikko, yksinkertainen, lapsenomainen uskovainen, he pelkäävät. Koska kaikki se, mitä he ovat oppineet – kuulin jopa joidenkin näistä seurakunnan jäsenistä, ei vain täällä, vaan kautta Pohjois-Amerikan ja Siionin, sanovan, että miten uskoin lapsena, en usko enää niin, koska heistä tulee tietävämpiä tai heränneempiä. Se on vaarallinen asia. Esi-isämme, jotka kulkivat edellämme, elivät ja matkasivat armosta, saman armon hoidon alla, jossa me matkaamme. Ottaa esiin aiheita ja kysymyksiä, kuten jatkuva anteeksiantamus, se tuo heikoille ja väsyneille huolta ja epäilystä. Se on sitä, että Jumalan valtakunta menee eri suuntaan. Sen on pysyttävä Hyvän Paimenen jalanjäljissä. Tämä on se pelko. Sitten tämä seurakuntajärjestyksen sekoittaminen, jonka Adrian mainitsi, ja puhujien hoitaminen, se ei ole tarkkaa. Molemmille on tarvetta. Seurakuntajärjestys on hyvin tärkeä lahja ja työkalu, jonka Jumala on uskonut meille käytettäväksi. Toivoisin ja rukoilisin, että – olen sanonut monta kertaa omille lapsilleni ja seurakunnan jäsenille, että tiedän, etten ole kovin helposti lähestyttävä. Minun on myös tunnustettava nyt isoisänä. lapsenlapselleni ei olisi helppo asia tulla hoitamaan ukkia. Jos se tarkoittaa, että hänen on lähetettävä isänsä tai hänen setänsä puhumaan minulle, sillä ei ole väliä. Minusta tämä on Jumalan valtakunnan ydin on ollut. Hoitaa meitä. Heikkoja palvelijoita. Heikkoja matkamiehiä. Miksi meidän on oltava niin tarkkoja ja vaativia siitä, miten tarkalleen näiden asioiden on tapahduttava? Se vie vapauden Jumalan valtakunnasta. Siitä tulee vaatimus, että sinun on elettävä niin täydellisesti, ettet voi erehtyä. Tämä on se pelko. Tätä olen tuntenut näiden taistelun päivien läpi. Olen huolissani. ei ole epäilystäkään, olen huolissani. Olen enimmäkseen huolissani, koska tiedän että taistelusta eivät kaikki soturit palaa. Olen huolissani oman sieluni pelastuksesta. Palvelen vain niillä harvoilla lahjoilla, tai yritän palvella vain niillä harvoilla lahjoilla, jotka Jumala on antanut. Kun puhumme ripistä, Raamattu on täynnä kehotusta panna synti pois. Ja siinä kirjeessä se otti tämän synnin poispanemisen ja jollain tavalla minun mielessäni se asetti sen pilkan kohteeksi, että mitä tämä synnin poispaneminen on? Tarkoittaako se sen panemista tänne vai sen panemista tuonne? Minulle se tarkoittaa sen panemista armon mereen evankeliumin saarnaamisen kautta, syntien anteeksiantamuksen kautta. Apostoli on kirjoittanut Heprealaiskirjeessä, heittäkää kaikki huolenne syrjään. Se puhuu hyvin avoimesti ja selvästi kautta Jumalan sanan, Johanneksen kirjeissä, tästä hoitamisen tarpeesta ja synnin poispanemisen tarpeesta. Puhdas omatunto, kuten apostoli kirjoittaa Timoteukselle ja Titukselle, on niin tärkeä. Nämä ovat uskomme perus- ja alkeisopinkappaleita. Mutta kun nämä asiat nyt alkavat tulla kyseenalaisiksi, tämä on se, mitä Jumalan lapset pelkäävät. Isäni oli yksi heistä. hänellä ei ollut paljon kykyjä jäljellä vuosi sitten. Hän ei tiennyt paljon. Mutta hän muisti yhä evankeliumin voiman. Ja hän tunsi myrskyt, jotka olivat nousemassa, ja hän oli huolissaan, kotiin samalla vanhanaikaisella tavalla kuin entiset pyhät? Hän tarvitsi sitä vakuutusta. Minä tarvitsen samaa vakuutusta siitä, että monet epäilykseni ja puutteeni kaikessa tässä työssä, puutteellinen ymmärrykseltäni. Ja olen heikko. Ihmettelen, pääsenkö taivaaseen, koska olen niin heikko? Minulla ei ole suurta opin ja Raamatun tuntemusta, mutta haluan uskoa. Voinko yhä kuulla evankeliumin? Voinko saada omat syntini anteeksi?

I also somewhat hesitate to speak the letter, without having prior opportunity to visit with Eric and Warren. On the other hand, perhaps it is okay. It was sent out openly. I did not receive it from them. I'm not sure who I received it from. But I know that it was sent out quite broadly, so in some ways it feels to be an open declaration per se. So, perhaps in that regard, as the apostle says. I don't know if I'm taking it out of context. We can rebuke openly so that all would hear, so that we can all be equally cared for, as well. There were a few things in that letter that stood out to me. One was the discussion about the caretaking of the 1970s and 1980s. Referencing the caretaking of those elders during those times. In that letter, it referenced those caretakers having their own aims. I do not know that to be accurate. I do not know what the aims of those brothers were. I know that we have been asked to serve in our day of serving. We serve in weakness. We come here. We have attended meetings and discussions. We come because the congregation has asked us to serve. We so often serve with weakness. I also feel that it is the same for my many years of serving on boards from the West Coast, Phoenix, Colorado, and now my time of serving here again in Minnesota. I served with many, many, many brothers. I do not know how many on [different] boards. We just remembered the passing of Ed Wisuri from Longview. I served with Ed as a young man there in Longview. We had difficulties and troubling times in the 1980s. He was such a dear brother. And the board that served during that time, they served in weakness, fear and trembling. During those formative years in Colorado and during the years of serving in Phoenix, I did not feel ever once that there was this kind of a servant that was there serving with their own aims. So, by addressing it this way, it casts the seeds the doubt on those former brothers, who served in weakness. I think this is very damaging to the work. Those years were not easy, but they were needed. The care was needed. I needed the care and the congregation needed care. And from those days, we experienced that the love and unity was restored. We see the evidence of all of that -- the building of Stony Lake Camp in the North, the addition of churches and speakers. The work of God's kingdom has gone forward with such vigor. If it was so that the former brothers served and went to those caretaking meetings with their own aims, I really feel that God would not have blessed. But through this God blessed. There was reference in the letter to works righteousness. It stated that there is a comparison between circumcision of the time of the Apostles, the meeting there in Jerusalem. It was viewed as unnecessary. It was compared to the grace gift of confession. Now confession has become a work. I do not believe that this is the teaching of God's Kingdom. It may be a weakness for some. Myself, I have not understood so clearly what confession means and what the sacraments are. So, I won’t for a moment say that there isn't weak and even wrong understanding around the matter of confession or the sacraments. But yet, this is not the teaching of God's Kingdom. The teaching of God's kingdom is that confession is a grace gift that God has given to each of us to use, because he knows that we are sinful. So, by stating that this is works righteousness, that is not freeing at all, but rather it is binding. Now it is forcing the weak believer, the one who needs to hear the gospel more often than another to be reassured that their sins surely are forgiven. It puts them in a box. Now they can't use this gift that God has so graciously given to his kingdom. So, these kinds of wrong understandings and wrong emphasis and the wrong terminology, it is not freeing at all. But when the believer hears these things, the weak, simple, child-like believer, they're fearful. Because all of what they have learned -- I even heard some of these congregation members, not only here but throughout North American Zion, say that how I believed as a child, I do not believe that way any longer. They become more knowledgeable or awakened. It is a dangerous thing. Our forefathers who went before us lived and traveled by grace, under the same grace care of that we travel. To introduce subjects and topics such as continuous forgiveness, it brings to the weak ones and the tired ones worry and doubt.. Is God's Kingdom going a different direction? It needs to stay in the footsteps of the Good Shepherd. This is what the fear is. Then, this mixing up of the Church Law, of which Adrian mentioned, and the caring of the ministers. It is not accurate. There are needs for both. The Church Law is a very important gift and a tool that God has entrusted to us to use. I would hope and pray that -- I have said many times to my own children and the congregation members, I know that I am not very approachable. I also have to recognize now as a grandfather. It would not be easy for my grandson to come and care for grandpa. If it means that he needs to send his father or his uncle to speak to me, it does not matter. I think this is the essence of what God's kingdom has been. To care for us weak servants and weak travelers. Why do we have to be so precise and demanding of exactly how these things need to happen…… It takes away the freedom of God's Kingdom. It becomes a demand that you have to live so perfectly. You cannot err. This is the fear. This is what I have felt through these days of battle. I am worried. there's no question, I'm worried. I'm mostly worried because I know that in battle not all warriors return. I'm worried for my own soul salvation. I only serve with those few gifts -- I try to serve with the gifts that God has given. When we talk about confession, the Bible is filled with admonition to put sin away. In that letter, it took ‘putting sin away,’ and in my mind it placed it into mockery. What is this ‘putting sin away’? Does it mean putting it here and putting it there. To me it means burying it in the sea of grace through the preaching of the gospel, through the forgiveness of sins. The apostle has written in the book of Hebrews, cast all of your cares aside. It speaks very openly and clearly throughout God's Word, in the epistles of John about this need for caring and putting sin away. A clean conscience, as Paul writes to Timothy and Titus, is so important. These are basic and elementary tenets of our faith. But when these things now start to come into question, this is what the children of God fear. My father didn't have many faculties left one year ago. He did not know much. But he still remembered the power of the Gospel. He felt the storms that were brewing. He worried, would he make it home in the same old fashioned way as the former saints? He needed that reassurance. I need the same reassurance that my many doubts and shortcomings in all of this work, lacking in understanding. And I'm weak. I wonder, will I make it to heaven, because I am so weak? I don't have great knowledge of doctrine and Scripture, but I want to believe. Can I still hear the gospel? Can I have my own sins forgiven?

Briar Siljander: Jeesuksen nimessä. Ehkä jos voisimme kuulla, luulen, Ericiltä tai Warrenilta, jos he haluavat puhua niihin huolenaiheisiin, joita kirjeestä nousi.

Maybe we could hear from Eric or Warren if they want to speak to those concerns raised from the letter.

Warren Raisanen: Selvä. Ensinnäkin minä käsittelen rippiä. Rippi kirjeessämme oli hämmentävä, joten kerron teille vain hyvin yksinkertaisesti, miten uskon ripistä. Uskon vakaasti, että en olisi uskomassa ilman ripin armolahjaa. Katson sitä täsmälleen niin kuin Luther. Periaatteessa rippi ei ole vaatimus. Se ei ole se, miten meidät pelastetaan, mutta lihamme on heikko, ja on aikoja, jolloin se tarttuu, ja me tarvitsemme evankeliumia, ja kun sanon evankeliumi, syntien anteeksiantamus. Ja taistelisin säilyttääkseni sen henkeni uhalla. Jotkut näistä asioista minusta kyllä vastaavat, mitä tulee epämukavuuteen, minusta vastaavat aiempaan viittaukseeni puheeseen, joka pidettiin ja jossa LLC:n johtokunnan arvosteleminen on Jumalan itsensä arvostelemista. Uskon kyllä, että siinä on joitakin dynamiikkoja, jotka ovat osa tätä epämukavuutta tai ongelmaa. Darwinin saarna, vastatakseni siihen, mitä Keith sanoi, sen itse asiassa otti esiin Jim aivan alussa, hänen saarnansa vuodelta 2015. 1980-luku oli Saatanan työtä. Ehdottomasti oli. Katselin, kun ihmiset säännöllisesti anoivat anteeksiantamusta ja sitä pidätettiin. Katselin, kun ihmisiä sidottiin liian monissa tapauksissa. Heidän joukossaan katselin, kun lukiolaisia sidottiin. Se ei ole Pyhän Hengen työtä. Se oli henki, mutta se oli paha. Ja oli ihmisiä, jotka romahtivat henkisesti sinä aikana. Syytöksiä, että heissä on vakavia, vakavia ongelmia. Mutta muuten, emme tiedä, mitä ne ovat. Etkä ole tarpeeksi katuvainen. Joten emme voi antaa sinulle anteeksi. No, jotkut niistä ihmisistä onnistuivat pysymään uskossa. Jotkut heistä eivät koskaan palanneet. Se ei ole, se ei ole tapa, jolla asiat pitäisi tehdä. Enkä ole koskaan ymmärtänyt haluttomuutta todeta selvästi, että se, mitä silloin tapahtui, oli väärin. Ja miksi, ja miksi se loppui. Tiedän, että meillä oli aika, monta vuotta rauhaa sen jälkeen. Mutta nämä vainot tänään muistuttavat minua siitä. Syytöksiä, joiden takana ei ole mitään. Ja se on erilaista. On puhujia, jotka on poistettu, joiden kohdalla emme, emme voineet osoittaa oppiin. Emme voineet osoittaa mihinkään. Mutta seurakunta oli ehdottomasti heidän poistamisensa takana. Joten ymmärrän sen. Tällä kertaa on ero. On puhujia, joita poistetaan, jotka on poistettu, joiden kohdalla ei ole hyvää yksimielisyyttä siitä, että heidät pitäisi poistaa. Ja se on iso, iso ero. Mitä tulee näiden puhujien kutsujen perumiseen. Uskon kyllä, että kertomatta näille veljille, mikä hänessä on vialla – meidän täytyy meidän on mietittävä, kuinka levottomaksi se tekisi teidät, kun on kyse elämämme tärkeimmästä asiasta, se asia, jonka vuoksi hylkäisimme puolisomme, on ohi, joka on uskomme. Kun jotakuta syytetään siitä, että hänessä on jotain vakavasti vialla, mutta ei kerrota, mitä se on, se on kauheaa. Joidenkin ihmisten on täytynyt mennä ammatilliseen terapiaan käsitelläkseen sitä. Jotkut ihmiset ovat aloittaneet ahdistuslääkkeet. Luetteloa voisi jatkaa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä empatian puutetta siinä. En kuolemaksenikaan ymmärrä sitä. Ja ne, jotka, uskon, että joillakin teistä täällä tässä huoneessa on jonkin verran vastuuta siitä. Sanotaan, mitä tulee anteeksiantamuksen pidättämiseen, vuonna 2016 kolme Phoenixin puhujaa, he olivat nuoria puhujia, he tulivat takaisin ja puhuivat siitä, että meidän piti selvittää, milloin ei anneta anteeksi. Se oli hyvin, hyvin pelottavaa. Seurakunta kyllä keskusteli siitä ja melkein yksimielisesti hylkäsi sen. Ne kolme puhujaa kyllä tekivät siitä parannuksen, mutta se oli hyvin pelottava asia, paluu siihen kauheaan aikaan. Sitä minulla on sanottavana juuri nyt. Mitä tulee niihin pikku nippeleihin ja nappeleihin, taidan minulla on kyllä vielä vähän sanottavaa. Mitä tulee kirjeen pikku nippeleihin ja nappeleihin, kuten sanoin aiemmin, olisin järkyttynyt, jos siinä ei olisi joitakin virheitä. Ja toinen asia, josta minusta meidän on oltava hyvin suoria ja selviä, minut itseni kasvatettiin rippiopissa. Se on pelottava paikka olla. Muistan olleeni mukana keskusteluissa toisten kanssa, että voitko kuvitella, jos joutuisit onnettomuuteen ja kuolisit ja olisi synti, jota et ollut tunnustanut, joutuisit helvettiin. Se on rippioppi. Minulla ei ole mitään ongelmaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat niin ja sanoisivat sen. Niin minulle opetettiin. Mutta se ei ole oikein. Ja minusta oikeilla sydämillä voimme puhua siitä ja tulla ympäri. Minusta joillekin teistä täällä LLC:ssä opetettiin niin. Ja jossain vaiheessa ymmärrämme, että on armo, joka kyllä peittää, jos olemme uskomassa ja meillä on usko, pelastumme. Tarkoittaako se, että heitämme pois ripin ja syntien anteeksiantamuksen? Ehdottomasti ei. Tarvitsemme sitä säilyttääksemme uskon säilyttää voimaa ja jatkaa matkaa. Taitaa olla, että siinä kaikki, mitä minulla on juuri nyt.

All right. First of all, I will address confession. Confession in our letter was confusing. I will just tell you very simply how I believe about confession. I firmly believe that I would not be believing without the grace gift of confession. I look at it exactly as Luther did. Basically, confession is not a demand. It is not how we are saved. But our flesh is weak. There are times when does cling, and we do need the gospel. When I say the gospel, it is the forgiveness of sins. I would fight to retain that with my life. Some of these things I do think answer to, as far as the discomfort goes, I think answer to my reference before of the speech made where criticism of the LLC board is criticizing God himself. I do believe that there are some dynamics there that are part of this discomfort or problem. Darwin’s sermon, to answer what Keith said -- that was actually brought up by Jim in the very beginning -- his sermon from 2015. The 1980s was the work of Satan. It absolutely was. I watched people regularly pleading for forgiveness and it being withheld. I watched people being bound in too many cases. Among them, I watched high school children being bound. That is not the work of the Holy Spirit. It was a spirit but it was bad. There were people that had mental breakdowns over that time. accusations that there were serious, serious problems with them. But by the way, we do not know what they are. You are not penitent enough, so we cannot forgive you. Some of those people managed to stay in faith and some of them never came back. That is not the way that things should be done. And I have never understood the reluctance to clearly state what happened then was wrong and why and why it stopped. I know we had a time of many years of peace after that. But these persecutions today remind me of that. accusations with nothing behind them. It is different. There are ministers that have been taken down that we couldn't point to doctrine. We couldn't point to anything. The congregation was definitely behind them coming down, so I understand that. There is a difference this time. There are ministers that have been taken down that there is not good agreement that they should be. That is a big, big difference. As far as the disinviting of these ministers. I do believe without telling these brothers what is wrong with him -- we have to think about how anxious would it make you? You are dealing with the most important thing in our life, the thing that we would forsake our spouse is over, which is our faith. When someone is accused that they have something seriously wrong with them, but it is not told what that is, it is horrible. Some people have had to go to professional counseling to deal with that. Some people went on anxiety medication. The list goes on. I personally do not understand the lack of empathy on that. I cannot understand it for the life of me. I believe that some of you here in this room have some responsibility with that. As far as withholding forgiveness goes. In 2016, three of the Phoenix ministers -- they were young ministers -- they came back and they were talking about that we needed to figure out when not to forgive. That was very, very scary. The congregation did have a discussion on it. And almost unanimously they rejected that. Those three ministers did repent of that. But that was a very scary thing of going back to that terrible time. That is what I have to say right now. As far as the little nits and gnats of the -- I guess I do have some more things to say. As far as the little nits and gnats in the letter. As I said before, I would be shocked if there wouldn't be some errors in there. Another thing that I think we need to be very direct and clear on. I personally was raised in the confession doctrine. That was a scary place to be. I remember being involved in conversations with others that can you imagine if you got into an accident and you died and there was a sin that you hadn't confessed, you would go to hell. That is the confession doctrine. I have no problem with people who believe that and would state that. It is how I was taught. But it is not right. I think with the right heart, we can talk about that and come around. I think some of you on the LLC were taught that. At some point, we I understand there is grace that does cover. If we are believing and have faith, we will be saved. Does that mean that we throw away confession and the forgiveness of sins? Absolutely not. We need it to keep faith, to keep strength, and to keep journeying. I guess that is all I have right now.

Joe Wuollet: En tiedä, miten aloittaa tämän. Minun on kyllä sanottava, mikä on mikä on osoitus siitä, mitä olen huomannut hyvin häiritseväksi käyttäytymismalliksi. Ja se on se, mitä kuuntelin, kun Keith puhui. Tämä syytös tai huolen käyttäminen syytöksenä ja heittää hajotuksia ihmisten uskon päälle. Ja sitten, joko yksityisesti tai julkisesti. Ja sitten kieltäytyä todella keskustelemasta siitä, mitä ne huolenaiheet ovat ja mikä on niistä huolenaiheista. Se käytös on väärin.

I don't know how to start this out. I do have to say what is a demonstration what I have noticed to be a very disturbing pattern of behavior. And that is what I listened to when Keith was talking. This accusation, or using concern as an accusation and to cast aspersions on people’s faith, either privately or publicly. And then refuse to actually discuss what those concerns are and what is the basis of those concerns. That behavior is wrong.

Eric Skoog: Vastauksena niihin kommentteihin joita esitettiin, tulin tietoiseksi siitä, että jotain oli tapahtumassa vuonna 2016, kun kolme puhujaamme, ja Warren viittasi siihen, tuli takaisin puhujien työseminaarista, luulen että se oli toukokuussa 2016, sen kanssa, mitä he sanoivat uudeksi ymmärrykseksi. On aikoja, jolloin uskovaisina pidätämme anteeksiantamuksen. Ja johtokuntamme kokouksessa he kertoivat tästä ja käyttivät yli tunnin puhuen esimerkeistä siitä, milloin voisimme tehdä näin. Puhuimme siitä siinä johtokunnan kokouksessa ja kahdessa seuraavassa johtokunnan kokouksessa. Ja johtokuntamme oli yksimielinen siitä, että se ei ole oikein. Uskovaisina, kun joku pyytää evankeliumia, me saarnaamme evankeliumin. Ja annamme Jumalan tehdä työn. Ja näemme, näkyvätkö asianmukaiset hedelmät. Seurakuntamme keskusteli sinä syksynä samasta asiasta. Ja jälleen hylkäsi sen, pidättämisopin. Tai ymmärryksen, ehkä se olisi parempi. Ja näistä ripin asioista olen samaa mieltä. Ja kirjoitimme siinä kirjeessä, että uskomme, että se, mitä Luther sanoo ripistä, on oikein. Käytämme sitä armolahjana tukemaan meitä uskossa. Mutta se ei ole se, mikä pelastaa meidät. Usko on se, mikä pelastaa meidät. Koskien, en oikein ymmärtänyt, Eric Jurmu, mitä mainitsit ympärileikkauksesta siinä kirjeessä, koska siinä kirjeessä ei ole kohtaa, jossa puhutaan ympärileikkauksesta. Tarkistin, kun puhuit. Joten en voi vastata siihen. Mutta uskon kyllä, että aina kun mahdollista, koskien Kristuksen seurakuntajärjestystä, meitä on neuvottu käyttämään sitä. Ne ovat Jeesuksen omat sanat, jotka kertovat meille, miten käsitellä huolta aiheuttavia asioita seurakunnan sisällä, kun on huolta tai vaikeuksia tai epäilyksiä tai pelkoja tai ahdistusta tai väärinkäsityksiä uskovaisten välillä. Haluamme pitää asian niin pienenä kuin mahdollista, jotta voimme palauttaa ja suojella sitä ykseyttä ja rakkautta. Ei ole asianmukaista juoruilla ihmisistä heidän selkänsä takana ja muiden ihmisten kanssa. Mutta halusin kyllä puhua yhdestä asiasta, jonka Keith oli maininnut. Jim Frantti ja Keith ja taitaa olla, että Steve Hadiakin otti esiin sen asian Darwinin vuoden 2015 saarnasta. En tiedä, miten te katsotte asiaa, mutta minulle, ja kuulin sen saarnan, ja toki siinä oli muutama lause, jonka olisin ehkä muotoillut toisin, mutta oli selvää, mikä tarkoitus oli, ja minusta oikea henki oli siinä. Mutta minulle tulee tunne, että pidätte tätä Darwinia vastaan ettekä ole antaneet hänelle tätä anteeksi. Tämä on laskujeni mukaan neljä vuotta, ja uskon, että hän on pyytänyt anteeksi useita kertoja, enkä todellakaan ymmärrä, miksi se tulee jatkuvasti esiin jonakin, mikä on huolenaihe Wolf Laken ja tai Darwinin kohdalla.

In response to those comments that were made, I became aware that there was something happening in 2016, when three of our ministers -- and Warren referenced it -- came back from the minister’s workshop in May of 2016 with what they said was a new understanding. There are times as believers when we withhold forgiveness. In our board meeting they shared this. They spent over an hour talking about examples of when we could do this. We spoke about it at that board meeting and the next two board meetings. Our board agreed that is not correct. As believers, when someone asks for the gospel, we preach the gospel. And we let God do the work. And we will see if the appropriate fruits show. Our congregation had a discussion that fall regarding that same matter, and again rejected that withholding doctrine or ‘understanding’ maybe would be better. These issues of confession, I concur. We wrote in that letter that we believe what Luther says about confession is correct. We use it as a grace gift to support us in faith, but it is not what saves us. Faith is what saves us. With respect to -- I did not really understand Eric Jurmu what you mentioned about circumcision in that letter, because there is no place in that letter where it talks about circumcision. I checked while you were speaking. So, I cannot respond to that. But I do believe that wherever possible with respect to the Church Law of Christ, we are instructed to use it. Those are the very words of Jesus telling us how to address matters of concern within the church, where there is concern or trouble or doubts or fears or anxiety or misunderstandings between believers. We want to keep the matter as small as possible, so we can restore and protect that unity and love. It is not appropriate to gossip about people behind their back and with other people. But I did want to speak to one issue, which Keith had mentioned. Jim Frantti, Keith and Steve Haataja also brought up the issue of the 2015 sermon of Darwin. I don’t know how you look at the matter. But to me -- I heard that sermon. Sure, there were a few sentences that I might have reworded differently, but it was clear what the intent was. I think the proper spirit was there. But I get the feeling that you hold this against Darwin and you have not forgiven him for this. This is four years by my calculation. I believe that he has asked for forgiveness a number of times. I don’t really understand why it keeps coming up as something that is a concern with Wolf Lake and/or Darwin?

Warren Raisanen: Unohdin, että toinen asia oli puhujien kutsujen peruminen. Käsitykseni mukaan paikallisella johtokunnalla ei millään tavalla ole valtaa, ei millään mielikuvituksen venyttämisellä, tehdä sellaista suurta päätöstä ilman seurakuntansa valtuutusta.

I forgot. The other thing was the disinviting of the ministers. To my understanding, in no way does a local board have the authority, not by any stretch of the imagination, to make a major decision like that without the congregation’s authorization.

Briar Siljander: Eric, minusta on kysymys siitä, että vertasit ympärileikkausta rippiin. Haluatko selventää jotain siinä?

Eric, there was a question about your comparison about circumcision to confession. Do you want to clear anything up there?

Eric Jurmu: En minäkään muista tarkalleen. Minulla ei ole asiakirjaa edessäni. Muistin, että siinä oli tämä viittaus siinä artikkelissa siihen, mitä se oli, ympärileikkaukseen Vanhassa testamentissa ja siihen, miten se hoidettiin kokouksessa Jerusalemissa ja miten sitä nyt verrataan tähän väärään rippioppiin. Mutta muistin ja saatan muistaa väärin. Joten pahoitteluni, että minulla ei ole asiakirjaa edessäni. selventää sen. Se on tärkeä asia, mutta minulla ei vain ole tapaa tarkistaa sitä juuri nyt. Anteeksi.

I don't remember exactly either. I don't have that document in front of me. I was remembering that there was this reference in that article to circumcision in the Old Testament time and how that was cared for in the meeting in Jerusalem. And how that was likened, now, to this wrong doctrine of confession. I was remembering, and I could be remembering wrong. My apologies, I don't have the document in front of me to clarify that. It is an important thing, but I just don't have a way of checking it right now. Sorry.

Briar Siljander: Anteeksi. Keith, minusta sinunkin nimesi mainittiin. Halusitko vastata ollenkaan Joen kommenttiin?

Keith, your name was mentioned, too. Do you want to respond at all to Joe’s comment?

Keith Waaraniemi: Joen kommenttiin? Pysyn yhä siinä, mitä sanoin koskien Eric Skoogin kommenttia, että minä olen, minusta tuntuu, että kannoin Darwinia anteeksiantamuksella ja yhdyn vuoden 2016 puhujien leirin anteeksiantamukseen. Jos en erehdy, Wolf Laken jäseniä oli niitä, jotka ottivat tämän asian esiin tänä aamuna. En sano, että Jim ei ottanut sitä esiin, mutta oli Wolf Laken jäseniä, jotka puhuivat siitä ja kyseenalaistivat yhä sitä asiaa. Jos erehdyn, erehdyn. Mutta koskien sitä, mitä Joe sanoi, minusta tuntuu, että aivan nimenomaisesti puhuin huolenaiheistani, olivatpa ne oikeita tai vääriä. Joten en oikein ymmärrä, mitä yrität sanoa.

I still state what I did, with regard to Eric Skoog’s comment. I feel that I carry Darwin with forgiveness and join in the forgiveness of the 2016 minister’s camp. If I am not mistaken, there were Wolf Lake members that brought this matter up this morning. I am not saying that Jim did not bring it up, but there were Wolf Lake members that spoke to it and were still questioning that matter. If I am mistaken, I am mistaken. But with regard to what Joe said, I feel that I quite specifically spoke my concerns, whether they be right or wrong. So, I don’t really understand what you are trying to say.

Briar Siljander: On pari, jotka ovat odottaneet puheenvuoroa.

There are a couple that have been waiting to speak.

Jim Frantti: Saanko nopeasti puhua Ericin kommenttiin? Eric sanoi, että minä ja Steve ja Keith otimme esiin Darwinin saarnan, ja ihmetteli, pidämmekö sitä yhä Darwinia vastaan. Haluaisin selventää, että ainoa asia, jonka otin esiin, oli se, mikä oli Wolf Laken ja LLC:n välisen aivan ensimmäisen kokouksen tarkoitus. Se oli ainoa lausuntoni. En ottanut sitä esiin keskustellakseni Darwinin saarnasta. Itse asiassa luulen, että Darwin yhtyisi minuun sanoessani, että välillämme ei ole mitään kaunaa tai varauksia, joita minulla olisi häntä kohtaan tai hänellä minua kohtaan. Olemme veljiä. Joten en ottanut sitä esiin keskustellakseni siitä saarnasta enempää. Ja olen todella samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat sanoneet, miksemme anna sen kysymyksen levätä. En kyseenalaista, miten Darwin uskoo Darwinin asiasta. Se on pidättäytymisen asia. Ja olen samaa mieltä siitä, mitä Bruce sanoi aiemmin. Hän lainasi minua, joten minun on parasta olla samaa mieltä siitä, mitä sanoin. Ja sitten myös siitä, mitä John Lethler luki. Joten en ottanut sitä esiin keskustellakseni enää sitä saarnaa.

Can I quickly speak to Eric’s comment? Eric said the I and Steve and Keith brought up about Darwin’s sermon, and wondered if we are holding that still against Darwin? I would like to clarify that the only thing that I brought up was what was the purpose of the very first meeting between Wolf Lake and LLC. That was my only statement. I did not bring it up to discuss Darwin’s sermon. In fact, I think Darwin would join with me in saying that between us there are no hard feelings or reservations that I have towards him or that he has towards me. We are brothers. So, I didn’t bring it up to discuss anything further about that sermon. I really agree with those who have said that why don’t we lay that question to rest. I don’t question how Darwin believes about the matter of abstinence. And I agree with what Bruce said earlier. He quoted me, so I better agree with what I said. And also with what John Lehtola read. I did not bring it up for the purpose of discussing any more that sermon.

Eric Jurmu: Vastauksena Ericin kysymykseen, sen asiakirjan sivulla viisi luen näin: halu lisätä jotakin ihmisen tekoa Kristuksen vanhurskauteen näyttää johtaneen joitakin harhaan meidänkin päivinämme. Ympärileikkauksen sijaan, kuten varhaisessa seurakunnassa, kysymys on yksityinen rippi. Yleinen ilmaus on panna synti pois. Vaikka ilmaus itsessään on harmiton, mitä se tarkalleen tarkoittaa? Kuka ’panee’ ja missä on ’pois’?”

In response to Eric's question, on page 5 of that document I read: “ the desire to add some of man's work to Christ’s righteousness appears to have misled some in our day also. Instead of circumcision in the early church, the issue is private confession. A common phrase is to ‘put sin away’. While the phrase itself is harmless, what exactly does it mean. Who is ‘putting’ and where is ‘away’?”

Victoria Pikkarainen: Olen todella ahdistunut. Toivon, että Jumala auttaa minua puhumaan sydämeni. Keith, kun otat jatkuvasti esiin 80-luvun ja sanot jotkut perheet, minä aina ymmärrän sen niin, että puhut minun perheestäni. Enkä ole katkera 80-luvusta. Te tulitte isäni kuolinvuoteelle ja saitte syntinne anteeksi, te molemmat. Enkä ole katkera. Sanoin eräässä kokouksessa, en tiedä milloin, että pelkään, että tämä aika muistuttaa minua 80-luvusta. Olin ehkä 14 ja tiedän, että vanhempani kävivät läpi paljon. Ja mistä en pidä, on se, että emme voi puhua 1980-luvusta, että olemme katkeria. Minusta tuntuu, että olemme vapaa Jumalan valtakunta ja voimme puhua mistä haluamme. Ja että meidät vaiennetaan, kun haluamme puhua asioista. Ja Eric, kun puhuit olemisesta laatikossa syntien anteeksiantamuksen suhteen, ehkä Wolf Lakesta tuntuu, että he ovat laatikossa. Minusta tuntuu, että on valtava, valtava kaksoisstandardi. Ja minusta tuntuu, ettemme osoita lähimmäisenrakkautta ja rakkautta toisiamme kohtaan. Ja pidin siitä, mitä joku sanoi tänään, että katsotaan toisiamme silmiin sanoa tämän sinulle päin naamaa? Me kaikki juoruilemme, ja siitä on tulossa panettelua. Minun on sanottava tämä. Ehkä minä olen ja ehkä olen todella pihalla, mutta se oli erään kokouksen jälkeen, ja yksi ystävistäni tuli luokseni ja sanoi, Victoria, minä rakastan sinua, mutta minun on kerrottava sinulle jotain Wolf Lakesta. Ja minä sanoin, mitä se on? Ja hän sanoi, he muuttivat kokouksen nauhaa. No, mitä se on? Se on pahaa epäluuloa, ja sitä me teemme toisillemme. Me epäilemme pahaa. Me olemme, Wolf Lake pannaan laatikkoon. Minut merkitään, koska olen ystävä Wolf Laken ihmisten kanssa. He ovat minulle rakkaita sisaria ja veljiä uskossa. Ystäväni eivät puhu minulle enää. Meillä on valtava ongelma. Miten aiomme ratkaista tämän? Kukaan ei usko, että kerran uskovainen, aina uskovainen. Minä saarnaan evankeliumia lapsilleni, mieheni ja minä. Darwin ja Phil ehkä puhuvat eri tavalla. Äitini kertoi minulle Keithistä. Keith on lohduttaja. John on opettaja. Emme arvosta toistemme lahjoja. Sitä tapahtuu. Se on ainoa asia, jonka voin nähdä, enkä tiedä, mitä se on. Ja perkeleellä on todella juhlat juuri nyt. Kierrämme ympäri ja ympäri karusellissa. Ja jos emme puhu näistä asioista vain jatkamme puhumista – ne eivät tule koskaan loppumaan. Voitteko te kaikki antaa minulle anteeksi kaikki syntini epäilykset? Ja sitten toinen asia, minun on sanottava tämä, koska olen sanonut tämän ihmisille, ja jos voin sanoa sen ihmisille, haluan sanoa sen seurakunnan edessä. Kun ihmiset sanovat, että he haluavat uskoa kuin lapsi, ja tätä minä tunnen, viime aikoina on ollut monia saarnoja, joita olen kuunnellut ja ajatellut, tiedättekö mitä, minusta ei tunnu, että heillä on Kristuksen rakkautta tai rakkautta uskonveljiä kohtaan saarnassaan. Mutta en koskaan menisi kenenkään luo ja sanoisi, minusta sinun itse asiassa pitää levätä. Ja jos olemme lapsenomaisia, keskustellaan veljiemme kanssa ja puhutaan siitä, mitä erot ovat. Ja onko, alan ihmetellä, tiedättekö, ihmiset, en vain tiedä. Lopetan tähän.

I am really distressed. I hope that God will help me speak my heart. Keith, when you keep on bringing up about the 1980s and you say some family. I always take it that you are talking about my family. I am not bitter about 1980s. You came to my father's deathbed. You had your sins forgiven, both of you. I'm not bitter. I said at a meeting, I do not know when. I said that I am scared that this time is reminding me of the 1980s. I was maybe 14. I know that my parents went through a lot. What I don't like is that we can’t talk about the 1980s that we are bitter. I feel that we are a free kingdom of God and we can talk about whatever we want. We are being shut down, when we want to talk about stuff. Eric, when you talked about being in a box the forgiveness of sins. Maybe Wolf Lake feels like they are in a box. I feel like there is a huge double standard. I feel like we are not showing charity and love for each other. I like what somebody said today about -- let us look each other in the eye. Would I say this to your face? We all gossip, and it is getting to be slander. I have to say this. Maybe I am really out to lunch. It was after a meeting, one of my friends came up to me and said. “Victoria, I love you, but I have to tell you something about Wolf Lake.” I said, ”what is it?” She said, “they altered the tape of the meeting”. Now what is that? That is evil surmising. That is what we are doing to each other. We are evil surmising. Wolf Lake is being put into a box. I am being marked because I am friends with people in Wolf Lake. They are dear sisters and brothers in faith to me. My friends don't talk to me anymore. We have a huge problem. How are we going to solve this? No one believes, ‘once a believer, always a believer’. I preach the gospel to my children, my husband and I. You say that Darwin and Phil maybe speak differently. My mom told me about Keith. Keith is a comforter. John is a teacher. We are not appreciating each other's gifts. That is what is happening. It is the only thing that I can see. I don't know what it is. And the devil is really having a Heyday right now. We are going around and around a merry-go-round. If you do not talk about these issues, but just keep on talking -- they are never going to end. Can you all forgive me for all of my sins doubts? Then another thing. I have to say this because I have said this to people. If I can say to people, I want to say it in front of the church. When people say that they want to believe like a child. This is what I feel. There have been many sermons lately that I have listened to. I thought, do you know what? I don't feel that they have the love of Christ for fellow believers in their sermon. But I would never go up to somebody and say that actually you need to rest. If we are being childlike, let us visit with our brothers and talk about what the differences are. Is there... I'm starting to wonder. Do people... I'll just stop.

Priscilla Ylitalo: Haluan vain sanoa, että kaikki on kiinni sydämen kristillisyydestä. Meillä on näitä huhuja – ne kulkevat molempiin suuntiin. Minulla oli rakas ystävä, joka sanoi, John Lethlan on lähdettävä. Hän uskoo ehkäisyyn ja televisioon. Voi, kuinka surullista. Voitteko uskoa? Tiedän, että kaikilla on nykyään televisio tietokoneillaan ja mitä lie, jos he osaavat käyttää sitä. En edes osaa käyttää sähköpostia, mutta joka tapauksessa. Mutta yksi toinen asia minulla oli, toinen ajatus. En muista sitä nyt.

I just want to say, it is all about heart’s Christianity. We have these rumors -- they go both ways. I had a dear friend that said, John Lehtola has got to go. He believes in birth control and television. Oh, how sad. Can you believe it? I know that everyone has a television now on their computers, and what not, if they know how to work it. I don't even know how to do email. Anyhow. One other thing. I had another thought. I can't think of it now.

Amy McEleney: Joten olen täällä, koska halusin kuulla omin korvin sen, mistä olen kuullut huhuja neljä vuotta tai kauemmin. Ja ensinnäkin minulla on ystäviä, jos sen haluaa sanoa näin, en tiedä, miten muuten sen sanoisi, näiden keskustelujen molemmilla puolilla. Ja ystävät toisella puolella ovat varoittaneet minua Wolf Lakesta ja muista Minneapolisissa ja Rockfordissa. Ja asiat, joita he ovat kertoneet minulle, ovat panettelua. Ne eivät vain ole totta. Paljon siitä on keksittyä tai väärinkäsityksiä. En edes tiedä, miten he ovat voineet keksiä osan tästä. Koska olen mennyt niiden ihmisten luo ja puhunut ja saanut selville totuuden. minulle tapahtui, kävimme parilla leirillä Hasscibissa. Sillä yhdellä leirillä, jolla kävin. Neljä ihmistä tuli luokseni leirillä sanomaan minulle, olen niin pahoillani sisaresi ja lankosi puolesta. ”Mitä?” ”He eivät enää usko oikein.”, ”oletteko puhuneet heidän kanssaan?” Kukaan niistä neljästä ihmisestä ei – itse asiassa yksi heistä puhui. Kolme niistä ihmisistä ei ollut puhunut heidän kanssaan. Ja he olivat aiemmin hyviä ystäviä Suen ja Brucen kanssa. Ja heistä kulkeneiden huhujen vuoksi he lakkasivat puhumasta heille. Ihmisillä on, rikkoutunut rakkaus on tullut siitä, että ihmisten omiatuntoja on rasittanut huhujen levittäminen ja panettelu. Toinen henkilö, perheenjäsen, sanoi, en ole enää vapaa Suen ja Brucen kanssa. Ja minä sanoin, no, miksi et? Koska he eivät usko oikein. No, oletko puhunut heidän kanssaan? Ei. Ja sanoin heille, että minusta se on omatuntosi, joka tekee sinut epävapaaksi heidän kanssaan. Ja sitten veljeni Dan juuri teki parannuksen. Ja tämä perheenjäsen meni ja kertoi kaikenlaista veljelleni, joka on vasta tehnyt parannuksen, että Wolf Laken kirkko on sekaisin. Minnesotassa on ongelmia. Minä olen sekaisin, koska keskustelen ihmisten kanssa Rockfordissa ja Wolf Lakessa. Joten veljeni kysyi minulta, ja minä sanoin, Dan, usko vain, että ei ole oikein tehdä näin toisillemme. Raamatussa ei ole missään kohtaa, joka antaisi meille tilaa tehdä niin. Kahdeksas käsky, jos sen lukee, se on hyvin selvä. Ja tarkoittaako se joskus? Vai tarkoittaako se aina? Joten nyt veljeni, joka on vasta tehnyt parannuksen, vain ihmettelee, missä hän seisoo? Hän halusi tulla tänne tänään, mutta ei päässyt. Ja hän sanoi, että tuo rakkautta ja terveisiä Wolf Lakeen, vaikka hän ei tiedä, ja hän on kuullut näitä panetteluja, lapsenomaisella uskolla. Hän halusi rakastaa teitä kaikkia. Ja sitten minun henkilökohtaisesti, on puhuja, joka on panetellut minua samoista syistä. Olemme käyneet monia, monia keskusteluja uskosta, ja minä vain anoin häntä, voisimmeko, ole kiltti, puhua vain henkilökohtaisesta uskosta? Voimmeko puhua, voimmeko lukea tämän Voice of Zionin artikkelin? Voimmeko lukea tämän artikkelin yhdessä ja keskustella siitä? Miksi meidän täytyy puhua ihmisistä ja huhuista? Eikä hän itse ole koskaan puhunut kenenkään kanssa Wolf Lakessa. Ja minä sanoin, soitetaan nyt heti. Voimme soittaa, voimme soittaa Darwinille. Voimme soittaa Philille. Minulla on heidän numeronsa. Soitetaan heille nyt heti. Ja hän sanoi minulle, ei, minä luotan Keith Warnemyyn ja John Bloomquistiin. Uskon, mitä he sanovat. Ja myös on ollut saarnoja, joita olen kuullut Ishpemingissä ja joissa puhutaan tästä oppositioryhmästä, enkä muista tarkalleen, mitä yksityiskohdat ovat, mutta ne saarnat jakavat. Panettelu jakaa. Kaikki, mikä ei ole uskosta, mikä on lihastamme, on Jumalaa vastaan, kolmiyhteistä Jumalaa, Pyhää Henkeä. Pyhä Henki ei puhu niin. Kerron teille eron toiseen puhujaan, jonka kanssa puhuin. Lähetin hänelle tekstiviestin, ja halusin, koska yritin monta kertaa puhua tämän seurakuntamme puhujan kanssa näistä asioista, mihinkään. En tiedä, keille kaikille seurakunnassamme hän on kertonut, etten usko, kaikki sen vuoksi, että minusta Wolf Laken jäsenet ovat uskovaisia. Se toinen puhuja jolle lähetin viestin, sanoin vain, hei, minun täytyy puhua jonkun kanssa. Tarvitsen apua joissakin asioissa, joita on tapahtunut seurakunnan ongelmien vuoksi. Ja ensinnäkin haluan tulla hoidetuksi. Ja hänen vastauksensa oli, kyllä, soita tai lähetä viesti milloin vain, mutta ensin haluan sinun tietävän, että olet Jumalan lapsi ja syntisi on sovitettu Golgatalla. Ja minä uskoin. Minä uskoin häntä. Se oli evankeliumin sanoma. Että voimme vakuuttaa toisiamme, voimme rohkaista toisiamme, että saat uskoa. Veljeni, joka nyt epäilee, mihin hän on joutunut? Vakuutan hänelle vain jatkuvasti, että saat uskoa. Enkä tiedä, en halua käyttää LLC:n johtokuntaa ryhmänä. En halua sanoa tätä tavalla, joka saa teidät tuntemaan, että koska olette johtokunnan jäsen, olette tässä kategoriassa. Mutta jos joku teistä on panetellut Wolf Lakea, lainausmerkeissä oppositioryhmää, olkaa hyvä ja hoitakaa asianne. Ja mitä aiotte tehdä, kun menette takaisin seurakuntaanne tänään? Aiotteko sanoa, että he eivät ymmärrä, he ovat yhä sekaisin? Koska niitä raportteja olemme saaneet kokouksista, joita on pidetty,

So, I am here because I wanted to hear with my own ears what I have been hearing rumors of for 4 years or more. First of all, I have friends -- if you want to see it this way, I don't know how else to say it -- on both sides of these discussions. The friends on the one side have warned me about Wolf Lake and others in Minneapolis and Rockford. The things that they have told me are slander. They are not true. A lot of it is made up or are a misunderstanding. I don't know how they could come up with some of the stuff. Because, I have gone to those people and talked and found out the truth. What has happened to me, we went to a couple of camps at Hasscib. The one camp that I went to. I had four people who came up to me at the camp, telling me, I am so sorry about your sister and brother-in-law. “What?” “They are not believing correctly anymore.”, “have you talked to them?” None of those four people -- actually one of them did. Three of those people had not talked to them. They were good friends with Sue and Bruce before. Because of rumors about them, they stopped talking to them. The broken love has come from people's consciences being burdened from rumors and slandering. Another person -- a family member -- said that not free with Sue and Bruce anymore. I asked, “why not?” “Because they are not believing correctly.” “Have you talked to them?” “No.” I told them, “I think it is your conscience that makes you not free with them.” My brother Dan just repented. This family member went and told all kinds of things to my brother who was newly repented. Wolf Lake church is screwed up. There are problems in Minnesota. I am screwed up because I visit with people in Rockford and Wolf Lake. So, my brother was asking me. I said Dan, just believe. It is not right to do this to each other. There's no where in the Bible that gives us room to do it. The eighth commandment, if you read it, it is very clear. Does it mean sometimes or does it mean always? My brother who is newly repented, is just wondering, where does he stand? He wanted to come here today, but he couldn't. He said to bring love and greetings to Wolf Lake, even though he doesn't know. He has heard these slanders. With childlike faith, he wanted to love you all. Then, for myself personally. There is a minister…… that has slandered me because of the same reasons. We have had many, many discussions about faith. I just begged him, please, can we just talk about personal faith. Can we read this Voice of Zion article together and discuss it? Why do we have to talk about people and rumors? He himself has never talked to anyone in Wolf Lake. I said, let’s call right now. We can call Darwin. We can call Phil. I have their numbers. Let's call them right now. He told me, no. I trust Keith Waaraniemi and Jon Bloomquist. I believe what they say. Also, there have been sermons that I have heard in Ishpeming that are talking about this ‘opposition group’. I can't remember exactly what the details are. Those sermons divide. Slander divides. Anything that is not of faith and is of our flesh, is it against God, the Triune God, the Holy Spirit. The Holy Spirit does not speak like that. I will tell you a difference of another minister that I talked to. I sent him a text. I tried many times to talk to this minister in our congregation over these matters. It did not go anywhere. I don't know who all in our congregation he has told that I am not believing, all because I think that the Wolf Lake members are believers. The other minister that I texted, I said that I need to talk to somebody as I need help over some of the issues that have happened because of church problems. First of all, I want to be cared for. His response was, you can call or text anytime. First, I want you to know that you are a child of God. Your sins have been atoned for on Golgotha. I believed that. I believed him. That was the Gospel message that we can assure each other and encourage each other that you can believe. My brother is now doubting, what has he gotten into? I keep on reassuring him, you can believe. I do not want to use the LLC board as a group. I don't want to say this in a way that because you are a board member you are in this category. But if any of you have slandered Wolf Lake, the ”opposition group”, please take care of your matters. What are you going to do when you go back to your congregation today? Are you going to say that they do not understand? They are still messed up. Because those are the reports that we have been getting from the meetings that have happened.

Kevin McEleney: joita on pidetty. Voisinko lisätä siihen vielä yhden asian? Pyytäisin vain LLC:n johtokuntaa keskuselimenä kaikkien näiden Pohjois-Amerikan Siionin johtokunnille, kutsujen perumisen aiheesta, sikäli kuin ymmärrän Darwinin ja Philin tilanteen, että he eivät mahdollisesti ole vieläkään tervetulleita puhumaan näissä muissa kirkoissa tai takaisin puhujavuorolistalle. Ja minusta niin kauan kuin, elleivät ne asiat ole palautettu siihen, missä ne olivat ennen kuin ne asiat alkoivat, sitä ei ole ratkaistu. Ja jos sitä ei ole ratkaistu, tai jos on, se pitäisi panna jonnekin, missä koko Pohjois-Amerikan Siion voi nähdä sen. Koska kutsujen peruminen tehtiin kaikkien nähden. Minusta veljinä ja sisarina uskossa, Jumalan rakastamisen jälkeen, jos kykenemme siihen, niin seuraava asia, joka meidän on tehtävä, on rakastaa toisiamme. Ja jättää ei vain Phil ja Darwin, vaan heidän perheensä ja vaimonsa jonkinlaisiksi hengellisiksi koskemattomiksi on anteeksiantamatonta. Se on ratkaistava. Ja kunnes ne asiat on tehty, niiden ihmisten silmissä, jotka eivät ole aivan näiden asioiden keskellä emme näe ratkaisua.

Could I add one more thing on to that. I would just ask the LLC board, as a central body for the boards of all of the American Zion. On the subject of disinviting, as far as I understand the status of Darwin and Phil, they are possibly still not welcome to speak in these other churches or they have not been put back on the speaking schedule. So, until those things have been put back to where they were before those matters began, it's not resolved. And if it is not resolved, or if it is, should be put somewhere where all North America Zion can see it. Because the disinviting was done before everyone. I think as brothers and sisters in faith, after loving God capable of doing that, the next thing we need to do is love each other. And leaving not only Phil and Darwin but their families and their wives as some kind of spiritual untouchables is inexcusable. It needs to be resolved. And until those things are done, in the eyes of people who are not right in the middle of these things, we don't see the resolution.

Briar Siljander: Onko LLC:n johtokunnassa ketään, joka haluaisi vastata siihen kysymykseen? [Onko] tällä hetkellä on huolenaiheita Darwinin ja Philin suhteen?

Are there any on the LLC board who would want to address that question? [Are] there are concerns at this time for Darwin and Phil?

Roland Keranen: Kun olet asian kimpussa, ehkä Keith voi vastata, milloin on sopiva aika pidättää anteeksiantamus. Koskien 80-lukua sanoit, että enimmäkseen se oli väärin. Se jätti oven auki. Milloin se on? Onko se okei?

While you are at it, maybe Keith can answer when the appropriate time to withhold forgiveness is? With respect to the 1980s, you said that it was mostly incorrect. That left the door open. When is it okay?

Keith Waaraniemi: Mitä tarkoitin sillä, on että en aio sanoa, että jokainen tilanne oli väärin. En voi, en ole Jumala, en voi sanoa sitä. Mutta korostan, että siinä suhteessa tehtiin vakavia virheitä, ja Jumala auttakoon meitä.

What I meant by that is -- I am not going to say that every situation what's wrong. I am not God. I cannot say that. But I emphasize that grave errors were made in that regard. And God helped us.

Anne Vilkama: Haluan vain, Ann Vilkama, sivuta 80-luvun asiaa. No, kaikki tuntevat vanhempani, kaksi tätiäni ja heidän miehensä Longview'ssä, vuodesta toiseen ja toiseen, panemaan heidät ’kosolaisuus henki’. Se ottaa veronsa. Isäni soitti yhtenä päivänä. Hän sanoi, Anne, minä olen Ann, minun pitäisi kaivaa, kaivaa syvemmältä. Mitä kodissamme tapahtui? Ja minä sanoin, isä, se oli kaunis koti. Sinun ei tarvitse kaivaa. Tämä oli luultavasti, kun olin 26-vuotias ja 10 kuukautta raskaana. Sitten äitini verenpaine oli niin pilvissä, ja tiesin, että yksi työvaliokunnan pääkavereista, kuulin hänen sanovan, me menemme sinne ja sidomme Alajoki-sisaret. Ajattelin, voi vau, se on hullua. Miten heillä on sydämen nöyryyttä? He tekivät parannusta koko ajan. Sanoin, äiti, sinun täytyy mennä sairaalaan. Hän vietti koko viikonlopun sairaalassa. Joten en ole katkera. Meidän pitäisi mutta mitä meidän on katsottava, mitä meidän olisi pitänyt oppia? Joten siihen aikaan meillä oli joukko miehiä työvaliokunnan alaisuudessa, joita jokin outo henki liikutti menemään halki kansakunnan ja panemaan kaikki nämä ihmiset, tiedättekö, näihin henkiin. Ja sitten selvisi myöhemmin, muutamaa vuotta myöhemmin, että ei ollut mitään sellaista kuin kososhilainen henki. Se oli outo juttu, joka tuli täysin puskista. Ja se hoitaminen useimmiten ei ollut oikein. Sitten toinen asia, nämä ihmiset eivät voineet koskaan olla vapaita, koska sitten tuli tämä keksitty termi. Oi, oletko nähnyt sen ja sen? No, tulevatko he kirkkoon? Ovatko he vapaita? Tarkoitan, sitä jatkui ja jatkui ja jatkui. Ja itse asiassa isälläni oli siitä vitsi. Oi, oletko vapaa? Koska heitä pahoinpideltiin ja ahdisteltiin koko ajan. Toinen asia, samaa terminologiaa käytettiin. Tämä on toinen asia. Olen 64. Milloin elämämme aikana puhujia on poistettu tehtävästä ilman, että kaikki tietävät – vau – heillä on todella ongelma. Ruben poistettiin tehtävästä, John Waaraniemi, Lauri Hakso, Melvin Pirness. ja kuka tietää miksi. Ainoa asia oli, että siihen aikaan eräs työvaliokunnan mies sanoi Rubenille, sinun yllesi on pilvi. Joten teemme samaa asiaa. Pilviä on ihmisten ympärillä. Hämmennystä on ihmisten ympärillä. Se oli kaikki väärin. Ja kun sitten selvisi, työvaliokunta oli väärässä. Eivät ne ihmiset, jotka he panivat alas. Joten meidän on vakavasti mietittävä, mitä me teemme? Ja mistä en myöskään pidä, on se, kun Keith puhuu katkeruudesta, että ihmiset ovat katkeria. No, katsokaa Suomea, juuri julkaissut kirjan. Ja tiedän, että heillä on ollut lukemattomia kokouksia. Kaksi vuotta sitten Helsingissä heillä oli miesten ilta. Aiheena oli puhua 1970-luvusta. Puhukaa, kunnes olette vapaita. he ovat olleet niin avoimia. He ovat kirjoittaneet lausuntoja. Nyt he ovat kirjoittaneet tämän kirjan siitä, mikä meni vikaan, mitä meidän pitäisi oppia. Täällä jos sanot 1980-luku, heti sanotaan, voi, olet katkera. Ei, emme ole. Se on kaikkein suurin minkä tahansa yhteydenpidon tukahduttaja. Lundqvist,

I just want to touch on the matter of the 1980s. Now, everyone knows that my parents and my two aunts and their husbands in Longview, year after year after year to put them into ‘kosolaisuus henki’. It takes a toll. My father called one day. He said, Anne, I am supposed to dig, dig deeper. What happened in our house? I said dad, it was a beautiful home. You do not have to dig. This was probably when I was 26 years old and 10 months pregnant. Then my mom's blood pressure was so off-the-charts. I knew that one of the head guys on the work committee -- I heard him say, we are going to go out there and bind the Alajoki sisters. I thought, oh wow, that is crazy. How can they have humbleness of heart? They repented all the time. I said, mom, you have to go to the hospital. She spent the whole weekend in the hospital. So, I am not bitter. We should look at what we should have learned. So, at that time, we had a group of men under the work committee that some strange spirit moved them to go across the nation and put all of these people in these spirits. And then to find out later, a few years later, there was no such thing as the Kososian spirit.It was an oddball thing that came out of left field. And that caretaking most of the time was not right. And another thing. These people could never be free. Then came this coined term -- oh, have you seen someone so and so? Are they coming to church? Are they free? It went on and on and on and on. In fact, my father had a joke about it. Are you free? Because they got battered and badgered all the time. Another thing. The same terminology was used. This is another thing. I'm 64. When in our life have preachers been taken down without everyone knowing -- wow -- they really have a problem. Ruben got taken down, John Waaraniemi, Lauri Hakso, Melvin Pirness. Who knows why? The only thing was at that time. A man on the work committee told Reuben, you have a cloud over you. So, we are doing the same thing. Clouds are around people. Confusion is around people. It was all wrong. And we come to find out, the work committee was wrong, not the people that they put down. So, we need to be seriously thinking, what are we doing? What I also don't like is when Keith talks about bitterness. People are bitter. Finland just published a book. I know they have had countless meetings. Two years ago in Helsinki they had a men's evening. The topic was to talk about the 1970s. Talk until you are free. They have been so open. They have written statements. Now, they have written this book about what went wrong and what we should learn. Here, if you say the 1980s, right away they say, oh, you are bitter. No, we are not. That is the hugest stifler of any communication.

Briar Siljander: Jon Bloomquist, oliko sinulla jotain sanottavaa?

Jon Bloomquist, did you have anything to say?

Jon Bloomquist: Olen varma, että monilla teistä veljistä ja sisarista, kuten minulla, on teillä on ollut monia, monia ajatuksia kiertämässä päässänne. Ja kuten minä, olen yrittänyt ymmärtää. Toivoisin, että voisin kertoa teille, että minulla on vastaus. Ei ole. Olen halunnut kuunnella ja kuulla, mitä teillä mitä teillä on sanottavaa. voimme kuulla monia asioita, minusta, näissä puheissa. Jotenkin olen yrittänyt ymmärtää, että se, mitä sanotte, on teidän näkemyksenne, teidän käsityksenne

I'm sure many of you brothers and sisters, like me, have had many, many thoughts circulating through your head. Like me, I've been trying to understand. I wish I could tell you that I have an answer. I don't. I have wanted to listen and hear what you what you have to say. We can hear many things in these speeches. Somehow, I have tried to understand that what you are saying is your vision or your perception

Jon Bloomquist (jatkuu): asioista. Joistakin asioista, Sanoisin, että minulla on aika erilainen käsitys kuin teillä. Ihmettelen, miksi se on niin?

of things. Some things, I would say that I have quite a different perception than you do. I wonder, why is that?

Briar Siljander: Kun sanot ’te’, kenelle puhut?

When you are saying ‘you,’ who are you speaking to?

Jon Bloomquist: Niille, jotka ehkä ovat ilmaisseet käsityksiä joistakin [erilaisista] asioista, mutta minulla vain on erilainen käsitys. En muista, kuka sanoi mitä ja milloin.

Those who maybe have expressed perceptions of some [various] issues but I just have a different perception. I do not remember who said what and when.

Briar Siljander: Täältä tänään?

From here today?

Jon Bloomquist: Tänään, kyllä. No, minusta myös muissa tilanteissa on tapahtunut, että olemme olleet kokouksessa. Jotkut ajattelivat, että se oli todella mukava kokous ja toiset ajattelivat, että se oli kauhea. Miksi se on niin? Miksi on kaksi erilaista käsitystä samasta tapahtumasta? Mikä se on, joka, joka saa yhden näkemään sen yhdellä tavalla ja toisen toisella, toisella tavalla? Muistan vuoden 2016 puhujien leirin lopussa Stony Lakessa, Darwin ja minä, ja luulen, että ehkä se oli Randy Herrala tai se oli Eric Jurmu, jompikumpi. Keskustelimme. Muistan, että Darwin sanoi, on vaikea ymmärtää miten jouduimme tänne siihen pisteeseen, joka meillä oli tullessamme siihen viikonloppuun. Ja minulla on tavallaan, tiedättekö, sama kysymys mielessäni juuri nyt. Miten on niin, että jouduimme tänne? On joitakin asioita, jotka minusta koskevat erityisesti Wolf Laken johtokuntaa ja kokouksista, joita meillä on ollut heidän kanssaan. Olen ollut mukana monissa niistä. Se on yksi asia. Mutta minusta on on aika selvää, että täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole Wolf Lakesta. He eivät olleet mukana yhdessäkään niistä kokouksista ja keskusteluista. Olen nähnyt että ne, on paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet aika laajasti. Mutta, no, yritän saada lassoa tässä yhden ajatuksen ympärille.

Today, yes. Well, I think also from other occasions it has happened where we have been at a meeting. Some thought it was a really nice meeting and others thought it was terrible. Why is that? Why are there two different perceptions of the same event? What is it that causes one to see it in one way and one in another way? I remember at the end of the 2016 speaker’s camp at Stony Lake, Darwin and I and I think it was Randy Herrala or was it Eric Jurmu. One or the other. We were visiting. I remember that Darwin said, it is hard to understand how we got here to the point that we had coming into that weekend? I have the same question in my mind right now. How is it that we got here? There are some things that I think pertain in particular to the Wolf Lake board and the meetings that we have had with them. I have been a part of many of those. That is one thing. But I think that it is pretty clear that there are a lot of people here who are not from Wolf Lake. They were not a part of any of those meetings and those discussions. I've seen that there are a lot of issues that have affected pretty broadly. Now I'm trying to get a lasso on a thought. Lori

Jon Bloomquist (jatkuu): mainittu aiemmin, yritä asettua jonkun toisen asemaan. ja toivon, että te myös, joilla, ehkä on jonkinlaista tyytymättömyyttä, jos sanon sen niin, tai huolta LLC:n johtokunnan tai jonkun minun kaltaiseni kanssa, joka on LLC:n työntekijä, jos te myös voitte asettua meidän asemaamme. Ja, tiedättekö, Kuten Jim totesi, hän mainitsi Darwinin saarnan juuri siihen tosiasiaan liittyen, että se oli tämän alku, kokousten sarjan. Ja kuitenkin täällä oli selvästi ihmisiä, jotka jostain syystä käsittivät, että me otamme sen asian taas esiin, että siinä on ongelma. Se on, en usko, että se on totta. Ja sitten oli joitakin, jotka vaativat jonkinlaista perustelua, ehkä sille toimenpiteelle tai selitystä sille. Veljet ovat tarjonneet vähän. Minulle, jos vain, ja tämä ei ole pääpointtini, mutta joskus niiden ensimmäisten kokousten jälkeen, muistan Rogerin, Aliokin, ja minun on sanottava, Roger ja minä olemme aina pystyneet käymään todella hyviä keskusteluja. Muistan viimeisen keskustelumme erään Menahgan kokouksen lopussa, joka oli hyvin vaikea kokous. Tiedättekö, siunasimme toisemme erotessamme. Tunsin itseni rohkaistuksi siitä. Ja luulen, että Roger sanoisi saman asian, että hän ja minä olemme aina pystyneet keskustelemaan, ja minusta nautimme keskustelemisesta toistemme kanssa. Joten keskustelimme sinä iltana. En tiedä. En muista, mikä tilaisuus se oli, mutta hän ja minä olimme, luulen, ainoat, jotka olivat jäljellä kirkolla. Ja puhuimme vähän Darwinin saarnasta, ja hän kommentoi, että kun puhuimme siitä, Darwinin saarnassa oli yksi lausuma, luulen, että jos sitä ei olisi ollut siinä, ehkä sillä ei vain olisi ollut sitä vaikutusta, joka sillä oli moniin kuulijoihin. Se koski miestä, joka on töissä poissa. Vaimo on kotona monien lasten ja raskaan taakan kanssa. Kun mies tulee kotiin, on okei pidättäytyä. Minusta se oli tapaus siitä esimerkistä, josta puhuimme. Roger sanoi, että se olisi ehkäisyä. Mutta hän sanoi, että minä tunnen Darwinin. Se on Ei hän sitä tarkoittanut. Ja selitin Rogerille näkökulmani, että, tiedättekö, kysymys meille on, en tiedä, mitä Darwin tarkoitti, mutta niin hän sanoi. se, minkä kanssa meidän on tultava toimeen. Se on todellisuus siitä, mitä hän sanoi. Minusta esimerkiksi keskustelussamme Wolf Laken johtokunnan kanssa, jos se olisi myönnetty, se olisi ollut asian loppu. Mutta kokemukseni kokouksista, joita meillä on ollut Wolf Laken veljien, johtokunnan, kanssa, on että minusta on tuntunut, että he ovat ottaneet siihen hyvin vastakkainasettelevan lähestymistavan. He ovat olleet hyvin, hyvin varmoja, näyttää siltä, omasta kannastaan. Minusta se on tehnyt siitä aika vaikeaa. Katsokaa Rogerin pyyntöä. En itse asiassa ollut Enkä itse asiassa ollut siinä kokouksessa. Monticello ja Wolf Laken veljet puhuivat. Olin lähtenyt häihin. Mutta luin sitä nyt tänä aamuna. Ja, tiedättekö, ensimmäinen kokous, kuten kuulitte, oli Ericin ja Randyn ja Jimin kanssa. Ja sitten. Meidän piti pitää kokous, jossa oli mukana enemmän veljiä. Ja sitten meillä oli jatkokokous Menahgassa. No, sitten he halusivat pitää suuremman ryhmän, veljiä eteläisestä Minnesotasta. Ja me järjestimme sen. Ja sitten on ollut suurempia kokouksia, kuten puhujien leiri ja AMUMAC-kokoukset ja johtokunnan jäsenten työseminaari, joissa on ollut ihmisiä kaikkialta maasta. joissa joistakin näistä asioista on keskusteltu. Monissa niistä kokouksista toivoimme, että ne veljet, kuten Wolf Laken veljet, joiden tiesimme olevan eri mieltä joissakin näistä asioista, että he kyllä puhuivat usein sitä kohtasi hiljaisuus kukaan ei puhunut ja sitten jossain vaiheessa tuli pyyntö kansallisesta kokouksesta no johtokunnan jäsenten työseminaari kokous Monticellossa oli pohjimmiltaan se oli kansallinen kokous ja minusta se asia mikä siinä on huolestuttavaa on että tiedättekö veljet monista seurakunnista ovat olleet siellä. He ovat puhuneet, ja silti on ollut ero ja haluttomuus hyväksyä, että näin muut näkevät ja uskovat nämä asiat. Olemme keskustelleet SRK:n kanssa suomalaisten veljien tulemisesta tänne meillä on hyvin hyvin läheinen suhde SRK:hon SRK:n johtokuntaan ja veljiin jotka työskentelevät toimistossa ja ja joten mitä tapahtuu jos he tulevat ja he ovat kaikki samaa mieltä että Suurin osa meistä on ollut näissä kokouksissa. Sitten minne? Mikä on seuraava valitus? Jossain vaiheessa meidän on ehkä pysähdyttävä ja kysyttävä, mitä minä olen sanonut, mitä minä olen tehnyt tai teen, mikä vaikuttaa tähän tilanteeseen? Eikä aina vain syyttää muita. Toinen asia, jonka olen kokenut hämmentäväksi näissä opillisissa asioissa, en tiedä, mistä joskus, mistä termi vanhurskauden vaate tuli julkiseen keskusteluun? Milloin termi jatkuva anteeksiantamus tuli julkiseen keskusteluun ja siitä tuli väittely? Tiedättekö, sellaiset asiat. Ja olen huomannut olevani asemassa, jossa minusta tuntui, että annetaan ymmärtää, että olette opettaneet väärin näistä asioista. En usko sen olevan totta. joten olen halunnut puolustaa sitä, minkä uskon olevan oikea oppi. Ja sitten kun puhumme asioista, näyttää siltä, muistan kokouksen Menahgassa, Se oli Wolf Laken, Menahgan ja Brainerdin johtokuntien yhteinen kokous. Keskustelu kävi tämän vanhurskauden vaatteen ympärillä. Sanoin veljille, että unohdetaan se termi hetkeksi. Kerron teille, miten uskon vanhurskauttamisesta ja ripistä. Ja kerroin. He sanoivat, että kyllä, niin me uskomme. Viisi minuuttia myöhemmin olemme taas vanhurskauden vaatteessa. Miksi? Miksi se on niin? Mikä sitä ajaa? Tarkoitan, Paavali varoittaa tästä sanoista kiistelemisestä ja sellaisista asioista. Hän sanoo, että se synnyttää riitaa. No, minusta näemme sen. En muista, että nämä termit olisivat koskaan aiemmin olleet kiistakysymyksiä. Ne eivät olleet kuumia aiheita. Jos menemme anteeksiantamusasiaan, joka nousi esiin vuonna 2011, kuten Keith mainitsi, annoimme, minusta, raamatullisia esimerkkejä, ne kaksi, jotka aina tulevat mieleeni, Esau, Samuel ja sitten tietenkin seurakuntajärjestys. Olen jälkeenpäin palannut ja tarkistanut uudelleen. ja se ymmärrys, minusta, joka siellä jaettiin, on yhdenmukainen sen kanssa, mitä Luther on sanonut niistä raamatunkohdista, joita muut veljet, suomalaiset veljet, ja kristillisissä julkaisuissa, on, on kirjoitettu. Se ei ollut mitään uutta. Ja kuitenkin jotenkin, miten siitä, tiedättekö, tulee tämä ymmärrys, että opetamme anteeksiantamuksen pidättämistä. Se ei ole lähelläkään totuutta. On pitkä matka näiden kahden kannan välillä. Ja minun on kuitenkin sanottava, että minua huolestuttaa ajatella, että, tiedättekö, siitä puhujien kokouksesta kolme veljeä Phoenixista meni kotiin, kotiin sen ymmärryksen kanssa. Minä en todellakaan saanut sitä ymmärrystä siinä kokouksessa. Se oli selvästi heidän käsityksensä siitä. Se on ongelma, varmasti. Miten se tapahtui? Olen keskustellut Annen ja Esan kanssa jonkin verran esimerkiksi tiedättekö, jatkuvasta anteeksiantamuksesta ja niin edelleen. Ja lopulta pyyhkäisin termit pois. Minusta uskomme samalla, samalla tavalla. Ja minun on sanottava sydämeni pohjasta, ja täällä on veljiä, jotka voivat vahvistaa, että olen sanonut tämän heille, että kuten Roger ja Phil, en tiedä, en tunne Darwinia oikeastaan kovin hyvin lainkaan. Joten minusta vain tuntuu, etten voi puhua siitä. Mutta olen vuosien mittaan keskustellut, keskustellut Rogerin ja Philin kanssa jonkin verran. Minusta vain tuntuu, etten voi uskoa, että he ymmärtävät nämä asiat eri tavalla kuin minä.

mentioned earlier, try to put yourself in someone else's shoes. I hope that you also, who maybe have some displeasure, if I put it that way, or concerns with the LLC board or somebody like myself, who is an employee for the LLC, if you can also put yourself in our shoes. As Jim noted, he mentioned Darwin’s sermon just in connection with that fact that it was the beginning of the sequence of meetings. Yet there were clearly people here, for some reason, perceived it and were bringing that matter up again that there is a problem with it. I don't think that is true. And there were some who were demanding some sort of justification for that action or explanation for it. The brothers have offered a little bit. To me, and this is not my main point, sometime after those initial meetings, I remember Roger Alajoki and I -- I have to say that Roger and I have always been able to have really good visits. I remember our last visit at the end of a meeting in Menahga. It was a very difficult meeting. We blessed each other in parting. I felt encouraged by that. I guess that Roger would say the same thing. He and I have always been able to visit. And I think that we enjoy visiting with one another. So, we were visiting that evening. I don't remember what the occasion was. He and I were the only ones left at the church. We talked a little bit about Darwin’s sermon. He made the comment as we were talking about it, there was one statement in Darwin’s sermon I think that had that not been there, maybe it just would not have the effect that it did in many listeners. It was about a man working away from. The wife is at home with many children and a heavy load. When the husband comes home, it is okay to abstain. I think that was a case of the example that we were talking about. Roger said that would be birth control. But he said that I know Darwin. That is not what he meant. I explained to Roger my perspective. The issue for us is. I don't know what Darwin meant, but that is what he said. That is what we have to deal with. That is the reality of what he said. I think, for example, in our discussion with the Wolf Lake board, had that been acknowledged, that would have been the end of it. But my experience in the meetings that we have had with the Wolf Lake brothers, the board, it has felt to me like they have taken a very adversarial approach to it. They have been very, very confident, it seems, of their own position. I think that it has made it quite difficult. Look at Roger’s request. I was not actually there at that meeting in Monticello when the Wolf Lake brothers spoke. I left for a wedding. I was reading that this morning. The first meeting, like you heard, was with Eric, Randy and Jim. Then we had to have a meeting with more brothers in the fall. Then we had a follow-up meeting in Menahga. Then they wanted to have a larger group, brothers from Southern Minnesota. We accommodated that. Then there have been larger meetings, like minister’s camp, MBMAC meeting, board members workshop, where there have been people from all over the country, where some of these things have been discussed. At many of those meetings, we hoped that those brothers, like the Wolf Lake brothers, who we knew were of a different mind in some of these issues that they would speak up. Often it was met with silence. Nobody spoke up. Then at some point there was a request for national meeting. The board member’s workshop, which was the meeting at Monticello, in essence it was a national meeting. I think the thing that is troubling about that is that brothers from many congregations have been there. They have spoken, and there still has been a difference and an unwillingness to accept that this is how others see and believe these things. We have had conversations with the SRK about Finnish brothers coming here. We have a very close relationship with the SRK, the SRK board and brothers that work at the office. What happens if they come and they are all of the same mind that the majority of us have been in these meetings. Then where? What is the next appeal? At some point maybe we need to stop and ask, what is it that I have said, what is it that I have done or I'm doing, that contributes to this situation? And not always just blaming others. The other thing that I found puzzling about these doctrinal issues. I don't know where the term ‘robe of righteousness’ entered the public discussion? When did the term ‘continuous forgiveness’ enter the public discussion and become a debate? Those kinds of things. I found myself in a position where I felt like what is being suggested is that you have been teaching wrong about these things. I don't believe that is true. I have wanted to defend what I believe is the right doctrine. When we talk about things it seems -- I remember the meeting in Menahga. It was a joint Wolf Lake, Menahga, Brainerd board meeting. The discussion was going on around this robe of righteousness. I said to the brothers that let us forget the term for a minute. I will share with you how I believe about justification and confession. And I did. They said that, yes, that is the way we believe. Five minutes later we are back on the robe of righteousness. Why? Why is that the case? What drives that? Paul warns about striving over words and things like that. He says that it engenders strife. We see that. I don't remember these terms being an issue ever before. They weren't hot-button items. If we go to the forgiveness issue. It came up in 2011, as Keith mentioned. We gave, I think, Scriptural examples. The two that always come to my mind are Esau, Samuel and then, of course, the Church Law. I have gone back and double-checked afterwards. The understanding I think that was shared there was consistent with what Luther has said about those Scripture proportions, that other Finnish Brothers and Christian publications have been written. It was nothing new. Yet somehow, how out of that comes this understanding that we are teaching the withholding of forgiveness. It is nowhere near the truth. There is a long distance between these two positions. I have to say though it is troubling to me to think that from that speaker’s meeting that three brothers from Phoenix went home with that understanding. I certainly did not get that understanding at that meeting. That is clearly what their perception of it was. That is a problem, for sure. How did it happen? I have visited with Anne and Esa some, for example, about continuous forgiveness, and so on. I finally brushed the terms away. I think we are believing in the same way. I have to say from the bottom of my heart. There are brothers here who can confirm that I have said this to them, like Roger and Phil. I don't know Darwin very well at all. I don't feel that I can speak to that. I have had visits over the years with…… With Roger and Phil some. I just feel like, I can't believe that they understand these issues differently than I do.

okei, en ole, en tiedä, olenko kuullut Philin pitävän viittä saarnaa koskaan, luultavasti en. Darwinin, ehkä 10. En kuuntele. Internetissä, käyn seuroissa ja kuuntelen kotona, ja taidan olla liian kiinni muissa asioissa. Mutta minulta on kysytty, olen saanut puheluita ihmisiltä, jotka ovat olleet huolissaan jostain saarnasta. Kuuntele sitä. Minä en ole tehnyt sitä. Miksi? Ehkä olen vastuuton. Minusta on tuntunut, että jos menen kuuntelemaan saarnaa, haluan kuunnella saadakseni ravintoa. En halua kuunnella löytääkseni jotain väärää. Ja tiedän, että kerroin tämän eräälle teidän seurakuntanne jäsenelle yhdellä kertaa, että, ja muut ovat ehkä kuunnelleet saarnoja ja heillä on huolia. He voivat puhua siitä. Minulle on soitettu ihmisiltä, joilla on ollut huolia. Mutta kerroin tämän, jotta minusta tuntuu, että tämä pilvi, joka on myös Philin ja Darwinin yllä, on se pilvi, tiedättekö, se pilvi, joka on ollut suuren osan teidän johtokuntanne yllä. Ja se on syntynyt näiden kokousten takia ja sen takia, miten ne kokoukset ovat menneet. Ja olen ollut joskus pettynyt siihen, että niissä kokouksissa Phil ja Darwin eivät todella sano juuri mitään. Joten emme kuule, mitä he sanovat. Mutta he eivät, toisaalta, he eivät ole sanoneet, että oi, olen eri mieltä siitä, tiedättekö, mitä rakas veljeni sanoi, esimerkiksi, en voi tukea sitä. Joten siitä se pilvi minun mielessäni tulee. Olen katsonut taaksepäin. Me kaikki katsomme taaksepäin näihin kokouksiin. On tiettyjä asioita, jotka haluaisi voida tehdä toisin, kai. Mutta ymmärrän, että monille teidän johtokuntanne jäsenistä, monille se oli ensimmäinen kerta, kun he palvelivat sellaisessa tilanteessa, tottumattomia siihen, miten käsitellä joitakin näistä kysymyksistä, ehkä. Ja luulen, että yksi asia, jonka opimme, kun palvelemme tällaisissa julkisissa tilanteissa, tiedättekö, palvelijoina, puhujina ja johtokunnan jäseninä. Meillä on syytä olla huolellisia ja harkitsevia siinä, mitä sanomme. Otan sen asiakirjan, jonka Warren ja Eric lähettivät. Warren myöntää, että siinä on kaikenlaisia tai joitakin virheitä. Ajatelkaa, mitä se sai aikaan. Sitä levitettiin julkisesti. Olin saanut siitä kopion joltakulta ehkä samana päivänä, kun se lähti. Sain sen illalla. Mutta aloin lukea sitä. En voi lukea sitä nyt. En nuku tänä yönä, joten jätän sen huomiseen. Päivää myöhemmin olin menossa rautakauppaan Menahgassa. Uskovainen sisar ajaa paikalle. Hän laskee ikkunansa alas. Jon, oletko nähnyt tämän asiakirjan, joka kiertää? Kai olen luultavasti nähnyt. Hän sanoi, että eräs toinen sisar oli saanut sen. Se toinen sisar jakoi sen hänelle. Hän alkoi lukea sitä. Otsikon perusteella hän ajatteli, hyvä, nyt joku aikoo käsitellä joitakin niistä asioista, joita meillä nyt on meneillään.. Hän alkoi lukea sitä. Hän pääsi osan matkaa ensimmäistä sivua. En halua lukea tätä. Hänestä tuntui, että siinä oli jotain, yritän miettiä oikeaa sanaa, mutta niin kuin, niin kuin sairasta, jos niin voi sanoa, tai vain sijoiltaan tai jotain siinä. Tämä ei tunnu rakentavalta. Ja tiedättekö, lähettää jotain sellaista kuin se asiakirja ja levittää sitä ympäri amerikkalaista kristillisyyttä, sitä täytyy ajatella. Tiedättekö, luulen, että jokainen meistä täällä, mukaan lukien ne meistä, jotka työskentelevät LLC:lle tai ovat LLC:n johtokunnan jäseniä. Meillä ei ole täydellistä ymmärrystä. Esiin tulee monia kysymyksiä. Luemme jotain. Meidän täytyy puhua tästä. Miten sinä ymmärrät sen? On veljiä, jotka tunnemme, joille voimme soittaa ja voimme puhua ja selventää ymmärrystämme siitä ennen kuin menemme saarnatuoliin tai nousemme seisomaan jossain kokouksessa ja sanomme sen siellä. Miksi? Koska haluamme varmistaa, että oma heikko ymmärryksemme on sopusoinnussa Jumalan valtakunnan ymmärryksen kanssa. Meillä on vastuu. Olen ollut joissakin kokouksissa, kuten esimerkiksi Monticellon kokouksessa. Siellä oli joitakin puheenvuoroja, joiden aikana vähän säpsähdin. En sanoisi sitä niin. Ehkä se oli vähän liian nopea tai liian pitkä hyppy. Mutta asettukaa nyt siihen asemaan. Ja luulen, että sitä minä sanon. Asettukaa niin kuin minun asemaani. En tiedä, mitä keskusteluja, mitä kokemuksia sillä henkilöllä, joka sen puhui, oli. Ehkä hänellä on oikeutus sanoa se, mitä hän sanoi. En tiedä sitä. Joten minusta tuntuu vähän epäröivä kyseenalaistamaan sitä. Olen ollut muissa kokouksissa, joissa joku on sanonut jotain. Minusta on tuntunut, että se on irrotettu asiayhteydestään, se menee selvästi rajan yli. Omatuntoni vaatii minulta, sinun täytyy sanoa siitä jotain. Se ei vaikuta oikealta tai reilulta. Ja olen yrittänyt tehdä niin. Ja tiedän, että muutkin ovat. Ja monet niistä asioista, joita olemme täällä kuulleet, kuten huhut ja niin edelleen. Joo, sain eräänä päivänä puhelun eräältä sisarelta, joka oli aika järkyttynyt. Huomasin sen. Se melkein puhalsi minut tuolistani, tiedättekö. Ja hän on niin kuin, John, sinä voisit lopettaa tämän. Ja minä olen niin kuin, lopettaa minkä? Tiedättekö, hän sanoi, en tiedä. En tiedä. Puhuin huhuista ja muusta, mitä on meneillään. Tiedättekö mitä? En kuule sellaista paljon. En tiedä siitä. Yritän vartioida sitä, mitä tulee omasta suustani. En voi vartioida kaikkien muiden suuta. Eivätkä voi nämä veljetkään täällä. Ja niin minulle soitti eräs sisar, joka puhui joistakin asioista, joita hänestä oli kerran sanottu. Ja minä sanoin hänelle, sanoin, tiedätkö, tiedän, että minustakin on sanottu asioita. kuin se rikkinäinen puhelin -leikki, jota leikimme haps-tilaisuuksissa. Kuiskaan jotain Careyn korvaan, ja siihen mennessä kun se tulee Brucelle tuolla, se voi olla jotain muuta. Sanoin, että olen yrittänyt suhtautua siihen armollisesti, vain ymmärtäen viestinnän luonteen. Se on usein ilman pahantahtoisuutta. Niin viestintä vain toimii. Mutta tiedämme, miten asiat vääristyvät. Joskus se voi olla jonkin pahantahtoisuuden kanssa. Usein se vääristyy vähän. Sanot jotain ja kysyt joltakulta, no, tiedätkö, luulit sanoneesi tämän, mutta he kuulivat jotain muuta. Ja olen yrittänyt ymmärtää sen enkä juosta niiden asioiden perässä. Jos joku sanoo jotain minusta päin naamaa tai kuulen, joo, voin puhua siitä. Mutta olen yrittänyt ymmärtää sen. Mutta mitä tulee Wolf Lakeen, on jotain, minkä ymmärrän, niin kuin monet teistä ovat ilmaisseet tuskanne, kai se on ehkä paras tapa sanoa se. Mutta voin kertoa teille, että kun Wolf Lakesta on tullut kysymyksiä, olen hyvin usein aloittanut sillä tavalla, että kun joku on lähestynyt minua jonkin asian kanssa, sanoin, katso, tiedätkö, sinun täytyy muistaa, ettei mikään seurakunta mene Wolf Lakeen. Taivaaseen yhteisönä. Me olemme yksittäisiä uskovaisia. Ja on monia rakkaita veljiä ja sisaria, uskon sen lujasti, Wolf Laken seurakunnassa. Joten olen ollut avoin kokouksissa, joita meillä on ollut teidän johtokuntanne kanssa. Olen tunnustanut, miten uskon. Olen käsitellyt asioita, jotka ovat huolestuttaneet minua. En ole varma, mitä siinä on. Minulla on tunne, että ne asiat, joista keskustellaan, eivät ole se varsinainen asia. Se on minun tuntumani. Tammikuun kokouksemme jälkeen Menahgassa tänä vuonna minä vedin lyhyemmän tikun sunnuntai-iltana ja annoin jonkinlaisen yhteenvedon siitä, mikä oli aika vaikea kokous, seurakunnallemme. Koska kaikki olivat uteliaita ja huolissaan siitä, miten kokous meni. Ja yritin parhaan vähäisen kykyni mukaan, kuten olen tehnyt muillakin kerroilla, tulkita sen parhain päin kuin ikinä pystyin. Ja olla armollinen. Mutta minun täytyi myöntää, että joo, me olemme, on, me emme jotenkin ole samalla sivulla. Olen käyttänyt vertausta. Että se on niin kuin laittaisi kaksi pianoa huoneeseen, eivätkä ne ole vireessä keskenään. Voi soittaa täsmälleen samat sävelet, mutta ne tuottavat eri äänen. Ja luulen, että Wolf Laken veljet, jotka olivat siellä sen kokouksen lopussa, he olisivat olleet samaa mieltä. Joo, on, me olemme, me olemme, tiedättekö, me emme ole, me emme ole aivan samanlaisia tässä. Ja yksi asioista, joka siitä kokouksesta tuli, me ehdotimme ja luulimme, että siellä olleet Wolf Laken johtokunnan jäsenet suostuivat siihen, että yrittäisimme tavata pienemmässä ryhmässä, ehkä kaksi tai kolme veljeä LLC:stä ja kaksi tai kolme Wolf Laken johtokunnasta. Koska jopa sellaisissa kokouksissa, kuten tällaisessa kokouksessa, on todella vaikea käydä vuoropuhelua. Ihmiset käyttävät puheenvuoroja vuorotellen. Kymmenen minuuttia myöhemmin yrität vastata johonkin, minkä kuulit.

That is the question. Now when you go to the question… I don't know if I have heard Phil speak five sermons ever. Probably not. Darwin, maybe ten. I don't listen on the internet. I go to services and listen. At home, I am too consumed with other things. I've been asked. I have gotten calls by people that have been concerned about a sermon. Listen to it. I haven't done it. Why? Maybe I am being irresponsible. I have felt like if I am going to go listen to a sermon, I want to listen to be fed. I don't want to be listening to find something wrong. I know that I shared this with a member of your congregation on one occasion. Others may have listened to sermons and they do have concerns. They can speak to that. I have had calls from people who have had concerns. I shared this. I feel like this cloud that is also over Phil and Darwin, is the cloud that has been over the good part of your board. It has arisen because of these meetings and the way those meetings have gone. And I have been disappointed sometimes that in those meetings, Phil and Darwin really don't say much at all. So, we don't hear what they're saying. On the other hand, they have not said that I disagree with what my dear brother said, for example. I can't support that. So, that is where that cloud, in my mind, comes from. I have looked back. We all look back at these meetings. There are certain things that you would like to be able to do differently, I guess. But, I realize for many members of your board, for many it was the first time that they had served in that kind of a situation. They are not familiar with how to deal with some of these issues, maybe. I think one thing that we learn when we serve in these kinds of public situations as servants, speakers and board members. We have reason to be careful and thoughtful in what we say. I take the document that Warren and Eric sent out. Warren acknowledges that it has all kinds or some errors in it. Think about what that wrought. It was publicly disseminated. I received a copy of it from somebody on the day it went out in the evening. I started reading it. I can't read it because I won't sleep tonight. I will leave it until tomorrow. A day later, I was going into the hardware store in Menahga. A believing sister pulls in. She rolls down her window. Jon, have you seen this document that is circulating? I guess I probably have. She said that another sister had gotten it. The other sister shared it with her. She started reading it. Based on the title, she thought, good, someone is going to now address some of the things that we are going on now.. She started to read it. She got part way through the first page. I don't want to read this. She felt like there was something -- I'm trying to think of the right word -- sick if you will. Displaced. This doesn't feel constructive. To send something like that document and spread it all around American Christianity. You have to think about that. I think every one of us here, including those of us who work for the LLC or are members of the LLC board. We don't have perfect understanding. There are many issues that come up. We read something. We need to talk about this. How do you understand it? There are brothers we know that we can call and talk about to clarify our understanding about it before going to the pulpit or standing up at some meeting and saying it there. Why? Because we want to make sure that our own weak understanding is in harmony with the understanding in God's Kingdom. We have a responsibility. I have been in some meetings, like the Monticello meeting, for example. There were some speaking turns where I winced a little bit. I would not say it that way. Maybe it was a little too quick or a leap too far. Now put yourself in my shoes. I don't know what conversations or what experiences the person who spoke that had. Maybe they are justified in saying what they said. I don't know that. So, I feel a little bit hesitant to take issue with it. I have been in other meetings where someone has said something. I have felt that is out of context, it is clearly over the line. My conscience demands of me, you need to say something about that. It does not seem right or fair. I have tried to do that. I know that others have as well. Many of the things that we have heard here, like rumors and so on. I got a phone call one day from a sister who was pretty upset, I could tell. It about blew me out of my chair. Jon, you have to put a stop to this. Stop what? She was talking about the rumors that were going on. You know what, I don't hear much of that. I don't know about it. I try to guard what comes out of my own mouth. I can't guard everyone else’s mouth, neither can these brothers. I had a call from one sister. She was talking about some things that were said about her. I told her, I know that there have been things that have been said about me. It is like the telephone game that we used to play at haps. I whisper something in Carey’s ear and by the time it gets to Bruce over there, it could be something different. I said that I have tried to be gracious about that, just understanding the nature of communication. It often is without malice. That is just the way communications work. We know how things get distorted. Sometimes it can be with some malice. Oftentimes it is distorted a little bit. You say something. When you ask, you thought you said this, but they heard something different. I've tried to understand that and not chase those things around. If someone says something about me to my face or I hear about it, I can speak to that. But with regards to Wolf Lake, there's something… I understand like many of you have expressed your pain. That is the best way to put it. But I can tell you that when questions have come up about Wolf Lake, I often began in this way when someone has approached me. I said look, you have to remember that no congregation goes to Heaven as a corporate entity. We are individual believers. And there are many dear brothers and sisters, I firmly believe that, in the Wolf Lake congregation. So, I have been open in meetings that we have had with your board. I have confessed how I believe. I have addressed things that have concerned me. I am not sure what is there. I have a sense that the issues that are being discussed aren't the issue. That is my sense. After our January meeting in Menahga this year, I drew the short straw on Sunday evening to give some kind of summary of what was a fairly difficult meeting to our congregation. Everyone was curious and concerned about how the meeting went. I tried to the best of my meager abilities, as I have on other occasions, to put the best construction I possibly could on it. to be gracious. But I had to acknowledge that somehow we are not on the same page. I used the analogy. You put two pianos in a room and they are not in tune with each other. You can play all of the same notes, but they are making a different sound. I think the Wolf Lake Brothers, who were there at the end of that meeting, they would have agreed. We are not quite the same here. One of the things that came out of that meeting. It was suggested and we thought that Wolf Lake board members who were there agreed that we would try to meet in a smaller group, maybe two or three brothers from the LLC board and two or three brothers on the Wolf Lake board. Even in those kinds of meetings, like this kind of a meeting, it is really hard to have a dialogue. People take speaking turns. Ten minutes later you try to respond something you heard.

Ja luulimme, että siitä oli sovittu. Ja myöhemmin sitten saimme viestin, etteivät he halunneet tehdä sitä. Ja tiedättekö, syy oli se, että tiedättekö, he tunsivat näiden kokousten stressin ja taakan. Uskokaa pois, me ymmärrämme senkin. Ja minun täytyy sanoa, että pidän sitä jotenkin epärehellisenä tekosyynä. Tehdä niin. Minulle se on luistamista, jos olen täysin rehellinen siitä. Koska jos luulette, että siihen kokoukseen meneminen on minulle yhtään vähemmän vaikeaa kuin teille, se ei ole reilua. Perheeni kärsii. Minun täytyi ottaa unilääkkeitä nukkuakseni viikkojen ajan. Minun täytyi mennä ensiapuun stressin takia. Ja tiedän, että se on tuttua joillekin muillekin teistä. Mutta sanoa, tiedättekö, jotenkin, että me kannamme kaiken näiden kokousten taakan. Olen pahoillani. Se ei ole oikein. Te tiedätte sen. Mutta se oli se viesti, jonka saimme niistä.

Yeah, right. We thought that it was agreed to. Later we got the message that they did not want to do that. The reason was that they were feeling the stress and the burden of these meetings. Believe me, we understand that as well. I have to say that I find that a disingenuous excuse to do that. To me, it is a cop out, if I am perfectly honest about it. If you would think that going to that meeting is any less difficult for me than it is for you, that is not fair. My family suffers. I had to take sleeping pills to sleep for weeks. I had to go to the emergency room for stress. And I know that is familiar to some of the rest of you. But to say that we are somehow carrying all of the burden of these meetings, I'm sorry. That is not right. You know that. But that was the message that we got with regard to those...

Se oli se vastaus, joka meille annettiin.

That was the answer we were given.

Briar Siljander: Bruce, odotetaan nyt vain hetki. Ehkä jos voisit lopetella, jotta voisimme käydä vähän vuoropuhelua.

Bruce, let's just wait a minute. Maybe if you could wrap it up, so we can have a little bit of a dialogue.

Jon Bloomquist: Joten se torjuttiin. Kysyin Phil Alajoelta, voisiko vain hän ja minä. Ymmärrän, että se oli vaikeaa Philille. Hän ei halunnut tehdä sitä. Hän suostui tapaamaan, jos Anne ja Esa olisivat paikalla. Jossain vaiheessa meillä oli tapaaminen, jossa olivat Anne ja Esa, Kari ja Phil ja minä. Se oli minulle hyvin vaikeaa. Olin valmis tekemään sen. Minusta tuntuu, taas, niin kuin Bruce sanoi, että se oli meidän käsityksemme, mutta se oli se viesti, jonka saimme takaisin, että ei, emme halua pitää sitä tapaamista kahden tai kolmen kanssa, koska se on liian suuri taakka johtokuntamme jäsenille. Se oli se viesti, joka meille välitettiin. Okei. Joten, ja tiedättekö, joissakin näistä kokouksista, kuten Roger ja minä olemme ajatelleet ja sanoneet, että joo, tavataan ja voimme jutella kahden kesken ja muuta.

So, that was rejected. I asked Phil Alajoki if just he and me. I understand that it was difficult for Phil. He did not want to do that. He agreed that he would meet if Anne and Esa were there. At one point we had a meeting with Anne and Esa, Kari and Phil and myself. It was very hard for me. I was willing to do that. I feel like, again like Bruce said, that was our perception. That was the message that we got back. No, we don’t want to have that meeting with two or three because it is too much of a burden on our board members. That was the message that was conveyed to us. In some of these meetings, Roger and I have thought and said, let’s get together and visit one-on-one.

Jon Bloomquist (jatkuu): Ja luulen, tiedättekö, kai valitettava syy siihen, ettei joitakin noista käynneistä ole tapahtunut, on se, että olemme kaikki ehkä liian kiireisiä elämässämme. Törmäsin Brucen pukuun ruokakaupassa kaksi kesää sitten Longview'n tai Seattlen kokouksen jälkeen. Ja, tiedättekö, sanoin, tule käymään joskus. Voimme jutella. Ja luulen, että olisi ollut halu tehdä se, mutta sitä ei ole tapahtunut. Aivan. Aivan. Aivan. Aivan. Ja luulen, että joitakin sellaisia käyntejä täytyy tulla. Ja toivon, että niitä tulee. Mutta kai se, mitä haluan tässä välittää, on se, että yrittäkää asettua myös meidän asemaamme. On tuntunut siltä, että alusta asti se on ollut vastakkainasettelua. On ollut epäluottamusta. pettymys. Emme voi vaatia sitä. Mutta miksi? Se on kysymys – miksi on ollut epäluottamusta alusta asti? Siksi luulen – kai en tiedä, minä vain ajattelen..

The unfortunate reason some of those visits haven't happened is because we are all maybe too busy in our life. I bumped into Bruce’s Sue at the grocery store two summers ago after the Seattle meeting. I said, come on over sometime, we can visit. There would have been a wish to do it, but it hasn't happened. I think they're going to have to be some of those kinds of visits. I hope that they will happen. I guess what I want to convey here is that, try to put yourself in our shoes, also. It has felt like from the beginning that it has been adversarial. There has been mistrust. It is disappointing. We can't demand it. But why? That is the question -- why has there been mistrust from the beginning? That is why I think -- I guess I don't know, I'm just thinking..

Briar Siljander: Ehkä se on jotain, mistä Wolf Lake voi puhua.

Maybe that is something that Wolf Lake can speak to.

Jon Bloomquist: Ne asiat eivät ole se asia. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. On jotain muuta, mikä ruokkii sitä. Bruce.

The issues aren't the issue, if you know what I mean. There's something else that is fueling it.

Bruce Johnson: En muista kaikkia asioita, joita aioin kysyä sinusta. Tiedän sen käsityksen, josta puhuit. Se on molempiin suuntiin. Hämmennyksen pilvi Darwinin ja Philin yllä. Kysyin sinulta sitä vuosia sitten. Miksi et mene käymään näiden veljien luona? Aja autollasi. He asuvat vain 15 mailin päässä. Ja en tiedä vastausta tähän kysymykseen, mutta onko sinulla ollut jotain Darwinia vastaan siitä asti, kun hänet asetettiin puhumaan? Ja vain sinä voit vastata siihen. Ja sinä otit esiin tämän kokouksen. Meillä oli kokous Menahgassa. Joo, me sovimme. Mutta sitten Don Lutty otti esiin, että on ryhmä ihmisiä, jotka uskovat, ettei vanhurskauden roolia voi tahrata. He ovat väärässä opissa. Olisit voinut oikaista häntä. Hän oli väärässä. Ihan ensimmäisessä kokouksessa, jossa olin teidän kanssanne. Esitit väitteen, jotain sen suuntaista, että jos meitä ei oikaista, niin seuraava askel on, että tulemme Wolf Laken ovista sisään. Ja minä sanoin, mitä? Menahgan kokouksessa. Se oli ihan ensimmäinen kokous, jossa olin. En ole samaa mieltä kaikesta, mitä juuri sanoit. En ole hyvä puhumaan.

I don’t remember all the things I was going to question on you. I know that perception that you talked about. It is both ways. The cloud of confusion over Darwin and Phil. I asked you that years ago. Why don't you go visit these brothers? Drive in your car. They only live 15 miles away. I don't know the answer to this question. Have you had something against Darwin ever since he was put up for speaking? Only you can answer that. You brought up this meeting in Menahga. Yeah, we agreed. But then Don Lahti brought up that there is a group of people that believe that the robe of righteousness cannot be stained. They are in a wrong doctrine. You could have corrected him. He was wrong. The very first meeting that I was at with you guys. You made the statement something to the effect that if we're not corrected, the next step is that we're coming in the doors of Wolf Lake. And I said, what! In the Menahga meeting, it was the very first meeting that I was at. I'm not agreeing with everything that you just stated. I am not a good orator.

Jon Bloomquist: Näen, että veljet tuntevat hyvin minun lahjani pitää pitkiä puheita. Se todella vaivaa minua, minuun SATTUU kuulla sitä. Lapseni ovat kuulleet Darwinin veljen- tai sisarenlapsilta – ”isäsi vihaa meidän setäämme.” Minä olen Olen kuullut sen epäsuorasti. En tiedä, mistä se tulee. Tuskin tunnen Darwinia, ja luulen, että Darwin voisi kertoa teille. Meillä ei ole koskaan ollut epämiellyttävää keskustelua. Minulla ei ole yhtään mitään Darwinia vastaan. Henkilökohtaisesti. Minä vain, niin kuin, luulen, että hän sanoisi, että tuskin tunnemme toisiamme. Ja, tiedättekö, olin Alaskassa hiljattain, ja eräs veli siellä kertoi minulle, että hän sai puhelun eräältä henkilöltä, joka sanoi, että joo, John Blumpus yrittää kaataa Darwinin. En tiedä, mistä se tulee. Minulla on ollut kysymyksiä. Olen aina yrittänyt tulkita asiat parhain päin. En puhu Darwinista.

I see that the brothers are well familiar with my gifts of long speeches. It really troubles me, it PAINS me to hear that. My kids have heard from Darwin's nieces or nephews -- “your dad hates our uncle.” I have heard it indirectly. I don't know where that comes from. I hardly know Darwin. And I think Darwin could tell you that we have never had an unpleasant conversation. I don't have anything against Darwin at all personally. I think he would say, we hardly know each other. I was in Alaska recently. One brother told me. He got a call from an individual who said: Jon Bloomquist is trying to take Darwin down. I don't know where that comes from. I've had questions. I've always tried to put the best construction on things. I don't talk about Darwin.

Briar Siljander: Onko teidän tai muiden taholla huolta Darwinista tai Philistä, mistä tämä voisi johtua? Se on yksi niistä kysymyksistä, jotka näyttävät olevan ilmassa. Miksi vuoden tai puolentoista vuoden jälkeen, mikä se aikajänne nyt onkaan ollut, on yhä tämä pilvi, joka ehkä estäisi heitä menemästä muualle? Luulen, että sitä minä kuulen.

Is there a concern for Darwin or Phil on your part or on the part of the others, where this might come from? That is one of the questions that seems to be there. Why, after a year or a year and a half, whatever the timeframe has been, why is there still this cloud that maybe would prevent them from going elsewhere? I think that is what I am hearing.

Jon Bloomquist: Ainakin minun näkökulmastani se liittyy keskusteluihimme heidän johtokuntansa kanssa, joissa he ovat usein olleet mukana, ainakin jossain määrin. Ja luulen... Ja sanoin teidän seurakuntanne jäsenelle, että minun mielessäni, en sano muiden ihmisten mielessä, mutta minun mielessäni se pilvi, joka on kehittynyt teidän johtokuntanne ympärille, suurin osa siitä – on se pilvi, joka on Philin ja Darwinin yllä, minun mielestäni. Kuten olen sanonut, en ole kuunnellut heidän saarnojaan.

At least from my perspective, it has to do with our discussions with their board, which often they have been a part of at least to some degree. I told a member of your congregation. In my mind, I am not saying in other people's minds, the cloud that has developed around your board -- the majority of it -- is the cloud that is over Phil and Darwin, in my mind. As I have said, I have not listened to their sermons.

Sanoisin, että se pilvi on tämä – tämä vastakkainasetteleva asenne ja lähestymistapa näissä keskusteluissa.

I would say that the cloud is this -- this adversarial kind of attitude and approach in these discussions.

no, tiedäthän, Bruce.

well, you know, Bruce.

Ja näissä keskusteluissa, ja... No, tiedätkö, Bruce, jos se olisi vain minulla ollut se vaikutelma, mutta veljet, jotka ovat olleet kokouksissa, joissa en ole edes itse ollut mukana, ovat lähteneet niistä kokouksista hyvin lannistuneina ja tuntien, että heille puhuttiin alentuvasti.

If it was just me that had that impression. But brothers who have been in meetings that I have not even been a part of, have left those meetings feeling very discouraged and like they were being talked down to.

Minä vain kerron sen. Meidän täytyy myös kuulla, mitä muut ihmiset sanovat.

I'm just sharing that. We also have to hear what other people say.

Lori Alajoki: Näyttää siltä, että suuri osa keskustelustamme kiertää lähihistoriaa, joka ulottuu ehkä vuoteen 2011. Joten, muutin Wolf Lakeen sinkkuna tavoittelemaan uraa. Ja muutin takaisin Minneapolisiin vuonna 2004. Minulla oli upeaa aikaa Wolf Lakessa. Tunsin, että kaikki rakastivat minua. En tuntenut mitään riitaa. Se oli upeaa. Ja sitten vuonna 2006 joku kysyi minulta Minneapolisissa... Olin täysin unohtanut tämän, kunnes nämä, niin kuin, ongelmat palasivat. Vuonna 2006 joku lähestyi minua ja kysyi, Lori, onko Wolf Lakella väärä henki? Ja olin ällikällä lyöty. Pystyin sanomaan vain ei. Ajatus oli minulle vieras. Enkä jatkanut keskustelua. Mutta miksi vuonna 2006 liikkui tämä ajatus, että jo silloin Wolf Lakella saattaa olla väärä henki? Mikrofoni.

It seems like a lot of our discussion goes around the recent history, perhaps dating back to 2011. I moved up to Wolf Lake as a single person to pursue a career. I moved back to Minneapolis in 2004. I had a wonderful time in Wolf Lake. I felt loved by everybody. I knew of no strife. It was wonderful. Then in 2006, somebody asked me in Minneapolis -- I completely forgot about this until the trouble is returned. In 2006 somebody approached me enough, Lori, does Wolf Lake have a wrong spirit? I was dumbfounded. All I could say was, no. The thought was foreign to me. I did not continue the conversation. But why in 2006 was this idea going around, already then Wolf Lake may have a wrong spirit?

Craig Kumpula: Epäröin puhua tässä, koska en ole LLC:n johtokunnassa ja En ole Wolf Laken jäsen. Mutta vain joitakin havaintoja, jotka luulen, ainakin oman kokemukseni perusteella, liittyvät Wolf Laken tilanteeseen. Ja muuten, ainakin minun mielestäni, ne eivät koske yksinomaan Wolf Lakea, vaan vaikuttavat tässä vaiheessa useimpiin, ellei kaikkiin, seurakuntiimme. Ensinnäkin jotain, mitä Jon juuri mainitsi, vastakkainasettelevista sävyistä ja puheista. Meidän täytyy olla rehellisiä, sitä on tapahtunut. Mutta sitä on tapahtunut myös monesta suunnasta ja monelta puolelta. Se on Se ei ole yksipuolinen asia. Ja olen kokenut sen itse. Enkä ole itsekään syytön siihen. Me kannamme lihaamme ja vertamme. Ja suusta tulee sanoja, jotka joskus toivoisimme voivamme vain kelata takaisin, mutta ne ovat siellä. Ja... Kuten John mainitsi, meidän täytyy ottaa vastuu omista sanoistamme, omista teoistamme, puheistamme, kirjeistämme, mitä tahansa se onkin, mikä on lähtenyt maailmalle. Meidän täytyy henkilökohtaisesti ottaa vastuu niistä. Eikä kukaan meistä ole moitteen yläpuolella, eikä kukaan meistä ole erehtymätön näissä asioissa. Mutta luulen, että voimme kiertää ympyrää teoista ja asioista. asioita, joita on tapahtunut, ja asioita, joita on sanottu, asioita, jotka on ymmärretty tai ymmärretty väärin ja kuultu väärin. Sitä tapahtuu. Siitä ei ole epäilystä. Se on selvää tänään. Ja sitä tulee jatkossakin tapahtumaan. Koska vihollinen on onnistunut asettamaan meidät toisiamme vastaan. Ja hän on se vihollinen, jonka me kaikki tunnustamme. Hän on se vihollinen, jota haluamme taistella vastaan yhdessä. Joten siitä ei ole epäilystä. Mutta on myös tämä kysymys, että vertaisoppia, ydinymmärryksiä, Jumalan sanan horjumattomia periaatteita ei voi poistaa tai sijoittaa väärin tai vähätellä millään tavalla. Ja ainakin minun kokemukseni ja niiden koettelemusten perusteella, joiden läpi olen käynyt. Henkilökohtaisesti palaan aina tähän. Että minun lohtuni, varsinkin näinä aikoina, on Jumalan sanassa. Hänen pyhässä, kalliissa sanassaan. Ja minusta tuntuu, että meidän aikanamme se on kyseenalaistettu. Ja se on kyseenalaistettu tavoilla, joita jotkut teistä eivät ehkä tunnista. Osa siitä tuli esiin tänään. No, tarvitaan Pyhää Henkeä tulkitsemaan Jumalan sanaa. Se on totta. Henki ja sana. Meidän aikamme on nyt. Yhdessä ne ovat erottamattomat. On monia Raamatun kohtia, jotka puhuvat siitä. Mutta seuraus on silloin se, että minä uskovaisena, kun käännyn Jumalan sanan puoleen. Kyllä, minulla täytyy olla oikea sydän. En voi vaatia vastauksia. Minun täytyy antaa sen ilmetä niin kuin Henki ilmoittaa. Mutta väitättekö sitten, ettei minulla ole Pyhää Henkeä? Se on seuraus. Ei välttämättä suoraan sanottu, mutta se on seuraus. Joten. Joten näinä aikoina luulen, että haluamme erityisesti rohkaista uskovaisia kääntymään Jumalan sanan puoleen luottamuksella. Älkää pelätkö sitä. Avatkaa se pelonsekaisella luottamuksella siihen, että Jumala puhuu teille uskovaisena. Ja tietenkään hän ei ilmoita teille mitään erilaista kuin seurakunnalleen. Ja sitten on toinen, luulen, ydinkysymys, joka se, joka on tullut esiin. Ja luulen. Se vie meidät ehkä lähemmäs sitä, missä meidän täytyy olla näiden keskustelujen kanssa, ainakin minun mielestäni. On, on sana luottamus. On sana epäluottamus. Ja ajatus, joka juuri pälkähti päähäni tässä, kun John puhui, on, on myös väärään paikkaan asetettu luottamus. Ja kysymys kullekin meistä on, mihin asetamme luottamuksemme? Ja yksi niistä ymmärryksistä, joka on vaivannut minua. tullut esiin tänään. Se on tullut esiin muissa keskusteluissa. Emme voi kyseenalaistaa johtokuntiamme, LLC:n johtajiamme, muuten kyseenalaistamme Jumalan. Sydämeni ei voi yhtyä siihen ymmärrykseen…… Sitä Jumalan sana ei opeta meille. Se kyllä opettaa meille, ettemme voi panna luottamustamme ihmiseen. Se kyllä opettaa meille, että tottelisimme niitä, joilla on valta meidän ylitsemme. Ja kun luette sen. Koko Heprealaiskirjeen asiayhteys, se on selvästi siinä asiayhteydessä, että Jumalan sana, joka on puhunut teille Jumalan sanaa armossa ja totuudessa. Emmekä voi odottaa seurakuntalaisiltamme, että vain luottakaa, rohkaisematta heitä ensin kääntymään Jumalan sanan puoleen. Ainakin itselleni minulla olisi minulla olisi todellisia vaikeuksia. Sanoa jollekulle niin. Luotatko minuun vai etkö ajattele, että sinun pitäisi luottaa minuun? Minun taipumukseni olisi, että käännytään Jumalan sanan puoleen. Ja vaikka yhdessä, jos tarvitsee. Katsotaan, mitä Jumalan sana opettaa meille tästä? Älä luota minuun. Katso Jumalan sanaan. Sieltä löydämme vastauksemme. Käännetään heidät pois itsestämme. Ja minä ja luulen, että osa tätä kuvaa, ehkä että jotkut teistä veljistä ja minulla ei ole mitään kaunaa LLC:tä vastaan. Tai. Johtokunnat ovat meidän johtomme. Rakastan sitä työtä, jota he tekevät julkaisujemme ja musiikkimme ja leirityön ja niin edelleen parissa. Mutta jos on väärään paikkaan asetettua luottamusta ja rohkaisemme ihmisiä katsomaan meihin, että meitä me emme ole kyseenalaistettavissa. Jumala on asettanut meidät tänne ja niin edelleen. Näemme sen seuraukset tulevan esiin joissakin näistä keskusteluista, ja kuulen sen omin korvin. No. Jos se ja se sanoi sen, sen täytyy olla totta. En voi kyseenalaistaa sitä. Ja se vie vapauden. Ei ole niin, että haluamme epäillä ketään. Haluamme käydä vapaata, avointa, selkeää vuoropuhelua ilman pelkoa siitä, että jos sanon jotain vähän väärin tai en pysty selittämään sitä aivan selvästi, niin nyt minua aletaan kyseenalaistaa ja minut heitetään bussin alle. Ja puhun omasta kokemuksesta, koska näitä asioita on tapahtunut huhumyllyssä. Kuten. Kuulimme niin selvästi sisareltamme sisareltamme Michiganista Amylta, kun hän puhui, se on riehunut villinä, eikä se ole yksipuolista, se on joka puolella, ja meidän täytyy rohkaista avointa vapaata selkeää vuoropuhelua katsomatta toisiamme epäluottamuksella, koska se toimii molempiin suuntiin. Luottamus ei ole yksipuolista, eikä se ole automaattista, eikä meidän pitäisi odottaa, että seurakuntalaisemme vain luottavat meihin, koska olemme puhuja tai LLC:n johtokunnan jäsen tai osa LLC:tä. Ei. Se ei ole automaattista. Luottamus syntyy siitä, kun menemme yhdessä Jumalan sanaan. Siinä on meidän auktoriteettimme. Se on toinen asia, joka on kyseenalaistettu. Onko Jumalan sana seurakunnan yläpuolella? Ei ole epäilystä, etteivätkö ne olisi erottamattomat. Se ei ole se asia. Ruumis. Kristuksen ruumis on erottamaton päästä. Mutta minulle Raamattu on hyvin selvä siinä, että pää on ruumiin yläpuolella. Kristus on sana, hän ja hänen sanansa ja hänen Henkensä ovat yhtä. Mutta sana hallitsee ylimpänä, kuten kuten Luther sanoo, hän on paljon korkeampi kuningatar meidän kaikkien yläpuolella. Se on yksi minun huolistani. Emme käänny sinne, minne meidän täytyy kääntyä luottamuksemme vuoksi.

I am hesitant to speak here, because I am not on the LLC board and not a Wolf Lake member. But just some observations I think that are, at least from my own experience, pertinent to the Wolf Lake situation. By the way, at least in my opinion, they are not exclusive to Wolf Lake, but impact, at this point most, if not all, of our congregations. First of all, something Jon just mentioned, as far as adversarial tones and speeches. We have to be honest, that has happened. But it has also happened from multiple directions and multiple sides. It is not a one-sided thing. I have experienced it myself. And I am not innocent of it myself. We carry our flesh and blood. Words come out that we wish sometimes that we could reel them back in. But they are there. As Jon mentioned, we need to take ownership for our own words, actions, our speeches, our letters, whatever it is that that has gone out. We personally need to take responsibility for those. None of us are beyond reproach. And none of us are without error in these things. We can go around and around about the actions and the things that have happened and things that have been said, things that have been understood or misunderstood and misheard. It does happen. There's no question. It is clear today. And it will continue to happen, because the enemy has been successful in pitting us against each other. He is the enemy that we acknowledge. He is the enemy that we want to fight together. So, there's no question of that. There's also the question that pure doctrine, core understandings, unshakeable tenets of God's Word cannot be removed or misplaced or belittled in any way. At least from my experience, the trials that I have gone through personally, I always come back to this. My comfort especially in these times is in God's Word, his holy precious Word. I feel that in our times it has been challenged. It is challenged in ways that some of you do not recognize. Some of it came out today. You need the Holy Spirit to interpret the Word of God. That is true. But the Spirit and the Word are together there. They are inseparable. There are many portions of Scripture that speak to that. But the implication then is that I as a believer, when I turn to God's Word, yes, I need to have the correct heart. can't demand answers. I need to let it reveal as the Spirit reveals. But are you suggesting then that I do not have the Holy Spirit? That is the implication. It is not directly said necessarily, but that is the implication. So, in these times I think we especially want to encourage the believers to turn to God’s Word with trust. Don't be afraid of it. Open it up with fearful trust that God will speak to you as a believer. Of course, he doesn't reveal something different you than he does to his congregation. And then there is another core issue that has come up. I think it gets us closer to where we need to be in these discussions, at least in my opinion. There is the word trust. There is the word mistrust. A thought that just popped into my head here, as Jon was speaking. There's also misplaced trust. The question to each of us is where do we put our trust? One of the understandings that has troubled me. It has come up today. It has come up in other discussions. We cannot question our boards, our LLC leaders, otherwise we are questioning God. My heart can not join into that understanding…… That is not what the Word of God teaches us. It does teach us that we cannot put our trust in man. It does teach us that we would obey those who have the rule over us. And when you read that whole context of the Book of Hebrews, it is clearly in the context of the word of God -- “Who have spoken the word of God unto you” in grace and truth. We cannot expect from our congregation members that just trust without first encouraging them to turn to God's Word. At least for myself, I would have a real difficulty telling somebody, do you trust me, or don't you think that you should trust me? My inclination would be, let us turn to God's Word. And even together, if we need, let us look at what does God's Word teaches us on this. Don't trust me. Look to God's word. There we find our answers. Turn them away from ourselves. I think part of the picture here maybe that some of you brothers -- and I don't have any beef against LLC or the boards or leadership. I love the work that they're doing with our publications and our music, the camp work, and so forth. But if there is misplaced trust, and we are encouraging people to look to us that we cannot be questioned. We are put here by God, and so forth. We see the ramifications of that come out in some of these discussions. And I hear it with my own ears. “If so-and-so said it, it has to be true. I cannot question that.” It takes away freedom. It is not that we want to mistrust anyone. We want to have free, open, clear dialogue, without fear that if I say something slightly wrong or I can't explain it quite clearly, now I am going to be questioned. And I am going to be put under the bus. And I speak from personal experience. These things have happened. The rumor mill, as we heard so clearly from our sister from Michigan, Amy McEleney, when she spoke. It has run wild. And it is not one-sided. It is all over the place. We have to encourage open, free, clear dialogue, without looking at one another with mistrust, because it works both ways. Trust is not one-sided and it is not automatic and it is not something that we should expect our congregation members to just trust us because we are a speaker or an LLC board member or part of the LLC. No. It is not automatic. Trust comes from when we together go to God's word. There is our authority. That is another issue that has been questioned. Is the Word of God higher than the congregation? There's no question that they are inseparable. That is not the issue. The body of Christ is inseparable from the head. But to me the Scripture is very clear that the head is above the body. Christ is the Word. H and His Word and his Spirit are one, but the Word reigns supreme, as Luther says. She is a far higher Queen above any of us. That is one of my concerns. We are not turning to the place where we need to for our trust.

Kent Simonson: Mainitsin sen aiemmin. Johanneksen ensimmäisessä luvussa, Sana on Jumala. Kun uskomme, ensimmäinen käsky tässä ensimmäisessä rakkauden taulussa on, että rakastamme Jumalaa yli kaiken. John oli maininnut aiemmin, että. Missä on. Vetoomus. Tiedättekö, Jumalan lapselle. Vetoomus on aina sanaan. Sana on Jumala. Ja niin meidän sydämemme. Ja löytää rauhan ja varmuuden vain sanasta. Ja kaikki sovinnon toivo, joka meillä on. On vain siinä, että siinä, että meidät liitetään yhteen Jumalan sanassa. Ja siinä on Henki. Se liittää yhteen. Tässä sanassa. Ja niin. Emme voi koskaan katsoa taaksepäin. Ei pidemmälle kuin se. Se on ainoa sovinnon toivomme. Minun. Minun näkökulmani. Ei merkitse Jumalalle mitään. Jumala ei katso henkilöön. Ja kukin meistä. meidän näkökulmamme ei merkitse hänelle mitään. Mitä Jumala sanoo? Se on hyvin yksinkertaista. Mutta olen ollut täällä melkein 7 tuntia, Sanaan on menty hyvin vähän. Missä Jumala on. Löytyy vain sanasta. Tämä on meidän vetoomuksemme. Ainoa sovinnon toivomme.

I mentioned it earlier. In the first chapter of John, the Word is God. When we believe the first commandment. The first table of love is that we love God above all things. Jon had mentioned earlier that, where is the appeal? For a child of God, the appeal is always to the Word. The Word is God. So, our heart can only find peace and confidence in the Word. And any hope of reconciliation that we have is only to be joined together in the Word of God. There is the Spirit. It joins together in this Word. So, we can never look further than that. It is our only hope of reconciliation. My perspective means nothing to God. God is not a respecter of persons. For each and everyone of us, our perspective means nothing to him. What does God say? It is very simple. But I have been here for almost 7 hours, There has been very little going to the Word. Where is God? Only found in the Word. This is our appeal, our only hope of reconciliation.

Dan Lake: Haluaisin puhua tästä. Ajatellut, että. Seurakunta täällä on puhunut. Kai ei vain seurakunta. Mutta enimmäkseen täällä. Puhunut aika selvästi. Kutsun perumisesta. Ja John itse asiassa sanoi sen aika hyvin. kun hän puhui aiemmin. Siihen vastattiin hiljaisuudella. Se on sama asia, jota näemme täällä. on haluttomuus Löytää jotain, minkä me koemme. Joka on erottavaa. Kääntyä sanan puoleen. Sanoa, että se on oikein. tai väärin. Luulen, että on aika valtava ero, kun joku sanoo, että se on Väärin opillisesti. Perua puhujien kutsuja. Ja toiset sanovat, no. No, he eivät sano mitään. Haluaisin todella, että LLC. Selventäisi. Mikä heidän ymmärryksensä Raamatusta on. Kun on kyse kutsujen perumisesta. ja Kristuksen ruumiin erottamisesta. En vain tiedä, onko se oikein.

I would like to speak to this thought that the congregation here has spoken, not just the congregation, but mostly here, has spoken quite clearly to the disinvitation. Jon actually said it quite well when he was speaking earlier. It was met with silence. That is the same thing that we are seeing here. is a reluctance to find something that is divisive. To turn to the word to say that it's right or wrong. I think it is a pretty vast difference, when one says it is wrong doctrinally to disinvite speakers. Others saying, well -- they don't say anything. I would really like the LLC to clarify what their understanding of the scriptures are, when it comes to disinviting and separating the body of Christ. I just don't know that it is right.

Sam Roiko: Olen vähän samoilla linjoilla kuin mitä Carey sanoi. Halusin tulla tänne kuuntelemaan. Halusin

I am kind of along the lines that Carey was saying. I wanted to come here to listen. I wanted

Sam Roiko (jatkuu): kuulla mitkä ovat ne huolet, joita teillä Wolf Laken veljillä ja sisarilla on. Kutsujen peruminen, kuten sitä on kutsuttu, on yksi niistä. En ole varma, kuten Jon Bloomquist mainitsi, onko se itse asia vai vain sen asian oire. Kerron vähän kokemuksistani viimeisen puolentoista vuoden ajalta. Veljemme Darwin tuli palvelemaan Elk Riveriin Minnesotan kiertovuorolla maaliskuussa 2018. Ja. Ja. Oli joitakin asioita, kun hän puhui, joista en ollut varma, kuulinko oikein. Se. En tiedä, onko se edes arkistossa. En tiedä, missä se saarna on. En ole kuunnellut sitä sen jälkeen. Tämä ajatus tuli esiin. Ehkä kuulin väärin. Kun olemme ahdistuneita, voimme katsoa itseemme ja löytää sen kasvon. Ja saada lohtua ja rohkaisua ja vakuutusta. Ja minä. Ajattelin sitä vähän ja. tavallaan kulki sisään ja ulos. Emme voineet jäädä iltapäivän seuroihin. Kiertovuoroseuroissamme meillä on tapana, että kun meillä on vieraileva puhuja, annamme hänen puhua aamuseuroissa, joiden jälkeen on lounas. Ja Sitten panemme veljen. Taas töihin iltapäivällä. Joten tietäkää etukäteen. Jos veljet tulisivat. Mutta. Eräs sisar tuli jälkeenpäin. Ja jutteli. Keskiviikkoiltana. Ja kommentoi, että hänestä tuntui, että hän meni sinä päivänä väärään kirkkoon. Hän. Kuuli saarnan, joka oli. Kai hän ei pystynyt erottamaan. Sitä. Sen tien päässä olevan kirkon saarnasta. Hän oli katsonut tai hän oli ihmetellyt, missä Hyvän Paimenen ääni oli, eikä se ollut ainoa sisar, joka puhui, monilla muillakin oli oli kysymys, ja me juttelimme siitä Elk Riverissä, ja ajatus oli, että no, puhujien leiri vuonna 2018 oli oli kuukauden päästä huhtikuussa, että ehkä olisi hyvä, jos Elk Riverin veljillä olisi tilaisuus jutella. ottaa Darwin sivuun ja jutella. Olin toivonut tekeväni senkin. Kun asiat menivät niin kuin menivät, meille oli tulossa vauva Sinä perjantaina, ja jäin kotiin sinä viikonloppuna, kun se lumimyrsky tuli, jotkut teistä muistavat. Ja niin minulla ei koskaan ollut tilaisuutta jutella. Mutta veljet sitten, jotka olivat puhujien leirillä. Tulivat takaisin tällaisen viestin kanssa, että. Ne. Keskustelut. Olivat heille, no kai suurimman osan noista keskusteluista veljet olivat yksimielisiä, ja sitten kun annettiin aikaa veljille, puhujille, jotka olivat eri mieltä Jim Front hen sinä aamuna pitämästä esityksestä ja muiden kommenttien kanssa, puhua, niin useat veljet käyttivät sen tilaisuuden puhuakseen ja. Minä. Joskus. Kai. He eivät veljet eivät edes puhuneet suoraan siitä, mitkä ne erot olivat ja mitkä heidän huolensa olivat. Mutta ryhmä puhujaveljiä päätti puhua siinä kohtaa. Ja. Meillä oli Elk Riverissä. Kun kun tässä juteltiin siitä, mitä puhujaveljiä kutsua seuraavaksi vuodeksi, oli se tai ihmeteltiin. Miten miten edetä. Ja. Ajatus oli se, että kun kun nämä puhujaveljet päättivät puhua siinä kohtaa, että ehkä olisi hyvä, jos emme kutsuisi heitä palvelemaan Elk Riveriin, kun he päättivät tuoda itsensä esiin erilaisina kuin kuin esitys puheissa. Taas, en ollut leirillä, joten tämä on se raportti, jonka veljet, minun veljeni, jotka olivat siellä, ovat antaneet minulle. Ja sitten kun kun Cato. Teki sen toimen ja ja lähetti Georgen ylös juttelemaan Philin kanssa siinä toivossa, että. Asiat hoidettaisiin, eikä keskustelu mennyt hyvin, ja sitten he ajattelivat, että olisi hyvä, ettei Phil tule palvelemaan, kai minä olin minä olin kai vähän yllättynyt. Mutta halusin. Tietämättä, mitä kaikkia keskusteluja oli käyty. Halusin olla nöyrä ja hyväksyä, että ehkä ne ehkä Pyhä Henki johdattaa ja ohjaa niitä veljiä. Ja sitten kun siitä asiasta juteltiin viime syksynä eteläisen Minnesotan johtokuntien ja puhujien kokouksessa, ja siitä on keskusteltu useissa seurakunnissa. Juttelimme siitä Elk Riverissä. Yksi Elk Riverin veljistä totesi, että kuten Paavali kirjoittaa korinttilaisille 12. luvussa ruumiin monista jäsenistä. Tätä kohtaa on käytetty siinä mielessä, että tekemällä niin käsi on katkaissut silmän, tai jotain sen suuntaista. Se on No minä se on se on mielenkiintoista, ne kommentit, että asettukaa asettukaa heidän asemaansa tai heidän näkökulmaansa. Olen yrittänyt tehdä sitä, ja tiedän, että jos se olisin minä, se olisi vaikea asema, jos jos seurakunta, johon olin aikataulussa menossa palvelemaan, pyytäisi minua olemaan tulematta. Ja se vaatisi minulta paljon sielun tutkiskelua. Ja toivoisin, että olisin niin nöyrä, että sanoisin. Tiedättekö, minulla ei ole oikeutta. Olla puhujaveli. Minulla ei ole minä en ansaitse. Mennä mennä saarnaamaan mihinkään seurakuntaan, minä se se ei ole. Jotain, mikä on taattua. Ja että jos muilla veljillä ja sisarilla olisi sellainen huoli siitä, mitä olen sanonut tai jättänyt sanomatta, että olisin nöyrä ja kuuntelisin ja istuisin penkissä. Meillä oli kokemus Elk Riverissä. Jossa meillä oli oli veli, jonka kutsuimme palvelemaan, ja me. Kiitimme Jumalaa niistä lahjoista, jotka hän antoi. Ja palveli lyhyen aikaa, ja keskusteluissamme näytti siltä, että olisi hyvä, jos hän istuisi penkillä, ja yksi veljistä sanoi, että hän on paljon. Että jokainen meistä on paljon arvokkaampi Jumalalle. Yksinkertaisena uskovaisena, ja saarnaammepa ylhäällä saarnatuolissa tai opetammepa pyhäkoulua tai palvelemme johtokunnassa tai mitä tahansa. Ja. Veli Elk Riverissä puhui tästä, että. että kun Paavali kirjoittaa korinttilaisille tästä, että niille ruumiin jäsenille, joita pidämme vähemmän kunniallisina, niille me osoitamme runsaamman kunnian, ja meidän sopimattomilla osillamme on runsaampi sopivuus. Sitten hän sanoo 25. jakeessa, ettei ruumiissa saisi olla riitaisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät samalla tavalla huolta toisistaan. jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät sen kanssa. Kun yhtä jäsentä kunnioitetaan, kaikki jäsenet iloitsevat. Olen halunnut ajatella sitä tällä tavalla. En kuullut Cokaton sanovan etteivät he pidä Phil Alajokia tai Darwin Lakea uskovaisena, kai jos he olisivat sanoneet sen sillä tavalla, niin... Niin sanoisin, että se olisi selvästi ruumiin jäsenen katkaisemista. Mutta kuten veli Elk Riverissä huomautti tällä tavalla, että jos nyrjäytämme nilkkamme tai saamme haavan käteemme, veli Michael Kumpula löi kätensä pelatessaan jääkiekkoa, hänellä on se kipsissä, Hän kättelee sinua vasemmalla kädellään. Siihen täytyy tottua. Samalla tavalla Jos osassa ruumista on haava, me hoidamme sitä. Emme käytä sitä toistaiseksi. Toivomme, että se haava paranisi. Me hellimme sitä. Annamme sille enemmän hellyyttä ja rakkautta ja hoivaa. Ja olen halunnut olla, kai, ajatella sitä sillä tavalla, että jos veljeni ja sisareni näkisivät huolen ja tuntisivat, että tiedättekö, ettei Sam Roykon tarvitse olla puhujaveli ja palvella enää, että voisin vain olla niin nöyrä ja istua penkillä ja käydä seuroissa ja käydä sitä taistelua, jota oma lihani luultavasti jonkin aikaa kävisi. Mutta etten olisi viisaampi kuin Jumalan valtakunta tai veljeni ja sisareni uskossa, missä he sitten ovatkin maailmassa. Ei vain omassa paikallisessa seurakunnassani, ei vain eteläisen Minnesotan alueella, vaan koko Siionissa. Kuten Phil luki rakkaudesta, rakkaus on pitkämielinen, se on lempeä, Se ei kadehdi. Se ei kerskaa eikä pöyhkeile. Se ei etsi omaansa. Ja kai minä... Toivoisin, etten alkaisi puolustaa itseäni tai etsiä muita, jotka puolustaisivat minua ja tukisivat minua. Koska sekin on väärin. Ja se on... No, se oli yksi niistä ongelmista siinä seurakunnassa Korintissa. Jotkut sanoivat olevansa Paavalin ja jotkut Apolloksen ja jotkut Keefaan. Että... Ja siinä mielessä toivon, että asioista voitaisiin jutella ja asiat voitaisiin panna pois sillä samalla vanhalla lääkkeellä, josta Harry puhui. Mutta tulin tänne... En aikonut sanoa mitään, mutta halusin tunnustaa, miten uskon, ja miten olen ymmärtänyt asiat. Tiedän, että minulla on ollut heikkoja sanoja ja olen ollut kärsimätön. Tarvitsen kuulla evankeliumia. Saanko uskoa?

to hear what the concerns that you Wolf Lake brothers and sisters have. Disinviting, as it has been called, is one of them. I'm not sure, as Jon Bloomquist mentioned, if it is the issue or just a symptom of the issue. I will relate a little bit of my experiences over the past year and a half. Our brother Darwin came to serve Elk River on a Minnesota rotation in March of 2018. There were some things when he spoke that I was not sure if I heard right. I don't know if it is even on the archives. I don't know where the sermon is. I haven't listened to it since. This thought came out. Maybe I misheard. When we are troubled, we can look into ourselves and find that faith and be comforted and uplifted and reassured. I thought about that a little bit. It was kind of passing in and out. We weren't able to stay for the afternoon service. With our rotation services, we have the tradition when we have a guest minister, we have them speak the morning service, which is followed by a lunch. And we put the brother to work again in the afternoon. So, be forewarned, if brothers would come. A sister came up after and visited on Wednesday evening. She had the comment that she felt that she went to the wrong church that day. She heard a sermon. -- I suppose she couldn't differentiate it from the sermon from the church down the road. She was wondering where the voice of the Good Shepherd was. That was not the only sister that spoke up. Many others also had a question. We visited about it in Elk River. The thought was that minister’s camp in 2018 was one month away in April. Maybe it would be good if the brothers from Elk River would have a chance to pull Darwin aside and visit. I had hoped to do that, too. As things went, we had a baby on that Friday. I stayed home that weekend when that blizzard came. Some of you remember. So, I never had a chance to visit. But the brothers who were at ministers camp came back with this kind of a message. The majority of those discussions were one-minded. Then there was a time given for brothers or ministers who disagreed with the presentation that Jim Frantti gave that morning and with the other comments to speak. A number of brothers took that opportunity to speak. Sometimes the brothers did not even speak directly to what the differences were and what their concerns were. But a group of speaker brothers chose to speak at that time. We had in Elk River, when we were visiting about speaker brothers to call for the following year. We were wondering how to proceed. The thought was, when speaker brothers chose to speak at that time, maybe it would be good if we would not call them to come serve in serving Elk River, when they chose to identify themselves as being different than the presentation and the speeches. Again, I was not at the camp, so this is the report that the brothers. who were there, have given me. When Cokato took that action and sent George to visit with Phil in the hopes that matters would be taken care of. And the discussion did not go well. So, they thought it would be good if Phil would not come to serve. I guess, I was a little bit surprised. But not knowing what all of the discussions were, I wanted to be humble and accept that maybe the Holy Spirit is leading and guiding those brothers, too. When the matter was visited about last fall at the southern Minnesota boards and speakers meeting, and it had been discussed in a number of congregations. We visited about it in Elk River. One of the brothers in Elk River made the statement that as Paul writes to the Corinthians in the 12th chapter about the many members of the body. This part has been used in the sense that by doing so the hand has cut off the eye, or something to that effect. It is interesting the comments. Put yourself in their shoes, in their perspective. I have been trying to do that. I know if it was me, it would be a difficult position if a congregation, where I was on the schedule to serve, would ask me not to come. It would involve a lot of soul searching for me. I would hope that I would be so humble to say that. I don't have a RIGHT to be a speaker brother. I don't DESERVE to go and preach in any congregation. It is not something that is guaranteed. If other brothers and sisters would have that kind of concern over what I have said or not said, that I would be humble and listen and sit in the bench. We had an experience in Elk River. We had a brother that we called to serve. We thanked God over the gifts that he gave. He served for a short time. In our discussions, it seemed that it would be good if he sat in the bench. One of the brothers said, each one of us is much more valuable to God as a simple believer than to preach in the pulpit, teach Sunday school or serve on the board. The brother in Elk River spoke of this that when Paul writes to the Corinthians about this. Those members of the body that we think to be less honorable, upon these we bestow more abundant honor, and our more uncomely parts more abundant comeliness. Then Paul says in the 25th verse. There should be no schism in the body. The members should have the same care one for another. When one member suffers, all suffer with him. When one member is honored, all the members rejoice. I have wanted to think of it in this way. I didn’t hear Cokato say that they didn't think Phil Alajoki or Darwin Lake is a believer. I suppose if they would have said that in that way, then I would say that would be clearly cutting off a member of the body. As the brother in Elk River pointed out in this way, if we sprain our ankle or get a cut on our hand -- Mike Kumpula bashed his hand playing hockey. He has it wrapped in the cast. He shakes his hand with you with his left hand. You have to get used to that. In that same way, if part of the body has a wound, we care for it. We don't use it for the time being. We hope that the wound will get healed. We baby it. We provide it more tenderness, love and care. I wanted to, I guess, think of it in that way. If my brothers and sisters would see a concern and feel that Sam Roiko does not need to be a speaker brother and serve anymore, that I could be humble enough and sit on the bench and go to services and fight the battle that my own flesh would probably have for a while. That I wouldn't be wiser than the kingdom of God or my brothers and sisters in faith, wherever they are in the world. Not just in my own local congregation, not just in southern Minnesota area, but throughout Zion. As Phil read about love, love is long suffering, it is kind, it does not envy, it does not vaunt itself or is not puffed up. It does not seek its own. I would hope that I would not begin defending myself or seeking others who would be defending ME and supporting ME. That is also wrong. That was one of the problems in the congregation in Corinth. Some said that they were of Paul, some said of Apollos, some said of Cephas. In that sense, I hope that matters could be visited about and that matters could be put away with that same old medicine that Harri spoke of. When I came here, I wasn't going to say anything. I wanted to confess how I believe and how I have understood matters. I know that I have had weak words and been impatient. I need to hear the gospel. Can I believe?

Petri Hotari: Haluan myös tuoda rakkauden terveiset ja Jumalan terveen. Monet lähettivät rukouksiaan. Sam puhui siitä, mistä aioin puhua. Ja se oli se kommentti, joka nostettiin esiin, tiedättekö, puhujien kutsumatta jättämisestä tai Cokatosta tai... Tietenkin meitä suojataan paljolta yksityiskohdilta idässä. Mutta kuulemme asioista. Ja niin halusin myös tuoda sen näkökulman, että kun kuulemme sellaisista asioista, kuulemme niitä ja meillä on rukouksia siitä, että ehkä Jumala hoitaa nämä asiat nyt. Aamen. Välillä, tiedättekö, veljet ja ne asiat, joita on tapahtunut. Joten meillä on se rukous ja toivo, mutta myös kuulla täällä, että se on syntiä. En koskaan... Se olisi minulle henkilökohtaisesti vaikea asia sanoa toisesta seurakunnasta. Halusin teidän kuulevan, että sitä me tunsimme, kun tätä tapahtuu. Ehkä asiat hoidetaan, rukoillen, että olisi tätä juttelemista. Vihollinen, jonka tiedämme yrittävän jakaa rakkauden, että juttelisimme veljinä ja sisarina uskossa, johtokuntina. Se oli se pieni kommentti. Tiedän, että Sam puhui siitä, mutta se oli se toinen ajatus, joka minulla oli.

I want to also bring greetings of love and God's peace. Many sent their prayers. Sam spoke of what I was going to speak to. It was the comment that was raised about not calling speakers or Cokato or.... We are shielded a lot from the details in the east, but we hear of things. So, I also wanted just to bring that perspective. When we hear those things, we hear them and we have prayers. Maybe God will care for these matters now between the brothers and the things that have happened. We have that prayer hope. And also hearing here that it is a sin. I would never... That would be a difficult thing for me personally to say about another congregation. I wanted you to hear that is what we felt that this is happening. Maybe things will be cared for, prayerfully that there would be this visiting. The enemy which we know is trying to divide the love. That we would visit as brothers and sisters in faith as boards. That was a small comment. I know, Sam spoke to it. That was the other I thought that I had. I will stop there.

Al Lake: Sam, ajattelin, että sivuaisin vähän sinun kommenttiasi tästä kutsujen perumisesta. Darwin ja Phil eivät ole niitä, jotka pyytävät päästä palvelemaan muualle. Seurakunta on se, joka pyytää. He... En usko, että Darwin ja Phil ovat olleet kovin harmissaan siitä, ettei heidän tarvitse olla poissa koko ajan. Mutta seurakunta on tuntenut, sanoisin, kovan pistoksen siinä mielessä, että pidämme veljistämme rakkaudessa. Koemme, että he saarnaavat sanan mukaan. Ja olemme kysyneet monta, monta, monta kertaa, mikä on ongelma? Ja tiedän, että sinä vihjasit yhteen, mutta et oikeastaan tullut mihinkään johtopäätökseen. Ja kai sama pätee siihen, mitä John Bloomquist sanoi aiemmin. Vihjailtiin, että no, on johtokunnan jäseniä, on johtokunnan jäseniä, jotka aiheuttavat tämän pilven. No, se ei tee minulle kovin paljon. Olen johtokunnassa. Jos puhut minusta, haluaisin tietää enemmän. Keith mainitsi kirjeen, jonka Eric ja Warren kirjoittivat, eikä sitten antanut yksityiskohtia. Kun mennään tätä tietä, se on panettelua. Se on yksinkertaisesti hyvän nimemme tahraamista ja hyvin mustan merkin jättämistä maailmaan. Ja luulen, että sitä on meneillään koko tässä seurakunnassa, koska koemme, että veljemme ovat seurakunnan rakkaudessa. Oli toinen kohta, josta halusin puhua, ja tämä koski pidättämistä, anteeksiantamuksen pidättämistä. Kristus antoi meille lähetyskäskyn, menkää siis ja opettakaa kaikkia kansoja. yksi sana, jota haluaisin sivuta, ja se on opettaa. Tänään on ollut useita kommentteja joissa sanottiin, että Wolf Lake opettaa. No, se on Kristuksen käsky. Teen sen enemmän kuin mielelläni sanan kanssa. Hän sanoo, opettakaa kaikkia kansoja, kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tämä on koko meidän toiveemme, että kaikki pelastuisivat. Joten kun tunnustamme uskoamme julkisesti tai yksityisesti, se on siinä toivossa, että ihmiset pelastuisivat. Kai pointti siinä on, että se on lähetyskäsky. Luulen, että on aika vaikea sanoa, ettemme saisi tunnustaa uskoamme ja saarnata Kristuksen hyvistä teoista koko ihmiskunnalle, mikä on pohjimmiltaan evankeliumin sanoma, että he uskoisivat syntinsä anteeksi. Ja sitten menemme Kristuksen muihin sanoihin, ja hän sanoo antakaa anteeksi. Tämä koskee nyt rikkomuksia. Mutta mitä tulee syntiin, me saarnaamme, että Kristus on kuollut koko maailman syntien edestä. Ja se olisi 2. Kor. 5, alkaen noin jakeesta 20. Minulla ei ole Raamattuani edessäni, mutta hän sanoo, että me olemme Kristuksen lähettiläitä, pyytäen teitä Jumalan sijassa. Antakaa sovittaa itsenne Kristuksen kanssa. Juuri tätä me haluamme tehdä. Tämä ei ole pidättämistä. Koko tarkoitus on, että sielut pelastuisivat synnin suhteen. Loppu tästä on sitten rikkomuksissa, joissa olemme loukanneet veljiä. Kristus itse lausui siitä useita kertoja. Hän sanoi: antakaa anteeksi. Missään hän ei sanonut, että anteeksiantamus pitäisi pidättää rikkomusten suhteen. Hän kyllä antoi Kristuksen seurakuntajärjestyksen. Jos veljesi ei kuule, niin pitäisit häntä pakanana ja publikaanina sen jälkeen, kun olet vienyt sen seurakunnalle. Mutta tämä ei kiellä sitä missään, jos ihminen pyytää evankeliumia, antaisit anteeksi. Ja voisimme mennä tutkimaan tätä seurakuntajärjestystä, jos meillä on siinä ongelma, Matteuksen 18. luvussa. Mutta on hyvin selvää, että mitä tulee rikkomuksiin, pyysivätpä he tai eivät, meidän täytyy antaa anteeksi. Joten anteeksiantamus annetaan joka tapauksessa. Muun ajan, jos he pyytävät, tietenkin me annamme anteeksi. Joten en löydä mitään kohtaa jossa pidättäisimme evankeliumin.

Sam, I thought that I would touch on your comment a little bit about this disinviting. Darwin and Phil aren't the ones asking to serve elsewhere. It is the congregation that is asking. I don't think that Darwin and Phil have been too upset about not having to be gone all of the time. The congregation has felt a severe sting in the sense that we do hold our brothers in love. We feel that they are preaching according to the Word. And we have asked on many, many, many occasions, what is the problem? I know that you hinted at one, but you didn't come to any conclusion. The same applies to what Jon Bloomquist said earlier. There was hinting that there were board members that are causing this cloud. That doesn't do a whole lot for me. I am on the board. If it is me you're talking about, I would like to know more. Keith mentioned a letter that Eric and Warren wrote. Then he did not give the details. When it goes down this road, that is slander. It is simply smearing our good name. And that leaves a very black mark on this entire congregation, because we do find our brothers to be in the love of the congregation. There was another point that I wanted to talk about. This was on withholding forgiveness. Christ gave us a mission command, to go and teach all nations.There was one word that I would like to touch on, and that is to teach. There have been several comments today that said that Wolf Lake is ‘teaching’. Well, that is the command of Christ. I am more than happy to do so with the Word. Jesus says, teach all nations, baptizing them in the name of the Father, the Son and the Holy Ghost. This is what our entire desire is that all would be saved. So, when we are confessing our faith either publicly or privately, it is in the hopes that people would be saved. The point is -- that it is the mission command. It is pretty hard to say that we shouldn't confess our faith and preach about the good works of Christ to all mankind, which is essentially the gospel message that they would believe their sins forgiven. Then we go to other words of Christ. He says, forgive. This is now concerning trespasses. But as far as sins, we are preaching that Christ has died for the sins of the entire world. That would be in 2 Corinthians 5 starting about verse 20. I don't have my Bible in front of me. But says that we are ambassadors for Christ, beseeching you in God’s stead. Be reconciled to Christ. This is exactly what we want to do. This is not withholding. The entire purpose is that souls would be saved, concerning sin. The rest of this then is trespasses, where we have offended brothers. Christ himself gave several statements on that. He said, forgive. No where did he say to withhold forgiveness concerning trespasses. He did give the Church Law of Christ. If your brother doesn't hear, then you would treat him as a heathen and a publican after bringing it to the church. But this does not deny it anywhere, if the person asks for the gospel, you would forgive. We could study the Church Law, if we got a problem on that in chapter 18 of Matthew. But it's very clear that as far as trespasses are concerned, whether they ask or not, we have to forgive. Forgiveness is given no matter what. If they do ask, of course, we are going to forgive. I find absolutely no point where we would withhold the gospel.

John Lehtola: Joku viittasi puhujien leiriin Stony Lakella huhtikuussa 2018. Siinä ja kello 16:n istunnon alkuun, kun Ray Warnemey oli puheenjohtajana. Ja siellä hän antoi ihmisten tulla jonon etupäähän, jos he halusivat käyttää evankeliumia. sen tilaisuuden. On sanottu, että Ray sanoi, että ne, jotka vastustivat Jim Frantin esitystä, joka alkoi lauantaiaamuna, voisivat nyt tulla jonon etupäähän puhumaan. Lainaan teille, mitä Ray sanoi.

05:44:48 Rakkaat veljet, Jumalan rauha, joka ohittaa meidät, joka käy yli kaiken ymmärryksen, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa.

05:44:56 Joten ajatellen, kun aloitimme tämän istunnon, ajattelimme, että olisi hyvä avata tilaisuus kenelle tahansa, joka haluaisi puhua ehkä siihen, etteivät he tunteneet samanlaista ykseyttä esityksessä esitettyjen ajatusten TAI jatkuvan anteeksiantamuksen asian TAI

Someone made reference to the minister’s camp at Stony Lake 2018 in April. At the beginning of the 4 p.m. session when Ray Waaraniemi was the moderator, he allowed people to come to the front of the line, if they wanted to use that opportunity. It has been stated that Ray said that those who were in opposition to Jim Frantti’s presentation, which started with on Saturday morning, they could now come to the front of the line to speak. I will quote to you what Ray said. “Dear brothers, may the peace of God which passes all understanding keep your hearts and minds in Jesus Christ. So, thinking as we begin this session we thought that if we would open up the opportunity for anyone who would like to speak to maybe that they didn’t feel the same kind of unity with the thoughts expressed in the presentation OR the matter of continual forgiveness OR

John Lehtola (jatkuu): mitä tahansa ajatuksia joita haluaisitte ilmaista, että ehkä koette, ettei teidän näkökulmaanne ole tuotu esiin. Mutta me myös tai mistä tahansa muusta ajatuksesta, halusimme sallia sen vapauden rakastaen toisiamme ja haluten, aivan kuten kuulimme kehotuksen, että kuuntelisimme, osallistujina meilläkin voi olla se vapaus, vaikka meillä olisi ajatus, joka näyttää poikkeavan useimmista esitetyistä ajatuksista, tässä saatte vapaasti ilmaista nekin. Lupaamme kuunnella ja harkita niitä ajatuksia. Joten hän ei sanonut vain, jos olette eri mieltä, vaan jos teillä on jotain sanottavaa

05:46:23 jatkuvasta anteeksiantamuksesta, tai jos teillä on jotain, mitä tahansa mielessänne, mitä haluaisitte sanoa tällä hetkellä, teillä on vapaus puhua. Ja sen seurauksena sitten Scott Simonson, Greg Kumpula, Phil Olayoke, John Lechtla ja Darwin Lake käyttivät sen tilaisuuden puhuakseen. He olivat kaikki peräkkäin, ennen kuin he palasivat siihen, mihin se päättyi ennen sitä kello neljän istuntoa. Enkä aikonut edes sanoa mitään, mutta ajattelin, että se oli niin rakastava ja houkutteleva kutsu Ray Warnameelta, että ihmiset, joilla on rakastava ja avoin mieli, kuuntelisivat kaikkia ajatuksia, joita esitettiin. Nappasin mikin, kun se kulki ohi. Sitten olen kääntänyt sitä uutta SRK:n kirjaa, historiakirjaa, joka juuri ilmestyi, ja minulla on kolmas osa jo kokonaan käännettynä.

05:47:26 En lue koko osaa, koska se on noin 80 sivua pitkä. Mutta vain johtopäätöksen 1970-luvun myrskyisistä vuosista. Luen vain tämän. On viitattu 1970-lukuun niin, että jos viittaat siihen, olet katkera ja sinulla on anteeksiantamattomia syntejä, ja niin edelleen ja niin edelleen. Joten tämä on Aripekan johtopäätös. Henkioppi, julkiset nuhteet,

05:47:57 ehtojen asettaminen anteeksiantamukselle vaikutti keskeisesti. Että jotkut niistä ihmisistä, joita hoidettiin hoitokokouksissa 1970-luvulla, pitivät sitä henkisenä ja hengellisenä väkivaltana.

any thoughts that you would like to express that maybe you feel that your viewpoint hasn’t been represented. But we also wanted to allow that freedom for loving one another and wanting – even as we heard exhortation -- that we would listen to all. As participants, we can also have that freedom that even if we have a thought that seems to differ from most of the thoughts that are being expressed, here you can be free to express those. We promise to listen and consider those thoughts.” So, not only did he say, if you disagree, but if you have something to say on continual forgiveness OR if you have anything on your mind that would like to say at this moment, you have the freedom to speak up. As a result, Scott Simonson, Craig Kumpula, Phil Alajoki, John Lehtola and Darwin Lake took that opportunity to speak. They were all in a row, before it went back to where it ended before the 4 PM session began. I wasn't even going to say anything, but I thought it was such a loving and beckoning invitation from Ray Waaraniemi that people with a loving and open mind would listen to any thoughts that were expressed. So, I grabbed the mic as it was going by. I've been translating the new SRK history book that just came out. I have Section 3 all translated already I won't read the entire section, because it is about 80 pages long. The conclusion of the tumultuous years of the 1970s, I'll just read this. It has been reference to the 1970s that if you refer to them that you are bitter and have Unforgiven sins, and so on and so forth. This is Ari-Pekka’s conclusion. “The doctrine of spirits, public reprimands, placing conditions on forgiveness had a central effect that some of the people who received care at caretaking meetings in the 1970s considered it as mental and spiritual violence..

John Lehtola (jatkuu): On helppo ymmärtää että tilanne tuntui traumaattiselta, kun joku nuhdeltiin julkisesti asioista, joita, joita hän ei ymmärtänyt, eikä hänelle annettu anteeksi, koska anteeksi ei pyydetty oikealla tavalla. Kokoukset olivat myös erityisen traumaattisia lapsille ja nuorille, jotka sattuivat olemaan yleisössä kuuntelemassa. Kaikesta huolimatta

05:48:51 vain pieni vähemmistö hoidetuista erosi vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla. Oli enemmän ihmisiä, jotka kantoivat traumaansa hiljaisuudessa, mutta vasta myöhemmin he pystyivät puhumaan siitä.

It is easy to understand that the situation seemed traumatic, when one was publicly rebuked about things that he did not understand and was not forgiven because forgiveness was not asked in the right way. The meetings were also especially traumatic to children and youth. [who happened to be in the audience] “In spite of it all, only a small minority of those receiving care departed from Conservative Laestadianism in the 1970s. There were more people who bore their trauma in silence, but only later were they able to speak about it..

John Lehtola (jatkuu): Suurin osa vanhoillislestadiolaisista, jotka näkivät hoitokokoukset, jäi ilman traumaa,

The largest portion of the Conservative Laestadians who witnessed the caretaking meetings were left with no trauma,

John Lehtola (jatkuu): ≈vaikka monet asiat olivat käsittämättömiä. Ei pidä unohtaa, että monet saivat hoitaa asioita, jotka kaipasivat hoitamista, ja tällä oli myönteinen vaikutus heidän uskonelämäänsä.”

even though many things were incomprehensible. One should not forget that many were able to care for matters that needed care, and this had a positive effect on their life of faith.”

Will Randall: Ajattelin, että antaisin vain vähän näkemystä joistakin kokemuksistamme Gillettessä tähän kutsujen perumiseen liittyen. Joten äskettäin, tai viime aikoina, meillä oli keskustelu yhdessä vuosikokouksessamme siitä, pitäisikö meidän kutsua Darwin ja tai Phil Gilletteen puhumaan. Siinä keskustelussa ei ollut ketään, joka olisi osoittanut mitään epäröintiä tai levottomuutta Darwinin kutsumisesta, ja meillä oli keskustelua siitä, että jos jollakulla olisi jotain epäröintiä, tämä olisi loistava aika puhua siitä, tai kun Darwin ja tai Phil ovat Gillettessä, kysytään heiltä, miten he uskovat. Puhutaan siitä, mitkä ne asiat ovat. Puhutaan näiden veljien kanssa ja päästään yhteisymmärrykseen näistä jutuista. Joten päätimme vuosikokouksen sillä ajatuksella, että kyllä, kutsutaan vain Darwin. Joten teimme niin, ja sitten oli jonkin verran, ilmeisesti, kaikilla meidän perheillämme Gillettessä on yhteyksiä Keskilänteen, ja niin käytiin joitakin keskusteluja eri perheiden ja heidän Minnesotassa olevien yhteyksiensä kanssa, ja otettiin esiin, että oli jonkin verran epäröintiä, että ehkä meidän ei pitäisi antaa heidän tulla puhumaan Gilletteen. Joten puheenjohtajamme soitti Eric Jurmulle ja kysyi, mikä hänen ajatuksensa siitä oli. Mikä oli LLC:n kanta Darwinin kutsumiseen tai kutsun perumiseen Gilletteen? Ja Eric Jurmu totesi, ettei LLC:llä ollut siihen kantaa. Joten puheenjohtaja kirjoitti sen seurakunnan ryhmään, tarkoittaen, ettei Eric Jurmulla ollut siihen kantaa. Ja no, lyhyesti sanottuna, puheluiden ja Gillettessä tapahtuneen ilmeisen jakautumisen kautta lauseke tuli esiin, lievästi sanottuna. Yksi johtokunnassa olevista veljistämme soitti eräälle puhujalle Cokatossa ja kysyi, mitä hän ajatteli, ja hän totesi, että hän pelkäisi kovasti, että yksi näistä veljistä puhuisi seurakunnassamme. Joten tietenkin se aiheutti suurta epäröintiä tämän johtokunnan jäsenen mielessä. Ja sitten toinen veli seurakunnassamme soitti, tai veli, luulen, että se oli itse asiassa hänen vaimonsa, soitti Ericille, ja he kirjoittivat tämänkin ryhmäämme. Mutta siinä sanottiin, että vaimoni soitti Ericille, ja hänellä on viesti takaisin, soittaa hänelle takaisin siitä, ettei välitetty hänen ohjeistustaan tässä asiassa kokonaan. Hän sanoi sen LLC-osan, mutta hän myös suositteli, ettei kutsuta hänen hengellisten asioidensa vuoksi. Mutta että se on jokaisen seurakunnan päätös tehdä yhdessä. Seurakunnassamme oli välitön jakautuminen. Se oli hyvin ilmeistä. Se oli hetkessä. Ja niin meillä oli johtokunnan kokous ennen kuin Darwin saapui. Ja siinä johtokunnan kokouksessa ilmaistiin todellinen pelko siitä, mistä tässä oli kyse. Ja todellinen pelko oli se, että saattaisimme tehdä jotain vastoin sitä, mitä LLC tai kirkko on ilmaissut, että meidän pitäisi tehdä. Ja jos tekisimme niin, jos kutsuisimme heidät, olisimme väärässä. Ja ainoa syy, miksi kerron tämän tarinan, on se, etten tiedä, ymmärtävätkö LLC:n veljet välttämättä, ehkä ymmärrätte, ehkä ette. En tiedä. Mutta toivon, että ette tajua tätä. Mutta on ihmisiä, jotka katsovat LLC:hen kirkkona. Ja se ilmaistiin tällä tavalla johtokuntamme kokouksessa, kun totesin ilmeisen kantani, että meidän pitäisi kutsua hänet ja meidän pitäisi puhua asioista ja meidän pitäisi keskustella avoimesti Darwinin kanssa siitä, miten hän uskoo, ja tehdä oma johtopäätöksemme. Mutta sen yhden veljen kanta oli, tarkoitatko sanoa minulle, että se, mitä LLC tekee, ja kirkko, johon olen uskonut koko elämäni, on väärässä. Ei ollut niin, että hän olisi halunnut päästä asian pohjaan. Hän ei halunnut keskustella siitä. Hän ei halunnut lukea oppia. Hän ei halunnut lukea Raamattua. Hän oli huolissaan siitä, että hän saattaisi tehdä jotain eri mieltä kuin LLC ajatteli. On ihmisiä, jotka pitävät LLC:tä korkeimmassa arvossa ja heti Jumalan itsensä jälkeen niin, että sillä on lopullinen auktoriteetti siihen, mitä he uskovat. En tiedä, miten voittaa se este, mutta se aloitti välittömästi panettelun, juoruilun, pelon lietsonnan hyökyaallon ja jakautumisen, joka on yhä Gillettessä tätä puhuttaessa. Siellä ei ole lainkaan ykseyttä. Se on ollut, sydäntäsärkevää, lievästi sanottuna. Mutta sanan ympärillä on nolla sovintoa. Se on ilmeistä myös, kun puhumme pidättämisestä. Puhuimme Gillettessä, kun tämä keskustelu pidättämisestä alkoi ensimmäisen kerran kiertää vuosina 2011, 2012, 2013. Meillä oli lukuisia keskusteluja seurakuntana. Meillä oli lukuisia keskusteluja johtokunnassa. Meillä oli lukuisia keskusteluja, kun meillä oli vierailevia puhujia. Tulimme aina samaan johtopäätökseen, että pidättäminen oli Raamatun vastaista. Pidättäminen ei ollut jotain, mitä meidän pitäisi opettaa tai mitä haluaisimme opettaa tai mitä yrittäisimme oikeuttaa tai keksiä tekosyitä sille. On hyvin ilmeistä, mikä Kristuksen ohje on. Mutta siinä ajattelutavassa, siihen aikaan, meillä oli joku, joka teki matkan takaisin Minnesotaan ja kävi juttelemassa joidenkin puhujien kanssa ja tuli siihen johtopäätökseen, että no, itse asiassa on aikoja, jolloin pidättäisimme. Ja on aikoja, jolloin olisi hyväksyttävää, sallittua ja joskus jopa välttämätöntä pidättää. No, jotkut näistä ihmisistä, joilla oli hyvin selvä ymmärrys siitä, pidättäisimmekö vai emme, ja mikä ohje on meille uskovaisille tehdä, sekoittuivat välittömästi. Koska heidän mielessään, tulipa se LLC:ltä tai tulipa se joltakulta LLC:ssä, mutta heidän mielessään se tuli LLC:ltä. Se tuli kirkolta, koska nämä ovat luotettuja veljiä, jotka on asetettu luottamusasemaan. Ja tietenkin uskomme, että Pyhä Henki ohjasi seurakuntaa tai seurakuntia asettamaan ihmisiä näihin asemiin. Ja siksi meidän täytyy uskoa, että he ovat oikeassa. Että he ovat ne luotetut veljet. He ovat niitä, joilla on ymmärrys. Meillä ei ole. Meidän täytyy odottaa, että he ilmaisevat sen meille. Ilmaisevat meille, mitä Raamattu tarkoittaa. Ja jos he sanovat, että Saul ja Samuel on esimerkki pidättämisestä, niin siksi Saul ja Samuel on esimerkki pidättämisestä. Ja se, mitä Kristus sanoi, pätee useimmiten, mutta ei aina. Vertauksesta kymmenestä neitsyestä, vain yksi esimerkki lisää siitä, kun joku mainitsi Phoenixin ja ne kolme veljeä, jotka tulivat takaisin tämän uuden ymmärryksen kanssa, se kosketti jotain mielessäni. Muistin erään puhujan, joka tuli seurakuntaamme ja keskusteli. Meillä oli seurakunnan keskustelu hänen kanssaan anteeksiantamuksesta. Eikä hänellä ollut oikeastaan mitään annettavaa, mutta meillä oli paljon keskustelua, eikö? No, pian sen jälkeen, kun hän lähti seurakunnastamme, hänellä oli saarna kotona. Siinä sanottiin, että hän ennen ymmärsi vertauksen kymmenestä neitsyestä merkkinä lopun ajoista, mutta hän on tullut ymmärtämään, että hän on ymmärtänyt sen väärin. Tämä on esimerkki pidättämisestä. Sitä sitä saarnataan yhä tänään. On ollut toinen äskettäinen saarna jossa saarnattiin esimerkki pidättämisestä ja sen sallittavuudesta, ja että se on niin tärkeä asia, että Jumala itse panisi elottomat esineet saarnaamaan evankeliumia, jos sen todella oli tarkoitus olla. Joten jos et saarnaa sitä, oleta vain, että Jumala sulki suusi. Eloton esine vieressäsi tai sen henkilön vieressä, joka pyysi, ottaisi vastaan evankeliumin. Mutta on ihmisiä, jotka todella katsovat LLC:n olevan heti Jumalan itsensä jälkeen lopullinen auktoriteetti. Se on äärimmäisen huolestuttavaa. Se on jakanut seurakunnan Gillettessä.

I thought that would give a little insight into some of our experiences in Gillette in regards to disinviting. So, in recent times, we had a discussion at one of our annual meetings about whether or not we should invite Darwin and/or Phil to Gillette to speak. In that discussion, there was not anyone who showed any hesitation or uneasiness about inviting Darwin. We had some conversation, if somebody would have some hesitation, this would be a great time to talk about it. When Darwin and/or Phil are in Gillette, let's ask them how they believe. Let’s talk about what the issues are. Let us talk to the brothers and come to an understanding on the stuff. So, we ended the annual meeting with this idea, yes, invite Darwin. So, we did. And then there was some obviously -- there's connections with all of our families in Gillette to the Midwest. So, there were some conversations that took place with various families in their connections back to Minnesota. And it was brought up that there was some hesitation. Maybe we should not allow them to come speak in Gillette. So, our chairman called Eric Jurmu and asked what was his thought on it? What was the LLC’s stance on inviting or disinviting Darwin to Gillette? Eric Jurmu stated that the LLC did not have a position on that. The congregation chairman posted that on the congregation’s GroupMe. Eric Jurmu did not have a position on that. Well, the long story short. Through the phone calls and the obvious division that took place in Gillette, the claws came out, to say it mildly. One of our brothers on the board called a speaker in Cokato and asked him what his thoughts were. His stated that he would be VERY AFRAID of having one of these brothers speak in our congregation. So, that, of course, caused a great deal of hesitation in this board member’s mind. And then another brother in our congregation -- I think it was actually his wife -- called Eric. They posted this on our GroupMe, as well. It said that -- my wife called Eric and he has a message to call him back for not relaying his guidance on this matter in full. He said the LLC part, but he also recommended to not invite because of his spiritual matters. But that it is each congregation’s decision to make together. There was an instant division in our congregation. It was very evident. It was instantaneous. We had a board meeting prior to Darwin showing up. In that board meeting, it was expressed the real fear of what this was about. The real fear was -- we might do something contrary to what the LLC or the Church has expressed that we should do. If we were to invite them, we would be wrong. The only reason I told the story is because I don't think that the brothers in the LLC realize, maybe you do or don’t. I don’t know. But I hope that you do not realize this. There are people that look to the LLC as the Church. It was expressed in this way at our board meeting, when I stated my obvious stance that we should invite him and we should talk about the matters. We should discuss openly with Darwin how he believes. And come to our own conclusion. But the one brother’s stance was -- you mean to tell me that what the LLC and the Church is doing, which I have believed in my entire life, is wrong? It wasn’t that he wanted to get the bottom of matter. He didn’t want to discuss it. He didn't want to read doctrine. He didn't want to read Scripture. He was worried that he might do something in differing opinion to what the LLC thought. There are people that hold the LLC in the highest regard, next to God himself. They have the ultimate authority on what they do believe. I don't know how to overcome that obstacle. But it instantly began an onslaught of slander, gossiping, fear-mongering and a division that is still in Gillette as we speak. There is no unity there at all. It has been heartbreaking, to say the least. But there is zero reconciliation around the Word. It's also evident when we talked about withholding. we spoke in Gillette when this conversation about withholding began in 2011, 2012, 2013. We had numerous discussions in the congregation. We had numerous discussions on the board. We had numerous discussions when we had visiting speakers. We always came to the same conclusion. Withholding was contrary to Scripture. Withholding was not something that we should teach or we would want to teach or that we would attempt to justify or make excuses for. It is very obvious what Christ’s instruction is. In that mindset and in that time we had somebody who made a trip back to Minnesota. He did some visiting with some speakers. He came to the conclusion, well, actually there are times that we would withhold. There are times that it would be acceptable, permissible and even necessary to withhold. Some people that had a very clear understanding on whether or not we withhold and what instruction is for believers to do, instantly became muddied. Because, in their mind, whether it came from the LLC, or a person in the LLC, in their mind it came from the LLC, it came from the Church, because these are trusted brothers that have been put in the position of trust. And, of course, we believe that the Holy Ghost did guide the congregation(s) in putting people into these positions. Therefore, we have to believe that they are right. They are the trusted brothers. They are the ones who have the understanding. We don't. We have to wait for them to express it to us what Scripture means. If they say that Saul and Samuel is an example of withholding, then Saul and Samuel is an example of withholding. And what Christ said, it pertains most of the time but not all of the time. The Parable of the Ten Virgins is one more example. When somebody mentioned Phoenix and the three brothers that came back with this new understanding, it struck a chord in my mind. I remember a speaker that came out to our congregation and discussed. We had our congregation discussion with him on forgiveness. He didn't have any real input, but we had a lot of discussion. Shortly after he left our congregation, he had a sermon at home. He said that he used to understand the Parable of the Ten Virgins as a sign of the end times, but he has come to realize that he has understood it incorrectly. This is an example of withholding. It is it is still preached today. There's been another recent sermon that preached an example of withholding and permission for it. It is such an important issue that God himself could make inanimate objects preach the gospel if it was truly meant to be. If you don’t preach it, just assume that God closed your mouth. An inanimate object standing next to you, standing next to the person who asked, would receive the Gospel. But there are people that truly look to the LLC as being next to God himself, the ultimate Authority. It is extremely troubling. It has separated the congregation in Gillette.

Pat Lake: Pari minuuttia sitten puhuin Jim Frantin kanssa. He haluavat lähteä täältä noin kello 5. Me joten lopetamme nyt. Jos on, kuten olen varma, monia muita puheita, ihmiset haluaisivat puhua, mutta on tulossa myöhä. Ja kehottaisin kutakin teistä ottamaan yhteyttä toisiinne ja juttelemaan vielä lisää. Kuten Jim ja minäkin puhuimme, en usko, että tällä hetkellä aiomme suunnitella tai aikatauluttaa enempää tällaisia kokouksia. Ehkä pikemminkin se tapahtuisi yhden tai kahden ryhmissä jatkossa. Haluaisin lukea kohdan 2. Timoteuksen kirjeestä, kolmannesta luvusta. Nämä ovat ajatukseni täällä tänään lopuksi. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet saanut varmuuden, tietäen, keneltä olet sen oppinut, ja että olet lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastukseen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus on Jumalan henkeyttämä. Se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkeen hyvään tekoon täysin valmistunut. Mielenkiintoinen asia Raamatussa on se, että me kaikki voimme mennä ja löytää kohdan tai yhden jakson, joka sopii johonkin, mitä haluaisimme uskoa. Mutta jos tutkimme Raamattua kokonaisuudessaan, vastaus Raamattuun on aina usko. Usko löytyy Raamatusta. Meidän ei tarvitse etsiä vastausta Raamatun ulkopuolelta. Miksi? Tämä on Jumalan sana. Ja lopuksi haluaisin vielä sanoa kullekin teistä, nytkin saatte uskoa kaikki syntinne anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä. Uskon, että Darwin lopettaa tai täytetty loppurukouksella. Ja sitten sen jälkeen he olivat pyytäneet minua tekemään ilmoituksen, että käytämme hyväksemme kaikkia teitä ihania ihmisiä täällä. keräämme kolehdin rakennusrahastomme hyväksi.

A couple of minutes ago, I spoke with Jim Frantti. They wish to leave from here around 5 o’clock. We are going to close now. If there is, as I'm sure there is, many other speeches. People would like to, [speak] but it is getting late. I would encourage each of you to reach out to one another and visit some more. As Jim and I also talked, I don't think at this time we are going to plan or schedule any further meetings of this nature. Maybe it would happen rather in groups of one or two going forward. I would like to read a portion from 2nd Timothy the third chapter. These are my thoughts here today in closing. “But continue thou in the things which thou hast learned and hast been assured of, knowing of whom thou hast learned them; And that from a child thou hast known the holy Scriptures, which are able to make thee wise unto salvation through faith which is in Christ Jesus. All Scripture is given by inspiration of God, and is profitable for doctrine, for reproof, for correction, for instruction in righteousness: That the man of God may be perfect, throughly furnished unto all good works.” The interesting thing about Scriptures is that we can all go and find a portion or one passage that fits something that we would like to believe. But if we search the Scriptures in its entirety, the answer to Scripture is always found in Scripture. We do not need to look outside of Scripture for the answer. Why? This is God's Word. In closing, I would like to, yet, say to each of you, even now, you can believe all of your sins forgiven in Jesus’ name and blood. I believe Darwin is closing with the closing prayer. After that they had asked me if I would make an announcement that we will take advantage of all of you wonderful people here. We will take a collection for the benefit of our building fund.

Darwin Lake: Ensinnäkin, en käyttänyt puheenvuoroa. Monet tietävät suurimmaksi osaksi, miten uskon. Vastaisin Samille. En tiedä, tunsitko, että tavoittelen puhujan asemaa, vai vihjasitko sitä, mutta en millään tavalla tavoittele sitä asemaa. Ja itse asiassa yritin sysätä sen Philille aika monta kertaa. Kuitenkin, kun on kyse palvelemisesta ja ajattelemisesta, no, jos asiat ovat vaikeita, pitäisikö meidän vain pyytää, että meidät poistetaan puhujan tehtävästä? Olen lukenut Raamattua. Ja Joona ei halunnut mennä saarnaamaan Niniveen. Hänelle ei käynyt hyvin. Joten kun seurakunta on pyytänyt minua puhumaan, puhun. Ja kun he pyytävät minua istumaan, istun mielelläni. Joten se on se asema. Toiseksi, mitä tulee saarnoihin, kukin meistä palvelee niillä lahjoilla, jotka meillä on. Yritän aina – mutta olemme saviastioita – vain pysyä tekstissä. Mikä on Raamatun sanoma? Ja se on ensimmäinen yritykseni, kun puhun. Pysy tekstissä. Olen Jumalan sanansaattaja, ja tuon Jumalan sanoman tavoilla, mitä lahjoja minulla sitten onkin. Toiseksi, puhu Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on pelastukseni ilo ja toivo, ja hän on ihmiskunnan ilo ja toivo. Ja kolmanneksi, minua on muistutettu muistamaan saarnata sitä tuttua kuuluvaa evankeliumin sanomaa, jonka tunnemme. En aina muista näitä asioita saviastioissa. Niin se on. Mutta ne ovat aikomukseni palvella sillä, mitä minulla on. Ja sitten viimeiseksi, itseni osalta, uskoni perustuu Jeesukseen Kristukseen. Omistan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti, ja hän on toivoni ja iloni ja pelastukseni. En pane mitään luottamusta omaan kykyyni tai siihen, mitä teen uskomisen eteen, vaan panen sen häneen. Herrani on saanut aikaan puolestani sen, mitä tarvitsen Jumalan edessä. Joten sanon, se on Herran työ. Ja panen kaiken luottamukseni Herraan. En voi kääntyä itseni puoleen saadakseni ymmärrystä ja viisaita sanoja ja viisautta, enkä kehota ketään kääntymään minun puoleeni. Kääntykää Herran puoleen. Tutkitaan sanaa yhdessä. Joten se olisi tunnustukseni siitä, miten uskon. Yhtykäämme kaikki yhdessä pyytämään Herran siunausta tutussa Herran siunauksessa. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

First of all, I did not take a speaking turn. For the most part, many are aware of how I believe. I would respond to Sam. I don't know if you felt that I desire a speaking position or you insinuated that. But in no way do I desire the position. In fact I tried to pawn it off to Phil quite a few times. Nevertheless, when it comes to serving, when things are difficult should we just asked to be taken down. I have read Scripture. Jonah did not want to go to preach in Nineveh. It did not go well for him. So, when congregation has asked me to speak, I speak. And when they ask me to sit, I will happily sit. So, that is about that position. Secondly, in regards to sermons, we each serve with the gifts that we have. I always try -- but we are vessels of clay -- just stick to the text. What is the message of Scripture? That is the first attempt when I speak -- stay with the text. I am a messenger of God. And I bring God's message in ways with whatever gifts that I have. Second, speak about Jesus Christ. He is the joy and hope of my salvation, and he is the joy and hope of mankind. Third, I have been reminded to preach the familiar audible gospel message that we know. I don't always remember these things. We are vessels of clay. That is how it is. Those are my intents to serve with what I have. Last of all, for myself my faith is based on Jesus Christ. I own Jesus Christ personally, and He is my hope and my joy and my salvation. I don't place any confidence in my own ability or what I will do for believing, but I place it up on him, my Lord has accomplished on my behalf what I need before God. So, I say, it is the Lord's work. I place all my trust in the Lord. I cannot turn to myself for understanding wise words and wisdom. And I do not encourage anyone to turn to me. Turn to the Lord. Let us study the word together. So, that would be my confession of how I believe. Let us all join together in asking for the blessing of the Lord in the familiar Lord's benediction. The Lord bless us and keep us, the Lord make his face shine upon us and be gracious unto us, the Lord lift up his countenance upon us and give us peace. In the name of the Father, the Son, Holy Ghost. Amen.